Kunnanvaltuutettu Markka ja moraali. »Ilman päämäärää ei pääse perille» Toimittanut Jarmo Hyytiäinen KUNNALLISALAN KEHITTÄMISSÄÄTIÖ

Transkriptio

1 Markka ja moraali

2

3 Kunnanvaltuutettu Markka ja moraali»ilman päämäärää ei pääse perille» Toimittanut Jarmo Hyytiäinen KUNNALLISALAN KEHITTÄMISSÄÄTIÖ

4 Copyright: Kunnallisalan kehittämissäätiö sekä kirjoittajat ja valokuvaaja Toimittanut: Jarmo Hyytiäinen Valokuvat: Jarmo Hyytiäinen Graafinen asu: Markus Itkonen Paino: Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2001 ISBN

5 Sisällys Lukijalle asiamies Lasse Ristikartano, Kunnallisalan Kehittämissäätiö 9 2. VALTAANPÄÄSYN ODOTUKSET kansanedustaja Heli Paasio, Turku KUNTIEN TULEVAISUUS Strategista ajattelua, kauppatieteen maisteri Tuomas Piirtola, Jyväskylä 14 Vaihtoehto muuttoliikkeelle, ohjelma-asiamies Tuomas Perheentupa, Suomen Kylätoiminta ry KUNNAT JA GLOBALISAATIO Tulevaisuus on tehtävä itse, rehtori Petteri Paronen, Kuopion yliopisto 31 Matti Nykäsestä Jorma Ollilaan, viestintäjohtaja Petteri Järvinen, Saunalahti Oyj 38 Hyvinvointipolitiikka kansainvälistyvässä maailmassa, tutkija Marjaana Kopperi, Helsingin yliopisto SUURI EI OLE KAUNISTA professori Krister Ståhlberg, Åbo Akademi KUNNALLINEN DEMOKRATIA Paikallisdemokratiasta ratkaisu, teologian kandidaatti Antti Pentikäinen ja oikeustieteen tohtori Jyri Inha, Helsingin yliopisto 53 5

6 Kunnallinen aktiivisuus, professori Juha Sihvola, Jyväskylän yliopisto 58 Vallasta ja vaikuttamisesta, apulaiskaupunginjohtaja Ilkka-Christian Björklund, Helsinki SUORA KANSANVALTA KUNNASSA hallintotieteen tohtori Marja Sutela, Joensuun yliopisto TALOUDEN TUNNUSLUVUT toimittaja Kaarina Sinerkari, Helsingin Sanomat KYSE ON RAHASTA toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes, Karjalohja KUNTATALOUS Terve kuntatalous, professori Kari Neilimo, Tampereen yliopisto 95 Kuntatalouden rahoitusrakenteesta, valtiotieteen kandidaatti Arto Laitinen, Vantaa TEORIASTA KÄYTÄNTÖÖN Vallankäytön ydinalue, kunnanjohtaja Jouni Mutanen, Siilinjärvi 109 Elimäellä elettyä, kunnanjohtaja Päivi Rahkonen, Elimäki SAMA PÄÄMÄÄRÄ Yritysjohto ja kunnalliset päättäjät, konsernijohtaja Pekka Paasikivi, Oras Oyj, Rauma PERUSTURVAN PUOLUSTUS Kuntien käytettävä valtaansa, Euroopan parlamentin jäsen Piia-Noora Kauppi, Oulu 126 Miten sen Lahdessa teimme, kaupunginjohtaja Kari Salmi, Lahti 132 Ympäristö osana perusturvaa, kustannuspäällikkö Tuomas Rantanen, Voima-lehti 137 6

7 Perusturvaa tämäkin, toimitusjohtaja Harri Kainulainen, Lähivakuutus Keskinäinen Yhtiö MORAALI ON HYVÄ ISÄNTÄ, MUTTA HUONO RENKI viestintäpsykologi Mirka Parkkinen, SEK & GREY Oy VALLANKÄYTÖN TÄYTTYMYS kansanedustaja Heli Paasio, Turku 155 7

8

9 Lukijalle Onneksi olkoon valtuutettu! Neljä vuotta valtuustotyötä on edessäsi. Työsi vaikuttaa kuntasi ja sen asukkaiden tähän päivään ja huomiseen. Tulokset päätöksistä näkyvät joskus vasta vuosien päästä. Joudut siis perehtymään ja ottamaan kantaa hyvin laaja-alaisesti erilaisiin asioihin sekä konkreettisiin että periaatteellisiin. Päätöksentekoa inspiroimaan ja tarkankin asiatiedon hakuun soveltuu tämä kirja Markka ja moraali ilman päämäärää ei pääse perille. Monipuolisen kirjan on toimittanut Jarmo Hyytiäinen, jolle samoin kuin kirjoittajille esitän parhaat kiitokseni. Valtuustokeskusteluja ryydittämään toimitamme lisäksi kaikkiin kuntiin Markka ja moraali -nimisen videon. Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS on itsenäinen ja sijoitustuotoillaan itse toimintansa rahoittava yleishyödyllinen säätiö. Sen toimintaa on lyhyesti kuvattu kirjan viimeisellä aukealla. Helsingissä, joulukuussa 2000 Lasse Ristikartano Asiamies Kunnallisalan kehittämissäätiö 9

10

11 Valtaanpääsyn odotukset 1 Kansanedustaja Heli Paasio Turku Minua pyydettiin ehdokkaaksi kesällä Olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja ikää oli 18 vuotta. Nuorten Kotkien, sosialidemokraattisen puolueen varhaisnuorisojärjestön, kesäleirillä joku vetäjistä alkoi puhua tulevista kunnallisvaaleista ja puolueeseen liittymisestä. Ei siinä kauaa tarvinnut suostutella, kun meitä innokkaita löytyi toista kymmentä. Lupauduimme lähtemään tuleviin vaaleihin yrittämään. Jälkikäteen olen todennut, että se oli hetken mielenhäiriö, josta seuraukset oli kannettava myöhemmin. Läpimenosta ei tuolloin haaveiltu. Pääasia oli, että oltiin joukolla mukana. Silloin saisimme äänemme paremmin kuluviin. Tosin ei meillä vielä silloin ollut mitään yhtenäistä sanomaakaan levitettäväksi. Halusimme kertoa, että puolueessamme toimii myös nuoria. Halukkaita puolueemme listoille löytyi enemmän kuin ehdokaspaikkoja oli jaossa. Oli suoritettava jäsenäänestys. Menestyin äänestyksessämme hämmästyttävän hyvin. Jopa niin hyvin, että minua alkoi pelottaa. Entä sitten, jos... Toki mukaan lähdin sitä varten, että tulisin valittua, mutta silti. Vasta silloin tajusin mahdollisuuteni menestyä tosi koitoksessa. En ollut varautunut vaalitaistelurumbaan. Haastatteluissa olisi pitänyt osata vastata milloin mihinkin. Sekä yksityiskohtiin että suuriin linjauksiin. Monesti mietti kauhuissaan, mihin oli ryhtynyt ja miten tietämätön oli monista asioista. Ensikertalaisen etunani oli, etten ymmärtänyt lä- 11

12 1 ODOTUKSET heskään kaikkia kaupungissa toteutettuja ratkaisuja. Olin vapaa menneisyyden taakoista. Minulle riitti, kun sain keskittyä tavallisen kuntalaisen ongelmiin. Halusin kuunnella ja keskustella aina kun voin. Koulumaailma oli minulle tutuin, olinhan vasta vuosi aiemmin jättänyt lukion taakseni. Olin valmis taistelemaan ymmärrettävämmän ja avoimemman politiikan puolesta. Vaalikamppailun aikana tulin sanoneeksi eräälle toimittajalle, että Turun asiat ovat päin persettä. Tämä kommenttini julkaistiin lehdessä. Näistä kommenteistani sain kuulla, että odotas vaan likka, niin sinäkin olet kiltisti ruodussa. Oli kuulemma turha nahistella, kun pojat talolla kuitenkin sanelevat mitä pitää tehdä. Minua ei liikauttanut mitenkään, mitä jotkut pojat talolla meinasivat. Ajattelin, että asioita pitää hoitaa kuntalaisten parhaaksi, eikä heittäytyä marionetiksi, jolloin toiset saisivat vedellä naruista milloin mihinkin suuntaan. Oma kampanjani ei perustunut suureen rahan käyttöön, vaan henkilökohtaiseen tavoitettavuuteen. Käyntikortti, nuorten ehdokkaiden yhteinen lehti ja puolueen yleiset vaalimainokset olivat työvälineeni. Niitä jaettiin postiluukkuihin ja kädestä käteen. Itse pyrin kiertämään tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Olin siellä, missä ihmiset liikkuivat. Omien tilaisuuksien järjestäminen olisi ollut turhaa. Osallistuin muitten ehdokkaiden lailla kunnallisjärjestön toritapahtumiin. Tiesin, että jos valtuutetuksi asti yllän, niin töitä täytyy tehdä. Tuo huikea toiveitten, täyttymysten ja kauhukuvien ilta koitti. Vaalituloksen kuulin Turun Työväentalolla. Olin saanut ääniä paljon yli villeimpienkin odotusten ja tulin valituksi valtuustoon. Siitä alkoi valtuutetun työni. Uskoni päätöksentekijöiden moraaliin ja päätösten oikeudenmukaisuuteen oli kokeva kovia. 12

13 Vihtiläinen Mäkiniemen perhe seurasi kunnallisvaalikeskustelua, valtuutettujen valintaa ja tämän kirjan tekoa syyskesästä lähtien. Viestintäkonsultti Outi Mäkiniemi ja tuotemarkkinointipäällikkö Timo Mäkiniemi lukivat asiantuntijakirjoitukset läpi tavallisina kuntalaisina. He kommentoivat kirjoituksia kuvateksteissä: Kansanedustaja Heli Paasio antaa itsestään rehellisen, avoimen ja aidon kuvan. Juttu on harvinaisen herättävä ja omakohtainen kertomus nuoren, tulevan valtuutetun poliittisista odotuksista ja politiikan realiteeteista. 13

14 2 Kuntien tulevaisuus Kauppatieteen maisteri Tuomas Piirtola Jyväskylä Tuomas Piirtola on määrätietoinen nuori tutkija. Hän luki itsensä maisteriksi vuodessa ja seitsemässä kuukaudessa. Hänestä tuli Jyväskylän yliopiston nuorin maisteri. Pro gradu -työnsä hän teki Suomen talouskasvusta erityisalueenaan aluetalous. Kunnat tarvitsevat strategista ajattelua Onnekkaat valitut! Toivottavasti teillä kaikilla on tuoreita ja realistisia ideoita siitä, miten kunnallispolitiikassa tulisi vaikuttaa. Neuvoja lienee turha antaa, mutta uudet näkökulmat avartavat. Yritän valaista teille omaa näkemystäni siitä, miten kunnat voivat menestyvät ja miten menestystä voidaan tukea kunnallispolitiikalla. Kunnan tehtävä Laveasti ajatellen kuntien tehtävänä on vastata asukkaidensa hyvinvoinnista. Koko yhteiskunnan tehtävänä on hyvinvoinnin maksimointi, ja kunta toteuttaa tätä tehtävää pienemmässä mittakaavassa. Kunnallispoliitikon tulisi kantaa aina mielessään ajatusta, että hänen tehtävänsä on omilla päätöksillään vaikuttaa siihen, että kuntalaiset voivat hyvin. Strategiaa käytetään usein liike-elämässä kuvaamaan 14

15 valittua toimintatapaa, jolla pyritään annettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Strategiaa luotaessa analysoidaan toimintaympäristön vahvuudet ja heikkoudet, asetetaan tavoitteet ja luodaan suunnitelma tavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä ajattelua kannattaisi soveltaa myös kunnallispolitiikkaan. Kunnan toimintaympäristö TUOMAS PIIRTOLA Kunnan toimintaympäristö on mitä moninaisin; harvalla yrityksellä on niin monta edunsaajaa ja toimintoa omalla alueellaan kuin kunnalla. Asukkaat, yritykset, infrastruktuuri ja maantiede määrittävät pääosin kunnan toimintaympäristön. Kunnan strategia valitaan näiden tekijöiden pohjalta, ja sieltä löytyvät myös keinot strategian toteuttamiseksi. Kuntalaiset vaikuttavat kunnalliseen päätöksentekoon suoraan kunnallisvaaleilla. Lisäksi kuntalaisten asukasluku, mielipiteet, muuttohalukkuus, tyytyväisyys, tulotaso, ikärakenne, ammatit, työttömyysaste ja koulutustaso ovat ominaisuuksia, jotka tekevät kunnasta itsensä näköisen ja vaikuttavat siihen, mitä kunnassa tehdään. Asukkaat ovat kuntien tärkein sidosryhmä, ja he vaikuttavat kaikkein eniten kunnan toimintaympäristöön. Esimerkiksi väkiluku kertoo kunnasta paljon, ja se on yleisimmin käytetty mittari kuntia vertailtaessa. Naapurikuntien asukkaat, kesämökkiläiset, kuntaan muuttoa harkitsevat tai muuten kuntaan liittyvät asukkaat ovat tärkeä kuntaan kohdistuva voimatekijä. Monissa tapauksissa kunnallisia palveluja käyttävät useiden lähikuntien asukkaat. Ymmärrettävästi kunnan tulee jotenkin huomioida nämä ulkopuoliset asukkaat, vaikka heillä ei ole suoraa päätösvaltaa kunnan asioihin. Yritykset, niin omat kuin ulkopuoliset, ovat toinen tärkeä sidosryhmä. Yksityiset yritykset vastaavat taloudellisesta toiminnasta, joka on jokaiselle kunnalle elintärkeää. Kunnat tavoittelevat yritysten investointeja omalle alueelleen ja ovat valmiita houkuttelemaan niitä monin keinoin: tonttimaata luovuttamalla ja rahoitusta 15

16 2 TULEVAISUUS Olemme muuttaneet Nummelaan vasta vähän aikaa sitten, ja kun tuo Juliakin on vielä pieni, niin kaikki koulutukseen liittyvät asiat kiinnostavat. Luonnollisesti meitä kiinnostaa myös se, mihin kunta haluaa panostaa tulevaisuudessa, miten yrittäjyyttä kunnassa kannustetaan ja miten lähialueilla menossa olevat kaavoitusjutut vaikuttavat meidän elämäämme. Lapsiperheitä koskettavat asiat ovat yleensäkin tärkeitä. 16

17 hankkimalla. Myös ympäristökuntien yritykset ovat tärkeitä kuntalaisten työpaikkojen tarjoajina. Saman seutukunnan kunnat ovat kuntien tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Usein ne kilpailevat samoista asukkaista. Siten ympäristökunnat ovat tärkeä huomioitava tekijä kuntastrategioita mietittäessä. Analogia naapurimaihin ja kansainvälisen yhteistyön tärkeyden korostumiseen on ilmeistä. Muilla kunnilla tarkoitetaan esimerkiksi samanlaisia kauempana sijaitsevia kuntia: yliopistokaupunkien tapauksessa muita yliopistokaupunkeja. Infrastruktuurilla tarkoitetaan niin itse kuntaorganisaatiota kuin kunnan rakenteita. Kuntaorganisaation joitakin osia on vaikea muuttaa nopeasti. Esimerkiksi sairaalapalvelut ostetaan sairaanhoitopiiriltä, kunnan alueella on tietty määrä kouluja ja kunnan virkamiehet ovat erityisen konservatiivisia. Rakennukset ja katuverkosto ovat esimerkkinä muusta tärkeästä infrastruktuurista. Kunta, jossa on jäähalli, konserttitalo, jalkapallostadion, lentokenttä, hypermarketti ja tuomiokirkko, valitsee strategiansa eri pohjalta kuin pelkän bussipysäkin ja kunnantalon varassa elävät. Strategian valinta TUOMAS PIIRTOLA Torikauppiaat kilpailevat tuotteidensa kanssa toisten torikauppiaiden ja lähikauppiaiden kanssa. Samoin kunnat ja seutukunnat kilpailevat toisten kuntien ja seutukuntien kanssa. Mistä kunnat sitten kilpailevat? Ne myyvät omaa aluettaan uusille asiakkaille, uusille asukkaille ja yrityksille sekä vanhoille asiakkaille, jo alueella oleville. Kunnat kilpailevat myös valtionrahoituksesta eri hankkeisiin. Mikään hanke ei ole hyödyllinen, jollei se lisää alueen kansantuotetta eli kassavirtaa, mitä jokainen uusi investointi tekee. Kuntien varsinaisia kilpailijoita eivät ole naapurikunnat, vaan niiden kohtalot kulkevat käsi kädessä seutukunnittain. Kilpakumppanit löytyvät muista samanlaisista alueista, jotka ovat valinneet saman strategian. Kasvukeskukset kilpailevat toistensa ja taantuvat 17

18 2 TULEVAISUUS alueet toistensa kanssa. Kilpailu ei rajoitu kotimaan rajojen sisälle, kuten ei yritystenkään kilpailu. Esimerkiksi Helsingin luonnollinen kilpakumppani on Tukholma ja Oulun muut teknologiaan keskittyneet yliopistokaupungit, esimerkiksi Englannin Cambridge. Usein kuntien kehitysnäkymistä keskustellessa törmätään kasvukeskusten ihanuuteen, ja ollaan sitä mieltä, että ainut tie menestyä on kuulua kasvukeskuksiin tai niiden vaikutuspiiriin. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista suurimmalle osalle kunnistamme, ja muitakin vaihtoehtoja tulee olla. Toiseksi vaihtoehdoksi voisi tarjota elinvoimaisuuden säilyttämistä, jota kuitenkin erotukseksi kasvukeskusstrategiaan kutsutaan tästä lähin taantumastrategiaksi. Taantumaa ei kuitenkaan tule mieltää tässä yhteydessä taloudelliseksi alamäeksi. Väitän, että kunnat voivat toimia menestyksekkäästi valitessaan näiden kahden perusstrategian väliltä. Tärkeää on, että strategian valinta on tehty perusteellisesti eli kunnan toimintaympäristö on tulkittu oikein ja että valintaa tuetaan riittävin toimenpitein. Molempien strategioiden tavoitteena on varmistaa kuntalaisten hyvinvoinnin maksimointi eli kunnan perustehtävän toteutuminen. Kumpi strategia tulisi valita? Kasvukeskuksena toimiminen houkuttaa, ja siitä tulisi kaikkien mahdollisten tarjokkaiden kilpailla, sillä mahdollisuudet tähän on vain rajatulla joukolla suuria kaupunkiseutuja. Muiden tulee asemoitua enemmän taantuma- kuin kasvukeskusstrategian suuntaan. Kunnan toimintaympäristöstä löytyy vastaus kumpaan suuntaan liikkua. Alueella toimivat yritykset vaikuttavat myös strategiavalintaan. Kansainvälisessä taloudessa yritystoiminta on alueellisesti huomattavan keskittynyttä. Esimerkiksi USA:ssa autoteollisuus on keskittynyt Detroitin alueelle, viihdeteollisuus Los Angelesiin ja meille suomalaisille niin rakas IT-teollisuus Silicon Valleyn alueelle. Suo- 18

19 messakin keskittymisen edut on ymmärretty, ja useimmat alueet keskittyvät informaatioteknologiaan jotkut, esimerkiksi Kuopio bioteknologiaan. Tärkeää on, että keskitytään. Yksikään seutukunta ei voi olla hyvä kaikessa. Tämä pitää paikkansa erityisesti kehittyvien alojen kohdalla. Voimakkaasti eteenpäin menevät yritykset tarvitsevat toistensa tukea tuotekehittelytoiminnassa. Henkilökohtaiset suorat kontaktit edistävät yhteistyötä. Yhteen alaan keskittymistä täytyy tukea myös julkisella sektorilla. Usein alueen korkeakoulut keskittävät tutkimustaan painopistealueille, jotka ovat elinkeinoelämän kanssa yhteisiä. Keskittyminen pyrkii takamaan alan tuotteille myös paikallista kysyntää, jonka merkitystä ei saa vähätellä. Teollisuudessa esimerkiksi Nokia ja sen useat alihankkijat toimivat samoilla paikkakunnilla. Strategian menestyksellinen toteuttaminen Kuntien strategiavalinta on periaatteessa helppo. Ongelmia saattaa syntyä kuitenkin kasvukeskusseutukuntien reuna-alueilla, jos kunnat eivät osaa päättää, mihin seutukuntaan kuulua. Vaikeampaa on sen sijaan menestyksekkäästi toteuttaa valittua strategiaa. Yleisin ongelma on rohkeuden puute. Ei olla varmoja valinnasta. Jäykässä kunnallisorganisaatiossa tämä korostuu, kun vastahankaajista ei ole puutetta. Kotikunnassani Jyväskylässä kasvukeskusstrategiaa on toteutettu rohkeasti kunnan ylimmän luottamus- ja virkamiesjohdon voimin. Valtuusto ja muut luottamuselimet ovat usein olleet hieman jälkijunassa. Tulosta on kuitenkin syntynyt ja luottamushenkilöiden enemmistö on toimintaan tyytyväinen. Kilpailukykyinen kasvukeskus TUOMAS PIIRTOLA Kasvukeskusstrategian toteuttaminen lähtee liikkeelle suunnitelmista ja ideoista. Alueella tulee vallita jonkinasteinen yhteisymmärrys mihin suuntaan liikutaan. 19

20 2 TULEVAISUUS Täydellistä konsensusta oman kunnan valtuustosalissa ei tarvita. Tärkeämpää on, että naapurikunnat, alueen korkeakoulut ja elinkeinoelämän edustajat ovat lähes yhtä mieltä tulevasta kurssista. Useiden osakkaiden seutukunnallinen kehittämisyhtiö on mainio idea suunnitelmien ja yhteisten hankkeiden, suuren kasvukeskusstrategian koordinoimiseksi. Näin saadaan yritysmaailman tehokkuutta päätöksentekoon ja luotua yhteistyön ilmapiiri sitomalla merkittävät tahot samojen hankkeiden taakse. Kun peruslinja on valtuustojen ja kuntalaisten siunaama, sujuu toteuttaminen paremmin osittain ulkopuolisin voimin. Kuntaliitokset ovat vain imagollinen keino lisätä seutukuntien houkuttavuutta. Kasvukeskuksen rakentamiseen riittää perustettu organisaatio, kehitysyhtiö. Yhteinen kehitysyhtiö tarvitsee kuitenkin riittävästi resursseja ja päätösvaltaa. Se toimii seutukunnan käyntikorttina investoiville yrityksille, ja siten kehitysyhtiöllä tulisi olla valtuudet tarjota tontti- ja rahoitusratkaisuja koko seutukunnan alueelta. Kehitysyhtiössä työskentelevän on oltava aidosti kiinnostunut seutukunnan elinkeinotoiminnasta ja yritysten palvelusta. Kunnan toiminnan yhtiöittäminen muillakin palvelualoilla on kasvukeskuksissa viisasta. Näin palvelujen tuotantoon voidaan ottaa mukaan naapurikunnat ja hankkeista tulee yhteisiä koko seutukunnalle. Yhtiöittämällä palveluja saadaan näiden toteuttamiseen lisää tehokkuutta, reagointinopeutta sekä valmiutta muutoksiin, sillä yksityisessä yrityksessä ei jokaista hanketta tarvitse hyväksyttää kunnallisessa byrokratiassa. Mutta kaikkia palveluja ei kannata yhtiöittää, koska osa ei sovellu luonteeltaan yritystoiminnalla toteutettavaksi. Esimerkiksi koulutustoimi on tällainen. Sen sijaan kunnallinen sinfoniaorkesteri, teatteri tai liikuntapaikka soveltuvat erinomaisesti yritystoiminnaksi. Yhtiöittäminen lisää toimivuutta, tehokkuutta ja mahdollistaa sujuvan yhteistyön naapurikuntien kesken. Kunnan tulee nähdä omat hankkeensa strategisina liikkeinä. Klassinen, polemiikkia nostattava esimerkki on 20

21 jäähallin rakentaminen. Osa haluaa nähdä hallihankkeen pelkästään jääkiekkoilijoiden tukemisena tai yksityisen urheiluliiketoiminnan tukemisena. Näin asia usein onkin, mutta kannattaa ajatella myös kunnan hyötyjä hankkeesta. Huippu-urheilu lisää seutukunnan julkisuutta ja tunnettavuutta. Nuorista insinööreistä, tämän päivän halutuimmista työläisistä monet pitävät jääkiekosta ja asettuvat mieluusti SM-liigapaikkakunnalle, joten miksei yritys tekisi samoin. Tuoreista hankkeista strateginen menestysesimerkki on Lahden Sibelius-talo. Sen on kehuttu konserttitalojen huippuluokkaan, joten pelkkänä rakennuksena se on lisännyt Lahden julkisuutta ja profiloinut kaupunkia kulttuuriystävällisemmäksi. Korkeatasoiset peruskoulut, toisen asteen oppilaitokset ja erityisesti korkean asteen oppilaitokset voivat parantaa kunnan imagoa ja houkutella opiskelijoita, tulevaisuuden tekijöitä alueelle. Sosiaali- ja terveyspalvelujen hyvä hoito on etu ja ylpeyden aihe. Tämä näkyy usein matalampana rikollisuutena. Sosiaalipalvelujen epäonnistuminen sen sijaan heijastuu epävarmuutena koko kuntaa kohtaan ja on selvästi riskitekijä niin yrityksen sijainti- kuin muuttajien asukkaiden asuinpaikkaa valittaessa. Sekin on kilpailuetu, että ei erotuta negatiivisesti joukosta. Kunnan tulopuolella kannattaa kilpailla verotuksella, sillä veroprosentti kiinnostaa kaikkia alueelle sijoittumista harkitsevia. Erityisesti kiinteistöverolla, haittaluonteisilla veroilla ja maksuilla voi erottua. Kunnissa tulee uskaltaa myös verojen ja maksujen avulla ohjata asukkaita viisaaseen toimintaan. Negatiivisia veroja, tukia ei tule unohtaa. Kannustaminen liikuntapalvelujen käyttöön, autottomuuteen ja seuratoimintaan voi olla osa kunnan toimintaa. Torjuttu taantuma TUOMAS PIIRTOLA Taloudellinen taantuma ei ole väistämätön, vaikka lisäresurssien hankkiminen kuntaan on vaikeaa ja kasvukeskukset houkuttelevat asukkaita muuttamaan pois. Täl- 21

22 2 TULEVAISUUS löin kunnan strategiana on pitää nykyiset asukkaat ja taata heille edellytykset toimeentulon ja hyvinvoinnin hankkimiseen. Tätä strategiaa noudatettaessa voidaan osin nojautua samoihin menestysresepteihin, kuin kasvukeskuksissa: seutukunnallista yhteistyötä vahvistetaan, ollaan aktiivisia ja kannetaan huoli peruspalveluista. Niillä kunnilla, joilla ei ole mahdollisuuksia luoda modernin teknologian osaamiskeskuksia, on vaihtoehtona erikoistua pienempään ja vähemmän teknologiaa vaativaan yritystoimintaan. Esimerkiksi maaseudulla hyvinvointia voidaan lisätä maatilamatkailua kehittämällä ja vapaa-ajan palveluja tarjoamalla. Olennaista on jälleen nopea reagointi muutoksiin, organisaation tehokkuus. Kasvukeskuksiin kuuluvaan tieto ja osaaminen korvataan yrittäjyydellä. Esimerkiksi Länsi-Lapin kuntien menestystarinana voi olla tunturimatkailu. Kunta toteuttaa strategiaansa aktiivisella elinkeinopolitiikalla. Keskeinen rahoituslähde on EU:n eri rahastot, joiden hyödyntäminen tulee hallita. Kasvukeskuksissa on varaa rakentaa monipuoliset kulttuuripalvelut, mutta taantuvilla alueilla kunnalliset hankkeet keskitetään suoraan yritystoimintaa hyödyttäviin hakkeisiin. Konserttitalo on turha siellä, missä ei ole riittävää asiakaspotentiaalia. Silloin on parempi rakentaa esimerkiksi moottorikelkkaverkosto. Peruspalvelut ovat taantuvien alueiden etu ja ongelma. Kasvukeskuksissa palvelujen tuottaminen kasvavalle väestömäärälle on vaikeaa, kun taas taantumastrategiassa hyvästä palvelutarjonnasta tulee selvä etu. Kunnallisella hammaslääkärillä käynti on 3000 asukkaan maaseutukunnassa helpompaa kuin asukkaan kaupungissa. Tällä edulla kunnat voivat houkutella lisää asukkaita. Esimerkiksi kesämökkiläisiä voi asuinkunnan vaihtaminen houkuttaa. Harvoin he tuovat kuntaan lisäresursseja, vaihtavat töihin kunnan alueelle, mutta lisää verotuloja he kuntaan tuovat. Muuton esteenä saattaa olla lukion puute tai erikoislääkäripalvelujen vähäisyys. 22

23 TUOMAS PIIRTOLA Ainakin näin kaupallisen koulutuksen saaneille kunnan vertaaminen yritykseen helpottaa kunnan toiminnan ymmärtämistä. Jyväskylän yliopiston nuorin maisteri Tuomas Piirtola on koonnut kattavan ja yksityiskohtaisen työkalupakin, joka houkutellee valtuutetut strategiatyöhön. Innostava ja ideoita antava juttu. 23

24 2 TULEVAISUUS Tulevaisuusvinkit kunnallispäättäjille Esiteltyjen strategiamallien tarkoituksena on patistaa valtuutettuja ajattelemaan kunnan asioita kokonaisuutena ja tulevaisuuslähtöisesti. Tähän loppuun olen koonnut muutaman vinkin pohdittavaksi. 1. Muista kenen valtakirjalla toimit. Tehtävänäsi on edistää asukkaiden parasta, parantaa heidän hyvinvointiaan. Et ole toteuttamassa omaa ideologiaasi ja maailmankatsomusta, vaan ajamassa kuntalaisten parasta. 2. Ajattele kokonaisvaltaisesti. Kunnallispolitiikan syövereissä voi kokonaistilanne unohtua, jolloin pitkän tähtäimen tavoitteet hautautuvat hallinnollisten yksityiskohtien tai valtapelin alle. Hyvällä strategialla ja sen tehokkaalla toteuttamisella voidaan menestyä. 3. Ole rohkea ja uskalla päättää. Kunnallisorganisaatio on jäykkä ja usein asioiden käsittely vie aikaa ja hyviäkin hankkeita vastustetaan vastustamisen vuoksi. Riskiä tulee sietää ja epävarmoihinkin hankkeisiin on uskallettava tarttua nopeasti. Jos mitään ei tehdä, niin mitään ei tapahdu. Uskalla tarvittaessa delegoida valtaa yrityksille ja liikelaitoksille. 4. Ole aktiivinen seutukunnallisessa ja muussa yhteistyössä. Kukaan ei menesty yksin eivät ainakaan rajanaapurit. Monien kunnallisten asioiden pitäisi olla seutukuntien yhteisesti päätettävissä. 5. Katso ulospäin, opi muiden menestyksestä ja ole selvillä tulevaisuuden trendeistä. Suomessa kaikki kunnat voivat olla menestyjiä, jos ne löytävät oman menestysstrategiansa. 24

25 Ohjelma-asiamies Tuomas Perheentupa Suomen kylätoiminta ry Tuomas Perheentupa asuu pienessä 1400:n asukkaan Karjalohjan kunnassa läntisellä Uudellamaalla. Hän käy töissä Helsingin ydinkeskustassa ja työskentelee maaseutumaisen elämänmuodon puolesta. Vaihtoehto muuttoliikkeelle? Kysymys: Mitä Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin yritys Nokia myy? Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus on, että kännyköitä ja tietoliikennejärjestelmiä. Vastaus on hieman yksioikoinen, sillä kännykät ovat vain välineitä itse perusajatuksen toteuttamiseen. Varsinainen myyntiartikkeli on huomattavasti mullistavampi: Nokia myy ihmisille paikasta riippumattomuutta. Ensimmäistä kertaa koko teknisen kehityksen historiassa ihminen kykenee pitämään yhteyttä mihin päin tahansa ja olemaan tavoitettavissa ilman sidonnaisuutta puhelinlankoihin tai muihin fyysisen tilan asettamiin rajoituksiin. On kansallinen ylpeydenaihe, että Suomi on paikasta riippumattomuuden sallivan teknologian johtava kehittäjä maailmassa. Tästä syystä on melkoinen paradoksi, että suomalaisessa työelämässä paikasta riippumattomuus ei näytä lisääntyneen, vaan päinvastoin vähentyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Teknisestä kehityksestä huolimatta työtä ei ole onnistuttu siirtämään ihmisten asuinsijoille, vaan työ ja osaaminen keskittyvät kiihtyvällä vauhdilla muutamiin kasvukeskuksiin. Tästä on seurauksena paraikaa käynnissä oleva massiivinen muutto- 25

26 2 TULEVAISUUS liike, jonka vaikutukset ulottuvat tavattoman laajalle suomalaiseen yhteiskuntaan. VTT:n erikoistutkija Pekka Lahti esitti parisen vuotta sitten karkean arvion, jonka mukaan pääkaupunkiseudulle tai suureen kasvukeskukseen muuttava yksittäinen henkilö aiheuttaa noin markan yhteiskunnalliset kertakustannukset pelkästään infrastruktuuriinvestointien osalta. Tämä tarkoittaa sairaaloiden, koulujen, liikenneväylien, päivä- ja vanhainkotien, asuntokannan ja muun infrastruktuurin rajua laajentamis- ja uudisrakentamistarvetta. Siten esimerkiksi jo sadantuhannen ihmisen muutosta kasvukeskittymiin koituu yhteiskunnalle osapuilleen 70 miljardin markan kustannukset. Muuttoliikkeen hinta yhteiskunnalle on viime vuosikymmenen alussa koetun pankkikriisin suuruusluokkaa. Kasvukeskusten ongelmat Ensi näkemältä tuntuisi, että muuttoliikkeen kärsijöinä olisivat ainoastaan ne kunnat, joita kutsutaan muuttotappiokunniksi, ja muuttovoittoa saavat kasvukeskittymät olisivat nimensä mukaisesti voittajia pudotuspeliksi miellettävässä kilpailussa asukkaista. Asukkaiden kannalta tarkasteltuna tilanne ei ole näin yksioikoinen. Muuttoliike on haitallinen myös muuttovoittoalueille itselleen. Kun väestönkeskittymisen seurauksia tutkailee pääkaupunkiseudun asukkaan näkökulmasta, ensimmäisenä mieleen tulevat joka-aamuiset ja -iltaiset, lähes absurdeilta tuntuvat ja hermoja koettelevat liikenneruuhkat. Toinen muuttoliikkeen aiheuttamista ongelmista on asuntojen hintojen karkaaminen tavallisten asunnonostajien ulottuvilta ja vuokratason huima nousu. Näiden seurauksena inflaatiokäyrä kohoaa ja palkkavaatimukset kasvavat. Kova tungos ahtaalle alueelle näkyy siinä, että kaupunkikuvan väljyys on häviämässä. Vähätkin kaupunkikuvaan väljyyttä tuovat alueet rakennetaan täyteen Helsingin keskustan Simonkenttää myöten. Suuret yri- 26

27 tykset havittelevat kaupungin harvoja hengähdyspaikkoja ja kulttuurisesti arvokkaita miljöitä, kuten Lapinlahden sairaalan aluetta ja VR:n makasiineja, rakentaakseen niiden tilalle uusia työpaikkakeskittymiä. Ihmisten siirtyminen juuriltaan saa aikaan sosiaalisten ongelmien pahenemista, mikä osaltaan altistaa nuoria huumeiden käytölle. Lapsiperheiden huoli siitä, että nuoret joutuvat huumeiden kanssa tekemisiin, on todellinen. Huumeiden käyttöön liittyvä moninainen rikollisuus on viime vuosina kasvanut nimenomaan suurissa kaupungeissa, mikä merkitsee asukkaiden turvallisuusriskin lisääntymistä. Viime aikoina on ollut havaittavissa, että vetovoimaisuuden kääntöpuolena alkaa ilmetä työvoiman muuttoa pois keskuksista. Keväällä 2000 Elintarviketieto Oy:n tekemässä tutkimuksessa keskimäärin 9 prosenttia suurten kaupunkien asukkaista ilmoitti olevansa valmis harkitsemaan maaseudulle muuttamista, mikäli heidän kokemansa taloudelliset eli työnsaantiin kohdistuvat ja sosiaaliset esteet saataisiin poistettua. Verotuksellisen tasa-arvoisuus TUOMAS PIIRTOLA Muuttotappiokunnissa haitat ilmenevät eri tavoin. Tyypillistä maaseudun muuttotappiosta kärsiville kunnille on väestön ikärakenteen ja huoltosuhteen vinoutuminen. Kun nuoret ja osaajat lähtevät, kuntien verotulokertymä alenee. Vastaavasti menot kasvavat, sillä ikärakenteen vinoutuessa kuntien maksamien sairaanhoitokulujen suhteellinen osuus kasvaa. Nämä yhdessä luovat tilanteen, jossa muuttotappiokunnat ovat pakotettuja korottamaan kunnallisverojen tuloveroprosenttia samalla kun palveluiden tasoa joudutaan heikentämään. Tämä kiihdyttää edelleen väestökatoa. Myöskään työmatkaliikenteen kustannuksien osalta verotus ei kohtele tasapuolisesti maaseutukuntien ja kasvukeskusten asukkaita. Suurimmissa kaupungeissa kunnallisista verovaroista on varaa kompensoida jopa puolet julkisen liikenteen kustannuksista. Maaseutu- 27

28 2 TULEVAISUUS Tuomas Perheentupa erittelee kirjoituksessaan mielenkiintoisesti muuttotappiokuntien ongelmat ja muuttovoittoalueiden palveluiden heikkenemisen. Liikenneruuhkat ja korkeat asuntojen hinnat ärsyttävät Tuomasta, joka asustaa pienessä 1400 asukkaan Karjalohjan kunnassa 90 kilometrin päässä Helsingin keskustasta. 28

29 TUOMAS PERHEENTUPA kunnissa julkista työmatkaliikennettä ei monissa tapauksissa ole edes tarjolla, vaan oman auton käyttö on työssäkäynnin välttämätön edellytys. Työvoimahallinnon hiljattain uudelleen määrittelemän säännöllisen työssäkäyntialueen mukaisesti työnhakija on velvollinen ottamaan työtä vastaan 100 kilometrin säteeltä asuinpaikastaan. Tällöin edestakaisen työmatkan pituus voi olla 200 km päivässä, km vuodessa. Autoliiton laskelmien mukaan käytetyn henkilöauton suoranaiset käyttökustannukset ilman pääomakustannuksia ovat nykyisillä polttoaineen hinnoilla 0,93 mk/km, esimerkkitapauksessamme mk vuodessa. Työmatkavähennys kattaa työmatkakuluista tässä tapauksessa enintään mk. Sen yli menevät työmatkakustannukset työntekijä maksaa nettotuloistaan. Pelkästään polttoaineverojen määrä verovähennysoikeuden ylittävältä osalta on esimerkkitapauksessa mk vuodessa. Kun siis kasvukeskuksien asukkaiden julkista työmatkaliikennettä subventoidaan kunnallisista verovaroista, maaseudun työmatkalainen päinvastoin maksaa valtiolle veroja myös nettotuloistaan. Mainitut esimerkit osoittavat, että yleisesti veroasiantuntijoiden keskuudessaan vaalima ajatus verotuksellisesta neutraliteettista, verojen kohdentumisesta tasapuolisesta eri ryhmiin on ajatuksena hieno, mutta ei käytännössä toteudu. Palveluvarustuksen säilyminen vaikeissakin oloissa on kunnan elinvoimaisuuden säilymisen peruskysymyksiä. Koulun tai kaupan loppuminen ei ole elinvoimaisuuden kynnyskysymys, vaan oikeammin pitkän häviämistaistelun viimeisen vaiheen alku. Paljon on jo tapahtunut kunnassa siinä vaiheessa, kun nämä peruspalvelut joutuvat uhanalaisiksi. Muuttoliikkeen hillintä Maaseudun elinvoimaisuuden säilyminen on monen tekijän summa. Valtionhallinnon toimenpiteiden ohella yksittäisen kunnan elinvoimaisuus riippuu kunnan omista sisäisistä tekijöistä. Näitä ovat kunnan johdon 29

30 2 TULEVAISUUS osoittama kehittämistahto ja alueen kulttuurinen omaleimaisuus, asukkaiden yhteistyökyky, lukumäärä, ikärakenne, tulotaso ja työllisyysaste sekä yritysten määrä ja kannattavuus. Näiden yhteisvaikutus määrää pitkälti kunnan taloudellisen kyvyn ylläpitää asukkaita tyydyttävää palvelutarjontaa. Uusien maaseutuyrittämisen muotojen kehittäminen on tärkeää. Etätyön lisääntyminen voisi olla merkittävä muuttovirran pysäyttäjä ja jopa kääntäjä. Muistamme, että yhden kasvukeskukseen muuttavan henkilön aiheuttamat infrastruktuurikustannukset ovat markkaa. Siksi voi vain ihmetellä, että paikasta riippumattoman työn tutkimukseen, kehittämiseen ja kokeiluun on osoitettu vain vähän resursseja. Myös kaavoituksella on merkitystä maallemuuttajien asumisratkaisujen helpottamisessa. Ympäristöhallinnon pitäisi vähentää kaavoituksen taustalla aistittavaa ns. minkkitarha-ajattelua, jonka mukaan ympäristön kannalta on tarkoituksenmukaisinta keskittää ihmiset tiiviisiin taajamiin. Useimmat maaseudulle muuttamista harkitsevat ihmiset haluavat asettua maaseudun väljiin asuinoloihin, joissa on pihamaata, rauhaa ja yksityisyyttä. Tätä ihmisten luontaista tarvetta ja maaseudun vetovoimatekijää tulisi myös kaavoittajan ymmärtää. Kylätoiminnalla, toimintaryhmätyöllä ja muulla kolmannen sektorin toiminnalla on suuri merkitys maaseudun asukkaiden henkisen hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja toimintakyvyn vahvistajana. Olisi todella arvokasta, mikäli eri hallinnonalojen ja etujärjestöjen keskuudessa saavutettaisiin yhteinen kokonaisnäkemys, jonka pohjalta yhdyskuntarakennetta olisi mahdollista kehittää nykyistä tasapainoisemmin ja pitkäjänteisemmin. 30

31 Kunnat ja globalisaatio 3 Rehtori Petteri Paronen Kuopion yliopisto Kuopion yliopiston rehtori Petteri Paronen kuuluu nuoreen tutkijakoulukuntaan, jonka pitää toivottavana, että yliopistojen henkilökunta osallistuu aktiivisesti yritysten toimintaa asiantuntijoina. Hän on alueellisten yliopistojen puolestapuhuja. Tulevaisuus on tehtävä itse Kansantaloutemme kulmakivi on elinkeinotoiminta, erityisesti ulkomaankauppa. Informaatioteknologian kehittyminen on nostanut Suomen maailmantalouden polttopisteeseen. Kevääseen 2000 jatkunut telekommunikaation ja informaatioteknologian yritysten huima pörssikehitys on nykyisen väliaikaisen laskuvaiheen aikana analysoinnin arvoinen asia. Odotukset pientenkin yritystemme tulevaisuudesta ovat olleet erittäin positiivisia, jopa ylipositiivisia. Pörssiin sijoittamisesta on tullut myös tavallisten matti meikäläisten harrastus. Mitä tämä kaikki kuvastaa? Suomalaisten ajatusmaailmassa on tapahtumassa tärkeä muutos. Uskomme osaamisemme ja yritystemme menestykseen globaalisti. Rakennamme pienten, nyt jopa tappiollisten yritysten tulevaisuuteen miljardiluokan odotusarvoja. Vaikka suuria pettymyksiä tulee ja tuhannet piensijoittajat toteavat menetelleensä taitamattomasti, niin menneisyyteen ei ole paluuta. Olemme kansa- 31

32 3 GLOBALISAATIO kuntana yhä selkeämmin myös kansan syvien rivien tahdon mukaisesti osa globaalia maailman kehitystä. Olemme jopa avainasemassa luotaessa uusinta, maailmaa mullistavaa teknologiaa ja korkeinta osaamista. Kilpailukyvyssä parantamisen varaa Vuosittaisessa maailman valtioiden kilpailukykyanalyysissä Suomi sijoittui alkusyksystä 2000 julkaistussa arviossa maailman ykköseksi ja aiemmassa vuoden 1999 tietojen perusteella laaditussa kokonaisarviossa kolmanneksi Yhdysvaltain ja Singaporen jälkeen. Maamme arvioitiin teknologisen infrastruktuurin ja koulutusjärjestelmän rakenteen suhteen maailman toiseksi parhaaksi. Olemme vuosi vuodelta nousseet kohti maailman kovinta kärkeä. Olemme asemassa, jossa muilta ei juurikaan malleja ole kopioitavissa, vaan olemme luomassa itse kehityksen trendejä. Silloin riski virhevalintoihin kasvaa. Vaikka tutkimus- ja koulutusrakenteemme saa laajasti kiitosta, yliopistojen toimintaedellytysten vajavuus voi muodostua pahaksi pullonkaulaksi tulevalle kehityksellemme. Globalisaatiokehitys korostaa alueellistumista. Globalisaatio on ennen kaikkea alueiden toimintaa, jolle Suomi kehittäjä- ja muutosvaltiona luo globalisoitumisen edellytyksiä panostamalla koulutukseen ja tutkimukseen ja ottaen jatkossa toivottavasti nykyistäkin paremmin huomioon alueiden tasapuoliset kehittymismahdollisuudet. Luontaiset tiedon ja osaamisen keskittymät ovat kehityksen vetureita. Alueilla onkin ymmärrettävä, että alue itse on ensisijaisesti vastuullinen toimija. Kuten tiedämme muut ovat erityisesti pohjoista ja itäistä Suomea edellä. Euroopan Unionin keskiarvon saavuttamisen tuleekin olla vähimmäistavoitteemme kaikissa osissa maatamme. Alueellinen sitoutuminen merkitsee yhteisten kehittämisstrategioiden laadintaa ja niiden määrätietoista toteuttamista. Seutukuntien, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen keskinäinen yhteistyö on keskeinen voimavaratekijä. Myönteistä on, että yliopis- 32

33 tomme ovat ottamassa selkeästi kunnianhimoisemman roolin aluekehityksen moottoreina. Inhimillinen globalisaatio Suomi on kiistatta tärkeä toimija maailman globalisaatiokehityksessä. Lähiajan kysymys on, olemmeko virran vietävänä vai olemmeko kehittämässä inhimillistä globalisaatiota. Inhimillinen globalisaatio ottaa huomioon myös toiminnan eettisen vastuun, vastuun ympäristökysymyksistä, vastuun aluetalouksien kehittymisestä ja huomioi tasa-arvonäkökohdat sekä korostaa kansallista ja kulttuurien omaleimaisuutta. Inhimillinen globalisaatio korostaa tieteen merkitystä. Tieteen tavoitteena on totuus. Teknologian tavoitteena on käyttökelpoisuus ja hyöty. Tulevaisuuden läpimurrot ja syrjäytyminen PETTERI PARONEN On selvää, että jos Suomi haluaa olla globaalin kehityksen moottori ja todellinen kehityksestä hyötyjä, niin meidän tulee olla tutkimuksessa huipulla ainakin tietyillä alueilla. On myös kyettävä sanomaan ei niille kehityksen alueille, joissa koemme eettisten ja muiden riskien tuovan enemmän haittaa kuin hyötyä. Mielenkiintoista tulevaisuudessa on informaatioteknologian (IT) keskeinen merkitys kaikessa kehityksessä. Suomella on erinomainen mahdollisuus olla luomassa merkittäviä läpimurtoja yhdistämällä maailman huippuluokan IT-osaamisemme erittäin korkeatasoiseen bio-, terveys- ja ympäristötieteiden osaamiseemme. Olemme linjanneet tulevaisuutemme tietoon ja osaamiseen. Tähtäämme maailman huipulle tietoyhteiskuntana. Avainkysymys tässä kehityksessä on, kuinka omaksi ja tavoittelemisen arvoiseksi tämän tavoitteen arvioivat käytännön tason toimijat. Hyväksynnän kannalta on tärkeää, että kaikki kansalaisemme kokevat hyötyvänsä tulevasta kehityksestä. Lähtökohtamme ei voi olla pahimpien globalisaation irvikuvien mukainen 33

34 3 GLOBALISAATIO elitistinen kehitys, jossa ehkäpä vain 20 prosenttia työikäisistä kansalaisistamme, lähinnä kansainväliset huippuosaajat, nauttivat hedelmistä ja muu osa kansastamme syrjäytyy ja putoaa sekä työllisyyden että hyvinvoinnin kelkasta. Tämä kehityskulku johtaisi väistämättä myös yhteiskuntarauhan eri tavoin ilmenevään häiriintymiseen. Jotta näin ei kävisi, on tärkeää kiinnittää huomiota koulutustasomme jatkuvaan kehittämiseen ja osaamispääoman laaja-alaiseen edistämiseen. Koulutus luo tasa-arvoa Koulutustarjonnalla on suora yhteys alueen elinvoimaan. Yliopistokoulutuksen laajentamista tai harkittua uudelleen sijoittamista tulisikin valtiovallan toimenpitein käyttää maamme tasapainoisen alueellisen kehityksen tukena. Esimerkiksi Kuopion ja Joensuun yliopistojen ja Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun alueella on 2000 yliopistollisen aloituspaikan vajaus. Tämä vajaus, samoin kuin Lapin ja eräiden länsirannikkomme alueiden vajeet tulisi kattaa täysimääräisesti alueiden elinkeinoelämän toiminnan ja kehittymisen kannalta mielekkäällä tavalla. Luonnontiedettä vai kulttuuria? Tulevaisuuden työvoimatarpeen tyydyttäminen on suuri haaste suomalaiselle yhteiskunnalle. Tietoteollisuuden tarpeiden ohella, haasteiksi ovat muodostumassa liiketoimintaosaajien, opettajien sekä terveydenhuollon ammattilaisten kouluttaminen. Myös uuden, voimakkaasti kehittyvän bioteollisuuden osaamisen tarpeet tulee täyttää. Pienenevien ikäluokkien ja osin epätyydyttävän matemaattisluonnontieteellisen osaamisen vuoksi tämä ei ole helppo tehtävä. Tulisiko Suomessakin edetä kohti uutta ajattelua, jossa luonnontieteet luetaan osaksi kulttuuriosaamista? Nyt kulttuuriin katsotaan kuuluviksi lähinnä taiteet. Luonnontieteiden kytkeminen osaksi kulttuuriosaamis- 34

35 PETTERI PARONEN Kuopion yliopiston rehtori Petteri Paronen tuo vahvasti esiin koulutuksen merkityksen alueiden kehitykselle. Perinteinen opetuksen ja tutkimuksen toteuttaminen yliopistoissa ja korkeakoulussa on ei riitä. Globalisoituvassa yhteiskunnassa tarvitaan yritysten ja yliopistojen tiivistä yhteistyötä. 35

36 3 GLOBALISAATIO ta ja maallemme elintärkeää kansallista pääomaa, voisi helpottaa päättäjiä tekemään oikeita linjauksia koulutuksemme painopisteistä koko koulutusketjumme osalta. Yliopistojen yhteistyö lukioiden kanssa on yksi avainkeino kehityksessä. Jatkossa myös ammatillisen koulutuksen ja yliopistojen yhteistyötä on kehitettävä. Tämän yhteistoiminnan merkitys korostuu, koska ammatillinen tutkinto antaa yliopistokoulutuskelpoisuuden aivan kuin ylioppilastutkinto. Uudet osaamisalueet Tutkimuksemme tulosten tehokkaan hyödyntämisen kannalta tekniikan osaaminen on kehityksen edellytys. Oleellisinta ei ole, että joka yliopistossa on teknillinen tiedekunta. Sen sijaan eri tieteenalojen tiedon soveltamisen kannalta keskeistä tekniikan osaamista on oltava käytettävissä kaikilla yliopistopaikkakunnilla. Yliopistojen välinen verkottuminen ja ammattikorkeakouluyhteistyö ovat vastauksia tähän. Liiketoimintaosaamisen kehittäminen on yksi tärkeimmistä kansallisista tarpeistamme. Tuotamme maassamme tehokkaasti ideoita ja keksintöjä, mutta innovaatioiksi ne muodostuvat vasta kun niitä hyödynnetään tuotteissa ja palveluissa. Sadat tai jopa tuhannet yritykset ovat kehittäneet mallikelpoista teknologiaa ja ovat auttavasti uuden teknologian tuotteistaneetkin. Mutta yritysjohdon vienti- ja markkinointiosaamisen vajavaisuuden vuoksi ei maailman valloituksesta ole tullut riemulaulua, vaan pikemminkin surumarssi. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tehtävänä on pikaisesti luoda maahamme vankka liiketoimintaosaaminen ja aito kansainvälisyysosaaminen, joka palvelee menestyvän suurteollisuutemme ohella ja ennen kaikkea pientä, tutkimusintensiivistä yrityskantaamme. Kokonaan uudenlaisiakin toimintaedellytyksiä on luotava. Yliopistojen on luotava keinot synnyttää yliopistolähtöistä yritystoimintaa ja niiden on hyväksyttävä henkilökuntansa mukanaolo yrityksissä asiantuntijoina. 36

37 Yliopistoissa kehitteillä olevat sopimuskäytännöt ja innovaatioiden suojaus- ja kehittämiskäytännöt tähtäävät tähän. Ajatusmalli, jonka mukaan yliopistotutkijoiden tiedon käyttö yritystoimintaan on arveluttavaa, jopa valtion varojen ja valtiolle omistettavan ajan väärinkäyttöä, on aikansa elänyt. Siksi avainkysymyksiä onkin, miksi akateemiset ihmiset eivät ole kiinnostuneita yrittämisestä. Meidän on käytettävä kaikki keinot, myös taloudelliset ja henkiset kannustimet, jotta saamme kehitettyä perinteisen yrittäjyyden rinnalle uuden korkeasti koulutetun henkilöstön yrittäjyyden. Painopisteajattelua ja alueiden autonomiaa PETTERI PARONEN Teknologinen kehitys on maassamme edennyt kiitettävästi painopistesuuntausten tukemana. Tietoteollisuusohjelma, bioteknologian erityiskehittämistoimet, parhaillaan käynnistyvä liiketoimintaosaamisen ohjelma sekä osaamiskeskustoiminta ovat erinomaisia esimerkkejä hyvistä valtiovallan alullepanemista ja mahdollistamista keskitetyistä toimista. Yliopistojen perinteisiin tehtäviin on kuulunut opetus ja tutkimus. Oikeampi tapa olisi hahmottaa tehtäväämme uuden tiedon luonniksi, hallitsemiseksi, jakeluksi ja soveltamiseksi. Yliopistot ovat vaikuttavuudeltaan sekä globaaleja, kansainvälisiä, kansallisia että yhä korostuneemmin myös alueellisia toimijoita. Alueellisessa toiminnassa yritysten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aito kumppanuus on merkittävä voimavara. Tulevaisuus meidän on tehtävä itse. Kun sen itse teemme, saamme siitä mieleisemme. 37

38 3 GLOBALISAATIO Viestintäjohtaja Petteri Järvinen Saunalahti Oyj Viestintäjohtaja Petteri Järvinen hallitsee internetin, uuden matkapuhelintekniikan sekä niiden tarjoamat palvelut. Hänen tavoitteenaan on kaikkien kansalaisten tasa-arvo tietotekniikan hyödyntämisessä. Matti Nykäsestä Jorma Ollilaan Suomi elää 2000-luvun alkaessa historiallista aikaa. Internetin, matkapuhelinten ja niihin liittyvien palveluiden ansiosta maassamme eletään tulevaisuutta, joka Euroopan suurissa maissa ja Yhdysvalloissa koetaan vasta muutaman vuoden päästä. Ennen puujaloilla seisseestä valtiosta on tullut teknologinen edelläkävijä, jonka tapahtumia ja saavutuksia seurataan nyt tarkasti kaikkialla maailmassa. Maailman lehdet kirjoittavat Suomesta erittäin myönteiseen sävyyn ja maamme on saanut runsaasti kansainvälistä arvostusta. Nokian, F-Securen ja monen muun teknoyrityksen kansainvälinen menestys on tuonut Suomeen ulkomaisia sijoittajia, joiden pääomat auttavat alan teollisuutta kasvamaan ja hyödyttävät epäsuorasti koko kansakuntaa. Suuri ilmapiirin ja asenteiden muutos on tapahtunut koko yhteiskunnassa sekä varsinkin nuorten asenteissa. Yrittäjyydestä on tullut hyve ja nuoret, joiden esikuvia ennen olivat Matti Nykäsen ja Lasse Virenin kaltaiset urheilusankarit, seuraavat nyt ylpeinä Linus Torvaldsin, Jorma Ollilan ja Risto Siilasmaan jalanjälkiä. Yrityksen perustaminen on kiinni ideoista ja omasta osaamisesta, ei enää suhteista pankkeihin tai suurista pääomista. Suomalaisten arvot ja asenteet ovat muuttuneet no- 38

39 PETTERI JÄRVINEN peasti, mikä on osoitus suomalaisten nopeasta sopeutumiskyvystä. Nopeaan muutokseen on toinenkin, vähemmän mairitteleva syy: Suomi on vieläkin yhden ajatuksen maa, jossa keskustelua ja kulloinkin vallitsevien totuuksien kyseenalaistamista tehdään aivan liian vähän. Teknologiasektorin menestys on tuonut maahan uutta vaurautta, jonka ansiosta valtion ja kuntien verokertymät ovat ylittäneet odotukset. Kaikki eivät kuitenkaan ole pysyneet muutoksessa mukana eivätkä päässeet hyötymään tekno-suomen menestyksestä. Uusi vauraus on jakautunut hyvin epätasaisesti ja kestää aikansa, ennen kuin menestyjien käyttämät rahat kiertävät kansantaloudessa kaikkien hyödyksi. Tähän asti tietoverkoissa ovat menestyneet ennen kaikkea ne, jotka ovat jo ennestään voineet hyvin. Heillä on ollut ensimmäisten joukossa pääsy verkkoon sekä se oma-aloitteisuus, jota menestyminen vaatii. Lähes puolet kansasta on kuitenkin yhä säännöllisten tietoverkkopalvelujen ulkopuolella. He ovat saaneet kokea verkottumisen nurjan puolen, kun yhä suurempi osa palveluista on saatavilla vain itsepalveluna verkon kautta, ja kun informaatio yhä useammin sijoitetaan www-sivulle sen sijaan, että se painettaisiin paperille tai julkaistaisiin lehdessä. Tietoverkon ulkopuolelle jääminen johtaa syrjäytymiseen ja jättää kansalaisen katoavien palvelujen armoille. Siksi valtion ja kuntien on jatkossa tuettava yhteyksien järjestämistä kansalaisille. Kyky käyttää tietoverkkoja on tämän päivän lukutaitoa. Liian nopea kehitysvauhti johtaa helposti vauhtisokeuteen. Suomessa tämä on näkynyt mm. siten, että koulutuksesta ja kirjastolaitoksestakin on haluttu tehdä maksullisia palveluita. Kuitenkin juuri nämä kaksi tekijää ovat olleet erittäin arvokkaita myötävaikuttajia Suomen menestykseen. Siksi koulutus- ja kirjastolaitosta pitää jatkossa entisestään kehittää, koska ne takaavat parhaiten Suomen säilymisen kehityksen kärjessä. Verokertymien ansiosta meillä pitää olla jatkossa varaa myös julkisten palvelujen ylläpitoon ja edelleen kehittämiseen. Tekniikan nopea kehittyminen ja käyttöönotto on 39

40 3 GLOBALISAATIO Käytännössä globalisoituminen näkyy Vihdissä välillisesti yrityksissä. Jotkut yritykset palkkaavat ulkomaisia, ammattitaitoisia työntekijöitä, jolloin kunnalta odotetaan myös monipuolisia koulutus- ja lastenhoitopalveluja. 40

41 PETTERI JÄRVINEN Suomessa johtanut tilanteeseen, jossa perinteiset asioista päättäjät ovat jääneet sivustakatsojan osaan. Poliitikot ja lainsäätäjät eivät ole pystyneet ohjaamaan kehitystä, sillä päätökset on tehty insinöörien ja markkinavoimien keskuudessa. Tietoyhteiskunnan ansiosta ihmisillä on yhä enemmän vapaa-aikaa. Moni kokee tietoteknisen työn aiempaa tylsempänä, joten vaihteluntarve työpäivän jälkeen on entistä suurempi. Elämykset ovat mainiota kauppatavaraa, koska niitä voi ostaa ja myydä yhä uudestaan. Esimerkiksi suositut elokuvat pyörivät televisiossa uusintoina ties monettako kertaa ja silti katsomme niitä. Suomalaiset ovat vasta nyt havahtumassa sisältöteollisuuden merkitykseen. Syksyllä 2000 lehdessä kerrottiin, että pienille lapsille suunnatut Teletapit ovat tuottaneet BBC:lle yli miljardi markkaa. Aika hyvin neljältä hassulta hahmolta, jotka eivät osaa edes puhua! Ruotsalaiset omaksuivat alan paljon suomalaisia aikaisemmin. Jo 1970-luvulla Abba toi maahan enemmän vientituloja kuin Ruotsin terästeollisuus. Siksi onkin ollut hienoa havaita, että teknomenestyksen rinnalla myös suomalainen elokuvateollisuus on vihdoin noussut kaupalliseen menestykseen ja että nuoren polven kotimaiset musiikintekijät ovat ensi kertaa nousseet Euroopan hittilistojen kärkisijoille. Tietoyhteiskuntaa ei pyöritetä pelkillä insinöörivoimilla. Luovuudella ja ideoilla on vähintään yhtä suuri merkitys kuin teknisellä pätevyydellä. Siksi näiden arvojen pitäisi näkyä nykyistä selvemmin myös koululaisten tulevaisuuden tekijöiden opetuksessa ja kasvatuksessa, sekä kaikkien kansalaisten ajattelussa. 41

42 3 GLOBALISAATIO Tutkija Marjaana Kopperi Helsingin yliopisto Tutkija Marjaana Kopperi työskentelee Helsingin yliopiston käytännön filosofian laitoksella. Tämän vuoksi on luontevaa, että hän on miettinyt mitä globalisaatio maailmaistuminen merkitsee suomalaisille hyvinvointipalveluille. Hyvinvointipolitiikka kansainvälistyvässä maailmassa Hyvinvointipalvelujen tuottaminen ja ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen on yksi keskeisimmistä poliittisen päätöksenteon tavoitteista. Viimeistään taloudellisten resurssien käytöstä sovittaessa jokaisen päättäjän on ratkaistava oma kantansa asiaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa kysymys koskee myös kuntatason politiikkaa, sillä vastuu hyvinvointipalvelujen järjestämisestä on pitkälti kuntien varassa. Hyvinvointivaltiosta keskusteltaessa on esitetty kaksi vastakkaista kantaa. Ensimmäisen mukaan vastuu hyvinvoinnista olisi siirrettävä paikalliselle tasolle. Vastuun on lähdettävä alhaaltapäin, ihmisen omasta elämänpiiristä, ei ylhäältä, viranomaisten ja yhteiskunnan toimista. Toisen näkemyksen mukaan hyvinvointia koskevat ratkaisut tulee päättää kansainvälisellä tasolla. On tehtävä kansainvälistä poliittista yhteistyötä ja luotava yhteisiä pelisääntöjä. Kun talous toimii globaalisti, myös sosiaalipolitiikka on globalisoitava. Mallit edustavat erilaisia tapoja vastata hyvinvointia koskeviin haasteisiin. Ensimmäinen lähestymistapa korostaa sopeutumista. Se pyrkii sopeuttamaan hyvinvointia koskevat ratkaisut taloudellisen toiminnan vaatimuksiin. Toisessa mallissa pyritään aktiivisesti muuttamaan 42