Uutta tietoa ja osaamista innovaatiopolitiikan käyttöön

Transkriptio

1 Uutta tietoa ja osaamista innovaatiopolitiikan käyttöön ProACT-tutkimusohjelma Teknologiaohjelmaraportti 5/2006 Loppuraportti

2 Uutta tietoa ja osaamista innovaatiopolitiikan käyttöön ProACT-tutkimusohjelma Loppuraportti Toimittanut Pekka Pesonen Teknologiaohjelmaraportti 5/2006 Helsinki 2006

3 Tekes rahoitusta ja asiantuntemusta Tekes on tutkimus- ja kehitystyön ja innovaatiotoiminnan rahoittaja ja asiantuntija. Tekesin toiminta auttaa yrityksiä, tutkimuslaitoksia, yliopistoja ja korkeakouluja luomaan uutta tietoa ja osaamista ja lisäämään verkottumista. Tekes jakaa rahoituksellaan teollisuuden ja palvelualojen tutkimus- ja kehitystyön riskejä. Toiminnallaan Tekes vaikuttaa liiketoiminnan kehittymiseen, elinkeinoelämän uudistumiseen, kansantalouden kasvuun, työllisyyden vahvistumiseen ja yhteiskunnan hyvinvointiin. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina runsaat 400 miljoonaa euroa tutkimus- ja kehitysprojektien rahoitukseen. Teknologiaohjelmat Tekesin valintoja suomalaisen osaamisen kehittämiseksi Tekesin teknologiaohjelmat ovat laajoja monivuotisia kokonaisuuksia, jotka on suunnattu elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeille alueille. Teknologiaohjelmilla luodaan uutta osaamista ja yhteistyöverkostoja. Ohjelmien aiheiden valinnat perustuvat Tekesin strategian sisältölinjauksiin. Tekes ohjaa noin puolet yrityksille, yliopistoille, korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille myöntämästään rahoituksesta teknologiaohjelmien kautta. Copyright Tekes Kaikki oikeudet pidätetään. Tämä julkaisu sisältää tekijänoikeudella suojattua aineistoa, jonka tekijänoikeus kuuluu Tekesille tai kolmansille osapuolille. Aineistoa ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Julkaisun sisältö on tekijöiden näkemys, eikä edusta Tekesin virallista kantaa. Tekes ei vastaa mistään aineiston käytön mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Lainattaessa on lähde mainittava. ISSN ISBN Kansi: Oddball Graphics Oy Sisäsivut: DTPage Oy Paino: Libris Oy, 2006

4 Esipuhe Suomessa kuten muissakin OECD- ja EU-maissa uusien innovaatioiden synnyttäminen on nähty keskeiseksi keinoksi varallisuuden lisäämisessä ja hyvinvoinnin turvaamisessa. Kaikkialla panostetaan voimakkaasti sekä tieteeseen että uuden teknologian kehittämiseen. Suomalainen innovaatiojärjestelmä on arvioitu yhdeksi maailman parhaista useissa eri vertailuissa. Enää ei meille olekaan ulkomaisia esikuvia, joita voidaan jäljitellä, vaan päinvastoin Suomesta otetaan muualla oppia. Suomen tutkimuspanoksen kasvettua ja osaamisen muodostettua kansallisen elinkeinostrategian ytimen innovaatioiden sekä teknologia- ja innovaatiopolitiikan ymmärrys on tullut entistä tärkeämmäksi. Kun Tekes ja kauppa- ja teollisuusministeriö käynnistivät vuonna 2001 tutkimusohjelman teknologian, elinkeinoelämän ja yhteiskunnan välisten vuorovaikutusilmiöiden tutkimiseksi, haluttiin aikaansaada erityisesti tutkimukseen perustuen uutta ja syvällistä tietoa. Ohjelmalla haettiin tietopohjaa käytettäväksi teknologia- ja innovaatiopolitiikan strategiavaihtoehdoissa ja päätöksenteossa. Ohjelman akronyymiksi valittiin ProACT, joka viittaa proaktiivisuuteen eli ennakoivaan valmistautumiseen. ProACT-ohjelmalla pyrittiin aikaansaamaan innovaatiotutkimuksen kentässä myös uudenlaista tutkimuskulttuuria, mihin kuului monitieteellisyyden korostaminen, verkostoituminen ja kansainvälistyminen. Aikaisemmat hankkeet ja ohjelmat olivat olleet hajanaisempia ja pienten tutkimusryhmien suorittamia. ProACT keräsi kokoon aidosti monitieteellisen tutkijajoukon. Koska ohjelma rakennettiin kattamaan teknologiapolitiikan ja innovaatiotutkimuksen kenttää varsin kattavasti, monitieteellinen lähestymistapa mahdollisti rikkaan kuvan innovaatioiden vaikutuksista yhteiskunnallisessa muutoksessa. ProACTin tuloksellisuus ja vaikuttavuus nähdään pitkävaikutteisena ymmärryksen lisääntymisenä teknologian siirron ja vaikutusten ilmiöistä, mikä luo paremmat toimintaedellytykset innovaatiopolitiikan eri sektoreilla. Vaikutuksista vasta osa on nähtävissä. On paljon tietoa, joka palvelee ehkä parhaiten pitkällä aikavälillä, kuten valaisemalla päätöksentekijöille uudesta näkökulmasta esimerkiksi globalisaatiota, yritysten innovaatiotoimintaa tai kansalaislähtöisyyttä. Sopivan ajan tullen tämän kaltainen tietopohja voi johtaa konkreettisiin politiikkatoimenpiteisiin ja strategiavalintoihin. ProACT-ohjelman lisäarvo on ollut tulosten hyödyntämisessä, jossa päästiinkin uudelle tasolle. Ohjelman kuluessa kehitettiin tutkijoiden ja tutkimustiedon käyttäjien välisiä foorumeita. Aika näyttää, onko kyseessä syvempi toimintakulttuurin murros. Yhteistyön jatkamiseen ja edelleen kehittämiseen on tarpeen panostaa myös jatkossa.

5 Tekes ja kauppa- ja teollisuusministeriö haluavat lämpimästi kiittää kaiken kaikkiaan useita satoja ohjelman valmisteluun, projekteihin ja vuorovaikutukseen osallistuneita henkilöitä. Johtoryhmälle ja sen puheenjohtajalle Timo Kekkoselle kuuluu kiitos aktiivisuudesta ohjelman ohjauksessa. Merkittävän panoksen ohjelman toteutukseen antoi ohjelmapäällikkö Tarmo Lemola Advansis Oy:stä, joka yhdessä Raisa Mohsenin, Petri Honkasen ja Pekka Pesosen kanssa vastasi ohjelman käytännön toteutuksesta. ProACT on päättynyt, mutta toivomme, että sen luomat uudet innovaatiotutkimuksen toimintatavat, tuottama osaaminen ja parempi ymmärrys teknologiapolitiikan yhteiskuntavaikutuksista elävät ja vaikuttavat vielä vuosia eteenpäin. Helsingissä tammikuussa 2006 Teknologian kehittämiskeskus Tekes Kauppa- ja teollisuusministeriö

6 Tiivistelmä ProACT (Research Programme for Advanced Technology Policy) on ollut innovaatioiden ja teknologia- ja innovaatiopolitiikan tutkimusohjelma. Ohjelman rahoittivat yhdessä Tekes ja kauppa- ja teollisuusministeriö ja se toteutettiin vuosina Ohjelmalle asetettiin seuraavat tavoitteet: tiedon tuottaminen ja ymmärryksen lisääminen teknologian, tutkimuksen ja teknologiapolitiikan vaikutuksista yhteiskuntaan ja elinkeinoelämään sekä yhteiskunnan vaikutuksista teknologian kehittämiseen ohjelman tuloksien tehokas hyödyntäminen teknologiahallinnon, tutkimusyhteisön, elinkeinoelämän ja elinkeinopolitiikan kehittämisessä alan tukijakoulutuksen edistäminen. Lisäksi tutkimuksen toivottiin kohdistuvan merkittäviin muutoksiin ja ilmiöihin, kuten innovaatiorahoitusjärjestelmän muutoksiin ja kehittämistarpeisiin, innovaatioprosessien uudistumiseen yrityksissä, tutkimusjärjestelmän kehittämistarpeisiin kansainvälistyvässä tutkimuskentässä sekä tuottavuuden ja teknologisen kilpailukyvyn haasteisiin uudessa taloudessa. ProACT kokosi yhteen lähes kaikki Suomessa innovaatiotutkimuksen ja teknologia- ja innovaatiopolitiikan parissa toimivat. ProACTissa oli mukana yhteensä 44 tutkimusprojektia, joiden yhteenlaskettu rahoitus oli 11 miljoonaa euroa. Ohjelmaan osallistui kaikkiaan 158 innovaatiotutkijaa yliopistoista, tutkimuslaitoksista ja konsulttiyrityksistä sekä 55 tiedon käyttäjää ministeriöistä ja muista ohjelman tuloksia hyödyntävistä tahoista. Ohjelmatoiminta muotoutui ohjelman kuluessa viiden vuorovaikutusfoorumin ympärille. Tutkimushankkeet ryhmiteltiin viiteen teemaan, joiden puitteissa käytiin dialogia teknologia- ja innovaatiopolitiikan haasteista ja mahdollisuuksista tutkijoiden ja hyödyntäjien kesken. Ohjelman tärkeä tulos onkin uudenlaisen vuorovaikutuksen syntyminen tutkijoiden ja teknologiahallinnon välillä. Ohjelma oli teemoiltaan ja tutkimuksen tieteenaloiltaan hyvin laaja, niinpä ohjelmatoiminta oli tärkeää ja tuloksekasta myös alan tutkimuksen kokoamisen ja synergian löytämisen kannalta. Maapalloistuminen ja innovaatiot -teeman puitteissa tarkasteltiin Suomen asemaa globaalissa innovaatioverkostossa, miten innovaatiotoiminnan kansainvälistyminen etenee ja millaisin vaikutuksin. Tutkimukset nostavat suomalaisen innovaatiopolitiikan haasteiksi esimerkiksi teknologisen osaamisen tärkeyden globaalien yritysten innovaatiotoiminnan sijoittumisessa, asiakaskeskeisen innovaatiotoiminnan uudenlaiset haasteet innovaatiotoiminnan johtamisessa, liike-elämän palvelujen kehittämistarpeen, ja akateemisen tutkimuksen luonteen muuttumisen kohti kansainvälisyyttä ja innovaatioita. Innovaatiopolitiikka-teeman tutkimushankkeissa tutkittiin innovaatiopolitiikan uudistamisen haasteita historian, vallan, vastuun, rakenteiden, talouden ja yhteiskunnan näkökulmista. Suomalaisen innovaatiopolitiikan ydintä kuvaa sen keskeinen termi innovaatiojärjestelmä, joka korostaa verkostollisuutta ja yhteiskunnallista kokonaisuutta. Käsite on ollut kokeileva, muuttuva ja uudistuva, mutta on tutkimuksen mukaan antanut toiminnalle puitteet ja vision siitä, minkä osa se on. Ideaalia uudistuvaa innovaatiopolitiikkaa luonnehdittiin käsitteellä kokonaisvaltainen. Innovaatiopolitiikka huomioi tällöin sekä talouden että yhteiskunnan tarpeet; yhdistää eri politiikan alueita horisontaalisti; osallistaa kansalaiset ja muut toimijat; ja ottaa huomioon eri osapuolten vallan, oikeuksien ja vastuun toisaalta teknologian ja innovaatioiden kehittämisessä ja toi-

7 saalta teknologian hyväksyttävyydessä. Tietotekniikan historiaan pohjautuva tutkimus osoittaa lisäksi, miten tärkeää merkittävien uusien osaamisten haltuunotossa on pitkäjänteinen ja epäonnistumisiakin salliva panostaminen. Innovaatioiden synty -vuorovaikutusfoorumin tutkimushankkeissa tarkasteltiin innovaatioiden synty-ympäristöä monesta näkökulmasta, joita ovat eri politiikkojen merkitys ekologisten innovaatioiden synnylle, yrityksen sosiaalisen pääoman ja verkostojen sekä osaamispääoman vaikutus innovaatioaktiivisuuteen ja kasvuun, yritysten toimintaympäristön ja syntytavan vaikutus innovaatiotoimintaan, innovaatiotoiminnan muuttuvat muodot, sekä aluenäkökulma innovaatiotoimintaan. Tutkimusten mukaan esimerkiksi Suomen alueet voidaan jakaa yrittäjyyteen ja innovointiin perustuvaan länteen, tutkimus- ja kehitystyöhön ja alihankintoihin perustuvaan itään sekä osaamispääomavaltaiseen etelään. Innovaatioista liiketoimintaa -teeman tutkimushankkeissa innovaatioiden vaikutuksia liiketoiminnan kehitykseen tarkasteltiin sekä toimialatasolla että yritysten innovaatioprosessien erityiskysymyksinä. Keskeisiä yritystason kysymyksiä olivat osaamisen suojaaminen, kumppanuus ja asiakas-asiantuntijasuhteet innovaatioiden kehittämisessä, yritysten innovaatiokyvykkyys ja osaamisen uudistaminen. Innovaatioiden, teknologian ja t&k:n vaikutuksia toimialojen kehitykseen tutkitiin sekä rakenteellisena kysymyksenä että esimerkiksi palvelusektorin kehittymisen näkökulmasta. Uudistuvat yhteistyömuodot -teeman tutkimuksia yhdistävä tekijä oli yhteistyön muotoutuminen innovaatioympäristössä ja innovaatioprosesseissa. Yritysten innovaatioverkostot ja niiden hallinta oli yksi keskeinen aihepiiri, mutta tutkimusta tehtiin myös yhteistyön muotoutumisessa alueellisen innovaatiojärjestelmän tasolla. Innovaatioympäristöjä tarkasteltiin myös kansalaisten ja yritysten näkökulmasta, tutkimuksissa tarkasteltiin teknologian ja arjen suhdetta sekä uuden talouden ja teknologian merkitystä naisyrittäjyydelle. Tutkimusohjelman tulokset ovat etupäässä tieteellisiä julkaisuja ja opinnäytteitä. ProACTin projekteissa syntyi yhteensä 13 väitöskirjaa, 66 tieteellistä artikkelia ja yli 300 muuta julkaisua. Pitkäjänteisellä tutkimuksella on hankittu edellytykset antaa vastauksia kiireellisiinkin selvityksiin ja parannettu päätöksenteon käytettävissä olevan tiedon tasoa. ProACTilla on ollut myös merkittävä osuus innovaatiotoiminnan asiantuntijoiden koulutuksessa. Ohjelman kuluessa kolmetoista tutkijaa sai väitöskirjansa valmiiksi ja kymmenkunta väittelee Ohjelma aikaansai uudenlaista vuorovaikutusta tiedon tuottajien eli tutkijoiden ja tiedon käyttäjien välillä. Monitieteisyydellä (sosiologia, taloustieteet, tuotantotalous) synnytettiin yhteistyötä eri tutkimusalojen kesken. Tämänkaltainen yhteistyö organisoitui osittain ohjelman kuluessa syntyneisiin tutkimusinstituutteihin (HIST ja TASTI). Tutkijoille ohjelma tarjosi edellytykset pitkäjänteiseen tutkimukseen ja mahdollisuudet hyödyntää ohjelman muodostamaa verkostoa. Teknologia- ja innovaatiopoliittiselle päätöksenteolle tuotettiin tutkimukseen perustuvaa tietopohjaa. Ohjelmasta toteutettiin vuonna 2003 väliarviointi, jonka tekivät Bengt-Åke Lundvall, Ulrike Felt ja Esko-Olavi Seppälä. Ohjelman loppuarviointi on tätä kirjoitettaessa suunnitteilla kauppa- ja teollisuusministeriössä. Ohjelman loppuseminaari pidetään maaliskuussa 2006 Innovation Pressure -konferenssina, johon tulossa suomalaisten lisäksi noin 150 ulkomaista innovaatiotutkijaa. Ohjelman loppuraportin rinnalla on koottu toinen raportti, jossa projektien tuottamaa aineistoa on analysoitu ja syntetisoitu. Tämän raportin laatimisesta on vastannut työryhmä Petri Honkanen, Jyrki Ali-Yrkkö, Sampsa Hyysalo ja Johanna Uotinen. Se on julkaistu kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisusarjassa.

8 Sisällysluettelo Esipuhe Tiivistelmä 1 ProACT-tutkimusohjelma Ohjelman lähtökohdat ja tavoite Ohjelman muotoutuminen ProACTin erityispiirteet Ohjelman organisaatio Kokous- ja seminaaritoiminta Kansainvälinen yhteistyö Julkaisutoiminta ProACT-tutkijakouluttajana ja asiantuntijoiden valmennuskurssina Vuosi- ja väliarviointi Projektit ja niiden tulokset Maapalloistuminen ja innovaatiot Innovaatiopalveluiden alueellistuminen ja kansainvälistyminen RISE Monikansalliset yritykset Suomen innovaatiojärjestelmässä Mefis Suomen asema globaalistuvassa innovaatiotoiminnassa FINGIA Tutkimustulosten hyödyntämisen haasteet ja mahdollisuudet Tuhti Suomen tutkimus- ja teknologiajärjestelmän kansainvälinen ulottuvuus Tutkain Teknologisen tietämyksen leviäminen yritysten sisällä ja välillä sekä maiden rajojen yli T&k:n kansainvälistyminen vaikutukset tiede- ja teknologiapolitiikkaan STIRD Innovaatiopolitiikka Tietotekniikka Suomessa toisen maailmansodan jälkeen: toimijat ja kokemukset TIESU Suomalaisen teknologiapolitiikan politisoitumisen ja demokratisoitumisen haasteet INNOPOL Kommunikatiivinen järjestys informaatiotekniikan aikakaudella Kohti monitavoitteista teknologiapolitiikkaa MONI ja Integroidun innovaatiopolitiikan edellytykset INTEGRO Oikeudet ja vastuu bioteknologiassa OIVA Innovaatioihin liittyvät aineettomat oikeudet IPRI ja Tutkimus- ja innovaatiopolitiikan muutokset siirryttäessä kohti ERAa PRIME Hyväksyttävyys ja vuorovaikutus teknologiahankkeiden haasteena BiNTech Verkostuvan maailman mentaalisista ja moraalisista ulottuvuuksista...47

9 4 Innovaatioiden synty Ekotehokkuus Innovaatioihin vaikuttavat tekijät EcoInno Sosiaalinen pääoma ja innovaatiot SPINNO Yritysten innovaatioprosessit ja -verkostot maaseudulla ja pienissä keskuksissa INNO Yritysten syntytavan, kasvun ja innovaatiotoiminnan yhteys Suomalaisten yritysten innovaatiotoiminnan muuttuvat muodot Julkisella rahoituksella tuetun t&k:n vaikutus innovaatiotuotoksiin ja -tuloksiin Osaamispääoma innovoinnin ja kasvun alustana Seutukuntien kilpailukyvyn ja innovoinnin tukeminen Teknologian ja tuotekehityksen vaikutukset toimialakehitykseen Innovaatioista liiketoimintaa Value Creation and Renewal of the Knowledge Base of the Corporation. Foresight, Renewal, Leverage, and Shaping VCR Osaamisen suojaaminen ja hallinta pk-yrityksissä Osaamisen suojaaminen ja hallinta KIBS-yrityksissä ja niiden yhteistyöverkostoissa Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus markkinoiden rakentamisessa PPP Uutta luova kumppanuus palveluiden kehittämisessä Juureva V2C Building Business from Venture to Capital Yritysten innovaatiokyvyn arviointi ja kehittäminen InnoPro Julkisen sektorin vaikutus osaamisintensiivisten liike-elämän palvelujen yhteiseen tuottamiseen asiakas-asiantuntijayrityssuhteissa JOINT Bioteollisuus osana kansallista innovaatiojärjestelmää Kestävä bioteknologinen kehitys Sulautetun ennakkonäkemyksen prosessit ja reunaehdot innovaatioverkostoissa Uudistuvat yhteistyömuodot Teknologiapolitiikka, kansalaislähtöisyys ja arki Tekar Hyvinvointiklusteri ja innovaatioretoriikka Tuottaja-käyttäjäyhteistyö ja innovaatiotoiminnan uudet muodot Teknologiat, strategiat ja naisten yritystoiminta uudessa taloudessa Nates Osaamisverkostojen hallinta innovaatioprosesseissa ManTra Toimijalähtöisen innovaatioprosessin liiketoimintamalli Innovaatiojärjestelmä toiminnassa: Oulun alueen teknoekonomisten kehittämisprojektien analyysi INTO Liite 1 Julkaisut ja opinnäytteet Tekesin teknologiaohjelmaraportteja

10 1 ProACT-tutkimusohjelma Tarmo Lemola, Pekka Pesonen 1.1 Ohjelman lähtökohdat ja tavoite Mitä paremmin tunnemme tieteen, teknologian, elinkeinoelämän ja yhteiskunnan välisiä vuorovaikutussuhteita, sitä paremmat edellytykset politiikan tekijöillä, yrityksillä ja kansalaisilla on vaikuttaa teknologian muutoksen suuntaan ja vauhtiin. Tämä on lyhyesti sanottuna ollut kauppa- ja teollisuusministeriön ja Tekesin yhteisen teknologian ja teknologiapolitiikan tutkimuksen ohjelman lähtökohta. Ohjelmasta on käytetty lyhennettä ProACT, joka on johdettu ohjelman englanninkielisestä nimestä Research Programme for Advanced Technology Policy. Tiedon ja osaamisen merkitystä korostavalla tiede- ja teknologiapolitiikalla on jo pitkään ollut Suomessa tärkeä rooli rakennemuutoksen hallinnassa ja muutosten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Pitkäjänteinen panostaminen tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja koulutukseen, kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön lisääminen sekä laaja-alainen innovaatioympäristöstä huolehtiminen ovat luoneet hyvät edellytykset yritysten ja julkisen sektorin innovaatiotoiminnalle. Suomi sai 1990-luvun loppupuolella osakseen runsaasti kansainvälistä huomiota 1990-luvun alun syvän laman jälkeen käynnistyneen nopean taloudellis-yhteiskunnallisen kehityksensä vuoksi. Myönteisen kehityksen jatkuminen ja vahvistaminen nousivat maassamme ensiarvoisen tärkeiksi yhteiskuntapolitiikan tavoitteiksi. Erityisesti korostettiin sitä, että kestävä taloudellinen, 1

11 sosiaalinen ja kulttuurinen kehitys vaatii jatkossakin tuekseen innovaatiojärjestelmän laajaalaista kehittämistä. Talouden ja yhteiskunnan rakenteellisen uudistumisen jatkuminen lisää tarvetta niin teknologisiin kuin myös sosiaalisiin innovaatioihin. Voimakkaisiin muutoksiin liittyy tarve vahvistaa päätöksenteon tietopohjaa. Kehittyvä teknologiapolitiikka tarvitsee tuekseen korkeatasoista tutkimustoimintaa ja sen kautta syntyvää erikoisasiantuntemusta. Tältä pohjalta kauppa- ja teollisuusministeriö ja Tekes ryhtyivät keväällä 2001 valmistelemaan yhteistä teknologian ja teknologiapolitiikan tutkimuksen ohjelmaa. Ohjelman kestoksi päätettiin neljä vuotta, ja sille varattiin rahoitusta yhteensä noin 10 miljoonaa euroa. Ohjelmalle asetettiin seuraavat tavoitteet: tiedon tuottaminen ja ymmärryksen lisääminen teknologian, tutkimuksen ja teknologiapolitiikan vaikutuksista yhteiskuntaan ja elinkeinoelämään sekä yhteiskunnan vaikutuksista teknologian kehittämiseen ohjelman tuloksien tehokas hyödyntäminen teknologiahallinnon, tutkimusyhteisön, elinkeinoelämän ja elinkeinopolitiikan kehittämisessä alan tutkijakoulutuksen edistäminen. Lisäksi tutkimuksen toivottiin kohdistuvan merkittäviin muutoksiin ja ilmiöihin, kuten innovaatiorahoitusjärjestelmän muutoksiin ja kehittämistarpeisiin innovaatioprosessien uudistumiseen yrityksissä tutkimusjärjestelmän kehittämistarpeisiin kansainvälistyvässä tutkimuskentässä tuottavuuden ja teknologisen kilpailukyvyn haasteisiin uudessa taloudessa. 1.2 Ohjelman muotoutuminen Ohjelmakokonaisuus muotoutui kahden ohjelman alkuvaiheessa ja yhden ohjelman puolivälissä toteutetun hakukierroksen kautta. Ensimmäinen hakukierros keväällä 2001 toteutettiin avoimena hakuna. Hakemuksia ei pyritty erityisesti kohdentamaan joillekin tutkimusalueille tai -teemoille. Tähän hakuun tuli kaikkiaan 215 hakemusta. Näistä toiselle kierrokselle valittiin 41 projektia, joista syksyllä 2001 tapahtuneen käsittelyn perusteella ohjelmaan hyväksyttiin 25 projektia. Ohjelman toinen hakukierros, joka koski myös ohjelmaan syksyllä 2001 valittuja projekteja, toteutettiin kesällä Alkuperäisistä projekteista lähes kaikki hakivat ja myös saivat jatkorahoitusta. Ohjelmaan tuli myös noin 30 uutta hakemusta suomalaisilta yliopistoilta, tutkimuslaitoksilta ja alan konsulttiyrityksiltä. Uusien valintojen jälkeen ohjelmassa oli sen jälkimmäisellä puoliskolla kaiken kaikkiaan 33 tutkimusprojektia. Toisella hakukierroksella uusien projektien osalta sovellettiin osittain kohdennettua hakua. Tämän avulla haluttiin varmistaa, että teknologiapolitiikan kannalta tärkeät aihepiirit saavat riittävän hyvän painon. Nämä aihepiirit olivat: suomalaisten yritysten innovaatiotoiminta globaalissa taloudessa teknologiapolitiikasta innovaatiopolitiikkaan politiikan sisältöön ja muotoihin kohdistuvat paineet palvelut innovaatioympäristöinä uuden liiketoiminnan synnyn edistäminen. Ohjelmaan on osallistunut kaiken kaikkiaan 158 tutkijaa yhdeksästä yliopistosta, viidestä tutkimuslaitoksesta, yhdestä ammattikorkeakoulusta ja kahdesta konsulttiyrityksestä. Tutkijoiden lukumäärä sisältää päätoimisten tutkijoiden lisäksi myös osapäivätoimiset ja projekteista muodollisesti vastaavat tutkijat. 1.3 ProACTin erityispiirteet ProACT ei ole Suomen ensimmäinen tutkimusohjelma tieteen, teknologian ja innovaatiotutkimuksen alalla. ProACT on kuitenkin ollut kooltaan suurempi, kestoltaan pidempi ja tavoitteiltaan kunnianhimoisempi kuin aikaisemmat ohjelmat. Tärkeimpiä ProACTin kansallisia edeltäjiä ovat olleet VTT Teknologian tutkimuksen ja Etlan aloitteesta syntynyt Teknologian tutkimuk- 2

12 sen yhteistyöohjelma ( ), kauppa- ja teollisuusministeriön yhdessä Tekesin kanssa toteuttama Teknologian tutkimuksen ohjelma ( ), Suomen Akatemian Tieteen ja tiedepolitiikan tutkimuksen ohjelma ( ) sekä Sitran Kansallisen innovaatiojärjestelmän tutkimusohjelma ( ). ProACT-ohjelmassa mukana oleville projekteille kyettiin luomaan kansallisesti ja myös kansainvälisesti hyvät edellytykset tehdä haastavaa tutkimustyötä pitkäjänteisesti osana laajempaa ohjelmaorganisaatiota, jossa on merkittävästi mukana myös tulosten hyödyntäjien edustajia. Ohjelmalla tähdättiin pitkäjänteisyyden ohella monialaisuuteen. Ohjelman tutkijat ja hankkeet edustavatkin laajaa kirjoa eri tieteenaloja, kulttuurihistoriasta tuotantotalouteen ja sosiologiasta kansantalouteen. Tiukan fokusoinnin sijaan tilaa annettiin moniäänisyydelle. ProACT ei ole ollut ainoastaan nimi tai sateenvarjo lähes neljällekymmenelle itsenäiselle projektille. Se on ollut kompakti ohjelma, jonka erityisenä tavoitteena on ollut edistää yhteistyötä ja vuorovaikutusta alan suomalaisten tutkijoiden välillä. Tarkoituksena on ollut, että ohjelman tarjoamat mahdollisuudet tietojen ja kokemusten vaihdolle, avoimelle keskustelulle ja kollegiaaliselle kritiikille parantavat tutkijoiden motivaatiota ja vaikuttavat positiivisesti tutkimusprojektien tasoon ja laatuun. Tutkijoiden välisen yhteistyön edistämisen lisäksi hyvin tärkeänä ohjelman tavoitteena on ollut edistää vuorovaikutusta tutkijoiden ja tutkimustulosten hyödyntäjien välillä. Ohjelman avulla on luotu yhteistyötilanteita, joissa hyödyntäjät haastavat tutkijoita ja tutkijat hyödyntäjiä intellektuaaliseen vuoropuheluun. Ohjelman kuluessa on opittu, että tutkimustulosten hyödyntämiseksi ei ole yhtä keinoa, joka olisi selkeästi ylitse muiden. On käytettävä useita keinoja. Tieteellisten julkaisujen lisäksi tarvitaan populaarimpaa julkaisemista, ja kirjallista kommunikointia on täydennettävä henkilökohtaisella kanssakäymisellä. Tulosten hyvä hyödyntäminen ei myöskään riipu yksinomaan tutkijoista. Hyvien tutkijoiden tuottamien relevanttien tulosten lisäksi tarvitaan myös uusista tiedoista kiinnostuneita suunnittelijoita ja päätöksentekijöitä sekä tilanteita ja foorumeita tutkimustiedon siirtämiselle ja käytölle. 1.4 Ohjelman organisaatio Ohjelmaorganisaation peruselementit ovat olleet ohjelman johtoryhmä, vuorovaikutusfoorumit sekä ohjelman operatiivinen organisaatio. Ohjelmalla on kauppa- ja teollisuusministeriön asettama johtoryhmä, johon ovat kuuluneet: Ylijohtaja Timo Kekkonen, kauppa- ja teollisuusministeriö (puheenjohtaja) Tutkimuspäällikkö Eija Ahola, Tekes Korkeakouluneuvos Juhani Hakkarainen, Opetusministeriö Ylitarkastaja Petri Honkanen, kauppa- ja teollisuusministeriö (sihteeri 2005) Pääsuunnittelija Kai Husso, valtion tiede- ja teknologianeuvosto Tutkimusjohtaja Timo Hämäläinen, Sitra Aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius, sisäasiainministeriö Johtaja Markus Koskenlinna, Tekes Teollisuusneuvos Alpo Kuparinen, kauppa- ja teollisuusministeriö Johtaja Hannele Kuusi, Picea TechOy Ohjelmapäällikkö Tarmo Lemola, Advansis Oy (sihteeri ) Johtaja Paavo Löppönen, Suomen Akatemia Johtaja Erkki Ormala, Nokia Teknologia-asiantuntija Pekka Pesonen, Tekes Neuvotteleva virkamies Matti Pietarinen, kauppa- ja teollisuusministeriö Johtaja Pekka Pokela, Elinkeinoelämän keskusliitto Pääsuunnittelija Esko-Olavi Seppälä, valtion tiede- ja teknologianeuvosto Ylitarkastaja Pentti Vuorinen, kauppa- ja teollisuusministeriö. ProACT-ohjelmassa tärkeäksi keinoksi edistää suoraa kanssakäymistä tutkijoiden ja tutkimustulosten hyödyntäjien välillä on vakiintunut kokousmenettely, josta ohjelman ensimmäisellä 3

13 puoliskolla käytettiin nimitystä tukiryhmä, ja toisella sen nimenä oli vuorovaikutusfoorumi. Vuorovaikutusfoorumin tehtävänä oli kehittää dialogia ohjelman tutkijoiden kesken sekä tutkijoiden ja tutkimustulosten käyttäjien välillä, nopeuttaa tiedon siirtymistä sekä edistää tutkimustiedon hyödyntämistä. Ohjelmalla oli seuraavat viisi teemakohtaista vuorovaikutusfoorumia: Maapalloistuminen ja innovaatiot Innovaatiopolitiikka Innovaatioiden synty Innovaatioista liiketoimintaa Uudistuvat yhteistyömuodot. Foorumien jäseniä olivat teema-alueen projektien tutkijat sekä hyödyntäjätahoja edustavat ulkopuoliset asiantuntijat. Foorumeissa oli tutkijoiden lisäksi yhteensä 55 julkisen ja yksityisen sektorin edustajaa. Foorumit kokoontuivat vähintään kaksi kertaa vuodessa keskustelemaan projektien suunnitelmista ja etenemisestä sekä analysoimaan teema-alueen tilaa ja kehittämistarpeita Suomessa ja globaalisti. Esimerkiksi keväällä 2005 vuorovaikutusfoorumit järjestettiin yleisotsikolla Kansainvälistynyt, osaava ja houkutteleva Suomi. Kukin foorumi tarkasteli aihetta oman teemansa näkökulmasta. Kustakin foorumista kirjoitettiin raportti ja näiden pohjalta yhteenveto. Marraskuun lopussa 2005 järjestettiin vuorovaikutusfoorumien yhteiskokous, jossa käsiteltiin luonnosta ProACTohjelman loppuraportiksi. Kokoukseen osallistui lähes sata osanottajaa. Kauppa- ja teollisuusministeriön ja Tekesin välisenä yhdyssiteenä toimi näiden organisaatioiden edustajista muodostettu yhteistyöryhmä, johon kauppa- ja teollisuusministeriöstä kuuluivat Alpo Kuparinen, Petri Honkanen, Seppo Kangaspunta ja Pentti Vuorinen sekä Tekesistä Markus Koskenlinna, Eija Ahola, Ari Mikkelä ja Pekka Pesonen. Ohjelmapäällikkönä on toiminut Tarmo Lemola Advansis Oy:stä ja ohjelmasihteerinä Raisa Mohsen kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Ohjelman kotisivuja ovat hoitaneet Kirsi LaPointe ja Nina Granqvist. Ohjelman vastuuhenkilönä kauppa- ja teollisuusministeriössä oli Petri Honkanen ja Tekesissä Pekka Pesonen. 1.5 Kokous- ja seminaaritoiminta Ohjelman projektit ovat järjestäneet itse ja yhteistyössä koti- ja ulkomaisten yhteistyökumppaneidensa kanssa työpajoja ja seminaareja Suomessa ja ulkomailla. Ohjelman toimintaperiaatteena on ollut, että projektien järjestämät tilaisuudet ovat pääsääntöisesti ohjelman yhteistä omaisuutta, joihin ohjelman tutkijat ja ohjelmassa mukana olevat ulkopuoliset asiantuntijat voivat osallistua. ProACT-ohjelma järjesti ohjelman piirissä toimineille tutkijoille ja asiantuntijoille seminaareja. Näiden yhteisenä sisällöllisenä nimittäjänä oli hyödyntää ProACT-yhteisön monipuolista ja syvällistä asiantuntemusta tärkeiden ja ajankohtaisten innovaatiopoliittisten kysymysten analysoinnissa. Internaatteina järjestettävät seminaarit olivat myös keino syventää sosiaalista kanssakäymistä ProACT-yhteisön jäsenten välillä. Marraskuussa 2002 järjestettiin Kokous- ja kongressihotelli Majvikissa seminaari, jonka aiheena oli Moniäänisyys haasteena ProACT teknologiapolitiikan kentässä. Vastaavanlainen tilaisuus järjestettiin kesäkuussa 2004 kokoushotelli Gustavelundissa. Aiheena oli Muutos, valinnat, tulevaisuus. Vuonna 2005 ProACT järjesti yhteistyössä LII- KE-, SOCA-, ja LEARN-ohjelmien kanssa kolmen seminaarin sarjan. Sarjaa varten hahmotettiin keskeisiksi teknologia- ja innovaatiopolitiikkaamme jäsentäviksi viitekehyksiksi kolme toisiinsa kiinteästi liittyvää teemaa: evolutionaarisen taloustieteen innovaatioita koskevat lähestymistavat ja tulkinnat, verkostomaiset sosiaaliset suhteet innovaatioiden edistämisessä ja leviämisessä sekä innovaatioiden synnyn ja leviämisen kietoutuminen yksilöllisiin ja organisatorisiin oppimisprosesseihin. 4

14 Laajahkojen seminaarien lisäksi ProACT järjesti myös pienimuotoisia työpajoja. Näissä keskityttiin johonkin erityisteemaan, kuten esimerkiksi alueelliseen innovaatiopolitiikkaan, ekoinnovaatioihin, globalisoitumisen haasteisiin, tuottajien ja käyttäjien välisiin suhteisiin innovaatiotoiminnassa. Näihin työpajoihin valittiin ohjelmasta kyseisen teeman asiantuntijoita sekä teeman parissa työskenteleviä virkamiehiä ja muita tulosten hyödyntäjiä. Yhtenä ohjelman vakiintuneena toimintamuotona oli ohjelman alussa järjestetystä aloitusseminaarista lähtien ohjelman vuosiseminaarin järjestäminen. Nämä olivat kaikille ohjelmasta kiinnostuneille henkilöille avoimia tilaisuuksia. Vuosiseminaari pyrki olemaan katselmus ohjelman ja sen projektien toimintaan ja aikaansaannoksiin. Vuosiseminaari oli myös keino lisätä ProACTohjelman ja koko tutkimusalan tunnettuutta ja näkyvyyttä. Kansallismuseossa järjestetyn vuoden 2003 vuosiseminaarina ulkomaisena luennoitsijana oli hollantilaisen MERIT-tutkimuslaitoksen johtaja, professori Luc Soete. Hänen esitelmänsä aiheena oli The Challenge of Social Innovations to Science and Technology Policy. Vuoden 2004 vuosiseminaari järjestettiin Paasitornissa tieteellisen konferenssin tapaan. Se keräsi lähes 200 osanottajaa. Vuoden 2004 vuosiseminaari järjestettiin Finlandia-talossa, missä juhlaesitelmän pitivät professori Keith Smith IPTS:stä (Institute for Prospective Technological Studies) ja Helsingin yliopiston rehtori, professori Ilkka Niiniluoto. Smithin esitelmän aiheena oli The Innovation Challenge for Europe ja Niiniluodon Tieteidenvälisyyden haaste. 1.6 Kansainvälinen yhteistyö Ohjelman puitteissa tapahtuva kansainvälinen yhteistyö rakentui paljolti ohjelman projektien ja näiden taustalla olevien laitosten yhteistyön ja sen kehittämisen varaan. Osalla projekteista on ollut runsaasti aikaisempaa kokemusta kansainvälisestä yhteistyöstä. Mukana oli kuitenkin myös projekteja, jotka olivat vasta kansainvälistymisen alkuvaiheessa. ProACT pyrki luomaan edellytyksiä sekä olemassa olevan yhteistyön syventämiselle että kansainvälisen kanssakäymisen aloittamiselle. Ohjelmassa välitettiin muun muassa ohjelman kotisivujen kautta tietoja tieteen, teknologian ja innovaatiotutkimuksen kansainvälisistä uutisista ja tapahtumista. Kauppa- ja teollisuusministeriö varasi määrärahan ProACT-projektien kansainvälisen yhteistyön tukemiseen. Määräraha oli tarkoitettu pääasiassa Suomessa vuosina pidettävien kansainvälisten kokousten, seminaarien, konferenssien ja työpajojen järjestämiseen. Määräraha jaettiin projektien hakemusten perusteella. Tukea myönnettiin viiden tilaisuuden järjestämiseen. Ohjelman puitteissa ryhdyttiin huhtikuussa 2003 valmistelemaan ehdotusta ERA-NET-projektiksi, jonka tavoitteeksi asetettiin yhteistyön aikaansaaminen sellaisten organisaatioiden välillä, jotka rahoittavat ProACTin kaltaisia kansallisia tutkimusohjelmia. Rahoitushakemus jätettiin ERA- NET-ohjelman hakukierroksella keväällä Hakemuksen hyväksymisen myötä syntyi VI- SION ERA-NET. Se on alku uudelle EU-maiden kansallisten teknologian tutkimuksen hankkeiden tutkimusyhteistyölle. Suomen kauppa- ja teollisuusministeriön koordinoimaan hankkeeseen osallistuvat Suomen lisäksi Itävalta, Belgia, Tanska, Viro, Norja, Latvia, Hollanti, Ruotsi ja Irlanti. ( ProACT-ohjelman päätösseminaari järjestetään kansainvälisenä konferenssina maaliskuuta 2006 Tampereella. Konferensssin teemana on Innovation Pressure Rethinking Competitiveness, Policy and the Society in a Globalised Economy. Konferenssia on valmistellut ohjelmatoimikunta, johon ovat kuuluneet Kimmo Halme (puheenjohtaja) ja Tarmo Lemola, Advansis Oy ja jäseninä ohjelman tutkijat Henrik Bruun, Teknillinen korkeakoulu, Päivi Eriksson, Kuopion yliopisto, Marja Häyrinen-Alestalo, Helsingin yliopisto, Sampsa Hyysalo, Helsingin yliopisto, Terttu Luukkonen, Etla, Hanna Martin, Tampereen teknillinen yliopisto ja Marko Seppä Tampereen teknillinen yliopisto sekä Petri Honkanen, 5

15 kauppa- ja teollisuusministeriö ja Pekka Pesonen, Tekes. Konferenssin tieteellisen toimikunnan jäsenet ovat johtaja Erkki Ormala, Nokia (puheenjohtaja), professori Gustavo Fahrenkrog, JRC-IPTS, professori Ulrike Felt, University of Vienna, professori Calestous Juma, Harvard University, professori Bengt-Åke Lundvall, University of Aalborg, professori Peter Maskell, Copenhagen Business School, professori Franco Malerba, University of Bocconi, professori Maureen McKelvey, Chalmers Tekniska Högskola, professori Frieder Meyer-Krahmer, State Secretary, Federal Ministry for Education and Research ja professori Judith Sutz, Universidad de la Republica. Konferenssi on varsin kansainvälinen: yli puolet 200 esityksestä on ulkomaisilta innovaatiotutkijoilta. ProACT-tutkijoilta on 70 ja muilta suomalaisilta 20 esitystä. 1.7 Julkaisutoiminta Julkaisut ovat tieteellisen ohjelman keskeisiä tuotoksia. Niissä tiivistyvät tutkimusprojektien aikaansaannokset, ja niiden pohjalta tutkijat kommunikoivat sekä tutkijakollegojensa että myös tulosten hyödyntäjien kanssa. Julkaisutoiminta on ollut tärkeässä asemassa myös ProACTohjelmassa. Tavoitteena on ollut julkaista paitsi aktiivisesti myös monipuolisesti, jotta tulokset tavoittavat mahdollisimman laajan lukijakunnan. Ohjelman alkuvaiheessa keskusteltiin ohjelman oman julkaisusarjan perustamisesta. Keskustelun kuluessa tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että ohjelmalle ei perusteta omaa julkaisusarjaa. Julkaisutoiminta hoidetaan yliopistojen ja tutkimuslaitosten omien sekä ulkopuolisten koti- ja ulkomaisten julkaisukanavien kautta. Ohjelman internet-sivusto on ollut yksi tärkeistä keinoista, jonka avulla välitetään tietoa ohjelman projektien tuottamista julkaisuista ja parannetaan niiden saatavuutta. Kotisivut (proact.ktm.fi) sisältävät paitsi kuvauksen ohjelmasta, sen projekteista ja julkaisuista, myös innovaatiotutkimuksen ajankohtaisia tuloksia ja tapahtumia sekä Suomesta että muualta. Kotisivut jatkavat ohjelman päätyttyä innovaatiotutkimuksen portaalina, ja niitä pidetään ajan tasalla. Projektit tuottavat myös yhteenvetoraportteja. Vuoden 2004 alussa ilmestyi ensimmäinen koko ohjelman kattava kirja (Tarmo Lemola ja Petri Honkanen (toim.), Innovaatiopolitiikka kenen hyväksi, keiden ehdoilla?). Ohjelman yhteenvetona on valmisteltu synteesiraportti, joka on ilmestynyt samoihin aikoihin tämän julkaisun kanssa. Synteesiraportin ovat kirjoittaneet Petri Honkasen johdolla ohjelman tutkijat Jyrki Ali- Yrkkö, Sampsa Hyysalo ja Johanna Uotinen. 1.8 ProACT tutkijakouluttajana ja asiantuntijoiden valmennuskurssina Sen lisäksi, että ProACT on ollut kansallinen tutkimusohjelma, se on ollut myös tutkijoiden ja asiantuntijoiden kouluttaja. Ohjelmassa mukana olevista tutkijoista noin kolmellakymmenellä on ollut tähtäimessään väitöskirjan tekeminen joko ohjelman kuluessa tai pian sen jälkeen. Ohjelman kuluessa on valmistunut 13 väitöskirjaa, ja vähintään sama verran väitöskirjoja on odotettavissa ohjelman päättymisen jälkeen. Ohjelma onkin tuottanut varsin suuren määrän pitkälle uusia koulutettuja asiantuntijoita tiede- ja teknologiahallinnon ja myös yksityisen sektorin palvelukseen. Tutkijakoulutuksen antamisesta ja tutkijoiden tieteellisestä ohjauksesta ovat vastaavat normaaliin tapaan yliopistojen laitokset. Koulutusta on annettu myös yhteistyössä Helsingin yliopiston professorin Reijo Miettisen johtaman Tieteen ja teknologian tutkimuksen tutkijakoulun TITEKO:n kanssa. TITEKO:n pääasialliset toimintamuodot ovat olleet tutkimusseminaarit sekä kerran vuodessa järjestettävä kesäkoulu. ProACT-ohjelman aloitteesta opetusministeriö myönsi TITEKO:lle määrärahan erityisen tutkijakoulukoordinaattorin palkkaamiseksi. Koordinaattorin tehtävänä on ollut organisoida yhteistä ohjausta ja koulutusta ProACTissa oleville tutkijakoulutettaville 6

16 hyödyntämällä niitä opetus- ja ohjausjärjestelyjä, joita on TITEKO:ssa olemassa. Tutkijakoulukoordinaattoreina ovat toimineet Petri Ylikoski ja Mika Nieminen. 1.9 Vuosi- ja väliarviointi Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen Gallup Insight teki kauppa- ja teollisuusministeriön toimeksiannosta puhelinhaastatteluun perustuvan vuosiarvioinnin. Kyselyn kohderyhmä koostui ohjelman tutkijoista ja tukiryhmien jäsenistä. Kohderyhmään nimetyistä 120 henkilöstä tavoitettiin ja haastateltiin 70 (vastausprosentti 72). Kyselyn tulokset olivat pääosin myönteisiä: Ohjelman tunnettuus oli hyvä, vaikka toisaalta ohjelman ulkoinen tiedottaminen sai kritiikkiä. Myös ohjelman yleisiä pyrkimyksiä niin sisällöllisesti kuin organisatorisesti pidettiin hyvinä. Voimakkain vuosiarvioinnin kritiikki kohdistui ohjelman alussa käyttöön otettuihin tukiryhmiin. Näiden toimintaa muutettiinkin jo 2003, ja vielä enemmän vuoden 2004 alussa. Ohjelmasta tehtiin väliarviointi kesällä Siitä vastasivat professori Bengt-Åke Lundvall Ålborgin yliopistosta Tanskasta, professori Ulrike Felt Wienin yliopistosta Itävallasta sekä pääsuunnittelija Esko-Olavi Seppälä valtion tiede- ja teknologianeuvostosta. Arvioitsijat totesivat, että ProACT on myös kansainvälisesti verrattuna hyvin kunnianhimoinen tutkimusohjelma. Ohjelmassa tutkitaan tärkeitä ja ajankohtaisia tieteeseen, teknologian ja yhteiskuntaan sekä näiden keskinäisiin suhteisiin liittyviä kysymyksiä. Ohjelma on monitieteellinen, ja se pyrkii rakentamaan uudenlaisia yhteistyösuhteita virkamiehiin, elinkeinoelämään ja kansalaisiin. Pääosa ohjelman projekteista oli arvioitsijoiden mukaan jo tuottanut tuloksia, jotka vastaavat hyvää kansainvälistä tasoa. Tämä tarjosi heidän mukaansa hyvät edellytykset aktivoida alan kansainvälistä yhteistyötä. Siihen mennessä suomalaisen teknologian ja teknologiapolitiikan tutkimuksen kansainvälinen näkyvyys on ollut selvästi vähäisempi kuin suomalaisen teknologiapolitiikan. Kansainvälistymisen ohella muita väliarvioinnissa todettuja kehittämiskohteita olivat nuorten tutkijoiden tieteellisen ohjauksen parantaminen, projektien välisen yhteistyön tiivistäminen sekä toimivien ratkaisujen löytäminen tutkijoiden ja tutkimustuloksista kiinnostuneiden asiantuntijoiden väliseen kommunikointiin. ProACT-tutkimusohjelma oli monipuolistanut ja laajentanut teknologian tutkimuksen kansallista kenttää. Alan tutkimustoiminta Suomessa oli ennen ohjelmaa ollut varsin hajanaista, ja yhteistyö eri suorittajaorganisaatioiden ja projektien välillä vähäistä. Tähän tilanteeseen ProACT oli arvioitsijoiden mielestä tuonut merkittäviä parannuksia. Ohjelma oli myös lisännyt alan tutkimustoiminnan näkyvyyttä ja samalla kiinnostusta sitä kohtaan niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Ohjelman loppuarviointi on tätä kirjoitettaessa suunnitteilla kauppa- ja teollisuusministeriössä Projektit ja niiden tulokset Seuraavissa luvuissa esitellään ProACTissa toteutetut projektit. Projektit on ryhmitelty teemoittain vuorovaikutusfoorumien mukaisesti. Projektipäälliköt ovat laatineet tiivistelmät, jotka sisältävät tiedot tekijöistä, taustasta, tavoitteista, toteutuksesta, tärkeimmistä tuloksista ja niiden pohjalta vedetyistä johtopäätöksistä. Liitteenä on yhteenveto ohjelman julkaisuista. Koska julkaisuluettelo elää ohjelman päätyttyä, ajantasainen luettelo löytyy kotisivuilta (proact.ktm.fi). 7

17 2 Maapalloistuminen ja innovaatiot Maapalloistuminen on suurimpia kansallisia haasteitamme. Tänään sekä tutkimusja kehittämistyö että liiketoiminta ovat jo suuressa määrin globaaleja. Ohjelmassa tutkitaan suomalaisen innovaatiojärjestelmän kansainvälistymisen etenemistä sekä niitä implikaatioita, joita kansainvälistymisellä on Suomen innovaatiopolitiikalle. Kansainvälistyminen tapahtuu kahteen suuntaan: ulospäin eli rakentamalla verkostoja kansainvälisiin osaamiskeskuksiin ja yrityksiin, sekä sisäänpäin, houkuttelemalla Suomeen ulkomailta osaajia ja investointeja. Projekti Organisaatio Kesto Laajuus, euroa Htv 1. Innovaatiopalveluiden alueellistuminen ja kansainvälistyminen RISE 2. Monikansalliset yritykset Suomen innovaatiojärjestelmässä Mefis 3. Suomen asema globaalistuvassa innovaatiotoiminnassa FinGia Tampereen yliopisto, Tieteen, teknologian ja innovaatiotutkimuksen ryhmä (TASTI) Etlatieto Oy, Helsingin Kauppakorkeakoulu (HKKK), VTT ja Finpro Etlatieto Oy ja Helsingin Kauppakorkeakoulu (HKKK), johtamisen laitos , , ,6 4. Tutkimustulosten hyödyntämisen haasteet ja mahdollisuudet Tuhti VTT Teknologian tutkimus ,2 5. Suomen tutkimus- ja teknologiajärjestelmän kansainvälinen ulottuvuus Tutkain Tampereen yliopisto, Tieteen, teknologian ja innovaatiotutkimuksen ryhmä (TASTI) ,2 6. Teknologisen tietämyksen leviäminen yritysten sisällä ja välillä sekä maiden rajojen yli Diffusion 7. Tutkimus- ja kehitystyön kansainvälistyminen vaikutukset tiede- ja teknologiapolitiikkaan STIRD Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA) ,2 Gaia Group Oy ,5 9

18 2.1 Innovaatiopalveluiden alueellistuminen ja kansainvälistyminen RISE Tampereen yliopisto, Tieteen, teknologian ja innovaatiotutkimuksen ryhmä (TASTI) Projektipäällikkö: Mika Kautonen, tutkija: Marja Hyypiä, tutkimusapulaiset: Katariina Kovanen, Mikael Andolin ja Riina Niemi. Yhteistyökumppanit: SC-Research (Dosentti Jari Kuusisto, tutkijat Soile Kotala ja Kirsi Höglund) ja Professia Oy (toimitusjohtaja, TkT Kari Kankaala) Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli 1) tuottaa tietoa liikkeenjohdon konsultointiin sekä markkinointi- ja viestintäpalveluihin rajatun KIBS-sektorin kansainvälistymisestä Suomessa, sen kehityssuunnista, asteesta, muodoista, ongelmista ja pullonkauloista sekä merkityksestä suomalaiselle innovaatiojärjestelmälle, 2) arvioida kyseisen KIBSsektorin ja sen yritysten välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä Suomessa eri alueilla ja 3) määritellä innovaatiopolitiikan vaikutusmahdollisuuksia. Kansainvälistymisellä tarkoitettiin sekä suomalaisten KIBS-yritysten kansainvälistymistä, Suomeen suuntautuvia suoria ulkomaisia investointeja että verkostoitumista. Tausta Tutkimuksen kartoittavasta luonteesta johtuen sen teoreettinen tausta oli monitieteellinen, mutta keskeiset näkökulmat ja teoriat liittyivät ainakin seuraaviin teemoihin: Liike-elämän palvelujen rooli ja merkitys asiakkailleen ja innovaatiojärjestelmissä Palvelujen kansainvälistyminen ja sen prosessit Palvelujen keskittyminen metropoli- ja muille alueille Proximity-käsite ja sen eri ulottuvuudet asiakas-palvelutuottajasuhteessa. Toteutus Tutkimus jakautui menetelmiensä osalta kolmeen pääosioon: 1) tilastolliseen katsaukseen, 2) laadulliseen haastattelututkimukseen sekä 3) teoreettiseen viitekehysanalyysiin. Tilastokatsaus (1) pohjautui kansainvälisiin ja kotimaisiin tilastoaineistoihin (Eurostat, OECD, World Bank, Tilastokeskus jne.). Katsaus tarkasteli Suomen (liike-elämän) palvelujen asemaa maailmankaupassa ja varsinkin suhteessa muihin EU:n jäsenmaihin. Katsauksesta julkaistaan vuodenvaihteessa tutkimusraportti KTM:n julkaisusarjassa. Laadullinen haastattelututkimus (2) koostui 50 asiantuntijahaastattelusta. Nämä kohdistuivat yrityksissä sekä kohdealoille (liikkeenjohdon konsultointi, mainos- ja markkinointiala) että asiakasaloille (valittiin sekä korkeaa teknologiaa edustavia että ns. design-aloja). Lisäksi haastattelujen kohteena oli edustajia mm. toimialajärjestöistä sekä yliopisto- ja julkisen sektorin organisaatioista. Haastatteluissa kartoitettiin näkemyksiä ja kokemuksia kohdealojen ja niiden yritysten kansainvälistymisestä moniulotteisesti, tuloksena tammi-helmikuussa 2006 julkaistava tutkimusraportti. Teoreettiseen viitekehysanalyysiin (3) liittyviä julkaisuja on jo tuotettu hankkeen aikana sekä tullaan tuottamaan myös sen jälkeen yhdistettynä em. empiiriseen materiaaliin ja sen tulkintaan viitekehyksen kautta. Jo julkaistuja ovat seuraavat: 1. Hyypiä, M. & Kautonen, M. (2005). Dimensions of Proximity in Relationships between Knowledge Intensive Business Service Firms and Their Clients. 2. Hyypiä, M. & Kautonen, M. (2005). Expertise, Proximity and KIBS-Client Relationships. Synteesiä kvantitatiivisista ja kvalitatiivisista tutkimustuloksista tullaan tekemään mm. ProACTohjelman kansainvälisessä Innovation Pressure -konferenssissa kahden konferenssipaperin muodossa sekä myöhemmissä kansainvälisissä artikkeleissa. 10

19 Tulokset Kehitetty yhteisindeksi liike-elämän palvelusektorin koosta ja kehityksestä, palvelujen ulkomaankaupasta sekä suorista ulkomaisista palvelusijoituksista osoitti, että Suomi on Portugalin kanssa tilastojen valossa EU:n (EU-15, pl. Kreikka, josta ei ole tilastoja) suorituskyvyltään heikoin valtio. Liike-elämän palvelusektorin kansainvälistymisen haasteena ovat mm. syrjäinen sijainti, kieli, koko palvelusektorin myöhäinen liikkeellelähtö, kansainvälistymiseen tarvittavan pääoman puute sekä pitkälle erikoistuneiden palveluiden kotimaisen kysynnän vähäisyys. Kansainvälisessä kilpailussa suomalaisilla em. alojen (erityisesti tarkastellut liikkeenjohdon konsultointi- sekä mainos- ja markkinointialat) yrityksillä katsotaan yleisesti olevan kilpailukykyä, mutta pääosin ei mitään erityisiä kilpailuetuja. Kansainvälistyminen edellyttää yksinkertaistettuna halua, kontakteja ja valmiutta matkustaa eli intensiivistä läsnäoloa, mihin tyypillisesti pienissä palveluyrityksissä ollaan usein varsin haluttomia. Tulosten tieteellisen täsmällisen merkityksen arvioiminen on ennenaikaista, koska keskeisiä tuloksia ei ole tätä kirjoitettaessa julkaistu. Voidaan kuitenkin arvioida, että tutkimus lisää ymmärrystä liike-elämän palvelusektorin kansainvälistymisen prosesseista ja kansainvälistymisen mahdollisuuksista ja rajoitteista. Se viittaa myös siihen, että kansallisen innovaatiojärjestelmän muiden erityispiirteiden tunteminen on tärkeää jonkin alan kehityksen (tässä liike-elämän palvelut) selittämiseksi ja ymmärtämiseksi. Tutkimus oli luonteeltaan pilottihanke, joka käynnisti uuden tutkimushaaran tutkimusryhmässä ja muodosti sille vahvan perustan. Ryhmässä osaamisintensiivisiä palveluja on tutkittu vuodesta 1998 lähtien, mutta näiden kansainvälistyminen oli uusi avaus. Samalla ryhmä liittyi osaksi kansainvälistä, erityisesti liike-elämän palveluja tutkivaa RESER-tutkimusverkostoa ( jolla on oma julkaisukanava (Service Industries Journal) ja konferenssi. Verkosto pyysi ryhmää järjestämään RESER-konferenssin Suomessa vuonna Ryhmä kykeni siten saamaan kahden vuoden hankkeen aikana hyvän kansainvälisen aseman, jota sen on mahdollista jatkossa hyödyntää. Johtopäätökset Edellä esitetyt tulokset osoittavat selkeästi niiden merkityksen kansallisen innovaatiopolitiikan päätöksenteolle: Suomen asema liike-elämän palvelualoilla on tilastojen perusteella melko heikko ja vaikka tätä selittävätkin monet tekijät (tuotetaan toisilla aloilla tai toisten alojen suurten yritysten sisäisinä palveluina yms.), saattaa tällä olla huomattavaa merkitystä Suomen tulevalle kehitykselle sikäli, että nämä alat ovat keskeisiä kasvualoja ja myös koska niillä on merkittäviä heijastusvaikutuksia toisille aloille. Ehdotuksia politiikkatoimiksi tullaan tekemään projektin tulevissa tutkimusraporteissa. Tuloksia voidaan hyödyntää innovaatiopolitiikan päätöksenteossa ja ne muodostavat myös hyvän perustan tutkimusryhmän tulevalle tutkimukselle näistä teemoista. Tutkimusalojen yrityksille tulokset tarjoavat mahdollisuuden arvioida kehitystään suhteessa alojen yleiseen kehitykseen Suomessa ja kansainvälisessä liiketoimintaympäristössä. Suomen kaltaiselle yhteiskunnalle osaamisintensiiviset palvelut ovat tulevaisuudessa vielä nykyistäkin tärkeämpiä, joten näiden palveluiden synnyn, kehityksen ja pysyvyyden kannalta suotuisan ympäristön luominen ja ylläpitäminen on hyvin keskeistä. 11

20 2.2 Monikansalliset yritykset Suomen innovaatiojärjestelmässä Mefis Etlatieto Oy, Helsingin Kauppakorkeakoulu (HKKK), VTT ja Finpro Projektipäällikkö: Pekka Ylä-Anttila (Etlatieto), tutkijat: Jyrki Ali-Yrkkö (Etlatieto), Mika Pajarinen (Etlatieto), Raimo Lovio (HKKK/VTT), Sirkku Kivisaari (VTT), Michael Lovejoy (Finpro, USA), Jarmo Karesto (Finpro), Katriina Knuuti (Finpro) ja Jari Jääskeläinen (TE-keskus) MEFIS-tutkimus toteutettiin yhteishankkeena, johon osallistui Etlatiedon lisäksi tutkijoita VTT:stä, Helsingin Kauppakorkeakoulusta, Kuopion TEkeskuksesta ja Finpron Suomen ja Yhdysvaltojen toimipisteestä. Tavoitteet Tutkimushankkeen tavoitteena oli kansainväliseen kirjallisuuteen ja uuteen empiiriseen tietoon perustuen analysoida monikansallisten yritysten teknologian kehittämistyön globalisoitumista ja tämän vaikutuksia Suomen innovaatiojärjestelmään. Keskeiset tutkimuskysymykset olivat: Missä maissa tapahtuu tällä hetkellä suomalaisten, kansainvälisesti toimivien yritysten kannalta merkittävä teknologian kehittämistyö? Mitä positiivisia ja mahdollisesti negatiivisia vaikutuksia globalisoitumiskehityksellä on tähän saakka ollut Suomen kansallisen innovaatiojärjestelmän kannalta? Mitä aluetason vaikutuksia ulkomaisten yritysten tulolla on ollut Suomeen? Tutkimus nojaa kolmeen keskeiseen teoreettiseen ja käsitteelliseen viitekehykseen: ns. uuden alueellisen taloustieteen kehikkoon (new economic geography, Krugman 1991a ja 1991b), yritysten kansainvälistymisen eklektiseen teoriaan (ns. OLI-teoria, Ownership-Location-Internalisation, Dunning 1993) sekä kansallisen innovaatiojärjestelmän käsitteistöön ja sen pohjalta tuotettuihin tutkimuskysymyksiin. Uuden alueellisen taloustieteen keskeinen kysymys on, miksi erityisesti tietointensiivisellä yritystoiminnalla näyttää olevan taipumus alueelliseen klusteroitumiseen, miksi tietyn tyyppinen yritystoiminta keskittyy alueellisesti. OLI-teoria puolestaan selittää yritysten kansainvälistymistä sekä yritysettä maaspesifeillä tekijöillä, joiden yhteisvaikutuksesta yritykset kansainvälistyvät. Tieto on usein niin yritysspesifiä, että sen myyminen tai siirtäminen on mahdotonta tai kallista, mikä johtaa toimintojen sisäyttämiseen ja tuotannon sekä tutkimuksen kansainväliseen kasvuun: yritysspesifiä osaamista voidaan hyödyntää vain laajentumalla kansainvälisesti. Toteutus Hanke toteutettiin jakamalla se useisiin eri osatutkimuksiin. Tavoitteena oli tutkia monikansallisten yritysten toimintaa Suomen innovaatioympäristössä useasta eri näkökulmasta. Osahankkeisiin jakaminen mahdollisti tutkimustulosten jatkuvan raportoinnin ja sitä kautta hyödyntämisen. Tutkimushankkeessa käytettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Näin pystyttiin yhtäältä varmistamaan tulosten yleistettävyys ja toisaalta kvalitatiivisin menetelmin hankittiin syvällisempää tietoa tutkittavasta aiheesta. MEFIS-hankkeen keskeiset osatutkimukset koottiin kirjaksi, joka ilmestyi alkuvuodesta 2004: Ali-Yrkkö, Lovio ja Ylä-Anttila (eds). Multinational Enterprises and the Finnish Innovation System, Etla B:208, Taloustieto Oy) Tausta Tärkeimmät tulokset Ensiksi, suomalaiset yritykset ovat laajentaneet tutkimus- ja kehitystoimintaansa ulkomaille, mutta pitävät Suomea edelleenkin keskeisenä teknologian kehittämispaikkana. Suomalaisyritysten ulkomaiset tutkimus- ja kehitysyksiköt ovat pitkälti yrityskauppojen mukana tulleita yksikköjä, mutta etenkin Nokian kehittyvissä mais- 12