Rakkaat ystävät! Matka Koreaan Rukouksen salaisuus

Transkriptio

1 YSTÄVÄKIRJE 6/76 Kitajima Jorma ja Lea Pihkala 15 Toho Reon Higashishataku 8 Kawanokami, Takabo Kitajima-cho, Tokushima-ken Japan Puh Rakkaat ystävät! "Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kansaa kadotukseen tuomittaisi!" 1Kor 11:31-32 Matka Koreaan Lokakuun toiseksi viimeisellä viikolla minulla oli tilaisuus ensi kertaa vierailla Etelä- Koreassa (matka täältä Shikokulta Seouliin, maan pääkaupunkiin, ei ole paljon pitempi kuin Tokioonkaan). Matkalta olisi paljon kerrottavaa, mutta kaikkein väkevimmäksi ja puhuttelevimmaksi kokemukseksi muodostui keskustelu erään Shaa -nimisen kristityn kirjailijan kanssa. Hän on eräs maansa suosituimpia romaanikirjailijoita. Hän on viime aikoina kirjoittanut myös japaniksi japanilaista yleisöä varten kirjoja. Keskustelussa sivusimme lukuisia hengellisen elämän kysymyksiä, mutta kun tuli kysymys rukouksesta, hän kertoi miehensä kanssa joka aamu viettävänsä saman ajan rukouksessa kotonaan kuin muutkin uskovat, jotka kokoontuvat kirkkoihin rukoilemaan (joka aamu klo ). Hän asuu nimittäin tällä havaa syvällä vuoristossa ja kirjoittaa siellä kaikessa rauhassa uusintakirjaansa japanilaisista kristityistä. (Hän tuli vuorilta varta vasten tapaamaan pastori Okabayashia, jonka kansaa teimme yhdessä tämän Korean matkan täältä Tokushimasta. Hän joutui kävelemään yli 12 km ennen kuin pääsi lähimmälle bussipysäkille, miltä matka jatkui sitten Seouliin.) Kun tuli kysymys siitä, miten ylipäänsä korealaiset kristityt jaksavat joka aamu niin pitkään rukoilla, selitys oli seuraavan kaltainen: Rukouksen salaisuus Jos aloitat rukouksen latelemalla erilaisia esirukousaiheita ja pyyntöjä Jeesukselle, jo viisi minuuttia tuntuu pitkältä, 10 minuuttia jo maraton rukoukselta ja 15 minuuttia aivan ylivoimaiselta. Sellainen rukous on raskasta, eikä sitä kukaan säännöllisesti päivittäin kauan jaksa. Mutta jos aloitat rukouksen siten, että annat Jumalan Sanan valon osua sydämeesi ja annat sen paljastaa jokaisen pienen ja suuren syntisi, ei kestä kauan, ennen kuin sinä alat itkeä syntejäsi Jeesuksen Golgatan ristin juurella. Kun näin vietät aikaa valon paljastaessa sydämesi kätköjä, Jeesuksen veri puhdistaa sydämesi ja itkusi muuttuu ilosta itkemiseksi ja rukouksesi muuttuu tunnustusrukouksesta kiitokseksi ja ylistykseksi. Sydämesi alkaa lämmetä Jeesuksen rakkaudesta ja se rakkaus alkaa myös vuotaa yli: haluat Hänen rakkaudellaan muistaa sitä yhtä

2 henkilöä, että hän pelastuisi ja sitten sitä toista ja sitten kolmatta jne. Eikä sen jälkeen ole mitään vaikeutta viettää rukouksessa tuntia, kahta, kolmeakin. Rukoilevien kristittyjen maa Saimme heti laivalla Pusania (Etelä-Korean toiseksi suurin kaupunki) lähestyessämme huomata, että Korea on rukoilevien kristittyjen maa. Noustessamme aamulla klo 7:n korvilla laivan ylimmälle kannelle Raamattua tutkimaan ja rukoilemaan, tapasimme sieltä erään kristityn korealaisen rouvan kovalla äänellä rukoilemasta (korealaiset kristityt rukoilevat yksinkin ollen yleensä ääneen.) Emme tiedä, kuinka kauan hän oli jo rukoillut - pitkään hän vielä jatkoi. Seuraavana aamuna Seoulissa yöpyessämme erään seurakunnan vanhimmiston jäsenen kodissa heräsimme noin klo 5 aamulla ympäristön kirkoista kaikuvaan väkevään virren veisuun. (Tässä Seoulin uudehkossa esikaupungissa oli kuuleman mukaan vielä verrattain vähän kirkkoja - kilometrin säteellä yöpaikastamme oli "vain" 8 noin henkeä vetävää kirkkoa.) Ympäristön kaikissa kirkoissa uskovat olivat kokoontuneet rukoilemaan. Valtavasti kirkkoja Etelä-Korean 35 miljoonasta asukkaasta noin 4 miljoonaa on kristittyjä eli noin 12%. Perinnäinen buddhalaisuus ei suinkaan ole maassa kuollut, mutta päinvastoin kuin Japanissa buddhalaisia temppeleitä ei juuri kaupunkikuvassa näy, koska ne sijaitsevat yleensä vuoristoissa. Sen sijaan kirkkojen määrä tekee ensikertalaiseen aivan hätkähdyttävän vaikutuksen. Pelkästään runsaan 300 km:n linja-automatkan varrella Pusanista Seouliin näkee 1360 kirkkorakennusta, jotka eivät suinkaan ole mitään pieniä vaan aina paikkakuntansa hallitsevimpia ja suurimpia rakennuksia. En ole missään Euroopassakaan nähnyt niin paljon kirkkoja (minun on kyllä myönnettävä, että Euroopan tuntemukseni on varsin rajoitettu) - ja uusia on jatkuvasti rakenteilla. Kirkkojen jäsenmäärät kasvavat jatkuvasti. Esim. Pusanissa kolme keskisuurta seurakuntaa päätti 3 vuotta sitten aloittaa uuden työn eräällä alueella yhteistyöperiaatteella. Nyt on jo rakennettu suuri kirkko, johon kokoontua satamäärin Sanan kuulijoita. Seoulissa kävimme katsomassa 8000 henkeä vetävää kirkkoa, jossa joka sunnuntai vietetään 4 kertaa jumalanpalvelus eri ihmisille (siis noin henkeä kokoontuu tähän yhteen ainoaan kirkkoon sunnuntaisin.) Deagu -nimisessä maan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa on koko Itä-Aasian suurin kirkko, johon mahtuu henkeä, eikä sekään tyhjillään ollut. Uskovien yhteys Parasta oli kuitenkin saada tavata uskovia lähes kaikkialla, minne vain meni: Bussin rahastaja, hotellin siivooja, matkamuistojen myyjä jne osoittautuivat heti kättelyssä uskoviksi ja saimme kokea sitä merkillistä sydänten yhteyttä, jonka Pyhä Henki Herran omien välille synnyttää. Matkamme tarkoitus oli osallistua Aasian Evankelisen Lähetyksen vuosikokoukseen, johon saapui osanottajin Korean lisäksi Japanista, Taiwanilta ja Hong Kongista. Oli suuri ilo tutustua moniin pastoreihin ja seurakuntien vanhimpiin. Keskustelu sujui verrattain vaivattomasti, koska lähes kaikki yli 40 vuotiaat korealaiset ja taiwanilaiset ymmärtävät japania (ennen toista maailmansotaa molemmat maat olivat Japanin vallan alla). Englannin kielestä ei ollut paljon apua.

3 Keskusteluista kävi ilmi että evankeliointi herätysalueillakin on taistelua ja kilvoittelua Herrassa. Oli rohkaisevaa nähdä, miten Herra tekee työtä Koreassa muistaen samalla, että Herra on sama täällä kovassa Japanissakin. Etelä-Koreaa voi täydellä syyllä nimittää "hengelliseksi suurvallaksi", vaikka se poliittisesti onkin varsin vaikeassa asemassa - Korean sodan arvet ovat yhä kipeästi havaittavissa. Sodan haavat Pusanissa yövyimme eräässä arkkitehtiperheessä, jonka isäntä kertoi sodan aikana 19 vuotiaana (25 vuotta sitten) kävelleensä noin 300 kilometriä paetakseen Pohjois- Koreasta Etelään. Hänen vanhempansa, jotka ovat myös eläviä kristittyjä, elävät ehkä vielä Pohjois-Koreassa, mutta kuluneiden 25 vuoden aikana hän ei ole kertaakaan saanut kuulla mitään vanhemmistaan, ei vähäisintäkään viestiä. Tämän arkkitehdin vakavista kasvoista saattoi lukea pienen välähdyksen niistä lukemattomista murhenäytelmistä, jotka sota ja maan jako kahtia ovat tuoneet. Kysymykseen: "Rukoiletteko te vihollistenne puolesta?" eräs keskikoulun johtajaopettaja vastasi sydämensä pohjasta: "Kyllä, päivittäin me itkien rukoilemme pohjoisessa asuvien puolesta." Muutto Edellisestä kiertokirjeestämme on kulunut runsaat 2 kk, mikä johtuu lähinnä tapahtumien runsaudesta eikä niiden puutteesta. Aika on lentänyt siivillä evankelioimisen ja hallinnollisen työn merkeissä. Muutto uuteen asuntoomme vei myös oman aikansa. Uusi talo on osoittautunut todella suurenmoiseksi lahjaksi Herralta. Filmikokouksia Ennen muuttoa pidimme lasten filmikokouksen kirkossa, jonka ansiosta pyhäkoululaisten luku on ollut jälleen nousemaan päin, mistä olemme iloinneet. Narutosta kirkkoomme muuttanut Inoue-san on ottanut ilahduttavalla tavalla vastuuta lapsityöstä ja on monella muullakin tavalla pannut aikansa ja intonsa alttiiksi Herran työhön. Lokakuun 26 pvä pidimme jälleen filmiesityksen Naisten Yliopistolla (julistus siellä ei ole sallittu, mutta avoimen evankelioivia filmejä saamme vapaasti näyttää yliopiston tiloissa ilmaiseksi). Saimme entiset kontaktimme jälleen uudistetuksi ja joitakin uusiakin syntyi. "Yoneko"-filmiä kokoontui katsomaan noin 250 ylioppilasta. Samana iltana pidimme uuden kotimme välittömässä läheisyydessä filmikokouksen, jossa näytimme saman filmin ja tulijoita oli jopa 50 (arki-illan kokoukseksi varsin paljon näissä oloissa). Suunnitelmia kirkon rakentamiseksi Marraskuun alussa kävimme Sakari Valkaman ja Shigeru Miyazakin kanssa Kyoton suunnalla tutustumassa erääseen suomalaisten helluntailähettien rakentamaan kirkkoon, koska aikomuksemme on saada mahdollisimman pian kirkon rakennustyöt Kitajimassa käyntiin. Seurakuntalaiset kantavat kirkon rakennuskustannuksista koko vastuun ilmeisestikin ottamalla pankkilainan ja maksamalla sitä sitten pikku hiljaa

4 takaisin. Yksityiskohdat ovat vielä monessa suhteessa avoimia ja tämä asia edellyttäisi paljon esirukousta. Lähettikokous Marraskuun 3.päivä pidettiin Takamatsussa - Shikokun suurin kaupunki - Shikokun alueen lähetyssaarnaajien kokous, johon kokoontui noin puolet saaren noin 40:stä lähetistä. Olemme iloinneet, että Tokushiman lääniin olemme kuluneen syksyn aikana saaneet lisää työntekijöitä: Creer -niminen lähettipariskunta Amerikasta. He ovat olleet Japanissa työssä jo lähes 20 vuotta ja työkasiloman jälkeen he tulivat tänne aloittaakseen uuden seurakuntaa muodostavan työn. Työntekijöitä tarvitaan todella lisää ja iloitsemme jokaisesta uudesta. Lisättävä seurakuntien määrää Lähettikokous avasi silmiä eräässä suhteessa: Erään amerikkalaisen lähetin työ naapuriläänissä on japanilaisittain ajatellen tuottanut runsasta satoa. Noin kahdeksassa vuodessa kristityn joukko on moninkertaistunut 300:ksi. Työn salaisuus on kaikessa lyhykäisyydessään tämän lähetin suusta kuultuna: "Seurakuntien kasvu on Japanissa vain ajan kysymys. Tarvitaan noin 10 vuotta henkisen kirkon syntymiseen. Sen nopeammin se ei näytä mitenkään onnistuvan. Siksi jos haluamme Japaniin paljon pelastettuja ihmisiä, meidän on nopeasti lisättävä seurakuntien ja kirkkojen lukumäärää." Niinpä tämä lähetys lisäsi kirkkojen määrän 7:stä 27:ään ja tulos on ollut yllä mainittu. Keskimäärin kirkkoa kohti jäseniä on vain runsaat 10, mutta kokonaistulos on rohkaiseva. Edelleen tämä lähetti korosti, että yksi kansallinen pastori voi hyvin hoitaa kahta tällaista pientä seurakuntaa. Tämä lähetti on työssään myös käyttänyt tehokkaasti hyväkseen ns. lyhytaikaisia lähetyssaarnaajia (1-3 vuotta kentällä). Monien pienten kirkkojen synnyttäminen mahdollisimman nopeasti saattaa siis olla Japanin evankelioimisessa avainmenetelmä. Mutta työntekijätarve on kaikkein kipein ongelma tätä ajatellessa. Evankelioimispäivät pidettiin "perinteelliset" evankelioimispäivät Kitajiman kauppalantalolla. Pääpuhujana oli Itoo-sensei Kamojimasta ja iloitsimme päivien sanomasta suuresti. Sanan kuulijoita oli lukumääräisesti vähemmän kuin aiemmin (vain tilaisuutta kohti) mutta lähes kaikki olivat aikuisia, joihin jo entuudestaan olimme saaneet jonkinlaisen kontaktin. Varsinkin M-san kiinteistövälittäjä oli hyvin "kiinniotettu", mutta ratkaiseva askel jäi vielä ottamatta. Rukoilkaa hänen puolestaan jatkuvasti. I-san niminen lukion toisluokkalainen tyttö, joka on uskollisesti osallistunut englannin ryhmiimme, on viime aikoina alkanut vilpittömästi etsiä totuutta ja uutta pohjaa elämäänsä. Hän on alkanut myös käydä jumalanpalveluksissamme. Muistakaa myös häntä rukouksissanne.

5 Hallintoa Hallinnollisen työn puolella pääpaino on ollut toisaalta Ananin uuden työn valmisteluissa. Vänskien perhehän valmistuttuaan kielikoulusta nyt vuoden vaihteessa aloittaa työn Ananin keskustassa (noin asukkaan laaja-alainen kaupunki täältä noin 30 km etelään.) Herra järjesti heille merkillisellä tavalla asunnon, jonka he itse saivat kirkon tarpeita ajatellen suunnitella, vaikka kysymyksessä on vuokratalo. Toisaalta huomiomme on ollut suuntautuneena Kitajiman kirkon rakennuskysymykseen ja Kansanlähetyksen päämajakysymykseen. Viimeksi mainittua varten saimme tontin vihdoin eilen maksetuksi erinäisten mutkien ja kommervenkien jälkeen, jotka liittyivät paperisotaan täkäläisissä virastoissa. Päämajarakennuksen rakennustyöt edellytetään saatavan käyntiin ensivuoden lopulla, jos Herra antaa sieltä Suomesta tarvittavat varat. Rakennushan tulee käsittämään lähinnä pari lähettiasuntoa, luokka ja majoitustilat pientä sisäoppilaitoskoulua varten ja toimistotilat yms. Päivitystä Viime kirjeessä kirjoitin Herran johdatuksesta A-sanin elämässä syyskuun alkupäiviin asti, jolloin ilmeni, ettei hänellä ole mitään hengenvaaraa ja että leikkaus voitiin jättää tekemättä. Kuukautta myöhemmin päädyttiin kuitenkin leikkauksen suorittamiseen, koska hänellä oli kuitenkin tavanomainen kasvain. Leikkaus suoritettiin marraskuun ensimmäisenä päivänä ja jo kahden viikon kuluttua hän pääsi kotiin ja on jo hyvin pirteä. Leikkauksen kautta hän on jälleen uudella ja syvemmällä tavalla päässyt tuntemaan Herraa ja kasvamaan uskossa. Runsas viikko sitten hän totesi Lealle: "Olen niin kiitollinen, että te olette tulleet Kitajimaan ja minä olen saanut kuulla evankeliumin Jeesuksesta ja oppia tuntemaan Hänet. Tätä ennen kun minulla oli vaikeuksia elämässäni, menin buddhalaisen kotialttarin ääreen ja yritin rukoilla luetellen mahdollisimman monien jumalten ja Buddhien nimiä, jos edes joku niistä voisi minua auttaa. Nyt tunnen Jeesuksen, joka todella auttaa." Kastejuhla jouluna Joulun tienoilla toivomme saavamme viettää seurakuntamme seuraavaa kastejuhlaa. Rukoilkaa Yoshiko O:n puolesta, joka haluaa silloin saada kasteen. Olemme hänen kanssaan opiskelleet yhdessä viikoittain Raamattua jo lähes puolentoista vuoden ajan ja Yoshiko-san haluaa vilpittömästi uskoa Jeesukseen ja seurata Häntä. Yoshiko-sanin veli Kenji-san on yhä Kobessa raamattukoulussa. Rukoilkaa hänelle johdatusta ensi keväälle, kun hänen tulisi hakeutua koulun jälkeen jälleen työelämään. Rukousaiheita Suomesta saamamme monet kirjeet, paketit, kortit ja muu muistaminen on suuresti ilahduttanut mieltämme, jos se on toisaalta pannut meitä myös polvillemme rukoukseen. Erityisesti rakkaan ystävämme ja lähettäjämme Jaakko Parkkilan vakava sairaus on ollut rukousaiheenamme. Viimeiset saamamme tiedot ovat kertoneet Herran armosta ja Jaakon olevan jo parempaan päin. Rukoilkaamme yhdessä hänen

6 puolestaan, että hän saisi taas pian nousta palvelustehtäväänsä Jumalan valtakunnassa ja kodissaan. Muistakaapa myös Shigeru Miyazakin terveyttä, joka ei viime aikoina ole ollut paras mahdollinen. Koska näyttää ilmeiseltä, että seuraava kiertokirjeemme jäänee joulun jälkeiseen ajankohtaan, haluamme koko sydämestämme toivottaa teille jokaiselle Herran runsaasti siunaamaa Jeesuksen syntymäjuhlaa, jossa Jeesus itse saisi olla pääasia. Sydämelliset kiitokset esirukouksistanne. Jorma, Lea, Hanna, Helena, Sinikka, Asako ja Tomio Pihkala