TAMPEREEN YLIOPISTO ESIKOULULAISET KUVAKIRJAKERTOMUKSEN RAKENTAJINA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "TAMPEREEN YLIOPISTO ESIKOULULAISET KUVAKIRJAKERTOMUKSEN RAKENTAJINA"

Transkriptio

1 TAMPEREEN YLIOPISTO ESIKOULULAISET KUVAKIRJAKERTOMUKSEN RAKENTAJINA Kasvatustieteiden yksikkö Kasvatustieteen kandidaatin tutkielma Henna Hautamaa Kevät 2013

2 Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden yksikkö Henna Hautamaa: Esikoululaiset kuvakirjakertomuksen rakentajina Kasvatustieteen kandidaatin tutkielma, 59 sivua, 7 liitesivua Huhtikuu 2013 TIIVISTELMÄ Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kielellisesti tavanomaisesti kehittyneiden esikoululaisten kerrontataitoja kuvakirjakertomuksen tuottamisen avulla. Tutkimuksen aineisto kerättiin Etelä-Pohjanmaalla 25-lapsen esikoululaisryhmästä, ja lopullinen aineisto koostui seitsemän esikoululaislapsen kertomuksista. Lasten elisitoidut kertomukset kerättiin 24-kuvaisen tekstittömän Frog, where are you-kuvakirjan avulla. Kertomusten rakennetta ja kehitystasoa analysoitiin kolmen eri analyysimenetelmän avulla. Menetelminä tässä työssä käytettiin kertomusten mikrorakennetta tarkastelevaa sisältöyksikköanalyysiä, rakennemallia makrorakenteen tutkimiseksi sekä tasoarviomallia lasten kertomusten kehitystason jäsentämiseksi. Eri analyysimenetelmien avulla on mahdollista saada monipuolista tietoa lasten kertomuksista. Tutkimuksen tuloksina voidaan todeta, että lasten kertomuksissa yleisimmin esiintyvät sisältöyksiköt koskivat tarinan alussa tapahtuvaa ympäristön ja toimijoiden kuvailua, tarinan käynnistävää muutosta, sammakon karkaamista, sekä lopussa tapahtuvaa sammakon löytymistä. Rakennemallin mukaisista päärakenteista parhaiten lasten kertomuksissa ilmenivät alkuasetelman kuvaus, alkumuutos sekä tarinan päätös. Kehitystasoarvion mukaan seitsemän lapsen kertomuksista kolme kertomusta sijoittui tasolle 0, jolloin nämä kertomukset eivät täyttäneet yksiselitteisesti eri tasojen ehtoja. Tämä herättää pohdintaa siitä, onko tasoarviomallissa tiettyjen tasojen välillä liian jyrkkä muutos, ja olisiko tätä luokittelua tarpeen mahdollisesti muuttaa. Tässä työssä tutkittavien määrä oli hyvin pieni, joten työ on lähinnä suuntaa-antava. Tämä tutkimus avaa myös osaltaan uuden alueen varhaiskasvatuksen tutkimuksessa, sillä vastaavanlaista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Lastentarhanopettajalla on erittäin hyvät mahdollisuudet tarkastella lasten kerrontataitoja ja niiden kehittymistä pitkäjänteisesti päiväkodin arjessa. Kertomusten analysoinnin avulla on mahdollista kiinnittää huomiota lapsen tuottaman kertomuksen kehitystasoon ja rakenteeseen sekä huomata jo varhaisessa vaiheessa mahdollisia kielellisen kehityksen ja myöhemmän koulumenestyksen ennusmerkkejä ja olla tästä syystä yhteydessä esimerkiksi puheterapeuttiin. 2

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO PUHEEN JA KIELEN KEHITTYMINEN Ääntöelimistön kehitys Kuulohavaintojen kehitys Hermostollinen kehitys Vuorovaikutus Kielen kehitys KERRONNALLINEN KIELI Kerronnallisen kielen kehittyminen Kerrontatehtävät Kerrontataitojen analysointimenetelmät SADUTUS TUTKIMUSKYSYMYKSET TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkittavat Aineistonkeruu Kerrontatehtävä Aineiston litterointi Aineiston analysointi TULOKSET Mitä sisältöyksiköitä lapset tuottavat kertomuksissaan? Millainen rakenne lasten tuottamissa kertomuksissa on? Mille tasolle lasten tuottamat kertomukset sijoittuvat tasoarviomallin mukaan? POHDINTA Tulosten tarkastelu Analysointimenetelmien käyttö Johtopäätökset LÄHTEET LIITTEET

4 1 JOHDANTO Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan kielellisesti tavanomaisesti kehittyneiden 6- vuotiaiden esikoululaisten kykyä tuottaa kertomus Frog, where are you- kuvakirjan avulla. Lasten kerronnallisia taitoja on kasvatustieteissä tutkittu vähän. Logopedian opinnäytetöissä on tutkittu etenkin kielihäiriöisten (muun muassa Nilsson 2004; Rinta-Homi 2012; Suvanto 2012) ja keskoslasten kerronnallisia taitoja (muun muassa Peltonen 2011; Savolainen 2012 ). Ulkomainen tutkimus aiheesta on laajaa ja käsittelee sekä kielihäiriöisten (Stein & Glenn 1979; katsaus Liles 1993) että tavanomaisesti kielellisesti kehittyneiden lasten kertomusten tutkimusta (Berman & Slobin 1994; Srömqvist & Verhoeven 2011). Tämä tutkimus on osa laajempaa logopedian pilottitutkimusta, jonka tarkoituksena on kerätä erilaisten lasten kertovaa kieltä laajan vertailuaineiston muodostamiseksi. Vertailuaineiston perusteella saattaa tulevaisuudessa olla mahdollista luoda normitettu kerrontataitojen arviointimalli puheterapeuttien käyttöön. Kertomukset ovat osa arkipäiväämme, sillä niitä kuullaan, tuotetaan ja luetaan päivittäin ja ne ovat osa elämäämme (Mäkinen & Kunnari, 2009, 103). Kävimme alkuvuodesta 2012 keskustelun tulevasta kandidaatin työn aiheestani Tampereen yliopiston logopedian professorin Anna-Maija Korpijaakko-Huuhkan kanssa, jonka jälkeen jäin miettimään tulevan työni aihetta. Kesän aikana asiaa pohdittuani valitsin lasten kerrontataidot aiheekseni. Syksyllä 2012 aloin tutustua aiheeseen ja päätin rajata työni koskemaan lapsia, joilla on tavanomainen kielellinen kehitys, koska heitä koskevaa suomalaistutkimusta ei ole juurikaan tehty. Tutkimuskysymysteni avulla tarkastelen kertomusten tuottoa ja kertomusten rakennetta. Työn teoriaosassa tullaan käymään läpi lapsen normaalin puheen ja kielen kehityksen päävaiheet. Kielen kehityksen mahdollistumiseksi tulee lapsen hermoston, ääntöelimistön ja kuulohavaintointojen kehittyä. En tule käymään läpi erilaisia kielenkehityksen häiriöitä tai viiveitä, koska tutkimukseni keskittyy lapsiin, joilla ei ole kielen kehityksessään häiriöitä. Esittelen lyhyesti myös saduttamismenetelmän, jota käytetään paljon päiväkodeissa. Kielellisen kehityksen lisäksi työssä käydään läpi kerronnallisen kielen kehitystä ja sen arviointimenetelmiä, muun muassa kertomuskielioppi (Stein & Glenn 1979), sisältöyksikköanalyysi (Peltonen 2011; Rinta-Homi 2012) 4

5 ja tasoarviomalli (Klecan-Aker 2010), joista kaksi viimeksi mainittua ovat osa tämän työn kolmivaiheista analyysiä. Steinin ja Glennin (1979) kertomuskielioppi on ollut pohjana luotaessa sisältöyksiköiden analyysimallia (Nilsson 2004; Peltonen 2011; Rinta-Homi 2012). Lastentarhanopettaja on avainasemassa tarkastelemassa pienen lapsen kielen ja kerronnallisten taitojen kehityksen askeleita. Kerronnalliset taidot toimivat indikaattoreita tulevien oppimisvaikeuksien selvittämisessä (Lyytinen 2003, 59). Tästä johtuen on tarpeen, että jo varhaiskasvatuksessa tarkastellaan lasten kertovaa kielenkäyttöä laajalti ja aiempaa kokonaisvaltaisemmin, sekä huomataan sen merkitys myöhempiä oppimisvalmiuksia ajatellen. Avainsanat: kielellinen kehitys, kerronta, sisältöyksiköt, kertomuskielioppi, kerronnan kehitystason arviointi 5

6 2 PUHEEN JA KIELEN KEHITTYMINEN Tämän luvun tarkoituksena on hahmottaa lapsen kielen kehitystä pääpiirteittäin sekä sitä kypsymistä, jota tapahtuu lapsen ääntöelimistössä, kuulohavainnoissa ja hermostossa. Näiden muutosten kautta lapsi siirtyy lähemmäs kohti sanallista puheen tuottoa. Nämä kolme osatekijää ovat osaltaan tärkeässä asemassa ja olennaisia lapsen kielen kehityksen mahdollistajia sekä taustatekijöitä. Myös vuorovaikutuksella, sen laadulla ja määrällä, on merkittävä yhteys lapsen kielelliseen kehitykseen. 2.1 Ääntöelimistön kehitys Jokaisella lapsella on synnynnäinen valmius oppia ja omaksua äänteitä. Jo vastasyntynyt pystyy reagoimaan kielellisiin ärsykkeisiin ja erottelemaan kielen ominaispiirteitä muista äänistä. Vauvat ovat herkistyneet havaitsemaan kielen äänteiden kestoja, kielelle ominaista painotusta, puheen sävelkorkeutta, rytmiä ja jaksottelua sekä vanhempien puheessaan käyttämää äänensävyä. Kielen ominaispiirteiden oppimisen perustana toimii puheen kuuleminen. Varhaisen ääntelyn kehittymisen perustana toimii myös aivojen kypsyminen ja sen rakenteiden, eritoten hermoverkkojen, järjestyminen. Tätä kypsymistä ohjaavat osaltaan perimä ja ympäristötekijät, muun muassa vuorovaikutus vanhempien kanssa. (Lyytinen 2003, ) Vauvan äänielimistön rakenteen oletetaan usein olevan samanlainen kuin aikuisen, vain pienemmässä mittakaavassa. Vauvan ääntöelimistö on kuitenkin huomattavan erilainen aikuisen vastaavaan verrattuna, ja siinä tapahtuu kehittymistä vähitellen. Tällä on merkitystä puheen tuoton mahdollistumiselle. (Iivonen 2012a, 30.) Artikulaatioelimiin kuuluvat muun muassa nenäväylärakenne, yläleuanluu, alaleuanluu ja kieli. Nämä rakenteet on mahdollista nähdä jo viisi kuukautisella sikiöllä. Näissä rakenteissa tapahtuukin nopeita muutoksia aina syntymästä puolentoista vuoden ikään saakka. Kallossa olevat kasvoluut kasvavat alas ja eteenpäin, jolloin edellä mainitut elimet saavat lisää tilaa sekä muuttuvat mittasuhteiltaan. Tämä mahdollistaa useimpien vokaalien ja konsonanttien tuoton ja on siksi tärkeä 6

7 osa kielenkehityksessä. Alaleuan vahvistuminen ja hampaiden ilmaantuminen mahdollistavat myös osaltaan erilaisten äänteiden tuoton. (Iivonen 2012a, 30.) Myös vauvan kurkunpäässä on merkittäviä eroja aikuisen vastaavaan. Vauvan kurkunpää on korkeammalla, mistä johtuen kurkunpään ja pehmeän suulaen etäisyys on vielä tässä vaiheessa pieni. Vauvan kasvaessa kurkunpää laskeutuu, jolloin kurkunkansi ja pehmeä suulaki loittonevat toisistaan. Kujertelun oletetaan mahdollisesti liittyvän juuri kurkunpään laskeutumiseen. Suuväylän kautta kulkee tällöin enemmän ilmavirtaa kuin nenäväyläreitin kautta. Kielen selän ja uvulan synnyttämässä kapeikossa tapahtuu niin sanottu Bernoullin efekti. Tässä efektissä ilmavirta avaa kapeikkoa, kun sen taakse kerääntyy painetta, ja sulkee kapeikon paineen tasaantuessa ja alipaineen lähes muodostuessa. Uvula alkaa tällöin värähdellä kuten täryäänteitä tuotettaessa, esimerkiksi päristeltäessä huulia tai /r/-äänteissä. Vauva havaitsee pystyvänsä tällaiseen erilaisten äänteiden tuottoon. Tämä tuottaa vauvalle mielihyvää, joka edesauttaa kujertelun lisääntymistä. Ääntöväylässä tapahtuu muutoksia aina puberteetti-ikään asti. (Iivonen 2012a, ) Vauvan kasvojen alueella tapahtuvan kehityksen merkitys, esimerkiksi ääntöelimissä syntymän jälkeen tapahtuvat muutokset, ovat avainasemassa mahdollistamassa lapsen ääntelyn alkamista. Tämä äänteiden kokeilun ja harjoittelemisen alkaminen on erittäin merkityksellistä myöhemmälle kielen kehitykselle. 2.2 Kuulohavaintojen kehitys Käytetyllä hoivakielellä on suuri merkitys vanhemman ja lapsen välisessä varhaisessa kommunikoinnissa, sillä se tutustuttaa lapsen kielen erilaisiin prosodisiin ominaisuuksiin. Näitä ominaisuuksia ovat muun muassa sävelkulku, tauotukset ja toistot, joita tuetaan visuaalisilla elementeillä, kuten kasvonilmeillä ja eleillä. Ulkoisten ääniärsykkeiden ymmärtäminen ei välttämättä onnistu lapselta heti. Niiden avulla lapsen havainnointitapa kuitenkin muovautuu automaattisesti ja tiedostamatta. Lapsi alkaa kiinnittää enemmän huomiota häntä ympäröivään äänimaisemaan, havainnoi ääniä aktiivisemmin ja alkaa matkia puheliikkeitä. Tämä matkiminen on aluksi automaattista, jota ohjaavat aistihavaintojen tuottamat motoriset toiminnot. (Korpilahti 2012, ) Äänenvoimakkuudella on myös vaikutusta puheen havaitsemiseen. Puhekielellä on tiettyjä ominaisuuksia, joiden avulla puhe on mahdollista eritellä ympäristön muista äänistä. Kuullun ymmärtämisen alussa tärkeää on juuri näiden puheen eri yksikköjen erottaminen ympäristön muista äänistä (Korpilahti 2012, 41). Tämä puolestaan vaatii foneettista analyysia. Puheessa olevien rytmisten piirteiden avulla lasten on mahdollista erotella sanoja puheesta. Tämän analyysin 7

8 tulee olla tarkkaa, nopeaa ja oikein ajoitettuja. Tarkkojen ja täsmällisten havaintojen avulla lapsi pystyy muodostamaan sanoista muistijälkiä. (Korpilahti 2012, ) Vanhempien halulla ja aktiivisuudella olla vauvan kanssa vuorovaikutuksessa jo hyvin varhaisesta iästä alkaen on suuri merkitys lapsen kielellisen kehityksen alkamiselle. Vanhemmat ovat täten omalla aktiivisella osallistumisellaan vastavuoroiseen kommunikointiin mahdollistamassa lapsen ääntelyn kehityksen alkamista sekä tukemassa sitä. 2.3 Hermostollinen kehitys Syntymän jälkeen alkaa aktiivinen dendriittien kasvun ja synapsien yhteyksien muodostumisen jakso, joka on erittäin tärkeä kielen ja muistin toimintojen kehittymiselle. (Korpilahti 2012, 37.) Sikiö harjoittelee jo kohdussa ollessaan muun muassa imemistä. Syntymän jälkeen lapsella on kasvojen ja suun alueella lihasliikkeitä, jotka ovat reaktioita tai spontaaneja neuraaleja aktiviteetteja. Vähitellen lapsi alkaa viedä esineitä suuhun ja matkia kasvojen ilmeitä ja ääntelyitä. Imemisessä, nielemisessä ja puremisessa käytettävät lihakset ovat samoja, joita lapsi käyttää jokelteluun sekä myöhemmin puheen tuottamiseen. Tässä harjoittelussa kyetään vahvistamaan juuri niitä lihaksia, joita lapsi myöhemmin tarvitsee kyetäkseen lihastasolla tuottamaan erilaisia äänteitä ja myöhemmin puhetta. (Lehtihalmes 2012, 48.) Kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana lapsi oppii hallitsemaan oman äidinkielensä sanaston, äännejärjestelmän ja kieliopin niin hyvin, että pystyy käyttämään kieltä erilaisissa tilanteissa sujuvasti ja tulee ymmärretyksi. Geneettinen valmius kehittää hermoverkkoja, joiden avulla lapsi virittyy sisäistämään äidinkielensä tai jopa useita kieliä samanaikaisesti. Geneettinen perimä ei kuitenkaan yksin riitä kielen oppimiseen. Lapsi tarvitsee myös kielimallin ympäristönsä käyttämästä kielestä sekä sosiaalisen mallin kielen käytöstä eri tilanteissa. Peilisolut ovat myös tärkeä osatekijä kielenoppimisessa, sillä ne ovat matkimiskyvyn mahdollistajia. Nämä aivojen solut aktivoituvat, kun joku toimii tai puhuu. Jo vastasyntynyt lapsi kykenee matkimaan suun liikkeitä. (Lehtihalmes 2012, 51.) 2.4 Vuorovaikutus Kielen omaksumiseksi ja kehittymiseksi lapsi tarvitsee kielellisiä virikkeitä ympäristöstään sekä sosiaalista vuorovaikutusta. Lapsi tarvitsee kielen mallin myös siksi, että kielen oppiminen on mahdollista ainoastaan lapsen oman aktiivisen toiminnan ja sen avulla tapahtuvan oivaltamisen 8

9 kautta. Lapsen varhaiskehityksen vuorovaikutusympäristön keskeiset toimijat ovat yleensä vanhemmat. Lapsen ja vanhempien välistä vuorovaikutusta rakennetaan jo raskauden aikana, joka kasvattaa tulevien vanhempien halua sitoutua lapseen ja hänestä huolehtimiseen. Usein puhutaan niin sanotusta intuitiivisesta vanhemmuudesta, joka piirtyy vanhempien käytökseen; vauvalle puhuttaessa kasvot tuodaan lähelle vauvan kasvoja, puheessa on voimakasta äänenpainojen vaihtelua sekä toistellaan samoja äännesarjoja, sanoja ja fraaseja. Nämä tavat tukevat osaltaan lapsen kielen oppimista. Toistojen käyttö mahdollistaa molemminpuolisen ymmärtämisen varmistamisen. Toiston avulla viedään myös keskustelua eteenpäin. (Kunnari & Paavola 2012, 57, 62.) Myös lapsen vahva halu suuntautua muihin ihmisiin, heidän puheäänensä kuuntelu sekä eleiden ja ilmeiden seuraaminen ovat lapsen synnynnäisiä valmiuksia, jotka mahdollistavat osaltaan kielen oppimisen. (Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen & Ruoppila 2006, 33.) Vastavuoroinen kommunikointi vauvan ja aikuisen välillä tapahtuu jo alusta alkaen kaikkien aistien kautta. Aluksi kontaktit aikuisen ja vauvan välillä ovat lyhyitä ja tapahtuvat suurimmaksi osaksi vanhemman aloitteesta. Lapsi on virittäytynyt hoitajaansa, mutta hänen viestintäkeinonsa ovat vielä rajoittuneet. Omien tarpeiden ilmaisun ja aikuisen niihin vastaamisen kautta vauva saa ensimmäisiä kokemuksia siitä, miten ympäristöön on mahdollista vaikuttaa. Lapsen käsitys aktiivisesta minästä kehittyy, ja vastavuoroisen kommunikoinnin alkeiden oppiminen alkaa. (Kunnari & Paavola 2012, 58.) Jaetun tarkkaavaisuuden taidot jatkavat kehittymistään ensimmäisen ikävuoden lopulla. Näitä tapoja ovat muun muassa aikuisen katseen seuraaminen ja osoittelu, aikuisen toiminnan matkiminen ja aikuisen toimintaan vaikuttaminen. Lapsi alkaa seurata aikuisen huomion suuntaa ja matkii aikuisen toimintaa kohdistamalla huomionsa samaan kohteeseen. Tämän tarkkaavaisuuden ansiosta lapsi oppii havaintojen yhteisyyden ja että niistä on mahdollista keskustella. Oivallusten jälkeen lapsen kommunikointikeinot alkavat kehittyä nopeasti, ja lapsi havaitsee pian, mikä on puhutun kielen merkitys. (Kunnari & Paavola 2012, 59.) Vauvan ja vuorovaikutusympäristön välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen määrällä ja laadulla on suuri merkitys vauvan ääntelyaktiivisuuteen. Aikuisen antaessa vauvalle keskusteluissa tilaa ja tulkitessa vauvan pienimmätkin reaktiot osaksi dialogia kehittyy vuorovaikutussuhde vastavuoroiseksi ja vaihtelevaksi. Tämä toimiva vastavuoroinen kommunikointi aktivoi lapsen jokeltelua ja aloitteellisuutta kommunikointitilanteissa. Tärkeintä aikuisen ja vauvan välisessä vuorovaikutuksessa on aikuisen herkkyys tarkastella asioita vauvan kanssa yhdessä, ei vain korjata virheellisesti lausuttuja sanoja tai nimetä asioita. Varhaisen kielen kehityksen tukena toimii aikuisen 9

10 lapsen kanssa jakama mielenkiinnon kohde, jonka aikuinen kohdentaa seuraamalla lapsen huomion suuntautumista. (Kunnari & Paavola 2012, ) 2.5 Kielen kehitys Kunnari ja Savinainen-Makkonen (2012a, 69) käyttävät käsitettä esileksikaalinen kausi kuvaamaan vaihetta, jolloin lapsi ei vielä tuota varsinaisia sanoja. Tämän kauden tehtävänä on luoda perusta lapsen kielen ja puheen rakenteille. Esileksikaalinen kausi kestää noin yhden vuoden ikään saakka ja voidaan jakaa useisiin kehitysvaiheisiin. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012a, 69.) Esileksikaalisen kauden kolme ensimmäistä vaihetta, refleksinen, kujertelu- ja äänen ääriominaisuuksien kokeiluvaihe, kuvaavat lapsen kielen kehitystä ennen jokeltelua. Refleksisessä vaiheessa tuotetut äänet ovat lähinnä vegetatiivisia äänteitä, kuten haukotteleminen, aivastaminen, yskiminen ja nikotteleminen. Tämä vaihe kestää lapsen ensimmäisen elinkuukauden ajan. Vanhempien reagoinnilla vauvan itkuun, joka vielä tässä vaiheessa on ei-tavoitteellista, saattaa olla merkitystä lapsen myöhempään kielelliseen kehitykseen ja kommunikatiivisuuteen. Noin kolmenneljän kuukauden iässä itkulla alkaa olla tavoite, vanhempien huomion suuntaaminen itkevään vauvaan. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012a, ) Kujerteluvaihe alkaa noin kahden kuukauden iässä. Vauvan ääntely on mielihyvä-ääntelyä, jota esiintyy usein vauvan ollessa vuorovaikutuksessa vanhempansa kanssa. Ensimmäiset kujerteluilmaukset ovat lyhyitä, mutta ne muodostuvat myöhemmin suuremmiksi sarjoiksi. Ne voivat alkaa joko konsonanttimaisella tai vokaalimaisella osalla, jotka ovat kuitenkin vielä selvästi ajallisesti eroavaisia aikuiskielen tavuista. Vauva alkaa tässä vaiheessa myös nauraa. Nauru, kuten muut vegetatiiviset äänteet, ovat ensin refleksiivisiä muuttuen vähitellen tavoitteelliseksi ääntelyksi. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012a, ) Alkaessaan hallita äänentuottoaan vauva alkaa leikkiä äänellään. Vauva kokeilee äänen ääriominaisuuksia sekä fonologisilta että prosodisilta ominaisuuksiltaan. Tämän vaiheen, ääriominaisuuksien kokeiluvaiheen, tunnusomaisia ääntelytapoja ovat lärpätys, murina, kuiskaus, vinkuna ja puhina. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012a, 72.) Lapsi voimistaa ja harjoittaa äänihuuliaan kokeilemalla erilaisia ääntelytapoja. Tämä kehittää myös hermollista ääntelyjärjestelmää luomalla uusia yhteyksiä aivojen neuraaliverkostoon. (Lyytinen 2003, 50.) Puolen vuoden iässä lapset alkavat käyttää ääntelyssään ympärillään päivittäin kuulemansa kielen ominaisuuksia. Tätä kautta kutsutaan kanonisen jokeltelun kaudeksi. Lapsi muodostaa erilaisten puhetapojen ja sanojen joukosta kielen säännönmukaisuuksia ja jäsentää näin ympärillään kuuluvia ääniä omaa puhejärjestelmäänsä varten. (Lyytinen 2003, ) Lapsen katsotaan 10

11 siirtyneen kanoniseen jokelteluvaiheeseen, kun hän tuottaa konsonantti-vokaalitavuja, jotka vastaavat ajoituksellisilta ominaisuuksiltaan aikuisen puheen tavuja. (Kunnari & Savinainen- Makkonen 2012a, 73.) Kanonisen jokeltelun vaiheessa lapsi tuottaa toistuvia konsonantti-vokaalitavusarjoja, esimerkiksi ma-ma-ma tai ba-ba-ba, tai vaihtelevia vokaali-konsonanttisarjoja. Tavujen ollessa samanlaisia puhutaan toistavasta jokeltelusta, kun taas niiden ollessa erilaisia, esimerkiksi paka tai mapa, on kyseessä varioiva jokellus. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012a, 73.) Erilaisten sarjojen yhdistämisen avulla lapsi tuottaa varsinaisia sanoja muistuttavaa jokeltelua. Tämän vaiheen merkitys lapsen kielen kehityksessä on suuri, koska se luo perustaa myöhemmälle kielelliselle kehitykselle. (Lyytinen 2003, 50.) Ensisanojen kauden katsotaan alkaneen, kun lapsi on omaksunut ensimmäiset 50 sanaansa. Protosanat ovat lapsen itse kehittämiä sanamuotoja. Niiden merkitys, käyttö ja ääntämys ovat kuitenkin vielä suhteellisen häilyviä, eivätkä ne vastaa aikuispuheen vastaavia sanoja. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012b, 84.) Protosanat voidaan käsittää holistisiksi kokonaisuuksiksi, jolloin lapsi ei vielä ymmärrä sanojen koostuvan peräkkäisistä foneemeista eikä myöskään ymmärrä erilaisten äänteiden tai foneemien voivan yhdistyä eri tavoin ja eri yhteyksissä. Protosanojen kausi käsittää lapsen ensisanaa. Tällä kaudella vokaalit ovat vielä vakiintumattomia ja epäselviä, vaikka ne ovat kuitenkin mahdollista esittää foneettisten symboleiden avulla noin suurpiirteisesti. Systemaattisen fonologian kaudella lapsi alkaa ymmärtää sanoissa olevia segmentaalisia eroja paremmin. Tämän kauden aikana lapsen foneettinen taito lisääntyy, jolloin vokaalien artikulaatio tarkentuu. (Iivonen 2012b, 91, 95.) Lasten kielellinen kehitys ja ensisanojen tuotto ovat hyvin yksilöllisiä. Aikaisimmillaan lapset tuottavat ensisanansa jo 8 10 kuukauden iässä ja hitaimmat lähempänä puolentoista vuoden ikää. (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012b, 85.) Lapsen tuottama sanasto ei vielä varhaisessa kielen kehityksen vaiheessa suoraan heijasta lapsen ymmärtämän sanaston laajuutta. Sanojen ja niitä vastaavien käsitteiden ymmärtäminen alkaa ensimmäisen ikävuoden lopulla, jolloin lapsi alkaa käyttää kommunikatiivisia eleitä ja lopulta sanoja. Nopeinta kielellinen kehitys on ensimmäisen ja toisen ikävuoden aikana. Tuottavassa sanastossa tapahtuu nopeaa kehitystä 18 kuukauden ikäisestä lähtien. Tämän kehityksen oletetaan alkavan, kun lapsen tuottava sanasto koostuu noin sanasta. Tätä kehitysvaihetta nimitetäänkin usein sanapyrähdysvaiheeksi, englanniksi käsitteellä vocabulary spurt (Kunnari & Savinainen-Makkonen 2012b, 85). Kahden ikävuoden jälkeen lapsi omaksuu noin kymmenen sanaa päivässä. (Lyytinen 2003, ) 11

12 Lapsella sanojen tuottaminen vaatii ymmärrystä sanojen moninaisesta luonteesta. Sanoilla on oikea ääntämisasu, merkitys sekä kommunikaation kannalta välineellinen arvo. Lapsi alkaa toisen ikävuotensa aikana hahmottaa kielen sosiaalisen luonteen ja sen, että sanoilla on yhteisössä sovittu, tiettyä kohdetta tai tapahtumaa tarkoittava merkitys. Sanat ovat ensin vahvasti sidoksissa tiettyihin esineisiin, esimerkiksi sana kuppi tarkoittaa yhtä tiettyä kuppia. Mikäli lapsella ei ole sanaa kohteelle, hän käyttää lähes oikeaa sanaa samalta alueelta, esim. erilaisia eläimiä näytettäessä lapsi valitsee koiraa näytettäessä yleensä perheen koiraa merkitsevän käsitteen hau-hau. (Lyytinen 2003, ) Kun lapsen sanavarasto saavuttaa noin yhdisteltävän sanan rajapyykin, hän alkaa taivuttaa sanoja. Ensimmäiset taivutukset tulevat sanoihin, joiden eri muotoja lapsi kuulee ympärillään käytettävän. Taivutusmuotojen käyttö alkaa noin kahden vuoden iässä ja noin viiden vuoden iässä lapset osaavat taivuttaa sanoja suomen kielen taivutusjärjestelmän mukaisesti. Toki kehitystä tapahtuu vielä myöhemmälläkin iällä, muun muassa sääntöjen yhdistämisessä ja niiden poikkeuksien oppimisessa. Eri taivutusmuodot omaksutaan yleensä eri aikoihin. Preesens on kaksivuotiailla käytetyin aikamuoto, ja heille astevaihtelu tuottaa vielä vaikeuksia. Monikon käyttö alkaa myös kahden vuoden iässä. Imperfektin käyttöä voi kuulla kahden tai kolmen vuoden ikäisen puheessa. Verbien tapaluokista imperatiivi ilmaantuu lapsen puheeseen myös varhain, jo ennen kahta ikävuotta. (Lyytinen 2003, ) Lapsen hallitseman sanaston ylittäessä 50 sanan rajapyykin lapsi siirtyy systemaattisen fonologisen kehityksen kaudelle. Tämän kauden aikana lapsi alkaa käyttää puheessaan fonologista järjestelmällisyyttä, joka perustuu sääntöihin. Kausi alkaa noin puolentoista vuoden iästä jatkuen 3 4 vuoden ikäiseksi saakka. Lasten käyttämät konsonantti- ja vokaali-inventaarit täsmentyvät ja ovat paremmin tunnistettavissa. Lapsen tuottama puhe alkaa tämän kauden alkaessa täten vähitellen muistuttaa äänteellisesti aikuisen puhetta. (Savinainen-Makkonen & Kunnari 2012a, 121.) Systemaattisen fonologisen kehityksen kauden aikana esiintyviä fonologisia prosesseja ovat assimilaatio, omissio, metateesi, substituutio ja sijaispidennys. Assimilaatiota tapahtuu, kun äänne muuttuu samankaltaiseksi joko osittain tai kokonaan toisen äänteen kanssa. Samankaltaistuminen johtuu samassa sanassa esiintyvästä toisesta äänteestä. Assimilaatiota voi tapahtua sekä vokaali- että konsonanttiäänteissä. Kahden eri vokaalin tai konsonantin käyttäminen samassa sanassa voi aiheuttaa vaikeuksia vielä puheen kehityksen alkutaipaleella. Assimilaatio tapahtuu, kun lapsi ei kykene tuottamaan kahta eri vokaalia tai konsonanttia samaan sanaan, esimerkiksi tuoli [tooli] ja napa [papa]. (Savinainen-Makkonen & Kunnari 2012a, 122.) 12

13 Omissiossa lapsen tuottamasta tuotoksesta katoaa äänne tai tavu kokonaan. Lapsen tuotosta verrataan tällöin aikuisen tuottamaan tavoitesanaan. Metateesistä puhutaan, kun lapsen puheessa sanan sisällä esiintyvät konsonantit vaihtavat paikkaa, esimerkiksi tavara [tarava]. (Savinainen- Makkonen & Kunnari 2012a, 123.) Substituutiossa äänne korvautuu toisella. Syynä substituutioon on usein sanassa esiintyvä äänne, joka lapsen on vielä hankala tuottaa, esimerkiksi motorisesti vaikeat /s/ ja /r/, esimerkiksi sanassa hiiri [hiili]. Sijaispidennys muistuttaa substituutiota, mutta siinä puuttuva konsonantti korvataan venyttämällä sanassa olevaa vokaalia, esimerkiksi hyrrä [hyyä]. (Savinainen-Makkonen & Kunnari 2012a, 126.) Fonologisen viimeistelyn kausi sijoittuu koulun alkuun. Tämä kauden aikana omaksutaan viimeistenkin konsonanttien, kuten /r/, /s/ ja /l/, ja niiden muodostamien yhdistelmien oikea foneettinen asu. Mikäli lapsi ei ole kouluiän kynnyksellä vielä oppinut kaikkien äänteiden oikeaoppista foneettista asua, lapsi ei tule sitä todennäköisesti oppimaan itse, vaan puheterapia on tarpeen. Lapsista suurimmalla osalla puhe on alaluokilla kehittynyt virheettömäksi. (Savinainen- Makkonen & Kunnari 2012b, 127.) 13

14 3 KERRONNALLINEN KIELI Kerronnallisuudesta puhuttaessa törmätään usein käsitteiden laajaan kirjoon. Kertomuksesta eli narratiivista puhuttaessa kyseessä on todellisuuden tai mielikuvituksen tapahtumien kielellistäminen sanalliseen muotoon. (Suvanto & Mäkinen 2011, 63). Suvannon ja Mäkisen (2011, 63) mukaan eri tieteiden aloilla on omia, hieman toisistaan eroavia määritelmiä, mutta yhteistä näille kaikille on, että kertomuksessa kuvataan yleensä useampaa kuin yhtä tapahtumaa ja että tapahtumat rakentuvat ajallisesti ja syyseuraussuhteiltaan järkevästi kuulijalle ymmärrettävään muotoon. Narratiivien eli kertomusten tutkimuksessa käsitteiden käyttö vaihtelee riippuen tutkijan omasta näkemyksestä. Käsiteparin tarina ja kertomus käyttö varioi paljon; ne mielletään toistensa synonyymeiksi ja niitä käytetään rinnakkain (Mäkinen & Kunnari 2009, 104) tai erotellaan erillisiksi käsitteiksi (Hänninen 2010; Suvanto 2012). Hännisen (2010, 161) mukaan mieleen syntyneestä merkitysrakenteesta käytetään käsitettä tarina, jonka monenlaisia muotoja kertomukset ovat. Myös Suvanto (2012, 21) erittelee kertomuksen lasten kertomiksi erilaisiksi tulkinnoiksi annetusta tarinasta, esimerkiksi kuvasarjasta. Tässä työssä näitä kahta käsitettä käytetään Suvannon (2012, 21) määritelmän mukaisesti kahtena toisistaan erillisenä käsitteenä. 3.1 Kerronnallisen kielen kehittyminen Lapsen taidon kertoa tarinoita mahdollistavat vanhemmat, jotka ovat keskustelleet lapsen kanssa tapahtumista, joihin perhe on osallistunut. Innostavana tekijänä toimivat myös lapsen ja aikuisten yhteiset jaetut kuvitteelliset leikit, joita on kielen avulla johdateltu eteenpäin. Leikkien kautta lapsi heijastaa omia kokemuksiaan, joita aikuisen on mahdollista laajentaa ja pidentää pidempiaikaisemmiksi tapahtumaketjuiksi. (Lyytinen 2003, 57.) Tarinoiden avulla lapsi ilmaisee omia tunteitaan ja ajatuksiaan muille. Lapsi voi puhua tarinoita kertoessaan häntä kiinnostavista asioista, mikä osaltaan innostaa lasta tuottamaan kertomuksia. (Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen, Ruoppila 2006, 46.) Kertomus on täten lapselle tapa olla vuorovaikutuksessa 14

15 vanhempiensa ja muun ympäristön kanssa ja jakaa heidän kanssaan lapselle merkityksellisiä kokemuksia. Narratiivinen kehitys sisältää useita osatekijöitä, joiksi voidaan laskea muun muassa kyky kuvata ja ymmärtää tapahtumia, joilla on keskenään ajallinen ja kausaalinen yhteys, kyky muodostaa sidosteisia diskursseja käyttäen kielen sidoskeinoja, kyky erottaa kanoninen eikanonisesta ja huomata kertomuksen eri tapahtumien tarpeellisuus ja todennäköisyys. Jotta lapsi pystyy rakentamaan johdonmukaisen kertomuksen, on hänen otettava huomioon kertomuksessa esiintyvien toimijoiden roolit sekä kertomuksen aikana vaihtuvat ajat ja ympäristöt. Edellä mainittujen taitojen voidaan olettaa olevan käytössä lasten itse tuottamissa tarinoissa. (Nelson 1996, 190.) Mentaalinen malli lasten kerrontataidoille syntyy jo puheen kehityksen esileksikaalisen kauden aikana. Symbolisen leikin kehittyminen mahdollistaa lapsen leikkeihin tilanteita, joissa lapsi esittää yksittäisiä, pieniä tapahtumia, esimerkiksi laittaa ruokaa. Näissä leikeissä on havaittu kerronnan keskeisiä rakennepiirteitä. Aikuisen kielellistäessä lapsen leikkiä, esimerkiksi juuri symbolileikkiä, hän antaa lapselle skriptinomaisen mallin, joka kuvaa kertomuksen rakennetta ja merkityksiä. Lapsi alkaa käyttää vastaavanlaisia malleja itse kielen kehityksen edetessä. (Suvanto & Mäkinen 2011, ) Mentaaliset edustukset (MER) eli arkipäiväisistä toiminnoista tapahtuneet yleistykset ovat tärkeässä osassa kerronnan kehityksessä, sillä ne ovat perusta lapsen abstraktin ajattelun kehityksessä. (Nelson 1996, 15.) Näiden yleistyksien kielellistäminen kerrottuun muotoon, eli saduiksi ja kertomuksiksi, on narratiivisen kehityksen ensimmäinen vaihe. (Nelson 1996, 217.) Kaksi ja puolivuotiaat pystyvät jo tulkitsemaan mentaalisten edustusten elementtejä. Tämän jälkeen lapsi pystyy kuuntelemaan toisen henkilön satua, tarinaa tai suunnitelmaa ja kykenee yhdistämään sen omaan tarinaansa tai muistoonsa. Vaikeuksia aiheuttavat tarinat tai kertomukset, jotka eivät vastaa lapsen omia tapahtumaedustuksia tai skriptejä. Lapsi saattaa tällöin muodostaa tarinan tapahtumat omien, hänellä käytössä olevien mentaalisten edustusten mukaan. Tämän vaiheen aikana ovat virheet ja väärinkäsitykset tavallisia, ja lapsi saattaa pyytää tarinan kerrottavan hänelle yhä uudestaan ja uudestaan. Lapsi pystyy lopulta muodostamaan tarinan saatavilla olevien mentaalisten edustustensa avulla. 6 8-vuoden iässä useimmat lapset pystyvät rakentamaan tällaisia keksittyjä, kuvitteellisia kertomuksia. (Nelson 1996, 217.) Toisen ikävuoden lopulla lapsen kielestä on mahdollista löytää ensimmäisiä merkkejä kertomuksista. Nämä kertomukset koostuvat yksittäisistä tapahtumista ja asioista, jotka lapsi tuo puheessaan ilmi, ja ovat suurelta osin aikuisten tuottamia. (Lyytinen 2003, 57.) Aikuinen tuo kertomuksiin yksityiskohtia ja vie juonta eteenpäin. Näihin kuvattuihin tapahtumiin lapsi on 15

16 osallistunut yhdessä vanhempansa kanssa. Lapsi osallistuu näiden tarinoiden kertomiseen omien kykyjensä pohjalta. (Nurmi ym. 2006, 44.) Oma-aloitteisesti lapset kertovat tarinoita 2 3-vuotiaina (Nurmi ym. 2006, 46). Lapsen kielitaidon ja muistin kehittyessä hän alkaa kertoa kertomuksia, joiden pohjana ovat hänen omat muistikuvansa. Näissä kertomuksissa esiintyvät yksityiskohdat ovat olleet tapahtumissa merkityksellisiä ja koskettavia lapselle. Ne esitetään myös menneessä aikamuodossa, koska ne ovat jo tapahtuneita asioita. (Lyytinen 2003, 57.) Vähitellen lapsi keksii kuvitteellisia tapahtumia. Mielikuvissa saattavat jännittävät sadut ja tapahtumat yhdistyä lapsen elämään ja tarinat voivat kuulostaa hurjiltakin. Nämä tarinat kertovat lapsen vilkkaasta mielikuvituksesta ja ovat tyypillisiä alle kouluikäisille lapsille. (Lyytinen 2003, 58.) Lapsen puheessa alkaa kahden ja kolmen ikävuoden vaiheilla esiintyä tarinoiden kertomista juteltaessa vanhempien kanssa erilaisista tapahtumista (Lyytinen 2003, 59). Kolmivuotiaiden kertomuksista on vähitellen löydettävissä lauseiden välisiä merkityksiä luovien sidossanojen käyttöä, jolloin kuulija ymmärtää paremmin tarinan aikaa ja syy-seuraussuhteita. Kuvasarjakerronnassa kolmivuotias kertoo jo kuvan toiminnoista ja mahdollisesti liittää niiden kuvailuun henkilökohtaisia asioita. Aikuisen tuki on vielä tarpeen kerronnan etenemisen kannalta. (Suvanto & Mäkinen 2011, ) 3 5-ikävuoden aikana spontaanisti kerrottujen tarinoiden pituus ja yksityiskohtien määrä kasvavat. Tapahtumien yhdistäminen alkaa vähitellen kehittyä, ja kolme ja puolivuotiaat yhdistävät keskimäärin kaksi tapahtumaa kertomuksissaan. Neljän vuoden iässä lapsi yhdistää jo useampia tapahtumia, mutta tämän ikäiselle kertojalle tyypillistä on tapahtumien poisjättäminen, niin sanottu ylihyppely. Tämä voi vaikeuttaa tarinan ymmärrettävyyttä, mikäli lapsi jättää kertomuksen kannalta oleellisia tapahtumia pois. (Lyytinen 2003, 59.) Kertomusten temporaalisuus alkaa vakiintua, ja sidoskeinojen käyttö sekä rakenteelliset yksiköt lisääntyvät. Lapsi löytää yhteyden ympäröivän maailman ja mielen välillä ja oppii asettumaan toisten asemaan. Näiden taitojen kehittymisen ansiosta lapsen kertomuksista on löydettävissä evaluoivien eli arvioivien ilmauksien käyttöä, joka ilmenee muun muassa sanojen tietää tai luulla käyttönä. Näiden tunnetilojen kuvauksien lisäksi puheeseen ilmaantuu sekä suoria että epäsuoria puhelainauksia. (Suvanto & Mäkinen 2011, 75.) Viisivuotiaan kertomus on jo lyhyt, ajallisesti oikein etenevä, rakenteeltaan suhteellisen johdonmukainen kertomus (Nurmi ym. 2006, 46; Lyytinen 2003, 59.) Kertomuksissaan lapset käyttävät viittauskeinoja, esimerkiksi pronomineja ja konjunktioita. Näiden avulla kertomus on entistä yhtenäisempi ja koherentimpi, ja kertominen on aikaisempaa sujuvampaa. Kertomus on sisällöltään semanttisesti ja syntaktisesti monimutkaisempi kuin aikaisemmin, ja se kerrotaan joko preesens- tai imperfektimuodossa. Viisivuotiaiden kertomuksista saattaa vielä jäädä puuttumaan 16

17 toimintakuvaus ja tarinan päätös, kun taas alkusysäys on aina löydettävissä. (Suvanto & Mäkinen 2011, 75.) Kuusivuotiaan kertomuksesta on löydettävissä tarinan tärkeät yksityiskohdat; kuka teki, mitä ja missä järjestyksessä sekä miten tarina päättyi. (Lyytinen 2003, 59.) Tämän ikäisten lasten kertomukset ovat viisivuotiaita monitasoisempia. Kuusivuotiailla on jo olemassa tieto eri tarinatyyleistä, mutta he eivät vielä pysty muotoilemaan tietoaan tietyn rakenteen, esimerkiksi ongelmanratkaisun, mukaisesti. Kerrontataidot kehittyvät edelleen aina varhaisaikuisuuteen saakka. (Suvanto & Mäkinen 2011, 76.) Kerrontataidot ovat elävä ja jatkuvasti käyttötilanteidensa kautta kehittyvä ja muotoutuva kokonaisuus, johon vaikuttavat paitsi kertojan omat taidot myös kuuntelija sekä tilanne. Lapsi tarvitsee kahdenlaista vuorovaikutusta kerrontatilanteiden hallitsemiseksi. Aikuisen kanssa lapsi saa helposti puheenvuoron, häntä kannustetaan ja rohkaistaan jatkamaan. Lasten välisessä vuorovaikutuksessa lapsi saattaa joutua tekemään työtä kuunnellakseen, saadakseen puheenvuoron sekä herättääkseen muiden lasten mielenkiinnon. Lapsi oppii samalla seuraamaan muita ja heidän kiinnostuksen tasoaan. Kannustuksen saaminen muilta lapsilta voi myös olla vähäisempää aikuiseen verrattuna. (Lyytinen 2003, 58.) Aikuinen toimii alussa mallina antaen omalla kerronnallaan kehyksen, jonka varaan kertomus muodostuu. Aikuinen tuo sisällöllistä tietoa johdatellen lapsen kerrontaan mukaan ollen aluksi hallitseva keskustelukumppani. (Heimonen & Launonen 2007, 28.) Lasten kertomusten tarkkuus ja pituus saattavat vaihdella riippuen siitä, kuka on tarinan kerronnan kohde. Aikuisille kerrotut tarinat ovat yleensä pidempiä kuin lapsille kerrotut. Mikäli tarinaa kerrotaan tutulle henkilölle, on hänen kanssaan jo aikaisemmin jaettu joitain tarinaan liittyviä kokemuksia, jotka lapsi saattaa jättää kertomatta, sillä ne oletetaan jo olevan kerrottuja ja täten tuttuja. Tuntemattoman aikuisen kanssa näitä jaettuja yhteisiä kokemuksia sen sijaan ei ole, ja lapsen on todettu kertovan tällaisille henkilöille yksityiskohtaisempia tarinoita. (Lyytinen 2003, 58.) Vanhempien lastensa kanssa keskusteltaessa käyttämillä kommunikaatiotavoilla on myös vaikutusta lapsen kieleen. Mikäli vanhemmat ovat käyttäneet runsaasti tarkentavia kysymyksiä, kuten kuka, mitä ja miksi, ovat he ohjanneet lasta syy-seuraus-suhteita käsittelevään ja tarkastelemaan ajatteluun sekä tarkkaan kielelliseen ilmaisuun. Lapset alkavat käyttää näitä tekijöitä myös omassa puheessaan. Lapsen ja aikuisen yhteisillä satukirjan lukemishetkillä on myös merkitystä kerrontataitojen kehittymisessä. Näiden hetkien kautta lapsi kiinnittää huomiota kirjoitetun kielen avulla kuvattuihin tapahtumasarjoihin (Lyytinen 2003, 59). Näitä tapahtumasarjoja aletaan pian mallintaa yhteisissä leikeissä muiden lasten kanssa. Tarinoiden 17

18 kielellisillä rakenteilla ja niiden aikaisella oppimisella on yhteys myös lukutaidon oppimiseen. (Lyytinen 2003, 58 59, 61.) Kertovan tekstin yksi ominaispiirre on sen sisällön sijoittuminen aika-akselille. Kertomukset sisältävät tapahtumia ja tapahtumasarjoja, joissa tulee esiin ihmisille jossain elämänsä vaiheessa tapahtuneita tapahtumia sekä niiden syitä ja seurauksia. (Korpijaakko-Huuhka 2007, 18). Lapset ovat erittäin hyviä muistamaan ajallisia jaksoja, erityisesti niitä, joilla on kausaalisia yhteyksiä. Nämä toisiinsa yhteydessä olevat jaksot ovat narratiivisen rakenteen tärkeimpiä rakenneosia. Mikäli narratiivi nähdään kahtena tai useampana tapahtumana, jotka ovat ajallisesti yhteenkuuluvia, peräkkäisyyttä prosessoiva kyky saattaa olla riittävä kognitiivinen pohja tarinoiden tuottoon ja tulkintaan. (Nelson 1996, 190.) Kertomuksen muodostamisen mahdollistaa kertovan kielenkäytön keskeisten piirteiden hallinta. Tapahtumien ajallista etenemistä kuvataan verbien aikamuotojen sekä temporaalisten sidoskeinojen kautta. Näiden sidoskeinojen, esimerkiksi ajan adverbien ja adverbiaalien, avulla kertomukseen luodaan jatkuvuutta, ja paikanilmausten kanssa ne muodostavat kertomuksen ajallispaikallisen kehyksen. (Korpijaakko-Huuhka 2007, 18). Korpijaakko-Huuhkan (2007, 18) mukaan muita mahdollisia kertomuksen yhteenliittämisen keinoja ovat erilaiset viittauskeinot ja presupponointi. Sanojen toisto ja korvaaminen eri sanaluokkien sanoilla ovat esimerkkejä mahdollisista viittauskeinoista. Presupponoinnilla tarkoitetaan edellisestä lauseesta tutuksi tulleen subjektin toistamatta jättämistä uudessa lauseessa, koska tekijä on jo entuudestaan tunnettu. Pystyäkseen kertomaan kokonaisen ja ehjän tarinan lapsen tulee muistaa kertomuksesta tiettyjä osatekijöitä. Näitä ovat alkutilanne, tarinan olennaiset tapahtumat, tarinan hahmot, hahmojen päämäärät, aikeet ja ratkaisu. (Lepola, Peltonen & Korpilahti 2009, 124.) Nelsonin (1996, 190) mukaan narratiivisen diskurssin kehittyminen ei ole mahdollista ennen kuin kieli on kokonaisuudessaan opittu. Kertomusten luominen vaatii kielellisiä taitoja, jotka vaativat melko monimutkaisen kielellisen kompetenssin hallintaa. Kertojan tulee esimerkiksi kyetä luomaan ja pitämään mielessä representaatio kielellisesti muodostetusta monimutkaisesta todellisuudesta sekä lingvistisesti että kognitiivisesti. Kerrontataitojen on todettu olevan hyvä lapsen koulumenestyksen ennustaja, sillä nämä taidot ovat yhteydessä lukutaidon oppimiseen sekä lasten sosiaalisiin suhteisiin. Lapsilla, joiden lukeminen on heikkoa, on vaikeuksia tarinan rakenteen hahmottamisessa, muistiin palauttamisessa ja oikeiden aikamuotojen löytämisessä ikätovereitaan enemmän. (Lyytinen 2003, 59.) 18

19 3.2 Kerrontatehtävät Kertomusten eri muodot ovat yhtä moninaiset kuin kertomusten kertojat; jokaisella on omanlaisensa tapa. Kertomusten rakentumista ohjaava tekijä on tarinan mentaalinen malli, skeema. Skeeman avulla kertomukseen tuotetaan piirteet, jotka oletetaan kertomuksessa olevan. Skeema sisältää intuitiivista tietoa niistä elementeistä, joiden avulla tarina on mahdollista tunnistaa juuri omaksi diskurssikseen eikä miksikään muuksi. (Suvanto & Mäkinen 2011, 67.) Kerronnalta odotetaan paitsi tiettyjä elementtejä, myös näiden elementtien välistä sidoksisuutta. Tätä kerronnan sidoksisuutta kutsutaan koheesioksi. Sidoskeinot mahdollistavat sen, että kerronnan ilmaukset liittyvät toisiinsa luoden näin yhtenäisen kertomuksen. Koheesion avulla on mahdollista luoda tarinan kokonaisvaltaista yhtenäisyyttä eli koherenssia. (Suvanto & Mäkinen 2011, 68.) Viittaukset tarinan henkilöihin ovat keskeisiä kertomuksen sidoskeinoja. Mikäli nämä viittaukset puuttuvat, kuulija ei pysty seuraamaan kertomuksen aikana teemojen vaihtelua ja tekemään päätelmiä siitä, kuka tekee milloin mitäkin. (Korpijaakko-Huuhka 2007, 21.) Kertomuksen tuottamisen tapoja on useita. Uudelleenkerronnassa lapsi tuottaa jo aiemmin kerrotun tarinan uudelleen omin sanoin (Lyytinen 2003, 59). Lapselle voidaan joko lukea tarina tai esimerkiksi katsotaan lyhyt animaatio televisiosta, jonka lapsi tämän jälkeen tuottaa mahdollisimman tarkasti alkuperäistä tarinaa mukaillen. Kerronnan tukena voidaan käyttää pelkästään aikaisemmin kuultua tarinaa, aiemmin nähtyä kuvasarjaa tai sekä kuultua että nähtyä materiaalia. (Suvanto & Mäkinen 2011, 65.) Tästä lapsen tuottamasta kertomuksesta on mahdollista päätellä, miten hyvin lapsi oli keskittynyt kuuntelemaan tarinaa, miten lapsi on ymmärtänyt tarinan tapahtumat sekä juonen kulun ja miten hyvin hän muistaa tarinan yksityiskohtia. (Lyytinen 2003, 59.) Uudelleen kerrotun kertomuksen avulla voidaan täten tutkia tarinan ymmärtämistä (Nurmi ym. 2006, 46). Myös lapsen kielitaito ja kyky hahmottaa tapahtumien ajallista järjestystä heijastuvat lapsen muodostamissa kertomuksissa. (Lyytinen 2003, 59.) Tarinan luomisella tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsen tulee kertoa tarina yksittäisen kuvan tai kuvasarjan avulla. (Suvanto & Mäkinen 2011, 65.) Kuvasarjan pohjalta luodun kertomuksen avulla on helpompi analysoida kertojan tarkoituksia ja kertomuksen asianmukaisuutta kuin lapsen täysin itse tuottamista kertomuksista. Kuvasarja on myös tutkittavien osalta kaikille periaatteessa sama, joten kertomusten vertailu keskenään mahdollistuu sekä rakenteen että kielen osalta. (Rinta-Homi & Peltonen 2011, 74). Lapsi voi myös tuottaa itse haluamastaan aiheesta kertomuksen tai sadun, jonka tuottamisen tukena ei käytetä kuvasarjaa tai yksittäistä kuvaa, sadutusmenetelmän tyyppisesti (ks. luku 4). Tässä tutkimuksessa lapsia houkuteltiin kertomaan omanlaisensa kertomus valmiin kuvasarjatarinan avulla. 19

20 3.3 Kerrontataitojen analysointimenetelmät Kertomusten analysointimenetelmiä on runsaasti. Useiden menetelmien käyttäminen juontuu siitä, että tutkimuksissa tarkastellaan kertomusten eri rakennetasoja. Toisaalta juuri näiden rakennetasojen ansiosta on kertomuksista mahdollista saada monipuolista tietoa. Kertomuskielioppien (story grammar) avulla on mahdollista mallintaa tarinan kannalta olennaisten episodien tapahtumat, jotka kietoutuvat ongelmien ja niiden ratkaisujen ympärille. Näiden mallien keskiössä ovat klassiset lasten kertomukset, ja ne esittävät kertomukset hierarkkisina ja toistuvina, jolloin tarinaa monimutkaistavia tapahtumia voi esiintyä rajattomasti. Niiden tarkoituksena on selittää niitä mekanismeja, joiden avulla lapset ja ihmiset ylipäätään ymmärtävät ja tulkitsevat tarinoiden merkityksiä. Näiden analyysien avulla on voitu osoittaa, että tarinoiden eri osatekijöiden muistamiseen vaikuttaa niiden merkitys koko tarinaan suhteutettuna. (Nelson 1996, 187.) Paljon käytetty kertomuskielioppi on Steinin ja Glennin (1979) alun perin Labovin (1972) tutkimuksiin perustavasta mallista muodostama tapa tarkastella tarinan semanttista rakennetta. Kertomuskieliopin avulla on mahdollista kuvata niitä piirteitä, joita hyvin muodostuneessa tarinassa tulisi olla (Mäkinen & Kunnari 2009, 105). Tarina on mahdollista jakaa kertomuskieliopin mukaan kuuteen eri pääkohtaan. Kertomus alkaa alkutilanteen kuvauksella (setting). Se esittelee tarinan hahmot, sosiaalisen ja fyysisen ympäristön. Tarinan juoni käynnistyy alkusysäyksellä (initiating event), kun alkutilanteessa tapahtuu jokin muutos. Se saa päähenkilön muodostamaan suunnitelmia (internal response, internal plan). Seuraavan pääkohdan, yrityksen (attemp) aikana päähenkilö pyrkii ratkaisemaan muutoksen aiheuttaman ongelman tekemänsä suunnitelman avulla. Toiminnan tuloksena on mahdollista tulkita tarinasta tiettyjä seurauksia (consequence). Tarinan viimeisessä pääkohdassa kuvataan sitä, miltä hahmosta tuntui tavoitteen saavuttamisen jälkeen, eli hänen reaktionsa (reaction). Kertomuksen ytimen muodostaa alkutilanteen kuvaus ja sitä seuraava, vähintään yksi, episodi. Episodi kertoo mitä joku teki jollekin ja mitä tästä toiminnasta seurasi. (Stein & Glenn 1979, ) Kertomuksille tunnusomainen episodi muodostuu alkusysäyksestä, toiminnasta ja sen seurauksesta. Kertomus voi sisältää myös useita episodeja. (Suvanto 2007, 40.) Sisältöyksikköanalyysin (liite 1.) avulla on mahdollista tarkastella kertomuksen mikrorakennetta eli kertomuksen lauseiden ja virkkeiden merkitystä sekä lauseiden välisiä merkityssuhteita (Mäkinen & Kunnari 2009, 104). Sisältöyksiköt toteuttavat tarinan alkuasetelman, tapahtumat ja päätöksen. Sisältöyksiköt ovat toiminnallisia sisältökategorioita, jotka kuvaavat tarinan tapahtumia. (Rinta-Homi & Peltonen 2011, 76.) Riina Peltonen (2011) ja Elina Rinta-Homi 20

Lapsen tyypillinen kehitys. -kommunikaatio -kielellinen kehitys

Lapsen tyypillinen kehitys. -kommunikaatio -kielellinen kehitys Lapsen tyypillinen kehitys -kommunikaatio -kielellinen kehitys Kielellinen kehitys Vauvalla on synnynnäinen kyky vastaanottaa kieltä ja tarve olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa Kielellinen kehitys

Lisätiedot

Sisällys. Sisällys. Esipuhe...13. 1 Äänteellisen kehityksen peruskäsitteet...17. I Äänteellisen kehityksen edellytykset

Sisällys. Sisällys. Esipuhe...13. 1 Äänteellisen kehityksen peruskäsitteet...17. I Äänteellisen kehityksen edellytykset Sisällys Esipuhe...13 1 Äänteellisen kehityksen peruskäsitteet...17 1.1 Äänteiden tuotto...17 1.1.1 Vokaalit...18 1.1.2 Konsonantit...19 1.2 Fonologia...22 1.3 Foneettinen kirjoitus...23 I Äänteellisen

Lisätiedot

Rutiininomaisten tapahtumaseurantojen mallit

Rutiininomaisten tapahtumaseurantojen mallit Kielen kehitys Lapsi oppii yhdistämään äänteitä pystyy kokoamaan niistä merkityksellisiä sanoja Kyky tuottaa äänteitä, kyky erottaa äänteet toisistaan Tunne- ja eleilmaisun kehittyminen fonologisen järjestelmän

Lisätiedot

AAC -menetelmien sovellus kehitysvammahuoltoon. Kirsi Vainio 24.3.2011

AAC -menetelmien sovellus kehitysvammahuoltoon. Kirsi Vainio 24.3.2011 AAC -menetelmien sovellus kehitysvammahuoltoon Kirsi Vainio 24.3.2011 1 Kommunikointi Tarkoittaa niitä keinoja joilla ihminen on yhteydessä toisiin Merkittävä tekijä ihmisen persoonallisuuden muodostumisessa

Lisätiedot

Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi

Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi 1. Milloin lapsenne otti ensiaskeleensa? 2. Minkä ikäisenä lapsenne sanoi ensisanansa? Esimerkkejä ensisanoista (käännöksineen):

Lisätiedot

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan 1. Motoriset taidot Kehon hahmotus Kehon hallinta Kokonaismotoriikka Silmän ja jalan liikkeen koordinaatio Hienomotoriikka Silmän ja käden

Lisätiedot

KUN LUKEMINEN ON HANKALAA. Helena Sorsa

KUN LUKEMINEN ON HANKALAA. Helena Sorsa KUN LUKEMINEN ON HANKALAA Helena Sorsa Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet Lukivaikeus dysleksia fonologinen häiriö: henkilö ei kykene muuttamaan lukemaansa puheeksi näkee sanat, mutta ei löydä äänneasua

Lisätiedot

Päivi Homanen Satakieliohjelma 17.1.2013 Tampere

Päivi Homanen Satakieliohjelma 17.1.2013 Tampere Päivi Homanen Satakieliohjelma 17.1.2013 Tampere LAPSET OVAT ERILAISIA SOSIAALINEN LAPSI Jos kommunikaatiotaidot vielä heikot Huomioidaan aloitteet Jatketaan lapsen aloittamaa keskustelua Jutellaan kahden

Lisätiedot

Arkipäivä kielen kehittäjänä

Arkipäivä kielen kehittäjänä Arkipäivä kielen kehittäjänä Päivi Homanen 18.3.2013 Jyväskylä Ajatusta arkeen se on siinä! Päivä täyttyy lukemattomista tilanteista, joissa voi harjoittaa lapsen kieltä ja kuuloa. Joka päivä Syödään Puetaan

Lisätiedot

9.2.3. Englanti. 3. luokan keskeiset tavoitteet

9.2.3. Englanti. 3. luokan keskeiset tavoitteet 9.2.3. Englanti Koulussamme aloitetaan A1 kielen (englanti) opiskelu kolmannelta luokalta. Jos oppilas on valinnut omassa koulussaan jonkin toisen kielen, opiskelu tapahtuu oman koulun opetussuunnitelman

Lisätiedot

Ilmaisun monet muodot

Ilmaisun monet muodot Työkirja monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin (ops 2014) Ilmaisun monet muodot Toiminnan lähtökohtana ovat lasten aistimukset, havainnot ja kokemukset. Lapsia kannustetaan kertomaan ideoistaan, työskentelystään

Lisätiedot

Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan musiikkia (PWR1) Valitaan värejä, kuvia tai symboleja erilaisille äänille.

Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan musiikkia (PWR1) Valitaan värejä, kuvia tai symboleja erilaisille äänille. Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan musiikkia (PWR1) Valitaan värejä, kuvia tai symboleja erilaisille äänille. Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan (PWR1) Valitaan

Lisätiedot

Aasian kieliä ja kulttuureita tutkimassa. Paja

Aasian kieliä ja kulttuureita tutkimassa. Paja Esittäytyminen Helpottaa tulevan päivän kulkua. Oppilaat saavat lyhyesti tietoa päivästä. Ohjaajat ja oppilaat näkevät jatkossa toistensa nimet nimilapuista, ja voivat kutsua toisiaan nimillä. Maalarinteippi,

Lisätiedot

Lähtökohta. Lapsen kielellinen tukeminen päivähoidossa on kokonaisuus

Lähtökohta. Lapsen kielellinen tukeminen päivähoidossa on kokonaisuus Lähtökohta Kyky omaksua kieltä on lapsella syntyessään mutta sen kehittyminen riippuu ympäristöstä. Kielellisesti inspiroiva arki päivähoidossa Varhaiskasvatusmessut, 5.10.2012 Johanna Sallinen Kielen

Lisätiedot

Lapsen kielen kehitys I. Alle vuoden ikäisen vanhemmille. www.eksote.fi

Lapsen kielen kehitys I. Alle vuoden ikäisen vanhemmille. www.eksote.fi Lapsen kielen kehitys I Alle vuoden ikäisen vanhemmille www.eksote.fi Lapsi- ja nuorisovastaanotto Puheterapia 2010 LAPSEN KIELEN KEHITYS Lapsen kieli kehittyy rinnan hänen muun kehityksensä kanssa. Puhetta

Lisätiedot

HELSINGIN ENSIKODIN PERHEKUNTOUTUS

HELSINGIN ENSIKODIN PERHEKUNTOUTUS HELSINGIN ENSIKODIN PERHEKUNTOUTUS Sisällysluettelo: 1. Vanhemmuus 2. Odotus ja synnytys 3. Vauva 0-2kk 4. Vanhemmuuden väliarviointi kun vauva 2kk 5. Vauva 2-6kk 6. Vanhemmuuden väliarviointi kun vauva

Lisätiedot

Miten tuen lasta, jolla on kielellinen erityisvaikeus

Miten tuen lasta, jolla on kielellinen erityisvaikeus Miten tuen lasta, jolla on kielellinen erityisvaikeus 9.12.2015 Outi Jalkanen Outi Jalkanen 27.2.2007 1 Kielellinen erityisvaikeus, Käypä hoito 2010 Kielellinen erityisvaikeus (specific language impairment,

Lisätiedot

Lapsen kielen kehitys II. Kielen ja puheen kehityksen tukeminen. www.eksote.fi

Lapsen kielen kehitys II. Kielen ja puheen kehityksen tukeminen. www.eksote.fi Lapsen kielen kehitys II Kielen ja puheen kehityksen tukeminen www.eksote.fi Lapsi- ja nuorisovastaanotto Puheterapia 2010 PUHUMAAN OPPIMINEN Puhe on ihmisen tärkein ilmaisun väline. Pieni lapsi oppii

Lisätiedot

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Satakieli-teesit 1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Lapsuus on arvokas ja merkityksellinen aika ihmisen elämässä se on arvojen ja persoonallisuuden muotoutumisen aikaa. Jokaisella lapsella on oikeus

Lisätiedot

Musiikkipäiväkirjani: Tutkitaan, improvisoidaan ja sävelletään (EIC1) Kerrotaan tarina eri äänteillä, äänillä tai melodioilla, joita on luotu yhdessä.

Musiikkipäiväkirjani: Tutkitaan, improvisoidaan ja sävelletään (EIC1) Kerrotaan tarina eri äänteillä, äänillä tai melodioilla, joita on luotu yhdessä. Musiikkipäiväkirjani: Tutkitaan, improvisoidaan ja sävelletään (EIC1) Kerrotaan tarina eri äänteillä, äänillä tai melodioilla, joita on luotu yhdessä. Musiikkipäiväkirjani: Tutkitaan, improvisoidaan...

Lisätiedot

parasta aikaa päiväkodissa

parasta aikaa päiväkodissa parasta aikaa päiväkodissa Lastentarhanopettajaliitto 2006 varhaiskasvatuksen laadun ydin on vuorovaikutuksessa lapsen kehitystä ja oppimista edistävät lapsen kiinnostus, uteliaisuus ja virittäytyneisyys

Lisätiedot

Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu

Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu Tavoitteet Kohderyhmät Käyttö Suomen kielen Osaamispyörän tavoitteena on tehdä näkyväksi maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden suomen kielen osaamista. Osaamispyörä

Lisätiedot

Lasten kerrontataitojen arviointi: Miten ja miksi? Leena Mäkinen Ammatinharjoittaja Ilosana Tmi Lapsen kielen tutkimuskeskus, Oulun yliopisto

Lasten kerrontataitojen arviointi: Miten ja miksi? Leena Mäkinen Ammatinharjoittaja Ilosana Tmi Lapsen kielen tutkimuskeskus, Oulun yliopisto Lasten kerrontataitojen arviointi: Miten ja miksi? Leena Mäkinen Ammatinharjoittaja Ilosana Tmi Lapsen kielen tutkimuskeskus, Oulun yliopisto Kerronta eli narraatio Pragmatiikan piiriin kuuluvaa diskurssia

Lisätiedot

Piiriniityn päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma

Piiriniityn päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma Piiriniityn päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma PIIRINIITYN TOIMINTA-AJATUS Päiväkotitoimintamme Piiriniityssä on alkanut syksyllä 2014. Ikurin päiväkodin kanssa yhdistyimme vuonna 2013. Päiväkoti sijaitsee

Lisätiedot

MIKSI TUKIVIITTOMAT?

MIKSI TUKIVIITTOMAT? MITKÄ TUKIVIITTOMAT? Tukiviittomilla tarkoitetaan viittomamerkkien käyttämistä puhutun kielen rinnalla, siten että lauseen avainsanat viitotaan. Tukiviittomien tarkoituksena on tukea ja edistää puhutun

Lisätiedot

KOGNITIIVINEN KUNTOUTUS

KOGNITIIVINEN KUNTOUTUS KOGNITIIVINEN KUNTOUTUS Psykologi Nina Näyhä Osastonhoitaja Marja Nordling Psykiatrinen kuntoutumisosasto T9 Seinäjoen keskussairaala EPSHP 3.10.2007 Kuntoutusfoorumi OSASTO T9 18 kuntoutuspaikkaa selkeästi

Lisätiedot

TYÖPAJA 3. SAMAUTTAMINEN VUOROVAIKUTUKSESSA KEVÄT 2015

TYÖPAJA 3. SAMAUTTAMINEN VUOROVAIKUTUKSESSA KEVÄT 2015 TYÖPAJA 3. SAMAUTTAMINEN VUOROVAIKUTUKSESSA ULLA PIIRONEN-MALMI METROPOLIA KEVÄT 2015 KIELELLINEN SAMAUTTAMINEN IHMISELLÄ ON SOSIAALISISSA TILANTEISSA MUUNTUMISEN TARVE HÄN HALUAA MUOKATA JA SOVITTAA OMAA

Lisätiedot

Kielten oppimisen vaikeuksien ja lukivaikeuksien yhteydet

Kielten oppimisen vaikeuksien ja lukivaikeuksien yhteydet Kielten oppimisen vaikeuksien ja lukivaikeuksien yhteydet Leena Holopainen Professori Joensuun yliopisto Mitä ovat lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet (= lukivaikeudet, dysleksia)? Dysleksia on yksi

Lisätiedot

TERVETULOA PERHE- VALMENNUKSEEN!

TERVETULOA PERHE- VALMENNUKSEEN! TERVETULOA PERHE- VALMENNUKSEEN! Perhevalmennuksen tavoitteena on tukea ja vahvistaa vanhempia heidän hoito- ja kasvatustehtävässään jotta arki vauvan kanssa sujuisi hyvin. Valmennus toteutetaan vuorovaikutteisesti

Lisätiedot

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9 Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.

Lisätiedot

Leikit ja pelit suomen kielen opetuksessa. Aurora Vasama 7.5.2015 Maahanmuuttajaopetuksen kehittämispäivä

Leikit ja pelit suomen kielen opetuksessa. Aurora Vasama 7.5.2015 Maahanmuuttajaopetuksen kehittämispäivä Leikit ja pelit suomen kielen opetuksessa 7.5.2015 Maahanmuuttajaopetuksen kehittämispäivä Leikin merkitys välttämätöntä emotionaaliselle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle kieli, syy-seuraus

Lisätiedot

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU LAADULLINEN TUTKIMUS Hanna Vilkka 1 LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU Hermeneuttinen tieteenihanne: intentionaaliset selitykset, subjektiivisuus, sanallinen/käsitteellinen tarkastelutapa, metodien moneus.

Lisätiedot

Ku oli semmonen poika jolla oli sammakko. Kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden 5-vuotiaiden lasten kerrontataidot

Ku oli semmonen poika jolla oli sammakko. Kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden 5-vuotiaiden lasten kerrontataidot Ku oli semmonen poika jolla oli sammakko Kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden 5-vuotiaiden lasten kerrontataidot Hanna Mertanen Minna Vaarma Logopedian Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopisto Yhteiskunta-

Lisätiedot

Lapsen osallistava opetus. = Lapsilähtöisyys = Toiminnallisuus/ Kokemuksellisuus

Lapsen osallistava opetus. = Lapsilähtöisyys = Toiminnallisuus/ Kokemuksellisuus Lapsen osallistava opetus = Lapsilähtöisyys = Toiminnallisuus/ Kokemuksellisuus Teemu Lappalainen 2008 Osallistavan opetuksen tavoite Lapsi ymmärtää Lapsi ymmärtää kokemusten kautta Ei toiminnallisuutta

Lisätiedot

Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä.

Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä. Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä. Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä... (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja

Lisätiedot

1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus.

1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus. 1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus. 1. Ympäristö a. Tässä jaksossa ympäristö rakennetaan pedagogiikkaa tukevien periaatteiden mukaisesti ja

Lisätiedot

3 Varhaisten vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen kehitys

3 Varhaisten vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen kehitys Sisällys 1 Johdatus pragmatiikan peruskäsitteisiin ja lasten pragmatiikan vaikeuksiin Soile Loukusa, Leila Paavola ja Matti Leiwo... 11 1.1 Pragmaattisen tutkimuskentän historiaa ja määrittelyä...11 1.2

Lisätiedot

Miten lasten ääni kuuluu tutkimuksessa? Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä 6.5.2010 Työpaja

Miten lasten ääni kuuluu tutkimuksessa? Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä 6.5.2010 Työpaja Miten lasten ääni kuuluu tutkimuksessa? Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä 6.5.2010 Työpaja Taustoja Tarve lasten kuulemisen ja osallisuuden vahvistamiseen noussut esille monilla yhteiskuntaelämän alueilla

Lisätiedot

Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely

Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely Lähtökohtia Tavoitteena asiakkaan osallisuuden lisääminen. Asiakkaan kokemusmaailmaa tulee rikastuttaa tarjoamalla riittävästi elämyksiä ja kokemuksia. Konkreettisten

Lisätiedot

S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta

S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta Heikki Hyyti 60451P Harjoitustyö 2 visuaalinen prosessointi Treismanin FIT Kuva 1. Kuvassa on Treismanin kokeen ensimmäinen osio, jossa piti etsiä vihreätä T kirjainta.

Lisätiedot

Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi. Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo

Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi. Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo 1 Edistää lapsen kasvu-, kehitys ja oppimisedellytyksiä Vahvistaa lapsen

Lisätiedot

Narratiivinen tutkimus

Narratiivinen tutkimus Narratiivinen tutkimus Outi Ylitapio-Mäntylä Lapin yliopisto Syksy 2011 Kertomus, Tarina narrative=kertomus, kerronnallinen, kertomuksellinen story=tarina kertomus=tarina tarinallinen tutkimus = kerronnallinen

Lisätiedot

LAPSEN ESIOPETUKSEN OPPIMISSUUNNITELMA

LAPSEN ESIOPETUKSEN OPPIMISSUUNNITELMA Kasv. 12.6.2014 Liite 1 LAPSEN ESIOPETUKSEN OPPIMISSUUNNITELMA Lapsen nimi Syntymäaika Osoite Vanhempien yhteystiedot Päiväkoti ja ryhmä (ryhmäkoko ja rakenne) Yhteystiedot Opettaja Hyvä lapsen huoltaja!

Lisätiedot

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN Hanna Vilkka Mikä on havainto? - merkki (sana, lause, ajatus, ominaisuus, toiminta, teko, suhde) + sen merkitys (huom. myös

Lisätiedot

Musiikkipäiväkirjani: Lauletaan (S1) Lauletaan ja imitoidaan erilaisia ääniä tai musiikkityylejä (tallenteen tai karaoken kuuntelemisen jälkeen).

Musiikkipäiväkirjani: Lauletaan (S1) Lauletaan ja imitoidaan erilaisia ääniä tai musiikkityylejä (tallenteen tai karaoken kuuntelemisen jälkeen). Musiikkipäiväkirjani: Lauletaan (S1) Lauletaan ja imitoidaan erilaisia ääniä tai musiikkityylejä (tallenteen tai karaoken kuuntelemisen jälkeen). Musiikkipäiväkirjani: Lauletaan (S1) Lauletaan ja imitoidaan

Lisätiedot

LAPSEN ESIOPETUSSUUNNITELMA. Lapsen hetu:

LAPSEN ESIOPETUSSUUNNITELMA. Lapsen hetu: IISALMEN KAUPUNKI LAPSEN ESIOPETUSSUUNNITELMA on päivähoidon henkilöstön ja vanhempien yhteinen työväline, jonka avulla luodaan yhteisiä tavoitteita ja sopimuksia siitä, miten kunkin lapsen yksilöllistä

Lisätiedot

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Dosentti Elina Kontu Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos,

Lisätiedot

Hei kuka puhuu? lapsen kohtaaminen ja tukeminen

Hei kuka puhuu? lapsen kohtaaminen ja tukeminen Hei kuka puhuu? lapsen kohtaaminen ja tukeminen Maarit Engberg vt. Perhekonsultti 16.03.2015 Tampere Esityksen rakenne: 1) Ensi kieli ja kehittyvä minuus 2) Kuulon merkitys ja huomioiminen arjessa 3) Tukea

Lisätiedot

Psykologitiimi Päämäärä Oy

Psykologitiimi Päämäärä Oy Psykologitiimi Päämäärä Oy Perustettu 1994 Turussa Päätoimiala soveltuvuustutkimukset ja opiskelijavalintojen tutkimukset Valintakoeyhteistyötä 14 toisen asteen oppilaitoksen ja 5 ammattikorkeakoulun kanssa

Lisätiedot

Virikkeitä laadukkaaseen varhaiskasvatukseen aivotutkimuksesta. 28.1.2012 Markku Penttonen, Jyväskylän Yliopisto

Virikkeitä laadukkaaseen varhaiskasvatukseen aivotutkimuksesta. 28.1.2012 Markku Penttonen, Jyväskylän Yliopisto Virikkeitä laadukkaaseen varhaiskasvatukseen aivotutkimuksesta 28.1.2012 Markku Penttonen, Jyväskylän Yliopisto 1 Sisällys Hermosolu Aivot Elämän vaiheet Hermojärjestelmän rakentuminen sikiöaikana Hermosolujen

Lisätiedot

Aineistoista. Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin

Aineistoista. Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin Aineistoista 11.2.09 IK Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin Muotoilussa kehittyneet menetelmät, lähinnä luotaimet Havainnointi:

Lisätiedot

Työskentely väkivaltaa käyttäneen isän kanssa

Työskentely väkivaltaa käyttäneen isän kanssa Työskentely väkivaltaa käyttäneen isän kanssa Työskentelyn tavoite Turvallisuustyö isän käsittää tässä neljän eri aihealuetta: riskien arviointi, riskien hallinta, vastuu ja yhteistyö Tunteiden tunnistaminen

Lisätiedot

KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010

KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010 KT Merja Koivula Varhaiskasvatuksen kansallinen kutsuseminaari, Helsinki 15.11.2010 Tutkimusongelmat 1. Millaista on lasten keskinäinen yhteisöllisyys lapsiryhmissä? 2. Miten yhteisöllisyys kehittyy? Mitkä

Lisätiedot

MONIKULTTUURISEN OPETUKSEN JA OHJAUKSEN HAASTEET. Selkokielen käyttö opetuksessa. Suvi Lehto-Lavikainen, Koulutuskeskus Salpaus

MONIKULTTUURISEN OPETUKSEN JA OHJAUKSEN HAASTEET. Selkokielen käyttö opetuksessa. Suvi Lehto-Lavikainen, Koulutuskeskus Salpaus MONIKULTTUURISEN OPETUKSEN JA OHJAUKSEN HAASTEET Selkokielen käyttö opetuksessa Suvi Lehto-Lavikainen, Koulutuskeskus Salpaus Ihmisten viestinnän epätarkkuus johtaa usein virheellisiin tulkintoihin keskusteluissa!

Lisätiedot

Jorma Joutsenlahti / 2008

Jorma Joutsenlahti / 2008 Jorma Joutsenlahti opettajankoulutuslaitos, Hämeenlinna Latinan communicare tehdä yleiseksi, jakaa Käsitteiden merkitysten rakentaminen ei ole luokassa kunkin oppilaan yksityinen oma prosessi, vaan luokan

Lisätiedot

Avaimia päivähoidon arkeen erityispäivähoidon kehittäminen osana varhaiskasvatusta Länsi ja Keski-Uudellamaalla

Avaimia päivähoidon arkeen erityispäivähoidon kehittäminen osana varhaiskasvatusta Länsi ja Keski-Uudellamaalla Sinikka Kuosmanen_luentorunko Sivu 1/14 Kolme kulmakiveä 1. Lapsi yrittää jatkuvasti ja spontaanisti saada kontaktia vanhempiinsa. 2. Vanhemmat osoittavat ottaneensa vastaan lapsen aloitteet. 3. Vanhempien

Lisätiedot

Ylöjärven opetussuunnitelma 2004. Valinnainen kieli (B2)

Ylöjärven opetussuunnitelma 2004. Valinnainen kieli (B2) Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 Valinnainen kieli (B2) B 2 -SAKSA Valinnaisen kielen opiskelun tulee painottua puheviestintään kaikkein tavanomaisimmissa arkipäivän tilanteissa ja toimia samalla johdantona

Lisätiedot

OPS 2016 Keskustelupohja vanhempainiltoihin VESILAHDEN KOULUTOIMI

OPS 2016 Keskustelupohja vanhempainiltoihin VESILAHDEN KOULUTOIMI OPS 2016 Keskustelupohja vanhempainiltoihin VESILAHDEN KOULUTOIMI Valtioneuvoston vuonna 2012 antaman asetuksen pohjalta käynnistynyt koulun opetussuunnitelman uudistamistyö jatkuu. 15.4.-15.5.2014 on

Lisätiedot

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Lapsen nimi: Pvm: Keskusteluun osallistujat: Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Lapsen vasu) on varhaiskasvatuksen henkilöstön työväline, jonka avulla luodaan yhteisiä

Lisätiedot

Valttikortit 100 -ohjelman sanasto on peruskoulun opetussuunnitelman ytimestä.

Valttikortit 100 -ohjelman sanasto on peruskoulun opetussuunnitelman ytimestä. Valttikortit 100 on uusi avaus sanaston ja kuullunymmärtämisen oppimiseen. Digitaaliset oppimateriaalit ovat aiemminkin lisänneet yksilöllistä työskentelyä ja välittömiä palautteita harjoitteluun, mutta

Lisätiedot

Kielen hyvän osaamisen taso on 6. luokan päättyessä taitotasokuvauksen mukaan:

Kielen hyvän osaamisen taso on 6. luokan päättyessä taitotasokuvauksen mukaan: Luokat 3-6 A2-espanja AIHEKOKONAISUUDET luokilla 4-6 Ihmisenä kasvaminen korostuu omien asioitten hoitamisessa, ryhmässä toimimisessa ja opiskelutaitojen hankkimisessa. Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys

Lisätiedot

KOMMUNIKOINTI KIELIHÄIRIÖISEN LAPSEN KANSSA Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry Stroke- och dysfasiförbundet rf OHJEITA PUHEEN JA KIELEN KEHITYKSEN TUKEMISEKSI KOTIOLOISSA: 1. Puhu lapsen kanssa kieli kehittyy

Lisätiedot

RANSKAN KIELI B2 RANSKAN KIELI B2 8 LUOKKA

RANSKAN KIELI B2 RANSKAN KIELI B2 8 LUOKKA RANSKAN KIELI B2 Opetuksen tavoitteena on totuttaa oppilas viestimään ranskan kielellä suppeasti konkreettisissa arkipäivän tilanteissa erityisesti suullisesti. Opetuksessa korostetaan oikeiden ääntämistottumusten

Lisätiedot

Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä

Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä Paula Lyytinen,Timo Ahonen, Kenneth Eklund,Heikki Lyytinen Jyväskylän yliopiston Lapsitutkimuskeskus Niilo Mäki Instituutti Mihin tarvitaan? kehityksen

Lisätiedot

Kielellinen erityisvaikeus (SLI) puheterapeutin näkökulmasta. Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL 29.1. 2014

Kielellinen erityisvaikeus (SLI) puheterapeutin näkökulmasta. Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL 29.1. 2014 Kielellinen erityisvaikeus (SLI) puheterapeutin näkökulmasta Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL 29.1. 2014 Kielellinen erityisvaikeus (SLI) Häiriö, jossa lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän

Lisätiedot

KÄYTÖSSÄOLEVAT DOKUMENTOINTI MENETELMÄT VALOKUVATAAN

KÄYTÖSSÄOLEVAT DOKUMENTOINTI MENETELMÄT VALOKUVATAAN KÄYTÖSSÄOLEVAT DOKUMENTOINTI MENETELMÄT VALOKUVATAAN Kuvataan lasten toimintaa Kamerat tutuiksi kaikille taideprojektissa Muissa päivän tilanteissa kuvattu connected day Annantalo-projektissa henkilökunta

Lisätiedot

Miten opetan suomea? luento 19.8.2011 CIMO:ssa Comenius-apulaisopettajiksi lähteville Emmi Pollari

Miten opetan suomea? luento 19.8.2011 CIMO:ssa Comenius-apulaisopettajiksi lähteville Emmi Pollari Miten opetan suomea? luento 19.8.2011 CIMO:ssa Comenius-apulaisopettajiksi lähteville Emmi Pollari Suomen kielestä 1/2 erilainen kieli kuinka eroaa indoeurooppalaisista kielistä? o ei sukuja, ei artikkeleita,

Lisätiedot

Struktuurista vuorovaikutukseen. Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti

Struktuurista vuorovaikutukseen. Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti Struktuurista vuorovaikutukseen Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti Termeistä Ihminen, jolla on puhevamma = ei pärjää arjessa puhuen, tarvitsee kommunikoinnissa puhetta

Lisätiedot

Evantia 360 Junior Pro Alakoulu -taulusto

Evantia 360 Junior Pro Alakoulu -taulusto Evantia 360 Junior Pro Alakoulu -taulusto Evantia 360 Junior Pro Alakoulu -taulusto on suunniteltu lasten sähköiseksi kommunikoinnin apuvälineeksi. Taulusto toimii ChatAble Suomi -kommunikointisovelluksella.

Lisätiedot

Afaattisen henkilön kommunikaation tukeminen. Puheterapeutti Merja Eskola TYKS Kuntoutusosasto

Afaattisen henkilön kommunikaation tukeminen. Puheterapeutti Merja Eskola TYKS Kuntoutusosasto Afaattisen henkilön kommunikaation tukeminen Puheterapeutti Merja Eskola TYKS Kuntoutusosasto sisältö yleistä afasiasta ja kommunikaatiohäiriöistä minkälaisia häiriöitä afasia tuo tullessaan mitä muita

Lisätiedot

TUKEA VARHAISEEN VANHEMMUUTEEN. Äitiyshuollon alueellinen koulutuspäivä 16.4.2015 Anne Murtojärvi

TUKEA VARHAISEEN VANHEMMUUTEEN. Äitiyshuollon alueellinen koulutuspäivä 16.4.2015 Anne Murtojärvi TUKEA VARHAISEEN VANHEMMUUTEEN Äitiyshuollon alueellinen koulutuspäivä 16.4.2015 Anne Murtojärvi Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan kaikkea lapsen ja vanhempien yhdessä olemista, kokemista ja

Lisätiedot

Melun terveysvaikutukset alle 80dB:n äänitasoilla

Melun terveysvaikutukset alle 80dB:n äänitasoilla Melun terveysvaikutukset alle 80dB:n äänitasoilla Irja Korhonen Ylilääkäri, Työterveys Aalto Lähteet: Suomen Lääkärilehti 36/2012 v sk 67 sivut 2445 2450b; Carter & Beh 1989; Miedema 2007; 3T Työturvallisuus

Lisätiedot

Vanhempi lapsen mediavalintojen ohjaajana. Suvi Tuominen

Vanhempi lapsen mediavalintojen ohjaajana. Suvi Tuominen Vanhempi lapsen mediavalintojen ohjaajana Suvi Tuominen Mikä KAVI? Kansallinen audiovisuaalinen arkisto ja Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus yhdistyivät 1.1.2014 Lakisääteisiä tehtäviä mm. audiovisuaalisen

Lisätiedot

Kiinalaiset kuvakirjaimet ( Kanjit)

Kiinalaiset kuvakirjaimet ( Kanjit) Kiinalaiset kuvakirjaimet ( Kanjit) Japanilaiset omaksuivat kiinalaiset kuvakirjaimet, eli Kanjit, 500-700 luvulla j.kr. mutta tieteiden, taiteiden, ja Buddhismin mukana niitä on omaksuttu lisää mantereelta

Lisätiedot

PUHUMINEN Harjoit- Osaa KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Harjoit-Osaa. pvm pvm pvm pvm TAITOTASO A1 Suppea viestintä kaikkien tutuimmissa tilanteissa

PUHUMINEN Harjoit- Osaa KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Harjoit-Osaa. pvm pvm pvm pvm TAITOTASO A1 Suppea viestintä kaikkien tutuimmissa tilanteissa PIENTEN KIELIREPPU SUOMEN KIELEN OPPIMISEN SEURANTA VARHAISKASVATUKSESSA JA ALKUOPETUKSESSA (sovellus eurooppalaisesta viitekehyksestä) Lapsen nimi : Päiväkoti/koulu: Lomakkeen täyttäjä: PUHUMINEN Harjoit-

Lisätiedot

Työjärjestys 6.12.2011

Työjärjestys 6.12.2011 Kirjoittamalla lukemaan - Trageton -työtapa, rehtori Meriusvan koulu 7.12.2011 Virtuaaliopetuksen päivät, Hki Messukeskus 1 Tietokone apuvälineenä lukemaan oppimisessa Arne Trageton, norjalainen pedagogi,

Lisätiedot

Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä

Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä Opinnollinen kuntoutus Aija Lund 2007 Ryhmän teemat: Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet (Jukka Nevala ja Marjukka Peltonen) Tekstinymmärtäminen ja sen

Lisätiedot

Arkistot ja kouluopetus

Arkistot ja kouluopetus Arkistot ja kouluopetus Arkistopedagoginen seminaari 4.5.2015 Heljä Järnefelt Erityisasiantuntija Opetushallitus Koulun toimintakulttuuri on kokonaisuus, jonka osia ovat Lait, asetukset, opetussuunnitelman

Lisätiedot

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Lapsen nimi: Pvm: Keskusteluun osallistujat: Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Lapsen vasu) on varhaiskasvatuksen henkilöstön työväline, jonka avulla luodaan yhteisiä

Lisätiedot

KASVATUSKUMPPANUUS KODIN JA PÄIVÄHOIDON VÄLILLÄ

KASVATUSKUMPPANUUS KODIN JA PÄIVÄHOIDON VÄLILLÄ Mäntyharju 22.3.2012 Varhaiskasvatuksen vanhempainilta KASVATUSKUMPPANUUS KODIN JA PÄIVÄHOIDON VÄLILLÄ Lapsen parhaaksi sujuvaan yhteistyöhön Mitä kasku antaa Lapselle Perheelle Hoitohenkilöstölle Tilaisuuden

Lisätiedot

Evantia 360 Teen Start -taulusto

Evantia 360 Teen Start -taulusto Evantia 360 Teen Start -taulusto Evan%a360 Teen Start - taulusto on suunniteltu nuorten ja nuorten aikuisten sekä joissain tapauksissa myös aikuisten sähköiseksi kommunikoinnin apuvälineeksi. Taulusto

Lisätiedot

KIELIHÄIRIÖISTEN 5 6-VUOTIAIDEN LASTEN KERRONTATAIDOT. MONITAPAUSTUTKIMUS

KIELIHÄIRIÖISTEN 5 6-VUOTIAIDEN LASTEN KERRONTATAIDOT. MONITAPAUSTUTKIMUS KIELIHÄIRIÖISTEN 5 6-VUOTIAIDEN LASTEN KERRONTATAIDOT. MONITAPAUSTUTKIMUS Elina Rinta-Homi Logopedian pro gradu -tutkielma Tampereen yliopisto Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Lokakuu 2012 TAMPEREEN

Lisätiedot

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole.

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole. 1 Unelma-asiakas Ohjeet tehtävän tekemiseen 1. Ota ja varaa itsellesi omaa aikaa. Mene esimerkiksi kahvilaan yksin istumaan, ota mukaasi nämä tehtävät, muistivihko ja kynä tai kannettava tietokone. Varaa

Lisätiedot

Tuotteen oppiminen. Käytettävyyden psykologia syksy 2004. T-121.200 syksy 2004

Tuotteen oppiminen. Käytettävyyden psykologia syksy 2004. T-121.200 syksy 2004 Tuotteen oppiminen Käytettävyyden psykologia syksy 2004 Oppiminen Havainto Kognitiiviset muutokset yksilössä Oppiminen on uuden tiedon omaksumista, joka perustuu havaintoon Ärsyke Behavioristinen malli

Lisätiedot

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen KT Merja Koivula Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen toimintaan Osallistuminen ja oppiminen

Lisätiedot

VARHAINEN VUOROVAIKUTUS

VARHAINEN VUOROVAIKUTUS VARHAINEN VUOROVAIKUTUS Ihmisten elämä ja heidän kokemuksensa omasta elämästään syntyvät vuorovaikutuksessa ympäristön ja erityisesti toisten ihmisten kanssa. Myös muu elollinen luonto toimii jatkuvassa

Lisätiedot

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson 1 Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson Arvoisa ohjausryhmän puheenjohtaja rehtori Lauri Lantto, hyvä työseminaarin puheenjohtaja suomen

Lisätiedot

Selkoilmaisun uudet muodot

Selkoilmaisun uudet muodot Selkoilmaisun uudet muodot Viestintäympäristö muuttuu Internetin kehityksen alkuvaiheessa kuvien ja videoitten käyttö oli hankalaa. Nyt yhteydet ovat nopeutuneet, päätelaitteiden teho on kasvanut, ja erilaiset

Lisätiedot

Monilukutaito. Marja Tuomi 23.9.2014

Monilukutaito. Marja Tuomi 23.9.2014 Monilukutaito Marja Tuomi 23.9.2014 l i t e r a c y m u l t i l i t e r a c y luku- ja kirjoitustaito tekstitaidot laaja-alaiset luku- ja kirjoitustaidot monilukutaito Mitä on monilukutaito? tekstien tulkinnan,

Lisätiedot

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Lapsen omakuva (piirustus tai kuva) Lapsen nimi: Syntymäaika: Päivähoitopaikka: alkoi: päättyi: Tämä suunnitelma yhdessä hoitosopimuksen kanssa on varhaiskasvatuksen perusta

Lisätiedot

Nuoret eivät ole lapsia eikä aikuisia

Nuoret eivät ole lapsia eikä aikuisia Nuoret eivät ole lapsia eikä aikuisia Tytöt ja pojat ovat erilaisia Integroitu tieto fyysisestä, psyykkisestä, seksuaalisesta ja sosiaalisesta kehityksestä auttaa ymmärtämään terveitä nuoria sekä ongelmissa

Lisätiedot

MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI MANDARIINIKIINAN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA 2006

MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI MANDARIINIKIINAN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA 2006 MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI MANDARIINIKIINAN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA 2006 MANDARIINIKIINAN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA Opetuksen lähtökohdat Maahanmuuttajien äidinkielen opetuksella tuetaan oppilaan

Lisätiedot

Say it again, kid! - peli ja puheteknologia lasten vieraan kielen oppimisessa

Say it again, kid! - peli ja puheteknologia lasten vieraan kielen oppimisessa Say it again, kid! - peli ja puheteknologia lasten vieraan kielen oppimisessa Sari Ylinen, Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö, käyttäytymistieteiden laitos, Helsingin yliopisto & Mikko Kurimo, signaalinkäsittelyn

Lisätiedot

Luku 3 Lapsuus rakastuminen urheiluun valmiuksia menestymiseen

Luku 3 Lapsuus rakastuminen urheiluun valmiuksia menestymiseen 61 Valmennuksen osa-alueet Asia tarinasta Taito/ tekniikka Taktiikka/ pelikäsitys Fyysiset valmiudet Henkiset valmiudet omassa toiminnassasi Vahvuutesi Kehittämiskohteesi Miten kehität valitsemiasi asioita?

Lisätiedot

Kieliohjelma Atalan koulussa

Kieliohjelma Atalan koulussa Kieliohjelma Atalan koulussa Vaihtoehto 1, A1-kieli englanti, B1- kieli ruotsi 6.luokalla 1 lk - 2 lk - 3 lk englanti 2h/vko 4 lk englanti 2h/vko 5 lk englanti 2-3h/vko 6 lk englanti 2-3h/vko, ruotsi 2h/vko

Lisätiedot

Aikuisten perusopetus

Aikuisten perusopetus Aikuisten perusopetus Laaja-alainen osaaminen ja sen integrointi oppiaineiden opetukseen ja koulun muuhun toimintaan 23.1.2015 Irmeli Halinen Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPETUSHALLITUS Uudet opetussuunnitelman

Lisätiedot

Psyykkinen toimintakyky

Psyykkinen toimintakyky Psyykkinen toimintakyky Toimintakyky = ihmisen ominaisuuksien ja ympäristön suhde : kun ympäristö vastaa yksilön ominaisuuksia, ihminen kykenee toimimaan jos ihmisellä ei ole fyysisiä tai psykososiaalisia

Lisätiedot

MAAHANMUUTTAJIEN PERHEOPPIMINEN. Opetushallituksen seminaari Jyväskylä 5.9.2008 Johanna Jussila

MAAHANMUUTTAJIEN PERHEOPPIMINEN. Opetushallituksen seminaari Jyväskylä 5.9.2008 Johanna Jussila MAAHANMUUTTAJIEN PERHEOPPIMINEN Opetushallituksen seminaari Jyväskylä 5.9.2008 Johanna Jussila MITÄ ON? Perheoppimisella tarkoitetaan eri sukupolveen kuuluvien ihmisten yhteistä usein informaalia oppimista,

Lisätiedot