KIRJAN KEHITYS JA KONVENTIOT

Transkriptio

1 KIRJAN KEHITYS JA KONVENTIOT

2 KIRJA, KIRJOITUS, KIRJALLISUUS (Juri Joensuu) Kirjan ja kirjoituksen historiat nivoutuvat yhteen. Kirjoituksen historian voi jäsentää toisiinsa limittyvien oraalisuuden, käsinkirjoituksen, painotekniikan ja digitaalisuuden historiallisten kausien mukaan. Kirjallisuuden juuret voidaan ajatella olevan suullisessa esityksessä: kirjallisuutta oli siis ennen kirjoitustaitoa.

3 KIRJAPAINO (Juri Joensuu) Eurooppalaisen kirjapainon synty 1400-luvun lopulla merkitsi kirjoituksen ja kirjallisuuden uudenlaista liitosta. Syntyi ensimmäinen varsinainen massatuotantoala, joka perustui standardointiin ja osien vaihdettavuuteen sekä peräkkäisiin työvaiheisiin ja niiden toistoon. Kirjan laaja jakelu merkitsi kirjoituksen muuttumista tuottamisen, tallennuksen, muokkauksen ja monistuksen prosessiksi.

4 KIRJA KULTTUURIN LUOJANA Kirjapainotaidon aiheuttama lukijakunnan laajentuminen johti kieliopin ja merkkien käytön yhtenäistämiseen. Tämä vaikutti myös tekstin muotoiluun hierarkioittain. Alettiin painaa monimutkaisiakin tekstejä, joiden rakenne vaati tekstin jakamista erilaisiin typografisesti muotoiltuihin alarakenteisiin. Kobergerin latinalainen Raamattu, 1497

5 KIRJA ON KÄYTTÖESINE Kirja on käyttöliittymä, käytettäväksi tarkoitettu esine. Kaikki kirjassa on käytön muovaamaa: rakenne, koko, sidos ja typografia. Kirja ja sen käyttö koostuvat vuosisatoja vanhoista konventioista, jotka tuntuvat meille jopa historiattomilta. Sivukoot Sivujen numerointi Nimiösivut Sisällysluettelot Hakemistot Lähdeviitteet Marginaalit Tyhjän tilan aseman muutokset Sana- ja rivivälien muutokset Tekstin jaottelun muutokset

6 TEKSTISTÄ KIRJAKSI Kirjapainotekniikan myötä lukeminen ja kirjoittaminen yleistyivät nopeasti luvulta alkaen syntyi käytänteitä, jotka muuttuivat konventioiksi ja kirjan käyttöä helpottaviksi lukuohjeiksi. Periteksti (kirjallisuudentutkija Gerard Genetten termi) on teksti, joka kehystää kirjan varsinaisen sisällön tekstiä. Kirjailijan nimi Kirjan nimi alaotsikoineen Omistuskirjoitukset Motot Esipuheet Väliotsikot Huomautukset Jälkikirjoitukset Lievetekstit Takakansitekstit

7 PERITEKSTI (Juri Joensuu) Genetten mukaan peritekstit tekevät tekstistä kirjan. Voi myös ehdottaa, että ne tekevät kirjasta tekstin. Peritekstien myötä kirja muuttuu kirjallisuudeksi, institutionalisoituneeksi tekstiksi. Peritekstit ovat tärkeässä asemassa, kun fyysiselle kirjalle luodaan visuaalinen muoto. Painettu kirja ja kirjallinen tekijyys ovat toisiinsa kytkettyjä. Nimiösivujen käytäntö systematisoi ajatuksen yksilöllisestä teoksesta ja sen yhteydestä tekijään.

8 MIKÄ TEKEE KIRJAN? Kirja on säiliö ja sulkeuma. Kirja on arkisto ja arkisto on kirja. Kirja on materiaalinen ykseys, joka perustuu kokoamiseen, varastointiin ja paikallaan pysyttämiseen. (Juri Joensuu) Fyysinen kirja on vaalinut ajatusta siitä, että kirjoitus voidaan ja pitääkin muovata ilmaisun äärellisiksi yksiköiksi; siitä että kirjoittaja tai lukija voi eristää tekstinsä kaikista muista [teksteistä] Jay David Bolter

9 KIRJA SULKEUMANA (Juri Joensuu) Kirjapainotekniikan vanavedessä kehittyi ajatus kirjasta rajattuna tiedollisena ykseytenä, säiliönä tai sulkeumana (closure). Tällainen sulkeuma eristää tekstinsä kaikista muista teksteistä. Kirjan käsitteen rajat ovat kuitenkin liukuvia. Se kantaa mukanaan monia kirjoittamisen, kirjoituksen tallentamisen ja kirjaamisen käytäntöjä. Yksi mahdollinen kirjan käsitteellinen ydin voisi olla juuri säiliö tai sulkeuma. Toinen mahdollisuus on nähdä kirja toimintana: alustana tai verkostona, jossa lukija liikkuu.

10 KIRJAN KONVENTIOT Kirjan konventiot ovat siis tekstin/sisällön, että käyttöliittymän/esineen ominaisuuksia. Ne ovat aikojen saatossa muokanneet toinen toistaan. Kaikki kuuluvat kirjan myös graafisen suunnittelun piiriin. Niiden ratkaisut kussakin kirjassa tekevät kirjasta erityslaatuisen, antavat sille identiteetin. Tekstin ominaisuudet Esineen ominaisuudet Kirjailijan nimi Kirjan nimi Omistuskirjoitukset Motot Esipuheet Väliotsikot Huomautukset Jälkikirjoitukset Lähdeluettelot Liitteet Lievetekstit Takakansitekstit Kansipahvit Suojapaperit Sidosasut Päänauhat Esilehdet Painoarkit Painotekniikat Marginaalit Sivunumerot Tekstipalstat Kirjaintyypit

11 KONVENTIOIDEN MERKITYS Kirjojen kulttuurinen vaikutus, niiden luettavuus ja koskettavuus saavat voimansa vuosisatojen aikana käytössä syntyneistä konventioista. Tämän päivän kirja voi käyttää konventioita tehokeinona molempiin suuntiin: vahvistamaan traditiota, tuttuuden tunnetta ja lukijan ohjaamista, tai yllättämään, nyrjäyttämään ja näyttämään uusia tapoja katsoa kirjaa.

12 SYMMETRINEN SIVU Vuosisatojen ajan kirjojen aukeamat olivat symmetrisiä. Ensimmäisissä kirjoissa tekstipalstan marginaalit olivat suuret ja täytettiin usein koristeluilla tai tekstiä koskevilla viitteillä.

13 SYMMETRINEN SIVU 1500-luvulta alkaen kirjat alkoivat käsitellä yhä monipuolisempaa tietoa. Tätä tietoa järjestämään oli jo kehitetty kirjan visuaalinen rakenne sellaisena kuin se elää edelleen: kirjalla oli nimiösivu, erilaiset otsikointityylit, sivunumerot, sisällysluettelot ja kappaletyylit sekä viitteet luvulta lähtien symmetrinen asettelu muodostui haasteelliseksi, kun tekstin sisältö muuttui monimutkaisemmaksi. Taulukoiden ja listojen järjestely symmetrisen akselin ympärille ei tuottanut luettavia ja visuaalisesti tasapainoisia tuloksia.

14 KIRJAGRAFIIKAN TRADITIO Kirjasuunnittelun traditiossa kunnioitetaan sivujen etenemistä sovitussa järjestyksessä. Aukeaman oikeaa puolta (recto) pidetään tärkeämpänä kuin vasempaa (verso).

15 ALKULEHDET Traditionmukaiset alkulehdet esittelevät kirjan sekä sen tunnelman. 1 LIKATITTELISIVU / SUOJANIMIÖ Likatittelin tehtävä on ollut kirjaimellisesti suojata tittelisivua. 2 3 TITTELISIVU / NIMIÖ Kirjan virallinen avaussivu. Perinteisesti vasen sivu on ollut kuvasivu, mutta nykyään koko aukeama on käytettävissä; oikea puoli on tärkeämpi. 4 5 COPYRIGHT-SIVU Sisältää tekijänoikeustiedot sekä teknisiä tietoja. MUUT ALKUSIVUT Omistuskirjoitus, esipuhe, kiitokset, sisällysluettelo, kuvaluettelo... Seuraavat alkuseremoniat on tapana aloittaa oikeanpuoleiselta sivulta.

16 RENESSANSSIN KIRJA Kirjojen ja kirjallisuuden lisääntyessä etsittiin sujuvasti luettavaa ja kirjoitettavaa kirjaimuotoa. Renessanssin Italiassa kehitettiin antiikin kirjainten pohjalta kaksoisaakkosjärjestelmä: Versaali ja gemena. Ensimmäiset antikvapainokirjaimet kehitti Jenson Jenson Garamond

17 RENESSANSSI: ALDUS MANUTIUS Aldus Manutiuksen ( ) kirjapaino julkaisi antiikin Kreikan ja Rooman klassikoita. Hän pienensi kirjaformaatteja ja kehitti kursiivitekstin, joka säästi tilaa pienissä kirjoissa. Kirjoihin ilmestyi nimiösivu, joka oli usein koristeellisesti kehystetty. Kuvitustekniikka oli puupiirros. Alduksen kursiivi

18 KIRJAN MITTASUHTEET 1900-luvulla Raul Rosarivo sekä Jan Tschichold tutkivat ensimmäisiä kirjoja ja niiden mittasuhteita ja löysivät niistä mm. kultaisen leikkauksen suhteita. Kuvassa esiintyvä tekstipalstan suhde sivuun oli tyypillinen renessanssin ajan kirjoissa.

19 BAROKIN KIRJA ja 1600-luvuilla renessanssin tyyli muuttui raskaammaksi. Barokille olivat tyypillisiä raskaat, kaarevat ja kiemurtelevat kuviot, jyrkät kontrastit. Nimiösivuilla mahtipontiset metalligrafiikkakuvitukset, kehykset, fraktuuran ja antikvan yhdistelmät.

20 BAROKIN KIRJAIMET Aurinkokuningas Ludvig XIV 1692 asetti komitean matemaatikkoja ja filosofeja pohtimaan oman kirjaimiston aikaansaamista. Kirjaimet tehtiin matemaattiselta pohjalta ja syntyi Romain du roi.

21 BAROKIN KIRJAIMET 1700 luvulla Englannissa William Caslon + John Baskerville kehittivät barokkiantiikvan huippuunsa.

22 ROKOKOON KIRJA Rokokoo toi kirjan kuvitukselle suuremman roolin. Suosittiin siroutta ja koristeellisuutta sekä leikkisyyttä. Kirjainmuotojen määrä kasvoi. Ajan kirjapainotaiteen mestari oli Pierre Simon Fournier.

23 UUSKLASSINEN KIRJA 1700-luvun lopulla valistus nosti esiin tieteen ja järjen. Ihailtiin jälleen antiikin ajan saavutuksia. Didot n veljekset piirsivät uudenlaisen antiikvan noin Se toi antiikvaan viileät, valoisat piirteet sekä suuret vahvuuserot viivoissa. Didot n nimeä kantoi pitkään myös kirjainten mittajärjestelmä, jota meillä nykyään kutsutaan pisteiksi.

24 BODONI Giambattista Bodoni loi erityisesti Ranskassa vieläkin laajalti käytetyn kirjaintyypin. Se modernisoi antiikin kirjainmuodot perustamalla ne konstruktiivisiin ratkaisuihin, muodot eivät siis perustuneet kalligrafiaan. Bodonin uusi tyyli oli viileän elegantti ja vailla koristeellisuutta.

25 1800-LUKU 1800-luku oli tyylillisesti sekavaa, kirjapainotaito kehittyi ja painamisen määrä kasvoi moninkertaiseksi. Kirjasinten valmistaminen ja latominen mekanisoitiin. Painotuotteet lisääntyivät mainonnan myötä ja huomiota herätettiin kehittämällä egyptiennet ja lopulta groteskit kirjaintyypit. Tekninen kehitys johti ihmisten erikoistumiseen: painajat keskittyivät tekniikkaan ja jättivät typografian taiteilijoille, designerin ammattikunta puuttui.

26 ARTS & CRAFTS William Morris puhdisti 1800-luvulla muotoilua koristeellisesta ja tyylittömyydestä ja herätti kirjanpainajien mielenkiinnon vanhoihin esikuviin. Morris uskoi että toimivuuden ja kauneuden välillä oli yhteys. Asettelu oli edelleen symmetristä mutta selkeämpää ja tietoisempaa tilankäytöstä ja mittasuhteista. Suosittiin esim. kultaista leikkausta. Luettavuus oli tärkeää.

27 MODERNISMIN SYNTY: 1900-LUKU 1900-luvun alussa kubismi pani alulle modernistisen liikkeen. Taiteilijat tutkivat mahdollisuuksia ilmentää todellisuutta kuvataiteesa hajottamalla kuvaa ja lisäämällä siihen esineitä ja löydettyä typografiaa. Futuristit, dadaistit ja konstruktivistit hylkäsivät menneen maailman ja kehittivät muotokieltä joka vastaisi teollistuvan ja nopeutuvan maailman tarpeisiin. Tutkittiin typografian ilmaisuvoimaa ja haastettiin perinteisen kirjapainotaidon rajoja.

28 BAUHAUS 1920-luvun Saksassa Walter Gropiuksen perustama Bauhaus-koulu pyrki yhdistämään kaikki visuaalisen suunnittelun alat toimimaan elämää helpottavana voimana teollistuvassa yhteiskunnassa. Bauhausin muotokieli oli riisuttua ja minimalistista ja toimi luettavuuden, ei ilmaisun ehdoilla. Epäsymmetristä sommittelua käytettiin selkeyttämään taittoa ja sisällön järjestelyä.

29 JAN TSCHICHOLD Yksi suurista vaikuttajista 1920-luvun typografiassa. Tschichold hylkäsi symmetrisen muotokielen ja polemisoi epäsymmetrisen ja systemaattisen uuden typografian puolesta luvun jälkeen Tschichold käänsi kelkkansa täysin ja hylkäsi uuden typografian säännöt koska piti niitä fasistisina, ja palasi klassisen, symmetrisen suunnittelun puolestapuhujaksi.

30 SYMMETRISESTÄ EPÄSYMMETRISEEN Meditations of Marcus Aurelius 1792, Fibonaccin sarjan mukaan 3,3,5,8 English Illustrated Magazine 1884

31 SYMMETRISESTÄ EPÄSYMMETRISEEN Lacerba 1914 Jan Tschichold, Asymmetric Typography 1935

32 KIRJALLISUUTTA Kirjagrafiikka Kustannustoimittajan kirja. Teijo Makkonen (toim.). Book Design. Andrew Haslam. The Design of Books. Adrian Wilson. Notes on Book Design. Derek Birdsall. Designing Books: Practice and Theory. Jost Hochuli & Robin Kinross. New Book Design. Robert Fawcett-Tang. Fully Booked: Cover Art and Design for Books. M. Hubner & R. Klanten. Typografia ja gridi Thinking with Type. Ellen Lupton. The Elements of Typographic Style. Robert Bringhurst. Typografian käsikirja. Markus Itkonen. The Designer and the Grid. Lucienne Roberts & Julia Thrift. Grid Systems in Graphic Design. Josef Müller-Brockmann. Making and Breaking the Grid. Timothy Samara. Book typography: A designer s manual. Michael Mitchell & Susan Wightman. Suunnittele, toteuta ja julkaise. Sampo Korkeila & Miika Lammela & Petteri Paananen. Menetelmät, kokeet, koneet. Juri Joensuu (väitöskirja) Kirjapainohinnoittelun periaatteet ovat yleisarvioita vuonna Niistä kiitos Teppo Launiaiselle.