Raportti PBL tutuksi videosta

Transkriptio

1 Raportti PBL tutuksi videosta Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, mediakasvatuksen koulutusohjelma sekä TVT opetuksessa ja oppimisessa opintokokonaisuus / Liikkuva kuva opetuksessa ja oppimisessa 5 op, kevät 2011 Tekijät: Anna Nikunen, Anniina Törmänen, Elise Hokkanen, Eveliina Keränen, Johanna Verho, Laura Räisänen Videomme tavoitteena on esitellä opiskelijoille uutta opiskelumuotoa PBLtutoriaalia, sekä herättää mielenkiinto PBL-opiskelua kohtaan. Lisäksi pyrimme videossamme osoittamaan, kuinka PBL luo moninäkökulmaisuutta opiskeluun. PBL-opetuksessa on monia asioita, jotka eroavat perinteistä opettajajohtoisesta opetuksesta (Rautio 2010). PBL- termi tulee sanoista problem based learning eli ongelmaperusteinen oppiminen. Oppimisen lähtökohtana ovat usein työelämässä kohdattavat ongelmat. Tämä erottaa PBL:n tavanomaisesta opetuksesta, joka perustuu oppikirjoihin. PBL- tutoriaalissa ratkaistaan ongelmaa (voi olla myös tapaus). Tapauksen käsitteleminen tapahtuu ongelmanratkaisusyklissä, joka jakautuu aloittavaan ryhmäistuntoon eli tutoriaaliin, itseopiskelun vaiheeseen ja päättävään tutoriaaliin (Poikela 2003.) Videossa esittelemme aloittavan ryhmäistunnon. Lemman ja Ranta-Ahon tutkimuksen mukaan opetusvideon yleisö odottaa opetusvideolta muun muassa todellisia esimerkkejä, joka heijastuvat mahdollisimman paljon käytännön tilanteisiin. (Lempa & Ranta-Aho 2006.) Kurssin uudet opiskelijat saavat videomme avulla käytännön esimerkin siitä, millaisia tuntemuksia ja ajatuksia ensimmäinen PBL-tutoriaali voi osallistujassa herättää. Videolla kuvataan PBL-istunnon aivan ensimmäistä kertaa, kun kurssi alkaa ja tilanne on opiskelijoille uusi. Henkilöinä videolla esiintyy kurssin opettaja ja kuusi opiskelijaa. Video alkaa musiikilla ja tekstillä maanantai. Sen jälkeen siirrytään kuvaamaan ringissä istuvia opiskelijoita ja heidän pohdintaansa siitä, mikä viikonpäivä on. Kurssin opettaja avaa kurssin sekä kertoo, miten toimitaan ja millaista tapausta ratkotaan. Hän jakaa puheenjohtajan, sihteerin ja tarkkailijan 1

2 roolin. Opiskelijat alkavat ratkaista tapausta puheenjohtajan johdolla ja sihteeri tekee muistiinpanoja seinälle laitettaville lapuille. Videon lopuksi ruutu pimenee ja loppumusiikki alkaa. Videon alussa tunnelma on opiskelijoiden näkökulmasta epävarma, mutta videon lopussa tunnelma on helpottunut ja vapautunut. Videossa on välillä useita äänikerroksia. Yhden äänikerroksen muodostaa tutoriaali-istunnon tavallinen puhe ja keskustelu. Tämän lisäksi on äänikerroksia, joissa kuuluu tutoriaali-istuntoon osallistuvien opiskelijoiden sen hetkisiä ajatuksia puheena. Videon tuottamisen alkoi ideoinnilla, jossa jokainen opiskelija saattoi ilmaista omia ideoitaan, joista valitsimme ryhmän kesken yhden eteenpäin kehiteltäväksi. Suunnittelimme kuvamateriaalia ja teimme lyhyen ja suunta antavan kuvakäsikirjoituksen. Koska videon ideassa on keskeistä äänimaailma, pääpaino ei ollut kuvamateriaalin suunnittelussa. Emme myöskään nähneet tarpeelliseksi antaa näyttelijöille käsikirjoitusta, sillä näin tilanteesta tuli luontevampi ja autenttisempi. Kuvasimme lavastettua liikkuvaa kuvaa opetuksessa ja oppimisessa kurssin ensimmäistä PBL- tutoriaalia. Nauhoitimme erikseen äänistudiossa näyttelijöiden ajatusäänet. Näyttelijät olivat kahdessa ryhmässä studiossa ja saivat vapaasti ja ilman ohjausta sanoa heillä mahdollisesti tutoriaaliistunnon aikana heränneitä ajatuksia. Materiaalin tuottamisen jälkeen aloitimme editoinnissa sen yhdistämisen. Videon lopputuloksen saavuttamiseksi editoinnilla oli iso merkitys. Itse kuvamateriaali sisälsi paljon toistoa ja kuvauksessa oli tiedostettu editoinnin antamat mahdollisuudet. Siksi käsikirjoitus oli avoin, ja kuvamateriaalia oli rutkasti enemmän kuin mitä tarvittiin, jotta editoinnissa voitaisiin tehdä vielä ohjauksellisia päätöksiä. Editointi antoi mahdollisuuden luoda videoon eloa ja uusia merkityksiä lisäämällä ääniraitoja kuvamateriaalin päälle. Näyttelijöiden ilmeet ja tavat olla muuttuivat katsojan silmissä, kuin vain jos heidät olisi nähty istuvan hiljaa paikoillaan. Tällä halusimme myös näyttää PBL- työskentelyn ajatusta: ajatukset näkyviksi. Tärkeää videossa on alku. Katsojan huomion ja kiinnostuksen herättämiseen on aikaa videon ensimmäiset parikymmentä sekuntia. (Rautio 2010.) Videostamme löytyy alkumusiikki, joka sulautuu muuhun äänimaailmaan alkutekstin jälkeen. Toisen kerran käytämme musiikkia tehokeinona videon lopussa lopputekstien 2

3 aikana. Ääni voi toimia kuvan tulkinnan apuvälineenä ja katsojan tunteiden herättelijänä. Äänellä voi myös parantaa jatkuvuuden illuusiota ja tuoda tietoa kuvan ulkopuolelta. Parhaimmillaan musiikki tuntuu luontevalta ja yksinkertaiselta. (Mediakompassi.) Videossamme pyrimme pitämään jatkuvuuden illuusiota yllä kuljettamalla ajatusääniä koko videon ajan mukana. Alunperin oli tarkoitus käyttää musiikkia muuallakin kuin lopussa ja alussa, mutta silloin muun äänimaailman teho ja kuuluvuus olisi kärsinyt. Näin päätimme jättää muun musiikin käytön pois. Pyrimmekin videon alulla herättämään katsojan mielenkiinnon jättämättä aukkoja. Alun musiikilla pyrimme kuvaamaan mielialaa, joka henkilöillä videossa on. Lisäksi luomme alulla yllätyksellisyyttä ja katsojalle omakohtaisuutta, sillä maanantai tuo jokaiselle jotain omakohtaisia mielialoja ja tunteita. Viikonpäivästä ei kuitenkaan vielä tiedä missä ollaan ja mitä video käsittelee, mutta kuvan siirtyessä alkutekstistä katsoja voi havaita opetuskontekstin ja äänien tulevan opiskelijoiden pään sisältä. Opetusvideoissa tiedon määrä kuitenkin kannattaa pitää mahdollisimman käytännönläheisenä, jottei katsojalle tule videosta infoähkyä (Rautio 2010). Pyrimmekin nostamaan esiin vain muutamia työskentelyn kannalta keskeisiä asioita, kuten roolit ja muutoin pitämään videon PBL-tutoriaalin yleisesittelyä. Tiedon määrä vaikuttaa myös opetusvideon kiinnostavuuteen. On haastavaa saada aikaan kiinnostava opetusvideo, jos tietoa yritetään saada mahtumaan videoon liikaa. Katsojan keskittyminen voi herpaantua, jos uutta opittavaa on liikaa. (Lempa & Ranta-Aho 2006.) Myöskään sen vuoksi emme ole yrittäneet sisällyttää opetusvideomme kaikkia PBL-muotoiseen opiskeluun liittyviä faktoja. Opetusvideota tehdessä on huomioitava kohdeyleisö. Videomme kohdeyleisönä on Liikkuva kuva opetuksessa ja oppimisessa -kurssille osallistuvat henkilöt. Videomme käsittelee ensimmäistä PBL-tutoriaalia ja sen herättämiä ajatuksia osallistujissa. Vastaanottajan näkökulmasta videon kiinnostavuutta lisää se, että katsoja pystyy samaistumaan videon henkilöihin. Samaistumisen avulla katsoja ottaa osaa päähenkilön kohtaloon ja jakaa hänen roolinsa. Olemme itse osallistuneet samalle kurssille kuin kohdeyleisö ja esiinnymme videolla tuoden esiin niitä ajatuksia, joita PBL ja kurssi yleensä meissä herätti. Kohdeyleisömme on helppo samaistua videon henkilöihin, sillä he ovat samassa tilanteessa kuin videon henkilöt. (Lempa & Ranta-Aho 2006, 10.) Lisäksi samaistettavuus lisää opiskelijoiden kiinnostuneisuutta PBL- työskentelytapaa kohtaan, kun he voivat 3

4 nähdä muiden opiskelijoidenkin olleen mukana työskentelyssä. Video myös haastaa katsojaa, koska siinä on useita äänikerroksia. Video antaa positiivisen kuvan työskentelystä, vaikka opiskelijoiden omat ajatukset tulevat esille ja risteilevät arkiajatusten ja itsetyöskentelyn välillä. Opiskelijoiden ajatusten esittäminen pyrkii esittelemään kurssista realistista, humoristista ja innostavaa kuvaa. Lisätyiltä ääniraidoilta kuuluvat opiskelijoiden ajatukset ovat saman kurssin läpikäyneiden ajatuksia. Ajatukset haluttiin suoraan itse opiskelijoilta, sillä näin ne koskettavat suunnilleen saman ikäisiä ja samassa asemassa olevia nuoria. Näin ollen videolla on myös useampi käsikirjoittaja. Ääninäyttelijöitä ei muutenkaan ohjattu repliikkien lausumiseen, vaan jokainen sai sanoa omat ajatuksensa omalla ja itselle ominaisella tavallaan. Opetusvideo ei ole lajityyppinä mitenkään helposti määriteltävissä ja asioiden ilmaisukeinot, esitystavat ja - tyylit eivät ole vakiintuneet käytännöiksi (Huttunen & Luodes 2010). Schwartzin ja Hartmanin kuvion Video opetuksessa ja oppimisessa (Schwartz & Hartman 2007, suomentanut Hakkarainen) mukaan opetusvideomme genre voisi esimerkiksi olla joko traileri, triggeri tai ankkuroiva video. Opetusvideomme alkuperäinen idea oli myös huvittaa katsojia. Huumori on tehokas kiinnostuksen herättäjä (Rautio 2010). Samalla videossamme näytetään ja tuodaan faktat lähelle katsojaa. Editoinnissa nopeutimme kuvamateriaalin kulkua myös pikaefektillä, jolla pyrimme luomaan humoristisuutta, kiinnostavuutta ja esittelemään tutoriaalin kulun ytimekkäästi. Digitaalinen video voi tukea ja rikastuttaa monipuolisesti oppimisprosessia: opiskelijan oppimiskokemukset voivat olla mielekkäitä. Lisäksi digitaalisen videon tuottaminen rohkaisee opiskelijan itsenäistä toimijuutta. Keskeistä digitaalisen videon tuottamisessa ovat siis kasvatukselliset näkökulmat, roolit ja myös reflektiivisyys. (Kearney 2011) Lisäksi yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen sekä vuorovaikutteisuus ovat tärkeässä roolissa, mikä toteutui myös tässä opetusvideon tuottamisessa. Varmasti myös opiskelijoiden motivaatio tehtävän sitoutumiseen edesauttoi joustavaa yhteistyötä. 4

5 Videota voisi käyttää esimerkiksi kurssin ensimmäisellä oppitunnilla opiskelijoiden aktivointiin, mielenkiinnon herättämiseen ja työskentelytapaan tutustuttamiseen. Video on noin neljä minuuttia pitkä. Halusimme pitää videon pituuden lyhyenä, jotta sitä olisi kätevä käyttää osana opetusta esimerkiksi oppitunnin alussa ja jotta opiskelijoiden ja katsojan mielenkiinto pysyy vireillä koko videon ajan. Videon katselua voisi alustaa kertomalla aluksi PBL -työskentelyn perusteet, näin opiskelijat saavat katselusta enemmän irti heidän tuntiessaan työskentelytavan etukäteen. Lähteet Huttunen, M. & Luodes, M Opetusvideon tekoprosessi. Vastasyntyneen hoito-videon tuottaminen Seinäjoen keskussairaalalle. Luettavissa osoitteessa: unen_mari.pdf?sequ ence=1 Kearney, M A learning design for student-generated digital storytelling. Learning, Media and Technology. 36:2, Lempa & Ranta-Aho Opetusvideo tekijän ja vastaanottajan näkökulmasta. Turku. Luettavissa osoitteessa: Mediakompassi, YLE. Poikela, E Ongelmaperustainen pedagogiikka- Mitä se on? Fysioterapialehdessä julkaistu artikkeli 5/2003. Rautio, M Nuorille suunnatun opetusvideon tekemisen haasteet. Diakonia ammattikorkeakoulu. Turku. Luettavissa osoitteessa: equence=1 5