Mielenterveyden häiriöt, niiden hoito ja hyvinvointia uhkaavat tekijät Pirkanmaalla. Nina Eskola Riitta Luoto Jani Raitanen

Transkriptio

1 Mielenterveyden häiriöt, niiden hoito ja hyvinvointia uhkaavat tekijät lla Nina Eskola Riitta Luoto Jani Raitanen n sairaanhoitopiirin julkaisuja 14/2003

2 n sairaanhoitopiirin julkaisuja 14/2003 MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖT, NIIDEN HOITO JA HYVINVOINTIA UHKAAVAT TEKIJÄT PIRKANMAALLA Nina ESKOLA, Riitta LUOTO, Jani RAITANEN en yliopisto Terveystieteen laitos 2002

3 n sairaanhoitopiirin kuntayhtymä PL TAMPERE ISBN ISSN en Yliopistopaino Oy 2003

4 KUVAILUSIVU PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUSARJA THE PUBLICATION SERIES OF PIRKANMAA HOSPITAL DISTRICT Julkaisun nimi: Mielenterveydenhäiriöt, niiden hoito ja hyvinvointia uhkaavat tekijät lla Tekijä/tekijät: Nina Eskola, Jani Raitanen, Riitta Luoto Julkaisun numero: 14/2003 ISSN ISBN Julkaisupaikka: Julkaisija: n sairaanhoitopiiri Julkaisun luokitus: Alueelliset hoito-ohjelmat ja menettelytapaohjeet Kehittämisprojektien loppuraportit Selvitykset ja tutkimukset Muut Kokonaissivumäärä: 83 s. + liitteet (yht. 111 s.) Tiivistelmä: Tämä selvitys on jatkoa n sairaanhoitopiirin julkaisemalle Mielenterveyden trendit ja kehitysnäkymät lla raportille. Selvityksen tarkoituksena on kuvata mielenterveyden häiriöiden, niiden hoidon ja hyvinvointia uhkaavien tekijöiden kehitystä lla ja tuottaa monipuolista tietoa mielenterveydestä ja hyvinvoinnista tällä alueella. Selvityksen mukaan sosiaalinen hyvinvointi on kohentunut n sairaanhoitopiirin alueella laman jälkeisistä vuosista. Tilanne ei näyttäisi juurikaan enää kohentuvan vaan ehkä jopa heikkenee uudelleen. Lasten ja nuorten tilanne on myös muuttunut 1990-luvun aikana ja lasten pahoinvointi näyttää lisääntyneen. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä ja lastensuojelun laitoshoito on lisääntynyt. Mielenterveyden ja käyttäytymisenhäiriöistä johtuva sairaalahoito väheni aluksi, mutta lisääntyi taas 2000-luvun vaihteessa. Vuodeosastohoidossa huomioitavaa on ollut hoitojaksojen lyheneminen luvulla itsemurhakuolleisuus on laskenut, mutta mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä johtuva työkyvyttömyys ja sairauspoissaolot ovat lisääntyneet. Myös lääkehoito on muuttunut. Erityisesti masennuslääkkeiden käyttö on selvästi lisääntynyt. n sairaanhoitopiirin tilaajarenkaat poikkeavat selvästi toisistaan. suurimpana kaupunkina on aivan omanlaisensa. Siellä on korkeasti koulutettua väestöä, runsaasti palveluja tarjolla, mutta myös paljon psykososiaalisia ongelmia. en naapurikunnat Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Vesilahti ja Ylöjärvi ja jossain määrin myös Kangasalan seutu näyttävät hyötyvän toisaalta kasvukeskuksen läheisyydestä ja toisaalta maaseudun ja pienemmän kunnan eduista. Maaseutuvoittoisissa tilaajarenkaissa taas väestö on ikääntyneempää ja matalammin koulutettua. Siellä tietynlaiset ongelmat näyttävät kasautuvan. Työttömien ja toimeentulotukea saavien osuus on siellä melko suuri ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä ja psyykelääkkeiden käyttö, erityisesti psykoosilääkkeiden käyttö on n keskitasoa korkeampaa. Myös itsemurhakuolleisuus on poikkeuksellisen korkeaa. Lasten ja nuorten tilanne näissä maaseudun tilaajarenkaissa näyttää sitä vastoin hyvältä. Myös päihdeongelmien hoidon ja päihdekuolemien suhteen tilaajarenkaat eroavat selvästi toisistaan. Ilmeisesti palvelujen tarjonnasta johtuen erottuu muista tilaajarenkaista selkeästi sosiaalihuollon päihdehuollon laitoshoidon runsaan käytön suhteen. Hinta: (sis. alv 8%) 12 Julkaisu tulostettavissa osoitteesta: Julkaisu tilattavissa osoitteesta: www2.juvenes.fi/verkkokauppa/ Julkaisu ostettavissa Juvenes Kirjakaupoista: Yliopiston Kirjakauppa Kalevantie 4, en Yliopisto puh. (03) , Korkeakoulun Kirjakauppa Korkeakoulunkatu 1, puh. (03) , Pyynikintien Kirjakauppa Pyynikintie 2, puh. (03)

5 Tiivistelmä Tämä selvitys on jatkoa n sairaanhoitopiirin julkaisemalle Mielenterveyden trendit ja kehitysnäkymät lla -raportille. Selvityksen tarkoituksena on kuvata mielenterveyden häiriöiden, niiden hoidon ja hyvinvointia uhkaavien tekijöiden kehitystä lla ja tuottaa monipuolista tietoa mielenterveydestä ja hyvinvoinnista tällä alueella. Selvityksen mukaan sosiaalinen hyvinvointi on kohentunut n sairaanhoitopiirin alueella laman jälkeisistä vuosista. Tilanne ei näyttäisi juurikaan enää kohentuvan vaan ehkä jopa heikkenee uudelleen. Lasten ja nuorten tilanne on myös muuttunut 1990-luvun aikana ja lasten pahoinvointi näyttää lisääntyneen. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä ja lastensuojelun laitoshoito on lisääntynyt. Myös mielenterveyden ja käyttäytymisenhäiriöistä johtuva sairaalahoito väheni aluksi, mutta lisääntyi taas 2000-luvun vaihteessa. Vuodeosastohoidossa huomioitavaa on ollut niin lasten kuin aikuistenkin osalla hoitojaksojen lyheneminen. Mielenterveyden häiriöiden ja niiden hoidon kuva on muutenkin muuttunut 1990-luvulla. Itsemurhakuolleisuus on laskenut, mutta mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä johtuva työkyvyttömyys ja sairauspoissaolot ovat lisääntyneet. Myös lääkehoito on muuttunut. Erityisesti masennuslääkkeiden käyttö on selvästi lisääntynyt näinä vuosina. n sairaanhoitopiirin tilaajarenkaat poikkeavat selvästi toisistaan mielenterveyden häiriöitä, niiden hoitoa ja hyvinvointia uhkaavia tekijöitä tarkasteltaessa rekisterien ja tilastojen valossa. suurimpana kaupunkina on aivan omanlaisensa. Siellä on korkeasti koulutettua väestöä, runsaasti palveluja tarjolla, mutta myös paljon psykososiaalisia ongelmia. en naapurikunnat Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Vesilahti ja Ylöjärvi ja jossain määrin myös Kangasalan seutu näyttävät hyötyvän toisaalta kasvukeskuksen läheisyydestä ja toisaalta maaseudun ja pienemmän kunnan eduista. Maaseutuvoittoisissa tilaajarenkaissa taas väestö on ikääntyneempää ja matalammin koulutettua. Siellä myös tietynlaiset ongelmat näyttävät kasautuvan. Etenkin Ylä- lla työttömien ja toimeentulotukea saavien osuus on melko suuri. Mielenterveydenhäiriöiden yleisyys työkyvyttömyyseläkkeillä ja psyykelääkkeiden käytöllä on n keskitasoa korkeampaa. Vakavammista mielenterveyden häiriöistä kertova psykoosilääkkeiden käyttö on erityisesti Kolmostien tilaajarenkaan, Lounais-n ja Ylä-n alueilla muuta ta suurempaa. Myös itsemurhakuolleisuus sekä Kolmostien että Ylä-n seuduilla on poikkeuksellisen korkeaa. Lasten ja nuorten tilanne näissä maaseudun tilaajarenkaissa näyttää kuitenkin hyvältä. Myös päihdeongelmien hoidon ja päihdekuolemien suhteen tilaajarenkaat eroavat selvästi toisistaan. Ilmeisesti palvelujen tarjonnasta johtuen erottuu muista tilaajarenkaista selkeästi sosiaalihuollon päihdehuollon laitoshoidon runsaan käytön suhteen. Etenkin Ylä-lla ja Kolmostien tilaajarenkaan alueella ei juurikaan ole päihdehuollon palvelujen käyttöä.

6 3 SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä Johdanto Mielenterveyden indikaattorit Aineisto ja menetelmät Sosiaalinen hyvinvointi Väestön ikääntyminen vuotta täyttäneiden osuus väestöstä Koulutus Korkeasti koulutettujen osuus Työttömyys Työttömyysaste Pitkäaikaistyöttömyys Toimeentulo Toimeentulotuen saajat Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet Asuminen vuotta täyttäneet yhden hengen asuntokunnat Asunnottomat yksinäiset Sosiaalisen hyvinvoinnin yhteenveto tilaajarenkaittain Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavat tekijät ja mielenterveysongelmat Lapsiperheet Avioerot Yksinhuoltajuus Lastensuojelu ja huolenpitopalvelut Sijoitetut lapset ja nuoret Avohuollossa lapsia ja nuoria Lasten ja nuorten laitoshoito Lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden hoito Alle 15 vuotiaiden hoitopäivät Alle 15 vuotiaiden hoitojaksot Psykiatrisen sairaalahoidon alle 15 vuotiaiden hoitojaksojen keskimääräinen pituus Alle 15-vuotiaat psykiatrisessa sairaalahoidossa olleet potilaat Nuorten raskauden keskeytykset Nuorten työssäkäynti Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden ja mielenterveysongelmien yhteenveto tilaajarenkaittain Mielenterveysongelmat, niiden hoito ja työkyvyttömyys Itsemurhakuolleisuus Kunnallisten sairaaloiden psykiatrian erikoisalan hoito Kunnallisten sairaaloiden psykiatrian erikoisalan päättyneet hoitojaksot Kunnallisten sairaaloiden psykiatrian erikoisalan hoitopäivät Kunnallisten sairaaloiden psykiatrian erikoisalalla annetun hoidon jakautuminen diagnooseittain...41

7 Psykiatrian erikoisalan kunnallisen sairaalahoidon keskimääräinen hoitoajan pituus Pitkäaikaishoitopäätökset psykiatrian erikoisalalla Avohoito Erikoissairaanhoidon avohoito Yksityislääkärillä (psykiatria) käynnit Työkyvyttömyys Mielenterveyden- ja käyttäytymisen häiriöistä johtuva varsinainen tk-eläke Mielenterveyden- ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi yksilöllistä varhaiseläkekettä saavat Sairauspäiväraha Sairauspäivärahaa saaneet Sairauspäiväraha kaudet Mielenterveysongelmien, niiden hoidon ja työkyvyttömyyden yhteenveto tilaajarenkaittain Mielenterveyden lääkehoito Psykoosilääkkeet ja niiden käyttö Oikeudet erityiskorvattaviin lääkkeisiin (psykoosit) vuodessa Psykoosien vuoksi alkaneet uudet erityiskorvausoikeudet Psykoosilääkkeistä korvausta saaneet Depression lääkehoito Masennuslääkkeistä lääkekorvausta apteekista saaneet Neuroosi- ja rauhoittavat lääkkeet Neuroosi- ja rauhoittavista lääkkeistä lääkekorvausta apteekista saaneet Unilääkkeet Unilääkkeistä lääkekorvausta apteekista saaneet Mielenterveyden lääkehoidon yhteenveto tilaajarenkaittain Päihteiden käyttö ja sen haittavaikutukset Päihdesairauksien hoito terveydenhuollon ja päihdehuollon laitoksissa Sosiaalihuollon päihdehuollon laitoshoidon asiakkaat Sosiaalihuollon päihdehuollon laitoshoidon hoitopäivät Päihdesairauksien laitoshoidon jakautuminen terveydenhuollon ja päihdehuollon laitoksiin Terveydenhuollon laitosten päihdesairauksien laitoshoito ja sen jakautuminen alkoholin ja huumeiden vuoksi hoidettuihin A-klinikoiden asiakkaat Alkoholin aiheuttamat kuolemat Alkoholikuolemat Päihdyksissä tapaturmaisesti kuolleet Päihteiden käyttön vaikutukset hyvinvointiin, yhteenveto tilaajarenkaittain Yhteenveto...77 Lähteet...81 Liitteet...84

8 5 1. Johdanto Tämä selvitys on jatkoa Riitta Luodon ja Jani Raitasen tekemään ja n sairaanhoitopiirin vuonna 2001 julkaisemaan Mielenterveyden trendit ja kehitysnäkymät lla -raporttiin. Raportti on n mielenterveystyön hankkeen PMH:n osaselvitys ja vuoden 2003 osalta PMH:n kustantama. Mielenterveyden hoidontarvetta ja trendejä 1990-luvulla lla ja koko maassa tarkasteltiin käyttämällä erillistutkimusten ja terveydenhuollon rekisterien tietoja. Mielenterveyden ongelmat ja hoidontarve vaihtelivat tutkimuksessa kehitetyn mielenterveysmittarin mukaan lla alueittain selvästi. Mielenterveysmittari koostui väestön ikärakenteesta, koulutustasosta ja työllisyystilanteesta, psykiatrian erikoisalan potilaiden lukumäärästä ja hoitojaksoista, itsemurhakuolleisuudesta, psykoosilääkkeiden erityiskorvausoikeuksista, masennuslääkkeiden käytöstä ja psyykkisistä syistä myönnetyistä työkyvyttömyys eläkkeistä. Mielenterveyden häiriöt, niiden hoito ja hyvinvointia uhkaavat tekijät lla -raportin tavoitteena on tuottaa n sairaanhoitopiirin tilaajarenkaille ja kunnille monipuolista tietoa mielenterveyden ja hyvinvoinnin alueelta mm. sopimusohjausjärjestelmän ja muun kunnallisen päätöksenteon taustaksi. Tämän selvityksen tarkoituksena on laajentaa kuvaa mielenterveyden ongelmista n sairaanhoitopiirin alueella kuvaamalla mielenterveyden häiriöiden hoitoon liittyvien indikaattoreiden lisäksi myös sosiaalista hyvinvointia, lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja mielenterveyttä sekä päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia. Selvityksen tarkoituksena on kuvata mielenterveyden häiriöiden, niiden hoidon ja hyvinvointia uhkaavien tekijöiden kehitystä lla sekä tarkastella tilaajarenkaiden välisiä eroja. 2. Mielenterveyden indikaattorit Mielenterveyden ongelmien ja sairauksien yleisyyteen nähden niistä tiedetään varsin vähän. Eräiden somaattisten sairauksien tautitilanne ja kehitys maassamme tunnetaan tarkoin ja yleisesti sovittujen osoittimien (indikaattorien) ansiosta käyttökelpoista vertailutietoa muista maista on saatavilla. Mielenterveyden alueelta yleiset indikaattorit ovat kuitenkin puuttuneet. EU-projektissa valmisteltiin mielenterveyden osoittimiksi ehdotus, joka esiteltiin Helsingin mielenterveysseminaarissa Ehdotus pohjautuu laaja-alaiseen näkemykseen mielenterveydestä, jolloin siihen kuuluu paljon muutakin kuin vain mielenterveydenhäiriöt. Indikaattoreita on esitetty myös sellaisilta osa-alueilta kuin elämänhallinta, henkinen sietokyky, sosiaaliset suhteet ja sosiaalinen toimintakyky. Lisäksi siihen kuuluu perinteisempiäkin indikaattoreita kuten itsemurhakuolleisuus ja mielenterveyspalvelujen käyttö. (1) Public health action framework on mental health -raportti (2) laadittiin Stakesin toimesta 2000, Euroopan Komission pyynnöstä tuoda julki kansanterveystyön toimin-

9 6 nan keskeisimmät elementit mielenterveystyön kannalta. Raportti on tulosta Putting Mental Health on European Agenda -projektista. Raportin mukaan terveyttä ei ole olemassa ilman mielenterveyttä ja mielenterveysongelmista aiheutuu raskas ja kasvava taakka, joka aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnallemme, pitkäaikaista vammaa tai työkyvyttömyyttä yksilöille, kasvavaa kuolleisuutta ja valtavasti inhimillistä kärsimystä. Raportin mukaan näkemystä mielenterveyteen tulisi muuttaa. Ensinnäkin, suurimpana mielenterveyden myötävaikuttajana, mielenterveystyön tarpeet on nähtävä osana kansaterveyttä eikä erillään ammatillisesta, organisatorisesta ja poliittisesta päätöksenteosta. Raportti korostaa positiivisen mielenterveyden tärkeyttä resurssina niin yksilöille, perheille, yhteisöille kuin koko väestöllekin. Mielenterveysongelmat taas lisäävät merkittävästi yleisiä terveydenhuoltokustannuksia, työkyvyttömyyttä, kuolleisuutta, ekonomisen tuottavuuden heikkenemistä, köyhyyttä ja elämän laadun heikkenemistä. Tämän vuoksi mielenterveydellä on merkittävä yhteiskunnallinen arvo sinänsä ja mielenterveys ongelmat asettavat raskaan taakan ei ainoastaan yksilöille vaan koko yhteiskunnalle. Mielenterveys on merkittävä yhteiskunnallinen arvo, sillä hyvä mielenterveys on merkittävä yksilön, perheen, yhteisön ja koko yhteiskunnan resurssi. Mielenterveys kansanterveystyön jakamattomana osana edistää yhteiskunnan toimintaa ja vaikuttaa kaiken kaikkiaan yhteiskunnan tuottavuuteen. Se on välttämätön yksilöiden toiminnalle ja hyvinvoinnille. Mielenterveys myös koskettaa kaikkia, sillä se kehittyy jokapäiväisessä elämässä kodeissa, kouluissa, kaduilla, työpaikoilla ja vapaa-ajan toiminnassa. (2.) Mielenterveyden indikaattoreita ovat mm. 1) Demografiset eli väestölliset indikaattorit 2) Sosiaalisen kuormituksen indikaattorit 3) Sosiaalisen tuen indikaattorit 4) Positiivisen mielenterveyden indikaattorit 5) Subjektiivista kokemusta heijastavat indikaattorit 6) Sairastavuutta ja vammoja sekä niiden hoitoa kuvaavat indikaattorit 7) Kuolleisuusindikaattori (3.) Mielenterveyden kartoittaminen väestötasolla näin laajasti edellyttäisi laajaa väestökyselyä, mikä tämän selvityksen puitteissa ei ole mahdollista. Voidaan kuitenkin todeta, että mielenterveydestä ja hyvinvoinnista puhuttaessa kyse on erittäin laaja-alaisesta asiasta. Tässä selvityksessä keskitytään indikaattoreihin, joita on mahdollista tarkastella rekisteri- ja tilastotietojen perusteella. Tällaisia ovat, väestöä ja sosiaalista hyvinvointia kuvaavat indikaattorit, kuten ikärakenne, koulutus, asuminen ja työttömyys sekä sairastavutta, sairauden hoitoa, sosiaalihuollon toimintaa ja kuolleisuutta kuvaavat indikaattorit.

10 7 3. Aineisto ja menetelmät Raportin aineistona on käytetty eri rekistereistä saatavia tilastotietoja. Selvityksessä on käytetty SOTKA:n eli Stakesin sosiaali- ja terveydenhuollon tietokannan tietoja mm. palvelujen käytöstä, lastenhuollosta ja sosiodemografisista tiedoista. Hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO) on raporttia varten tilattu tiedot sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon laitoshoidosta. Tilastokeskuksen kuolemansyy rekisterin tiedoista on käytetty sekä itsemurha- että päihdekuolemia. Kansaneläkelaitoksen rekistereistä on saatu tietoja sekä mielenterveyden häiriöiden vuoksi myönnetyistä sosiaalietuuksista että reseptilääkkeiden käytöstä. Taulukossa 1 on esitelty raportissa käytetyt aineistot ja niiden tietosisällöt. Taulukko1. Raportissa käytetyt aineistot ja niiden tietosisällöt ja rekisterien haltijat Rekisterin Rekisteri / haltija Aineisto Stakes HILMO / SOTKArekisteri Raskaudenkeskeyttämis -rekisteri KELA Tilastokeskus Kuolinsyyrekisteri Väestötiedot Altika Eläke- ja sairausvakuutuksen tilastotiedot Reseptitiedostostot Käytetyt tiedot Kunnallisten sairaaloiden psykiatrian erikoisalan hoidetut potilaat, hoitopäivät, hoitojaksot, pitkäaikaispäätökset diagnooseittain Erikoissairaanhoidon avohoitotiedot Lastensuojelun laitoshoito ja avohoito, sijoitetut lapset ja nuoret Kunnallisten sairaaloiden alkoholi- ja huumesairauksien hoidetut asiakkaat, hoitopäivät ja hoitojaksot Kaikissa päihdehuollon laitoksissa hoidetut asiakkaat, hoitopäivät ja hoitojaksot Päihdehuollon avohoito; a-klinikat ja kuntoutuslaitokset Työttömyystietoja Toimeentulotukea saaneet Yksinhuoltajat Lailliset raskauden keskeytykset Itsemurhakuolleisuus Alkoholikuolemat Tapaturma ja väkivaltakuolemat Väestötiedot Työttömyystietoja Avioerotilastot Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet, yksilölliset varhaiseläkkeet ja sairauspäivärahat Psykoosin vuoksi myönnetyt erityiskorvausoikeudet Lääkekorvauksia saaneet; psykoosi-, masennus-, uni-, neuroosi- ja rauhoittavat lääkkeet Yksityislääkärillä käynneistä (psykiatria) korvausta saaneet Tiedot esitetään n sairaanhoitopiirin tilaajarenkaittain sekä koko sairaanhoitopiirin alueella. Liitetaulukoissa tiedot esitetään myös kunnittain niiden tietojen osalta, joissa se tietosuojan edellyttämissä rajoissa on mahdollista. Tarkastelussa on mukana n sairaanhoitopiirin kunnat sekä Lavia (yht. 36). Tilaajarenkaiden kokoonpano on muuttunut melko paljon viimeisten kahden vuoden aikana. Raportissa on käytetty luokittelua, joka vastaa tilannetta vuoden 2002 lopussa (taulukko 2).

11 8 Taulukko 2 n sairaanhoitopiirin tilaajarenkaat kunnittain vuonna 2002 Tilaajarengas Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajarengas Le-No-Pi-Ve-Yl Lounais- Ylä- Tilaajarenkaaseen kuuluvat kunnat Kylmäkoski, Toijala, Urjala, Valkeakoski ja Viiala Kangasala, Kuhmalahti, Luopioinen, Pälkäne ja Sahalahti Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kihniö, Parkano ja Viljakkala Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Vesilahti ja Ylöjärvi Kiikoinen, Lavia, Mouhijärvi, Suodenniemi, Vammala ja Äetsä Juupajoki, Kuru, Längelmäki, Mänttä, Orivesi, Ruovesi, Vilppula ja Virrat 4. Sosiaalinen hyvinvointi Sosiaalisen hyvinvoinnin puuttumista voidaan pitää mielenterveyden uhkatekijänä. Tässä raportissa sosiaalista hyvinvointia tarkastellaan väestön ikääntymisen, koulutuksen, työttömyyden, toimeentulon ja asumisen näkökulmasta. Kuntien ja kuntatyyppien väliset erot elintasossa ja sosiaalisissa ongelmissa ovat kasvaneet 1990-luvun lopulla, taloudellisen laman selän taittumisen jälkeen. Elintason ja psykososiaalisten ongelmien rinnakkaistarkastelun perusteella kunnista voidaan erottaa kolme ryhmää: kaupunkikunnat, harvaan asuttu maaseutu ja kaupunkien läheinen maaseutu. Kaupunkikunnat keräävät itselleen samaan aikaan korkeaa elintasoa ja psykososiaalisia ongelmia. Harvaan asuttu maaseutu taas kärsii sosiaalisista ongelmista, samalla kun se putoaa nousukauden elintason kasvusta. Kaupungin läheisessä maaseudussa sitä vastoin yhdistyvät kohtuullinen elintaso ja sen tasainen kohoaminen sekä vähäinen psykososiaalisten ongelmien esiintyminen. (4.) Pitkäaikaisesti työttömänä olevat ovat suurelta osin laman jälkeen työttömäksi joutuneita. Kaikki, jotka rakennemuutoksen myötä menettivät työpaikkansa, eivät ole kyenneet palaamaan pysyvästi töihin. Erityisesti heikosti koulutetut, ikääntyneet ja syrjäseuduilla asuvat ja maahanmuuttajat ovat muita useammin pitkään työttömänä. Työmarkkinoilla syrjäytyminen korreloi monessa tapauksessa köyhyyden ja muiden sosiaalisten ongelmien kanssa, vaikka yksittäisten syiden ja ongelmien välinen yhteys on usein vaikeasti todettavissa. Yli kolme vuotta jatkunut työttömyys yhdessä heikon taloudellisen tilanteen ja sosiaalisen tuen puutteen kanssa moninkertaistaa sairastumisriskiä. Suurin osa lähinnä tulonsiirtojen varassa elävistä työikäisistä kotitalouksista ovat yksin asuvia tai yksinhuoltajatalouksia. Riskit huono-osaisuuteen ja taloudellisiin vaikeuksiin näyttävät kasvavan myös sen mukaan, mitä vaikeammat lähtökohdat henkilöllä on taloudellisessa mielessä lapsuudessa ollut. Työttömyyden ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden suhteen kasvava riski näyttäisi olevan niillä, joiden kodissa jouduttiin turvautumaan toimeentulotukeen tai jos vanhemmat olivat pitkäaikaistyöttömiä. (4.) Asunnottomia kuvaavissa tunnusluvuissa mukana ovat hyvin eri syistä asunnottomana olevat ihmiset. Mukana ovat ulkona ja yömajoissa olevat, erilaisissa laitoksissa ja hoitokodeissa asunnon puutteen vuoksi olevat, vapautuvat vangit, joilla ei ole asuntoa, sekä sukulaisten ja tuttavien luona tilapäisesti asunnon puutteen vuoksi majailevat. Kyse on siis ongelmiltaan ja elämäntilanteeltaan hyvin erilaiset ihmiset, joista osalla ongel-

12 9 mana on vain asunnon puute ja toisilla taas on runsaasti muitakin ongelmia. Yksinäisistä asunnottomista suurin osa (vuonna 2000, 78 %) asuu kasvukeskuksissa, lähinnä pääkaupunkiseudulla. (4) 4.1 Väestön ikääntyminen vuotta täyttäneiden osuus väestöstä Ikääntyneen väestön osuus väestöstä (kuvio 1) on noussut n sairaanhoitopiirin alueella vuodesta 1990 vuoteen ,7 %. Tilaajarenkaittaiset erot koko tarkastelujakson ajan ovat olleet huomattavia, mutta kaikissa tilaajarenkaissa tta lukuun ottamatta ikääntyneen väestön osuus on lisääntynyt näinä vuosina. Pienin 65- vuotta täyttäneen väestön osuus on koko ajan ollut Le-No-Pi-Ve-Yl -tilaajarenkaassa, vaikka siellä ikääntyneen väestön suhteellinen osuus lisääntyikin eniten (+11,3 %). Vuonna vuotta täyttäneiden osuus siellä oli 10,5 % ja vuonna ,1 %. Ylä- ja Lounais-lla ikääntyneiden osuus väestöstä on ollut kaikkein suurin. Vuonna 1990 Lounais-lla 18,2 % ja Ylä-lla 17,9 % väestöstä oli täyttänyt 65 vuotta luvun vaihteessa (2001) näissä tilaajarenkaissa ikääntyneen väestön osuus oli jo yli viidennes, Ylä-lla 21,4 % ja Lounais-lla 20,6 %. % vuotta täyttäneiden osuus väestöstä vuosittain ( ) Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajarengas Le-No-Pi- Ve-Yl Lounais- Ylä- Pshp Kuvio vuotta täyttäneiden osuudet väestöstä vuosittain Lähde: Tilastokeskus.

13 Koulutus Korkeasti koulutettujen osuus n sairaanhoitopiirin kunnat jakaantuvat selvästi korkea-asteen koulutuksen saaneiden suhteen (kuvio 2). Selkeästi eniten korkeasti koulutettuja 1990-luvun lopussa oli ella (27,1 27,8 %), Le-No-Pi-Ve-Yl -tilaajarenkaan alueella (22,1 23,3 %) ja Kangasalan seudulla (21,8 22,9 %). Muissa tilaajarenkaissa korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneistä vaihteli 15,6 %:n ja 16,5 %:n välillä. Korkea-asteen koulutuksen saaneet Pshp Ylä Lounais- Le-No-Pi-Ve-Yl Kolmostie Kangasalan seutu Etelä-a % 15 v täyttäneistä Kuvio 2. Korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus 15 vuotta täyttäneistä vuosittain Lähde: Sotka (painotetut tilaajarenkaittaiset keskiarvot) 4.3 Työttömyys Työttömyysaste Työttömyysaste (kuvio 3) nousi n sairaanhoitopiirin alueella rajusti luvun alkupuolella ja kääntyi laskuun kaikissa tilaajarenkaissa vuoden 1993 jälkeen. Korkein työttömyys aste vuonna 1993 oli ella (23,8 %) Matalin työttömyysaste tuolloin oli Etelä-lla (18,7 %). Koko sairaanhoitopiirin alueella työttömyysaste on laskenut selvästi vuodesta 1993 vuoteen 2000 asti ( 39,6 %). Korkein työttömyysaste vuonna 2000 oli Ylä-lla (14,8 %) ja lähes yhtä korkea ella (14,6 %). Kangasalan seudulla, jossa työttömyys laski näiden seitsemän vuoden aikana eniten ( 49,2 %), työttömyysaste oli vuonna 2000 n alhaisin (10,1 %). Lähes yhtä paljon työttömyysaste madaltui Le-No-Pi-Ve-Yl -tilaajarenkaan alueella ( 48,8 %), ollen vuonna 2000 (11,1 %).

14 11 % 30 Työttömät % työvoimasta vuosittain (Sotka) Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajareng. Le-No-Pi- Ve-Yl Lounais- Ylä- Pshp Kuvio 3. Työttömyysaste n sairaanhoitopiirin tilaajarenkaissa vuosittain Lähde: Tilastokeskus. (Painotetut tilaajarenkaittaiset keskiarvot) Pitkäaikaistyöttömyys Pitkäaikaistyöttömyys (kuvio 4) oli erittäin alhaista koko n sairaanhoitopiirin alueella 1990-luvun alussa, vain muutaman prosentin luokkaa, mutta kääntyi heti voimakkaaseen nousuun. Alhaisin pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä vuonna 1991 oli ella, vain 2,3 % ja korkein Kolmostien tilaajarenkaan alueella (4,8 %). Korkeimmillaan pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli vuosina , ollen Lounais-lla vuonna 1996 jopa 34,3 % luvun loppupuolella pitkäaikaistyöttömien suhteellinen määrä kääntyi lievään laskuun, mutta jäi koko n sairaanhoitopiirin alueella melko korkealle tasolle. Vuonna 2001 pitkäaikaistyöttömien määrä jälleen lisääntyi sairaanhoitopiirin alueella ollen 28,1 %. Tuolloin pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli suurin ella (30,8 %), missä pitkäaikaistyöttömien osuus suhteessa vuoteen 1991 kasvoi eniten näiden kymmenen vuoden aikana. Vähiten pitkäaikaistyöttömien suhteellinen osuus lisääntyi Kolmostien tilaajarenkaassa, vaikka sielläkin kasvu oli huomattavaa. Vuonna 2001 pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli pienin Kangasalan Seudulla (22,3 %) ja Kolmostientilaajarenkaassa (22,5 %). Nuorisotyöttömien osuus vuotiaasta työvoimasta nousi myös rajusti 1990-luvun alussa koko n sairaanhoitopiirin alueella, ollen korkeimmillaan vuonna 1993, jonka jälkeen se kääntyi jyrkkään laskuun. Nuorisotyöttömyyden lasku hidastui jälleen vuoden 1998 jälkeen. Nuorisotyöttömyyttä käsitellään tarkemmin kappaleessa Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavat tekijät ja mielenterveysongelmat.

15 12 % työttömistä Pitkäaikaistyöttömyys Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajarengas Le-No-Pi- Ve-Yl Lounais- Ylä- Pshp Kuvio 4. Pitkäaikaistyöttömien osuudet työttömistä vuosittain Lähde: Sotka 4.4 Toimeentulo Toimeentulotuen saajat Väestöön suhteutettu toimeentulotukea saavien määrä (kuvio 5) nousi n sairaanhoitopiirin alueella ensin vuodesta 1992 vuoteen 1994 asti, pysyi sen jälkeen melko tasaisena aina vuoteen 1997 asti, jonka jälkeen alkoi taas vähentyä päätyen vuonna 2000 lähes samalle tasolle kuin vuonna luvun alussa (1992), eniten toimeentulotuen saajia oli Le-No-Pi-Ve-Yl -tilaajarenkaan alueella (97/1000 as.) väestöön suhteutettuna. Vähiten toimeentulotuen saajia tuolloin oli Kolmostien tilaajarenkaan alueella (55/1000 as.). Toimeentulotukea saaneiden asukkaiden osuudet väestössä ovat eri tilaajarenkaissa kehittyneet eri tavalla. Le-No-Pi-Ve-Yl -tilaajarenkaan alueella toimeentulotukea saaneiden määrä oli korkeimmillaan jo vuonna 1994 (111,5/1000 as.) ja kääntyi sitten jyrkkään laskuun. Le-No-Pi-Ve-Yl -tilaajarenkaan alueella toimeentulotukea saaneiden määrä laski vuoteen 2000 mennessä selvästi ( 33,3 %) alhaisemmalle tasolle kuin vuonna Kangasalan seudulla toimeentulotukea saaneiden osuus nousi melko vähän 1990-luvun puoli välissä ja laski sen jälkeen jääden myöskin alhaisemmalle tasolle kuin vuonna 1992 ( 11,7 %). Kangasalan seudulla vuonna 2000 toimeentulotukea saaneiden osuus väestöstä olikin n alhaisin. Sekä ella että Ylä-lla, toimeentulotukea saaneiden osuus sitä vastoin nousi selvästi 1990-luvun puolivälissä ollen korkeimmillaan ella 111,4/1000 as. (1996) ja Ylä-lla 114,2/ 1000 as. (1997). Toimeentulotukea saaneiden määrä väheni näissäkin tilaajarenkaissa vuoteen 2000 tultaessa, mutta jäi ella (94,2/1000 as.) n korkeimmaksi.

16 13 /1000 as. Toimeentulotukea saaneet vuoden aikana( ) Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajarengas Le-No- Pi-Ve-Yl Lounais- Ylä- Pshp Kuvio 5. Toimeentulotukea saaneiden osuudet väestöstä vuosittain Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet Vuonna 1992 toimeentulotukea saavien lapsiperheiden määrä suhteessa lapsiperheiden määrään (kuvio 6) oli suurin ella (118/1000 lapsiperhettä) ja Le-No-Pi-Ve-Yl tilaajarenkaan alueella (117/1000 lapsiperhettä) ja pienin Kolmostien tilaajarenkaassa (70/1000 lapsiperhettä). Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden määrä suhteessa lapsiperheiden määrään nousi koko n sairaanhoitopiirin alueella 90-luvun alusta aina vuoteen asti lukuunottamatta Le-No-Pi-Ve-Yl -tilaajarengasta, jossa se oli korkeimmillaan jo vuonna 1994 (136/1000 lapsiperhettä). Eniten toimeentulotukea saavia lapsiperheitä suhteessa lapsiperheiden määrään 1997 oli ella (148/1000 lapsiperhettä) ja Ylä-lla (147/1000 lapsiperhettä) ja vähiten Lounais-lla (102/1000 lapsiperhettä) luvun puolivälin jälkeen toimeentulotukea saavien lapsiperheiden suhteellinen määrä jälleen väheni jonkin verran. Vuonna 1999 eniten toimeentulotukea saavia lapsiperheitä oli edelleen ella (139/1000 lapsiperhettä) ja Ylä-lla (129/ 1000 lapsiperhettä), vähiten Le-No-Pi-Ve-Yl -tilaajarenkaan alueella (85/1000 lapsiperhettä), jossa toimeentulotukea saavien lapsiperheiden määrä laski voimakkaimmin ( 27,1 %) Le-No-Pi-Ve-Yl -tilaajarenkaan lisäksi ainoastaan Kangasalan Seudulla toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus laski vuoteen 1999 mennessä alle vuoden 1992 tason ( 1,8 %). Eniten toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden suhteutettu osuus lapsiperheiden määrästä sitä vastoin lisääntyi Kolmostien tilaajarenkaan alueella (+46,9 %) ja Ylä-lla (+30,7 %).

17 14 Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet vuodessa (-92-99) / 1000 lapsiperhettä Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajareng. Le-No- Pi-Ve-Yl Lounais- Ylä- Pshp Kuvio 6. Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden suhteutetut osuudet lapsiperheiden määrästä vuosittain Lähde: Sotka. 4.5 Asuminen vuotta täyttäneet yhden hengen asuntokunnat Ikääntyneiden yhden hengen asuntokuntien määrä (kuvio 7) suhteessa ikäiseensä väestöön nousi lla lievästi 1990-luvun aikana (+2,1%). ella oli koko tarkastelujakson ajan eniten yhden hengen asuntokuntia suhteessa 65-vuotta täyttäneeseen väestöön (n.42/ v täyttänyttä). Pienin yksin asuvien vanhusten osuus oli Kolmostien tilaajarenkaan alueella. Vuonna 1990 yhdenhengen asuntokuntia suhteessa 65-vuotta täyttäneeseen väestöön siellä oli 31,3 ja vuonna ,5. Osuus oli edelleen n sairaanhoitopiirin alhaisin, vaikka Kolmostien tilaajarenkaassa se nousikin suhteessa eniten (+7,1%) 1990-luvun aikana.

18 15 / v täyttänyttä Etelä- 65 vuotta täyttäneiden yhden hengen asuntokunnat vuosittain ( ) Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajarengas Le-No-Pi- Ve-Yl Lounais- Ylä- Pshp Kuvio vuotta täyttäneiden yhden hengen asuntokuntien 65-vuotta täyttäneiden määrään suhteutetut osuudet vuosittain Asunnottomat yksinäiset Koska asunnottomien yksinäisten määrät (kuvio 8) ovat pieniä ja vuosittainen vaihtelu oli suurta, tarkastellaan asunnottomien yksinäisten määrää suhteessa väestöön kahtena ajanjaksona, ja n tilanne asunnottomien yksinäisten suhteen on hyvin samankaltainen kuin koko maassa. Asunnottomuus koskee lähinnä vain suurinta kaupunkia tta. Koko 1990-luvun ajan asunnottomia yksinäisiä oli selkeästi eniten ella luvun alussa heitä oli 2,4/1000 asukasta ja vuonna 1990-lopussa saman verran. Asunnottomien suhteellinen määrä ella laski jonkin verran vuoteen 1996 mennessä, mutta kääntyi taas selvään nousuun ollen vuonna 1999 jopa 3,1/1000 as. (n = 598). Vähiten asunnottomia yksinäisiä väestöön suhteutettuna 1990-luvun alussa oli Lounais- lla (0,8/1000 as.) ja 1990-luvun lopussa Ylä-lla (0,7/1000 as.) ja Kangasalan seudulla (0,7/1000 as.), joissa kummassakin asunnottomien määrä väheni selvästi 1990-luvun loppupuolella.

19 16 /1000 as. Asunnottamat yksinäiset vuosittain , tilaajarenkaittain 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajareng. Le-No-Pi- Ve-Yl Lounais- Ylä- Pshp Kuvio 8. Asunnottomien yksinäisten määrä väestöön suhteutettuna vuosittain ( ) 4.6 Sosiaalisen hyvinvoinnin yhteenveto tilaajarenkaittain Sosiaalista hyvinvointia kuvaavat mittarit on koottu yhteen tilaajarenkaittain kuviin 9, 10 ja 11. Kuvissa esitetään mittarit n sairaanhoitopiirin keskiarvoon (100) verrattuna. Koska n sairaanhoitopiirin keskiarvo on 100, voidaan tuloksia tulkita %-osuuksina. Esim. Etelä-n työttömyysprosentti on 94,1 eli 5,9 % pienempi kuin sairaanhoitopiirissä keskimäärin. Nuorisotyöttömyys Etelä-lla taas on 107,7, eli 7,7 % suurempi kuin Pshp:ssä. Etelä- Etelä-n tilaajarenkaassa (kuvio 9) sekä työttömyysaste että pitkäaikaistyöttömien suhteellinen osuus on hieman n sairaanhoitopiirin keskitasoa alhaisempi, mutta nuorisotyöttömyys hieman korkeampi. Myös toimeentulotukea saaneita oli noin 10 % vähemmän kuin sairaanhoitopiirissä keskimäärin. Huomioitavaa Etelä- lla on korkea-asteen koulutuksen saaneiden vähäinen määrä. Heitä oli lähes 30 % sairaanhoitopiirin keskitasoa vähemmän. Asunnottomia yksinäisiä Etelä-lla kuten muissakin tilaajarenkaissa tta lukuun ottamatta oli erittäin vähän. Kangasalan seutu Kangasalan seudulla (kuvio 9) sekä työttömyysluvut että toimeentulotukea saaneiden osuudet ovat vähintään 20 % pienemmät kuin sairaanhoitopiirissä keskimäärin. Korkeaasteen koulutuksen saaneita siellä oli yhtä paljon kuin sairaanhoitopiirissä keskimäärin.

20 17 Kolmostien tilaajarengas Kolmostien tilaajarenkaan alueella (kuvio 9) työttömyys oli vajaa kymmenen prosenttia alhaisemmalla tasolla kuin sairaanhoitopiirissä keskimäärin, mutta pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria työttömiä oli selvästi (n. 20 %) vähemmän. Toimeentulotukea saaneita oli yli 20 % vähemmän kuin sairaanhoitopiirissä keskimäärin suhteutettuna väestöön. Kolmostien tilaajarenkaan alueella korkeasti koulutettujen osuus on myös selvästi (n. 30 %) sairaanhoitopiirin keskitasoa alhaisempi. Le-No-Pi-Ve-Yl Le-No-Pi-Ve-Yl -tilaajarenkaan alueella (kuvio 10) sosiaalisen hyvinvoinnin mittareilla tarkasteltuna tilanne oli hyvin samankaltainen kuin Kangasalan seudulla. Huomioitavaa on työttömien ja toimeentulotukea saaneiden sairaanhoitopiirin keskitasoa vähäisempi määrä, mutta korkeasti koulutettujen melko korkea suhteellinen osuus. Lounais- Lounais-lla (kuvio 10) taas työttömyysaste, etenkin nuorisotyöttömyys oli melko korkea. Toimeentulotukea saaneita oli selvästi sairaanhoitopiirin keskitasoa vähemmän. Korkeasti koulutettujen osuus oli Lounais-lla Etelä-n, Kolmostien tilaajarenkaan ja Ylä-n tavoin selvästi (n.30 %) sairaanhoitopiirin keskitasoa alhaisempi. ella (kuvio 10) korostuvat korkea työttömyysaste, lähes 10 % sairaanhoitopiirin keskitasoa korkeampi pitkäaikaistyöttömien osuus ja lähes 20 % korkeampi toimeentulotukea saaneiden osuus. Toisaalta ella korkeasti koulutettujen osuus on n korkein, jopa 20 % korkeampi kuin sairaanhoitopiirissä keskimäärin. ella myös ikääntyneiden (65+) yhden hengen asuntokuntien määrä suhteessa ikäiseensä väestöön oli n korkein. Asunnottomia yksinäisiä siellä oli selvästi enemmän kuin missään toisessa tilaajarenkaassa, jopa yli 70 % enemmän kuin sairaanhoitopiirissä keskimäärin. Ylä- Ylä-lla (kuvio 11) työttömyysaste oli sairaanhoitopiirin korkein, yli kymmenen prosenttia sairaanhoitopiirin keskitasoa korkeampi. Pitkäaikaistyöttömiä Ylä-lla oli noin 15 % vähemmän kuin sairaanhoitopiirissä keskimäärin, mutta nuoria työttömiä taas 25 % enemmän. Myös toimeentulotukea saaneita oli Ylä-lla yli 10 % enemmän kun sairaanhoitopiirissä keskimäärin. Korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus oli sairaanhoitopiirin alhaisin, jopa yli 30 % sairaanhoitopiirin keskitasoa alhaisempi.

21 18 Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajarengas Työttömyysaste ,1 75,1 94,1 Pitkäaikaistyöttömät % työttömistä ,8 79,4 79,8 Nuorisotyöttömät % v 107,7 73,1 80,0 Toim.tulot. saaneet ,7 75,8 77,6 Toim.tulot. saan. lapsiperheet ,7 75,9 90,0 Korkea-asteen koulutus ,5 98,9 71,5 65 v yhden heng. asuntok ,5 99,6 90,6 Asunnottomat yksinäiset , , , Kuvio 9. Sosiaalisen hyvinvoinnin mittarien poikkeamat n sairaanhoitopiirin keskiarvosta (pystyviiva) tilaajarenkaissa: Etelä-, Kangasalan seutu ja Kolmostien tilaajarengas. Le-No-Pi-Ve-Yl Lounais- Työttömyysaste ,2 100,7 108,4 Pitkäaikaistyöttömät % työttömistä ,8 92,8 109,3 Nuorisotyöttömät % v 85,9 110,7 102,2 Toim.tulot. saaneet ,7 86,2 116,3 Toim.tulot. saan. lapsiperheet ,6 82,9 121,5 Korkea-asteen koulutus ,6 71,1 120,0 65 v yhden heng. asuntok ,4 98,2 123,2 Asunnottomat yksinäiset ,1 48,5 172, Kuvio 10. Sosiaalisen hyvinvoinnin mittarien poikkeamat n sairaanhoitopiirin keskiarvosta (pystyviiva) tilaajarenkaissa: Le-No-Pi-Ve-Yl, Lounais- ja.

22 19 Ylä- Työttömyysaste 2000 Pitkäaikaistyöttömät % työttömistä 2001 Nuorisotyöttömät % v Toim.tulot. saaneet 2000 Toim.tulot. saan. lapsiperheet 1999 Korkea-asteen koulutus v yhden heng. asuntok.1998 Asunnottomat yksinäiset ,3 86,6 125,0 113,4 113,3 68,3 101,9 23, Kuvio 11. Sosiaalisen hyvinvoinnin mittarien poikkeamat n sairaanhoitopiirin keskiarvosta (pystyviiva) Ylä-n tilaajarenkaassa. 5. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavat tekijät ja mielenterveysongelmat Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden indikaattorit Keski-Uudenmaan kunnissa raportin (5.) mukaan lasten ja nuorten pahoinvointia voidaan hahmottaa neljän tason kautta: yhteiskunnallinen rakennemuutos, palvelujärjestelmä, muuttunut perhetilanne sekä yksilötason pahoinvointi. Tässä raportissa käytetään osin samoja indikaattoreita kuin kyseisessä raportissa. Perheiden ulkoisten tai sisäisten rakennetekijöiden kautta hahmottuvasta pahoinvoinnista kertovat mm. avioerot, yksinhuoltajuus ja perheiden taloudelliset vaikeudet. Lapsen ja nuoren oman käyttäytymisen tai oireilun kautta ilmentyvää pahoinvointia taas kuvaavat terveydellinen oireilu ja palvelujärjestelmän kautta hahmottuvaa pahoinvointia terveydenhuollon palvelujen käyttö ja lastensuojelun tarve. Yhteiskunnallisesta järjestelmästä hahmotettu pahoinvointi taas ilmenee mm. työttömyyden kautta luvun alun taantuman seurauksia on kuvattu lasten elinolojen jähmettymiseksi, joista kertovat useat tunnusluvut. Lapsiperheissä erottiin ja muutettiin erilleen kuten ennenkin, mutta perheiden uudelleen muotoutuminen hidastui ja näin ollen yksinhuoltajaperheiden määrä kasvoi. Lapsiperheiden hajoamisen yleistymiseen vaikuttavat toki myös avoliittojen hajoamiset, mitä ei voida seurata. (6.) Nuorten vuotiaiden työttömyysaste maassamme yli nelinkertaistui 1990-luvun alussa kolmessa vuodessa ( ). Tilastot eivät kuitenkaan kerro, minkälaisia psykologisia tai sosiologisia vaikutuksia nämä 1990-luvun muutokset lasten maailmassa aiheuttivat. Taloudellisen taantuman varjolla käynnistyi myös lasten ja nuorten hyvin-

23 20 vointiin vaikuttavia kehityskulkuja. Resurssiperusta kaventui useissa perusvoimavaroissa, kuten päivähoidossa, koulutuksessa, lastensuojelussa jne. Eikä tilanne taloudellisesta kasvusta huolimatta korjaantunut. Lasten käytössä olevia taloudellisia voimavaroja heikensivät myös yleinen elintason lasku, työttömyys ja perhepoliittisten tukien leikkaukset. Pahimmillaan joka viidennen lapsen perheessä tulotaso aleni työttömyyden takia ja lapsiperheiden keskinäinen riippuvuus hyvinvointivaltion tulonsiirroista kasvoi. (6.) Sosiaalisten resurssien heikentymiseen viittaavat lapsiperheiden määrän vähentyminen ja se, että yhä suurempi osa lapsista asuu avoperheissä. Avioerot ovat lisääntyneet myös nuorten perheiden joukossa. Myös lasten avoliitossa olevat vanhemmat erosivat erään selvityksen mukaan neljä kertaa yleisemmin kuin naimisissa olevat. (6.) 5.1 Lapsiperheet Lapsiperheiden osuus perheistä (kuvio 12) on n sairaanhoitopiirin alueella vähentynyt koko 1990-luvun ajan. Eniten lapsiperheitä suhteessa perheiden määrään on koko tarkasteluajan ollut Le-No-Pi-Ve-Yl -tilaajarenkaan alueella ja Kangasalan seudulla. Muissa tilaajarenkaissa lapsiperheiden osuus on ollut melko samansuuruinen. /1000 perhettä Lapsiperheitä vuodessa (-92-99) Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajarengas Le-No-Pi- Ve-Yl Lounais- Ylä- Pshp Kuvio 12. Lapsiperheiden perheiden määrään suhteutettu osuus (/1000 perhettä) vuosina Lähde: Sotka 5.2 Avioerot Avioerojen määrä (kuvio 13) suhteessa väestöön on n sairaanhoitopiirin alueella pysynyt lähes samana koko 1990-luvun ajan. Myöskään tilaajarenkaitten sisällä ei selkeää nousevaa tai laskevaa trendiä juuri voida havaita, koska avioerojen määrän vuosittainen vaihtelu on suurta. Koko 1990-luvun ajan eniten avioeroja suhteessa

24 21 väestöön oli ella, 1990-luvun alussa ( ) keskimäärin 7,5 /1000as. vuodessa ja 1990-luvun lopussa ( ) hieman vähemmän (7,2) luvun alussa vähiten avioeroja oli Ylä-n (4,5/1000as.) ja Lounais-n (4,9/ 1000as.) tilaajarenkaissa ja 1990-luvun loppupuolella Kolmostien tilaajarenkaan (4,8/ 1000as.) alueella. Avioerot vuosittain , tilaajarenkaittain /1000 as Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajareng. Le-No-Pi- Ve-Yl Lounais- Ylä- Pshp Kuvio 13. Avioerot suhteessa väestöön, vuosittain ( ). Lähde: Altika. 5.3 Yksinhuoltajuus Yksinhuoltajaperheiden määrä suhteessa väestön lapsiperheisiin on selvästi noussut koko n sairaanhoitopiirin alueella 1990-luvulla. Koko 1990-luvun ajan eniten yksinhuoltajaperheitä on ollut ella ja vähiten Kolmostien tilaajarenkaan alueella luvun alkupuolella ( ) Kolmostien tilaajarenkaan alueella yksinhuoltajaperheitä oli suhteessa lapsiperheisiin keskimäärin 115/1000 lapsiperhettä, kun taas ella vastavana aikana heitä oli 192/1000 lapsiperhettä luvun loppupuolella ( ) Kolmostien tilaajarenkaan alueella yksinhuoltajaperheitä oli keskimäärin 131/1000 lapsiperhettä vuodessa ja ella 217/1000 lapsiperhettä. Suurinta keskimääräinen yksinhuoltajaperheiden määrän lisääntyminen suhteessa lapsiperheiden määrään 1990-luvulla oli Ylä-n tilaajarenkaan alueella (+24%) ja Kangasalan seudulla (+22%) ja pienintä ella (+12%) ja Kolmostien tilaajarenkaan alueella (+14%).

25 22 /1000 lapsiperhettä 250 Yksinhuoltajaperheitä vuoden aikana (-92-99) Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajarengas Le-No- Pi-Ve-Yl Lounais- Ylä- Pshp Kuvio 14. Yksinhuoltajaperheiden määrä suhteessa väestön lapsiperheiden määrään vuosittain ( ). Lähde: Sotka. 5.4 Lastensuojelu ja huolenpitopalvelut Lastensuojelulla tarkoitetaan lasten ja nuorten avohuollon palveluja ja sijoittamista kodin ulkopuolelle. Avohuollon palvelut ovat hyvin laaja kokonaisuus tukitoimia, joilla pyritään luomaan ja ylläpitämään lapselle suotuisat kasvuolot tukemalla vanhempia ja perheen mahdollisuuksia selviytyä omatoimisesti. Tukitoimia ovat taloudellinen tuki, asumisolojen järjestäminen, tukihenkilötoiminta, terapia-, loma- ja virkistyspalvelut, koulunkäynnin, ammatin- ja asunnonhankinnan sekä harrastustoiminnan tukeminen ja muu lapsen henkilökohtainen tukeminen. (6.) Sijoitus kodin ulkopuolelle käsittää pääasiassa huostaanotot ja sijaishuollon. Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista lähes puolet on perhehoidossa, reilu kolmasosa laitoshoidossa ja loput muualle kuten itsenäisesti tuettuun asumiseen sijoitettuna. Kodin ulkopuolelle sijoittamisen yleisimpiä syitä ovat vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat, jotka usein johtavat lapsen hoidon laiminlyöntiin. Nykyään kuitenkin yhä useammin sijoituksen takana ovat lapsen omat ongelmat kuten kouluvaikeudet, rikollisuus ja huumeet. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kasvoi Suomessa koko 1990-luvun ajan. Vuonna 2000 sijoitettuna oli yli prosentti ikäluokastaan ja samaan aikaan avohuollon piirissä oli 4,3 prosentti alle 18-vuotiaista. (4,6.) Muita huolenpitopalveluita ovat mm. kasvatus- ja perheneuvolat, elatustuki sekä sopimukset lapsen huollosta. Koko maassa lastensuojelun avohuollon piirissä olevien lasten ja nuorten osuus on 1990-luvulla noussut koko ajan. Erityisesti lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimena ja jälkihuoltona on lisääntynyt voimakkaasti. Myös kasvatus- ja perheneuvoloiden käyttö on lisääntynyt neljänneksellä verrattuna 1990-luvun alkuun. (6.)

26 Sijoitetut lapset ja nuoret Sijoitettujen lasten ja nuorten määrä (kuvio 15) on n sairaanhoitopiirin alueella lisääntynyt koko 1990-luvun ajan (+36 %). Vuonna 2000 sijoitettuja lapsia ja nuoria lla oli 9,4/1000 alle 18-vuotiasta, kun vuonna 1991 heitä oli selvästi vähemmän, 6,9. Koko 1990-luvun ajan vähiten sijoitettuja lapsia ja nuoria ikäluokassaan on ollut Kangasalan seudulla ja eniten ella, jossa niitä on koko ajan ollut yli 10/1000 alle 18-vuotiasta. Sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on suhteessa eniten kasvanut Kolmostien tilaajarenkaan alueella (+113 %) ja Kangasalan seudulla (+104 %). Perheisiin sijoitettujen lasten osuus kaikista sijoitetuista lapsista on hieman noussut 1990-luvulla. n sairaanhoitopiirin alueella hieman yli puolet (52 58 %) kaikista sijoitetuista lapsista ja nuorista on näiden vuosien aikana sijoitettu perheisiin. n sairaanhoitopiirin tilaajarenkaiden välillä on kuitenkin perheisiin sijoitettujen lasten osuudessa eroja ja vuosittainen vaihtelu tilaajarenkaiden sisällä on ollut suurta. Suhteessa eniten sijoitetuista lapsista on ollut sijoitettuna perheisiin Kolmostien tilaajarenkaan ja Lounais-n alueilla. Etelä-lla ja Kangasalan seudulla perheisiin sijoitettujen lasten osuus sijoitetuista lapsista on vähentynyt vuodesta 1991 vuoteen 2000 yli 20 %, kun taas ella heidän osuutensa kyseisenä aikana on lisääntynyt 25 %. Sijoitetut lapset ja nuoret vuodessa ( ) tilaajarenkaittain / vuotiasta Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajareng. Le-No-Pi- Ve-Yl Lounais- Ylä- Pshp Kuvio15. Sijoitetut lapset ja nuoret suhteessa ikäiseensä väestöön, vuodessa ( ). Lähde: Sotka Avohuollossa lapsia ja nuoria Avohuollossa hoidettujen lasten ja nuorten alle 18 v. väestöön suhteutettu määrä (kuvio 16) n sairaanhoitopiirin alueella on vuosina pysynyt melko vakiona. Vuonna 1999 heitä oli suhteessa ikäluokkaansa hieman enemmän kuin vuosina 1998 ja Tilaajarenkaittaiset erot avohuollossa olevien lasten ja nuorten määrässä ovat suuret ja myös tilaajarenkaiden sisällä on huomattavaa vaihtelua. Vuonna 1998

27 24 avohuollossa olevia lapsia ja nuoria oli eniten Le-No-Pi-Ve-Yl -tilaajarenkaan alueella (52/1000 alle 18-vuotiasta). Vuosina 1999 ja 2000 heitä on ollut suhteessa eniten ella. Kangasalan seudulla avohuollossa olevien lasten ja nuorten määrä on tilastojen mukaan vuonna 2000 selvästi vähäisempi kuin muualla lla. Suuria tilaajarenkaiden välisiä ja vuosittaisia eroja selittänevät erilaiset kirjaamistavat eri kunnissa. Esimerkiksi Kangasalan seudulla vuodesta 2000 alkaen on avohuollon piirissä oleviksi lapsiksi ja nuoriksi tilastoitu ainoastaan sellaiset lapset ja nuoret, joille on tehty lastensuojelulain mukainen huoltosuunnitelma. Monissa muissa kunnissa samoihin tilastoihin merkitään myös mm. koulukuraattorin asiakkaana olleet lapset ja nuoret. Avohuollossa lapsia ja nuoria vuodessa ( ) Pshp Ylä- Lounais- Le-No-Pi-Ve-Yl Kolmostien Tilaajarengas Kangasalan Seutu Etelä- Kuvio16. Avohuollossa hoidettujen lasten ja nuorten alle 18 v. väestöön suhteutettu osuus vuosina Lähde: Sotka Lasten ja nuorten laitoshoito /1000 alle 18-vuotiasta 1990-luvun puolivälissä vähiten lastensuojelun laitoshoitopäiviä (kuvio 17) oli Kangasalan seudulla (202/1000 alle 18-vuotiasta) ja Lounais-lla (218/1000 alle 18-vuotiasta). Eniten koko tarkastelu ajanjakson aikana lastensuojelun hoitopäiviä on ollut ella, yli 30 % enemmän kuin sairaanhoitopiirissä keskimäärin. Vuonna 1994 hoitopäiviä oli 782 ja vuonna 2000 jo saman ikäistä kohden. n sairaanhoitopiirissä on lastensuojelun laitoshoidossa olleiden lasten määrä koko ajan noussut (+54 %), 1990-luvun puolivälin jälkeen, 2000-luvulle tultaessa. Lähes kaikissa n sairaanhoitopiirin tilaajarenkaissa lastensuojelun laitoshoitopäivien määrä on noussut, lukuun ottamatta Kolmostien tilaajarengasta, jossa hoitopäivät ovat vähentyneet ( 42 % ) kyseisenä aikana. Vuonna 2000 Kolmostien tilaajarenkaassa oli vähiten (160/1000 alle 18-vuotiasta) lastensuojelun laitoshoitopäiviä vuodessa. Selkeimmin laitoshoitopäivien määrä lisääntyi Ylä-lla (+145 %) ja Etelä-lla (+132 %).

28 25 / vuotiasta Lastensuojelulaitosten hoitopäivät vuodessa ( , kunnan kustantamat palvelut) tilaajarenkaittain 0 Etelä- Kangasalan Seutu Kolmostien Tilaajareng. Le-No-Pi- Ve-Yl Lounais- Ylä- Pshp Kuvio 17. Lastensuojelulaitosten hoitopäivät vuodessa ( ), kunnan kustantamat palvelut. Lähde: Sotka 5.5 Lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden hoito Nuorten mielenterveyspalvelujen selvityksen (7.) mukaan %:lla nuorista on jokin psyykkinen häiriö. Noin puolet nuorten häiriöistä on jatkoa jo lapsuudessa alkaneelle häiriölle ja puolet alkaa nuoruusiässä. Tavallisin nuorten diagnoosi on käytöshäiriö, joka on kaikkiaan yli 10 %:lla nuorista. Toiseksi yleisin on masennus eri muodoissaan. Vakavan masennuksen esiintyvyys on noin 5 10 %, päihteiden ongelmakäyttöä on myös 5 10 %:lla, sopeutumishäiriöitä 5 %:lla ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai pakko-oireinen häiriö 1 2 %:lla. Suomessa ja Britanniassa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että häiriöt ovat yleisimpiä huostaanotetuilla ja laitoksiin sijoitetuilla nuorilla. Nuoren huostaanoton ja laitossijoituksen yhteydessä saattaa psyykkisiä oireita ja häiriöitä jäädä huomaamatta ja diagnosoimatta. (7.) Tiedot lasten sairaalahoidosta kattavat vain pienen osan kaikesta mielenterveyden ammattilaisten hoidosta. Kokonaiskuvaa on vaikeaa saada, sillä mielenterveyspalvelut jakautuvat usealle eri hallinnonalalle ja suurin osa lastenpsykiatrisesta hoidosta tapahtuu avosektorilla ja osa taas sosiaalitoimeen kuuluvissa perheneuvoloissa. Sairaalassa hoidetaankin vain kaikkein vaikeimmin sairaat lapset. (6.) Arviot lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöistä vaihtelevat eri raporteissa tavallisesti 7% ja 15% välillä, vuotiailla jopa prosentin tienoilla. 90-luvun alkupuolella psykiatrista sairaalahoitoa saaneiden vuotiaiden nuorten lukumäärä Suomessa kaksinkertaistui seitsemässä vuodessa. Vuonna 1990 hoitoa saaneita oli 763 ja vuonna 1996 jo Myös nuorten avohoitokäynnit kaksinkertaistuivat kyseisenä aikana ( ) luvulla sairaaloissa hoidettiin yhä enemmän masennuksesta kärsiviä nuoria. Samalla kun hoidettavia on tullut lisää, diagnoosit ovat käyneet yhä