Lausunto pienyritysten maksuperusteisesta arvonlisäverotuksesta. Oikeus laatia maksuperusteinen tilinpäätös

Transkriptio

1 Possentie 5 A 6, Hämeenlinna Lausunto pienyritysten maksuperusteisesta arvonlisäverotuksesta Kannatan valtiovarainministeriön ehdotusta pienyritysten maksuperusteisesta arvonlisäverotuksesta. Ehdotus on pieni kevennys pienyritysten hallinnolliseen taakkaan, mutta se ei olennaisella tavalla saavuta sitä tavoitetta, joka on ministeriön selvityksen perustana olleen Suomen Yrittäjät ry:n aloitteen tavoitteena. Hankkeesta puuttuu laaja kokonaiskuva, jota yritän lyhyesti valottaa tämän lausunnon lopussa. Valtiovarainministeriön selvityksessä ja siihen liittyvässä vaikutusten arvioinnissa on asiavirheitä, jotka haluan aluksi oikaista. Oikeus laatia maksuperusteinen tilinpäätös Valtiovarainministeriön selvityksessä (VM125:00/2014) todetaan seuraavasti: AVL 137 :n nojalla verovelvolliset, joihin ei sovelleta kirjanpitolakia, kuten esimerkiksi alkutuotantoa harjoittavat luonnolliset henkilöt, sekä ne toimijat, joilla on kirjanpitolain mukaan oikeus laatia maksuperusteinen tilinpäätös eli ammatinharjoittajat, saavat edellä mainitusta poiketen soveltaa suoriteperusteen sijasta maksuperustetta jatkuvasti. He saavat tilittää veron jatkuvasti saamiensa maksujen mukaan eikä heidän tarvitse oikaista tilityksiään suoriteperusteiseksi tilikauden lopussa. Monilla muillakin kirjanpitovelvollisilla kuin ammatinharjoittajilla on kirjanpitolain mukaan oikeus laatia maksuperusteinen tilinpäätös. Tilinpäätös voi olla maksuperusteinen, jos kaikki tilikauden vaihteen liiketapahtumat ovat vähäisiä. Kirjanpitolain 3 luvun 4 :ssä sanotaan seuraavasti: Maksuperusteiset kirjaukset, vähäisiä liiketapahtumia ja maatilatalouden harjoittamista koskevia kirjauksia lukuun ottamatta, on oikaistava ja täydennettävä suoriteperusteen mukaisiksi ennen tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista.

2 Possentie 5 A 6, Hämeenlinna Myös laissa elinkeinotulon verottamisesta säädetään vähäisistä tulo- ja menoeristä. Lain 19 :n ensimmäisessä momentissa sanotaan seuraavasti: Tulo on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena. Merkitykseltään vähäiset tuloerät saadaan kuitenkin lukea sen verovuoden tuotoksi, jona niiden maksu on saatu. Lain 22 :n ensimmäisessä momentissa säädetään vähäisistä menoeristä seuraavasti: Meno on sen verovuoden kulua, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt, jollei jäljempänä muuta säädetä. Vähäiset menoerät saadaan kuitenkin lukea sen verovuoden kuluksi, jona niiden maksu on tapahtunut. Sekä kirjanpito- että elinkeinoverolaissa sallitaan siis maksuperusteinen tilinpäätös, jos tilikauden vaihteessa tulo- ja menoerät ovat vähäisiä. Tilikauden aikana voi olla vähäistä suurempiakin tulo- ja menoeriä. Tilinpäätöksen maksuperusteisuuden ratkaisevat vain ne tulo- ja menoerät, joiden suoritepäivä on kuluneen tilikauden puolella ja maksupäivä seuraavan tilikauden puolella. Ja niissä vähäisyyden ratkaisee tulo- tai menoerän kokonaissummasta se osa, joka siirretään toiselle tilikaudelle. Vähäisen suuruudesta ei ole säädetty missään. Näin ollen yritys voi itse määritellä, mikä sen mielestä on vähäisen raja. Pitämissäni koulutustilaisuuksissa saamani kokemustiedon mukaan suurissa yrityksissä tämä raja on useita kymmeniä tuhansia euroja. Raja ei voi olla erisuuruinen riippuen yrityksen koosta, vaikka kirjanpidon teoreetikot määrittelevät olennaisuuden riippuvaksi yrityksen toiminnan laadusta ja laajuudesta. Jos tällainen määritelmä pitäisi paikkansa, pienille yrityksille asetettaisiin raskaampi hallinnollinen taakka kuin suurille yrityksille, vaikka juuri suuryritykset hyötyvät tilinpäätöksestä suhteellisesti enemmän kuin pienyritykset. Silloin pienyritysten kohdalla ei toteutuisi kirjanpidon taloudellisen tuottamisen periaate. Edellä esitetyn perusteella lähes kaikki suomalaiset yritykset voivat laatia maksuperusteisen tilinpäätöksen ja näin ollen voivat arvonlisäverolain 137 :n mukaan tilittää arvonlisäverot jatkuvasti maksuperusteisesti.

3 Possentie 5 A 6, Hämeenlinna Maksuperusteen vaikutus harmaaseen talouteen Valtiovarainministeriön selvityksessä todetaan seuraavasti: Toisin kuin osassa lausuntopalautetta on todettu, maksuperusteinen arvonlisävero saattaa mahdollistaa väärinkäytöksiä erityisesti tilanteissa, joissa myyjä ja ostaja ovat keskenään etuyhteydessä. Tässä lausumassa samoin kuin eräissä lausunnoissa pelätään maksuperusteeseen siirtymisen aiheuttavan väärinkäytöksiä. Tällaisista maininnoista syntyy sellainen vaikutelma, että maksuperuste on pahin harmaan talouden aiheuttaja, vaikka asia on juuri päinvastoin. Kolmen erilaisen kirjaus- ja tilitysperusteen käyttäminen tarjoaa tilaisuuden väärinkäytöksiin, jollaista ei voisi olla, mikäli käytössä olisi vain yksi peruste. Nykyisin käytössä olevat laskuja suoriteperuste tarjoavat myös väärinkäytösten mahdollisuuden. Suorite-, laskuja maksuperusteesta turvallisin on maksuperuste. Jos kaikki kirjanpidot laadittaisiin ja arvonlisäverojen tilitykset tapahtuisivat maksuperusteisesti, väärinkäytöksiä olisi vähän ja verotarkastuksissa ne paljastuisivat helposti. Suoriteperusteessa ja maksuperusteessa taustalla on luotettava tapahtuma: suoritteiden omistusoikeuden siirtyminen ja maksun siirtyminen. Sen sijaan laskun lähettäminen ei merkitse mitään rikollisille. Laskun päiväykseksi tällainen henkilö voi asettaa minkä tahansa päivämäärän. Laskupäivämääriä on myös helppo muuttaa. Suoritteen luovutuksesta syntyvien rahtikirjojen, luovutustodistusten, vastaanottopöytäkirjojen yms. päivämäärien manipulointi on lähes yhtä helppoa. Jos maksu tapahtuu pankkien välityksellä, kuten nykyisin Suomessa lähes kaikki maksut tapahtuvat, siitä jää jälki kahden pankin tietojärjestelmiin. Tällaisia jälkiä on mahdotonta muuttaa.

4 Possentie 5 A 6, Hämeenlinna Maksuperuste on luotettavin kirjaus- ja tilitysperuste, koska sen taustalla on rahan siirtyminen ostajalta myyjälle. Tämän vuoksi on väärin luoda mielikuva, että maksuperusteeseen siirtyminen lisäisi väärinkäytöksiä. Verotulojen menetyksen pysyvyys Valtiovarainministeriön vaikutusten arvioinnissa (VM/VO/JM ) todetaan seuraavasti: Verotulojen menetys siirtymäkauden johdosta on luonteeltaan pysyvä. Teoriassa verotulojen tilittäminen siirtyy tulevaisuuteen, mutta käytännössä vastaava verotulojen lisäys realisoituisi ainoastaan siinä tapauksessa, että järjestelmään tehtäisiin päinvastaisen suuntainen reformi tulevaisuudessa. Tämä arvio sisältää järkyttävän harhakuvan. Se on totta, että siirtymävaiheessa tapahtuu verotulojen kertymässä ajallinen siirtymä, mutta se ei ole totta, että siinä olisi kysymys verotulojen menetyksestä. Jos pienyritys siirtyy käyttämään maksuperustetta, ajallinen siirtymä on laskuperusteeseen verrattuna keskimääräisen laskujen maksuajan mittainen, mutta tämä koskee vain niitä laskuja, joissa laskupäivä ja maksupäivä ajoittuvat eri kuukausille. Kun yritys kasvaa, jossakin vaiheessa se ylittää euron liikevaihtorajan. Tällöin se alkaa tilittää verot laskupäivien mukaan, jolloin ajallisen siirtymä purkautuu. Yritys saattaa mennä konkurssiin tai muuten lopettaa toimintansa, jolloin ajallinen siirtymä myös purkautuu. Mikään yritys ei ole ikuinen, joten valtiolle ei aiheudu pysyvää verotulojen menetystä. Jos tätä väitettä kritisoidaan sillä, että konkurssitilanteessa verotulojen menetys yleensä realisoituu, koska yritys on maksukyvytön, vastapainoksi voidaan

5 Possentie 5 A 6, Hämeenlinna esittää se tosiasia, että valtio hyötyy konkursseista, kun näiltä yrityksiltä jää tuloverotuksessa vähentämättä käyttö- ja vaihto-omaisuuteen sekä vahvistettuihin tappioihin sisältyviä vähennysoikeuksia. Laaja kokonaiskuva Alussa totesin, että tästä esityksestä ja sen taustalta olevista Suomen Yrittäjät ry:n aloitteista puuttuu laaja kokonaiskuva. Arvonlisäverotilitysten siirtyminen laskutusajankohdasta maksuajankohtaan voi eräissä poikkeustapauksissa olla merkittävä helpotus yrityksen rahatilanteeseen, mutta suurimmalle osalle pienyrityksiä sillä ei ole olennaista merkitystä. Tosiasia kuitenkin on, että pienyritykset eivät tällä hetkellä juurikaan saa ulkopuolista rahoitusta, jolloin ne joutuvat tyytymään kasvuun omarahoituksen sallimissa rajoissa. Sekin on tosiasia, että suuryritykset käyttävät hyväkseen alihankkijoidensa kassaa parantaakseen omaa rahoitustilannettaan. Arvonlisäverotuksen tilitysajankohdan muuttaminen ja maksuehtokaton säätäminen eivät olennaisesti vahvista pienyritysten kassavirtaa. Jos maksuehdolle asetetaan enimmäisraja, suuryritykset noudattavat sitä sopimuksissaan mutta käytännössä jättävät laskunsa maksamatta. Pieni alihankkija ei tällaisessa tilanteessa uskalla periä saataviaan oikeusteitse vaan se hyväksyy suuryrityksen toimintavan, koska se haluaa jatkossakin tehdä yhteistyötä tämän kanssa. Arvonlisäverotuksen tilitysajankohdan muuttaminen keventää yritysten hallinnollista taakkaa, sillä maksuperusteinen kirjanpito on yksinkertaista ja helposti automatisoitavaa.

6 Possentie 5 A 6, Hämeenlinna Kaikkein tärkein merkitys maksuperusteeseen siirtymisellä on yrittäjien huomion siirtyminen voiton seurannasta kassavirran seurantaan. Konkurssilain mukaan yritys voidaan asettaa konkurssiin, jos siitä tulee pysyvästi maksukyvytön. Tässä asiassa ei voiton tai tappion suuruudella eikä oman pääoman positiivisuudella tai negatiivisuudella ole mitään merkitystä. Tärkeintä ei ole voitto vaan reilu kassavirta. Yrittäjän tehtävänä on huolehtia siitä, että yrityksen rahat riittävät maksuihin joka päivä. Tämän huolenpidon tulee tapahtua etukäteen, sillä esimerkiksi tieto siitä, että rahat eivät riitä huomenna palkkojen maksuun, on hyödytön. Kassavirtaperusteinen kirjanpito johtaa kassavirtaperusteiseen taloussuunnitteluun eli kassasuunnitteluun, jonka tekemisestä minulla yrittäjänä on yli kymmenen vuoden kokemus. Olen tehnyt sitä joka päivä ja havainnut työn hyödylliseksi. Se auttaa yrittäjää nukkumaan yönsä rauhassa. Laajaan kuvaan pitäisi sisällyttää sekä kassasuunnittelun edistäminen että myös hallinnollisen taakan radikaali keventäminen. Selostamatta tässä tarkemmin, miten hallinnollista taakan keventäminen voidaan toteuttaa, heitän vain muutaman asiaa valaisevan kysymyksen ilmaan: 1. Mihin tarvitaan useita yritysmuotoja, joilla jokaisella on erilainen verojärjestelmä? 2. Miksi pienyritysten pitää julkistaa tilinpäätöksensä, kun isot yritykset eivät joudu laatimaan ja julkistamaan erillistilinpäätöksiä kaikista toimipaikoistaan, toiminnoistaan ja projekteistaan? 3. Miksi järjestöt voivat harjoittaa liiketoimintaa osittain ja joskus jopa kokonaan verottomasti? 4. Miksi Suomessa torjutaan harmaata taloutta ponnekkaasti, vaikka Verohallinnon tekemän sisäisen selvityksen mukaan Suomessa ei minkään mittaustavan mukaan ole laajaa harmaata taloutta?

7 Possentie 5 A 6, Hämeenlinna Miksi Suomessa on kolme arvonlisäverokantaa, kun ne eivät lisää oikeudenmukaisuutta mutta lisäävät huomattavasti arvonlisäverotuksen monimutkaisuutta? 6. Miksi Suomi kilpailee kansainvälisesti yhteisöverokannalla, vaikka sen merkitys yritysten kasvamisessa ja sijoittumisessa on vähäisempi kuin käyttöomaisuuden poistojen nopeuttaminen? 7. Miksi yrityksille jaetaan rahoitustukia, kun kasvukykyisiä yrityksiä voitaisiin parhaiten tukea poistosäännöksiä helpottamalla? 8. Miksi yrittäjäjärjestöt vaativat oikeutta osallistua tulopoliittisiin neuvotteluihin, kun samaan lopputulokseen päästään helpommin yrittäjien määrää lisäämällä? 9. Miksi suomalaiset eivät halua ryhtyä yrittäjiksi? Viimeisimpään kysymykseen toivon jokaisen tämän lausunnon lukijan vastaavan omalta kohdaltaan itselleen. Lassi Mäkinen ekonomi