ENGLANNINSETTEREIDEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA Kanakoirakerho Hönshundssektionen ry Englanninsettereiden jalostustoimikunta

Transkriptio

1 ENGLANNINSETTEREIDEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA Kanakoirakerho Hönshundssektionen ry Englanninsettereiden jalostustoimikunta

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 Yhteenveto Rodun tausta Järjestöorganisaatio ja sen historia Nykytilanne Populaation koko ja rakenne Tehollinen Populaatio Sukusiitosaste Luonne ja käyttöominaisuudet Terveys PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista Ulkomuoto Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta Jalostuksen tavoitteet ja strategiat Visio Rotujärjestön tavoitteet Rotujärjestön strategia Rotujärjestön suosituksia jalostusvalintaan Populaation kokonaistila ja rakenne Luonne Käyttöominaisuudet Terveys Ulkomuoto Uhat ja mahdollisuudet Varautuminen ongelmiin Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta Lähteet Liitteet Sivu 2/55

3 1 Yhteenveto Englanninsettereiden jalostus aloitettiin varsinaisesti 1700-luvun lopulla Brittein saarilla. Tavoitteena oli jalostaa kanalintumetsästykseen seisova lintukoira, jolla on hyvä linnunkäsittelytaito ja kyky työskennellä laajasti, vauhdikkaasti, kestävästi ja tyylikkäästi vaikeissakin maastoissa. Keskeisin työ rodun luomisessa tehtiin 1800-luvulla. Pohjoismaihin ja Suomeen rotu juurtui 1800-luvun lopulla, mistä lähtien on maittemme setteriharrastajien kesken tehty merkittävää jalostuksellista yhteistyötä ja onnistuttu säilyttämään rodulle alun perin asetetut vaatimukset. Englanninsettereitä ja muita englantilaisia kanakoiria edustaa Suomessa Kanakoirakerho Hönshundssektionen ry, joka on Pohjoismaiden vanhin settereiden ja pointterin rotujärjestö. Englanninsettereitä rekisteröidään nykyisin Suomessa noin yksilöä vuosittain. Rodun kokonaismäärä on reilu 1000 koiraa. Englanninsetterin kauniin ulkonäön ja miellyttävän luonteen takia siitä on tullut myös suosittu seurakoira, mikä on jakanut rotua kahteen eri ryhmään, joiden yksilöitä ei juuri käytetä keskenään jalostuksessa: metsästyksessä ja kokeissa käytettäviin käyttölinjaisiin englanninsettereihin sekä seurakoiriin. Käyttölinjan osalta rodun geenipohjaa laajentaa englanninsetterin yleisyys muissa maissa, varsinkin yhteydet muihin Pohjoismaihin ovat hyvät. Rodun sukusiitosaste on erityisesti seurakoiralinjaisten osalta parantunut, vaikka edelleen käytetään liikaa joitakin yksittäisiä uroksia. Luonteeltaan Suomen englanninsetterit ovat pääosin rotumääritelmän mukaisesti ystävällisiä ja hyväluonteisia. Rodussa esiintyy kuitenkin jonkin verran arkuutta. Käyttötarkoituksessaan kanalintujen metsästyksessä englanninsetteri on tyylikäs, kestävä, laajahakuinen ja linnunkäsittelytaitoinen. Englanninsetteri on rotuna kuulunut lonkkanivelen kehityshäiriön (HD) osalta PEVISAohjelmaan vuodesta 1987 lähtien. Vuoden 2010 loppuun voimassa olevan ohjelman mukaan pentujen rekisteröimisen ehtona on vanhemmista annettu lonkkakuvauslausunto. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian arvo C. Tavoitteena on ennaltaehkäistä kehityshäiriöiden syntymistä ja varmistaa englanninsetterin kestävyys rodunomaisessa käytössä, kanakoirametsästyksessä. Englanninsettereitä kuvataan noin 40% rekisteröintimääristä. Tarkasteluajankohtana, vuosina , rekisteröityjen englanninsettereiden HD-aste oli tutkimustulosten mukaan 24.9%, kun se edellisellä tarkastelujaksolla oli 27.0%. Käyttölinjaisilla settereillä HD-aste (15.8%) on edelleen selvästi muita settereitä (35.4%) alhaisempi. Käyttölinjaisten settereiden lonkkien terveys on jonkin verran parantunut edellisestä tarkastelujaksosta (21.5%) ja muiden osalta HD-aste on pysynyt lähes ennallaan (32.9%). Rotumääritelmän mukaan englanninsetteri on yleisvaikutelmaltaan keskikokoinen, puhdaslinjainen, olemukseltaan ja liikkeiltään tyylikäs. Rakenteeltaan koiran on kyettävä selviytymään kanakoirametsästyksessä, jossa koiran tulee tyylikkäästi laukaten edetä kanalintuja etsien jopa useita tunteja päivässä. Suomen englanninsetterit ovat kuitenkin ulkomuodoltaan epäyhtenäisiä. Populaatiossa on sekä liian pienikokoisia, kevyitä ja ilmavia että liian raskasrakenteisia settereitä. Myös sukupuolileiman suhteen rodussa on ongelmia. Lisäksi säkäkorkeus erottaa koiria. Pohjoismaissa on käyttökoirien osalta jalostusvalinnoissa noudatettu yhteispohjoismaisesti 1900-luvun alkupuolella hyväksyttyjä kokorajoja, jotka perustuvat Englannissa alun alkaen noudatettuihin käyttökoirien mittoihin. Nämä kokorajat ovat nykyistä FCI:n hyväksymää rotumääritelmää matalampia. Liian suuri koko ja kömpelyys haittaavat englanninsetteriltä vaadittavaa eleganttia ja ergonomisesti koiraa mahdollisimman vähän rasittavaa työskentelyä. Englannin rotujärjestö ja Englannin Kennelklubi ovat esittäneet FCI:lle englanninsetterin rotumääritelmän muuttamista siten, että käyttökoirat voivat olla matalampia ja kevytrakenteisempia kuin voimassa olevassa rotumääritelmässä, mutta FCI:n hallitus on tyrmännyt esityksen kokouksessaan maaliskuussa Rodun koon suureneminen Sivu 3/55

4 vaarantaa yli sata vuotta jatkuneen ja tärkeän yhteistyön Pohjoismaissa ja Manner-Euroopassa, missä noudatetaan alkuperäisiä mittoja. Englanninsetterin rotumääritelmään on kuitenkin tulossa lisäys, joka merkitsee parannusta nykyiseen. Koiraa arvosteltaessa on huomioitava sen kykenevyys rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Englanninsettereillä vuoden 2010 loppuun saakka voimassa oleva jalostuksen tavoiteohjelma on toiminut hyvin ohjenuorana rodunomaiseen käyttötarkoitukseen tähtäävässä kasvatustoiminnassa. Ohjelman esittämät rodun jalostuksen keskeiset tavoitteet: perinnölliset metsästysominaisuudet ja niihin kytkeytyvä tasapainoinen luonne, koulutettavuus ja terveys sekä pohjoismaisen metsästystyypin hyvä rakenne ja jalo ulkomuoto; antavat perustan tavoiteohjelmaa päivitettäessä. Päivitetyssä tavoiteohjelmassa englanninsetterin rodunjalostuksen visiona on: Englanninsetteri on tyylikäs, laajahakuinen ja linnunkäsittelytaidoiltaan hyvä metsästyskoira, joka terveytensä, luonteensa, rakenteensa ja käyttöominaisuuksiensa puolesta selviytyy oivallisesti rodun alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, mutta myös ystävällisenä kotikoirana. Englanninsetteripopulaatiota koskeva keskeinen jalostustavoite on rodun jalostuspohjan laajentaminen. Suomen ja ulkomaiden geenimateriaalin monipuolisella hyödyntämisellä estetään rodun elinvoiman heikkenemistä ja rajoitetaan lisääntymis- ja terveysongelmia. Tavoitteeseen liittyen pyritään mm. sukusiitosasteen alentamiseen, tuontikoirien ja jalostusurosten määrien kasvattamiseen sekä yksittäisten urosten ja eri verilinjojen tasapainoiseen käyttöön jalostuksessa. Uusittuun PEVISAan on sisällytetty myös jälkeläismäärärajoitus: Koiralla ei saa pentueen rekisteröintihetkellä olla yli 25 rekisteröityä jälkeläistä Suomessa. Viimeinen sallittu pentue voidaan kuitenkin rekisteröidä kokonaisuudessaan. Englanninsetterin luonnetta koskeva keskeisin jalostustavoite on vähentää rotumääritelmän ja rodunomaisen käyttötarkoituksen mukaisesta luonteesta poikkeavien yksilöiden määrää kannassa. Rodun luonteen parantamiseksi pyritään edelleen kehittämään tiedonhankintamenetelmiä luonnepoikkeamien (arat tai vihaiset) selvittämiseksi ja jalostuksesta karsimiseksi. Käyttöominaisuuksien suhteen keskeisenä jalostustavoitteena on englanninsetteri, joka on helposti koulutettava, tyylikäs, laajahakuinen ja linnunkäsittelytaidoiltaan hyvä metsästyskoira. Elegantin tyylin ja tulisen metsästysinnon rinnalla kehitetään tasapainoista luonnetta ja yhteistyöhalua. Tavoitteina ovat myös mm. linnun oton täsmällisyys ja lentoonajon halukkuus. Perinnöllisten käyttöominaisuuksien seurantaan pyritään kehittämään mittareita. Terveyden osalta keskeisin jalostustavoite on englanninsetteri, joka ilmiasultaan ja perimältään terveenä selviytyy metsästyksessä ja kestää pitkäaikaisen raskaan fyysisen rasituksen. Tavoitteina on vähentää lonkiltaan sairaiden koirien määrää sekä D- ja E- lonkkaisten osuutta kuvatuista koirista. HD-tulokseltaan D- ja E-lonkkaiset koirat rajataan edelleen jalostuksesta PEVISA-ohjelman raja-arvon C avulla. Muiden rodussa tavattujen sairauksien yleistyminen pyritään torjumaan, mm. jalostuskoirille suositellaan geenitestausta perinnöllisen CL-sairauden toteamiseksi. Ulkomuotoon liittyvänä keskeisenä jalostustavoitteena on rotumääritelmän ja rodunomaisen käyttötarkoituksen mukaisen ulkomuodon ja rakenteen säilyttäminen. Tavoitteina on mm. käyttötarkoitukseensa soveltuvan tyylikkään rotutyypin hyväksyttäminen ja vaaliminen, tasapainoinen ja riittäväluustoinen rakenne, oikea sukupuolileima sekä ryhdikkäiden, tasapainoisten ja eloisien liikkeiden vaaliminen ja rakenteellisten virheiden vähentäminen. Tavoiteohjelmassa esitetään keinot tavoitteisiin pääsemiseksi. Näitä ovat mm. tietojen kokoaminen, tilastojen laatiminen ja julkistaminen, kasvattajien ja tuomareiden kouluttaminen, jalostusneuvonnan ja -suositusten antaminen sekä kansainvälinen yhteistyö. Lisäksi tarkastellaan rotuun kohdistuvia riskejä sekä esitetään tavoiteohjelman toteutumisen seurantakeinot. Sivu 4/55

5 2 Rodun tausta Kirjasta Kuinka koulutan kanakoirani Pointteri ja setterit kotona ja kentällä, Otto Ramel ja toimituskunta; Englanninsetteri Rodun historia, Erik. E. Anttinen, s referoiden ja suoraan lainaten. Rodun alkuperä ja kehitys Englanninsetterin varhaismuodot perustuvat ilmeisesti jo 1500-luvulla käytettyihin setting dog -nimityksen saaneisiin lintukoiriin. Ne olivat matalajalkaisia, pitkärunkoisia, vahva- ja kiharakarvaisia ja varsin karkearakenteisia. Paikantaessaan linnun tai lintuparven ne yleensä heittäytyivät makaavaan seisontaan. Ilmeisesti Northhumberlandin herttua oli ensimmäinen, joka harrasti verkkometsästystä tämänkaltaisilla koirilla. Nuo setterin varhaismuodot olivat samankaltaisia kuin Ranskassa käytetyt ns. peltospanielit. Nekin pysähtyivät hetkeksi saatuaan ilmavainun riistasta. Ilmeisesti kaikkien setterirotujen taustalta löytyy myös espanjalaista pointteria, perdigueoa. Kanaalin molemmin puolin kehitettiin tuohon aikaan hyvin monia tuollaisia spanieleihin pohjautuvia verilinjoja, joihin valkea setteri pohjautuu. Varsinaista englanninsetteriä on jalostettu noin 220 vuotta eli suurin piirtein 1785-luvulta lähtien. Pyrkimyksenä on ollut kehittää perusväriltään valkea, mutta myös mustaa, ruskeaa tai keltaista väriä omaava tai kolmivärinen, kohtuullisen pitkäkarvainen, hyvävainuinen seisova lintukoira, joka olisi korkeajalkaisempi kuin tuolloinen spanieli ja kykenevämpi työskentelemään laajemmin, suurella vauhdilla, kestävästi ja silti tyylikkäästi vaikeissakin maastoissa: kanervikoissa, nummilla, soilla tai tuntureilla. Peltopyyn, riekon ja muiden painautuvien kanalintujen sekä eräiden kahlaajien urheilumetsästyksen kehitys perustui lentoonammuntaan soveltuvien aseiden kehitykseen. Erityisesti takaaladattavien haulikoiden valmistustaidon kasvaessa kyettiin luomaan niin lukkorakenteeltaan kuin perältäänkin nopeaan lentoonammuntaan soveltuvia aseita. Oli jalostettava koira, jonka linnunkäsittelykyky loisi täsmällisyydeltään ja eleganssiltaan arvokkaat lähtökohdat riistalinnun lentoon ammunnalle. Näin miehen ja koiran yhteistoiminta voisi parhaiten tyydyttää vaativaa englantilaista makua. Monet englantilaiset, skotlantilaiset ja walesilaiset aatelismiehet ja varakkaat porvarit olivat pyrkineet tuollaisen setterin kehittämiseen. Nykyisen englanninsetterimme kannalta keskeisin kasvattajahahmo oli kuitenkin Edward Laverack ( ). Kanalintujen innokkaana metsästäjänä hän paneutui jo nuorena luomaan englanninsetteriä, joka täyttäisi nuo suuret vaatimukset. Hän tutki tarkoin tuona aikana vaikuttaneiden kasvattajien aikaansaannoksia, ja päätyi valitsemaan oman työnsä lähtökohdiksi kaksi pastori A. Harrisonin kasvattamaa yksilöä: uroksen nimeltä Ponto ja nartun nimeltä Old Moll. Laverack kertoo kirjassaan The Setter (1872) rakentaneensa kasvatustyönsä pelkästään noiden kahden koiran varaan tiukan sukusiitoksen avulla. Kuitenkin on aivan ilmeistä, ettei Laverackin 40 vuotta jatkunut kasvattajan työ ole voinut tapahtua ilman vieraampaakin verta. On tutkittu, etteivät miehen vanhoilla päivillään laatimat sukutaulut voi pitää kaikilta osin paikkaansa. Ilmeisesti Laverack on käyttänyt jossain vaiheessa linjoihinsa myös irlanninsetteriä. Laverack pääsi kasvatustyöllään hyvin lähelle asettamiaan päämääriä. Hän loi englanninsetterin, jolla on pitkä, kevyt pää yhdensuuntaisin horisontaalisin linjoin, tummat silmät, matalalle ja taakse sijoittuneet korvat, vahva eturakenne, vinot lavat, vankka lantio, leveä reisi, voimakkaasti kulmautuneet raajat ja vaihtelevalta säältä suojaava turkki. Käyttöominaisuuksista hän asetti korkeimmalle tyylin ja nopeuden, sekä valtavan kestävyyden liittyneenä hyvään linnunlöytökykyyn. Sivu 5/55

6 Laverackin innostus liian monien sukupolvien sukusiitokseen johti lopulta laskukauteen. Onneksi hänen ihailemansa ystävä R. Ll. Purcell Llewellin jatkoi hänen kasvatustyötään säilyttämällä parhaita ominaisuuksia ja karsimalla heikkouksia. Llewellin on todennut, että Laverackin setterilinjalle oli ominaista kovakorvaisuus, vaikea opetettavuus ja taipumus yksin metsästämiseen. Llewellin kykeni vähentämään näitä heikkouksia, mutta samalla säilyttämään ja kehittämään edelleen Laverack-setterin tasapainoista, eleganttia ja jaloa olemusta. Hänen luomaansa setteriä alettiin USA:ssa ja Kanadassa kutsua Llewellin-setteriksi, ja juuri se on myös meidän pohjoismaisen setterimme käyttöperimän tausta. Llewellin-setteri polveutuu suurelta osin kolmesta Laverack-yksilöstä: uroksesta Dash II sekä nartuista Countess ja Nellie. Näistä Countess oli legenda jo eläessään sekä jalon ulkomuotonsa että erityisen vahvojen käyttöominaisuuksiensa vuoksi. Myös Llewellin pyrki Laverackin tavoin sisäsiitokseen peräkkäin muutamien polvien ajan, mutta hän liitti aina määrävälein linjaansa tarkoin valitsemaansa vierasta verta. Llewellin kehitti setterinsä hieman kevyemmäksi kuin Laverack, mutta säilytti periaatteessa kaikki rakenteelliset ominaisuudet samoin kuin valtavan metsästysinnon. Muiden englantilaisten kennelien yksilöistä hän haki erityisesti opetuksen herkempää vastaanottokykyä ja taipumusta yhteistoimintaan. Erityisen merkittäviä olivat herra Statterin kasvatit Dan ja Dick. Mielenkiintoista on myös se, että Danin sukutaulusta löytyy ainakin yksi gordoninsetteri, mutta tähän eivät aikalaiset kiinnittäneen erityistä huomiota. Ilmeisesti tällaisten risteytysten toivottiin antavan joitain uusia, toivottavia ominaisuuksia. Pohjoismaihin englanninsetteri alkoi juurtua 1800-luvun loppupuolella. Valtaosaltaan suosittiin Laverackin aloittaman ja Llewellinin jatkaman linjan perintöainesta. Rodun harrastajat olivat yleensä varakkaita kartanonomistajia, teollisuusjohtajia ja virkamiehiä. He tekivät keskenään yhteistyötä yli kansallisten rajojen, ja tästä syystä englanninsetterillä on hyvin paljon yhteistä historiaa Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa. Englanti oli luonnollisesti tärkein jalostuksellisen yhteistyön kumppani. Kuitenkin Norja ja etenkin Tanska ovat saaneet merkittäviä siitosyksilöitä Saksasta ja Hollannista, ja Suomeen puolestaan tuotettiin hyviä käyttökoiria Venäjältä ja Baltian maista. Koska englanninsetterin harrastus Pohjoismaissa 1900-luvun ensimmäisten vuoden aikana on aivan valtaosaltaan rajoittunut linnunmetsästäjien piiriin, setterimme on pysynyt niin ulkomuodoltaan kuin käyttöominaisuuksiltaankin hyvin yhtenäisenä. Tähän on myös ratkaisevasti vaikuttanut vilkas kanssakäyminen asian harrastajien kesken, tiivis palkintotuomareiden vastavuoroinen käyttö näyttelyissä ja kokeissa sekä yhteispohjoismaiset neuvottelutilaisuudet. Noina vuosina englanninsetterin onneksi oli myös se, että käytännössä kaikki rodun ulkomuototuomarit olivat englantilaisten kanakoirien harrastajia, ja usein myös käyttökokeiden tuomareita. Englanninsetterin kotimaassa ja USA:ssa alkoi tapahtua melko varhain eriytymistä showtyyppiin ja field trial -tyyppiin, aivan kuten tapahtui eräiden muidenkin metsästyskäyttöön jalostettujen rotujen kohdalla. Tähän eriytymiseen lienee ollut vaikuttamassa tämän kauniin, terveen ja hyväluonteisen rodun herättämä mielenkiinto seurakoiraväen keskuudessa, jolloin ulkomuoto ja seurakoiralle sopiva luonne ovat tulleet ainoiksi jalostustavoitteiksi. Pohjoismaat tämä kehitys tavoitti enenevässä määrin 1970-luvulla. Metsästysominaisuudet jäivät sivuun. Näyttely- ja käyttösetterin eriytymisen johdosta Brittein saarilla ja USA:ssa on tuloksena ollut se, että käyttösetteriväki on vieroksunut koiranäyttelyitä. Rotua on metsästäjien keskuudessa jalostettu vain metsästysominaisuuksia silmällä pitäen, jolloin koirat ovat ulkomuodoltaan hyvin erityyppisiä: päät ovat menettäneet Laverack-linjansa, jalous on kärsinyt ja kaukaa katsoen setterirotuja ei enää erota toisistaan. Pohjoismaissa metsästyssetterin jalostuksessa on onnistuttu säilyttämään varsin yhtenäinen tyyppi, joka on laajimmin nähtävillä Norjassa ja Tanskassa. Sivu 6/55

7 Englanninsetteri Suomessa Mitä ilmeisimmin 1800-luvulla englanninsettereitä tuotettiin maahamme metsästystovereiksi jokseenkin samoihin aikoihin kuin muihinkin Pohjoismaihin. Kun 1889 perustettu Suomen Kennelklubi julkaisi viisi vuotta perustamisensa jälkeen ensimmäisen rotukirjan, siinä oli tiedot 32:sta englanninsetteristä. Yhteensä tuossa rotukirjassa oli 275:n eri rotuisen koiran tiedot, ja niistä englanninsettereitä, pointtereita ja irlanninsettereitä oli yhteensä 85 koiraa. Englantilaiset kanakoirat muodostivat siis varsin merkittävän osan rotukoirista maamme järjestäytyneen kenneltoiminnan alkutaipaleella. Useimmat ensimmäisiin rotukirjoihin merkityistä englanninsettereistä olivat Suomessa kasvatettuja ja jotkut Venäjällä asuvien suomalaisten kasvattamia. Ruotsista, Venäjältä ja Englannista oli tuotu muutama koira ja joku yksittäinen Belgiasta, Ranskasta ja Irlannista. Rotukirjoihin merkittyjen koirien taustat olivat varsin usein Englannissa. Kasvattajista kohoavat esille sellaiset nimet kuin Axel Uddström, A. Standertskjöld, J.B. Lagus, G. Schmidt, N. Mexmontan ja A. af Enehjelm. Valtaosaltaan nämä alkuaikojen setterimme olivat mustavalkoisia eli blue beltoneja luvun loppupuolella oli tyypillistä, että kukin kasvattaja pyrki itsenäisesti luomaan ihanteellista metsästyssetteriä. Vasta kun vuonna 1893 alettiin järjestämään kenttäkokeita ja kanakoiraväki enenevässä määrin kiinnostui koetoiminnasta, alkoi myös syntyä yhtenäisempää käsitystä kasvatustavoitteista. Settereiden, niin kuin pointterinkin, kannalta kaikkein tärkein tapahtuma oli Hönshundssektionin Kanankoiraosaston perustaminen Suomen Kennelklubiin Se oli Pohjoismaiden ensimmäinen kanakoirien rotujärjestö. Sivu 7/55

8 3 Järjestöorganisaatio ja sen historia Englantilaisten kanakoirien rotujärjestö Kanakoirakerho - Hönshundssektionen ry on Pohjoismaiden vanhin rotujärjestö. Se perustettiin Finska Kennelklubbenin ensimmäiseksi osastoksi nimellä Finska Kennelklubbens Hönshundssektion. Vuonna 1935 perustettiin Suomen Kanakoirakerho ry, johon liittyivät lähinnä suomenkieliset. Finska Kennelklubbens Hönshundssektion ja Suomen Kanakoirakerho yhdistyivät vuonna Yhdistyksen nimeksi tuli tällöin Kanakoirakerho - Hönshundssektionen ry. Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry. toimii Suomen Kennelliiton alaisena rotujärjestönä ja edustaa englantilaisia kanakoirarotuja, pointtereita ja settereitä. Rotujärjestössä jokaisella rodulla on rodun harrastajien esittämä ja yhdistyksen hallituksen nimeämä jaostoimikunta. Rotujaokset järjestävät edustamansa rodun harrastajille omia koulutuspäiviä ja kilpailuja. Tavoitteena on harrastajien keskinäistä yhteydenpitoa ja rotutietoutta lisäämällä viedä kunkin rodun tasoa eteenpäin. Yhdistyksen jäsenmäärä on viime vuosina ollut voimakkaasti kasvussa. Vuonna 1980 jäseniä oli 170 ja v reilusti nelinkertaisesti melkein 800. Yhdistyksen tarkoituksena on järjestää kokeita ja kilpailuja jalostustyön tueksi settereiden ja pointtereiden käyttöominaisuuksien selvittämiseksi ja parantamiseksi. Toiminnan painopiste on kuluneen sadan vuoden aikana ollut selkeästi koetoiminnan ylläpitämisessä ja kehittämisessä, mutta myös näyttelytoiminta on kuulunut kerhon aktiivisen mielenkiinnon kohteisiin. Kanakoirien jakaantuminen seura- ja käyttökoiralinjoihin on herättänyt jäsenet puolustamaan rakenteeltaan tervettä, vaativaan metsästykseen soveltuvaa kanakoiratyyppiä. Jäsenyys KKK-HHS ry:ssä KKK-HHS ry:llä on useita eri jäsenmuotoja. Yhdistyksen jäsenet ovat koe-, vuosi-, perhe-, vapaa-, kirjeenvaihtaja- tai kunniajäseniä. Yksityinen henkilö voidaan hyväksyä koe- tai vuosijäseneksi kirjallisen hakemuksen perusteella. Koejäsenen osallistuttua kanakoirien koetoimintaan (ei tulosvaatimusta) hänet voidaan hyväksyä vuosijäseneksi ilman uutta hakemusta. Koejäsenellä on äänioikeutta lukuun ottamatta kaikki samat etuudet kuin vuosijäsenelläkin. Osallistumista rodunomaiseen kokeeseen on haluttu pitää varsinaisen jäsenyyden ehtona siksi, että päätösvalta rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta vaalivassa rotujärjestössä säilyisi jatkossakin niillä, joilla on asiaan harrastusta. Sivu 8/55

9 Rekisteröinnit [kpl] Kanakoirakerho Hönshundssektionen ry 4 Nykytilanne 4.1 Populaation koko ja rakenne Englanninsettereitä on rekisteröity Suomessa ajanjaksolla yhteensä 928 yksilöä, ja viidentoista vuoden jaksolla keskimäärin 94 koiraa vuosittain (Kuva 1). Tarkastelujakson viitenä viimeisimpänä vuotena rekisteröintimäärä on ollut keskiarvoisesti koko jakson keskiarvon mukainen, 90 setteriä vuosittain. Rekisteröintitietojen perusteella englanninsettereiden kokonaismääräksi Suomessa on arvioitavissa noin yksilöä. Suomen englanninsetteripopulaatio on jakautunut kahteen eri ryhmään, joiden yksilöitä ei juurikaan käytetä keskenään jalostuksessa. Ensimmäisen ryhmän muodostavat sukulinjat, joiden yksilöitä käytetään rodunomaisesti kanalintujen metsästyksessä ja esitetään metsästyskokeissa, ns. käyttölinjaiset englanninsetterit. Toisen ryhmän muodostavat muut englanninsetterit, jotka ovat lähinnä seurakoiria. Ryhmät ovat lähes yhtä suuret, käyttölinjaisten rekisteröintiosuuden ollessa noin 5 % suurempi. Rekisteröinnit Suomessa 160 Käyttölinja Muut Yhteensä Kuva 1 Englanninsettereiden rekisteröinnit Suomessa vuosina Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Rekisteröintien vuosittainen vaihtelu on ollut kokonaisuudessaan varsin suurta (Kuva 1 & Taulukko 1). Vuosina 1999, 2001 ja 2005 koirien rekisteröintimäärät ovat olleet selkeästi koko tarkastelujakson keskiarvosta poikkeava. Käyttölinjaisten englanninsettereiden rekisteröintimäärät ovat kuitenkin pysyneet koko ajanjakson varsin tasaisina. Sivu 9/55

10 Kaikki rekisteröinnit Kotimaassa kasvatetut Tuonnit Vuosi Käyttö Muut Yhteensä Käyttö Muut Yhteensä Käyttö Muut Yhteensä Yhteensä Taulukko 1 Englanninsettereiden rekisteröinnit Suomessa vuosina Kotimaisten kasvattajien pentumäärät ja tuonnit on esitetty taulukossa erikseen. Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Suomessa rekisteröityjen pentueiden lukumäärät ovat vaihdelleet vuosina kokonaismäärän osalta välillä 5 23 pentuetta (Taulukko 2). Keskimääräisesti tarkasteltuna ajanjaksolla on syntynyt 5-7 käyttölinjaista pentuetta ja 7-8 muuta pentuetta. Viimeisten viiden vuoden ( ) aikana pentueita on ollut keskimäärin 13,4 vuosittain. Koko tarkastelujakson pentueiden keskikoko on ollut 6,1 pentua. Vuosi Käyttö Muut Yhteensä Yhteensä Keskikoko 6,1 Pentua Taulukko 2 Kotimaisten kasvattajien rekisteröimien englanninsetteripentueiden määrät vuosina sekä pentueiden keskikoko. Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Suomessa englanninsettereiden käyttölinjaisista koirista suurin osan on Pohjoismaisia sukulinjoja. Muissa pohjoismaissa englanninsettereiden vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat Suomea huomattavasti suuremmat. Ruotsissa rekisteröidään yli kaksinkertainen, ja Norjassa peräti yli kymmenkertainen määrä englanninsettereitä Suomeen verrattuna. Vuosittainen pentumäärä on pohjoismaissa yhteensä yli pentua. Norjassa ja Ruotsissa setterit ovat suurelta osin käyttölinjaisia. Rekisteröintien määrät 2000-luvulla on esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 2). Sivu 10/55

11 1200 Suomi Tanska Ruotsi Norja Kuva 2 Englanninsettereiden rekisteröintimäärät Pohjoismaissa. Lähteet: Ruotsin, Tanskan ja Norjan kennelliittojen internetsivut. Tuontikoirien osuus Suomessa on kasvanut hieman, aiempaan vuosina tilastoituihin verrattuna. Rekisteröidyistä englanninsettereistä tuontien osuus on ollut viimeisimmän viiden vuoden aikana varsin merkittävä, n. 11 % (aiemmin 9,4) koko rekisteröintimäärästä. Erityisen vilkasta toiminta on ollut käyttölinjaisten setterien tuontien suhteen, joista rekisteröintien osuus oli 13,8 % (aiemmin 12,4 %). Muilla osuus oli 8 % (aiemmin 6,9 %). Keskeisimmät maat, joista englanninsettereitä on tuotu ja rekisteröity Suomeen, ovat olleet Norja ja Ruotsi sekä Tanska. Näistä maista tuodut setterit ovat olleet lähes pelkästään käyttölinjaisia, joten varsinkin käyttölinjaisissa Pohjoismainen yhteistyö on ollut varsin vankkaa edustaen keskenään eri linjoja. On huomioitavaa että tuontikoiria käytetään useasti myös jalostukseen. Tuontien osalta voidaan todeta että se on lievästi uroksiin painottuvaa. Tuontien määrä on esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 3) viimeisen viiden vuoden osalta. Tuonnit , Pohjoismaat ja Muut Maat Muut Pohjoismaat Kuva 3 Englanninsettereiden tuonnit ja rekisteröinnit Suomeen pohjoismaista sekä muista maista. Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Toimivien yhteyksien myötä Norjan, Ruotsin ja Tanskankin englanninsetterit ovat laajentamassa Suomen käytettävissä olevaa geenipohjaa. Toisaalta vuosikymmenten vuorovaikutuksen jäljiltä Pohjoismaiden sukulinjoissa on kohtuullisen runsaasti yhtymäkohtia. Sivu 11/55

12 Monet Suomessakin jalostukseen käytetyistä yksilöistä pohjautuvat pohjoismaisiin käyttölinjoihin. Todettakoon, että Italiassa rekisteröidään vuosittain yli 15000, Ranskassa 6000 ja Espanjassa 3500 englanninsetteriä, joten näistä maista olisi mahdollista saada uutta verta nykyiseen populaatioomme. Iso-Britanniassa ollaan huolissaan rodun vähenemisestä; vuonna 2009 koiria rekisteröintiin vain 295, kun vielä 1990-luvun alussa rekisteröintejä oli yli Tehollinen Populaatio Englanninsettereiden ns. eri linjoja ei juurikaan käytetä keskenään jalostukseen. Tämä pienentää osaltaan käytettävissä olevaa jalostusmateriaalia. Jalostuspohjan laajuutta kuvaava rodun tehollinen populaatio on näin ollen käytännössä hyvin pieni. Englanninsettereiden tehollista populaatiota on esitetty oheisissa kuvissa (Kuva 4 & Kuva 5). Kuvassa (Kuva 4) on eritelty käyttölinjaiset ja muut erikseen. On huomioitavaa, että taulukoituihin lukumääriin käytettyä kaavaa, (Ne) = 4*Nm*Nf / (Nf + Nm), jossa Nm on lisääntyvien urosten määrä ja Nf on lisääntyvien narttujen, saadaan varsin optimistinen arvio tehollisesta populaatiosta. Käytetty kaava ei huomioi esim. koirien keskinäistä sukulaissuhdetta. Jalostukseen käytettävien koirien tosiasiallinen keskinäinen sukulaisuussuhde pienentää tehollisen populaation kokoa. THP per Vuosi THP per Sukupolvi (4 vuotta) Kuva 4 Englanninsettereiden tehollinen populaation koko rodun osalta vuosina Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Kuvasta (Kuva 4) voidaan nähdä että pidemmän tarkastelujakson aikana rodun tehollisessa populaatiossa ei ole suuria vaihteluja ja se on suoraan verrannollinen rodun rekisteröintimäärään. Neljän sukupolven mukaan laskettu tehollinen populaatio on tarkastelujaksolla keskimäärin 85 koiraa ja vuosittainen noin 26. Kuvasta (Kuva 5) nähdään tehollisen populaation koon jakauma käyttölinjaisten ja muiden osalta. Rodun pitämisenä terveenä ja sukusiitosasteeltaan pienempänä sekä jalostuspohjaltaan laajempana vaatii pitkällä aikajaksolla pariutuvien koirien lukumäärän kasvattamista. Sivu 12/55

13 Muut Käyttö Kaikki Kuva 5 Englanninsettereiden tehollinen populaatiokoko (per sukupolvi) koko populaation osalta ja jaoteltuna käyttölinjaisten ja muiden osalta Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Ruotsalaisen Per-Erik Sundgrenin mukaan (Koiramme 9/2001, s ) rodun populaation tehollisen koon pitäisi olla vähintään 100. Luvun kasvattamiseen voitaisiin päästä käyttämällä jalostukseen yhtä montaa urosta ja narttua, rajoittamalla yksittäisten koirien jälkeläismääriä, välttämällä sukulaisten yhdistämistä ja korostamalla tuontien merkitystä. Jalostus ei saa tukeutua liikaa samanlinjaisiin koiriin Sukusiitosaste Yleisenä suosituksena on että haitallista sukusiitosastetta voidaan pitää 6,25 % koiran kolmen sukupolven mukaan laskettuna. Koko rotua ajatelleen haitallisena voidaan pitää jo 1 2 %. Viiden sukupolven osalta laskettu sukusiitosaste Suomessa kasvatetuille englanninsetteri pentueille on vuosilta keskimäärin 2,3 % (aiemmin 3,29 %) Luku on laskettu 206 pentueelta, joiden sukutaulut olivat viideltä sukupolvelta käytettävissä. Suuntausta voidaan pitää oikeana erityisesti huomioitaessa viimeisen viiden vuoden sukusiitoskertoimen keskiarvon (1,24 %) olevan selkeästi pidemmän tarkastelujakson keskiarvoa matalampi. Viimeisen neljän vuoden aikana kasvatettujen, yhteensä 61 pentueen, osalta käyttölinjaisilla pentueilla (29 pentuetta) sukusiitosaste oli keskimäärin 0,985 % ja muilla pentueilla (32 pentuetta) 1,271 %. Englanninsettereiden sukusiitosasteen jakautuminen eri suuruusluokkiin kotimaassa viimeisen neljän vuoden aikana kasvatettujen pentueiden osalta on koko rotua ajatellen varsin maltillinen. On huomioitavaa, että ilman muutaman korkean sukusiitosasteen omaavan pentueen vaikutusta rodun sukusiitosaste olisi esitettyjä lukuja selkeästi alhaisempi. Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana vähintään yhden englanninsetteripentueen kasvatti yhteensä 51 kotimaista kasvattajaa, pentueiden kokonaismäärän ollessa 135 kpl. Keskimäärin siis 2,65 pentuetta / kasvattaja, joten rodun kasvatustyö on varsin hajallaan ja pienimuotoista. Sivu 13/55

14 Sukusiitoskertoimet Käyttö Muut Yhteensä ,5% 2,5-5% 5-7,5% 7,5-10% Kuva 6 Englanninsetteripentueiden sukusiitosasteet vuosina Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Suomessa englanninsettereiden jalostustoiminnassa käytetään liiallisesti joitakin uroksia. Yli viidentoista jälkeläisen omaavia uroksia on yhteensä 13. Näillä uroksilla on yhteensä 46 pentuetta ja 264 jälkeläistä, joka on arvioidusta rodun kokonaismäärästä noin 23 %. Näillä uroksilla on usein jälkeläisiä myös toisessa sukupolvessa, yhteensä 116 kpl, joka lisää entisestään kyseisten koirien vaikutusta rodussa. Jalostukseen käytetyt urokset Syntymä vuosi Pentueet Pentuja Vuoden aikana FIN MVA V-00 V-01 PMV-01 SV-02 MOON MAGIC PO PENGTSSON KANS MVA LTU MVA RUS MVA JMV-02 JWA-02 BALTV-02 V-02 LTUJV-02 LTUV-02 LTUV-03 TULIKETUN RUNO- RATSU HIAFOSSENS ROSSO MARRON'S ARAGORN AT CENHAMN SET'R RIDGE'S SENSATION AT CENHAMN JV-99 CALEYDENE CHOICE FIN MVA S MVA ÖDEBYGDENS D NIPSU ELIT-07 DV-05 M-07 ÖSTKYSTEN'S MARKONG PRIHAN METSÄNPOIKA HÄRKMOEN'S BULLER KANS MVA N MVA S KVA S MVA GIDDES B FOPPA DK MVA S MVA HUGIN DAIM Jälkeläisiä toisessa sukupolvessa Taulukko 3 Viimeisen kymmenen vuoden aikana jalostukseen käytetyt urokset, joilla on vähintään 15 jälkeläistä. Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Suomeen rekisteröityjen narttujen osalta jalustuskäyttö on hieman maltillisempaa. Yli viidentoista jälkeläisen omaavia narttuja on yhteensä 6 viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Näillä on yhteensä 15 pentuetta ja 111 jälkeläistä, joka on arvioidusta rodun kokonaismäärästä alle 10 %. Jalostukseen käytetyillä nartuilla ei juurikaan ole jälkeläisiä toisessa sukupolvessa. On huomioitavaa, että suurin osa nartuista on jo iäkkäitä, joten niiden pentumäärien ei odoteta juurikaan enää kasvavan. Sivu 14/55

15 Jalostukseen käytetyt nartut Syntymä vuosi Pentueet Pentuja Vuoden aikana RANTAKURUN UNIKKI NICORET'S HARRIET KANS MVA FIN MVA S MVA TOPPMYRA'S HULDA JV-03 KAHENKOON I'M CHOSEN CISOSAN SINITÄHTI HUNTINGFIELD JULIENNE Jälkeläisiä toisessa sukupolvessa Taulukko 4 Viimeisen kymmenen vuoden aikana jalostukseen käytetyt nartut, joilla on vähintään 15 jälkeläistä. Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Jalostukseen eniten käytetyt nartut edustavat eri sukulinjoja; uroksillakin sukulaissuhteita on vain Prihan Metsänpojalla ja Hiafossens Rossolla, joka on edellisen isä. Käyttölinjaisia uroksia ovat: Hiafossens Rosso, Ödebygdens D Nipsu, Östkysten s Markong, Prihan Metsänpoika, Härkmoen s Buller, Giddes B Foppa, Hugin ja Daim. Nartuista käyttölinjaisia ovat Toppmyra s Hulda ja Huntingfield Julienne. Suomessa englanninsettereiden PEVISA-ohjelmassa ei ennen ole ollut yksittäisten urosten tai narttujen jälkeläismäärälle rajoituksia, kuten esim. sisarrodulla Gordoninsetterillä. Tiettyjen yksilöiden liiallisesta käytöstä jalostukseen ja sitä kautta jalostuspohjan kaventumiseen sekä rodun sukusiitosasteen kasvuun tulee olla huolissaan ja erityisesti seurattava tämän jalostuksen tavoiteohjelman aikana. Uuteen PEVISA-ohjelmaan on lisätty jälkeläismäärärajoitus: Koiralla ei saa pentueen rekisteröintihetkellä olla yli 25 rekisteröityä jälkeläistä Suomessa. Viimeinen pentue voidaan kuitenkin rekisteröidä kokonaan. Sivu 15/55

16 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet Luonne Rotumääritelmän mukaan englanninsetterin tulee olla erittäin ystävällinen ja hyväluonteinen. Luonteen merkitys jalostustoiminnassa nousee korostetusti esille arkipäivän elämässä. Metsästyskoirallakin suuri osa ajasta kuluu perheen parissa sekä muita ihmisiä ja koiria tavaten. Luonteella on myös merkitystä koiran käyttöominaisuuksiin ja koulutettavuuteen. Englanninsetteri ei ole kuitenkaan luonnetestattu rotu. Arvioita yksilöiden luonteesta saadaan käyttökokeidentuomarikertomuksista sekä näyttelyarvosteluista. Englanninsettereiden jalostustoimikunta toteutti vuoden 2009 lopulla englanninsetterijaoksen web-sivulla englanninsettereiden omistajille suunnatun kyselyn, jolla kartoitettiin koirienkäyttöominaisuuksia ja luonnetta omistajan näkökulmasta. Kysely suunnattiin vuoteen 2009 mennessä rekisteröityjen koirien omistajille. Vuonna 2003 kysely oli suunnattu ainoastaan käyttölinjaisiin koiriin ja tällä kertaa se toteutettiin niin, että mukana oli myös seurakoirat. Vastauksiin ja niistä tehtäviin päätelmiin on omistajien mahdollisen subjektiivisuuden takia suhtauduttava ainakin osanarvioitujen ominaisuuksien suhteen varauksella. Suluissa olevat prosentit on vuonna 2003 kyselyidentulokset. Nyt saatu aineisto käsittää 88 englanninsetteriä. Englanninsettereiden omistajat pitivät pääosin koiriaan miellyttävinä perhekoirina, vaikka 91% (98 %) käytettiinkin metsästykseen, joista 35% erittäin paljon. Ainoastaan 8% koirista ei käytetty ollenkaan metsästykseen. Vastaajista 57% (50 %) arvioi koiransa erittäin lapsiystävälliseksi ja 38% (40 %) omistajista ilmoitti, ettei lasten suhteen ole ongelmia (kuva 2). Kuitenkin englanninsetterillä löytyi arkuutta tai pelkoa 5% (7 %), vihaisuutta ei havaittu yhdessäkään yksilössä (vihaisuutta 2 %) lapsia kohtaan. Aroista koirista suurin osa oli narttuja. Toisiin koiriin suhtautuminen on pysynyt lähes samana edelliseen kyselyyn verrattuna, vaikkakin englanninsetterit tänä päivänä näyttävätkin tulevan toisten yksilöiden kanssa paremmin toimeen. 42% (29 %) omistajista arvioi setterinsä tulevan erittäin hyvin toimeen toisten koirien kanssa ja 43% (56 %) vastaajista ilmoitti, ettei asiassa ollut ongelmia. Toisia koiria aristi tai pelkäsi 6% (7 %) settereistä. Sivu 16/55

17 Vihaisesti tai aggressiivisesti muita koiria kohtaan käyttäytyi omistajien mukaan 9% (8 %) englanninsettereistä. Arkuus oli selvästi yleisempää nartuilla ja vihaisuus/aggressiivisuus jakautui vastaajien mukaan tasan sukupuolten kesken. Ääni-/paukkuarkuutta englanninsettereillä ilmoitettiin olevan vähän. Omistajien mukaan vain yhdellä koiralla oli erittäin voimakas paukkupelko ja yhdellä ei ollut tietoa ominaisuudesta. Ampumista tai voimakkaita ääniä aristi 12% (14 %) setteriä ja 85%;lla (85 %) englanninsettereistä ei ollut arkuutta. Kuitenkin sanallisissa kommenteissa näistä muutamalla todettiin olevan arkuutta ukkosta, ilotulitusraketteja tai muita voimakkaita ääniä, mutta ei ampumista kohtaan. Englanninsettereiden luonteet vastaavat pääosin rotumääritelmän luonnekuvausta, mutta jonkin verran esiintyy arkuutta. Vaikka englanninsetteriä pidetäänkin pääosin luonteeltaan miellyttävänä ja ongelmattomana rotuna, kasvattajien on syytä painottaa asian merkitystä jalostus- ja kasvatustoiminnassaan: esiintyviä luonneongelmia (arkuutta ja vihaisuutta) on kyettävä karsimaan rodusta pois. Yhdistelmiä on syytä harkita perusteellisesti ja hankkia myös luonteesta riittävästi tietoa ja kokemusta. Vahvaan taustatyöhön perustuvilla valinnoilla ja ratkaisuilla on suuri merkitys rodun kannalta, sillä tarkastelun perusteella luonnetta koskevat ongelmatapaukset näyttävät keskittyvän muutamiin linjoihin ja yksilöihin. Käyttöominaisuudet Englanninsetteri on kanalintujen metsästykseen jalostettu seisova lintukoira. Jalostuksen ja alkuperäisen tyypin säilyttämisen kannalta olennaisin tieto käyttöominaisuuksista ja luonteesta saadaan rodunomaisista kokeista. Englantilaisten kanakoirien rodunomaiset kokeet ovat kanakoirien kenttäkoe (KAKE), kanakoirien tunturikoe (KATU) ja kanakoirien metsäkoe (KAME). Esimerkiksi Suomen muotovalion arvoon tarvittavat tulokset (AVO 1 tai 2 x AVO 2) on saavutettava näistä koemuodoista, jotka mittaavat rodun työskentelytapaa, tyyppiä ja tyyliä. Avoimissa luokissa käytetään laatuarvostelua ja voittajaluokissa kilpailuarvostelua. Rodunomaiseksi kokeeksi ei luokitella esimerkiksi mannermaisille seisojaroduille rodunomaiseksi kokeeksi määriteltyä kanakoirien erikoiskoetta (KAER). Kultamalja ja Derby ovat Kanakoirakerhon perinteiset nuorten koirien kilpailut. Kultamaljakilpailu on tarkoitettu alle kaksi- ja Derby alle kolmevuotiaille koirille. Englanninsetteriä on pidetty suhteessa irlannin- ja gordonsettereihin varhaiskypsänä rotuna. Tätä näkemystä vahvistaa se, että englanninsetteri on onnistunut voittamaan vuodesta 1948 asti kilpaillun Kultamaljan viimeisen viiden vuoden aikana kolmesti. Derbystä on kilpailtu vuodesta 1935 ja tämänkin palkinnon englanninsetteri on voittanut kolmesti viimeisen viiden vuoden aikana. Englanninsettereiden osallistumisia rodunomaisiin käyttökokeisiin kertyy vuosittain noin 160. (Kuva 7). Osallistumistrendi on pysynyt melko vakiona koko 2000-luvun. Vajaa puolet vuosittain kokeissa käyvistä koirista on ensikertalaisia. Kokeisiin vähintään kerran osallistuneiden koirien osuus on lähes puolet vuosittain rekisteröidyistä käyttölinjan englanninsettereistä luvulla kokeissa on vuosittain palkittu keskimäärin 22 eri yksilöä. Koekäyntiluvuissa ei ole mukana Kultamalja-kilpailu, jolloin monet koirat ovat vielä varsin kehittymättömiä ja jalostuksen kannalta huonosti arvioitavissa. Jalostustoiminnan kannalta kokeisiin osallistuvien määrää vuosittain rekisteröidyistä käyttökoirista tulisi pystyä pitämään nykyisellä tasolla, mieluummin hieman kasvattamaan. Sivu 17/55

18 250 30% % 20% 15% 10% 5% Osallistumiset Palkinnot Palkinto-% 0% Kuva 7 Englanninsettereiden koeosallistumisten ja palkintojen määrät sekä palkitsemisprosentti vuosittain 2000 luvulla. Lähde: Matti Juutin Kanakoirakerho HHS ry:n vuosikirjoista kokoamat koetiedot. Englanninsettereiden koemenestys on ollut melko tasaista viimeisten vuosien aikana (Kuva 7). Palkitsemisprosentti on liikkunut noin 20% tuntumassa. Koepalkintoja on saatu vuosittain noin 30. Suurin osa palkinnoista on kenttä- ja tunturikokeista (Kuva 8). Palkintojen määrään vaikuttaa paljolti myös kanalintukanta, joka on 2000-luvun puolivälin jälkeen laskenut rajusti. Englanninsettereiden eri luokissa saamien palkintojen laadullinen jakautuminen on esitetty oheisessa kuvassa (Kuva 9) KAKE KATU KAME Kuva 8 Englanninsettereiden saamien koepalkintojen määrät koelajeittain (KAME kanakoirien metsäkoe, KATU kanakoirien tunturikoe ja KAKE kanakoirien kenttäkoe) tarkasteltuna 2000-luvulla. Lähde: Matti Juutin Kanakoirakerho HHS ry:n vuosikirjoista kokoamat koetiedot. Sivu 18/55

19 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% % 0% NUO AVO VOI Kuva 9 Englanninsettereiden saamien koepalkintojen laadullinen jakautuminen (palkinnot 1-3, voittajaluokassa 1-5) eri luokissa (NUO nuorten luokka, AVO avoin luokka ja VOI voittajaluokka) 2000-luvulla. Lähde: Matti Juutin Kanakoirakerho HHS ry:n vuosikirjoista kokoamat koetiedot. Englanninsettereiden jalostustoimikunta toteutti loppuvuodesta 2009 englanninsettereiden omistajille kyselyn, jolla kartoitettiin koirien käyttöominaisuuksia ja luonnetta. Vuonna 2003 kysely oli suunnattu käyttölinjaisiin yksilöihin ja 2009 kyselyssä mukana oli myös muut koirat. Vaikka omistajien käsitykset ja koulutustaidot tai -halut vaihtelevat paljon toisistaan, kuvastavat kyselyn tulokset mielipiteitä rodun kelpoisuudesta käyttökoirana. Englanninsetterin maine rakentuu usein juuri omistajien puheiden ja kokemusten perusteella. Tässä mielessä saatu tieto kuvastaa sitä, mitkä piirteet ovat hyvällä tolalla ja missä olisi kehitettävää. Luotettavinta ja asiantuntevinta tietoa saadaan kuitenkin käyttökokeiden tuomarien arvioimana. Suhtautuminen muihin koiriin parihaun aikana ei ollut omistajien vastausten perusteella merkittävä ongelma. 73% koirista eivät olleet kiinnostuneita haun aikana paristaan. Häiritsevästi toimi 8%. Pariaan aristavia tai pelkääviä oli ainoastaan 2% vastanneiden koirista. Koiria joita ei ollut koetettu parihaussa tai joiden ominaisuutta ei tiedetty oli 16%. Englanninsetterien omistajat arvioivat odotetusti koiransa useimmiten joko melko laajahakuisiksi 63% (59%) tai erittäin laajahakuisiksi 19% (30%). Melko suppeana setterinsä hakutyöskentelyä piti vain 7% (11%) vastaajista. Yhden katsottiin olevan erittäin suppeahakuinen ja 3 yksilön ominaisuudesta ei ollut tietoa. Hakutyöskentelyä sanallisesti arvioineista runsas kolmannes piti setterinsä hakua peitteisessä maastossa liian laajana. Muutamien mielestä haku aukeni liikaa avoimessa maastossa. Joitakin koiria luonnehdittiin maininnoilla syntynyt tuntureille tai sopii pelloille. Hakutyöskentelyä sanallisesti arvioineista lähes kolmannes totesi koiransa sopeuttavan hakunsa laajuutta maaston peitteisyyden mukaan. Omistajan tyytyväisyyden kannalta haun laajuutta ratkaisevampaa on koiran halu yhteistyöhön. Vastausten perusteella englanninsetterit pitävät yhteyttä ohjaajaansa hyvin vaihtelevasti, mutta enimmäkseen erittäin ja melko hyvin 80% (73%). Itsekseen metsästäviä koiria oli koko joukosta 6% (5 %). Lisäksi ongelmia yhteydenpidossa oli 13% (21%) koiran kanssa. Kolmen yksilön ominaisuudesta ei ollut tietoa. 16 ongelmatapauksesta sukupuolijakauma oli 50%-50%. Sivu 19/55

20 Tyyli ei tunnu olevan rodun ongelmia. Omistajat pitivät englanninsetteriään tyyliltään tavallisimmin melko hyvänä 57% (62%) tai erittäin hyvänä 33% (30%). Yhdellä ominaisuuden todetiin olevan erittäin huono ja viidellä yksilöllä ei ei ominaisuudesta ole tietoa. Kyselyn vastausten perusteella englanninsetterit ovat melkoisessa määrin kuumia koiria. 26% (31%) vastaajista ilmoitti koiransa kuumenevan lintutilanteessa melkoisesti ja tauon olevan tarpeen. Lisäksi 7% (7%) settereistä meni tavallisesti täysin hallitsemattomaksi ja toimintakelvottomaksi. Kuumeneminen ilmeni yleisesti peräänmenona: mitä levottomampi koira, sitä suurempia ongelmia oli peräänmenossa. Onneksi omistajien mukaan suuri osa koirista 43% (41%) pysyi lintutilanteessa melko rauhallisena, ja jatkotyöskentelykin onnistui. Lisäksi erittäin hyvähermoisena piti setteriään 19% (15%) koiranomistaja. Tietoa ominaisuudesta ei ollut 5% kohdalla. Seisovan lintukoiran perustaito on englanninsetterillä varsin hyvin kunnossa: setterin omistajista 57% (50%) arvioi koiransa seisontakynnyksen olevan kohdallaan. Hieman herkkänä seisojana setteriään piti 20% (27%) vastaajista, mutta selvästi liian varovaisena ja herkkänä seisomaan koiraansa piti vain muutama vastaaja 5% (4%). Seisontakynnyksen mataluus ilmeni tuloksettomien seisontojen yleisyytenä. Hieman liian korkeana setterinsä seisontakynnystä piti vain noin joka yhdeksäs 7% (11 %) vastaaja. Seisonnan syntymisessä oli ongelmia vain yksittäisillä settereillä 5% (3 %). 8% ei ollut ominaisuudesta tietoa. Riistalle heräämisen ja seisontaiän suhteen vastaajat pitivät englanninsetteriä yleisesti melko varhaiskypsänä 35% (49%) tai erittäin varhaiskypsänä 29% (24%). Melko myöhäisenä kehitykseltään koiraansa piti vastaajista 15% (19%). Erittäin hitaaksi setterinsä kypsymisen arvioi vain 7% ja tietoa ominaisuudesta ei ollut 14% omistajalla. Linnunkäsittelytaidoiltaan omistajat arvioivat setterinsä tavallisimmin 49% (56%) melko hyviksi. Lisäksi erittäin hyvinä, oivallisina taitoja piti 24% (15%) vastaajista. 12% (15%) setterinomistajista ilmoitti koiransa linnunkäsittelytaitojen olevan melko huonoja. Erittäin huonona lintujen käsittelijänä pidettiin vain muutamaa koiraa 1% (2%). 13% vastaajista ei ollut tietoa ominaisuudesta. Monet setterinsä lintutyöskentelyä sanallisesti arvioineet nostivat esille hyvän linnunlöytökyvyn. Sivu 20/55

21 Englanninsetterin käyttökelpoisuuden osalta puolet omistajista 37% (50%) arvioi koiransa toimivan kohtuullisesti metsästyksessä (kuva 7). Tämän lisäksi 48% (38%) vastaajista kertoi setterinsä toimivan hyvin. Metsästyskelvottomana koiraansa piti vain muutama vastaaja 5% (4%) ja n 10% ei ominaisuudesta ollut tietoa. Luonteen tarkastelussa todettiin, että setterit, joilla ei ollut arkuutta tai vihaisuutta toisia koiria kohtaan, toimivat metsästyksessä tavallisesti paremmin kuin luonneongelmaiset. Omistajien vastausten mukaan yli puolella settereistä 52% (49%) oli erittäin vähän, jos lainkaan, tuloksettomia seisontoja. Jonkin verran tuloksettomia seisontoja esiintyi 34% (39%) koirista. Erittäin runsasta tuloksetonta seisomista tapahtui vain 2%;lla (5%) vastanneiden settereistä ja n. 11% ei ollut tietoa ominaisuudesta. Yli puolet setterien omistajista 60% (56%) vastasi koiransa nostavan tavallisesti täsmällisesti, suoraan linnulle. Neljänneksellä 26% (26%) koirista arvioitiin olevan toisinaan epätarkkuutta. Lintua väistäviä settereitä vastanneilla oli vain muutama 1% (2%) ja 12% ei ollut tietoa ominaisuudesta. Nostoa koskeviin kysymyksiin omistajat osasivat vastata muita ominaisuuksia heikommin. Nuorilla koirilla asiaa ei vielä riittävästi osattu arvioida, mutta joukossa oli myös vastaajia, jotka eivät ajaneet lintuja lentoon koirillaan. Setterin suoritus päättyi tällöin lintujen löytämiseen ja seisontaan. 42% (28 %) setterin omistajista piti koiransa nostohalukkuutta erittäin hyvänä ja nostoa rivakkana.melko hyvä nosto oli vastausten perusteella 27%. Ongelmia nostohalukkuudessa oli 19% (25 %) vastanneiden settereistä. Näistä nostosta kokonaan kieltäytyviä oli kuitenkin vain 1% ja tietoa ominaisuudesta ei ollut 11%. Luonnetta tarkasteltaessa todettiin, että settereillä, joilla oli arkuutta tai vihaisuutta toisia koiria kohtaan, oli muita useammin ongelmia myös nostohalukkuudessa. Englanninsetterin omistajien mukaan 52%(46 %) koirista ei ollut lainkaan tai enintään erittäin vähän oma-aloitteisia nostoja. Jonkin verran oma-aloitteellisuutta esiintyi 26%(33 %) settereistä. Omaaloitteisia nostoja esiintyi erittäin paljon 13%;lla(8%) ja 9% ominaisuudesta ei vastanneiden koirista ollut tietoa. Englanninsetterin omistajat arvioivat koiransa koulutuksen vastaanottokyvyn tavallisimmin 58% (56 %) melko hyväksi. Ominaisuutta piti erittäin hyvänä vajaa kolmannes 29% (29 %) vastanneista. Koiransa koulutuksen vastaanottokykyä piti melko huonona 10% (14 %) omistajista. Vastausta ei antanut 2%. Peräänmenon hallittavuuden osalta englanninsetterien omistajat vastasivat tavallisimmin 42% (53 %), että perään menemistä esiintyy, mutta yleensä se on kohtuullisesti hallittavissa. Asian oli saanut helposti hallintaan 22%(16 %) koiranomistaja. Suuria vaikeuksia peräänmenon hallinnassa oli 23% (21 %) vastaajista. Lisäksi liki ylipääsemättömissä vaikeuksissa hillittömän peräänmenon takia oli 6% (6 %) setterinomistajista ja 7% ei ollut ominaisuudesta tietoa. Noudon opetuksen suhteen lähes neljännes 19% (23 %) englanninsetterin omistajista piti koiraansa erittäin hyvänä, lähes luontaisena noutajana. Lisäksi kohtuullisen helppona opetettavana piti setteriään 47% (38 %) vastanneista. Setteriään piti melko huonona oppimaan ja paljon työtä vaativana 22% (24 %) koiranomistajista. Suurissa vaikeuksissa erittäin hankalan noudon opetettavuuden takia oli 5% (10 %) vastanneista ja 8% ei ollut tietoa ominaisuudesta. Luonteen tarkastelussa selvisi, että setterit, joilla ilmoitettiin olevan ongelmia (arkuutta tai vihaisuutta) suhtautumisessa toisia koiria kohtaan, olivat muitayleisemmin hankalia kouluttaa noutoon. Suuri osa 33% (40 %) kyselyyn vastanneista setterinomistajista ei osannut kertoa setterinsä säestämisominaisuuksista tai seisonnanryöstämisestä. Koira ei ollut hakenut koskaan paritoverin kanssa tai tilannetta ei ollut tullut kohdalle. Ominaisuudesta tietävistä 16% (29 %) arvioi setterinsä erittäin varmaksi, luontaiseksi säestäjäksi. Lisäksi 35% (49 %) oli todennut koiransa säestäneen. Intohimoisena seisonnanryöstäjänä setterinsä mainitsi 6% (7 %) koiransa säestysominaisuuksia tuntevista. Sivu 21/55

22 Englanninsetteri on nykyisellään tyylikäs, laajahakuinen ja linnunkäsittelytaidoiltaan hyvä, metsästyskelpoinen kanakoira. Ongelmiakin kuitenkin on, mutta selvää ei ole, missä määrin vaikeudet johtuvat ohjaajasta ja missä määrin koiran ominaisuuksista. Vaikka riistainto ja kiihkeys ovatkin rodun peruspiirteitä, ne eivät silti varmastikaan kaikilta osin paranna setterin koulutettavuutta, perään menon saamista hallintaan tai yhteydenpitoa. Toisaalta setterien koulutuksen vastaanottokyky arvioitiin varsin hyväksi. Englantilaisten kanakoirien metsästyskokeiden tärkeimpinä tavoitteina on arvioida koiran metsästysintoa, linnunlöytökykyä, tyyliä ja opetuksen vastaanottokykyä sekä luonnetta. Käyttökokeissa tavallisimpia todettuja rikkeitä ovat linnun perään ryntääminen (peräänmeno), linnun käsittelyn epäonnistuminen (esim. lintu karkottuu ennenaikaisesti tai sitä ei saada lentoon) tai epätarkkuus sekä nihkeys linnun lentoon ajossa. Kuumeneminen lintutilanteessa vaikuttaa olevan valitettavan yleistä. Vaikka omistajan kouluttajantaidoilla asiaa on mahdollista korjata, koira pitäisi saada kohtuullisin ponnistuksin pysymään hallinnassa. Käytännön kannalta koiran pysyminen rauhallisena ja toimintakelpoisena peräkkäisissä riistakontakteissa on tärkeää ja arvostettava ominaisuus. Tähän tulisi kiinnittää erityistä huomiota myös jalostusyksilöitä valittaessa. Valitettavasti kokeissa ominaisuuden testaamiseen on varsin harvoin mahdollisuutta lähinnä vähäisten lintutiheyksien takia. Seisontakynnys on ominaisuus, jonka suhteen perinteisesti ei ole arvostettu turhaa herkkyyttä. Tätä taipumusta osalla settereistä arvioitiin olevan, vaikka suurelta osin asiat olivatkin kohdallaan. Omistajien mukaan englanninsetterin seisonnalla on tavallisesti lintu. Tuloksettomia seisontoja kokeissa kuitenkin esiintyy. Koiran työskentelyyn vaikuttaa se, millä linnuilla se on tottunut työskentelemään. Metsälintuihin keskittynyt koira on tavallisesti turhan varovainen pellolla peltopyiden ja fasaanien suhteen. Herkkyyttä monet pitävät kuitenkin setterin etuna metsässä liikuttaessa. Ominaisuuden suhteen pitää kuitenkin olla tarkkana, jottei hukata setterin täsmällisyyttä linnunkäsittelyssä. Riittävän röyhkeyden ja linnun ruumiin hajulle seisomisen tulee olla arvossa jatkossakin. Sivu 22/55

23 4.3 Terveys PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Lonkkanivelen kehityshäiriö eli HD (hip dysplasia) Englanninsettereiden saakka voimassa olevassa PEVISA-ohjelmassa on ollut pentujen rekisteröimisen ehtona pentueen vanhemmista ennen astutusta annettu lonkkakuvauslausunto. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste C. Tutkittavien koirien vähimmäisikä on ollut 12 kuukautta. Uusittuun ohjelmaan (voimassa alkaen) on lisätty jälkeläismäärärajoitus: Koiralla ei saa pentueen rekisteröintihetkellä olla yli 25 rekisteröityä jälkeläistä Suomessa. Viimeinen pentue voidaan kuitenkin rekisteröidä kokonaan. PEVISA-ohjelman tavoitteena on ollut ennaltaehkäistä lonkkanivelen kehityshäiriöiden syntymistä ja varmistaa, että englanninsetteri oikein harjoitettuna kestää rodunomaisen käyttötarkoituksen vaatiman pitkäaikaisen fyysisen rasituksen metsästyksessä. Lonkkanivelen kehityshäiriö on polygeenisesti eli usean eri geenin kautta periytyvä ominaisuus, joka johtaa pahimmillaan liikuntakyvyttömyyteen ja rajoittaa koiran rodunomaista käyttöä metsästykseen. Sairauden puhkeamiseen ja vaikeusasteeseen vaikuttavat myös kasvuaikaiset ympäristötekijät kuten ruokinta, kasvunopeus ja liikunnan määrä (hyvä lihaskunto tukee kehittyvää luustoa ja niveliä). Perinnöllisyydellä on merkittävä osa taudin ilmenemiseen. Periytymistavassa geenivirhe ei välttämättä näy eläinten ilmiasussa jokaisessa sukupolvessa. Sitä mitkä geenit tai kuinka monta geeniä ovat osallisena lonkkanivelen kehityshäiriöön, ei ole pystytty selvittämään. Sairaus on degeneratiivinen ja progressiivinen eli rappeuttava ja etenevä. Lonkkaniveldysplasian kehittymisessä tärkein vaihe on lonkkamaljakon muotoutuminen ja luutuminen koiran kasvuaikana. Lonkkamaljakon epänormaali muoto ja lonkkanivelen löysyys nuorella iällä johtavat eriasteisiin muutoksiin lonkkanivelessä ja nivelrikon kehittymiseen. Epänormaali nivelen kehitys voi johtua luuston rakenteesta, luustoa ja niveliä tukevan sidekudoksen heikkoudesta tai lonkkaniveliä tukevien lihasryhmien toiminnan epäsuhdasta (lihakset pitävät reisiluunpään lonkkamaljassa). Niihin voivat vaikuttaa hyvin monet eri tekijät mm. verenkierto, aineenvaihdunta ja hermoston toiminta. Lievimmässä tapauksessa nivelessä esiintyy vähäistä löysyyttä, lievää lonkkamaljakon mataluutta ja lievää epäsymmetrisyyttä. Nivel ei ole täysin yhdenmukainen, reisiluunpää ei istu täydellisesti lonkkamaljakon muodostamaan kuppiin. Lievä dysplasia voi olla käyttökoirallakin lähes oireeton. Jos niveleen kehittyy dysplasian seurauksena nivelrikkoa eli degeneratiivisen nivelsairauden merkkejä, voi koiralla olla merkittäviä kipuja. Tämä näkyy erityisesti rasituksen jälkeen. Reisiluun pään liikkuminen pois lonkkamaljasta osittain tai kokonaan eli subluksaatio mahdollistaa dysplastiset muutokset: nivelrustoa ja sen alaista luuta häviää ja uudisluu (luupiikit) täyttää lonkkamaljan kuopan. Useimmiten oireilu alkaa, kun nivelrikkoa alkaa kehittyä. Oireet, kuten kivusta johtuva ontuminen, ovat yksilöllisiä. Osa sairaista koirista oireilee, osa ei. Sairaus johtaa pahimmillaan liikuntakyvyttömyyteen ja rajoittaa koiran metsästyskäyttöä. Tällöin koira on haluton liikkumaan, makuulta nouseminen on vaikeaa ja koiran takajaloissa tavataan atrofiaa eli lihaskatoa. Oireita voidaan helpottaa eläinlääkärin antamien ohjeiden mukaan. Koirille on tänä päivänä tarjolla paljon erilaisia hyväksi havaittuja lääkehoitoja ja lisäravinteita, joilla koiran elämänlaatua voidaan parantaa sairaudesta huolimatta. Lonkkanivelen kasvuhäiriöt diagnosoidaan röntgenkuvauksessa. Sivu 23/55

24 HD: C/D/E-% Kanakoirakerho Hönshundssektionen ry Käytössä on arviointiasteikko, jossa aste A = terve, B = rajatapaus, C = nivelessä on lieviä muutoksia mutta ei aina rajoita koiran liikkumista ja metsästyskäyttöä, D ja E = nivelessä on selviä muutoksia ja usein myös nivelrikkoa ja usein aiheuttaa koiran vanhetessa oireita, joskus vaikeitakin. Suomessa käytetään tuloksille A ja B luokittelua terve, C-, D- ja E-tuloksista tulee HD maininta eli luokitteluksi sairas. Peritymistavan vuoksi jalostukseen tulisi käyttää vain terveeksi (A ja B) luokiteltuja koiria. Tärkeää on myös seurata sisarusten ja sukulaisten dysplasia-asteita. Koiria, joiden jälkeläisillä todetaan runsaasti lonkkaniveldysplasiaa, ei tule käyttää jalostukseen. Jalostukseen käytettävillä koirilla tehdyillä lonkkakuvauksilla pyritään kartoittamaan ne yksilöt, joiden jälkeläisillä on suurempi alttius sairastua kyseiseen kehityshäiriöön. Tavoitteena tulisi pitää vain terveiden koirien käyttämistä jalostukseen kaventamatta kuitenkaan sitä geenivarastoa, jota rodun puitteissa on käytössä. Jalostukseen on pääsääntöisesti pyrittävä käyttämään vain terveitä yksilöitä (A/B). Ainoastaan poikkeustapauksissa, mikäli käyttöominaisuuksiin liittyvät erityisen painavat syyt niin vaativat, voidaan jalostukseen hyväksyä lievästi HD-sairaita yksilöitä. Myös jalostukseen käytettävän yksilön pentuesisarusten HD-status tulee pyrkiä selvittämään. Sellaista yksilöä, jonka kahdella tai useammalla pentuesisarella on HD, ei tulisi käyttää siitokseen. 60% 50% 40% 30% Käyttö Muut Kaikki 20% 10% 0% Kuva 10 Englanninsettereiden HD-mainintojen (C/D/E) osuus rekisteröintivuosittain tarkasteltuna ajanjaksona Mukana tulokset asti. Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Englanninsettereistä on HD-kuvattu noin 40% rekisteröintimääristä (Taulukko 5). Erityisesti tuontikoirien kuvaus on ollut aktiivista. Tutkimustulosten mukaan rodun dysplasia-aste oli ajanjaksona englanninsetterillä kokonaisuudessaan 24.9% (Kuva 11). Luku on jonkin verran alhaisempi kuin kaudella (27.0%). Käyttölinjoja olevien settereiden dysplasia-aste (15.8%) oli selvästi muita settereitä (35.4%) alhaisempi. Lukujen mukaan jalostustyössä on pysytty aiemmalla HD-tasolla. HD-tulosten jakaumat kotimaisten kasvattien osalta on esitetty kuvassa (Kuva 11). HD-tuloksen A esiintymisessä on suuri ero eri rotutyyppien välillä. Sivu 24/55

25 Vuosi Tutkittu A B C D E C/D/E % 38% 32% 18% 12% 0% 30% % 47% 26% 26% 0% 0% 26% % 38% 32% 21% 9% 0% 30% % 43% 38% 14% 5% 0% 19% % 53% 25% 15% 7% 0% 22% % 47% 24% 12% 18% 0% 30% % 39% 30% 21% 11% 0% 32% % 50% 31% 17% 3% 0% 20% % 50% 50% 0% 0% 0% 0% % Yhteensä 35% 44% 31% 17% 8% 0% 25% Taulukko 5 Lonkkakuvattujen koirien osuus vuosina rekisteröidyistä englanninsettereistä syntymävuoden mukaan. Mukana kuvaukset asti; viimeisimpien vuosien osuudet tulevat oletettavasti vielä kasvamaan. Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä 100% 80% 60% 40% E D C B A 20% 0% Käyttö Muut Yhteensä Kuva 11 Kotimaisten kasvattajien englanninsettereiden kuvaustulosten jakaumat ajanjaksolta Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Englanninsettereitä harrastavat kasvattajat ovat pitäytyneet varsin hyvin voimassa olleen jalostuksen tavoiteohjelman suosituksessa käyttää jalostukseen vain HD-vapaita yksilöitä (Kuva 12). Terveiden yhdistelmien osuus on ollut noin 76%. Sivu 25/55

26 Pentujen HD-aste Kanakoirakerho Hönshundssektionen ry 100% 80% 60% 40% E D C B A 20% 0% Käyttö Muut Yhteensä Kuva 12 Kotimaassa vuosina kasvatettujen englanninsetteripentueiden vanhempien kuvaustulosten jakaumat, ryhmitelty huonomman tuloksen mukaan. (Vuodesta 2006 alkaen ei D/E-lonkkaisia vanhempia ole saanut käyttää jalostukseen.) Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Ryhmiteltäessä vuosina Suomessa kasvatettujen englanninsetterien kuvaustulosten jakaumat koirien vanhempien kuvaustulosten mukaan (Kuva 13) voidaan havaita, miten D- lonkkaisten jälkeläisten osuus kasvaa vanhempien HD-tuloksen huonontuessa. Mikäli molemmat vanhemmista ovat A-lonkkaisia, kuvatuista jälkeläisistä lähes kaikki (94%) ovat olleet terveitä. 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% A B C D E Vanhempien HD-aste E D C B A Kuva 13 Suomessa vuosina kasvatettujen, eri HD-taustaisten (vanhempien HD-tuloksista huonompi) englanninsettereiden kuvaustulosten jakaumat. Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Tarkastelun perusteella on syytä jatkaa englanninsetterin PEVISA-ohjelmaa vuoden 2011 alusta, ja määrittää vanhempien HD-kuvauksen vaatimisen lisäksi rekisteröinnin raja-arvoksi lonkkaniveldysplasian aste C. Suosituksena on syytä edelleen pitää ohjetta, että jalostukseen käytetään vain HD-vapaita yksilöitä. Ehdottomana tämä ohje kuitenkin kaventaisi liikaa rodun geenipohjaa. Vakavien HD-tapauksien riskin pienentäminen on kuitenkin tärkeää, koska sairaus pahimmillaan haittaa koiran normaalia elämää, lyhentää jopa elinikää ja estää koiran käytön metsästykseen. Sairaiden yksilöiden olo populaatiossa haittaa terveyden kohentamiseen tähtäävää jalostusta. Sivu 26/55

27 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet Perinnöllinen kuurous Amerikkalaisten tutkimusten mukaan englanninsettereillä on tyypillistä perinnöllinen kuurous. Syntyessään pentujen korvan rakenne on normaali. Ensimmäisten elinviikkojen aikana tapahtuva rappeumamuutos korvan pääte-elimen alueella johtaa siihen, että hermoimpulssia ei muodostu eikä sitä kyetä aistimaan aivojen kuulokeskuksessa. Perinnöllisyysmekanismia ei vielä ole selvitetty, mutta se liittyy koiran valkoiseen väritykseen. Jalostukseen tulisi käyttää vain terveitä koiria. Muutos voi olla toispuoleinen, jolloin koira kuulee normaalisti yhdellä korvalla, tai muutos voi olla molemminpuolinen, jolloin koira on täysin kuuro. Jos koira kuulee vain toisella korvalla, se ei pysty normaalisti suuntaamaan äänen suuntaan esim. koiraa kutsuttaessa. Täysin kuuron pennun tarkkaavainen kasvattaja kyllä havaitsee pentuja tarkkailemalla, mutta toispuoleisen kuuron havaitseminen ilman BAER-kuulotestausta on täysin mahdotonta. Suomessa ei ole virallisia tilastoja BAER-kuulotestatuista englanninsettereistä. Lohjan pieneläinklinikalla vuoteen 2004 mennessä testatuista 50 koirasta yksi oli täysin kuuro (2% tutkituista) ja 5 koiraa toispuoleisesti kuuroja (10 % tutkituista). Lukemat vastaavat niitä lukuja, joita Strain omissa tutkimuksissaan on englanninsettereistä esittänyt. BAERkuulotestausmenetelmä on käytössä edellä mainitun klinikan lisäksi vain Eläinsairaala Aistissa ja Yliopistollisessa eläinsairaalassa, ja sielläkin testausmahdollisuus on ollut olemassa vasta vuodesta 2003 alkaen. Neuronaalinen ceroidi lipofuscinoosi (CL) Kyseessä on kertymäsairaus, jossa lipofusciinia ja ceroidi pigmenttiä kertyy neuroneihin ja glia-soluihin keskushermostossa ja muualla elimistössä. Pigmentin kertyminen soluihin haittaa niiden normaalia toimintaa ja edetessään johtaa solujen täydelliseen toimimattomuuteen. Sairauden perinnöllisyys on autosomaalista resessiivistä periytymistä, jolloin virheellinen geeni on saatava kummaltakin vanhemmalta. Taulukko 6 Autosomaalinen resessiivinen periytyminen esim. CL Taulukosta näkee, että ihanneyhdistelmissä (vihreällä pohjalla) on aina toinen vanhemmista Normaali. Muuten yhdistelmissä on riski, että syntyy sairaita pentuja. Ei ole siis tarpeellista karsia koiria jalostuksesta, eikä edes ihanteellisintakaan, vaan jalostuskoiria valitessa pyritään hankkimaan Normaaleja ja välttämään Sairaita. Sivu 27/55

28 Pennut ovat sairaita jo syntyessään, mutta sairauden eteneminen havaitaan vasta, kun solujen normaali toiminta on vakavasti häiriytynyt. Ensimmäisinä oireina ovat hämäränäön heikentyminen ja sokeutuminen. Oireet alkavat ennen vuoden ikää. Taudin edetessä neurologiset oireet pahenevat ja liikkuminen, syöminen sekä juominen käyvät hankalaksi. Sokeutumisen ja neurologisten oireiden takia koira voidaan arvioida luonnevikaiseksi, jolloin varsinainen sairaus voi jäädä toteamatta. Sairaus johtaa kuolemaan noin kahden vuoden iässä. Englanninsettereillä sairaus etenee muita rotuja nopeammin. Suomessa sairautta on todettu yksittäisinä tapauksina. Mikäli pentueessa todetaan yksikin tautitapaus, vanhempia ei tulisi käyttää jalostukseen. Dr Frode Lingaas tutkimusryhmineen (Norwegian college of veterinary medicine, Oslo, Norja) on tutkinut sairautta norjalaisilla englanninsettereillä useiden vuosien ajan, ja tätä sairautta pidetään mallina ihmisellä esiintyvälle Batten taudin nuoruusmuodolle. Norjassa tehtyjen tutkimusten perusteella on olemassa geenitesti, jota on hyödynnetty myös suomalaisten koirien testauksessa. Myös Yhdysvalloissa on asiaa tutkittu ja Missouri-Columbia yliopisto on kehittänyt geenitestin englanninsettereille. Norjassa tehtyjen tutkimusten perusteella on pystytty selvittämään englanninsetterilinjoja, joissa kyseistä tautia on ollut ja näin myös kantajia kyseisen geenin suhteen. Englanninsetterijaos avusti kesällä 2007 CL-testausta. 19 koiran näytteet testattiin ja kaikki olivat puhtaita. Suomessa on vuoden 2009 loppuun mennessä 21 testattua englanninsetteriä, joilla on 68 CL-vapaata jälkeläistä. Listaa CL-testatuista suomalaisista koirista ylläpidetään rotujaoksen sivuilla. Atopia ja ruoka-aineallergia Taudin ilmeneminen kummankin sairauden osalta voi olla hyvin samankaltainen. Kutina, ihon punoitus, ihotulehdukset ja korvatulehdukset sekä hengitystieoireilu ovat niitä yleisimpiä oireita, joiden taustalta voi löytyä joko atopia tai ruoka-aineallergia tai molemmat yhtä aikaa. Ruoka-aineallergioissa ilmenee myös suolisto-oireita, kuten oksentelua ja ripulia. Kysessä on Ig E välitteinen vasta-ainereaktio elimistöön saatuja allergeeneja vastaan. Atopiassa allergeeni saadaan elimistöön hengitysilman mukana tai ihon kautta, ruokaaineallergiassa ruuan välityksellä. Näiden sairauksien osalta puhutaan perinnöllisestä alttiudesta saada kyseisiä oireita, suoraa perinnöllisyyttä ei ole pystytty osoittamaan. Atopiadiagnoosi tehdään joko ihotestauksella tai verinäytteen perusteella (voidaan käyttää myös yhdistelmää). Ruoka-aineallergiassa parhaat tulokset saadaan ruoka-ainekokeilujen avulla, koska verinäytteillä saadaan tutkituista ruoka-aineista vain suuntaa antavia tuloksia. Atooppista tai allergista koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Englanninsettereillä kyselytutkimuksessa todetut sairaudet Englanninsettereiden jalostustoimikunnan vuonna 2009 toteuttamassa englanninsettereiden omistajille suunnatussa kyselyssä kartoitettiin koirien luonteen ja käyttöominaisuuksien lisäksi terveyttä. Kyselyyn osallistui käyttö- ja ns. muut englanninsetterit. Vastanneet 101 koiranomistajaa kommentoi koiransa terveyttä ja terveydentilaa koirilla pidetiin erinomaisena 75%, hyvänä 23% ja keskinkertaisina ainoastaan 2%. Yksi vastanneista ei kommentoinut terveyttä. Omistajien mukaan englanninsettereiden yleinen terveydentila näytää tällä hetkellä olevan hyvä. Oheisessa kuvassa (Kuva 14) on listattu todetut sairaudet ja puutokset yleisimmästä harvinaisimpaan. Sivu 28/55

29 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% Ontuminen Hammaspuutokset Korvatulehdus Iho-ongelmia Nenäpunkkeja Anaalirauhastulehdus Silmäsairaudet Virtsatietulehdus Syöpäkasvaimet Hiivatulehdus Kohtutulehdus Muut luustosairaudet Purentavirheet Sydänsairaudet Häntämutka Nielulehdus Kivespuutos Kasvukipuja Kilpirauhasen sairaudet Epilepsia Eturauhastulehdus Mahalaukun kiertymä Kuva 14 Terveyskyselyn yhteenveto sairauksien ja puutosten yleisyydestä. Luuston sairaudet Vastauksissa Lonkkanivelen kasvuhäiriö HD oli odotetusti yleisemmin, 11 mainintaa (15), esille nostettu luustoon liittyvä perinnöllinen sairaus. Lähes kaikki tapaukset olivat kuitenkin C- astetta (8 kpl C ja 3 kpl D), eikä koirilla ollut toistaiseksi ollut vaivoja. Vain muutamilla koirilla lonkat olivat alkaneet iän myötä vaivata. On kuitenkin muistettava, että pääosa kyselyn koirista oli melko nuoria. Lisäksi on todettava, että koirista 28% oli kuvaamatta, joko nuoren iän takia tai jostain muusta syystä. Sairaus kuuluu englanninsettereillä PEVISA-ohjelmaan, joten sairautta on käsitelty tarkemmin aiemmassa luvussa. Olkanivelen kasvuhäiriötä ei kyselyssä ilmennyt (edellisessä 5 kertaa). Aikaisemmin lähes kaikissa tapauksissa kyse oli ollut irtopalasta tai läpästä (OCD), joka oli poistettu nivelestä leikkauksella. Vaiva ilmenee ontumisena kasvuiän lopulla (5-18 kk). Koska ontuminen voi mennä ohitse itsestäänkin, saattaa olla, ettei kaikkia tapauksia edes huomatakaan. Tämä perinnöllinen sairaus saattaa siis olla hivenen nyt todettua yleisempikin. Vaikka vaiva hoidettaisiin tai menisi ohitse itsestään, iän myötä nivelen epänormaali kuluminen voi aiheuttaa nivelrikkomuutoksia ja haitata koiran liikkumista. Kyynärnivelen kasvuhäiriötä (ED) 2009 kyselyssä tuli ilmi yksi 2/2 ja kaksi 0/1 tulosta. (2003 vastauksissa ei mainittu kertaakaan). Kyynärnivelessä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä, jotka ilmenevät yleensä ontumisena. Ontuminen voi olla vaihtelevaa ja ajoittaista. Joillakin yksilöillä ontuma ja jäykkyys on pahinta levon jälkeen ja ontuma vähenee liikunnan aikana. Ontuma on yleensä pahimmillaan kovan liikunnan jälkeisen levon jälkeen. Vuosina rekisteröidyistä koirista on kyynärkuvattu 54 koiraa (13% ajanjakson rekisteröinneistä), joista kahdella (4% kuvatuista) on ollut toisen ja 12 (22% kuvatuista) ensimmäisen asteen muutoksia. Olkapään nivelrikosta oli yksi maininta, kun aikaisemmassa kyselyssä tapauksia esiintyi eri nivelissä: ranteessa, kintereessä ja lonkassa. Sen sijaan spondyloosi mainittiin kerran. Kyse on selkänikamien välisestä luusilloituksesta, joka voi johtaa selkärangan jäykistymiseen. Vaiva voi olla oireeton tai muodostuneet luupiikit voivat aiheuttaa kipua, ontumista ja halvausoireita. Saattaakin olla, että jotkut tapaukset jäävät diagnosoimatta: ontumista pidetään esimerkiksi urheiluvammana ja vanhat koirat voivat olla jäykkiä vanhuuttaan. Kasvuhäiriöiden syyt eivät ole täysin selvillä, mutta mukana on perinnöllisiä tekijöitä. Perinnöllisyydestä johtuen luuston kasvuhäiriöistä kärsiviä yksilöitä ei tule käyttää jalostukseen. Sivu 29/55

30 Ruoansulatuskanavan sairaudet Ruoka-aineallergiat tai herkkävatsaisuus mainittiin vastauksissa useaan kertaa (10). Tapauksiin liittyi myös iho-oireita. Alttius ruoka-aineallergioihin on perinnöllinen. Yleensä vaivat poistuivat vaihtamalla ruokaa. Lisäksi on todettu, että usein ruoka-aineallergia voi ilmetä pelkästään vaikkapa korvatulehduksina. Korvatulehduksia mainittiin 19 (6) kertaa, joista osa voikin viitata allergiaan. Purentavika tuli vastauksissa esille vain 2 (7) kertaa, jotka mainittiin yläpurentana. Purentavian arvellaan periytyvän useamman geeniparin kautta. Vika voi olla synnynnäinen tai kehittyä eri ikävaiheissa. Hammaspuutokset mainittiin omistajien vastauksissa 19 (5) kertaa. Tällä hetkellä näyttää tilanne huonontuneen edelliseen kyselyyn verrattuna. Hammaspuutoksia pidetään periytyvänä ongelmana, joten ei ole järkevää yhdistää yksilöitä, joilla on sama vika. Nielurisatulehdus mainittiin englanninsettereiden omistajien vastauksissa 2(6 kertaa). Vaiva oli kaikissa tapauksissa hoidettu lääkehoidolla. Vaiva ilmenee koirien köhimisenä ja kakomisena. Hoidoilla vaiva oli saatu korjaantumaan, vaikkakin toisessa tapauksessa lääkehoitoa oli jouduttu antamaan kolmeen eri otteeseen. Hormonaaliset ja endokrinologiset häiriöt Englanninsettereiden omistajat mainitsivat 9 (4) kertaa narttukoirallaan ilmenevän vaikean valeraskauden. Valeraskauden aikana narttu on usein ruokahaluton, nisät turpoavat ja niihin voi tulla maitoa, se voi myös kanniskella esineitä ja pitää niitä pentunaan. Toisilla oireet ilmenevät ruokahalun lisääntymisenä ja haluttomuutena liikkua. Periaatteessa kyse on normaalista hormonaalisesta tilasta juoksuajan jälkeen, mutta joillakin yksilöillä oireet ilmenevät hyvinkin voimakkaina. 4 tapauksessa oli jouduttu turvautumaan lääkehoitoon ja ainoastaan yhdessä lääkehoidosta ei ollut apua. Kohdun limakalvon tulehdus eli endometriitti tai kohtutulehdus eli pyometra mainittiin omistajien vastauksissa 3 (5) kertaa. Kohtutulehdustapauksissa sairastuminen oli johtanut kohdun poistamiseen yhdessä tapauksessa. Tulehdus on yleisin 5-6 vuoden ikäisillä nartuilla. Esimerkiksi hormonikäsittelyn juoksun siirtämiseksi on todettu lisäävän sairastumisriskiä. Kilpirauhasen vajaatoiminta tuli kyselyssä esille kerran. Tähänkin vaivaan on perinnöllinen alttius, joten yksilöitä ei tule käyttää jalostukseen. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireina ovat mm. haluttomuus, tylsistyminen, hilseily, alentunut kylmänkesto, kuiva karva tai karvattomuus, lihominen, iho-oireet tai hermosto-oireet. Sokeritauti ei kyselyssä tullut esille (edellisessä 2). Sokeritaudissa haiman insuliinin eritys on heikentynyt tai sitä ei ole. Toisinaan insuliinin imeytyminen on häiriytynyt, vaikka haima sitä tuottaakin. Sairaus on tyypillinen mm. lihavilla, vanhenevilla koirilla, mutta vaivaan on myös perinnöllinen alttius. Muut vaivat ja sairaudet Kasvaimet ja syöpä tuli esille omistajien vastauksissa 9 (9) kertaa. Määrä on loppujen lopuksi yllättävän vähäinen, mutta asiaa selittää vastausten painottuminen nuoriin koiriin. Kasvaimethan ovat tyypillisesti vanhenevien koirien vaivoja. Mainitut tapaukset olivat 4 (3) kertaa nisäkasvaimia, (2 kertaa kiveskasvaimia) ja pahalaatuisia ihon alla olevia kasvaimia 2 tapauksessa, sekä yhdessä tapauksessa kurkkusyöpä. Lopuissa tapauksissa asiaa ei tarkennettu. Korvien osalta jatkuvat korvatulehdukset mainittiin 19 (6) kertaa. Vaivan todettiin jo aiemmin voivan olla esim. ruoka-aineallergian tai atopian oireena. Pääasiassa tulehdukset oleet lieviä, Sivu 30/55

31 sekä menneet korvatippa hoidolla ohi ja uusiutumiset olleet harvinaisia. Varsinaista kuuroutta kyselyssä ei tullut esille. Suomessa on kuitenkin diagnosoitu kuuroja englanninsettereitä. Silmien vaivoja ( avoimet luomet tai vilkkuluomivaivat ) oli todettu 5 (kahdella) koiralla. Verkkokalvorappeuma eli PED (pigment epithelial dystrophy) -muutoksia ei oltu todettu. Verkkokalvorappeuma voidaan silmätarkastuslausunnossa ilmoittaa PRA-nimikkeellä myös englanninsettereillä, vaikka rappeumamuutos poikkeaa sijainniltaan ja esiintymisiältään esim. labradorinnoutajilla todetusta verkkokalvorappeumasta. Silmätarkastuspakkoa ei tosin ole ja PED esiintyy pääsääntöisesti englanninsettereillä vasta keski-iässä eikä johda näkökyvyn täydelliseen menetykseen. Vuonna 2003 kyselyssä kertaalleen mainittiin myös kynsivaiva ( kynsien hylkimisreaktio ) ja sikaripunkki. Piilokiveksisyys tuli esille 1 (3) kertaa. Tämä vika voi periytyä sekä isän että emän puolelta. Virtsatietulehdukset mainittiin omistajien vastauksissa 8 (3) kertaa. Vaivaa esiintyi nuorilla nartuilla. Munuaisten vajaatoiminta tuli kyselyssä esille kerran. Sairaus voi olla perinnöllinen, mutta myös tulehduksen aiheuttama. Sivu 31/55

32 4.3.3 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista Pohjoismaat Norja on edelläkävijä monien englanninsettereiden sairauksien tutkinnassa, esim. CL. Joulukuuhun 2008 mennessä 850 koiraa on CL-testattu ja 2012 koiraa on syntynyt puhtaista vanhemmista. Norjassa aktiivisuus HD-kuvauksissa on samaa tasoa kuin Suomessa. Norjassa englanninsettereiden dysplasia-aste on kuitenkin ollut vain 5-10% (Norsk Engelsksetterklubb s Avlsråd 2009) viimeisen viiden vuoden aikana. Norjassa jalostusrekisteriin hyväksymisen kriteerit terveydenosalta ovat: koiran vanhemmilla ei ole HD ja ja koiran HD indeksi on keskimääräistä parempi, jos koiralla on yli 50% mahdollisuus kantaa PRA tai CL-geeniä, on koira testattava ja todettava terveeksi. Lisäksi koiralla ei saa olla seuraavia sairauksia: kyynärnivelen kehityshäiriö, kilpirauhasen vajaatoiminta, spondyloosi, kivesvika, epilepsia. Ruotsissa HD-kuvattujen englanninsettereiden osuus on reilu puolet rekisteröinneistä. Dysplasia-aste on Ruosissakin selvästi Suomea alhaisempi (Svensk Engelsk Setterklubbs Avelsråd 2009). Ruotsissa jalostusrekisteriin hyväksymisen kriteerit terveydenosalta ovat: HDvapaa ja korkeintaan yhdellä siskoksista voi olla HD, PRA- ja CL-vapaa, sekä ei leikattua OD:tä. Tanskassa koiria kuvataan (HD) hyvin vähän eikä jalostusrekisteriin hyväksymisen kriteerejä terveyden osalta ole määritelty luvulla kuvattu vain 132 koiraa, HD-prosentti 13.6% Muut maat Englanninsetterillä maailmanlaajuisesti tiedetään esiintyvän paljon erilaisia sairauksia. Alla oleva lista on Sydneyn yliopiston ylläpitämästä tietokannasta. Listassa on mukana myös Suomen kannassa ilmenneitä sairauksia (tekstissä lihavoitu). Tiedot sairauksien ilmenemisestä suomalaisilla koirilla perustuvat terveyskyselyyn ja Suomen Kennelliiton tietokantaan. CARDIOVASCULAR sydän- ja verisuonisairaudet Factor VIII Deficiency - verenvuototauti Haemophilia A - hemofilia A, verenvuototauti Von Willebrand's disease - verenvuototauti ENDOCRINE - umpirauhasten eli sisäeriterauhasten sairaudet Eclampsia - raskauskouristus Hypoglycemia - hypoglykemia, matala verensokeri Hypothyroidism - kilpirauhasen vajaatoiminta Lymphocytic thyroiditis lymfosyyttinen kilpirauhastulehdus Thyroiditis - kilpirauhastulehdus GASTROINTESTINAL - mahasuolikanava Gastric dilatation volvulus syndrome mahalaukun kiertymä / laajentuma Protein losing enteropathy suolistosairaus, joka johtaa proteiinin menetykseen INTEGUMENT - pinnalliset Alopecia, colour mutant väriin liittyvä kaljuuntuminen/karvattomuus Ectropion - ulospäin kääntynyt silmäluomi Entropion - sisäänkääntynyt silmäluomi MUSCULOSKELETAL lihakset ja luusto Craniomandibular Osteopathy pään alueen luitten paksuuntuminen Hip Dysplasia lonkkanivelen kehityshäiriö (HD) Osteochondritis dissecans infektiivinen irtopala Osteochondrosis dissecans - nivelrikkomuutos Sivu 32/55

33 NERVOUS/SENSORY - hermosto Behavioral abnormalities - käytöshäiriöitä Cataract - kaihi Ceroid Lipofuscinosis perinnöllinen hermostosairaus (CL) Deafness - kuurous Familial amaurotic idiocy kertymäsaisraus (CL) Gangliosidosis GM1 hermokudoksen hyvänlaatuinen muutos Juvenile amaurotic idiocy nuoruusiän kertymäsairaus (CL) Keratoconjunctivitis sicca - kuivasilmäisyys Lysosomal Storage Disease - metabolinen kertymäsairaus Progressive Retinal Atrophy (X-linked) - perinnöllinen silmän rappeumasairaus (PRA) Iso-Britanniassa Kennel Clubin ja eläinlääkäreiden vuonna 2004 tekemässä tutkimuksessa esiintyneet sairaudet on listattu taulukkoon (Taulukko 7). Mukana tutkimuksessa oli yhteensä 633 englanninsetteriä. Sairaus N % 1 Mahasuolikanava suolistotulehdus, ripuli, vierasesineen aiheuttama tukos, tulehduksellinen suolistosairaus IBD, haimatulehdus, oksentaminen 2 Korva korvatulehdus, korvapunkki, liiallinen korvavaha 3 Synnytystiet kohtutulehdus, epäsäännölliset kuukautiset, valeraskaudet, kohdun velttous, hedelmättömyys 4 Autoimmuunisairaudet atopia, ruoka-aine allergia, gluteiiniallergia, kirppuallergia 5 Ihosairaudet ihotulehdus, punkki (kapi, sikaripunkki), märkäinen ihotulehdus, karvattomuus 6 Lihakset ja luusto niveltulehdus, lonkka, kyynär, olkapää, CHD, ontuminen 7 Hyvänlaatuinen kasvain lipooma, määrittelemätön sisäkudos, perna, histosyytti 8 Hengitystie kennelyskä, äänekäs hengitys 9 Syöpä määrittelemätön sisäkudos, kives, mast-solu kasvain (MTC) 10 Sisäeritys Kilpirauhasen vajaatoiminta 11 Virtsatie rakkotulehdus, virtsanpidätyskyvyttömyys, rakkokivet, proteenin menetys (PLN) 12 Sydän sivuääni, rytmihäiriö, eteisvärinä, dilatoiva kardiomyopatia, mitraaliläpän dysplasia (MVD) 13 Silmä Kaihi, kuivasilmäisyys (KCS) 14 Ei tietoa Diagnosoimaton sairaus 15 Hermostollinen Tajuttomuuskohtaukset, kuurous, Hornerin syndrooma, lihasheikkous, sisäkorvan sairaus 16 Trauma määrittelemätön virtsatie, iho 17 Anaalirauhanen Anaalirauhasen tulehdus 18 Muu pahanlaatuinen korkea kuume, hyper-aktiivisuus, napatyrä 19 Käytös ei spesifioitu 20 Aivoverenkierto verenkiertohäiriö 21 Hampaat Muu vika kuin liikahampaat 22 Maksa Maksatulehdus Yhteensä Taulukko 7 UK:ssa tehdyssä terveystutkimuksessa esille tulleet sairaudet ja niiden osuudet. Yhdysvalloissa Orthopedic Foundation for Animals (OFA) -järjestö tilastoi sairauksia. Sen tilastoinnin mukaan englanninsettereiden lonkkadysplasiaprosentti yhdysvalloissa on 16.6% tutkituista koirista (9238). Vastaavasti kyynärnivelen kehityshäiriöitä on 15.2% tutkituista koirista (2079). Kilpirauhasen vajaatoimintaa (thyroid) esiintyy 48% tutkituista koirista (460) ja englanninsetteri on rankattu ensimmäiseksi ko. sairauden osalta. Yhdysvalloissa on tutkittu myös CL-tautia ja Missouri-Columbia yliopisto on kehittänyt geenitestin englanninsettereille. Italiasta ja Espanjasta ei juurikaan löydy terveystilastoja, mutta Ranskassa vanhempien HDtulokset ovat selvillä, ja siellä käytetään pääsääntöisesti vain terveitä yksilöitä jalostukseen. Sivu 33/55

34 4.4 Ulkomuoto Englanninsetteri on rotumääritelmänsä mukaan yleisvaikutelmaltaan keskikokoinen, puhdaslinjainen, olemukseltaan ja liikkeiltään tyylikäs. Englanninsetterin on metsästyskoirana kyettävä rakenteeltaan selviytymään rodun alkuperäisessä käyttötarkoituksessa kanakoirametsästyksessä, jossa koiran tulee tyylikkäästi laukaten etsiä riistalintua jopa useita tunteja päivässä. Käyttötarkoituksen kannalta englanninsetterin ihannetyyppi ei ole juuri muuttunut viimeisen sadan vuoden ajalla. Vaihtelevissa maastoissa tapahtuvassa metsästyksessä tasapainoinen rakenne on pohjana vaivattomalle ja kestävälle laukalle. Englanninsetterin lihaksikkaan rakenteen tulee ilmentää nopeutta, voimaa ja kestävyyttä. Koiran tulisi olla eloisa ja ryhdikäs. Englanninsetteri on perinteisesti pienin ja kevein settereistä. Niin uroksella kuin nartullakin on oltava kuitenkin riittävä luusto. Tämä tarkoittaa sitä, että koira ei saa olla liian kevyt, mutta sen on oltava niin kevyt, että se kykenee työhönsä. Tällä hetkellä populaatiossa on sekä liian kevyitä ja ilmavia että liian kookkaita raskasrakenteisia settereitä Muut Käyttö Kuva 15 Englanninsetterien näyttelykäynnit vuosina Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Englanninsetteri on historiansa aikana jakautunut käyttö- ja näyttely/seurakoiriin, jotka tyypiltään ja kooltaan poikkeavat toisistaan. Näin Suomenkin englanninsetterit ovat yleisesti ottaen ulkomuodoltaan epäyhtenäisiä. Rodun kotimaassa laaditun FCI:n hyväksymän rotumääritelmän mukaan nartun säkäkorkeus on cm ja uroksen cm. Pohjoismaissa on käyttökoirien osalta jalostusvalinnoissa noudatettu yhteispohjoismaisesti 1900-luvun alkupuolella hyväksyttyjä, matalampia kokorajoja, jotka perustuvat Englannissa alun alkaen sovittuihin käyttökoirien mittoihin. Terveyskyselyn mukana saatujen tietojen perusteella käyttölinjaisten urosten säkäkorkeus Suomessa on keskimäärin 62.2cm, narttujen 57.3cm. Norjassa tehdyn tutkimuksen mukaan norjalaisten urosten säkäkorkeus on keskimäärin 60.7cm (vaihteluväli cm) ja narttujen 56.3cm (vaihteluväli 47-61cm). Norjalaisessa tutkimuksessa oli mukana 434 urosta ja 531 narttua. Liian suuri koko haittaa englanninsetteriltä vaadittavaa eleganttia ja ergonomisesti tehokasta työskentelyä kanakoirametsästyksessä. Tästä syystä englanninsettereiden koon suureneminen Sivu 34/55

35 Suomessa vaarantaa yli sata vuotta jatkuneen laajan ja merkittävän yhteistyön Pohjoismaissa, joissa noudatetaan alkuperäisiä mittoja. Näyttelyarvosteluissa tulee aina pitää mielessä koiran käyttötarkoitus. Englanninsetterin tulee olla tyylikäs, hyväryhtinen ja kevyt mutta kuitenkin lihaksikas ja rakenteeltaan kestävä. Sukupuolileima on tyypin jälkeen tärkein asia. Koirasta on selvästi nähtävä, onko kyseessä uros vai narttu. Meillä englanninsettereillä on tämän suhteen ongelmia. Nartut eivät saa olla liian jykeviä eikä niillä esimerkiksi saa olla liian järeitä ja urosmaisia päitä. Urokset puolestaan eivät saisi olla liian heiveröisiä, ohutrunkoisia ja pieniä. Englanninsetterin tulee olla rungoltaan selvästi korkeuttaan pitempi. Lyhytrunkoisuus on varsin yleinen virhe. Englanninsetterillä tulee olla pitkä, avara ja syvä rintakehä, joka ulottuu myös eturaajojen väliin. Eturaajojen tulee olla hyvin kulmautuneet ja tasapainossa takaraajojen kulmausten kanssa. Alalinjan tulee nousta loivasti. Käpälöiden tulee olla tiiviit ja soikeat, mikäli näin ei ole tulee niistä mainita arvostelussa. Englanninsetterin pään tulee olla pitkä ja kuiva, sivulinjoiltaan yhdensuuntainen. Kallon tulisi olla suorakaiteen muotoinen. Setterillä ei ole laskevia kallon tai kuonon linjoja. Huulet eivät saa olla paksut eivätkä riippuvat. Silmät ovat soikea-aukkoiset. Silmäluomet tiiviit eivät koskaan avoimet. Katseen tulee olla kaunis ja ilmeen lempeä ja ystävällinen. Englanninsettereiden oikeailmeinen rotumääritelmän mukainen pää on edellytys erittäin hyvään tai erinomaiseen näyttelypalkintoon. Karvan laatu on silkkistä, sileää, kiiltävää ja rungon myötäistä. Karva ei saa olla kiharaa eikä myöskään villavaa tai pumpulimaista. Englanninsetterin pohjaväri on valkoinen. Värien tulee olla puhtaat ja kirkkaat. Pikkupilkkuisuus ei saa olla epäselvää kuten kimo-/päistärikkövärityksessä. Virheellinen väritys tulee tunnistaa ja sen on palkintosijaa alentava tekijä. Rotumääritelmää vaatii karvoitusta myös korvissa ja kaulassa. Kiharan karvan leikkaaminen rungosta tai karvan käsitteleminen niin, että todellista karvan laatua ei voi todeta on sääntöjen vastaista. Karvan laadulla ja määrällä on suuri merkitys englanninsetterin käyttötarkoituksen kannalta. Liiallinen hapsutus ja liian runsas pehmeä turkki haittaa rodunomaista työskentelyä. Sivu 35/55

36 Anatomisista virheistä liian löysät ja avoimet silmäluomet aiheuttavat vakavaa haittaa käyttökoirille kerätessään silmiin roskia ja likaa, joista aiheutuu tulehduksia. Kuonon ja leukojen tulee olla vahvat. Virheellinen purenta ja ennen kaikkea merkittävät hammaspuutokset tulee aina muistaa kirjata arvosteluihin. Mikäli hampaita puuttuu, on se kirjattava ja jos enemmät kuin yhdet välihampaat, yksikin poskihampaista tai etuhampaista puuttuvat, alentaa se palkintosijaa. Kuvassa (Kuva 16) on esitetty englanninsetterien näyttelypalkintojen jakaumat Suomessa vuosina Käyttölinjaisilla palkinnot ovat enimmäkseen EH tai H, kun taas muille koirille on annettu eniten ERI-palkintoja ja hylättyjä erittäin vähän. Käytännössä ulkomuodoltaan erinomaisia koiria näkee harvoin. Kuva 16 Englanninsetterien näyttelypalkintojen jakaumat Suomessa vuosina Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Vaikka englanninsettereitä on valitettavan paljon rodunomaisen käytön ulkopuolella, riittävän jalostuspohjan ylläpitämiseksi on rodun tyypin kuitenkin säilyttävä alkuperäiseen käyttötarkoitukseen soveltuvana. Kaikenlaisia ylilyöntejä (liiallinen koko, liian ohut ja pitkä runko-osa, valtavan pitkä turkki, ylikulmautuneet takaraajat erittäin niukasti kulmautuneiden eturaajojen parina, huono lihaskunto) tulisi välttää. Näyttelyissä arvostelevien tuomareiden pitää olla tietoisia, mitä metsästykseen käytettävän englanninsetterin rakenteelta vaaditaan. Sivu 36/55