Porin JOKIKESKUS 1(6) Vesistö

Transkriptio

1 Porin JOKIKESKUS 1(6) 1. VESISTÖ Kokemäenjoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on noin km 2 ja järvisyysprosentti noin 11. on Suomen neljänneksi suurin. 2. TILASTO- JA HISTORIATIETOA Porin läpi virtaava Kokemäenjoki haarautuu suunnitellulla siltapaikalla kahdeksi päähaaraksi, jotka ovat pohjoinen Luotsinmäenhaara ja eteläinen Raumanjuopa. Suistoalueen voidaan katsoa alkavan tästä kohdasta. Haarautumisalue on kuvassa 1. Kaarisilta Luotsinmäenhaara Raumansilta Raumanjuopa Porinsilta Linnansilta Kuva 1. Kokemäenjoki suunnittelualueella. Vedenkorkeudet Kirjurinluodon kärjen ylävirran puolella olevilla asteikoilla ovat olleet tarkkailuaikana vuosina seuraavat: N60 N2000 HW +2,78 +3,15 MHW +1,56 +1,93 MW +0,48 +0,85 MNW -0,02 +0,35 NW -0,68-0,31

2 Porin JOKIKESKUS 2(6) Vuosien vedenkorkeudet ovat olleet Porinsillan (Vanha silta) asteikolla: N60 N2000 HW +2,33 +2, MHW +1,39 +1,76 NHW +0,67 +1,04 MW n. +0,2 n. +0,6 HNW +0,03 +0,40 MNW -0,40-0,03 NW -0,64-0, Perusteluna taulukoissa oleville eroille ovat ainakin talvitulvan jälkeen noin vuonna 1980 tehdyt tulvapadonrakennus- ja ruoppaustyöt sekä vesistönsäännöstelyn kehittäminen vuosikymmenien kuluessa. Nämä tulvasuojelutoimenpiteet ovat vaikuttaneet hyyde- ja jääpatotilanteita vähentävästi ja siten ylimpiä vedenkorkeuksia laskevasti. Vaikutukset ovat kohdistuneet sekä talvi- että kevättulvaan. Virtaamatiedot Harjavallan voimalaitokselta noin 30 kilometriä Porista ylävirtaan ovat: [m 3 /s] HQ MHQ 590 NHQ 269 MQ n. 210 HNQ 177 MNQ 52 NQ Valuma-alue kasvaa noin 5 % Harjavallan voimalaitokselta Poriin. Tietoa vedenkorkeuden ja virtaaman vaihtelusta on osoitteessa > Ympäristön tila > Pintavedet > Ajankohtainen vesiti... > ennusteet, tulvaennusteet, pohjavesiennusteet, vesitilannekartat ja ravinnekuormitus; vesistö 35 Virtaamasta noin 2/3 menee nykyään Luotsinmäenhaaraan ja noin 1/3 Raumanjuopaan. Suhde on ollut likimain tämä noin vuonna 1980 tehtyjen ruoppaus- ja sillanrakennustöiden jälkeen. Joen leveyden perusteella arvioiden Raumanjuopa on ollut joen pääuoma ainakin vielä 1800-luvun lopulla, joten ihminen vaikuttaa muuttaneen jokea näiltä osin merkittävästi. Luotsinmäenhaara lienee ruopattu joen pääuomaksi ja 1950-luvulla. Koko Raumanjuopa sekä Luotsinmäenhaarassa Kir-

3 Porin JOKIKESKUS 3(6) jurinluodon kärjen alueella ollut matalikko ruopattiin noin vuonna TULVAVAARA JA TULVAT Kokemäenjoki on tulvinut suuruusluokalleen kymmenen vuoden välein. Pahan talvitulvan ja sitä seuranneiden padonrakennus- ja ruoppaustöiden jälkeen ei pahoja tulvia ole ollut. Tulvavaaran aiheuttavat ensisijassa joko hyydepatojen muodostuminen sulaan jokeen alkavalla pakkaskaudella tai lähtevien jäiden muodostama jääpato. Talvitulva oli näiden kahden ilmiön yhdistelmä. Ensin muodostui hyydepato suistoon, sitten muodostui jääkansi, joka kuitenkin hajosi sään lämmettyä ja virtaaman kasvettua, mikä johti jääpadon muodostumiseen. Suunnittelualueella ollutta jääpatoa on kuvassa 2. Jääpadon pituus oli noin kaksi kilometriä. +2,3 N60 Kuva 2. Jääpatoa talvella Hyyde- ja jääpato muodostuvat helpoimmin jääkannen yläreunaan ja silta-aukkoihin. Tämän tähden ei suunnitteilla olevaan siltaan ole syytä tehdä varsinaisessa uomassa olevaa virtapilaria. Mahdollisen uoman kaventamisen tulee olla jouheva samaten kuin Kirjurinluodon kärkeen suunniteltavien rakenteiden.

4 Porin JOKIKESKUS 4(6) 4. EROOSIO JA SEDIMENTOITUMINEN SEKÄ KUNNOSSAPITORUOPPAUKSET Joessa virtaava vesi kuluttaa joenpohjaa ja rantoja erityisesti Harjavallan voimalaitoksen alapuolella olevalla joenosalla. Kirjallisuudesta saatujen tietojen mukaan sedimenttiä kulkee joessa suuruusluokalleen m 3 vuodessa. Tästä suurin osa kulkeutuu alavirralla olevalle Pihlavanlahdelle eli Porinlahdelle. Pieni osa sedimentoituu suunnittelualueelle Porinsillan, Kaarisillan ja Raumansillan väliselle alueelle. Maata on sedimentoitunut tälle alueelle enimmillään 1½ 2 metriä ruoppausten jälkeisen 30 vuoden aikana. Tämä on se alue, johon jääpato muodostuu kaikkein todennäköisimmin. Tulvasuojelun tasoa pyritään parantamaan tekemällä kunnossapitoruoppaus mataloituneelle alueelle. Suunnittelu on käynnistynyt, ja ruoppaukset pystyttäneen tekemään vuonna 2011 tai Ruoppauksen laajuus olisi enintään sama kuin tehtiin noin vuonna Tähän hankkeeseen antoi luvan Länsi-Suomen vesioikeus vuonna Kunnossapitoruoppausten myötä päästäisiin tulvasuojelun tason kannalta likimain samaan tilanteeseen joen osalta, kuin oli noin vuonna Nykyinen joenpohjan taso ja kunnossapitoruoppausten alustava laajuus esitetään kuvassa 3. Luotauskorkeudet ovat N60- järjestelmässä. -5,0 N60-4,6 N2000 N60-4,0 N60-3,6 N2000-4,5 N60-4,1 N2000 Kuva 3. Joenpohja keväällä 2010 ja alustavasti suunniteltu kunnossapitoruoppaus. Luotauksien korkeusjärjestelmä on N60.

5 Porin JOKIKESKUS 5(6) 5. TULVASUOJELUHANKE JA SEN VAIKUTUS SILTAAN Porissa käynnistettiin tulvasuojeluhanke vuonna 2003 Porin kaupungin ja Suomen valtion yhteistyönä. Tavoitteena on saada tulvasuojelutaso nostetuksi ainakin hyväksyttävälle vähimmäistasolle. Paikalliset tulvasuojelun vaihtoehdot kaupunkikeskustan kohdalla ovat patojen korottaminen, pohjoisen lisäuoman tekeminen ja joen ruoppaus. Teknillisistä ratkaisuista ja mahdollisesti toteutettavasta vaihtoehdosta ei tiedetä tämän enempää. Myöskään mahdollisesta toteutusajankohdasta ei ole mitään käsitystä. Uuden sillan ja rantarakenteiden osalta on siis syytä varautua kaikkiin vaihtoehtoihin ja tilanteisiin. Suunniteltavan sillan kannalta vaarallisin tilanne on sellainen hyyde- tai jääpatotilanne, jossa virtauksen merkittävästi estävät tulpat syntyvät sekä Luotsinmäenhaarassa olevan Kaarisillan että Raumanjuovassa olevan Raumansillan aukkoihin. Juuri tästä tilanteesta ei ole tehty virtauslaskelmia, vaan johtopäätökset on vedetty Syken tekemistä laskelmista (Huokuna, Aaltonen Selvitys suunnitteluvaihtoehtojen vaikutuksista ), joissa on tarkasteltu Kirjurinluodon kärjestä ylävirtaan muodostunutta jääpatoa. Ilmeisesti epärealistisen suuren jääpadon tapauksessa ja niinkin isolla pitkäaikaisella virtaamalla kuin 700 m 3 /s olisi vesipinta noin puoli kilometriä jääpadon alkamiskohdan eli alavirran puoleisen pään ylävirranpuolella noin +3,5 N60 eli noin +3,9 N2000 nykytilanteessa. Ilmeisesti realistisemman suuruisen eli talvitulvaa vastaavan jääpadon tapauksessa vesipinta olisi noin +3,0 N60 eli +3,4 N2000 nykytilanteessa. Jos tarkastelukohdan alapuolen silta-aukoissa on virtausta merkittävästi haittaava jääpato, vesi nousee joessa. Vesi alkaa tulvia Kirjurinluodon ja Hanhiluodon yli vähän ollessaan korkeudella noin +2,8 N60 eli noin +3,2 N2000. Ehkä sopiva mitoittava vesipinta olisi noin +3,0 N60 eli +3,4 N2000. Jääpatotapauksessa on syytä varata tila vedenpinnan yläpuolelle ulottuvia jäälohkareita varten. Tämän tarvittavan tilan on arvioitu olevan 0,5 metriä rannan lähellä.

6 Porin JOKIKESKUS 6(6) Pohjoisrannalla mahdollisesti korotettavien tulvapatojen harjan korkeuden enimmäisarvo voisi olla sama kuin edellä esitetty sillan alapinta rannan lähellä, jolloin padossa olisi 0,5 metrin kuivavara. Alustavana yhteenvetona voidaan todeta, että suunnittelualueella: joen mitoittava ylivesi on HW dim = +3,4 N2000 sillan alapinta rannan lähellä +3,9 N2000 korotettava tulvapadon harja pohjoisrannalla +3,9 N2000. Sillan alikulkuaukon on syytä olla vähintään yhtä korkea kuin Kaarisillasta ja Raumansillasta korkeammassa, jotta joella tapahtuvaa kulkua ja mahdollisia tulvasuojelutoimenpiteitä ei rajoitettaisi. Sillan alikulkuaukon korkeimman osan on syytä olla leveämpi kuin edellä mainituissa silloissa. Perusteluna on se, että joki on leveämpi suunnitellun sillan kuin alavirralla olevien siltojen kohdalla ja että ruopattavien syvien uomien sijaintia kuten leveyttäkään ei ole päätetty eikä vielä lähivuosina päätetä.