YSTÄVÄKIRJE 3/76 Kitajima Jorma ja Lea Pihkala Kowake 5-2, Ejiri Kitajima-cho Tokushima-ken Japan

Transkriptio

1 YSTÄVÄKIRJE 3/76 Kitajima Jorma ja Lea Pihkala Kowake 5-2, Ejiri Kitajima-cho Tokushima-ken Japan Rakkaat ystävät! "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaa ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Joh.14:1-3 Kolme ongelmaa Meidän elämässämme on ainakin kolme perustavaa asiaa, jota emme voi mitenkään muuttaa: 1. Meidän on mahdoton muuttaa henkilöämme, persoonallisuuttamme. Meillä on sellaiset aivot kuin meille on annettu. Jos olisimme voineet valita ne itse, niin olisimme ehkä valinneet mittavamman miehen aivot. Olemme luodut sellaisiksi kuin olemme henkisten lahjojemme, sielun taipumustemme ja ruumiimme puolesta. Me olemme sellaisia, että janoamme totuutta, haluamme tietää uutta, ikävöimme rakkautta ja ymmärtämystä jne. 2. Toinen asia, jota emme voi muuttaa, on menneisyytemme, eilinen. Mitä tapahtui, on peruuttamattomasti tapahtunut emmekä voi sitä muuksi muuttaa. Voimme tietysti yrittää jollain lailla muuttaa eilisen tapahtuman tähän päivään ulottuvia vaikutuksia, mutta itse eilinen tosiasia on peruuttamaton tosiasia. Edelleen yritimmepä miten tahansa unohtaa menneen, me joudumme väistämättömästi elämään yhdessä menneisyytemme kanssa. Syyllisyys ei ole vain jokin epämiellyttävä tunnetila, joka voitaisiin sopivalla psykiatrisella tms hoidolla poistaa tai lievittää. Ei syyllisyys on sitä, että olemme peruuttamattomasti sidotut menneisyyteemme Jumalan pyhien kasvojen edessä. 3. Emme voi muuttaa sitä, että elämämme on rajallinen. Emme valinneet omaa syntymäpäiväämme ja vaikka voisimmekin elämäämme lyhentää oman käden kautta, emme pääse mihinkään siitä, että elämämme tässä ajassa tulee päättymään. Sen viimeinen päivä tulee. Viimeistä edeltävä päivä ja sitä edeltävä päivä tulevat. Jumalan vastaus Mutta näihin meidän mahdollisuutemme ylittävään kolmeen ongelmaan Jumala on Jeesuksessa valmistanut meille vastauksen:

2 1. Ensinäkin Jumalan Sana ilmoittaa, että Jumala itse on luonut meidät sellaisiksi kuin olemme, olkoonkin että se, mikä on suurenmoista ja hyvää meissä luomisen perusteella, on synnin perin läpitunkemaa ja turmelemaa. Mutta Herra itse on luonut meidät määrä tarkoitusta varten juuri sellaisilla ominaisuuksilla varustetuksi kuin olemme. Edelleen Herra voi muuttaa sen, mikä meissä on turmeltunutta, oman kirkkauden kuvansa kaltaiseksi. Sinä päivänä, jona lopullisesti toteutuu yllä oleva Jeesuksen lupaus: "...minä tulen takaisin...", me muutumme Hänen kaltaisiksi kuitenkaan menettämättä omaa persoonallisuuttamme. 2. Jeesuksen Golgatan täytetyn uhrin kautta meidän menneisyytemme ja tämän päivän toisiinsa sitova kahle katkeaa, pääsemme täydellisesti vapaiksi syyllisyydestä, meidät luetaan vanhurskaiksi ts. Jeesuksen täydellinen elämä ja Hänen uhrikuolemansa meidän syntiemme tähden luetaan meidän hyväksemme. Jumala pyyhkii pois meidän menneet syntimme eikä niitä enää ikinä muista. 3. Pyhästä Hengestä syntyneen kristityn omaisuutena on iankaikkinen elämä. Se elämä on Jumalan omaa elämää meissä eikä kuolemalla ole mitään valtaa eikä voimaa sen yli. Ruumiimme kyllä kuolee (tai muuttuu), mutta Jeesuksen tullessa noutamaan meidät "Isän kotiin" toisessa tulemuksessaan, me saamme uuden ylösnousemusruumiin. Jeesus on valmistanut meille paikan Isänsä luona ja tiedämme minne olemme matkalla, tiedämme myös tien: "Uskokaa Jumalaa ja uskokaa minuun." Usko Jeesukseen on vastaus kaikkiin näihin kolmeen elämämme peruskysymykseen. Usko on sitä, että luotamme Jeesukseen, uskaltaudumme Hänen lupaustensa varaan ja omistamme, vastaanotamme Jumalan suunnattoman lahjan juuri itsellemme (ei vain yleensä vaan juuri minulle: Minun syyllisyyteni on poistettu, minä saan Pyhän Hengen lahjan, minä saan ylösnousemusruumiin, minä tällaisenani). Evankelioinnin kevät Kevät täällä Japanissa on kaikkein otollisista aikaa evankelioimisen kannalta ensiksikin siksi, että koulujen lukuvuoden taite kevätlomineen osuu maalis-huhtikuun taitteeseen. Toiseksi kevät on kaikkein miellyttävin vuodenaika. Se vastaa lämpötiloiltaan paljossa Suomen parasta kesää. Ihmiset lähtevät mielellään liikkeelle jos jonkinlaiseen uuteen. Edelleen ihmisiin on keväisin helpompi saada kontakteja kuin talvella ja kesällä, jolloin pysytellään visusti talojen sisällä. Talvella koska ulkona on liian kylmä, kesällä koska ulkona on liian kuuma. Olemme yrittäneet käyttää kevään suomia mahdollisuuksia mahdollisimman tehokkaasti nimenomaan suoraan evankelioimiseen jättäen hallinnollisia töitä vähemmälle (mikä taas on tuntunut siellä päässä kirjeiden vähäisyytenä.) Kuluneet kaksi kuukautta ovatkin olleet täynnä erilaisia tapahtumia evankelioimisen rintamalla. Englanninkielinen seminaari välisenä aikana oli Tokushiman yliopiston opiskelijoiden järjestämä englanninkielinen seminaari, jossa meillä oli jälleen erinomainen tilaisuus todistaa Herrasta monille ylioppilaille, joita muuten emme olisi voineet tavoittaa. Erityisen väkeväksi puhutteluksi minulle jäi eräs keskustelu. Olin mukana 8 ylioppilaan

3 ryhmässä, jonka keskusteluaihe oli japanilainen ajattelutapa verrattuna länsimaiseen. Keskustelu kääntyi sitten itsemurhien yleisyyteen Japanissa. Kysyin sitten näiltä opiskelijoilta henkilökohtaisen kysymyksen: Kuka teistä on todella vakavasti harkinnut itsemurhaa? Ryhmän kahdeksasta opiskelijasta neljä vastasi myönteisesti, viides ei kyennyt sanomaan mitään, mutta hänen silmänsä ja ilmeensä kertoi, että juuri tuon seminaarin aikana hän oli syvässä kriisissä elämässään halutoen todennäköisesti itsemurha-ajatuksia. Yritin jotenkin kirkastaa Jeesusta, joka voi antaa epätoivoisille toivon, elämänsä tyhjyydessä hapuileville sisällön. Tämä keskusteluhetki omalla tavallaan merkitsi minulle haastetta keskittyä evankelioimisessa entistä enemmän myös ylioppilaisiin - jotka eräässä mielessä ovat kaikkein avoin ja vastaanottavaisin ryhmä täällä Japanissa. Piispantarkastus saimme pitää vieraanamme Helsingin piispa Nikolaista ja hänen oppaanaan toiminutta Evankeliumiyhdistyksen Japanin kentän esimiestä, pastori Karikoskea (Tokiosta). Piispa saarnasi Kitajiman kirkossa jumalanpalveluksessa, tutustui työoloihimme täällä Tokushiman läänissä ja vieraili jokaisen lähetin kotona. Saimme kuulla häneltä mielenkiintoisia uutisia Suomen Kirkon tämän hetken ongelmista. Hän kertoi myös vaikutelmiaan Pakistanin, Hong Kongin ja Taiwanin suomalaisten lähetyssaarnaajien työstä. Näillä kentillä piispa vieraili ennen Japaniin tuloaan. Läänin lähetit Hiljainen viikko alkoi siten, että Amerikasta saapui uudelle työkaudelle lähetyssaarnaaja Bud Chase (joka oli muuten ensimmäinen kontaktihenkilö Shikokun puolella aloittaessamme Shikokun työn suunnittelua vajaa kaksi vuotta sitten). Hän viipyi luonamme pari päivää kunnes hänelle löytyi pysyvämpi asunto. Oli ilo saada jälleen täydennystä täkäläiseen lähettijoukkoon varsinkin, kun juuri samoihin aikoihin englantilainen Maureen Smith niminen naislähetti sairastui syöpään ja joutui leikkaukseen, josta hän on nyt hyvää vauhtia toipumassa. Joka tapauksessa hän joutunee palaamaan kotimaahansa lähi aikoina. Kaikkiaan lähettejä Tokushiman läänissä on seuraavasti: suomalaisia 6, amerikkalaisia 4 ja 1 englantilainen eli yhteensä 11 protestanttista lähettiä, joista 4 kielikoulussa. Keskinäinen yhteytemme on erinomainen: Kokoonnumme kerran viikossa -keskiviikkoaamuisin klo 7 - yhteiseen rukouskokoukseen. Kastejuhla Kiirastorstaina vietimme Vänskillä Jukka Haruon kastejuhlaa. Kaste merkitsee Jukalle mm sitä, että hänen kuolemantuomionsa on jo toimeenpantu Golgatan ristillä. Jukka on nimittäin jo syntymänsä perusteella tuomittu synnin ja kuoleman lain alle, mutta Jeesus on ristin uhrillaan ja ylösnousemisellaan avannut elämän tien Vänskien kolmannelle pienokaiselle.

4 Tonttikauppoja ja etsintää Pääsiäislauantaihin osui sitten Aizumin kauppalan keskustan tuntumasta löytämämme tontin kauppasopimuksen solmiminen. Tontin suuruus on noin 425 neliötä ja sille on tarkoitus, jos Herra suo, rakentaa monitoimirakennus Kansanlähetyksen Japanin työn päämajaksi. Rakennus tulee käsittämään kaksi noin 165 neliön kerrosta, joista ylempään on suunniteltu yhden perheellisen ja kahden yksinäisen lähetin asunnot. Alakertaan tulisi kaksi luokkahuonetta, jotka yhdessä pienen ruokasalin kanssa muodostaisivat kokoustilat Aizumiin syntyvälle seurakunnalle samalla, kun niitä käytettäisiin suomalaisten lähettien suomalaisena kouluna. Alakertaan tulisi myös keittiö, toimisto, varasto ym huoltotiloja. Rakennustöihin toivomme pääsevämme käsiksi jo ensi vuoden syksystä, jos Herra antaa siihen mennessä tarvittavat varat. Lähi viikkojen aikana alamme myös jälleen etsiä toista tonttia Kitajiman kirkkoa varten. Tämä toinen tontti on tarkoitus olla kooltaan noin neliötä niin, että sille voitaisiin rakentaa kahteen kerrokseen kokoustila ja japanilaisen pastorin asunto. Rakennuksen ja tontin rahoittamiseksi Kitajiman pieni seurakunta on osoittanut runsasta uhrialttiutta. Nykyiset tilat ovat käyneet jo lähes sietämättömän ahtaiksi sunnuntain jumalanpalvelusten aikana (vaikka kirkossa ei käykään kuin noin 18 aikuista suomalaiset mukaan lukien ja lasta). Ennen kuin kirkon rakentamiseen päästään olisi meidän löydettävä isommat kokoustilat vuokra periaatteella. Sellaisten löytämiseksi tarvitsemme teidän esirukoustanne. Traktaatteja ja opiskelijatyötä Koko hiljaiseen viikkoon kuului myös erityinen lentolehtiskampanja yhteistyössä Tokushiman alueen muiden lähettien kanssa. Se keskittyi tällä kertaa pääasiassa opiskelijoihin ja lukiolaisiin. Sen huipentumana pidettiin sitten englanninkielinen evankelioimiskokous pääsiäispäivänä Tokushiman Baptistikirkossa. Kokousta johti Sakari Valkama, pääpuhuja oli Bud Chase, todistajana oli Shigeru Miyazaki ja lisäksi ohjelmassa oli evankelioiva filmi. Kokoukseen tuli noin 40 henkeä ja kaksi heistä ilmoitti haluavansa tulla kristityiksi. Koska molemmat heistä asuvat lähellä meitä Shikokun Naisyliopiston asuntolassa, he ovat tulleet kirkkoomme sen jälkeen. Varsinkin toinen heistä, Kyoko S. -niminen toisen vuoden ylioppilas, on tullut hyvin innokkaasti mukaan vetäen muitakin opiskelijoita mukanaan. Hänelle ratkaisu Herran puoleen näyttää olleen aito. Toinen ratkaisun tehnyt Michiko M. on käynyt katolisen lukion Ehime -läänissä ja tietää siis entuudestaan yhtä ja toista kristinuskosta. Muistakaa heitä esirukouksissanne. Toinen kokoussarja Heti seuraavan viikon vaihteessa pidettiin sitten kevätkauden toiset evankelioimispäivät Kitajiman kauppalantalolla. Pääpuhujana oli past. Kooyama Hanouran kirkosta n. 30 km täältä etelään. Koimme, että sanoma, joka hänellä oli julistettavanaan oli todella taivaasta. Tälläkin kertaa kokouksissa näytettiin myös evankelioivat filmit. Kumpanakin päivänä mukaan tuli noin henkeä. Aikuisten lukumäärä oli tällä kertaa kuitenkin suhteellisesti suurempi kuin alemmilla kerroilla. Ainakin Kazuyo I. niminen keskikoulun ylimmän luokan oppilas (Kitajiman

5 kauppalanjohtajan tytär) teki ratkaisun ja on tullut säännöllisesti mukaan jumalanpalveluksiin. Hänen isänsä on vuosia sitten kastettu ja ollut hyvinkin aktiivinen seurakunnan jäsen, mutta sitten vieraantunut pois kristittyjen yhteydestä. Muistakaa häntäkin esirukouksissanne. Filmievankeliointia 2.5. oli vieraanamme Etelä-Afrikasta tullut lähettiperhe DeWetit, joiden haastattelu oli noin vuosi sitten Uudessa Tiessä. Tutustuimme heihin Koben kielikouluaikana. Tobie DeWett saarnasi jumalanpalveluksessamme. Lähipäivien suunnitelmiimme kuuluvat ensi lauantaina pidettävä evankelioivan filmin esitys Shikokun Naisyliopiston musiikkisalissa ja pyhäkoululaisten retkeily. Edellisessä ei siis ole kysymys tavanomaisesta evankelioimiskokouksesta, jonka osana filmi olisi, vaan pelkästä 1 t 40 min filmistä. Filmi itsessään sisältää kyllä selkeän evankeliumin. Billy Graham puhuu tässä amerikkalaisessa filmissä, joka on käännetty japaniksi. Tällaisia 100 min evankelioivia filmejä on alettu paljon käyttää Japanissa ja ne ovat osoittautuneet yllättävän tehokkaaksi evankelioimismuodoksi. Esimerkiksi eilen ensi kertaa kirkkoomme tullut ylioppilastyttö, joka on hiljattain muuttanut Tokushimaan opiskelemaan, kertoi alkaneensa kirkossa käynnin runsas vuosi sitten juuri tämänkaltaisen filmin antamien virikkeiden pohjalta. Kevätretki Sunnuntain pyhäkoululaisten retki Bizan vuoren rinteellä sijaitsevaan puistoon on joka keväinen tapahtuma. Pyhäkoululaisten lukumäärä on viime viikkoina osoittanut lievää nousua. Erityisesti olemme kuitenkin iloinneet siitä kasvavasta innosta, jolla varsinkin isommat pyhäkoululaiset haluavat lukea ja opiskella Uutta Testamenttia. Englannin ryhmiä Englannin luokkamme ovat saaneet muutamia uusia jäseniä samalla, kun osa entisistä on jäänyt pois. Shigeru on aloittanut myös ruotsin kielen ryhmän eräille lahjakkaille opiskelijoille. Etenkin Suzuki-niminen nuori insinööri ja M. niminen 34 vuotias insinööri tarvitsevat erityistä esirukoustamme. Jälkimmäisen vaimo on kristitty ja mieskin vaikuttaa varsin avoimella evankeliumille. Seurakuntalaisista Mitä taas tulee säännöllisiin kirkossa käyviin uskoviin, niin olemme iloinneet varsinkin Toshiko K. -nimisen 28-vuotiaan naisen kasvusta Herran tuntemisessa. Hän on omatoimisesti aloittanut ovelta - ovelle työn Aizumin kauppalassa kotinsa lähiympäristössä. Kenji O. on Kobessa raamattukoulussa eikä pääse näin ollen tulemaan Kitajimaan kuin kerran kuussa. Murheemme aiheena on Toshiko U. (ent. N.), josta aiemmin kirjeessämme mainitsimme. Hän on joutunut käymään läpi avioeroprosessin (hänen järjestetty avioliittonsa meni heti alkuun karille vain kuukauden sen solmimisen jälkeen, jolloin

6 tuli asumusero ja nyt puoli vuotta myöhemmin avioero. Järjestetty avioliitto, jollaisia japanilaisten avioliittojen toinen puoli on, ei sinänsä ole avioero alttiimpi kuin ns. rakkausavioliittokaan, itse asiassa tilanne on päin vastoin. Tämä kriisi johti hänet ensi kertaa elämässään kirkkoon. Hän oli hyvin uskollisesti mukana täällä Kitajimassa, mutta pari kuukautta sitten hän muutti Kakogawaan, mutta ei erinäisistä syistä ole ollut innokas menemään enää kirkkoon siellä. Hän tarvitsee paljon esirukoustamme, ettei Herran alkama työ hänessä menisi hukkaan. Hanna kouluun Perheessämme kuluneiden viikkojen merkittävin tapahtuma on epäilemättä ollut Hannan kouluun meno. Jos lastentarhassa käynti joskus aristikin häntä, kouluun hän menee todella halukkaasti ja osaa kirjoittaa ja lukea varsin sujuvasti japanilaisia kana -merkkejä, joita on noin 50 kpl). Koska ne ovat tavumerkkejä, niiden oppiminen ja käyttäminen on helpompaa kuin roomalaisten kirjainten. Koulun jälkeen olemme yhdessä Hannan kanssa opiskelleet myös aakkosia ja näinä päivinä näyttää lukemisen taitokin pikku hiljaa avautuvan hänelle suomeksikin. Pienet kaksoset ovat pian vuoden vanhoja ja opettelevat ensi askeleita. Heidän intonsa tutkia kaikkia uusia mielenkiintoisia esineitä on rajaton, niin kuin asiaan kuuluu. Harvinaisen iloisia molemmat ovat luonteeltaan ainakin toistaiseksi. Hannalla ja Helenalla on ollut korvatulehduksia ja varsinkin Hannan kuulo on ajoittain heikentynyt. Pyydämme tässä esirukoustanne. Viemäritalkoot Viime syksynä eräässä lähettien koulutusseminaarissa eräs lähetti kertoi hänen ongelmanaan olevan yhteyksien luominen uusiin ihmisiin. Japanilaiselle kun oma koti on linna, jota ei juuri ulkopuolisille avata. Eräs toinen lähetti vastasi: Kun teidän alueelle tulee viemärin puhdistuspäivä, niin mene talkoisiin. Tänään panimme täällä Kitajimassa tämän periaatteen käytäntöön ja totesimme, että se oli toimi. Osuutemme oli noin 100 m raskaalla sementtilaatoilla päällystettyä avoviemäriä. Se oli joltisenkin täynnä kuraa ja törkyä ja puhdistustyö oli sen mukaista, mutta saimme todeta, että talkoohenki kukoistaa Japanissa ja sen kautta saimme uusia yhteyksiä naapurustomme miehiin, jotka muuten ovat vaikeimmin tavoitettavia. Iloitsimme, että viemärin puhdistustyökin on sellaista työtä, jonka saa tehdä Herran kunniaksi. "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Kiitos monista kirjeistä, esirukouksista ja muusta muistamisesta. Isän käteeni! Jorma, Lea, Hanna, Helena, Sinikka, Tomio ja Asako Pihkala