YSTÄVÄKIRJE Heinäkuu 3/2014

Transkriptio

1 YSTÄVÄKIRJE Heinäkuu 3/2014 Tervehdys rakkaat tukijamme, Nele ja Francis Borchardt Hongkong Perhekuva Disneylandissa, Sophian 3-v. syntymäpäivänä. Välillä sitä ihmettelee, miten aika voikin rientää näin nopeasti. Minä (Nele) olen toiminut paikallisseurakunnan pappina jo kolme kuukautta. Ilmeisesti olen sopeutunut hyvin, koska tuntuu siltä, kuin olisin ollut täällä pidempään. Vaikka kantoninkielinen uskonnollinen sanasto on minulle uutta, ja vapaasta rukouksesta ei vielä tahdo kielitaitoni vajaavaisuuden vuoksi tulla mitään, mutta saarnaaminen ja puheiden pitäminen sen sijan onnistuu, kun ne saa valmistella etukäteen. Tähän asti olen saarnannut vanhainkodin jumalanpalveluksessa kerran kuukaudessa. Siellä saarnaan pituus on minuuttia. Sunnuntain pääjumalanpalveluksessa en ole vielä saarnannut, sillä siellä saarna pitää olla puolet pidempi. Saarnan valmistusprosessini on nykyään kovin monivaiheinen. Ensin luen ja meditoin suomeksi, sitten kirjoitan saarnan englanniksi ja lopuksi käännän kantoniksi. Kolmannen saarnani kohdalla tapahtui jo edistystä, koska jätin englanni kielisen version välistä ja kirjoitin suoraan kantoniksi. Sen jälkeen seurakunnan evankelista auttoi minua korjaamaan virheitä. Ehtoollisjumalanpalvelus toimitetaan täällä niin päämessussa kuin vanhainkodissakin joka toinen viikko. Eteenkin vanhainkodissa olen ollut mukana ehtoollisavustajana ja viikko sitten asetin ehtoollistakin kun seurakunnan pappi oli lomalla. Sunnuntain päämessuihin minua ei ole pyydetty näin paljon mukaan toimittamaan, koska tässä seurakunnassa vierailee paljon muita pappeja ja jumalanpalveluksen liturgian toimittavat siihen koulutetut vapaaehtoiset. Samoin musiikista vastaavat vapaaehtoiset. Täällä on noin 5-6 seurakuntalaista, jotka kukin vuorollansa soittavat jumalanpalveluksessa. (Kuvassa lähimmät työkaverini pastorti Ng Lai-Hing ja evangelista Angela, pappisvihkimyksessä ).

2 Omaa kanttoria tällä seurakunnalla ei ole. Olen aina ollut sitä mieltä, että Suomen seurakunnissa vapaaehtoisten verkosto seurakunnissa on hyvä ja toimiva, mutta tämän seurakunnan vapaaehtoisten käyttäminen ja työn organisoiminen on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Facebookin sivuillemme (Borchardtit Hongkongissa) jo kirjoitinkin, että tässä seurakunnassa on vain kolme palkallista työntekijää: pastori, evankelista (pappisvihkimystä vaille oleva teologi) ja seurakuntasihteeri. Kuva sunnuntai-jumalanpalveluksesta, joka pidetään koulumme 6.kerroksen jumppasalissa. Jumalanpalveluksiin osallistuu n henkilöä. Viiden vuoden aikana jäsenmäärä on jostain syystä jatkuvassa laskussa, ja siitä ollaan kovasti huolissaan. Vanhainkodin torstai-jumalanpalveluksiin osallistuu henkilöä. Seurakunnan työaloja johtavat niin sanotut diakonit, jotka kaikki ovat siviilityössä muualla, mutta seurakunnassa kukin vastaa omasta työalasta esim. pyhäkoulutyön organisoimisesta, kuoron johtamisesta ja musiikkityöstä, jumalanpalveluksien liturgioista jne. Kaikki he ovat työnsä ohella valmistuneet luterilaisen seminaarin teologian iltakurssilta. Mutta toki kun kyseessä on vapaaehtoisten, eikä ammattilaisten johtamisesta tai työn organisoimisesta, niin välillä esiintyy ongelmia. On monia eri mielipiteitä, miten kuoro pitäisi johtaa, minkälaista ohjelmistoa valita, missä kynttilöiden tulisi sijai-ta alttarilla jne. Välillä minusta tuntuu, että riita tulee tyhjästä ihan vain henkilökemioiden vuoksi. Ja tietenkin kiinalaiseen tapaan valmiit suunnitelmat saattavat muuttua vielä minuuttia ennen ohjelman alkamista ja pahimmassa tapauksessa kaikille asia-osallisille ei edes kerrota muutoksista tai tieto tulee aivan liian viime tipassa. Minuunkin on kohdistunut tällaisia turhautumisen kokemuksia useita, vaikka työkokemukseni täällä on lyhyt. Tietysti joihinkin epäkohtiin pystyy vaikuttamaan, mutta ajattelen, että on tärkeätä myös yrittää sopeutua paikalliseen kulttuuriin. Sen verran ajattelin kuitenkin pitää eurooppalaisuudestani kiinni, että ainakin työntekijöiden kesken keskustellaan avoimesti myös mahdollisista ongelmista. Seurakunnassamme järjestettiin kolme kesäleiriä, joista lopulta kahdessa sain olla mukana. Ensimmäinen leiri oli niin sanottu leirikoulu, johon osallistuivat kaikki koulumme 5-luokkalaiset. Yhteensä 58 oppilasta. Leiri kesti kolme päivää ja se sisälsi paljon yhteisleikkejä, kilpailuja, Raamattutyöskentelyn, iltaohjelman ja Ilosanoma-illan, johon yhteistyössä evankelistan kanssa kirjoitimme näytelmän. Halusin kirjoittaa sellaisen näytelmän, joka koskettaisi koululaisia henkilökohtaisesti. Joka päivä koululla (seurakuntamme tilat ovat kristillisellä ala-asteella, jossa on 6 luokkaa. Jokaisessa luokka-asteessa kolme rinnakkaisluokka, joissa oppilasta per luokka) työskennellessäni olen törmännyt koulukiusaamiseen sen eri muodoissa. On opiskelijoita, joita kiusataan sen vuoksi, koska he ovat köyhiä, mutta toisia sen vuoksi, koska he ovat rikkaita. Toiset ovat huippulahjakkaita, toiset eivät menesty hyvin. Laitoin myös itseni likoon ja esitin näytelmässä oppilasta, joka ei osaa kunnolla kantonia, koska sellaisiakin opiskelijoita tässä koulussa on. Näytelmämme pääteema oli Jeesuksen opetus: kohtele muita samoin, kuin toivot, että toiset kohtelisivat sinua. Esityksemme oli menestys, sillä mukana olleet opettajat Leirikoulun grilli-ilta, jossa grillattavana oli kanansiipiä, kala- ja lihapalloja, nakkeja ja paahtoleipää,

3 videoivat sen kokonaisuudessa kun esitimme sen puheeni jälkeen vielä toisen kerran. Iloitsen siitä, että saan olla tekemisissä oppilaiden kanssa ja yhä useampi tulee juttelemaan kanssani. On niitä, jotka haluavat harjoitella englantia, mutta myös niitä, jotka puhuvat vain kantonia. Yllä oleva kuva on näytelmämme toisesta kohtauksesta, jossa pari opiskelijaa kiusaavat köyhää opiskelijaa hänen kierrätyksestä ostettujen lenkkareiden vuoksi ja heittävät sen koulun vessan pönttöön > Leikkejä ja kilpailujakin mahtui leirin ohjelmaan ja jokaisesta tapahtumasta otetaan tietenkin kiinalaisen tapaan ryhmäkuva. Päiväleirimme oli melko koulumainen: opiskelua, kirjallisia tehtäviä, niiden tarkastamista ja leimoja palkinnoksi Yhtäkään ohjelmanumeroa tai opetustilannetta ei muuten vedetä ilman mikrofonia. Tästä huolimatta leiriläiset pitävät melkoista meteliä. Noan arkki leirimme lavasteet onnistuivat mielestäni todella hyvin. Tämä Noan arkki roikkui luokan oven edessä, josta kaikki menimme tietysti joka päivä sisään ja ulos Toinen leiri, päiväleiri, sekin kesti kolme päivää ja siihen osallistui maksimimäärä lapsia (34). Leirin teemana oli Noan arkki ja siinä ohjelmavastuunani oli englanninkielisten eläinaiheisten lastenlaulujen ja leikkien opettaminen. Käytin apuna youtuben videoita, joissa oli valmiit tekstitykset ja tietysti musiikit. Vaikka enemmistö lapsista oli 1-3- luokkalaisia, joiden englannin osaaminen on olematonta, tuttujen laulujen, kuten pandakarhujen esittämänä "Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, opettaminen sujui ongelmitta ja lapset olivat aivan innoissa. Muuten englanninkieliseen toimintaan tai opetukseen tässä seurakunnassa suh-

4 taudutaan edelleen hyvin nihkeästi (vaikka kiinnostusta selkeästi löytyy niin lasten kuin vanhempien taholta), puhumattakaan kotiapulaisille ja muille kiinaa taitamattomille tarkoitetusta englanninkielisestä työstä. Edelleen siis pyydän teitä muistamaan asiaa rukouksissanne! Minut on virallisesti toivotettu tervetulleeksi myös luterilaisen kirkon papistoon. Hongkon-gissa on 50 luterilaista seurakuntaa ja pappien kokous pidetään kerran kuukaudessa piispan virassa aloittanut Ben Jeung'in viesti papeille oli yksinkertainen: levittäkää ilosanomaa kaikille ja kaikkialla! Viime kokouksessa, 8.7. keskusteltiin mm. pappien yhtenäisestä pukeutumisesta ja virka-asun käyttösuosituksista. Lisäksi keskusteltiin siitä, miten pitäisi suhtautua sukupuolta vaihtaneiden vihkimisiin (eli jos entinen mies, nykyinen nainen, haluaa naimisiin miehen kanssa). Suunniteltiin myös koko kirkolle yhtenäistä messukaavaa kiirastorstaille 2015 sekä valittiin piispaa lähinnä olevien kirkon työryhmien jäsenet (esim. lähetystyön työryhmä, teologinen koulutus, liturgian toimikunta jne.). Kuvassa Hongkongin luterilaisen kirkon uusi piispa Ben Jeung jakaa ehtoollista piispaksi virkaan asettamisen messussa osallistuin muiden pappien tavoin kahden uuden papin pappisvihkimykseen, jossa kaikki Hongkongin 50 luterilaisessa seurakunnassa työskentelevät papit asettuivat useammassa puolikaaressa piispan ja asepiispan kummallekin puolelle siunaamaan papiksi vihittäviä. Täytyy sanoa, se oli taas sellainen kokemus, joka jää mieleeni. Tykkäsin ajatuksesta, että uudet virkasisaret ja veljet toivottivat uudet papit tällä tavalla tervetulleeksi. Toinen tilaisuus, jossa Suomessa en pukeutuisi papin albaan, oli piispan ja asepiispaan virkaan asettaminen Myös tähän tilaisuuteen osallistui koko luterilaisen kirkon papisto. Suomalaisittain ja virolaisittain olemme tottuneet siihen, että uuden piispan siunaavat virkaan naapurimaiden tai yhteistyökirkkojen piispat lähetyskentiltä, niin täällä piispan ja asepiispan virkaan asettivat Hongkongin luterilaisen kirkon kaikki edelliset piispat. Tällä hetkellä piispan virkakausi kestää kolme vuotta, jonka jälkeen sama piispa voidaan valita jatkokaudelle. Piispan ja asepiispan vaaliin osallistuvat automaattisesti kaikki papit, jotka ovat palvelleet kirkkoa vähintään 10 vuotta. Näin olleen ehdokaslistalta löytyivät myös lähetysjärjestöjen papit. Ja kuulemma kerran oli käydä näin, että yksi heistä tuli melkein valituksi, kunnes hän oli viimeistä edeltävällä äänestyskierroksella painottanut, että piispan täytyisi olla paikallinen henkilö. Tämä lähetti, amerikkalainen prof. Theodore Zimmerman palveli tässä kirkossa yli 30 vuotta ja jäi kesäkuussa eläkkeelle ja palasi vaimonsa kanssa Amerikkaan. Kuv. Francis prof. Ted in kanssa valmistujaispäivänä (Tässä vielä virallisesti seminaarin nuorin ja vanhin professori). Alla: Francis SLS:n stipendiaattien myanmarilaisten Val Do Thangin ja Cer Thlian kanssa, jotka molem-mat olivat myös Francisin opiskelijaperheen jäseniä. Val Do ja Cer te lähettävät kiitoksensa kaikille heitä tukeneille ja rukouksissa muistaneille! Kesäkuun alussa, heti lukuvuoden päätöksen ja valmistujaisten jälkeen, Francis kävi tiedekun-

5 nan opettajien kanssa Indonesiassa mainostamassa seminaarin opetusohjelmia sekä vierailemassa yhteistyökumppaneiden vastaavissa oppilaitoksissa. Olemme käyneet monessa köyhässä maassa, mutta Indonesia oli Francisin arvion mukaan ehdottomasti köyhin Muistakaamme rukouksissa indonesialaisia ja muidenkin maiden köyhiä! Heinäkuun alussa Francis kävi Itävallassa ja Saksassa kahdessa konferenssissa pitämässä luentoja. Saksassa hänestä tehtiin myös kaksi nettihaastattelua, joista laitoin linkit Facebookin sivuillemme. Molemmat ovat sieltä ladattavissa. Tämän lisäksi Francis on editoinut artikkeleitansa sekä suunnitellut syksyn kurssejansa. Seminaarin uusien opiskelijoiden orientaatiokurssilla Francis opetti yhden aamupäivän tieteellistä kirjoittamista paikallisen kulttuurin valossa. Kuvassa ( ) Luterilaisen Teologisen seminaarin SLS:n tukemat uudet stipendioppilaat: Mr. Zaw Rat Myanmarista, Ms. Phonmalida Xayabouth (Linda) Laos sta ja Mr. Sutthipat Akkarananthaphong (Pat) Thaimaasta. Lindan stipendi on vuodeksi, Zaw Rat in ja Pat in kolmeksi vuodeksi. Rukoilkaamme, että kaikille heille löytyisi tukiseurakunnat. Asiasta saa vinkata myös naapuriseurakunnille. Kaunis kiitos jo etukäteen! Elokuun puolivälin jälkeen voit kysellä SLS:stä tai minulta (Neleltä) heidän esitteltykirjeensä. Alexandra valmistui päiväkodista ja on viettänyt heinäkuun varsin leppoisasti kotona. 6. elokuuta vietämme Alexandran 5-vuotissynttäreitä. Kaunis kiitos kaikille, jotka olette muistaneet Sophiaa rukouksissanne! Sophialla alkoi heinäkuun puolivälissä intensiivi- terapiat: kahden viikon musiikkiryhmä, yksilö-opetus hänen tulevan luokanvalvojan kanssa sekä puheterapia. Meillä on sellainen tunne, että kesän aikana Sophia on kehittynyt hurjasti eteenpäin. Samanlaista palautetta olemme saaneet myös Sophian opetta-jilta. Hän ei tarvitse terapioihin tai opetustilanteisiin saattajaa. Päinvastoin, hän on niin innokas, että menee jo valmiiksi istumaan opetustilaan, vaikka välissä olisi jonkun muun oppilaan vuoro. Pari päivä sitten Sophia oppi lausumaan nimeensä. Pikkusisko vaati kans, että saisi pukeutua Alexandran päiväkodin valmistujaisasun yllensä, vaikka aloittaa päiväkodin taipaleensa vasta syyskuussa (Kuva: ).

6 RUKOUSAIHEITA: Kiitämme tukijoistamme Suomessa ja Virossa! Kiitämme Jumalan johdatuksesta ja avusta erään irtisanotun kotiapulaisen työpaikan löytymisessä! Pyydämme esirukouksia maahanmuuttajien keskuudessa tapahtuvan englanninkielisen työn taas aloittamisen puolesta. Pyydämme siunausta evankelista Roy lle, joka yritti tehdä parhaansa, jotta luterilaisella kirkolla olisi kotiapulaisille edes jotain englanninkielistä toimintaa. Viime sunnuntaina Roy irtisanoutui Pyydämme Nelelle intoa kiinan kielen itsenäisessä opiskelussa ja johdatusta oman paikan ja työn mielekkyyden löytymisessä. Luterilaisella Seminaarilla alkaa pian uusi lukuvuosi. Uusien opiskelijoiden orientaatiokurssi on jo alkanut ja SLS:llä on ainakin kolme uutta opiskelijaa Chindan lisäksi. Toivomme, että SLS n kautta nämä kolme uutta opiskelijaa löytäisivät pian Suomesta tukiseurakuntansa. Pyydämme siunausta kaikille Luterilaisen Seminaarin opiskelijoille sekä opettajille. Pyydämme Francisille johdatusta esitelmien ja syksyn kurssien suunnittelussa. Molemmat tytöt Alexandra ja Sophia aloittavat elo- ja syyskuussa uudessa koulussa. Pyydämme Jumalan siunausta lukuvuodelle ja varjelusta koulumatkoille. Kiitämme ja iloitsemme Sophian edistymisestä! Posti-osoite: 21 SC, Tower 2, Phase 1, Festival City, 1 Mei Tin Road, Shatin, N.T Hong Kong, SAR S-posti: nele.borchardt@felm.org francis.borchardt@felm.org Skype: Nele Borchardt (aikaero talvella +6h/kesällä +5h) Facebookissa: Borchardtit Hongkongissa Nelen blogi: nelenblogi.blogspot.com Ystäväkirjeemme voi tilata täältä: Suomen Lähetysseura puh nimikkokirjeet@suomenlahetysseura.fi Liittymislomakkeen voit täyttää myös verkossa: Tukiseurakuntamme Suomessa: Saarijärvi, Ylöjärvi, Kotka, Vantaankoski, Kälviä ja Kannus. Virossa: Lääne-Nigula. Elokuun alussa vietämme pari viikkoa lomaa Sitä odotellessa, teitä kaikkia runsaasti siunaten, Nele, Francis, Alexandra ja Sophia Kuvassa Aku-ankka saa Sophialta suukon,