Hoivapalvelut. DomaCare ASIAKASTIETOJÄRJESTELMÄ. yritysesittely Suomen Fysiogeriatria Oy s. 12. Asiakkaitamme. Laadunhallinta ja tilastointi.

Transkriptio

1 Hoivapalvelut Terveyspalvelut nro 8 NO 5-6 joulukuu 2011 Juha Palmunen: BSC-menetelmä tasapainoista palvelurakenteen kehittämistä s. 6 Elina Palola: Sosiaalilainsäädännön uudistus s. 9 Simo Koskinen: Ikääntyneiden syrjäytyminen s. 15 Bettina Stenbock-Hult, Anneli Sarvimäki: Omaishoitajien mielenterveyden ja elämänlaadun edistäminen s. 20 Leena Forma: Dementiaa sairastavilla ja ei-sairastavilla isot erot pitkäaikaishoidon ja sairaalan käytössä s. 24 Maarit Piirtola, Tiina Huusko: Lonkkamurtuma Käypä hoito s. 36 Yrjö Mattila: Terveydenhuollon kehittyminen Suomessa s. 55 yritysesittely Suomen Fysiogeriatria Oy s. 12 DomaCare ASIAKASTIETOJÄRJESTELMÄ Asiakkaitamme Mainio Vire Oy KVPS Tukena Oy Savon Vammaisasuntosäätiö Mediverkko Hoivapalvelut DomaCarella on tuhansia käyttäjiä Elpy ry, Espoo Toimintakeskus Rasti, Helsinki Miinan Hoitolat Oy, Helsinki Maisonkoti Oy, Kerava Hovila-koti, Kempele Caritas-Säätiö, Oulu Lappeenrannan Palvelukoti Oy Imatran Palvelukoti Oy Kuivannon Kotosa Oy Hoitotyön kirjaaminen & seuranta - Päivittäinen kirjaaminen - Terveydenhuollon seuranta - Hoito-, palvelu- ja kuntoutussuunnitelmat -Kulujen seuranta, vuokrasopimukset, lähetteet, liitetiedostot Laskutus - Laskutustietojen keräys - Sähköinen laskutus - Liitynnät yleisimpiin kirjanpitojärjestelmiin - Automaattiset laskusäännöt - Hoitopäivien huomiointi Laadunhallinta ja tilastointi - Hoitopäivät ja poissaolot - Käyttöasteet - Ikä- ja sukupuolijakaumat, hoidon seurannan yhteenvedot ja tietojen koonti - Hoitoilmoitukset - IMS ja RAVA liitynnät Tietoturva - Henkilökohtaiset tunnukset - Monipuoliset oikeustasot - Lokitiedot Hoidamme puolestasi: - Salattu tietoliikenne - Turvapalvelin - Päivittäiset varmuuskopiot info@invian.fi

2 APTEEKISTA Suomalaisten omat perusvoiteet Kosteuttavat perusvoiteet Keveitä, kosteuttavia ja nopeasti imeytyviä. Kuivan, atooppisen ja normaalin ihon kosteutukseen. Erikoisperusvoiteet Sisältävät keramideja ja muita hoitavia ainesosia. Kosteuttavia, notkeita ja hyvin imeytyviä. Hoitavat perusvoiteet Kosteuttavat ihoa, mutta ennenkaikkea jättävät iholle suojapintaa. Koostumukseltaan tanakampia. Lisätietoja: puh klo

3 Pääkirjoitus Heikki Lantto Vanhustenhuolto on yhteinen asiamme Eräs viime eduskuntavaalien tärkeimmistä lupauksista oli vanhusten oikeus riittävään hoivaan ja kuntoutukseen. Vallalla oleva eriarvoisuus palvelujen saannissa asuinkunnan ja oman varallisuuden mukaan luvattiin myös korjata niin, että kaikille säädettäisiin oikeus tiettyihin vähimmäispalveluihin. Hallitusohjelmassa on luvattu 145 miljoonaa lisäeuroa kaikkien sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen. Tämä on kovin vähän, kun sillä pitäisi panna kuntoon vanhuspalveluiden lisäksi myös perusterveydenhuolto, vammaispalvelut ja monet muut. Edellisen hallituksen peruspalveluministeri Paula Risikko käynnisti vanhuspalvelulain valmistelun. Lakiluonnos on valmis ja siitä on saatu lausunnot. Nykyisen hallituksen peruspalveluministeri Maria Guzenina- Richardson aikoo saattaa lain voimaan tämän hallituskauden aikana. Lakiluonnoksesta annetuissa lausunnoissa on pidetty puutteena sitä, että tarkkoja henkilömitoituksia ei ole kirjattu. Etenkin kotihoidon riittävä henkilömäärä haluttaisiin kirjattavaksi. Toisena ongelmakohtana pidetään sitä, määritelläänkö palvelujen saaminen kalenteri-iän vai kunnon perusteella. Esiin on tullut myös ajatus, että ikää voitaisiin käyttää vanhuspalveluissa määräävänä tekijänä silloin, jos kunnat velvoitetaan järjestämään vuosittaiset terveystarkastukset kaikille sovitun iän ylittäneille. Ikäraja pitäisi laskea eläkeiän tasolle. Vaikka talous onkin tiukalla, vanhustenhuoltoa voitaisiin parantaa nykyisestään paljon, jos asenteet saataisiin vanhuksille myönteisiksi. Monet muutkin kuin varsinaiseen hoitoon liittyvät palvelut edistävät vanhusten selviytymistä kotihoidossa. Ihmisellä on eri ikäkausina erilaiset tarpeet, joihin yhteiskunta vastaa. Lapsuudessa ja nuoruudessa luodaan valmiuksia itsenäiseen aikuiselämään. Aikuisiässä keskeisiä ovat työ ja perheelämä, jotka ovat tärkeitä sekä henkilölle itselleen että yhteiskunnalle. Näihin myös yhteiskunta panostaa. Vanhuudessa puolestaan palvelut ovat hyvinvoinnin keskiössä. Oikeus ihmisarvoiseen elämään kuuluu kaikkiin ikävaiheisiin. 3

4 Ikääntyvän väestön hoiva ja hyvinvointi Vesa Ekroos Suuret ikäluokat syyllisiä kaikkeen! Kun suuret ikäluokat syntyivät sodan jälkeisinä vuosia oltiin riemuissaan siitä, että Suomeen saadaan uusi runsaslukuinen väestöryhmä rakentamaan maata yhdessä sodan läpikäyneiden sukupolvien kanssa. Nyt nämä ikäluokat ovat rasite, jonka huolenpitoon ei tunnu riittävän voimavaroja. Eläke- ja hoivavelvoitteiden tulevat määrät olivat laskettavissa jo yli kuusikymmentä vuotta sitten. Nykyiset ongelmat eivät siis ole voineet tulla kenellekään yllätyksenä. Ainoa, mitä oli vaikeampi ennustaa, oli myöhemmän syntyvyyden kehitys eli ns. huoltosuhteen kehitys. Suuret ikäluokat ovat syyllisiä myös siihen, että vuoteen 2017 mennessä tarvitsemme nykyisten yli terveydenhuollon ja hoiva-alan ammattilaisen lisäksi noin uutta ammattilaista. Tästä lisäystarpeesta puolet johtuu siitä, että suurten ikäluokkien eläköityessä myös näitä alamme ammattilaisia jää suuressa määrin eläkkeelle. Toinen puoli lisääntyvästä ammattilaistarpeesta tulee siitä, että ikääntyvät suuret ikäluokat tarvitsevat lisääntyvässä määrin hoitoa ja hoivaa. Suurten ikäluokkien tarvitsemat terveys- ja hoivapalvelut tulevat arvioni mukaan vuoteen 2030 mennessä vaatimaan yli 40 prosentin osuuden kaikista vuotuisista sosiaali- ja terveydenhuoltomenoista. Tämä tarkoittaa sitä, että työssäkäyvät ikäpolvet kattavat verojen sekä sosiaali- ja eläkemaksujen muodossa enenevän osuuden kokonaisuudesta. * * * Kirjoittaja on KTM, terveydenhuollon asiantuntija ekroos@kolumbus.fi Jotta kaikki kansalaiset niin nuoret kuin vanhatkin pystyttäisiin hoitamaan, tarkoittaa se vääjäämättä myös kaikkien ikäluokkien omavastuuosuuksien jatkuvaa kasvua. Vuonna 2010 kotitalouksien, vapaaehtoisten vakuutusten ja muun yksityisen osuus sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisrahoituksesta oli noussut jo yli 25 prosentin. Arvioni mukaan vuonna 2030 kotitalouksien, vapaaehtoisten vakuutusten ja muun yksityisen rahoituksen osuus on jo lähes 40 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisrahoituksesta. Onneksi muun muassa terveellisemmät elintavat, lääketiede, kuntoutus sekä tarvittavat apuvälineet ovat kehittyneet suurin harppauksin ja jo tuoneet sekä tulevat tuomaan ikääntyville suurille ikäluokille paljon uusia ja tasokkaita elinvuosia. Myös samoista syistä alati kasvavat elinajanodotteet tarkoittavat sitä, että varsinaiset suurten ikäluokkien aiheuttamat rasitukset siirtyvät yhä kauemmas tulevaisuuteen. Tämä tietenkin helpottaa koko yhteiskunnan sopeutumista tähän uuteen ikärakenteeseen ja sen mukanaan tuomiin hyötyihin ja haittoihin. * * * Tärkeää olisi nyt kehittää sellaisia menetelmiä, joilla suurten ikäluokkien merkittävä elämänkokemus, tiedot ja taidot sekä ns. hiljainen informaatio voitaisiin siirtää nuoremmille ja tuleville sukupolville ilman, että kaikki pitäisi taas keksiä uudelleen ja oppia vaikeimman kautta. Suuret ikäluokat ovat mahtava yhteiskunnallinen voimavara nyt ja tulevina vuosikymmeninä. Eli heistä kannattaa pitää hyvää huolta sekä turvata myös heidän eläkkeidensä riittävä taso ja maksukykyisyys yhtenä osana toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Kuva: Marina Ekroos P.S. Kirjoittaja on syntynyt vuonna

5 Tässä numerossa: Pääkirjoitus Heikki Lantto: Vanhustenhuolto on yhteinen asiamme...3 Ikääntyvän väestön hoiva ja hyvinvointi Vesa Ekroos: Suuret ikäluokat syyllisiä kaikkeen!... 4 vanhustenhuollon rakenteet Juha Palmunen: BSC-menetelmä tasapainoista palvelurakenteen kehittämistä...6 sosiaalilainsäädäntö Elina Palola: Sosiaalilainsäädännön uudistus on mittava kokonaisuus...9 Kolumni Jorma Back: Puhelinpalvelu toteutti hoitotakuun yritysesittely Suomen Fysiogeriatria Oy 30 vuotta ikäihmisten kuntoutusta...12 ministeriön näkökulmasta Päivi Voutilainen: Kaste-ohjelmalla pyritään tuottamaan iäkkäälle väestölle enemmän elämänlaatua...14 syrjäytyminen Simo Koskinen: Ikääntyneiden syrjäytyminen vammaishuolto Juhani Laurinkari: Vammaishuollon muutosvaiheet.. 18 lupa vanheta Yrjö Sariola: Vanhustyön sointilatvus Pääjohtaja Liisa Hyssälä: Suurten ikäluokkien hoivapalvelut voidaan taata yhteistyöllä...28 kuntouttava vanhustyö Sini Eloranta, Sirkkaliisa Heimonen: Kuntoutumista edistävä vanhustyö ideologiasta käytännön tekoihin...29 kirjat Maarit Huovinen: Tarjolla rauhallista unta ja turvaa.. 31 Pirkko Lahti: Kuka kuulisi ikääntyvää? vierelläkulkijana Eija Kemppi: Liian vanha? lonkkamurtuma Maarit Piirtola, Tiina Huusko: Lonkkamurtuma Käypä hoito Pirkko Karjalainen: Vanhustenhuollon aallonpohja? aatoksia Pekka Vuoria: Mieluisa odotus Uusi innovaatio kotona asumisen turvaksi...41 kansainvälisyys Pia Koistinen, Leena Lähdesmäki: SUFUCA valloittaa maailmaa Nina Niemi: Työharjoittelu Malawissa Elämäntarina on ikimuistoinen lahja! omaishoito Bettina Stenbock-Hult, Anneli Sarvimäki: Omaishoitajien mielenterveyden ja elämänlaadun edistäminen...20 hoivaa ja toimeentulon turvaa Kalevi Kivistö: Tarina ja sen opetus dementia Leena Forma: Dementiaa sairastavilla ja ei-sairastavilla isot erot pitkäaikaishoidon ja sairaalan käytössä...24 toiminnanohjausjärjestelmä Lahden kaupungin kotihoito valitsi FastROI HILKKA -kotihoidon EU Sirpa Pietikäinen: Hyviä palveluita, kiitos! Veteraanit keskuudessamme Anni Grundström: Tilastoja ja todellisuutta Aino Närkki: Millaista mitoitusta sosiaali- ja terveyspalveluihin? kirkon ikkuna Erja Kauppinen: Juhla arjen keskellä väitöskirja Laura Karavirta: Kestävyys- ja voimaharjoittelun vaikutukset ovat yksilöllisiä Merja Rantakokko: Ympäristön esteet heikentävät iäkkäiden ihmisten liikkumiskykyä ja elämänlaatua...53 Yrjö Mattila: Terveydenhuolto Suomessa...55 Hoivapalvelut 3. vuosikerta Painos: kpl Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä tiedoista ja mielipiteistä vastaa niiden laatija. Päätoimittaja: Heikki Lantto p heikki.lantto@pp.inet.fi Virmantie 7, Haukipudas Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset: heikki.lantto@pp.inet.fi p Vuosikerta 25 e, kestotilaus 20 e Kustantaja: Privat-Medi Oy Seuraava nro 1/12: ilmestyy Ilmoitusaineisto viim osoitteella: jarmotapioturunen@gmail.com Postiosoite: Heikki Lantto, Virmantie 7, Haukipudas Jakelu: Vanhusten hoiva-, hoito- ja asuinyksiköt, kuntien ja yritysten avainhenkilöt sekä vanhus- ja veteraanijärjestöt Paino: Joutsen Median Painotalo Oy ISSN - L ISSN (painettu) ISSN (verkkolehti) 5

6 Vanhustenhuollon rakenteet BSC-menetelmä Tasapainoista palvelurakenteen kehittämistä Kunnat ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaisessa tilanteessa esimerkiksi ikärakenteensa, verokertymänsä ja yhteiskuntarakenteensa (etäisyydet, syrjäkylät, kompaktit kaupunkirakenteet) näkökulmista. Kaikkia kuitenkin yhdistää tarve toimintansa strategiaperusteiseen suunnitteluun erityisesti, kun lähtökohdat ja toimintaympäristöt eroavat edellä esitetyillä tavoilla toisistaan. Finnish Consulting Group Oy (FCG) toteuttaa kuntien kanssa monia palvelurakenteiden kehittämishankkeita, joissa arvioinnissa ja kehittämistavoitteiden asettelussa käytetään BSC-menetelmää (ns. tasapainotetun mittariston menetelmää) kehikkona: asiakasnäkökulma + talousnäkökulma + resurssinäkökulma + palvelurakenne / prosessit näkökulma. Mikä on tasapainoisen kehittämisen BSC-menetelmä Tasapainoisessa kehittämisessä ikäihmisten palveluja arvioitaessa sekä näistä palveluista muodostuvan palvelurakenteen toimivuuden arvioinneissa on usein käytetty BSC-menetelmää. Seuraavassa esitetään lyhyesti menetelmä ja sen käyttöä Suomessa. BSC-menetelmä perustuu Kaplanin ja Nortonin vuonna 1992 julkistamaan kehitystyöhön, jonka avulla Kaplan ja Norton halusivat täydentää taloudellista arviointia sekä laajentaa sitä myös laadullisen ja inhimillisen pääoman kehitystä kuvaaviin mittareihin. Kaplanin ja Nortonin mallin lähtökohtana ovat organisaation toiminnalle määriteltävät visio ja strategia. Niiden ympärille rakennetaan neljän eri näkökulman kentät, joiden osatekijät ovat talous, asiakas, prosessien tehokkuus sekä henkilöstön innovatiivisuus ja oppiminen (1). Suomalaiseen julkishallintoon on kehitetty paremmin soveltuvia näkökulmia, kuten vaikuttavuusnäkökulma, asiakasnäkökulma, prosessinäkökulma sekä henkilöstön aikaansaannoskyvyn näkökulma (2,3). FCG on kuntien kehittämishankkeissa kertyneen näke- ASIAKKAAT TALOUS Tavoitetila 2020 Kotona asuvien lkm (75v+) 91% Palvelutarpeen muutos Palvelujen saatavuus Asiakkaan kokema laatu NYKYTILANNE 2010 v a i k u t u k s e t Tavoitetila 2020 Kustannukset /asukas Kustannukset /75 v täyttäneet Palvelujen kustannukset NYKYTILANNE 2010 v a i k u t u k s e t RESURSSIT Tavoitetila 2020 Henkilöstöresurssit lkm Osaaminen Työilmapiiri Tilaresurssit (m2, lkm) Tilojen kunto ja toiminnallisuus NYKYTILANNE 2010 t o i m e n p i t e e t Palvelujärjestelmä/ -rakenne ja palvelut Tavoitetila 2020 Palvelurakenne lkm (75 v +) Omaishoidontuen piirissä 5-6% Säännöllisen kotihoidon piirissä 13-14% Tehostetussa palveluasumisessa 6% Pitkäaikaisessa laitoshoidossa 3% Palveluketjun sujuvuus Palvelujen tuottamisessa: Oman tuotannon %-osuus Ostopalvelujen %-osuus 3. sektorin %-osuus Seudullisten palvelujen %-osuus NYKYTILANNE 2010 t o i m e n p i t e e t Kuva 1. BSC-näkökulmat ja kehittämisen tavoitteet. 6

7 myksen ja kokemuksen perusteella luonut oman, erityisesti suomalaiselle kuntasektorille sopivan BSC-mallinnuksen (4). BSC-menetelmää on otettu kasvavassa määrin käyttöön kuntien toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa. Vuosina toteuttivat 13 terveyskeskusta hankkeen, jonka tavoitteena oli aikaansaada yhteisen BSC-työn avulla valtakunnallisesti hyödynnettävä suun terveydenhuollon strategiapohja sekä kriittiset menestystekijät. Tässä hankkeessa luotiin BSC:n kriittisiä menestystekijöitä kuvaavat tunnusluvut. Hankkeen arvioinnin ja kokemusten perusteella BSC-menetelmä toimi strategiatyön ja benchmarkingin perustana (5). SoteVertti-kuntaverkostossa vuosina arvioitiin 15 kunnan yhteistyöllä BSC-näkökulmista sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreiden toimintaa päättyneen vuoden ja tulevan talousarvion aikasarjana. Näissä benchmarking-työpajoissa käsitellyt BSC-näkökulmien tunnusluvut olivat suorassa yhteydessä kunkin kunnan sosiaali- ja terveystoimen strategiaan ja niitä käytettiin myös tämän kuntaverkoston toiminnan vertailuissa keskenään (6). Suurimmista kaupungeista Espoolla (7), Oululla (8) ja Vantaalla (9) on kaupungin strategioissa esitettynä BSC-näkökulmat kunkin kaupungin omin painotuksin ja lisänäkökulmin täydennettynä, samoin on lukuisilla muilla kunnilla ja kaupungeilla Suomessa. Miten BSC-menetelmää on käytetty ikäihmisten palvelurakennetta arvioitaessa ja kehitettäessä Hankkeissa kunnan nykytilannetta on kartoitettu ja arvioitu edellä mainituista BSC-näkökulmista. Kuvassa 1. on esitetty BSC-asetelma. Asiakkaat -näkökulma Lähtötilanteesta riippuen usein palvelurakennetta kehitettäessä asetetaan tavoitteeksi, että 91 % 75 vuotta täyttäneistä asuu kotona (mukaan lukien senioritalot yms, joissa ei ole omaa henkilökuntaa). Palvelujärjestelmä / -rakenne -näkökulma Tähän kuntalaisten kotona asumiseen asetettuun tavoitteeseen vastataan palvelurakennetta kehittämällä ja tässä usein käytetään STM:n suositusta. Suosituksen mukaiseen tilanteeseen on kunnilla usein eripituinen matka ja tällöin tavoitteena voi olla, että tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa on yhteensä 9 % 75 vuotta täyttäneistä. Tämän lisäksi palveluketjun sujuvuutta voidaan arvioida tarkastelemalla ketjun rajapintojen toimivuutta ikäihmisten palveluiden vastuualueen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyönä. Näin löytyvät kehittämisen painopisteet koko palveluketjun osalta. Kunta arvioi myös omaa osuuttaan ja toimintaansa erikseen perusterveydenhuollon ja ikäihmisten palvelujen asiantuntijoiden kanssa yhdessä. Kuntatason strategiassa on usein ilmaistu tavoite kehittää kumppanuutta ja yhteistyötä ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Ikäihmisten palveluissa ovat pitkään säätiöt ja yhdistykset olleet tärkeässä roolissa ja viime vuosina tämä kenttä on elänyt voimakkaasti säätiöiden toimintakonseptin muuttuessa yritysmuotoiseksi sekä erikokoisten palveluyritysten tullessa markkinoille kilpailulainsäädännön muuttuessa. Monen kunnan kohdalla tämä on toimintaympäristökysymys eli onko ulkopuolisia toimijoita, joiden kanssa voisi rakentaa kumppanuutta. Kaikkien kehittämistoimenpiteiden vaikuttavuutta tulee pystyä todentamaan. Tämä on mahdollista tunnistamalla jo nykytilanteen arviointivaiheessa ne mittarit, joilla voidaan arvioida tavoitteisiin pääsyä sekä toimenpiteiden vaikuttavuutta tiettyjen vuosien välein. Kuvassa 1. esitetty BSC-kehikko antaa oivan mahdollisuuden onnistua kehittämistoimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnissa. Nykytilanteen arvioinnissa saavutetulla mittariston läpinäkyvyydellä ja keskinäisten vaikutussuhteiden tunnistamisella luodaan pohja toimivalle seu- Luottamushenkilöelimet Kuva 2. Raportoinnin tasot Resurssit -näkökulma Kaksi näkökulmaa - asiakas ja palvelurakenne - ohjaavat toiminnan suunnittelua ja resursointia, jolloin kunta tarkan talouden tilanteessa pohtii useampaa vaihtoehtoa. Miten edetä hoitohenkilöresurssin lukumäärän kanssa eri palveluyksiköissä näiden asiakasprofiilin mukaisesti (esimerkiksi tehostetun palveluasumisyksikön asukkaiden RAVAtoimintakyky ja säännöllisen kotihoidon asiakkaiden RAVA-toimintakyky) sekä miten painottaa ammattirakennetta ja osaamista. Sama pohdinta kohdistuu tilojen sijaintiin ja tarkoituksenmukaiseen tilojen käyttöön. Talous -näkökulma Taloudellinen tulos ja kustannusten muodostuminen ovat tulemaa toimivasta palvelurakenteesta ja sen mukaisista resurssivalinnoista. Eri resurssivaihtoehtojen käyttö johtaa erilaiseen kustannusten muodostumiseen. Miten BSC-menetelmä kytkeytyy kehittämistoimenpiteiden seurantaan Kaupungin johtoryhmä Toimialan johtoryhmä Toimialan yksiköt 7

8 rannalle ja raportoinnille. Seurannan ja siitä raportoinnin tulee palvella kunnan päätöksentekijöitä, ikäihmisten palvelujen vastuualueen johtoryhmää sekä vastuualueen palveluyksiköiden esimiehiä. Kuvassa 2. on esitetty raportoinnin tasot. Raportoinnissa ja seurannassa tulee olla monen tason mittareita, jotka luovat läpinäkyvyyttä palveluyksiöiden toiminnasta asiakaspinnassa yksikön johtamisesta vastaavista esimiehistä aina lautakuntatyöskentelyyn ja valtuustolle ja kunnan johtoryhmälle asti. Osa mittareista on samoja jokaisella raportointitasolla ja osa taas moninaisempia lähempänä asiakaspintaa, jolloin ne palvelevat yksikön johtamista. Näkymiä Toimivan arvioinnin ja seurannan tekevät mahdolliseksi kunnan omat tietolähteet, joista mittareiden lähtöluvut saadaan. Ensiarvoisen tärkeää on, että tiedonkeruu on muodostunut rutiiniksi ja se onnistuu järjestelmien avulla manuaali vaiheiden jäädessä mahdollisimman vähiin ja että tietojen laskennassa (määrittelyt) on saavutettu riittävä luotettavuustaso. Valtakunnan tilastointia tulee pystyä hyödyntämään riittävästi, jotta vertailukehittämistä (benchmarking) pystytään hyödyntämään ja oppimaan muiden organisaatioiden onnistumisista. Asiakasnäkökulmaan on erityisen tärkeää saada mittariksi säännöllisen asiakaspalautteen tuloksia. Tämä on osoittautunut usein varsin puutteelliseksi kunnissa ja näiden eri toimialoilla. Juha Palmunen, DI johtava konsultti Finnish Consulting Group Oy / etunimi.sukunimi@fcg.fi Kirjoittaja on pitkään toiminut mukana sosiaalija terveydenhuollon erilaisissa kuntakohtaisissa ja verkostojen kehittämishankkeissa sekä erityisesti ikäihmisten palvelurakenteita ja palveluita arvioivissa hankkeissa. Finnish Consulting Group Oy on Suomen kuntaliiton 59 % omistama konsulttiyritys Kirjallisuus: Kaplan RS, Norton DP. The Balanced Scorecard - Measures That Drive Performance. Harvard Business Review 1992: Lumijärvi I., Virta S., Kujanpää O. Strategista arviointia kehittämässä. Tasapainotetun arvioinnin (BSC) käyttöönotto poliisitoimessa kokemuksia teorian viemisestä käytäntöön Tampereen yliopisto, Turvallisuushallinto, 2003;7. Lumijärvi, I. Tasapainotetun mittariston malli ja kunta-alan tuloksellisuusarviointi. 1. painos. Helsinki: Työturvallisuuskeskus, Pauni M. ym. Strategiat elämään. Kuntasektorin strategisen johtamisen opas. FCG Efeko Oy, Nordblad, A., Hiekkanen, S., Helminen, S., Linna, M. Tasapainotettu arviointi muutoksen johtamisessa, Terveyskeskusten suun terveydenhuollon Suhat-hanke suunnannäyttäjänä. Helsinki: Stakes, Palmunen, J. SoteVertti laivaseminaarien raportoitu aineisto. Efektia Oy, Oulun kaupunki. Kaupunkistrategian kriittiset menestystekijät ja strategiset tavoitteet (siteerattu ) ouka.fi/strategia/kriittiset.html. Espoon kaupunki. Espoo-strategia, visio, toiminta-ajatus ja arvot. (siteerattu ) asp?path=1;28;11866;11869;142. Vantaan kaupunki. Vantaan henkilöstöstrategia (siteerattu ) 4;20717;65956; Dementoituneet Liikuntarajoitteiset Sairaalasta kotiutetut Yksinasumista pelkäävät Omaisten apua tarvitsevat Miksi siirtyä hoitokotiin? SENIORTEK Kun kotona asumista voidaan tukea HoivaTurva R Yksinkertainen, helposti asennettava kutsu- ja valvontajärjestelmä Jatkuva valvonta Vahva intimiteettisuoja, ei kuvaa Soveltuu lähes kaikkiin ongelmatilanteisiin Ei tarvita hälytysranneketta Yksityisessä kodissa oleva valvontajärjestelmä vähentää omaisen huolta. asiakastyytyväisyyskysely 6/2011 kotona asumisen tueksi Tuotteella pitkä elinkaari Uutta, innovatiivistä teknologiaa Kustannustehokas Suunniteltu hoivahenkilökunnan ehdoilla INNOSUOMI palkittu Myynti Asennus Huolto seniortek@seniortek.fi Proinno Design 8

9 Sosiaalilainsäädäntö Sosiaalilainsäädännön uudistus on mittava kokonaisuus Hyvin toimiva sosiaalihuolto ja siihen liittyvä palvelujärjestelmä ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvoinnin ja perusoikeuksien toteuttamista. Viime vuosina koko sosiaali- ja terveydenhuollon keskeinen lainsäädäntö on tullut uudistamisen kohteeksi ehkä yllättävänkin laajasti ja nopealla aikataululla. Ongelmallista on, ettei uudistuksia ole toteutettu pitkäjänteisen kokonaissuunnitelman pohjalta, vaan osahankkeina, jotka eivät aina riittävästi keskustele keskenään. Myllerryksen tärkeänä taustana on ollut kunta- ja palvelurakenneuudistus, jonka keskeisenä tavoitteena on ollut laajentaa palvelujen järjestämisen väestöpohjaa. Tätä ns. Paras-hanketta ohjaava puitelaki on määräaikainen suunnittelulaki, ja nyt edessä ovat ratkaisut siitä, missä muodossa sen vuoden 2012 loppuun voimassa olevat säännökset lopulta viedään sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön. Terveydenhuoltolain uudistusta valmistellut työryhmä jätti esityksensä kesällä Tuota työryhmämietintöä vastaanottaessaan ministeri Paula Risikko linjasi, että sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuden valmistelua tulee jatkaa uudelta pohjalta. Linjauksen mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, valvontaa ja kehittämistä koskevat säännökset on tarkoitus koota sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiseen nk. järjestämislakiin. Sen valmistelun tavoitteeksi asetettiin yhteisten rakenteiden säätäminen sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamiselle. Kun edellinen hallitus ei päässyt asiasta yksimielisyyteen, nyt odotetaan Jyrki Kataisen hallituksen linjauksia kuntarakenteesta ja siihen kytkeytyvästä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Huhtikuussa 2009 sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän selvittämään sitä, miten sosiaalihuollon lainsäädäntöä tulisi kehittää ja uudistaa, jotta se vahvistaisi ihmisten hyvinvointia ja perusoikeuksien toteutumista sekä ehkäisisi sosiaalisten ongelmien syntymistä. Tavoitteena on paitsi vankentaa sosiaalihuoltoa ja parantaa sosiaalipalvelujen saatavuutta, myös luoda edellytyksiä entistä paremmalle yhteistyölle yli sektorirajojen. Työryhmän oli määrä antaa loppuraporttinsa joulukuussa 2011, mutta aikataulua lykättiin puolella vuodella, jotta valmistelu voidaan paremmin sovittaa yhteen muiden menneillään olevien uudistamishankkeiden (esim. edellä mainitut kuntarakenneuudistus ja järjestämislaki, ikälaki, itsemääräämisoikeushanke sekä asiakas- ja asiakasmaksulakien uudistaminen) kanssa. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmä painotti väliraportissaan (kesäkuussa 2010) tarvetta kaikkien sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuuteen kuuluvien lakien arviointiin ja sen perusteella toteutettaviin muutoksiin. Tässä mittavassa työssä on tarkoitus edetä asteittain: ensin valmistellaan uusi sosiaalihuoltolaki, toisessa vaiheessa tarkistetaan sosiaalihuoltoa ohjaavien erityislakien sisältö ja kolmantena kokonaisuutena sosiaalihuollon rajapintojen sääntely. Väliraportti linjasi lähtökohdat, mutta pohdittavaa riittää Väliraportissaan sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmä korosti, että uudistamisen lähtökohtana tulee olla ihminen omine tarpeineen. Tavoitteena on irtiotto järjestelmälähtöisyydestä. Lakiluonnoksessa lähdetäänkin liikkeelle hyvinvoinnin edistämisestä ja tuen tarpeista, joihin sosiaalihuollon on vastattava. Uudistettavan lainsäädännön halutaan edistävän ihmisten osallisuutta; erityisen tärkeää on taata riittävän sosiaalisen tuen saatavuus heille, joilla avun tarve on suurin. Työryhmässä onkin käyty laajoja keskusteluja siitä, kuinka asiakaslähtöisyyttä ja osallisuutta voitaisiin vahvistaa kautta koko lain. Olennaista on keskittyminen ihmisten ja heidän elinympäristöjensä väliseen suhteeseen. Tässä sosiaalihuolto ei suinkaan ole ainoa toimija, vaan ratkaisevaa olisi saada kaikki toimimaan yhdessä hyvinvoinnin edistämiseksi. Sosiaalihuollon tehtävänä on tarjota oikea-aikaisesti laadukkaita palveluja ja tukitoimia, ehkäistä syrjäytymistä ja köyhyyttä sekä turvata jokaiselle mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään sen kaikissa vaiheissa. Väliraportissa esiin tuotu eettinen prinsiippi toimii tässä hyvänä linjauksena: Mitä perustavammanlaatuiset inhimilliset tarpeet ovat uhattuina ja mitä heikommat ovat yksilön omat voimavarat selvitä, sitä vahvemmat ovat yksilön oikeudet ja sitä selkeämpi on julkisen vallan velvollisuus järjestää toimeentulo ja sosiaali- ja terveyspalvelut. Ehdotusta uudeksi sosiaalihuoltolaiksi hiotaan parhaillaan väliraportissa esitettyjen periaatteiden ja linjausten sekä raportista saadun palautteen pohjalta. Tulossa on sosiaalihuollon sisältöä ohjaava yleislaki, jossa määritellään sosiaalihuollon toiminnalle, palveluille ja tukitoimille yhteiset periaatteet. Nyt syksyllä 2011 työryhmässä on keskusteltu tiiviisti mm. sosiaalityön määrittelystä; tavoitteena on 9

10 vahvistaa sosiaalityötä, sen osaamista ja vaikuttavuutta kunnissa, mutta keinoista ei ole ollut helppo löytää yksimielisyyttä. Toinen tärkeä teema tänä syksynä on ollut kysymys tuen tarpeiden arvioinnista ja siihen kytkeytyvästä palvelusuunnitelmasta. Työryhmä on kurkistanut mm. englantilaiseen ajatteluun, jossa korostetaan kaikkien ihmisten oikeutta tarkoituksenmukaiseen tuen/palvelujen tarpeen arviointiin, johon yksilön taloudellinen tilanne ei saa vaikuttaa: myöntämisedellytysten arviointi on eri asia kuin taloudellinen arviointi. Tässä ajattelussa sekä arviointi että tukisuunnitelma keskittyvät keinoihin saavuttaa tavoitellut lopputulokset, eivät itse tarpeisiin tai vammoihin. Palvelusuunnitelma konkretisoi keinot tarpeisiin vastaamiseksi; se ei ole hallintopäätös, mutta sen tulisi toimia päätöksenteon pohjana. Yhtenä mahdollisuutena vahvistaa palvelusuunnitelman merkitystä on työryhmässä ollut Erikoistutkija Elina Palola esillä ajatus siitä, että suunnitelmasta poikkeavat päätökset olisi aina perusteltava. Muita viimeisimpiä keskustelun aiheita ovat olleet kysymykset siitä, missä menee raja kunnan velvollisuudelle järjestää palvelut asiakkaan kotiin ja miten määritellään sosiaalitoimen vastuun rajat asumisen järjestämisessä ja turvaamisessa. Ratkaisematta on vielä myös se, miten valinnanvapauden periaate kirjataan uuteen lakiin. Valinnan oikeuden toteutuminen edellyttää vaihtoehtojen olemassaoloa, tietoa valinnan mahdollisuudesta ja eri tuottajista sekä mahdollisuutta vertailuun. Valinnanvapauden korostamisen taustalla on ajattelutavan muutos, jonka myötä julkisia resursseja kanavoidaan yhä enemmän palvelujen kuluttamiseen niiden tuottamisen sijaan. Pohdittavaa työryhmällä siis vielä riittää. Tarkoituksena on, että loppuraportti eli ehdotus uudeksi sosiaalihuoltolaiksi lähtee laajalle lausuntokierrokselle kesällä 2012, ja uusi laki tulisi voimaan vuoden 2014 alussa. Elina Palola erikoistutkija THL HEA-hanke pyrkii lisäämään hyvinvointialan asiakasymmärrystä ja teknologiaa ikäihmisten asumiseen Hyvinvointia ja energiatehokkuutta asumiseen (HEA) -hankkeessa kehitetään erityisesti ikäihmisten hyvinvointia, toimintakykyä sekä energiatehokasta asumista lisääviä sosiaalisia ja teknisiä ratkaisuja. Uusien palvelujen kehittäminen tapahtuu yhteistyössä ikäihmisten, heidän omaistensa, kuntien, tutkijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Tavoitteena on muun muassa edistää nykyistä taloudellisempien ja toimivampien asumisratkaisujen kehittämistä. Turvallinen selviytyminen kotona edellyttää kotien ja muun arkiympäristön esteettömyyskorjauksia ja muutostöitä, energiatehokkuuden lisäämistä sekä liikkuvien ja kotiin annettavien palvelujen kehittämistä. Hankkeessa hyödynnetään rakennusteknisiä ja hyvinvointiteknologisia mahdollisuuksia, kun suunnitellaan energiatehokkaita, käyttäjälähtöisiä ratkaisuja ja uusia palvelukonsepteja. Esimerkiksi haja-asutusalueille kehitetään liikkuvia palveluja, jotka mahdollistavat osaltaan turvallisen ja kustannustehokkaan kotona asumisen mahdollisimman pitkään. Pilottikohteina hankkeessa toimivat eri maakunnissa sijaitsevat ikääntyvien hoito- ja palvelutalot sekä erilaiset palveluyksiköt ja asuinyhteisöt. Kohteet edustavat erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien ihmisten asuin- ja palvelutaloja. Hankkeessa toteutetaan asukkaiden itsensä ideoimia ja suunnittelemia energiatehokkuuden ja hyvinvoinnin sekä asumisviihtyvyyden, turvallisuuden ja toimivuuden parantamiseen liittyviä kehityskohteita. Pilottikohteita ovat esimerkiksi Helsingin Loppukiri -asuinyhteisö, Elimäen Puustelli ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Liikkuva palveluauto sekä saman seudun haja-asutusalueen hyvinvointipalvelut. Lisäksi pilottikohteita ovat Osuustien vanhustentalo Mäntsälässä, Palomäen palvelukeskus Porvoossa sekä Salossa monikulttuurinen Hakastaron opiskelija-asuntola. HEA -hankkeen koordinaattorina toimii Metropolia Ammattikorkeakoulu. Muita toimijoita ovat Aaltoyliopiston CKIR -yksikkö, Green Net Finland ry, Arcada -ammattikorkeakoulu, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Laurea -ammattikorkeakoulu, Saimaan ammattikorkeakoulu, Turun ammattikorkeakoulu sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimusyksikkö Technology Business Research Center. Hanke käynnistyi ja se jatkuu helmikuulle

11 Kolumni Jorma Back Puhelinpalvelu toteutti hoitotakuun Otsikko on peräisin lokakuun viimeisen sunnuntain Hesarista. Kotikaupungissani Espoossa puhelinpalvelu siis on toteuttanut hoitotakuun. Jo päivää aikaisemmin lauantaina otsikoi Hesari pääkirjoituksensa sanoin Vauras Espoo elää nyt voimansa tunnossa. Sunnuntain hyvä hoitotakuu-uutinen oli siis linjassa aikaisemman suuren uutisen kanssa. Olen ollut espoolainen kohta 50 vuotta ja olen tietysti ilahtunut. Että on vihdoinkin kaupunki voimansa tunnossa ja hoitotakuu toteutunut. Meillä espoolaisilla on syytä iloon. Kun muutin Espooseen, se oli vielä maalaiskunta. Siitä oli perheellemme suuri hyöty. Silloisen lainasäädännön mukaan maalaiskunnan oli nimittäin hankittava kansakoulunopettajille, tai ainakin puolelle heistä, virka-asunto. Niinpä pääsimme nuorena avioparina vaimon viran myötä asumaan Tapiolaan ja vielä rivitaloon. Voiman tuntoa oli tuolloinkin, olihan Tapiola maankuulu puutarhakaupunki. Se asia peitti alleen sen, että Pohjois-Espoo oli erämaata. En ollut vieläkään kiireellisen avun tarpeessa, joten jäin odottelemaan. Ongelma vähän oli, että parin viikon päästä olisin kirkolliskokouksessa Turussa ja sitten puolitoista viikkoa matkoilla. Olisin mielelläni tavannut lääkärin sitä ennen. Odotukseni palkittiin maanantaina 24. lokakuuta. Minulle olisi nyt aika lääkärille. Päivämäärä olisi 5. päivä joulukuuta. En kehdannut kysyä, että minä vuonna, vaan kiitin tiedosta, kun allakassani oli tilaa. Tarkistin kuitenkin, missä tapaisin lääkärin. Aiheellinen tarkistus, koska lääkäri olisi Espoonlahden terveysasemalla, ei siis Kivenlahdessa. No, molemmat ovat tuttuja paikkoja, lääkärin nimi kuitenkin ihan uusi ja outo. Ensimmäisestä soitostani terveysasemalle siihen päivään, jolloin tapaan lääkärin, kuluu kaksi ja puoli kuukautta. Puhelinpalvelu siis toteuttaa hoitotakuun ja pulinat pois. * * * * * * Käytän tarvitessani myös mielelläni vauraan Espoon terveyspalveluja. Syyskuun puolivälissä soitin siis Kivenlahden terveysasemalle varatakseni vähäisiin oireisiini ei-kiireellisen vastaanoton sairaanhoitajalta. Puhelimeen vastasi, niin kuin tässä teknologiakaupungissa on tapana, automaatti, joka monotonisella miesäänellä kertoi minun soittaneen puhelimeen, jossa suoritettaisiin hoidon tarpeellisuuden arviointi. Painamalla ykkösen saisin palvelun suomeksi. Painoin ykkösen. Sitten piti antaa puhelinnumero. Sen jälkeen automaatti ilmoitti, että minulle soitetaan takaisin puolen tunnin kuluttua. Ryhdyin odottelemaan soittoa. Neljän tunnin kuluttua soitettiin Espoonlahden terveysasemalta, ei Kivenlahdesta. Kerroin taas toiveeni ja minulle ilmoitettiin, että varmaan tarvitsisin vaivaani lääkärin. Myönsin ehkä näin olevan. Sen jälkeen valiteltiin, että nyt juuri ei ole vapaita aikoja, mutta että minulle ilmoitettaisiin kolmen viikon kuluessa minulle varattu aika lääkärin vastaanotolle. Kirjoittaja on OTK, Espoon Diakoniasäätiön hallituksen pj Olisin saanut lääkärin yksityiseltä lääkäriasemalta soittoa seuraavana päivänä, niin kuin olen joskus tehnyt. Luettuaan tuon edellä kertomani lukija kenties minua ymmärtää. Joskus sitä vain ei jaksa odotella, maksaa yksityisvastaanotosta ja nostaa hiukan sairausvakuutusmaksun palautusta. Hinnaksi tälle ylellisyydelle tulee runsas kuusikymmentä euroa Ollessani vuosia sitten vielä palkkatyössä olin osaltani mukana myös hoitotakuujärjestelmää luomassa. Nyt kun se lehtitiedon mukaan on edellä kerrotulla tavalla toteutunut, saatan vain todeta, että ei siitä ihan sitä tullut kuin silloin aikoinaan kuvittelimme. Hyvässä tulevaisuudessa palvelut kaupunginjohtajan mukaan rakennetaan yhdessä kaupunkilaisten kanssa sellaisiksi kuin he palvelut haluavat. Kunpa jaksaisin odottaa. Ehkäpä unelmat toteutuvat. Mene tiedä. Toistaiseksi seurustelen automaatin kanssa: Olette soittanut Kivenlahden terveysaseman Edelleen painan ykkösen robotin pyytäessä ja toivon parasta. Optimisti kun kuitenkin luonteeltani olen. 11

12 Yritysesittely Suomen Fysiogeriatria Oy 30 vuotta ikäihmisten kuntoutusta 80-luvulla alkunsa saanut fysioterapiayritys Suomen Fysiogeriatria Oy on toiminut ikäihmisten kuntoutuksen edelläkävijänä Suomessa. Palvelukeskus Kotikalliossa 1988 aloitetut ikäihmisten liikuntaryhmät ja fysioterapiapalvelut toimivat edelleen. 90-luvun alussa kuntoutus tuotiin ikäihmisten kotiympäristöön. Yritys on ollut mukana erilaisissa kehityshankkeissa. Tällainen on esimerkiksi vv Kelan rahoittama ja Vanhustyön keskusliiton organisoima tieteellinen tutkimusprojekti "Kotona asuvien dementiapotilaiden kuntoutus". Uusimpana hankkeena on mukanaolo Aalto yliopiston ja Finpron yhteisprojektissa Ready Steady Go! Finland. - On tärkeää, että ikäihmiset, muistisairaat ja veteraanit saadaan innostumaan oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä, olipa sitten kyse arjen sujumisesta tai kunnon ylläpitämisestä, toteaa toimitusjohtaja Maija Käyhty. Vuonna 2010 Maija Käyhty palkittiin vuoden fysioterapiayrittäjänä. Tänä päivänä Suomen Fysiogeriatria on alansa johtava ikäihmisten fysiogeriatrista kuntoutusta tarjoava yritys. Kuntoutus kotona kannattaa! - Aivojen kyky oppia säilyy vanhuudessakin. Jokainen liikkumaan innostunut ikäihminen, veteraani, muistisairas ja onnistunut omaisten valmennus voimaannuttavat niin kuntoutujaa kuin fysioterapeuttia, Maija Käyhty toteaa. - Helsingin, Espoon ja Vantaan kuntoutustiimimme fysioterapeutit näkevät päivittäin kuntoilun mahdollisuudet ja vaikutuksen ikääntyneiden elämänlaadun parantamiseen. - Fyysisen aktiivisuuden tuoma turvallinen mieli on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joilla voidaan lievittää vanhenemiseen liittyvää voimavarojen liian nopeaa heikkenemistä. Ihmisiä kannattaa rohkaista kuntoilemaan ja tarjota erilaisia liikunnallisia mahdollisuuksia. Liikunnan ja kuntoutuksen vaikutuksesta terveyteen on näyttöä. Kuntoilu on jokaisen ihmisen oman tahdon ja halun asia. Ikäihmisten ja muistisairaiden liikunnallinen kuntoutus lisää myös henkistä hyvinvointia ja parantaa muistitoimintoja, Käyhty jatkaa. Suomen Fysiogeriatrian asiakkaita ovat ikäihmiset, jotka toivovat kuntoutusta kotiin ja senioritaloon. Samoin kotona asuvat keskivaikeasti muistisairaat ihmiset, veteraanit, sotainvalidit, mielenterveyskuntoutujat ja aivohalvauskuntoutujat ovat tärkeät kohderyh- Toimipisteet: Palvelukeskus Kotikallio Kyläkirkontie 6-10 E Helsinki MikevanHelmi Pyyntitie Espoo Liikunta parantaa muistisairaan toimintakykyä. Hilkka Ruiskari kuntoilee fysioterapeutti Tarja Kindstedtin tuella. 12

13 Kotikuntoutus hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä. Tämä ilmenee Suomessa tehdystä kansainvälisesti merkittävästä tutkimustuloksesta. mät. Merkittävä osa asiakkaista on hoivakodeissa tai pitkäaikaishoitolaitoksissa asuvia vaikeasti muistisairaita. Ikääntyneisiin ja muistisairauksiin erikoistuneet fysioterapeutit voidaan tilata toteuttamaan kuntoutusta kotona ja hoivakodeissa. Kuntoutus suunnitellaan asiakkaiden toiveiden ja tarpeiden mukaan Jokaiselle kuntoutujalle laaditaan oma henkilökohtainen liikkumis- ja toimintakykyarvio. Kuntoutujan tarpeiden mukaan räätälöidyllä toiminnalla tuetaan asumista kotona pidempään. Yksilöllisellä kuntoutussuunnitelmalla tavoitellaan sujuvaa arkea ja entistä parempaa elämisen laatua. Toimitusjohtaja Maija Käyhty Suomen Fysiogeriatria on kehittänyt muistisairaita varten oman kotikuntoutuskonseptin, jossa arvioidaan tarpeet sekä ohjataan toimintaan. Kuntoutuksen harjoitteilla parannetaan yhdessä liikkumiskykyä, lihasvoimaa ja tasapainoa, rentoutetaan mieltä sekä kehoa. Liikunnallinen muistikuntoutus hidastaa kotona asuvien toimintakyvyn ja muistin heikkenemistä. - Omaishoitajien tukeminen kuntoutusprosessissa on erittäin tärkeä osa-alue. Toimintamme kantava voima on, että kuuntelemme herkällä korvalla asiakkaidemme ääntä, toimitusjohtaja Maija Käyhty korostaa. Yritykselle on myönnetty ISO 9001:2008 laatusertifikaatti syksyllä (HL) Kuvat: Pekka Sakki/Lehtikuva 13

14 Ministeriön näkökulmasta Päivi Voutilainen Kaste-ohjelmalla pyritään tuottamaan iäkkäälle väestölle enemmän elämänlaatua Kaste-ohjelman valmistelu on loppusuoralla. Ohjelman nykyversiossa on kuusi osaohjelmaa, joista yksi keskittyy iäkkäiden ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen ja palveluiden laadun parantamiseen. Ohjelmaa valmisteltaessa on pohdittu laajasti niitä kehittämistarpeita, joihin ohjelmakaudella puututaan. Tietoa kolmesta keskeisimmästä kehittämishaasteesta koottiin kymmeniltä keskeisiltä toimijoilta, asianosaisilta ja asiantuntijoilta, jotta kehittämistyö kohdentuisi tavalla, joka tuottaa enemmän elämänlaatua ja parempaa arkea iäkkäälle väestölle. Mitä sitten nousi esille? Hyvin vahvasti nousi esiin tarve vaikuttaa asenteisiin. Väestön ikärakenteen muutos on Suomessa niin suuri asia, että meistä jokaisen on pohdittava kohdallamme sitä, millaisen jäljen oma toimintamme, puheet ja teot, jättävät asenneilmastoon. Jokainen voi vaikuttaa siihen, että Suomesta rakentuu ikäystävällinen yhteiskunta, jossa iäkkäillä ihmisillä on aito ja oikea mahdollisuus vaikuttaa niihin päätöksiin, jotka heitä koskevat. Terveen ikääntymisen turvaaminen tarvitsee sekä rakenteet että oikean sisällön Suurena kehittämishaasteena pidettiin terveen ikääntymisen turvaamista: että terve ikääntyminen nähdään paitsi kannattavana investointina myös lopputulemana koko elämänmittaisesta toiminnasta. Terveen ikääntymisen turvaaminen tarvitsee sekä rakenteet että oikean sisällön, kohdentamistakin, sillä terveys ja toimintakyky ovat myös iäkkäillä voimakkaasti sosiaalisesti valikoivia. Vaikka toiminnanvajeita on eniten kaikkein vanhimpiin ikäluokkiin kuuluvilla ihmisillä ja tietoa terveyden edistämisen ja varhaisen puuttumisen vaikuttavuudesta on käytettävissä, eivät Kirjoittaja on sosiaalineuvos, Sosiaali- ja terveysministeriö / Sosiaali- ja terveyspalveluosasto hyvinvointia ja terveyttä edistävät neuvontapalvelut ole vielä kaikkien iäkkäiden ulottuvilla. Haasteena on siis lisätä hyvinvointia ja terveyttä edistäviä toimia ja palveluita sekä monimuotoista kuntoutusta kuntien palveluvalikoimiin ja vahvistaa näiden osuutta palvelujen kokonaisuudessa. Luonnollisesti myös iäkkäille suunnattujen palvelujen rakenteiden muutostarpeet nousivat kolmen kärkiteeman joukkoon. Nähtiin, että on aika rohkeasti uudistaa vanhat rakenteet ja muotoilla palveluiden sisältöä perustalle, joka kantaa tulevaisuuteen. Asumisvaihtoehtojen lisäämistä niin, että tarjolla on iäkkään väestön yksilölliset voimavarat tunnistavia asumisvaihtoehtoja, pidettiin tärkeänä. Ohjelmien hyödyntäminen on lähestulkoon aina niiden laatimista suurempi haaste Kansallisten ohjelmien, kuten Kaste-ohjelman, hyödyntäminen on lähestulkoon aina niiden laatimista suurempi haaste. Vaikuttava ohjelma paikantaa oleelliset kehittämiskohteet, määrittelee selkeät toimenpiteet ja houkuttelee sitoutumaan. Sitoutumisen edistämiseksi on ohjelman laatimisprosessin aikana pystyttävä luomaan yhteistä omistajuutta sen sisältöön. Tämä edellyttää sitä, että ohjelmaa valmisteltaessa päästään avoimeen vuoropuheluun keskeisten toimijoiden, kuten kuntien, järjestöjen, yksityisten palveluntuottajien, valvontaviranomaisten, koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden ja iäkkäiden ihmisten - asianosaisten - kanssa. Iäkkäiden ihmisten aseman, oikeuksien ja palveluiden parantamiselle on tällä hetkellä sekä vahva tilaus että oikea aika: Kasteja muiden kehittämisohjelmien lisäksi meneillään olevat lainsäädäntöuudistukset luovat ainutlaatuisen perustan vaikuttamiselle ja suunnan muutokselle. Rauhallista joulun aikaa Hoivapalvelut -lehden lukijoille. Seuratkoon sitä ikäystävällisyyttä lisäävä uusi vuosi! 14

15 syrjäytyminen Ikääntyneiden syrjäytyminen Syrjäytymisen moniulotteisuus Julkisuudessa kannetaan huolta siitä, että osa kansalaisista syrjäytyy. Huomiota on kiinnitetty eri väestöryhmien, esimerkiksi nuorten syrjäytymiseen. Uudessa hallitusohjelmassakin on otettu yhdeksi painopistealueeksi kansalaisten köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen. EU:ssa vuosi 2010 oli nimetty köyhyyden ja syrjäytymisen torjumisen teemavuodeksi. Syrjäytymisestä on tullut selvästi poliittinen iskusana. Se on ollut viimeisen vuoden aikana myös keskeinen yhteiskuntatieteellinen tutkimuskohde. Monet ammattilaiset viljelevät omassa slangissaan syrjäytymisen käsitettä. Tavalliset kansalaisetkin käyttävät käsitettä yhä enemmän omassa arkipuheessaan. Syrjäytymisen käsite on osoittautunut varsin ongelmalliseksi (esim. Helne 2002). Keskustelussa käytetään monia ilmauksia. Puhutaan syrjäytymisestä, syrjinnästä tai syrjäyttämisestä, syrjään sysäämisestä, uloslyömisestä, marginalisaatiosta, syrjäytyneisyydestä, syrjäytyneestä ja syrjäytetystä. Osa käsitteistä viittaa yksilöllisiin valintoihin, osa taas ulkopuolelta tulevaan syrjäyttämiseen. Toiset käsitteet kuvaavat lopullista tilaa, toiset taas siihen etenevää prosessia. Sivuutan tässä syvällisemmän käsiteanalyysin. Käytän yleiskäsitettä syrjäytyminen viittaamaan siihen, että ihmiset jäävät vastoin tahtoaan yhteiskunnallisten valtavirtojen ulkopuolelle eli kohtaavat jopa vakavaa ulkopuolisuutta. He ajautuvat sivuun taloudesta sekä asunto- ja työmarkkinoilta, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja osallisuudesta, vallasta ja vaikuttamisesta, terveydestä, koulutuksesta, tiedosta ja kulttuurista, harrastuksista, informaatioteknologiasta ja palveluista. Heillä ei ole mahdollisuutta ylläpitää kulttuurin mukaista elämäntapaa. Syrjäytyneet kokevat usein jatkuvaa pahaa oloa ja vieraantuneisuutta. Syrjäytyminen alentaa aina ihmisten hyvinvointia ja elämän laatua. Myös elämänhallinan kyvyt heikkenevät. Syrjäytyminen on aina sosiaalinen ilmiö, joka tulee esille kansalaisten ja ympäristön välisessä suhteessa. Englanninkielinen käsite social exclusion korostaa tätä käsitteen sosiaalisuutta. Vanhat sosiaalipoliittiset käsitteet, kuten köyhyys, huono-osaisuus ja deprivaatio ovat lähellä syrjäytymisen käsitettä. Ikääntyneiden yhteiskunnallisesta asemasta ja vanhusten hoidosta käydyssä keskustelussa on yhä useammin nostettu esille ikäihmisten syrjäytyminen ja sen uhat (esim. Jyrkämä & Nikander 2007; Kivelä & Vaapio 2011). Keskitynkin tässä ikäihmisten syrjäytymiseen. Pyrin vastaamaan kysymyksiin: Mikä on olennaista ikääntyneiden syrjäytymisessä? Mistä se johtuu? Kuinka yleistä se on? Miten sitä voidaan ehkäistä? Ikääntyneiden syrjäytymisessä on kysymys siitä, etteivät ikääntyneiden ihmisoikeudet, tasa-arvoisuus, yhtäläiset mahdollisuudet ja ihmisarvo toteudu täysimääräisesti. Ikääntyneiden syrjäytymisen olemus Ikääntyneiden syrjäytymisessä on kysymys siitä, etteivät ikääntyneiden ihmisoikeudet, tasa-arvoisuus, yhtäläiset mahdollisuudet ja ihmisarvo toteudu täysimääräisesti. Syrjäytyneiden ikäihmisten voimavarat ovat vähissä. Heiltä puuttuvat hyvän vanhenemisen edellytykset. Ikääntyneiden syrjäytymisessä vaikuttavat samat lainalaisuudet kuin muidenkin kansalaisten. Erona nuorempiin on kuitenkin suhde työmarkkinoihin. Ikäihmiset ovat jo usein eläkkeellä, joskin ikääntyvien työntekijöiden syrjintää on havaittavissa. Osalle ikäihmisiä eläkkeelle siirtyminen voi merkitä syrjäytymistä. Toisaalta vaatimus työurien pidentämisestä ja eläkeläisten työelämään paluusta saattaa mutkistaa tilannetta. Yleensä ikäihmisten köyhyyden on todettu olevan pysyvämpää kuin nuorempien. Asuinympäristön merkitys on tärkeämpi ikäihmisille kuin nuoremmille. Jos ympäristössä on esteitä tai sen laatu muutoin heikkenee, vaikuttaa se enemmän ikääntyneiden elämään ja identiteettiin kuin nuorempien kohdalla. Syrjäytyneistä tai sen uhan alla elävistä ikääntyneistä voidaan poimia joitakin esimerkkejä (esim. Koskinen 2008). Tällaisia ryhmiä ovat muiden muassa "eläkeputkeen" ajetut ikääntyneet työntekijät, pientä eläkettä nauttivat köyhät, vaikeasti sairaat ja erityisesti muistisairaat, asunnottomat, puutteellisessa asunnossa asuvat ja kotinsa vangiksi jääneet, äärimmäistä yksinäisyyttä, turvattomuutta ja elämäntarkoituksettomuutta kokevat, kaltoin kohdellut ja hyväksikäytetyt, virikkeettömästä ympä- 15

16 ristöstä ja taantuvan haja-asutusalueen kylän puutteista kärsivät, monenlaisesta tiedosta ja uudesta informaatioteknologiasta osattomaksi jääneet, omaishoitotaakan alla nääntyneet, palvelujen saannissa vaikeuksia kohtaavat sekä autonomisuuttaan, osallisuuttaan ja riippumattomuuttaan menettäneet. Vilkkaassa keskustelussa puutteellisista hoitokäytännöistä on noussut esiin monia syrjäytymisen merkkejä. Esimerkiksi geriatristen osastojen vanhukset saattavat kokea kiusaamista ja ilkeilyä hoitajien taholta. Vanhuksia kohdellaan usein esineinä ja objekteina, joiden osallisuus omassa hoidossaan puuttuu täysin tai on minimaalista (esim. Järnström 2011). Mainittuihin ryhmiin kuuluvat vanhukset tarvitsevat sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattilaisten asiantuntevaa ja paneutuvaa tukea. Ikääntyneiden syrjäytymistä edistävät tekijät Brittitutkijat Chris Phillipson ja Thomas Sharf (2004) ovat omissa tutkimuksissaan ryhmitelleet ikääntyvien syrjäytymistä aiheuttavat tekijät neljään kategoriaan Ikään liittyvät ominaispiirteet (agerelated characteristics) viittaavat tapaan, jolla tietyt menetykset ja rajoitukset, kuten tulojen niukkuus, terveyden heikkeneminen ja sosiaalisten suhteiden väheneminen vaikuttavat suhteettomasti ikääntyneiden ihmisten asemaan. Kasaantuvat huonot olosuhteet (cumulative disadvantage) tarkoittavat esimerkiksi sitä, että toiset syntymäkohortit saattavat ajan myötä kehittyä epätasa-arvoisemmiksi kuin muut vaikkapa puutteellisen koulutuksen tai työttömyyden vuoksi jossakin elämänkulun vaiheessa. Vanhenemisen tutkimuksessa puhutaankin kumulatiivisesta elämänkulusta. Yhteisön ominaispiirteet (community characteristics) voivat merkitä asuinalueen puutteita ja murroksia, jotka tekevät vanhat ihmiset erityisen haavoittuviksi. Asukkaiden vaihtuvuus, maaseudun 4. autioituminen, palvelujen vaikea saavutettavuus, taloudelliset lamat, taloudellinen rakennemuutos sekä naapuruston lisääntyvä rikollisuus ja turvattomuus käynevät esimerkkeinä. Ikäperustainen diskriminointi (age-based discrimination), mikä sosiaaligerontologiassa tunnetaan ikäsyrjintänä eli ageismina. Tutkijat ovat sitä mieltä, että syrjäytymistä aiheuttavista tekijöistä on helpompi vaikuttaa ikään liittyviin ominaispiirteisiin ja ikäsyrjintään kuin kahteen muuhun tekijään. Ikäsyrjintä eli ageismi ikääntyneiden syrjäytymiskysymyksenä Ikäsyrjintä eli ageismi on ollut vuosikymmeniä sosiaalisen vanhenemistutkimuksen keskeisiä tutkimusalueita. (Phillips ym. 2010) Vaikka ikäsyrjintä voi kohdistua kaikkiin ikäryhmiin, sillä yleensä tarkoitetaan ikäihmisten syrjintää. Tutkimuksessa nojaudutaan usein Kenneth Ferraron (1992) esittämään määritelmään: "Ageismi on ikääntyneisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja ikääntyneiden diskriminointia, mikä perustuu käsitykseen, että ikääntyminen tekee ihmisen vähemmän miellyttäväksi, vähemmän älykkääksi ja vähemmän tuottavaksi". Ikäsyrjintä koostuu kolmesta ulottuvuudesta: stereotypioista, ikädiskriminaatiosta ja institutionaalisesta syrjinnästä. (Quadagno 1999; Jyrkämä & Nikander 2007). Stereotypiat eli kaavamaiset yleistykset tarkoittavat ajatuksia, käsityksiä ja uskomuksia, joilla luonnehditaan vanhoja ihmisiä ryhmänä ja sosiaalisena kategoriana. Tavallisia yleistyksiä ovat esimerkiksi, ettei seksi kuulu vanhuuteen tai vanhuus on toinen lapsuus. Ikädiskriminointi on kaavamaisiin yleistyksiin nojautuvaa käyttäytymistä ja syrjiviä käytäntöjä, jotka diskriminoivat vanhoja ihmisiä. Heiltä kielletään erilaisia oikeuksia ja pääsy hoitoon sekä toteutetaan hoidon priorisointia. Niin sanotun leikatun indeksin eläkeläiset ovat kokeneet viime vuosina erityisen syrjivänä. Puhutaan myös institutionaalisesta eli rakenteellisesta syrjinnästä, josta Vanhenemistutkimusta olisi välttämätöntä suunnata entistä enemmän syrjäytymisen teemoihin. esimerkkinä voi olla se, ettei kasvatusjärjestelmässä ole toteutettu elinikäisen oppimisen periaatetta kaikkein vanhimpiin ikäryhmiin. Nykyisin puhutaan myös uus-ageismista, jolla tarkoitetaan liiallista vanhojen ihmisten suojelemista ja ylihuolehtimista. Jyrki Jyrkämä ja Pirjo Nikander (2007) ovat luokitelleet alueet, joilla Suomessa esiintyy ageismia. Nämä ovat työelämä ja koulutus, hoito- ja palvelujärjestelmä, osallisuus ja sukupolvien väliset suhteet, arki, ympäristö ja vuorovaikutustilanteet sekä kulttuuriset käsitykset, mielikuvat ja käytännöt. Ikääntyneiden syrjäytymisen yleisyys Syrjäytyminen on niin monitahoinen ilmiö, että sitä on usein vaikea tunnistaa. Eri tutkimusten mukaan suomalaisista ikäihmisistä 2/3-3/4 vanhenee suotuisasti omaten hyvän vanhenemisen edellytykset. Kolmanneksella tai neljänneksellä on sitä vastoin erilaisia vaikeuksia selviytymisessä. Eri tutkimuksista yhteenvetona voidaan todeta, että ikääntyneistä kansalaisista % on syrjäytynyt monista hyvinvoinnin alueista (esim. Kaaristo & Konttinen 2004; Koskinen ym. 2007). Valtaosa kansalaisista kokee, että Suomessa esiintyy ikäsyrjintää. Jos kysytään ikäihmisiltä itseltään, onko heitä itseään syrjitty iän perusteella, syrjäytymiskokemusten osuus laskee huomattavasti. Ikääntyneiden syrjäytymisen ehkäiseminen Edellä mainitut brittitutkijat (Phillipson & Sharf 2004) laativat tutkimustensa pohjalta 19 politiikka-aluetta, joissa esiteltiin keinoja ikääntyneiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Nämä keinot jakaantuivat neljään ryhmään: 16

17 taloudellisen toimeentulon parantaminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen, asuinalueiden ja naapuruston kohentaminen sekä rikollisuuden ehkäiseminen asuinalueella. Myös Suomessa on pohdittu viime aikoina ikääntyneiden syrjäytymisen ehkäisemistoimenpiteitä (esim. Jyrkämä & Nikander 2007; Kivelä & Vaapio 2011). Ikääntyneiden tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi tarvitaan lainsäädännön uudistamista, joka koskee esimerkiksi vanhuspalvelulakia, vanhusasiamiestä ja vanhuspalvelujen valvonnan parantamista. Kunta-, alue- ja valtakunnan tasolla tarvitaan laajaa eettistä keskustelua vanhuspalvelujen laadusta, jossa johtajuus- ja ikäihmisen osallisuuskysymykset ovat tärkeällä sijalla. Jotta voidaan mahdollistaa työurien pidentäminen, tulee työelämässä kehittää muun muassa ikäjohtamista. Vanhenemistutkimusta olisi välttämätöntä suunnata entistä enemmän syrjäytymisen teemoihin. Yleensäkin gerontologisen tiedon ja koulutuksen hyödyntämistä erilaisissa ikäkäytännöissä tulee lisätä. Valtakunnan tasolla tulee laatia kattava ikästrategia ja jäsentää uudella tavalla ikäpolitiikkaa. Seniori- ja vanhustyössä on otettava Emeritusprofessori Simo Koskinen käyttöön innovatiiviset ja voimavaraistavat työmuodot, jotka perustuvat laaja-alaiseen sosio-kulttuuriseen vanhuskäsitykseen. Jotta ikääntyneiden syrjäytymisen ehkäisyyn saadaan jäntevyyttä, on tarpeen kehittää erilaisia seurantajärjestelmiä. Simo Koskinen emeritusprofessori Lapin yliopisto Kirjallisuus: Ferraro, Kenneth 1992: Cohort Changes in Images of Older Adults, The Gerontologist 32, Helne, Tuula 2002: Syrjäytymisen yhteiskunta. Stakes. Tutkimuksia 123. Saarijärvi. Jyrkämä, Jyrki & Nikander, Pirjo 2007: Ikäsyrjintä, ageismi. Teoksessa Lepola, Outi & Villa, Susan (toim.) Syrjintä Suomessa Ihmisoikeusliitto ry. Helsinki, Järnström, Sanna 2011: "En tiedä, mitä ne ajattelee mun kohtalokseni". Etnografinen tutkimus asiakkuudesta ja asiakaslähtöisyydestä geriatrisessa sairaalassa. Acta Universitatis Tamperensis Tampere University Press. Tampere. Kivelä, Sirkka-Liisa & Vaapio, Sari 2011: Vanhana tänään. Kohtaavatko tiedot, suositukset ja arkipäivän kokemukset toisensa ikääntyneiden ja vanhusten hoidossa ja palveluissa? Suomen Senioriliike ry. Tallinna. Karisto, Antti & Konttinen, Riikka 2004: Kotiruokaa, kotikatua, kaukomatkailua. Tutkimus ikääntyvien elämäntyyleistä. Palmenia - kustannus. Helsinki Koskinen, Simo 2008: Gerontologinen sosiaalityö. Teoksessa Heikkinen, Eino & Rantanen, Taina (toim.) Gerontologia. Duodecim. Keuruu, Koskinen, Simo & Hakapää, Liisa & Maranen, Pirkko & Piekkari, Jouni (toim.) Kolmasikäläisten elämää pohjoisissa kaupungeissa. KaupunkiElvi hankkeen tutkimustuloksia. Lapin yliopistopaino. Rovaniemi. Phillips, Judith & Ajrouch, Kristine & Hillcoat-Nallètamby, Sarah 2010: Key Concepts in Social Gerontology. Sage. Los Angeles. Phillipson, Chris & Sharf, Thomas 2004: The Impact of Government Policy on Social Exclusion among Older People. A Review of the Literature for the Social Exclusion Unit in the Breaking the Cycle Series. Office of the Depute Prime Minister. London. Quadagno, Jill 1999: Aging and the Life Course. An Introduction to Social Gerontology. McGraw-Hill College. New York. Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymälle Vuoden vanhusteko -palkinto Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän kehittämä toimintamalli Opiskelijat ikääntyneiden muistiryhmien ja kerhojen ohjaajina sekä omaishoitajien tukena palkittiin vanhustenpäivän pääjuhlassa Joensuussa Vuoden 2011 vanhustekona. Vanhustyön keskusliiton ja Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen myöntämä palkinto on suuruudeltaan euroa ja se jaettiin nyt neljännen kerran. Lähihoitajaopiskelijat työskentelevät työssäoppimisjaksoillaan vanhusten parissa muistiryhmien ja muiden ikääntyneille suunnattujen kerhojen ohjaajina sekä omaishoitajien tukena ja sijaisina kodeissa. Oppilaitos työskentelee tiiviissä yhteistyössä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin vanhuspalvelujen kanssa, jonka kautta opiskelijat tavoittavat tukea haluavat omaishoidon asiakkaat ja kerholaiset. Opiskelijat saavat ohjausta työlleen sekä oppilaitokselta että sosiaali- ja terveyspiirin työntekijöiltä. Malli otettiin käyttöön koulutuskuntayhtymässä syksyllä 2010 ja toimintaa on jatkettu ja kehitetty edelleen vuoden 2011 aikana. Kotihoidon päällikkö Raili Paajanen Etelä-Karjalan sosiaalija terveyspiiristä sanoo, että oppilaitosyhteistyö on tuonut merkittävän lisän alueen vanhuspalveluihin. Lehtori Margit Kyyrä Etelä-Karjalan ammattiopistosta kertoo, että mallia lähdettiin kehittämään, koska lähihoitajaopiskelijoiden työssäoppimisjaksoille haluttiin uutta sisältöä. Kokemukset ovat olleet opiskelijoiden kannalta myönteisiä. 17

18 vammaishuolto Vammaishuollon muutosvaiheet Vammaishuoltomme on muotoutunut Suomessa muun sosiaalipoliittisen järjestelmämme tavoin useassa eri vaiheessa. Vaiheet noudattelevat monin tavoin hyvinvointivaltion yleistä kehitystä, mutta omaavat monia erityispiirteitä; esimerkiksi toista maailmansotaa edeltävällä vaivaishuollon kaudella sosiaalihuoltotoiminnan kontrolloiva luonne korostui suhtautumisessa vammaisiin henkilöihin, mikä ilmeni myös heitä kuvaavissa termeissä. Tuohon aikaan puhuttiin yleisesti rammoista, raajarikoista, vaivaisista, vajaamielisistä, kuuroista ja sokeista, joita hävettiin ja joita pyrittiin eristämään yhteiskunnan marginaaliin. Vammaisuutta tarkasteltiin poikkeavuutena ja henkilökohtaisena ja sosiaalisena ongelmana. Vammaisten alakulttuurien rakentamiseen syyllistyivät myös vammaiset henkilöt itse ja heidän intressejään ajavat tahot, aina hekään eivät ole halunneet vammaisten henkilöiden olevan osa normaaliutta ja valtakulttuuria. Sodan kokemuksilla ilmeisen suuri merkitys politiikan muutokseen Professori Juhani Laurinkari Vammaishuollon vahvinta kehityksen kautta on ollut kaikissa Euroopan sivistysvaltioissa toisen maailmansodan jälkeinen aika, joka oli myös pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentamisen kautta. Tuolloin heikossa asemassa olevien väestöryhmien asemaa alettiin kohentaa rakentamalla ongelmatilanteet kattavia tulonsiirtojärjestelmiä ja tukemaan myös arkielämää julkisia vammaispalveluja kehittämällä. Ilmeisesti sodan kokemuksilla on ollut suuri merkitys politiikan muutokseen, sillä sotavuosina vammaisuus tavallaan arkipäiväistyi. Noina vuosina oli selvää, että myös vammaisuus on sosiaalinen riski, jonka kohtaamia kannattaa ja voidaan tukea yhteisin ponnistuksin, koska se voi kohdata ketä tahansa. Sota kasvatti väestöryhmien keskinäistä solidaarisuutta. Tajuttiin, ettei yksin tulla aina toimeen eikä kaveria kannata jättää ja myös vammaiset alettiin nähdä kavereina. Pitkällä aikavälillä kuitenkin myös hyvinvointivaltion muotoutumisessa ja sen kuvauksissa tutkimuskirjallisuudessa vammaishuolto on ollut, niin kuin vammaiset henkilötkin yhteiskunnassamme, marginaalissa muutoksen ja sen kuvausten kohdentuessa sosiaalipolitiikan muiden osa-alueiden ja muiden väestöryhmien, kuten työväestön, toimihenkilöiden, naisten, yksinhuoltajien ja lapsiperheiden näkökulmien korostamiseen. Vapaaehtoistyöllä, järjestöillä ja säätiöillä (yhteisötaloudella) onkin ollut tämän alan muutoksissa suurempi merkitys kuin monella muulla sosiaalipolitiikan ja -huollon sektoreilla myös niissä yhteiskunnan muutosvaiheissa, joissa on turvauduttu valtioon ja kuntiin ongelmatilanteissa ja avun tarpeissa. Hyvinvointivaltiomme on muotoutunut yhteiskunnan vahvojen ryhmien poliittisessa ohjauksessa. Vammaiset henkilöt eivät ole näihin vahvoihin ryhmiin koskaan kuuluneet ja ovat saaneet turvautua puolestapuhujiin, joita on onneksi löytynyt esim. säätiöiden joukosta. Suomalainen vammaispolitiikka on käynnistynyt ja muotoutunut suuressa määrin lähimmäisenrakkauden, altruismin, vapaaehtoistyön varassa kansalaislähtöisesti, mitä ei välttämättä voi sanoa kaikilta osin muusta sosiaalipolitiikastamme, jota ovat ohjanneet kansantalouden ja eri poliittisten ryhmittymien intressit ja valtion yleisintressi. Kansalaisyhteiskunta on vammaistyössä sisään kirjoitettua ja ehkä merkittävämpää nyt kuin koskaan aiemmin. Juhani Laurinkari professori Yhteiskuntatieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto Sananlaskut ja ikä Siinähän se ikkäi kulluu, jossa aikai männöö. Varkaus Ikä kaikki oppii käyvää, mut kesken opin kuollaan. Jaakkima Tallessa ikä eletty. Tyrväntö Ku ikä vanhenoo, ni vika nuorenoo. Kangasniemi Ei ikä vika o. Kuhmalahti Minkä ijässä hävvii, sen taejossa voettaa. Leppävirta 18

19 Lupa vanheta Yrjö Sariola Vanhustyön sointilatvus Helsingin Musiikkitalon valmistuminen on kuluneen syksyn suuri musiikkiuutinen. Samalla saatiin Suomeen ensimmäinen kanooppi, joka yleisöäänestyksessä sai nimen sointilatvus. Se on keskellä suurta konserttisalia esiintymislavan päällä sijaitseva kaksikymmentä tonnia painava pyöreä rakenne, joka hajottaa äänen tasaisesti ympäri suurta salia. Akustiikasta vastaava japanilainen Yasuhisa Toyota vakuuttaa, että musiikki kuulostaa siellä kaikkialle hyvältä, erilaiselta eri paikoille, mutta hyvältä kaikkialle. Oopperalaulaja Jorma Hynninen sanoi musiikkitalon avajaiskonsertin jälkeen: Kyllä se on uskomaton elämys. Monissa saleissa olen itsekin laulanut, niin kuin Carnegie Hallissa ja Wigmore Hallissa, mutta täytyy sanoa, että tämäniltainen on ehdottomasti suurin elämys, mitä olen elämässäni saanut. Olipa musiikissa mikä tahansa volyymi, niin ääni kuuluu selvänä ja täyttää aistit. Tähän erinomaiseen akustiseen tulokseen ei tietysti vaikuta vain sointilatvus, vaan myös muut salia koskevat perusratkaisut kuten Kyyjärven Sahan toimittama oksaton mäntylattia. Erityisen tärkeä on niin sanottu viinitarhamalli. Kaikkialta salista näkee hyvin orkesterin ja siksi kuulijat tuntevat olevansa lähellä musiikkia. Avajaiskonsertin Finlandia-hymniä laulaneet kuorolaiset olivat asettuneet keskelle yleisöä katsomoiden välissä polkujen tavoin kulkeville käytävien portaille. Akustiikka on musiikin harjoittamisessa keskeisessä asemassa. Huonokuuloinen tietää, miten tärkeä tekijä se on myös arkielämässä. Siinäkin tarvittaisiin sointilatvusta, joka toisi äänen tasaisesti myös huonokuuloisille. Kirjoittaja on Lapuan hiippakunnan emerituspiispa (s. 1932) * * * Hyvästä akustiikasta voi saada oppia monille elämänaloille, myös esimerkiksi vanhustenhuoltoon. Lukiessani musiikkitalon akustiikan suunnittelijan ajatuksia aloin aivan huomaamatta soveltaa niitä vanhustyöhön. Siinäkin tarvittaisiin sointilatvusta, joka toteuttaisi mahdollisimman tasapuolisesti erilaisissa olosuhteissa elävien vanhusten tarpeet. Voisiko valmisteilla olevaa vanhusten palvelulakia pitää eräänlaisena vanhustyön sointilatvuksena? Sen tehtävähän on lain arvovallalla, ylhäältä päin pitää huolta siitä, että vanhuksia hoidetaan ja hoivataan tasapuolisesti. Pelkkä juridiikka ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan niitä ihmisiä, jotka välittävät lähimmäisistään arkisen elämän keskellä. Jorma Hynninen kiinnitti musiikkitalon avajaiskonsertissa huomiota siihen, että musiikki kuului selvänä ja täytti aistit, oli volyymi sitten mikä tahansa. Vanhukselle on elintärkeää, että hän aistii läheisen ihmisen läsnäolon erilaisissa elämäntilanteissa, sekä myrskyjen keskellä että hiljaisen rauhallisina hetkinä. Tämä koskee kaikkia aisteja, elämää koko rikkaudessaan. Tähän liittyy läheisesti toinen asia. Musiikkitalon akustiikan suunnittelija korosti sitä, että kuulijat näkevät orkesterin hyvin ja tuntevat siksi olevansa lähellä musiikkia. Heiltä katoaa taju siitä, miten lähellä tai kaukana muusikoista he istuvat. Jotain vastaavaa tapahtuu silloin, kun läheiset virittävät jonkin tutun laulun tai virren vanhuksen luona. Tukkeutuneet kanavat avautuvat. Ollaan lähellä toisiaan niin kuin silloin kun lapsena laulettiin. 19

20 Omaishoito Omaishoitajien mielen ja elämänlaadun edistä Omaishoitajien asemasta on viime vuosina käyty vilkasta keskustelua. Heidän taloudellisen, sosiaalisen ja psyykkisen tuen tarpeensa ovat laajasti tiedossa, mutta ei edes omaishoitolaki ole pystynyt ratkaisevasti parantamaan heidän asemaansa. Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että omaishoitajien tukea on edelleen kehitettävä. Yksi tärkeä tukemisen alue on mielenterveyden ja elämänlaadun edistäminen, jonka lähtökohtana ovat omaishoitajan omat mielen voimavarat ja positiivinen mielenterveyskäsite. Omaishoitajat ovat usein kuormittuneita ja he tarvitsevat monenlaista tukea arjen helpottamiseksi. Saarenheimo ja Pietilä (2003) totesivat tutkimuskatsauksessaan, että omaishoitajan kuormittuneisuus on 1980-luvulta saakka ollut määräävä tutkimusteema. Tämän teeman valossa omaishoitajat kantavat raskasta fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hoitotaakkaa. Tutkimusten piirtämä kuva omaishoitajien tilanteesta ei kuitenkaan ole yksiselitteisen synkkä. Omaishoitajien kokemuksia tarkastelevat tutkimukset nostavat esiin myös omaishoitajuuden myönteisiä piirteitä, kuten omaishoitajuuden synnyttämä tyydytys ja itsekunnioitus, riippuvuuden syventämä läheisyys, velvollisuuden ja tarpeellisuuden tunne, ilo ja henkilökohtainen kasvu (Kaskiharju, Oesch-Börman ja Sarvimäki 2006; Kirsi 2004) Tarpeellisuuden tunne, rakkaus ja läheisyys sekä itsekunnioitus ja ilo ovat hyvän arjen aineksia ja ne toimivat tärkeinä voimavaroina. Sen lisäksi että omaishoitajat tarvitsevat tukea hoitotaakan kantamisessa ja apua ennalta ehkäisemään uupumusta, he tarvitsevat voimavaroja vahvistavaa tukea. Terveyden ja olemassa olevien voimien vahvistaminen ehkäisee välillisesti sairautta ja uupumusta, se toimii suojaavana voimana (Barry 2001). Terveyden edistäminen Maailman terveysjärjestön WHO:n (2005) positiivisen mielenterveyskäsitteen mukaan mielenterveys ja mielen hyvinvointi ovat tärkeitä elämänlaatua määrääviä tekijöitä. Ne vahvistavat elämän tarkoituksellisuuden tunnetta, luovuutta ja yhteiskunnallista aktiivisuutta. Mielenterveys on sosiaalisen integraation, sosiaalisen pääoman, ympäristön tasapainon ja taloudellisen kehityksen oleellinen edistäjä. Positiiviseen mielenterveyskäsitteeseen yhdistyvät sellaiset käsitteet kuin itsekunnioitus, tyytyväisyys elämään, toivo, myönteinen elämänasenne, elämän tarkoituksellisuuden tunne ja pätevyys (Barry 2009). Terveyden, myös mielenterveyden, edistäminen on prosessi, joka auttaa ihmistä hallitsemaan ja parantamaan omaa terveyttään. Mielenterveyden edistäminen käsittää mielenterveyspolitiikan rakentamista tukevien ympäristöjen luomista yhdyskuntatoiminnan ja osallisuuden vahvistamista henkilökohtaisten taitojen kehittämistä, hallintamenetelmien vahvistamista (coping skills) ja valtaistamista (empowerment) terveyspalveluiden uudelleen suuntaamista. (Barry 2001; Barry 2009; WHO 1986) Omaishoitajien mielenterveyden edistäminen edellyttää tietoa omaishoitajien mielen voimavaroista. Miten he kokevat itsensä? Kokevatko he olevansa päteviä kohtaamaan arjen haasteet? Näkevätkö he tarkoitusta elämässään? Ovatko he tyytyväisiä elämään? SUFACARE -hankkeen kysely Ammattikorkeakoulu Arcada ja Tallinnan yliopisto toteuttivat vuosina Interreg-rahoitteisen hankkeen (SUFACARE = Supporting Family Caregivers and Receivers in Finland and Estonia), jonka tavoitteena oli kehittää malli omaishoitajien tukemiseen. Suomen osahankkeen alussa tehtiin kysely 3 000:lle 65 vuotta täyttäneelle henkilölle Helsingissä, Turussa ja Salossa. Kyselyllä haluttiin kartoittaa omaishoitajien ja muiden ikäihmisten elämäntilannetta ja erityisesti omaishoitajien tuen tarvetta. Kyselyyn vastasi 604 henkilöä, joista 144 oli omaishoitajia. Suuren kadon takia tuloksista ei voi vetää yleispäteviä johtopäätöksiä, mutta tulokset kertovat kuitenkin jotakin nimenomaan näiden vastaajien tilanteesta. Vastaajien mielenterveyttä kartoitettiin muutamalla yleisellä kysymyksellä ja GHQ-12 -mittarilla (General Health Questionnaire, Boström & Nyqvist 2008), joka mittaa psyykkisiä reaktioita "Elämän tarkoituksen kokeminen on yleinen omaishoitajien parissa, koska nimenomaan omaisen hoitaminen voi tuoda monelle tarkoitusta elämään. Omaishoitajuuden itsenäisyyden toinen puoli taas saattaa joskus olla turvattomuus ja yksinäisyys." 20