TAMPEREEN YLIOPISTO ESIKOULULAISET KUVAKIRJAKERTOMUKSEN RAKENTAJINA
|
|
- Eeva-Liisa Saarnio
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 TAMPEREEN YLIOPISTO ESIKOULULAISET KUVAKIRJAKERTOMUKSEN RAKENTAJINA Kasvatustieteiden yksikkö Kasvatustieteen kandidaatin tutkielma Henna Hautamaa Kevät 2013
2 Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden yksikkö Henna Hautamaa: Esikoululaiset kuvakirjakertomuksen rakentajina Kasvatustieteen kandidaatin tutkielma, 59 sivua, 7 liitesivua Huhtikuu 2013 TIIVISTELMÄ Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kielellisesti tavanomaisesti kehittyneiden esikoululaisten kerrontataitoja kuvakirjakertomuksen tuottamisen avulla. Tutkimuksen aineisto kerättiin Etelä-Pohjanmaalla 25-lapsen esikoululaisryhmästä, ja lopullinen aineisto koostui seitsemän esikoululaislapsen kertomuksista. Lasten elisitoidut kertomukset kerättiin 24-kuvaisen tekstittömän Frog, where are you-kuvakirjan avulla. Kertomusten rakennetta ja kehitystasoa analysoitiin kolmen eri analyysimenetelmän avulla. Menetelminä tässä työssä käytettiin kertomusten mikrorakennetta tarkastelevaa sisältöyksikköanalyysiä, rakennemallia makrorakenteen tutkimiseksi sekä tasoarviomallia lasten kertomusten kehitystason jäsentämiseksi. Eri analyysimenetelmien avulla on mahdollista saada monipuolista tietoa lasten kertomuksista. Tutkimuksen tuloksina voidaan todeta, että lasten kertomuksissa yleisimmin esiintyvät sisältöyksiköt koskivat tarinan alussa tapahtuvaa ympäristön ja toimijoiden kuvailua, tarinan käynnistävää muutosta, sammakon karkaamista, sekä lopussa tapahtuvaa sammakon löytymistä. Rakennemallin mukaisista päärakenteista parhaiten lasten kertomuksissa ilmenivät alkuasetelman kuvaus, alkumuutos sekä tarinan päätös. Kehitystasoarvion mukaan seitsemän lapsen kertomuksista kolme kertomusta sijoittui tasolle 0, jolloin nämä kertomukset eivät täyttäneet yksiselitteisesti eri tasojen ehtoja. Tämä herättää pohdintaa siitä, onko tasoarviomallissa tiettyjen tasojen välillä liian jyrkkä muutos, ja olisiko tätä luokittelua tarpeen mahdollisesti muuttaa. Tässä työssä tutkittavien määrä oli hyvin pieni, joten työ on lähinnä suuntaa-antava. Tämä tutkimus avaa myös osaltaan uuden alueen varhaiskasvatuksen tutkimuksessa, sillä vastaavanlaista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Lastentarhanopettajalla on erittäin hyvät mahdollisuudet tarkastella lasten kerrontataitoja ja niiden kehittymistä pitkäjänteisesti päiväkodin arjessa. Kertomusten analysoinnin avulla on mahdollista kiinnittää huomiota lapsen tuottaman kertomuksen kehitystasoon ja rakenteeseen sekä huomata jo varhaisessa vaiheessa mahdollisia kielellisen kehityksen ja myöhemmän koulumenestyksen ennusmerkkejä ja olla tästä syystä yhteydessä esimerkiksi puheterapeuttiin. 2
3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO PUHEEN JA KIELEN KEHITTYMINEN Ääntöelimistön kehitys Kuulohavaintojen kehitys Hermostollinen kehitys Vuorovaikutus Kielen kehitys KERRONNALLINEN KIELI Kerronnallisen kielen kehittyminen Kerrontatehtävät Kerrontataitojen analysointimenetelmät SADUTUS TUTKIMUSKYSYMYKSET TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkittavat Aineistonkeruu Kerrontatehtävä Aineiston litterointi Aineiston analysointi TULOKSET Mitä sisältöyksiköitä lapset tuottavat kertomuksissaan? Millainen rakenne lasten tuottamissa kertomuksissa on? Mille tasolle lasten tuottamat kertomukset sijoittuvat tasoarviomallin mukaan? POHDINTA Tulosten tarkastelu Analysointimenetelmien käyttö Johtopäätökset LÄHTEET LIITTEET
4 1 JOHDANTO Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan kielellisesti tavanomaisesti kehittyneiden 6- vuotiaiden esikoululaisten kykyä tuottaa kertomus Frog, where are you- kuvakirjan avulla. Lasten kerronnallisia taitoja on kasvatustieteissä tutkittu vähän. Logopedian opinnäytetöissä on tutkittu etenkin kielihäiriöisten (muun muassa Nilsson 2004; Rinta-Homi 2012; Suvanto 2012) ja keskoslasten kerronnallisia taitoja (muun muassa Peltonen 2011; Savolainen 2012 ). Ulkomainen tutkimus aiheesta on laajaa ja käsittelee sekä kielihäiriöisten (Stein & Glenn 1979; katsaus Liles 1993) että tavanomaisesti kielellisesti kehittyneiden lasten kertomusten tutkimusta (Berman & Slobin 1994; Srömqvist & Verhoeven 2011). Tämä tutkimus on osa laajempaa logopedian pilottitutkimusta, jonka tarkoituksena on kerätä erilaisten lasten kertovaa kieltä laajan vertailuaineiston muodostamiseksi. Vertailuaineiston perusteella saattaa tulevaisuudessa olla mahdollista luoda normitettu kerrontataitojen arviointimalli puheterapeuttien käyttöön. Kertomukset ovat osa arkipäiväämme, sillä niitä kuullaan, tuotetaan ja luetaan päivittäin ja ne ovat osa elämäämme (Mäkinen & Kunnari, 2009, 103). Kävimme alkuvuodesta 2012 keskustelun tulevasta kandidaatin työn aiheestani Tampereen yliopiston logopedian professorin Anna-Maija Korpijaakko-Huuhkan kanssa, jonka jälkeen jäin miettimään tulevan työni aihetta. Kesän aikana asiaa pohdittuani valitsin lasten kerrontataidot aiheekseni. Syksyllä 2012 aloin tutustua aiheeseen ja päätin rajata työni koskemaan lapsia, joilla on tavanomainen kielellinen kehitys, koska heitä koskevaa suomalaistutkimusta ei ole juurikaan tehty. Tutkimuskysymysteni avulla tarkastelen kertomusten tuottoa ja kertomusten rakennetta. Työn teoriaosassa tullaan käymään läpi lapsen normaalin puheen ja kielen kehityksen päävaiheet. Kielen kehityksen mahdollistumiseksi tulee lapsen hermoston, ääntöelimistön ja kuulohavaintointojen kehittyä. En tule käymään läpi erilaisia kielenkehityksen häiriöitä tai viiveitä, koska tutkimukseni keskittyy lapsiin, joilla ei ole kielen kehityksessään häiriöitä. Esittelen lyhyesti myös saduttamismenetelmän, jota käytetään paljon päiväkodeissa. Kielellisen kehityksen lisäksi työssä käydään läpi kerronnallisen kielen kehitystä ja sen arviointimenetelmiä, muun muassa kertomuskielioppi (Stein & Glenn 1979), sisältöyksikköanalyysi (Peltonen 2011; Rinta-Homi 2012) 4
5 ja tasoarviomalli (Klecan-Aker 2010), joista kaksi viimeksi mainittua ovat osa tämän työn kolmivaiheista analyysiä. Steinin ja Glennin (1979) kertomuskielioppi on ollut pohjana luotaessa sisältöyksiköiden analyysimallia (Nilsson 2004; Peltonen 2011; Rinta-Homi 2012). Lastentarhanopettaja on avainasemassa tarkastelemassa pienen lapsen kielen ja kerronnallisten taitojen kehityksen askeleita. Kerronnalliset taidot toimivat indikaattoreita tulevien oppimisvaikeuksien selvittämisessä (Lyytinen 2003, 59). Tästä johtuen on tarpeen, että jo varhaiskasvatuksessa tarkastellaan lasten kertovaa kielenkäyttöä laajalti ja aiempaa kokonaisvaltaisemmin, sekä huomataan sen merkitys myöhempiä oppimisvalmiuksia ajatellen. Avainsanat: kielellinen kehitys, kerronta, sisältöyksiköt, kertomuskielioppi, kerronnan kehitystason arviointi 5
6 2 PUHEEN JA KIELEN KEHITTYMINEN Tämän luvun tarkoituksena on hahmottaa lapsen kielen kehitystä pääpiirteittäin sekä sitä kypsymistä, jota tapahtuu lapsen ääntöelimistössä, kuulohavainnoissa ja hermostossa. Näiden muutosten kautta lapsi siirtyy lähemmäs kohti sanallista puheen tuottoa. Nämä kolme osatekijää ovat osaltaan tärkeässä asemassa ja olennaisia lapsen kielen kehityksen mahdollistajia sekä taustatekijöitä. Myös vuorovaikutuksella, sen laadulla ja määrällä, on merkittävä yhteys lapsen kielelliseen kehitykseen. 2.1 Ääntöelimistön kehitys Jokaisella lapsella on synnynnäinen valmius oppia ja omaksua äänteitä. Jo vastasyntynyt pystyy reagoimaan kielellisiin ärsykkeisiin ja erottelemaan kielen ominaispiirteitä muista äänistä. Vauvat ovat herkistyneet havaitsemaan kielen äänteiden kestoja, kielelle ominaista painotusta, puheen sävelkorkeutta, rytmiä ja jaksottelua sekä vanhempien puheessaan käyttämää äänensävyä. Kielen ominaispiirteiden oppimisen perustana toimii puheen kuuleminen. Varhaisen ääntelyn kehittymisen perustana toimii myös aivojen kypsyminen ja sen rakenteiden, eritoten hermoverkkojen, järjestyminen. Tätä kypsymistä ohjaavat osaltaan perimä ja ympäristötekijät, muun muassa vuorovaikutus vanhempien kanssa. (Lyytinen 2003, ) Vauvan äänielimistön rakenteen oletetaan usein olevan samanlainen kuin aikuisen, vain pienemmässä mittakaavassa. Vauvan ääntöelimistö on kuitenkin huomattavan erilainen aikuisen vastaavaan verrattuna, ja siinä tapahtuu kehittymistä vähitellen. Tällä on merkitystä puheen tuoton mahdollistumiselle. (Iivonen 2012a, 30.) Artikulaatioelimiin kuuluvat muun muassa nenäväylärakenne, yläleuanluu, alaleuanluu ja kieli. Nämä rakenteet on mahdollista nähdä jo viisi kuukautisella sikiöllä. Näissä rakenteissa tapahtuukin nopeita muutoksia aina syntymästä puolentoista vuoden ikään saakka. Kallossa olevat kasvoluut kasvavat alas ja eteenpäin, jolloin edellä mainitut elimet saavat lisää tilaa sekä muuttuvat mittasuhteiltaan. Tämä mahdollistaa useimpien vokaalien ja konsonanttien tuoton ja on siksi tärkeä 6
7 osa kielenkehityksessä. Alaleuan vahvistuminen ja hampaiden ilmaantuminen mahdollistavat myös osaltaan erilaisten äänteiden tuoton. (Iivonen 2012a, 30.) Myös vauvan kurkunpäässä on merkittäviä eroja aikuisen vastaavaan. Vauvan kurkunpää on korkeammalla, mistä johtuen kurkunpään ja pehmeän suulaen etäisyys on vielä tässä vaiheessa pieni. Vauvan kasvaessa kurkunpää laskeutuu, jolloin kurkunkansi ja pehmeä suulaki loittonevat toisistaan. Kujertelun oletetaan mahdollisesti liittyvän juuri kurkunpään laskeutumiseen. Suuväylän kautta kulkee tällöin enemmän ilmavirtaa kuin nenäväyläreitin kautta. Kielen selän ja uvulan synnyttämässä kapeikossa tapahtuu niin sanottu Bernoullin efekti. Tässä efektissä ilmavirta avaa kapeikkoa, kun sen taakse kerääntyy painetta, ja sulkee kapeikon paineen tasaantuessa ja alipaineen lähes muodostuessa. Uvula alkaa tällöin värähdellä kuten täryäänteitä tuotettaessa, esimerkiksi päristeltäessä huulia tai /r/-äänteissä. Vauva havaitsee pystyvänsä tällaiseen erilaisten äänteiden tuottoon. Tämä tuottaa vauvalle mielihyvää, joka edesauttaa kujertelun lisääntymistä. Ääntöväylässä tapahtuu muutoksia aina puberteetti-ikään asti. (Iivonen 2012a, ) Vauvan kasvojen alueella tapahtuvan kehityksen merkitys, esimerkiksi ääntöelimissä syntymän jälkeen tapahtuvat muutokset, ovat avainasemassa mahdollistamassa lapsen ääntelyn alkamista. Tämä äänteiden kokeilun ja harjoittelemisen alkaminen on erittäin merkityksellistä myöhemmälle kielen kehitykselle. 2.2 Kuulohavaintojen kehitys Käytetyllä hoivakielellä on suuri merkitys vanhemman ja lapsen välisessä varhaisessa kommunikoinnissa, sillä se tutustuttaa lapsen kielen erilaisiin prosodisiin ominaisuuksiin. Näitä ominaisuuksia ovat muun muassa sävelkulku, tauotukset ja toistot, joita tuetaan visuaalisilla elementeillä, kuten kasvonilmeillä ja eleillä. Ulkoisten ääniärsykkeiden ymmärtäminen ei välttämättä onnistu lapselta heti. Niiden avulla lapsen havainnointitapa kuitenkin muovautuu automaattisesti ja tiedostamatta. Lapsi alkaa kiinnittää enemmän huomiota häntä ympäröivään äänimaisemaan, havainnoi ääniä aktiivisemmin ja alkaa matkia puheliikkeitä. Tämä matkiminen on aluksi automaattista, jota ohjaavat aistihavaintojen tuottamat motoriset toiminnot. (Korpilahti 2012, ) Äänenvoimakkuudella on myös vaikutusta puheen havaitsemiseen. Puhekielellä on tiettyjä ominaisuuksia, joiden avulla puhe on mahdollista eritellä ympäristön muista äänistä. Kuullun ymmärtämisen alussa tärkeää on juuri näiden puheen eri yksikköjen erottaminen ympäristön muista äänistä (Korpilahti 2012, 41). Tämä puolestaan vaatii foneettista analyysia. Puheessa olevien rytmisten piirteiden avulla lasten on mahdollista erotella sanoja puheesta. Tämän analyysin 7
8 tulee olla tarkkaa, nopeaa ja oikein ajoitettuja. Tarkkojen ja täsmällisten havaintojen avulla lapsi pystyy muodostamaan sanoista muistijälkiä. (Korpilahti 2012, ) Vanhempien halulla ja aktiivisuudella olla vauvan kanssa vuorovaikutuksessa jo hyvin varhaisesta iästä alkaen on suuri merkitys lapsen kielellisen kehityksen alkamiselle. Vanhemmat ovat täten omalla aktiivisella osallistumisellaan vastavuoroiseen kommunikointiin mahdollistamassa lapsen ääntelyn kehityksen alkamista sekä tukemassa sitä. 2.3 Hermostollinen kehitys Syntymän jälkeen alkaa aktiivinen dendriittien kasvun ja synapsien yhteyksien muodostumisen jakso, joka on erittäin tärkeä kielen ja muistin toimintojen kehittymiselle. (Korpilahti 2012, 37.) Sikiö harjoittelee jo kohdussa ollessaan muun muassa imemistä. Syntymän jälkeen lapsella on kasvojen ja suun alueella lihasliikkeitä, jotka ovat reaktioita tai spontaaneja neuraaleja aktiviteetteja. Vähitellen lapsi alkaa viedä esineitä suuhun ja matkia kasvojen ilmeitä ja ääntelyitä. Imemisessä, nielemisessä ja puremisessa käytettävät lihakset ovat samoja, joita lapsi käyttää jokelteluun sekä myöhemmin puheen tuottamiseen. Tässä harjoittelussa kyetään vahvistamaan juuri niitä lihaksia, joita lapsi myöhemmin tarvitsee kyetäkseen lihastasolla tuottamaan erilaisia äänteitä ja myöhemmin puhetta. (Lehtihalmes 2012, 48.) Kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana lapsi oppii hallitsemaan oman äidinkielensä sanaston, äännejärjestelmän ja kieliopin niin hyvin, että pystyy käyttämään kieltä erilaisissa tilanteissa sujuvasti ja tulee ymmärretyksi. Geneettinen valmius kehittää hermoverkkoja, joiden avulla lapsi virittyy sisäistämään äidinkielensä tai jopa useita kieliä samanaikaisesti. Geneettinen perimä ei kuitenkaan yksin riitä kielen oppimiseen. Lapsi tarvitsee myös kielimallin ympäristönsä käyttämästä kielestä sekä sosiaalisen mallin kielen käytöstä eri tilanteissa. Peilisolut ovat myös tärkeä osatekijä kielenoppimisessa, sillä ne ovat matkimiskyvyn mahdollistajia. Nämä aivojen solut aktivoituvat, kun joku toimii tai puhuu. Jo vastasyntynyt lapsi kykenee matkimaan suun liikkeitä. (Lehtihalmes 2012, 51.) 2.4 Vuorovaikutus Kielen omaksumiseksi ja kehittymiseksi lapsi tarvitsee kielellisiä virikkeitä ympäristöstään sekä sosiaalista vuorovaikutusta. Lapsi tarvitsee kielen mallin myös siksi, että kielen oppiminen on mahdollista ainoastaan lapsen oman aktiivisen toiminnan ja sen avulla tapahtuvan oivaltamisen 8
9 kautta. Lapsen varhaiskehityksen vuorovaikutusympäristön keskeiset toimijat ovat yleensä vanhemmat. Lapsen ja vanhempien välistä vuorovaikutusta rakennetaan jo raskauden aikana, joka kasvattaa tulevien vanhempien halua sitoutua lapseen ja hänestä huolehtimiseen. Usein puhutaan niin sanotusta intuitiivisesta vanhemmuudesta, joka piirtyy vanhempien käytökseen; vauvalle puhuttaessa kasvot tuodaan lähelle vauvan kasvoja, puheessa on voimakasta äänenpainojen vaihtelua sekä toistellaan samoja äännesarjoja, sanoja ja fraaseja. Nämä tavat tukevat osaltaan lapsen kielen oppimista. Toistojen käyttö mahdollistaa molemminpuolisen ymmärtämisen varmistamisen. Toiston avulla viedään myös keskustelua eteenpäin. (Kunnari & Paavola 2012, 57, 62.) Myös lapsen vahva halu suuntautua muihin ihmisiin, heidän puheäänensä kuuntelu sekä eleiden ja ilmeiden seuraaminen ovat lapsen synnynnäisiä valmiuksia, jotka mahdollistavat osaltaan kielen oppimisen. (Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen & Ruoppila 2006, 33.) Vastavuoroinen kommunikointi vauvan ja aikuisen välillä tapahtuu jo alusta alkaen kaikkien aistien kautta. Aluksi kontaktit aikuisen ja vauvan välillä ovat lyhyitä ja tapahtuvat suurimmaksi osaksi vanhemman aloitteesta. Lapsi on virittäytynyt hoitajaansa, mutta hänen viestintäkeinonsa ovat vielä rajoittuneet. Omien tarpeiden ilmaisun ja aikuisen niihin vastaamisen kautta vauva saa ensimmäisiä kokemuksia siitä, miten ympäristöön on mahdollista vaikuttaa. Lapsen käsitys aktiivisesta minästä kehittyy, ja vastavuoroisen kommunikoinnin alkeiden oppiminen alkaa. (Kunnari & Paavola 2012, 58.) Jaetun tarkkaavaisuuden taidot jatkavat kehittymistään ensimmäisen ikävuoden lopulla. Näitä tapoja ovat muun muassa aikuisen katseen seuraaminen ja osoittelu, aikuisen toiminnan matkiminen ja aikuisen toimintaan vaikuttaminen. Lapsi alkaa seurata aikuisen huomion suuntaa ja matkii aikuisen toimintaa kohdistamalla huomionsa samaan kohteeseen. Tämän tarkkaavaisuuden ansiosta lapsi oppii havaintojen yhteisyyden ja että niistä on mahdollista keskustella. Oivallusten jälkeen lapsen kommunikointikeinot alkavat kehittyä nopeasti, ja lapsi havaitsee pian, mikä on puhutun kielen merkitys. (Kunnari & Paavola 2012, 59.) Vauvan ja vuorovaikutusympäristön välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen määrällä ja laadulla on suuri merkitys vauvan ääntelyaktiivisuuteen. Aikuisen antaessa vauvalle keskusteluissa tilaa ja tulkitessa vauvan pienimmätkin reaktiot osaksi dialogia kehittyy vuorovaikutussuhde vastavuoroiseksi ja vaihtelevaksi. Tämä toimiva vastavuoroinen kommunikointi aktivoi lapsen jokeltelua ja aloitteellisuutta kommunikointitilanteissa. Tärkeintä aikuisen ja vauvan välisessä vuorovaikutuksessa on aikuisen herkkyys tarkastella asioita vauvan kanssa yhdessä, ei vain korjata virheellisesti lausuttuja sanoja tai nimetä asioita. Varhaisen kielen kehityksen tukena toimii aikuisen 9
10 lapsen kanssa jakama mielenkiinnon kohde, jonka aikuinen kohdentaa seuraamalla lapsen huomion suuntautumista. (Kunnari & Paavola 2012, ) 2.5 Kielen kehitys Kunnari ja Savinainen-Makkonen (2012a, 69) käyttävät käsitettä esileksikaalinen kausi kuvaamaan vaihetta, jolloin lapsi ei vielä tuota varsinaisia sanoja. Tämän kauden tehtävänä on luoda perusta lapsen kielen ja puheen rakenteille. Esileksikaalinen kausi kestää noin yhden vuoden ikään saakka ja voidaan jakaa useisiin kehitysvaiheisiin. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012a, 69.) Esileksikaalisen kauden kolme ensimmäistä vaihetta, refleksinen, kujertelu- ja äänen ääriominaisuuksien kokeiluvaihe, kuvaavat lapsen kielen kehitystä ennen jokeltelua. Refleksisessä vaiheessa tuotetut äänet ovat lähinnä vegetatiivisia äänteitä, kuten haukotteleminen, aivastaminen, yskiminen ja nikotteleminen. Tämä vaihe kestää lapsen ensimmäisen elinkuukauden ajan. Vanhempien reagoinnilla vauvan itkuun, joka vielä tässä vaiheessa on ei-tavoitteellista, saattaa olla merkitystä lapsen myöhempään kielelliseen kehitykseen ja kommunikatiivisuuteen. Noin kolmenneljän kuukauden iässä itkulla alkaa olla tavoite, vanhempien huomion suuntaaminen itkevään vauvaan. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012a, ) Kujerteluvaihe alkaa noin kahden kuukauden iässä. Vauvan ääntely on mielihyvä-ääntelyä, jota esiintyy usein vauvan ollessa vuorovaikutuksessa vanhempansa kanssa. Ensimmäiset kujerteluilmaukset ovat lyhyitä, mutta ne muodostuvat myöhemmin suuremmiksi sarjoiksi. Ne voivat alkaa joko konsonanttimaisella tai vokaalimaisella osalla, jotka ovat kuitenkin vielä selvästi ajallisesti eroavaisia aikuiskielen tavuista. Vauva alkaa tässä vaiheessa myös nauraa. Nauru, kuten muut vegetatiiviset äänteet, ovat ensin refleksiivisiä muuttuen vähitellen tavoitteelliseksi ääntelyksi. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012a, ) Alkaessaan hallita äänentuottoaan vauva alkaa leikkiä äänellään. Vauva kokeilee äänen ääriominaisuuksia sekä fonologisilta että prosodisilta ominaisuuksiltaan. Tämän vaiheen, ääriominaisuuksien kokeiluvaiheen, tunnusomaisia ääntelytapoja ovat lärpätys, murina, kuiskaus, vinkuna ja puhina. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012a, 72.) Lapsi voimistaa ja harjoittaa äänihuuliaan kokeilemalla erilaisia ääntelytapoja. Tämä kehittää myös hermollista ääntelyjärjestelmää luomalla uusia yhteyksiä aivojen neuraaliverkostoon. (Lyytinen 2003, 50.) Puolen vuoden iässä lapset alkavat käyttää ääntelyssään ympärillään päivittäin kuulemansa kielen ominaisuuksia. Tätä kautta kutsutaan kanonisen jokeltelun kaudeksi. Lapsi muodostaa erilaisten puhetapojen ja sanojen joukosta kielen säännönmukaisuuksia ja jäsentää näin ympärillään kuuluvia ääniä omaa puhejärjestelmäänsä varten. (Lyytinen 2003, ) Lapsen katsotaan 10
11 siirtyneen kanoniseen jokelteluvaiheeseen, kun hän tuottaa konsonantti-vokaalitavuja, jotka vastaavat ajoituksellisilta ominaisuuksiltaan aikuisen puheen tavuja. (Kunnari & Savinainen- Makkonen 2012a, 73.) Kanonisen jokeltelun vaiheessa lapsi tuottaa toistuvia konsonantti-vokaalitavusarjoja, esimerkiksi ma-ma-ma tai ba-ba-ba, tai vaihtelevia vokaali-konsonanttisarjoja. Tavujen ollessa samanlaisia puhutaan toistavasta jokeltelusta, kun taas niiden ollessa erilaisia, esimerkiksi paka tai mapa, on kyseessä varioiva jokellus. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012a, 73.) Erilaisten sarjojen yhdistämisen avulla lapsi tuottaa varsinaisia sanoja muistuttavaa jokeltelua. Tämän vaiheen merkitys lapsen kielen kehityksessä on suuri, koska se luo perustaa myöhemmälle kielelliselle kehitykselle. (Lyytinen 2003, 50.) Ensisanojen kauden katsotaan alkaneen, kun lapsi on omaksunut ensimmäiset 50 sanaansa. Protosanat ovat lapsen itse kehittämiä sanamuotoja. Niiden merkitys, käyttö ja ääntämys ovat kuitenkin vielä suhteellisen häilyviä, eivätkä ne vastaa aikuispuheen vastaavia sanoja. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012b, 84.) Protosanat voidaan käsittää holistisiksi kokonaisuuksiksi, jolloin lapsi ei vielä ymmärrä sanojen koostuvan peräkkäisistä foneemeista eikä myöskään ymmärrä erilaisten äänteiden tai foneemien voivan yhdistyä eri tavoin ja eri yhteyksissä. Protosanojen kausi käsittää lapsen ensisanaa. Tällä kaudella vokaalit ovat vielä vakiintumattomia ja epäselviä, vaikka ne ovat kuitenkin mahdollista esittää foneettisten symboleiden avulla noin suurpiirteisesti. Systemaattisen fonologian kaudella lapsi alkaa ymmärtää sanoissa olevia segmentaalisia eroja paremmin. Tämän kauden aikana lapsen foneettinen taito lisääntyy, jolloin vokaalien artikulaatio tarkentuu. (Iivonen 2012b, 91, 95.) Lasten kielellinen kehitys ja ensisanojen tuotto ovat hyvin yksilöllisiä. Aikaisimmillaan lapset tuottavat ensisanansa jo 8 10 kuukauden iässä ja hitaimmat lähempänä puolentoista vuoden ikää. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012b, 85.) Lapsen tuottama sanasto ei vielä varhaisessa kielen kehityksen vaiheessa suoraan heijasta lapsen ymmärtämän sanaston laajuutta. Sanojen ja niitä vastaavien käsitteiden ymmärtäminen alkaa ensimmäisen ikävuoden lopulla, jolloin lapsi alkaa käyttää kommunikatiivisia eleitä ja lopulta sanoja. Nopeinta kielellinen kehitys on ensimmäisen ja toisen ikävuoden aikana. Tuottavassa sanastossa tapahtuu nopeaa kehitystä 18 kuukauden ikäisestä lähtien. Tämän kehityksen oletetaan alkavan, kun lapsen tuottava sanasto koostuu noin sanasta. Tätä kehitysvaihetta nimitetäänkin usein sanapyrähdysvaiheeksi, englanniksi käsitteellä vocabulary spurt (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012b, 85). Kahden ikävuoden jälkeen lapsi omaksuu noin kymmenen sanaa päivässä. (Lyytinen 2003, ) 11
12 Lapsella sanojen tuottaminen vaatii ymmärrystä sanojen moninaisesta luonteesta. Sanoilla on oikea ääntämisasu, merkitys sekä kommunikaation kannalta välineellinen arvo. Lapsi alkaa toisen ikävuotensa aikana hahmottaa kielen sosiaalisen luonteen ja sen, että sanoilla on yhteisössä sovittu, tiettyä kohdetta tai tapahtumaa tarkoittava merkitys. Sanat ovat ensin vahvasti sidoksissa tiettyihin esineisiin, esimerkiksi sana kuppi tarkoittaa yhtä tiettyä kuppia. Mikäli lapsella ei ole sanaa kohteelle, hän käyttää lähes oikeaa sanaa samalta alueelta, esim. erilaisia eläimiä näytettäessä lapsi valitsee koiraa näytettäessä yleensä perheen koiraa merkitsevän käsitteen hau-hau. (Lyytinen 2003, ) Kun lapsen sanavarasto saavuttaa noin yhdisteltävän sanan rajapyykin, hän alkaa taivuttaa sanoja. Ensimmäiset taivutukset tulevat sanoihin, joiden eri muotoja lapsi kuulee ympärillään käytettävän. Taivutusmuotojen käyttö alkaa noin kahden vuoden iässä ja noin viiden vuoden iässä lapset osaavat taivuttaa sanoja suomen kielen taivutusjärjestelmän mukaisesti. Toki kehitystä tapahtuu vielä myöhemmälläkin iällä, muun muassa sääntöjen yhdistämisessä ja niiden poikkeuksien oppimisessa. Eri taivutusmuodot omaksutaan yleensä eri aikoihin. Preesens on kaksivuotiailla käytetyin aikamuoto, ja heille astevaihtelu tuottaa vielä vaikeuksia. Monikon käyttö alkaa myös kahden vuoden iässä. Imperfektin käyttöä voi kuulla kahden tai kolmen vuoden ikäisen puheessa. Verbien tapaluokista imperatiivi ilmaantuu lapsen puheeseen myös varhain, jo ennen kahta ikävuotta. (Lyytinen 2003, ) Lapsen hallitseman sanaston ylittäessä 50 sanan rajapyykin lapsi siirtyy systemaattisen fonologisen kehityksen kaudelle. Tämän kauden aikana lapsi alkaa käyttää puheessaan fonologista järjestelmällisyyttä, joka perustuu sääntöihin. Kausi alkaa noin puolentoista vuoden iästä jatkuen 3 4 vuoden ikäiseksi saakka. Lasten käyttämät konsonantti- ja vokaali-inventaarit täsmentyvät ja ovat paremmin tunnistettavissa. Lapsen tuottama puhe alkaa tämän kauden alkaessa täten vähitellen muistuttaa äänteellisesti aikuisen puhetta. (Savinainen-Makkonen & Kunnari 2012a, 121.) Systemaattisen fonologisen kehityksen kauden aikana esiintyviä fonologisia prosesseja ovat assimilaatio, omissio, metateesi, substituutio ja sijaispidennys. Assimilaatiota tapahtuu, kun äänne muuttuu samankaltaiseksi joko osittain tai kokonaan toisen äänteen kanssa. Samankaltaistuminen johtuu samassa sanassa esiintyvästä toisesta äänteestä. Assimilaatiota voi tapahtua sekä vokaali- että konsonanttiäänteissä. Kahden eri vokaalin tai konsonantin käyttäminen samassa sanassa voi aiheuttaa vaikeuksia vielä puheen kehityksen alkutaipaleella. Assimilaatio tapahtuu, kun lapsi ei kykene tuottamaan kahta eri vokaalia tai konsonanttia samaan sanaan, esimerkiksi tuoli [tooli] ja napa [papa]. (Savinainen-Makkonen & Kunnari 2012a, 122.) 12
13 Omissiossa lapsen tuottamasta tuotoksesta katoaa äänne tai tavu kokonaan. Lapsen tuotosta verrataan tällöin aikuisen tuottamaan tavoitesanaan. Metateesistä puhutaan, kun lapsen puheessa sanan sisällä esiintyvät konsonantit vaihtavat paikkaa, esimerkiksi tavara [tarava]. (Savinainen- Makkonen & Kunnari 2012a, 123.) Substituutiossa äänne korvautuu toisella. Syynä substituutioon on usein sanassa esiintyvä äänne, joka lapsen on vielä hankala tuottaa, esimerkiksi motorisesti vaikeat /s/ ja /r/, esimerkiksi sanassa hiiri [hiili]. Sijaispidennys muistuttaa substituutiota, mutta siinä puuttuva konsonantti korvataan venyttämällä sanassa olevaa vokaalia, esimerkiksi hyrrä [hyyä]. (Savinainen-Makkonen & Kunnari 2012a, 126.) Fonologisen viimeistelyn kausi sijoittuu koulun alkuun. Tämä kauden aikana omaksutaan viimeistenkin konsonanttien, kuten /r/, /s/ ja /l/, ja niiden muodostamien yhdistelmien oikea foneettinen asu. Mikäli lapsi ei ole kouluiän kynnyksellä vielä oppinut kaikkien äänteiden oikeaoppista foneettista asua, lapsi ei tule sitä todennäköisesti oppimaan itse, vaan puheterapia on tarpeen. Lapsista suurimmalla osalla puhe on alaluokilla kehittynyt virheettömäksi. (Savinainen- Makkonen & Kunnari 2012b, 127.) 13
14 3 KERRONNALLINEN KIELI Kerronnallisuudesta puhuttaessa törmätään usein käsitteiden laajaan kirjoon. Kertomuksesta eli narratiivista puhuttaessa kyseessä on todellisuuden tai mielikuvituksen tapahtumien kielellistäminen sanalliseen muotoon. (Suvanto & Mäkinen 2011, 63). Suvannon ja Mäkisen (2011, 63) mukaan eri tieteiden aloilla on omia, hieman toisistaan eroavia määritelmiä, mutta yhteistä näille kaikille on, että kertomuksessa kuvataan yleensä useampaa kuin yhtä tapahtumaa ja että tapahtumat rakentuvat ajallisesti ja syyseuraussuhteiltaan järkevästi kuulijalle ymmärrettävään muotoon. Narratiivien eli kertomusten tutkimuksessa käsitteiden käyttö vaihtelee riippuen tutkijan omasta näkemyksestä. Käsiteparin tarina ja kertomus käyttö varioi paljon; ne mielletään toistensa synonyymeiksi ja niitä käytetään rinnakkain (Mäkinen & Kunnari 2009, 104) tai erotellaan erillisiksi käsitteiksi (Hänninen 2010; Suvanto 2012). Hännisen (2010, 161) mukaan mieleen syntyneestä merkitysrakenteesta käytetään käsitettä tarina, jonka monenlaisia muotoja kertomukset ovat. Myös Suvanto (2012, 21) erittelee kertomuksen lasten kertomiksi erilaisiksi tulkinnoiksi annetusta tarinasta, esimerkiksi kuvasarjasta. Tässä työssä näitä kahta käsitettä käytetään Suvannon (2012, 21) määritelmän mukaisesti kahtena toisistaan erillisenä käsitteenä. 3.1 Kerronnallisen kielen kehittyminen Lapsen taidon kertoa tarinoita mahdollistavat vanhemmat, jotka ovat keskustelleet lapsen kanssa tapahtumista, joihin perhe on osallistunut. Innostavana tekijänä toimivat myös lapsen ja aikuisten yhteiset jaetut kuvitteelliset leikit, joita on kielen avulla johdateltu eteenpäin. Leikkien kautta lapsi heijastaa omia kokemuksiaan, joita aikuisen on mahdollista laajentaa ja pidentää pidempiaikaisemmiksi tapahtumaketjuiksi. (Lyytinen 2003, 57.) Tarinoiden avulla lapsi ilmaisee omia tunteitaan ja ajatuksiaan muille. Lapsi voi puhua tarinoita kertoessaan häntä kiinnostavista asioista, mikä osaltaan innostaa lasta tuottamaan kertomuksia. (Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen, Ruoppila 2006, 46.) Kertomus on täten lapselle tapa olla vuorovaikutuksessa 14
15 vanhempiensa ja muun ympäristön kanssa ja jakaa heidän kanssaan lapselle merkityksellisiä kokemuksia. Narratiivinen kehitys sisältää useita osatekijöitä, joiksi voidaan laskea muun muassa kyky kuvata ja ymmärtää tapahtumia, joilla on keskenään ajallinen ja kausaalinen yhteys, kyky muodostaa sidosteisia diskursseja käyttäen kielen sidoskeinoja, kyky erottaa kanoninen eikanonisesta ja huomata kertomuksen eri tapahtumien tarpeellisuus ja todennäköisyys. Jotta lapsi pystyy rakentamaan johdonmukaisen kertomuksen, on hänen otettava huomioon kertomuksessa esiintyvien toimijoiden roolit sekä kertomuksen aikana vaihtuvat ajat ja ympäristöt. Edellä mainittujen taitojen voidaan olettaa olevan käytössä lasten itse tuottamissa tarinoissa. (Nelson 1996, 190.) Mentaalinen malli lasten kerrontataidoille syntyy jo puheen kehityksen esileksikaalisen kauden aikana. Symbolisen leikin kehittyminen mahdollistaa lapsen leikkeihin tilanteita, joissa lapsi esittää yksittäisiä, pieniä tapahtumia, esimerkiksi laittaa ruokaa. Näissä leikeissä on havaittu kerronnan keskeisiä rakennepiirteitä. Aikuisen kielellistäessä lapsen leikkiä, esimerkiksi juuri symbolileikkiä, hän antaa lapselle skriptinomaisen mallin, joka kuvaa kertomuksen rakennetta ja merkityksiä. Lapsi alkaa käyttää vastaavanlaisia malleja itse kielen kehityksen edetessä. (Suvanto & Mäkinen 2011, ) Mentaaliset edustukset (MER) eli arkipäiväisistä toiminnoista tapahtuneet yleistykset ovat tärkeässä osassa kerronnan kehityksessä, sillä ne ovat perusta lapsen abstraktin ajattelun kehityksessä. (Nelson 1996, 15.) Näiden yleistyksien kielellistäminen kerrottuun muotoon, eli saduiksi ja kertomuksiksi, on narratiivisen kehityksen ensimmäinen vaihe. (Nelson 1996, 217.) Kaksi ja puolivuotiaat pystyvät jo tulkitsemaan mentaalisten edustusten elementtejä. Tämän jälkeen lapsi pystyy kuuntelemaan toisen henkilön satua, tarinaa tai suunnitelmaa ja kykenee yhdistämään sen omaan tarinaansa tai muistoonsa. Vaikeuksia aiheuttavat tarinat tai kertomukset, jotka eivät vastaa lapsen omia tapahtumaedustuksia tai skriptejä. Lapsi saattaa tällöin muodostaa tarinan tapahtumat omien, hänellä käytössä olevien mentaalisten edustusten mukaan. Tämän vaiheen aikana ovat virheet ja väärinkäsitykset tavallisia, ja lapsi saattaa pyytää tarinan kerrottavan hänelle yhä uudestaan ja uudestaan. Lapsi pystyy lopulta muodostamaan tarinan saatavilla olevien mentaalisten edustustensa avulla. 6 8-vuoden iässä useimmat lapset pystyvät rakentamaan tällaisia keksittyjä, kuvitteellisia kertomuksia. (Nelson 1996, 217.) Toisen ikävuoden lopulla lapsen kielestä on mahdollista löytää ensimmäisiä merkkejä kertomuksista. Nämä kertomukset koostuvat yksittäisistä tapahtumista ja asioista, jotka lapsi tuo puheessaan ilmi, ja ovat suurelta osin aikuisten tuottamia. (Lyytinen 2003, 57.) Aikuinen tuo kertomuksiin yksityiskohtia ja vie juonta eteenpäin. Näihin kuvattuihin tapahtumiin lapsi on 15
16 osallistunut yhdessä vanhempansa kanssa. Lapsi osallistuu näiden tarinoiden kertomiseen omien kykyjensä pohjalta. (Nurmi ym. 2006, 44.) Oma-aloitteisesti lapset kertovat tarinoita 2 3-vuotiaina (Nurmi ym. 2006, 46). Lapsen kielitaidon ja muistin kehittyessä hän alkaa kertoa kertomuksia, joiden pohjana ovat hänen omat muistikuvansa. Näissä kertomuksissa esiintyvät yksityiskohdat ovat olleet tapahtumissa merkityksellisiä ja koskettavia lapselle. Ne esitetään myös menneessä aikamuodossa, koska ne ovat jo tapahtuneita asioita. (Lyytinen 2003, 57.) Vähitellen lapsi keksii kuvitteellisia tapahtumia. Mielikuvissa saattavat jännittävät sadut ja tapahtumat yhdistyä lapsen elämään ja tarinat voivat kuulostaa hurjiltakin. Nämä tarinat kertovat lapsen vilkkaasta mielikuvituksesta ja ovat tyypillisiä alle kouluikäisille lapsille. (Lyytinen 2003, 58.) Lapsen puheessa alkaa kahden ja kolmen ikävuoden vaiheilla esiintyä tarinoiden kertomista juteltaessa vanhempien kanssa erilaisista tapahtumista (Lyytinen 2003, 59). Kolmivuotiaiden kertomuksista on vähitellen löydettävissä lauseiden välisiä merkityksiä luovien sidossanojen käyttöä, jolloin kuulija ymmärtää paremmin tarinan aikaa ja syy-seuraussuhteita. Kuvasarjakerronnassa kolmivuotias kertoo jo kuvan toiminnoista ja mahdollisesti liittää niiden kuvailuun henkilökohtaisia asioita. Aikuisen tuki on vielä tarpeen kerronnan etenemisen kannalta. (Suvanto & Mäkinen 2011, ) 3 5-ikävuoden aikana spontaanisti kerrottujen tarinoiden pituus ja yksityiskohtien määrä kasvavat. Tapahtumien yhdistäminen alkaa vähitellen kehittyä, ja kolme ja puolivuotiaat yhdistävät keskimäärin kaksi tapahtumaa kertomuksissaan. Neljän vuoden iässä lapsi yhdistää jo useampia tapahtumia, mutta tämän ikäiselle kertojalle tyypillistä on tapahtumien poisjättäminen, niin sanottu ylihyppely. Tämä voi vaikeuttaa tarinan ymmärrettävyyttä, mikäli lapsi jättää kertomuksen kannalta oleellisia tapahtumia pois. (Lyytinen 2003, 59.) Kertomusten temporaalisuus alkaa vakiintua, ja sidoskeinojen käyttö sekä rakenteelliset yksiköt lisääntyvät. Lapsi löytää yhteyden ympäröivän maailman ja mielen välillä ja oppii asettumaan toisten asemaan. Näiden taitojen kehittymisen ansiosta lapsen kertomuksista on löydettävissä evaluoivien eli arvioivien ilmauksien käyttöä, joka ilmenee muun muassa sanojen tietää tai luulla käyttönä. Näiden tunnetilojen kuvauksien lisäksi puheeseen ilmaantuu sekä suoria että epäsuoria puhelainauksia. (Suvanto & Mäkinen 2011, 75.) Viisivuotiaan kertomus on jo lyhyt, ajallisesti oikein etenevä, rakenteeltaan suhteellisen johdonmukainen kertomus (Nurmi ym. 2006, 46; Lyytinen 2003, 59.) Kertomuksissaan lapset käyttävät viittauskeinoja, esimerkiksi pronomineja ja konjunktioita. Näiden avulla kertomus on entistä yhtenäisempi ja koherentimpi, ja kertominen on aikaisempaa sujuvampaa. Kertomus on sisällöltään semanttisesti ja syntaktisesti monimutkaisempi kuin aikaisemmin, ja se kerrotaan joko preesens- tai imperfektimuodossa. Viisivuotiaiden kertomuksista saattaa vielä jäädä puuttumaan 16
17 toimintakuvaus ja tarinan päätös, kun taas alkusysäys on aina löydettävissä. (Suvanto & Mäkinen 2011, 75.) Kuusivuotiaan kertomuksesta on löydettävissä tarinan tärkeät yksityiskohdat; kuka teki, mitä ja missä järjestyksessä sekä miten tarina päättyi. (Lyytinen 2003, 59.) Tämän ikäisten lasten kertomukset ovat viisivuotiaita monitasoisempia. Kuusivuotiailla on jo olemassa tieto eri tarinatyyleistä, mutta he eivät vielä pysty muotoilemaan tietoaan tietyn rakenteen, esimerkiksi ongelmanratkaisun, mukaisesti. Kerrontataidot kehittyvät edelleen aina varhaisaikuisuuteen saakka. (Suvanto & Mäkinen 2011, 76.) Kerrontataidot ovat elävä ja jatkuvasti käyttötilanteidensa kautta kehittyvä ja muotoutuva kokonaisuus, johon vaikuttavat paitsi kertojan omat taidot myös kuuntelija sekä tilanne. Lapsi tarvitsee kahdenlaista vuorovaikutusta kerrontatilanteiden hallitsemiseksi. Aikuisen kanssa lapsi saa helposti puheenvuoron, häntä kannustetaan ja rohkaistaan jatkamaan. Lasten välisessä vuorovaikutuksessa lapsi saattaa joutua tekemään työtä kuunnellakseen, saadakseen puheenvuoron sekä herättääkseen muiden lasten mielenkiinnon. Lapsi oppii samalla seuraamaan muita ja heidän kiinnostuksen tasoaan. Kannustuksen saaminen muilta lapsilta voi myös olla vähäisempää aikuiseen verrattuna. (Lyytinen 2003, 58.) Aikuinen toimii alussa mallina antaen omalla kerronnallaan kehyksen, jonka varaan kertomus muodostuu. Aikuinen tuo sisällöllistä tietoa johdatellen lapsen kerrontaan mukaan ollen aluksi hallitseva keskustelukumppani. (Heimonen & Launonen 2007, 28.) Lasten kertomusten tarkkuus ja pituus saattavat vaihdella riippuen siitä, kuka on tarinan kerronnan kohde. Aikuisille kerrotut tarinat ovat yleensä pidempiä kuin lapsille kerrotut. Mikäli tarinaa kerrotaan tutulle henkilölle, on hänen kanssaan jo aikaisemmin jaettu joitain tarinaan liittyviä kokemuksia, jotka lapsi saattaa jättää kertomatta, sillä ne oletetaan jo olevan kerrottuja ja täten tuttuja. Tuntemattoman aikuisen kanssa näitä jaettuja yhteisiä kokemuksia sen sijaan ei ole, ja lapsen on todettu kertovan tällaisille henkilöille yksityiskohtaisempia tarinoita. (Lyytinen 2003, 58.) Vanhempien lastensa kanssa keskusteltaessa käyttämillä kommunikaatiotavoilla on myös vaikutusta lapsen kieleen. Mikäli vanhemmat ovat käyttäneet runsaasti tarkentavia kysymyksiä, kuten kuka, mitä ja miksi, ovat he ohjanneet lasta syy-seuraus-suhteita käsittelevään ja tarkastelemaan ajatteluun sekä tarkkaan kielelliseen ilmaisuun. Lapset alkavat käyttää näitä tekijöitä myös omassa puheessaan. Lapsen ja aikuisen yhteisillä satukirjan lukemishetkillä on myös merkitystä kerrontataitojen kehittymisessä. Näiden hetkien kautta lapsi kiinnittää huomiota kirjoitetun kielen avulla kuvattuihin tapahtumasarjoihin (Lyytinen 2003, 59). Näitä tapahtumasarjoja aletaan pian mallintaa yhteisissä leikeissä muiden lasten kanssa. Tarinoiden 17
18 kielellisillä rakenteilla ja niiden aikaisella oppimisella on yhteys myös lukutaidon oppimiseen. (Lyytinen 2003, 58 59, 61.) Kertovan tekstin yksi ominaispiirre on sen sisällön sijoittuminen aika-akselille. Kertomukset sisältävät tapahtumia ja tapahtumasarjoja, joissa tulee esiin ihmisille jossain elämänsä vaiheessa tapahtuneita tapahtumia sekä niiden syitä ja seurauksia. (Korpijaakko-Huuhka 2007, 18). Lapset ovat erittäin hyviä muistamaan ajallisia jaksoja, erityisesti niitä, joilla on kausaalisia yhteyksiä. Nämä toisiinsa yhteydessä olevat jaksot ovat narratiivisen rakenteen tärkeimpiä rakenneosia. Mikäli narratiivi nähdään kahtena tai useampana tapahtumana, jotka ovat ajallisesti yhteenkuuluvia, peräkkäisyyttä prosessoiva kyky saattaa olla riittävä kognitiivinen pohja tarinoiden tuottoon ja tulkintaan. (Nelson 1996, 190.) Kertomuksen muodostamisen mahdollistaa kertovan kielenkäytön keskeisten piirteiden hallinta. Tapahtumien ajallista etenemistä kuvataan verbien aikamuotojen sekä temporaalisten sidoskeinojen kautta. Näiden sidoskeinojen, esimerkiksi ajan adverbien ja adverbiaalien, avulla kertomukseen luodaan jatkuvuutta, ja paikanilmausten kanssa ne muodostavat kertomuksen ajallispaikallisen kehyksen. (Korpijaakko-Huuhka 2007, 18). Korpijaakko-Huuhkan (2007, 18) mukaan muita mahdollisia kertomuksen yhteenliittämisen keinoja ovat erilaiset viittauskeinot ja presupponointi. Sanojen toisto ja korvaaminen eri sanaluokkien sanoilla ovat esimerkkejä mahdollisista viittauskeinoista. Presupponoinnilla tarkoitetaan edellisestä lauseesta tutuksi tulleen subjektin toistamatta jättämistä uudessa lauseessa, koska tekijä on jo entuudestaan tunnettu. Pystyäkseen kertomaan kokonaisen ja ehjän tarinan lapsen tulee muistaa kertomuksesta tiettyjä osatekijöitä. Näitä ovat alkutilanne, tarinan olennaiset tapahtumat, tarinan hahmot, hahmojen päämäärät, aikeet ja ratkaisu. (Lepola, Peltonen & Korpilahti 2009, 124.) Nelsonin (1996, 190) mukaan narratiivisen diskurssin kehittyminen ei ole mahdollista ennen kuin kieli on kokonaisuudessaan opittu. Kertomusten luominen vaatii kielellisiä taitoja, jotka vaativat melko monimutkaisen kielellisen kompetenssin hallintaa. Kertojan tulee esimerkiksi kyetä luomaan ja pitämään mielessä representaatio kielellisesti muodostetusta monimutkaisesta todellisuudesta sekä lingvistisesti että kognitiivisesti. Kerrontataitojen on todettu olevan hyvä lapsen koulumenestyksen ennustaja, sillä nämä taidot ovat yhteydessä lukutaidon oppimiseen sekä lasten sosiaalisiin suhteisiin. Lapsilla, joiden lukeminen on heikkoa, on vaikeuksia tarinan rakenteen hahmottamisessa, muistiin palauttamisessa ja oikeiden aikamuotojen löytämisessä ikätovereitaan enemmän. (Lyytinen 2003, 59.) 18
19 3.2 Kerrontatehtävät Kertomusten eri muodot ovat yhtä moninaiset kuin kertomusten kertojat; jokaisella on omanlaisensa tapa. Kertomusten rakentumista ohjaava tekijä on tarinan mentaalinen malli, skeema. Skeeman avulla kertomukseen tuotetaan piirteet, jotka oletetaan kertomuksessa olevan. Skeema sisältää intuitiivista tietoa niistä elementeistä, joiden avulla tarina on mahdollista tunnistaa juuri omaksi diskurssikseen eikä miksikään muuksi. (Suvanto & Mäkinen 2011, 67.) Kerronnalta odotetaan paitsi tiettyjä elementtejä, myös näiden elementtien välistä sidoksisuutta. Tätä kerronnan sidoksisuutta kutsutaan koheesioksi. Sidoskeinot mahdollistavat sen, että kerronnan ilmaukset liittyvät toisiinsa luoden näin yhtenäisen kertomuksen. Koheesion avulla on mahdollista luoda tarinan kokonaisvaltaista yhtenäisyyttä eli koherenssia. (Suvanto & Mäkinen 2011, 68.) Viittaukset tarinan henkilöihin ovat keskeisiä kertomuksen sidoskeinoja. Mikäli nämä viittaukset puuttuvat, kuulija ei pysty seuraamaan kertomuksen aikana teemojen vaihtelua ja tekemään päätelmiä siitä, kuka tekee milloin mitäkin. (Korpijaakko-Huuhka 2007, 21.) Kertomuksen tuottamisen tapoja on useita. Uudelleenkerronnassa lapsi tuottaa jo aiemmin kerrotun tarinan uudelleen omin sanoin (Lyytinen 2003, 59). Lapselle voidaan joko lukea tarina tai esimerkiksi katsotaan lyhyt animaatio televisiosta, jonka lapsi tämän jälkeen tuottaa mahdollisimman tarkasti alkuperäistä tarinaa mukaillen. Kerronnan tukena voidaan käyttää pelkästään aikaisemmin kuultua tarinaa, aiemmin nähtyä kuvasarjaa tai sekä kuultua että nähtyä materiaalia. (Suvanto & Mäkinen 2011, 65.) Tästä lapsen tuottamasta kertomuksesta on mahdollista päätellä, miten hyvin lapsi oli keskittynyt kuuntelemaan tarinaa, miten lapsi on ymmärtänyt tarinan tapahtumat sekä juonen kulun ja miten hyvin hän muistaa tarinan yksityiskohtia. (Lyytinen 2003, 59.) Uudelleen kerrotun kertomuksen avulla voidaan täten tutkia tarinan ymmärtämistä (Nurmi ym. 2006, 46). Myös lapsen kielitaito ja kyky hahmottaa tapahtumien ajallista järjestystä heijastuvat lapsen muodostamissa kertomuksissa. (Lyytinen 2003, 59.) Tarinan luomisella tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsen tulee kertoa tarina yksittäisen kuvan tai kuvasarjan avulla. (Suvanto & Mäkinen 2011, 65.) Kuvasarjan pohjalta luodun kertomuksen avulla on helpompi analysoida kertojan tarkoituksia ja kertomuksen asianmukaisuutta kuin lapsen täysin itse tuottamista kertomuksista. Kuvasarja on myös tutkittavien osalta kaikille periaatteessa sama, joten kertomusten vertailu keskenään mahdollistuu sekä rakenteen että kielen osalta. (Rinta-Homi & Peltonen 2011, 74). Lapsi voi myös tuottaa itse haluamastaan aiheesta kertomuksen tai sadun, jonka tuottamisen tukena ei käytetä kuvasarjaa tai yksittäistä kuvaa, sadutusmenetelmän tyyppisesti (ks. luku 4). Tässä tutkimuksessa lapsia houkuteltiin kertomaan omanlaisensa kertomus valmiin kuvasarjatarinan avulla. 19
20 3.3 Kerrontataitojen analysointimenetelmät Kertomusten analysointimenetelmiä on runsaasti. Useiden menetelmien käyttäminen juontuu siitä, että tutkimuksissa tarkastellaan kertomusten eri rakennetasoja. Toisaalta juuri näiden rakennetasojen ansiosta on kertomuksista mahdollista saada monipuolista tietoa. Kertomuskielioppien (story grammar) avulla on mahdollista mallintaa tarinan kannalta olennaisten episodien tapahtumat, jotka kietoutuvat ongelmien ja niiden ratkaisujen ympärille. Näiden mallien keskiössä ovat klassiset lasten kertomukset, ja ne esittävät kertomukset hierarkkisina ja toistuvina, jolloin tarinaa monimutkaistavia tapahtumia voi esiintyä rajattomasti. Niiden tarkoituksena on selittää niitä mekanismeja, joiden avulla lapset ja ihmiset ylipäätään ymmärtävät ja tulkitsevat tarinoiden merkityksiä. Näiden analyysien avulla on voitu osoittaa, että tarinoiden eri osatekijöiden muistamiseen vaikuttaa niiden merkitys koko tarinaan suhteutettuna. (Nelson 1996, 187.) Paljon käytetty kertomuskielioppi on Steinin ja Glennin (1979) alun perin Labovin (1972) tutkimuksiin perustavasta mallista muodostama tapa tarkastella tarinan semanttista rakennetta. Kertomuskieliopin avulla on mahdollista kuvata niitä piirteitä, joita hyvin muodostuneessa tarinassa tulisi olla (Mäkinen & Kunnari 2009, 105). Tarina on mahdollista jakaa kertomuskieliopin mukaan kuuteen eri pääkohtaan. Kertomus alkaa alkutilanteen kuvauksella (setting). Se esittelee tarinan hahmot, sosiaalisen ja fyysisen ympäristön. Tarinan juoni käynnistyy alkusysäyksellä (initiating event), kun alkutilanteessa tapahtuu jokin muutos. Se saa päähenkilön muodostamaan suunnitelmia (internal response, internal plan). Seuraavan pääkohdan, yrityksen (attemp) aikana päähenkilö pyrkii ratkaisemaan muutoksen aiheuttaman ongelman tekemänsä suunnitelman avulla. Toiminnan tuloksena on mahdollista tulkita tarinasta tiettyjä seurauksia (consequence). Tarinan viimeisessä pääkohdassa kuvataan sitä, miltä hahmosta tuntui tavoitteen saavuttamisen jälkeen, eli hänen reaktionsa (reaction). Kertomuksen ytimen muodostaa alkutilanteen kuvaus ja sitä seuraava, vähintään yksi, episodi. Episodi kertoo mitä joku teki jollekin ja mitä tästä toiminnasta seurasi. (Stein & Glenn 1979, ) Kertomuksille tunnusomainen episodi muodostuu alkusysäyksestä, toiminnasta ja sen seurauksesta. Kertomus voi sisältää myös useita episodeja. (Suvanto 2007, 40.) Sisältöyksikköanalyysin (liite 1.) avulla on mahdollista tarkastella kertomuksen mikrorakennetta eli kertomuksen lauseiden ja virkkeiden merkitystä sekä lauseiden välisiä merkityssuhteita (Mäkinen & Kunnari 2009, 104). Sisältöyksiköt toteuttavat tarinan alkuasetelman, tapahtumat ja päätöksen. Sisältöyksiköt ovat toiminnallisia sisältökategorioita, jotka kuvaavat tarinan tapahtumia. (Rinta-Homi & Peltonen 2011, 76.) Riina Peltonen (2011) ja Elina Rinta-Homi 20
Lapsen tyypillinen kehitys. -kommunikaatio -kielellinen kehitys
Lapsen tyypillinen kehitys -kommunikaatio -kielellinen kehitys Kielellinen kehitys Vauvalla on synnynnäinen kyky vastaanottaa kieltä ja tarve olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa Kielellinen kehitys
LisätiedotSisällys. Sisällys. Esipuhe...13. 1 Äänteellisen kehityksen peruskäsitteet...17. I Äänteellisen kehityksen edellytykset
Sisällys Esipuhe...13 1 Äänteellisen kehityksen peruskäsitteet...17 1.1 Äänteiden tuotto...17 1.1.1 Vokaalit...18 1.1.2 Konsonantit...19 1.2 Fonologia...22 1.3 Foneettinen kirjoitus...23 I Äänteellisen
LisätiedotPUHU MINULLE KUUNTELE MINUA
Helsingin terveyskeskus poliklinikka Puheterapeutit: K. Laaksonen, E. Nykänen, R. Osara, L. Piirto, K. Pirkola, A. Suvela, T. Tauriainen ja T. Vaara PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA Lapsi oppii puheen tavallisissa
LisätiedotKielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin)
Erityispedagogiikan koulutus Kommunikaatiokurssin luento 2010 Dosentti Elina Kontu Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K. 2007. Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin)
LisätiedotVarhainen leikki ja sen arviointi
Varhainen leikki ja sen arviointi Paula Lyytinen Jyväskylän yliopisto Psykologian laitos Hyvä Alku messut 2.9.2004 Leikin sisällöt eri ikävaiheissa Esine- ja toimintaleikit (0-3 v) Eksploratiiviset Funktionaalis-relationaaliset
LisätiedotEväspussi. Onko lähipiirissä esiintynyt hitautta tai vaikeutta lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa? Millaista?
Liite Pienten Kielireppuun. Eväspussi Oman äidinkielen vahva hallinta tukee kaikkea oppimista. Tämän vuoksi keskustelemme kielten kehityksestä aina varhaiskasvatuskeskustelun yhteydessä. Kopio Kielirepusta
LisätiedotKielten rikas maailma jo ennen sanoja Kielen oppimisen varhaisvaiheet, tuen tarpeen tunnistaminen ja tukemisen keinot
Kielten rikas maailma jo ennen sanoja Kielen oppimisen varhaisvaiheet, tuen tarpeen tunnistaminen ja tukemisen keinot Marja-Leena Laakso Varhaiskasvatuksen, erityisesti lapsi- ja kehityspsykologian professori,
LisätiedotRutiininomaisten tapahtumaseurantojen mallit
Kielen kehitys Lapsi oppii yhdistämään äänteitä pystyy kokoamaan niistä merkityksellisiä sanoja Kyky tuottaa äänteitä, kyky erottaa äänteet toisistaan Tunne- ja eleilmaisun kehittyminen fonologisen järjestelmän
Lisätiedot7.LUOKKA. Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet. Laaja-alainen osaaminen. Opetuksen tavoitteet
7.LUOKKA Opetuksen tavoitteet Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen T1 edistää oppilaan taitoa pohtia englannin asemaan ja variantteihin liittyviä ilmiöitä ja arvoja antaa oppilaalle
LisätiedotAlberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi
Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi 1. Milloin lapsenne otti ensiaskeleensa? 2. Minkä ikäisenä lapsenne sanoi ensisanansa? Esimerkkejä ensisanoista (käännöksineen):
LisätiedotAlkukartoitus Opiskeluvalmiudet
Alkukartoitus Opiskeluvalmiudet Päivämäärä.. Oppilaitos.. Nimi.. Tehtävä 1 Millainen kielenoppija sinä olet? Merkitse rastilla (x) lauseet, jotka kertovat sinun tyylistäsi oppia ja käyttää kieltä. 1. Muistan
LisätiedotArkipäivä kielen kehittäjänä
Arkipäivä kielen kehittäjänä Päivi Homanen 18.3.2013 Jyväskylä Ajatusta arkeen se on siinä! Päivä täyttyy lukemattomista tilanteista, joissa voi harjoittaa lapsen kieltä ja kuuloa. Joka päivä Syödään Puetaan
Lisätiedot9.2.3. Englanti. 3. luokan keskeiset tavoitteet
9.2.3. Englanti Koulussamme aloitetaan A1 kielen (englanti) opiskelu kolmannelta luokalta. Jos oppilas on valinnut omassa koulussaan jonkin toisen kielen, opiskelu tapahtuu oman koulun opetussuunnitelman
LisätiedotAAC -menetelmien sovellus kehitysvammahuoltoon. Kirsi Vainio 24.3.2011
AAC -menetelmien sovellus kehitysvammahuoltoon Kirsi Vainio 24.3.2011 1 Kommunikointi Tarkoittaa niitä keinoja joilla ihminen on yhteydessä toisiin Merkittävä tekijä ihmisen persoonallisuuden muodostumisessa
LisätiedotPäivi Homanen Satakieliohjelma 17.1.2013 Tampere
Päivi Homanen Satakieliohjelma 17.1.2013 Tampere LAPSET OVAT ERILAISIA SOSIAALINEN LAPSI Jos kommunikaatiotaidot vielä heikot Huomioidaan aloitteet Jatketaan lapsen aloittamaa keskustelua Jutellaan kahden
LisätiedotKUN LUKEMINEN ON HANKALAA. Helena Sorsa
KUN LUKEMINEN ON HANKALAA Helena Sorsa Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet Lukivaikeus dysleksia fonologinen häiriö: henkilö ei kykene muuttamaan lukemaansa puheeksi näkee sanat, mutta ei löydä äänneasua
LisätiedotMusiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan musiikkia (PWR1) Valitaan värejä, kuvia tai symboleja erilaisille äänille.
Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan musiikkia (PWR1) Valitaan värejä, kuvia tai symboleja erilaisille äänille. Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan (PWR1) Valitaan
LisätiedotOppilas keskustelee ryhmässä ja tuo esille mielipiteitään. Oppilas osallistuu luokan ja koulun ilmaisuesityksiin. Oppilas harjoittelee
AI 6. lk Arvioitavat tavoitteet Vuorovaikutustilanteissa toimiminen (T1, T2, T3, T4) Tekstien tulkitseminen (T5, T6, T7, T8) Hyväksytty (5) Välttävä (6-7) Oppilas saa arvosanan 6, Oppilas saa arvosanan
LisätiedotLIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan
LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan 1. Motoriset taidot Kehon hahmotus Kehon hallinta Kokonaismotoriikka Silmän ja jalan liikkeen koordinaatio Hienomotoriikka Silmän ja käden
LisätiedotVieraan kielen B1-oppimäärän opetuksen tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokalla 6
B1- RUOTSI VL.6-9 6.LUOKKA T1 auttaa oppilasta jäsentämään käsitystään kaikkien osaamiensa kielten keskinäisestä suhteesta T2 auttaa oppilasta hahmottamaan opiskeltavan kielen asemaa maailmassa ja sen
LisätiedotVoit lisätä tähän oman yksikkösi kuvan! Pateniemen päiväkodin toimintasuunnitelma
Voit lisätä tähän oman yksikkösi kuvan! Pateniemen päiväkodin toimintasuunnitelma 2018-2019 Toimintakulttuuri Toimimme sallivasti ja sensitiivisesti lasten kanssa yhdessä asioita tehden. Olemme lapsille
LisätiedotIlmaisun monet muodot
Työkirja monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin (ops 2014) Ilmaisun monet muodot Toiminnan lähtökohtana ovat lasten aistimukset, havainnot ja kokemukset. Lapsia kannustetaan kertomaan ideoistaan, työskentelystään
LisätiedotSukupolvien välistä vuorovaikutusta
Luetaan yhdessä verkoston syysseminaari 29.10. Hanna Pöyliö, KM Sanaston oppiminen kaunokirjallisuuden avulla Sukupolvien välistä vuorovaikutusta Lukumummi ja -vaari -toiminnassa vapaaehtoiset seniorit
LisätiedotAasian kieliä ja kulttuureita tutkimassa. Paja
Esittäytyminen Helpottaa tulevan päivän kulkua. Oppilaat saavat lyhyesti tietoa päivästä. Ohjaajat ja oppilaat näkevät jatkossa toistensa nimet nimilapuista, ja voivat kutsua toisiaan nimillä. Maalarinteippi,
LisätiedotLapsen kielen kehitys II. Kielen ja puheen kehityksen tukeminen. www.eksote.fi
Lapsen kielen kehitys II Kielen ja puheen kehityksen tukeminen www.eksote.fi Lapsi- ja nuorisovastaanotto Puheterapia 2010 PUHUMAAN OPPIMINEN Puhe on ihmisen tärkein ilmaisun väline. Pieni lapsi oppii
LisätiedotEsiopetuksen. valmistavan opetuksen. opetussuunnitelma
Esiopetuksen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma Nurmijärven kunta Varhaiskasvatuspalvelut Sivistyslautakunta x.1.2016 x www.nurmijarvi.fi Sisältö 1. Perusopetukseen valmistavan opetuksen lähtökohdat
LisätiedotLukuvalmiuksien kehittyminen varhaislapsuudessa
Lukuvalmiuksien kehittyminen varhaislapsuudessa Akatemiatutkija Minna Torppa (minna.p.torppa@jyu.fi) Luetaan yhdessä lapsen kanssa Koulutuspäivä, Aluehallintovirasto Joensuu 4.5.2018 JYU. Since 1863. 3.5.2018
LisätiedotSuomi toisena kielenä ja kirjallisuus vuosiluokat 1-2
Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus vuosiluokat 1-2 Vuosiluokat Opetuksen tavoite Vuorovaikutustilanteissa toimiminen Laaja-alainen osaaminen 1 T1 Rohkaista oppilasta harjoittamaan vuorovaikutus- ja
LisätiedotLukumummit ja -vaarit Sanavaraston kartuttamista kaunokirjallisuuden avulla
Kuka lukisi minut seminaari, Tampere 10.11.2017 Hanna Pöyliö, Niilo Mäki Instituutti Lukumummit ja -vaarit Sanavaraston kartuttamista kaunokirjallisuuden avulla @lukumummit 1 Hyvä sanastoharjoitus Sanasto
LisätiedotVoit lisätä tähän oman yksikkösi kuvan! Pateniemen päiväkodin toimintasuunnitelma
Voit lisätä tähän oman yksikkösi kuvan! Pateniemen päiväkodin toimintasuunnitelma 2017-2018 Toimintakulttuuri Muistamme kaikissa päivän hetkissä, että aikuinen on vuorovaikutuksen mallina. Toimimme sallivasti
LisätiedotTavoitteet Sisällöt Arvioinnin kohteet oppiaineissa ja hyvän osaamisen kuvaus
13.4.2 Vieraat kielet Vuosiluokkakokonaisuus 1-2 Oppimäärä: A1 Kieli: englanti Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen T1 Tutustutaan, mitä kieliä ja kulttuureita koulussa, lähiympäristössä
LisätiedotHELSINGIN ENSIKODIN PERHEKUNTOUTUS
HELSINGIN ENSIKODIN PERHEKUNTOUTUS Sisällysluettelo: 1. Vanhemmuus 2. Odotus ja synnytys 3. Vauva 0-2kk 4. Vanhemmuuden väliarviointi kun vauva 2kk 5. Vauva 2-6kk 6. Vanhemmuuden väliarviointi kun vauva
LisätiedotLapsen kielen kehitys I. Alle vuoden ikäisen vanhemmille. www.eksote.fi
Lapsen kielen kehitys I Alle vuoden ikäisen vanhemmille www.eksote.fi Lapsi- ja nuorisovastaanotto Puheterapia 2010 LAPSEN KIELEN KEHITYS Lapsen kieli kehittyy rinnan hänen muun kehityksensä kanssa. Puhetta
Lisätiedotparasta aikaa päiväkodissa
parasta aikaa päiväkodissa Lastentarhanopettajaliitto 2006 varhaiskasvatuksen laadun ydin on vuorovaikutuksessa lapsen kehitystä ja oppimista edistävät lapsen kiinnostus, uteliaisuus ja virittäytyneisyys
LisätiedotOppilas pystyy nimeämään englannin kielen lisäksi myös muita vieraita kieliä niitä kohdatessaan.
Englanninkielisen aineiston löytäminen Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen Kielellinen päättely Kielellisen ympäristön hahmottaminen Arvioinnin kohde Englannin kielen arviointikriteerit
Lisätiedot1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään
Satakieli-teesit 1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Lapsuus on arvokas ja merkityksellinen aika ihmisen elämässä se on arvojen ja persoonallisuuden muotoutumisen aikaa. Jokaisella lapsella on oikeus
LisätiedotLAUSEPANKKI luokkien lukuvuosiarviointiin
LAUSEPANKKI 1.-2. luokkien lukuvuosiarviointiin SUOMEN KIELI JA KIRJALLISUUS Mekaaninen lukeminen -Harjoittelet äänteitä ja kirjaimia. -Olet oppinut uusia äänteitä ja kirjaimia. -Osaat äänteet ja kirjaimet.
LisätiedotLAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA (LAPSEN VASU)
Lapsen nimi: LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA (LAPSEN VASU) Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan jokaiselle varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle yhdessä huoltajien kanssa. Se on henkilöstön ja
LisätiedotFinnish ONL attainment descriptors
Schola Europaea Office of the Secretary-General Pedagogical Development Unit Ref.: 2016-09-D-19-fi-3 Orig.: EN Finnish ONL attainment descriptors APPROVED BY THE JOINT TEACHING COMMITTEE AT ITS MEETING
LisätiedotKielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Tiina Siiskonen KT, erityisopettaja
Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa Tiina Siiskonen KT, erityisopettaja Miten kielenkehityksen vaikeudet ilmenevät? Kielenkehityksen vaikeudet näkyvät kielen ymmärtämisessä ja tuottamisessa eri
LisätiedotSuomen kielen Osaamispyörä -työkalu
Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu Tavoitteet Kohderyhmät Käyttö Suomen kielen Osaamispyörän tavoitteena on tehdä näkyväksi maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden suomen kielen osaamista. Osaamispyörä
LisätiedotMIKSI TUKIVIITTOMAT?
MITKÄ TUKIVIITTOMAT? Tukiviittomilla tarkoitetaan viittomamerkkien käyttämistä puhutun kielen rinnalla, siten että lauseen avainsanat viitotaan. Tukiviittomien tarkoituksena on tukea ja edistää puhutun
LisätiedotItsetunto. Itsetunto tarkoittaa ihmisen tunteita ja ajatuksia itsestään sekä sitä miten hän kunnioittaa ja arvostaa itseään.
Itsetunto Itsetunto tarkoittaa ihmisen tunteita ja ajatuksia itsestään sekä sitä miten hän kunnioittaa ja arvostaa itseään. Kaikista tärkein vaihe itsetunnon kehittymisessä on lapsuus ja nuoruus. Olen
LisätiedotOpetuksen suunnittelun lähtökohdat. Keväällä 2018 Johanna Kainulainen
Opetuksen suunnittelun lähtökohdat Keväällä 2018 Johanna Kainulainen Shulmanin (esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan: 1. sisältötietoon 2. yleiseen
LisätiedotVuosiluokkien 1 2 A1-kielen opetussuunnitelman perusteet
Vuosiluokkien 1 2 A1-kielen opetussuunnitelman perusteet Niina Sinkko/Suomalais-venäläinen koulu Suomi-Venäjä-Seura, pääsihteeri https://www.youtube.com/watch?v=f8rq_iugejc Yleisesti Paikalliset opsit
LisätiedotAivotutkimus kielenoppimisen edistäjänä
Aivotutkimus kielenoppimisen edistäjänä 15.3.2018 Kaisa Lohvansuu, FT JYU. Since 1863. 1 -Kieli ja aivot -Aivotutkimus: Mitä tutkitaan ja miksi? -Mitä hyötyä aivotutkimuksesta on? JYU. Since 1863. 2 Aivotutkimuksen
LisätiedotMiten tuen lasta, jolla on kielellinen erityisvaikeus
Miten tuen lasta, jolla on kielellinen erityisvaikeus 9.12.2015 Outi Jalkanen Outi Jalkanen 27.2.2007 1 Kielellinen erityisvaikeus, Käypä hoito 2010 Kielellinen erityisvaikeus (specific language impairment,
LisätiedotKOGNITIIVINEN KUNTOUTUS
KOGNITIIVINEN KUNTOUTUS Psykologi Nina Näyhä Osastonhoitaja Marja Nordling Psykiatrinen kuntoutumisosasto T9 Seinäjoen keskussairaala EPSHP 3.10.2007 Kuntoutusfoorumi OSASTO T9 18 kuntoutuspaikkaa selkeästi
LisätiedotLähtökohta. Lapsen kielellinen tukeminen päivähoidossa on kokonaisuus
Lähtökohta Kyky omaksua kieltä on lapsella syntyessään mutta sen kehittyminen riippuu ympäristöstä. Kielellisesti inspiroiva arki päivähoidossa Varhaiskasvatusmessut, 5.10.2012 Johanna Sallinen Kielen
LisätiedotVaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely
Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely Lähtökohtia Tavoitteena asiakkaan osallisuuden lisääminen. Asiakkaan kokemusmaailmaa tulee rikastuttaa tarjoamalla riittävästi elämyksiä ja kokemuksia. Konkreettisten
Lisätiedot1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus.
1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus. 1. Ympäristö a. Tässä jaksossa ympäristö rakennetaan pedagogiikkaa tukevien periaatteiden mukaisesti ja
LisätiedotAineistoista. Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin
Aineistoista 11.2.09 IK Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin Muotoilussa kehittyneet menetelmät, lähinnä luotaimet Havainnointi:
LisätiedotMonilukutaitoa kehittävän ilmiöopetuksen laatiminen. POM2SSU Kainulainen
Monilukutaitoa kehittävän ilmiöopetuksen laatiminen POM2SSU Kainulainen Tehtävänä on perehtyä johonkin ilmiöön ja sen opetukseen (sisältöihin ja tavoitteisiin) sekä ko. ilmiön käsittelyyn tarvittavaan
LisätiedotT3 ohjata oppilasta havaitsemaan kieliä yhdistäviä ja erottavia ilmiöitä sekä tukea oppilaan kielellisen uteliaisuuden ja päättelykyvyn kehittymistä
A2-VENÄJÄ vl.4-6 4.LUOKKA Opetuksen tavoitteet Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen T1 ohjata oppilasta havaitsemaan lähiympäristön ja maailman kielellinen ja kulttuurinen runsaus sekä
LisätiedotLEIKKIKOONTI. Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä ohjaajat
LEIKKIKOONTI Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä ohjaajat 21.5.2014 ESITYKSEN JÄSENTELY 1. Leikin filosofisia lähtökohtia 2. Leikki ja oppiminen 3. Leikki ja didaktiikka 4. Leikki ja pedagogiikka 5. Leikin
LisätiedotLukutaidon kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä luokalla
Lukutaidon kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä 1.-2. luokalla Jyväskylän yliopisto Kielellisen kehityksen yhteys lukutaitoon Esikielelliset Sanavarasto Lauseet ja taivutukset Kielellinen tietoisuus
LisätiedotOpetussuunnitelma ja selviytymisen kertomukset. Eero Ropo
Opetussuunnitelma ja selviytymisen kertomukset Tapaus Ahmed 2 3 Minuuden ja maailman kertomuksellisuus Itseä voi tuntea ja ymmärtää vain kertomuksina ja kertomusten kautta Oppimisen ja opetuksen ymmärtäminen
LisätiedotVanhan kertausta?(oklp410): Shulmanin(esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan:
Vanhan kertausta?(oklp410): Shulmanin(esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan: 1. sisältötietoon 2. yleiseen pedagogiseen tietoon 3. opetussuunnitelmalliseen
LisätiedotSaloilan päiväkodin toimintasuunnitelma
Saloilan päiväkodin toimintasuunnitelma 2018-2019 Toimintakulttuuri Puhallamme yhteen hiileen ajatuksella; kaveria ei jätetä. Huolehdimme kannustavasta, innostavasta ja positiivisesta vuorovaikutuksesta.
LisätiedotKommunikaatio ja vuorovaikutus
Kommunikaatio ja vuorovaikutus Vuorovaikutus Vuorovaikutusta on olla kontaktissa ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Vuorovaikutus on tiedostettua tai tiedostamatonta. Kommunikaatio eli viestintä Kommunikaatio
LisätiedotLapsi, sinä olet tähti!
Lapsi, sinä olet tähti! Lapsen osallisuus varhaiskasvatuksessa LTO, KT Piia Roos www.piiaroos.fi Päälle liimatut menetelmät vs. toimintakulttuurin kriittinen arviointi Mukaillen Fonsen & Parrila 2016 1.
LisätiedotMusiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä.
Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä. Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä... (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja
LisätiedotLasten kerrontataitojen arviointi: Miten ja miksi? Leena Mäkinen Ammatinharjoittaja Ilosana Tmi Lapsen kielen tutkimuskeskus, Oulun yliopisto
Lasten kerrontataitojen arviointi: Miten ja miksi? Leena Mäkinen Ammatinharjoittaja Ilosana Tmi Lapsen kielen tutkimuskeskus, Oulun yliopisto Kerronta eli narraatio Pragmatiikan piiriin kuuluvaa diskurssia
LisätiedotKulttuuritaidot Oppilas oppii tuntemaan Ranskaa ja ranskankielisiä alueita ranskankielisille kulttuureille ominaisia tapoja ja kohteliaisuussääntöjä
Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 B2 RANSKA VUOSILUOKKA: 8 VUOSIVIIKKOTUNTEJA: 2 Tavoitteet ymmärtämään erittäin selkeästi puhuttuja tai kirjoitettuja lyhyitä viestejä viestintää tavallisimmissa arkielämän
LisätiedotSUOMI L3-KIELEN OSAAMISTASON KUVAUKSET yläkoulu ja lukio
Schola Europaea Office of the Secretary-General Pedagogical Development Unit Ref.: 2017-01-D-38-fi-3 Orig.: EN SUOMI L3-KIELEN OSAAMISTASON KUVAUKSET yläkoulu ja lukio Language III attainment descriptors
LisätiedotKIELENOPPIJOITA TIEDONHANKINTA KESKIÖSSÄ KUUNTELEMALLA OPPIJA (AUDITIIVINEN) KIELEN KÄYTTÖ, VUOROVAIKUTUS NÄKEMÄLLÄ
KIELENOPPIJOITA KIELEN KÄYTTÖ, VUOROVAIKUTUS TIEDONHANKINTA KESKIÖSSÄ KUUNTELEMALLA OPPIJA (AUDITIIVINEN) TEKEMÄLLÄ OPPIJA (KINESTEETTINEN) LUOVA KIELENKÄYTTÄJÄ HOLISTINEN OPPIJA (KOKONAISUUDET TÄRKEITÄ)
LisätiedotNELJÄVUOTIAAN LAPSEN KASVU JA KEHITYS. Vanhempien, varhaiskasvatuksen ja neuvolan havainnointi- ja tiedonsiirtolomake
1 NELJÄVUOTIAAN LAPSEN KASVU JA KEHITYS Vanhempien, varhaiskasvatuksen ja neuvolan havainnointi- ja tiedonsiirtolomake LAPSEN HENKILÖ TIEDOT / VARHAISKAS- VATUKSEN TIEDOT Lapsen nimi Varhaiskasvatuspaikka
LisätiedotKielten oppimisen vaikeuksien ja lukivaikeuksien yhteydet
Kielten oppimisen vaikeuksien ja lukivaikeuksien yhteydet Leena Holopainen Professori Joensuun yliopisto Mitä ovat lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet (= lukivaikeudet, dysleksia)? Dysleksia on yksi
LisätiedotKäyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa, jonka tavoitteena on parantaa silmän-käden yhteistyötä ja
Leikkiä oppia liikkua harjoitella syödä nukkua terapia koulu päiväkoti kerho ryhmä haluta inhota tykätä jaksaa ei jaksa Käyttää pinsettiotetta, liikelaajuus rajoittunut, levoton. Suositellaan toimintaterapiaa,
LisätiedotSanoista tekoihin! Kielen, kulttuurin ja katsomusten moninaisuus varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Kirsi Tarkka
Sanoista tekoihin! Kielen, kulttuurin ja katsomusten moninaisuus varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa Kirsi Tarkka 12.11.2018 Rovaniemi Varhaiskasvatus otsikoissa! Päiväkodit sulkevat ovensa seurakunnalta
LisätiedotLukemisvaikeuden arvioinnista kuntoutukseen. HYVÄ ALKU- messut Jyväskylä, Elisa Poskiparta, Turun yliopisto, Oppimistutkimuksen keskus
Lukemisvaikeuden arvioinnista kuntoutukseen HYVÄ ALKU- messut Jyväskylä, 2.- 3.9. 2004 Elisa Poskiparta, Turun yliopisto, Oppimistutkimuksen keskus Tapa tunnistaa sanoja vaihtelee lukutaidon kehittymisen
LisätiedotMusiikkipäiväkirjani: Tutkitaan, improvisoidaan ja sävelletään (EIC1) Kerrotaan tarina eri äänteillä, äänillä tai melodioilla, joita on luotu yhdessä.
Musiikkipäiväkirjani: Tutkitaan, improvisoidaan ja sävelletään (EIC1) Kerrotaan tarina eri äänteillä, äänillä tai melodioilla, joita on luotu yhdessä. Musiikkipäiväkirjani: Tutkitaan, improvisoidaan...
LisätiedotOppilas tunnistaa ympäristöopin eri tiedonalat.
Ympäristöoppi 4.lk Arvioinnin tuki Arvioitavat tavoitteet 5 6-7 6=osa toteutuu 7=kaikki toteutuu T1 synnyttää ja ylläpitää oppilaan kiinnostusta ympäristöön ja opiskeluun sekä auttaa oppilasta kokemaan
LisätiedotLAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA
1 Lapsen nimi: Pvm: Keskusteluun osallistujat: LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Lapsen vasun tekeminen perustuu varhaiskasvatuslakiin. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Lapsen vasu) on varhaiskasvatuksen
LisätiedotIlo ja oppiminen näkyviksi
Ilo ja oppiminen näkyviksi -pedagoginen dokumentointi työmenetelmänä LTO, KT Piia Roos www.piiaroos.fi Nyt on pedagogiikan aika! Miten määrittelemme pedagogiikkaa? Mitä se tarkoittaa varhaiskasvatuksen
LisätiedotLAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA
LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA (Lapsen vasu) on päivähoidon henkilöstön ja vanhempien yhteinen työväline, jonka avulla luodaan yhteisiä tavoitteita ja sopimuksia siitä, miten kunkin lapsen yksilöllistä
LisätiedotIlo ja oppiminen näkyviksi! Pedagoginen dokumentointi työmenetelmänä
Ilo ja oppiminen näkyviksi! Pedagoginen dokumentointi työmenetelmänä LTO, KT Piia Roos (KT Liisa Ahonen) Mitä uusi Vasu tuo tullessaan? 1 Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin
LisätiedotJuniori-taulusto Kuvat lausetasoinen
Juniori-taulusto Kuvat lausetasoinen Evantia Juniori-taulusto on suunniteltu lasten sähköiseksi kommunikoinnin apuvälineeksi. Taulusto toimii ChatAble suomi - kommunikointisovelluksella. Evantia360 kommunikoinnin
LisätiedotTutkimus lapsen abstraktin ajattelun kehittymisestä Piaget n teorian mukaisesti
Tutkimus lapsen abstraktin ajattelun kehittymisestä Piaget n teorian mukaisesti Joonatan Porkkala PSw2.1 2017 2 1 Johdanto 1.1 Taustateoria Tutkimuksen taustateoriana on Piaget n teoria lapsen kognitiivisesta
LisätiedotLeena Nuutila & Eija Honkanen Haaga-Helia AOKK. Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 3.0 Ei sovitettu -lisenssillä.
Leena Nuutila & Eija Honkanen Haaga-Helia AOKK Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 3.0 Ei sovitettu -lisenssillä. Suomenkielen oppiminen ja oppimisvaikeudet Tämä on otsikkodia, kirjoita
LisätiedotElisse Heinimaa / Luentojen tekstit Tallinnassa ja Tartossa REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKAN PERIAATTEITA JA PERUSKÄSITTEITÄ
1 Elisse Heinimaa / Luentojen tekstit 3. - 4.5.2013 Tallinnassa ja Tartossa REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKAN PERIAATTEITA JA PERUSKÄSITTEITÄ REGGIO EMILIAN PÄIVÄKOTIEN KASVATUSAJATTELUN OMINAISPIIRTEITÄ: PÄIVÄKOTI
LisätiedotTERVETULOA PERHE- VALMENNUKSEEN!
TERVETULOA PERHE- VALMENNUKSEEN! Perhevalmennuksen tavoitteena on tukea ja vahvistaa vanhempia heidän hoito- ja kasvatustehtävässään jotta arki vauvan kanssa sujuisi hyvin. Valmennus toteutetaan vuorovaikutteisesti
LisätiedotKIELEN KEHITYS JA LASTEN PUHETERAPIA. Puheterapeutti Krista Rönkkö Coronaria Contextia
KIELEN KEHITYS JA LASTEN PUHETERAPIA Puheterapeutti Krista Rönkkö Coronaria Contextia 20.9.2017 Kielen kehitys ennen kouluikää: 7-9 kk Vauva jokeltelee monipuolisesti 10-15 kk Vauva osaa käyttää eleitä
LisätiedotJuttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi
JUTTUTUOKIO Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi Opettajan ja oppilaan välinen suhde on oppimisen ja opettamisen perusta. Hyvin toimiva vuorovaikutussuhde kannustaa,
LisätiedotKuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto
Kuvattu ja tulkittu kokemus Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu 15.4.2011 VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Esityksen taustaa Tekeillä oleva sosiaalipsykologian väitöskirja nuorten naisten ruumiinkokemuksista,
LisätiedotLapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma
Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma 1 Kurikka lapsen nimi Kansilehteen lapsen oma piirros Lapsen ajatuksia ja odotuksia esiopetuksesta (vanhemmat keskustelevat kotona lapsen kanssa ja kirjaavat) 2 Eskarissa
LisätiedotTYÖPAJA 3. SAMAUTTAMINEN VUOROVAIKUTUKSESSA KEVÄT 2015
TYÖPAJA 3. SAMAUTTAMINEN VUOROVAIKUTUKSESSA ULLA PIIRONEN-MALMI METROPOLIA KEVÄT 2015 KIELELLINEN SAMAUTTAMINEN IHMISELLÄ ON SOSIAALISISSA TILANTEISSA MUUNTUMISEN TARVE HÄN HALUAA MUOKATA JA SOVITTAA OMAA
LisätiedotTyöskentely väkivaltaa käyttäneen isän kanssa
Työskentely väkivaltaa käyttäneen isän kanssa Työskentelyn tavoite Turvallisuustyö isän käsittää tässä neljän eri aihealuetta: riskien arviointi, riskien hallinta, vastuu ja yhteistyö Tunteiden tunnistaminen
LisätiedotPUHUMINEN Harjoit- Osaa KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Harjoit-Osaa. pvm pvm pvm pvm TAITOTASO A1 Suppea viestintä kaikkien tutuimmissa tilanteissa
PIENTEN KIELIREPPU SUOMEN KIELEN OPPIMISEN SEURANTA VARHAISKASVATUKSESSA JA ALKUOPETUKSESSA (sovellus eurooppalaisesta viitekehyksestä) Lapsen nimi : Päiväkoti/koulu: Lomakkeen täyttäjä: PUHUMINEN Harjoit-
LisätiedotKieliohjelma Atalan koulussa
Kieliohjelma Atalan koulussa Vaihtoehto 1, A1-kieli englanti, B1- kieli ruotsi 6.luokalla 1 lk - 2 lk - 3 lk englanti 2h/vko 4 lk englanti 2h/vko 5 lk englanti 2-3h/vko 6 lk englanti 2-3h/vko, ruotsi 2h/vko
LisätiedotTUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen
1 FYSIIKKA Fysiikan päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta fysiikan opiskeluun T2 ohjata
LisätiedotLAPSEN ESIOPETUSSUUNNITELMA. Lapsen hetu:
IISALMEN KAUPUNKI LAPSEN ESIOPETUSSUUNNITELMA on päivähoidon henkilöstön ja vanhempien yhteinen työväline, jonka avulla luodaan yhteisiä tavoitteita ja sopimuksia siitä, miten kunkin lapsen yksilöllistä
LisätiedotOPS 2016 Keskustelupohja vanhempainiltoihin VESILAHDEN KOULUTOIMI
OPS 2016 Keskustelupohja vanhempainiltoihin VESILAHDEN KOULUTOIMI Valtioneuvoston vuonna 2012 antaman asetuksen pohjalta käynnistynyt koulun opetussuunnitelman uudistamistyö jatkuu. 15.4.-15.5.2014 on
Lisätiedot3 Varhaisten vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen kehitys
Sisällys 1 Johdatus pragmatiikan peruskäsitteisiin ja lasten pragmatiikan vaikeuksiin Soile Loukusa, Leila Paavola ja Matti Leiwo... 11 1.1 Pragmaattisen tutkimuskentän historiaa ja määrittelyä...11 1.2
LisätiedotLapsi, sinä olet tähti!
Lapsi, sinä olet tähti! Lapsen kuuleminen ja osallisuus varhaiskasvatuksessa LTO, KT Piia Roos www.piiaroos.fi Kasvatuksen päämäärä? Mitä lapsi tarvitsee voidakseen hyvin? Mitä me aikuiset ajattelemme?
LisätiedotS-114.2720 Havaitseminen ja toiminta
S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta Heikki Hyyti 60451P Harjoitustyö 2 visuaalinen prosessointi Treismanin FIT Kuva 1. Kuvassa on Treismanin kokeen ensimmäinen osio, jossa piti etsiä vihreätä T kirjainta.
LisätiedotMillaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana
Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Dosentti Elina Kontu Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos,
LisätiedotLapsen osallistava opetus. = Lapsilähtöisyys = Toiminnallisuus/ Kokemuksellisuus
Lapsen osallistava opetus = Lapsilähtöisyys = Toiminnallisuus/ Kokemuksellisuus Teemu Lappalainen 2008 Osallistavan opetuksen tavoite Lapsi ymmärtää Lapsi ymmärtää kokemusten kautta Ei toiminnallisuutta
LisätiedotNimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.
1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA
Lisätiedot