KIRKON TULEVAISUUDEN TIENVIITTOJA Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo

Transkriptio

1 Kalajoen rovastikunta KIRKON TULEVAISUUDEN TIENVIITTOJA Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. (Mt 5: 13) Kirkon tulevaisuus askarruttaa monia, myös minua. Kirkon perustehtävä on sama, mutta toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Mitä kirkon tulevaisuuden kannalta merkitsee Jeesuksen sana, että te olette maan suola? Pohtiessani kirkon tulevaisuutta tästä näkökulmasta, mieleeni nousee viisi tienviittaa. S = Seurakunta Seurakunta on kirkon perussolu Suomen evankelis-luterilainen kirkko on määritellyt tehtäväkseen tunnustuksensa mukaisen Jumalan sanan julistamisen ja sakramenttien jakamisen sekä kristillisen sanoman leviämisen ja lähimmäisenrakkauden toteutumisen edistämisen muutenkin. (Kirkkolaki 2.) Raamatun ja kirkon järjestysmuodon mukaan seurakunta on kirkon perussolu. Kirkon elämä ja perustyö tapahtuu seurakunnissa. Hiippakuntien ja kirkkohallituksen tehtävänä on tukea seurakuntien työtä.

2 Visio seurakunnasta 2030 Kirkolliskokous hylkäsi viime viikolla seurakuntarakenteiden kehittämiseen liittyvän lakipaketin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki voisi jatkua ennallaan. Nyt tarvitaan ajatustyötä kirkon tulevaisuudesta. Millainen kirkko voisi olla parin vuosikymmenen tähtäyspisteellä. On selvää/todennäköistä, että kirkon talous kiristyy. Joudumme jatkossa pohtimaan, miten turvaamme perustyön seurakunnissa eri puolilla maata. Seurakunnat ovat parhaita asiantuntijoita kirkon työn kehittämisessä. Ehdotankin, että jokaisessa seurakunnassa tehtäisiin tulevaisuustyöskentely miettien, millaisia seurakuntia meillä parin vuosikymmenen tähtäimellä tarvitaan toimintaympäristön muutokset huomioiden.. Ratkaisut ovat seurakuntien käsissä: Jatketaanko itsenäisenä seurakuntana, lisätäänkö seurakuntien välistä yhteistyötä vai muodostetaanko vapaaehtoisia seurakuntayhtymiä. U = Usko Kaikki lähtee perustehtävästä Kirkon perustehtävä on hengellinen. Se nousee Raamatun kaste- ja lähetyskäskystä. Kirkon tehtävä on julistaa evankeliumia, kastaa ja opettaa. Kirkkolaissa kirkon tehtävä hahmottuu toisaalta evankeliumin julistamisena ja lähimmäisen rakkauden toteuttamisena. Kirkon ja jumalanpalveluselämän uudistuminen kulkevat käsi kädessä Jumalanpalveluselämä on seurakunnan sydän. Seurakunnan ja jumalanpalveluselämän uudistuminen kulkevat käsi kädessä.

3 Tämän olen nähnyt esimerkiksi Englannin anglikaanisessa kirkossa tai Tansanian ja Etiopian kirkoissa. Jotta kirkko uudistuu, messulla täytyy yhteisössämme olla se paikka, joka sille. Jumalanpalveluselämä tulee nähdä laajempana kuin vain sunnuntain messu. Siihen kuulivat kirkolliset toimitukset ja hartaudet viikolla erilaisissa kirkon toiminnoissa. Seurakunnan on oltava aktiivisesti mukana toteuttamassa messuja. Luterilaisessa teologiassa uskovien yhteinen pappeus kuvaa kaikkien yhteisön jäsenten mahdollisuutta ja kutsua osallistua jumalanpalvelukseen ja sen toimittamiseen. Kohtaamisen kirkko -strategiassa todetaan. että kirkon tehtävä on jokaisen kirkon jäsenen tehtävä. Sakramenttien jakaminen ja päävastuu saarnaamisesta kuuluvat virkaan vihittyjen pappien tehtäviin. Kaikki muu on pohjimmiltaan yhteistä työtä. Haasteiden edessä todetaan usein, että meillä ei ole tarpeeksi resursseja ja tekijöitä. Ajattelen, että meillä on vielä suurelta osalta käyttämättä iso resurssipankki omat jäsenemme. O = Osallisuus Kiihdytyskaistoja seurakuntaan Tulevaisuudessa tarvitsemme kiihdytyskaistoja, joilla on helppo päästä mukaan seurakunnan elämään. Kirkon olemusta ja asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa kuvataan usein kansankirkon käsitteellä. Se on kirkko, jolla on merkitystä laajalle kansalaisten joukolle. Ratkaiseva kysymys kirkon tulevaisuuden kannalta on, säilyykö kosketuspinta laajoihin kansalaisryhmiin vai käpertyykö kirkko kuoreensa toiminaan marginaalissa. On äärimmäisen tärkeää, että kirkolla on jatkossakin merkitystä ihmisten mielissä ja elämässä. Syvemmälle uskoon Laajan kosketuspinnan rinnalla tarvitaan syvyyssuuntaa. Silloin tällöin kuulee kommentteja, että syvällistä hengellisyyttä etsivä hakee sitä mystiikan suunnasta ja vaikkapa ortodoksisesta kirkosta tai voimakkaammin tunteisiin vetoavista vapaista suunnista. Ajattelen, että meidän täytyy jatkossa löytää tilaa ja muotoja erilaiselle hengelliselle elämälle, ettei sitä tarvitse lähteä muualta etsimään. Aineksia löytyy omasta perinteestämme ja ennen muuta Raamatusta. Monet tutkimukset, mm kirkon nelivuotiskertomus, kertovat selvästi, että tieto kristinuskon perusasioista heikkenee. Tarvitsemme seurakunnissamme suunnitelmallista raamattuopetusta. Tässä on hyvä hyödyntää jo olemassa olevia toimintamuotojamme, esimerkiksi rippikouluja. Sen

4 lisäksi tarvitaan myös muita muotoja. Kristillisen uskon perusasioiden opetukselle on tilausta tulevaisuudessa yhä enemmän. L = Lähetys Nousee kirkon identiteetistä Lähetystyön, evankeliumin viemisen kaikille kasoille ja kaikkiin kulttuureihin on luovuttamaton asia kirkolle. Lähetystyö on osa kirkon identiteettiä, lähetystyötä tekevä kirkko on elävä kirkko. Läsnä kaikkialla Asian toinen puoli on se, että myös oma maamme on yhä enemmän lähetyskenttä. Elämme jatkossa Suomessakin entistä monikulttuurisemmassa ja moniuskontoisemmassa ympäristössä. Se ei ole maailmanlaajalle kristilliselle kirkolle uusi tilanne, vaikka Suomessa se sitä onkin. Kirkko on läpi historiansa toiminut muiden uskontojen ja aatteiden keskellä. Jatkossa myös me suomalaiset kristityt kohtaamme kotimaassamme entistä useammin muiden uskontojen edustajia. Viime vuoden vaihteessa kirkon jäsenmäärä laski parissa Helsingin seurakunnassa alle 50 %:n. Mitä muuta tämä voisi merkitä kuin sitä, että lähetyskenttä alkaa kotiovelta. Täällä tilanne ei ole vielä samanlainen, mutta ei ole syytä tuudittautua siihen, että tilanne säilyy täälläkään ennallaan. Tarvitsemme luottamusta evankeliumin sanomaan ja rohkeutta ja intoa viedä sitä eteenpäin. Parhaimmillaan uusi tilanne voi herätellä meitä entistä tietoisemmiksi omista juuristamme ja kristillisestä uskostamme. Yksi Kohtaamisen kirkko -strategian painopiste on: Nostamme sanoman esiin. Se muistuttaa siitä, että kirkon ja kristittyjen tehtävä on puhua Jumalasta rohkeasti ja ymmärrettävästi. Monikulttuurinen ympäristö haastaa meidät tietoisiksi omasta uskostamme. Mutta myös enempään: todistamaan siitä. Sekä sanoin että teoin.

5 A = Aktiivisuus Dialogi ympäröivän yhteiskunnan kanssa Kristityt on lähetetty rakastamaan lähimmäistään ja tekemään toisille sitä hyvää, mitä haluaisivat itselleen tehtävän. Se kuuluu uskon ytimeen. Oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja luomakuntaan liittyvät kysymykset haastavat kirkkoa. On entistä tärkeämpää, että kirkko seuraa aktiivisesti yhteiskunnallista päätöksentekoa, myös EU:n tasolla ja pyrkii vaikuttamaan siihen. Kirkkohallitus on viimevuosina pyrkinyt painottamaan tätä työssään ja panostanut esimerkiksi verkostoitumiseen. Viime aikoina kirkko on ollut mukana mm arkipyhiin ja avioliittoon liittyvissä keskusteluissa. Kirkon tavoitteet vaikuttamistyössä eivät nouse sen oman asema puolustamisesta, vaan sen kaikupohja on mm diakoniatyössä ja se on toimimisesta ihmisten hyväksi. Seurakuntatyön asiantuntemuksen pohjalta kirkko käyttää myös yhteiskunnallisia puheenvuoroja. Usein kirkko antaa äänen yhteiskunnan äänettömille. Kirkon profeetallinen ääni Kirkolla on myös profeetallinen tehtävä. Sen on tarvittaessa käytettävä kriittisiä puheenvuoroja, nostettava epäkohtia esiin. Erityisesti sen on oltava ääni sellaisille ihmisille ja ihmisryhmille, jotka eivät itse voi puhua puolestaan. Ajattelenkin, että aktiivinen ja profeetallinen osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on merkittävä askel tulevaisuuden kirkon polulla. Tässä meillä jokaisella on omalla paikallamme tehtävää, mutta erityinen vastuu tästä lankeaa kirkon johdolle valtakunnallisesti ja paikallistasolla. TE OLETTE MAAN SUOLA!