Moreenigeokemiallinen kartoitus v Forssa-Huittinen alueen kultamalmipotentiaalin arvioimiseksi

Transkriptio

1 Etelä-Suomen Yksikkö M19/2113/2008/ Espoo Moreenigeokemiallinen kartoitus v Forssa-Huittinen alueen kultamalmipotentiaalin arvioimiseksi Niilo Kärkkäinen, Markku Tiainen, Saku Vuori, Pekka Huhta

2

3 1 Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 JOHDANTO Tavoite Tutkimusalue Tausta Aiemmat tutkimukset Tutkimusmenetelmät Alueen maaperä Kallioperä ja geofysiikka Tutkimusvaiheet 11 2 MATERIAALI Moreeni Kallioperä Kemian analyysit 15 3 TULOKSET Statistiikkaa Jakaumakuvat 17 4 KARTAT Kulta, Au Arseeni, As Antimoni, Sb Telluuri, Te Vismutti, Bi Rauta (Fe) ja rikki (S) Kupari, Cu 26 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Aineiston luotettavuus Jatkotutkimukset Latovainion alueella Muut kultapotentiaaliset alueet ja kohteet 30 6 KIRJALLISUUS LIITE 1 Kemian analyysitilaukset; KDMR= alueellinen moreeni, KOHTMR=kohteellinen mr; LITO = kallionäytteet Menetelmäkuvaus Forssa1, Forssa II, Forssa IV (fraktio < mm); esimerkki GTK:n kemian laboratorio, tilauksen raportti Menetelmäkuvaus Forssa III (fraktio < 2 mm); esimerkki GTK:n kemian laboratorio, tilauksen raportti 3

4 2 1 JOHDANTO 1.1 Tavoite Työn tavoitteena on tutkia, onko Forssa Huittisten alueelta löydettävissä uusia kultamalmikriittisiä vyöhykkeitä. Potentiaalisten alueiden tunnistamiseen käytettiin geokemian kartoitusta, jossa näyteaines on pohjamoreenia. Näytteenottoverkon tiheys on noin 4 näytettä per 1 km Tutkimusalue Forssan-Huittisten alue sijoittuu vulkaanisten kivilajien luonnehtiman Hämeen vyöhykkeen länsiosaan. Kaivosvalmisteluvaiheessa oleva Jokisivun kultaesiintymä sijaitsee alueen NWosassa ja GTK:n tutkimat kultakohteet Satulinmäki Somerolla ja Riukka Tammelassa sijaitsevat alueen SE-osalla. Lisäksi alueella tunnetaan muutamia muita kultamineralisaatioita ja sinkkisekä litiumesiintymiä. Näiden tutkimus on rajautunut aivan löydösten lähialueelle. Maantieteellisesti alue sijaitse Forssan ja Huittisten väliselle alueelle, valtatie 2:n lähettyville Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajaseudulla. Näytteenottoa tehtiin karttalehdillä 2024, 2113 ja Geologisesti alue sijoittuu valtaosin Hämeen vyöhykkeelle ulottuen pohjoisessa Pirkanmaan (Vammalan) migmatiittivyöhykkeelle. 1.3 Tausta Forssan-Huittisten alueen kultapotentiaalin kartoitukset käynnistettiin Etelä-Suomen yksikössä v Työ liittyi Kallioperä- ja raaka-aineet toimialan Etelä- ja Länsi-Suomen kultavarojen kartoitushankkeeseen ja työhön saatiin merkittävä tuki yksikön Maaperä- ja ympäristötoimialalta. Aluevalintaan vaikuttivat seuraavat asiat: 1) GTK oli aiemmin selvittänyt Tampereen ja Pirkanmaan alueen Au-potentiaalia noin 15 vuotta, jolloin alueelta oli paikannettu useita Au-aiheita ja esiintymiä (kuva 1). Tämän työn suunnitteluvaiheessa v kaivos- ja etsintäyhtiöiden tekemät valtaukset ja varaukset kattoivat koko Tampereen liuskejakson, joten uusien Au-potentiaalisten alueiden etsiminen Etelä-Suomesta koettiin mielekkääksi.

5 3 2) Uudeksi GTK:n tutkimusalueeksi oli muodostumassa Hämeen vyöhykkeen länsiosa, kun Someron ja Tammelan alueella oli pari vuotta aiemmin käynnistetty Satulinmäen Au-aiheen selvitykset ja löydetty uusi Au-mineralisaatio Riukasta; Forssan ympäristö vaikutti näiden perusteella potentiaaliselta. 3) Forssan alueen tutkimusaste on vähäinen; alueelta tunnetaan vanhastaan Someron- Tammelan litium-pegmatiittiprovinssi, Someron Tupalan ja Jokioisten Kiipun sinkkimineralisaatiot (GTK/FINZINK), Liesjärven kultamineralisaatio Tammelassa (GTK/FINGOLD) sekä pieniä karbonaattikiviesiintymiä Jokioisten alueelta. 4) Valtakunnallisen geokemiallisen kartoituksen mukaan Forssan alueella on poikkeuksellinen Te-anomalia (kuva 4), Cu- ja Au-anomalioita, samalla kun As on niukasti. Kuva1. Tunnettujen kultaesiintymien sijainti; taustana pelkistetty kallioperäkartta; Satulinmäen ja Riutan tutkimuskohteiden symbolit kartalla Someron NW-puolella

6 4 1.4 Aiemmat tutkimukset Tuloksia valtakunnallisesta moreenin geokemiallisesta kartoituksesta saatiin Etelä-Suomessa noin 20 vuotta sitten (Salminen 1995). Menetelmän luotettavuuteen aiheutti epäilyksiä se, etteivät Haverin tai Kutemajärven kaivosten ympäristöt erotu geokemian kartoilla kultapotentiaalisina. Kohonneita Au-pitoisuuksia esiintyy kuitenkin tunnettujen malmiesiintymien ulkopuolella (Kuva 2). GTK:n kultatutkimukset olivat käynnistymässä valtakunnallisen geokemian kartoituksen tulostusvaiheessa. Etelä-Suomessa työ keskittyi Tampereen alueelle. Malmigeologit tarkistivat geokemian kartoilla olevia yksittäisiä kullan huippupitoisuuksia ja alueellisia anomalioita noin parissakymmenessä kohteessa (mm. Rosenberg 1990, Lindmark 1995). Ne eivät johtaneet mainittaviin uusiin löydöksiin, minkä voi tulkita osittain johtuvan siitä, että näyteaineisto oli useimmissa kohteissa suppea. Kuva 2. Kultapitoisuuksien vaihtelu Etelä-Suomen moreenissa; taustana aeromagneettinen kartta ja peruskarttaruudutus, tunnetut kultaesiintymät merkitty pienillä punavalkoisilla merkeillä Mielenkiintoinen valtakunnallisen geokemian kartoitustulos oli Tampereelta kaakkoon, Pirkkalan, Lempäälän ja Valkeakoskelle suuntautuvaa vyöhyke, jossa hajanaisesti kohonneiden kultapitoisuuksien ohella on selväpiirteinen As-anomalia (Kuva 3). Pirkkalassa toteutettu

7 5 kohdentava geokemian kartoitus varmisti geokemian soveltuvan uusien malmi-aiheiden löytämiseen tällä alueella (Lestinen 1987, Rosenberg 1990). Jatkotöissä, myös muita menetelmiä soveltaen, As-anomalian alueelta on löydetty useita kultamineralisaatioita merkittävimpänä Valkeakosken Kaapelinkulman (Rosenberg 2000) ja Hopeavuoren (Lindmark 1997) esiintymät. Kuva 3. Arseenipitoisuuksien vaihtelu Etelä-Suomen moreenissa; taustana aeromagneettinen kartta ja peruskarttaruudutus, tunnetut kultaesiintymät merkitty puna-valkoisilla merkeillä GTK:n mineraalivarojen kartoitusohjelmat Etelä-Suomessa olivat 1980 ja1990-luvuilla keskittyneet Tampereen ja Pirkanmaan vyöhykkeille sekä Pohjanmaalle. Hämeen vyöhykkeellä tutkimuksia on ollut satunnaisesti, alue oli Outokumpu Oy:n malminetsinnän reviiriä. Forssan alueella on GTK:lla ollut malmitutkimuksia mainittavasti vasta viime vuosina, Someron Satulinmäen ja Tammelan Riukan esiintymillä (Kärkkäinen et al. 2006, 2007; Saalman 2006). Aiemmin GTK on tehnyt täällä teollisuusmineraalien kartoituksia, lähinnä Somero-Tammelan litiumpegmatiittikentällä (Vesasalo 1959 ). Karbonaattikivien kartoituksia on viime vuosina tehty myös alueen luoteisosalla, Vampulan ja Huittisten alueella sekä 1990-luvulla ilmeniitin etsintätöitä Vampulassa.

8 6 GTK:n malmiesiintymä- ja viitetietokannoissa on alueelta muutamia metallimalmiesiintymiä. Kullan esiintymisestä on viitteitä Satulinmäen ohella Forssan pohjoisosassa sijaitsevalta Forssan Liesjärveltä, missä on granitoidiin liittyvä Au-Cu-esiintymä ( Eilu 2008, ) ja sinkkiä Someron Tupalan esiintymässä sekä Jokioisen Kiipun alueella. Nikkelistä on viitteitä Huittisten alueelta ja kuparista mm. Koijärven-Urjalan alueilla ( Commodities). Kuva 4. Telluurin pitoisuusvaihtelu vaihtelu Etelä-Suomen moreenissa; taustana aeromagneettinen kartta ja peruskarttaruudutus, tunnetut kultaesiintymät merkitty pienillä puna-valkoisilla merkeillä; Huomaa Te-anomalia kartan alaosassa Forssan alueella. 1.5 Tutkimusmenetelmät Parhaaksi menetelmäksi alueelliseen malmipotentiaaliselvitykseen arvioitiin pohjamoreeniin perustuva geokemiallinen kartoitus tuettuna moreenin raskasmineraalitutkimuksilla. Pilottivaiheessa kesällä 2002 alue- ja menetelmävalintaa testattiin harvapisteisellä raskasmineraalitutkimuksella, jonka toteuttivat geologi Pekka Huhta ja tutkimusavustaja Pertti

9 7 Hakala (Kärkkäinen ym. 2003). Näytteet otettiin pohjamoreenista traktorikaivurilla. Alue ulottui Forssasta Huittisiin ja edelleen Vammalan seudulle. Kohteiden valinta perustui valtakunnallisiin geokemian karttoihin. Valituista paikoista otettiin 50 kpl isoja moreeninäytteitä à 40 kg. Näytteet kuljetettiin Kuhmoon, jossa GTK:n mineralogian laboratoriossa rikastettiin Knelson-laitteistolla raskasmineraalifraktio. Raskasmineraalikullan osalta tulokset olivat heikkoja: kultarakeita löytyi vain parista näytteestä. Tässä aineistossa ainoa heikko geokemian anomalia oli Huittisten Ritakallionmaalta, 25 ppb Au moreenin hienoaineksessa. Tarkistusten jälkeen siitä kehittyi merkittävä tutkimuskohde (Vuori ym. 2002). Raskasmineraalien käyttöä testattiin vielä v Forssan geokemian näytteenoton alkuvaiheessa käyttämällä porauksissa Auger-kalustoa. Tammelan Riukan alueelta otettiin 50 näytettä. Saanti oli runsaskivisen moreenin ja paikoin sitä peittävän paksuhkon ja kostean savimaan takia epätasaista, yleensä heikkoa. Systemaattiset alueelliset raskasmineraalitutkimukset todettiin Forssan alueella hankaliksi ja kalliiksi, koska kartoitusalueella on laajoja peltoalueita. Edes jokseenkin tasavälinen verkko edellyttäisi järeää kairauskalustoa ja riittävän suuren näytteen saanti näin on kallista verrattuna perinteiseen geokemian näytteenottoon. Kaivurin käytöstä luovuttiin monimutkaisemman lupamenettelyn ja maasto-olosuhteiden vuoksi. Koska raskasmineraalitutkimukset eivät rohkaisseet jatkamaan niitä alueellisina, alueellinen geokemia otettiin työkaluksi kultamalmipotentiaalisten kohteiden tunnistamiseksi. Näytteet otettiin iskuporakoneella metsä- ja viljelysteitä, metsäuria ja tilusrajoja hyödyntäen ja maanomistajien luvalla. Kaikille n maanomistajalle ilmoitettiin ennen töitä kirjallisesti näytteenotosta. Tällöin vain muutamiin paikkoihin pääsy evättiin viljely- tai metsänhoitotilanteen vuoksi. 1.6 Alueen maaperä Tämän työn geokemia perustuu pohjamoreeninäytteisiin. Alueen pinta-alasta moreeniselänteitä ja kumpuja on noin 4 % ja kalliopaljastumien osuus on noin 5 %. Maaperäkartoilla alueen pinta-maasta noin kolmasosa on pohjamoreenia ja pohjamoreenia verhoavien savikko tai turvealueiden määrä on suuri (kuva 5). Näytteenotto suuntautui kuitenkin valtaosin maaperäkarttojen moreenialueille. Paksujen maapeitteiden ja salaojituksen vuoksi laajoilla peltoalueilla näytteenotto kohdennettiin yleensä maasaarekkeiden reunamille. Suurimmaksi

10 8 osaksi alueen pohjamoreenin paksuus on vain 1-3 metriä. Paksuimmillaan moreenia voi kuitenkin moreeniselänteissä olla yli 20 metriä. Alueen pohjamoreenin moreeniaines on yleensä hiekkamoreenia, jossa savesfraktiota (< mm) on vain kaksi prosenttia. Moreenin kerrostaneen jäätikön virtaus on tapahtunut suunnasta º (kuva 6). Alueellista vaihtelua esiintyy, joten paikallinen suunta on selvitettävä tapauskohtaisesti. Vanhempia moreenikerrostumia ei matalan pohjamoreenipeitteen alueelta ole yleensä löydetty. Kuva 5. Ote kartoitusalueen maaperäkartasta, esimerkkinä Huittinen Kanteenmaa. Värikoodit: sininen = savi, ruskea = moreeni, punainen = kallio, harmaa = turve, vihreä = sora (harjut).

11 9 Kuva 6. Uurresuunnat tutkimusalueella 1.7 Kallioperä ja geofysiikka Kartoitusalueen kallioperää luonnehtivat vulkaaniset jaksot ja niiden välisiä alueita kuvioivat granitoidit. Mafisia syväkiviä on näiden kontaktivyöhykkeillä (kuva 7). Pohjois- ja eteläosalla on kiilleliuskeita ja gneissejä, joiden yhteydessä esiintyy myös vulkaanisia kiviä. Suurin osa tutkimusalueesta luetaan Hämeen vyöhykkeeseen. Osa pohjoisosan gneisseistä osa Pirkanmaan migmatiittivyöhykkeeseen.

12 10 Kuva 7. Alueen kallioperän yleispiirteet (1: kallioperäkartta). Merkitty moreeninäytepisteet ja tekstissä mainitut paikannimet Geofysiikan mukaan alue sijoittuu suuremmissa puitteissa magneettiselle gradienttialueelle (kuva 8). Keskeisimmällä alueella magneettisuus on tasaisen vähäistä. Länsipuolella on valtakunnallisesti merkittävä Loimaan magneettinen anomalia. Alueen pohjois- ja koillispuolella on migmatiittien magneettikiisupirotteisten välikerrosten luonnehtimaa juovaisuutta. Alueen eteläosalla Hämeen vulkaniitteihin liittyviä anomalianauhoja.

13 11 Kuva 8. Aeromagneettinen matalalentokartta, jolle on rajattu geokemian näytteenottokenttä. Pohjakartan on laatinut geofyysikko Tapio Ruotoistenmäki 1.8 Tutkimusvaiheet Näytteenotto tehtiin neljässä vaiheessa Forssa I, Forssa II, Forssa III ja Forssa IV (taulukko 1). Hankesuunnitelmassa työ suunniteltiin vaiheistettavaksi siten, että ensin kartoitetaan Someron Satulinmäen korkeudelta Forssan pohjoispuolelle ulottuva alue. Tämä sisältää NWW-SEE-

14 12 suuntaisen ns. Somero-Tammela-vyöhykkeen sekä Kiipun Zn-mineralisaation. Aluksi otettiin n pohjamoreeninäytettä n. 400 km 2 :n alueelta ulottuen 6 eri peruskartalle karttalehtien 2024 ja 2113 alueella. Tuloksista riippuen näytteenotto suunniteltiin ulottumaan jatkossa noin 100 km luoteeseen Huittisten alueelle, jossa Jokisivun kultaesiintymän jatkotutkimukset olivat aktiivisessa vaiheessa. Hankesuunnitelmassa varauduttiin anomalioiden tarkistuksiin käyttäen monipuolisesti muita alueellisia ja kohteellisia tutkimusmenetelmiä, geofysiikka, geokemiaa ja kallioperätutkimuksia kairaukset mukaan lukien. Alueellisia tarkistuksia päätettiin tehdä myös raskasmineraalitutkimuksilla soveltuvilla alueilla. Taulukko 1. Näytteenottovaiheet Vaihe Vuosi Näytteet kpl Analysoitu lajte Geologi Näytteenottaja Forssa I < 0.06 mm Kärkkäinen SMOY Forssa II < 0.06 mm Tiainen SMOY, GTK Forssa III < 2 mm Vuori GTK Forssa IV < 0.06 mm Vuori GTK Ensimmäinen vaiheen geokemia (Forssa I, 2003) toi esiin mielenkiintoisen kullan ja seuralaismetallien anomaliakentän tutkimusalueen pohjoisosassa Latovainion ja Kuuman alueilla. Seuraavana vuonna, 2004, alueellinen näytteenotto oli keskeytyksissä, kun hankkeen resurssit keskitettiin Huittisen Ritakallion Au-aiheen selvityksiin. Ritakallio paikannettiin pilottivaiheen raskasmineraalitutkimuksiin liittyvissä geokemian analyyseissä. Alueellista näytteenottoa jatkettiin v kattamaan Ritakallion ja Forssan näytteenottokentän välinen alue Urjalassa ja Humppilassa. Forssan Latovainiolla selviteltiin aluksi Arolanmäen kultaviitteitä ja myöhemmin työt kohdennettiin Kedonojankulman Au-Cu-valtaukselle (Tiainen ym. 2008). Muista kohteista Urjalan Kokkojoen alueen Au-anomalioiden tutkimuksia on selostettu erillisessä raportissa (Kärkkäinen ym. 2009).

15 13 2 MATERIAALI 2.1 Moreeni Näytteet otettiin tela-alustaisella iskuporakoneella, joka v ja osalla aluetta v oli SMOY:n GM75. GTK:n GM50 (kuva 9) oli näytteenotin v ja osalla aluetta v Näyte otettiin läpivirtausterällä pohjamoreenikerroksen sisältä olettaen että kohdealueella ei ole enempää kuin yksi moreenipatja. Keskimääräinen näytesyvyys on 3.2 metriä, ohuen maapeitteen alueilla n 1 m ja saven tai hiekan vuoraamilla kohteilla 5-10 m. GTK:n näytteenoton tehnyt Kari Jauhiainen kirjasi maalajin näytekorttiin. Kuva 9. Näytteenottoa Humppilassa v GTK:n GM50 kalustolla, tutkimustyöntekijä Kari Jauhiainen. Moreenista analysoitu materiaali jakautuu alueellisesti kahteen erilaiseen osaan. Valtaosalla aluetta (Forssa I, II ja IV) analysoitiin seulottu moreenin hienoaines. Hienoaineksen

16 14 raekokoluokka on alle 0.06 mm eli sama kuin valtakunnallisessa geokemian kartoituksessa (Salminen 1995). Pohjois-osalla (ForssaIII/2006) käytettiin karkeampaa ainesta, raekokoluokkaa 0-2 mm (kuva 11). Karkeamman aineksen käyttö täällä perustui kokemuksiin Huittisten Ritakallion tutkimuksista (Vuori et al., 2005). Ritakalliolla todettiin moreenista separoiduissa raskasmineraalirikasteissa paljon pieninä rakeina esiintyvää irtokultaa. Tavallisesti sen raekoko on suurempi kuin 0.06 mm, mutta alle 2 mm. Kohteen moreenigeokemian analyysit tehtiin alle 2 mm:iin seulotusta ja jauhetusta aineksesta, jotta analysoitavaan ainekseen saataisiin mukaan myös karkeamman kullan osuus. Hienorakeisemman kullan esiintymistavasta esimerkiksi kiisutai kvartsirakeiden sulkeumina ei ollut tietoa. Ritakalliolla kultahippujen määrä ja kullan geokemia < 2 mm:n fraktiossa rajaavat hyvin kultakriittisen vyöhykkeen, samoin kuin sen jatkeilla Korvenmaassa (kuva 10). Alle 2 mm:n fraktiota käytettiin v näytteenotossa ns. Urjalan alueella. Kuva 10. Moreenin kultapitoisuuden vaihtelu Ritakallion vyöhykkeellä ja sen jatkeilla 2.2 Kallioperä Moreenigeokemian kartoitukseen soveltuvuutta mineralisoituneiden alueiden tunnistamiseen parantaa tieto paikallisen kallioperän metallipitoisuuksista. Arseeni on yleinen ja paikoin varsin

17 15 runsas kultaa rikastavien hierto- ja muuttumisvyöhykkeiden metalli svekofennidialueilla. Arseenikiisu on varsin yleinen mutta harvoin runsaana esiintyvä mineraali muissa malmityypeissä. Tavanomaisia hivenmineraaleja kultaesiintymissä ovat antimoni-, telluuri- ja vismuttimineraalit. Alueella tunnetaan kupari-, kulta- ja sinkkimineralisaatioita. Tunnetuista magneettikiisun ja arseenikiisun luonnehtimia muuttumisvyöhykkeistä merkittävin on ollut Riukan ja Satulinmäen Au-esiintymät sisältävä Somero-Tammela-vyöhyke (Kärkkäinen ym. 2006, 2007). Satulinmäen kultaesiintymässä on antimoni- ja vismuttimineraaleja ja Ritakallion Au-mineralisaatio sisältää yleisesti scheeliittiä. Nämä kohteet muodostavat hyvän vertailuaineiston moreenianomalioiden tunnistamiseksi. Kallioperän taustapitoisuuksien ja hivenainepitoisuuden alueellisen vaihtelun selvittämiseksi kerätiin kolmelta eri alueelta litogeokemian näytesarjat. Kallionäytteet otettiin alueella toimineiden GTK:n ja yliopistojen järjestämien kartoituskurssien yhteydessä Someron- Tammelan alueilta ja Humppilan alueilta (Nironen 2003, Sipilä 2006) sekä opinnäytetyönä Jokioisten Latovainion alueelta (Heino 2006). Litogeokemian aineisto sisällytetty v käynnistyvään kallioperäkartoitusryhmän Hämeen vyöhykkeen malmipotentiaalia selvittelevään tutkimukseen ja raportoidaan erikseen. 2.3 Kemian analyysit Moreeninäytteet analysoitiin GTK:n Geopalvelukeskuksen Geolaboratoriossa (nykyisin Labtium Oy) Kuopiossa ja Otaniemessä. Esikäsittelyssä moreeninäytteet kuivattiin 70 o C lämpötilassa ja seulottiin joko <0.064 mm fraktioon, joka analysoitiin sellaisenaan, tai alle 2 mm:n fraktioon (Forssa III), joka jauhettiin ennen analysointia (kuva 11 ja liitteet 1-2). Analysointimenetelmät olivat grafiittiuuni-aas (GF-AAS; 520U) ja kuningasvesiliuoksesta ICP-AES (511P). Moreeninäytteiden kulta sekä Bi, Sb ja Te analysoitiin GFAAS-tekniikalla 5 gramman alinäytteestä, joka aluksi liuotettiin huoneen lämpötilassa kuningasvedellä ja Hgkerasaostuksettiin.

18 16 Kuva 11. Moreeninnäytteistä analysoitu lajite. 3 TULOKSET 3.1 Statistiikkaa Kemialliset analyysit hienoaineksesta ja alle 2 mm:n fraktiosta poikkeavat jonkin verran toisistaan (taulukko 2). Lähtökohtaisesti metallien pitoisuudet ovat pienempiä karkeammassa fraktiossa suhteellisesti runsaamman laimentavan silikaattiaineksen vuoksi. Karkeampi fraktio sisältää suhteessa enemmän kvartsia ja maasälpää kuin seulottu hienoaines, joka on savivaltaista. Näin ollen pohjoisosan ja etelä-osan pitoisuuksia ei voi tilastollisesti suoraan verrata keskenään. Myöhemmin esitetyillä geokemian kartoilla eri metallien jakaumaluokittelu on tehty erikseen pohjoiselle ja eteläiselle aineistoille (alueelle).

19 17 Kullan, arseenin, antimonin, kuparin ja telluurin pitoisuudet ovat suurempia hienoaineksessa kuin karkeammassa aineksessa (taulukko 2). Keskipitoisuus on laskettu siten, että alle määritysrajan oleville pitoisuuksille on annettu lukuarvo 0. Esimerkiksi pohjoisosassa (Forssa III) arseenin keskipitoisuus, 5.3 ppm As, on selvästi pienempi kuin määritysraja, 10 ppm As. Nikkelin ja sinkin pitoisuudet ovat jokseenkin saman suuruiset eri aineistoissa (16.9 vs ppm Ni, 59.4 vs ppm Zn). Ainoastaan vismutti (275 ppb vs 432 ppb Bi), molybdeeni (0.2 vs 0.4 ppm Mo) ja seleeni (125 vs 132 ppb Se) ovat pienempiä hienoaineksesessa kuin karkeammassa aineksessa. Taulukko 2. Valittujen metallien keskipitoisuudet moreenin hienoainesta (Forssa I,II,IV) ja karkeampaa ainesta sisältävissä näytteissä ForssaI,II,IV, eteläosa hieno farktio Moreeni mm Forssa III, pohjoisosa karkea fraktio Moreeni 0 2 mm metalli n kpl Au ppb As ppm Bi ppb Cd ppm Co ppm Cu ppm Mo ppm Ni ppm Pb ppm Zn ppm Sb ppb Se ppb S ppm Te ppb Syvyys m Jakaumakuvat Kullan ja arseenin pitoisuus on tutkimusalueen moreenianeksessa usein pieni verrattuna käytettyjen analyysimenetelmien määritysrajaan. Kullan määritysraja on 0.5 ppb (520U) ja arseenin määritysraja 10 ppm/ (511P). Tämä näkyy hyvin jakaumakuvissa (Kuva 12) ja aiheuttaa vääristymiä tilastollisten tunnuslukujen lukuarvoissa. Sen sijaan geokemian kartoilla ja potentiaalikartoituksissa tällä ei ole mainittavaa merkitystä, koska pienistä pitoisuuksista ei olla

20 18 kiinnostuneita. Monilla metalleilla pitoisuuksien jakauma lähentelee normaalijakaumaa (kuva 13). Kuva 12. Kullan jakaumakuvat vasemmalla hienoaines (<0.06 mm), oikealla karkeampi aines ( mm). Pitoisuusasteikko logaritminen. Kuva 13. Kuparin jakaumakuvat, vasemmalla hienoaines (<0.06 mm, oikealla karkeampi aines ( mm). Pitoisuusasteikko logaritminen.

21 19 4 KARTAT Alueellinen pitoisuusvaihtelu on esitetty koko kartoitusalueelle metallikohtaisesti kartoilla, joissa luokittelu on tehty erikseen hienoainesnäytteille (<0.06 mm, Forssa I,II,IV) ja erikseen karkeammasta lajitteesta (0-2 mm, Forssa III) analysoiduille näytteille. Kartoilla symbolin koko kuvastaa pitoisuutta. On huomioitava, että näiden eri lajitteiden pitoisuusluokat (vastaavalla symbolikoolla) eroavat hieman toisistaan. Huomattavimmat erot tulevat korkeimpien pitoisuuksien luokissa. Tällä esitystavalla on haettu anomaliakenttien vertailun mahdollistamista koko kartoitusalueella. Pohjoisosan karkeammassa aineksessa maasälpä- ja kvartsivaltaisen silikaattiaineksella on laimentava vaikutus metallien pitoisuuksiin. Kullan ja kultaan liittyvien hivenmetallien alueellisen pitoisuusjakauman ja anomaliakuvioiden merkitsevyyttä voi arvioida eräiden muiden alkuaineiden geokemian karttojen avulla. Osassa kultamineralisaatioita magneettikiisu ja rikkikiisu ovat arseenikiisua yleisempiä mineraaleja. Yleisemmin rautakiisut ovat rikastuneet grauvakkaliuskeiden välikekerroksiin, eriasteisiin sulfidimineralisaatioihin, karsiin, mustaliuskeisiin, emäksisiin syväkiviin jne. Raportissa on esitetty raudan ja rikin geokemian karttojen lisäksi kuparin alueellinen jakauma. Kupari ei ole erityisesti kultaa indikoiva metalli, vaikka useissa kultamineralisaatioissa Cu-mineraalit ovat yleisiä.

22 Kulta, Au Kullan keskipitoisuus on hienoainesanalyyseissä 3.3 ppb ja lajitteen < 2 mm analyyseissä 2.5 ppb (taulukko w). Kohonneita Au-pitoisuuksia on hajanaisesti koko kartoitusalueella, ja niissä on havaittavissa myös ryhmittymistä tietyille alueille (kuva 14). Seviä geokemiallisia anomaliakenttiä muodostuu alueen eteläosassa Satulinmäen ympäristöön ja pohjoisessa Ritakallion kaakkoispuolelle. Laaja-alaisin jokseenkin yhtenäinen kulta-anomalia on Forssan pohjoispuolella Latovainion alueella, missä kulta-anomalia sijoittuu valtaosin syväkivialueelle. Lineaarisia piirteitä kohonneissa Au-pitoisuuksien jakautumisessa on Latovainiolta pohjoispuolella kallioperäkartan NE-SW-suuntaista siirrosvyöhykettä myötäilevässä vyöhykkeessä Urjalan-Humppilan alueella. Kuva 14. Kullan geokemian kartta; lajite <0.06 mm viivan S-puolella, < 2 mm N-puolella

23 Arseeni, As Arseenin pitoisuus on eteläosalla kauttaaltaan korkeampi kuin pohjoisosalla. Tilastollisesti keskipitoisuus on pohjoisosassa 5.3 ppm ja eteläosalla 13.6 ppm (taulukko 2). Eteläosalla Satulinmäen ja Latovainion alueilla arseenin anomaliakentät ovat NW-SE-suuntaisia (kva 15). Latovainion alueella on mahdollisesti kaksi rinnakkaista anomaliakuviota, joista toinen seurailee granitoidialueen Au-Sb-anomaliaa, ja toinen sen länsipuolella intermediaaristä vulkaniittivyöhykettä ja Te-anomaliaa. Latovainion pohjoispuolella, Kokkojoen alueella on varsin selväpiirteinen arseenin anomaliakenttä. Sen suuntaus on NE-SW, mutta se on rajottunut suppealle alueelle verrattuna lineamenttia myötäileviin kohonneisiin Au-pitoisuuksiin. Kuva 15. Arseeni geokemian kartta; lajite <0.06 mm viivan S-puolella, < 2 mm N-puolella

24 Antimoni, Sb Antimoni on anomalisen korkea kartoitusalueen koillisosassa Kokkojoen ja Latovainion alueilla (kuva 16). Latovainion alueella antimonin kohonneet pitoisuudet liittyvät samoihin jaksoihin kuin arseenilla, mutta ryhmittyminen on tiiviimpää. Kokkojoen alueen Sb-anomalia keskittyy kallioperäkartan liuske-vulkaniittialueelle. Kohonneita pitoisuuksia on myös Satulinmäeltä Jokioisten Kiipuun ulottuvalla alueella (kuva 16). Kuva 16. Antimonin geokemian kartta; lajite <0.06 mm viivan S-puolella, < 2 mm N- puolella

25 Telluuri, Te Valtakunnallisessa geokemian kartoituksessa näkyvä Forssan alueen Te-anomalia (kuva 4) tulee hyvin esiin tässä työssä kerätyssä uudessa materiaalissa. Selvimmin Te-anomalinen on Latovainion alue (kuva 17). Antimonin tavoin myös telluurilla korkeita pitoisuuksia on kartoitusalueen pohjoisosassa, mutta Kokkojoen lisäksi myös sen länsiosalla. Latovainion alueella Te ja Sb anomaliat ovat jokseenkin päällekkäisiä. Satulinmäellä on Te on niukalti, mutta heikkoa anomalisuutta on Kiipun alueella. Kuva 17. Telluurin geokemian kartta; lajite <0.06 mm viivan S-puolella, < 2 mm N- puolella

26 Vismutti, Bi Au-Bi- mineraalit ja metallinen vismutti ovat tavanomaisia hivenmineraaleja svekofennidisissä kultaesiintymissä. Vismutti on alueellisesti rikastunut jokseenkin samalla tavalla kuin telluri ja antimoni (kuva 18). Kuuman ja Satulinmäen alueilla Bi on niukasti. Vismutti ei näyttäsi korreloituvan kallioperän kivilajikoostumuksen kanssa. Vismuttia on runsaasti sekä granitoidien että vulkaniittien luonnehtimilla alueilla. Alueellisesti sitä on selvimmin Latovainion alueen pohjoisosalla. Kuva 18. Vismutin geokemian kartta; lajite <0.06 mm viivan S-puolella, < 2 mm N- puolella

27 Rauta (Fe) ja rikki (S) Raudan alueellisissa jakaumakuvissa ei ole havaittavissa mainittavaa ryhmittymistä (kuva 19). Rikin pitoisuus on laajalti anomaalinen Latovainion alueella, mutta muilla alueilla korrelaatio esimerkiksi arseeniin, telluuriin ja antimoniin on heikko (kuva 20). Selväpiirteinen ero on havaittavissa esimerkiksi arseeniin ja telluuriin NW-SE-suuntaisella Kuuman vulkaniittivyöhykkeellä Latovainion länsipuolella. Samoin esimerkiksi Satulinmäen alueella kohonneet rikkipitoisuudet ovat alueen pohjoisosalla jokseenkin itä-läntisessä vyöhykkeessä. Kuva 19. Raudan geokemian kartta; lajite <0.06 mm viivan S-puolella, < 2 mm N-puolella

28 26 Kuva 20. Rikin geokemian kartta; lajite <0.06 mm viivan S-puolella, < 2 mm N-puolella 4.7 Kupari, Cu Myös kuparin alueellinen jakauma on erilainen kuin kullalla, arseenilla, antimonilla ja telluurilla Kupari on jakautunut laajoille alueille vaihettuvasti keskimääräistä korkeampina tai pienempinä pitoisuuksina (kuva 21). Cu-pitoisuus ei seuraa kivilajijakaumaa, korkeahkoja pitoisuuksia on sekä granitoidi- että vulkaniitivaltaisilla alueilla.

29 27 Kuva 21. Kuparin geokemian kartta; lajite <0.06 mm viivan S-puolella, < 2 mm N-puolella 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 5.1 Aineiston luotettavuus Aineistoissa materiaalin laatu vaihtelee monen luonnollisen tekijän vuoksi. Nämä on huomioitava, kun tehdään arvioita alueen malmipotentiaalista, erityisesti pois-suljettaessa eimalmikriittisisiä alueista. Arvioinnin luotettavuudelle ongelmia aiheuttavat mm.: - Näytteenottoverkko

30 28 - Näytteenottosyvyys - Maapeitteen laadun ja koostumuksen alueellinen vaihtelu. Tavoiteltu näytteenottoverkko on 4 näytettä per km 2, jolloin näytteiden välinen etäisyys olisi 500 m. Näytteenottoverkkoon jäi aukkoja mm. Torronsuon luonnonsuojelualueella, Jokioisten ja Forssan suurilla peltoalueilla ja harjualueilla. Tähän syynä olivat näytteenoton tekniset vaikeudet, näytteenottosyvyys tai olosuhteet olivat liian vaativat käytetylle kalustolle. Näytteenotossa ei tavoiteltu kalliopintaa, vaan näyte otettiin pohjamoreenipatjan sisäosasta. Moreeniaineksen laatu vaihtelee. Harjualueiden liepeillä on huuhtoutunutta moreenia ja paikoin esiintyy hiekkamoreeneja, joissa hienoainesta voi olla niukasti. On myöskin ilmeistä, että kulta esiintyy moreenissa varsin epätasaisesti, samoin kuin kalliossakin. Voidaan siis olettaa, että käytetyllä geokemian menetelmällä ei saada esiin kaikkia mineralisaatioita. Eräille osa-alueille saattaa liittyä merkittäviäkin kultaesiintymiä, joiden tunnistamiseen tarvitaan erilaisia tutkimusmenetelmiä. 5.2 Jatkotutkimukset Latovainion alueella Kartoituksen ensimmäinen merkittävä tulos v oli havainto uudesta kulta-anomalisesta alueesta Forssan pohjois-puolella, ns. Latovainion alueella. Kohonneita kultapitoisuuksia on varsin suppealla alueella ja selvimmin kullan kanssa korreloituu antimoni (Kuva 22). Koko Latovainion alueella on telluurin kohonneita pitoisuuksia, mutta selväpiirteisin Te-anomalia on Latovainiosta hieman etelään Kuumassa (Kuva 22). Te-anomalia noudattelee jossain määrin kallioperäkartan NW-SE-suuntaista vulkaniittijaksoa. Arseeni muodostaa selvät anomaliavyöhykkeet sekä Kuuman Te-anomalian että Arolanmäen Au-Sb-anomalian kanssa.

31 29 Kuva 22. Kullan ja eräiden seuralaismetallien geokemian kartta Forssa I alueella, lajite < 0.06 mm GTK alkoi v systemaattisesti selvittää Latovainion alueen anomalioita (Tiainen 2008). Kohdentavan moreenigeokemiallisen kartoituksen perusteella on sittemmin rajattu useita Cu-Aumalminetsintäkohteita, mm. Kuuma, Arolanmäki ja Kedonojankulma. Arolanmäki ja Kedonojankulma sijaitsevat huonosti paljastuneella peltoalueella, joten kohteiden selvitystä on jatkettu tihennetyllä pohjamoreeninäytteenotolla ja etsintäkairauksilla. Kuuman jatkoselvityksissä on kairauksissa tavoitettu vulkaniittien hydrotermisesti muuttuneita vyöhykkeitä, mm. pyriitti-serisiittiliuskeita ja kvartsijuoniverkostoja sekä lohkareina

32 30 sinkkivälkettä paljon sisältäviä kiviä ja arseenikiisua sisältäviä kvartsitutuneita ja serisiittiytyneitä kiviä. Alueen kairauksissa ei ole aiempien olettamusten mukaan tavattu mustaliuskeita, joissa esimerkiksi Tampereen alueella Lahtisen ja Lestisen (1996) mukaan Tepitoisuudet luonnostaan voivat olla yli 10-kertaisia muita kivilajeihin. 5.3 Muut kultapotentiaaliset alueet ja kohteet Valtakunnallisen geokemiallisen kartoituksen (Salminen 1995) perusteella Forssan alueella on viitteitä kullan, telluurin ja kuparin mineralisoitumisesta (kuvat 2-4). Tässä työssä havaittujen geokemian malmipotentiaalisten piirteiden vertailukohteena voidaan pitää näytteenotto- alueen eteläreunalle sijoittuvaa Someron Satulinmäen ja Tammelan Riukan esiintymiä (Kärkkäinen ym. 2005, 2006). Näihin mineralisaatioihin liittyy yleisesti arseenikiisua ja magneettikiisua. Antimoni- ja vismuttimineraalit ovat tavanomaisia kullan seuranaismineraaleja. Kultaa on kairauksissa ollut enimmillään 32 ppm/m. Nämä metallit kuvastuvat hyvin myös geokemian kartoissa: Someron-Tammelan vyöhykkeen geokemialle ovat tunnusomaisia kohonneet Au-, As- ja Sb-pitoisuudet (kuva 10-12). Kartoitusalueen geokemiassa havaitut Au-, Cu-, Sb-, Te- tai As-anomaliset alueet eivät korreloidu kallioperäkartalla tiettyihin kivilajivyöhykkeisiin. Anomalioita on sekä vulkaniittijaksojen kohdalla että granitoidivaltaisilla alueilla. Anomaliat eivät näyttäisi olevan myöskään sidoksissa kivilajien metamorfoosiasteeseen tai alueelliseen metamorfoosiin. Esimerkiksi antimoni on varsin herkästi mobiloituva metalli, joka hakeutuu orogenian korkeampiin leikkauksiin. Selväpiirteiset arseeni-anomalit ovat Forssan-Someron ja Huittisen alueella NW-SE-suuntaisia, mutta syitä siihen voi olla monia: jäätikön kuljetussuunta on sama, kivilajivyöhykkeiden suuntaus on osin sama, siirros-hiertovyöhykkeiden suuntaus on osin sama. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kartoitusalueelta on erotettavissa geokemian anomalikenttiä, joiden luonnollisin selitys voi olla laaja-alainen hydroterminen toiminta. Toisissa tapauksissa (Huittinen, Satulinmäki-Kiipu, Koijärvi) se näyttäisi liittyvän leikkaaviin, orogeenisiin tai post-orogeenisiin rakenteisiin ja toisissa tapauksissa (Latovainio, Kokkojoki) anomaliat vaikuttavat kivilajisidonnaisilta, liittyen synorogeenisiin granitoideihin ja niihin liittyvät rakenteisiin.

33 31 Geokemian perusteella kultapotentiaalisia alueita ovat: Satulinmäen-Kiipun alue Somerolla ja Jokioisissa; GTK jatkaa selvityksiä Latovainio Jokioisten ja Forssan raja-alueilla; GTK jatkaa (Tiainen ym. 2008) Huittisen Ritakallion SE-jatkeet (Korvenmaa jne.); yksityinen varaus siirsi jatkotyöt Kokkojoen alue Urjalassa; GTK kartoitti 2007 (Kärkkäinen ym. 2009) Koijärven alue; GTK tehnyt lisäselvityksiä

34 32 6 KIRJALLISUUS Kärkkäinen, N. & Lehto, T. & Tiainen, M. & Jokinen, T. & Nironen, M. & Peltonen, P. & Valli, T Etelä- ja Länsi-Suomen kaarikompleksi, kullan ja nikkelin etsintä vuosina Hanke Vaihe I loppuraportti. 118 s., 28 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/21, 12/2003/1/10. Kärkkäinen, N., Huhta, P., Tiainen, M. ja Vuori, S., Geokemian käyttö kullan etsinnässä Etelä-Suomessa. Vuorimiesyhdistys, Geokemian päivät, Vuorimiesyhdistys, Sarja B, 83, Kärkkäinen, N., Koistinen, E. & Jokinen, T., Satulinmäki gold prospect at Somero, SW Finland. 44 s. + 6 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/2024/2006/1/10. [Kokoteksti] Kärkkäinen, N., Koistinen, E. & Jokinen, T., Tutkimustyöselostus malmitutkimuksista Tammelan kunnan Riukan, kaivosrek. nro 7483/1, ja Pursion, kaivosrek. nro 7482/1, valtauksilla. 32 s. + 9 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M06/2024/2007/1/10/69. [Kokoteksti] Kärkkäinen, N. Huhta, P., Forssa-Huittisten alueen kultamalmipotentiaali. Geologian tutkimuskeskus arksitoraportti M19/2113/2009/xx. Lahtinen, Raimo ja Lestinen, Pekka Background variation of ore-related elements and regional-scale mineralization indications in Palaeoproterozoic bedrock in the Tampere- Hämeenlinna area, southern Finland. Geological Survey of Finland. Bulletin 390. Lestinen, Pekka Pirkkalan kohteen geokemialliset kultatutkimukset vuosina s., 14 l. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, S/41/2123/1/1987. Lindmark, Boris Tutkimustyöselostus Nokian kaupungin valtausalueella Koukkujärvi 1 (kaivosrekisterinro 4890/1) suoritetuista kultatutkimuksista vuosina s., 9 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M06/2123/-95/1/10. [Kokoteksti] Rosenberg, P Tutkimustyöselostus Pirkkalan kunnassa Vatanen 1, Lintumäki 1, Poikkiaro 1 sekä Sorkkala 1-2 nimisillä valtausalueilla, kaiv. rek. n:o 4179/1-2 ja 4331/1-3, suoritetuista malmitutkimuksista. 47 s., 11 l. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M06/2123/-90/1/10. Rosenberg, Petri The Kaapelinkulma gold deposit, Valkeakoski. In: Ehlers, C. (ed.) Research and exploration - where do they meet? 4th Biennial SGA Meeting, August 11-13, 1997, Turku, Finland. Excursion guidebook B3 : gold and base metal deposits in southwestern Finland. Geologian tutkimuskeskus. Opas 44, Salminen, R., (toim), 1995 Alueellinen geokeaillinen kartoitus Suomessa vuosina Tutkimusraportti 130, Geologian tutkimuskeskus. 48 s. Tiainen, M., Kärkkäinen, N., Jokinen, T. & Lahtinen, E., Jokioisten Kedonojakulman Au- Cu-esiintymän tutkimukset , aiheen esittelöy ja malmimineralogia. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/2113/2008/84. Vesasalo, Arvo On the petalite occurrences of Tammela, SW-Finland. C. R. Soc. Géol. Finlande, Vol. 31, p , illus. ; also Bull. Comm. Géol. Finlande, n:o 184. Vuori, S., Kärkkäinen, N., Huhta, P. & Valjus, T Ritakallio gold prospect, Huittinen, SW Finland. Geol. Surv. Finland, Report CM06/2112/2005/1/ p.

35 LIITTTEET 33

36 1 6.1 LIITE 1 Kemian analyysitilaukset; KDMR= alueellinen moreeni, KOHTMR=kohteellinen mr; LITO = kallionäytteet Tilausnumero geologi lkm Menetelmät työmaa/paikka aines otin fraktio firma tilattu Ohjelma NKK /24,511P,520U Forssa 1 pohjamr iskupora <0.064 SMOY 2003 KDMR NKK /24,511P,520U Forssa 1 pohjamr iskupora <0.064 SMOY 2003 KDMR NKK /24,511P,520U Forssa 1 pohjamr iskupora <0.064 SMOY 2003 KDMR NKK /24,511P,520U Forssa 1 pohjamr iskupora <0.064 SMOY 2003 KDMR NKK /24,511P,520U Forssa 1 pohjamr iskupora <0.064 SMOY 2003 KDMR NKK /24,511P,520U Forssa 1 pohjamr iskupora <0.064 SMOY 2003 KDMR NKK /24,511P,520U Forssa 1 pohjamr iskupora <0.064 SMOY 2003 KDMR NKK /24,511P,520U Forssa 1 pohjamr iskupora <0.064 SMOY 2003 KDMR MT 83 10/24,511P,520U Latovainio/Forssa Mr2 pohjamr iskupora <0.064 SMOY 2005 KDMR MT 39 10/24,511P,520U Forssa II pohjamr iskupora <0.064 GTK 2005 KDMR MT /24,511P,520U Forssa II/Latovainio pohjamr iskupora <0.064 GTK 2005 KDMR MT 78 10/24,511P,520U ForssaI I/Latovainio pohjamr iskupora <0.064 GTK 2005 KDMR MT 74 10/24,511P,520U Forssa II/Latovainio pohjamr iskupora <0.064 GTK 2005 KDMR MT 73 10/24,511P,520U Latovainio Montut pohjamr kaivuri <0.064 MUU 2005 KDMR SV /26/40, 511p, 520U Forssa III pohjamr iskupora < 2.0 GTK 2006 KDMR SV /26/40, 511p, 520U Forssa III pohjamr iskupora < 2.0 GTK 2006 KDMR SV /26/40, 511p, 520U Forssa III pohjamr iskupora < 2.0 GTK 2006 KDMR SV /24,511P,520U Forssa IV pohjamr iskupora <0.064 GTK 2007 KDMR NKK 43 30/40/705P,511P Forssa k-kurssi pala - malmi vasara pala YLIOPISTO 2003 LITO NKK /40/520U,511 Forssa k-kurssi pala - lito vasara pala YLIOPISTO 2003 LITO NKK P Forssa k-kurssi (86802) pala - lito vasara pala YLIOPISTO 2003 LITO NKK U Forssa k-kurssi pala - malmi vasara pala YLIOPISTO 2003 LITO MT P,520U Arolanmäki-Kedonoja pohjamr iskupora <0.064 GEOKESKUS 2006 KOHTMR SV X/705P/jne Ritakallio_Mr pohjamr iskupora < 2.0 GEOKESKUS 2004 KOHTMR SV X/705P/jne Ritakallio_lito kalliomurske iskupora < 2.0 GEOKESKUS 2004 KOHTMR NKK 74 <1mm, jauh, 512Ma,512P Kokkojoki pohjamr iskupora < 1 mm GTK 2007 KOHTMR NKK ,520U,511M Nuutajärvi pintamr lapio GTK 2007 KOHTMR NKK 60 10,24,510P,520U Riukka pohjamr Auger GTK 2003 KDMR

37 2 6.2 Menetelmäkuvaus Forssa1, Forssa II, Forssa IV (fraktio < mm); esimerkki GTK:n kemian laboratorio, tilauksen raportti MENETELMÄKUVAUKSET JA HUOMAUTUSET Tilausnumero: Raportointipäivä: :54:58 TULOS PÄTEE VAIN TESTATUILLE NÄYTTEILLE. TESTAUSSELOSTEEN SAA KOPIOIDA VAIN KOKONAAN. TULOKSET VALMISTUNEET: VAIN NE TESTIMENETELMÄT, JOISSA TÄSSÄ SELOSTEESSA ON MERKINTÄ + MENETELMÄKOODIN EDESSÄ, KUULUVAT AKKREDITOINNIN PIIRIIN. 10 Näytteen kuivaus 70 C:ssa 24 Mineraalisen näytteen seulonta <0.06mm fraktioon 511 Kuningasvesiliuotus 90 C:ssa 520 Ar-liuotus 20 C, 5g:n alinäyte, Hg kerasaostus + 511P Monialkuainemääritys ICP-AES-tekniikalla 520U Alkuaineiden määritys GFAAS-tekniikalla

38 3 6.3 Menetelmäkuvaus Forssa III (fraktio < 2 mm); esimerkki GTK:n kemian laboratorio, tilauksen raportti MENETELMÄKUVAUKSET JA HUOMAUTUKSET Tilausnumero: Raportointipäivä: :02:58 TULOS PÄTEE VAIN TESTATUILLE NÄYTTEILLE. TESTAUSSELOSTEEN SAA KOPIOIDA VAIN KOKONAAN. TULOKSET VALMISTUNEET: VAIN NE TESTIMENETELMÄT, JOISSA TÄSSÄ SELOSTEESSA ON MERKINTÄ + MENETELMÄKOODIN EDESSÄ, KUULUVAT AKKREDITOINNIN PIIRIIN. 11 Näytteen kuivaus <40 C:ssa 26 Mineraalisen näytteen seulonta <2mm fraktioon 40 Jauhatus karkaistussa hiiliteräsjauhinastiassa 511 Kuningasvesiliuotus 90 C:ssa 520 Ar-liuotus 20 C, 5g:n alinäyte, Hg kerasaostus + 511P Monialkuainemääritys ICP-AES-tekniikalla 520U Alkuaineiden määritys GFAAS-tekniikalla