Sisällysluettelo

Transkriptio

1 Sisällysluettelo 1. Johdanto 2. Eläinsuojien nykyinen ympäristölupamenettely 3. Työryhmän ehdotukset 3.1.Ehdotus uusiksi eläinsuojien lupa- ja toimivaltarajoiksi ja laskentatavat eri soveltamistilanteissa Ehdotus uusiksi eläinsuojien luvanvaraisuuden rajoiksi Ehdotus uusiksi eläinsuojien lupamenettelyn toimivaltarajoiksi Ehdotus uusien eläinyksikkökertoimien käyttöönottamiseksi 3.2. Rekisteröintimenettelyn edellytykset 3.3. Muut ehdotukset 1. Johdanto Ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen yhteydessä on noussut esiin tarve tarkastella eläinsuojien ympäristölupamenettelyä. Esityksen tavoitteena on toteuttaa osaltaan hallitusohjelman mukaista ympäristönsuojelulain lupa- ja ilmoitusjärjestelmän toimivuutta parantavaa uudistusta. Ympäristönsuojelulain ja asetuksen sekä eräiden muiden säädösten uudistamishankkeen 2. vaiheessa ympäristöministeriö asetti uudistamishankkeen projektin 6 selvittämään eläinsuojien ympäristölupamenettelyn kehittämistä. Työryhmän toimikaudeksi asetettiin Työryhmä toimikautta jatkettiin syyskuun 2014 loppuun saakka. Toimeksianto Työryhmän pääasiallisena tehtävänä on ollut selvittää ja arvioida muutostarpeita eläinsuojien ympäristöluvanvaraisuuden kynnysarvoihin ja laatia ehdotus eläinsuojien ympäristölupakäsittelyn toimivaltarajoiksi. Lisäksi työryhmän on tullut selvittää edellytyksiä ottaa käyttöön eläinsuojien rekisteröintimenettely ja sen edellyttämä eläinsuojien ympäristönsuojeluvaatimuksia koskeva valtioneuvoston asetus. Työryhmän jäsenet ja asiantuntijat Työryhmän kokoonpano on ollut seuraava: Markus Tarasti, puheenjohtaja (ympäristöministeriö), Anne Polso, työryhmän sihteeri (Etelä-Pohjanmaan ely-keskus, y- vastuualue), Juha Grönroos (Suomen ympäristökeskus), Marja Hiitiö (Hämeen ely-keskus, y-vastuualue), Jaana Junnila (ympäristöministeriö), Leena-Marja Kauranne (ympäristöministeriö), Amanda Nikkilä (ympäristöministeriö, alkaen), Ilpo Kuronen (Suomen luonnonsuojeluliitto ry), Sari Luostarinen (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT), Minna Ojanperä (Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry), Tarja Savea-Nukala (Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto), Raija Seppänen (maa- ja metsätalousministeriö), Raimo Toivola (Keski-Suomen ely-keskus, e-vastuualue), Vesa Valpasvuo (Suomen Kuntaliitto) ja sihteeri Jenni Kasanen (ympäristöministeriö) Työryhmä kuuli työssään myös eri tahojen asiantuntijoita. Työryhmän tai alaryhmien kokouksiin asiantuntijoina osallistuivat Matti Rantala ja Harald Zschauer Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksesta, Tarja Haaranen, Oili Rahnasto, Anneli Karjalainen ja Klaus Pfister ympäristöministeriöstä, Airi Kulmala MTK ry:stä, Christel Engman-Andtbacka Länsi- ja Sisä-

2 Suomen AVI:sta, Ulla Hurmeranta Kuntaliitosta ja Jutta Lillberg-Puskala Jalasjärven kunnasta. Kokoukset Työryhmä piti yhteensä 12 varsinaista työryhmän kokousta ja kokoontui muutaman kerran alaryhmissä eri kokoonpanoissa käsittelemään erikseen uusia lupa- ja toimivaltarajoja, rekisteröintimenettelyn edellytyksiä ja muita eläinsuojien lupaprosessin kehittämistoimenpiteitä. Taustaselvitykset Ympäristöministeriö tilasi Etelä-Pohjanmaan ely-keskukselta työn tueksi erillisen eläinsuojaselvityksen (2014). Selvityksen laati Anne Polso, joka toimi myös työryhmän sihteerinä. Selvityksessä käsiteltiin aihetta koskevia aiempia selvityksiä, maatalouden rakennemuutosta, tämän hetkistä eläinsuojien ympäristölupamenettelyä ja lupahakemusten käsittelyä sekä lupa- ja toimivaltarajojen laskemisessa sovellettavia eläinyksikkökertoimia. Selvitys sisälsi eläinlajikohtaiset ehdotukset uusiksi lupa- ja toimivaltarajoiksi sekä arvion niiden vaikutuksista. Lisäksi selvityksessä sivuttiin muilta toimialoilta saatuja kokemuksia rekisteröintimenettelystä ja arvioitiin menettelyn soveltuvuutta eläinsuojien ympäristönsuojeluun sekä sen edellyttämän toimialakohtaisen asetuksen sisältöä ja soveltamisalaa. Työryhmä sai käyttöönsä lisäksi maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta tehdyn, Airi Kulmalan (MTK ry) laatiman selvityksen Kotieläintilat ja eläinsuojien ympäristöluvat.. Selvitys sisältää tietoja ja tilastoja kotieläintilojen eläinmääristä ja arvioidusta kehityksestä eri osissa Suomea. Selvityksessä analysoitiin myös AVI:n vuosina käsittelemät ympäristölupahakemukset ja 105 luvan otos kuntien vuosina myöntämistä luvista. Selvitys sisältää arvioita lupakynnyksen ja toimivaltarajojen muutosten vaikutuksista sekä ehdotuksia lupajärjestelmän kehittämiseksi. Esityksen vaikutusten arviointi Ympäristöministeriö teetti työryhmän esitysluonnoksesta erillisen vaikutusten arviointiselvityksen ulkopuolisella konsultilla. Selvityksessä arvioitiin työryhmän esityksen ympäristö-, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Työryhmä katsoo, että esityksen vaikutuksia ei tilatussa selvityksessä ole arvioitu siinä laajuudessa, että työryhmä voisi nojata päätöksenteossaan siihen. Selvitystä on pyydetty täydentämään, mutta selvitys ei valitettavasti valmistunut työryhmän käyttöön ennen esityksen luovuttamisen määräaikaa. Edellisen työryhmän johtopäätökset Eläinsuojien ympäristölupamenettelyn kehittämistä on aiemmin pohdittu ympäristöministeriön asettamassa ympäristölupamenettelyn keventäminen projektin eläinsuojat työryhmässä. Työryhmän tehtävänä oli koota yhteen toimialaa koskevat ympäristönsuojelun sisältövaatimukset ja laatia niiden sekä muun tiedon pohjalta toimialakohtaiset säännösehdotukset. Työryhmä ehdotti muun muassa, että eläinsuojien sijoituspaikkaharkintaan ja toimintaan sovelletaan edelleen ympäristölupamenettelyä, mutta lupahakemusten tarkistamismenettelyä kevennettäisiin. Lupakynnyksiin työryhmä ei ehdottanut muutoksia, mutta ehdotti toimivaltarajojen yhdenmukaistamista. Lisäksi työryhmä ehdotti nitraattiasetuksen, kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen ja ympäristölupamenettelyn selkeyttämiseksi annetun ohjeen uudistamista.

3 Työryhmän ehdotuksista on toteutunut kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen uudistaminen vuonna Nitraattiasetuksen uudistamistyö on loppusuoralla ja lupahakemusten tarkistamismenettelyn keventämistä valmistellaan ympäristönsuojelulainsäädännön uudistamishankkeen 2. vaiheessa. 2. Eläinsuojien nykyinen ympäristölupamenettely Ympäristönsuojelulain mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa. Eläinsuojan luvanvaraisuus perustuu eläintenpitoon tuotantorakennuksessa. Eläinsuojaan kuuluu toiminnallisesti myös muun muassa eläinten tuottaman lannan varastointi sekä rehunvalmistus ja varastointi tuotantorakennuksen yhteydessä. Eläinsuoja on luvanvarainen, mikäli se ylittää eläinmäärältään ympäristönsuojeluasetuksessa säädetyn lupakynnyksen. Lupa voidaan edellyttää myös säädettyä vähäisempään toimintaan, mikäli toiminta sijoittuu tärkeälle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa tai mikäli toiminnasta saattaa aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Eläinsuojaa koskevan ympäristölupa-asian ratkaisee ympäristönsuojeluasetuksen toimivaltarajojen mukaisesti toimivaltainen viranomainen - kunta tai aluehallintovirasto. Ympäristöministeriö on laatinut ohjeen (Eläinyksikkökertoimet ympäristölupatarkoituksiin, Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje, 1/2010) lupakynnyksen ja toimivaltarajan määrittelyksi sekä ympäristölupamenettelyn selkeyttämiseksi. Ohjeen mukaan tilan kaikki tuotantoeläimet otetaan lupakynnystä tai toimivaltarajaa laskettaessa huomioon. Ympäristönsuojeluasetuksen eläinluetteloiden mukaiset lupakynnykset ja toimivaltarajat huomioivat vain täysikasvuiset eläimet, mutta ympäristöluvassa arvioidaan kaikkien tilan tuotantoeläinten aiheuttamat ympäristövaikutukset. 3. Työryhmän johtopäätökset 3.1. Ehdotus uusiksi eläinsuojien lupa- ja toimivaltarajoiksi ja laskentatavat eri soveltamistilanteissa Työryhmän keskeisenä tehtävänä on ollut arvioida muutostarpeita eläinsuojien lupa- ja toimivaltarajoihin. Eläinsuojat muodostavat kaikista maamme ympäristöluvanvaraisista toiminnoista huomattavan osan. Suomen ympäristökeskuksen Kuntien ympäristöluvat selvityksen (Antti Salminen, SYKE 2014) mukaan eläinsuojien ja kalankasvatuksen ympäristöluvat käsittävät 62 %:ia kaikista kuntien myöntämistä ympäristöluvista. MMM:n / MTK:n selvityksen mukaan kunnan myöntämä ympäristölupa vuoden 2013 eläinmäärien perusteella tehdyn laskelman mukaan tarvitaan Manner-Suomessa 5600 eläinsuojalle ja aluehallintoviraston myöntämä lupa runsaalle 1500 eläinsuojalle. Noin 75 %:ia luvitettavista eläinsuojista on lypsy- ja/tai nautakarjatiloja. Kotieläintilojen määrän on arvioitu jatkavan vähenemistä. Eläintilojen määrä sen mukaan olisi vuonna 2020 noin tilaa, joista lypsykarjataloutta päätuotantosuuntana harjoittavien tilojen määrä olisi 5400 tilaa. Eläinmäärän ennustetaan säilyvän lähes nykyisellä tasolla Ehdotus uusiksi eläinsuojien luvanvaraisuuden rajoiksi Ympäristönsuojelulain 527/2014 liitteen 1 (luvanvaraiset toiminnot), taulukko 2:een kohtaan 11) eläinsuojat ja kalankasvatus työryhmä esittää seuraavat uudet luparajat ja uudet alakohdat, joilla huomioitaisiin soveltamistilanteet, joissa tilalla ei ole yhtä selkeää a) tai b) kohdassa mainitun tuotantoeläimen tuotantosuuntaa:

4 a) eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 40 lypsylehmälle, 80 lihanaudalle, 60 hevoselle tai ponille, 200 uuhelle tai vuohelle, 100 täysikasvuiselle emakolle, 250 lihasialle, munituskanalle tai broilerille b) turkistarha, joka on tarkoitettu vähintään 500 siitosnaarasminkille tai -hillerille taikka vähintään 250 siitosnaarasketulle tai supille c) muun kuin a) tai b) kohdassa mainitun eläinlajin eläinsuoja tai turkistarha, jonka eläinyksikkömäärä liitteen X * eläinyksikkökertoimilla laskettuna on vähintään 250 d) jos eläinsuojassa on useampia a) tai b) kohdassa taikka liitteessä x mainittuja eläinlajeja, luvanvaraisuus määräytyy taulukon x eläinyksikkömäärien perusteella siten, että kunkin eläinlajin eläinyksikkökertoimilla lasketut eläinyksikkömäärät lasketaan yhteen ja summaa verrataan suurimman eläinyksikkömäärän saaneen tuotantoeläimen eläinyksikkömääräksi muunnettuun luvanvaraisuuden rajaan, jonka ylittyessä toiminta on luvanvarainen e) edellä d) kohdan mukaan luparajaa laskettaessa ei huomioida tilan muita eläimiä, jos niiden yhteenlaskettu eläinyksikkömäärä on enintään 10 *) uusi lain liite, jossa määritellään uudet EII-indeksin mukaiset eläinyksikkökertoimet Ehdotus uusiksi eläinsuojien lupamenettelyn toimivaltarajoiksi Ympäristönsuojelulain 527/2014 nojalla annettavan uuden ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohtaan 11) esitetyt uudet toimivaltarajat: 11) eläinsuojat tai kalankasvatus: a) eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 150 lypsylehmälle, 300 lihanaudalle, 300 täysikasvuiselle emakolle, lihasialle, munituskanalle tai broilerille b) turkistarha, joka on tarkoitettu vähintään siitosnaarasminkille tai -hillerille taikka vähintään 1400 siitosnaarasketulle tai supille c) muun kuin a) tai b) kohdissa mainitun eläinlajin eläinsuoja tai turkistarha, jonka eläinyksikkömäärä ympäristönsuojelulain 527/2014 liitteen X eläinyksikkökertoimilla laskettuna on vähintään 1200 d) jos eläinsuojassa on useampia a) tai b) kohdassa taikka liitteessä x mainittuja eläinlajeja, toimivaltaraja määräytyy liitteen x eläinyksikkömäärien perusteella siten, että kunkin eläinlajin eläinyksikkökertoimilla lasketut eläinyksikkömäärät lasketaan yhteen ja summaa verrataan suurimman eläinyksikkömäärän saaneen tuotantoeläimen eläinyksikkömääräksi muunnettuun toimivaltarajaan, jonka ylittyessä lupaviranomaisena toimii aluehallintovirasto. e) edellä d) kohdan mukaan toimivaltarajaa laskettaessa ei huomioida tilan muita eläimiä, jos niiden yhteenlaskettu eläinyksikkömäärä on enintään 10

5 Ehdotus uusien eläinyksikkökertoimien käyttöönottamiseksi Laskettaessa lupa- ja toimivaltarajoja tilanteissa, joissa eläinsuojassa on eri eläinlajeja ja/tai eri-ikäistä karjaa ei ympäristönsuojeluasetuksen laitosluettelon eläinmääriin perustuvia rajaarvoja voida suoraan soveltaa. Tämän johdosta on laadittu eläinlajikohtaiset eläinyksikkökertoimet, joilla on pyritty yhteismitallistamaan eri eläinlajit niiden potentiaalisten ympäristövaikutusten perusteella laskettaessa lupa- ja toimivaltarajoja edellä mainituissa tilanteissa. Eläinyksikkökertoimen laadinnassa vertailueläimenä on käytetty lihasikaa ja sen tuottamaa lannan fosforipitoisuutta. Eläinyksikkökertoimet on sisällytetty kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeeseen. Lannan sisältämä fosforipitoisuus ei kuitenkaan kovin kattavasti kuvaa eri eläinlajien todellisia ympäristövaikutuksia. Lisäksi se perustuu vanhentuneisiin eläinkohtaisiin fosforierityksiin, jotka ovat tuotostasojen nousun myötä lisääntyneet. Ympäristöministeriö teetti vuonna 2013 Suomen ympäristökeskuksella ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksella selvityksen uusista eläinyksikkökertoimista, jonka tarkoituksena oli ottaa huomioon muutkin ympäristövaikutukset kuin ne, jotka potentiaalisesti aiheutuvat lannan fosforista. Selvityksessä arvioitiin viittä eri eläinyksikkökerroinmallia; päivitettyä fosforin eritykseen perustuvaa kerrointa, typeneritykseen perustuvaa kerrointa, ammoniakkipäästöihin perustuvaa kerrointa, typpi- ja fosforieritykseen perustuvaa kerrointa ja eläinkohtaiseen kokonaisympäristövaikutuspotentiaaliin perustuvaa kerrointa ns. EIIindeksiä. EII-indeksi perustuu kunkin eläimen fosforin ja typen erityksen pohjalta laskettuihin typen ja fosforin päästöihin vesiin ja ammoniakkipäästöihin ilmaan, ja niiden pohjalta arvioituihin vaikutuksiin ympäristöön. EII-indeksi yhdistäisi kaikkien kertoimien lähtötiedot ja olisi monipuolisin vaihtoehtoisista kertoimista, minkä johdosta sen käyttöä pidettiin selvityksessä suositeltavimpana. Työryhmä esittää Suomen ympäristökeskuksen ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen yhteistyössä laatimaan uuden kokonaisympäristövaikutuspotentiaalin perustuva eläinyksikkökertoimen käyttöönottoa jatkossa laskettaessa ympäristönsuojelulain tai -asetuksen laitosluettelon liitteessä luettelemattomia, useita eri eläinlajeja tai eri-ikäistä karjaa sisältävän eläinsuojan lupa- ja toimivaltarajoja. Sen sijaan Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen vähimmäisetäisyystaulukon eläinyksikkömäärissä käytettäisiin toistaiseksi vanhaa fosforiin perustuvaa indeksiä, kunnes taulukon päivittämiseen tarvittu tieto on kerätty. Eläinsuojan ja turkistarhan kokonaiseläinyksikkömäärän laskennassa käytettävät eläinyksikkökertoimet ja laskentaesimerkit eri soveltamistilanteisiin Taulukko 1. Eläinsuojan ja turkistarhan kokonaiseläinyksikkömäärän laskennassa käytettävät eläinyksikkökertoimet. Muiden eläinlajien kohdalla on käytettävä vuotuiselta typeneritykseltään lähinnä vastaavan eläimen eläinyksikkökerrointa. Eläin Eläinyksikkökerroin Lypsylehmä 10,84 Emolehmä 4,26 Hieho (12-24 kk) 3,95 Lihanauta (sonni kk) 5,67 Siitossonni (sonni > 2 v) 8,05 Vasikka 6-12 kk 3,40 Vasikka < 6 kk 1,70 Emakko porsaineen 2,62

6 Lihasika* 1,00 Karju 1,77 Joutilas emakko ydinsikalassa 1,77 Vieroitettu porsas, 5-11 vk, jos tilalla ei ole emakoita* 0,24 Hevonen 2v- 3,88 Poni** 2v-, hevonen 1v 2,75 Pienponi** 2v-, poni** 1v, hevonen <1v 2,03 Pienponi **1-2v, poni** <1v 1,22 Pienponi** <1v 0,81 Aasi (ponin ja pienponin tavoin säkäkorkeuden ja iän mukaan) 0,81-2,75 Lammas (uuhi karitsoineen, pässi) 0,61 Vuohi (kuttu kileineen, pukki) 0,61 Munituskana 0,07 Broileriemo 0,07 Kukko 0,10 Emokalkkuna 0,14 Lihakalkkuna* 0,12 Broileri* 0,03 Kananuorikko* 0,04 Emoankka, liha-ankka*, emohanhi, lihahanhi*, emofasaani, lihafasaani* 0,07 Emosorsa, lihasorsa* 0,06 Viiriäinen, helmikana 0,04 Kaninaaras poikasineen*** 0,19 Strutsi 0,87 Biisoni 2,49 Villisika 0,87 Minkki ja hilleri, siitosnaaras pentuineen 0,18 Minkki ja hilleri, pentu Minkki ja hilleri, siitosuros Kettu ja supi, siitosnaaras pentuineen 0,41 Kettu ja supi, pentu Kettu ja supi, siitosuros * eläinpaikkaa kohti ** poni: eläimen säkäkorkeus täysikasvuisena cm; pienponi: eläimen säkäkorkeus täysikasvuisena <120 cm *** Kaninaaraan elopaino noin 5 kg. Poikasien lisäksi kaniuros sisältyy naaraan eläinyksikkökertoimeen.

7 Laskentaesimerkit: Esimerkki 1 Liitteen 1 taulukon 2 kohdan 11 alakohdassa e) tarkoitettu muu eläinsuoja, jossa on f) kohdan mukaisesti muita kuin a) tai b) kohdassa luetellun tuotantosuunnan eläimiä: Eläinsuojassa 65 biisonia ja 100 strutsia eläinmäärät x eläinyksikkökertoimet = eläinlajikohtaiset eläinyksikkömäärät (ey:t) Biisoni 65 x 2,49 =161,85 Strutsi 100 kpl x 0,87 = 87 ey:t yhteensä 248,85 Esimerkin eläinsuojan eläinyksikkömäärä on alle 250. Eläinsuoja ei edellytä ympäristölupaa. Esimerkki 2 Liitteen 1 taulukon 2 kohdan 11 alakohdassa d) tarkoitettu eläinsuoja, jossa on yhden päätuotantosuunnan eri-ikäistä karjaa: Eläinsuojassa 120 lypsylehmää, 30 vasikkaa 6-12 kk, 40 hiehoa eläinmäärät x eläinyksikkökertoimet = eläinlajikohtaiset eläinyksikkömäärät Lypsylehmä 120 x 10,84 = ey 1300,8 Vasikka 30 x 3,40 = ey 102 Hieho 40 x 3,95 = ey 158 ey:t yhteensä 1560,8 lupa- ja toimivaltaraja päätuotantosuunnan mukaisen täysikasvuisen eläimen eläinyksikkökertoimeen perustuvan eläinyksikkömäärän mukaan, tässä lypsylehmä: 150 x 10,84 = 1626 ey Esimerkissä yhteenlaskettu eläinyksikkömäärä 1560,8 ylittää täysikasvuisen lypsylehmän eläinyksikkömäärään perustuvan luparajan (40 x 10,84 = 433,6), mutta jää lypsylehmän eläinyksikkömäärän perustuvan aluehallintoviraston toimivaltarajan (150 x 10,84 = 1626), eli esimerkin eläinsuoja edellyttää kunnan ympäristöluvan.

8 Esimerkki 3 Liitteen 1 taulukon 2 kohdan 11 alakohdassa e) tarkoitettu eläinsuoja, jossa on alakohdassa a) ja b) lueteltujen eri eläinlajien tuotantosuuntia: Eläinsuojassa 50 lypsylehmää ja 200 lihanautaa eläinmäärät x eläinyksikkökertoimet = eläinlajikohtaiset eläinyksikkömäärät Lypsylehmä 50 x 10,84 = 542 Lihanauta 200 x 5,67 = 1134 ey:t yhteensä 1676 lupa- ja toimivaltaraja sen tuotantoeläimen mukaan, jonka eläinyksikkökertoimeen perustuva eläinyksikkömäärä on suurin, esimerkissä lihanaudalla, Lihanaudan eläinyksikkömäärään perustuva toimivaltaraja on 1701, eli esimerkin eläinsuoja edellyttää kunnan ympäristöluvan. Esimerkki 4 Liitteen 1 taulukon 2 kohdan 11 alakohdassa e) tarkoitettu eläinsuoja, jossa on alakohdassa a) ja c) lueteltujen eri eläinlajien tuotantosuuntia: Eläinsuojassa 39 lypsylehmää ja 10 strutsia eläinmäärät x eläinyksikkökertoimet = eläinlajikohtaiset eläinyksikkömäärät Lypsylehmä 39 x 10,84 = 423 Strutsi 10 x 0,87 = 8,7 ey:t yhteensä 432 lupa- ja toimivaltaraja sen tuotantoeläimen mukaan, jonka eläinyksikkökertoimeen perustuva eläinyksikkömäärä on suurin, esimerkissä lypsylehmällä, 423. Lypsylehmäneläinyksikkömäärään perustuva luparaja on 434, eli esimerkin eläinsuoja ei edellytä ympäristölupaa. *) liitteen eläinyksikkökertoimia sovelletaan myös ympäristönsuojeluasetuksessa säädettyihin eri eläinsuojien ja turkistarhojen toimivaltarajojen laskemiseen.

9 3.2. Rekisteröintimenettelyn edellytykset Työryhmä arvioi toimeksiantonsa mukaisesti edellytyksiä siirtää eläinsuojat rekisteröintimenettelyyn luvanvaraisuuden sijaan. Rekisteröinnin edellytyksistä säädetään ympäristönsuojelulaissa. Eläinsuojien rekisteröintimenettely vaatisi ympäristönsuojelulain mukaisesti toimialakohtaisen asetuksen säätämistä. Rekisteröintimenettely keventäisi ympäristönsuojelun hallinnollista taakkaa. Eläinsuojien osalta rekisteröintiin siirtymisen perusedellytykset ovat olemassa. Toimialalla on määrällisesti paljon samankaltaista toimintaa harjoittavia yksiköitä, joiden ympäristölupien lupamääräykset ovat vakiintuneita ja standardinomaisia. Rekisteröinnin kannalta ongelmaksi muodostuu kuitenkin eläinsuojien sijoittuminen. Eläinsuojien rekisteröinnin edellytyksenä tulee olla toiminnan sijoituspaikan soveltuvuus toiminnalle ja näin ollen riittävä etäisyys häiriintyviin kohteisiin. Eläinsuojille tyypillinen ratkaistava kysymys on naapuruussuhdelain 17 :n mukaisen kohtuuttoman rasituksen aiheuttaminen. Rekisteröintimenettelyn käyttöönotto edellyttäisi, että erikokoisille eläinsuojille ja eri eläinlajeille asetettaisiin riittävät etäisyysvaatimukset lähimpiin häiriintyviin kohteisiin. Käytännössä rekisteröintimenettelyyn siirtyminen tarkoittaisi asetuksen tasolla säädetyn etäisyyden soveltamista tapauskohtaisen harkinnan sijaan. Lisäksi tulisi ratkaista jo olemassa olevien eläinsuojien yhteyteen suunniteltujen laajennusten ja uudisrakennusten suhde rekisteröintimenettelyyn. Rekisteröintimenettelyn käyttöönottoon liittyy kuitenkin haasteita, jotka tulisi ratkaista ennen kuin siihen voitaisiin laajamittaisesti siirtyä eläinsuojissa. Rekisteröintimenettely voi pahimmillaan olla hyvin joustamaton menettely. Esimerkiksi paikallisten olosuhteiden huomioiminen voi olla siinä vaikeaa. Lisäksi rekisteröintimenettelyssä ei olisi mahdollista ottaa huomioon alueen kokonaiskuormitusta ja siten eri toimintojen yhteisvaikutusta esimerkiksi toiminnoista aiheutuvan hajun suhteen. Myös kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa kategorisesti noudatettavat vähimmäisetäisyydet voisivat olla toiminnanharjoittajien kannalta kohtuuttomia. Työryhmä näkeekin yhtenä tarkasteltavana vaihtoehtona mallin, jossa rekisteröintimenettelyä sovellettaisiin suoraan vain sellaisiin eläinsuojiin, jotka täyttäisivät asetuksen etäisyysvaatimukset häiriintyviin kohteisiin ja muut toiminnot käsiteltäisiin lupamenettelyssä, jossa tapauskohtaisessa harkinnassa paikalliset olosuhteet ja haittoja ehkäisevä tekniikka huomioiden toiminnalle voitaisiin myöntää ympäristölupa. Rekisteröintimenettelyn ohella olisi jatkossa vaihtoehtoisesti selvitettävä voisiko ympäristölupamenettelyä keventää siten, että se koskisi vain toiminnan sijainninohjausta ja muut eläinsuojia koskevat ympäristönsuojelumääräykset annettaisiin toimialakohtaisessa asetuksessa. Työryhmän arvion mukaan rekisteröinti ja erityisesti toimialakohtainen asetus voisivat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna keventää eläinsuojien lupamenettelyä. Työryhmän toimikauden aikana ei kuitenkaan ollut mahdollista teettää riittäviä selvityksiä rekisteröintimenettelyyn siirtymisestä. Toimialakohtaisen asetuksen valmistelu ja rekisteröintimenettelyyn siirtyminen vaatisivat olemassa olevia laajempia hajututkimuksia sekä Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita, 1/2010) eläinsuojien vähimmäisetäisyystaulukon päivittämistä ja laajempaa käyttöönottoa asetuksen tasolla. Vähimmäisetäisyystaulukko ei nykyisessä muodossaan huomioi riittävällä tavalla eläinsuojasta aiheutuvaa hajua eikä myöskään eläinsuojassa käytössä olevaa ympäristönsuojelutekniikkaa.

10 Työryhmä ehdottaa, että eläinsuojien rekisteröintimenettelyyn siirtymisen mahdollisuuksien selvittämistä jatketaan. Työryhmä ehdottaa, että eri eläinlajeista ja erikokoisista eläinsuojista erilaisilla alueilla aiheutuvia hajuhaittoja selvitetään erillisillä tutkimuksilla. Kattavien hajututkimusten toteuttaminen ja niiden perusteella tehtävä vähimmäisetäisyyksien päivittäminen ovat edellytyksiä rekisteröintimenettelyyn siirtymiselle. Työryhmä ehdottaa, että eläinsuojien rekisteröintimenettelyyn siirtymisen edellytysten harkintaa jatketaan välittömästi edellä mainittujen tutkimusten valmistuttua sekä käynnistetään toimialaa koskevan ympäristönsuojeluasetuksen laatiminen Muut ehdotukset Turkiseläintalouteen oma ympäristönsuojeluohje Työryhmä ehdottaa, että turkiseläintaloudelle laadittaisiin jatkossa erillinen ympäristönsuojeluohje. Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje (Ympäristöhallinnon ohjeita, 1/2010) ei koske turkistarhausta. Turkiseläintalous poikkeaa monin tavoin muusta kotieläintaloudesta. Työryhmän ehdotuksen mukainen lupa- ja toimivaltarajojen muuttaminen edellyttävät ohjeistusta. Edellinen ohje on annettu 1990-luvulla ja se on edelleen luonnostasolla. Ohjeeseen tulisi sisällyttää myös vähimmäisetäisyystaulukko turkiseläimille. Ympäristölupien tarkistaminen ja sähköisten asiakirjojen käyttö Työryhmä ehdottaa, että eläinsuojia koskevien ympäristölupien automaattisista tarkistuksista luovuttaisiin. Eläinsuojatoiminta on useimmiten vakiintunutta sekä standardinomaista ja on osaltaan myös maataloustukivalvonnan piirissä. Lisäksi esimerkiksi lantaloista ja lannan levittämisestä säädetään erikseen valtioneuvoston asetuksessa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta, jonka uudistusta viimeistellään ympäristöministeriössä. Työryhmä ehdottaa, että automaattisten ympäristölupien tarkistusten poistamisen mahdollisuuksia arvioitaisiin ympäristölupamenettelyn sujuvoittamista yleisesti selvittävän ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen 2. vaiheen projekti 1:n työryhmässä. Lisäksi työryhmä katsoo, että ympäristölupamenettelyssä tulee mahdollistaa sähköisten asiakirjojen käyttäminen.