Työkausiraportti. Harri ja Elina Huovinen SEKL Japanin työala

Transkriptio

1 Harri ja Elina Huovinen SEKL Japanin työala Työkausiraportti Taustaa Perheemme lähetettiin ensimmäiselle työkaudelle Japaniin tammikuussa Muiden perheenjäsenten osalta ulkomaille muutto oli ensimmäinen, mutta Elina sai aloittaa jo neljännentoista vuotensa Japanissa, vietettyään suurimman osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan maassa Kansanlähetyksen lähettien Seppo ja Vuokko Vänskän lapsena. Elinan tausta antoikin perheelleemme hyvän pohjan sopeutua uuteen maahan ja työhön siellä. Kielikoulutus Tammikuun lopussa 2006 Harri alkoi käydä kaksi kertaa viikossa japaninkielen yksityistunneilla Amagasakissa sijaitsevalla kirkolla, useita lähettejä opettaneen Masumi Tooyan opissa. Huhtikuussa Harri aloitti kokotoimisen opiskelun Osakassa, YMCA:n kielikoulussa. Marraskuulle 2007 kestäneet opinnot Osakassa vaativat paljon, mutta myös motivoivat ja antoivat erinomaisen pohjan työlle japanilaisessa kirkossa. Kielikouluajan viimeisen kuukauden Harri täydensi vielä opintojaan opiskelemalla kristillistä sanastoa yksityisesti Kobessa, YWCA:n kielikoulun kristityn opettajan kanssa. Elinan aikaisemmasta kielitaidosta johtuen lähetys katsoi parhaaksi antaa hänelle mahdollisuuden kymmenen kuukauden kieliopintoihin. Yhdessä Asako Palmun kanssa Elina kävi Masumi Tooyan pitämillä kielitunneilla kaksi kertaa viikossa. Viimeiset neljä kuukautta rouvat opiskelivat myös Koben YWCA:n kielikoulussa, rehtori Matsudan johdolla. Kaiken kaikkiaan opiskelu oli tarpeellista ja motivoivaa. Musiikkityöstä Ennen työkaudelle lähtöämme olimme lähetyksen kanssa sopineet, että päätehtävämme Japanissa tulisi olemaan musiikkityö, jonka keinoin pyrittäisiin tavoittamaan uusia ihmisiä seurakuntien yhteyteen, sekä kehittämään kirkon musiikkielämää. Tätä työtä saimme aloitella jo kielikouluaikana, kun meitä pyydettiin palvelemaan jumalanpalvelusmusiikissa ja esiintymään eri tilanteissa. Esimerkiksi 2007 maaliskuussa Elina piti paikallisen kristityn pianistin kanssa klassisen huilu-pianokonsertin Etelä-Nishinomiyan kirkolla, ja saman vuoden toukokuussa saimme pitää ensimmäinen gospelkonserttimme kotiseurakunnassamme Koben Rokkoo Islandilla. Japanilaisten kristittyjen järjestämästä monenlaisesta musiikkitoiminnasta huolimatta, Länsi- Japanin kirkon piirissä ei ollut aiemmin ollut kokotoimisia musiikkityöntekijöitä, ja siten saimme käytännössä suunnitella työn sisällön paljolti itse. Työalan johtokunta tuki Harrin toukokuun 2007 kokouksessa esittelemää musiikkityön suunnitelmaa, ja Jorma Pihkalan käännettyä esityksen japanin kielelle, Harri sai mahdollisuuden esittää visionsa myös yhteistyökirkkomme Länsi-Japanin ev. lut. kirkon (LJELK) työntekijäkokouksessa marraskuussa. Tämän esityksen perusteella saimme kutsuja useiden seurakuntien pastoreilta esittämään musiikkia ja saarnaamaan jumalanpalveluksessa. Olimme äkkiä monenlaisten haasteiden edessä: Omaa evankelioivien laulujen ohjelmistoa oli laajennettava ja harjoiteltava, piti myös olla valmis levittämään näkyä musiikkityön mahdollisuuksista ja teologisista ulottuvuuksista, sekä opetella saarnaamaan. Tämä kaikki piti tietenkin pystyä tekemään vieraalla kielellä. Käytännössä työnkuva alkoi hahmottua: 1

2 Elina sanoitti ja sävelsi uusia gospellauluja Harrin valmistaessa saarnoja. Yhdessä koetimme vielä harjoitella konsertteja varten, ja Elina näki vaivaa valmistettujen puheiden kielen tarkistuksessa. Koko työkauden aikana saimme vierailla saarnan ja musiikin merkeissä yhteensä 22:ssa LJELK:n 43:sta seurakunnasta, ja useimpiin näistä syntyi käsityksemme mukaan hyvä suhde: Moniin näistä seurakunnista meitä pyydettiin musisoimaan ja saarnaamaan uudestaankin. Mielekkäimpinä koimme ne tilaisuudet, joissa seurakunta pyysi syvempää koulutusta musiikin käytöstä Raamatussa ja seurakunnan musiikkielämästä, voidakseen aloittaa omaehtoista tavoittavaa musiikkityötä lähiympäristössään. Jäljelle jääneistä LJELK:n seurakunnista viiden kutsuun emme pystyneet pitkien välimatkojen vuoksi vastaamaan, ja kuudessa vierailimme Mikko Goes to Heavengospelyhtyeen kiertueen yhteydessä kesäkuussa Kaiken kaikkiaan konsertteihin tuli runsaasti kuulijoita, joille pyrimme laulujen sanojen lisäksi pitämään evankeliumia esillä todistuspuheiden kautta. Tällaisten konsertti- ja saarnavierailujen lisäksi pyrimme toteuttamaan musiikkityönäkyä pitämällä erilaisia musiikkipiirejä ja soittotunteja eri seurakunnissa. Elina sai erään ei-kristityn ystävänsä pyynnöstä aloittaa huilunsoittopiirin Rokkoo Islandin kirkolla. Myöhemmin ryhmään tuli lisää huilisteja. Tässä kaksi kertaa kuussa kokoontuvassa piirissä pidettiin soittoharjoitusten jälkeen raamattuhetki, joka venyi lähes poikkeuksetta tuntiin osallistujien kysellessä innokkaasti Jumalan sanan ja kristinuskon asioista. Huiluyhmä esiintyi myös jumalanpalveluksissa ja muissa yhteyksissä. Elina sai lisäksi ohjata Rokkoo Islandin kirkolla kuoroa kaksi kertaa kuussa. Kuoroon tuli myös ei-kristittyjä laulajia, joista yksi mies rupesi käymään vaimonsa kanssa säännöllisesti jumalanpalveluksessa. Yhdessä Vuokko ja Seppo Vänskän kanssa saimme pitää kerran kuussa lasten englanninkielistä musiikkileikkikoulua Etelä-Nishinomiyan kirkolla, jonka avulla tavoitettiin paljon lähiympäristön äitejä ja lapsia evankeliumin sanalla. Harri osallistui vuoden ajan NLM:n lähetin Liv Bakken kanssa vastaavan englantimuskarin pitämiseen myös Rokkoo Islandin kirkolla. Näiden piirien lisäksi jumalanpalvelus- ja pyhäkoulusäestykset olivat Elinan vastuulla kotiseurakunnassa noin kerran kuussa. Musiikkikoulutustyöhön voitaisiin eri seurakunnissa pitämiemme seminaarien lisäksi lukea myös Harrin kevään 2010 luento Koben luterilaisessa teologisessa seminaarissa, sekä toimiminen opettajana yhteistyökirkkomme historian ensimmäisellä musiikkileirillä Hiruzenin leirikeskuksessa. Lisäksi LJELK lähetti Harrin Japanin neljän luterilaisen kirkkokunnan (Japanin ev. lut. kirkko, Länsi-Japanin ev. lut. kirkko, Kinki ev. lut. kirkko ja Japanin luterilainen kirkko) yhteiseen virsikirjakomiteaan, joka valmistelee luterilaisen Kirkkovirsikirjan lisäosan toteutusta vuoden 2017 uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaan mennessä. Harri osallistui eri puolilla Japania noin kolmen kuukauden välein pidettyihin komitean kokouksiin toukokuusta 2008 toukokuuhun Työkauden loppupuolella aloimme suunnitella ja valmistella japaninkielisen gospellevyn äänittämistä. Levyn materiaalin on määrä koostua omista lauluistamme, ja SEKL on luvannut kustantaa äänitteen Japanin evankeliointityötä varten. Projekti on tarkoitus saattaa loppuun Suomessa kesään 2011 mennessä, jolloin voisimme ottaa valmiin tallenteen mukaan Japaniin myytäväksi toisen työkautemme aikana. Kaiken kaikkiaan meille jäi tuntuma, että musiikkityö lähti yllättävän hyvin käyntiin ja että tästä on hyvä jatkaa toisella työkaudella, jos Jumala suo. 2

3 Työ kotiseurakunnassa ja muut vastuutehtävät Heti kielikoulujaksomme loputtua, tammikuusta 2008 Harrille annettiin kotiseurakunnassamme Rokkoo Islandilla päävastuu nuorisotyöstä ja vastuuta saarnaamisestakin keskimäärin kerran kuussa. Kaksi kertaa kuussa pidettävissä nuortenilloissa Harri opetti Raamattua ja katekismusta, sekä johti pienimuotoista bänditoimintaa. Kaiken kaikkiaan Harrin työnkuva alkoi vähitellen painottua nimenomaan tähän opettavaan puoleen, ja pyyntöjä pelkästään saarnaamaan tuli myös muista seurakunnista. Työkauden aikana hän piti 69 jumalanpalvelussaarnaa ja toista sataa muuta hengellistä puhetta tai raamattuopetusta. Rokkoo Islandin seurakunnan pastori Yoshitake Ariki neuvotteli ennen eläkkeelle jäämistään kirkon johdon ja työalan johtokunnan kanssa mahdollisuudesta, että Harri ottaisi päävastuun seurakunnan saarnatehtävästä ja sakramenttien jakamisesta huhtikuusta 2009 alkaen. Lähetyksen puolelta oltiin sitä mieltä, että uudelle lähetille ei olisi ensimmäisen työkauden aikana toivottavaa antaa vastuupastorin koko taakkaa, varsinkin kun musiikkityötäkin pitäisi tehdä samalla. Kirkko ratkaisi asian siten, että vastuupastoriksi nimitettiin kirkon varapresidentti ja Nishi-Akashin seurakunnan pastori Kooji Hagisawa, joka auttoi ja tuki meitä monin tavoin. Hän ei tosin muilta töiltään ehtinyt käydä seurakunnassa kuin kerran muutamassa kuussa, ja sen vuoksi päävastuu saarnaamisesta ja sakramenttien hoitamisesta jäi käytännössä Harrin vastuulle, NLM:n norjalaisen lähetin Liv Bakken saarnatessa kerran kuussa. Huhtikuusta 2010 vastuupastoriksi tuli Kita-Suzurandain seurakunnan pastori Gyoo Aoto, joka otti aktiivisesti vastuuta myös Rokkoo Islandin seurakunnasta, saarnaten kerran kuussa ja kantaen vastuun myös sakramenteista. Harrin vastuun kasvaminen seurakunnassa sopi perheellemme hyvin siinä mielessä, että Elinan raskauden ja kesäkuun 2009 synnytyksen vuoksi yhdessä tekemäämme musiikkityötä jouduttiin vähentämään, ja näin aikaa jäi enemmän kotiseurakunnan asioille. Toisaalta Harrin toimiminen seurakunnan funktionaalisena pastorina osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi: Tilanne, jossa lähetti joutuu kansallisen vastuupastorin alaisuudessakin ottamaan käytännöllisen päävastuun seurakunnasta, ja samalla toimimaan uutena työntekijänä kokeneemman norjalaislähetin yläpuolella, ei ole sosiaalisesti jännitteetön. Harrin asema jäi ilmeisen epäselväksi myös seurakunnalle, joka tarvitsi kipeästi selkeää paimenuutta ja teologista ohjausta. Hyvää opetusta pyrittiinkin kaikin mahdollisin keinoin antamaan, mutta ilman julkista paimenkutsua ja virkaan vihkimistä on ristiriitaista toimia seurakunnan paimenena. Jouduimme pohtimaan paljon yhteisen pappeuden oikeaa ymmärtämistä sekä suhdetta apostoliseen, asetettuun paimenvirkaan. Emme voineet välttyä toteamasta, että nykyinen käytäntö on teologisesti ongelmallinen, ja siten vaikeuttaa myös helposti seurakunnan selkeän ja terveen johtajuuden kehittymistä. Muiden töidensä lisäksi Harri osallistui kutsuttuna työalan johtokunnan kokouksiin noin vuoden ajan, kunnes hänet valittiin johtokunnan varsinaiseksi jäseneksi. LJELK:n johdon ja lähetysten väliseen yhteyskomiteaan Harri osallistui kerran sijaisena Vuokko Vänskän ollessa estyneenä, sekä tuli valituksi SEKL:n työalan toiseksi edustajaksi keväällä 2010 perustettuun yhteistyökirkon ja lähetysten keskinäiseen nuorisotyön toimikuntaan. LJELK:n vuosikokouksiin ja työntekijäkokouksiin Harri osallistui kielikouluajan jälkeen säännöllisesti. Lasten ja kodinhoidon vuoksi Elina oli paljolti estynyt monista kirkon tai lähetyksen hallinnollisista tehtävistä, joskin hän hoiti lähetyksen taloudenhoitajan tehtävää Vuokko Vänskän sijaisena kahdeksan kuukauden ajan vuonna Työpisteemme tilinhoito oli myös pääosin Elinan vastuulla. Toisaalta juuri lasten koulujen kautta hän sai jokapäiväisissä yhteyksissään valtavan määrän kontakteja lähiseudun äiteihin ja muihin ihmisiin, joita hän kutsui kotiin ja kirkkoon, ja 3

4 joiden parissa hän sai tehdä myös sielunhoitotyötä. Pääasiassa näiden kontaktien kautta saatiin kokea syvällisimmät keskustelut, sekä myös itse oppia paljon japanilaisten elämästä ja ajattelusta. Yhteistyötahot Kaiken kaikkiaan saimme olla odotettua laajemmin tekemisissä yhteistyökirkkomme Länsi-Japanin ev. lut. kirkon eri seurakuntien ja niiden työntekijöiden kanssa. Monien pastorien ja kirkon johdon kanssa päästiin melko hyvään luottamussuhteeseen, mistä olemme kiitolliset. Erityisesti Japanin kaltaisessa maassa, missä henkilösuhteilla on suuri merkitys, tämä on erittäin tärkeää paitsi uuden työmuodon käynnistämisen, myös tulevaisuuden työn kannalta. Muista lähetysjärjestöistä läheisimmin toimimme norjalaisen NLM:n työntekijöiden, erityisesti Liv B a k k e n k a n s s a, j o k a t o i m i k o t i s e u r a k u n t a m m e k o k o t o i m i s e n a l ä h e t t i n ä. Virsikirjakomiteatyöskentelyn myötä oli mielekästä myös saada luoda yhteyksiä toisiin luterilaisiin kirkkokuntiin. Musiikkityössä saimme palvella joitakin kertoja myös yhteistyökirkkomme ulkopuolisten, pääosin luterilaisten seurakuntien tilaisuuksissa ja näin olla mukana paikallisessa seurakuntia yhdistävässä työssä. Yhteys muihin evankelikaalisiin kirkkoihin tai lähetysjärjestöihin oli melko vähäistä, huolimatta osallistumisestamme joihinkin yhteiskristillisiin tilaisuuksiin, mm. syyskuussa 2009 Sapporossa järjestettyyn 5. Japanin evankelioimiskonferenssiin. Työkauden tavoitteet ja niiden arviointi Kielikoulutuksen ja musiikkityön osalta ensimmäiselle työkaudelle asettamamme tavoitteet täyttyivät odotetulla, joissain kohdin jopa odottamattomalla tavalla. Tämä vaati luonnollisesti paljon työtä ja vaivannäköä, mutta ennen kaikkea saimme ihmetellä Jumalan hyvää johdatusta ja apua työssämme. Lisäksi saarnaaminen ja työ kotiseurakunnassamme tuntuivat erittäin motivoivalta, ja olivat kirkastamassa Harrin vuosia kypsynyttä paimenkutsumusta. Myös kirkon johdon tuki ja vuoden aikana ( ) kastettujen määrä - 6 japanilaista - olivat rohkaisemassa eteenpäin tällä tiellä. Kontakteja ei-kristittyihin saimme luoda myös runsaasti, mikä on jatkuvuuden kannalta positiivinen asia. Perheen elämästä Kielikouluvaiheessa lastenhoitaja Anna-Liisa Häyrinen huolehti päivisin lapsista Elinan opiskellessa. Tosin Akio aloitti jo ensimmäisen vuoden aikana japanilaisen esikoulun läheisessä päiväkodissa. Sopeutuminen ei lapsilla sujunut aivan ongelmitta. Varsinkin Akiolla kesti esikoulussa kolme kuukautta, ennenkuin hän uskalsi puhua mitään. Kypsyttelyajan jälkeen kieli rupesikin sitten sujumaan. Tästä rohkaistuneena laitoimme hänet japanilaiselle ala-asteelle kahdeksi vuodeksi, kunnes opettajien harjoittama fyysinen kurinpito ja henkinen väkivalta saivat meidät siirtämään hänet kansainväliseen kouluun. Näistä kokemuksista johtuen halusimme Alinankin aloittavan koulutiensä japanilaisen leikkikoulun jälkeen suoraan kansainvälisessä koulussa. Canadian Academyn koulu Rokkoo Islandilla onkin tähänastisen kokemuksemme perusteella osoittautunut varsin terveelliseksi oppimisympäristöksi. Akio ja Alina saivat myös opetusta suomen kielessä ja kotimaisissa kouluaineissa kerran viikossa pidetyssä Suomi-koulussa. Aito-pojan syntymä Kobessa kesäkuussa 2009 oli iloinen tapahtuma perheessämme. Elina jäi tästä eteenpäin luonnollisesti äitiyslomalle lähes työkauden loppuun. Vältyimme koko työkauden ajan pahemmilta sairauksilta. Kaiken kaikkiaan meidän vanhempien monenlaiset vastuut ja työtehtävät veivät varmasti lapsiltamme voimia ja perheen yhteistä aikaa. Toisella työkaudella haluaisimme pyrkiä keskittämään töitämme siten, että lapset saisivat enemmän huomiota. 4

5 Tulevaisuuden näkymät Olemme tehneet Kansanlähetyksen kanssa sopimuksen kolmen vuoden mittaisesta toisesta työkaudesta, jonka on tarkoitus alkaa kesäkuussa Meitä on suunniteltu sijoitettavaksi HAT- Koben työpisteeseen, jossa Harrin olisi määrä toimia entiseen tapaan eräänlaisena pastorina, ja josta käsin palvelisimme mahdollisuuksien mukaan eri seurakuntia musiikkityön keinoin. Tuntuu mielekkäältä saada mahdollisuus palvella jatkossakin Jumalan valtakunnan työssä, julistaen evankeliumia Kristuksesta japanilaisten pelastukseksi. On myös motivoivaa saada laittaa käytäntöön niitä mahdollisuuksia, joita meille ensimmäisen työkautemme aikana avautui, ja nähdä, miten Herra johdattaa työtään tästä eteenpäin. Samalla on todettava, että näkymät paikallisseurakunnan palvelemiseen toisella työkaudellamme ovat myös ongelmalliset: Yhtäältä lähetyksen työala on kutsunut Harrin HAT-Koben työpisteen paimenvirkaa hoitamaan, ja LJELK:n johto on antanut tukensa tähän. Toisaalta Pyhän Raamatun ja evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen äärellä emme voi välttyä ajattelemasta, että toimiminen sanan ja sakramenttien virassa ilman itse virkaa on teologisesti ristiriitaista, eikä myöskään käytännössä tue seurakunnan sosiaalisten rakenteiden kehittymistä tasapainoisiksi. 1 Toivoisimmekin, että tarjotuisi mahdollisuus pohtia yhdessä raamatullisen, apostolisen virkateologian soveltamista myös Japanin lähetystyöalan tilanteeseen. Näin voisimme toimia Kristuksen evankeliumin työssä hyvällä omallatunnolla, iloisesti rakentaen japanilaista yhteistyökirkkoamme teologisesti kestävälle, järkähtämättömälle Jumalan sanan pohjalle. Lopuksi Haluamme kiittää lämpimästi Suomen ev. lut. Kansanlähetystä, Kymenlaakson ja Varsinais-Suomen Kansanlähetyspiirejä, sekä Kouvolan, Merimaskun, Naantalin ja Salon seurakuntia, Turun tuomiokirkkoseurakuntaa ja Valkealan seurakuntaa työmme mahdollistamisesta Japanissa. Lämmin kiitos myös kaikille lähettäjillemme, sekä erityisesti lähettisihteereillemme Kari Kailiolle ja Tuula Vainiolle kaikesta vaivannäöstä evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Suuri kiitos myös lähettitovereillemme kärsivällisyydestä ja yhteistyöstä. Kaikkein suurin kiitos, ylistys ja kunnia olkoon Kirkon Herralle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niinkuin alusta ollut on, nyt on ja aina iankaikkisesta iankaikkiseen. Vantaalla Harri Huovinen Elina Huovinen 1 Kirkollisesta järjestyksestä seurakuntamme opettavat, ettei kirkossa kukaan saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista. CA XIV, Kirkollinen järjestys; Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat 2003, s

6 Jakelu Suomen ev. lut. Kansanlähetys Helsingin, Kymenlaakson ja Varsinais-Suomen Kansanlähetyspiirit Kouvolan, Merimaskun, Naantalin ja Salon seurakunnat, sekä Turun tuomiokirkkoseurakunta ja Valkealan seurakunta SEKL Japanin työalan työntekijät 6