KÄSIKIRJA. Mitä voimme yhdessä tehdä hallinnon avoimuuden eteen? - päättäjinä, viranhaltijoina, virkamiehinä

Transkriptio

1 KÄSIKIRJA Mitä voimme yhdessä tehdä hallinnon avoimuuden eteen? - päättäjinä, viranhaltijoina, virkamiehinä

2 1. Lakitausta 2. Kuulemisen tapoja i. Ryhmämuotoiset kuulemiset 3. Kuulemisen tapoja ii. Yksilön kuuleminen 4. Kuulemisen tapoja iii. Perheen kuuleminen 5. Osallisuuden tasot 6. Kuuleminen ikätaso- ja kehitystason mukaan 7. Kuulemisessa on huomioitava erilaiset tarpeet 8. Digitaaliset kuulemiset 9. Lapsivaikutusten arviointi 10. Lapsivaikutusten arviointi prosessina 11. Vuorovaikutuksen monipuolisuus 12. Kuulemisen oikea-aikaisuus 13. Kuulemisen arviointi ja laatu 14. Tiedottaminen kuulemisen jälkeen Tiedon julkaiseminen verkossa 15. Tutkimusrahoituksen ja apurahan saaneiden tietojen julkaiseminen verkossa

3 1 Lapsen kuuleminen hänen omassa asiassaan (koskee lapsen etua, oikeutta tai velvollisuutta esimerkiksi huostaanottopäätös) ja yleinen osallistuminen ja vaikuttaminen täytyy erottaa toisistaan. Näissä tietokorteissa keskitytään enemmän jälkimmäiseen näkökulmaan. Perustuslaki Lapsen oikeus vaikuttaa on turvattu perustuslain 6. pykälässä. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lapsen oikeuksien sopimus: Lapsen ja nuoren oikeuksia suojaava, kaikkia alle 18-vuotiaita koskeva YK:n lapsen oikeuksien sopimus on Suomessa voimassa lakina. Yksi sopimuksen keskeisiä periaatteita on lasten näkemysten huomioon ottaminen. Sopimuksen 12. artikla toteaa seuraavaa lapsen oikeudesta mielipiteen ilmaisuun: 1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. 2. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa arvioimaan, miten lapsen oikeudet toteutuvat. Lapsivaikutusten arviointia käsitellään omassa tietokortissaan. Nuorisolaki Edellisistä laeista poiketen nuorisolaki määrittelee kohderyhmäkseen alle 29 -vuotiaat nuoret. Lain 8. pykälä toteaa: Nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja - politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Lasten ja nuorten kuulemista ja vaikuttamismahdollisuuksia säännellään erityisesti heihin kohdistuvalla lainsäädännöllä (esim. nuorisolaki, lastensuojelulaki, perusopetuslaki), mutta myös esim. kuntalain (27-29 ) ja hallintolain (41 ) turvaamat vaikutusmahdollisuudet kuuluvat kaikille, myös lapsille, vaikkei tästä ole erikseen mainintaa laissa. Kuuleminen ei tarkoita lapsen oikeuksien sopimuksen ja perustuslain näkökulmasta pelkästään lasten ja nuorten kuulemista ja heidän näkemystensä kirjaamista. Se on myös näkemysten huomioon ottamista päätöksenteossa ja tämän huomioon ottamisen kirjaamista näkyviin esimerkiksi yksittäisen päätöksen perusteluihin siten, että lapset ja nuoret ymmärtävät, miten heidän näkemyksensä on vaikuttanut tai miksi sen mukaan ei ole voitu toimia.

4 2 Ryhmien kuuleminen voi tapahtua kuulemalla 1.Järjestöjä, jotka on perustettu tuomaan lasten ääntä päätöksentekoon; järjestöihin, jotka ajavat lasten etua lähinnä aikuisvetoisesti; lapsille palveluja tarjoaviin järjestöihin. 2.Edustuksellisia lasten ja nuorten ryhmiä, kuten nuorisovaltuustoja, oppilaskunnan hallituksia, lasten ja nuorten kaupunki- tai alueellisia kokouksia, lasten parlamentteja tai esimerkiksi oppilaskunnan hallituksia. 3.Lasten ja nuorten omaehtoisia ryhmiä. Nuorisotutkimuksessa on tuotu esiin omaehtoisten toimintaryhmien kasvava merkitys sekä kasvokkain että verkossa. Näitten kuuleminen tuo usein esiin ääniä, joita ei välttämättä saada esiin kohtien 1 ja 2 kautta. Ryhmien 1-4 kuuleminen edellyttää erilaisia menetelmiä. Lausuntoja voi pyytää ryhmiltä 1 ja 2. Muilla ryhmillä esimerkiksi fokusryhmähaastattelut tai toiminnalliset menetelmät voivat tuottaa parempia tuloksia. Kaikissa ryhmämuotoisissa kuulemisissa on huolehdittava siitä, että lapset saavat koulutusta sekä kuultavaan asiaan että siihen, miten asioiden käsittely etenee. Ryhmämuotoisessa kuulemisessa voi myös pyrkiä rakentamaan vuoropuhelua lasten ja nuorten, hallinnon ja päättäjien välillä. Tästä esimerkkinä on keskustelutilaisuuspäivä malli, joka on rakennettu vuorovaikutteiseksi tavaksi tuoda nuorten ääntä esiin päättäjille. 4.Lisäksi voidaan poimia edustus jostakin kohdennetusta nuorten ryhmästä, kuten monikulttuurista nuorista, tai maaseutumaisilla alueilla asuvista nuorista.

5 3 Hyvässä kuulemisessa lasten kokemuksia selvitetään sekä yksilöinä että eri ryhmien jäseninä, ja ymmärretään molempien merkitystä. Suomalaiselle hallintokulttuurille on tyypillistä nojata kuulemisissa ryhmämuotoisiin ja edustuksellisiin rakenteisiin. Yksilötason kuulemisen kehittäminen on suomalaisen hallintokulttuurin haaste. Tyypillisiä yksilöiden kuulemisen keinoja ovat kuulemistilaisuudet. Tällöin tulee huomioida sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Lapset ja nuoret osallistuvat vain harvoin kaikille ikäryhmille tarkoitettuihin kuulemistilaisuuksiin. Kuulemistilaisuuksien ilmapiiriin tulee kiinnittää lasten kanssa toimittaessa erityistä huomiota. Heidän on voitava kokea, että kaikki mielipiteet ja ajatukset on luvallista ja toivottavaa tuoda julki ja että niitä arvostetaan. Yksilötason kuulemisessa voidaan hyödyntää lasten ja nuorten kasvu- ja toimintaympäristöjä, kuten päiväkoteja, kouluja, oppilaitoksia tai vaikkapa nuorisotaloja tai nuorten työpajoja. Koulukodeissa, nuorisovankiloissa tai perhekuntoutuskeskuksissa voi kuulla lapsia ja nuoria, joita muutoin voi olla vaikea tavoittaa. Kuuleminen voidaan toteuttaa esimerkiksi lomakkeilla tai kasvokkain haastatellen. Myös digitaaliset kuulemisen tavat voivat olla tehokkaita. Yksilötason tehokas kuuleminen voi edellyttää eri toimijoiden välistä yhteistyötä, verkostoitumista sekä eri ammattiryhmien ja vapaaehtoistoimijoiden ammatillisen osaamisen hyödyntämistä.

6 4 Kuulemiselle ei ole määritelty alaikärajaa. Käytännössä kuuleminen kuitenkin rajautuu usein kouluikäisiin, jotka osaavat itse ilmaista mielipiteensä myös abstraktissa muodossa ja jotka tavoittaa helposti instituutioiden kautta. Kuulemisen käsite voi myös johtaa ajattelemaan kuulemista lähinnä sanallisena toimintana. Pienten lasten on usein hankala sanallistaa toiveitaan ja tavoitteitaan. Heidän läheistensä ja heidän kanssaan työskentelevillä on usein tietoa lasten tarpeista. Perheen kautta kuulemisen ei tulisi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että lasten mahdollisuutta sanoa mielipiteensä ei arvosteta. Henkilökohtaisissa asioissa, kuten lastensuojelussa, huoltaja voi puhevaltaa käyttää lasten puolesta. Yleisessä osallistumisessa perheen tulkinta voi olla laajempi ja huomioida myös ne lapselle tärkeät aikuiset, jotka eivät ole hänen huoltajiaan. Perheiden kuulemista on toteutettu lastensuojelussa, yhdyskuntasuunnittelussa ja varhaiskasvatuksessa. Näissä kehitettyjä toimintamalleja kannattaa levittää muille aloille huomioiden kuitenkin, että lapsilla on oikeus tulla kuulluksi myös itsenäisesti, ei vain perheen jäsenenä. Perheen kuuleminen voi tapahtua lomakkein tai verkkokyselyin tai edustavan otannan kautta. On myös huomioitava perheiden erilaisuus. Perheen kuulemisessa viranomaisten välinen yhteistyö voi tuottaa tuloksia. Myös tällöin on analysoitava, keneltä saadaan vastauksia ja minkälaiset perheet jäävät kuulematta. Esimerkiksi kunnallisen tai yksityisen päivähoidon kautta tavoittaa vain osan lapsiperheistä.

7 5 Lasten kuuleminen ja osallisuus voi olla monitasoista. Kuulemista suunnitellessa on mietittävä, minkälaista toimijaroolia lapsille ja nuorille tarjotaan. Nämä roolit voi jakaa osallisuuden tasoihin tai portaisiin. 1. Lapsia ja nuoria kuunnellaan 2. Lapsia ja nuoria kannustetaan ilmaisemaan mielipiteitään 3. Lasten ja nuorten näkemykset otetaan huomioon 4. Lapset ja nuoret ovat mukana päätöksenteossa 5. Lapset ja nuoret jakavat valtaa ja vastuuta päätöksenteossa 6. Lapset ja nuoret ovat päättämässä sekä pohtivat, miten päätetty asia viedään käytäntöön 7. Toimintaosallisuus: toiminta lähtee lasten ja nuorten ideoista, joiden pohjalta lapset ja nuoret päättävät, toteuttavat ja arvioivat Lasten mahdollisuus vaikuttaa toteutuu silloin, kun prosessi ei tuota Näennäisosallisuuutta ja tarjoaa todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa. Vaikuttamisen mahdollisuudessa voidaan erottaa seuraavat tasot: 1. Lapsen mielipide otetaan huomioon päätöksenteossa, mutta valtaa ei jaeta. - Informointi - Konsultaatio 2. Yhteissuunnittelu - Lapset osallistuvat suunnitteluun ja päätöksentekoon - Yhteissuunnittelu, jossa molempien ideat vaikuttavat - Lapsista lähtevä suunnittelu Kuulemisen tapoja suunniteltaessa kannattaa jo etukäteen miettiä, millä tavoin ja missä vaiheessa lapset ja nuoret halutaan mukaan. Eri hallinnolliset toimet ja päätökset edellyttävät erilaista osallisuutta. Valmiutta tulee olla lasten ja nuorten mukaan ottamiseen myös muuten kuin vain kuultavina heillä tulisi olla roolia asioiden ideoinnissa, suunnittelussa, päätöksenteossa, toteutuksessa ja arvioinnissa.

8 6 Lasten ikä- ja kehitystaso on huomioitava kuulemisessa. Ikä ja kehitys ovat sidoksissa toisiinsa, mutta toisaalta lasten välillä on isoja eroja. Pelkkä ikätasoon sidottu kuuleminen voi jättää huomiotta ikätasoa nopeamman tai hitaamman kehityksen. Lasten ja nuorten tarpeet, kulttuurit ja toimintatavat eroavat toisistaan, ja edellyttävät erilaisia kuulemisen muotoja. Kuulemisella ei ole alaikärajaa eikä iän perusteella saada rajata kuulemisoikeutta. Mielipiteiden ja näkemysten esiin tuominen on jokaisen lapsen oikeus. Alle kouluikäisten lasten ja peruskoulun jo suorittaneiden nuorten kuulemisessa on molemmissa omat ongelmansa. Pienten lasten kuulemisessa toiminnallisuus ja vuorovaikutus korostuvat. Peruskoulunsa lopettaneet nuoret ovat ryhmä, joka voi olla hankala tavoittaa. Tämä saattaa edellyttää nuorten tiloihin menemistä ja toiminnan kääntämistä nuorten kieliseksi, ymmärrettäväksi ja houkuttelevaksi. Kuuleminen voi tapahtua nuorisokulttuurisin keinoin, esimerkiksi taideilmaisua hyödyntäen. Eri toimijoiden välinen yhteistyö voi olla avainasemassa silloin, kun toimintaa pyritään kääntämään lähelle nuorten arkea. Koulun kautta tapahtuva kuuleminen on parhaimmillaan tehokasta, ja tapahtuu lasten ja nuorten päivittäisessä ympäristössä. Toisaalta ei voida olettaa, että kaikki nuoret tulevat yhtäläisesti kuulluksi koulussa osa nuorista tavoitetaan ehkä paremmin vapaa-ajan ympäristöissä. Kuulemisessa voidaan erottaa välilliset ja välittömät tavoitteet. Välittömänä tavoitteena voi olla esimerkiksi saada kokemustietoa päätösten tueksi ja täyttää lain asettamat kuulemisvelvoitteet. Välillisesti toimiva kuuleminen vahvistaa lasten kansalaisuutta, toimii demokratiakasvatuksen keinona ja osoittaa, että hallintojärjestelmä kunnioittaa lasten oikeuksia. Siksi lasten kuulemisessa tulisi - mahdollisista vaikeuksista huolimatta huomioida se, että eri ryhmät ikä- ja kehitystasonsa mukaan pääsisivät osallistumaan mahdollisimman kattavasti. Kohderyhmän huomioiminen on välttämätön osa onnistunutta kuulemista.

9 7 Kaikilla lapsilla on oikeus tulla kuulluksi. Myös lapsia, jotka eivät kommunikoi puheella tai lapsia, jotka eivät puhu suomea tai ruotsia on kuultava. Lähtökohta on, että lapset ovat moninainen joukko ja heidän kuulemisessaan on huomioitava lapsen iän ja kehitystason lisäksi lapsen yksilölliset, kielelliset ja kulttuuriset tarpeet sekä saavutettavuus ja esteettömyys. Syrjintä on yksi iso lasten osallistumista estävä tekijä. Syrjintää kokevat erityisesti vammaiset, monikulttuuriset ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset. Tästä syystä syrjintää kokevien lasten osallistumisoikeuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja heidän kuulemisensa varmistamiseksi on toimittava ennakoidusti, proaktiivisesti ja kohderyhmää aktiivisesti tavoitellen. Erilaiset tarpeet tulee huomioida lapsen yksilökuulemisessa ja ryhmämuotoisissa kuulemisissa. Eri ryhmiä kuultaessa (esimerkiksi vammaiskysymyksissä) on tärkeää kuulla myös lapsia. Esimerkki 1 (viestinnän saavutettavuus): Sähköisissä kyselyissä ja nettisivuissa varmistetaan, että kyselyä ja sivuja voidaan lukea myös näkövammaisten käyttämillä ruudunlukuohjelmilla. Esimerkki 2 (fyysinen esteettömyys): Järjestetyissä tilaisuuksissa varmistetaan tilojen fyysinen esteettömyys sekä kartoitetaan tulkkauksen ja yleisavustajien tarve. Esimerkki 3 (sosiaalinen esteettömyys): Kuulemistilaisuutta järjestettäessä tuodaan aktiivisesti esiin se, että paikalle toivotaan eritaustaisia lapsia ja nuoria. Esimerkki 4: Kuulemismenettelyssä varmistetaan, että lapsi ymmärtää ja pystyy osallistumaan sillä kielellä, mikä hänelle itselleen on helppoa ja mahdollista. Esimerkki 5: Riippumattomien tulkkipalveluiden käyttö lasten kuulemisessa. Esimerkki 6: Kuulemistilaisuuksista tiedotetaan kohdennetusti eri kohderyhmille, kuten perheille, eri yhdistyksille ja niin edelleen. Esimerkki 7: Jos lapsille suunnatuissa kyselyissä kysytään perheeseen tai kotiin liittyviä kysymyksiä, huomioidaan kyselyissä perheiden moninaisuus heteronormatiivisten olettamusten (=äiti, isä, lapsi) sijaan.

10 8 Digitaaliset mediat ovat entistä keskeisemmällä sijalla yhä nuorempien lasten elämismaailmassa ja kulttuureissa. Digitaalisia välineitä käyttävien lasten ja perinteisempään viestintään nojaavan hallintokulttuurin välille voi kehittyä sukupolvikuilua tai ohipuhumista. Siksi digitaalisia kuulemisia on kehitettävä. Yksilötason digitaaliset kuulemiset voivat olla sähköisen aloitteen tekemisen tapaan toimivia välineitä, joilla lapset ja nuoret voivat viestiä päättäjille. Toisaalta ne voivat olla myös päättäjiltä nuorille suunnattuja välineitä, kuten kyselyitä. Näitä käytettäessä on hyvä yrittää ottaa selville, kuinka edustava otos tätä kautta saavutetaan. Ryhmämuotoisia digitaalisia kuulemisia voidaan järjestää joko perinteisten kuulemismenetelmien yhteyteen tai niistä irrallaan. Nämä voivat olla esimerkiksi keskustelualustoja tai selkeämmin ohjattuja keskusteluja. Voidaan myös rakentaa virtuaalimaailmoja. Sosiaalisen median hyödyntäminen kuulemisen välineenä on toistaiseksi kesken. Sosiaalinen media on laaja käsite, joka kattaa esimerkiksi verkkoyhteisöt (kuten Facebookin), wikit, blogit, verkkoympäristöihin luodut virtuaalimaailmat, joissa toimitaan usein käyttäen avatar-hahmoja (kuten Habbo Hotellin) tai tiedostojen jakamiseen tehdyt vertaisverkot. Niissä käydään paljon keskusteluja. Ongelmana on, miten saada keskustelu yhdelle alustalle, jolla olisi yhteys päätöksentekoon. Digitaaliseen kulttuuriin kuuluu ainakin pintatasolla ajasta ja paikasta vapaa vuorovaikutus. Siksi kuuntelua mietittäessä tuleekin ratkaista kysymys, milloin kuulemiselle halutaan asettaa selkeät aikarajat, ja milloin tavoitteena on jatkuva vuorovaikutus. Digitaalisessa kuulemisessa tulisi huomioida käytettävien välineiden saavutettavuus. Digitaalisten välineiden käyttö ei itsestään ratkaise kuulemisen ongelmia tai motivoi lapsia ja nuoria. Toimiva digitaalinen kuuleminen edellyttää taustalleen toimintakulttuuria, jossa vuoropuhelun laatuun on kiinnitetty huomiota, kuulemisen tavoitteet on säädetty ja prosessi on rakennettu lapsia ja nuoria kunnioittavasti.

11 9 Mitä? Lapsivaikutusten arviointi on prosessi, jossa arvioidaan etukäteen päätöksen vaikutuksia lasten oikeuksien toteutumiseen. Se on työkalu lapsia koskevien päätösten valmisteluun. Päätökset voivat koskea esimerkiksi lainsäädäntöä, budjettia tai politiikka- ja toimenpideohjelmia. Arvioinnin kohteena olevat vaikutukset voivat olla suoria tai välillisiä. Miksi? Vaikutusten arviointi mahdollistaa eri vaihtoehtojen vertailun ja parhaan ratkaisun löytämisen. Kun päätösten vaikutuksia arvioidaan ennakkoon, voidaan varautua ennalta myös mahdollisiin negatiivisiin seurauksiin. Vaikutusten arviointi tekee päätöksentekoprosessista avoimempaa, läpinäkyvämpää ja osallistavampaa. Milloin? Vaikutusten arviointi tulee tehdä aina, kun tehtävät päätökset koskevat kaikkia lapsia tai suurta lasten joukkoa; vaikutukset ovat voimakkaita pitkällä tai lyhyellä aikavälillä; päätökset koskevat verrattain pientä, mutta haavoittuvassa asemassa olevaa ihmisjoukkoa. Jos päätöksillä saattaa olla vaikutuksia myös muihin ikäryhmiin, tulee lapsivaikutukset arvioida laajemman vaikutusten arvioinnin osana. Kuka? Vaikutusten arviointiin osallistuvat päätösten valmistelijat, asiantuntijat, päättäjät sekä ne, joihin päätöksellä saattaa olla vaikutuksia. Lapsia ja nuoria koskevassa päätöksenteossa tulee siis kuulla myös lapsia ja nuoria. Miten? Vaikutusten arviointi voi olla pitkäkestoinen ja kattava tai nopea. Nopea vaikutusten arviointi sopii tilanteisiin, joissa tietoa on jo entuudestaan riittävästi. Nopea arviointi on myös tapa selvittää, onko tarpeen tehdä tavanomainen, laajempi arviointi. Pitkäkestoinen arviointi on syytä tehdä, jos päätettävä asia on laaja, tai sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia lasten oikeuksien toteutumiseen, tai jos asiaan liittyy paljon ristiriitaisia näkemyksiä tai tavoitteita.

12 10 1. Tunnista tarve ja arvioitava asia 2. Kuvaa asian taustoja ja tavoitteita sekä eri päätösvaihtoehtojen perusteluja ja seurauksia. 3. Kerää olennainen tieto aiheesta. Määrittele mahdollisen lisätiedon tarve. 4. Kuule lapsia ja nuoria sekä muita, joihin päätös saattaa vaikuttaa. 5. Analysoi ja vertaile eri vaihtoehtojen vaikutuksia lasten ja lapsiryhmien hyvinvointiin ja lapsen oikeuksien toteutumiseen. 6. Tee yhteenveto eri päätösvaihtoehtojen arvioiduista vaikutuksista. Tee tarvittaessa suositus siitä, miten päätöksenteossa edetään. Tiedon keruu painottuu prosessin alkuvaiheeseen, mutta tieto kumuloituu prosessin aikana esim. kun eri tahoja kuullaan. Vaikutukset voivat olla eri lapsiryhmien kohdalla erilaisia ja aiheeseen voi liittyä kilpailevia tavoitteita tai näkökulmia. Arvioinnissa tulee huomioida suorat ja välilliset vaikutukset sekä positiiviset ja negatiiviset vaikutukset. Etenemissuositus voi tarkoittaa tietyn päätösehdotuksen suosittelemisen lisäksi myös lisätiedon keräämistä, nykytilan säilyttämistä, negatiivisiin vaikutuksiin varautumista tai alkuperäisen ehdotuksen muokkaamista. 7. Julkista ainakin arvioinnin tulokset ja perustelut. Tiedota asiasta myös niille, joita prosessissa on kuultu. Määrittele, miten vaikutuksia seurataan. 8. Kun päätös on tehty, seuraa ja arvioi toteutuneita vaikutuksia.

13 11 Lasten ja nuorten kuulemisen tulisi toteutua lapsuutta ja nuoruutta kunnioittavasti. Vuorovaikutuksen jollainen kuuleminen aina prosessina aina on - tulisi tuottaa kokemus, että lapset otetaan vakavissaan. Eri lapsia ja nuoria tulisi kuulla erilaisin tavoin. Kaikilla ei ole rohkeutta tai kykyä ilmaista itseään sanallisesti. Toiminnalliset tai taidelähtöiset kuulemisen tavat voivat tuoda lasten näkemyksiä esille. Kattava kuuleminen on monimenetelmäistä ja ottaa huomioon myös nuorisokulttuuriset ilmaisumuodot. Kuulemisesta toteuttaessa tulee miettiä, millä tavoin lapsista lähtevät ajatukset tulevat esille. Lasten ja nuorten ei voi olettaa tuntevan hallintokieltä tai käytänteitä. Siksi myös viestinnässä kannattaa karttaa näitä, tai ainakin selittää ne perinpohjaisesti. Lasten ja nuorten kanssa viestiminen edellyttää kohderyhmän toimintatapojen tuntemista. Tämän vuoksi organisaatiossa tulisi olla tarjolla koulutusta lasten kuulemisen tapoihin ja lasten oikeuksiin. Organisaatiolle kuulemisen kehittäminen on oppimisprosessi. Toimivien käytänteiden levittämiseen ja kokemusten vaihtoon organisaation sisällä ja eri hallinnon tasojen välillä tulisi varata sekä aikaa että tilaa. Selkeä ja ymmärrettävä kieli on lasten kanssa toimittaessa keskiössä. Selkokielinen viestintä palvelee esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia ja kehitysvammaisia lapsia, mutta myös muita ikäryhmiä.

14 12 x Päätöksiä valmisteltaessa ja prosessia suunniteltaessa tulisi miettiä, missä vaiheessa prosessia lapsia on tarkoituksenmukaista kuulla. Tämän ohella on mietittävä kuulemisen vaikuttavuutta eli sitä, miten kuulemisen tuloksia aiotaan hyödyntää sekä tehdä alustava vuorovaikutussuunnitelma. Kuuleminen voi olla pistemäistä (vain yksi tilaisuus) tai prosessiluontoista (kuuleminen jatkuvaa). Jälkimmäinen tapa mahdollistaa, että lapsilla on paremmin mahdollisuuksia osallistua eri tavoin ja eri aikaan. Kuulemisen tulisi ajoittua vaiheeseen, missä kuuleminen vaikuttaa prosessiin Kuuleminen tulisikin ajoittaa prosessin eri vaiheisiin: 1. Suunnitteluvaihe. Kuuleminen voi tarjota kokemustietoa suunnittelun pohjalle, ja voi toisaalta nostaa esiin asioita, joita ei olla osattu ottaa huomioon. 2. Vaihtoehtojen arviointi. Punnittaessa eri vaihtoehtojen vaikutuksia kuuleminen tuottaa tietoa, jonka perusteella vaikutuksia voidaan evaluoida. 3. Toteutus. Kun päätöksiä viedään käytäntöön, kuuleminen tuottaa tietoa implementoinnin pohjalle. 4. Arviointi. Palvelujen ja päätösten järjestäminen niin, että lapset voivat osallistua niiden arviointiin, voi tukea kansalaisuutta sekä vahvistaa palvelujen ja päätösten parempaa kohdistumista kohderyhmän tarpeisiin..

15 13 Kuulemisen laadun arvioinnissa voi huomioida useita näkökulmia. Läpileikkaavana teemana on lasten ja nuorten kokema osallisuuden tunne, jota voidaan arvioida vain kysymällä asiaa heiltä itseltään. 1. Kuulemisprosessien tulisi kasvattaa lasten ja nuorten kokemaa osallisuuden tunnetta, ei vähentää sitä. 2. Kuulemisessa kertynyt tieto saatetaan selkeään muotoon ja sijoitetaan osaksi päätöksenteon tietopohjaa. 3. Lapsia ja nuoria kannattaa kutsua esittelemään näkökulmiaan, kun teemasta eri instansseissa puhutaan. 4. Kuulemisen vaikuttavuutta päätöksentekoon arvioidaan ja edistetään systemaattisesti. 5. Havaitusta vaikuttavuudesta tiedotetaan kuulluille tahoille. 6. Kuulemisprosessit tuovat organisaatioon tietoa paitsi sisällöistä, myös menetelmistä. Organisatorinen oppiminen esimerkiksi hallintokuntien rajojen ylittämisiin, ajoitukseen ja sujuvuuteen liittyen tulisi saattaa tietoon muille kuulemisia organisoivalle tahoille kollektiivista oppimista varten. 7. Kuulemisen laatuun vaikuttavat myös rakenteelliset tekijät, kuten millainen valmius eri organisaatioilla on toteuttaa kuulemisia säännöllisesti ja monipuolisesti niin yksilöitä, ryhmiä kuin kollektiivejakin kuullen. 8. Myös kuulemisprosessit itsessään voidaan toteuttaa yhteistyössä lasten ja nuorten kanssa.

16 14 Ellei kuulemisen vaikutuksista tiedoteta, lapsille ja nuorille saattaa jäädä epäselväksi, mikä vaikutus heillä oli. Pahimmillaan tämä tuottaa osattomuuden tai näennäisosallisuuden kokemuksia. Lasten ja nuorten kuuleminen tulisi dokumentoida ja huolehtia sen jälkeen, että kuulemisen kohderyhmällä on mahdollisuus tutustua kuulemisen tuloksiin. Kuultavien kannalta keskeistä on, että kuulemisen vaikutukset esitetään selkeässä, konkreettisessa ja ymmärrettävässä muodossa. Aika ajoin on hyvä selvittää lasten kokemuksia kuulluksi tulemisesta ja toiminnan vaikuttavuudesta. Kuulemisen systemaattisen arvioinnin perusteella kuulemisprosesseja on kehitettävä suuntaan, joka poistaa mahdollisia epäonnistumisen kokemuksia. Lasten ja nuorten kuulemisesta tulisi tiedottaa paitsi kohderyhmälle itselleen, myös aikuisväestölle. Näin eri käyttäjä-, asiakas- ja kansalaisryhmien tarpeet ja näkemykset tulevat laajalti kansalaisten tietoon ja voivat lisätä ymmärrystä.

17 15 MIKSI? Kun verovaroista myönnetään tutkimusrahoitusta ja apurahoja, on kansalaisilla ja medialla oikeus saada vaivatta tieto siitä, ketkä ovat apurahoja saaneet ja millaisia summia. Sen lisäksi, että tietoja voi saada julkisuuslain nojalla viranomaisen henkilörekisteristä, viranomainen voi julkaista tietoja verkkosivuillaan seuraavin edellytyksin. MITÄ TIEDON JULKAISEMINEN EDELLYTTÄÄ? Henkilötietojen luovuttamisesta viranomaisen henkilörekisteristä säädetään julkisuuslaissa (621/1999) tai erityislaissa. Julkisuuslaissa ei ole säännöksiä, jotka oikeuttaisivat henkilötietojen julkaisemisen netissä. Tiedon julkisuus tarkoittaa pääsääntöisesti sitä, että kuka tahansa voi pyynnöstä saada tiedon viranomaiselta. Viranomaisen henkilörekisteriin kuuluvien tietojen julkaiseminen verkossa on mahdollista silloin kun se on asiallisesti perusteltua ja asianomainen henkilö on antanut siihen yksiselitteisen suostumuksensa TAI nimenomaisen säännöksen perusteella, jossa todetaan, että rekisteriin merkityt tiedot voidaan julkaista verkossa. MITÄ TIETOA VOI JULKAISTA? Henkilötietojen käsittelyn on aina oltava rekisterinpitäjän tehtävien kannalta asiallisesti perusteltua ja tarpeellista. Henkilötietojen käsittely on suunniteltava etukäteen (henkilötietolaki 2 luku). Kun henkilörekisteritietojen julkaisemista netissä suunnitellaan, on arvioitava mitä tietoja on tarpeen julkaista. Ensiksi on pohdittava voidaanko tiedot tai osa tiedoista julkaista anonyymeinä, siten ettei henkilöitä voida tunnistaa. Jos nimi on tarpeen julkaista, tulee arvioida, onko tarpeellista julkaista muita yksilöintitietoja, esimerkiksi syntymävuosi. MITEN KAUAN? Henkilörekisterissä tietoja saa säilyttää niin kauan kuin se on tarpeellista rekisterinpitäjän tehtävien kannalta. Myös henkilötietojen julkaisemisen osalta on arvioitava, miten kauan tietoja on tarpeen pitää saatavana verkossa. Esimerkki viraston julkaisemasta tietokokonaisuudesta: Virasto on määritellyt tietojen säilytysajaksi verkkopalvelussa 10 vuotta. Nimi Organisaatio Tutkimusaihe Päätösnumero Päätöspäivämäärä Rahoituskausi Rahoitus ( ) Hankkeen kuvaus Suostumus henkilötietojen käsittelyperusteena Suostumuksen perusteella kerättyjä henkilötietoja voidaan käsitellä vain siinä tarkoituksessa, mihin suostumus on saatu. Tarpeettomia tietoja ei ole mahdollista käsitellä edes asianomaisen suostumuksella. Suostumuksen on oltava vapaaehtoinen, yksilöity ja tietoinen. (Henkilötietolaki 3 1 momentti 7 kohta) Suostumuksen tulee olla vapaaehtoinen ja sen voi pyytää esimerkiksi hakemuksessa. Suostumus tietojen julkaisemiseen Internetissä ei voi olla esimerkiksi apurahan myöntämisen ehtona. Suostumusta pyydettäessä on kerrottava, mitä tarkoitusta varten henkilötietoja käsitellään ja että tiedot julkaistaan viraston verkkosivuilla. Jos suostumuksen olemassaolosta tulee kiistaa, on rekisterinpitäjän pystyttävä todistamaan suostumuksen olemassaolo. Suostumus on aina mahdollista peruuttaa.