PUDASJÄRVI ISOSYÖTTEEN-HULHAVANAHON ASEMAKAAVAN MUUTOS. Luontoselvitys

Transkriptio

1 PUDASJÄRVI ISOSYÖTTEEN-HULHAVANAHON ASEMAKAAVAN MUUTOS Luontoselvitys AIRIX Ympäristö Oy Mäkelininkatu 17 A OULU Puhelin Telefax Toimistot: Turku, Tampere, Espoo ja Oulu

2 SISÄLLYSLUETTELO Alkusanat Maa- ja kallioperä sekä geomorfologia Vesistöt Kasvillisuus Eläimistö Suojelualueet Uhanalaiset ja huomionarvoiset lajit Luonnon kannalta merkittävät kohteet ja suositukset maankäytölle... 5 Lähteet... 6 LIITTEET Luontoselvityskartta 1:5000, A3

3 Alkusanat Tämä luontoselvitys on laadittu Pärjänjoentien, Syötekyläntien ja Pärjänkievarintien väliselle alueelle. Alueen rajaus on esitetty kuvassa 1. Selvityksen on laatinut FM biologi Aija Degerman AIRIX Ympäristö Oy:stä. Maastossa käytiin Luontoselvitys painottuu kasvillisuuteen. Alueelta ei ole tehty erillisiä linnusto- tai muun eläimistön selvityksiä. Luontoselvityksessä on esitetty luonnon ominaispiirteitä ja luonnon kannalta arvokkaat kohteet alueella sekä suosituksia maankäytölle. Liitteenä olevassa luontoselvityskartassa on esitetty kasvillisuustyypit yleisellä tasolla sekä rajattu luonnon kannalta arvokkaat alueet ja kohteet. 1. Selvitysalueen sijainti. 1

4 1. Maa- ja kallioperä sekä geomorfologia Alue on Iso-Syötteen tunturin juurella korkeustasolla mpy. Pinnanmuodoiltaan alue on loivasti kumpuilevaa. Korkeuserot ovat pieniä. Hulhavanaho ja tekojärvi Luppoveden länsipuolinen kangas ovat korkeimpia kohtia alueella. Maaperä on moreenia, jossa pohjamoreenia peittää hiekkainen ja kivinen pintamoreeni. Selvitysalue on soista, joten yleisin maalaji on turve. Tekojärven kohdalla mitattiin ja poistettiin 1,8-2,7 m paksuja turvekerroksia. Turvekerrosten alla oli karkeata hiekkaa ja hiekkaa, jonka hienoainespitoisuus on alhainen. Kivennäismaasta otettujen näytteiden metallipitoisuudet edustivat luonnon normaaleja taustapitoisuuksia. Haitallisten aineiden (elohopea, kromi, kupari, nikkeli, sinkki) pitoisuudet olivat hyvin alhaisia. (PSV:n lausunto 2005). 2. Vesistöt Varpulammesta Salmentakaseen ja Naamankajärveen laskee Naamankaoja, joka peruskartalta tarkasteltuna on uomaltaan suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Pituutta ojalla on 9,6 km. Naamankaojaan laskee ojia suo- ja metsäojituksista. Pärjänjoentien eteläpuoleiselle suolle on rakenteilla tekojärvi, Luppovesi, jonka läpi Naamankaoja laskee. Pohjois-Pohjanmaan puroinventointien mukaan (Hyvönen ym. 2005) Naamankaojassa on useita luonnontilaisen kaltaisia jaksoja. Luonnontilaa muuttaneita tekijöitä ovat tierumpujen takia tehdyt perkaukset ja keskiosan asutus. Puron latvaosille on kulkeutunut hiekkaa metsäojista ja uomaa on kaivettu. Varpulammen vedenpinta on laskenut ojituksen myötä. Kunnostustarve on arvioitu erittäin suureksi (Hyvönen ym. 2005). Rakennettavasta tekojärvestä saadaan vettä Iso-Syötteen hiihtokeskuksen rinteiden ja latujen lumetukseen ja se on tarkoitettu myös kesäaikaiseen virkistyskäyttöön. Järvi täyttyy kevään tulvavesistä ja osin rinteiltä johdettavista valumavesistä suunnitelman mukaan. Ennen rakentamista vesinäytteet ja maaperä tutkittiin (PSV- Maa ja Vesi). Vesi oli lievästi hapanta. Turvekerroksen alla oleva maaperä on karkeata hiekkaa hiekkaa. Kun turvekerros poistetaan kokonaan pohjamaasta ei liukene aineksia siinä määrin, että veden laatu heikkenisi ojassa. (PSV:n lausunto 2005) Kuva 1. Naamankaojaa Syötekyläntieltä kuvattuna. Uoma on luonnontilainen Syötekyläntien pohjoispuolella hyvin lyhyeltä matkalta. Luppoveden puolella uomaa on muotoiltu. 2

5 Kuva 2. Rakennettu vesialue, Luppovesi. Maastokäynnin aikaan elokuussa 2010 tekojärven rannoilla oli vielä käynnissä rantojen muotoilutyö. 4.Kasvillisuus Ihmisen vaikutus näkyy selvitysalueella selvästi. Ojitukset ja tieojat ovat kuivattaneet soita. Kasvillisuudeltaan alue on suurimmalta osaltaan suota. Metsät selvitysalueella ovat kuusivaltaista kangasta ja Hulhavanahon eteläpuolella Virventien ympäristössä sekametsää. Varttuneempaa puustoa on Syötekyläntien varren pienessä metsikössä, jossa on runsaasti lahopuuta sekä Hulhavanahon peltojen lounaispuolella. Ennen tekojärven rakentamista tehdyssä Latvanaamanganojan kasvillisuusselvityksessä todetaan, että alueen eteläkärkeen, Latvanaamanganojan itäpuolelle sijoittuvat arvokkaimmat luontotyypit: uhanalainen Warnstorfii-letto, lettoneva ja eutrofinen lähde. Kohteiden säilymisen vuoksi yläpuolisten soiden vesitaloutta ei tulisi muuttaa. Tekojärven patoaminen ei vaikuta em. alueen vesitalouteen eikä luonnontilaan. Sähkölinjasta etelään puronvarren metsät luovat ehyitä pienmaisemia. Maisemakuvaa parantaa alueella kasvava vanha puusto. ( Biologitoimisto Jari Venetvaara, 2005). Kohteet ovat säilyneet ja ne on merkitty oheiselle kasvillisuuskartalle. Luppoveden pohjoispuolella on ojitettua rämettä. Järven rakentamisen jälkeen rantaan on jäänyt kapealti myös avointa nevaa. Suon itäpuolella on lähde, joka on vedenottopaikka. Toinen suoalue on Hulhavanahon koillispuolella Syötekyläntien ja Pärjänjoentien välissä oleva neva, jota ympäröivät ojat ovat kuivattaneet. Suon poikki kulkee sähkölinja. 3

6 Kuva 3. Syötekylän tien varressa on pienialainen metsikkö, jossa on runsaasti lahopuuta. Kuva 4. Syötekyläntien ja Pärjänjoentien välistä suota. Ojitukset ovat kuivattaneet suota erityisesti reunaosista. Kuva 5. Hulhavanaholla on pieniä, avoimia, viljelykäytössä olevia kumpuilevia peltoja, joilla on maisemallista merkitystä. Pärjänjoentielle avautuu näkymiä tien varren pienille pelloille. 4

7 5. Eläimistö Suomen lintuatlas -kartoituksen (Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo) ruudulla 728:353 on havaittu yhteensä 84 lintulajia. Syötteen kansallispuiston alueella on havaittu 72 lajia kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan. Selvitysalueen linnustoa ei ole selvitetty, todennäköisesti linnusto on tavallista suo- ja metsälajistoa sekä mahdollisesti kulttuurilajeja asutuksen läheisyyden vuoksi. Naamankaojasta on sähkökalastuksella saatu taimenia. Nisäkkäistä alueen eläimistöön kuuluu ainakin poro. 6. Suojelualueet Selvitysalueelta luoteeseen sijaitsee Syötteen kansallispuisto. Syöte on myös Natura 2000-alue (FI ). Syötteen alueella on vanhoja luonnonmetsiä sekä aapasoita. Syöte on merkittävä retkeily- ja virkistysalue. 7. Uhanalaiset ja huomionarvoiset lajit Alueelta löytyi ahonoidanlukko, joka on uhanalaisuusluokituksessa katsottu silmälläpidettäväksi lajiksi (NT). Ahonoidanlukko on myös Suomen kansainvälinen vastuulaji. Lajin kasvupaikka selvitysalueella on sorainen tienvarsi. 7. Luonnon kannalta merkittävät kohteet ja suositukset maankäytölle Luonnon kannalta arvokas kohde selvitysalueella on ahonoidanlukon esiintymä. Jos luonnontilaista maisemaa halutaan säilyttää, kannattaisi mahdollisuuksien mukaan jättää avosuota, kuusikkoa sekä Naamankaojan puron varsi luonnontilaiseksi. Nämä kohteet on merkitty luontoselvityskartalle. Alueen maisema on pääosin luonnonmaisemaa, johon kuuluvat avoimet suot ja metsäiset mäet sekä korkeat vaarat taustalla. Suot olisi hyvä säilyttää ojittamattomina, mikä pitää ne avoimina ja laajat maisemanäkymät säilyvät. Myös Hulhavanahon laella olevilla pelloilla on maisemallista merkitystä, joten ne kannattaisi säilyttää viljelykäytössä ja avoimina. Luonnon kulutuskestävyys määräytyy erilaisten maaperällisten (maalaji, topografia, kosteus) ja bioottisten (kasvillisuustyyppi, kasvilajisto, eläimistö) tekijöiden vuorovaikutuksen summana. Maaperän tärkeimmät kulutuskestävyyteen vaikuttavat tekijät ovat maaperän kyky kestää tiivistymättä voimakasta tallausta ja maaperän mekaaninen kulutuskestävyys. Kasvillisuuden sietokykyä pidetään yleensä perustekijänä kulutuskestävyyttä arvioitaessa. Metsätyypeistä parhaiten kulutusta kestävät puolukka- ja mustikkatyypin kangasmetsät sekä lehtomaiset kankaat. Nenosen (1990) mukaan kasvillisuuden kulutuskestävyys voidaan luokitella seuraavasti: Hyvä: niityt, pellot, rakennettu ympäristö Kohtalainen: lehdot, lehtomaiset kankaat, tuoreet kangasmetsät, kuivahkot kangasmetsät (tuoreemmat) Melko heikko: kuivahkot kangasmetsät (kuivemmat), puustoiset suot Heikko: kuivat kangasmetsät, avosuot Erittäin heikko: karukkokankaat, kalliokasvillisuus, lentohiekka- ja dyynialueet, lähteiköt, märät avosuot 5

8 Lähteet Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon erityisen arvokkaat elinympäristöt. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti. Internet-viitteet: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Suomen lintuatlas. Kartoitustilanne ruutu 728:353 Luettu Puroinventoinnit Iijoen valuma-alueella Luettu Syötteen kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma Luettu