Tehokasta turvallisuuspolitiikkaa

Transkriptio

1 Tehokasta turvallisuuspolitiikkaa Vihreiden ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjapaperi Hyväksytty valtuuskunnan kokouksessa Sääntöjä, yhteistyötä ja ennaltaehkäisyä Vihreät tavoittelevat turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, joka kunnioittaa kansainvälistä oikeutta, nojaa laajaan turvallisuuskäsitykseen, pyrkii konfliktien ennaltaehkäisyyn ja varautuu todellisiin uhkiin. Niitä ovat esimerkiksi kansainvälisen järjestelmän epävakaus, hybridisodankäynti, ilmastonmuutos, ydinaseiden uhka ja eriarvoistuminen. Vihreät korostavat, että valtion turvallisuuden perusta on tasa-arvoinen, avoin,osallistava ja ihmisoikeuksia kunnioittava demokraattinen yhteiskunta. Tämä heikentää radikalisoitumisen kasvualustaa ja vähentää yhteiskuntaa hajottamaan pyrkivien toimijoiden vaikutusmahdollisuuksia. Vakaat ja demokraattiset valtiot auttavat takaamaan kansainvälistä turvallisuutta. Myös reilu kansainvälinen kauppa ja keskinäinen riippuvuus toisista talousalueista luovat turvallisuutta. Vuonna 2015 maailmassa käytettiin asevarusteluun 1,7 biljoonaa dollaria (SIPRI, 2016). Asevoimien ylläpitoon ja asevarusteluun kuluvia resursseja tarvittaisiin kipeämmin koko ihmiskuntaa koskevien globaalien kysymysten, kuten kestävän kehityksen tavoitteiden ja ilmastonmuutoksen, ratkaisemisessa. Siksi puolustuspolitiikalta tulee vaatia kustannustehokkuutta. Osa tehokasta puolustuspolitiikkaa on toimiva yhteistyö ja ennakointi sekä eurooppalaisella että pohjoismaisella tasolla. Puolustusyhteistyöllä voidaan hillitä puolustusmenojen kasvua, mihin sotilasteknologian hinnan nousu asettaa paineita. Suomen turvallisuuspolitiikkaa käsitellään tässä Euroopan unionin ja Ruotsin kanssa tehtävän yhteistyön kautta. Lisäksi suhteita Venäjään avataan. Turvallisuuspolitiikkaa linjataan myös Arktiksen suojelun, feministisen turvallisuuspolitiikan ja aseriisunnan näkökulmista. Tiiviimpää yhteistyötä Euroopan unionissa Vihreät kannattavat Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustusyhteistyön syventämistä sekä Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön merkittävää tiivistämistä. Vihreät haluavat syventää Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, sekä kehittää yhteisiä valmiuksia ja tiiviimpiä rakenteita yhteistyön vahvistamiseksi. Euroopan unionin jäsenvaltiot käyttivät vuonna 2015 puolustukseen yhteensä noin 200 miljardia euroa, josta Suomen osuus oli noin 2,7 miljardia. Yhteenlaskettuna Euroopan unionin

2 jäsenvaltioiden puolususbudjetti on Yhdysvaltojen jälkeen maailman korkein. Tällä hetkellä resurssit kuitenkin pirstaloituvat eri jäsenvaltioiden välille, ja kokonaisuutta vaivaa tehottomuus. Monissa kyvyissä on päällekkäisyyksiä, kun taas jotkin strategisesti tärkeät kyvyt puuttuvat kokonaan. Puolustusministerien tapaamisista Euroopan Unionin tasolla tulee tehdä säännöllinen ja institutionaalinen käytäntö, ja yhteistä harjoittelua kriisitilanteita varten on lisättävä. EU:n taisteluosastojen asemaa on uudistettava niin, että se mahdollistaa niiden tehokkaan käytön kriisien ehkäisyssä ja rajoittamisessa. EU:n puolustuspolitiikan on nojattava yhteiselle unionin arvopohjalle, eli rauhan, hyvinvoinnin, ihmisoikeuksien, tasa-arvon, vapauden ja oikeusvaltion periaatteiden edistämiselle. Lissabonin sopimuksen mukainen velvollisuus sotilaalliseen avunantoon lisää turvallisuuttamme ja parhaimmillaan ehkäisee konfliktien syntymistä. On selvää, että apua saadaksemme meidän on oltava valmiita myös antamaan sitä. Puolustusyhteistyö vaatii luottamusta, jota voidaan ryhtyä rakentamaan yhteisten eurooppalaisten rakenteiden lisäksi myös rajattuina kumppanuuksina. Muun muassa Pohjoismaiden tai Benelux-maiden keskinäinen yhteistyö voi jatkossa toimia esimerkkeinä tarvittavan luottamuksen rakentamisesta. Britannian EU-ero vaikuttaa unionin turvallisuuspolitiikkaan. Se sekä heikentää unionin sotilaallista voimaa, että avaa mahdollisuuden avoimelle keskustelulle eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä: Britannia on aiemmin jarruttanut yhteistyön syventämistä. Vihreät pitävät entistä tärkeämpänä jäsenmaiden sitoutumista unionin vahvistamiseen ja sen puolustusyhteistyön tiivistämiseen: Euroopan unionin tulee saavuttaa strateginen autonomia osana kansainvälistä yhteisöä. On jäsenmaiden etu, että vastuu yhteisestä turvallisuudesta toteutetaan Euroopan unionin kautta. Jokaisella maalla on oikeus tehdä omat puolustuspoliittiset ratkaisunsa. Euroopan puolustuspolitiikka on laajasti sidoksissa transatlanttiseen yhteistyöhön. Euroopan unionin 28 jäsenvaltiosta 22 on NATO:n jäseniä. NATO-yhteistyö on osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa, mutta NATO-jäsenyydestä tulee päättää kansanäänestyksellä, jonka yhteydessä äänestäjät saavat selkeän ja todenmukaisen tiedon eri vaihtoehdoista. Vihreät ei näe NATO-kansanäänestystä ajankohtaisena, mutta turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttumista on jatkuvasti seurattava. Yhteistyötä Ruotsin kanssa on syvennettävä Suomen ja Ruotsin puolustuksen painopisteet ovat historiallisista ja maantieteellisistä syistä erilaiset, ja toimivalla yhteistyöllä maiden puolustusratkaisut tukevat toisiaan. Esimerkiksi Suomen vahvat maavoimat ja Ruotsin ilma- ja merivoimat täydentäisivät toisiaan hyvin. Vihreät katsovat, että Suomen ja Ruotsin syvempi yhteistyö lisää koko Itämeren vakautta. Lainsäädännöllisiä esteitä yhteistyön syventämiseen on aktiivisesti purettava. Ruotsi ja Suomi voivat hyötyä etenkin syvemmästä yhteisestä ilma- ja merivalvonnasta sekä

3 koulutuksesta esimerkiksi sukellusveneiden ja muun tekniikan yhteiskäytössä, rauhanturvaamisessa ja kriisinhallinnassa. Huoltovarmuutta, kuten kaluston korjaamista, lentokenttien yhteiskäyttöä, energian ja kuljetusreittien turvaamista ja kaluston turvaan viemistä kriisitilanteessa tulee yhtenäistää sekä kahdenvälisessä yhteistyössä että Euroopan tasolla. Vihreät kannattaa Suomen ja Ruotsin väliselle, yhteiset turvatakuut sisältävän puolustusyhteistyösopimuksen solmimista. Yhteisestä puolustuksesta on keskusteltava säännöllisesti Pohjoismaisen neuvoston puitteissa. Tiiviimpi NORDEFCO- eli Nordic Defence Cooperation -yhteistyö on hyvä pohja luottamuksen ja yhteistyön syventämiselle esimerkiksi materiaalihankintojen kautta. Vakaa, vauras ja demokraattinen Venäjä on Suomen etu Venäjä on Suomelle tärkeä naapurimaa. On Suomen etujen mukaista, että Venäjä olisi mahdollisimman vakaa, vauras, rauhanomainen ja demokraattinen valtio. Yhteistyöhön ja sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestys on Suomen kaltaisen pienen maan turva, ja Suomen on toimittava aktiivisesti sen vahvistamiseksi. Viime vuosina Venäjä on hylännyt sääntöpohjaisen kansainvälisen yhteistyön ja palannut voimapolitiikkaan. Se on rikkonut kansainvälistä oikeutta valtaamalla Krimin ja luonut jännitteitä lähiympäristöönsä. Venäjällä ei ole oikeutta etupiiriin rajojensa ulkopuolella, eikä sen toimintaa missään nimessä voi hyväksyä. Sille asetetut sanktiot ovat perusteltuja. Tästä huolimatta Venäjää ei kannata täysin eristää kansainvälisestä yhteisöstä, ja portti sen täysivaltaiseksi jäseneksi on pidettävä auki. Kahdenvälistä yhteistyötä Venäjän kanssa on syytä jatkaa, mutta vain EU:n yhteisen ulkopolitiikan puitteissa. Suomen ja EU:n on tuettava kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja demokratian ja sananvapauden kehitystä Venäjällä. Kritiikki on kohdistettava Venäjän johtoon ja politiikkaan, ei kansalaisiin tai kulttuuriin. Suomen tulee vähentää energiariippuvuuttaan Venäjästä, jolle energiapolitiikka on osa ulkopolitiikkaa ja geopoliittista vallankäyttöä. Sitoutuminen Fennovoiman hankkeeseen heikentää Suomen omavaraisuutta ja luo tilanteen, jossa Venäjä voi käyttää hanketta poliittisena painostuskeinona. Rosatomin yllä jatkuu epävarmuus, joka sisältää turvallisuusriskin. Venäjän kanssa on luotava kumppanuus, jossa ei ole vaaraa joutua alisteiseen asemaan. Suomi ajan tasalle kyberturvallisuudessa ja tiedustelussa Informaatiosodankäynnin aikakautena kansalaisten medialukutaitoa eli kykyä suhtautua kriittisesti informaatioon, sen lähteisiin ja ulkopuolelta tuleviin vaikuttamispyrkimyksiin on lisättävä.

4 Suomen siviili- ja sotilastiedustelun lainsäädäntö ja toimintaedellytykset tulee ajanmukaistaa. Suomella on oltava mahdollisuus hankkia itsenäisesti tietoa myös alueensa ulkopuolelta sekä perinteisellä- että tietoverkkotiedustelulla, jos tiedolla voidaan suojella Suomea tai Suomessa asuvia. Toisen valtion kohdistamaa vakoilua tai muuta tiedonhankintaa Suomessa olevia nykyisiä tai entisiä kansalaisiaan kohtaan on torjuttava. Suomen on suojeltava maassa olevia pakolaisia, toisinajattelijoita, heidän lähipiiriään ja tukijoitaan uhkailulta, tiedonkeruulta ja vakoilulta. Tämä niin kutsuttu pakolaisvakoilu on kriminalisoitava muiden Pohjoismaiden ja useiden Länsi-Euroopan maiden esimerkkiä seuraten. Suojelu on parasta turvallisuuspolitiikkaa Arktiksella Ilmaston lämpeneminen lisää kiinnostusta arktista aluetta ja sen hyödyntämistä kohtaan. Tämä lisää myös alueen turvallisuuspoliittista merkitystä ja asevarustelun uhkaa. Vihreiden tavoite on pyrkiä pitämään Arktis geopoliittisen jännityksen ulkopuolella. Tätä voidaan parhaiten edistää sopimalla, että Arktiksella sijaitsevat fossiiliset polttoainevarat jätetään kokonaan hyödyntämättä. Tämä on välttämätöntä myös ilmastopolitiikan kannalta. Ilmastonmuutos johtaa elinympäristön äkilliseen muuttumiseen ja sitä myöden jännitteisiin valtioiden sisälle ja niiden välille. Ilmastonmuutoksen ja ympäristönsuojelun muodostamien reunaehtojen on oltava lähtökohta kaikelle toiminnalle Arktiksella. Alueelle tarvitaan lisää tutkimusta ja laajoja suojelualueita. Arktiksen hyödyntämiselle on saatava kattavat yhteiset säännöt, jotka kunnioittavat alueen herkkää luontoa ja alkuperäiskansojen ihmisoikeuksia sekä varmistavat alueen vakauden. Pohjoisen jäämeren tulee olla kansainvälinen merialue Antarktiksen ja sitä ympäröivien merialueiden tapaan. Suomi rauhan rakentajana: feminististä turvallisuuspolitiikkaa Vihreät haluaa maailmasta ja Suomesta tasa-arvoisen paikan kaikille sukupuolille. On tietoisesti etsittävä ja murrettava rakenteita, jotka estävät eri sukupuolten täysivaltaisen osallistumisen yhteiskunnan rakentamiseen. Turvallisuuspolitiikan keskiöön on nostettava rakenteellinen ja sukupuolittunut väkivalta. Oikeus koskemattomuuteen on turvattava niin konfliktien kuin rauhankin oloissa. Suomella on maineikas historia rauhanvälityksessä ja kriisinhallinnassa. Suomen tulee jatkossakin olla aktiivinen konfliktien ennaltaehkäisyssä ja rauhan rakentamisessa. Humanitaarisen kestävyyden lisäämiseksi sotilaallista kriisinhallintaa ja siviilikriisinhallintaa tulee koordinoida yhdessä. Kriisinhallinnassa on päästävä kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan. Sillä on tuettava ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta, demokratiaa ja kestävää kehitystä. Nuorten, naisten ja vähemmistöjen tulee saada keskeinen rooli rauhan solmimisessa ja yhteiskunnan jälleenrakentamisessa. Suomen tulee tukea YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman sekä Nuoret, rauha ja

5 turvallisuus- päätöslauselman toteuttamista. Rauhanvälityksen, kriisinhallinnan, humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön resurssit on turvattava. Suomen on toteutettava sitoumuksensa käyttää 0,7 % bruttokansantuotteestaan kehitysyhteistyöhön. Vain yhdelle sukupuolelle pakollinen asevelvollisuus on paitsi ihmisoikeuksien vastainen, myös identiteettiä muokkaava käytäntö, joka sukupuolittaa yhteiskuntaamme entisestään. Asevelvollisuus on uudistettava sukupuolia tasa-arvoisesti kohtelevalla tavalla valikoivan asepalveluksen suuntaan. Pitkän aikavälin tavoitteena on asepalveluksen täysi vapaaehtoisuus. Turvallisuuspoliittisen keskustelun on oltava laajapohjaista ja eri sukupuolia ja ikäryhmiä osallistavaa. Kansalaisyhteiskunnan osaaminen ja rooli turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja konfliktinratkaisussa on tunnustettava, ja sitä tulee tukea niin Suomen kuin Euroopan unioninkin tasolla. Asevarustelusta aseriisuntaan Kansainvälisen asevarustelukierteen rajoittamiseen, asevalvontaan ja aseriisuntaan tarvitaan kansainvälisiä hallintamekanismeja ja sopimuksia. Suomen tulee vaikuttaa aktiivisesti kansainvälisillä areenoilla näiden edistämiseksi. Kansainvälisiä järjestöjä, erityisesti YK:ta ja ETYJ:ä, on vahvistettava ja niiden toimintakykyä parannettava. Euroopan asevalvonnan kolme keskeistä sopimusta, eli Tavanomaiset aseet Euroopassa -sopimus (TAES), Wienin asiakirja luottamusta ja turvallisuutta lisäävistä toimista sekä Open Skies -sopimus tulee päivittää, ja niiden toteutumista tulee arvioida aktiivisesti. Ydinsulkusopimuksen noudattamista ja kansainvälisen asekauppasopimuksen toimeenpanoa on edistettävä. Suomen on toimittava aktiivisesti kansainvälisillä areenoilla. Ydinaseiden uhka on palannut kansainväliseen politiikkaan. Vihreiden tavoite on ydinaseeton maailma. Suomen tulee tukea neuvottelujen aloittamista YK:ssa laillisesti sitovan ydinaseet kieltävän sopimuksen saamiseksi. Ydinaseriisunnan ohella on rajoitettava kaikkien aseiden päätymistä vääriin käsiin. EU:n on puututtava voimakkaasti asevientiin itsevaltaisten valtioiden ja ryhmittymien kanssa. Asevienti ihmisoikeuksia rikkoville ja konfliktin osapuolina oleville valtioille on lopetettava. Kansainvälinen asekauppasopimus sisältää hyvät periaatteet, ja sen noudattamista ja raportointia on vahvistettava. Vihreä turvallisuuspolitiikka tähtää konfliktien ehkäisyyn ja rauhanomaiseen purkamiseen kaikissa tilanteissa.