Quo vadis Homo sapiens.

Transkriptio

1 Teuvo Niemelä Quo vadis Homo sapiens. Luonnonrauha ja sen uhanalaisuus inarilaisnuorten käsityksissä. Akateeminen väitöskirja, joka esitetään Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Lapin yliopiston Fellman-salissa huhtikuun 28. päivänä 2012 kello 12 Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 96

2 Lapin yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta Copyright: Teuvo Niemelä Ulkoasu & taitto: Olli Österberg Jakelu: Lapin yliopistokustannus PL 8123 FI Rovaniemi puh (0) , fax julkaisu@ulapland.fi Painettu ISBN ISSN PDF ISBN ISSN

3 TIIVISTELMÄ niemelä, teuvo Quo vadis Homo sapiens. Luonnonrauha ja sen uhanalaisuus inarilaisnuorten käsityksissä. Rovaniemi: Lapin yliopisto 2012, 412 sivua Acta Universitatis Lapponiensis 226 Väitöskirja: Lapin yliopisto issn: isbn: Tutkimuskohteena ovat inarilaisten nuorten käsitykset ihmisperäisistä äänistä vapaasta luonnosta ja luonnonrauhan mahdollisesta katoamisesta. Tutkimuksen viitekehyksen muodostavat toisaalta tieto luonnon hyvinvointia tarjoavasta merkityksestä, toisaalta luonnon tuhoutumiseen liittyvät moninaiset uhkakuvat. Kaiken takana on ihminen, Homo sapiens. Elämme 21. vuosisadan alussa paraikaa kuudetta sukupuuttoaaltoa, ja on olemassa arvioita, että ihmislajin oma tulevaisuuskin on uhattuna. Nuorten ajatusmaailmoja tarkastellaan näitä taustoja vasten. Tutkimus pyrkiikin tuomaan esiin nuorten käsityksiä - ei vain luonnonrauhaan ja sen hupenemiseen liittyviä - vaan yleisemminkin luonnonsuojeluun ja siihen kytkeytyvään kestävään kehitykseen liittyviä käsityksiä planeetalla, jolla asuu vuoden 2011 lopussa jo yli seitsemän miljardia ihmistä ja väkiluku jatkaa kasvuaan. Tämä seikka sekä ihmisten ja valtioiden halu tavoitella nykyistä korkeampaa materiaalista elintasoa ovat mitä ilmeisimmin ajamassa meitä kohti yhä pahempia ekokatastrofeja ja johtamassa nykyistäkin pahempiin tuhoihin planeettamme elonkehällä, omalla kasvualustallamme. Tätä edeltävällä vuosisadalla käytiin kaksi maailmansotaa. Niiden on osaltaan katsottu vaikuttaneen eksistentialismin syntyyn Euroopassa. Koska tilanne tällä vuosisadalla on edellä kuvatun kaltainen ja koska aineisto jo ensilukemalta näytti tarjoavan mahdollisuuden tämän elämänfilosofian mukaanottamiseen tarkasteltaessa nuorten käsityksiä luonnon tuhoutumisesta, tilaisuus haluttiin hyödyntää. Niinpä kysymykset kestävästä kehityksestä ja oman lajimme tulevista vaiheista laajenevat koskemaan eksistentialismia. Nuorten ajatusmaailmoja pyritään vertaamaan eräiden eurooppalaisten eksistentialistien ajatus- 3

4 maailmoihin ja eksistentialistisen elämänfilosofian perusajatuksiin. Tutkimus nojaa moniin eri tieteenaloihin ja pyrkii nostamaan nuorten näkökulmia laajalti esiin. Tutkimus kantaa läpi raportin mukanaan velvollisuusetiikkaan kuuluvia kysymyksiä ja pohdintoja. Siinä yhdistyvät ympäristönsuojelullinen ja lääketieteellinen näkökulma. Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2006 Inarin kunnan peruskoulutusta antavista kouluista niiden viidensiltä ja kahdeksansilta luokilta sekä lukion toiselta vuosikurssilta. Aineiston muodostavat 71 kirjoitettua kouluainetta ja kirjoittaneiden joukosta poimittujen 10 oppilaan haastattelut. Osa aineistosta analysoitiin fenomenografisen analyysiprosessin mukaisesti, ja näiltä osin tutkimustulokset jäsentyivät fenomenografian mukaisiksi kategorioiksi. Kestävään kehitykseen, evoluutioon ja eksistentialismiin liittyvien nuorten käsitysten tarkastelussa käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimustulokset kertovat inarilaisten nuorten näkevän ihmisperäisistä äänistä vapaan luonnon tarjoavan elvyttäviä luontokokemuksia ja nautittavia elämyksiä kiireisen ja stressaavan arjen keskelle. Luontoon hakeudutaan usein mielellään eikä sinne menemistä yksinkään edes nuorimmat informantit tunnu juurikaan pelkäävän. Hiljaisessa, puhtaassa ja kauniissa luonnossa liikkumisesta ja oleskelusta katsottiin saadun eväitä henkiseen kasvuun. Luontoympäristön omakohtaisen kokemisen nähtiin opettavan tarkastelemaan monia asioita uudella tavalla. Näiden seikkojen kaikkinensa katsottiin antavan perusteita luonnon ja luonnonrauhan vaalimiseen ajatellen sekä meitä nyt täällä eläviä ihmisiä että myös tulevia sukupolvia. Luonnorauhan katoaminen nähtiin olevan uhattuna kaikkialla maailmassa, mutta sen ei katsottu olevan erityisen uhanalaisen ainakaan Pohjois-Lapissa sijaitsevassa Inarissa. Luonnonrauha saattaa nuorten mukaan olla uhattuna, jos alueen väkiluku nykyisestään selvästi kasvaa ja jos matkailu kasvaa ja pääsee laajenemaan nykyistä laajemmille reviireille. Luonnonsuojeluun suhtaudutaan yleensä hyvin myönteisesti. Luonnon hiljaisuutta ja koskematonta luontoa inarilaiset nuoret katsovat olevan syytä vaalia monin eri tavoin, ja tämän katsotaan olevan tärkeää. Pääsääntöisesti nykyistä luonnonsuojelun tasoa tunnuttiin pidettävän sopivana ja riittävänä. Ihmisen tulevaisuuteen ja mahdollisuuteen rakentaa ekologisesti kestävän kehityksen tietä inarilaiset lukiolaiset suhtautuvat aika vaih- 4

5 televin ajatuksin. Niin poikien mutta varsinkin tyttöjen keskuudessa esiintyi näkemyksiä, joiden mukaan kestävän kehityksen tielle pääsy vaikuttaa epärealistiselta. Tulevaisuuteen kuitenkin halutaan uskoa ja ihmisen toivotaan tekevän parhaansa asioiden hoitamisessa. Vaikka toiveita tuotiin esiin, varsinkin tyttöjen keskuudessa pessimismi tuntui voittavan optimismin tulevaisuutta koskevissa näkemyksissä. Nuoret pohjaavat käsityksensä siihen, miten he katsovat ihmisen toimineen tähän mennessä. Toteutuneen biologisen ja kulttuurievoluution katsottiin antavan perusteita niin pessimistisille kuin optimistisillekin näkemyksille. Lukiolaisnuorten käsityksiä luonnonrauhan mahdollisen katoamisen osalta voitiin kuvata neljän kategorian avulla: levittäytyvä ihminen, ymmärtämätön ja kykenemätön ihminen, mukavuudenhaluinen ja kekseliäs ihminen sekä sopeutuva ja toiveikas ihminen. Tarkasteltaessa inarilaisten lukiolaisnuorten ajatusmaailmoja koskien eksistentialismia ja vertailtaessa heidän näkemyksiään eräiden eurooppalaisten eksistentialistien näkemyksiin ja ajatelutapoihin kävi ilmi, että monissa nuorista näyttäisi asuvan Kierkegaardin hahmottama eksistoiva subjektiivinen ajattelija kolmine olemuspiirteineen: esteetikko, eetikko ja dialektikko. Nuoret myös vaativat toimimista eikä alistumista, mitä seikkaa muun muassa Jean-Paul Sartre ja Albert Camus pitivät välttämättömyytenä. Tulevaisuus on ihmisen itsensä rakennettavissa ja ainakin teoriassa muovattavissa paremmaksi kuin millainen se kulloisena tarkkailuajankohtana sattuu olemaan. Sen tutkimuksessa esiin tulleen seikan, että nuorilla esiintyy ahdistusta ja pelkoja elettäessä ajanjaksoa, jossa ekologiset uhkat ovat todellisuutta eikä ihminen näytä hallitsevan asioita eikä pystyvän ohjaamaan riittävässä määrin kehitystä uhkien torjumiseksi, ei voida katsoa kertovan siitä, että heidän tuntemuksensa liittyisivät mitenkään tai ainakaan nimenomaan eksistentialistiseen elämänfilosofiaan. Nuorten käsityksistä ei myöskään ole mahdollista vetää sellaisia johtopäätöksiä, että eksistentialismi tulisi kokemaan renesanssin 21. vuosisadalla, mikä ei kuitenkaan toisaalta merkitse sitä, etteikö tätä tultaisi näkemään jossakin vaiheessa - jos ei aivan lähitulevaisuudessa niin myöhemmin. Tutkimus tarjoaa vinkin kuunnella nuoria ja heidän näkemyksiään nykyistä tarkemmalla korvalla. Tutkimustuloksen voi katsoa olevan aikuisia puhuttelevan ja tarjoavan runsaasti perusteita arvioida monia asioita uudelleen ja tekemään muutoksia toimimiseemme, jotta pahimmilta ekokatastrofeilta vältyttäisiin. Monien nuorten mukaan ihminen 5

6 ei vaikuta toimivan luontoa tuhotessaan kovinkaan viisaasti. Kysymys Quo vadis Homo sapiens? on ihmisen tämänhetkisen toimimisen ja nuorten siitä tarjoamien käsitysten valossa perusteltavissa. Jääköön filosofien ja muiden viisaiden pohdittavaksi, onko nykyisen lajinimemme muuttamiselle perusteita, ts. olemmeko sitä oikeutettuja kantamaan enää tänään tai olleet ylipäätään koskaan tätä ennenkään. avainsanat: luonnonrauha, luontokokemus, luontoelämys, luonnonsuojelu, kestävä kehitys, nuorten luontosuhde, luontokasvatus, ympäristökasvatus, eksistentialismi 6

7 ABSTRACT niemelä, teuvo Quo vadis Homo sapiens. The Peace and Vulnerability of Nature According to Youths Living in Inari Rovaniemi: University of Lapland 2012, 412 pages Acta Universitatis Lapponiensis 226 Doctoral Thesis: University of Lapland issn: isbn: The research examines the conceptions of youths living in Inari on nature devoid of human-originated sounds and on the possible disappearance of the peace of nature. The frame of reference consists of an awareness of nature s significance as a source of wellbeing on the one hand and a number of threats related to nature s destruction on the other. Behind it all is humanity, Homo sapiens. At the beginning of the 21st century we are amidst the sixth wave of extinction, and, according to speculations, the future of the human race is also at stake. The youths thoughts are examined against this background. In fact, the study aims to point out young people s views dealing not only with the peace of nature and its decline but also more generally with environmental protection and the related sustainable development on a planet inhabited at the end of 2011 by more than seven billion people, and the number keeps on growing. This fact and the urge of people and nations to pursue a higher material standard of living are most likely plunging us toward ever more serious ecological disasters and increased devastation on the planet s layer of life, our own habitat. Two world wars were fought in the preceding century. They are considered to have affected the inception of existentialism in Europe. Since the situation in this century is as described above and since the research material already at first reading seemed to provide a chance to include this life philosophy in the examination of the youths conceptions on the destruction of nature, the opportunity was seized. Thus, questions of sustainable development and the future of our species extend into the domain of existentialism. Attempts are made to compare the youths thoughts with the views of some European existentialists and with the 7

8 core tenets of the existentialist life philosophy. The research draws on several fields of science and attempts to bring out the youths viewpoints comprehensively. Throughout the report it adheres to questions and thoughts on the ethics of duty. It combines the viewpoints of environmental protection and medicine. The research material was collected in 2006 from schools providing basic education in the Inari municipality. The age groups involved were the fifth and eighth grades of comprehensive school and the second grade of upper secondary school. The material consisted of 71 school essays and interviews with ten students selected from the essay writers. Part of the material was placed under a phenomenographic analysis, and for this part the results were categorized according to the phenomenographic approach. The youths thoughts on sustainable development, evolution, and existentialism were examined through content analysis. According to the research results, youths in Inari think that nature devoid of human-originated sounds provides stimulating and enjoyable nature experiences that contrast with the stressful and busy everyday life. The youths are often happy to take trips to nature, and whether alone or with others and regardless of age, they do not seem to fear going there. Walking and spending time in quiet, clean, and beautiful nature were considered as ingredients for mental growth. The youths saw that experiencing the natural environment personally taught them to view many things in a new light. In their opinion, all these considerations provided grounds for preserving nature and its integrity for those who live here now and for the future generations. Destroying the peace of nature was considered to be a global threat, but it was not seen as an imminent one in Ivalo and Northern Lapland. The youths said that the peace of nature may be jeopardized if the region s population grows substantially, and if tourism increases and conquers new areas. Environmental protection is in general taken very positively. According to the youths, there are several reasons why the quietness and integrity of nature should be nurtured, and they also value this activity. As a rule, the current level of environmental protection was considered to be right. The youths had varied opinions about the future of humankind and our possibilities to follow the path of ecologically sustainable development. Especially girls thought that reaching the path of ecologically sustainable development seems unrealistic. However, they want to be- 8

9 lieve in the future, and they hope that people will do their best to accomplish these things. Although the youths expressed hopes, especially girls seemed to lean toward pessimism in issues concerning the future. The youths base their thoughts on their interpretation of humankind s action so far. Our biological and cultural evolution was considered to give grounds for both pessimistic and optimistic views. The youths thoughts on the possible disappearance of the peace of nature can be divided into four categories: Proliferating humankind, ignorant and incapable humankind, comfort-seeking and inventive humankind, and adjustable and hopeful humankind. When examining the youths worldviews regarding existentialism and when comparing their views with the views and thoughts of some European existentialists, it turned out that many of the youths seem to agree with Kierkegaard s existential subjective thinker possessing features of three types: aesthetical, ethical, and dialectical. The youths also demand action instead of submission, a fact that for example Jean- Paul Sartre and Albert Camus considered a necessity. We can construct our own future and, at least in theory, it can be improved from what it happens to be at a given moment. The study revealed that there is anxiety and fear among the youths because we are living in an era in which ecological threats are real and people do not seem to be in control or able to steer developments enough to eliminate the threats. But from this one cannot conclude that their feelings are specifically or in any way related to the existentialist philosophy of life. Neither can we conclude that existentialism will experience a renaissance in the 21st century, which, on the other hand, does not mean that this cannot happen sooner or later. The research points out that we should listen to young people and their views more carefully. The research result can be interpreted to address adults and offer strong grounds for re-examining many issues and for changing our course of action to avoid the worst ecological disasters. According to many of the youths, humankind does not seem to act wisely when it destroys the environment. The question Quo vadis Homo sapiens? can be justified in light of humankind s current action and the youths conceptions of it. I shall leave it to philosophers and other wise men and women to ponder whether there are grounds for changing the present name of our species, that is, whether we are or ever have been entitled to carry that name. 9

10 key words: Peace of nature, nature experience, environmental protection, sustainable development, youths relation to nature, nature education, environmental education, existentialism 10

11 ESIPUHE Olen syntynyt ja asun metsän sisällä Inarissa, jossa erämaisesta luonnosta ei ole toistaiseksi pulaa, vaikka se asutuksen liepeiltä onkin hupenemassa. Olipa biofilia ihmisellä geeneissä - mitä Wilson (1993, 31, 40) pitää ilmeisenä - tai ei, koen olevani metsässä kuin kotonani. Kiintymys metsään selittää osaltaan sen, miksi päädyin tutkimaan luonnonrauhaa. Hiljainen ja luonnoltaan kaunis kotikyläni Törmänen on ollut hyvin antoisa ympäristö tutkimusharrastukselleni. Olen koulutukseltani korvalääkäri, joten tiedän aika paljonkin melusta ja sen aiheuttamista terveysongelmista. Työskentelin sairaalalääkärinä pari vuosikymmentä kunnes hyppäsin oravanpyörästä vuonna Tuolloin olin jo ollut mukana Kemi-Tornion alueella luonnonsuojelutyössä, ja tuosta ajankohdasta eteenpäin siitä tulikin pääharrastukseni uuden vuosisadan alkuvuosiin saakka. Koin luonnon ja ympäristötuhojen kasvun niin vakavana uhkana, että pidin siirtymistä korvalääkärin työstä ekolääkärinä toimimiseen mielekkäänä ja perusteltuna samoin kuin muuttoani takaisin synnyinsijoilleni elämään joltisenkin omavaraisessa luontaistaloudessa. Yritin ekolääkäri-luonnonsuojelijan kaapua kantaen toimia reilut 20 vuotta myös politiikkona saamatta kuitenkaan mitään aikaan luonnon vaalimisen saralla. Poliittisista toimijoista vain aniharvat vielä 21. vuosisadan puolellakaan tajuavat luonnon- ja ympäristönsuojeluun liittyviä asioita siinä mitassa, että pääsisi muodostumaan tietopohjainen luja tahtotila hoitaa ympäristöön ja erityisesti luontoympäristöön liittyviä ongelmia tarpeen vaatimilla panostuksilla. Kasvualustamme elonkehä turmeltuu ympäriltämme vauhdilla, ja poliitikot näpertelevät omaa ja ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellen enimmäkseen varsin toisarvoisten kysymysten parissa. Kun tajusin lopultakin, ettei poliittinen toimintani tuota mitään hedelmiä, ja kun toisaalta vakuutuin aiempaakin selvemmin muun muassa siitä, että hiljaisten luonnontilaisten tai lähes luonnontilaisten alueiden vaivihkainen tuhoutuminen jatkuu suojelutoimenpiteistä ja uusien lakien säätämisestä huolimatta, päätin yrittää kantaa korteni kekoon ryhtymällä tutkimaan tätä ilmiötä, hiljaisuuden katoamista luonnosta. Sain ajatukselleni tukea paitsi luonnonsuojelutahoilta myös useilta tutkijoilta. Kiinnostukseni eksistentiaaliseen elämänfilosofiaan ja aineiston tarjottua siihen mahdollisuuden toin tämän teeman mukaan tutkimukseeni, jossa käytän sitä yhtenä työvälineenäni. 11

12 Saatuani mahdollisuuden aloittaa jatko-opiskelijana väitöskirjatyöhön tähtäävät opinnot Lapin yliopistossa, jätin poliittisen puuhastelun ja erakoituneesta luonnonsuojelijasta sukeutui yllättäen tutkija moniksi vuosiksi. Ehkä ajattelen sinisilmäisesti arvioidessani, että tutkimustyöni kautta saan ainakin poliittista kanavaa paremmin viestitettyä luonnonvaalimisen tärkeää merkitystä. On se mahdollista, mutta ei todennäköistä. Olen varma, että tämä tutkimus ei tule osumaan vahingossakaan niiden käsiin, joiden ennen kaikkea soisin tähän tutustuvan. Päätin rahoittaa tutkimukseni itse. En halunnut kytkeä itseäni mihinkään taustayhteisöihin. Kiitän Lapin yliopistoa sen tarjoamista hyvistä puitteista jatkoopiskelua ajatellen. Tein tutkimusta kotonani, mutta Rovaniemi on lähellä, vain 300 kilometrin päässä, mikä ei ole Lapin ihmiselle kummoinen etäisyys. Työtäni välimatkat eivät hankaloittaneet. Sitä rasitti sen sijaan suunnattomasti tekninen kömpelyyteni modernien työvälineiden käytössä. Muutamaan otteeseen tuli mieleeni heittää tietokone kaikkine lisukkeineen vieressäni virtaavaan jokeen. Koska olen luonnonsuojelija, en voinut sitä tehdä. Vahvimmat ja sydämellisimmät kiitokseni saa ohjaajani professori Kyösti Kurtakko, joka joutui metsästä eteensä kömpineestä ukkelista loihtimaan esiin sen verran tutkijaa, että työ tuli ajan myötä valmiiksi. Aivan hirveä tehtävä, mutta ohjaajan vahvan asiantuntemuksen ja uskomattoman kärsivällisyyden ansiosta mahdoton kävi mahdolliseksi. Olen synkkä pessimisti, mutta ohjaajani onnistui pitämään työvirettäni yllä urputtamalla iloisesti ja empaattisesti koko työn ajan, että kyllä tästä vielä hyvä tulee. Tuosta hienoeleisestä pieksävästä kannustamisesta olen ohjaajalleni ylen kiitollinen. Työtä aloittaessani sain arvokasta opastusta professori Ari Lehtiseltä Joensuun yliopistosta ja myöhemmin Turun kauppakorkekoulun tutkijalta, Riikka Saarimaalta, vt. professori Seija Tuulentieltä ja professori Liisa Tyrväiseltä Lapin yliopistolta sekä yliopettaja Helena Tormilaiselta Rovaniemen ammattikorkeakoulusta. Kiitän asiantuntevasta avusta niin heitä kuin myös kaikkia muita asiantuntijoita, joita olen vuosien varrella tavannut ja jotka ovat eri tavoin tutkimuksen tekemistä edistäneet. Tiukan alkupotkun työlleni antoi Oulun yliopiston tutkija dosentti Marianne Junila, joka vuonna 2004 tavatessamme Lapin yliopiston promootiojuhlissa antoi selkeän työmääräyksen: Tee se! Mikäs siinä auttoi, kun La Femme Fatale käski. Kiitän häntä täydestä sydämestäni 12

13 jämäkästä kannustamisesta. Ilman tuota satunnaista kohtalokasta tapaamista väitöskirjaa tuskin olisi syntynyt. Johdattelusta elämänsuojeluun ja syväekologisten kysymysten pariin kiitän ennen kaikkea kalastaja Pentti Linkolaa ja norjalaista ekofilosofia Arne Naessia, joiden filosofisten ajatusten siivittämänä olen tutkimustani tehnyt. Tausta-aineiston hankinnassa sain kesällä 2009 lisäapua ktm Marja Mikkolalta, mistä lausun hänelle parhaat kiitokseni. Inarin koulujen rehtoreita ja opettajia kiitän lämpimästi saamastani hyvin suuresta avusta aineiston hankintaan liittyvissä asioissa. Haluan kiittää myös kaikkia informanttejani ja erityisesti haastattelemiani nuoria. Heidän positiivinen asennoitumisensa sekä aktiivinen ja reipas käyttäytymisensä haastattelutilanteessa ilahdutti. Haastattelut olivat antoisia ja ajoittain myös hauskoja. Tutkimuksen alkuvaiheessa sain mahdollisuuden olla mukana professori Kurtakon koulutusseminaareissa, joihin osallistui hänen vetämänsä Barents-projektin parissa työtään tekeviä jatko-opiskelijoita. Kiitän ilolla kaikkia heitä samoin kuin projektin vetäjänä toiminutta ytm Mare Rantaniemeä monista antoisista keskusteluista ja vinkeistä. Seminaarit olivat mihinkään tutkimusryhmään kuulumattomalle tutkijalle tärkeä orientoitumis- ja sisäänajovaihe työhön. ltt Mikko Pehkoselta ja fm Tuula Syköltä saamastani arvokkaasta palautteesta työn loppumetreillä olen hyvin kiitollinen. Esitarkastuksen suorittaneita professoreita Varpu Elorantaa ja Erkki Pulliaista kiitän hyvin lämpimästi huolellisesti tehdystä työstä ja monista arvokkaista korjaus- ja täsmennysehdotuksista tutkimuksen loppuun saattamiseksi. Samoin kiitän lämpimästi myös ft Seija Tuovilaa tutkimuksen kieliasun tarkastamisesta ja tutkimusta parantavista hyvistä ehdotuksista. Luontovalokuvaaja fk Veikko Vasama ansaitsee julkaisun kanteen lahjoittamistaan teemaan hyvin istuvista ja erinomaisista valokuvista ja avusta kannen suunnittelussa erillisen kauniin kiitoksen, kuten myös taittotyön tehnyt ja julkaisun painoon saattanut graafikko Olli Österberg. Lopuksi kiitän suuresti niin teknisestä avusta kuin henkisestä tuesta veljiäni Seppoa, Timoa ja Karia sekä heidän nokkelaa ja avuliasta jälkikasvuaan. Erityisen lämpimät ja sydämelliset kiitokseni saavat tyttäreni Lulu Riikonen ja Assi Kannala, jotka toimivat hyvin tahdikkaasti isäänsä tukien muun muassa kyselemättä turhan usein, miten työ ete- 13

14 nee. Eihän se aina edennyt. He ja heidän ihanat pienet tyttärensä, tulevaisuuden toimijat, joista nuorin syntyi tutkimuksen tekemisen aikana, saivat äijin kuitenkin aina taukojen jälkeen palaamaan tutkimustyönsä pariin ja nujertamaan niin tähän projektiin liittyvät kuin monet muutkin vaikeudet vuosien varrella. Omistan tutkimukseni Ilonalle, tyttärilleni Lululle ja Assille sekä heidän tyttärilleen Hillalle, Hannille, Helkalle, Kertulle, Sirkulle ja Ruutille. Erämaisen Ivalojoen varrella synnyinkonnuillani maaliskuussa 2012 Teuvo Niemelä 14

15 MOTTO: Sitä mukaa kuin ihmisen aikaansannokset vähitellen ovat peittäneet ne äärettömät alueet, joissa maailma muinoin torkkui, niin että nykyään jo koskemattoman luonnon ajatuskin tuntuu olevan osa Eedenin myyttiä (saaria ei enää ole), sitä mukaa kuin ihminen on kansoittanut autiomaat, palstoittanut hiekkarannat, raapinut taivaankin näkymättömiin lentokoneiden pitkillä pyyhkäisyillä ja jättänyt koskemattomiksi ainoastaan ne alueet, joilla ihminen ei kerta kaikkiaan voi elää, sitä mukaa (ja juuri siksi) historian taju on vähitellen peittänyt luonnontunteen ihmisten sydämissä; se on ottanut Luojalta sen, mikä Hänelle kuului, ja antanut sen takaisin luodulle. Ja kaikki tämä on niin voimakkaan ja vastustamattoman kehityksen tulosta, että voimme jo kuvitella aikaa, jolloin vaikenevan luonnon, luomakunnan tilalla on joka paikassa ihmisen luoma maailma, ihmisten iljettävä ja liekehtivä luomakunta, jossa kaikuu sotien ja vallankumousten melu, jossa tehtaat ja junat kohisevat; se on kerta kaikkiaan lopullinen, historian kulku on tuonut sille voiton ja se on täyttänyt tehtävänsä tämän maapallon pinnalla ja sen tehtävä oli kenties osoittaa, että kaikki suurenmoinen ja hämmästyttävä, mitä se vuosituhansien kuluessa oli saanut aikaan, oli vähemmän arvoista kuin metsäruusun haihtuva tuoksu, kuin öljypuulaakso tai lemmikkikoira. albert camus 1947 (Maija Lehtosen suomennos Camus n muistiinpanoista vuodelta 1947 julkaisussa Kapinoiva ihminen 1971, ) 15

16 SISÄLLYS 1. Johdanto Tutkimuksen lähtökohdat Tutkimuksen tiedealakohtainen ja muu paikannus sekä rajaukset Tutkimusraportin rakenne Luonnonrauha ihmisen ja ympäristön välisenä suhteena Keskeisiä käsitteitä Ihminen, luonnonsuojelu, ja kestävä kehitys Ihmislajin tulevaisuus Luonnonsuojelusta ympäristön- ja elämänsuojeluun Kestävän kehityksen rakentaminen Terveysnäkökulma ja luonnon tuhoutuminen Muita näkökulmia suojeluun Kulttuurinen näkökulma Matkailun ja lomailun näkökulma Totaalin suojelun ja muiden intressien yhteesovittaminen Tulevaisuuden näkymiä ja aiheeseen liittyviä tutkimuksia Ympäristö- ja luontokasvatuksen haasteista eilen ja tänään Tutkijan subjektin asemointi Ihminen ja maailma Eksistentialismi Tutkimuksen toteuttaminen Tutkimuksen tavoite, tutkimuskysymykset, perusolettamukset ja ongelmat Tiedonhankintaan liittyvää pohdintaa Fenomenografia tutkimusotteena Tutkimusympäristönä Inari Tutkimuksen kulku Aineistot kolmelta ikäluokalta Aineistot lukion toiselta vuosikurssilta Analysointi

17 5. Tutkimuksen tulokset ja niiden tarkastelu Ihmisperäisistä äänistä vapaa luonto nuorten käsitysten valossa Aistimusten maailma Auditiivinen kokemus- ja elämysmaailma Visuaalinen luonto Hajujen, makujen ja tuntojen maailma Aistien välittämä kokonaisuus ja esteettisyys Kiireettömyys Sidoksettomuus Irtaantuneisuus arjen jokapäiväisyydestä ja osittain myös välineistöstä Yksinolemisen autuus ja ankeus Spatiaalisuus Mystisyys Luonnon kunnioitus ja pyhyys Luonnonrauhassa oleskelun mielekkyys Mielekkyyden kyseenalaistaminen Ajan hukkaaminen Turhauttava tuttuus Yksin oleskeluun liittyvä epämiellyttävyys Fyysinen rasittavuus Oleskelun merkityksellisyys Hyvinvointi ja terveys Oppiminen, henkinen kasvu ja empatian tuntemukset Arviot kuvitteellisen hiljaiseen luontoon tehdyn retken onnistumisesta Yhteenveto tutkimustuloksista kolmelta ikäluokalta kerättyjen aineistojen osalta Lukiolaisten käsitykset luonnonrauhan mahdollisesta katoamisesta Levittäytyvä ihminen Ymmärtämätön ja kykenemätön ihminen Mukavuudenhaluinen ja kekseliäs ihminen Sopeutuva ja toiveikas ihminen Lukiolaisten käsitykset luonnonrauhan tarpeesta ja kysynnästä Luonnonrauhan kysyntä

18 5.6.2 Turvaamisen eri tavat Hiljaisuuden liikatarjonta Vaihtoehtojen huomioiminen Melun sietäminen Lukiolaisten käsitykset suhteessa tutkimuksen taustafilosofioihin Evoluutio ja kestävä kehitys Eksistentialistinen elämänfilosofia Pohdintaa Tutkimuksen uskottavuuden ja toteutettujen ratkaisujen arviointia Ajankohtaisuuden ja merkittävyyden sekä tulevaisuuden arviointia Tutkimustulosten yhteenveto Lähteet Liitteet 397 Liite Liite Liite Liite

19 1. JOHDANTO Tutkimuksen yhtenä keskeisenä perustana on niin tieteellisen tutkimuksen kuin muutakin kautta saatu tieto ja mielikuva luonnon tervehdyttävistä vaikutuksista. Niistä on varmaan liki jokainen suomalainen jossakin määrin tietoinen. Sivistysvaltio Suomessa kansalaiset saavat terveysasioista valistusta muun muassa koululaitoksen ja kaikkien ulottuvilla olevan median välityksellä. Luonnossa oleskelusta saadut omakohtaiset kokemukset ovat myös osaltaan opettaneet monet ymmärtämään luonnon varsin vahvan elvyttävän ja virkistävän vaikutuksen. Ongelmaksi voi katsoa muodostuneen sen, että kaupungistumisen myötä varsin monet suomalaisista ovat vieraantuneet luonnosta ja ymmärtävät ehkäpä paljolti juuri tästä syystä aikaisempia sukupolvia heikommin, mikä luonto on ja miten merkityksellinen se lopulta on ihmiselle ja hänen kaikkinaiselle hyvinvoinnilleen. Nostamalla tutkimustyön keskeiseksi teemaksi luonnon ja luonnonrauhan merkityksen terveydellemme ja hyvinvoinnillemme katson tekeväni ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä. Tutkimuksessa yhdistyvät ympäristönsuojelullinen ja lääketieteellinen näkökulma, ja toivon työn edistävän sekä terveydestämme että luonnon- ja elämänsuojelusta käytävää keskustelua. Koulutus- ja harrastustaustojeni vuoksi olen perillä luonnon ja luonnonrauhaisen ympäristön tervehdyttävistä vaikutuksista, kuten myös moninaisista melun ja hälinän aiheuttamista haitoista. Ympäristön meluisuus on ongelma ja osin pahenemassa. Toki meluntorjuntatyössä ollaan edistytty, mutta ei kaikkialla. Luonnonvaraksi tulkittavissa oleva luonnonrauha on vaivihkaa hupenemassa ihmisen asuttamilla alueilla. Olen tästä huolestunut ja laajemmin siitä, että ihminen on nakertamassa toiminnallaan pohjaa tulevien sukupolvien ihmisten mahdollisuuksilta elää hyvää ja ihmisarvoista elämää tai elämää ollenkaan. Luonnollisesti ihminenkin aikanaan häviää, mutta tuntuisi varsin sopimattomalta, ellei lajinimeä Homo sapiens kantava tekisi kaikkeansa välttääkseen suistumisen kohti ennenaikaista tuhoa. Vuodenvaihteessa esitettiin Suomen televisiossa Helena Kokon ohjaama (yle tv 1) kymmenosainen kulttuuriohjelma, jossa kuvattiin eri aloja edustavien ihmisten kahden toukokuisen vuorokauden aikana vuonna 2009 luonnon äärellä hiljaisuudessa käymiä keskusteluja koskien sitä, mitkä voisivat olla nykyajalle sopivat kymme- 19

20 nen uutta käskyä. Ympäristöä koskevaksi käskyksi saatiin syntymään Pelastakaa Maa. Tätä kirjoitettaessani vaikuttaa ihmiselle terveiden ja elinkelpoisten olosuhteitten säilyttäminen planeetalla Maa erittäin vaikealta tehtävältä. Tämä työni on oma pieni kunnianosoitukseni kaikille niille, jotka taistelevat koskemattoman luonnon ja lajien monimuotoisuuden säilyttämisen puolesta ja siinä samalla ihmisen ja ihmislajinkin puolesta. Koin suurta kiitollisuutta mahdollisuudesta päästä tutkimaan nuorten käsityksiä luonnonrauhasta tänä postmodernina aikana, jolloin moni arvokkaaksi kokemani asia vaikuttaa katoavaiselta. Arvostan nuoria. Heiltä halusin kysyä ja heiltä pitääkin kysyä, mitä he ajattelevat asioista, jotka koskettavat tulevaisuutta - heidän omaansa. Oleellinen kysymys on, missä määrin terveyttä tarjoavaa luontoa on eritilaisena tarjolla sitä kaipaaville ja siellä oleskelusta hyötyville ihmisille nyt ja tulevaisuudessa niin Suomessa kuin muuallakin. Tällöin on pakko kysyä muun muassa sitä, onko luontoa ja elonkehää koko planeetan puitteissa asteittain tuhoava ihminen tekemässä jotakin sellaista, josta tulevat sukupolvet tulevat meitä syyttämään. Tutkimuksessani aineiston tarjoamalta pohjalta käytävät tarkastelut koskien niin kestävää kehitystä ja evoluutiota kuin eksistentialismiakin ovat tähän aihepiiriin liittyvää diskurssia, mitä on paikallaan ja mielekästä käydä tilanteessa, jota ihmiskunta paraikaa elää. Ekokatastrofien uhkat ovat omiaan luomaan pelkoa, huolestuneisuutta ja pessimististä mielialaa ja herättävät pohtimaan muun muassa sitä, onko eksistentialistiselle elämänfilosofialle ajassamme tilausta. Katson voivani käyttää tätä filosofiaa yhtenä välineenä tässä tutkimuksessani. 1.1 tutkimuksen lähtökohdat YK:n toimesta teetetty ja vuonna 1987 valmistunut niin sanottu Brundtlandin raportti (Yhteinen tulevaisuutemme 1988) antoi ihmiskunnalle ohjenuoran koskien kestävän kehityksen rakentamista. Raportissa esitetyt teemat ovat olleet lukuisten kokousten ja kongressien agendoilla. Joissakin asioissa on edistytty, mutta koska toisaalta ongelmia on ilmaantunut lisää eikä yhteistä tahtotilaa hevin löydy, kestävän kehityksen tielle pääsy takeltelee. Mitä pieniä ja isoja kysymyksiä meidän tulisi miettiä ja mihin panostaa eläessämme kolmannen vuosituhannen alkua? Pohdimmeko ja tut- 20