Lasten ja nuorten kuuleminen: valmisteilla olevat tieto- ja kokemuskortit hallinnon tueksi

Transkriptio

1 Lasten ja nuorten kuuleminen: valmisteilla olevat tieto- ja kokemuskortit hallinnon tueksi Tomi Kiilakoski Helsinki / Avoimen hallinnon virkamiesverkoston tapaaminen

2 Järjestelmäkeskeisyys vs. asiakaskeskeisyys (piirros: Marika Tervahartiala) Tomi Kiilakoski

3 Osallisuusrakenteet kansainvälisessä vertailussa (Suomi- Saksa). Osa 1. Suomi Saksa Lasten osallistumisoikeudet Osallistumisen tyypit Osallisuuden dynamiikka Turvattu laeilla. Kansallisen strategisen ohjauksen väline. Suoria ja edustuksellisia: Nuorisovaltuustoja, lapsiasiavaltuutettu, kuulemistilaisuudet. Painopiste muodollisissa rakenteissa. Etukäteen suunnitteltuja ylhäältä-alas (top-down) tilanteita, alhaalta-ylös (bottom up) rakenteet vähäisempiä, Hankesuuntautunutta. Kansaisjärjestöille ja paikallistasolla vahva rooli Kohdennettua paikallistason projekteja. Osallisuus mielletään kansalaisaktivisuudeksi ja vapaaehtoistoiminnaksi järjestöissä. Yksittäisiä liikkeitä, erilaisia aloitteita yksilöiltä ja ryhmiltä, mutta ei selkeitä osallisuutta turvaavia rakenteita Tomi Kiilakoski

4 Osallisuusrakenteet kansainvälisessä vertailussa (Suomi- Saksa). Osa 2. Suomi Saksa Osallisuuden areenat Pääasiassa muodollisissa puitteissa, kuten kouluissa, nuorisovaltuustot kunnissa, jonkin verran järjestöissä Pääasiassa koulun ulkopuolella, kuten nuorisotyössä, kansaistoiminnossa, vapaa-ajalla ja nuorisotaloissa Osallisuuden ja valtion suhde Valtiota ja julkisia instituutioita pidetään lasten ja nuorten osallistumisoikeuksien vartijana ja edistäjänä Lasten ja nuorten oikeuksia pidetään turvana valtiota ja julkisia instituutioita vastaan Tomi Kiilakoski

5 Osallisuusrakenteet kansainvälisessä vertailussa (Suomi- Saksa). Osa 3. Vahvuudet Suomi Selkeä julkinen vastuu osallistumisen mahdollistamisesta; koulutuspalveluiden korkea laatu mahdollistaa kaikkien nuorten osallistumista Saksa Toimivat nuorisotyön rakenteet koulun ulkopuolella, aktiivisia kansalaisyhteiskuntaan liittyviä rakenteita nuorille ja nuorten rakentamina Kehittymisen kohteita Tomi Kiilakoski Uusien muotojen ja areenoiden löytäminen alhaalta-ylös osallisuudelle, verkostoitumisen lisääminen nuorille merkityksellisten toimijoiden ja rakenteiden välille, nuorisotyötä ei nähdä peruspalveluna Alhaalta lähtevien rakenteiden koordinointi, eriarvoinen koulujärjestelmä tekee hankalaksi luoda tasaisia mahdollisuuksia kaikille, yhteisen strategian ja selkeiden rakenteiden luominen osallisuusprojekteille

6 Suomalaisen hallintokulttuurin haasteita kuulemisessa Kuulemisen käsite: ei tarkoita pelkästään lasten ja nuorten kuulemista ja heidän näkemystensä kirjaamista, vaan näkemysten huomioon ottamista päätöksenteossa ja tämän kirjaamista näkyviin esim. yksittäisen päätöksen perusteluihin Kuulemisen ajankohta: yleensä kuuleminen ajoittuu verrattain myöhäiseen vaiheeseen, jolloin päätökset on tehty Kuulemisen kohderyhmä: on helpompi kuulla nuoria kuin alle kouluikäisiä ja toisaalta koulunsa päättäneitä on hankala tavoittaa Erityisryhmien huomiointi: esimerkiksi vammaiset tai monikulttuuriset lapset ja nuoret Kuulemisen menetelmät: monimenetelmäinen kuuleminen tukee myös erityisryhmien huomioiduksi tulemista Tomi Kiilakoski

7 Esimerkki 1. Kuntajohtajien haastattelu Perustuu Oulun seudulla toteutettuun seitsemän kunnanjohtajan haastatteluun. Yhteisenä ongelmana peruskoulun ulkopuolella olevat nuorisopolitiikan kannalta hankalana kohderyhmänä: sekä alle kouluikäiset että koulunsa päättäneet on hankala tavoittaa ja heidän näkökulmansa huomioiminen ei aina onnistu. Se on aika haastava porukka, koska meillä ei oo rakennetta, josta me automaattisesti saatas se mielipide näkyviin. (Kunnanjohtaja, haastattelu) Tomi Kiilakoski

8 Tietokorttien aihealueet 1. Lakitausta 2. Kuulemisen tapoja i. Ryhmämuotoiset kuulemiset 3. Kuulemisen tapoja ii. Yksilön kuuleminen 4. Kuulemisen tapoja iii. Perheen kuuleminen 5. Osallisuuden portaat / tasot 6. Kuuleminen ikätason mukaan 7. Erityisryhmien kuuleminen (erityisesti monikulttuuriset ja vammautuneet nuoret) 8. Digitaaliset kuulemiset 9. Lapsivaikutusten arviointi 10. Lapsivaikutusten arviointi prosessina 11. Vuorovaikutuksen laatu (selkokielisyys, viestinnän laatu) 12. Kuulemisen oikea-aikaisuus 13. Kuulemisen arviointi / laatu / vaikuttavuus 14. Tiedottaminen kuulemisen jälkeen Tomi Kiilakoski

9 Tietokortti 1. Kuulemisen lakitausta Lapsen oikeuksien sopimus: Lapsen ja nuoren oikeuksien suojaava kaikkia alle 18- vuotiaita koskeva YK:n lapsen oikeuksien sopimus on Suomessa voimassa lakina. Yksi sopimuksen keskeisiä periaatteita on lasten näkemysten huomioon ottaminen. Sopimuksen 12. artikla toteaa seuraavaa lapsen oikeudesta mielipiteen ilmaisuun: 1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. 2. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti. Perustuslaki Lapsen oikeus vaikuttaa on turvattu perustuslain 6. pykälässä. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Nuorisolaki Edellisistä laeista poiketen nuorisolaki määrittelee kohderyhmäkseen alle 29-vuotiaat nuoret. Lain 8. pykälä toteaa: Nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Näiden ohella osallistumis- ja kuulemisoikeudet on turvattu esimerkiksi Perusopetus- ja Lukiolaissa.

10 Tietokortti 5. Osallisuuden tasoja Lasten kuuleminen ja osallisuus voi olla monitasoista. Kuulemista suunnitellessa on mietittävä, minkälaista toimijaroolia lapsilla ja nuorilla tarjotaan. Nämä roolit voi jakaa osallisuuden tasoihin tai portaisiin. 1. Lapsia ja nuoria kuunnellaan 2. Lapsia ja nuoria kannustetaan ilmaisemaan mielipiteitään 3. Lasten ja nuorten näkemykset otetaan huomioon 4. Lapset ja nuoret ovat mukana päätöksenteossa 5. Lapset ja nuoret jakavat valtaa ja vastuuta päätöksenteossa 6. Lapset ja nuoret ovat päättämässä sekä pohtivat, miten päätetty asia viedään käytäntöön 7. Toimintaosallisuus: toiminta lähtee lasten ja nuorten ideoista, joiden pohjalta lapset ja nuoret päättävät, toteuttavat ja arvioivat Eri tasot voidaan jakaa sen mukaan, millainen rooli kansalaisella on suhteessa päätöksentekoon: 1. Näennäisvaikuttaminen: ei todellista mahdollisuutta vaikuttaa 2. Lapsen mielipide otetaan huomioon päätöksenteossa, mutta valtaa ei jaeta. Informointi Konsultaatio 3. Yhteissuunnittelu Lapset osallistuvat suunnitteluun ja päätöksentekoon Yhteistuunnittelu, jossa molempien ideat vaikuttavat Lapsista lähtevä suunnittelu Kuulemisen tapoja suunniteltaessa kannattaa jo etukäteen miettiä, millä tavoin ja missä vaiheessa lapset ja nuoret halutaan mukaan. Eri hallinnolliset toimet edellyttävät erilaista osallisuutta. Valmiutta tulisi olla lasten ja nuorten mukaan ottamiseen myös muuten kuin vain kuultavina heillä tulisi olla roolia asioiden ideoinnissa, suunnittelussa, päätöksenteossa, toteutuksessa ja arvioinnissa.

11 Tietokortti 9. Lapsivaikutusten arviointi Mitä? Lapsivaikutusten arviointi on prosessi, jossa arvioidaan etukäteen päätöksen vaikutuksia lasten hyvinvointiin. Se on työkalu lapsia koskevien päätösten valmisteluun. Päätökset voivat koskea esimerkiksi lainsäädäntöä, budjettia tai politiikka- ja toimenpideohjelmia. Arvioinnin kohteena olevat vaikutukset voivat olla suoria tai välillisiä. Miksi? Vaikutusten arviointi mahdollistaa eri vaihtoehtojen vertailun ja parhaan ratkaisun löytämisen. Kun päätösten vaikutuksia arvioidaan ennakkoon, voidaan varautua ennalta myös mahdollisiin negatiivisiin seurauksiin. Vaikutusten arviointi tekee päätöksentekoprosessista avoimempaa, läpinäkyvämpää ja osallistavampaa. Milloin? Vaikutusten arviointi tulee tehdä aina, kun tehtävällä päätöksellä saattaa olla merkittäviä vaikutuksia lasten tai joidenkin lapsiryhmien hyvinvointiin. Jos päätöksillä saattaa olla vaikutuksia myös muihin ikäryhmiin, tulee lapsivaikutukset arvioida laajemman vaikutusten arvioinnin osana. Vaikutusten arviointi voi olla paitsi ennakkoarviointia, myös prosessin arviointia tai toteutuneiden vaikutusten arviointia/seurantaa. Kuka? Vaikutusten arviointiin osallistuvat päätösten valmistelijat, asiantuntijat, päättäjät sekä ne, joihin päätöksellä saattaa olla vaikutuksia. Lapsia ja nuoria koskevassa päätöksenteossa tulee siis kuulla myös lapsia ja nuoria. Miten? Vaikutusten arviointi voi olla tavanomainen tai nopea. Nopea vaikutusten arviointi sopii tilanteisiin, joissa tietoa on jo entuudestaan riittävästi. Nopea arviointi on myös tapa selvittää, onko tarpeen tehdä tavanomainen, laajempi arviointi. Tavanomainen arviointi on syytä tehdä, jos päätettävä asia on laaja, tai sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia lasten hyvinvointiin, tai jos asiaan liittyy paljon ristiriitaisia näkemyksiä tai tavoitteita.

12 Tietokortti 10. Lapsivaikutusten arviointi - prosessi 1. Tunnista tarve ja arvioitava asia 2. Kuvaa asian taustoja ja tavoitteita sekä eri päätösvaihtoehtojen perusteluja ja seurauksia. 3. Kerää olennainen tieto aiheesta. Määrittele mahdollisen lisätiedon tarve. 4. Kuule lapsia ja nuoria sekä muita, joihin päätös saattaa vaikuttaa. 5. Analysoi ja vertaile eri vaihtoehtojen vaikutuksia lasten ja lapsiryhmien hyvinvointiin ja lapsen oikeuksien toteutumiseen. 6. Tee yhteenveto eri päätösvaihtoehtojen arvioiduista vaikutuksista. Tee tarvittaessa suositus siitä, miten päätöksenteossa edetään. 7. Julkista ainakin arvioinnin tulokset ja perustelut. Tiedota asiasta myös niille, joita prosessissa on kuultu. Määrittele indikaattorit vaikutusten seurannalle. 8. Kun päätös on tehty, seuraa ja arvioi toteutuneita vaikutuksia. Tiedon keruu painottuu prosessin alkuvaiheeseen, mutta tieto kumuloituu prosessin aikana esim. kun eri tahoja kuullaan. Vaikutukset voivat olla eri lapsiryhmien kohdalla erilaisia ja aiheeseen voi liittyä kilpailevia tavoitteita tai näkökulmia. Arvioinnissa tulee huomioida suorat ja välilliset vaikutukset sekä positiiviset ja negatiiviset vaikutukset. Etenemissuositus voi tarkoittaa tietyn päätösehdotuksen suosittelemisen lisäksi myös lisätiedon keräämistä, nykytilan säilyttämistä, negatiivisiin vaikutuksiin varautumista tai alkuperäisen ehdotuksen muokkaamista.

13 Tietokortti 12. Kuulemisen oikeaaikaisuus Päätöksiä valmisteltaessa ja prosessia suunniteltaessa tulisi miettiä, missä vaiheessa prosessia lapsia halutaan kuulla. Tämän ohella on mietittävä kuulemisen vaikuttavuutta eli sitä, miten kuulemisen tuloksia aiotaan hyödyntää sekä tehdä alustava vuorovaikutussuunnitelma. Suomalaisen hallintokulttuurin kehittämisen kohteeksi on nähty, että kuuleminen tapahtuu tavallisesti myöhään, jolloin myös sen vaikuttavuus kärsii. Kuuleminen tulisikin ajoittaa prosessin eri vaiheisiin: 1. Suunnitteluvaihe. Kuuleminen voi tarjota kokemustietoa suunnittelun pohjalle, ja voi toisaalta nostaa esiin asioita, joita ei olla osattu ottaa huomioon. 2. Vaihtoehtojen arviointi. Punnittaessa eri vaihtoehtojen vaikutuksia kuuleminen voi auttaa arvioinnissa. 3. Toteutus. Kun päätöksiä viedään käytäntöön, kuuleminen tuottaa tietoa implementoinnin pohjalle. 4. Arviointi. Palvelujen ja päätösten järjestäminen niin, että lapset voivat osallistua niiden arviointiin voi tukea kansalaisuutta sekä vahvistaa palvelujen ja päätösten parempaa kohdistumista.

14 Tietokortti 13. Kuulemisen laatu Kuulemisen laadun arvioinnissa voi huomioida useita näkökulmia. Läpileikkaavana teemana on lasten ja nuorten kokema osallisuuden tunne, jota voidaan arvioida vain kysymällä asiaa heiltä itseltään. 1. Kuulemisprosessien tulisi kasvattaa lasten ja nuorten kokemaa osallisuuden tunnetta, ei vähentää sitä. 2. Kuulemisessa kertynyt tieto saatetaan selkeään muotoon ja sijoitetaan osaksi päätöksenteon tietopohjaa. 3. Lapsia ja nuoria kannattaa kutsua esittelemään näkökulmiaan, kun teemasta eri instansseissa puhutaan. 4. Kuulemisen vaikuttavuutta päätöksentekoon arvioidaan ja edistetään systemaattisesti. 5. Havaitusta vaikuttavuudesta tiedotetaan kuulluille tahoille. 6. Kuulemisprosessit tuovat organisaatioon tietoa paitsi sisällöistä, myös menetelmistä. Organisatorinen oppiminen esimerkiksi hallintokuntien rajojen ylittämisiin, ajoitukseen ja sujuvuuteen liittyen tulisi saattaa tietoon muille kuulemisia organisoivalle tahoille kollektiivista oppimista varten. 7. Kuulemisen laatuun vaikuttavat myös rakenteelliset tekijät, kuten millainen valmius eri organisaatioilla on toteuttaa kuulemisia säännöllisesti ja monipuolisesti niin yksilöitä, ryhmiä kuin kollektiivejakin kuullen. 8. Myös kuulemisprosessit itsessään voidaan toteuttaa yhteistyössä lasten ja nuorten kanssa.

15 Osallisuuden kokeminen Mielestäni on turha järjestää/perustaa nuorisovaltuustoja, tulevaisuusfoorumeita, kuulemistilaisuuksia, aloitelaatikoita tai mitään mikä antaa kuvan että nuoria kuunnellaan, jos heille ei olla valmiita antamaan ns. valtaa ja vastuuta. On tietysti hienoa, että voidaan sanoa ulospäin, että kyllä nuoria kunnassa kuunnellaan, mutta kyllä täytyy olla valmiiksi mietittynä myös se että mitkä ovat nuorten todelliset mahdollisuudet vaikuttaa. Haastattelu. Nuori Tomi Kiilakoski

16 Työryhmän jäsenet Kiilakoski, Tomi, tutkija, Nuorisotutkimusseura ry Custodio, Ira, Asiantuntija, Suomen Unicef ry. Gretschel, Anu, tutkija, Nuorisotutkimusseura ry Hakalehto-Wainio, Suvianna, professori, Itä-Suomen yliopisto Huttunen, Mirella, Kotimaan vaikuttamistyön päällikkö, Suomen Unicef ry Kauppinen, Tapani, Kehittämispäällikkö, THL Kivijärvi, Antti, tutkija, Nuorisotutkimusseura ry Lanas, Maija, Akatemiatutkija, Oulun yliopisto Mäntylä, Niina, Tutkijatohtori, Vaasan yliopisto Pekkarinen, Elina, tutkija, Nuorisotutkimusseura ry Souto, Anne-Mari, tutkija, Nuorisotutkimusseura ry Tomi Kiilakoski