Kuten harjoitustekstistä havaitaan, maaseutukäräjien kielessä on vain vähän latinankielisiä lainasanoja.

Transkriptio

1 1 Runebergistä riimuihin: tekstinymmärrysharjoitukset Harjoitus 4: Palaute ja vastaukset Tällä kertaa useat vastaukset tulivat aika lailla viime tingassa, mikä kertonee tehtävän haasteellisuudesta olihan harjoitusteksti suhteellisen pitkä. Melko hyvin teksti oli kuitenkin ymmärretty. Harjoitusteksti on peräisin vanhemman uusruotsin kaudelta ( ). Vaikka etäisyyttä nykyruotsiin ja Runeberginkin kieleen on jo satoja vuosia, kieli on silti edelleen joitain erityistermejä ja kieliopillisia ilmauksia lukuun ottamatta verrattain ymmärrettävää. Ruotsin kielen suurimmat muutokset koettiinkin 1300-luvun lopulla siirryttäessä vanhemmasta muinaisruotsista nuorempaan muinaisruotsiin oikeastaan vasta 1300-luvun puolivälin ja sitä vanhempien aikojen ruotsinkieliset tekstit käyvät nykylukijan kannalta todella haastaviksi. Kirjoitusasun suhteen pätevät ne huomiot, jotka esitettiin edellisen tehtävän palautteessa ( ylimääräiset h-kirjaimet, kaksoisvokaalit, å:n ja o:n välinen huojunta jne.). Kuten harjoitustekstistä havaitaan, maaseutukäräjien kielessä on vain vähän latinankielisiä lainasanoja. Harjoitusteksti antaa hyvän kuvan siitä, mitä Ruotsissa ja Suomessa uuden ajan alussa laaditut tuomiokirjat (domböcker) näyttävät rakenteellisesti ja mitä ne pitävät sisällään. Maaseudun tuomiokirjat käsittelevät eniten maan omistamista, mutta myös väestön sukupuolimoraalia, kuten nähdään myös verkkoresurssin tuomiokirjoihin pohjautuvista tekstinymmärrysharjoituksista. Kaupunkien oikeusistuimien tuottama aineisto, johon tutustutaan harjoituksessa 6, on sisällöltään tavallisesti kirjavampaa. Tuomiokirja-aineistoa voidaan hyödyntää paitsi historiantutkimuksessa ja sukututkimuksessa myös kielitieteellisesti, esimerkiksi tarkastelemalla kirjakielen muutoksia, puhekielisyyksiä ja murreilmauksia sekä nimistöä. Tuomiokirjoja koskevasta tutkimuksesta ks. esim. Harry Lönnroth, Ekenäs stads dombok , Bd. I: Rättsfilologisk studie av en 1600-talshandskrift (2005) & Bd. II: Filologisk utgåva med kommentar och register (2006). Ks. tuomiokirjan elektroninen editio osoitteessa Petri Karonen on julkaisemassa tuomiokirjatutkimuksesta katsausta Harry Lönnrothin toimittamassa artikkelikokoelmassa. Itse julkaisen artikkelin, joka käsittelee tällaisen aineiston käyttöä keskiajan arjen tarkastelussa artikkelin pitäisi ilmestyä SKS:n julkaisemassa Keskiajantutkimuksen oppaassa viimeistään vuonna Lyhenteet: Novemb: = November tai Novembris = november wäl:tt = wälachtatt = välaktad Kongl. = Kongliga = kungliga K: = kungliga cap: = capitulum = kapitel Levit. = Leviticus

2 2 S = salige h. = hustru be:dh = bennämndh = benämnd Rd:r = riksdaler m:r = mark G:B: = giftermålsbalken nembl. = nembligen = nämligen mz = meth / med(h) be:te = bemälte förbe:de = förbenämnde Mallivastaukset selityksineen: 1. Mitä virkaa tuomioistuinta johtava mies piti hallussaan? Hän oli käskynhaltija (befallningsman); samaa saattoi tarkoittaa termi hövitsman. Tavallisesti befallningsman tai hövitsman oli jonkin hallinnollisen alueen kuten linnaläänin (slottslän) päällikkö eli linnanvouti (slottsfogde). Eräät sanakirjat antavat befallningsman-termille suomennoksen kruunun vouti, mikä on sekin oikein, koska käskynhaltija oli yleensä myös vouti (fogde). Maaseudulla käräjätuomarina toimi tavallisesti kruunun edustaja, kaupungissa raatia johtava pormestari, joka saattoi olla hänkin suoraan tai välillisesti kruunun nimittämä; lisäksi ainakin suurimmissa kaupungeissa oli raadin istunnoissakin läsnä kruunua edustava vouti. Mikä oli häntä avustavien miesten titteli? Lagrättesman lakioikeusmies tai käräjämies, joka kuitenkin tarkoittaa lautamiestä. Pohjimmiltaan norjankielistä termiä (lagretteman) on hivenen hankala suomentaa, koska se oli paikallinen termi ja peräisin ajalta, jolloin Jämtlanti kuului Norjaan (maakunta siirtyi Ruotsille vasta vuonna 1645). Norjassa lagrett vastasi Ruotsin käräjiä (ting). Ruotsin valtakunnan oikeuslaitoksessa oli siis vielä 1600-luvun puolimaissakin alueellisia erityispiirteitä. Suurimmassa osassa valtakuntaa lautamiehestä käytettiin termiä nämndeman. Epiteetti edsvuren tarkoittaa valan vannonutta. Miehet voi päätellä lautamiehiksi, vaikkei lagrättesman/lagrettesman-termi olisikaan tuttu: kyse on käräjätuomaria avustavista miehistä, joita on kaksitoista. Lautamiehet olivat seudun talonpoikia, ja heidän asuinpaikkansa on lueteltu. 2. Mitä Olof Olofsson oli tehnyt? Olof Olofsson oli maannut lähisukulaisensa ja ottanut siitä syyn niskoilleen. Sukurutsa kuului kategoriaan högmålssak, joka tarkoitti hyvin vakavaa tai raskasta rikosta. Högmål voi tarkoittaa myös valtiopetosta, mutta jos termin haluaa suomentaa tässä yhteydessä, vastinetta voisi hakea vanhasta lakisuomesta. Kristoffer-kuninkaan maanlaki vuodelta 1442 oli nimittäin käytössä suomennettuna; siihen kuuluu mm. Korkeimpien syiden kaari. Internetissä voi lukea herra Martin 1500-luvun jälkimmäisellä puoliskolla siitä tekemää versiota osoitteessa Kirjamuodossa vanhalla lakisuomella julkaistuja ruotsalaisia lakeja on julkaistu mm. Suomen kielen muistomerkkejä -sarjassa. Mikä tuomio hänelle oli langetettu? Hänet samoin kuin naissukulainen tuomittiin sukurutsasta kuolemaan Mooseksen lain perusteella (Leviticus eli 3. Moos. 18).

3 3 andraga = lausua änkling = leskimies then = den = (tässä:) joka (vrt. saksan kielen relatiivipronominikäytännöt) närskyld = lähisukulainen till andra/tredje led = toiseen/kolmanteen polveen (kirkon ja oikeusistuimien sukurutsa- ja perinnönjakoasioissa soveltamista polvienlaskutavoista ks. Jyrki Knuutila, Avioliitto oikeudellisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa vuoteen 1629 (Helsinki 1990). fränka = sukulaisnainen (frände = sukulaismies; vrt. engl. friend) fåhne (=fåne) ja wettwilligh ovat hullusta ja heikkomielisestä käytettyjä ilmauksia giänta = jänta = neito, tyttö afflat = avlat = siittänyt besova = maata tå = då = silloin the = de = he 3. Mitä Agnes Olofsdotter teki? Hän oli tarjonnut kolmasti myyntiin erään tilan (sekä maan- että kaupunginlain mukaan perintömaata oli tarjottava aluksi sukulaisille, joilla oli etuostoikeus; tavallisesti kiinteistöjä tarjottiin kolmasti peräkkäin peräkkäisillä käräjillä tai, kaupungeista puheen ollen. raadin istunnossa). (Sekä maan- että kaupunginlain mukaan perintömaata oli tarjottava aluksi sukulaisille, joilla oli etuosto-oikeus; tavallisesti kiinteistöjä tarjottiin kolmasti peräkkäin peräkkäisillä käräjillä tai, kaupungeista puheen ollen, raadin istunnossa. Tilaa ei siis ollut vielä myyty eikä ollut vielä lainhuudostakaan; lainhuutoja (lagfart) vastasivat jutut, joissa kauppa tai muu kiinteän omaisuuden hallintaa ja käyttöä koskeva asia merkittiin tuomiokirjaan tai raadin pöytäkirjaan vähän niin kuin perinnönjakoja ja sukulunastuksia koskevissa jutuissa alempana). Mikä oli hänen tittelinsä? Hän oli leskivaimo (hustru effterlåtne). (Se, että hänen edesmenneellä miehellään oli ollut her(r)-titteli, kertoo hänen olleen kirkkoherra. Myös aatelisilla ja keskiajalla Tukholman pormestareilla ja uudella ajalla kuninkaan nimittämillä pormestareilla saattoi olla herr/dominus-titteli. Se, että herra Mårten oli todennäköisimmin pappi kuin maallikko, näkyy nimimuodosta, johon ei kuulu suku-, lisä- eikä isännimeä eli patrononyymiä herra-titteliä kantavien aatelisten ja porvareiden kohdalla mainittiin usein myös joku viime mainituista.) opbiuda = uppbjuda = tarjota myyntiin hustru = vaimo (fru- eli rouva-titteliä käytettiin vain aatelissäätyisistä avioituneista naisista; emäntä-tittelin vastineita olivat husmoder, matmoder ja värdinna) effterlåtne jälkeen(sä)jättämä = leski (myös änka ja efterleva olivat naisleskestä käytettyjä ilmauksia) 4. Oliko Elisabet Persdotter henkilökohtaisesti paikalla oikeudenistunnossa? Ei, vaan häntä edusti hänen vävynsä kaivoskirjanpitäjä Anders Persson. Mitä hänen asiansa koski? Hän halusi takaisin maapalan, joka oli vuonna 1602 oikeuden päätöksellä annettu erään Sven Olofssonin käyttöön. Elisabet omisti edelleen päärakennuksen.

4 4 Mikä oli hänen todisteensa? Laamannintuomio, annettu (Maata koskevia asiakirjoja säilytettiin pitkäänkin, kuten tästäkin esimerkistä nähdään.) Kuka sen esitti? Vävy (ks. yllä; yleensä joku sukulainen tai ystävä toimi edusmiehenä). fullmäktig = jnkn valtuuttama (oli aika tavallista, että naiset ja toispaikkakuntalaiset käyttivät edustajaa, joka esitti heidän asiansa oikeudelle) äska = vaatia (vrt. engl. ask) oskyld = ei sukua vedergälla = hyvittää, korvata; kostaa åbo = asunto komma under/dömas under = saada jtkn haltuunsa/saada tuomion perusteella jtkn haltuunsa 5. Mitä Olof Larsson kävi tekemässä oikeudenistunnossa? Hän tarjosi ensimmäistä kertaa myytäväksi joitakuita autioita tai veronmaksukykynsä menettäneitä maa-alueita (parter = maaosuuksia). opbiuda = uppbjuda = tarjota myytäväksi öde autio saattoi tarkoittaa myös veronmaksukykynsä menettänyttä tilaa 6. Mitä Anders Matsson ja Nils Olofsson tekivät oikeuden edessä? Sovinnon koskien erästä maatilaa: Anders luopui perintöoikeudestaan ja sai vastineeksi neljä riikintaalaria. handeband = handslag odalman = perintötilallinen böxel = bygsel: tämä on norjalainen termi, jota käytettiin Ruotsissakin alueilla, jotka olivat kuuluneet Ruotsiin, ja se tarkoittaa joko vuokraamista tai veronmaksamista pitäisi selvittää alueen paikallishistorioista tai norjalaisista hallintohistoriallisista tutkimuksista termin tarkka suomenkielinen vastine; joka tapauksessa maksusuoritukset olivat luoneen oikeutuksen mainittuun maaomaisuuteen (> SAOB kuten muinaisruotsia koskevissa harjoituksissa tuodaan ilmi ja kuten on varmaan luettavissa verkkoresurssin kielioppiosiostakin, yksi vanhalle ruotsille tyypillisistä äänteellisistä muutoksista (mikä näkyi kirjoituksessakin) oli vokaalinmuutos y > ö, mutta päinvastaistakin tapahtui ja y ja ö saattoivat vaihdella yleensä konsonantit muuttuvat vähemmän kuin vokaalit, joiden ääntämiseen kieli tarvitsee vähemmän energiaa ja jotka ovat siten muutosherkempiä, mikä kannattaa pitää mielessä outoja sanoja tavaillessa ja niille nykykielisiä vastineita etsittäessä kannattaa määrittää konsontanteista koostuva perusrunko, jos mahdollista, ja sitten testailla eri vokaaliyhdistelmillä jäljempien harjoitusten yhteydessä seuraa muistisäännöiksi tarkoitettu lista tavallisimmista äänteenmuutoksista) sytning = syting = undantag = syytinki 7. Miksi Per Jonsson sai 12 riikintaalaria?

5 5 Björn Eriksson tarjosi myyntiin erästä aiemmin autiona ollutta tilaa. Per Jonssonilla oli sukulaisuussuhteidensa vuoksi jonkinasteinen perimysoikeus kyseiseen tilaan, mutta Björn lunasti hänen osuutensa 12 riikintaalarilla. (Virkkeessä Per Jonsson i Hallen tog 12 Rd:r för sin bördh som räknades skyldh att wara relatiivilause som räknades skyldh att wara ei viittaa bördh-sanaan, vaan Per Jonssoniin.) skyld = sukulainen, sukulaisuus(suhde) 8. Mitä Erik Stensson oli tehnyt? Hän oli maannut kihlattunsa ennen häitä, tosin luvaten tälle avioliiton, ja tehnyt hänet raskaaksi. (Tällaiset olivat hyvin tavallisia juttuja.) Mitä hän joutui sen vuoksi tekemään? Toisinaan kävi onnellisesti kuten tässä, että mies uudisti oikeuden edessä avioitumislupauksensa (ojentamalla kättä kihlatulleen; käden ojennus oli symbolinen ele, jota käytettiin usein, kun luvattiin jotain juhlallisesti); tosin sakoilta se ei säästänyt, ja Erik Stensson joutui maksamaan 20 markkaa maanlain avioliiton kaaren mukaisesti (lakien isommista kokonaisuuksista puhuttiin kaarina, balkar; ne sisälsivät vaihtelevan määrän enemmän tai vähemmän yksityiskohtaisia artikloja). belägra = maata fästmö = kihlattu swalder = svaller = skvaller = hälinä, huhu, juoru (> SAOB skvaller 2; SAOBia käytettäessä pitäisi muistaa myös ääntämistapoja heijastavat assimilaatiot eli esim. ld-yhdistelmän sisältävä sana pitäisi osata muuttaa ll-yhdistelmän sisältäväksi samoin kuin esimerkiksi nd ja nn saattoivat vaihtaa paikkaa) avund = kateus (toisinaan myös vihanpito: avundsman saattoi tarkoittaa myös vihamiestä) avväg = harhatie, -polku frikalla = vapauttaa åtra = purkaa, perua, peruuttaa är kommin = är kommen = har kommit förmedelst = medelst = kautta sakfälld = sakotettu (Tässä kohtaa siis kerrotaan suurin piirtein seuraavaa: Vaan huhujen ja pahojen puheiden vuoksi hän [=Erik] on joutunut harhapoluille/uskonut harhapuheita, jotka hän haluaa peruuttaa. Josta [=aiheettomasta syytöksestä] oikeus vapauttaa hänet [=kihlatun], ja vihamies oikoi puheitaan, juopumuksen kautta [=väitti levittäneensä huhuja juopuneena saadakseen lievemmän rangaistuksen tai välttyäkseen siltä kokonaan]. Joku oli siis levittänyt Erikin kihlatusta pahoja puheita, ja kunnianherkässä yhteiskunnassa mies saattoi tällöin hylätä kihlattunsa luullessaan, ettei tämä odotakaan hänen lastaan. Tällaiset jutut olivat tosiaankin varsin tavallisia.) 9. Mitä Måns Eriksson oli tehnyt? Hän oli hankkinut maata lapsipuoltensa nimissä (= hyödynsi lapsipuolensa sukulaisuussuhteita ja hankki haltuunsa Mossa ilmeisesti tarjottavana olleen maaomaisuuden, jonka omisti kuolinpesä eli hänen lapsipuoltensa suku). Tuomiokirjassa luetellaan henkilöt, joiden kanssa hän oli joko vaihtanut maata tai joilta hän oli ostanut osuuksia samasta

6 6 maaomaisuudesta kooten arvatenkin suhteellisen yhtenäisen maa-alueen. Sukulaisilla saattoikin olla intressiä myydä maata, koska liian pienillä osuuksilla ei tehnyt juuri mitään ja maiden hallinta ja käyttö saattoivat käydä vaikeaksi, jos omistajia oli kovin monta. fastebrev = kiinnekirja lått = lott = osa (myöhemmin tekstissä käytetään myös termiä part(t)) boendes = boende = som bor (partipisiipin preesensillä on tässä vanhalle ruotsille tavallinen s- pääte, vastaa tässä relatiivilausetta; toisinaan myös kertoo tekemisen tavan ( siten, että )) fishie = fiske (vrt. engl. fish) -Monet sk-kirjainyhdistelmän sisältävät sanat kirjoitetaan englannin kielessä sh-yhdistelmällä: esim. ska(ll) shall, biskop bishop. Uusruotsissa saattoivat nykyruotsin [sk]- äänneyhdistelmällä ääntyvät sanat ääntyä [sh]-äänneyhdistelmällä kuten nykyenglannissa, mikä heijastui joskus kirjoitusasuunkin. Niinpä harjoitustekstissä on kirjoitettu fishie. Vastaava piirre tavataan mm. myös Tammisaaren tuomiokirjasta, jossa esiintyy mm. muotoja shall och shulle. Tietääkseni ilmiö ei kuitenkaan ollut kovin yleinen. 10. Kuinka monta riikintaalaria Olof Eriksson joutui pulittamaan muille perillisille lunastaessaan Norregårdenin tilan itselleen? 50 (veljen osa) + 24 (sisaren osa) + 43 ( kolmas osa ) = 117 taalaria (Lukusanat ovat helposti tunnistettavissa, vaikka ne voitiin kirjoittaa sekä yhteen että erikseen. Tämä on vähän samantapainen juttu kuin edellinenkin. Periaatteessa sisar peri maanlain perimyksenkaaren mukaan puolet siitä, mitä veli, eli sisaren osan olisi pitänyt olla 25 taalaria, mutta laista voitiin poiketa niin suuntaan kuin toiseen, jos perilliset eivät riitauttaneet asiaa. Koska ensinnä mainituilla sukulaisilta, joilta Olof Eriksson oli ostanut veljen ja sisaren osan, ei ole samaa patronyymiä kuin hänellä itsellään, he eivät olleet hänen veljiään, vaan todennäköisesti veljen ja sisaren lapsia tai muita sukulaisia. Kolme viimeksi mainittua myyjää oli Olof Erikssonin edesmenneen vaimon sukulaisia Olof joutui lunastamaan heidänkin osuutensa, koska hän oli ostanut tilan yhdessä vaimonsa kanssa ja vaimon kuoltua hänen sukulaisillaan oli perimysoikeus hänen omaisuuteensa.) uthaff = utav = av (muita vanhahtavia prepositiomuotoja ovat oppå/uppå = på ja uti = i) ibidem = samoin woro köpt = hawa köpt (vanhassakin ruotsissa oli epätyypillistä käyttää vara-verbiä muodostettaessa perfektiä tai pluskvamperfektiä; tavallisesti se tehtiin ha(va)-verbin avulla kuten nykyruotsissa) opburit = uppburit = kantanut, perinyt, saanut Tekstissä on fraaseja, jotka yleensä toistuvat jossain muodossa tällaisissa sopimuksissa: effter egen willia och fulle nöije omasta tahdosta ja täydestä tyytyväisyydestä (tms.), aldeles affhände ifrå sigh täysin luovuttivat/antoivat pois, till ewärdeligh oklandrat odels egendom ikuiseksi moittimattomaksi perintöomaisuudeksi (samantyyppisiä ilmauksia on käytetty tässä tekstissä varsinkin Anders Matssonin perintökaupasta kertovassa osuudessa) 11. Mitä Måns Hemmingsson tarjosi myytäväksi? Kolme tynnyrinalaa maata.

7 7 Vanhoja ruotsalaisia mittoja ja rahayksiköitä sekä niiden vastaavuuksia ja reaaliarvoja voi selvittää mm. seuraavien hakuteosten ja apuvälineiden avulla: - Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid 1 22 ( ) - Hans Hildebrand, Sveriges medeltid: en kulturhistorisk skildring I:2 (1894), luku 5. - Bo Franzén, Folkungatidens monetära system (2006). - Bo Franzén, Sturetidens monetära system (1998). - Ilkka Nummela & Petri Karonen, Hinnat ja palkat Hämeessä vuosina (1993). - Lars O. Lagerqvist & Ernst Nathorst-Böös, Vad kostade det? Priser och löner från medeltid till våra dagar (1984 ja myöhempiä painoksia). - Turun yliopiston mittojen muuntaja verkko-osoitteessa