Suomen EU-puheenjohtajakauden lähtökohtia

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kanslia Suomen EU-puheenjohtajakauden lähtökohtia 1. Unionin toiminnan parempi suuntaaminen Suomi toimii Euroopan unionin puheenjohtajamaana vuoden 2006 jälkimmäisen puoliskon. Neuvoston työtä ohjaa sen kolmivuotinen strateginen ohjelma vuosille Sen pohjalta Suomi valmistelee yhdessä edeltävän puheenjohtajamaan Itävallan kanssa yksityiskohtaisemman neuvoston työohjelman vuodeksi Suomen ja Itävallan pääministerit sopivat yhteisen puheenjohtajuusohjelman laatimisesta syksyllä Yhteistyötä on tehty virkamiestasolla tiiviisti siitä alkaen. Tarkoitus on tehdä yhteistyötä myös Suomea seuraavan puheenjohtajamaan Saksan kanssa. Puheenjohtajakauteen valmistauduttaessa lähtökohtana on, että Suomi hoitaa kaikki unionin asialistalla olevat asiat hyvin, tehokkaasti ja puolueettomasti. Alustava arvio Suomen puheenjohtajakaudella käsittelyyn tulevista asioista on käsitelty EUministerivaliokunnassa ja toimitettu eduskunnalle. Tämä asialista-arvio päivitetään syksyllä Alustava sektorikohtainen arvio Suomen mielestä tärkeimmistä lainsäädäntöhankkeista ja muista prioriteeteista sisällytetään syksyllä päivitettävään asialista-arvioon. Lopullisesti painopisteistä voidaan päättää vasta juuri ennen puheenjohtajakauden alkua. Painopisteiden valinta liittyy kysymyksiin, mitä varten Euroopan unioni on ja mitä sen tulisi tehdä. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on, että unioni samoin kuin sen jäsenvaltiot ovat olemassa kansalaisiaan varten. Unionilla on edelleen itseisarvo rauhan ja vakauden takaajana Euroopassa. Unioni on aiempaa merkittävämpi kansainvälinen toimija, jonka odotetaan ottavan entistä enemmän vastuuta maailmanlaajuisten ongelmien ratkomisesta. Unioni on arvoyhteisö, joka painottaa ihmisoikeuksia, kansalaisten hyvinvointia, tasa-arvoa ja kestävää kehitystä. Edellä sanottu ei riitä vastaamaan siihen, mitä konkreettisia toimia unionin tulisi tehdä. Toiminnan oikea kohdentaminen on entistä merkityksellisempää nyt, kun perustuslakisopimuksen ratifioinnin yhteydessä on huomattu, että suuri määrä kansalaisia on tyytymätön etäiseksi kokemaansa unioniin. Ihmisten tyytymättömyys on otettava huomioon ja siihen on reagoitava. Suomen vastaus on, että unionin tulee entistä selvemmin keskittyä sellaisiin toimiin, jotka tuottavat lisäarvoa, ts. joissa sen toiminta on selvästi kannattavampaa kuin jäsenvaltioiden toiminta erikseen. Tämä lisäarvo voi liittyä mm. taloudelliseen hyötyyn, työllisyyteen, ihmisten tai elinympäristön hyvinvointiin, turvallisuuteen tai vaikutusvallan lisääntymiseen. Puheenjohtajavaltio ei pysty ajamaan edellä sanottua tavoitetta yksin vaan siihen tarvitaan kaikkien jäsenvaltioiden poliittista tahtoa ja kansalaisten tukea sekä tiivistä yhteistyötä kaikkien unionin instituutioiden, erityisesti komission ja Euroopan parlamentin kanssa.

2 2. Keskeiset haasteet Suomen puheenjohtajakauden asialistaan vaikuttaa merkittävällä tavalla se, miten käynnissä olevat poliittisesti merkittävät hankkeet edistyvät edeltävien puheenjohtajakausien aikana. Jo nyt tiedetään, ettei perustuslakisopimus tule voimaan suunnitellusti meidän puheenjohtajakaudellamme. Kesäkuun Eurooppa-neuvosto päätti ottaa asiassa mietintätauon. Asiaan palataan Itävallan puheenjohtajakaudella vuoden 2006 alkupuoliskolla. On varsin todennäköistä, että perustuslakisopimus ja sen tulevaisuus on esillä myös Suomen puheenjohtajakaudella. Myös päätös unionin vuosien rahoituskehyksistä siirtyi kesäkuun Eurooppaneuvostossa eteenpäin seuraavalle eli Ison-Britannian puheenjohtajakaudelle. Unionin kannalta on erittäin toivottavaa, että rahoituskehyksistä päästään poliittiseen yhteisymmärrykseen Ison-Britannian tai viimeistään Itävallan puheenjohtajakaudella. Jos näin käy, Suomen puheenjohtajakaudella keskitytään viimeistelemään sen täytäntöönpanoon liittyvää lainsäädäntöä ja muita päätöksiä yhteistyössä etenkin Euroopan parlamentin kanssa. Mutta jos rahoituskehysneuvottelut ovat käynnissä vielä Suomen puheenjohtajakaudella, Suomi keskittyy niihin kaikin voimin. WTO-neuvottelut ovat todennäköisesti käynnissä vielä vuonna 2006 ja tämänhetkisen arvion mukaan ratkaisuvaiheet voivat osua juuri Suomen puheenjohtajakaudelle. Komissio vastaa varsinaisista WTO-neuvotteluista, mutta neuvottelukierros vaatii myös puheenjohtajamaalta paljon työtä jäsenmaiden kantojen koordinoinnissa ja yhteydenpidossa komissioon. Laajentuminen kymmeneen uuteen jäsenvaltioon on unionin suurimpia saavutuksia. Laajentumisen merkitys Euroopan vakaudelle ja myös hyvinvoinnille on keskeinen ja vahvistaa unionin asemaa myös kansainvälisenä toimijana. Uusien jäsenvaltioiden yhä tiiviimpään integroitumiseen liittyvät erityisesti kysymykset euroalueen laajentumisesta sekä Schengen-arvioinneista ja työvoiman vapaasta liikkuvuudesta. On tärkeää, että laajentumisessa edetään tehtyjen sitoumusten ja yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti. Suomen kaudella jäsenyysneuvotteluja käydään todennäköisesti Turkin ja Kroatian kanssa. Myös Bulgarian ja Romanian jäsenyysvalmisteluja seurataan tarkasti aina jäsenyyden toteutumiseen saakka. Länsi-Balkanin EU-perspektiivin edistäminen yhdessä Kosovon asemasta käytävän keskustelun kanssa muodostavat erään Suomen puheenjohtajakauden keskeisimmistä haasteista. 3. Euroopan menestyminen globaalissa kilpailussa Euroopan menestyminen yhä kireämmäksi käyvässä globaalissa kilpailussa on meille elintärkeä kysymys. Lissabonin strategia muodostaa kokonaisuuden, jonka kaikki osat ovat tarpeellisia EU:n ja sen jäsenmaiden viime vuosina yhä heikommaksi käyneen kilpailukyvyn parantamiseksi. Lissabonin strategian toteuttamiseen on panostettava koko vuoden 2006 ajan. 2

3 Lissabonin strategian tehokas täytäntöönpano edellyttää pitkäjänteistä kestävyyteen tähtäävää talouspolitiikkaa, joka ottaa talouden rakenteellisten uudistustarpeiden lisäksi huomioon ikääntymisen nopeasti korostuvat haasteet julkisen talouden vakaudelle. Työllisyysasteen nostaminen on entistä tärkeämpää. Sosiaalisen suojelun järjestelmiä, työelämää ja elinikäistä koulutusta on kehitettävä tavalla, joka kannustaa työelämään osallistumista. Talous- ja rahaliitolla on edelleen keskeinen merkitys unionin kasvustrategiassa. Uudistettu vakaus- ja kasvusopimus tarjoaa puitteet, jolla pyritään varmistamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus. Suomi pitää tärkeänä Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa 2005 sovittua Lissabonin strategian entistä tarkempaa fokusointia kasvuun ja työllisyyteen. Vaikka valtaosa vaadittavista toimista kuuluu jäsenvaltioiden eikä unionin toimivaltaan, kilpailukykystrategiaa tulee pitää tehokkaasti esillä unionissa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nimenomaan jo sovittujen toimien täytäntöönpanoon. Kansainvälisen kilpailukyvyn tärkein määrittäjä on tuottavuuden kasvu. Sen kohottamisessa keskeisimpiä toimia ovat investoinnit inhimilliseen pääomaan ja teknologiseen kehitykseen. Tieto ja osaaminen kilpailukykytekijöinä kasvattavat merkitystään. Innovaatiopolitiikka on kokonaisuus, joka auttaa unionia selviytymään globaalissa teknologisessa ja taloudellisessa kilpailussa. Suomen puheenjohtajakaudella painotetaan laaja-alaista innovaatiopolitiikkaa, jonka elementtejä ovat tutkimus, teknologia, koulutus ja rahoitus. Globaalin kilpailun haaste on nostanut esiin vaatimuksia vahvasta sektorikohtaisesta elinkeinopolitiikasta. Suomi pitää sen sijaan tärkeänä keskittymistä horisontaalisiin, kasvua ja kilpailukykyä tukeviin tekijöihin. Näitä ovat ennen kaikkea tietoon ja osaamiseen panostaminen sekä yritysten yleisten toimintaedellytysten parantaminen. Viestintä- ja informaatioteknologia sekä logistiikka ovat keskeisiä välineitä Euroopan kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden parantamisessa. Myös eurooppalaisten energiamarkkinoiden toimivuus ja energian saatavuus on turvattava. Verkko- ja tietoturva ovat edellytys tuloksekkaalle tietoyhteiskuntakehitykselle. Kilpailuympäristön nopeaan muutokseen sopeutuminen edellyttää hyvin toimivia hyödyke-, rahoitus- ja työmarkkinoita. Unionin omat toimet tällä alalla ovat pääosin lainsäädäntöä, jonka tulee edistää sisämarkkinoiden vapautumista. Tavarakauppa on jo pääosin vapaata, mutta palveluissa on parantamisen varaa. Unionin sisämarkkinoiden vapautuminen luo laajempia mahdollisuuksia elinkeinon harjoittamiselle ja auttaa yritystemme kilpailukykyä myös unionin ulkopuolella. Palvelualoilla on myös tärkeä rooli työllistäjänä ja taloudellisen kasvun moottorina. Näistä syistä todellisten palveluiden sisämarkkinoiden luominen on keskeistä. Sisämarkkinoiden kehittämisen yhteydessä Suomi samalla painottaa unionin perustaa, joka yhdistää kasvuun ja taloudelliseen suorituskykyyn sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen. Yhteismarkkinoiden avaamisen yhteydessä nämä tavoitteet on pyrittävä sovittamaan yhteen. Yhteismarkkinoita ei avata sosiaaliturvan, terveyden, työntekijöiden suojelun tai ympäristön kustannuksella. Kattavan sosiaaliturvan maat ovat viime aikojen mittauksissa osoittautuneet samalla erittäin kilpailukykyisiksi. Kestävän kehityksen periaatteiden noudattaminen sekä unionissa että maailmanlaajuisesti on yhä tärkeämpää. Sen kaikki ulottuvuudet, niin taloudellinen ja sosiaalinen (ml. terveys) 3

4 kuin ympäristöllinenkin tulee ottaa huomioon. Taloudellinen kilpailukyky on yhdistettävissä hyvään ympäristönsuojelun tasoon. Yhteisön ympäristöpolitiikassa painotetaan ekotehokkaan teknologian ja osaamisen kehittämistä ja hyödyntämistä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen näkökulma otetaan huomioon myös yhteisessä maatalouspolitiikassa. Parempi sääntely ja hyvä hallinto liittyvät selkeästi unionin ja sen jäsenvaltioiden menestymiseen. Ne ovat kilpailutekijöitä, joiden vaikutus ovat välillinen, mutta merkittävä. Sääntelypolitiikkaa uudistetaan kiinteässä yhteistyössä komission ja Euroopan parlamentin kanssa. Sääntelykeinojen valinnassa käytetään laajaa lähestymistapaa; lainsäädännön ohella arvioidaan myös vaihtoehtoisten ohjauskeinojen käyttöä. Kaikessa lainsäädännössä tulee panostaa horisontaaliseen vaikutusarviointiin, erityisesti lainsäädäntöhankkeiden vaikutuksiin kilpailukyvyn kannalta sekä sen aiheuttamaan hallinnolliseen taakkaan. Puheenjohtajan tehtävä on valvoa, että vaikutusarvioinnit huomioidaan neuvoston päätöksenteossa. 4. Unionin ulkoisen toiminnan tehostaminen Unionin ulkoisen toimintakyvyn kehittäminen ja sen kansainvälisen aseman vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Tavoitteena on maailmanlaajuisesti aktiivinen ja vaikutusvaltainen unioni. Unionin toimintaa pyritään kehittämään siten, että se vahvistaa maailman turvallisuutta sekä edistää maailmantalouden avoimuutta, taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä ihmisoikeuksia. Toiminnan johdonmukaisuutta pyritään parantamaan ja esiintymistä kansainvälisillä foorumeilla yhtenäistämään. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on unionin nopeimmin kehittyviä sektoreita. Suomen puheenjohtajakaudella jatketaan työtä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan aloilla. Tavoitteena on EU:n taisteluosastojen valmistelujen saattaminen päätökseen. Siviilikriisinhallinnan voimavaroja pyritään lisäämään ja luomaan kokonaisvaltainen, unionin eri toimintasektorit yhdistävä lähestymistapa kriisinhallintaan ja konfliktien estoon. Unionilla on Suomen puheenjohtajakaudella käynnissä todennäköisesti nykyistä useampia kriisinhallintaoperaatioita. Suomi pyrkii vahvistamaan unionille tärkeää monenkeskistä järjestelmää sekä YK:ta, jonka kokonaisvaltaista uudistamista jatketaan. EU:n tulee ajaa aktiivista kehityspolitiikkaa, jolla parannetaan kehitysyhteistyön vaikuttavuutta ja varmistetaan YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen. Annetut sitoumukset on pantava täytäntöön, erityisenä painopisteenä Afrikka. Suomi painottaa erityisesti unionin suhteita Venäjään ja unionin pohjoista ulottuvuutta sekä transatlanttisia suhteita. EU:n ja Venäjän välinen strateginen kumppanuus kattaa laajasti molempien osapuolten kannalta tärkeän yhteistyön niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti. EU:n ja Venäjän välisen yhteistyön kehittäminen on Suomen puheenjohtajakauden keskeinen tavoite. Käytännössä tämä tarkoittaa ns. yhteisten alueiden tiekarttojen toteuttamista sekä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (PCA) uudistamista. Erityisesti Suomi haluaa edistää yhteistyötä ympäristö, liikenne- ja energiasektoreilla. 4

5 Suomen kaudella on tarkoitus hyväksyä pohjoisen ulottuvuuden uusi poliittinen kehysasiakirja, joka luo uudet puitteet unionin ja kumppanimaiden yhteiselle politiikalle. Samalla panostetaan pohjoisen ulottuvuuden tämänhetkisiin kumppanuuksiin (ympäristökumppanuus sekä sosiaali- ja terveyskumppanuus) samoin kuin mahdollisiin uusiin kumppanuuksiin. Transatlanttisten suhteiden osalta tavoitteena on yhteistyön tiivistäminen. Pyrkimyksenä on erityisesti lisätä EU:n ja Yhdysvaltojen välistä konkreettista yhteistyötä maailmanlaajuisten ongelmien ja alueellisten kysymysten ratkaisemiseksi. Tämä edellyttää EU:n ja Yhdysvaltain välisen strategisen dialogin lisäämistä sekä transatlanttisen yhteistyön menettelytapojen kehittämistä. 5. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittäminen Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luominen on yksi unionin keskeisimpiä tavoitteita. Juuri tällä alueella kansalaisilla on paljon konkreettisia odotuksia. Euroopan unionin tulisi tehokkaasti helpottaa kansalaisten oikeutta liikkua, asua tai työskennellä missä tahansa unionin alueella. Samalla kansalaiset odottavat unionilta erityisesti toimia kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa. Nämä toimet on voitava suorittaa loukkaamatta ihmisoikeuksia. Pohja nykyiselle oikeus- ja sisäasiain yhteistyölle luotiin Suomen edellisellä puheenjohtajakaudella Tampereen Eurooppa-neuvostossa. Suomen tulevalla puheenjohtajakaudella jatketaan tämän politiikkalohkon voimakasta kehittämistä Haagin ohjelman pohjalta. Ohjelman välitarkastelun ajoittuminen Suomen puheenjohtajakaudelle antaa tähän hyvät mahdollisuudet. Se, että vuoden 2005 alusta siirryttiin pääosin määräenemmistöpäätöksiin ja yhteispäätösmenettelyyn maahanmuutto- turvapaikka- ja rajavalvonta-asioissa, antaa tähän entistä paremmat mahdollisuudet. Oikeus- ja sisäasioiden haasteet ovat luonteeltaan yhä kansainvälisempiä. Suomen puheenjohtajakaudella pyritään kehittämään oikeus- ja sisäasioiden ulkosuhteita joulukuussa 2005 hyväksyttävän yhteisen strategian pohjalta. Suomi voi omien kokemustensa perusteella tuoda lisäarvoa esimerkiksi Venäjän kanssa tehtävän operatiivisen yhteistyön kehittämiseen. Kansalaisten vapaan liikkuvuuden alue laajenee, kun sisärajatarkastukset poistetaan unionin uusissa jäsenvaltioissa. Tätä koskeva valmistelutyö ajoittuu Suomen puheenjohtajakauteen. Unionin ulkorajavaltiona Suomi panostaa myös unionin uuden rajaviraston kehittämiseen. Suomi pyrkii lainsäädäntötyön jatkamisen ohella siirtämään painopistettä päätösten tehokkaaseen toteuttamiseen ja täytäntöönpanoon. Samoin Suomen pyrkimyksenä on tukea operatiivista yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Siinä keskeinen painopiste on terrorismin ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunta. Myös Europolin ja Eurojustin sekä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa pyritään tehostamaan. Suomella on kansallisesti hyvin toimiva viranomaisyhteistyö, jota voidaan hyödyntää myös unionin toimintatapoja kehitettäessä. 5

6 Maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa EU:n yhdennetyn turvapaikkamenettelyn luominen on tärkeä tavoite. Myös keskustelua työperusteisesta maahanmuutosta jatketaan. Oikeusasioissa painopiste on hankkeissa, jotka edistävät vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista. 6. Toimintatapojen kehittäminen Päivittäisen työn tehokas johtaminen on usein vähintään yhtä merkittävä seikka puheenjohtajakauden tuloksellisuuden kannalta kuin kunnianhimoisten politiikkaohjelmien laatiminen ja läpiajaminen. Puheenjohtajan tehtävä on saada asiat sujumaan tehokkaasti, tasapuolisesti ja hyvässä hengessä. Sen vuoksi Suomi panostaa neuvoston toiminnan ja päätöksenteon kehittämiseen puheenjohtajakaudellaan. Käytännössä tämä tarkoittaa neuvostokokoonpanojen ja kaikkien niiden alaisten elinten valmistelujen ja kokouskäytäntöjen tehostamista. Toimenpiteet koskevat asialistojen määrittelyä, asiakirjojen tuottamista, kokoustilanteita ja päätösten seurantaa. Neuvostoissa pyritään keskittymään päätöksentekoa edellyttäviin asioihin. Lisäksi Suomi pyrkii lisäämään neuvoston toiminnan ennakoitavuutta ja avoimuutta sekä käytännön työskentelyssä että aktiivisen tiedotustoiminnan kautta. 6