Monivaiheinen siirros/heikkousvyöhyke Länsimetron Tapiolan Urheilupuiston työmaalla

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Espoo GTK/34/2016/ Monivaiheinen siirros/heikkousvyöhyke Länsimetron Tapiolan Urheilupuiston työmaalla Tuija Elminen, Marit Wennerström, Markus Vaarma, Taija Huotari- Halkosaari, Kai Nyman

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Espoo GTK/34/2016/

3 14

4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 HEIKKOUSVYÖHYKKEEN/SIIRROSVYÖHYKKEEN KUVAUS Maastotutkimukset Näytteet ja tutkimusmenetelmät 1 2 MINERALOGISET TUTKIMUKSET XRD-tutkimus Ohuthietutkimus 5 3 GEOLOGINEN HISTORIA 7 4 LÄNSIMETRON TAPIOLAN URHEILUPUISTON ASEMAN RUHJEEN MITTAUS MAGNETOMETRILLÄ Työn tarkoitus Mittauskohteen kuvaus Mittauskalusto Mittauksen suoritus Mittaustulokset Mittausten arviointi ja pohdinta 11 KIRJALLISUUSLUETTELO LIITTEET: Liite 1. Liite 2. LIITE 1 Mineralogiset tutkimuslaitteet LIITE 2 Magnetometrauksen aineistoluettelo

5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS HEIKKOUSVYÖHYKKEEN/SIIRROSVYÖHYKKEEN KUVAUS Länsimetron tunnelin Tapiolan urheilupuiston työmaan asemakaivannon kohdalla paljastui kallioleikkauksissa ja irtomaapeitteistä puhdistetussa kalliopinnassa kallioperän heikkousvyöhyke. Tämä koillislounassuuntainen epäjatkuvuusrakenne on jo aiemmin tulkittu geofysiikan aineistosta ja korkeusmalleista n. 2.6 km pituisena anomaliana projektissa Kallioperän rakennettavuusmalli taajamiin Espoo-Helsinki- Vantaa, myöhemmin tässä Rakennettavuusmalli (Pajunen ja muut, 2002a,b). Samantyyppisiä rakenteita esiintyy pääkaupunkiseudulla useita. Maastossa peitteinen painanne ei ole ollut havaittavissa ennen louhintaa. SITO Oy:n piirustuksista tulkittuna kalliossa on ollut arviolta 15 metriä leveä ja keskeltä 4 m syvyinen loiva painanne. 1.1 Maastotutkimukset Maastokäynnin aikana (GTK: M. Wennerström, M. Vaarma, T. Elminen) otettiin valokuvia ja näytteitä sekä tehtiin mittauksia rakoilusta ja siirroksesta työmaalla. Pohjoisseinämällä olivat rakennustyöt käynnissä, joten tarkasteltavana oli eteläseinämää n. 150 m matkalta. Seinämä oli yläosastaan jo ruiskubetonoitu ja kalliota leikkauksessa oli näkyvissä suunnilleen neljän metrin korkeudelle. Kallio koostui graniitista. Koko kallioleikkaus oli sävyltään (ruosteen) punainen johtuen rakopintojen Fepitoisista mineraalipeitteistä ja rapautumatuotteista (Kuva 1.). Rakoilu oli kauttaaltaan melko tiheää. Heikkousvyöhykkeen ydinosasta itään päin mitattiin rakosuunnat ja -tiheydet sekä rapautuneen aineksen ominaisuuksia (Kuva 1.). Heti ydinvyöhykkeen vieressä kolmisen metriä leveällä alueella kivi oli 3-5 cm kokoisina kappaleina ja rapautuminen oli hyvin voimakasta. Siitä itään rakoilussa oli vallitsevana itäkaakkoon viettävät jyrkät suunnat. Erilaisia rakoiluvyöhykkeitä on kuvattu tarkemmin seinämän kuvakoosteen kuvatekstissä (Kuva 1). Lähes keskellä eteläseinämää erottui siirroksen ydinosa, joka oli valkoisen -vaalean harmaan valuneen hienoaineksen vallassa (Kuva 2). Sen reunoilla graniitti oli erityisen rikkoutunutta ja rapautunutta. Alaosassa irtonainen aines oli levinnyt ja sotkeutunut niin, ettei siirroksen kontakteja ja leveyttä pystynyt havaitsemaan. Ylhäällä leikkauksessa vaaleanharmaan aineksen ja rikkonaisen graniitin kontakti oli sileä ja aaltoileva, haarniskapintamainen. Loiva-vaaka hiertoviivaus oli erotettavissa. Vaalea aines oli savimaista ja sitkeää ja sisälsi kovia kappaleita, kooltaan jopa kymmeniä senttimetrejä. Niitä oli vaikea hahmottaa kaikenpeittävän hienoaineksen vuoksi. Hienoaineksessa on myös vaaleanpunaista pigmenttiä. Ydinvyöhykkeen leveys on arvioilta 40 cm ±20 cm ja suunta 122/ Näytteet ja tutkimusmenetelmät Näytteitä otettiin ydinvyöhykkeestä ja sen ympäristöstä 20 metrin etäisyydellä. Kovista kivinäytteistä tehtiin ohuthieet mineralogian ja rakenteen tutkimista varten pertrografisella mikroskoopilla. Opaakit (malmimineraalit) ja muuttuneet mineraalit tutkittiin hieistä elektronimikroskoopilla (SEM, BSE) Pehmeän savimaisen aineksen koostumus tutkittiin röntgendiffraktiolla ja savimineraalit varmistettiin SEM-, IR- ja ioninvaihtomenetelmillä. Tutkimuslaitteet on lueteltu liitteessä 1.

6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 1. Graniittinen kallioleikkaus, jossa siirros/heikkousvyöhyke kuvan keskiosassa. Heikkousvyöhykkeen ydinosasta itään päin rakoilu- ja rapautumisominaisuudet vaihtelivat vyöhykkeittäin. Vyöhyke I: n. 3 m leveydeltä punaista (Fe-oksidi), melko voimakkaasti rapautunutta kiveä, jossa rakosuunnat eivät ole mitattavissa. Vyöhykkeessä on 3-5 cm kokoisia kivenkappaleita. Vyöhyke II: n. 2.5 m leveä, tiheärakoinen, punaiseksi värjäytynyt kivi, jossa päärakosuunta on 125/70. Vyöhyke III: N. 8 m leveä vyöhyke, jossa rakoja cm välein, muodostavat kiilarakennetta; J1 = 137/83, J2 = 312/67 ja J3 = 72/42. Vyöhykkeen keskellä on 1 m levyinen duktiilia taipumaa seuraava, pystysuunnassa aaltoileva rakovyöhyke (keltainen katkoviiva). Vyöhyke IV: jatkuu kuvasta itään päin, yhteensä n. 8 m, rakotiheys 20 rakoa 8 m:llä, suunnassa 103/80. Heikkousvyöhykkeen suunta on mitattu ydinosan keskeltä, pitkästä rakopinnasta.

7 3 Kuva 2. Siirroksen ydinosa, joka näkyy kallion pinnalla vain painanteena, on leikkauksessa hyvin esillä. Materiaali on vaaleaa ja savimaista. Eteläseinämä. 2 MINERALOGISET TUTKIMUKSET 2.1 XRD-tutkimus Vaaleasta savimaisesta vyöhykkeestä otettiin näytteitä mineralogian selvittämistä varten. Hienoksi jauhautuneesta aineksesta tehtiin kuudesta näytteestä röntgendifraktioanalyysi (Taulukko1). Kaikissa näytteissä oli mineraaleina kvartsi, kalimaasälpä ja illiitti. Valkoinen sitkas ja muovautuva mineraali oli siis illiittiä. Illiitti oli hyvin hienorakeista; osa aineesta meni läpi 1,2 mikronin seulasta. Paisuvahilaisten poissulkemiseksi tehtiin lisätutkimuksia (SEM-analyysi, IR-määritys ja ioninvaihto). Näytteet eivät sisältäneet paisuvahilaisia savia. Stenman Mineralsin tekemässä raportissa SITO Oy:lle on näytteestä tunnistettu myös smektiitti. Saimme näytettä lisää Pasi Hautalahdelta (SITO Oy) ja siitä tehtiin GTK:ssa uudet analyysit, myös ioninvaihto. Hienoaines oli puhdasta illiittiä. GTK:n analysoimassa näytteessä ei siis ollut smektiittiä. Kloriittia oli joissakin näytteissä vähän ja yhdessä näytteessä oli hiukan vermikuliittia (Taulukko 1).

8 4 Taulukko 1. Röntgendifraktioanalyysit vaaleasta savivyöhykkeestä. Paaluluku/ Tunnus XRDtunnus / hietunnus LU3LE10350 (X14-26) Kvartsi, kalimaasälpä ja illiitti. LU3LE10350 (X13-487) Kvartsi, kalimaasälpä ja Illiitti. Kloriittia hieman. LU3LE10350 (X13-488) Kvartsi, kalimaasälpä ja Illiitti. Mineraalit Lisätietoa Vanha tunnus SITO:n näyte. Illiitistä tehtiin lisätutkimuksia (mm. ioninvaihto) smektiitin havaitsemiseksi. Kloriittia esiintyy hieman suunnatussa näytteessä. (7Å piikki häviää kuumennettaessa). Näytteestä tehty myös SEM-analyysi, savimateriaali on illiittiä. Hienoaineksesta tehtiin IRmääritys. IR:llä sama tulos. Kloriittia ei havaittu eikä kaoliniittia. Vaalean aineksen lisäksi tumma luiru. Spektri on lähes identtinen edellisen näytteen kanssa (X13-487) (tosin edellisessä näytteessä on enemmän kvartsia). Kloriittia esiintyy hieman suunnatussa näytteessä. (7Å piikki häviää kuumennettaessa). LU3LE10330S LU3LE10 330S1 LU3LE10 330S2 LU3LE10350 (X13-489) Kvartsi Näytteen kova aines LU3LE10 330S3 LU3LE10350 (X13-490) Kvartsi, kalimaasälpä, illiitti ja vermikuliitti. LU3LE10 330S3 LU3LE10350 (X13-491) Kvartsi, kalimaasälpä, illiitti. Todennäköisesti hieman kloriittia. Näytteen pehmeä aines. Suunnattu näyte paisuu hieman etyleeniglykolikäsittelyssä, mutta ei riittävästi ollakseen smektiitti. Kuumennetussa näytteessä havaitaan pieni kohouma n. 12 Å kohdalla. Näytteessä on illiitin lisäksi hieman vermikuliittia. Näytteen pieni 14 Å piikki viittaa kloriittiin LU3LE10 330SX

9 5 2.2 Ohuthietutkimus Lähtökivilaji on graniitti. Ehjimmässä näytteessä päämineraaleista kvartsi ja kalimaasälpä ovat säilyneet, plagioklaasi on melko vahvasti serisiittiytynyt ja biotiitti on osittain muuttunut götiitiksi. Tunnistamattomaksi jäänyt amfiboli/pyrokseeni on muuttunut täysin. Muuttumistulos on mahdollisesti joku eri mineraalien seos. Tekstuuri on graniittinen. Kvartsissa näkyy paikoin dynaaminen deformaatio aaltosammumisena ja vähäisenä alirakeitten muodostumisena. Olisi tarpeen hakea vielä muuttumattomampi näyte kaivannon ulkopuolelta, kauempana ruhjeen vaikutuspiiristä. Taulukossa 2 on esitetty eriasteisesti deformoituneiden kivien mineraalit. Taulukko 2. Mineralogian muuttuminen deformaatiorakenteen edetessä ehjästä duktiilin kautta hauraaseen Urheilupuiston graniitissa. xx=runsaasti, x=vähän, (x)=hyvin vähän. Kiintokataklasiitin hyvin hienorakeisen aineksen mineraalit epävarmoja. Näyte-> LU3LE10310N LU3LE10348S LU3LE10360S LU3LE10350, S Rakenne-> Mineraali Ehjä graniitti Myloniitti Kiintokataklasiitti kvartsi xx xx xx x plagioklaasi xx xx kalimaasälpä xx xx x x albiitti xx xx biotiitti xx px/amf (muutt.) x götiitti xx serisiitti x x? kloriitti x? x vermikuliitti x? (x) zirkoni (x) (x) pyriitti x rutiili (x) (x) monatsiitti (x) illiitti? xx Irto-kataklasiitti Ehjässä graniitissa aksessorisina apatiitti, allaniitti -yksi havainto, (ilmeniitti ja rutiili muuttuneita). Myloniittiutuneissa kivissä mineralogia on sama kuin ehjässä graniitissa, paitsi tunnistamatonta amfiboliitti/pyrokseenimineraalia ei esiinny. Useimmiten biotiitti on lähes täysin muuttunut götiitiksi riippumatta deformaation määrästä. Götiitin muoto noudattaa kiilteen muotoa ja/tai on epämääräisenä massana, ryyneinä ja raontäytteinä. Kloriittia on hiukan joissakin näytteissä. Myloniittirakenteet vaihtelevat protomyloniitista mesomyloniittiin (ent. ortomyloniitti). Rakenteet viittaavat alhaisen-keskiasteen deformaatioon.

10 Mesokiintokataklasiittinäyte (siirrosbreksia) näyttää paljain silmin betonilta: harmaa tasainen massa, jossa on hajarakeita, tosin kulmikkaina kappaleina. Ohuthieessä erottuu kiven heterogeeninen raekoko (Kuva 3.). Suurimmat kulmikkaat klastit ovat kvartsia ja kalimaasälpää. Pienemmät kvartsi- ja kalimaasälpäklastit ovat kasvaneet osittain omamuotoisiksikin kiteiksi muodostaen välillä yhtenäistä perusmassaa. Paikoin perusmassa koostuu hienorakeisista kiille/savi-seosmineraaleista (Kuva 3 ja 4), joiden mineraalikoostumusta ei hienon raekoon vuoksi voi elektronimikroskopiallakaan selvittää. Mahdolliset plagioklaasiklastit ovat myös muuttuneet kiillemineraaleiksi. Pyriittiä (rikkikiisu), rutiilia ja monatsiittia esiintyy osittain omamuotoisina kiteinä. Irtokataklasiittivyöhykkeessä (savivyöhyke) illiitin seassa esiintyneet kvartsikappaleet koostuvat kvartsikidekimpuista, -raontäytteistä ja hienorakeisesta kvartsiutuneesta massasta. Jäänteinä erottuu hiukan haamumaisia kappaleita, luultavasti maasälpien jäänteitä. Tämä lienee kvartsiutunutta kataklasiittia. 6 Kuva 3. Kiintokataklasiitti. BSE-kuva ohuthieestä. KV kvartsi, KMS kalimaasälpä, KI kiille/savi-mineraaliseos, PY pyriitti. Mustat kohdat onteloita.

11 7 Kuva 4. Kuva 4. BSE-kuva kiintokataklasiitin perusmassasta. Hienorakeinen kiemurainen massa kiille/saviseosmineraaleja K/S, KV kvartsi, KMS kalimaasälpä, KLO lähinnä kloriitti, RUT rutiili. 3 GEOLOGINEN HISTORIA Kuvassa 5 on esitetty kartalla Rakennettavuusmallin (Pajunen ja muut 2002) heikkousvyöhyketulkinta ja myloniittihavainnot NE-suuntaisista siirroksista. Maastossa havaitut myloniitit ovat samantyyppisiä kuin urheilupuiston myloniitit. Niiden läheisyydessä voidaan kartalla erottaa aeromagneettisessa aineistossa NE-suuntaiset ympäristöä heikommat magneettiset anomaliat (Kuva 6). Urheilupuiston tuoreessa leikkauksessa oli myloniittien lisäksi näkyvillä selkeä irtokataklasiittivyöhyke. Monissa muissa vastaavissa siirroksissa on todennäköisesti myös tällainen hauraasti rikkoutunut osa tai osia mutta ne ovat pinnalta rapautuneet ja huuhtoutuneet pois ja painanteet ovat yleensä maapeitteiden alla. Vyöhykkeiden kovempia myloniittisia osia on säilynyt ja löytyy usein läheisiltä kallioilta. Joissakin kohteissa myloniiteissa oli myös viitteitä hauraasta rikkoutumisesta (Rakennettavuusmallin kartoitusaineisto, GTK). Nämä NE-SW-suuntaiset myloniitit ovat syntyneet svekofennialaisen orogenian jälkeisissä liikunnoissa, jolloin deformaatio on jo osittunut. Kuitenkin deformaatio siirroksissa on ollut vielä duktiilia ja tapahtunut ennen rapakivien tunkeutumista, ennen 1650Ma (Elminen et al. 2008). Urheilupuiston myloniitista ei voitu määrittää liikuntosuuntaa eikä lineaatiota. Joskus vastaavissa myloniiteissa lineaatio ja liikuntosuunta on ollut määritettävissä ja tällöin kallion itäpuolen on todettu liikkuneen myloniittiutumisvaiheessa ylöspäin suhteessa länsipuoleen. Kuvattuja myloniitteja myöhemmät liikunnot ovat osittain keskittyneet näihin jo heikentyneisiin kohtiin kallioperässä. NE-suuntaisissa hauraissa siirroksissa esiintyy haarniskapintoja, joissa erottuu sivuttainen siirrostuminen. Ne on tulkittu rapakivimagmatismin jälkeisiksi liikunnoiksi, jotka liittyvät samaan transpressionaaliseen systeemiin, missä alueella yleiset NW-suuntaiset hauraat normaalisiirrokset ovat syntyneet (Elminen et al. 2008). NE-suuntaiset siirrosrakenteet ovat kiinto- ja irtokataklasiitteja. Sivuttaisliike erottui myös tässä hauraassa siirroksessa loivana hiertoviivauksena. Mekaanisen rikkoutumisen lisäksi kivi on muuttunut kemiallisesti liuosten päästessä kulkeutumaan rikkonaisessa kivessä.

12 8 Kuva 5. Kuva 3. NE-suuntaisia heikkousvyöhykkeitä (musta) pääkaupunkiseutualueella Rakennettavuusmallin mukaan ja maastohavaintoja myloniittisiirroksista (punainen), (Pajunen ja muut 2002a). Urheilupuiston kohde sinisellä. Kaateet myloniiteissa ovat astetta kaakkoon. Kuva 6. Myloniittikohteita ( vrt kuva 5.)aeromagneettisella kartalla, jossa korostettu NE-suuntaisia piirteitä. Urheilupuiston kohde sinisellä. Siirrospaljastumien läheisyydessä NE-suuntaisiksi siirroksiksi tulkittavia kilometrien pituisia rakenteita. TDR-derivaatta, suunta-cosinisuodatettu. 4 LÄNSIMETRON TAPIOLAN URHEILUPUISTON ASEMAN RUHJEEN MITTAUS MAGNETOMETRILLÄ Kenttätyöt tehtiin Urheilupuiston kohteella ja Tutkimuksiin osallistuivat geologi Tuija Elminen ja tutkimusassistentti Kai Nyman ja raportointiin lisäksi geofyysikko Taija Huotari- Halkosaari.

13 4.1 Työn tarkoitus Työn tarkoituksena oli saada lisätietoa heikkousvyöhykkeen magneettisista ominaisuuksista. Mittauksissa testattiin onko selkeästi kohteessa nähtävissä oleva ruhje havaittavissa magneettisilla mittauksilla anomaliana ruhjeen yli mitattaessa. Mittausolosuhteet olivat vaativat, koska alueella oli tehty jo runsaasti lujitustöitä. Teräksisiä rakenteita ja muita magneettisia häiriölähteitä oli siis odotettavissa kohteella. 4.2 Mittauskohteen kuvaus Mittaukset tehtiin asemaa varten louhitun kuopan ylätasanteella joka mitattavalta kohdalta oli tasoitettu louheella, pois lukien ruhjeen syvintä kohtaa, jossa oleva vesi oli jäätynyt (Kuva 7). Tasannetta ympäröi pohjoisessa ja idässä yksi tai useampi teräsponttiseinä sekä vaijerinipuilla tehty lujitus. Eteläreunan pudotuksen reunalle on valettu betoniaita, aidan yli kurottaessa näkee aivan sen alareunaan asti ulottuvan lujituksen järeällä harjateräksellä. Louheen joukossa havaittiin jonkun verran terästangon kappaleita. 9 N Kuva 7. Yleiskuva alueesta ja mittauslinjat. 4.3 Mittauskalusto Mittausta varten valmisteltiin käyttökuntoon Scintrex MP-2 protonimagnetometri johon voidaan liittää Telkson PTC-701ES tiedonkeruulaite. Varalaitteena oli Gem Systems GSM-8 protonimagnetometri ilman tiedonkeruumahdollisuutta. Paikannusta varten käytössä oli Garmin GPSMap 62S, josta saatiin myös tarkka aika tiedonkeruulaitteeseen. Linjojen merkintään maastoon käytettiin 50 ja 100 metrin lasikuitumittanauhoja. Magneettikentän ajallista vaihtelua ei tallennettu omalla laitteistolla. 4.4 Mittauksen suoritus Mittausajankohdan magneettikentän tasaisuus varmistettiin Ilmatieteenlaitoksen avaruussääpalvelusta. Alueella työskentely edellytti ilmoittautumista työmaan vastaavalle työnjohtajalle ja valvojalle joiden oh-

14 jeistusta noudatettiin. Mittaus oli tarkoitus suorittaa mutta tuolloin pohjoisseinämää lujitettiin sekä ruhjeen muodostamassa kuopassa olevan veden jääpeitteen vahvuus arvelutti. Mittaus päätettiin siirtää myöhempään ajankohtaan, kun mitattavalle tasolle laskeutui kauhakuormaaja louhetta siirtämään. Toisella yrittämällä alueella ei ollut muita aktiviteetteja häiriötekijänä. Linjat merkittiin maastoon mittanauhalla ja linjojen päiden koordinaatit tallennettiin GPS-keskiarvoina kukin arviolta 5-15 minuutin ajalta. Vierekkäisten linjojen etäisyys 6 metriä mitattiin paikalleen mittanauhalla. Linjojen pituudet maastossa topografiaa seuraten olivat 72, 50 ja 65 m. Linjat mitattiin 0,5 m pistevälillä lännestä itään häiriötekijöistä vapaan mittaajan liikkuessa aina linjalla vasemmalla puolella. Linjan 1 kohdista 53,0 ja 53,5 m ei saatu mittauslukemaa (ks. tyhjä kohta kuvassa 8, arvot olivat todennäköisesti valitun mittausperustason ulkopuolella). 4.5 Mittaustulokset Käytetyt koordinaatit (KKJ 2-kaista) ovat sovitus mittanauha-gps-lukemista. Linjojen koordinaatit ovat seuraavat: Linja 1: alku loppu Linja 2: alku loppu Linja 3: alku loppu Tallennetut magnetometrilukemat ja koordinaatit yhdistettiin excel:issä, alku- ja loppupisteiden väliset koordinaatit interpoloitiin. Alla Geosoft Oasis montaj -kartoilla on esitetty suodattamattomat profiilit linjoista 1-3 (ks. kuvat 8-10). Kuva 8. Linja 1

15 11 Kuva 9. Linja 2 Kuva 10. Linja Mittausten arviointi ja pohdinta Linjan 1 huono laatu johtunee eteläpuolen kallioseinämän lujituksesta joka ulottunee linjalle asti. Linjan 2 kokonaisvaihtelu on n. 900 nt, mikä olisi ruhjeen osuus luonnontilassa? Linja 3:n katseltavuus paranisi loppupään arvoja poistamalla ja/tai suodattamalla lukemia. Magneettikentän käynti oli vähäistä, alle 2 nt mittausajankohtana, kuva 11.

16 12 Kuva 11. Nurmijärven observatorion kuvaaja mittausaikana Saatujen tulosten perusteella nähdään linjoilla 2 ja 3 laajahko minimianomalia linjojen keskikohdalla. Linjan 1 tulos on niin kohinainen, ettei sen tulosta kannata analysoida sen tarkemmin. Myös linjan 3 tuloksessa nähdään kohinaa, mutta pieni minimi voidaan siitäkin havaita. Mikäli mittaukset olisi tehty esimerkiksi luonnontilassa tai mittaus olisi ollut mahdollista suorittaa kauemmas ruhjeen yli, olisi minimianomalia voitu mahdollisesti havaita selkeämmin. Tuloksesta voidaan kuitenkin sanoa, että ruhjeeseen osuu magneettinen minimi.

17 13 KIRJALLISUUSVIITTEET Elminen, T., Airo, M.-L., Niemelä, R., Pajunen, M, Vaarma, M., Wasenius, P. and Wennerström, M Fault structures in the Helsinki area, Southern Finland. In Pajunen, M. (ed.) Tectonic evolution of the Svecofennian crust in southern Finland - a basis for characterizing bedrock technical properties. Geological Survey of Finland, Special Paper 47, Pajunen, M., Airo, M-L., Elminen, T., Niemelä, R., Salmelainen, J., Vaarma, M., Wasenius, P., Wennerström, M. 2002a. Kallioperän rakennettavuuskartta 1: Espoo, Helsinki, Vantaa. Kallioperän geologiseen kehitykseen pohjautuva rakennettavuusluokittelu. GTK:n arkistoraportti K 21.42/2002/7 Pajunen, M., Airo, M-L., Elminen, T., Niemelä, R., Salmelainen, J., Vaarma, M., Wasenius, P. ja Wennerström, M. 2002b. Kallioperän rakennettavuusmalli taajamiin. Rakennettavuuskartan selitys. Kallioperän rakennettavuuskartta 1 : Espoo, Helsinki, Vantaa. Raportti II. 42 s. GTK:n arkistoraportti K 21.42/2002/6. 42s.

18 14 LIITE 1 Mineralogiset tutkimuslaitteet SEM ja BSE Analyysilaitteisto: Jeol JSM-5900LV SEM, johon on yhdistetty Oxford Instrumentsin EDS-spektrometri Analyysiohjelmisto: INCA Point ID (yksittäiset analyysipisteet) Analyysit tehtiin alhaisessa vakuumissa. IR eli Infrapunaspektrofotometrilaite Perkin Elmer 983 G XRD Bruker D8 Discover A25 Näytteet ajettiin 2-70 Ө. Generaattorin asetukset olivat 40 kv/40 ma, mittausväli 0.02 ja mittausaika 0.1 s. Anodimateriaalina on Cu. Faasit tunnistettiin Brukerin EVA-ohjelmalla, jossa käytetään ICDD:n mineraalitietokantaa PDF-4 Minerals. LIITE 2 Magnetometrauksen aineistoluettelo A PTC Selected Data from _04_13.gpx Korjatut_linjat.gpx Lines.xlsx NURdata_24.txt _LU3_luonnollinen kalliopinta.dwg Magneettikentän käynti Nurmijärvellä Telxonista purettu mittausdata Käsi-GPS:n keskiarvotallenteet Käytetyt koordinaatit Telxon data+koordinaatit Nurmijärven observatorion aineisto mittausajankohdalta Timo Myyryläinen/SITO