LUKU 16: ÄLÄ USKO PEILIKUVAASI

Transkriptio

1 LUKU 16: ÄLÄ USKO PEILIKUVAASI Tutkimuksissa, jotka koskevat ihmisten uskomuksia omiin kykyihinsä, on saatu varsin hämmentäviä tuloksia. On todettu muun muassa, että 90 prosenttia autonkuljettajista uskoo olevansa keskivertoa parempia kuljettajia. 1 Samanlaisia tilastollisesti mahdottomia tuloksia on saatu eri puolilla maailmaa muun muassa arvioinneissa omasta oikeudenmukaisuudesta, rehellisyydestä, joustavuudesta, mahdollisuuksista hyvään työpaikkaan ja keskivertoa parempaan palkkaan. 2 Ihmiset myös uskovat mahdollisuuksiensa synnyttää lahjakas lapsi tai päätyä lehden sivuille suuren saavutuksen seurauksena olevan keskivertoa suurempi. Tämän lisäksi keskiverto ihminen uskoo, että hänellä on keskivertoa pienempi todennäköisyys erota puolisostaan, päätyä alkoholistiksi, saada potkut töistä, sairastua masennukseen tai kärsiä erilaisista fyysiseen terveyteen liittyvistä ongelmista. Yhdysvalloissa on havaittu, että 94 prosenttia yliopistojen professoreista pitää omaa työtään korkeatasoisempana kuin muiden professorien työtä. 3 Noin miljoonalla opiskelijalla tehty tutkimus osoitti, että 70 prosenttia koki olevansa keskimääräistä parempaa johtaja-ainesta. 25 prosenttia vastanneista koki tulevansa paremmin toimeen muiden ihmisten kanssa kuin 99 prosenttia muista ihmisistä. 4 Yhdysvalloissa aloittelevista yrityksistä vain 35 prosenttia selviää ensimmäisestä viidestä vuodesta. 5 Kysyttäessä tätä aloittelevilta yrittäjiltä, yrittäjät arvioivat aivan oikein, että uusista yrityksistä reilusti yli puolet on konkurssissa ensimmäisten viiden vuoden jälkeen. Kysyttäessä mikä on juuri heidän yrityksensä mahdollisuus selvitä, yli 80 prosenttia arvioi sen olevan enemmän kuin 70 prosenttia ja 33 prosenttia sanoi yrityksensä menestymisen olevan 100-prosenttisen varmaa. 6 Lista ihmisen uskosta itseensä on loputon. Ihmiset arvioivat järjestelmällisesti itsensä keskivertoa paremmaksi ja paremmaksi kuin mitä muut ihmiset arvioivat heidän olevan. 7 Harva ilmiö psykologiassa on yhtä moneen kertaan toistettu eri tutkimuksissa kuin länsimaisen ihmisen positiiviset harhakuvitelmat omasta paremmuudesta verrattuna keskivertoihmiseen. 147

2 Positiivisten harhakuvitelmien ilmiötä kutsutaan psykologiassa myös Lake Wobegon-ilmiöksi, radiopersoona Garrison Keillorin luoman fiktiivisen kommuunin mukaan. 8 Kommuunissa asuvista kaikki naiset ovat vahvoja, miehet hyvännäköisiä ja lapset keskivertoa lahjakkaampia. Positiiviset illuusiot selittävät myös osaltaan ilmiötä, jossa suuressa organisaatiossa jokainen osasto pitää itseään organisaation kannalta keskeisenä. Jos eri osastoilta kysyttäisiin, mikä osastoista on yrityksen menestymisen kannalta tärkein, todennäköisesti markkinointiosaston mukaan ilman markkinointia kukaan ei edes tietäisi, että yhtiö on olemassa. Sen sijaan myyntiosaston mukaan ilman heitä yhtään kauppaa ei tapahtuisi eikä yhtiöön virtaisi rahaa. Kirjanpidon puolella oltaisiin todennäköisesti sitä mieltä, että ilman tilien tunnollista seuraamista, muiden osastojen ylenpalttinen tuhlailu olisi vienyt firman jo kauan sitten konkurssiin. Henkilöstöosastolta muistutettaisiin, että ennen kaikkea muuta organisaatiot koostuvat ihmisistä. Talonmies todennäköisesti toteaisi, että ilman vaihdettuja lamppuja ja tasaista patterien ilmausta koko joukko istuisi pimeässä, liian kylmissään keskittyäkseen työhönsä. Suunnilleen tällaisia tuloksia on saatu kun on pyydetty eri osastoja arvioimaan omaa merkitystään yrityksen menestymiselle. Esimerkiksi kun pyydettiin eri osastojen vuoropäälliköitä arvioimaan eri osastojen tärkeyttä, 83 prosenttia myyntipäälliköistä merkitsi myynnin tärkeäksi, kun vain 23 prosenttia muista teki niin. 9 Positiivisten harhakuvitelmien hyödyt Lukuisissa tutkimuksissa on todettu positiivisten harhakuvitelmien vaikuttavan positiivisesti ihmisen hyvinvointiin. Yleinen tulos on, että mitä vähemmän yksilöllä on positiivisia harhakuvitelmia, sitä huonommin hän voi. 10 Positiiviset harhakuvitelmat edistävät mielenterveyttä, hyvinvointia, onnellisuutta, luovuutta, tuotteliaisuutta ja muista ihmisistä välittämistä. 11 Kuvaavaa on, että masennuspotilailla ei yleensä ole positiivisia illuusioita. 12 Itsensä näkeminen realistisessa valossa liitetään subjektiiviseen kärsimykseen. Itse asiassa ainoa länsimaissa tehdyissä tutkimuksissa 148

3 löydetty ihmisryhmä, joka arvioi omia kykyjään johdonmukaisen realistisesti, olivat ihmiset, joilla oli kliinisesti todettu masennus. Henkisen hyvinvoinnin lisäksi positiivisista harhakuvitelmista on hyötyä myös oppimisessa. Attribuutio on psykologiassa käsite, jossa on kyse ihmisen toiminnan syiden tai jonkun tapahtuman syiden selittämisestä. 13 Attribuutioiksi lasketaan ne selitykset, joita annetaan esimerkiksi onnistumisille ja epäonnistumisille, kuten onnistumiselle tai epäonnistumiselle matematiikan kokeessa. Attribuutioteoria on erottanut ihmisillä kaksi tapaa selittää epäonnistumisiaan. Osa ihmisistä on taipuvaisia selittämään epäonnistumisiaan taidolla, osa ulkoisilla tekijöillä, kuten huonolla onnella. Kun yksilö selittää epäonnistumisiaan huonolla onnella, hän säilyttää positiivisen kuvan omista kyvyistään. Taipumusta selittää omia epäonnistumisiaan siten, että tulkinnat auttavat säilyttämään positiivisen kuvan omasta itsestä, kutsutaan itseä palvelevaksi tavaksi tulkita maailmaa. 14 Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset, jotka ovat enemmän taipuvaisia selittämään epäonnistumisiaan ulkoisilla tekijöillä, menestyivät tietyissä elämän tehtävissä paremmin. 15 Lapset, jotka käyttivät enemmän itseä palvelevia tulkintoja opiskelivat ahkerammin, asettivat tavoitteensa korkeammalle ja saavuttivat ne tehokkaammin. Nämä lapset myös kysyivät neuvoa herkemmin, keskittyivät ongelman ratkaisemiseen ongelman kiertelyn sijasta ja menestyivät koulussa kaiken kaikkiaan paremmin. Tutkimuksissa epäonnistumisiaan omilla kyvyillään selittävillä lapsilla oli negatiivisempi kuva omasta itsestään. He myös kokivat suuremmassa määrin, etteivät voineet vaikuttaa maailmaan ympärillään ja näin ollen omaan kohtaloonsa elämässä. Tunne kyvystä vaikuttaa omaan kohtaloonsa on havaittu olevan tärkeä tekijä ihmisen ja eläimen motivoitumisessa toimintaan. Kuuluisassa 60-luvulla tehdyssä tutkimuksessa koirille annettiin sähköshokkeja, joihin ne joko pystyivät tai eivät pystyneet vaikuttamaan. 16 Koirat, jotka pystyivät vaikuttamaan shokkeihin, pysyivät aktiivisina. Ne estivät vipua painamalla shokkeja tulemasta. Sen sijaan koirat, jotka eivät pystyneet vaikuttamaan shokkeihin, heittäytyivät maahan tekemättä mitään. Niiden asennetta heijasti täy- 149

4 dellinen lamaantuminen ja niin sanottu opittu avuttomuus 17, jossa ihminen tai eläin ei pyri vaikuttamaan siihen mitä itselle tapahtuu, vaan ottaa kaiken vastaan sellaisena kuin se tulee. Tutkimuksissa kävi ilmi, että myös negatiivisen kuvan omaavat lapset kokivat vaikutusmahdollisuuksiensa olevan rajalliset. Ja jos ei voi vaikuttaa, miksi edes yrittää? Tutkijoiden mukaan näyttää siltä, että vaikka itseä palvelevat tulkinnat antavat vääristyneen kuvan yksilön kyvyistä ja liioittelevat yksilön vaikutusmahdollisuuksia, ne toimivat eräänlaisina itseään toteuttavina ennusteina kannustaen yksilöä tarttumaan haasteisiin ja säilyttämään motivaationsa epäonnistumisten edessä. Myös liian vähäinen usko omiin kykyihinsä toimii itseään toteuttavana ennusteena saaden yksilön karttamaan haasteita ja luovuttamaan epäonnistumisten edessä. Positiivisten harhakuvitelmien tuoma etu oppimisessa ja tunne tapahtumien hallinnasta on niin tärkeä, että niiden luomilla vääristyneillä arvioinneilla omasta itsestä ei ole niin väliä. Positiiviset harhakuvitelmat mahdollistavat monet tieteelliset ja taiteelliset läpimurrot, maailmaa muuttavat keksinnöt sekä yritykset, jotka epäuskottavista alkuasetelmista huolimatta nousevat markkinajohtajiksi. Positiivisten harhakuvitelmien haitat Positiivisten harhakuvitelmien hyödyt on todennettu lukuisissa tutkimuksissa. Ikävä kyllä, harva ilmiö psykologiassa pitää sisällään samanaikaisesti myös yhtä suuren mahdollisuuden katastrofiin kuin ihmisen taipumus pitää itseään erikoisena ja olla tunnustamatta silmien edessä näkyviä tosiasioita. Positiivisista harhakuvitelmista on kaikkein eniten haittaa silloin, kun ne ovat huomattavassa ristiriidassa todellisuuden kanssa. Niistä on ainakin kaksi pääasiallista haittaa yksilön elämän laadun kannalta. Ensinnäkin ne usein saavat yksilön suhtautumaan yliolkaisesti myöhemmän elämänlaatunsa kannalta kriittisiin asioihin, kuten säästämiseen tai tupakoinnin lopettamiseen, koska ne saavat yksilön kuvittelemaan, että juuri hänen kohtalonsa pitää kyllä itsestään huolen. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa 75 prosenttia vanhemmista, joilla oli alle 18-vuotiaita lapsia, ilmaisi luottamuksen omaan pitkä- 150

5 aikaiseen taloudelliseen hyvinvointiinsa. 18 Kuitenkin vain alle 10 prosenttia oli ottanut taloussuunnitelmassaan huomioon sellaisia perustavanlaatuisia asioita kuin budjetointi, vakuutukset, osakesijoittaminen, testamentit ja sijoitusasunnot. Yli puolet ei säästänyt lanttiakaan tuloistaan. Sen lisäksi, että positiiviset harhakuvitelmat saattavat saada yksilön kuvittelemaan, että juuri hän on jostain syystä universumin suosiossa, ne estävät yksilöä oppimasta virheistään. Itse positiiviset harhakuvitelmat eivät kuitenkaan ole se varsinainen ongelma, vaan ongelmana on kyvyttömyys muuttaa niitä ristiriitaisen todistusaineiston edessä. Esimerkiksi uhkapelaaja on suuria tappioita kohdatessaan usein motivoitunut säilyttämään positiiviset harhakuvitelmat kyvystään veikata oikea tulos. Illuusio omista kyvyistä ja unelma tulevista rahoista on liian rakas, jotta siitä oltaisiin valmiita luopumaan. Oman kyvykkyyden uskottelu itselle ja muille on myös monesti tärkeämpää, kuin puolueeton arvio voitoista ja tappioista. Tilannetta kuvaa hyvin tutkimus, jossa 90 prosenttia sijoituspeliä pelanneista koehenkilöistä ilmoitti tuottojensa olleen vähintään markkinoiden keskiarvojen mukaiset, vaikka tosiasiassa koko ryhmän keskiarvo oli 8 prosenttia alle markkinoiden keskiarvon. 19 Positiivisten harhakuvitelmien hyötyjen lisäksi niistä on havaittu olevan myös haittaa oppimisessa. Harhakuvitelmien liiallinen puolustaminen omien kykyjen kehittämisen sijasta saattaa heikentää oppimista. Ajattele kahta kyvyiltään tasavertaista tenniksen pelaajaa. Toinen pelaajista myöntää olevansa amatööri ja keskittyy löytämään virheitä tekniikastaan. Toinen uskoo olevansa syntyjään ammattilainen ja syyttelee mailoja epäonnistumisistaan. Kumman arvioisit olevan parempi pelaaja vuoden päästä? Tähän kysymykseen antaa vastauksen Stanfordin yliopiston psykologian professori Carol Dweckin mullistavat tutkimukset lasten erilaisista tavoista suhtautua oppimiseen. 20 Dweckin tulokset tuovat positiivisten illuusioiden tutkimukseen mielenkiintoisen lisän. Hänen tutkimuksissaan kävi ilmi, etteivät kaikki ihmiset, joilla on positiivisia harhakuvitelmia, välttämättä ota kernaasti haasteita vastaan. Dweck tunnisti lapsilla kaksi erilaista tapaa tulkita omia kykyjään ja valita oppimistilanteita. Osa lapsista uskoi, että kyvyt elämässä ovat synnynnäisiä. Näin ollen lapset uskoivat, että harjoittelulla ei voitu vaikuttaa paljoakaan kykyihin. Lapset, jotka uskoivat esimerkiksi, että älykkyys on synnynnäinen kyky, pyrkivät jatkuvasti tarkastamaan oman 151

6 älykkyytensä tasoa mittaamalla omaa suoriutumistaan edessä olevasta tehtävästä. Nämä lapset olivat taipuvaisia valitsemaan ainoastaan sellaisia tehtäviä, joissa olivat alun perin hyviä. Näin he säilyttivät positiivisen kuvan omista kyvyistään ja korkeasta älykkyydestään. Nämä lapset suojelivat positiivisia harhakuvitelmiaan välttämällä haasteita, joiden ottaminen olisi aluksi saattanut saada heidät näyttämään huonolta, mutta joiden ottamisesta olisi myöhemmin ollut oppimisen kannalta hyötyä. He laittoivat itsensä peliin ainoastaan helpoissa tehtävissä, eivätkä pyrkineet venyttämään kykyjensä rajoja. Heillä oli myös taipumus menettää uskonsa tappioiden edessä ja luovuttaa. Koska kyvyt oli määritetty jo syntyessä ja kyvyt määrittelivät lapsen arvon hänelle itselleen, lapsi keskittyi ylläpitämään harhakuvitelmaa kyvyistään, sen sijaan, että olisi kehittänyt kykyjään. Nämä lapset olivat myös taipuvaisia selittämään, eivät yrittämään. Näin ollen lasten oppiminen rampautui. Toinen osa lapsista uskoi, että kyvyt elämässä ovat tulosta harjoittelusta. He uskoivat esimerkiksi, että älykkyys oli seurausta tekemisestä ja suoriutuminen jossain tehtävässä mittasi ainoastaan suoriutumista kyseisessä tehtävässä, ei mitään yleisempää kykyä. He uskoivat, että suoriutuminen kertoi kuinka paljon yksilö oli harjoitellut kyseistä tehtävää ja että suoriutumista voidaan parantaa harjoittelemalla. Näin ollen harjoittelemalla oli mahdollista oppia mikä tahansa taito. Nämä lapset olivat taipuvaisia valitsemaan tehtäviä, jotka olivat haastavia. Koska mikä tahansa kyky oli mahdollista oppia, lapset keskittyivät oppimaan uusia asioita sen sijaan, että olisivat keskittyneet pitämään yllä illuusioita kyvyistään muille ja itselleen. Nämä lapset keskittyivät yrittämään, eivät selittämään. He myös jatkoivat todennäköisemmin yrittämistä epäonnistumisista huolimatta. Tutkimuksissa on havaittu, että 85 prosenttia ihmisistä osoittaa selvää taipumusta suhtautua omiin kykyihinsä ja oppimistilanteisin jommallakummalla tavalla. Taipumusten välillä on myös havaittu selkeä ero lasten menestymisessä koulussa, myöhemmässä kouluttautumisessa, työssä menestymisessä ja tyytyväisyydessä elämään. Näyttää siltä, että eroa yksilöiden välille eivät tee niinkään yksilöiden alkuperäiset kyvyt kuin uskomukset siitä mitä kykyjä yksilöt uskovat voivansa hankkia. 152

7 Dweckin tulokset on toistettu lukuisissa tutkimuksissa ja hänen teoriansa yksilöiden kahdesta tavasta suhtautua omiin kykyihinsä ja oppimistilanteisiin edustavat modernin oppimistutkimuksen terävintä kärkeä. Teoriaa soveltamalla on saatu positiivisia tuloksia niin lasten kuin aikuisten oppimisen kehittämisessä. Dweckin tutkimusten opetus on, että yksilön kykyjen kehitys rampautuu, jos hän keskittyy liiaksi ylläpitämään kuvaa, että hänen kykynsä ovat jo ylivertaiset. Positiiviset harhakuvitelmat ovat hyvästä monella tapaa, mutta ne myös estävät yksilöä näkemästä heikkouksiaan. Ne näyttävät yksilölle kuvan omasta itsestä ja maailmasta ympärillä sellaisena kuin yksilö haluaa ne nähdä. Elämässä on kuitenkin lukuisia tilanteita, joissa on ensisijaisen tärkeää nähdä itsensä ja maailma juuri sellaisena kuin ne ovat. 153