Kouvolan yhteispäivystys- ja kriisikeskushanke Loppuraportti

Transkriptio

1 Perusturvapalvelut Joulukuu 2012 Kouvolan yhteispäivystys- ja kriisikeskushanke Loppuraportti

2 Kouvolan yhteispäivystys- ja kriisikeskushanke Heidi Uitto Projektipäällikkö 2

3 Tiivistelmä Kouvolan yhteispäivystys- ja kriisikeskushanke (YPK-hanke) kuuluu Etelä-Suomen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämishankkeeseen Mielen avaimeen, joka oli Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelmaan kuuluva hankekokonaisuus. YPK-hanke toteutettiin ajalla Hankkeen euron rahoituksesta Kouvolan kaupungin osuus oli 25 % ja Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelman osuus 75 %. YPK-hankkeen tavoitteena oli parantaa kouvolalaisten mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuutta kehittämällä asiakasryhmän palveluketjua päivystyksellisistä palveluista jatkohoitopalveluihin. Akuuttipalvelujen lisäksi parannettiin palvelujen saatavuutta sekä lisättiin henkilöstön mielenterveys- ja päihdetyön sekä kriisityön tietoja ja taitoja. Hankkeen suunnittelutyössä oli vahvasti mukana kolmannen sektorin toimijoita sekä mielenterveys- ja päihdekokemusasiantuntijoita. YPK-hankkeessa lisättiin mielenterveys- ja päihdeasiakkaan osallisuutta ja arjen hallintaa kehittämällä kynnyksettömiä palveluja ja hoitoon pääsyä sekä järjestämällä palvelut asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Hankkeessa oli kahdeksan tavoitetta ja tavoitteita toteutettiin jakamalla tavoitteet viiden työryhmän tehtäväksi. YPK-hankkeessa perustettiin selviämisyksikkö ja nuorten päihdetyöntekijän vastaanotto Kouvolaan. Lisäksi luotiin päihde- ja mielenterveyskuntoutujien tuetun asumisen malli, jossa asiakas tarvitessaan saa psykososiaalista tukea omaan kotiin. Turvakotisuunnitelman lisäksi saatiin varmistettua oman turvakotitoiminnan käynnistyminen kaupungissa vuoden 2013 alussa. Laajasti käytössä ollut tapaturmaseurantaohjelma koulutettiin päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköihin. Luotiin tiivis yhteistyö alan järjestöihin ja yhteistyömalli Vuoroveto-hankkeen kanssa sekä viimeisimpänä käynnistettiin sosiaali- ja kriisipäivystys terveydenhuollon ympärivuorokautisen päivystyksen yhteyteen. Työryhmien työn sekä järjestettyjen työpajojen tuloksena syntyi kuvaus mielenterveys- ja päihdeasiakkaan äkillisen tilanteen hoito- ja palveluketjusta. Päivystyksellinen tilanne kuvattiin sosiaali- ja terveydenhuollon päivystyksestä lähtevänä prosessina ja läpi palveluverkoston. Äkillisen tilanteen palveluketjun kuvaus syntyi vahvalla yhteistyöllä 3- sektorin toimijoiden kanssa ja hyödyntämällä kokemuksellista tietoa siitä, miten palvelujärjestelmä voi vastata asiakkaan ja hänen läheistensä kokemaan hätään ja avuntarpeeseen. Kuvattuun palveluketjukokonaisuuteen sisällytettiin YPK-hankkeessa kehitetyt uudet toimintamallikuvaukset. Kehitetyissä toimintamalleissa palvelut järjestettiin kynnyksettömiksi ja niiden myötä asiakkaalle syntyi ehyempi palvelukokonaisuus. Sen lisäksi palveluohjauksella ja asumisen tuella lisättiin asiakkaiden mahdollisuutta palata päivystyskäynniltä takaisin kotiin. Hankkeessa kehitetyt toimintamallit ja toiminnat jäivät pysyviksi osiksi Kouvolan palvelujen kokonaisuutta ja ovat toteuttamassa hallittua ja vaikuttavuudeltaan tutkittua rakennemuutosta alueen palvelutarjonnassa. Palveluverkossa on pyritty vastaamaan tavoitteeseen, ettei asiakas pääse putoamaan palveluverkosta ja ennaltaehkäisemään ylimääräisiä päivystyksellisiä käyntejä. Päivystyksestä kotiin lähtevän mielenterveys- ja päihdeasiakkaalle hankkeen aikana kehitetyt tukitoimet sekä jo olemassa olevat päihde- ja mielenterveysasiakkaiden asumispalvelut on suunniteltu kokonaisuudessaan tukemaan asiakkaan arkipäivän elämää. 3

4 Sisällysluettelo Tiivistelmä 1. Johdanto Sosiaali- ja kriisipäivystyksen sekä turvakotipalvelun suunnittelu Tausta Tavoite Menetelmät Tulokset Johtopäätökset Jatkosuositukset Selviämisyksikön perustaminen Tausta Tavoite Menetelmät Tulokset Asiakastulokset Kysely yhteistyökumppaneille Kysely selviämisyksikön henkilöstölle Johtopäätökset Jatkosuositukset Lähteet Nuorten päihdetyön toimintamallin kehittäminen Tausta Tavoite Menetelmät Tulokset Asiakastulokset Kysely yhteistyökumppaneille Johtopäätökset Jatkosuositukset Lähteet Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kotona asumisen tuen kehittäminen Tausta Tavoite Menetelmät Tulokset Asiakkaiden kokemuksia tuetun asumisen toiminnasta Kysely yhteistyötahoille Johtopäätökset Jatkosuositukset Lähteet Tapaturmien seuranta- ja ehkäisyohjelman, TAPE:n käyttöönotto mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisyksiköissä Tausta Tavoite Menetelmät Tulokset Johtopäätökset Jatkosuositukset Lähteet Koulutussuunnitelman laatiminen ja henkilöstön kouluttaminen hankeaikana

5 7.1. Tavoite Menetelmät Osallistava asiakastyö sekä mielenterveys- ja päihdetyön osaaminen Kriisityö Yhteistyö 3-sektorin kanssa Kouvolan yhteispäivystys- ja kriisikeskushanke Johtopäätökset Jatkosuositukset Arviointi Tausta Hankkeen arviointikyselyt Hankkeen arvioinnin tulokset YPK-työryhmän arviointi Selviämisyksikön työryhmän arviointi ASTU-työryhmän arviointi Arvi-TAPE-työryhmän arviointi Koulutustyöryhmän arviointi YPK-hankkeen talous YPK-hankkeen päättyminen ja siirtymäkausi YPK2-hankeaikaan Liite 1: Luonnos: Välittömän henkisen ensiavun antaminen Kouvolassa uusi toimintamalli Liite 2: Kriisi- ja traumatyön seminaarisarja koulutusrunkomalli Liite 3: YPK-hankkeen arviointituloksien taulukot Liite 4: YPK-hankkeen posteri lopputuotoksesta Hankkeessa tuotetut uudet toimintamallit ja muu materiaali löytyvät osoitteesta: kkeet/kouvolanyhteispaivystys-jakriisikeskushanke html Tuotos 1: Selviämisyksikkö toimintamalli ja palveluprosessin kuvaus Tuotos 2: Mallista teoiksi Nuorten päihdetyö Kouvolassa toimintamalli ja palveluprosessin kuvaus Tuotos 3: Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tuettu asuminen toimintamalli ja palveluprosessin kuvaus 5

6 1. Johdanto Kouvolan yhteispäivystys- ja kriisikeskushankkeen (YPK-hanke) taustalla oli kaupungissa tehty päihdestrategiatyö sekä terveysstrategiaa varten koottu mielenterveyspalvelujen aineisto, jonka pohjalta kehitettiin mielenterveys- ja päihdeasiakkaille kohdennettuja päivystyksellisiä palveluja sekä tiivistettiin jatkohoidon koordinointia. YPK-hankkeen tavoitteet olivat Mieli suunnitelman ja Kaste-ohjelman tavoitteiden mukaisia. YPK-hanke oli osa Etelä-Suomen Mielenterveys- ja Päihdepalvelujen kehittämishanketta Mielen avainta ja käynnistyi päättyen Toiminta-alueena YPKhankkeella oli vuonna 2009 perustettu Kouvolan kaupunki, jossa väestöä oli noin asukasta. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat euroa, josta 75 % saatiin Kaste-ohjelmasta ja Kouvolan kaupungin omarahoitusosuus oli 25 %. YPK-hankkeen tavoitteet: Sosiaalipäivystyksen ja kriisityön suunnittelu, kehittäminen ja käynnistäminen terveydenhuollon yhteispäivystyksen yhteyteen. Selviämisyksikkötoiminnan suunnittelu, kehittäminen, käynnistäminen (pilotti v. 2011) ja arviointi. Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumisen tuen ja asumisen ohjauksen kehittäminen. Koulutussuunnitelman laatiminen henkilöstön kouluttamiseen uusiin kehitettyihin toimintamalleihin, varhaiseen puuttumiseen, osallisuuden vahvistamiseen ja taitojen lisääminen kriisityöhön. Vapaaehtoisen kriisipalvelutoiminnan mallintaminen. Nuorten päihdetyöntekijän työ ja sen nivominen yhteen A-klinikan ja Motiimin kanssa. TAPE-tapaturmien seuranta- ja ehkäisyohjelman käyttöönotto mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisyksiköissä. Turvakotipalvelun suunnittelu ja kehittäminen. Menetelmät YPK-hankkeessa koottiin viisi laaja-alaista moniammatillista työryhmää suunnittelemaan ja kehittämään tavoitteita. Kehittämistyön lisäksi työryhmien jäsenet jakoivat ja veivät hankkeessa kehitettyjä toimintamalleja laajalla sektorilla käytännön työhön ja näin jalkauttivat koko hankeajan tehtyä työtä. Hankkeen sisällöistä ja työn etenemisestä tiedotettiin henkilöstölle myös sähköisessä ja kirjallisessa mediassa. Hanketyötä esiteltiin alan seminaareissa. Henkilökuntaa koulutettiin seminaarein ja työpajoin, lisäksi hankkeen etenemisestä tiedotettiin kahdella laajalla infotilaisuudella. Hankkeessa käytettiin fasilitaattoreita ja he toimivat ns. läpimurtotyöskentelyllä vieden tietoa hankkeesta ja kehitetyistä toimintamalleista työyhteisöihin. Hankkeessa oli mukana kolmannen sektorin toimijoita tuomassa kokemuksellista tietoa suunnitteluun ja kehittämistyöhön. He toimivat johtoryhmässä, työryhmissä, työpajoissa sekä asiantuntijoina. 6

7 Tiivistelmä tuloksista: Sosiaali- ja kriisipäivystyksen pilottitoiminta käynnistyi Pohjois-Kymen Sairaalan terveydenhuollon yhteispäivystyksen yhteydessä Kehitetty Välittömän henkisen ensiavun saaminen Kouvolan seudulla uusi toimintamalli, jossa viranomaistoimijoiden jälkeen asiakas siirtyy vapaaehtoisen Vuoroveto-kriisitukihenkilön hoidettavaksi. Selviämisyksikön pilotti vuoden 2011 ajan ja toimintamallin syntyminen, toiminnan vakinaistuminen Kouvolan hyvinvointipalveluihin ja siirtyminen hankkeesta perusturvalle kumppanuussopimuksella toteutettavaksi sekä suunnitelma toiminnan siirtymiseksi kehitteillä olevaan uuteen Ratamo-keskukseen. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kotona asumisen tuen kehittäminen koko Kouvolan alueelle ja uusi toimintamalli. Nuorten päihdetyön nivominen yhteen kaupungin nuorten palvelujen toimijoiden kanssa ja yhteistyön kautta syntynyt Mallista teoiksi - Nuorten päihdetyön toimintamalli. TAPE-tapaturmien ja vahinkotapahtumien ehkäisyohjelman käyttöönotto mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluyksiköissä koko Kouvolan alueella. Henkilöstön kouluttaminen hankkeessa toteutettuihin uusiin käytäntöihin fasilitoinnin ja työryhmätyön kautta sekä kriisityön, mielenterveys- ja päihdetyön sekä varhaisen puuttumisen osaamisen lisääminen. YPK-hankkeen organisoituminen, johtoryhmä ja työryhmien kokoonpano: YPK-hankkeesta on tehty väliraportti ajalta ja se julkaistiin syksyllä Väliraportti sisältää YPK-hankkeen tarkan organisoitumisen, johtoryhmän ja työryhmien kokoonpanot sekä toiminnan järjestäytymisen, jonka vuoksi niitä ei ole tässä loppuraportissa. Lisäksi väliraportissa on hanketta koskeva loogisen mallin kuvaus sekä arvioinnissa käytetty Euroopan laatupalkintomallin (EFQM) mukainen arviointi YPK-hankkeesta. Väliraportti on luettavissa Kouvolan kaupungin Internet-sivuilla osoitteessa: 7

8 2. Sosiaali- ja kriisipäivystyksen sekä turvakotipalvelun suunnittelu 2.1. Tausta Pohjois-Kymenlaaksossa oli suunniteltu vuodesta 2007 lähtien erikoissairaanhoidon (Carea, Kuusankosken aluesairaala) ja terveyskeskuksen (Kouvolan seudun kansanterveystyön ky) päivystysten yhdistämistä. Terveydenhuollon yöpäivystys oli jo aikaisemmin keskitetty aluesairaalaan, mutta muuta terveydenhuollon päivystystä oli useilla terveysasemilla. Tähän suunnitteluun sisällytettiin myös sosiaalipäivystys. Kouvolan seudun kunnat olivat järjestäneet yhteisen sosiaalipäivystyksen siten, että etupäivystäjinä (viranomaispuhelin) toimivat poliisiasemalla työskentelevät sosiaaliohjaajat tai Kuusankosken perhetukikeskuksen työntekijät. Tämän lisäksi oli varallaolojärjestelyin toimiva toimivaltaisten viranomaisten (sosiaalityöntekijät) rinki kiireellisiä sijoituksia ym. varten. Kuuden kunnan ja mm. Kouvolan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän yhdistyessä uudeksi Kouvolan kaupungiksi vuoden 2009 alussa yhteispäivystyksen suunnittelua jatkettiin. Aluesairaala siirtyi Kouvolan kaupungille vuoden 2011 alussa ja terveydenhuollon yhteispäivystys käynnistyi kesäkuussa 2012 entisen aluesairaalan tiloissa Tavoite Kouvolan yhteispäivystys- ja kriisikeskushanke asetti työryhmän suunnittelemaan sosiaalija kriisikeskusta. Tarkoituksena oli sisällyttää sosiaali- ja kriisipäivystys vuoden 2012 talousarvioon ja käynnistää toiminta osana terveydenhuollon päivystystä. Toisena tehtävänä oli mallintaa kriisityön osuutta yhteistyössä Kouvolan Mielenterveysseura ry:n Vuoroveto-kehittämishankkeen kanssa. Suunnitelmana oli siirtää kriisityötä kriisipäivystyksen jälkeen vapaaehtoisille kriisipalveluntuottajille. Työryhmän kolmantena tehtävänä oli valmistella turvakotia koskeva suunnitelma. Kouvolassa ei ollut omaa turvakotia ja turvakotipalveluja hankittiin ostopalveluna mm. Kotkasta, Lahdesta, Porvoosta ja Helsingistä, 2.3. Menetelmät YPK-työryhmä koostui sosiaalihuollon eri palvelualueiden ja terveydenhuollon toimijoista. Mukana oli myös hätäkeskuksen ja poliisin edustaja sekä Vuoroveto -kehittämishankkeen toimijoita. Työryhmä työskenteli pitämällä kokouksia ja valmistelemalla asioita kokousten välillä pienryhmissä. Tämän lisäksi järjestettiin sosiaali- ja kriisipäivystystä koskeva työseminaari ja käytiin tutustumassa Espoon, Vantaan ja Eksoten sosiaali- ja kriisipäivystykseen sekä Eksoten yhteispäivystyksen yhteydessä toimivaan mielenterveysja päihdeasiakkaiden tutkimusyksikköön. Kriisityön mallintamista varten järjestettiin yhteistyössä Kouvolan Mielenterveysseura ry:n Vuoroveto-kehittämishankkeen kanssa kahden päivän mittaiset kriisityöpajat, joihin oli kutsuttu sosiaali- ja terveydenhuollon esimiehiä ja henkilöstöä sekä seurakuntien, poliisin, hätäkeskuksen, ensihoidon ja kolmannen sektorin toimijoita. Kriisityöpajoihin osallistui kahtena erillisenä päivän yli 100 asiantuntijaa. Kriisityöpajoissa suunniteltiin ja ideoitiin Kouvolaan uutta realistista kriisityön toimintamallia, joka voisi toteutua uuden 8

9 2.4. Tulokset päivystysjärjestelmän käynnistyttyä. Nähtiin, että suunnitelma kriisipäivystystoiminnan (viranomaistyön) jälkeisen kriisityön siirtämisestä vapaaehtoisten kriisipalvelutuottajien tehtäväksi oli mahdollista toteuttaa hyvällä yhteistyöllä ja suunnitelmalla. Työpajojen tuotoksena syntyi kuusi ideaa, joiden pohjalta pientyöryhmä käynnisti mallin jatkotyöstämisen. YPK-työryhmä laati suunnitelman sosiaali- ja kriisipäivystyksestä osana terveydenhuollon päivystystä. Sitä ei voitu sisällyttää vuoden 2012 talousarvioon, mutta kohdentamalla henkilöstöresursseja uudelleen toiminta aloitettiin Yksikössä työskentelee aluksi kuusi työntekijää ja Mielen avain jatkohankkeen myötä saadaan lisää kolme työntekijää kehittämään toimintaa. Kriisityön osalta saatiin kehitettyä luonnos Välittömän henkisen ensiavun antaminen Kouvolassa uusi toimintamalli. Asiakkaan kannalta merkittävä muutos oli, että psykososiaalisen tuen tarpeessa saa tulevaisuudessa apua uuden päivystyksen kautta ympäri vuorokauden, joko soittamalla sosiaali- ja kriisipäivystykseen tai lähtemällä paikan päälle. Kriisityön toimintamallissa kuvattiin viranomaistyö päivystyksessä sekä asiakkaan jatkotarpeiden mukainen vapaaehtoistyön osuus viranomaistoiminnan jatkeena. Vuoroveto-kehittämishankkeessa koulutettiin ns. Vuoroveto-kriisitukihenkilöitä, jotka saivat päivystyksen kriisityöntekijöiltä toimeksiannon ja jonka perusteella he asiakkaan luvalla ottivat jatkotuen vastuulleen. YPK-työryhmä laati suunnitelman myös turvakotipalvelujen järjestämisestä siten, että Kouvolan perhetukikeskuksesta lakkautetaan yksi 3-paikkainen asumisyksikkö ja tilalle perustetaan turvakoti. Henkilökunta saadaan perhetukikeskuksesta. Turvakoti aloittaa vuoden 2013 alussa Johtopäätökset 2.6. Jatkosuositukset YPK-työryhmä sai hankkeen aikana valmiiksi kaikki tehtävänään olleet suunnitelmat lukuun ottamatta sosiaaliohjaaja-sosiaalityöntekijä mallin kehittämistä päivystyksessä. Jatkohankkeessa paneudutaan tarkemmin eri ammattiryhmien työnjakoon. Sosiaali- ja kriisipäivystys siirtyy organisaatiouudistuksessa terveydenhuollon päivystyksen rinnalle osaksi terveydenhuollon organisaatiota. Myös triage-luokitus siirtyi pohdittavaksi jatkohankkeeseen. Työryhmän työskentely oli perinteistä asioiden hallinnollista valmistelua, joka sopi hyvin sosiaali- ja kriisipäivystyksen ja turvakotipalvelun kaltaisten toimintojen suunnitteluun ja eteenpäin viemiseen päätöksentekoa varten. Muutamat kehittämispäivät ja tutustumismatkat täydensivät suunnittelua. Koska sosiaali- ja kriisipäivystys saatiin toimintaan vasta hankkeen lopulla ja turvakotitoiminta alkaa vasta hankkeen päätyttyä, jatkosuositukset tulevat perustumaan toiminnasta saataviin kokemuksiin. 9

10 3. Selviämisyksikön perustaminen 3.1. Tausta Terveydenhuollon päivystyspisteissä näkyvät alkoholin ja muiden päihteiden aiheuttamat ongelmat entistä enemmän ja päihteiden käytöstä johtuvat ongelmat kuormittavat päivystystä merkittävästi. Päihteiden käytön lisääntyminen ja asiointi päihtyneenä päivystyksessä johti tarpeeseen suunnitella ja kehittää selviämisasematoimintaa Kouvolaan. Lisäksi tarve nousi esiin poliisitoimen kannanotoissa. Selviämisasemalla turvataan hoidon saanti päihtyneenä. Terveydentilan muutoksiin reagoidaan lääketieteellisen tiedon perusteella ja hoitotyön keinoin. Siellä turvataan asiakkaan elintoiminnat ja motivoidaan päihtymyksestä selvinnyttä päihderiippuvuuden katkaisuhoitoon Tavoite YPK-hankkeen tavoitteena oli suunnitella ja käynnistää selviämisyksikkö Kouvolaan pilotoimalla toimintaa vuoden 2011 ajan ja arvioida pilottiyksikön toimintaa. Tavoitteena oli selvittää tarvitaanko selviämisyksikön kaltaista akuuttipäihdepalvelua. Lisäksi tavoitteena oli tavoittaa päihdeasiakkaat entistä varhaisemmassa vaiheessa ja saada nopeammin jatkohoidon piiriin. Tehtävänä oli myös selvittää, onko akuuttipäihdehuollon toiminta kustannustehokasta ja onko tarkoituksenmukaista siirtää se osaksi pysyvää päihdehuollon palveluketjua. Hankkeen tuli tarvittaessa tehdä suunnitelma toiminnan jatkumista hankkeen päättymisen jälkeen. Tulevaisuuden tavoite oli saada toiminta osaksi Kouvolan perusturvan omaa palvelutuotantoa Menetelmät Selviämisyksikön suunnittelutyöhön nimitettiin Selvä-työryhmä, joka koostui terveydenhuollon, sosiaalitoimen (lastensuojelu, aikuissosiaalityö), poliisin ja päihdehoidon asiantuntijoista. Työryhmä käynnisti Selviämisyksikön käytännön toiminnan suunnittelutyön huomioiden asiakkaiden ohjauksen terveydenhuollon päivystyksestä selviämisyksikköön, sieltä katkaisuhoitoon, muuhun hoitoon tai takaisin kotiin. Koska yksikköä ei ollut mahdollista sijoittaa terveydenhuollon päivystyksen yhteyteen, päädyttiin sijoittamaan yksikkö jatkohoitoyksikön yhteyteen eli Kouvolan A-klinikkatoimen katkaisuhoitoaseman yhteydessä oleviin remontoituihin tiloihin. Näin saatiin käytännön ja talouden kannalta synergiaetua jo olemassa olevan 24/7-yksikön läheisyydestä. Hanke rahoitti pilottiin kolmen henkilön palkkauksen, lisäksi katkaisuhoitoaseman henkilöstöstä saatiin tarvittaessa lisäapua yksikköön. Työryhmä seurasi ja teki kehittämistoimia selviämisyksikön pilottivuoden ajan sekä seurasi toimintaa hankkeen päättymiseen saakka. Toiminnasta tehtiin SWOT-analyysi hankkeen alussa sekä kesällä Lisäksi tehtiin kysely yhteistyökumppaneille selviämisyksikön työstä ja käytännön toiminnasta. 10

11 3.4. Tulokset Selviämisyksikköpilotti käynnistettiin ja päättyi Selviämisyksikön toimintaa arvioitiin keräämällä tilastoa (käyntimäärät, tulotaho, tulosyy, hoitoaika, täysin uusien asiakkaiden määrä, lähtötahoista = mahdollinen jatkohoitopaikka ja postinumero). Lisäksi tehtiin sähköpostikysely yhteistyökumppaneille. Kysely lähetettiin Kouvolan poliisiasemalle, Kymenlaakson pelastuslaitokselle, aikuissosiaalityöhön ja terveydenhuollon yhteispäivystykseen. Lisäksi tehtiin kysely selviämisyksikön henkilökunnalle pilottivuoden kokemuksista. Selviämisyksikköön pääsy oli lähetteetöntä, päihtyneiden turvalliseen selviämiseen erikoistunutta toimintaa, jossa työntekijöinä toimivat terveydenhuollon ammattihenkilöt, jotka olivat erikoistuneet mielenterveys-, päihde- ja somaattisiin sairauksiin. Mielenterveys- ja päihdetyön osaamisen nähtiin olevan tärkeä osaamisen alue, jotta yksikössä hoitamisen aikana mahdollistui nopea väliintulo potilaan selvitessä ja mahdollisuus ottaa jo ensimmäisellä käynnillä päihteiden käyttö puheeksi ja puuttua. Jokaiselle yksikön asiakkaalle tehtiin mahdollisuuksien mukaan mini-interventio ja motivoiva haastattelu sekä kannustettiin jatkohoidon piiriin. Yksikössä ei annettu lääkehoitoja Asiakastulokset Vuoden 2011 aikana selviämisyksikössä oli yhteensä 917 hoitojaksoa. Yksikössä hoidettiin keskimäärin 2,5 asiakasta vuorokaudessa. Asiakkaista saapui poliisin saattamana 309 henkilöä, itse kävellen 219 ja ambulanssin tuomana 154. Terveyskeskuksen päivä- ja yhteispäivystyksen kautta saapui 71 ja läheisen tai omaisen saattamana 141 ja Pohjois-Kymen sairaalasta 13 asiakasta. Asiakkaan keskimäärin alkometriin puhaltama tulos oli 2,23 promillea. Valtaosa oli tullut omilta kaupunginalueilta, mutta yksittäisiä ulkopaikkakuntalaisia, Kouvolassa käyviä asiakkaitakin oli. laajasti ympäri Suomea. Asiakkaita oli kaikkina vuorokaudenaikoina hoidettavana, eniten iltapäivisin (417) ja iltaisin (249). Yöaikana oli vähiten asiakkaita (94). Viikonpäivien välillä ei ollut erityistä merkitystä, ero arkipäivän ja viikonlopun välillä oli marginaalinen. Kävijöistä 80 % oli miehiä. Yhtään alaikäistä lasta ei hoidettu pilottitoiminnan aikana. Keskimääräinen hoitoaika yksikössä oli 6,5 tuntia. Suurin osa selviämisyksikön asiakkaista lähti päihtymyksestä selvittyään kotiin, katkaisuhoitoasemalle jatkohoitoon siirtyi 28 % suoraan. Tilastoitaessa asiakkaiden postinumerotietoja saatiin selkeää dataa mistä kaupungin eri osista selviämisyksikön asiakkaita tulee eniten. Saatua tietoa voidaan hyödyntää ja jatkossa suunnata korjaavaa työtä ja ehkäiseviä toimenpiteitä näille kaupunginosien alueille Kysely yhteistyökumppaneille Yhteistyökumppaneille kohdistettuun kyselyyn vastasi terveydenhuollon päivystys, poliisi, ensihoito, päihdehoito ja aikuissosiaalityö. Vastauksissa tärkeimpänä asiana nousi esiin akuuttiin päihdehoitoon erikoistuneen yksikön tarpeellisuus alueella. Selviämisyksikkö helpotti ja selkeytti päihdeasiakkaan hoitopolkua Kouvolassa. Yksikön toiminta mahdollisti jokaisen asiakkaan kohdalla mahdollisimman varhaisen väliintulon ja päihdeongelmaan 11

12 tarttumisen. Yksikön toiminnan jatkaminen pilottivuoden jälkeen nähtiin ehdottoman tarpeellisena ja tärkeänä myös tulevaisuudessa, jotta päihdeasiakkaan välittömään hoidontarpeeseen akuuttitilanteessa vastattaisiin ja vaikuttavan jatkohoidon piiriin pääsisi mahdollisimman nopeasti. Saadun palautteen mukaan selviämisyksikön pilottitoiminta oli onnistunutta. Yksikön toiminnan käynnistymisen myötä saatiin päihdeasiakkaan hoitopolkuun täysin uudenlainen toimintamalli ja puuttunut matalan kynnyksen palvelu. Kaikki arviointiin osallistuneet näkivät myönteisenä sen, että ei tarvinnut miettiä, mihin päihtynyt henkilö toimitetaan päihtymystilassa hoitoon, vaan reitti oli selvä. Nähtiin myös, että päällekkäisen työn osuus yhden asiakkaan osalta väheni. Asiakkaat eivät enää ohjautuneet päämäärättömästi hoitotahon puuttuessa terveydenhuollon päivystykseen tai poliisiaseman putkaan, vaan johdonmukaisesti selviämisyksikköön. Lisäksi selviämisyksiköstä suora lähetteetön pääsy myös katkaisuhoitoon ja muille jatkohoitotahoille osoittautui hyväksi ja toimivaksi käytännöksi Kysely selviämisyksikön henkilöstölle Terveydenhuollon päivystyksestä selviämisyksikköön oleva välimatka on noin 7,5 kilometriä ja asiakkaat tarvitsevat ko. matkalle yleensä kuljetuksen. Rahattomat asiakkaat, joilla ei ollut tarvetta ambulanssitasoiseen siirtoon, eivät useinkaan päässeet selviämisyksikköön, vaikka itse sinne halusivatkin. Pulma koski melko pientä asiakasmäärää, mutta heitä oli viikoittain. Asiaa saatiin ratkaistua keväällä 2012 aikuissosiaalityön ja päivystyksen välillä käydyn neuvottelun jälkeen. Kun käynnistyi terveydenhuollon yhteispäivystyksen yhteyteen uusi sosiaali- ja kriisipäivystys, ongelma poistui kokonaan. Selviämisyksikön henkilökunnan mukaan yksin työskenteleminen vaativan asiakasryhmän kanssa asetti haasteita ja henkilöstö toi esiin ongelmakohtia: Kouvolan kaupungin perusturvalla ja A-klinikkatoimella oli käytössä erilaiset tietojärjestelmät, ne eivät keskustelleet keskenään ja sähköinen tiedon siirto ei mahdollistunut. Hoitotietojen saaminen yksikköön saapuvien asiakkaiden kohdalla riippui tuojatahosta tai asiakkaan kunnosta. Usein asiakkaat saapuivat itse ja tällöin hoitajan oli luotettava asiakkaan antamiin tietoihin. Hoidon turvallisuuden kannalta hoitajat ehdottivat yhteistä hoitorekisteriä, josta saisi tietoon vähimmillään asiakkaan perussairaudet ja lääkehoidon. Keskimääräisesti asiakkaita kävi yksikössä 2,5 vuorokaudessa, mutta käytännössä ajoittain kaikilla 4 asiakaspaikalla oli asiakas samanaikaisesti. Tällöin työntekijän oli kyettävä vastaamaan kaikkien asiakkaiden hyvinkin erilaisiin, vaihteleviin ja vaativiin tarpeisiin tasapuolisesti. Henkilöstö näki tarpeelliseksi tulevaisuudessa työparin työvuoroon. Viereinen katkaisuhoitoasema ei mahdollistanut aina apua kiiretilanteessa ja selviämisyksikön työntekijän oli pärjättävä erittäin vaikeissa tilanteissa yksin. Haasteelliseksi osoittautui rajan vetäminen siihen, ketä selviämisyksikössä hoidetaan. Muutamia kroonisesti päihteitä käyttäviä asiakkaita hoidettiin toistuvasti, nämä asiakkaat käyttivät yksikköä ns. yömajatyyppisesti. Ko. tilanteet eivät olleet yksinkertaisia ja vaativat usein ongelmallisuutensa vuoksi (esim. sosiaalisin perustein) asiakkaan ottamista hoidettavaksi, vaikka päihtymystila ei sitä edellyttänytkään. 12

13 Selviämisyksikössä yksin työskentelevän oli oltava vahva terveydenhuollon ammattilainen. Etukäteinen huoli yksintyöskentelystä ja mahdollisista häiriökäyttäytyjistä yksikössä osoittautui turhaksi. Häiriökäyttäytyviä asiakkaita oli vain vähän ja useimmiten henkilökunnan ottaessa esiin putkan mahdollisena seuraavana hoitotahona henkilö rauhoittui. Yhteistyö myös poliisin kanssa oli erittäin hyvää. Henkilökunnan mukaan asenteellisuutta päihtyneitä asiakkaita kohtaan esiintyi mm. ensihoidon henkilöstön kohdalla. Tämä vaikeutti selviämisyksikön henkilöstön työtä, koska epäasiallisesta kohtelusta kärsineet asiakkaat eivät asettautuneet hoitoon yhtä myönteisesti Johtopäätökset Vuoden pilottitoiminta sujui odotettua paremmin. Viranomaiset löysivät uuden palvelun lähes heti ja yhteistyö terveydenhuollon päivystyksen, poliisitoimen, ensihoidon ja sosiaalitoimen kanssa käynnistyi joustavasti ja sujui koko pilottiajan ja myös sen jälkeen saumattomasti. Positiivista oli myös se, että kaupunkilaiset oppivat käyttämään palvelua nopeasti. Selviämisyksikön pilottiaikana saatiin uusia kokemuksia täysin kynnyksettömän päihdepalvelun kehittämistoiminnasta ja järjestämisestä. Selviämisyksikön myötä Pohjois- Kymen Sairaalan päivystyksen tilanne rauhoittui ja päivystyksen kuormitus päihtyneiden osalta vähentyi selvästi. Viranomaistoimijoille muodostui selkeä uusi toimintamalli ja päihtyneet saivat akuuttitilanteessa yksilöllistä hoitoa ja pääsivät jonottamatta ja viiveettä jatkohoitoon. Yhteistyö eri toimijoiden kesken oli saumatonta, vaikka toimittiinkin eri organisaatioissa ja eri johdon alaisuudessa. Selviämisyksikön pilottitoiminnasta syntyi toimintamalli ja palveluprosessin kuvaus. Selviämisyksikkötoiminnasta saadun palautteen perusteella Kouvolan kaupungin perusturva ja Kouvolan A-klinikkatoimi päättivät vakinaistaa toiminnan perustuen. Kouvolan selviämisyksiköstä on tehty Hyvä Käytäntö -mallin mukainen kuvaus THL:n ylläpitämään Innokylään, käytännön kuvaus löytyy osoitteesta: Jatkosuositukset Jatkossa tulisi jatkaa yhteistyötahojen välisiä säännöllisiä palavereja ja edelleen kehittää yhteisiä käytäntöjä päihtyneen asiakkaan hoitopolun yksinkertaistamiseksi ja selkiyttämiseksi. Tavoitteena tulisi olla yhteistyön tiivistyminen akuuttiin päihdehoitoon osallistuvien toimijoiden kesken. Tarvitaan vahvaa henkilöstön mielenterveys- ja päihdetietouden lisäämistä koulutuksella ja mentoroinnilla ja sitä kautta pyrkiä entistä varhaisempaan päihteiden käytön havaitsemiseen. Vain varhaisten ja vaikuttavien toimenpiteiden kautta päästään siirtämään painopistettä varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisevään työhön. 13

14 Tulevaisuudessa tulisi kehittää viranomaisten ja kumppaneiden välisiä yhteisiä hoitorekisterimahdollisuuksia akuutin päihdehoidon turvallisuuden kannalta Lähteet Lång, Saara Selvä selvempänä. Keski-Pohjanmaan maakunnan ja Pietarsaaren alueen selviämis- ja katkaisuhoidon selvitys Pohjanmaan maakuntien kehittämiskeskuksen julkaisu. Päihtyneiden kiinniottamista, kuljettamista, kohtelua ja hoitoa selvittäneen työryhmän loppuraportti. Sisäasiainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteinen työryhmä. Sisäasiainministeriön Julkaisuja 5/2011 Selviämisasema terveydenhuollon toimintana päihtyneenä hoitoon hakeutuneille, THL, hyvät käytännöt. FI/hyvakaytanto/kuvaus/?PracticeId=ddee11df a31-aec2-dce0b1e4c Suojasalmi, Juhani. Päihdeongelmaiset mielenterveys- ja päihdepalveluissa - Esimerkki päihdepalveluiden ja päihtyneiden akuuttipalvelujen kehittämisestä kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman 2015 pohjalta Valvira Alkoholihallinnon valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille

15 4. Nuorten päihdetyön toimintamallin kehittäminen 4.1. Tausta 4.2. Tavoite Nuorten päihteiden käytön lisääntyminen ja käytön arkipäiväistyminen nousi huolen aiheeksi Kouvolan päihdestrategiatyöhön liittyvässä asukaskyselyssä Asukkaita huoletti alkoholin käytön lisääntymisen lisäksi väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntyminen ja näistä johtuvat häiriöt sekä erityisesti huumeiden käytön kasvu. Nuorten erityispalvelujen yksikkö Motiimia oli käytetty nuorten päihderiippuvuuksien hoitamiseen ja korjaavaan työhön, koska kaupungissa ei ollut nuorille tarkoitettuja korjaavia päihdepalveluja. Motiimin perustehtävä eli nuorten terveyttä edistävä ja ehkäisevä päihdetyö oli jäänyt taka-alalle. Nuorisopsykiatrian poliklinikka oli osallistunut myös osittain alaikäisten päihteiden ongelmakäyttäjien hoitamiseen, koska päihdehäiriöihin liittyy useissa tapauksissa mielenterveyden ongelmia. Myös lastensuojelu oli osaltaan kantanut vastuuta nuorista päihteiden käyttäjistä. Lasten ja nuorten lisääntyneen päihteidenkäytön ja huumeongelmien esilletulon myötä Kouvolassa havahduttiin, että ehkäisevän päihde- ja perhetyön osuutta nuorten arjessa olisi nostettava ja Motiimin työntekijöiden työpanos ohjattava perustehtävänsä hoitamiseen. YPK-hankkeessa nähtiin tärkeäksi käynnistää nuorten päihdetyöntekijän työ ja nivoa työ yhteen päivystystoiminnan, A-Klinikan ja erityisesti Motiimin kanssa. Keskeiseksi tavoitteeksi nousi tarve koordinoida olemassa olevia palveluja nuorten parissa työskentelevien osalta yhteen sekä tehdä palvelu- ja organisaatiorajoja ylittävä toimintamalli Kouvolaan Menetelmät Nuorten päihdetyöntekijän työn kehittäminen ja toiminnan sisällön suunnittelu sisällytettiin selviämisyksikkötoiminnasta vastaavan Selvä-työryhmän alle, koska nähtiin tärkeäksi selviämisyksikköön hakeutuvien nuorten osalta luoda nopean väliintulon malli ja saada nuori vaikuttavan hoidon piiriin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ajateltiin, että nuori jolla on päihdeongelmia, voisi hakeutua selviämisyksiköstä suoraan esim. nuorten päihdetyöntekijälle. Nuorten päihdetyön toimintamallin suunnitteluun ja kehittämistyötä tukemaan koottiin monialainen ja moniammatillinen työryhmä. Työryhmän kokoonpano on elänyt hankkeen aikana tilanteen ja tarpeiden mukaan. Työryhmän työhön on osallistunut nuorisopsykiatrian poliklinikka (Carea), Motiimi, nuorisoneuvola, lastensuojelu, Kouvolan A-klinikkatoimi ja projektipäällikkö. Nuorten päihdetyön työryhmä kokoontui hankeajan säännöllisesti kuukauden tai kahden kuukauden väliajoin. Työryhmän toiminta käynnistyi jo joulukuussa 2010, jolloin käynnistettiin nuorten hoitotyöntekijän työnkuvan suunnittelu ja rekrytointi. Uuden toimen perustaminen noudatti selkeästi Kouvolan päihdestrategian linjauksia. Mietittäessä nuorten hoitotyöntekijän sijoittumista Kouvolassa, toimipaikaksi työryhmä päätti yksimielisesti Kouvolan A-klinikan avohoitoyksikön. Päihdetyön ammattilaisten tuki (lääkärit, hoitotyöntekijät ja ohjaajat) ja ohjaus uuden toimenkuvan ollessa kyseessä nähtiin ainoaksi mahdolliseksi työntekijän toimipaikaksi. 15

16 Toiminnan käynnistyessä kartoitettiin yhteistyökumppaneiden tarpeita ja odotuksia. Motiimin työntekijöillä oli painetta lähinnä lastensuojelun kautta tuleviin päihdekeskusteluihin, yhteistyöhön sekä keskinäisestä työnjaosta sopimiseen. Nuorisopsykiatrialla odotettiin tukea olemassa oleviin hoitosuhteisiin; esimerkiksi työparityöskentelyä päihteitä käyttävän nuoren kanssa ja ns. väliintulohoitojaksoja. Lastensuojelussa odotettiin yhteistyötä varsinkin silloin, kun huumeita ja alkoholia säännöllisesti käyttävien nuorten osalta sijoituksen kriteerit eivät täyttyneet ja vanhemmat vähättelivät tilannetta. Kaikki yhteistyökumppanit odottivat mahdollisuutta työskennellä työpareina tai mahdollisuutta ohjata nuori A-klinikan asiantuntijalle päihdehoitoon. Välitön asiakastyö nähtiin tarpeelliseksi, mutta odotukset kohdentuivat myös ammatillisen yhteistyön ja konsultaation mahdollisuuteen. Tavoitteena oli heti alussa tiivis yhteistyö verkostossa sektoroituneen ja pirstaloituneen toimintatavan sijaan Tulokset Asiakastulokset Nuorten päihdetyöntekijän työ alkoi tammikuussa Toiminta käynnistyi tutustumalla yhteistyötahojen toimipisteisiin ja henkilöstöön. Näin nuorten päihdetyöntekijä sai kokonaiskuvan toimintaympäristöstä, toimipaikoista sekä alustavaa kuvaa siitä, miten yhteistyökumppanit olivat toimineet nuorten päihdeasiakkaiden kanssa. Käytännön työn käynnistyttyä nuoren asiakkaan kohdalla tiedon kulku turvattiin siten, että aikuinen, joka oli ottanut huolen puheeksi nuoren kanssa, tuli myös mukaan tuloneuvotteluun. Tuttu työntekijä toimi samalla nuoren tukena sekä tieto kulkeutui verkoston sisällä joustavasti. Työryhmä käynnisti samaan aikaan nuorten päihdetyön toimintamallin rakentamisen palvelemaan koko Kouvolan aluetta. Nuorten päihdetyöntekijän toiminta painottui vuoden 2012 ensimmäisellä puolivuotiskaudella suoraan asiakastyöhön, jota hänen työstään oli noin 50 %. Toinen puoli työstä koostui pääosin verkostokokouksista, joihin osallistujina olivat asiakkaiden lisäksi edustajat hoitoon liittyvistä yhteistyökumppaneista ja asiantuntijapalveluista, yhteensä noin 33 % suoritemäärästä. Näiden lisäksi oli joitakin yksittäisiä päivystysluonteisia tapahtumia ja asiointia. Toiminnan aloittamisvuonna 2011 kesäkuun loppuun mennessä nuoria asiakkaita oli 19, joista seitsemän (37 %) tyttöä, vastaavana ajanjaksona vuonna 2012 asiakkaita oli 54 ja heistä 17 (32 %) tyttöä. Ensimmäisen puolen vuoden jaksolla työmuoto tavoitti 19 nuorten vanhempaa, toisen vuoden ensimmäisellä puolivuotisjaksolla 17 vanhempaa. Kaikkiaan toiminnan alusta vuoden 2012 lokakuun loppuun nuorten hoitotyön asiakkaina oli 122 henkilöä, joista nuoria 74, heistä 34 % tyttöjä. Lasten vanhempia on siten ollut hoitoprosessissa mukana 48. Nuorista asiakkaista 14 % oli 15 vuotta tai sitä nuorempia, 44 % vuotiaita, 42 % vuotiaita ja 1 % eli yksi asiakas on 20-vuotias. Hoidosta pyrittiin siirtämään täysiikäiset aikuisten palvelujen piiriin. Siirto tehtiin asiakkaan tilannetta kunnioittaen pyrkimyksenä varmistaa tarvittavan hoidon jatkuminen. 16

17 Hoitoon tulleilla nuorilla oli runsaalla puolella ollut ongelmia alkoholin suhteen, kolmanneksella huumeiden käyttöä ja alle 10 % pelaamiseen liittyvää problematiikkaa. Nuorten hoitotyön asiakkaiden hoitoaika vaihteli yhdestä - kahdesta tapaamiskerrasta usean kuukauden säännöllisiin hoitokontakteihin. Tapaamiset rakentuivat joko nuorten hoitotyöntekijän vastaanotosta tai yhteistyötapaamisista muiden toimijoiden sekä vanhempien kanssa. Vuoden 2012 kesäkuun loppuun mennessä nuorten päihdetyöntekijän päättyneistä hoitosuhteista 14 % asiakkaalla jatkui hoito nuorisopsykiatrian poliklinikalla, 8 %:lla lastensuojelun avopalveluissa, 10 %:lla perhe- tai nuorisoneuvolassa. Asiakkaista noin viidesosalla (22 %) hoitoa oli jatkettu tai tehty sijoitus laitokseen. Kaikista lopettaneista lähes puolet (49 %) ei tarvinnut jatkohoitopaikkaa. Nuorten hoitotyön asiakkuuteen oli ohjattu selkeästi eniten asiakkaita lastensuojelusta. Toiminnan alkaessa oletuksena oli, että Motiimin kautta tapahtuisi ohjausta runsaasti, koska siellä oli palvelujen piirissä nuoria, joille tarkoituksenmukaiseksi palveluksi katsottiin päihdehoito. Hanketyön seurauksena tilanne muuttui siten, että aiemmin lastensuojelusta Motiimiin ohjatut lapset ja nuoret ohjautuivat suoraan nuorten hoitotyöntekijälle. Tämä selkeytti palveluja ja ohjasi työntekijäresurssien käyttöä oikean suuntaisesti. Myöskään selviämisyksiköstä ei siirtynyt asiakkaat suoraan nuorten päihdetyöntekijälle, vaan ilmeisesti lastensuojelun kautta, koska ensimmäinen viranomaistaho teki lastensuojeluilmoituksen. Lisäksi asiakkaita tuli muun sosiaalityön ja terveydenhuollon kautta, esimerkiksi nuorisopsykiatrinen poliklinikka ohjasi asiakkuuteen tai yhdessä toteutettuun hoitoon. Tiedon leviäminen toiminnasta tuotti tuloksena myös sen, että asiakkuuteen hakeuduttiin myös itsenäisesti ajanvarauksen kautta. Palveluja käyttäneiltä asiakkailta asiakaskyselyn avulla kerätty palaute oli hyvin positiivista. Sekä nuoret että heidän vanhempansa kertoivat saaneensa apua, lähes kaikki olivat saaneet avun nopeasti ja kokivat kokonaistilanteen parantuneen hoidon aikana, myös asiakkaiden yksilölliset tilanteet olivat tulleet huomioiduksi Kysely yhteistyökumppaneille Nuorten päihdetyön toimintamallia koskeva kysely lähetettiin nuorisospsykiatrian poliklinikalle, Motiimiin, kouluterveydenhuoltoon, perheneuvolaan ja lastensuojeluun. Kaikki vastasivat kyselyyn. Vastaajista 3 tahoa vastasivat koko yksikön puolesta ja kaksi omasta puolestaan. Saaduissa vastauksissa ilmeni, että yhteys nuorten päihdetyöntekijään tapahtui joko puhelimitse tai sähköpostilla. Vastaajat kokivat saavansa yhteyden nuorten päihdetyöntekijään helposti, mutta joskus koettiin ongelmalliseksi, ettei työntekijää tavoitettu heti, vaan piti jättää soittopyyntö. Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että nuori ja hänen perheensä pääsi riittävän nopeasti nuorten hoitotyöntekijälle arvioon. Kehitetyn nuorten hoitotyön toimintamallin nähtiin olevan joustava ja selkeä, ja se vastasi puuttuneeseen tarpeeseen. Vastauksissa todettiin, että uuden toimintamallin johdosta nuori ja perhe sai avun sekä tuli autetuksi. Nähtiin hyvänä, että ehkäisevän työn osuus sai enemmän aikaa ja korjaavaa työtä tarvitsevat nuoret ohjautuivat suoraan nuorten 17

18 4.5. Johtopäätökset päihdetyöntekijälle. Nuorten nähtiin käyvän mielellään nuorten hoitotyöntekijällä ja nuoret olivat antaneet yhteistyökumppaneille positiivista palautetta vastaanottokäynneistä. Koettiin, että nuorten päihdetyöntekijällä oli hyvä näkemys eri toimijoiden työstä ja työote oli nuoria tukevaa ja aikuisen mallia antavaa. Kouvolaan syntyi Mallista teoiksi Nuorten päihdetyö Kouvolassa toimintamalli ja se vastaa moniammatillisen hoitamisen vaateeseen. Nuorten päihdetyön toimintamallia jalkautettiin nuorten parissa työskenteleville koko hankkeen ajan ja jatkossa mallia jalkautetaan Kouvolan koulualueille syksyn 2012 ja talven 2013 aikana. Kouvolassa nuorten päihdetyön toimintamallin kehittämistyön aikana osoitettiin, että nuorten päihdeongelmat eivät olleet vain sosiaalityön tai lääketieteen osaamisaluetta, vaan usean ammattikunnan tiedoilla, taidoilla ja osaamisella yhdessä ratkaistavissa. Nuoren päihteidenkäyttäjän ongelman ymmärtämisen ja hoitamiseen tarvitaan moniammatilliset tiimit ammatillisine tietopohjineen. Lisäksi tarvitaan nuorilta asiakkailta saatavaa kokemustietoa, jolloin voidaan saada merkittäviä välineitä päihdeongelman ymmärtämiselle. Moniammatilliseen ja kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan liittyy ajatus siitä, että päihde- ja mielenterveysongelmat esiintyvät usein yhdessä ja että niillä on usein samaa perustaa, yhteisiä riskitekijöitä tai yhteinen syntytekijä Jatkosuositukset Jatkokehittämisen näkökulmasta nuorten päihdetyötä tulisi tulevaisuudessa kehittää entistä asiakaslähtöisemmäksi, esim. nuorten päihdeneuvontapuhelimen kokeileminen ja nuorten päihdetyöntekijän liikkuvuuden ohjaaminen sinne missä nuori on. Lisäksi yhteistyön kannalta säännölliset ammattiryhmien väliset kokoontumiset tulisi mahdollistaa. On tärkeä viedä palveluja myös niihin paikkoihin, jossa nuoret ovat ja esim. kehittää uusia Internet-pohjaisia matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja hoitomuotoja. Tulevaisuudessa parantamisalueina alueelle jää parityöskentelyn mallintaminen sekä perhetyö ja koko hoidon osalta jatkuvuus. Nuorten korjaavaan päihdetyöhön on nähtävissä lisäresurssin tarvetta, koska hankeaikana nuorten päihdetyöntekijä joutui suhteettoman suuren työtaakan alle Lähteet Kouvolan päihdestrategia

19 5. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kotona asumisen tuen kehittäminen 5.1. Tausta 5.2. Tavoite Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien avopalvelujen kehittymättömyys edellyttää itsenäistä suoriutumista tukevien palvelujen kehittämistä. Mielenterveyskuntoutujien tuettua asumista kaupungin omana tuotantona järjestettiin jo vuodesta 2003 lähtien Kuusankosken alueella ja vuonna 2010 Kouvola laajensi toiminnan kohdistumaan myös päihdekuntoutujiin Mieli suosituksen mukaisesti. Palvelua pystyttiin toteuttamaan vain osassa kaupunkia eikä se vastannut muuttuneita ja lisääntyneitä asiakastarpeita. Mielenterveys- ja päihdetyön kotona asumisen tuen kehittämistyön keskeisenä tavoitteena oli suunnitella ja kehittää mielenterveys- ja päihdeasiakkaille uusi tuetun asumisen toimintamalli sekä kotona asumista turvaava palveluohjauksen malli. Sen lisäksi tuli kehittää mielenterveys- ja päihde asiakkaita osallistavien työmenetelmien käyttöä asumisen tuen tiimissä Menetelmät YPK-hankkeen käynnistyessä tuetun asumisen tiimiin palkattiin kaksi projektityöntekijää tukemaan kehittämistyötä. Projektityöntekijöiden rooli jakautui siten, että projektikoordinaattori vastasi yksikön toiminnasta ja projektityöntekijän työ kohdistui enemmän käytännön asiakastyöhön. Kehittämistyötä tukemaan perustettiin asumisen tuen ja asumisen ohjauksen kehittämisen työryhmä (ASTU-työryhmä). Työryhmässä oli edustus Kouvolan mielenterveysseuran Vuoroveto-kehittämishankkeesta, A- klinikkatoimesta, aikuispsykiatrian avopalveluista, perusterveydenhuollosta, kotihoidosta, aikuissosiaalityöstä, päihdetyöstä, tuetusta asumisesta ja erityisryhmien asumispalveluista. Työryhmässä oli viimeisen vuoden aikana kokemusasiantuntijaomainen. Tuetun asumisen toiminnan kehittämiseksi järjestettiin useita yhteistyö- ja verkostotapaamisia yhteisten toimintatapojen luomiseksi sekä dialoginen verkostokokous, jonka jälkeen käynnistyi neljän alatyöryhmän työ teema-alueittain. Tuetun asumisen asiakkailta kerättiin tarpeita ja toiveita toimintamallin luomiseen ryhmähaastattelun avulla BIKVA-menetelmällä sekä kirjallisen asiakaskyselyn kautta. Työryhmässä tehtiin asumisen tuen toimintamallien vertailua kansallisella tasolla (benchmarking) ja saatua tietoa työstettiin moniammatillisena työryhmätyöskentelynä. Palveluohjauksen prosessimallin laatimista, käyttöönottoa ja arviointia varten perustettiin työryhmä. Rajapintatyöskentelyä selkiytettiin hankkeen aikana. Koko työryhmätyöskentelyssä hyödynnettiin kokemuksellista tietoa, jota aluksi saatiin kolmannen sektorin toimijoilta ja myöhemmin myös kokemusasiantuntijalta. Koko työryhmän toiminta on perustunut pitkälle yhteistyöhön kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. 19

20 5.4. Tulokset Keskeisenä kehittämistyön tuloksena syntyi mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kotona asumisen tuen toimintamalli, jossa kuvattiin yksikön organisoitunut toiminta sekä asiakkaiden ohjautuminen palvelun piiriin. Asiakkaat pääsivät tuetun asumisen palvelun piiriin tasapuolisemmin, eikä asiakkaaksi tulo ollut riippuvainen siitä, missä päin maantieteellisesti laajaa kaupunkia asiakas asui. Asiakkaiden ohjaaminen palvelun piiriin yhden yhteyshenkilön kautta nähtiin toimivaksi käytännöksi. Kotona asumista tukevan palvelumuodon kehittäminen ja tuottaminen vähensi osittain muiden, raskaampien asumispalveluiden tai hoitojaksojen käyttöä. Yhteistyötahot olivat tietoisempia tuetun asumisen toiminnan olemassaolosta ja toiminnan periaatteista. Hankeaikana saatiin luotua toimiva yhteistyö kolmannen sektorin toimijoiden kanssa ja mm. Lähistupa - toiminta käynnistyi hankeaikana. Hankeaikana kerätyn yhteistyötahoille kohdistetun palautteen perusteella toiminta koettiin erittäin tarpeelliseksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kotona asumista tukevaksi muodoksi. Erityisesti palvelun joustavuudesta, matalan kynnyksen periaatteesta sekä asiakaslähtöisyydestä saatiin myönteistä palautetta. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tuetun asumisen toimintamalli sisältöineen kertoo yksikön tuotteistamisesta, asiakasprofiloinnista sekä tarkat asiakasanalyysien tulokset Asiakkaiden kokemuksia tuetun asumisen toiminnasta Mielenterveys ja päihdekuntoutujille tehdyissä asiakaskyselyissä nostettiin esiin asioita, jotka ovat auttaneet asiakkaan arjessa: Henkistä tukea ja keskusteluapua kriisitilanteissa, tuki itsenäiseen elämään ja arjenhallintaan (psykososiaalinen apu kotiin), käytännön asioiden hoitoon tukea (virastoissa, lääkärissä jne. asioinnit) sekä ohjaajien tiedottaminen muista palveluista, vinkkejä vapaa-ajan viettoon ja aktivoiminen kodin ulkopuoliseen toimintaan. Lisäksi osaa asiakkaista oli hyödyttänyt ryhmiin osallistuminen, se nähtiin myös tarpeelliseksi toiminnaksi, joka oli parantanut vointia. Asiakkaiden itseluottamus oli kasvanut, kun on oppinut selviämään arjesta. Koettiin, että päästiin elämänsykkeeseen kiinni, mikä nähtiin mahdottomaksi ilman ohjaajan tukea. Noin 90 % kyselyyn vastanneista asiakkaista oli tyytyväisiä saamaansa tukeen eivätkä olleet havainneet puutteita. Kaikki vastaajat kokivat tulleeksi kuulluiksi tukea ja palveluja suunniteltaessa ja osa olisi kaivannut tuetun asumisen tyyppistä toimintaa asuinalueelleen jo useita vuosia aiemmin Kysely yhteistyötahoille Yhteistyötahojen näkemyksiä tuetun asumisen kehittämisen ja toiminnan vahvuuksista ja mahdollisuuksista haettiin SWOT-analyysilla. Yhteistyökumppaneiden mielestä vahvuuksina nähtiin moniammatillinen yhteistyö asiakkaan verkostoissa, asiakkaan tilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen ja se, että uusi palvelu kattoi tasapuolisesti koko Kouvolan alueen. Lisäksi vahvuutena nähtiin kehitetyn toimintamallin yhdenmukaistaminen, innovatiivinen ja kuntouttava työote (esim. läheisten ryhmän 20

21 5.5. Johtopäätökset käynnistäminen), sekä kotikäynnit tärkeinä tuen muotoina. Toiminta nähtiin asiakaslähtöisenä sekä asiakkaan osallisuutta vahvistavana. Yhteistyökumppanit pitivät merkittävänä sitä, että kehittämisen kohteena oli yhteinen intressi kotiin annettavien palvelujen lisäämiseen laitoshoidon vähentyessä. Nähtiin eri tahojen toimivan yhteistyön mahdollistavan aukottoman ja porrasteisen hoito- ja palvelujärjestelmän. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujan kotona asumisen mahdollistaminen hyödyntää kaikkia toimijatahoja. Tuotiin esiin, että moniammatilliset tiimit ja verkostoituminen edistivät yhteistyötä ja tiedon jakamista. Enenevässä määrin eri palveluntarjoajien hyödyntäminen yhteistyössä, esim. kolmannen sektorin merkitys, tulisi nostaa laajemmin kehittämistyön kohteeksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö oli hankeaikana haasteellista. Perusterveydenhuollon sitoutuminen mielenterveys- ja päihdetyön palvelujen kehittämiseen oli vähäistä. Lisäksi monet muutokset organisaation sisällä vähensivät yhteistyötahojen osallistumisen mahdollisuuksia kehittämistyöhön. Onnistuneena koettiin tuetun asumisen kehittämistyön toteuttaminen käytännön työn kautta, jolloin projektityöntekijät toimivat linkkeinä tuetun asumisen työntekijöiden ja kehittämishankkeen sekä myös linkkinä työntekijöiden ja johdon välillä. Haasteellista oli lähteä muuttamaan ja kehittämään jo olemassa olevaa palvelua: muutoksiin sopeutuminen, tiimiytyminen ja sitoutuminen yhteiseen päämäärään vaativat aikaa. Kehittämistyön tavoitteiden asettamiseen ja suunnitelmalliseen pohjatyöhön olisi voitu varata enemmän aikaa ennen muutosten käyttöönottoa. Kuitenkin hankeaikana tehty työ oli vaivannäön arvoista. Suunnittelusta päästiin toimintaan ja saatiin luotua uusia toimintatapoja, jotka muuttuivat käytännöksi. Avopalvelujen kehittämisen mahdollisuudet tulevaisuudessa ovat rajattomat Jatkosuositukset Päihde-ja mielenterveyskuntoutujien asumisen tuen kehittäminen jatkuu. Tulevassa organisaatiossa tavoitteena on palvelun edelleen muotoilu asiakastarpeista käsin tiiviissä vuorovaikutuksessa asiakkaiden, heidän läheistensä ja muiden palveluntuottajien kanssa. Erityisesti on kiinnitettävä huomio terveyspalvelujen integrointiin palveluja tuotettaessa ja siihen, että muut sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat asiakasta kokonaisvaltaisesti. On tärkeää kehittää kustannuslaskentaa, jolloin saataisiin tarkkaa tietoa laitoshoidon ja avohoidon kustannustehokkuudesta. On nähtävä myös tulevaisuudessa asiakkaat enemmän toimijoina kuin toiminnan kohteina. Asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaan voimavarojen käyttöönottoa tulisi kehittää entistä enemmän. Edelleen tarvitaan stigman hälventämistä ja muistuttamista siitä, että mielenterveys- ja päihdekuntoutujat ovat normaaleja palvelujen käyttäjiä muiden joukossa. Asiakaslähtöisen palvelupolun luomiseksi olisi muodostettava tiiviimpi integraatio sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä kaupungin muiden palveluntuottajien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Kehitettyä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tuetun asumisen toimintamallia voidaan soveltaa muihinkin erityisryhmiin, kuten kehitysvammaisiin ja nuoriin tukea tarvitseviin. 21

22 Kouvolan kaupungin uusi vuonna 2013 voimaan tuleva organisaatiomuutos tähtää asiakaslähtöisiin palveluihin ja palveluprosesseihin. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien laitoshoitoa on purettu ja tulevaisuudessa tähdätään yhä enenevässä määrin kotona asumisen tukeen. Kehitettyä tuetun asumisen toimintamallia tulee jatkojalostaa ja yksikön toimintaa laajentaa niin, että kaikille niille asiakkaille, jotka hyötyvät ko. yksikön toiminnasta, mahdollistuu saada psykososiaalista tukea kotiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yhteistyötä rajapintayksiköiden, kuten kotihoidon, aikuispsykiatrian avopalveluiden ja eri ryhmätoimintaa tuottavien toimijoiden kanssa tulee tiivistää Lähteet STM Asumista ja kuntoutusta - Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluja koskeva kehittämissuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:13. Helsinki

23 6. Tapaturmien seuranta- ja ehkäisyohjelman, TAPE:n käyttöönotto mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisyksiköissä 6.1. Tausta Järjestettäessä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluja tulisi kiinnittää erityistä huomiota tapaturmien ehkäisyyn sekä tupakoinnista ja päihteiden käytöstä aiheutuviin riskeihin. Asumisen turvallisuutta on mahdollista parantaa esim. kalusteiden ja laitteiden sijoittelulla ja huomioimalla paloturvallisuus suunnittelussa ja materiaaleissa. Jos tapaturmia ja vahinkotapahtumia syntyy, tapahtumapaikat ja ajankohdat tulisi kirjata ja analysoida yksityiskohtaisesti ja vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi olisi ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin. Asumista suunniteltaessa tulisi muistaa, että mielenterveys- ja päihdekuntoutujien toimintakyky voi olla heikentynyt. Asumista suunniteltaessa turvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Psyykkiset, kognitiiviset, sosiaaliset ja fyysiset toimintakyvyn puutokset altistavat tapaturmille ja onnettomuuksille. Turvallinen koti mahdollistaa aktiivisen elämäntavan ja tukee toimintakyvyn ylläpitämistä. Toimintakyvyn säilyminen vähentää tapaturmia ja onnettomuuksia sekä turvaa kotona asumisen mahdollisimman pitkään. Kouvolassa toimiva tapaturmien ja väkivallan ehkäisykeskus (Start) on tilastoinut ja analysoinut väestötasolla tapaturmatietoa (tapaturma käsittää myös väkivalta-, pahoinpitely-, itsensä vahingoittamis- ja itsemurhayritystapaukset) ja tarkoituksena on käyttää tieto tapaturmien ja väkivallan ehkäisyyn. Tapaturmatieto kerättiin potilastietojärjestelmien (Effica, Pegasos ja Musti) avulla ja tiedonkeruu jatkuu nykyisessä Efficassa keväällä Yksikkötasolla tapaturmia seurataan päivähoidossa, kouluissa, sairaaloiden osastohoidossa sekä vanhusten koti-, avo- ja laitoshoidossa Start - keskuksessa kehitetyn TAPE-ohjelman avulla. Tapaturmien alkoholiehtoisuus selvitetään molemmissa seurantajärjestelmissä rutiinisti. Tapaturmatiedosta tunnistettuihin riskiryhmiin ja alueen väestöön kohdistettuja ehkäisyinterventioita on toteutettu. Tämä työ jatkuu. Tapaturmien seurantatiedon avulla voidaan arvioida interventioiden vaikuttavuutta. Start-keskuksen tavoitteiden mukaisesti TAPE-ohjelma otettiin käyttöön mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden asumisyksiköissä Tavoite Tavoite1: Tapaturmien seurantaohjelman (TAPE) käyttöönotto kaupungin mielenterveys- ja päihdeyksiköissä Tavoite 2: AvohoidonTAPE-tietopohjan kehittäminen kokemusten perusteella mielenterveys- Ja päihdeyksikköihin sopivaksi YPK-hankkeessa nimettiin koko hankekokonaisuutta arvioimaan sekä tapaturmien seurantaohjelman viemiseen mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluyksiköihin työryhmä, joka nimettiin Arvi-TAPE:ksi. 23

24 Työryhmän tehtäväksi annettiin TAPE-tapaturmien seuranta- ja ehkäisyohjelman käyttöönotto, henkilöstön kouluttaminen ja ohjelman käytön seuranta Kouvolan mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisyksiköissä sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tuetun asumisen tiimissä. Työryhmän tehtävänä oli arvioida myös hankkeen kehittämistyön seurauksena tapahtuvaa palvelujärjestelmän ja työtapojen muuttamisen vaikuttavuutta hankeaikana (sisäinen arviointi). Arvioinnin kokonaisuudesta kerrotaan loppuraportin osassa 8 alkaen sivulta Menetelmät 1. koulutus 2. ohjelman koekäyttö ja siitä saatava palaute muutostarpeista Uuden TAPE-ohjelman käyttöönotto järjestettiin kouluttamalla asumispalveluyksiköittäin kuuden mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisyksikön henkilökunta ja tuetun asumisen tiimin työntekijät TAPE-ohjelman käyttöön. Koulutus käynnistettiin joulukuussa 2010 ja ne jatkuivat tammikuulle Koulutukseen oli varattu yksikkökohtaisesti aikaa noin kaksi tuntia. Koulutuksissa ei ollut mukana koko henkilöstö, vaan keskimäärin koulutettiin viisi työntekijää ja he kouluttivat omat yksikkönsä ohjelman käyttöön. Lisäksi yksiköissä oli henkilöitä, jotka olivat jo käyttäneet aikaisemmin TAPE-ohjelmaa. Koulutuksen jälkeen koko henkilökunta sai tunnukset Internet-pohjaisen ohjelman käyttöön. Ohjelman käyttö otettiin hyvin yksiköissä vastaan. Tapaturmien kirjaus käynnistyi hyvin nopeasti. Ohjelman koeaikana tuli muutamia muutosehdotuksia ohjelman sisältöön ja muutoksia tehtiin. Esimiehet saivat omat katseluoikeustunnukset tapaturmien seurantaa varten. Ohjelma otettiin yksiköissä heti koulutusten jälkeen käyttöön. Henkilöstölle ja johdolle painotettiin TAPE-ohjelmasta saatavaa reaaliaikaista tietoa, jota jatkossa voitaisiin hyödyntää yksiköissä tapaturmien seurantaan ja ehkäisyyn Tulokset 1. käyttöönoton toteutuminen, käytön aste ja kattavuus 2. muutosten toteuttaminen TAPE-ohjelman käyttöönotto joulukuussa 2010 sujui hyvin ja kirjauksia ohjelmaan alkoi tulla heti koulutusten jälkeen. Kaikki mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluyksiköt käyttivät ohjelmaa. TAPE-ohjelman käytön edetessä tuli ilmi, että tuetun asumisen yksiköissä ja yhdessä palveluasumisen yksikössä asukkaiden tapaturmien seuranta on vaikeaa, koska ohjaajat eivät ole jatkuvasti paikalla havainnoimassa tapaturmia. Asiakkaat eivät myös kertoneet työntekijöille sattuneista tapaturmista. Syksyllä 2012 päätettiin luopua TAPE-ohjelman käytöstä tuetun asumisen yksiköissä. Ohjelma tuottaa reaaliaikaiset tiedot siihen tilastoiduista tapaturmista suorina prosentti ja lukumääräjakaumina. 24

25 Tehostetussa palveluasumisessa oli ensimmäisen kolmen kuukauden aikana 17 kirjattua tapausta. Hankkeen päätyttyä (seuranta-aika 23 kk) tapaturmia oli tilastoitu 109, enimmäkseen miehille (86 %). Yleisin tapaturma-aika oli illalla klo välillä. Selvästi yleisin tapaturmatyyppi oli kaatuminen (41 %) ja seuraavaksi yleisin putoaminen tuolilta/pyörätuolilta (19 %). Asukas oli löydetty lattialta 14 %:ssa tapauksista. Tapaturman sattumistilanne on esitetty kuvioissa 1 ja tilanteessa läsnä olleet henkilöt kuviossa 2, jotka ovat samalla esimerkkejä ohjelmasta saatavista raporteista. Ulkoista, ympäristöön liittyvää syytä (52 %) ei useimmiten ollut ja jos oli, se liittyi epäsopivaan tai rikkonaiseen apuvälineeseen (13 %) tai liukkaaseen lattiaan (11 %). Lähes kaikki tapaturmat (100/109) tapahtuivat sisällä eikä yksikään tapaturma ollut toisen asukkaan tahallisesti aiheuttama. Kuvio 1. Tapaturman sattumistilanne tehostetun palveluasumisen MTP -yksiköissä (miesten tapaturmia 94, naisten tapaturmia 15), % Kuvio 2. Keitä oli läsnä tapaturmatilanteessa tehostetun palveluasumisen MTP - yksiköissä (miesten tapaturmia 94, naisten tapaturmia 15), % 25

26 6.5. Johtopäätökset 6.6. Jatkosuositukset TAPE-ohjelmassa tapaturmia seurattiin tilastoimalla useita tapaturmiin ja tapaturmaolosuhteisiin liittyviä tekijöitä. Niiden lisäksi TAPE-ohjelmalla seurattiin yksikön sisäisiä ja ulkoisia uhkia kuten tupakointia, päihteiden käyttöä, lääkkeiden käyttöä sekä tilanteita, joissa tapaturma oli esimerkiksi toisen, aggressiivisesti ja väkivaltaisesti käyttäytyvän asukkaan tahallisesti aiheuttama. VALVONTAOHJELMIA 5: TAPE-ohjelma on yksiköiden oman turvallisuusjohtamisen ja tapaturmien ehkäisyn väline. Ohjelma tuottaa tapaturmatietoa, joka käsitellään yksikön yhteisissä kokoontumisissa ja ongelmakohtiin mietitään myös ratkaisuja yhdessä. Ohjelman säännöllisellä käytöllä seurataan, kuinka tehdyt ratkaisut vaikuttavat yksikössä tapaturmien määrään ja ilmaantuvuuteen. Yksikön esimiehet ovat avainasemassa TAPE-ohjelman tuottaman seurantatiedon suunnitelmallisessa hyödyntämisessä Lähteet Start-keskuksen YPK-hankkeelle tuottama raportti Valvira 2012: Mielenterveys- ja päihdehuollon ympärivuorokautiset asumispalvelut sekä päihdehuollon laitoshoito. Valtakunnallinen valvontaohjelma Valvontaohjelmia 5/

27 7. Koulutussuunnitelman laatiminen ja henkilöstön kouluttaminen hankeaikana 7.1. Tavoite YPK-hankkeessa koulutustavoitteena oli mielenterveys- ja päihdetyön sekä kriisityön osaamisen lisääminen. Lisäksi nähtiin tarpeelliseksi kouluttaa henkilöstöä vahvistamaan asiakkaan osallisuutta omissa palveluissaan. Varhaisen puuttumisen osaamisen lisäämisellä pyrittiin ehkäisemään mielenterveys- ja päihdehaittojen kehittymistä ja tuomaan kustannustehokkuutta toimintaan. Koulutukset suunnattiin koko perusturvan ja koulutoimen henkilöstölle. YPK-hankkeessa oli myös tavoitteena kouluttaa henkilöstöä hankkeessa kehitettyjen uusien toimintamallien mukaiseen toimintaan palvelurakenteessa sekä toimintamallien nopea ja tehokas sisäistäminen. Lisäksi asiakkaiden tarpeiden herkkä huomiointi ja palvelujen räätälöinti nähtiin tärkeäksi yksilötasolla. Tavoitteena oli myös systemaattisesti arvioida palvelujärjestelmää ja työtapojen muuttumisen vaikuttavuutta ja sen perusteella kehittää työtä. Tavoitteena oli juurruttaa uudet kehitetyt toimintamallit asiakastyön normaaliksi osaksi ja tähän pyrittiin fasilitaattoritoiminnalla. Heidän työnsä kautta pyrittiin takaamaan uusien ja kehitettyjen toimintamallien juurtuminen peruspalveluihin. Koulutustyöhön oli varattu oma erillinen määrärahansa Menetelmät YPK-hankkeeseen suunniteltuja koulutuskokonaisuuksia valmisteli koulutustyöryhmä, jossa oli hankkeen vastuuhenkilön lisäksi projektipäällikkö ja työryhmien puheenjohtajat. Hankesuunnitelmaan kirjatut koulutustavoitteet kirjattiin ylös ja laadittiin koulutussuunnitelma. Koulutussuunnitelman mukaisia kokonaisuuksia valmisteltiin yhteistyössä mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä 3-sektorin toimijoiden kanssa. Projektipäällikkö teki käytännön työn koulutusten toteuttamiseksi. Koulutustyöryhmässä laadittiin koulutusohjelma, joka jakautui kolmeen kokonaisuuteen: - Opintokokonaisuus osallistavasta asiakastyöstä - Opintokokonaisuus kriisiteoriasta ja kriisiauttamisen alkeista - Opintokokonaisuus yhteistyöstä 3. sektorin kanssa Henkilöstön koulutukset oli suunnattu päivystys- ja peruspalvelujen henkilöstölle ja ne muodostettiin opintokokonaisuuksiksi, joita olivat seminaarit osallistavasta asiakastyöstä (henkilöstön taitojen lisääminen mielenterveys- ja päihdetyön osalta varhaiseen puuttumiseen ja osallisuuden vahvistamiseen), kriisiteoriasta ja kriisiauttamisen alkeista (henkilöstön taitojen lisääminen kriisityöhön) ja työpajatyönä yhteistyöstä 3 -sektorin kanssa. Kouvolaan oli koulutettu ennen hankekauden alkua viisi fasilitaattoria. Heidän kauttaan henkilöstölle käytännön työhön vietiin hankkeessa kehitettyjä uusia toimintamalleja ns. läpimurtotyöskentelynä. Näin pyrittiin järjestettyjen koulutusten lisäksi juurruttamaan tehtyä kehittämistyötä peruspalveluihin. 27

28 Osallistava asiakastyö sekä mielenterveys- ja päihdetyön osaaminen Henkilöstön mielenterveys- ja päihdetyön osaamista lisättiin mahdollistamalla työntekijöiden osallistuminen erilaisiin koulutuksiin. Tuetun asumisen kaksi projektityöntekijää sekä viisi tuetun asumisen ohjaajaa suoritti vuoden kestäneen Sininauhaliiton järjestämän Kaksoisdiagnoosi-koulutuksen (2D). Tällä koulutuksella lisättiin henkilöstön ammatillista osaamista kotona asuvien mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa työskentelyyn, uudenlaisen toiminnan käynnistämistä ja uusien toimintamallien jalkauttamista Kouvolassa. Mielenterveys- ja päihdetyön seminaarikokonaisuus suunnattiin koko Kouvolan alueen nuorten kanssa työskenteleville tahoille; työntekijöille ja yhteistyökumppaneille. Koulutussisältöinä olivat osaamisen lisääminen, varhainen puuttuminen ja verkostoituminen. Nuori Kouvolassa seminaarisarja toteutettiin kolmen päivä mittaisena prosessikoulutuksena, jossa käytettiin luovia menetelmiä. Koulutukseen osallistui 25 henkilöä sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä nuoriso- ja opetustoimesta. Koulutuskokonaisuus koettiin mielenkiintoiseksi ja sisältö vastasi odotuksia. Osallistujat kokivat olevan hyödyllistä, että nuorten kanssa työskentelevät koottiin samaan koulutukseen ja saatiin eri ammattiryhmien näkökulmia. Toiveena oli jatkossa vastaavien päivien järjestämistä, jossa mahdollistetaan kaikkien nuorten kanssa työtä tekevien verkostoituminen Kouvolan alueella. Työikäisten seminaarikokonaisuuden suunnitteli Kouvolan A-klinikkatoimi yhteistyössä psykiatrian poliklinikan kanssa ja koulutuksien kohderyhmäksi suunniteltiin perusturvan työntekijöitä. Työikäisten koulutusta ei kuitenkaan järjestetty tässä vaiheessa koulutustyöryhmän päätöksellä. Nähtiin tärkeämmäksi järjestää kriisityön osalta toinen seminaarikokonaisuus siitä saadun palautteen perusteella. Hankkeessa syntyneet uudet toimintakäytännöt tiedotettiin ja koulutettiin. Selviämisyksikön pilottitoiminta levisi pääsääntöisesti fasilitoinnin avulla. Lisäksi pidettiin infotilaisuuksia ensihoidolle, poliisille ja terveydenhuollon avovastaanottohenkilöstölle. Terveydenhuollon päivystyksen toimijat tutustuivat selviämisyksikköön ja yhteiset toimintatavat käytiin yksiköiden henkilöstön välillä läpi. Yksiköstä laadittiin kuntalaisille ja henkilöstölle suunnattu esite. Selviämisyksikön toimintamallista tehtiin THL:n Innokylään Hyvä Käytöntö mallin mukainen kuvaus. Tietoa nuorten päihdetyöntekijän työstä annettiin aktiivisesti. Hankkeen toiminta-aikana syntynyt täysin uudenlainen toimintakäytäntö ja uudet yhteistyömallit välitettiin nuorten päihdetyön työryhmän jäsenten kautta lastensuojeluun, perhepalveluihin, nuorten psykiatrian poliklinikalle sekä nuorisoneuvolaan ja kouluille. Lisäksi nuorten päihdetyöntekijä kävi useita kertoja palvelualueilla kertomassa omasta työnkuvasta ja toiminnasta. Yhteistyö ja toimintakäytännöt tulivat henkilöstölle tutuksi myös asiakastyön kautta. Tuetun asumisen projektityöntekijät ja projektipäällikkö olivat yhteydessä laajasti mielenterveys- ja päihdejärjestötoimijoihin sekä yhteistyötahoihin. Jatkuvaa, koko hankeajan kestänyttä yhteistyötä tehtiin Kouvolan Mielenterveysseura ry:n, Kouvolan A- Klinikkatoimen, Irti Huumeista ry:n, Pohjois-Kymen A-killan ja Anjalankosken A-killan 28

29 kanssa. Lisäksi tavattiin suuri joukko muita järjestötoimijoita. Lisäksi projektityöntekijät tapasivat säännöllisesti mm. kotihoidon, aikuissosiaalityön, sosiaalisen kuntoutuksen ja psykiatrian poliklinikan työntekijöitä. Psykiatrian poliklinikan kanssa pidettiin yhteistyötä koskeva iltapäivä, jossa selvitettiin kehitettävää uutta toimintamallia ja sovittiin yhteistyökäytännöistä Kriisityö Henkilöstön osaamista kriisityöhön vahvistettiin hankkeen aikana. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tuetun asumisen projektityöntekijät ja tuetun asumisen työryhmä osallistuivat hankeaikana monimuoto-opiskeluna toteutettuun Kymenlaakson Ammattikorkeakoulun järjestämään 6.5 opintopistettä käsittävään kriisityön koulutukseen. Koulutuksen tavoitteena oli saada valmiuksia toimia kriisityössä ja kohdata asiakkaita erilaisissa kriisitilanteissa ja sisältöinä olivat kehityskriisit, traumaattiset kriisit (kriisihoidon perusteet ja periaatteet, stressi, kriisi, trauma ja suru), traumasta toipuminen (jälkipuinnista jälkihoitoon defusing, debriefing ja dissosiaatio) sekä auttamisen arki (sijaistraumatisoituminen, myötätuntouupumus, jaksamisen edellytykset ja keinot). Kriisityön koulutuskokonaisuus suunnattiin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen henkilöstölle. Kriisi- ja traumatyön seminaarisarja sisälsi kolme seminaaripäivää kevättalvella 2012 ja vastaava koulutuskokonaisuus käynnistyi kesällä Syynä seminaarikokonaisuuden toistamiseen oli koulutuksen ulkopuolelle jääneiden toiveet sekä koulutuksesta saatu erittäin hyvä palaute. Kuuteen koulutuspäivään osallistui 319 henkilöä. Seminaarisarjan kouluttajana toimi psykoterapeutti VET Sirkka-Anneli Koskinen Turusta. Annettu palaute seminaarikokonaisuuksista oli erittäin hyvää. Suunnitellusta seminaarisarjasta syntynyttä koulutuskokonaisuutta voidaan hyödyntää jatkossa Kouvolan hyvinvointipalvelujen koulutussuunnitelmassa. Kriisi- ja traumatyön koulutuskokonaisuudesta muotoutui kokonaisuutena kriisityön perusteista ja menetelmistä koostuva tietopaketti, jota voi suosittaa vuosittain järjestettäväksi koulutukseksi Yhteistyö 3-sektorin kanssa Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle sekä ja mielenterveys- ja päihdejärjestötoimijoille järjestetty Kolmas pyörä kumppaniksi työpajapäivä maaliskuussa 2012 vastasi osaltaan tavoitteeseen osallistavasta asiakastyöstä ja yhteistyöstä 3-sektorin toimijoiden kanssa. Yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä mielenterveys- ja päihdejärjestötoimijoiden kanssa suunnittelemaan valittu 12-henkinen työryhmä ideoi päivän ja se toteutettiin työryhmän omin voimin. Päivään osallistui 59 henkilöä Kouvolan hyvinvointipalveluista sekä mielenterveys- ja päihdejärjestöistä. Järjestötahoista kattojärjestöistä edustettuina olivat Mielenterveyden Keskusliitto ry, Irti Huumeista ry sekä Omaiset Mielenterveystyön tukena ry. Paikallisista järjestöistä mukana olivat mm. Kouvolan Mielenterveysseura ry, Irti Huumeista ry, Omaiset Mielenterveystyön tukena Kouvolan ryhmä, Mieli Maasta ry, Aa- ja Na- Kouvolan ryhmät, Anjalankosken A- Kilta, Pohjois-Kymen A-Kilta, Siput ry ja Pohjatuuli ry. 29

30 Työpajapäivän tavoitteena ja tarkoituksena oli mielenterveys- ja päihdejärjestötyön tunnetuksi tekeminen perusturvan työntekijöille sekä perusturvan työn ja toiminnan avaaminen järjestötoimijoille. Työryhmissä mietittiin ja kartoitettiin nykyisiä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön ja järjestötyön välisiä toimintatapoja sekä ideoitiin ja kehitettiin nykyisen toiminnan kokonaisuutta, sekä hankkeessa kehitettyjä uusia toimintamalleja. Työpajoissa pohdittiin ja kuvattiin esimerkkitapauksen avulla miten jo olemassa olevat palvelut ja hankkeen kehittämät uudet palvelut vastaavat mielenterveysja päihdeasiakkaan tarpeisiin. Lisäksi työpajoissa mietittiin uusia yhteistyön muotoja, joita voitaisiin toteuttaa tulevaisuudessa. Työpajapäivästä saadun materiaalin pohjalta työryhmä työsti koko YPK-hankkeen tavoitetta kuvaavan Mielenterveys- ja päihdeasiakkaan äkillisen tilanteen palvelupolun, joka löytyy kuvattuna kuvassa 3 alla. Palvelupolussa kuvattiin mielenterveys- ja päihdeasiakkaan reitti läpi olemassa olevien viranomaispalvelujen. Lisäksi kuvauksessa on mukana järjestötoimijoiden sekä seurakuntien järjestämät palvelut. Mielenterveys- ja päihdeasiakkaan äkillisen tilanteen palveluketjun kuvauksesta valmistuu YPK2-hankkeen siirtymäkauden aikana työväline, josta kuntalainen tai henkilöstö voi saada ajantasaista tietoa olemassa olevista viranomaistyönä ja järjestötoimintana järjestetyistä mielenterveys- ja päihdepalveluista. Internet-sivustoksi suunniteltu kokonaisuus löytyy jatkossa Kouvolan kaupungin Internet-sivuilta sekä mielenterveysettä päihdepalvelujen palveluvalikosta. Työpajapäivästä saatu palaute innoitti suunnittelemaan alueen järjestötoimijoiden kanssa uutta yhteistä Kolmas pyörä kumppaniksi seminaaria, jossa tullaan suunnittelemaan paikallistasolla yhteisiä käytännön toimintatapoja ja käytäntöjä, mutta seminaari ei hankeaikana ehtinyt toteutua. 30

31 Kouvolan yhteispäivystys- ja kriisikeskushanke Kuva 3: Mielenterveys- ja päihdeasiakkaan äkillisen tilanteen palvelupolku Kouvolassa. 31

32 7.5. Johtopäätökset Henkilöstön osaamisen lisääminen uusiin kehitettyihin toimintamalleihin oli työryhmätoiminnan kautta systemaattista. Toimintamallien siirtyminen palvelualueille oli joustavaa ja tiedottaminen toimintakäytäntöjen muuttumisesta eteni esimiestasolta henkilöstölle. Järjestetyt infotilaisuudet lisäsivät tietoisuutta hankkeessa kehitettävistä uusista toimintamalleista ja myös fasilitaattorien toiminta edesauttoi yksiköissä tiedon siirtymistä käytäntöön. Hankkeen koulutusten toteuttaminen edellytti pitkäjänteistä tiedottamista ja koulutusta henkilöstölle päivystyksen ja kriisityön toimintaideologiasta ja eri toimintayksiköiden yhteistyöstä päivystysyksikön kanssa. Hankkeen aikana järjestetyt koulutuskokonaisuudet oli suunnattu koko henkilöstölle ja näin tuettiin hyvin laajasti mielenterveys- ja päihdetyön osaamista peruspalveluissa. Hankkeessa luotiin vahvaa yhteistyösidettä ja verkostoitumista perusturvan ja mielenterveys- ja päihdetyössä toimivien kolmannen sektorin edustajien välille. Uusin yhteistyökeinoin pyrittiin suuntaamaan toimintaa ja yhteistä kehittämistä asiakaslähtöisempään toimintaan. Hankeaikana havaittiin verkostoitumisen etuja, kaikilla oli paremmat edellytykset omassa työssään kehittyä asiakkaita hyödyttävämpiin palveluihin kuin toimimalla yksin. Järjestöjen tuoman tiedon kautta havaittiin ja tunnistettiin muutostarpeita palveluiden järjestämistavoissa Jatkosuositukset Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen työntekijöillä tulisi olla tietyt perusvalmiudet hoitaa akuutissa kriisissä olevaa asiakasta ja osaamista ohjata kriisissä oleva oikeaan paikkaan jatkohoitoon. Tämä ilmeni kriisi- ja traumatyön seminaariyleisön laajasta palautemäärästä. Järjestettyä kriisityön koulutusta toivottiin vuosittain toistettavaksi koulutukseksi, jolloin uudet työntekijät saisivat valmiuksia kriisityöhön ja aiemmin koulutuksen käyneet voisivat tarvittaessa päivittää omia tietojaan käymällä osia koulutuksesta. Palautteessa toivottiin kriisityön osalta jatkossa myös aihetta syventäviä koulutuksia. Hankeaikana pidettyjen seminaarien, työpajojen ja koulutusten osalta kerättyjen palautteiden perusteella entistä enemmän tulisi kiinnittää huomiota moniammatilliseen, verkostoituvaan työskentelytapaan, yhdessä työskentelyn muotoihin, ja mahdollistaa yhteistyö eri palvelualueiden, yhteistyökumppaneiden ja järjestötoimijatahojen kanssa. Mielenterveys- ja päihdetyössä toimivien yhteistyötahojen verkostoituminen ja mahdollisuudet yhteisiin tapaamisiin tulisi mahdollistaa entistä systemaattisemmin. Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat lisääntyvä ongelma, jotka vaativat puuttumista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Hankkeen aikana luotujen toimintamallien ja niistä saatujen palautteiden perusteella voidaan todeta, että asiakaskunnan parissa toimivien tahojen moniammatillista yhteistyötä tiivistämällä ongelmia voidaan havaita helpommin, asiakas saa parempaa ja laadukkaampaa hoitoa ja palvelua. Lisäksi pystytään yksinkertaisemmin turvaamaan sekä jatkohoitomahdollisuudet että asiakkaalle annettava tuki mm. kotiin. Lisäksi voidaan 32

33 välttyä mahdolliselta päällekkäiseltä työltä. Jatkossa johdon tulisi mahdollistaa nykyistä paremmin yhteistyötä järjestämällä palvelualueiden ja samojen asiakkaiden kanssa toimivien työntekijöiden yhteisiä tapaamisia ja koulutuksia. 8. Arviointi 8.1. Tausta YPK-hankkeen arviointi perustui Mielen avaimen arviointisuunnitelmaan, mutta hankkeessa tehtiin Arvi-TAPE-työryhmässä myös oma arviointisuunnitelma, jossa arvioitiin itsearviointina työryhmien työtä ja toimintaa. Arviointisuunnitelman mukaan hankkeen työryhmien jäsenille teetettiin kaksi erillistä Webropol-kyselyä, toukokuussa 2011 ja huhtikuussa Lisäksi hankkeessa työstettiin Euroopan laatupalkintomallin mukainen EFQM-itsearviointi, joka on nähtävänä hankkeen väliraportissa Hankkeen arviointikyselyt Webropol-kysely lähetettiin kaikkien työryhmien jäsenille. Kysymykset koskivat oman työryhmän asettamia tavoitteita ja tehtäviä, ja heidän tuli arvioida, miten tavoitteeseen oli päästy tai se oli saavutettu. Arviointi tapahtui numeerisesti asteikolla 1 (erittäin huonosti) 5 (erittäin hyvin). Työryhmien jäsenet arvioivat lisäksi tavoitteiden toteutumista ja oman ryhmän aktiivisuutta (itsearvio) Hankkeen arvioinnin tulokset YPK-hankkeen arviointikyselyn tarkat tulokset taulukkomuodossa ovat liitteessä 3. Arviointikysymyksinä työryhmien jäsenille olivat: 1. Miten työryhmätyöskentely edisti työryhmän toimintaa? 2. Millä keinoin tavoitteisiin työryhmässä päästiin? YPK-työryhmän arviointi YPK-työryhmän arvioinnin mukaan monialainen tiimityöskentely ja työryhmätyö edistivät toimintamallin luomista (ka. 3.6) ja tavoitetta käynnistää sosiaali- ja kriisipäivystys terveydenhuollon päivystyksen yhteyteen (ka. 3.2), mutta koska päivystyksen sisältöjen osalta tavoitteita jäi saavuttamatta päivystystoiminnan käynnistymisen siirryttyä hankkeen päättymiseen, nähtiin, ettei tältä osin tavoitteisiin päästy. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa parani hieman työskentelyn aikana (ka ), koska kriisityön toimintamallia ryhdyttiin työstämään kesällä Turvakotisuunnitelman laatiminen käynnistyi vasta talvella 2011 eli ensimmäisen arviointikyselyn jälkeen ja tämä näkyi arvioinnissa (ka. 1.9). YPK-työryhmässä nähtiin monialaisen tiimityöskentelyn ja yhteistyön viranomaisten kanssa edistäneen ja parantaneen tavoitteisiin pääsyä koko työryhmän työskentelyn ajan (ka ). Vierailut Etelä-Suomen alueen sosiaali- ja kriisipäivystyksiin tapahtuivat ennen ensimmäistä väliarviointia, eikä vierailuja enää tehty tämän jälkeen (ka ). Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa käynnistyi vasta väliarvioinnin jälkeen. Turvakotisuunnitelman työn käynnistyminen ja nopea eteneminen näkyi työryhmän 33

34 antamissa vastauksissa (ka ). Turvakotipalveluja koskevan selvitystyön ja ehdotuksen uudeksi toimintamalliksi teki pienryhmä, YPK-työryhmä ei juuri osallistunut prosessiin muuten, kuin päätöksenteon osalta (ka ) Selviämisyksikön työryhmän arviointi Selviämisyksikön osalta työryhmän työskentely edisti pilottiyksikön toiminnan käynnistämisprosessia hyvin tai erittäin hyvin sekä sen nähtiin edistävän hyvin tavoitteisiin pääsyä vielä loppuarviossakin. Yksikön kehittämistyötä jatkettaessa ja pilottitoiminnan päättyessä nähtiin, että työryhmätyöskentely edisti toimintaa, mutta vakiintunut toimintatapa ja työryhmän harvenneiden tapaamisten ei nähty enää edistäneen merkittävästi. Nuorten päihdetyöntekijän osuudessa työryhmätyöskentely väliarviossa edisti erittäin hyvin työmallin suunnittelua sekä käytännön työtä. Toimintamalli muuttui hyvin nopeasti osaksi palveluketjua, jolloin työryhmän työskentelyä ei koettu enää ehkä niin merkitykselliseksi. Väliarvioinnin mukaan Selvä-työryhmän tavoitteisiin päästiin suunnitelluin keinoin melko hyvin tai erittäin hyvin. Saavutettujen tulosten valossa projektityöntekijöiden panos oli käytännön tasolla merkittävä, mutta ei työryhmän jäsenten mielipiteenä näy erityisesti vastauksissa. Selviämisyksikön osalta työryhmän arvioinnin perusteella voidaan todeta, että laaditut keinot ovat edesauttaneet tavoitteiden saavuttamista ASTU-työryhmän arviointi Astu-työryhmässä ei nähty väliarvioissa, eikä loppuarviossa työryhmäntyöskentelyn merkittävästi edistäneen uuden toimintamallin työstämistä tai palveluohjauksen mallin kehittämistä. Työryhmän arvio työskentelystä hankeajan pysyi molemmissa arvioinneissa samansuuntaisina. Vastauksista voidaan vetää myös johtopäätös, että hankkeen projektihenkilöstön osuus kehittämistyössä oli nähtävissä, jolloin työryhmän osuus ehkä jäi tahtomatta pienempään rooliin. Työryhmässä nähtiin toimintamallien vertailun ja moniammatillisen työryhmätyöskentelyn edistäneen tavoitteeseen pääsyä ja palveluohjauksen prosessointia. Rajapintatyötä tehtiin projektihenkilöstön ja muiden toimijoiden välillä, eikä kaikki työryhmän jäsenet päässeet osallistumaan prosessiin ehkä riittävästi. Kokemusasiantuntijuutta saatiin työryhmään hankkeen toisen vuoden aikana, joten suunnittelutyöhön osallistuminen käynnistyi käytännössä hieman liian myöhään. Yhteistyö järjestötoimijoiden kanssa rajoittui työryhmän osalta lähinnä työryhmän kokouksiin Arvi-TAPE-työryhmän arviointi Työryhmätyöskentelyllä TAPE-käyttöönotto sujui vastausten perusteella erittäin hyvin. TAPE-tietopohjaan tehtiin hankkeen aikana vain pieniä muutoksia. Mielenterveys- ja päihdeyksiköiden henkilöstön koulutus edisti tavoitteiden saavuttamista erittäin hyvin. Ohjelman koekäyttö arvioitiin hyväksi ja koekäytöstä saatu palaute melko hyväksi keinoksi työryhmän vastausten perusteella. 34

35 Koulutustyöryhmän arviointi Koulutustyöryhmän arvioinnin kokonaisuudessa ja tuloksista nähtiin, että hankkeen järjestämät koulutukset käynnistyivät vasta hankekauden puolivälin jälkeen. Koulutustyöryhmässä odotettiin Mielen avaimen koulutussuunnitelman valmistumista. Koulutuksia ei juuri suunniteltu ja toteutettu koulutustyöryhmässä, vaan mielenterveys- ja päihdetoimijoiden kanssa. Tämä vaikuttanee annettuihin arvioihin työryhmän toiminnan osalta. Työryhmässä nähtiin koulutussuunnitelman edesauttaneen tavoitteisiin pääsemisessä. Vastauksissa näkyy myös se, että koulutuskokonaisuudet toteutuivat hankkeen loppua kohden. Fasilitaattoritoiminta ja läpimurtotyöskentely oli uutta ja uusi toiminta ehkä ei riittävästi välittynyt koulutustyöryhmän tietoon. Toisaalta hankkeessa oli erittäin osaavia ja aktiivisia fasilitaattoreita. Osa fasilitaattoreista jättäytyi hankkeen aikana taka-alalle. 9. YPK-hankkeen talous Kouvolan yhteispäivystys ja kriisikeskushankkeessa Vantaan ja Kouvolan välisessä alkuperäisessä sopimuksessa valtionavustukseen hyväksytyiksi kokonaiskustannuksiksi määriteltiin euroa, josta Kouvolan kuntaosuus oli yhteensä euroa. Helmikuussa 2011 anottiin Mielen avaimen hankehallinnolta lisärahoitusta nuorten päihdetyöntekijän palkkaamiseksi loppuhankeajaksi. Hankehallinto hyväksyi hakemuksen, ja myönsi lisärahoitusta Kouvolalle euroa, joten hankkeen valtionavustukseen hyväksytyiksi kokonaiskustannuksiksi muodostui euroa, josta kuntaosuus on euroa. HANKKEEN MENOT JA RAHOITUS Yhteispäivystys ja kriisikeskushanke KOUVOLAN OSAHANKE Yhteensä Tot yhteensä Henkilöstömenot, joista ,87 Projektiin palkattava henkilöstö ,54 Työpanoksen siirto kunnalta* ,33 Palvelujen ostot yhteensä, josta ,39 Toimisto-, pankki- ja asiantuntijapalvelut ,07 Painatukset ja ilmoitukset ,94 Majoitus- ja ravitsemuspalvelut ,14 Matkustus- ja kuljetuspalvelut ,21 Koulutus- ja kulttuuripalvelut ,44 Muut palvelujen ostot ,59 Aineet, tarvikkeet ja tavarat ,28 Vuokrat ,43 Investointimenot yhteensä, josta 0 Aineettomat hyödykkeet 0 Koneet ja kalusto 0 Muut investointimenot 0 Muut menot 0 35

36 Menot yhteensä = Kokonaiskustannukset ,97 - Valtionavustukseen oikeuttamattomat kustannukset - Tulorahoitus - Muu kuin julkinen rahoitus Valtionavustukseen oikeuttavat kustannukset ,97 Kunnan/kuntayhtymän oma rahoitusosuus ,99 Muu julkinen rahoitus Haettava valtionavustus ,98 Hankkeen kokonaiskustannukset olivat ,97 euroa. Menoista ,54 euroa on mennyt hanketyöntekijöiden palkkoihin ja , 07 euroa asiantuntijapalveluihin, jotka sisältävät mm. A-klinikalta kumppanuussopimuksella tuotetut selviämisyksikön palvelut sekä nuorten päihdetyöntekijän palkat. Loput ,36 euroa on majoitus- ja ravitsemus-, matkustus-, koulutus-, painatus-, vuokra- ja muita kuluja. 10. YPK-hankkeen päättyminen ja siirtymäkausi YPK2-hankeaikaan Kouvolan yhteispäivystys- ja kriisikeskushankkeessa saavutettiin vuosina kehittämistyön kannalta merkittäviä uudistuksia alueen mielenterveys- ja päihdepalveluissa. YPK-hanke oli sisällöltään monenlaisia ja erilaisia kehittämiskohteita sisältävä kokonaisuus. Hankkeen toiminnat ja kehittämisen kohteet kohdentuivat usealle eri toimi- ja palvelualueelle ulottuen yli organisaatiorajojen. Tämä toi hanketyöhön erilaisia haasteita, mutta rikastutti samalla monella tavalla hankkeessa toimineita. Hanketyössä kehitetyt uudet toimintamallit suunnattiin koko kaupungin asukkaille ja palveluja tuotettiin ainakin jossakin määrin kaikille ikäryhmille. Hankkeen päättyessä voi ilolla todeta, että uusilla toimintamalleilla ja toimintatavoilla saavutettiin pysyviä rakenteellisia muutoksia Kouvolassa. Hankeaikana saavutettiin lisäksi myös jotakin, mitä ei osattu odottaa: erittäin tiivis yhteistyö, saavutetut yhteiset tulokset ja hieno koettu yhteinen kehittäminen Kouvolan alueen mielenterveys- ja päihdejärjestötoimijoiden kanssa oli koko hankeväkeä sekä kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä rikastuttava kokemus. Kolmas pyörä kumppaniksi toivottavasti johdattaa yhteistyön myös tulevaan uuteen Ratamokeskukseen. Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäminen jatkuu jatkohankkeen muodossa Kouvolassa. Mielen avain haki ja sai STM:n päätöksellä jatkorahoituksen ajalle ja myönsi hankkeelle euroa Kaste-rahoituksesta. Tästä kokonaisuudesta Kouvola sai omalla hakemuksellaan jatkorahoitusta ajalle yhteensä euroa. YPK-hankkeessa pystyttiin jo joltakin osin vastaamaan Kouvolan kaupungin kiireellisiin päivystyspalveluihin ja niiden saatavuuteen. Sosiaali- ja kriisipäivystystoiminnan käynnistyminen viimeisen kuukauden aikana oli merkittävä saavutus ja tämä työ jatkuu YPK2-hankkeen aikana. Jatkohankkeessa koulutetaan sosiaali- ja terveyskeskusten vastaanottojen henkilöstöä mielenterveys- ja päihdetyön varhaiseen tunnistamiseen ja 36

37 hoitoon. Lisäksi jatkohankekaudella käynnistetään kokemusasiantuntijakoulutus Kouvolassa. 37

38

39

40 40

41 41

42 42

43 43

44 44

45 45

46 46