Ristin valossa. Pyhän ristin seurakunnan lehti 1/2016. Detta blad innehåller också svenska artiklar This issue contains articles in English

Transkriptio

1 Ristin valossa Pyhän ristin seurakunnan lehti 1/2016 Detta blad innehåller också svenska artiklar This issue contains articles in English Jeesus, luotan sinuun

2 Tuhkakeskiviikon messu, Tampere,

3 Laupeus Jumalan suurin lahja R akkaa veljet ja sisaret, vaikka me kaikki kaipaamme rauhaa, terveyttä ja turvallista elämää eli loppujen lopuksi pysyvää onnea, koemme usein, että täällä maan päällä emme voi täysin tyydyttää näitä syviä ja oikeutettuja toiveitamme. Päivittäin koemme, että olemme kuolevaisia ja hauraita olentoja eikä meillä ole edes voimaa päättää kaikista oman elämämme asioista. Erityisesti viime aikoina monet meistä ovat tunteneet, että elämme nopeasti muuttuvassa maailmassa, jota emme täysin ymmärrä. Ikään kuin jonkinlaiset anonyymit tahot päättäisivät tämän maailman menosta ja osittain meidänkin elämästämme. Erityisesti epäoikeudenmukaisuus, sodat ja niiden seuraukset huolestuttavat meitä. Viime vuosikymmenien aikana olemme usein saaneet kuulla, että demokratian ja hyvinvoinnin yhteiskunnan periaatteiden sekä tieteen ja teollisuuden kehityksen myötä ihmiskunta voi vihdoinkin saavuttaa pysyvän rauhan, ja että köyhyys ja sodat häviävät maan päältä. On oletettu, että viime vuosisadan kauheiden sotien ja totalitarismien kokemus auttaisivat ihmisiä ymmärtämään oikeudenmukaisuuden merkityksen ja että ilman veljellistä kunnioitusta ja yhteistyötä maailman kansoilla ei ole tulevaisuutta. On kuitenkin päivänselvää, että näin ei ole tapahtunut. Jotain meni pieleen. Ihmisten ylpeys, ahneus ja elämän kunnioittamisen puute eivät hävinneet maan päältä, vaan löysivät uusia pelottavia muotoja. Valitettavasti niiden vaikutus on voimakasta nykymaailman kulttuurissa. Mitä meidän pitäisi tehdä ja kenen luo mennä? Sallimmeko, että Jumala puhuu meille vielä kerran meitä koskevasta aikomuksestaan, joka on pelkkää rauhaa ja rakkautta? Ihmiskuntaa ei saisi kokemaan rauhaa ennen kuin se luottaen kääntyy minun laupeuteni puoleen. Nämä Jeesuksen sanat, jotka hän lausui Pyhälle Sisar Faustinalle, ovat erittäin ajankohtaisia. Kääntyä Jeesuksen laupeuden puoleen tarkoittaa, että avaamme sydämemme hänen pelastavalle rakkaudelleen ja elämme tämän laupeuden hengen mukaisesti. Samoin kuin apostoleille ylösnousemuksensa jälkeen, meillekin Jeesus näyttää kunniakkaat haavansa, jotta ymmärtäisimme kuinka paljon hän meitä rakastaa ja kuinka korkealla hinnalla hän on meidät pelastanut. Hän antaa meille laupeutensa anteeksiantamuksessa, jonka saamme häneltä ennen kaikkea parannuksen sakramentissa eli ripissä. Kristuksen laupeuden armo virtaa hänen haavoistaan koko ihmiskunnalle. Katsoessamme Laupiaan Jeesuksen kuvaa näemme, että hänen lävistetystä sydämestään lähtee heti hänen kuoltuaan kaksi sädettä, toinen punainen ja toisessa valkoista ja sinistä verta ja vettä. Veri symboloi Jeesuksen ristinkuolemaa ja vesi eukaristian sakramenttia, joka evankelista Johanneksen mukaan palauttaa mieleemme kasteen salaisuuden ja Pyhän Hengen lahjan. Jumalan laupeuden lahja, jonka hän on paljastanut meille Jeesuksen kärsimyksessä ja kuolemassa, on täysin muuttanut

4 ihmiskunnan kohtalon. Siinä me näemme taivaallisen Isän äärimmäisen rakkauden, sillä meidän vuoksemme ja meidän pelastuksemme vuoksi hän on antanut ainoan Poikansa uhriksi. Jumala ei olisi voinut tehdä enempää meidän vuoksemme. Hän on todellakin rakastanut meitä ikuisella rakkaudella ja todistanut siitä Poikansa kalliilla verellä, joka on meidän pelastuksemme. Rakkaat veljet ja sisaret, ylistäkäämme joka päivä Jumalaa siitä äärimmäisestä laupeudesta, jota hän osoittaa meitä kohtaan. Eläkäämme aina hänen laupeutensa säteilyssä ja välittäkäämme hänen rakkauttaan veljillemme ja sisarillemme. isä Zenon Strykowski SCJ kirkkoherra Suuret kiitokset, teille kaikille, rakkaat veljet ja sisaret, jotka moni eri tavoin autatte seurakuntamme toiminnassa. Ilman teidän uhrautuvaa panostanne seurakuntamme ei pystyisi toimimaan. Kiitollisena näen, että moni teistä uhraa iloisin mielin paljon aikaa, voimia ja varoja seurakuntamme tukemiseksi ja rakentamiseksi näin todistaen, että te tosiaan uskotte Jeesuksen Kristuksen, meidän rakkaan Vapahtajamme, elävän kirkossa. Teidän palava rakkautenne Kristusta ja hänen kirkkoaan kohtaan on kallisarvoista eikä sitä voi mitenkään korvata. Omasta, isä Stanislawin sekä sisarten puolesta lausun teille kaikille lämpimät kiitokset ja vakuutan, että rukoilemme joka päivä teidän puolestanne. Seurakuntamme tilanne ja kutsu osallistua sen elämään Rakkaat veljet ja sisaret, seurakunnan elämässä on aikoja, jolloin tarvitaan kakkien seurakuntalaisten uutta ja entistä tehokampaa panostusta ja työtä oman hengellisen kodin rakentamiseksi. Olen varma, että juuri nyt meille on koittanut tällainen aika. Se on sekä suurien haasteiden että mahdollisuuksien aikaa. Seurakuntamme alue on erittäin laaja. Maailmassa löytyy kokonaisia valtakuntia, joilla on suurin piirtein sama tai pienempi alue kuin meidän seurakunnallamme. Vuodesta 2014 seurakunnassamme on pääsääntöisesti toiminut kaksi pappia. Samaan aikaan seurakuntalaisten määrä ja pastoraalisen työn kuorma on kasvanut huomattavasti. Meidän seurakunnassamme on nyt noin jäsentä. Sen lisäksi messuihin ja muihin tilaisuuksiin osallistuu myös vaihto-opiskelijoita ja muita vieraita, jotka eivät ole seurakunnan varsinaisia jäseniä. Ennen kaikkea katolilaisten määrä on kasvanut Tampereella ja sen lähialueella. Tästä syystä jopa silloin, kun kirkossamme on sunnuntaina kolme messua, jokai-

5 seen messuun yleensä aina tulee paljon ihmisiä. Iloisena totean, että enemmän seurakuntalaisia käy nykyisin ripittäytymässä. Kodinsiunaukset ja papin vierailut perheiden luona ovat lisääntyneet. Jatkuvasti on uusia ihmisiä, jotka haluavat liittyä kirkkoon. He saavat tavallisesti yksityistä opetusta meiltä papeilta. Sen lisäksi ennen kaikkea kirkkoherran harteilla ovat vielä hallintotyöt ja seurakuntamme edustusvelvollisuudet erityisesti ekumeenisissa tilaisuuksissa. Vuodesta 2012 seurakuntamme omistuksessa on ollut toinen kappeli Vaasassa. Samassa kaupungissa vuokraamme myös pientä virka-asuntoa. Meidän seurakuntamme uskonnonopettajat käyvät Vaasassa opettamassa lapsia kerran kuukaudessa. On huomattava, että viime vuosina erityisesti Seinäjoella ja Hämeenlinnassa on kokoontunut aikaisempaa paljon enemmän uskovia pyhään messuun. Meidän pappien täytyy myös usein tavata noiden kaupunkien uskovia, samoin kuin muuallakin diasporassa, antaa opetusta lapsille ja aikuisille sekä huolehtia muista pastoraalisista velvollisuuksista. Meidän on kuitenkin kohdattava todellisuus: Seurakuntamme kasvaa jatkuvasti, samoin kasvaa myös pastoraalisen työn määrä. On itsestään selvää, että seurakuntamme ei pysty enää toimimaan hyvin, mikäli uudet seurakuntalaiset eivät ryhdy aktiivisesti toimimaan sen elämän kehittämiseksi. Kaikkialla, missä kokoonnumme pyhää messua viettämään, tarvitsemme aktiivisia ja uhrautuvia seurakuntalaisia, jotka auttaisivat meitä pappeja ja rakentaisivat monin tavoin uskovien paikallisia yhteisöjä. Pyydän siis sydämestäni kaikkia teitä, jotka voitte enemmän olla mukana seurakuntamme elämässä ja toiminnassa, tekemään iloisin mielin sen, mitä Jumala teiltä odottaa. Tästä asiasta on hyvä puhua pappien, sisar Theresan tai seurakuntaneuvoston jäsenten kanssa. Kaikille löytyy tilaa hyvän tekemiseen seurakuntayhteisössämme. Tällä hetkellä tarvitaan eniten seuraavia vapaaehtoisia työntekijöitä: uskonnonopettajia Tampereella, Vaasassa ja Seinäjoella, joilla on riittävä pätevyys ja taito seurakuntamme lasten ja nuorten opettamiseen,

6 suntiota Tampereella, talonmiestä Pietarsaarin kappelissa, Raamatun lukukappaleiden lukijoita, uusia kuoron jäseniä Tampereella, kirjanpitäjiä Tampereella, seurakuntatoimiston apulaissihteeriä, joilla olisi riittävän paljon aikaa arkisin, sähkömiehiä, putkimiehiä ja muita ammattilaisia, jotka voivat tehdä pieniä korjauksia ja muita töitä Tampereen kirkkorakennuksessa, seurakuntalehden taittajaa, seurakuntalaisia, jotka ovat valmiit tekemään siivoustöitä kirkossa ja seurakuntasalissa, seurakuntalaisia, jotka koristelisivat seurakuntasalia ja huolehtisivat ilmoitustaulujen värikkäästä ja mielenkiintoisesta sisällöstä, seurakuntalaisia, jotka ovat valmiit keittämään kirkkokahvia sunnuntain messun jälkeen. muita luovia seurakuntalaisia, jotka oma-aloitteisesti pystyvät rikastuttamaan seurakuntaelämäämme monin eri tavoin. Avunpyyntö Seurakunta on aina voinut luottaa jäsentensä taloudelliseen tukeen tarpeen vaatiessa. Erityisesti nyt, kun seurakunnallamme on Tampereen kirkon lisäksi kaksi kappelia ja virka-asunto Vaasassa, taloudenpito on muuttunut yhä haastavammaksi. Seurakuntamme ei saa mistään muualta taloudellista tukea, siksi sydämestäni pyydän teitä kaikkia, rakkaat seurakuntalaiset, antamaan seurakunnallemme säännöllistä taloudellista avustusta siirtämällä kuukausittain tietyn summan seurakunnan pankkitilille. Tällä tavalla voi parhaiten tukea seurakuntaa. Asianomaiset tilitiedot ovat seurakuntalehden yhteydessä. Tietysti otamme kiitollisina vastaan myös satunnaisempia lahjoituksia aina muistaen rukouksessa kaikkia lahjoittajia. Kiitokset anteliaisuudestanne. Iloista antajaa Jumala rakastaa (2. Kor. 9:7). isä Zenon Strykowski SCJ kirkkoherra Seurakuntaneuvoston kuulumisia S eurakuntaneuvosto piti vuoden 2016 ensimmäinen kokouksensa Sitä ennen isä Zenon oli lähettänyt kaikille jäsenille katsauksen seurakunnan tilanteeseen ja ajantasaiset tilastot. Todettiin, että kaukana kirkosta ja kappeleista asuvien lasten uskonnonopetuksen järjestäminen on pinta-alaltaan isossa seurakunnassa ongelma, joka vaatii vanhemmilta erityistä aktiivisuutta. Tästä on ilahduttavia esimerkkejä, joista vanhemmille kuuluu suuri kiitos. Seurakunta on aina valmis tukemaan esimerkiksi toimittamalla opetusmateriaalia. Kirkon sisustuksen uudistus on edennyt. Krusifiksi on paikallaan alttarin takaseinällä, jonka kunnostuksessa ja siistimisessä talkoolaiset ahersivat viikon. Suuret kiitokset! Vielä on tabernaakkeli tulossa krusifiksin alle ja kastemalja alttarin lähel-

7 le. Kirkkomme on kuin omakotitalo, jossa jatkuvasti riittää kunnostettavaa ja oma kotimmehan se onkin. Kokous käsitteli myös perinteistä pastoraalista ongelmaa ei kirkkokahvien keittoa ja tiskaamista ja siistimistä niiden jälkeen. Päätettiin palata monien toivomaan systeemiin, jossa jokaisella seurakuntaneuvoston jäsenellä on omat sunnuntainsa, joille he hankkivat kahvinkeittäjät. Luitte oikein: seurakuntasalin ilmoitustaulun lista ei tarkoita sitä, että seurakuntaneuvoston uhrautuvaiset jäsenet päättivät huolehtia kokonaan kirkkokahveista, vaan että he organisoivat niiden keiton omina sunnuntainaan. Jos siis näet seurakuntaneuvoston jäsenen lähestyvän ystävällisesti hymyillen, tiedät, mitä hänellä on mielessään. Kokoontuminen myös yhteisen kahvipöydän ääreen on tärkeää, jotta voimme tutustua toisiimme ja tuntea olevamme yhtä perhettä. Se ei ole mikään ylimääräinen tai vähäarvoinen lisä, vaan olennainen osa seurakuntamme rakentumista. Ja mikä erinomainen hengellinen harjoitus! Naisenergiaa M elkein kahdenkymmenen vuoden ajan seurakuntamme naiset ovat kokoontuneet vapaamuotoisesti milloin minkäkin kiinnostavan aiheen ympärille. On ollut erilaisia uskonelämän teemoja - rukous, Raamattu, Maria, pyhimykset ja niin edelleen - käsillä tekemistä, itämaista tanssia, retkiä ja saunailtoja. Viimeksi helmikuun 2016 naistenillassa Elina Grönlund esitteli sisar Reginan väitöstutkimusta Tansanian järvialueen naisten kohtaamista ongelmista. Maaliskuun naistenillassa saamme kuulla Mari Malmin kertovan Taizéliikkeestä. Syksyllä 2015 keväällä 2016 olemme kokoontuneet tiistai-iltaisin noin kerran kuussa. Ajat on ilmoitettu messussa ja kirkon eteisen ilmoitustaululla sekä mahdollisimman tehokkaalla suusta korvaan menetelmällä kirkkokahveilla. Naisteniltoihin ovat tervetulleita kaikki teemasta tai vain mainiosta seurasta kiinnostuneet naiset. Pääasiassa puhumme suomea, mutta yleensä aina joku osaa tulkata englanniksi, ranskaksi, ruotsiksi ja muillekin kielille. Tarjoilut hoidamme enemmän tai vähemmän nyyttikesteinä. Yleensä ilta alkaa teen juonnilla ja kuulumisten vaihtamisella. Tervetuloa myös ehdottamaan aiheita ja esiintyjiä Sinikalle (Meurman), Marja- Liisalle (Linder) tai Elinalle (Grönlund). Jos haluat itse kertoa jostakin kiinnostavasta teemasta, aina parempi!

8 Matkalla Jeesuksen kanssa E lämästä puhutaan usein matkana. Me kuljemme, kävelemme, vaellamme, elämme kukin omalla meille kuuluvalla tavalla tiellämme sen alusta loppuun saakka. Ihmisen matka voi olla aivan lyhyt, vain muutamia viikkoja, kuukausia tai vuosia. Toisinaan se taas on pitkä ja kestää useita vuosikymmeniä, jolloin ihminen tulee tiensä päätökseen kokemuksista kypsänä ja rikkaana. Olipa tiemme lyhyt tai pitkä, se on arvokas ja meidän oma matkamme, joka on ollut Jumalan suunnitelmassa jo paljon ennen syntymäämme. Paavi Franciscus kirjoittaa, että Jeesuksen kanssa kulkeminen on kristillisen elämän ydin. Kristus ei ole vain jotakin sellaista, johon me uskomme. Hän on myös se, jonka kanssa me olemme yhtä uskossamme. Usko ei vain katso Jeesusta vaan näkee asiat niin kuin Jeesus itse ne omin silmin näki. Se on osallisuutta hänen tapaansa nähdä asiat. Uskovat näkevät itsensä sen uskon valossa, jota he tunnustavat. Kristus on peili, jossa he näkevät oman todeksi tulleen kuvansa. Kun olemme matkalla, olemme liikkeessä, menemme eteenpäin. Toisinaan voi käydä niin, että ihminen ehkä huomaamattaan joutuu pois omalta tieltään ja alkaakin kulkea jonkun muun tai joidenkin muiden tietä. Hän on tyytyväinen siitä, että hän elää niin kuin työtoverit tai jonkin tärkeän vertaisryhmän tai samastumiskohteen, arvostetun henkilön oppien ja tapojen mukaan. Elämä jatkuu vaikka toisinaan olo on hiukan epävarma, mutta eteenpäin on mentävä vaikka hammasta purren. Sitten ahdistus tai sairaus voi yllättää. On pakko pysähtyä ja jäädä miettimään matkan suuntaa. Mitä silloin tarkoittavat kartta ja kompassi? Kuka on silloin se, joka auttaa tarkistamaan suunnan ja näyttää kartalta paikan, missä kulkijan oli pakko pysähtyä? Kuka auttaa kulkijaa ymmärtämään, että hän ei olekaan vaeltanut sillä tiellä, jonka Jumala hänelle suunnitteli? Matkalla ihmistä ohjaa Pyhä Henki. Hän opastaa oikealle tielle elämän ongelmallisissa risteyksissä. Jeesus itse on tie, ja Pyhä Henki opettaa meitä kulkemaan hänen jalanjäljissään. Pysähtyessään ja hiljentyessään voi alkaa rukoilla, kiittää saamastaan elämän lahjasta, jolloin Pyhä Henki opettaa kuulemaan, näkemään ja ymmärtämään. Hän muistuttaa meitä Jeesuksen esimerkistä, hänen tiestään ja siitä, että me vaellamme hänen kanssaan, emme kulje yksin. Herra, kiitos talvesta, joka vaihtuu kevääksi. Kiitos paastonajasta, joka auttaa minua pohtimaan poikasi kärsimystä ja omaa vaellustani. Opeta näkemään lähimmäiset, joiden elämänmatka on vaikeaa. Opeta kuuntelemaan heitä ja auttamaan soveltuvalla tavalla. Herra, opeta hiljentymään, että kuulisin sinun äänesi. Auta luottamaan sinuun ja ymmärtämään, että poikasi kulkee kanssani. Vie pois pelko ja ahdistus, niin että rohkeasti voisin ottaa poikaasi kädestä enkä kulkisi harhaan. Elina Grönlund

9 Mercy god s greatest gift D ear brothers and sisters, although we long for peace, health and a secure life, in other words, permanent happiness, we often experience that on earth we cannot satisfy those deep and legitimate hopes. Daily we experience that we are mortal and fragile beings and that we do not have even the capacity to decide the many affairs in our own lives. Especially in recent times quite many of us feel that we live in a quickly changing world, that we don t completely understand just as if some unknown force is deciding what is to happen in the world and partially in our own lives. Injustice and wars, with their resulting chaos especially worry us. During the last decade we heard many times that with democracy, the ideal of a social well-being, as well as advances of science and the development of industry, the human race would at last obtain permanent peace, and that poverty and war would disappear from the earth. It was thought that the memory of the terrible wars and the experience of totalitarian systems of the last century would help everyone understand that without justice, fraternal respect and cooperation the peoples of the world have no future. It s as clear as day that this did not happen. Something went wrong. Human pride, greed, lack of respect toward life have not disappeared for the earth, but have found new frightening ways; and unfortunately strongly affected the culture of the modern world. What are we to do and to whom shall we go? Shall we permit God to speak to us, yet again, about his intentions toward us, which are nothing less than peace and love? Humankind will not experience peace until it trustingly turns toward my mercy, These words of Jesus, which he spoke to Saint Faustina, are extremely up-to-date. Turning toward the mercy of Jesus means that we open our hearts to his saving love and live according to the spirit of mercy. Just as he did to the apostles after the resurrection, Jesus shows us his glorious wounds so that we would understand with how much and how high a price he has saved us. He gives us mercy in his forgiveness, which we receive from him especially in the Sacrament of Penance or confession.

10 The grace of Christ s mercy flows from his wounds to all of humankind. Looking at the picture of the merciful Jesus we see that there are two beams coming from his heart: red and light-blue water and blood, which came from the pierced heart of Jesus immediately after his death. Blood symbolizes Jesus death on the cross and the sacrament of Eucharist; water according to John, the evangelist brings to mind the mystery of Baptism and the gift of the Holy Spirit. God s gift of mercy, which God revealed to us in the suffering and death of Jesus, has completely changed the fate of humankind. In this we see the ineffable love of our heavenly Father, because for us and for our salvation he gave his only-begotten Son as sacrifice. God could not have done more for us. In fact he has loved us with an eternal love and proved it with his Son s precious blood, which is our salvation. Dear Brothers and Sisters, let us praise God every day for his boundless mercy toward us. Let us live radiating his mercy by conveying his love to our brothers and sisters. Father Zenon Strykowski SCJ parish priest A million thanks to all of you, Dear Brothers and Sisters, who have in many ways helped with the work of our parish. Without your self-sacrificing efforts our parish would not be able to work. To my joy, I see how many of you so joyfully and readily give so much time, strength and financial help for the support and building up of our parish. In doing so you show that you truly believe in Jesus Christ, our Dear Savior, living in the Church. Your burning love toward Christ and his Church is precious and can t be replaced. On behalf of myself, Father Stanislaw, as well as the Sisters, I give you our warm gratitude and I guarantee that we pray for you every day. The situation in our parish and the invitation to participate in its life Dear Brothers and Sisters, there are times in the life of a parish, when we need a new and better effort from all of us to build our own spiritual home. I am certain that we have just now arrived at that kind of moment. It is the time of both great challenges as well as great opportunities. The area of our parish is vast. There are whole countries in the world that are the same size or smaller than our parish. From 2004 mainly two priests have been working in our parish. At the same time the number of parishioners and the burden of pastoral work has grown noticeably. Our parish now has about 1500 members. In addition, exchange students and many visitors, who are not officially our mem-

11 bers, attend the holy masses and other events. The amount of Catholics has grown most of all in Tampere and its neighboring municipalities. For this reason even when we have three holy masses on Sunday, many people attend each of the masses. To my joy I have noticed that more parishioners are going to confession. Home blessings and visits by the priests to families have increased. There are continually people who want to join our Church. They usually receive private lessons from us priests. In addition the parish priest has to task of parish administration and representation especially at ecumenical events. From 2012 our parish has owned second chapel in Vaasa. In the same city we also rent a small office-apartment. The religion teachers from our parish go to Vaasa to teach children and youth once a month. It is very clear that in the last years, especially in Hämeenlinna and Seinäjoki, there are many more believers attending holy mass. We, the priests, must also meet more often with the believers in these towns and other places in the diaspora, give instructions to children and adults and carry out other pastoral duties. We must therefore look at the truth: our parish is growing continually. At the same time the amount of pastoral work is also growing continually. It is obvious that our parish is not able to operate well if more parishioners do not work actively to develop its life. In all the places where we gather for holy mass we need active and generous parishioners, who would help us priests and in many ways build up a local community of believers. Therefore from my heart I ask everyone who is able to be along in the life of our parish more deeply to cheerfully do what God expects from you. At this moment we most need the following volunteer workers: - religion teachers in Tampere, Vaasa and Seinäjoki, who have enough qualifications and ability to teach the children and youth of our parish, - a sacristan for Tampere, - a custodian for our chapel in Pietarsaari, - readers during holy mass, - new choir members in Tampere, - a bookkeeper in Tampere, - an assistant secretary for the parish office, who would have enough time on weekdays, - someone who would do the graphical editing of the parish newsletter, - parishioners, who are ready to clean the church and the parish hall, - parishioners, who can decorate the parish hall giving the bulletin boards a colorful and interesting content. - parishioners, who are ready to prepare the church coffee after Sunday masses, - other creative parishioners, who voluntarily enrich our parish life in many ways.

12 A cry for help The parish has always been able to trust its parishioners to provide economical support when needed. Especially now, when the parish has besides the church in Tampere two chapels and an apartment office in Vaasa, our financial situation has become more challenging. The parish does not receive any financial assistance from anywhere else, so I ask all of you from my heart, Dear Parishioners, to give to the parish regular financial support by transferring a certain sum every month to the parish bank account. In this way you can best support the parish. Bank information is found in this parish newsletter. Of course, we also gratefully accept random gifts, always remembering all the donors in our prayers. Thank you for your generosity. God loves a cheerful giver (2. Cor. 9:7) Father Zenon Strykowski SCJ News from the parish council T he parish council held its first meeting on February 15th. Before the meeting Father Zenon had sent an overview of the parish situation and financial standing to all the members. It was noted that it is a problem for a parish which such a large area to plan and arrange religion classes for the children and young people who live far from the church and chapels. It especially demands activity and dedication for the parents. There are some really gratifying examples for which the parents have earned our gratitude. The parish is always ready to support these parents, for example, by providing teaching materials. Renovation of the interior of the church has progressed. The crucifix is in its place on the wall behind the altar, for which volunteers have busied themselves with repair and cleaning. Many thanks! There is still to be a tabernacle placed under the crucifix and a baptismal fount near the altar. Our church is like our own home, which continually needs care and repair- and actually it is our own home! The meeting also considered the pastoral problem of long tradition the preparation of church coffee with its dish-washing and cleaning up afterwards. It was decided to return to the system, in which every member of the parish council is assigned Sundays when he or she obtain parishioner to prepare the coffee. You read this correctly: the list in the parish hall does not mean that sacrificing parish council members have decided to take care of the church coffees by themselves. They will organize volunteers to prepare the coffee on the Sundays assigned to them. Therefore, if you see members of the parish council approaching you smilingly, you will know what they have in mind.

13 Gathering together at a coffee table is important so that we can become acquainted with each other and know that we are one family. It is not some extra or addition of little value, but an essential part of the formation of our parish. And what an excellent spiritual exercise! On the journey with Jesus L ife is often spoken of as a journey. We go, we walk, we wander and we live each in our own way from the beginning of life to its end. The human journey can be quite short, only a few weeks, months or years. On the other hand it can be long and last decades, when a person comes to the end of the journey, mature and rich with its fullness. Whether our way is short or long, it is precious and our very own journey, which has been in God s plans long before our birth. Pope Francis writes, that journeying with Jesus is the core of Christian life. Christ is not only something that we believe in. He is also that with which we are one in faith. Faith does not just look at Jesus, but also looks at things as Jesus himself would with his own eyes. It is sharing in his way to look at things. Believers see themselves in the light of the faith, which they confess. Christ is a mirror, in which they see their own true faces. When we are on a journey, we are in motion; we go forward. Of course it may happen that a person perhaps unknowingly strays from his own path and begins to walk on the path of another person or group. He is content that he is living as his colleges or some important peer group or according to the teachings and customs or some respected ideal. Life continues although not without uncertainties, but forward one must go even grinding ones teeth. Then anxiety or illness can surprise. It is then necessary to stop and think about the direction of the journey. But with what map or compass? Who is there then to help check the direction and show the place on the map, where the traveler has stopped? Who helps the traveler to understand that he has not traveled the road that God has planned for him? The Holy Spirit directs us on our journey. He guides us on the right path on life s most problematic crossroads. Jesus himself is the Way and the Holy Spirit teaches us to walk in his footsteps. Stopping and becoming silent can help us to pray, to thank for all the gifts that we have received in life, by which the Holy Spirit teaches us to listen, see and understand. He reminds us of Jesus example,

14 his Way and that if we travel with him, we don t travel alone. Lord, thank you for the winter, which is warming into spring. Thank you for the time of Lent, which helps me meditate on your Son s suffering and my own journey. Teach me to see our neighbors, who have a difficult journey. Teach me to listen to them and help them, as I am able. Lord, teach me to quiet myself so I can hear your voice. Help me to trust in you and understand, that your Son walks with me. Take away fear and anxiety, so that I can courageously take your Son s hand and not stray. Elina Grönlund Barmhärtighet - Guds stora gåva K ära bröder och systrar, fastän vi längtar efter frid, hälsa och ett tryggt liv, det vill säga ständig lycka, upplever vi ofta att vi här på jorden inte till fullo kan tillfredsställa våra djupa och berättigade önskningar. Varje dag upplever vi att vi är förgängliga och sköra individer, och vi har inte ens makt att besluta om alla våra alldagliga saker. I synnerhet under den senaste tiden har många upplevt att vi lever i en snabbt föränderlig värld, som vi inte till alla delar kan förstå. Det är som om någon anonym makt skulle besluta om världens gång och delvis också om vårt liv. I synnerhet orättvisor, krig och deras följder oroar oss. Under de senaste decennierna har vi ofta fått höra att principerna i ett demokratiskt välfärdssamhälle och teknikens och industrins framsteg äntligen kommer att ge mänskligheten en ständig fred, så att fattigdom och krig försvinner från världen. Man har antagit att de förskräckliga krigen och erfarenheterna av totalitära stater under det förra seklet skulle hjälpa mänskorna att förstå betydelsen av rättvisa, och inse att utan broderlig respekt och samarbete har jordens folk ingen framtid. Men det står klart att så inte skett. Någonting har gått snett. Mänskornas stolthet, girighet och brist på respekt för livet har inte försvunnit från världen, utan har tvärtom funnit nya skrämmande former. Tyvärr är deras inverkan stark i dagens kultur. Vad borde vi göra och till vem borde vi gå? Tillåter vi att Gud talar till oss ännu en gång om sin avsikt med oss, vilken är ren frid och kärlek? Mänskligheten kommer inte att uppleva fred förrän den med tillit vänder sig mot min barmhärtighet. Dessa Jesu ord, som han sade till Heliga Syster Faustina, är mycket aktuella. Att vända sig mot Jesu barmhärtighet innebär att vi öppnar vår hjärtan för hans frälsande kärlek och att vi lever i enlighet med denna barmhärtighet. På samma sätt som för apostlarna efter uppståndelsen, visar Jesus åt oss sina ärofyllda sår, så att vi skulle inse hur mycket han älskar oss och vilket högt pris han har gett för att frälsa oss. Han ger sin barmhärtighet i förlåtelsen, som vi får framför

15 allt i botens sakrament, i bikten. Kristi barmhärtighets nåd flyter ur hans sår till hela mänskligheten. Då vi betraktar bilden av den Barmhärtige Jesus ser vi att från hans genomborrade hjärta utgår det genast efter hans död två strålar, den ena röd och den andra vit och blå - blod och vatten. Blodet symboliserar Jesu korsdöd och vattnet eukaristins sakrament, som enligt evangelisten Johannes påminner oss om dopets hemlighet och den Helige Andes gåva. Guds barmhärtighets gåva, som han har visat oss i Jesu lidande och död, har helt och hållet ändrat mänsklighetens öde. I den ser vi vår himmelske Faders oändliga kärlek, ty för oss och för vår frälsning gav han sin ende Son till ett offer. Gud kunde inte ha gjort mer för oss. Han har verkligen älskat oss med evig kärlek och bevisat detta med sin Sons dyra blod, som är vår frälsning. Kära bröder och systrar, låt oss varje dag prisa Gud för hans oändliga barmhärtighet, som han visar mot oss. Låt oss leva i hans barmhärtighets strålning och låt oss förmedla hans kärlek till våra bröder och systrar. Fr. Zenon Strykowski SCJ kyrkoherden Ett stort tack till er alla, kära bröder och systrar, som på många olika sätt hjälper i vår församlings arbete. Utan era uppoffrande insatser skulle vår församling inte kunna fungera. Med glädje ser jag att många av er gladeligen offrar mycket tid, kraft och tillgångar för att stöda och bygga upp vår församling och därigenom visa att ni verkligen tror att Jesus Kristus, vår käre Frälsare, lever i kyrkan. Er brinnande kärlek till Kristus och hans kyrka är dyrbar och kan inte på något sätt ersättas. För egen del och på fader Stanislaws och systrarnas vägnar uttalar jag ett varmt tack till er alla och försäkrar att vi varje dag ber för er. Vår församlings tillstånd och kallelse att delta i dess liv Kära bröder och systrar, i en församlings liv finns stunder, då alla församlingsmedlemmars förnyade energiska insatser behövs för att bygga det egna andliga hemmet. Jag är övertygad om att en sådan period infaller just nu. Det är en tid av både stora utmaningar och möjligheter. Vår församlings område är mycket stort. Det finns hela stater som till ytan är ungefär lika stora eller rent av mindre än vår församlings område. Sedan 2014 har det i huvudsak funnits två präster i församlingen. Samtidigt har antalet församlingsmedlemmar och bördan av det pastorala arbetet vuxit märkbart. Vår församling har nu cirka medlemmar. Dessutom deltar utbytesstudenter och andra gäster, som inte är egentliga medlemmar, i mässorna och andra tillfällen.

16 Antalet katoliker har mest vuxit i Tammerfors och dess omgivning. Det har lett till att t.o.m. de söndagar då det är tre mässor, kommer det många mänskor till alla mässorna. Med glädje har jag kunnat notera att allt fler församlingsmedlemmar går till bikt. Välsignelser av hemmet och hembesök har ökat. Det finns hela tiden personer som vill ansluta sig till kyrkan. De får i allmänhet privat undervisning av prästen. Förutom detta har kyrkoherden också på sin lott förvaltningen och församlingens representation vid ekumeniska tillställningar. Sedan 2012 äger vår församling ett andra kapell i Vasa. I samma stad hyr vi också en liten hyresbostad. Vår församlings religionslärare är en gång i månaden i Vasa för att undervisa barnen. Det bör noteras att under de senaste åren har speciellt i Seinäjoki och Tavastehus allt fler troende än tidigare börjat församlas till den heliga mässan. Vi präster måste allt oftare träffa de troende i dessa städer och på andra orter i diasporan, undervisa barn eller vuxna eller utföra andra pastorala uppgifter. Vi bör erkänna fakta: Vår församling växer oavbrutet. Samtidigt växer omfattningen av det pastorala arbetet. Det är klart att vår församling inte kan fungera bra om vi inte får aktiva medlemmar som utvecklar församlingslivet. På alla ställen där vi samlas för den heliga mässan behövs aktiva och uppoffrande församlingsmedlemmar, som kan hjälpa prästerna och på många andra sätt bygga upp den lokala gemenskapen. Jag ber alltså av hela mitt hjärta alla dem, som på ett djupare sätt kunde vara med i församlingen liv och verksamhet, att med glädje göra det som Gud förväntar sig av dem. Det är bra att tala med prästerna, syster Theresa eller en medlem av församlingsrådet. Det finns rum för alla att göra gott i församlingsgemenskapen. För tillfället behövs det i synnerhet följande frivilliga: elektriker, rörmokare och andra professionella, som kan göra små reparationer och annat i kyrkobyggnaden i Tammerfors och andra kreativa församlingsmedlemmar, som på eget initiativ berikar vår församlings liv på olika sätt. Begäran on hjälp Församlingen har alltid vid behov kunnat förlita sig på medlemmarnas ekonomiska stöd. I synnerhet nu, när församlingen förutom kyrkan i Tammerfors också har två kapell och en tjänstebostad i Vasa, har ekonomin blivit allt mer utmanande. Församlingen får inte ekonomiskt stöd någonstans ifrån, och därför ber jag hjärtligt er alla, kära församlingsmedlemmar, om regelbundet ekonomiskt stöd genom att ni varje månad överför ett visst belopp till församlingens bankkonto. Detta är det bästa sättet att stöda församlingen. Uppgifterna om bankkontot finns i församlingsbladet. Vi tar naturligtvis gärna emot andra gåvor och vi kommer alltid i våra böner ihåg gåvogivarna. Tack för er generositet. Gud älskar en glad givare (2 Kor. 9:7) Fr. Zenon Strykowski SCJ Kyrkoherden

17 V i talar ofta om livet som en resa. Vi går, vandrar, färdas, lever, envar på sin väg från början till dess slut. En mänskas väg kan vara kort, bara några veckor, månader eller år. Ibland är den lång och räcker flere decennier, och mänskan når sitt mål mogen och rik av erfarenheter. Vare sig vår väg är kort eller lång, så är den värdefull och den är vår egen väg, som har funnits i Guds plan redan långt innan vi föddes. Påven Franciscus skriver att kärnan i det kristna livet är att vandra med Jesus. Kristus är inte bara någonting vi tror på, utan han är också den som vi är en med i vår tro. Tron inte bara ser på Jesus, utan ser saker så som Jesus själv med sina ögon såg dem. Det innebär en delaktighet i hans sätt att se saker. De troende ser sig själva i trons ljus, den tro som de bekänner. Kristus är spegeln, och i dem ser de sin egen verkligblivna bild. När vi är på väg är vi i rörelse, vi går framåt. Ibland kan det hända att en mänska utan att märka det avviker från sin egen väg och börjar i stället gå längs någon annans väg. Han eller hon är nöjd med att leva såsom arbetskamraterna eller de andra i någon gemenskap, eller enligt läror och vanor som någon ansedd person har lärt ut. Livet går vidare fast man ibland har en osäker känsla, men framåt måste man ju gå fast med hopbitna tänder. Då kan ångest och sjukdomar överraska. Man blir tvungen att stanna upp och begrunda sin riktning. Vilken betydelse har då en karta och en kompass? Vem är då den som hjälper en att granska riktningen och på kartan visa På väg med Jesus den plats där vandraren bör stanna upp? Vem hjälper vandraren att inse att han eller hon inte har vandrat på den väg som Gud hade planerat åt honom eller henne? På vägen leds mänskorna av den Helige Ande. Han leder till den rätta vägen i livets svåra korsningar. Jesus själv är vägen och den Helige Ande lär oss att gå i hans fotspår. Då man stannar upp och blir stilla kan man börja be, tacka för livets gåva, och då lär den Helige Ande oss att gå, att se och att förstå. Han påminner oss om Jesu exempel, om hans väg, och om att när vi går med honom, går vi inte ensamma. Herre, tack för vintern, som övergår i vår. Tack för fastetiden, som hjälper mig att meditera över din Sons lidande och min egen vandring. Lär mig att se medmänskorna som har det svårt på sin vandring. Lär mig att lyssna till dem och hjälpa dem. Herre, lär mig att bli stilla,

18 så att jag kan höra din röst. Hjälp mig att lita på dig och förstå att din Son vandrar med mig. Tag bort rädslan och ångesten, Kastettuja: Johannes Ilari Hanninen Meh Beatrice Neh Nel Poe Reh Luizi Loisto Mo Mary Meh Meh Isabella Mi Reh Aleksis Ku Reh Matia Pray Meh Luisa Mi Jerome Loisto Oo Ester Meh Maw Michael Reh Meh Lusia Law Lu Thomas Reh Julius Ku David Ku Serana Marie Niakar Faye Daniel Andres Marquez Phumawsheleh Chiara Khureh Julius Patrik Mannikkö så att jag modigt kan ta din Sons hand så att jag inte går vilse. Elina Grönlund Seurakunnan henkilöuutisia Kirkkoon otettuja: Kristi Otto Antti Karhumäki Herrassa poisnukkuneet: Lamyaa Adeeb Kiryakos Pyhän ristin seurakunnan ohjelma Tampereen Pyhän ristin kirkossa vietetään päämessua sunnuntaisin klo suomen kielellä ja iltamessu klo englannin kielellä. Arkimessuja vietetään maanantaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina illalla klo Tiistaina yleensä on aamumessu klo Lauantaina messun ajankohta vaihtelee viikoittain. Sunnuntaisin ennen päämessua on ruusukkorukous klo 10.00, ennen englanninkielistä messu klo ja keskiviikkoisin ennen iltamessua vesper klo Torstaisin ja perjantaisin klo on adoraatio. Paastonaikana perjantaina klo on ristintie. Rippi joka päivä puoli tuntia ennen messua tai sopimusten mukaan.

19 HUOM. Papin matkat, katekeesipäivät, lastenkerhot yms. saattavat aiheuttaa muutoksia arkimessujen aikoihin. Varsinkin lauantain messuajat vaihtelevat. Tarkista pappilasta tai kirkon ilmoitustaululta! Pyhän ristin kirkossa Tampereella (Sunnuntai- ja juhlamessut sekä tärkeimmät tapahtumat) Maaliskuu 2016 to Kiirastorstain messu ja adoraatio pe Pitkäperjantain liturgia la su Pääsiäisruoan siunaaminen Pääsiäisyön vigilia Pääsiäissunnuntain messu suomen kielellä Pääsiäissunnuntain messu vietnamin kielellä Msza św. Niedzieli Wielkanocnej w języku polskim Easter ma Pääsiäispäivän messu su Huhtikuu 2016 ma Juhlapyhämessu. Herran syntymän ilmoittaminen su la su la Katekeesi Perhemessu Msza po polsku Lastenkerho Perhemessu

20 su Sakramenttiopetus vahvistettaville nuorille Toukokuu 2016 su to Helatorstain messu suomen kielellä Ascension Mass in English su la Katekeesi Perhemessu su Sakramenttiopetus ensikommuuniolapsille Msza po polsku pe Ensikommuuniolapsen harjoitus ja rippi la Juhlamessu Ensimmäinen kommuunio su la Lastenkerho Perhemessu su (Corpus Christi) Sakramenttiopetus vahvistettaville nuorille. Kesäkuu 2016 pe Juhlapyhämessu Jeesuksen Pyhän sydämen juhlapyhä su su

21 su su Heinäkuu 2016 su su su su su Elokuu 2016 su la Lähtö kirkon edestä hiippakuntajuhlaan Stella Marikseen su ma Juhlapyhämessu. Autuaan Neitsyt Marian taivaaseen ottaminen su Msza po polsku su Syyskuu 2016 su

22 Messut Tampereen ulkopuolella LAPUA yksityisessä kodissa la 23.4 klo la 21.5 klo la 18.6 klo la 27.8 klo SEINÄJOKI Lakeuden Risti, Ala-Kuljunkatu 1, la 9.4 klo seurakuntasalissa la 7.5 klo seurakuntasalissa pe 19.8 klo seurakuntasalissa PIETARSAARI Pyhän Mikaelin kappeli, Kappelintie 5 ma 28.3 klo su 10.4 klo su 24.4 klo su 8.5 klo su 22.5 klo su 12.6 klo la 6.8 klo la 20.8 klo su 28.8 klo KOKKOLA Katariinankatu 3 ma 28.3 klo la 23.4 klo la 21.5 klo la 27.8 klo HÄMEENLINNA Matti Alangon katu 11 su 3.4 klo poikkeuksellisesti ortodoksisessa kirkossa: Erottajakatu 2 su 1.5 klo klo Ensimmäisen kommuunion messu Poltinahon seurakuntatalossa, Turuntie 34 su 5.6 klo KRISTIINANKAUPUNKI Kristiinan kirkko la 19.3 klo pe 15.4 klo pe 13.5 klo VAASA Pyhän Sydämen kappeli, Rauhankatu 8 C 22 to 24.3 klo Kiirastorstain messu ja adoraatio pe 25.3 klo Pitkäperjantain liturgia la 25.3 klo Pääsiäisyön vigilia su 27.3 klo (HUOM! aika) la 2.4 klo su 10.4 klo la 16.4 klo messu puolan kielellä klo messu suomen ja eng. kielellä su 24.4 klo su 8.5 klo la 14.5 klo su 22.5 klo su 29.5 Ensimm. kommuunio klo (HUOM! aika) su 12.6 klo la 18.6 klo la 9.7 klo (HUOM! aika) la 30.7 klo (HUOM! aika) la 6.8 klo la 20.8 klo su 28.8 klo 16.00

23 Burmalainen pappi isä Amando Dea Di kastamassa aikuisia burmalaisia. Seinäjoki,

24 Joukkokirje Jos vastaanottajaa ei tavoiteta, lehti pyydetään palauttamaan osoitteeseen: Pyhän ristin seurakunta Amurinkuja 21 A Tampere Seurakuntamme tilinumero (Parish bank account): FI Tilin omistaja (The owner of the account): Pyhän ristin seurakunta, Katolinen kirkko Suomessa ïïïïï Seurakuntamme Pohjanmaa-alueen tilinumero Vaasa Chapel and Ostrobotnia bank account: FI Tilin omistaja (The owner of the account): Pyhän ristin seurakunta, Katolinen kirkko Suomessa ïïïïï Our Parish bank account for those, who send donations from abroad: Pyhän ristin seurakunta, Amurinkuja 21 A, Tampere, Finland IBAN: FI BIC: NDEAFIHH Pyhän ristin seurakunta, Amurinkuja 21 A, Tampere puh: (03) sähköposti: risti@katolinen.fi kotisivu: Seurakuntalehden toimitus ja työryhmä: Pyhän ristin seurakunnan seurakuntalaiset. Lehden taitto: isä Zenon. Isä Zenon: