Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa

Transkriptio

1 Jukka Husa ja Jari Teeriaho Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa Suomen ympäristökeskus Luontoyksikkö Luonnos Helsingissä

2 Kartat: Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07 Luonnonsuojelualueet: SYKE, Metsähallitus, Alueelliset ympäristökeskukset Kansikuva: Maisema Mikkelin Kolovuorelta länteen, Jukka Husa Paino: Yliopistopaino, Helsinki

3 ALKUSANAT Ympäristöministeriö käynnisti vuonna 1987 tutkimushankkeen, jossa kehitettiin menetelmiä luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaiden kallioalueiden inventointiin maassamme. Kallioalueinventoinnin maastotyöt aloitettiin vuosina Uudellamaalla ja Kymessä, joissa inventoinnin menetelmiä ensi kertaa testattiin. Sen jälkeen kallioalueinventointi on edennyt lääneittäin tai maakunnittain ensin entisissä Turun ja Porin ( ) sekä Vaasan läänissä ( ) ja jatkuen Hämeessä ( ), Keski-Suomessa ( ), Pohjois-Pohjanmaalla ( ), Kainuussa ( ), Pohjois-Savossa ( ), Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa ( ) ja täydennysinventointina Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla (2001). Kallioalueiden luonnon- ja maisemansuojelullisten arvojen inventointia on tehty maassamme kiireellisyysjärjestyksessä. Työ on aloitettu alueilta, missä kalliokiviaineksen taloudelliset hyödyntämispaineet ovat olleet kaikkein suurimmat. Tämän läpi 1990-luvun jatkuneen valtakunnallisen tutkimushankkeen aikana on maaaineslain tarkoittamien valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden nykytilannetta selvitetty suurimmasta osasta maatamme. Hankkeen maastotyöt saatettiin päätökseen vuonna Ainoastaan Ahvenanmaa, saaristoalueet ja Tunturi-Lappi jäävät inventoinnin ulkopuolelle. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventointi toteutettiin Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosan kunnissa eri viranomaistahojen yhteistyöprojektina vuosien aikana. Inventoinnin maastotyöt tehtiin kokonaisuudessaan vuosien aikana, mutta tulosten raportointi venyi resurssipulan takia useita vuosia suunniteltua myöhäisemmäksi. Inventoitujen kallioalueiden rajauksiin tehtiin vielä muutamia tarkistuksia ja täydennyksiä maastossa vuosina Hankkeen rahoitukseen ovat osallistuneet ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen (yhteensä ¾ osaa rahoituksesta) lisäksi Etelä-Savon maakuntaliitto ja Kaakkois-Suomen tiepiiri. Valmistuneen selvitystyön kokonaiskustannukset olivat yhteensä euroa, josta ympäristöministeriön rahoitusosuus oli euroa, Suomen ympäristökeskuksen euroa, Etelä-Savon maakuntaliiton euroa ja Kaakkois-Suomen tiepiirin euroa. Inventoinnin esiselvitykseen liittyvä kallioalueiden taustatietojen kokoaminen ja inventoitavien kohteiden valinta, inventointiaineiston tallennus ja raportointi tehtiin Suomen ympäristökeskuksessa. Inventoinnin maastotöihin osallistuivat Etelä-Savon ympäristökeskuksen palkkaamat tutkijat biologi Saara Autio (1998), biologi Antero Julkunen (1999) ja geologi Jari Nurmi ( ) sekä Suomen ympäristökeskuksen tutkijat Jukka Husa ja Jari Teeriaho ( ja ). Projektia on ohjannut ja valvonut keskeisistä asiantuntija-, suunnittelu- ja viranomaistahoista muodostettu ympäristöministeriön asettama ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana on toiminut ylitarkastaja Markus Alapassi ympäristöministeriöstä. Ohjausryhmän muina jäseninä ovat olleet vanhempi tutkija Jukka Husa Suomen ympäristökeskuksesta (sihteeri), hydrogeologi Jari Hyvärinen (2006 lähtien geologi Kirsi Ylönen) Etelä-Savon ympäristökeskuksesta, ylitarkastaja Rauni Itkonen Hämeen ympäristökeskuksesta, ylitarkastaja Jorma Keva ympäristöministeriöstä, geologi Hannu Luodes Geologian tutkimuskeskuksesta, maakuntasuunnittelija Sanna Poutamo Etelä-Savon maakuntaliitosta, vanhempi tutkija Anne Raunio Suomen ympäristökeskuksesta, maakuntainsinööri Erkki Rope (2006 lähtien erityisasiantuntija Mirja Karila-Reponen) Päijät-Hämeen liitosta ja geologi Pekka Vallius (2006 lähtien ympäristöasiantuntija Hanna Kailasto) Kaakkois-Suomen tiepiiristä. Ohjausryhmän työskentelyyn on lisäksi osallistunut tutkija Jari Teeriaho Suomen ympäristökeskuksesta. Nähtävillä olevaan aineistoon on koottu yhteen Etelä-Savon maakunnan, mukaan lukien Varkauteen liitetty Kangaslammen kunta ja Päijät-Hämeen itäosan kuntien eli Heinolan, Hartolan ja Sysmän, merkittävimpien kallioalueiden taustatiedot ja uudet inventointitiedot. Raportissa on kuvattu ja rajattu ne kallioalueet, joiden geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat tämän tutkimusaineiston perusteella arvioitu olevan maa-aineslain (555/1981) tarkoittamalla tavalla valtakunnallisesti merkittäviä. Tämä tutkimus ei ole suojeluohjelma eikä tutkimuksen tuloksilla ole suoraan lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia tutkittujen kallioalueiden käyttöön. Mahdolliset oikeudelliset vaikutukset määräytyvät maa-aineslain mukaisen lupamenettelyn kautta tai alueella voimassa olevien kaavojen perusteella. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa - raportissa on kuvattu kallioalueiden tärkeimmät arvot ja esitetty niiden aluerajaukset peruskartoilla. Kohdekuvauksen tiedoissa "maankäytön suunnittelutilanne" on lueteltu kallioaluerajaukseen sisältyvät nykyiset suojelu- ja suojeluohjelmien alueet sekä Natura verkostoon kuuluvat alueet ja arvokkaat maisema-alueet. Tietoihin ei ole sisällytetty alueeseen liittyviä mahdollisia kaavamerkintöjä ja pohjavesialueita. Tutkimus toimii päätöksenteon tukena maa-aineslain mukaisessa lupamenettelyssä ja palvelee alueiden käytön suunnittelua, maakunta- ja kuntakaavoitusta sekä ylipäätään ympäristönsuojelun eri tahoja, luonnontieteellisiä museoita sekä luonnosta kiinnostuneita kansalaisia. 3

4 SISÄLLYS ALKUSANAT 3 1 JOHDANTO 5 2 MAA-AINESLAIN SOVELTAMINEN KALLIOKIVIAINEKSEN OTTAMISESSSA 5 3 TUTKIMUSMENETELMÄT Alueiden valinta ja rajaus Inventointi- ja arvioimiskriteerit Kallioalueiden arvoluokan määritys 8 4 TUTKIMUSALUEEN YLEISPIIRTEISTÄ 9 5 TULOKSET Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet 15 KIRJALLISUUS 252 SANASTO 254 LIITTEET 256 Liite 1. Paikallisesti arvokkaat ja vähemmän merkittävät kallioalueet (arvoluokat 5-6). 4

5 1 JOHDANTO Maamme kallioalueiden luonto- ja maisema-arvojen inventointi on kiireellinen tehtävä, sillä kallioista saatavan kiviaineksen käyttö on nopeasti kasvanut ja sen tarve luonnonsoraa korvaavana materiaalina tulee lisääntymään myös tulevaisuudessa. Paineet kallioiden taloudelliseen hyödyntämiseen ovat suurimmat etenkin pääkaupunkiseudulla ja muualla kasvukeskusten läheisyydessä sekä seuduilla, joilla on luonnostaan pulaa sorasta ja hiekasta. Kalliokiviaineksen ottamista säätelee vuoden 1982 alusta voimaan tullut maa-aineslaki (MAL 551/1981). Maaaineslain keskeinen tavoite on ohjata maa-ainesten ottamista niin, että maiseman ja luonnon arvot voidaan turvata kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tämän selvityksen yhtenä päätavoitteena on olla apuna ja tietopohjana sovellettaessa maa-aineslain säännöksiä maa-ainesten oton lupamenettelyssä tai suunniteltaessa alueiden muuta maankäyttöä. Tällä selvityksellä ei siten ole suoraan lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia. Kallioluonnon tutkimusta on toteutettu maassamme vielä melko vähän ja vasta viime aikoina on kiinnitetty enemmän huomiota kallioalueiden luonto- ja maisema-arvojen laajamittaisempaan inventointiin sekä yleensä erikoislaatuisen kallioluonnon suojelutarpeen selvittämiseen (Alavuotunki 1989a, Pykälä 1992a, 1992b, Hamari ym. 1992a, 1992b, Punkari ym. 1992). Kallioalueinventoinnin tutkimusmenetelmät pohjautuvat Kymessä (Hamari ym. 1992a, 1992b, Heikkinen & Husa 1995) luotuihin kriteereihin, jossa kallioalueiden suojelullinen merkitys on määritelty maa-aineslain ympäristökriteerien perusteella. Inventoidut kallioalueet on arvotettu luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvoluokkiin 1 7, joista arvoluokkien 1 4 kallioalueilla on maa-aineslain 7 :n tarkoittamaa valtakunnallista tai muutoin huomattavaa luonnonsuojelullista merkitystä. Arvoluokat 5 6 edustavat luokittelussa paikallisesti merkittäviä kallioalueita. Arvoluokkien 1 4 kallioalueista on esitetty raportissa aluekohtaiset yleiskuvaukset ja rajaukset luvussa 5.1. Inventoidut arvoluokkien 5 6 kallioalueet on luetteloitu liitteessä 1. Tarkempia tietoja niistä on saatavissa kunnasta, alueellisesta ympäristökeskuksesta, maakuntaliitosta ja Suomen ympäristökeskuksesta. Etelä-Savon maakunnan ja Päijät-Hämeen itäosan kuntien kallioalueiden inventointi ei ole kattava. Inventoinnissa on keskitytty selvittämään biologisesti, geologisesti ja maisemallisesti arvokkaita kallioalueita, joilla on valtakunnallista tai huomattavaa luonnonsuojelullista merkitystä. Kalliopaljastumien runsauden takia kaikkia kallioalueita ei ole voitu tutkia ja tutkittujen kallioalueiden ulkopuolelta voi löytyä etenkin paikallisen tason merkittäviä suojeluarvoja. Näitä kallioalueita on etenkin järvien ranta-alueilla ja laajempien sisävesien saaristossa, jossa vesistömaisemaan rajautuessaan voidaan niiden katsoa sisältävän jo sellaisenaan maa-aineslain 3 :n tarkoittamia kauneusarvoja. Tämän inventoinnin tulokset edustavat tämän hetkistä tietämystä alueen kallioluonnosta ja tätä aineistoa tulee tulevaisuudessa tietämyksen lisääntyessä täydentää. 2 MAA-AINESLAIN SOVELTAMINEN KALLIOKIVIAINEKSEN OTTAMISESSSA Kalliokiviaineksen ottamisessa noudatetaan maa-aineslain (MAL 555/1981) säännöksiä samaan tapaan kuin esimerkiksi harjujen sora-hiekka-aineksen tai moreeniaineksen ottamisessa. Kalliokiviaineksen ottamista koskevassa lupaharkinnassa ja lupaehdoissa otetaan huomioon maa-aineslain 3 :n ympäristöperusteiset kieltosäännöt muun muassa kauniin maisemakuvan, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien turmelemisesta taikka ne lain 3 :ssä mainitut muut rajoitukset, joilla pyritään estämään huomattavat tai laajalle ulottuvat vahingolliset vaikutukset asutukselle tai ympäristölle. Mikäli kalliokiviaineksen ottamisesta aiheutuu maa-aineslain 3 :n yhdenkin kieltosäännön haitallisia ympäristövaikutuksia, lupaa aineksen ottamiseen ei voida myöntää. Tämän vuoksi maaaineslain soveltaminen edellyttää perusteellista tietoa suunnitellun ottamisalueen ja sen lähiympäristön luonnonolosuhteista, maisemasta ja ottamisen mahdollisista vaikutuksista ottamisalueeseen ja sen lähiympäristöön. Maa-aineslain mukaiset päätökset kalliokiviainesten ottamisesta tehdään siinä kunnassa, jossa hakemuksen kohdealue sijaitsee. Lupaharkinta on tehtävä yksinomaan maa-aineslain 3 :n sisältämien ympäristöperusteisten lupaedellytysten pohjalta. Mikäli kalliokiviainesten ottaminen kohdistuu alueille, joilla on maa-aineslain 7 :n tarkoittamaa valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta tai alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta tai ainesten ottaminen vaikuttaa välittömästi toisen kunnan alueeseen, kunnan lupaviranomaisen on pyydettävä alueellisen ympäristökeskuksen lausunto. Maakunnan liiton lausunto on pyydettävä, jos alueella on huomattavaa merkitystä maakuntakaavoituksen kannalta. Toiselta kunnalta on pyydettävä lausunto, jos ainesten ottaminen saattaa aiheuttaa toisessa kunnassa maa-aineslain 3 :ssä tarkoitettuja seurauksia. Museoviraston lausunto on tarpeen, mikäli ottamisalueella saattaa olla muinaisjäännöksiä. Kivenlouhinta ja murskaamo tarvitsevat maa-aineslain mukaisen luvan lisäksi myös ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan, jonka myöntää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. 5

6 3 TUTKIMUSMENETELMÄT 3.1 Alueiden valinta ja rajaus Tutkittavat kallioalueet valittiin aikaisemmin tehdyn inventoinnin tulosten, karttatarkastelun (peruskartat, geologiset kivilajikartat ja niiden selitykset) ja aiheeseen liittyvän kirjallisuuden perusteella. Kallioalueiden rajaamisessa käytettiin maa-aineslain mukaisia ympäristökriteerejä. Rajauksissa pyrittiin ensisijaisesti muodostamaan maisemallisesti yhtenäisiä geologis-geomorfologisia kokonaisuuksia, joihin sisältyy usein biologisesti arvokkaita väli- ja reuna-alueita. Kallioalueiksi luetaan tässä tutkimuksessa sekä kalliopaljastumat että kalliomaa-alueet, joiden päällä on enintään metri irtonaista maa-ainesta. Valtakunnallisesti arvokkaiksi luokiteltujen kallioalueiden karttoihin on merkitty kallioalueiden lisäksi yhdistettyjen luonnonsuojelualueiden, -suojeluohjelma-alueiden ja Natura verkostoon kuuluvat alueet. 3.2 Inventointi- ja arvioimiskriteerit Kallioalueiden luonnon- ja maisemansuojelullisen arvo määritetään kolmen pääkriteerin perusteella. Ne ovat 1) geologis-geomorfologiset, (2) biologis-ekologiset ja (3) maisemalliset tekijät. Lisäksi kallioalueen arvotukseen vaikuttavana neljäntenä tekijäryhmänä tarkastellaan kallioalueeseen tai sen lähiympäristöön liittyviä muita arvoja, joita ovat kallioalueen luonnontilaisuus, lähiympäristö, kulttuurihistoria ja arkeologia sekä virkistyskäyttö. Tämän neljännen tekijäryhmän kokonaisvaikutus kallioalueen arvotuksessa on selvästi vähäisempi kuin päätekijöiden merkitys. Kallioalueeseen liittyvät muut arvot huomioidaan inventoinnin pisteytyksessä lähinnä sellaisessa erikoistapauksessa, jossa kallioalueen suojeluarvo on päätekijöiden perusteella määritetty kahden arvoluokan rajalla. Merkittäviin lähiympäristön arvoihin kuuluvat esimerkiksi luonnonsuojelualueet, suojeluohjelmien kohteet ja vesistöt. Kulttuurihistoriallista ja arkeologista merkitystä lisäävät mm. kallioalueella olevat muinaiset hautaröykkiöt, kalliomaalaukset ja kansanperinteeseen liittyvät seikat. Geologis-geomorfologiset arvot Geologis-geomorfologisin perustein kallioalueelle annettu arvo kuvaa sen merkitystä geologisena tutkimus- ja opetuskohteena sekä merkittävyyttä luonnontieteen tai erikoisuuden (liittyy maa-aineslain 3 :n mainintaan erikoiset luonnonesiintymät) kannalta. Geologisista ja geomorfologisista piirteistä tulisi pystyä arvioimaan edustavuus, esiintymisen yleisyys ja monipuolisuus, joiden pohjalta muodostetaan merkittävyysarvo. Kalliot muodostuvat yhdestä tai useammasta kivilajista ja kaikista niissä olevista rakenteista. Tutkimuksen ja opetuksen kannalta arvokkaita ovat kallioperän kivilajien ja niiden rakenteiden muodostamat avainkohteet. Geotieteellisesti arvokkaita ovat kivilajien tyyppiesiintymät, harvinaiset kivilaji- ja mineraaliesiintymät, magmaattiset kiteytymisrakenteet, pintasyntyisten kivilajien kerrostumisrakenteet ja kaikki metamorfoosilta ja liikunnoilta hyvin säilyneet kivilajien alkuperäisrakenteet sekä kivilajien tektonis-metamorfiset rakenteet. Kallioiden pinnanmuotoja on muokannut kivilajikohtaisten rakenteiden ja ominaisuuksien erojen lisäksi jäätikön lohkareita siirtävä, kuluttava ja hiova toiminta. Mannerjäätikkö on hionut silokallioita ja raivannut kallioperän ruhjeisiin eroosiolaaksoja. Jäätikkövesivirrat ovat muun muassa synnyttäneet hiidenkirnuja. Jääkauden jälkeisissä meri- ja järvivaiheissa syntyi vedestä paljastuneille alueille, myös kallioille, rantavoimien kuluttavan ja kasaavan toiminnan vaikutuksesta muinaisrantoja. Erikoisia kallioihin liittyviä luonnonesiintymiä ovat muun muassa luolat, jyrkänteet, rotkot, kalliorapautumat, rapautumiskolot ja suuret irtolohkareet. Näillä kalliopaljastumien ja kalliomaiden geomorfologisilla ilmentymillä on tieteellistä ja opetuksellista merkitystä tulkittaessa esimerkiksi jäätikön mekaanisia ja sulamisvesivirtojen voimakkuuksia sekä luonnon ajallisia ilmiöitä. Kallioiden geomorfologiset ilmentymät ovat yhden tai useamman tekijän aikaansaamia ja lisäävät kallioalueen geologista suojeluarvoa. Biologiset arvot Biologinen arvo (liittyy maa-aineslain 3 :n mainintaan erikoiset luonnonesiintymät) määritettiin kallioaluerajaukseen olennaisesti kuuluvien habitaattien perusteella, ei pelkästään varsinaisten kalliokasvien pohjalta. Kallioalueita tarkastellaan laajempina aluekokonaisuuksina, koska itse kalliomuodostumien ja esimerkiksi jyrkänteiden aluslehtojen ja lakiselänteiden suopainanteiden välillä on selviä ekologisia riippuvuussuhteita. Kallioalueen suojeluarvo arvioitiin neljän tekijän perusteella: (1) kallioalueen kasvillisuuden harvinaisuus, (2) monipuolisuus ja (3) edustavuus sekä (4) eliölajiston esiintymien merkittävyys. Harvinaiseksi luokiteltava kalliokasvillisuus liittyy useimmiten kalkkikiven tai muiden ravinteisten kivilajien esiintymiseen. Muita harvinaisia kasvillisuustyyppejä ovat esimerkiksi rehevät lehdot, edustavat kalliokedot tai joskus kallioalueiden notkelmissa tavattavat ravinteiset suot. Kallioalueella esiintyvän kasvillisuustyypin harvinaisuus voi perustua myös erityisen suotuisiin pienilmasto-olosuhteisiin tai esimerkiksi tietyntyyppisen geo-biotoopin harvinaisuuteen. 6

7 Kalliokohteen luonnon monipuolisuus arvioitiin suoraan kasvillisuuden monipuolisuutena. Kallioluonto voi olla hyvin heterogeenistä, sillä tärkeitä ympäristötekijöitä on useita. Esimerkiksi suurilmasto, läheiset vesistöt, kivilaji, jyrkänteiden kaltevuus ja ekspositio vaikuttavat alueen kasvillisuuden monimuotoisuuteen. Kallioalueen biologinen edustavuus arvioitiin alueen yleisen luonnontilaisuuden ja harvinaisempien kasvillisuustyyppien esiintymien laajuuden ja edustavuuden pohjalta. Kallioalueen eliölajistoon perustuva arvo määräytyy uhanalaisten tai muiden keskimääräistä harvinaisempien lajien kasvupaikkojen tai elinalueiden mukaan. Arvotuksessa erotetaan valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset sekä silmälläpidettävät lajit. Valtakunnallisen tason hävinneistä, uhanalaisista ja silmälläpidettävistä, etupäässä kallioilla tavattavista lajeista (218) valtaosa on sammalia (98) ja jäkäliä (62). Eläimistä hämähäkit (8) ja perhoset (13) ovat runsaimmin edustettuina. Ei uhanalaisia, mutta merkittäviä kalliolajeja ovat monet vaateliaat, kalkkikivipitoista tai muuten ravinteista kasvualustaa vaativat itiö- ja putkilokasvit. Eliölajiston monipuolisuus korreloi useimmiten topografian, biotooppien ja yleensä kasvillisuuden monimuotoisuuden kanssa. Lisäksi kivilajin, etenkin kalkkikiven, vaikutus kasvilajiston runsauteen on merkittävä. On kuitenkin huomattava, että karuilla niukkalajisillakin kallioalueilla voi esiintyä niille ominaista harvinaista tai uhanalaista eliölajistoa, jota edustavat esimerkiksi kehrääjä tai pikkutervakko. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Valtakunnallisesti ja paikallisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävät lajien arviointi noudattaa uusinta uhanalaisarviointia ja luokitusta. Tarkastelussa valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet kuuluvat lähes kokonaan eteläboreaalisen vyöhykkeen Järvi-Suomi lohkoon (2b) ja vain lounaisosa Heinolan ja Sysmän kunnista kuuluu Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko lohkoon (2a) (Rassi ym. 2001, Suomen ympäristökeskuksen www-sivut: > Luonnonsuojelu > Lajien suojelu > Uhanalaiset lajit). Uhanalaiset: CR Äärimmäisen uhanalaiset Critically Endagered EN Erittäin uhanalaiset Endangered VU Vaarantuneet Vulnerable RT Alueellisesti uhanalainen Regionally Threatened RE Alueellisesti hävinneet Regionally Extinct Silmälläpidettävät: NT Silmälläpidettävät Near Threatened Kohdekuvauksissa lajin yhteydessä oleva merkintä ilmoittaa valtakunnallisen tai alueellisen uhanalaisuuden tai molemmat. Alueellisesti uhanalaiset lajit (RT) ovat vain osassa Suomea uhanalaisia. Silmälläpidettävät lajit (NT) voivat olla alueellisesti uhanalaisia, jolloin merkintä on (NT/RT), tai alueellisesti ei uhanalaisia, jolloin merkintä on (NT/+). Maisemalliset arvot Kallioalueen maisemallisen suojelumerkityksen arviointi voi perustua puhtaasti esteettisiin seikkoihin, jotka liittyvät maa-aineslain 3 :n mainittuun 'kauniiseen maisemakuvaan'. Näiden tekijöiden arvottaminen sisältää usein arvioijien subjektiivisia kannanottoja ja kohteiden keskinäisen arvojärjestyksen määrittäminen on tältä pohjalta varsin vaikeaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan maisemakuvan esteettisten piirteiden lisäksi kallioalueiden maisemarakenteeseen vaikuttavia fyysisiä, mitattavia tekijöitä ja maisematilan rajoja. Maisema-arvojen suojelumerkitys jaettiin neljään osatekijään: (1) kallioalueen suhteellinen korkeus, (2) hahmottuminen ympäristöstä, (3) alueelta avautuvat näköalat ja ympäristön maisemakuva sekä (4) kallioalueen sisäinen maisemakuva. Kallioalueen hahmottumiseen vaikuttaa paitsi sen suhteellinen korkeus myös avokalliopintojen osuus, maisematilan rajojen voimakkuus (jyrkimmillään esimerkiksi jyrkänteen ja vesistön välisessä maisemarajassa) sekä lähialueiden maankäyttö. Toisaalta suhteellisen korkeuden ja kallioalueen geomorfologisten piirteiden välillä on selvä kytkentä; yhtä korkeat avojyrkänteiset ja loivapiirteisen metsäiset kallioselänteet erottuvat maisemassa eri tavoin. Kallioalueelta avautuvien näköalojen arviointiperusteina käytettiin seuraavia tekijöitä: näkyvyyden ulottuvuus ja avoimuus, ympäristön maisemakuva, sen topografinen vaihtelevuus ja maisemaelementtien monipuolisuus sekä esteettiset seikat, jotka usein kytkeytyvät ihmistoiminnan voimakkuuteen. Maisemallisesti merkittäviltä kalliomäiltä avautuu usein kauniit, kauas ulottuvat näköalat maisemakuvallisesti vaihtelevaan ympäristöön, esimerkiksi monipuoliseen vesistöjen kirjomaan maastoon. Kallioalueen sisäisen maisemakuvan arvotuksessa käytettiin perustana topografian vaihtelevuutta, erilaisten luontotyyppien monipuolisuutta, avokalliopintojen erottuvuutta ja jyrkänteisiin liittyviä lähimaisemallisia tekijöitä. 7

8 3.3 Kallioalueiden arvoluokan määritys Kaikki edellä mainitut kallioalueiden suojelumerkityksen arvioinnissa käytettävät kolme päätekijää (geologisgeomorfologiset, biologis-ekologiset ja maisemalliset kriteerit) pisteytettiin asteikolla 1 4 neljännesosa-arvon tarkkuudella. Pistearvot ilmoitetaan raportissa kuitenkin kokonaislukuna. Kallioalueeseen liittyvät muut arvot (luonnontilaisuus, lähiympäristö, kulttuurihistoria ja arkeologia sekä virkistyskäyttö) määritettiin suoraan kokonaisluvun tarkkuudella. 1 - erittäin merkittävä 2 - hyvin merkittävä 3 - merkittävä 4 - vähemmän merkittävä Kallioalueen arvoluokka, joka saa arvoja 1 7, määräytyy pääsääntöisesti näiden kolmen päätekijän desimaaliarvojen summasta. Jos jokin päätekijä on erittäin merkittävä tai hyvin merkittävä, voi se yksistään määrätä kallioalueen arvoluokan. Arvoluokat ja niiden kuvaama alueen luonnon- ja maiseman-suojelullinen merkitys on seuraava: 1 - ainutlaatuinen kallioalue 2 - erittäin arvokas kallioalue 3 - hyvin arvokas kallioalue 4 - arvokas kallioalue 5 - kohtalaisen arvokas kallioalue 6 - jonkin verran arvokas kallioalue 7 - kallioalueen maisema- ja luonnonarvot vähäiset Arvoluokkiin 1 4 kuuluvat kallioalueet sisältävät sellaisia biologisia, geologisia tai maisemallisia arvoja, joilla on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Arvoluokkiin 5 6 kuuluvilla kallioalueilla on paikallista merkitystä. Myös niillä tai niiden osa-alueilla voi olla maa-aineslain 3 :n mukaisia arvoja. 8

9 4 TUTKIMUSALUEEN YLEISPIIRTEISTÄ Tutkimusalue käsittää Etelä-Savon maakunnan mukaan lukien entisen Kangaslammen kunnan, joka on nykyisin osa Varkauden kaupunkia, ja Päijät-Hämeen itäosan kunnat: Heinola, Hartola ja Sysmä. Alueen kokonaispinta-ala on km 2, josta vesistöjen osuus on 25,4 %. Alueen maapinta-ala on km 2, josta kalliomaata on 19,2 % (Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoaineisto). Etelä-Savon ja itäisen Päijät-Hämeen alueella on kalliomaa jakautunut epätasaisesti (kuva 1). Eniten kalliomaata esiintyy alueen eteläosissa Heinolasta Puumalan kautta Savonlinnaan ulottuvalla lähinnä Saimaan vesistöön kuuluvalla runsasjärvisellä seudulla. Kalliota on hyvin paljastuneena myös lännessä Päijänteen itäpuolella Sysmän seudulla ja Hirvensalmella Puulan ranta-alueilla sekä koillisosassa Rantasalmen itäosissa Haukivedellä ja Enonkosken, Savonrannan ja Heinäveden seudulla. Vähiten kalliota on näkyvissä Mikkelistä ja Juvalta pohjoiseen Kangasniemelle ja Pieksämäelle ulottuvalla laajalla alueella. Heinävesi Pieksämäki Varkaus Savonranta Kangasniemi Joroinen Rantasalmi Enonkoski Kerimäki ³ Hirvensalmi Mikkeli Juva Sulkava Savonlinna Punkaharju Sysmä Hartola Ristiina Puumala Mäntyharju Heinola Kilometriä Merkkien selitys Vesistö Kalliomaa Soraa ja hiekkaa Kuva 1. Kalliomaan esiintyminen Etelä-Savossa ja itäisen Päijät-Hämeen alueella (kalliomaa = avokallio tai alle metrin maapeite). 9

10 Kallioperä Etelä-Savon ja Itäisen Päijät-Hämeen kallioperä on geologisilta piirteiltään monipuolinen ja vaihteleva (kuva 2). Alueen länsi-, keski- ja kaakkoisosaa hallitsevat svekofennisen kallioperän liuskeet, kun taas koillisosaa hallitsevat karjalaisten muodostumien liuskeet. Alueen vanhimpia kiviä ovat arkeeiset graniittigneissit ja nuorimpia rapakivigraniitit. Suurin osa kallioperästä sai nykyisen muotonsa noin 1900 miljoonaa vuotta sitten, jolloin kivilajit poimuttuivat ja kohosivat mahtavaksi nykyisten Alppien kaltaiseksi poimuvuoristoksi. Ainoastaan rapakivigraniitit ovat kiteytyneet kallioperässä rauhallisissa olosuhteissa tuon tapahtuman jälkeen miljoonaa vuotta sitten Kilometriä Kivilajit Serpentiniittiä ja ultramafisia kivilajeja Gabroa, anortosiittigabroa ja dioriittia Granodioriittia, tonaliittia ja kvartsidioriittia Pyrokseenipitoista graniittia ja granodioriittia Graniittia Rapakivigraniittia Kiillegneissiä ja kiilleliusketta Mafista metavulkaniittia Felsistä ja intermediääristä metavulkaniittia ja metasedimenttiä Kuva 2. Etelä-Savon ja itäisen Päijät-Hämeen kallioperä. Yksinkertaistettu Suomen kallioperäkartasta 1:1 milj. (Korsman ym. 1997). 10

11 Alueen kallioperä on suurimmaksi osaksi svekofennialaista Saimaan liuskealuetta, joka ulottuu lännestä vaihtelevan levyisenä vyöhykkeenä itään läpi koko Etelä-Savon maakunnan. Leveimmillään se on keskiosassa Pieksämäeltä Puumalaan olevalla alueella. Saimaan liuskealuetta luonnehtii hiekka- ja savisedimentteinä kerrostuneet turbidiittiset kiillegneissit ja migmatiitit sekä niiden yhteydessä esiintyvät erilaiset vulkaniitit. Rantasalmelta luoteeseen ulottuva kapea vyöhyke kuuluu pieneltä osin kapeaan Savon liuskealueeseen, jolle on luonteenomaista voimakkaasti metamorfoituneet kiilleliuskeet, gneissit ja migmatiitit sekä miljoonan vuoden ikäiset syväkivet. Savon liuskealueen kivet rajoittuvat Saimaan liuskealueen kiviin yleensä siirroksin. Etelä-Savon koillisosassa Enonkosken, Heinäveden, Kangaslammen ja Savonrannan alueella sekä Kerimäen pohjoisosissa muuttuu kallioperä Karjalaisten muodostumien kiilleliuskeiksi ja gneisseiksi, jotka ovat kerrostuneet hiekka - ja savisedimentteinä arkeeisen kratonin reunalle. Aivan alueen koillisnurkassa, Heinäveden seudulla on arkeeista kallioperää paljastuneena karjalaisten liuskeiden keskellä olevissa graniittigneissidoomeissa. Laajat syväkivialueet ovat vallitsevina Etelä-Savon luoteisosassa ja itäisessä Päijät-Hämeessä Kangasniemen ja Hirvensalmen alueella sekä ja Hartolan ja Sysmän pohjoisosissa, jossa kallioperä muuttuu Keski-Suomen granitoidikompleksin happamiksi ja intermediäärisiksi syväkiviksi. Alueen nuorimpia kiviä olevaa rapakivigraniittia on paljastuneena Heinolan ja Mäntyharjun alueella Ahveniston ja Suomenniemen rapakivimuodostumissa. Maaperä Itäisen Päijät-Hämeen ja Etelä-Savon pinnanmuodot ovat pienpiirteissään vaihtelevia. Kallioperä on suurelta osin mannerjäätikön kerrostaman moreenin peittämä. Runsaimmin kalliota on paljastuneena alueen eteläisellä, rikkonaisella, järvivaltaisella seudulla. Näillä alueilla kallion pintaa peittävä moreenikerros on yleensä melko ohut ja maaston suhteelliset korkeuserot ovat myös suurimmat. Etelä-Savon luoteis- ja keskiosien loivapiirteisillä seuduilla on kallioita harvemmassa ja moreenipeitteistä maastoa luonnehtii enimmäkseen loivarinteiset, matalahkot luode-kaakkosuuntaiset moreeniselänteet eli drumliinit. Etelä-Savon laajimmat drumliini- ja kumpumoreenikentät keskittyvät erityisesti Pieksämäen, Kangasniemen, Mikkelin, Virtasalmen, Joroisten, Juvan ja Rantasalmen alueelle. Merkittäviä kenttiä on lisäksi Hirvensalmella, Sulkavalla, Savonlinnassa ja Kerimäellä. Mannerjäätikön sulaessa jäätikköjokien kerrostivat soraa ja hiekkaa katkeileviksi pitkittäisharjuiksi ja noudattelevat Etelä-Savossa suurin piirtein samaa luode-kaakkoista suuntaa kuin drumliinien virtaviivaiset muodot (kuva 1). Alueen lounais- ja kaakkoiskulmilla olevat laajat sora- ja hiekkaesiintymät kuuluvat laajaan Salpausselkien reunamuodostumaan. Toisen Salpausselän sora- ja hiekkakerrostumia ulottuu lounaassa Heinolan eteläosiin ja kaakossa Punkaharjun seudulle. Harjujen ja reunamuodostumien yhteydessä esiintyy tavallisesti myös jonkin verran hienorakeisia silttikerrostumia. Sen sijaan savikoita on alueella niukasti. Laajimmat turve-esiintymät sijaitsevat Pieksämäellä, Mikkelin pohjoisosissa ja Joroisissa. Maisema Etelä-Savon alue kuuluu maisemallisesti Itäisen Järvi-Suomen maisemamaakuntaan, joka jakautuu edelleen Lounais-Savon järviseutuun, Suur-Saimaan seutuun ja Savonselän seutuun. Sysmän ja Heinolan seutu luetaan maisemallisesti Hämeen viljely- ja järvimaakunnan Päijänteen seutuun. Seutukuntien välillä näkyvät luonnon- ja kulttuuripiirteiden vaihtelut ovat kuitenkin sen verran vähittäisiä, että yksiselitteisen rajan vetäminen alueiden välille on hankalaa. Luonteenomaista koko alueelle on vesistöjen runsaus. Etelä-Savon maakuntaa halkoo myös tärkeä vedenjakaja-alue, joka erottaa itäiset Saimaan vedet läntisistä Kymijokeen laskevista laajoista vesistöistä (Mietintö 66/1992). Suurin osa Etelä-Savosta kuuluu Suur-Saimaan seutuun ja Vuoksen vesistöön, jonka kautta kaikki Saimaan sokkeloisen ja monimuotoisen järvialueen vedet virtaavat kaakkoon Laatokalle. Saimaan järviluonto vaihtelee laajoista selkävesistä hyvin vaihteleviin ja moni-ilmeisiin reittivesiin, joita luonnehtivat metsäiset saaret ja kallioiset luodot, jokimaisen kapeat salmet ja lahdet suojaisine lampareineen. Suur-Saimaan seudun metsäkasvillisuus on karua ja viljavia savikoita ei juurikaan ole. Kuivat puolukkatyypin mäntykankaat ovat tavallisimpia. Seudun huomattavampia järviä varsinaisen Saimaan ohella ovat Pihlajavesi, Puruvesi ja Haukivesi. Lounais-Savon järviseutu ulottuu Mikkelistä ja Ristiinasta länteen Heinolan ja Hartolan tasalle. Suur-Saimaan seutuun verrattuna sen vesistöt ovat pienimuotoisempia ja niiden vedet laskevat Kymijoen kautta Suomenlahteen. Alueen suurin vesistö on Puula. Metsäkasvillisuus on melko rehevää ja sekapuustoista. Alueella on soita vähän ja ne ovat yleensä pienialaisia korpi- ja rämekuvioita. Hartolan seudulla on alueen laajimmat peltoalueet. Pinnanmuodoiltaan loivinta Etelä-Savoa edustaa Kangasniemeltä pohjoiseen ja koilliseen Pieksämäelle ja Joroisiin ulottuva Savonselän seutu, jossa myös vesistöjä on ympäröiviä seutuja selvästi vähemmän. Tasaisessa ja karussa maastossa esiintyy runsaasti keidassoita ja suotyypit ovat yleisimmin vähäravinteisia rämeitä ja nevoja. Pieninä peltolaikkuina olevat viljelykset ovat usein mäkien lakiosissa. 11

12 Kasvillisuus Etelä-Savo kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Maaperän karuudesta johtuen alueen kasvisto on suhteellisen köyhää, mutta toisaalta esiintyy vaateliaitakin lajeja. Kasvistossa on runsaammin itäisiä ja eteläisiä aineksia. Levinneisyytensä länsirajoilla kasvavat täällä mm. kangasvuokko, karjalanruusu ja vaivero. Etelä-Savon metsät ovat yleisimmin tuoreen kankaan mustikkatyypin kuusikoita, mutta myös kuivahkot puolukkatyypin mäntykankaat ovat tavallisia. Harju- ja hiekkamailla metsät muuttuvat karummiksi, usein kanervaisiksi mäntykankaiksi. Lehtomaisia metsiä ja lehtoja on yleensä niukalti. 12

13 1: $ Kuva 3. Valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden sijainti Etelä-Savossa ja itäisessä Päijät-Hämeessä ! 113! !! 112! 114!! 15! 6! 12! 11!!!! ! 10 1!!! 7! 16! 56! 30 Hartola Pertunmaa Sysmä Heinola Kangasniemi! 28! 29! 17! 18! 20 Hirvensalmi! 19 Mäntyharju! 48! 49! 50! 14! 47 Pieksämäki Mikkeli 34 35! !! ! 40!! 86 85! 54! 83 53! Ristiina! 84! 55 Joroinen Juva! 23! 22! 26! 21! 25! 43! 42!!!!! !! ! 88! 89!!! ! Varkaus!! 101 4!! 80! 2 Rantasalmi 103! 102!! 31! 3! 79! 81! 82!! 99100!! Savonlinna! 92 Sulkava 109!! 91! 93! ! 105!! 95!! 9496!!!! !!! ! 6260! 61! 75! 72!!!! 78! Puumala Heinävesi 5 Enonkoski Savonranta Kerimäki Punkaharju! Kilometriä

14 5 TULOKSET Tutkimusalueelta inventoitiin yhteensä 203 kallioaluetta, joista valtakunnallisesti arvokkaiksi (arvoluokat 1 4) luokiteltiin 117 kallioaluetta (kuva 3). Inventoitujen kallioalueiden jakautuminen arvoluokkiin on esitetty kuvassa 4. Valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden yhteispinta-ala on hehtaaria. Tästä pinta-alasta kuuluu 2373 hehtaaria valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai suojelualueisiin. Lisäksi Natura verkosto täydentää valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden osalta suojelualueiden tai suojeluohjelmien pinta-alaa vielä 1975 hehtaarilla. Näin ollen valtakunnallisesti arvokkaista kallioalueista suojelualueisiin, suojeluohjelmiin tai Natura verkostoon kuulumattoman kalliomaan pinta-ala on yhteensä hehtaaria, mikä vastaa 4,5 prosenttia tutkimusalueen kalliomaapinta-alasta (Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoaineisto). Tarkemmat kuvaukset ja karttarajaukset valtakunnallisesti arvokkaista kallioalueista on esitetty luvussa 5.1. Muut inventoidut kallioalueet, arvoluokat 5 6, ovat luetteloitu liitteessä Kallioalueiden lukumäärä % 14 % 40 % 41 % Arvoluokat 2 1 % Kuva 4. Kallioalueiden lukumäärä ja osuus arvoluokittain. 14

15 5.1 Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet Kallioalueet on lueteltu kunnittain kasvavan karttalehtinumeron mukaisessa järjestyksessä Nro Tunnus Nimi Kunta Karttalehti Arvoluokka 1 KAO Huukinvuori - Kierrosmäki ASIKKALA, HEINOLA KAO Olavinvuori ENONKOSKI KAO Raasunvuori ENONKOSKI KAO Jänismäki - Likostenmäki ENONKOSKI, HEINÄVESI KAO Kuhasalmi HEINÄVESI , KAO Kenraalimäki HEINOLA KAO Ämmävuori - Pohjanvuori HEINOLA KAO Kuikkavuori HEINOLA KAO Mataraniemi HEINOLA KAO Syvälahden rantakalliot - Mäyrämäki HEINOLA KAO Huiperinvuori - Taivaannaapuri HEINOLA KAO Rautvuori - Näätävuori HEINOLA KAO Piimävuori - Haukkamäki HEINOLA , , KAO Haukanmäki - Pirunkirkko HEINOLA , 06, KAO Matkusvuori HEINOLA KAO Läpiänjärven rotkolaakso HEINOLA, IITTI , KAO Tunturinvuori HIRVENSALMI , KAO Kalattomanmäki HIRVENSALMI KAO Töllinmäki HIRVENSALMI KAO Kynsikaivonvuori - Haukkavuori HIRVENSALMI KAO Otikka JUVA KAO Lehmilammen itäpuolen kalliot JUVA , KAO Riuttaniemi - Huuhkainvuori JUVA KAO Hirvensalo-Uimasalo JUVA , , KAO Kannusvuori - Viidanvuori JUVA KAO Ohmovuori - Mäkrävuori JUVA , KAO Kataisenvuori JUVA, PUUMALA KAO Rapalanvuori KANGASNIEMI KAO Kontiomäki KANGASNIEMI KAO Vuorisenmäki KANGASNIEMI KAO Kuikanvuori - Kiiasvuori KERIMÄKI, SAVONRANTA KAO Lähdemäki - Romuvuori MIKKELI KAO Heposelän rantakalliot MIKKELI , KAO Hirvivuori MIKKELI KAO Kaijavuori - Tonninkangas MIKKELI KAO Ketunpesävuori - Viinamäki MIKKELI KAO Kaitoinvuori - Pahanlamminvuori MIKKELI KAO Makonniemen Linnavuori MIKKELI KAO Matinmäen Kommelinluolat MIKKELI KAO Otralan linnavuori MIKKELI KAO Tornimäen kalliomaasto MIKKELI , KAO Vesivuori MIKKELI KAO Neitvuori - Rantavuori MIKKELI , KAO Keljuntaipale MIKKELI KAO Saukonsalon Kaarnavuoren alue MIKKELI , KAO Vuorilahdenvuori - Mustikkavuori MIKKELI, RISTIINA KAO Lassinvuori - Vehnävuori MÄNTYHARJU KAO Pääskysvuori - Mansikkamäki MÄNTYHARJU KAO Huhkainvuori - Siperianvuori MÄNTYHARJU , KAO Sarkaveden Haukkavuori MÄNTYHARJU KAO Härkävuori MÄNTYHARJU KAO Läpisyöstön kalliot MÄNTYHARJU

16 Nro Tunnus Nimi Kunta Karttalehti Arvoluokka 53 KAO Turunvuori - Rantasuonvuoret MÄNTYHARJU , KAO Haukkavuori - Pölhönmäki MÄNTYHARJU, RISTIINA KAO Maijootvuori PIEKSÄMÄKI KAO Tulilampi PIEKSÄMÄKI, RAUTALAMPI KAO Sepänvuori PUNKAHARJU KAO Korkeamäki PUNKAHARJU , KAO Murronvuori-Kaakkovuori PUNKAHARJU KAO Oitotinlahden kallio PUNKAHARJU KAO Surmarinne PUNKAHARJU KAO Uitonsalo PUNKAHARJU KAO Iso Linnavuori PUNKAHARJU KAO Rakovuoret PUNKAHARJU, RUOKOLAHTI KAO Hakaniemi PUUMALA KAO Kataanvuori PUUMALA KAO Tollonvuori PUUMALA KAO Haukkovuori PUUMALA KAO Ihanteensalon linnavuori PUUMALA KAO Avokidanniemi - Kuurovuori PUUMALA , KAO Härkävuori PUUMALA , KAO Torninmäki PUUMALA KAO Pirunkirkonvuori - Syvälahdenvuori PUUMALA , KAO Piekanvuori - Valkeaniemi PUUMALA KAO Vuoriniemen kalliot PUUMALA KAO Ekelinniemi PUUMALA KAO Veihtvuori - Kivikaarteenmäet PUUMALA KAO Koskenvuori PUUMALA KAO Mähölänniemi RANTASALMI KAO Porosalmen kalliot RANTASALMI , KAO Hätäjoenkallio RANTASALMI KAO Hevonniemi RANTASALMI, SAVONLINNA , 02, 04, KAO Kirkkovuori RISTIINA KAO Vierivuori RISTIINA , KAO Koiravuori RISTIINA KAO Siltalahdenvuori RISTIINA KAO Saravuori-Sorvaniemi RISTIINA KAO Astuvansalmi - Sirkkavuori RISTIINA , KAO Kuolimoniemi - Lavuvuoret RISTIINA KAO Kukkovuori SAVONLINNA KAO Löytämönniemi SAVONLINNA KAO Haukkariutta - Haukkavuori SAVONLINNA , 06, , KAO Väkevälänvuori - Kesamonvuori SAVONLINNA KAO Jussijärvenniemi - Kaksperänniemi SAVONLINNA KAO Pääskyvuori SAVONLINNA KAO Korpivuori - Vaatevuori SAVONLINNA , KAO Ikoinniemen Linnavuori SAVONLINNA KAO Koittervuori SAVONLINNA KAO Revonhäntä - Pieni-Matari SAVONLINNA KAO Everinvuoren kalliot SAVONLINNA , KAO Kakonvuori SAVONRANTA KAO Havukkavuori SAVONRANTA KAO Kännisenvuori SAVONRANTA KAO Pisamalahden Linnavuori SULKAVA , KAO Oksavuori - Viidanmäki SULKAVA KAO Palovuori SULKAVA KAO Haukkavuori SULKAVA KAO Koivuori SULKAVA

17 Nro Tunnus Nimi Kunta Karttalehti Arvoluokka 109 KAO Iivuori - Haudansalmenvuori SULKAVA KAO Päijätsalo SYSMÄ , KAO Huhkaimenvuori SYSMÄ KAO Kultavuori SYSMÄ , KAO Vuorisalo SYSMÄ , KAO Pieni Kammiovuori - Omettamäki SYSMÄ KAO Rahkavuori - Pirttivuori SYSMÄ , KAO Kammiovuori - Jalaanvuori SYSMÄ KAO Sääksvuori VARKAUS