MIETINTÖ JÄSENEHDOTUKSESTA. jäsenehdotusta pohjoismaisen puolustusyhteistyön vahvistamiseksi. Puheenjohtajiston mietintö koskien

Transkriptio

1 MIETINTÖ JÄSENEHDOTUKSESTA n mietintö koskien jäsenehdotusta pohjoismaisen puolustusyhteistyön vahvistamiseksi 1. Valiokunnan ehdotus suosittaa Pohjoismaiden hallituksille, että ne toimivat Pohjoismaiden puolustus- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämiseksi. 2. Taustaa n konservatiivinen ryhmä on tehnyt jäsenehdotuksen pohjoismaisen puolustusyhteistyön vahvistamisesta. Ehdotuksen tekijöiden mukaan Pohjoismailla on erittäin vahvat edellytykset vahvistaa puolustusalan yhteistyötä turvallisuuspoliittisten järjestelyjen eroista huolimatta. Ehdotuksessa korostetaan, että Pohjoismailla on yhteinen arvopohja muun muassa kansainvälisen yhteistyön osalta ja että mailla on vahva halu tarjota hyviä ja kysyttyjä joukkojaan esimerkiksi kansainvälisiin tehtäviin. Samalla todetaan puolustustalouden ongelmien lisääntyvän entisestään. Tämän vuoksi tulee lisätä yhteistyötä mittakaavaetujen ja paremman varainkäytön saavuttamiseksi niille 120 miljardille kruunulle, jotka Pohjoismaat yhteensä varaavat puolustusbudjetteihinsa. Pohjoismaisen puolustusyhteistyön vahvistamisen tulee olla käytännöllistä, joustavaa ja resurssilähtöistä. Vaikutukset ovat tärkeämpiä kuin muotoseikat. Yhteistyön lisääminen voi muun muassa kattaa yhteisen harjoitus-, koulutus- ja valvontatoiminnan sekä materiaaliyhteistyön ja osallistumisen kansainvälisiin tehtäviin. Näin Pohjoismaiden yhteinen osallistuminen kansainvälisiin rauhanturva- ja turvallisuusoperaatioihin voi vahvistua entisestään. Ehdotuksen tekijät korostavat, että Pohjoismaiden puolustus- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön lisäämistä ei tule pitää Naton korvikkeena Sida 1 av 6

2 vaan Pohjoismaiden toimintakyvyn vahvistamisena niin Natossa kuin EU:ssa. 3. n näkemykset katsoo jäsenehdotuksen ottavan esiin tärkeitä kysymyksiä ja mahdollisuuksia niin Pohjoismaiden turvallisuustilanteen ja puolustuspanostusten kuin Pohjoismaiden yhteisen tehokkaan toimintakyvyn kannalta kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuttaessa. Jäsenehdotus on samoilla linjoilla kuin Pohjoismaiden hallitusten parhaillaan käymät puolustusyhteistyötä koskevat keskustelut. Pohjoismaiden puolustusministerit allekirjoittivat Bornholmissa 12. marraskuuta 2009 pitämässään kokouksessa yhteisymmärryspöytäkirjan pohjoismaisen puolustusyhteistyön vahvistamisesta. Samalla päätettiin lisätä yhteistyötä tulevaisuudessa muun muassa tukemalla Afrikan valmiuksien vahvistamista, lisäämällä kansainvälisiä panostuksia ja syventämällä Pohjoismaiden puolustusvoimien yhteistyötä. on samaa mieltä siitä, että Pohjoismaiden yhteinen arvopohja on luonnollinen ja vankka perusta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteistyön lisäämiselle. n on aiemmin ilmaissut, että kansainvälisen kriisinhallinnan pohjoismainen lisäarvo pohjautuu pitkäaikaiseen yhteistyökokemukseen lähestulkoon kaikilla yhteiskunnan aloilla: laajaan kokemukseen kansainvälisestä yhteistyöstä, uskottavuuteen kansainvälisellä näyttämöllä, huippuosaamisen saatavuuteen sekä kokemuksiin, joita maillemme on karttunut rauhaa edistävistä yhteisistä panostuksista ja toimenpiteistä. huomioi myös Ahvenanmaan aseman demilitarisoituna alueena. Pohjoismaiden toisistaan poikkeavat ratkaisut suhteessa EU:hun ja Natoon eivät ole este pohjoismaisen yhteistyön syventämiselle myös puolustuspolitiikan alalla. pitää pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämistä keinona tehostaa pyrkimyksiä YK:n monenvälisen kriisinhallinnan vahvistamiseksi, parantaa yhteyksiä sekä EU:hun että Natoon ja lisätä vaikutusmahdollisuuksia näissä elimissä. Pohjoismaat ovat vuosien kuluessa antaneet suurta ja arvostettua panosta YK:n rauhanturvaoperaatioihin. Kokemukset ovat kasvaneet ja syventyneet ja kansainvälisten turvallisuusjärjestöjen uskottavuus on kasvanut muodollisista laitosrajoista riippumatta. Ne Pohjoismaat, jotka eivät ole Naton jäsenmaita, ovat vuosien ajan osallistuneet Naton rauhankumppanuusohjelman suunnittelu- ja operaatioyhteistyöhön. Pohjoismaat ja Baltian maat antavat käyttöön joukkoja ja materiaalia Naton johtamaan ja YK:n valtuuttamaan Isaf-operaatioon Afganistanissa. Isaf on Naton ensimmäinen ja suurin kenttäoperaatio Euroopan rajojen ulkopuolella. Norja ja Islanti osallistuvat eri tavoin EU:n kriisinhallintarakenteisiin ja ne ovat osallistuneet useisiin EU:n kriisinhallinnan kenttäoperaatioihin. On kohtuullista olettaa, että pohjoismaisen puolustus- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön vahvistaminen sekä vahvistaisi että tehostaisi Pohjoismaiden kokonaispanostusta kansainväliseen kriisinhallintaan. on yhtä mieltä siitä, että Pohjoismaiden puolustustalous on kovenevan paineen alla. Osaamis- ja kapasiteettivaatimusten kasvu lisää koulutus- ja harjoituskustannuksia. Ajanmukaisten puolustustarvikkeiden kehitys-, tuotanto-, hankinta- ja ylläpitokustannukset kasvavat. Puolustusmäärärahoja leikataan. on yhtä mieltä siitä, että muun muassa koulutus-, harjoitus-, materiaalialan ja kansainvälisten tehtävien yhteistyön vahvistamiselle on vahvoja toiminnallisia ja taloudellisia perusteita. Sida 2 av 6

3 4. Päätelmät ehdottaa, että suosittaa Pohjoismaiden hallituksille, että ne toimivat Pohjoismaiden puolustus- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämiseksi. Kööpenhaminassa 9. joulukuuta 2008 Árni Páll Árnason (A) Sinikka Bohlin (s) Berit Brørby (A) Christina Gestrin (r.), varapuheenjohtaja Ivar Kristiansen (H) Johan Linander (c) Kent Olsson (m) Marion Pedersen (V) Lyly Rajala (kok.) Niels Sindal (S) Bjørg Tørresdal (KrF) Erkki Tuomioja (sd.), puheenjohtaja Varauma: Pohjoismaisen puolustusyhteistyön vahvistamista koskeva jäsenehdotus painottaa voimakkaasti sotilaallista yhteistyötä mutta ei painota tarpeeksi kansalaisten turvallisuuspolitiikkaa. Ehdotuksen lähtökohtana ovat Pohjoismaiden 120 miljoonan kruunun yhteenlasketut puolustusmäärärahat. EU:n ja Naton tehtävää tarkastellaan yksipuolisesti. Mietintö on vivahteikkaampi, mutta se ei perustu kansalaisten ja ympäristön turvallisuutta koskevaan politiikkaan, jota Pohjoismaiden neuvoston vasemmistososialistinen vihreä ryhmä pitää Pohjoismaisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön lähtökohtana. Tällaisella yhteistyöllä olisi kattavat näkymät ja mahdollisuudet nykyisessä poliittisessa ja geopoliittisessa tilanteessa. Edellä esitetyn perusteella ehdotetaan, että suosittaa Pohjoismaiden hallituksille, että ne toimivat Pohjoismaiden turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämiseksi ottaen ajankohtaiset rauhan- ja ympäristöpoliittiset haasteet ensisijaiseksi lähtökohdakseen. Kööpenhaminassa 9. joulukuuta 2008 Rolf Reikvam (SV) Sida 3 av 6

4 JÄSENEHDOTUS Jäsenehdotus pohjoismaisen yhteistyön vahvistamiseksi Pohjoismaiden puolustus- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön edellytykset voivat toisinaan vaikuttaa hyvin vähäisiltä. Norja ja Islanti ovat jäseniä Natossa mutta eivät EU:ssa, Ruotsi ja Suomi ovat EU:n jäsenmaita, mutta eivät Naton. Tanska on ainoana Pohjoismaana sekä EU:n että Naton jäsen, mutta sillä on varauma, joka sallii Tanskan osallistumattomuuden Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (ETPP). Tämä ei ole ihanteellinen ratkaisu Pohjoismaiden etujen hallinnoimiseksi laajentuneessa Euroopassa. Yhdelläkään muulla alueella maailmassa ei kuitenkaan ole niin hyviä rakenteellisia edellytyksiä yhteistyön syventämiseen. Pohjoismaat ovat melkein yhtä suuria ja niillä on yhteinen konfliktien värittämä menneisyys, josta on onnistuttu pääsemään eteenpäin. Meillä on lisäksi samankaltaiset kielet, kulttuuri ja historia. Meillä on yhteinen arvopohja suhteessa kansainväliseen yhteistyöhön, YK-järjestelmän merkitykseen, näkemykseen kansainvälisestä oikeudesta sekä siihen, että pidämme huolta vahvasta turvallisuuspoliittisesta transatlanttisesta yhteydestä. Huomatessaan puolustustalouden ongelmien lisääntyvän entisestään kaikki Pohjoismaat taistelevat tarkoituksen ja keinojen tasapainon ylläpitämiseksi. Kutistuvien puolustusvoimien myötä materiaalihankintojen kappalehinta kallistuu jatkuvasti. Tämä johtuu siitä, että puolustusalan tekniikka- ja kulukehitys etenee, vaikka samalla hankitaan pienempiä materiaalijärjestelmien sarjoja, siitä syystä että puolustusvoimien kalusto on muuttunut suurista valmiusvarastoista huomattavasti pienempiin joustaviin puolustuspanostuksiin. Meillä on vahva halu tarjota hyviä ja kysyttyjä joukkojamme muun muassa kansainvälisiin tehtäviin. Pohjoismaat eivät kuitenkaan yksitellen kykene ylläpitämään samoja valmiuksia tulevaisuudessa. Tämän vuoksi meidän tulee lisätä yhteistyötä mittakaavaetujen saavuttamiseksi ja Sida 4 av 6

5 hyödyntääksemme paremmin ne 120 miljardin kruunun voimavarat, jotka Pohjoismaat yhteensä varaavat puolustusbudjetteihinsa. On pidettävä mielessä myös Euroopassa vallitseva uusi poliittinen dynamiikka, jonka tulisi saada meidät tiivistämään yhteistyötämme. EU ja Nato ovat muutaman vuoden aikana kasvattaneet jäsenpiiriään melkein prosenttia eli yli 100 miljoonalla kansalaisella. Tämä on suurenmoinen menestys sekä Euroopalle että Pohjoismaille, jotka ovat tehneet lujasti töitä sen eteen, että Itä-Euroopan uudet demokratiat pääsisivät jäseneksi euroatlanttisiin rakenteisiin. Yhteisen arvopohjamme ansiosta Pohjoismailla on luonnolliset edellytykset turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön syventämiseen. Vaikutusmahdollisuuksien löytäminen ja liittoutumien rakentaminen yhteistyön avulla samanhenkisten kumppanien kautta helpottuisi luonnollisesti, jos Ruotsi ja Suomi olisivat Naton sekä Islanti ja Norja EU:n jäsenmaita. Tiiviimpi pohjoismainen puolustuspoliittinen yhteistyö on askel oikeaan suuntaan ja luonnollinen tapa vahvistaa yhteyksiä sekä EU:hun että Natoon, joissa saamme enemmän vaikutusvaltaa, jos olemme parempia ja toimintakykyisempiä kumppaneita. Pohjoismaisen puolustusyhteistyön tulee olla käytännöllistä, joustavaa ja määrätietoista. Toivomme yhteistyötä, jossa vaikutus on tärkeämpi kuin muoto, minkä vuoksi yhteistyön rakenne voi ja sen tuleekin vaihdella tarpeen mukaan. Toisinaan yhteistyö voi olla kahdenvälistä, toisinaan kolmenvälistä tai kaikille Pohjoismaille tarkoitettua. Yhteistyön lisäämistä Baltian maiden kanssa ei myöskään ole syytä poissulkea. Ensisijaisesti tulee keskittyä seuraaviin yhteistyöalueisiin: koulutus, harjoitukset, valvonta, materiaaliyhteistyö sekä osallistuminen kansainvälisiin tehtäviin. Yhteinen korkeampaa esimieskoulutusta järjestävä maanpuolustuskorkeakoulu voisi tuoda säästöjä koulutukseen, sillä pienenevän upseerikunnan myötä koulutuksesta kussakin maassa tulee liian kallista. Kansainvälisiä tehtäviä suoritettaessa tarvitaan yhteisiä erikoistumiskoulutuksia esimerkiksi teknikoille. Tutkimusalalle ehdotetaan pohjoismaisen puolustustutkimuslaitoksen kehittämistä. On syytä pyrkiä saamaan aikaan yhteisiä harjoituskenttiä sekä maalle, merelle että ilmaan. Kunkin maan lentojärjestelmien tulee esimerkiksi käyttää omia tukikohtiaan lähtöön ja laskeutumiseen, mutta voida tehdä yhteisiä harjoituksia toisen Pohjoismaan ilmatilassa. Puolustustarvikkeet ovat myös luonteva yhteistyöalue Pohjoismaille. Samankaltaiset alustat ja varusteet helpottavat yhteistyömahdollisuuksiamme huomattavasti. Tällöin järjestelmämme ovat yhteensopivammat ja toimivat paremmin yhdessä. Näin yhdenmukainen varustus parantaa pohjoismaisen puolustusyhteistyön edellytyksiä huomattavasti niin logistiikan, ylläpidon, koulutuksen kuin kehittämistyön osalta. Pohjoismaisen puolustusmateriaaliyhteistyön NORDAC:in kautta tehdään jo nykyään merkittävää yhteistyötä, mutta sitä on syytä kehittää edelleen. Kansainvälisten tehtävien tiivis koordinointi Pohjoismaiden kesken tuottaa suuremman ja konkreettisemman panostuksen kuin toimiessamme kahdenvälisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä on Afganistan, jossa Norjalla, Ruotsilla ja Suomella on ollut tiivis ja erittäin toimiva yhteistyö. Pohjoismaista taisteluosastoa (NBG), jonka valmiusjakso kesti , pidetään tähän mennessä EU:n käytössä olleista nopean toiminnan joukoista esimerkillisimpänä ja parhaiten valmistautuneena. Jotta pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventyminen onnistuisi, on aivan ratkaisevaa kyetä konkreettiseen toimintaan. On vaikea löytää kielteisiä puolia mittakaavaeduista, niiden tuomista mahdollisuuksista tai taloudellisista ratkaisuista, jotka lisäävät puolustukseen käytettyjen varojen vaikuttavuutta. Samalla haasteena on valita tärkeimmät Sida 5 av 6

6 yhteistyöalat, sillä maiden erilaiset etunäkökohdat voivat osaltaan pitää yllä nykyisiä rakenteita. Lopuksi haluamme korostaa, että Pohjoismaiden puolustus- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventymistä ei tule pitää Naton korvikkeena vaan ennemmin sen täydentäjänä. Tavoitteemme on päin vastoin vahvistaa Pohjoismaiden toimintakykyä sekä Natossa että EU:ssa, Edellä esitetyn nojalla konservatiivinen ryhmä ehdottaa, että suosittaa Pohjoismaiden hallituksille, että ne toimivat Pohjoismaiden puolustus- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämiseksi. Tukholmassa 15. lokakuuta 2008 Lisbeth Grönfeldt Bergman (m) Kari Lise Holmberg (H) Mats Johansson (m) Arja Karhuvaara (kok.) Ulla Karvo (kok.) Fredrik Karlström (ObS) Vivi Kier (K) Marianne Kierkemann (m) Knud Kristensen (K) Ivar Kristiansen (H) Inge Lønning (H) Jukka Mäkelä (kok.) Kent Olsson (m) Jessica Polfjärd (m) Lyly Rajala (kok.) Anne-Mari Virolainen (kok.) Kristián Þór Júliusson (Sj.) Kjartan Ólafsson (Sj.) Ragnheiður Rikharðsdottir (Sj.) Hans Wallmark (m) Sida 6 av 6