Luonnontieteellinen museo opetuksen ja kasvatuksen tukena

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖ- JA LUONTOKASVATUS: tietoa, KOKEMUKSIA, KERtomuKSIA, Luonnontieteellinen museo opetuksen ja kasvatuksen tukena Jukka Kauppinen Kuopion luonnontieteellinen museo 2009 TIETOA, KOKEMUKSIA, KERtomuKSIA Luonnontieteellinen museo opetuksen ja kasvatuksen tukena

2 TIETOA, KOKEMUKSIA, KERtomuKSIA Luonnontieteellinen museo opetuksen ja kasvatuksen tukena Sisällys I: LUONNONTIETEELLINEN MUSEO, OPETUS JA KASVATUS TAVOITE JA LÄHTÖKOHTA MUSEOAJATUS Kokoelmat, tutkimus, opetus ja valistus Tänään ja tulevaisuudessa Seudullinen ympäristökulttuuri Ympäristöesteettinen ja -eettinen näkökulma TUTKIVAA JA KOKEMUKSELLISTA OPPIMISTA JA KASVATUSTA tosiasioita JA LUOVAA KERtomusKULTTUURIA Luonto monta näkökulmaa ja kokemusta, monta kieltä: Biologiaa, kotiseututietoutta, historiaa, äidinkieltä, estetiikkaa... Liitetiedostot: Lintujen tiet Illansuun hetket Kokemuksellisuus ja kertomukset malleja ja käytäntöä Kokemuksellista oppimista Luonnon ja kulttuurin sidos esimerkkinä kuikka Liitetiedostot: Kuikka, Pohjois-Savon maakuntalintu Kuikkain kartta Kuikat ja konstmannit. Järvilinnun alkukantaisuus faktoja ja tarinaa Kansa kuikan parissa. Ajan ja sään tietäjät kansan tietoja, tosiasioita

3 II: KÄYTÄNNÖN SUUNNITELMIA, EHDOTUKSIA JA ESIMERKKEJÄ OPETUSAIHEIKSI JA TEEMOIKSI Museo ympäristöalan toimijana museon oman toiminnan, merkityksen ja historian esittely Yhteys museokokoelmista ja -tutkimuksista opetukseen, valistukseen ja ympäristökasvatukseen Näyttelyt opetusta palvelemaan Opetuskokoelmat aktiiviseen käyttöön Opettaja, opas, museolehtori? Museon henkilökunta mukana opetus- ja kasvatustyössä Luontokoulu- ja kerhotoiminta ympäristökasvatuksessa ja -opetuksessa Yhteishankkeita museoiden kesken OPPIMATERIAALIA, SYVENTÄVÄÄ tietoa LUONNONTIETEELLISEN MUSEON TEEMOJA YHTEISELLE TAIPALEELLE MUSEON MAHDOLLISUUKSIA PERUSKOULUN YMPÄRISTÖ- JA LUONNONTIEDON SEKÄ BIOLOGIAN OPETUSSUUNNITELMAN toteuttamiseen Ympäristökasvatus peruskoulun viidennellä luokalla oppimistavoitteita Kouluopetuksen odotuksia: sisältökokonaisuuksia Museon tarjoamia mahdollisuuksia 1. Paikalliseen ympäristökulttuuriin ja sen historiaan tutustuminen 2. Maastokohteet, museon näyttelyt ja oheismateriaalit 3. Eliökunnan kokonaisuuden hahmottaminen sekä lajien tunnistaminen 4. Ohjattu kasvien keruu 5. Sienituntemus 6. Eliöiden sopeutuminen erilaisiin elinympäristöihin esimerkkejä 7. Luonnon monimuotoisuus ja ihmisen vastuu ympäristöstä Liitetiedostot: Mitä uhanalaisuus on? Uhanalaisuuden syyt Kuopion kasvien tulevaisuus Museon julkaisuja KIRJALLISUUTTA LOPPUSANAT

4 I LUONNONTIETEELLINEN MUSEO OPETUS JA KASVATUS Museon reklaamitauluja koululaiset ja Nuorten Luonnonystävien jäsenet kantoivat kaduilla markkina-aikaan 1920-luvulla.

5 TAVOITE JA LÄHTÖKOHTA Tässä raportissa kartoitetaan ympäristökasvatuksen ja museo-opetuksen mahdollisuuksia muun museotyön osana. Näitä tehtäviä tarkastellaan Kuopion luonnontieteellisen museon näkökulmasta. Kyseinen museo on alansa ensimmäinen maakunnallinen museo maassamme (perustettu 1897). Sen toiminta painottui alun alkaen aktiivisesti kansanvalistukseen ja opetukseen. Voidaan perustellusti sanoa, että maamme luonnontieteelliseen museotyöhön liittyvä opetus ja valistus ovat vahvasti kuopiolaista syntyperää. Museo ja sen näyttelysuunnitelmat perustuivat pohdintoihin museon tehtävistä, koti- ja ulkomaisiin kokemuksiin sekä lopulta kirjalliseen asuun puettuun esitykseen Suunnitelma Kuopion museolle (Ståhlberg 1901). Systemaatillisen paikallisosaston lisäksi päätettiin esitellä yksittäisten eläinten ja eläinryhmien elämää rakentamalla erityisiä biologisia ryhmiä. Tällä tavoin ruokittiin luonnonilmiöiden havainnointia ja pohdintaa.

6 MUSEOAJATUS Kokoelmat, tutkimus, opetus ja valistus Luonnontieteellisten museoiden ydinajatuksena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä, tutkimusta ja tunnetuksi tekemistä. Tehtävänä on koota aineistoa ja dokumentoida tietoa ympäristön tilasta ja sen muutoksista tutkimuksen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon tarpeisiin. Lisäksi aineistoilla ja osaamisella on monia muita käyttötarkoituksia: opettaa, valistaa, herättää kysymyksiä, ajattelua ja vastuuta ympäristöstä, tuottaa älyllisiä haasteita, esteettisiä kokemuksia ja elämyksiä Museon painotukset muuttuvat: Opetuksen ja valistuksen tehtävät saavat uusia näkökulmia ympäristötietoisuuden ja -vastuun lisääntyessä. Lisäksi erilaiset tietoyhteiskunnan ja sisältötuotannon hankkeet tarjoavat museotyölle kasvavia haasteita. Museot ovat myös pohtineet esinekeskeisyyden, ilmiöiden ja ideoiden suhdetta toiminnassaan. Samoin on nostettu esille tieteellisyyden ja objektiivisuuden oheen henkilökohtaisten kokemusten ja elämysten maailma, subjektiiviset näkökannat, tunteet ja muistot sekä asioiden ja ilmiöiden vaihtoehtoiset tulkinnat ja merkitykset. Tiedon ja kokemuksen lähteinä ovat kaikkien aistien tuottamat havainnot. Yhtä kaikki: Museon välittämää tietoa ja kokemusta ei välttämättä anneta valmiina ohjelmina, vaan vaihtoehtoisina tulkintoina, prosessin omaisesti tulkinta tai merkitys eivät ole lopullisesti määriteltyjä eivätkä pelkästään yhtä tieteenalaa koskevia. Akateemisen tiedon lisäksi tai sen sijaan tiedon ja kokemuksen syntyprosessissa subjektiiviset näkemykset saavat tilaa.

7 Tänään ja tulevaisuudessa Kuopion kaupungin museoiden yhteisessä strategiassa todetaan: Museot ovat keskeinen osa vireää ja kehittyvää kaupunkikulttuuria ja ne edistävät osaltaan kansalaisten hyvinvointia ja aktiivisuutta. Tavoitetasolla mainitaan tässä yhteydessä museopedagogiikka ja kasvatustyö: Museoiden palvelut ovat saavutettavia, erilaiset ikä- ja asiakasryhmät huomioonottavia. Museopedagogisia toimintatapoja kehitetään museoiden omien toimintalinjausten pohjalta (kulttuurikasvatus, taidekasvatus, ympäristökasvatus). Kuopion ympäristöstrategiassa (2006) korostetaan kansalaisten ympäristötietouden ja -vastuun merkitystä. Tavoitteina mainitaan ympäristökasvatuksen ja -valistuksen tehostaminen ja konkreettisena toimenpiteenä kuntakohtaisten ympäristöä koskevien aihekokonaisuuksien sisällyttäminen koulujen opetussuunnitelmiin. Niin ikään Kuopion kulttuuriympäristöstrategian (2008) ja arkkitehtuuripoliittisen ohjelman Kuopion arkkitehtuuri ja kaupunkirakennustaide (2007) toimenpide-ehdotuksissa nostetaan esille lapsille ja nuorille suunnattu ympäristökasvatus kouluissa ja päiväkodeissa. Miten käytännössä luonnontieteellinen museo voi muun toimintansa ohessa ja käytettävissä olevin voimavaroin tukea ympäristökasvatuksen, -valistuksen ja -opetuksen tavoitteita? Miten se voisi kehittää pedagogisia toimintatapoja muiden alan toimijoiden kanssa? Museoiden tehtävät (Kuopion kaupungin museostrategia 2008).

8 Seudullinen ympäristökulttuuri Kuopiolainen vahva luonnontutkimuksen ja -harrastuksen perinne on tuonut oman elävän lisän paikalliseen ja maakunnalliseen museotyöhön, niin myös opetus- ja valistustyön suuntaamiseen. Luonnon ja kulttuurin vuoropuhe museossa saman katon alla on ollut luontevaa. Sata vuotta juuri täyttäneessä Kuopion museossa ovat alun alkaen olleet esillä sekä kulttuurihistorialliset että luonnontieteelliset aineistot. Kuopion luonnontieteellisellä museolla on merkittävä paikallinen ja seudullinen tehtävä itäsuomalaisen luonnonympäristön tuntemuksen, kotiseututyön ja identiteetin vahvistajana. Tämä tehtävä on vanhaa perua: näyttelyiden systemaattinen paikallisosasto on esitellyt seudun eliölajeja ja biologiset ryhmät ovat kuvanneet elämiskeskuksia, joilla tarkoitettiin muun muassa erilaisten asumispaikkojen eläimistön ja kasviston kokoonpanoa, samoin elämisen muotojen erilaisuutta, runsautta ja eliöiden suhdetta toisiinsa. Varhainen ajatus museosta luonnon kuvaamisen, opetuksen ja valistuksen tukena oli aikaansa edellä. Kokoelmatyön ja museopedagogiikan lähtökohtana olivat lajit ja niiden elämiskeskukset. Nykyisin puhumme tässä yhteydessä jonkin verran eri käsittein: lajien lisäksi ovat esillä populaatiot, eliöyhteisöt ja ekosysteemit. Kokoelmista saadaan näyttelykokonaisuuksia ikkunoiksi eliöyhteisöihin ja niiden rakenteelliseen ja lajistolliseen monimuotoisuuteen. Aina on kuitenkin korostettu museo-objektien ja aidon luonnon toisiaan täydentävää merkitystä lajien ja luonnonilmiöiden tiedollisessa ja kokemuksellisessa oppimisessa. Jo museota perustettaessa lausuttiin yhä ajankohtainen ajatus: Näyttelykokoelmiin liittyen tulee tarkkailla vastaavia olosuhteita vapaassa luonnossa. Käytännössä se merkitsee avosilmäistä havaintojen tekoa. Nykyisessä ympäristökasvatuksessa tietyt teemat voidaan parhaiten havainnollistaa koulu-, museo- ja maastoopetusta integroimalla. Museossa luonnon ilmiöpohjainen tarkastelu suo erinomaisen mahdollisuuden kokemukselliseen oppimiseen. Kokoelmat voivat puhua monin eri tavoin, monella kielellä: yhden sisällön ja merkityksen sijaan nousee esille lukuisten ajatusten ja ilmiöiden joukko, jota paikallinen ja alueellinen kulttuuri ryydittävät.

9 Ympäristöesteettinen ja -eettinen näkökulma Luonnontieteellisen museon toiminta-ajatus pohjautuu elämän kunnioittamisen periaatteeseen. Keskeisinä päämäärinä on pidetty ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen ymmärtämistä sekä luonnon itseisarvon tunnustamista. Kuopiolaisen luonnontieteellisen museotyön pedagoginen ja ympäristökasvatuksellinen tavoite on julistettu jo museota suunniteltaessa: museon tulee myös kasvattaa, ei pelkästään opettaa. Tässä yhteydessä korostettiin esteettisiä arvoja ja elämyksiä, joita luonnosta koottavat kokoelmanäytteet, näyttelyt ja muut museon tuottamat esitykset voivat tarjota. Mainitut näkökulmat ovat edelleen ajankohtaisia, tosin uudistetuin äänenpainoin, käytännön menetelmin ja kokeiluin. Luonnossa havaittava moninaisuus on lukemattomin ilmaisuin sanoiksi muotoiltu, milloin mitenkin, mutta lajit ja niiden erilaiset muodot ovat aina kuitenkin olleet biologisen museotyön perustana. Diversiteetti on keskeinen käsite ja työkalu avata eliöiden erilaisuutta ja puhua siitä. Ajatus elämänkeskuksista biologisista erikoisryhmistä on merkinnyt jo varhain esteettisten ja eettisten näkökohtien esille nostamista. Sittemmin eliöyhteisö- ja ekosysteemiajattelu ovat tarjonneet ulottuvuutta ja työkaluja käsitteitä ja kieltä luonnon ymmärtämiseen ja arvokeskusteluun. Kuitenkin laji ja yksilö ovat aina elämänkeskusten perusyksiköitä ja arvo sinänsä. Kaiken kaikkiaan luonnon tutkimus, opetus ja ympäristökasvatus ympäristökulttuuri ylipäänsä tarvitsevat erilaisia kieliä lähestyessään olioita ja niiden elinympäristöjä vaikkapa biologiasta ympäristöestetiikan ja -filosofian suuntaan. On myös tarpeen rakentaa ymmärryksen siltoja niin sanotun objektiivisen todellisuuden (tutkimustiedon) ja subjektiivisten näkemysten (henkilökohtaisten tulkintojen ja kokemuksellisuuden) välille, eri kielien välille.

10 TUTKIVAA JA KOKEMUKSELLISTA OPPIMISTA JA KASVATUSTA tosiasioita JA LUOVAA KERtomusKULTTUURIA Museossa voimme nähdä järjestyksen ja rakenteiden jäsentymistä ja alleviivata tämänkaltaista havainnoimista, vieden sitä myös oppikurssimaiseen suuntaan, valmiiksi annettuina ja omaksuttavina tietorakennelmina. Tämän lisäksi on olemassa monia muita näkemisen ja kokemisen tapoja sekä kieliä. Smeds (2005) on esittänyt käsityksen museonäyttelyiden historiallisesta kehityskulusta. Ensimmäinen vaihe korosti tieteellistä taksonomisen luokittelevaa ja objektiivisuuteen pyrkivää näkemystä. Toisessa vaiheessa elämyskulttuurin korostuessa tieteellisyyden lisäksi kokemus ja ilmiöihin liittyvät kertomukset saivat sijaa, mutta alan totutut, usein varsin tieteelliset näkemykset ja käytännöt olivat edelleen keskeisessä asemassa. Kolmannessa vaiheessa näkökulma on entistä avoimempi, moniulotteinen, myös subjektiivisille näkemyksille avautuva.

11 Luonto monta näkökulmaa ja kokemusta, monta kieltä: biologiaa, kotiseututietoa, historiaa, äidinkieltä, estetiikkaa... Eri näkökantojen esille tulo on museon ja sen kokoelmien rikkautta: Museo ei ole pelkästään yhden totuuden julkituoja. Museon tieteellinen näkemys vaikkapa evoluutioteoriaan nojaava ei välttämättä vie mitään omalta näkemiseltä, kertomiselta ja tulkinnalta, ovathan museonäytteet olemassa vapaasti melkein missä tahansa merkitystodellisuudessa. (ks. esimerkit, tekstiliitteet LINTUJEN TIET ja ILLANSUUN HETKET). Käytännön tasolla tämä ajatus merkitsee jonkun asian tai ilmiön soveltuvuutta monien eri oppiaineiden opetussisältöihin, samoin integroivan opetuksen mahdollisuuksia. Alun perin luonnontieteellisessä kontekstissa esitetty näyte, argumentti, näyttely tai muu esitys avautuu monin tavoin eri suunnista lähestyen. Ympäristötiedon, biologian ja maantieteen lisäksi avautumisnäkökulma voi olla vaikkapa historiaan, äidinkieleen, musiikkiin, kuvataiteeseen ja filosofiaan liittyvä. Kognitiivisesti painottuneessa oppimistapahtumassa pääpaino on havaitsemisessa. Puhumme visuaalisesta lukutaidosta ja sen kehittämisestä, mutta myös muista aistikokemuksista, tunneherkkyydestä ja älyllisistä oivalluksista. Ajattelu, ymmärtäminen ja viestintä ovat kietoutuneet kieleen ja käsitteisiin. Tavoitteellisessa kasvatustyössä tarjoamme havaintojen horisontista älyllisiä ja emotionaalisia virikkeitä. Havainnot ja kokemukset tuottavat puhetta, vaikkapa ympäristöpuhetta tai taidepuhetta. Pohdimme, arvelemme, haemme merkityksiä ja selityksiä, muodostamme teorioita. Oppimis- ja kasvatustapahtumassa itse kokemis- ja ilmaisuprosessia voidaan pitää jopa merkittävämpänä kuin lopputulosta. Ympäristökasvatuksen yhteydessä tutkiva ongelmien ratkaisu vaihtoehtoisin ajatuksin syventää havainnoijalle henkilökohtaista luontosuhdetta. Pohdinta ja vaihtoehtoja hakeva keskustelu- ja kertomiskulttuuri voivat availla esimerkiksi eliöiden selviytymisratkaisuja luonnossa. Pohdintatilanteet nostavat esiin erilaisia vaihtoehtoja. LINTUJEN TIET (pdf, 599kt) ILLANSUUN HETKET

12 Kokemuksellisuus ja kertomukset malleja ja käytäntöä Luova, ongelmien pohdintaan perustuva oppimisprosessi rikastuu kokemuksellisesta ja sosiaalisesta oppimistilanteesta. Pohtivan oivaltamisen reitistö opettaa kyselevään asenteeseen, ei pelkästään saavutettujen tutkimustulosten hallintaan. Kokemuksellisessa oppimisessa saattavat korostua omakohtaiset havainnot enemmän kuin formaalisen, valmiin tiedon omaksuminen. Siitä huolimatta tavoitteena voi olla relevantin tiedon hakeminen, samoin eteneminen yleispätevän tulkinnan ja merkitysten suuntaan (ks. kertomusteksti ILLANSUUN HETKET). Kuva: Reijo Lähteenmäki Kokemuksellisen havainnoinnin ja pohdinnan oppimiskulttuuriin kuuluu oleellisesti ilmaisu, puhe ja käsitteellistäminen, tiedon ja kokemusten jakaminen. John Deweyn pohtima kokemuksellisuuden korostus, jota David Kolb on kehitellyt kokemuksellisen oppimisen malliksi, soveltuu monenlaisen ympäristökoulutuksen ja museopedagogiikan perustaksi myös edellä mainittua kertomusmenetelmää tukemaan. Kokemuksellisen oppimisen mallissa ymmärretään oppijan saavan tietoa prosessissa, joka tapahtuu oppijan ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Kokemuksellisuus voidaan ymmärtää oppimisen, kasvamisen ja kulttuuriin sosiaalistumisen prosessina. Kokemukset vaikuttavat tietoon, tunteeseen ja ymmärrykseen. David Kolbin malli kuvaa prosessia, jossa omakohtainen kokemus luo pohjaa reflektoivalle havainnoinnille. Prosessi on monipuolisesti eri aistikanavia, tunteita, mielikuvia ja mielikuvitusta aktivoivaa. Mukana ovat keskeisesti kokijan omat tieto- ja tunnekanavat. Kyky siirtää ja soveltaa opittua uusissa yhteyksissä on tämän prosessin avaintekijä. Kolbin prosessimallia on hahmotettu kehämäisenä kuviona, jossa kokemusta prosessoidaan pohdiskelevan havainnoinnin, käsitteellistämisen ja jonkun valitun toimintamuodon avulla. Malli on sovellettavissa monin tavoin myös museokäyntiin: kävijän ja kokijan havainnot museoympäristössä prosessoituvat aikaisempien kokemusten kanssa ja sosiaalisessa yhteydessä ne tulevat keskustelun piiriin uuteen kokemusten horisonttiin samalla myös jäsentyen ja käsitteellistyen. Erityisessä narratiivisessa toimintamuodossa yhteisten tarinatuokioiden ja keskustelun avulla kokemukset kohtaavat vuorovaikutuksessa; havainnointi- ja ilmaisukyky saavat harjoitusta, samoin ajattelun ja ymmärtämisen kyky.

13 On odotettavissa, että tämänkaltaisessa prosessissa käsitys ympäristöstä ja luonnon monimuotoisuudesta saavat uusia ulottuvuuksia ja ympäristötietoisuus kasvaa. Samalla kun opimme havainnoimaan ja tarkastelemaan ympäristön ominaisuuksia, kasvamme myös tietoisen kriittisiksi ympäristön tarkkailijoiksi. Kertomusprosessi voisi edetä suuren kertomuksen tai metakertomuksen sijaan pienten kertomusten kautta, jolloin tapahtumien kulku ei välttämättä todista vain yhtä ainoaa teoriaa, vaikkapa evoluutioteorian tai kilpailuteorian käsikirjoitusta. Luonnon yksittäiset tapahtumat vaikkapa talvilintujen käyttäytyminen metsässä eivät aina noudata odotustamme, vaan luonto on myös arvaamaton. Ymmärrämme ja opimme, ettei yksittäiseen tilanteeseen ole välttämättä yhtä oikeaa ratkaisumallia eikä vastausta. Vaihtelevien ja arvaamattomien tilanteiden maailmassa löydämme pohtimalla vaihtoehtoisia ratkaisumalleja käyttäytymisestä ja selviytymisestä luonnossa. Samalla voimme eläytyä eliön olemassaoloon ja elämänkulkuun.

14 Kokemuksellista oppimista Luonnon ja kulttuurin sidos esimerkkinä kuikka Deweylainen kokemuksellisuus soveltuu monenlaisen ympäristökoulutuksen ja museopedagogiikan perustaksi, myös kertomusmenetelmää tukemaan. Kertomusprosessissa, sosiaalisessa yhteydessä, korostuu vaihtoehtojen kerrostuma: kukin oppija tuo yhteiseksi jaettavaksi oman kokemuksensa ja tietonsa. Samassa prosessissa arvottamatta puheenvuorojen sisältöä kertyy ja ikään kuin valikoituu asian kannalta relevanttia tietoa. Tarina kaikkine sivupolkuineen on yhteinen ja edustaa näkemysten paljoutta. Lapset keksivät ihmeen lailla! Kouluopetuksessa ja kasvatuksessa yhden oppiaineen ja sen opetussuunnitelman sijaan museossa esillä olevaa asiaa ja ilmiötä voidaan usein avata eri oppiaineita integroiden, jolloin näkemys rikastuu luonnontieteellinen museo avautuu moniääniseksi puheeksi. Esimerkiksi itäinen kuikka on paitsi järvien biologiaa, myös historiallista kansan tietoa, uskomuskulttuuria, äidinkielemme nimiperintöä, muotojen estetiikkaa, musiikin äänimaailmaa, miten vain haluamme näkemisen mahdollisuuksia on runsaasti. Usein kuitenkin opettaja valitsee luokka-asteen ja tavoitteen mukaisesti sen kuikan, jota hän haluaa syvennettävän tai ehkäpä ryhmä perehtyy integroidusti kaikkeen kuikassa: esitellään laji ja ihmisen suhde siihen. Opetussuunnitelmaan sidottuna kuikkatieto, -kokemukset ja -tarinat voisivat heijastella alueellista itäsuomalaista luonto-kulttuuri-identiteettiä. Museon ja eri oppiaineiden opettajien yhteistyöllä prosessi voi tuoda esiin ympäristökulttuurin ja historiatiedon moninaisuutta sekä luonnon ja kulttuurin sidettä. Samalla se sivuuttaisi yhden tiedon vallan ja toisi opetussuunnitelman yhteyteen moniäänisen mahdollisuuden: kaikki kielet saavat puhua. Asiaa tai ilmiötä lähestytään eri suunnista. Kuiik, kuiik, kuiikku, kuikka Erottavia tekijöitä loogisen tiedon, empiiristen todisteiden sekä kokemuksellisuutta korostavien oppimiskäytäntöjen välillä on ehkä tarpeetonta korostaa. Joka tapauksessa lienee toivottavaa, että prosessissa nousevat esiin kysymykset, pohdinnat ja tulkinnat.

15 Kuikka. Wilhelm von Wright, teoksesta Svenska Foglar, KUIKKA, POHJOIS-SAVON MAAKUNTALINTU (pdf, 776kt) (Kirjasta: Kuopion ja Pohjois-Savon linnusto) KUIKKAIN KARTTA (pdf, 333kt) (Kirjasta: Hämmästyttävä monimuotoisuus) KUIKAT JA KONSTMANNIT (pdf, 635kt) Järvilinnun alkukantaisuus - faktoja ja tarinaa (Kirjasta: Hämmästyttävä monimuotoisuus) KANSA KUIKAN PARISSA (pdf, 189kt) Ajan ja sään tietäjät - kansan tietoa, tosiasioita (Kirjasta: Hämmästyttävä monimuotoisuus)

16 II KÄYTÄNNÖN SUUNNITELMIA, EHDOTUKSIA JA ESIMERKKEJÄ OPETUSAIHEIKSI JA TEEMOIKSI Kuva 1920-luvun reklaamitaulusta, jota koululaiset kantoivat Kuopion kaduilla. MAHDOLLISUUKSIA, EHDOTUKSIA Luonnontieteellinen museo voi muuhun työhönsä liittyen suunnata resursseja ympäristökasvatukseen, -opetukseen ja museopedagogiikkaan. Tämä voisi tapahtua aluksi olemassa olevia aineistoja ja valmiuksia hyödyntäen. Esimerkkeinä mainittakoon oheisena joukko tällaisia toimintamuotoja ja niihin liittyviä toimenpide-ehdotuksia, joita voidaan myöhemmin konkretisoida myös kiinteämmän opetusohjelman muotoon.

17 Museo ympäristöalan toimijana museon oman toiminnan, merkityksen ja historian esittely Museo toteuttaa tavoitteitaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, jotka ovat museoiden, tutkimuslaitosten ja viranomaisten lisäksi museopalveluita käyttäviä päiväkoteja, esikouluja, peruskouluja, lukioita, yliopistoja ym. oppilaitoksia. Museoiden erityisesti lapsille ja nuorille suunnatut toimintamuodot voivat vahvistaa paikallista kulttuuri- ja ympäristötietoisuutta sekä luontoharrastustoimintaa. Samalla kasvatetaan ympäristö- ja kulttuuritietoisia, vastuullisia kansalaisia. * Museon tavoitteita ja käytännön toimia esitellään eri yhteyksissä luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Kotisivuille tuotettavat aineistot kertovat konkreettisesti museotyöstä ja sen tuloksista. Opintokäynneissä, nuorten työharjoittelujaksoissa ym. kontakteissa esitellään museon tavoitteita ja tehtäviä, samoin muussa museotyöhön tutustumisessa.

18 Yhteys museokokoelmista ja -tutkimuksista opetukseen, valistukseen ja ympäristökasvatukseen Museon tutkimusohjelmaan kuuluu joukko tutkimuksia ja seurantaohjelmia, joista saadaan paikallista ja alueellista aineistoa eliöistä ja niiden elinympäristöistä. Tässä mielessä luonnontieteellinen museo voi olla kotiseututietouden ja paikallisen identiteetin merkittävä vahvistaja, aktiivinen toimija-tuottaja. Museon tutkimus- ja seurantahankkeita on esitelty verkkosivuilla keskeisimmät tutkimukset mainiten. Tulokset saattavat joskus jäädä pienehkön asiantuntijapiirin tietoon ja käyttöön. Niillä voi kuitenkin olla laajempaa kiinnostusta esimerkiksi paikallisena ja alueellisena, asioita syventävänä oppimateriaalina. Niillä saattaa olla myös luontoharrastusta vireyttävä merkitys. * Museon verkkosivuilla esitellään tutkimushankkeiden tuloksia. Niitä pyritään soveltamaan tuottamalla kansantajuisia lukemistoja ja kuvastoja siten, että ne ovat hyödynnettävissä eri oppimisympäristöissä. Verkkosivuille kootaan lisäksi kirjallisuusluetteloa julkaisuista, jotka palvelevat sekä opettajia että oppijoita. Museon tuottamia julkaisuja avataan eri tavoin myös sisällöllisesti.

19 Näyttelyt opetusta palvelemaan Näyttelyt ovat keskeisiä museopedagogisia työkaluja. Näyttelyiden oheistoimintaan voidaan liittää muun muassa opastuksia, keskustelutuokioita ja erilaisia työpajoja, joissa on mahdollista syventää näyttelyiden esiin nostamia asioita, kysymyksiä ja kokemuksia. Myös museon tuottamat esitteet, opiskelutehtävät, julkaisut ja muut taustatiedot täydentävät näyttelyiden antia. * Museon perusnäyttelyiden kehitys- ja uudistustyössä otetaan huomioon opetuksen ja kasvatuksen näkökohtia sekä oppilaitosten tavoitteita. Museo syventää tiettyjä näyttelyteemoja käytössään olevin keinoin ja pyrkii myös kehittämään ja kokeilemaan pedagogisia menetelmiä yhdessä opettajien, oppilaiden ja muiden alan toimijoiden kanssa. Vaihtuvat näyttelyt pyritään suunnittelemaan riittävän pitkäkestoisiksi ja ajoitetaan sillä tavoin, että eri oppilaitokset ehtivät hyödyntää niitä ja kehittää niiden antia parhaaksi katsomallaan tavalla joko itsenäisesti tai yhdessä museon henkilökunnan kanssa. Opettajien koulutuspäivillä ja muilla foorumeilla käsitellään yhteisiä kehitystavoitteita.

20 Opetuskokoelmat aktiiviseen käyttöön Lajien tunnistamisen ja eliökunnan kokonaisuuden hahmottamisen kannalta luonnontieteelliset kokoelmat ovat keskeisessä asemassa. Kuitenkin vain harvoilla kouluilla on käytössään omia opetuskokoelmia, ja luonnontieteellisiä museoita on vain siellä täällä harvakseltaan. Niillä paikkakunnilla, joilla museo voi tarjota eliönäytteitä opetuksen ja ympäristökasvatuksen tueksi, hyödynnettäneen tätä mahdollisuutta aktiivisesti. Luonnontieteellinen museo kokoaa eliönäytteitä tieteellisiin kokoelmiin lähinnä tutkimustarkoituksia varten ja näyttelykokoelmia yleisönäyttelyitä varten. Näiden lisäksi erityiset opintokokoelmat palvelevat opetusta ja erilaisia harrastustarkoituksia. Museon näyttely- ja opintokokoelmien merkitys ympäristökasvatukselle ja opetukselle on ainutlaatuinen: vain museolla on käytössään aidot eliönäytteet. Kokoelmaobjektit edustavat yksilöitä, lajeja, populaatioita ja eliöyhteisöjä. Kokoelmat havainnollistavat taksonomisia ja systemaattisia järjestelmiä ja käytäntöjä. Lajirunsaus ja lajien rakenteellinen monimuotoisuus on avain biodiversiteetin ymmärtämiseen. Lajien esittely voi olla systemaattisesti eliökunnan kokonaisuutta hahmottavaa tai evolutiivisesti, ekologisesti, esteettisesti tai muuten järjestettyä. Kuopion luonnontieteellisen museon opintokokoelmiin peruslajistoa on koottu linnuista ja nisäkkäistä, muu osa (lähinnä hyönteiset, kasvit ja sienet) on kehitteillä. * Opintokokoelmia kehitettäessä painotetaan opetuksen ja ympäristökasvatuksen erilaisia tavoitteita ja näkökulmia. Tieteelliset kokoelmat ja opintokokoelmat pidetään toisistaan erillään. Erityisessä opiskelutilassa esillä olevat ja siellä tutustuttavat tai lainattavissa olevat (lähinnä linnut ja nisäkkäät) opintokokoelmien kokonaisuudet pyritään saamaan nykyistä paremmin käyttäjien ulottuville. Toiminnalle tulisi saada itsenäiseen käyttöön mahdollistavat tilat ja olosuhteet, mielellään näyttelytilojen yhteyteen. Selkärankaiskokoelmia kartutetaan, ensisijaisina painopisteinä ovat talvilinnut ja kolopesijät. Ajan oloon lähes kaikista kotimaisista lintu- ja nisäkäslajeista pyritään saamaan näyte opetuskokoelmiin. Uusina eliöryhminä kootaan tähän tarkoitukseen hyönteisiä, ensi vaiheessa perhosia ja kovakuoriaisia. Myös kasveista ja sienistä järjestetään opintokokonaisuuksia ryhmittelynä saattaisi kouluja palvella systemaattisen esittelyn ohella tai sen sijaan parhaiten lajien elinympäristökohtainen esittely.

21 Opettaja, opas, museolehtori? Museon henkilökunta mukana opetus- ja kasvatustyössä Museo-opetuksen lähtökohtana on ollut käytäntö, että opettajat itsenäisesti perehdyttävät oppilaitaan aiheeseen. Museokäynnistä vastaava opettaja on pääosin vastuussa käynnin suunnittelusta, tavoitteen asettelusta ja toteutuksesta. Museo voi tarjota asiantuntemusta ja erityisosaamista muun muassa opastusten, esittelyjen, luentojen, keskustelutuokioiden ja työpajojen muodossa. Tässä työssä ovat usein mukana museosta ja tilanteesta riippuen oppaat, museolehtorit, tutkijat, intendentit, amanuenssit ja muu museon henkilöstö. Museon henkilökunnalla voi olla sellaista erityistä tietoa, taitoa ja kokemusta, jotka voivat tarjota antoisaa lisämaustetta museokävijöille. Luontoaiheisia istuntoja on Kuopion museossa toteutettu pienryhmille aina päiväkodin lapsista lukion erikoiskurssilaisille. Aiheina ovat olleet muun muassa eläinten talvehtimiskysymykset, joista on tuotettu yhdessä lasten kanssa selviämiskertomusta. Lukiolaisille on pidetty erikoiskursseja yhteisöekologiasta esimerkkeinä vesilinnut ja niiden sopeutumat. Myös muita erikoisopastuksia on toteutettu. Museon henkilökunta voi olla monin eri tavoin mukana ympäristökasvatus- ja opetustyössä, muun muassa opetusmateriaalien tuottamisessa ja asiakkaiden kohtaamisessa. * Museon henkilökunta osallistuu oppimateriaalin tuottamiseen ja voi toteuttaa silloin tällöin myös erikoisopastuksia, -luentoja tai muita esityksiä.

22 Luontokoulu- ja kerhotoiminta ympäristökasvatuksessa ja -opetuksessa Ympäristökasvatuksen ja koulujen ympäristöopetuksen tueksi sekä luonnonharrastuksen vireyttämiseksi on selvitetty erityisen ympäristökoulun perustamismahdollisuuksia Kuopioon. Koulun tukikohdaksi on kaavailtu Kuopion museota (Kauppakatu 23). Museo soveltuukin kulttuurihistoriallisine ja luonnontieteellisine näyttelyineen erinomaisesti ympäristökoulun sijaintipaikaksi. Museo ja ympäristökoulu tukisivat monin tavoin toinen toisiaan. Vastaisuudessa museolle, talon peruskunnostuksen yhteydessä, saataneen tähän ja muuhun opiskelu- ja harrastustoimintaan soveltuvat tilat. Ympäristökoulun toimintaan on suunniteltu sisällytettävän ympäristökulttuuri laaja-alaisena mukaan lukien niin luonnonympäristö kuin rakennettu kaupunkiympäristökin. Tällöin toiminta olisi samansuuntaista monipuolisena museokeskuksena toimivan Kuopion museon kanssa unohtamatta myöskään sisällöllisesti (ympäristö- ja taidekasvatuksen näkökulmasta) lähellä olevaa Kuopion taidemuseota. Kuopiolla ja sen luonnontieteellisellä museolla sekä Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksellä on pitkä ja poikkeuksellisen vahva perinne luonnonharrastuksessa ja -tutkimuksessa. Tätä vahvuutta ja ulottuvuutta tulisi hyödyntää ympäristökouluhankkeessa ja luontokerhotoiminnassa. Luonnontieteellisen museon tutkimus-, julkaisu- ja näyttelytoiminnasta on saatavissa aineistoa joko sellaisenaan tai tähän tarkoitukseen soveltamalla. Myös opintokokoelmat ovat hyödynnettävissä (ympäristökoulun yhteyteen niille saattaisi tulla myös luonteva sijoituspaikka). Valmiiden opetuskokonaisuuksien sijaan tai niiden oheen ympäristökoulun opettajan/opettajien itsensä kehittämä ja omalla persoonallisuudellaan toteuttama toiminta voi tarjota mahdollisuuksia uusiin toimintakokeiluihin ja luovien mahdollisuuksien kehittämiseen. Kukin opettaja tuo toimintaan omaa näkemystä, keinoja ja toteutusta. Muut toimijat voivat tarjota lisäksi sopivan suolan ja muita mausteita. * Kuopion museon peruskorjauksen ja tilojen tulevan käytön suunnittelussa otettaneen huomioon ympäristökoulun ja samalla muun opetus- ja harrastustoiminnan tarpeet. Ympäristökoulun toiminnassa olisi ehkä syytä olla tavoitteellisempi koulumainen osa ja sen lisäksi lapsen ja nuoren kiinnostusta herättävä vapaa-ajan harrastustoiminta, kerhomainen osa. Ohjelmien suunnittelu ja toiminnan rahoitus lienee erillisen hankkeen varassa. Ympäristökouluun rekrytoitavan opettajan/ opettajien lisäksi toimintaa voisivat monipuolistaa vierailevat opettajat/asiantuntijat, joita Kuopiossa lienee tarjolla (mm. paikalliset luokanopettajat, museoiden henkilökunta ja luontoharrastajat). Eri yhteistyötahojen edustajat voisivat tuoda ympäristökoulun ja museon piiriin hyvinkin erilaista näkemystä. Tällöin Kuopion museo ja sen ympäristökoulu olisi alan kokoava keskustelufoorumi ja toimintaympäristö. Luontokoulun maastoretkeilyä on syytä suunnata sekä lähiympäristöön että kauemmas. Retkien suunnittelussa on hyvänä apuna muun muassa raportti Kuopion maasto-opetus- ja luontokohteita (1999), jota voitaneen päivittää ja edelleen kehittää. Museo tarjoaa voimavarojensa mukaan syventävää tietoa muun muassa seuraavin tavoin: Opintokokoelmia kehitetään ja niiden käyttöä pyritään kanavoimaan ympäristökoulun suuntaan. Museo popularisoi vähitellen osaamistaan ennen muuta julkaisuja ja niistä tuotettuja osia, näyttelyitä ja niiden opastusta sekä muuta henkilökunnan asiantuntemusta ja kokemusta muun muassa verkkosivujen avulla. Tätä luonnontiedon syventävää aineistoa tuotetaan erityisesti alan opetusta ja harrastusta ajatellen. Kokemukselliseen oppimiseen liittyviä kokeilevia museopedagogisia menetelmiä kehitetään silloin tällöin tapahtuvana erityisenä ympäristökasvatuksen kehitystyönä.