YSTÄVÄKIRJE. Syyskuu. Nele ja Francis Borchardt, Hong Kong 3/2012. Tervehdys rakkaat ystävämme ja tukijamme,

Transkriptio

1 YSTÄVÄKIRJE Syyskuu 3/2012 Nele ja Francis Borchardt, Hong Kong Näkymä Kiinalaiselle yliopistolle (elokuu 2012). Nelen opiskelupaikka, kielikeskus näkyy auton kohdalla, puiden takana kuvan oikeassa laidassa. Metro-asemalta, josta kuva on otettu, kielikeskukseen on muutaman minuutin kävelymatka.hongkongin Kiinalaisessa yliopistossa opiskelee yli opiskelijaa, joista on ulkomaalaisia.yliopiston alueen valtavuudesta kertoo se, että kampuksella on 18 opiskelijaravintolaa, oma hotelli,lukuisia opiskelija-asuntoja ja urheilukenttä. Opetukseen tarkoitettujen rakennuksien lukumäärästä ei ole tietoa. Kielikeskuksen lähettyviltä ja metro-aseman edestä kampukselle kulkee busseja, jotka kuljettavat opiskelijoita ja opettajia vuorella asuviin rakennuksiin. Kielikeskuksen kiinan kielen osastolla on reilu 20 mandarinin opettajaa ja n. 10 kantonin opettajaa. Nelellä oli ensimmäisellä kurssilla 4 eri opettajaa. Tervehdys rakkaat ystävämme ja tukijamme, Kuten viime kirjeessä lupailin, tässä kirjeessä saatte kuulla tarkemmin minun (Nelen) kantonin kiinan opinnoistani. Aloitin ensimmäisen 2,5-kuukauden pituisen ulkomaalaisille tarkoitetun kurssin kesäkuun alussa. Viralliseen kielituntkintoon kuuluu kuusi 2,5-3 kk:n intensiivikurssia. Luokallani oli lisäksi 4 miestä ja 7 naista. Opiskelijoiden ikä vaihtelei, osa oli vähän reilu 20-vuotiaita, osa jo työelämässä. Joukossammme oli argentinalainen katolilainen pappi ja amerikkalainen vapaakirkon missionäri, 2 indialaista, 4 japanilaista, yksi korealainen, ruotsalainen ja kanadalainen. 1/3 kurssilaisista oli ennen kurssin alkamista asunut täällä Hongkongissa 10 vuotta, loput kuukaudesta kahteen vuoteen. Minua ja erästä indialaista lukuun ottamatta kaikki joko osaasivat jo mandarinin kiinaa tai heillä on sukua täällä Hongkongissa. Mandarinin kiina on eri kieli kuin kanton, mutta siitä on jonkin verran apua kantoninkin opiskelussa. Osa opiskelijoista oli käynyt jo jonkun muun kantonin kurssin ennen kesän intensiivikurssia. Opettajat vetivät kurssia muiden osaamisen mukaan, joten minulle se teetti monin kerroin enemmän työtä. Täytyy myöntää, että ensimmäinen opiskeluviikkoni oli minulle lievästi sanottuna shokki, Kuvassa esimerkki perjantain ryhmätyöstä.

2 sillä en osannut aavistaa tällaista uusien sanojen määrää ja opiskelun tahtia. Lisäksi minulle oli suuri yllätys, että täällä Aasiassa opiskelijat opiskelevät opiskeltavan materiaalin ensin itsenäisesti kotona. Tunneilla opettajat eivät välttämättä käytä oppikirjan kielioppilauseita esimerkkinä, vaan tekevät omia sovellutuksia. Opiskelijan on osattava kuitenkin myös kirjan materiaali, sillä siellä selitettiin usein poikkeuksia ja niitä kysyttiin tenteissä. Ellei ole opiskellut etukäteen, ei osaa vastata tunneilla esitettäviin kysymyksiin, eikä ymmärrä yhtään mitään, sillä opettajamme ovat alusta asti puhuneet pääsääntöisesti vain kantonia. Opetuksen apuvälineinä käytetään paljon kuvia yms. materiaalia. Oppikirjamme on A4 kokoinen, ja jokaisella viikolla käytiin läpi sivua, joista 4-6 sivua oli uusia sanoja. Joka päivä opiskelimme 3 tuntia koulussa, läkysyihin ja itsenäiseen opiskeluun minulla kului helposti päivittäin 6-8 tuntia. Maanantaina oli ns. johdanto viikon teemaan: esim. Ostoksilla torilla tai Mitä kello on? Lauseita tekemällä ja niihin vastaamalla käyvimme läpi uudet sanat ja opettajamme esitteli pintapuolisesti kieliopin pääkohdat. Tiistaina perehdyimme syvällisesti uuteen kielioppiin. Opettajamme kysyi kysymyksiä ja vastauksissamme saimme treenata uutta kielioppia sekä sanoja. Keskiviikkona kävimme läpi viikon 2-3 teemadialogia sekä vastasimme niihin liittyviin kysymyksiin. Viimeisellä tunnilla kävimme läpi 6 sivuisen nivaskan kieliopin kotiläksyjä. Torstaisin harjoittelimme kantonin kiinan kuuntelemista ja lausumista, sillä se on tässä kielessä vaikeinta. Sanojen lausumiseen on nykyään enää kuusi eri korkeutta. Kuuntelimme nauhalta sanoja ja kirjaasimme niitä ylös treenaten kirjoittamista ja kuulemista. Joka kerta kuuntelimme nauhalta myös 3 minuutin dialogin normaalilla (lue: liian nopealla) puhenopeudella puhuttuna. Saimme kuulla sen vielä toisenkin kerran, jonka aikana yritimme tehdä niin paljon muistiinpanoja kuin mahdollista. Dialogin perusteella teimme erilaisia ryhmätöitä, tarkoituksena kertoa, mitä ymmärsimme. Perjantai oli päivä, jolloin opettajamme ei puhunut paljon mitään, vaan me puhuimme. Ensimmäisellä tunnilla käytiin läpi kotiläksymme eli esitimme edellisviikolla arvottujen teemojen mukaan tekemämme 2,5 miinutin pituiset dialogit. Tällä kurssilla saimme lukea dialogimme vielä muistiinpanoistamme. Opettaja nauhoitti esityksemme myöhempää arviointia varten. Sen jälkeen tehtiin erilaisia paritöitä ja jokaisella kerralla myös ryhmätyö, jossa esitettiin kertomus meille annettujen kuvien perusteella. Jokaiseksi päiväksi annettiin läksyjä: maanantaiksi ja tiistaiksi teimme meille annetuista sanoista lauseita, keskiviikoksi täytimme kielioppinivaskan, torstaiksi vastasimme internettiin ladatun kuuntelun kysymyksiin ja perjantaiksi teimme dialogin toisen opiskelijan kanssa. Jokainen koulupäivä aloitetaan myös kirjallesella kokeella. Maanantaisin sanakoe, tiistaisin lauseiden oikeinkirjoitus, keskiviikkoisin vastasimme kirjallisesti kysymyksiin, torstaisin oli kuuntelut eli kantonin kiinan lausumisen kirjoittamista ja perjantaina dialogin oikein ääntämistä/lausumista. Viiden viikon jälkeen, kuudennella viikolla oli opiskelun ohessa tenttiviikko (joka päivä yksi tentti). Myös kurssin päätösviikolla (10:llä opiskeluviikolla) oli tenttiviikko. Useiden ryhmätöiden ansiosta olen ystävystynyt luokkakavereiden kanssa ja tuntuu haikealta kun kaikki meistä eivät jatkakaan syyskuun puolivälissä alkavalla kakkoskurssilla. Iloitisen siitä, että japanilainen ystäväni Chie, jonka kanssa olen opiskellut maanantaisin ja tiistaisin 3-4 tuntia, jatkaa myös kakkoskurssille. Olen jo tottunut opiskelun tahtiin ja se tuntuu mukavalta, vaikka raskasta onkin. Jokainen alku on vaikea ja varsinkin totaalisen erilaisen kielen opiskelu. Ylpeänä voin kertoa, että parin viikon opiskelun jälkeen selvisin ensimmäisestä tositilanteesta puhumalla kiinaa. Olimme

3 Tässä luokkakaverini. Kielioppini opettaja Sam on eturivissä, keskeellä. Minä olen kuvan oikeassa laidassa ja ystäväni Chie on keskimmäisen rivin vasemmassa laidasta, harma huivi kaulassansa. perheen kanssa luonnonpuistossa. Välillä satoi, välillä oli poutaa. Minä halusin mennä katsomaan erilaisia rapuja, jotka odottivat joen pohjalla veden nousemista. Sateesta kostuneelle puusillalle ei päästetty lastenrattailla, jossa Alexandra oli päiväunilla. Sateen vuoksi myös Francis päätti jäädä rintarepussa olevan Sophian kanssa mieluummin katoksen alle minua odottamaan. Minulla ei ollut aavistustakaan, mihin silta johtaa ja kuinka pitkä se on. Kuvittelin, että Francis, lapset ja Liberty seuraavat minua vieressä kulkevaa tietä pitkin (koska näin Francis minulle viittasi) ja tapaisimme siellä, missä puusilta päättyy. Mutta kun noin 20 minuutin jälkeen retkeni päättyi, heitä ei näkynytkään missään. Puhelimeni oli tietenkin heillä... Ei voinut muuta kun menin kyselemään vartioilta, ovatko tämän ja tämän näköiset ihmiset menneet tästä jo ohi... Yksikään kuudesta tauolla olevasta vartijasta ei osannut englantia, joten kahden viikon opiskelun jälkeen täytyi tulla toimeen kantoniksi. Ja sehän onnistui! Osasin kertoa, että mieheni on amerikkalainen, kotiapulaiseni filipiiniläinen ja että minulla on kaksi sen ja sen ikäistä lasta. Menivätkö he tästä ohi? Vastaus kuului: eivät menneet, he odottavat sillan toisessa päässä katoksen alla. Muuten kai ei opi mitään kieltä, ellei sitä uskalla rohkeasti käytä. Teemme kurssillamme jatkuvasti oppimallamme sanoillamme lauseita, joten minun ei tuntunut ollenkaan vaikealta puhua vartijoille. Kantonin kiinan kielioppi ei ole vaikeaa, täytyy vaan opiskella ajattelemaan yksinkertaisesti, ilman sijamuotoja: Minä opiskelee kiinan kieltä. Minä eilen kello 10 nukkua. Jne. Myös sanojen oikeaoppinen järjestys lauseessa vaatii treeniä ja kielen tajua, joka tulee ajan kanssa. Tämän lisäksi tarvitaan myös kulttuurin tuntemusta, sillä kerran opettaja kysyi minulta kysymyksen, jonka kielellisesti ymmärsin, mutta jonka asiayhteyttä en ymmärtänyt. Hän kysyi: Täytyykö sinun maksaa kirjeen kirjoittamisesta? Kerroin opettajalle, että ymmärrän, mitä tämä tarkoittaa, mutta en tiedä, mitä tähän pitää vastata. Hän ei ymmärtänyt, mitä minä en ymmärrä. Ja näitä tilanteita on usein, kun minusta joku kysymys tuntuu ihan naurettavalta... Tunnin jälkeen japanilainen ystäväni tuli kulttuuritulkikseni kun kysyin opettajalta, mitä se kysymys tarkoitti. Selvisi, että täällä on hyvin tavallista, että ihmiset, jotka eivät osaa kirjoittaa kiinalaisia merkkejä, palkkaavat kirjaoppineen kirjoittamaan kirjeen tai täyttämään kaavakkeet. Jos olisin tämän tiennyt, olisin osanut vastata, että tällä hetkellä joutuisin varmasti palkkamaan apulaisen tai kysymään vähintäänkin apua SLS:n paikallistoimistosta, jossa on kiinalaisia työnteki-

4 jöitä. Tiesin, että kouluun pääseminen ei ole suinkaan kaikkien etuoikeus, mutta näiden kahden asian yhdistäminen ei tullut mieleenikään. Jokapäiväisen opiskelun ohessa kävimme opettajien kanssa silloin tällöin yhdessä syömässä. Yhteinen ruokailumme oli samalla myös oppimistilanne, sillä opimme varamaan pöydän, tilaamaan ruokaa sekä Syyskuussa alkavalla kurssilla alan opiskelemaan myös kiinalaisia merkkejä. Opinnoista vastaava professori kertoi, että merkkien opetteluun täytyy varata kuusi kertaa enemmän aikaa tavallisiin läksyihin verrattuna. Merkkejä alamme opiskelemaan perjantaisin. Jokaiseksi kerraksi pitää oppia 20 uutta merkkiä, plus niihin liitettävien merkkien avulla saatuja uusia sanoja. Tulevan kurssin aikana opimme 200 merkkiä ja 1000 merkeillä kirjoitettua sanayhdistelmää. Romanisaatio, eli kantonin niin sanotusti englanniksi kirjoittaminen jatkuu entiseen tapaan. maksamaan laskun. Kerran kutsuin luokkakaverini sekä opettajamme myös kotiimme lähellä olevaan suosikkiruokapaikkaamme. Lounaan jälkeen kävimme yhdessä keilaamassa. Keilaamassa... Lämmintää ja mukavaa syksyä sinulle! Oikein mukavaa jälleennäkemistä seurakuntasi lähetyspiireissä ja -toiminnoissa! Kiitoksia ihan jokaiselle kirjeidemme lukijalle, esirukoilijoille, ja teille, jotka muistatte meitä kirjeillä ja keräätte varoja työmme tukemiseen! Rukousaiheita: KIITOSAIHEITA Nelen selviäminen ensimmäisestä kielikurssista Kiitoksia rentouttavasta minilomastamme Tukijoistamme ja ystävistämme ympäri Suomea PYYNTÖJÄ Francisille johdatusta syyslukukauden opetustuokioissa Nelelle voimia ja sitkeyttä kielen opiskelussa Alexandralle mukavaa koulun alkua ja uusia paikallisia ystäviä Sophialle rohkeutta kävelemään opettelemisessä Ystävällisin terveisin, Nele, Francis, Alexandra, Sophia ja Liberty Nele & Francis Borchardt Flat D, 10/F, Block 6, Palazzo, 28 Lok King Street, Shatin, New Territories, HONG KONG skype: Nele Borchardt (aikaero +5 h) HUOM! SLS:llä on nyt uudet nettisivut sekä puhelinnumerot! Ystäväkirjeemme voi tilata täältä: Suomen Lähetysseura puh Liittymislomakkeen voit täyttää myös verkossa:

5