Virtavesien kunnostushanke Loppuraportti 2015

Transkriptio

1 Virtavesien kunnostushanke Loppuraportti 2015 Janne Tolonen 2016

2 Virtavesien kunnostushanke. Loppuraportti Janne Tolonen 2016 Valonia Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus PL 273 (Ratapihankatu 36, 2. krs), Turku Toimimme osana Varsinais-Suomen liittoa Y-tunnus:

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto Virtavesikunnostukset Kuninkoja, Kuninkojan vesistö Kesälänpuro, Uskelanjoen vesistö Karhunoja, Paimionjoen vesistö Juottimenoja, Kiskonjoen-Perniönjoen vesistö Kunnostuskohteiden seuranta Sähkökoekalastukset Taimenen kututarkkailu Karhunojan seuranta (Paimionjoen vesistö) Purilanjoen seuranta (Purilanjoen vesistö) Hitolanjoen Myllykulman alueen seuranta (Uskelanjoen vesistö) Huhdinojan seuranta (Uskelanjoen vesistö) Kuninkojan seuranta (Kuninkojan vesistö) Kesälänpuron seuranta (Uskelanjoen vesistö) Juottimenojan seuranta (Kiskonjoen-Perniönjoen vesistö) Yhteenveto kunnostuskohteiden seurannasta Kututarkkailu muilla kohteilla Vedenlaadunseuranta Muut sähkökoekalastukset Aurajoen vesistön koekalastukset Paimionjoen vesistön koekalastukset Muut selvitykset Kunnostustarveselvitykset Selvitys vaellusesteistä Yhteistyöverkosto Tapahtumat Viestintä Yhteenveto Lähteet Liite 1. Kunnostuskohteiden sijaintikartat Liite 2. Aurajoen vesistön sähkökoekalastuspaikat Liite 3. Paimionjoen vesistön sähkökoekalastuspaikat Liite 4. Paimion Karhunojan vedenlaatututkimukset Liite 5. Virtavesi tila hyväksi -tilaisuuden ohjelma... 54

4 1 Johdanto Tunturialueen virtavesiä lukuun ottamatta kaikki Suomen virtavesityypit on arvioitu silmälläpidettäviksi tai uhanalaisiksi (Ilmonen ym. 2008). Purot ja joet ovat uhanalaistuneet erityisesti Etelä-Suomessa. Virtavesien tila on heikentynyt erityisesti rehevöitymisen, valuma-alueiden maankäytön muutosten ja vesirakentamisen vuoksi. Jokien ja purojen uomia on perattu, padottu ja suoristettu muun muassa maatalouden, metsätalouden ja tulvasuojelun tarpeisiin. Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella 75 % jokien pituudesta on ekologiselta tilaltaan välttävässä tai sitä huonommassa tilassa (Westberg ym. 2015). Saaristomeren valuma-alueen virtavesistä suurin osa on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi (Kipinä- Salokannel 2015). Monien virtavesilajien ja virtavesistä riippuvaisten lajien tila on heikentynyt merkittävästi. Uhanalaiset virtavesiluonto ja uhanalaislajisto kaipaavat tehokkaita suojelu- ja hoitotoimia. Valonia aloitti keväällä 2014 Purokunnostushankkeen. Hankkeessa järjestettiin Saaristomeren valuma-alueella virtavesien kunnostustalkoita, aloitettiin kunnostuskohteiden seuranta, selvitettiin virtavesien tilaa ja aktivoitiin paikallistoimijoita vesiensuojelutyöhön (Tolonen 2015a). Hankkeen pohjalta keväällä 2015 aloitetiin uusi Virtavesien kunnostushanke, joka jatkoi Purokunnostushankkeessa aloitettua työtä Varsinais-Suomen virtavesien hyväksi. Hankkeen toimintaa kohdistettiin Saaristomeren valuma-alueella erityisesti kalastoltaan arvokkaisiin virtavesiin, tavoitteena muun muassa elvyttää Saaristomeren äärimmäisen uhanalaisia taimenkantoja. Vuoden 2015 aikana toteutettiin virtavesikunnostuksia neljän vesistön alueella, hankittiin ajankohtaista tietoa virtavesien tilasta, tehtiin kunnostuskohteiden seurantaa, järjestettiin tapahtumia ja osallistuttiin aktiivisesti vesiensuojeluaiheisiin tapahtumiin. Hanketta rahoittivat Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspalvelut, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vesivarat-yksikkö, EKOenergia (Suomen luonnonsuojeluliitto), Saaristomeren suojelurahasto ja Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry sekä Airisto-Velkuan, Lounais-Suomen, Paimionselän, Halikonlahden, Someron ja Salon seudun kalastusalueet. Tämän julkaisun kartat sisältävät Maanmittauslaitoksen avoimia peruskarttarasteri, taustakarttasarja ja ortokuva-aineistoja vuodelta 2015 ja 2016.

5 2 Virtavesikunnostukset Hankkeessa toteutettiin virtavesikunnostuksia Saaristomeren valuma-alueella Kuninkojan, Paimionjoen, Uskelanjoen ja Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueilla. Kunnostuskohteiksi valikoitiin erityisesti kalastollisesti arvokkaita virtavesiä, joissa elää uhanalaisia taimenkantoja tai joihin on kotiutettu taimen istutuksilla. Kunnostusten tavoitteena oli parantaa taimenkantojen tilaa, mutta myös muiden virtavesilajien elinympäristöjä. Kunnostuskohteiden sijainti on esitetty liitteen yksi kartoissa. Kunnostuskohteet sähkökoekalastettiin ennen kunnostusten toteutusta. Toteutettujen kunnostusten lisäksi neuvoteltiin ja keskusteltiin useiden maa- ja vesialueiden omistajien kanssa kunnostusten toteutuksesta ja annettiin neuvontaa mm. puroympäristöjen hoidosta ja virtavesien kalakannoista. Kaikkia suunniteltuja kunnostuskohteita ei saatu toteutettua -ainakaan toistaiseksi. Yhden kohteen osalta maanomistajasuhteet olivat muuttumassa, mikä esti kunnostusten toteuttamisen toistaiseksi ja toisen kohteen suunnitellut kunnostukset jäivät toteuttamatta maanomistajan kielteisen kannan vuoksi. Hankkeessa järjestettiin virtavesikunnostustalkoita, joihin kaikilla halukkailla oli mahdollisuus osallistua. Yleisten kunnostustalkoiden lisäksi kunnostuksia toteutettiin yhteistyössä ammattiopisto Livian ja Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa sekä hankkeen omana työnä. Kunnostuskohteita valittiin ja suunniteltiin yhteistyössä ELY-keskuksen ja kalastusalueiden kanssa. 4

6 2.1. Kuninkoja, Kuninkojan vesistö Kuninkoja on Turun ja Raision kaupungin alueilla virtaava kaupunkipuro, joka laskee Saaristomereen Ruissalon saaren kohdalla. Puro saa alkunsa Pomponrahkan ja Isosuon luonnonsuojelualueilta Turun lentoaseman läheisyydestä. Puro virtaa pääosin savimaalla ja suuri osa valuma-alueesta on rakennettua kaupunkiympäristöä. Kuninkojaan johdetaan runsaasti hulevesiä. Kaupunkipuroille tyypillisistä ongelmista huolimatta Kuninkojassa elää virtavesille tyypillistä lajistoa, muun muassa jokirapua (Savolainen 2014). Kuninkojaan on tehty taimenen kotiutusistutuksia vastakuoriutuneilla taimenen poikasilla keväästä 2012 lähtien (Hakala 2014). Kuninkojan Suikkilan koskialueella tehtiin uoman kiveämistä ja soraistamista talkootyönä kesäkuussa. Talkoilla kivettiin ja soraistettiin puron uomaa noin 70 metrin matkalta (kuva 1). Uoman kiveämisellä monimuotoistettiin uomaa, muun muassa luotiin kalanpoikasille suojapaikkoja ja taimenille lisääntymisalueita. Lisäksi uoman reunoja tuettiin tekemällä kivistä eroosiosuojausta. Uoman kunnostustoimien lisäksi siivottiin puroympäristöstä useita jätesäkillisiä roskaa. Talkoilla osallistuttiin myös Pidä Saaristo siistinä ry:n järjestämään Siisti Biitsi -kampanjaan (Pidä Saaristo Siistinä ry 2015). Kuva 1. Kuvapari Kuninkojan talkookohteesta. Kuvattu ja

7 2.2. Kesälänpuro, Uskelanjoen vesistö Uskelanjoen vesistöön kuuluvaa Hitolanjoen sivupuroa Kesälänpuroa kunnostettiin elo-marraskuussa. Puro yhtyy Hitolanjokeen Hitolanjoen alaosassa Kiikalassa, Hitolanjoen Myllykoskelta noin kilometrin ylävirtaan. Myllykoskessa on kalliokynnys, joka on vaelluseste. Myllykoskeen on suunniteltu kalatie (Maveplan 2013). Myllykosken kalatien valmistuttua vaelluskaloilla on vapaa vaellusyhteys merestä Kesälänpuroon. Hitolanjoki sivupuroineen on tärkein taimenen esiintymisalue Uskelanjoen vesistössä (Aaltonen 2009). Kesälänpuron kunnostukset suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyössä Salon seudun kalastusalueen kanssa. Kunnostukset toteutettiin osittain talkootyönä (kuva 2). Kuva 2.Talkoolaisia Hitolanjoen Kesälänpurolla. Talkoot järjestettiin , jolloin puron virtaama oli pienimmillään. Puro kartoitettiin kesäkuussa, jonka jälkeen hankittiin puron tilasta lisätietoja haastattelemalla alueen maanomistajia. Haastatteluilla varmistui tieto siitä, että purossa elää edelleen taimenta. Puroon on 1990-luvun alussa rakennettu useita lampia, joissa kokeiltiin rapujen kasvatusta, ilmeisesti tuloksettomasti (haastattelutieto). Osa lampien padoista on rakennettu siten, että ne muodostavat kaloille vaellusesteen, vähintään matalan veden aikaan. Puron voimakas muokkaaminen ja maankäytön voimistuminen valuma-alueella on heikentänyt puron soveltuvuutta taimenen lisääntymisalueeksi. Kartoituksissa puron koskialueilta havaittiin hyvin vähän taimenen lisääntymiseen soveltuvia sorapohjia. Ennen kunnostusten toteutusta purosta koekalastettiin yksi koeala Huhlontien alapuolelta, josta saatiin saaliiksi yksi taimenen 0+-vuotias poikanen ja kivennuoliaisia. Veden lämpötila oli 15 astetta. Purosta purettiin kaksi vaellusestettä, toinen kivistä rakennettu pieni pato ja toinen kiviröykkiöksi muotoutunut pato. Pienempi pato purettiin kokonaisuudessaan ja tilalle rakennettiin luonnonkivistä koskimainen kynnys, jonka yhteyteen tehtiin kutusoraikkoja taimenille. Suuremman lammen patoon muotoiltiin kalatie ja patoa madallettiin. 6

8 Puron koskialueille tehtiin kutusoraikkoja laajalla alueelle (kuvat 5 & 6). Kunnostuksissa käytettiin yhteensä noin 24 m³ kokoluokkien mm ja mm luonnonkiveä. Lisäksi hyödynnettiin maastosta löytynyttä puuainesta ja isompaa luonnonkiveä. Kuva 3. Hitolanjoen kesälänpuron pohjapato Kuva 4.Hitolanjoen Kesälänpuron pato muokkauksen jälkeen. 7

9 Kuva 5. Hitolanjoen Kesälänpuroon tehtyjä kunnostuksia. Yläkuvissa puretun pohjapadon alue ja alaosissa virtapaikkojen yhteyteen tehtyhä soraikkoja. Kuva 6. Ammattiopisto Livian aikuisopiskelijoita kunnostamassa Hitolanjoen Kesälänpuroa. 8

10 2.3 Karhunoja, Paimionjoen vesistö Karhunoja on Paimionjoen sivujoen, Paimion Vähäjoen sivupuro. Purossa elää luontaisesti lisääntyvä taimenkanta, joka poikkeaa geneettisesti vertailukannoista (Nuotio & Koskiniemi 1995; Koljonen ym. 2013). Karhunoja ja Vähäjoki ovat ainoa alue Paimionjoen vesistössä, jossa on säilynyt luonnonvarainen taimenkanta. Vähäjoki laskee Paimionjokeen, Paimionjoen alimman voimalaitoksen Askalankosken alapuolelle, joten vaelluskaloilla on yhteys merestä Karhunojaan. Karhunojassa ja Vähäjoessa, johon Karhunoja laskee, on tehty pieniä kunnostustoimenpiteitä luvulla. Lounais-Suomen kalastusalueen toimesta Vähäjoen myllypatoon on tehty kalatie ja Vähäjoen ylittävän Puranpojantien sillanrauniota on muokattu kalan kulkemisen helpottamiseksi (Aaltonen 2005; Lundström ym. 2008)). Lisäksi aivan Karhunojan alaosaan on tehty kutusoraikkoja ja eroosiosuojausta 2000-luvun alussa talkootyöllä. Kesällä 2014 Karhunojan Peltokosken alueella ja Preitilän puistoalueella tehtiin uoman soraistusta talkootyöllä Valonian purokunnostushankkeessa (Tolonen 2015a). Karhunojan yläosaan Preitiläntien alapuolista uoman osuuttaa kivettiin ja soraistettiin noin sadan metrin matkalta: uomaa monimuotoistettiin ja suojattiin eroosiolta kiveämällä (kuvat 7 & 8). Soraistuksella rakennettiin kutusoraikkoja taimenille. Kunnostukset toteutettiin pääasiassa talkootyönä. Kohteen kunnostuksessa tehtiin yhteistyötä Paimion kaupungin ja ammattiopisto Livian kanssa. Kunnostustalkoiden yhteydessä järjestettiin yhteistyössä Paimionjoki-yhdistyksen kanssa lapsille tutustumisretki puroluontoon. Tapahtumilla osallistuttiin samalla Suomen luonnonpäivään ( Kuva 7. Talkoolaisia Paimion Karhunojalla. 9

11 Kuva 8. Karhunojan uoman kiveämistä ja soraistusta. 10

12 2.4. Juottimenoja, Kiskonjoen-Perniönjoen vesistö Perniönjoen sivupuro Juottimenoja yhtyy Perniönjoen alaosaan Perniön keskustan eteläpuolella. Juottimenojan yläosa tunnetaan myös nimellä Piilioja. Juottimenoja-Piilioja saa alkunsa valuma-alueen yläosan pohjavesialueilta. Puron alaosa virtaa peltoaukeilla, jossa uomaa on muokattu perkauksin. Peltoalueilla uomaa on muokattu myös luonnonmukaisen peruskuivatuksen menetelmin (Jormola 2014). Vaelluskaloilla on vapaa vaellusyhteys merestä Juottimenojaan ja Perniönjokeen Hamarinkosken padolle asti (Aaltonen 2011a). Osa Perniönjoen sivupuroista, mukaan lukien Juottimenoja tunnetaan taimenpuroina (Nuotio & Koskiniemi 1995; Aaltonen 2011; Koljonen ym. 2013). Juottimenojan taimenesta tehtyjen DNA-analyysien mukaan Juottimenojan taimenkanta on geneettisesti erilaistunut ja poikkeaa kaikista vertailukannoista (Koljonen ym. 2013). Juottimenojan alaosan virtapaikkoihin tehtiin taimenille uusia lisääntymisalueita noin 600 metrin pituiselle osuudelle Juottimenojan alaosassa Melkkilän alueella (kuvat 9-11). Kunnostuksissa käytettiin noin 12 m³ seulottua luonnonkiveä sekä maastosta löytyvää puu-ainesta ja suurempia kiviä. Juottimenojan kunnostukset toteutettiin käsityönä, varjellen luonnontilaista monimuotoista puron rantavyöhykettä. Juottimenojan alaosan virtapaikkojen tila on heikentynyt yläpuolisen pelto-osuuden perkausten seurauksena (Aaltonen 2011a). Juottimenojan kunnostusten tarkoituksena oli erityisesti parantaa Juottimenojaan mahdollisesti nousevien merivaelteisten taimenten lisääntymisalueita. Ennen kunnostusten toteutusta Juottimenojasta koekalastettiin yksi koe-ala, jolta saatiin saaliiksi kaksi 0+-vuotiasta taimenta ja viisi kivennuoliaista. Kuva 9. Opiskelijoita talkoilemassa Juottimenojalla. Sora kuljetettiin puroon ämpäriketjulla. 11

13 Kuva 10. Juottimenojan virtapaikan yläosaan tehty kutusoraikko. Kuva 11. Juottimenojan Melkkilän virtapaikkoihin lisättiin soraa. 12

14 3 Kunnostuskohteiden seuranta 3.1 Sähkökoekalastukset Vuonna 2014 kunnostetuilla kohteilla tehtiin sähkökoekalastuksia elo-syyskuussa Samat koe-alat on koekalastettu kesällä 2014 ennen kunnostusten toteutusta. Lisäksi koekalastettiin vuoden 2015 kunnostuskohteet ennen kunnostusten toteutusta. Sähkökoekalastuksissa käytettiin akkukäyttöistä Hans Grassl IG/200/2 koekalastuslaitetta. Koekalastuksessa noudatettiin ympäristöministeriön ohjeistusta sähkökoekalastuksen työtuvallisuudesta (Ympäristöministeriö 2006). Koekalastuksissa käytettiin noin voltin jännitettä ja Hz:n pulssitaajuutta. Sähkökoekalastukset toteutettiin yhden poistopyynnin menetelmällä. Saaliksi saadut kalat mitattiin yhden milli-metrin tarkkuudella ja punnittiin gramman tarkkuudella. Tuloksissa on esitetty saalistiheydet sataa neliötä kohden yhden poistopyynnin yksilömäärien mukaan, ilman pyydystettävyyskertoimia. 3.2 Taimenen kututarkkailu Vuosina kunnostetuilla kohteilla tehtiin taimenen kutupaikkatarkkailua loka-marraskuussa. Silmämääräisesti havainnoitiin koskialueiden soraikkoja ja laskettiin taimenen kutupesät ja näkyvät kalat ja arvioitiin kalojen koko. Taimenen lisääntyminen tapahtuu syksyisin virtavesien koski- ja virtapaikkojen sorapohjilla. Naaras taimen kaivaa pyrstöllään sorapohjalle kuopan, laskee mätimunat, jotka koiras hedelmöittää ja mäti hautautuu soran sekaan. Soraan muodostunutta rakennetta kutsutaan kutupesäksi (kuva 12). Taimenen kutukäyttäytymisestä on lisätietoa muun muassa julkaisussa Taimenen ja lohen kutupaikkavalinta (Louhi & Mäki-Petäys 2003). Kutupesien määrää ja kokoa voidaan hyödyntää taimenkannan- ja emokalojen määrän ja koon arvioinnissa (Syrjänen ym. 2013). Kutupesät erottuvat usein hyvin joen tai puron pohjasta muuta ympäristönä vaaleampina soralaikkuina. Kuva 12. Taimenen kutupesän rakenne (mm. Syrjäsen ym mukaan). 13

15 3.3 Karhunojan seuranta (Paimionjoen vesistö) Paimion Karhunojasta koekalastettiin Peltokosken alueelta kaksi koe-alaa (83m² & 40m²), joilta ei kummaltakaan saatu saaliksi taimenen poikasia. Ylemmältä koealalta saatiin saaliksi yksi vanhempi taimen (pituus 232 mm) ja kivennuoliaisia. Samoilta koe-aloilta ei saatu taimenia myöskään vuonna Lisäksi koekalastettiin kesän 2015 kunnostuskohteelta Preitiläntien alapuolelta yksi koeala (83 m²), josta saatiin saaliksi 13 kivennuoliaista. Veden lämpötila oli kahdeksan astetta. Kesällä 2014 Peltokosken alueelle tehtiin soraikkoja Peltokosken niskalle, kosken alaosaan ja peltoaukealle muutama sorakynnys (kuva 13). Kosken niskalta ja osa kosken alaosan soraikoista oli tukkeutunut kiintoaineksella. Erityisesti kosken niskalle kapeaan virtaan toteutettu soraikot olivat tulvien aikana liikkuneet alemmaksi koskea. Peltoaukealle ja kosken alaosaan tehdyt soraikot olivat pysyneet hyvin paikallaan ja huomattavasti puhtaampina. Karhunojan suuret virtaamavaihtelut vaikuttavat aiheuttavan suurta kiintoainekuormitusta. Karhunojan koskialueilla käytiin loka-marraskuussa useasti etsimässä kutevia taimenia ja taimenen kutupesiä. Taimenia havaittiin vain Karhunojan alaosassa Hanhijoentien alapuolisella koskialueella. Alueella havaittiin varmuudella 2 taimenta, kooltaan noin 30 senttimetriä. Karhunojan kututarkkailu vaikeutui huomattavasti marraskuun loppupuolen voimakkaiden sateiden seurauksena, jonka jälkeen Karhunojan vesi pysyi sameana ja korkealla. Vähäsateisen alkusyksyn (syys-lokakuu) seurauksena Karhunojan virtaama oli koko alkusyksyn hyvin pieni. Vähäjoen myllypato ja Karhunojan alaosan jyrkkä koski ovat vaellusesteitä vähäisellä virtaamalla, joten taimenilla ei ollut mahdollista nousta Karhunojan yläosiin. Syksyn 2014 kututarkkailussa Karhunojalta ei havaittu emokaloja. Karhunojan alaosan soraikkoja olisi hyvä puhdistaa kiintoaineesta. Soraikot voidaan puhdistaa esimerkiksi lapiolla ja talikolla pöyhimällä soraikot kuohkeaksi. Soraikkojen puhdistusta kannattaa tehdä erityisesti alueilla, joilla taimenten on havaittu Karhunojassa lisääntyvän. Soraikkojen puhdistaminen on perusteltua, koska Karhunojan poikastiheydet ovat olleet erittäin alhaisia. Kuva 13. Kuvia Karhunojan Peltokoskesta ja alueelle tehdyistä soraikoista. 14

16 3.4 Purilanjoen seuranta (Purilanjoen vesistö) Purilanjoen Kealanojan kesällä 2014 kunnostetusta virtapaikasta saatiin koekalastuksissa yksi taimen (pituus 142 mm) ja kivennuoliaisia. Kunnostuksissa kesällä 2014 toteutetut soraikot olivat pääosin pysyneet paikallaan hyvin, mutta aivan kunnostusalueen yläosassa pieneltä alueelta sora oli kasaantunut uoman reunaan. Purilanjoen kohteen soraikoilla oli hieman kiintoainetta, mutta ei merkittävästi. Syksyllä 2015 Purilanjoen kunnostetulta kohteelta havaittiin yksi taimenen kutupesä, virtapaikan niskalta (kuva 14). Syksyn 2014 kututarkkailuissa alueella ei havaittu emokaloja (Tolonen 2016). Purilanjoen kunnostettua virtapaikkaa olisi paikoin hyvä kivetä hieman lisää. Kiveämisellä voitaisiin vähentää soran liikkuvuutta ja monimuotoistaa uomaa, muun muassa suojapaikkoja luomalla. Kuva 14. Purilanjoen Kealanojan kunnostetulta virtapaikalta havaittiin yksi taimenen kutupesä Kutupesä näkyy vaaleana soralaikkuna kuvan keskellä. 15

17 3.5 Hitolanjoen Myllykulman alueen seuranta (Uskelanjoen vesistö) Hitolanjoen Myllykulman aluetta soraistettiin ja kivettiin kesällä 2014 Valonian purokunnostushankkeen ja Salon seudun kalastusalueen yhteistyönä. Myllykulman koe-aloilla taimentiheyksissä ei tapahtunut suuria muutoksia vuosien välillä (kuva 15). Molemmilta koe-aloilta saatiin saaliiksi taimenen poikasia, mutta poikastiheydet olivat matalia. Vedenlämpötila oli 14 astetta. Syksyn 2014 kutupaikkatarkkailussa kohteista havaittiin runsaasti emokaloja ja kutupesiä. Alueelta havaittiin syksyllä 2014 jopa 17 kutupesää ja suurimmat emokalat olivat kooltaan yli 40 senttimetrin mittaisia. Koekalastustulosten mukaan taimenen lisääntyminen ei ole Myllykulman alueella onnistunut kovin hyvin. Hitolanjoen Myllykulman koe-alojen taimentiheydet / 100m² 6,0 5,0 5,0 4,0 3,0 3,1 3,9 3,6 2,0 1,0 0,0 alempi koe-ala ylempi koe-ala Kuva 15 Hitolanjoen Myllykulman koealojen taimentiheydet/100m² vuosina 2014 ja Taulukko 1. Hitolanjoen Myllykulman koealojen koekalastussaalis koeala, alempi 2. koeala, ylempi Laji pituus (mm) Laji pituus (mm) Taimen 68 Taimen 223 Taimen 84 Taimen 167 Taimen 87 Taimen 132 Taimen 69 Taimen 87 Törö 87 Taimen 74 Törö 99 Kivennuoliainen 23 kpl Törö 90 Törö 4 kpl Kivennuoliainen 108 Kivennuoliainen 102 Osa Hitolanjoen Myllykulman kesällä 2014 tehdyissä soraikoissa oli selvästi tukkeutunut kiintoaineksella ja muutamien soraikkkojen pinnalla oli alkanut kasvamaan rihmalevää (kuva 16). Virrannopeudet 16

18 soraikoilla olivat silmämääräisesti arvioituna hyvät, mutta tästä huolimatta kiintoaines oli tukkinut soraikkoja. Todennäköisesti sateinen leuto talvi on aiheuttanut suurta ravinne- ja kiintoainekuormitusta yläpuolisilta peltoalueilta, mikä on aiheuttanut mädin kuolleisuutta ja heikentänyt poikastuotantoa. Sateisen talven suuret virtaamat ja virtaamavaihtelut ovat todennäköisesti heikentäneet poikasten selviytymistä. Yläpuolisilla peltoalueilla on lähivuosina toteutettu ojien ja purojen perkauksia. Perkaukset ovat todennäköisesti lisänneet huomattavasti kiintoainekuormitusta. Lisäksi Myllykulman yläpuolella Kiikalassa aikoinaan sijainnutta kuivatettua Kurajärven aluetta pidetään edelleen kuivana pumppaamalla, joka voi lisätä kiintoainekuormitusta. Tulosten tarkastelussa tulee huomioida myös se, että poikaset ovat voineet levittäytyä koe-aloilta Myllykulmankosken alaosaan. Myllykulman alueella, erityisesti alemmalla kunnostetulla kohteella, olisi tarvetta lisäkunnostuksille. Alueelle tulisi rakentaa poikasille suojapaikkoja kiveämällä uomaa. Uomaan olisi hyvä lisätä myös puuainesta. Kunnostuksissa tulee kuitenkin huomioida yläpuolisten peltoalueiden kuivatustarve. Myllykulman alueen soraikot puhdistettiin kiintoaineesta pöyhimällä kuohkeaksi lapioiden ja haravoiden avulla Kuva 16. Osa Myllykulman alueen sorapohjista oli tukkeutunut kiintoaineella ja kivien pinnalla kasvoi rihmaleviä 17

19 yksilöä / 100m² 3.6 Huhdinojan seuranta (Uskelanjoen vesistö) Hitolanjoen latvapuroon Huhdinojaan on toteutettu kunnostuksia vuosina Salon seudun kalastusalueen toimesta (Toivonen Olli, henkilökohtainen tiedonanto). Kunnostuksilla on tehty puroon taimenen lisääntymisalueita sorakynnyksillä mm ja mm luonnonsoralla. Soraikkojen yhteyteen on rakennettu poikaskivikkoja mm luonnonkivellä. Huhdinojalla taimenen poikastiheydet ovat toisella koealalla olleet nousussa jo kolmatta vuotta kunnostusten jälkeen (kuva 17). Toisen koealan poikastiheyksissä on ollut suurempaa vaihtelua. 25 Huhdinojan taimentiheydet /100m² ylempi koeala alempi koeala 5 0 Kunnostus Kuva 17. Huhdinojan koealojen taimenen poikastiheydet vuosina Huhdinojan alemman koealan kunnostuksia oli muokattu jostain syystä siirtämällä soraikkojen yhteydessä olevia suurempia kiviä pois uomasta. Kiviä oli selvästi nostettu pois uomasta tarkoituksella. Tästä syystä virrannopeus soraikoilla oli selvästi heikentynyt. Alemman koealan matalia poikastiheyksiä selittänee osittain heikentynyt virrannopeus ja siitä aiheutunut soraikkojen liettyminen kiintoaineksella. Heikko virrannopeus heikensi selvästi myös taimenten pyydystettävyyttä ja vähensi siten saalista. Huhdinojan kohteiden valuma-alueella on vain vähän maataloutta ja vesi on hyvälaatuista, viileää ja purkautuu lähteistä. Osalla Huhdinojan soraikoilla havaittiin hieman kiintoainetta, joka oli lähinnä suoalueilta peräisin olevaa humusta. Huhdinojan todellinen poikastiheys on todennäköisesti havaittua suurempi, sillä kohde on erittäin hankalasti koekalastettava vaikeakulkuisen uoman ja rantojen vuoksi. 18

20 3.7 Kuninkojan seuranta (Kuninkojan vesistö) Kuninkojan Suikkilan koskialue on ollut taimenten istutusseurantakohde (kuva 18). Vastakuoriutuneiden taimenten istutukset Kuninkojaan on aloitettu keväällä 2012 ja istutuksia on jatkettu vuosittain. Suikkilan koskialueelta on koekalastettu sama koeala (80m²) vuosina 2014 ja Kesällä 2014 kohteessa tehtiin uoman kiveämistä ja soraistusta ja alueelle tehtiin taimenen lisääntymisalueita. Kunnostusta jatkettiin koealasta alavirran suuntaan keväällä Kuva 18. Kuvia Kuninkojan kunnostuskohteelta ja sähkökoekalastussaaliista. Vuoden 2015 sähkökoekalastuksissa taimentiheys koealalla oli 46,3 yksilöä /100m². Kaikki saaliiksi saadut taimenet (37 kpl) olivat 0+-vuotiaita keväällä istutettuja taimenia (kuva 19). Suurempien yksilöiden puuttuminen saattaa olla seurausta koekalastuksen ajankohdan matalasta vedenkorkeudesta ja vähäisestä virtaamasta. Taimenien lisäksi saatiin saaliiksi 11 kivennuoliaista. Vuonna 2014 samalta koealalta saatiin saaliksi 13 taimenta, joiden pituusjakauma on esitetty kuvassa 20. Kuninkojaan Suikkilan koskialuelle tehdyiltä soraikoilta havaittiin kaksi selvää taimenen kutupesää ja lisäksi yksi kutupari soraikkojen läheisyydestä Lisäksi havaittiin muutamia yksittäisiä kaloja. Havainnot olivat ensimmäisiä havaintoja taimenen kudusta Kuninkojan vesistössä. 19

21 mm kpl Kuninkojan taimenten pituus Kuninkojan taimenten pituusjakauma mm mm mm Kuva 19. Kuninkojan vuoden 2015 koekalastussaaliin taimenten pituudet (min 47, max 102, ka 70). Kuva 20. Kuninkojan vuoden 2014 koekalastussaaliin taimenten pituusjakauma. 3.8 Kesälänpuron seuranta (Uskelanjoen vesistö) Hitolanjoen alaosan sivupuroon Kesälänpuroon tehtiin taimenen lisääntymisalueita soraistuksilla sekä purettiin kaksi vaellusestettä syksyllä 2015 (s.8-9). Ennen kunnostusten toteutusta purosta koekalastettiin ( ) yksi koe-ala (20m*1m), josta saatiin saaliksi yksi taimen (pituus 53mm) ja seitsemän kappaletta kivennuoliaisia. Kesälänpuroon tehdyillä soraikoilla havaittiin taimenia kutemassa , , ja Huhlontien yläpuolella, josta kunnostuksissa purettiin pieni pohjapato ja alue soraistettiin, havaittiin neljä taimenta kooltaan senttimetriä. Lisäksi ylempänä purossa havaittiin kahdella soraikoilla kutupari syksyllä tehdyillä soraikoilla. Lisäksi muilla soraikoilla havaittiin muutama epävarma taimenen kutupesä. Kesälänpuron taimenen kutupaikkatarkkailuhavaintoja saatiin tiedoksi Salon seudun kalastusalueen Olli Toivoselta sekä Kesälänpuron talkoissa mukana olleelta Juri Suvitieltä Juottimenojan seuranta (Kiskonjoen-Perniönjoen vesistö) Perniönjoen sivupuroon Juottimenojaan tehdyillä soraikoilla (s.13 14) havaittiin yksi kutupari ja lisäksi muutamia yksittäisiä taimenia. Havaitut kalat olivat kooltaan noin 30 senttimetrin pituisia. Soraikoilta havaittiin kaksi selvää kutukuoppaa ja lisäksi muutama epävarma kutupesä. Juottimenojassa havaittiin taimenia kudulla myös Juottimenojan yläosan (Piiliojan) virtapaikoissa Runsaimmin taimenia havaittiin Joutnantien ja vanhan ampumaradan välisissä virtapaikoissa ja Kemiöntien alapuolisessa virtapaikassa. 20

22 3.10 Yhteenveto kunnostuskohteiden seurannasta Sähkökoekalastusten tulosten mukaan taimenen poikastiheydet ovat kasvaneet muutamassa vuoden 2014 kunnostuskohteessa (Huhdinoja, Myllykulma Hitolanjoki) kun taas toisissa kohteissa kunnostuksilla ei havaittu vaikutusta (Purilanjoki, Karhunoja). Myös Kuninkojan kunnostuskohteella istutetut taimenet ovat menestyneet hyvin. Yhden vuoden seurantatulosten perusteella ei kuitenkaan voida tehdä päätelmiä toteutettujen kunnostusten todellisista vaikutuksista. Syksyllä 2015 toteutetuissa kunnostuskohteissa Perniönjoen Juottimenojalla ja Hitolanjoen Kesälänpurolla havaittiin taimenia kudulla. Taimenet olivat valinneet kutupaikoiksi samana syksynä tehtyjä soraikkoja. Kuninkojassa havaitut kutupesät ja taimenet olivat kesällä 2014 tehdyillä soraikoilla. Karhunojaan tehdyillä soraikoilla ei havaittu taimenia. Havaintojen perusteella taimenen kutu oli aktiivisinta lokakuun lopussa ja marraskuun kahdella ensimmäisellä viikolla tarkastelluissa vesistöissä. Monella seuratutulla kohteella äärimmäisten uhanalaisten taimenpopulaatioiden emokalojen määrä on hyvin vähäinen. Tästä todisteena ovat kutupaikkatarkkailun havainnot sekä sähkökoekalastusten ja taimenkantojen DNA-analyysien tulokset (Koljonen ym. 2013). Erityisesti Paimion Karhunojalla ja Purilanjoella lisääntyvien yksilöiden määrä on hyvin pieni. Kummallakaan kohteella ei havaittu syksyllä 2014 tehdyissä kutupaikkatarkkailuissa yhtäkään emokalaa. Sen sijaan syksyllä 2015 sekä Purilanjoella että Karhunojalla tehtiin havaintoja taimenen kudusta, joten kohteiden seurantaa kannattaa jatkaa tulevina vuosina. Pienissä populaatioissa sattumalla ja ympäristöolosuhteiden vaihtelulla on huomattava vaikutus populaatioiden elinvoimaisuuteen, joten populaatiot ovat suuren häviämisuhan alla. Taimenen lisääntymismenestymisessä on luontaisesti suurta vaihtelua vuosien välillä, joten seurantaa tulisi tehdä useana vuonna kunnostusten toteutusten jälkeen. Esimerkiksi taimenen kutuvaelluksen aikaisella purojen virtaamalla on merkitystä taimenen kutupaikkavalintaan. Syys-lokakuu 2015 oli Varsinais-Suomessa hyvin vähäsateinen ja purojen virtaamat pieniä, jolloin vaeltavilla taimenilla ei monin paikoin ollut vaellusyhteyttä purojen lisääntymisalueille. Varsinais-Suomen alueella satoi lokakuussa 2015 keskimäärin vain millimetriä (Ilmatieteenlaitos 2016). Myös syksy 2014 oli vähäsateinen. Kunnostusten vaikutuksia ja uhanalaisten taimenkantojen tilaa tulisi jatkossa seurata sekä koekalastuksin että kututarkkailulla. Taimenen kutupaikkatarkkailun havainnot yhdistettynä sähkökoekalastuksiin antavat arvokasta tietoa taimenen lisääntymiseen onnistumisesta ja mahdollisista ongelmista. Tulosten tarkastelussa tulee huomioida sähkökoekalastusten purokohteiden melko pienet koe-alat. Kutupaikkatarkkailun tulokset ovat suuntaa antavia, koska havainnointiin vaikuttaa muun muassa vedenkorkeus ja -sameus. 21

23 4 Kututarkkailu muilla kohteilla Kunnostuskohteiden lisäksi kututarkkailua tehtiin vesistöjen koskialueilla, jotka tiedettiin tai epäiltiin olevan taimenen lisääntymisalueita. Syksyllä 2015 taimenen kutuaikaan (loka-marraskuu) seuratut kohteet ja tulokset: Satakoski, Uskelanjoen vesistö Satakosken alueella on tehty virtavesikunnostuksia Salon seudun kalastusalueen toimesta vuonna Alue on yksi tärkeimmistä Uskelanjoen vesistön taimenen lisääntymisalueista (Aaltonen 2009). Satakosken alueella havaittiin runsaasti taimenia kudulla Kutupareja oli alueella useita kymmeniä. Alueella havaitut kalat olivat kooltaan senttimetrin pituisia. Kututarkkailun perusteella Satakosken alueelle toteutetut virtavesikunnostukset ovat onnistuneet hyvin. Lammenjärven puro, Uskelanjoen vesistö Lammenjärven puro on yksi Hitolanjoen latvahaaroista. (Meisalmi 2009). Lammenjärven purossa on pato, joka estää kalojen vaeltamisen puron yläosaan ja Lammenjärveen. Padon alapuolisessa virtapaikassa havaittiin arviolta noin taimenta Kalojen arvioitu pituus oli senttimetriä. Padon yläpuolisella alueelta ei tehty kalahavaintoja. Tattaroja, Kiskonjoen-Perniönjoen vesistö Tattaroja Perniönjoen sivupuro, jossa on Laineen (1998) ja Nuotio & Koskiniemen (1995) mukaan esiintynyt taimenta. Sen sijaan vuoden 2011 koekalastuksissa Tattarojasta ei tavattu taimenta (Tolonen 2013). Tattarojan virtapaikkoja tarkasteltiin , mutta alueelta ei tehty havaintoja taimenen kudusta. Virtapaikan alaosassa puronvarren puusto oli syksyn aikana hakattu kokonaan uomaan asti. Tattarojan virtaama oli hyvin pieni. Kuva 21. Kuvia Hitolanjoen latvapuroista taimenen lisääntymisalueilta. 22

24 Latokartanonkoski Kiskonjoki, Kiskonjoen-Perniönjoen vesistö Latokartanon kosken alaosassa havaittiin taimenia sekä lohia kutemassa (kuvat 22 & 23). Yksi kala oli varman näköhavainnon perusteella lohi. Myös meritaimenista saatiin varmoja havaintoja. Lohen ja taimenen lisäksi koskialueelta löydettiin useampi vaellussiian raato, jotka olivat todennäköisimmin saukon aterian jäänteitä. Kuva 22. Kuvan keskellä naaraslohi kaivamassa kutukuoppaa Kiskonjoen Latokartanolla. Kalojen pöyhimä sorapohja erottuu joen pohjasta muuta ympäristöä selvästi vaaleampana. Kuva 23. Kuvia Kiskonjoen Latokartanonkoskelta Koskikara, lohi ja taimen. (Kuvat: Juri Suvitie) 23

25 5 Vedenlaadunseuranta Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry toteutti Paimionjoen vesistön Karhunojalla vedenlaaduntarkkailua jatkuvatoimisella MS5 Hydrolab vedenlaatumittarilla keväällä ( ) ja syksyllä ( ) sekä laboratoriossa tutkittavin vesinäyttein. Tulokset on esitetty raportissa Paimion Karhunojan vedenlaatututkimukset vuonna 2015 (liite 4). Tulosten mukaan Karhunojan vesi oli sekä kevään että syksyn 2015 mittausjakson aikana savisameaa, ravinteikasta, kiintoaine- ja rautapitoista sekä humuksen tummentamaa. Happamuudeltaan vesi oli lievästi emäksistä. Keskimääräinen vedenlaatu oli huono, mutta vedenlaadun vaihtelu oli voimakasta. Vedenlaatu vaihteli hyvin voimakkaasti virtaaman mukaan. Sateiden aikaan ja virtaaman kasvaessa Karhunojan ravinnepitoisuudet olivat korkeita ja vedenlaatu oli huono, kun taas vähäisellä virtamaalla ravinnepitoisuudet olivat matalia ja vesi oli laadultaan hyvää. Suuret virtaamavaihtelut ja ajoittain huono vedenlaatu ovat riski Karhunojan uhanalaiselle taimenkannalle. Seurantajakson aikana havaittiin myös runsasta kiintoainekuormitusta, uomassa liikkui ajoittain hienomman kiintoaineen lisäksi hiekkaa ja hiesua. Kiintoaine voi tukkia sorapohjia, jotka toimivat taimenen lisääntymisalueina. Karhunojaan purkautuva pohjavesi luo kuitenkin lähtökohdiltaan hyvät olosuhteet taimenelle. Pohjavesi pitää yllä Karhunojan perusvirtaamaa ja pitää veden viileänä. Korkeimmillaan Karhunojan veden lämpötila oli 14,2 astetta ( ). Kuva 24. Karhunojan vedenlaatua seurattiin sekä vesinäyttein että jatkuvatoimisella vedenlaadunmittalaitteella. Kuvissa Lounais- Suomen vesiensuojeluyhdistyksen projektityöntekijä Matti Jantunen ottamassa vesinäytettä ja asentamassa mittalaitetta. 24

26 6 Muut sähkökoekalastukset 6.1 Aurajoen vesistön koekalastukset Aurajoen koekalastusten tarkoituksena oli selvittää vesistöön tehtyjen taimenistutusten tuloksellisuutta ja mahdollista taimenen luonnonvaraista lisääntymistä. Lounais-Suomen kalastusalue on istuttanut Aurajoen vesistöön taimenia säännöllisesti vuodesta 2008 lähtien (Ylönen 2012). Aurajoen sähkökoekalastukset toteutettiin yhteistyössä Lounais-Suomen kalastusalueen kanssa. Koekalastustuloksia voidaan hyödyntää muun muassa kunnostuskohteiden valinnassa ja kunnostusten suunnittelussa. Korvenoja Korvenoja on Aurajoen latvapuro Oripäässä. Korvenojaan on kotiutettu puroon vastakuoriutuneiden taimenten istutuksilla. Viimeksi taimenia on istutettu Korvenojaan keväällä 2011 (Hakala 2014). Korvenojasta koekalastettiin kaksi koe-alaa, toinen padon yläpuolelta ja toinen padon alapuolelta. Padon yläpuolelta saatiin saaliiksi taimenia ja kymmenpiikkejä ja padon alapuolelta kivennuoliaisia ja kymmenpiikkejä (kuva 25). Veden lämpötila oli 7,5 astetta. Kuva 25. Korvenojan koekalastussaalista ja kuvat koealoilta. Taulukko 2. Korvenojan padon yläpuolisen koe-alan koekalastussaalis. Laji pituus (mm) paino (g) taimen 92 9 taimen 94 8 taimen 76 6 taimen 95 9 taimen 83 6 Kymmenpiikki 24 kpl, pituudet mm, keskiarvo 54mm 25

27 Taulukko 3. Korvenojan padon alapuolisen koe-alan saalis. Koekalastussaalis Kivennuoliainen 9 kpl, pituudet mm, keskipituus 94 mm. Kymmenpiikki 6 kpl, pituudet mm, keskipituus 57 mm. Koskelankoski Koskelankoski on Aurajoen pääuoman ylin koskialue. Kosken yläosassa on vanha myllypato, joka on vaelluseste (kuva 26). Padon alapuolelta koekalastettiin yksi koeala (3m*80m.) Kalastus aloitettiin kosken alaosan lännen puoleisesta sivu-uomasta ja päätettiin padon alle. Saaliiksi saatiin kivisimppuja ja kivennuoliaisia. Lisäksi tehtiin kolme näköhavaintoa n cm taimenista, joita ei saatu haavilla kiinni. Veden lämpötila oli 10 astetta. Kuva 26. Koskelankosken kivisimppuja ja kuvia koealalta. Taulukko 4. Aurajoen Koskelankosken koekalastusssaalis. laji kpl keskipaino (g) yhteispaino (g) kivennuoliainen 5 10,2 51 kivisimppu 37 4,

28 Pölhönjoki Pölhönjoki on Aurajoen sivujoki. Pölhönjokeen on tehty taimenistutuksia Lounais-Suomen kalastusalueen toimesta. Pölhönjoesta koekalastettiin yksi koe-ala (3m*50m) Turuntien sillan alapuoliselta koskialueelta. Saaliiksi saatiin kivennuoliaisia, kivisimppuja ja yksi taimen (kuva 27). Veden lämpötila oli 10 astetta. Kuva 27. Pölhönjoen taimen ja kuvia koealalta. Taulukko 5. Pölhönjoen koekalastussaalis. Laji pituus (mm) Taimen 170 Kivennuoliainen 130 Kivennuoliainen 30 Kivisimppu 74 Kivisimppu 42 Kivisimppu 40 Kivisimppu 38 Kivisimppu 44 Kivisimppu 36 27

29 Yhteenveto Aurajoen koekalastuksista Korvenojaan tehdyt taimenen poikasistutukset ovat onnistuneet hyvin ja Korvenojan yläosassa padon yläpuolella elää nykyisin luonnonvaraisesti lisääntyvä taimenkanta. Korvenojaan ei ole enää tehty taimenistutuksia viime vuosina, joten koekalastuksissa saaliiksi saadut taimenet ovat luonnonkudusta peräisin. Taimenen lisääntymisalueet ovat kuitenkin hyvin rajallisia ja Korvenojaa tulisi tehdä lisää taimenen lisääntymisalueita ja padon yhteyteen rakentaa kalatie. Korvenojaan on tehty kunnostussuunnitelma (Tolonen 2015c), mutta kunnostuksia ei ole toteutettu maanomistajan kielteisen kannan vuoksi. Korvenojan padon alapuolelta ei saatu saaliiksi taimenia. Pato voi aiheuttaa talvella veden alijäähtymistä, jonka seurauksena puron pohja voi jäätyä ja estää taimenen lisääntymisen onnistumisen. Lisäksi Korvenojan vesi lämpenee padon yläpuolisessa lammessa, mikä voi heikentää taimenen menestymistä padon alapuolella. Koskelankoskesta ei saatu saaliiksi taimenia, mutta useammasta taimenesta tehtiin näköhavainto. Taimenet voivat olla peräisin poikasistutuksista tai Korvenojasta. Koskelankoskeen kannattaisi tehdä taimenen lisääntymisalueita uoman soraistuksilla koskialueen alaosaan ja sivu-uomaan. Kivisimpun ja kivennuoliaisten kohtalaisen runsaan määrän perusteella Koskelankoski voisi soveltua myös taimenen lisääntymisalueeksi, mikäli koskeen tehdään soraikkoja. Aiemmissa koekalastuksissa Koskelankoskesta on saatu saaliiksi myös taimenia (Tolonen 2012; Hakala 2014). Lisäksi Koskelankosken pato tulisi purkaa tai padon yhteyteen rakentaa kalatie. Pölhönjoesta saatiin saaliiksi vain yksi taimen, vaikka istutuksia on tehty useana vuonna, viimeksi vuosina (Tolonen 2012; Hakala 2014). Myös pohjakaloja saatiin koealan kokoon nähden melko vähäinen määrä, vaikka kivisimppuja ja kivennuoliaisia saatiinkin saaliiksi. Tulosten perusteella Pölhönjoen vedenlaatu saattaa haitata taimenen menestymistä. Pölhönjoen valuma-alueella on runsaasti ojitettua suota. Toisaalta istutettuja taimenia on saatu saaliiksi aiemmissa koekalastuksissa, joten poikaset ovat selvinneet kohtalaisen hyvin ensimmäisen kesän (Ylönen 2012; Hakala 2014). Aurajokeen tehtyjen taimenistutuksien tuloksia kannattaa edelleen seurata sähkökoekalastuksilla. Vesistöstä tulisi purkaa vaellusesteitä ja puroissa ja koskialueilla tehdä taimenen elinympäristökunnostuksia, muun muassa Korvenojaa ja Aurajoen yläosan pääuoman koskialueita kannattaisi kunnostaa taimenen lisääntymisalueeksi. 28

30 6.2 Paimionjoen vesistön koekalastukset Paimionjoen vesistön koekalastuksilla selvitettiin mahdollista taimenen esiintymistä Someron Painionjärveen laskevissa puroissa. Koekalastukset toteutettiin yhteistyössä Paimionjoki-yhdistyksen kanssa. Kairajärven laskupuro Kairajärven laskupuron alaosasta koekalastettiin yksi koeala, padon alapuolisen koskialueen alaosasta (kuva 28). Koealalta ei saatu saalista. Kuva 28. Kuvia Kairajärven puron koe-alalta, padosta ja myllyn jäänteistä. Vesanoja, Paimionjoen vesistö Vesanoja on Vesajärven laskupuro, joka laskee Painiojärveen. Vesanojan alaosasta koekalastettiin yksi koeala (50 m*1,5 m) Vesanojantien alapuolisesta virtapaikasta (kuva 29). Saaliiksi saatiin kaksi madetta (taulukko 6). Taulukko 6. Vesanojan koekalastussaalis. Laji pituus (mm) paino (g) Made Made

31 Kuva 29. Kuvia Vesanojan koe-alalta ja Vesanoja koekalastussaaliin made. Kuva 30. Hallahuhdanojan virtapaikka. 30

32 Hallahuhdanoja Hallahuhdanoja on Vesanojaan yhtyvä sivupuro. Hallahuhdanojan alaosan virtapaikasta koekalastettiin yksi koeala. Koealalta ei saatu saalista. Hallahuhdanoja on pieni, pääosin noin 1-1,5 metrin levyinen luonnontilainen puro (kuva 30). Hallahuhdanojasta ei saatu saalista. Yhteenveto Someron purojen koekalastuksista Tulosten mukaan Kairajärven laskupurossa ja Vesanojassa ei esiinny taimenta. Puroissa on vielä vuoden 1997 sähkökoekalastuksissa tavattu taimenta, mutta taimenkannat ovat hyvin todennäköisesti kadonneet (Ylönen & Katajamäki). Painiojärveen laskevien purojen taimenet ovat todennäköisesti olleet peräisin Painiojärveen aikoinaan tehdyistä istutuksista (Lemberg Jorma, henkilökohtainen tiedonanto; Tolonen 2015b). Vesanojassa ja Kairajärven laskupurossa on todennäköisesti tapahtunut pienimuotoista taimenen lisääntymistä, mutta kannat ovat hiipuneet mm. vähäisten lisääntymisalueiden vuoksi. Sekä Kairajärven laskupuroa että Vesanojaa on koekalastettu vuonna 2010, jolloin puroista ei saatu taimenta, mutta saaliiksi saatiin useampia kalalajeja kuin vuoden 2015 koekalastuksissa (Tolonen 2015b). Vuoden 2015 vähäisen lajimäärän syynä on todennäköisesti koekalastuksen myöhäinen ajankohta ( ). Paimionjoki-yhdistys istutti syksyllä 2015 taimenia Paimionjoen vesistön puroihin mätirasiaistutuksilla. Istutuksia tehdään myös keväällä Istutusten tavoitteena on selvittää Paimionjoen vesistön yläosan purojen soveltuvuutta taimenelle (Ojala Ville, henkilökohtainen tiedonanto). 31

33 7 Muut selvitykset 7.1 Kunnostustarveselvitykset Sähkökoekalastusten lisäksi hankkeessa selvitettiin purojen kunnostustarvetta. Selvityksillä tarkennettiin tietoa purojen kunnostustarpeesta ja soveltuvuudesta kunnostuskohteeksi. Selvitysten tuloksia hyödynnettiin kunnostuskohteiden valinnassa ja kunnostusten suunnittelussa. Maastokartoituksia tehtiin seuraavien vesistöjen puroilla ja koskialueilla; Perniönjoen ja Asteljoen sivupurot (Kiskonjoen-Perniönjoen vesistö) Kuninkoja (Kuninkojan vesistö) Kesälänpuro, Hitolanjoki (Uskelanjoen vesistö) Kairajärven laskupuro ja Vesanoja (Paimionjoen vesistö) 7.2 Selvitys vaellusesteistä Hankkeessa aloitettiin tekemään selvitystä Varsinais-Suomen virtavesien vaellusesteistä. Selvitykseen on kerätty tietoja vaellusesteiden sijainnista raporteista ja kirjallisuudesta. Vaellusesteitä on kartoitettu myös paikkatietoaineistoilla. Aineistosta on tarkoitus tehdä avoin paikkatietoaineisto. 8 Yhteistyöverkosto Hankkeessa pidettiin tiiviisti yhteyttä muiden Varsinais-Suomen alueella toimivien vesiensuojelutoimijoiden ja -hankkeiden kanssa. Yhteistyötä toteutettiin Paimionjoki-yhdistyksen, Aurajokisäätiön, Turun ammattikorkeakoulun, Lounais-Suomen kalatalouskeskuksen, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin ja paikallisten kalastusalueiden kanssa. Yhteistyö oli muun muassa kunnostuskohteiden suunnittelua, valmistelua, yhteisiä maastokäyntejä ja kunnostusten toteutusta. Hankkeessa tehtiin tiivistä yhteistyötä myös alan oppilaitosten kanssa. Virtavesikunnostuskohteita toteutettiin osana Turun ammattikorkeakoulun ja ammattiopisto Livian opetusta. Oppilaat saivat tutustua käytännössä virtavesien kunnostustyöhön, jonka lisäksi hankkeessa pidettiin luentoja virtavesistä oppilasryhmille. Virtavesikunnostusten toteutukseen osallistui 5 oppilasryhmää (8-16 henkilöä/ryhmä). Lisäksi yksi kala- ja ympäristötalouden ammattikorkeakouluopiskelija suoritti hankkeessa työharjoittelun. 32

34 9 Tapahtumat Hankkeessa järjestettiin tapahtumia ja osallistuttiin vesiensuojelutapahtumiin ja tilaisuuksiin: osallistuttiin Saaristomeren suojelurahaston organisoimaan SaaristoMeri2015 -tapahtumaan Turussa. Virtavesihankkeella oli tilaisuudessa oma infopiste, jonka lisäksi pidettiin tapahtumalavalla tieto-isku vesiensuojeluun liittyvästä talkoo- ja vapaaehtoistyöstä. Tapahtuma-alueella vieraili päivän aikana 2500 henkilöä pidettiin esitelmä Paimionjoen vesistöt kuraojia vai lohipuroja? Paimion kaupungin järjestämässä tilaisuudessa Info-tilaisuus vesihuoltolain mukaisesta valvonnasta ja Paimion seudun vesistöistä osallistuttiin Paimionjoki-yhdistyksen ja Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen VIRTEhankkeen järjestämälle retkelle Uudenmaan vesiensuojelukohteille. Retkelle osallistuttiin asiantuntijana. Retkelle osallistui parikymmentä henkilöä osallistuttiin asiantuntijana Turun ammattikorkeakoulun ja 4H-yhdistyksen Koulu keskellä korttelia hankkeen sadonkorjuujuhla tapahtumaan Turun Pansiossa. Tapahtumassa pidettiin tietoisku purokunnostuksista järjestettiin sähkökoekalastusnäytös Aurajoen Nautelankoskella osana Aurajokisäätiön VEERA-hankkeen tapahtumaa. Tilaisuutta oli seuraamassa noin 90 henkilöä järjestettiin yhteistyössä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Turun kaupungin kanssa Virtavesien tila hyväksi -seminaari kuntien viranomaisille, alan asiantuntijoille ja vesienhoidon kanssa työskenteleville (liite 5). Tilaisuuteen osallistui 39 henkilöä. Osallistuttiin Suomen ympäristökeskuksen Ympäristövirtaaman määrittäminen erityyppisissä jokivesistöissä -hankkeen järjestämiin työpajoihin (Paimio , Perniö) Tapahtumien lisäksi pidettiin useita luentoja virtavesistä ja virtavesikunnostuksista oppilaitosten oppilasryhmille, jotka vierailivat Valoniassa vuoden 2015 aikana. Hankkeen tapahtumiin, tilaisuuksiin, talkoisiin ja luennoille osallistui noin 300 osallistujaa, mikä ei pidä sisällään suurempien yleisötilaisuuksien osallistujamääriä. Kuva 31. Aurajoen Nautelankosken koekalastusnäytös keräsi kiinnostusta. 33

35 10 Viestintä Hankkeesta viestittiin Valonian nettisivuilla, Valonian uutiskirjeessä, Twitterissä, Facebookissa ja Vesistöjen äärellä -blogissa. Hankkeesta julkaistiin useita kirjoituksia ja muun muassa seuraavissa lehdissä: Turun sanomat, Salon seudun sanomat, Turkulainen, Turun Tienoo, Rannikkoseutu, Kunnallislehti, Uudenkaupungin sanomat ja Kaupunkiuutiset. Lisäksi on annettu haastatteluja radioon (YLE Turku). Lisäksi syyskuussa julkaistiin yhteinen tiedote Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Turun kaupungin kanssa (liite 5). Kuva 32. Hankkeen viestinnässä hyödynnettiin sosiaalista mediaa. 34

36 11 Yhteenveto Hankkeen virtavesikunnostuksilla parannettiin virtavesien monimuotoisuutta ja parannettiin muun muassa äärimmäisen uhanalaisen taimenen elinympäristöjä. Kunnostuskohteiden seurannalla ja koekalastuksilla saatiin arvokasta tietoa taimenkantojen nykytilasta. Koekalastusten tulosten mukaan kohdevesistöjen taimenkannat ovat heikkoja ja tarvitsevat suojelua ja elinympäristökunnostuksia. Taimen on vain yksi virtavesilaji muiden joukossa, mutta on hyvä virtavesiluonnon indikaattori. Hankkeen kunnostuksia toteutettiin osin talkootyöllä. Virtavesien kunnostus talkootyöllä on toimivaa ja kustannustehokasta pienten virtavesien kunnostamisessa. Talkootyö sopii hyvin erityisesti pienimuotoisiin kunnostuksiin, joita pystytään toteuttamaan käsityönä. Kunnostusten suunnittelu, toteutus ja talkootyön organisointi edellyttää kuitenkin hyvää valmistelua ja mahdollisimman kattavia tietoja vesistöstä. Virtavesien tilaa tulisi parantaa virtavesikunnostuksilla, purkamalla tarpeettomia patoja ja rakentamalla kalateitä patojen yhteyteen sekä vähentää vesistöihin päätyvää ravinnekuormitusta valuma-alueen vesiensuojelutoimenpiteillä. Kunnostustoimien lisäksi olisi tärkeää suojella toistaiseksi säilyneitä arvokkaita virtavesiä ja estää niiden tilan heikentyminen. Suuri kiitos kaikille yhteistyökumppaneille ja rahoittajille, jotka mahdollistavat hankkeen toteutumisen. Erityinen kiitos kaikille talkoisiin osallistuneille! 35

37 Lähteet Aaltonen J Paimion Vähäjoen kunnostustoimenpiteet vuonna Lounais-Suomen kalastusalue. Aaltonen J Uskelanjoen vesistön sähkökoekalastukset vuonna 2006 ja taimenkannan (Salmo trutta L.) DNA-tutkimus. Opinnäytetyö. Kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma. Turun ammattikorkeakoulu. Turku. (viitattu ). Aaltonen J. 2011a. Kiskonjoen Perniönjoen vesistön virtavesien kalataloudellinen kunnostustarveselvitys. Salon seudun kalastusalue. Turku. Aaltonen J. 2011b. Kiskonjoen Perniönjoen vesistön sähkökoekalastukset vuosina 2007 ja 2009 sekä taimenkannan DNA-analyysi. Salon seudun kalastusalue. Turku. Ilmatieteenlaitos Lämpötila- ja sadekarttoja vuodesta (viitattu ). lmonen, J., Leka, J., Kokko, A., Lammi, A., Lampolahti, J., Muotka, T., Rintanen, T., Sojakka, P., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori, K.-M. & Vuoristo, H Sisävedet ja rannat. Julk.: Raunio, A. Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa I: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S SY 8/2008 Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. (viitattu ) Jormola J Luonnonmukaisen peruskuivatuksen onnistumisen arviointi, Juottimenoja ja Leppioja. Jukka Jormola Maisema-arkkitehti, SYKE Luonnonmukaisen peruskuivatustoiminnan kehittäminen Esitelmä. (viitattu ). Kipinä-Salokannel S. (toim.) Saaristomeren valuma-alueen pintavesien toimenpideohjelma vuosille Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. (viitattu ). Louhi, P & Mäki-Petäys A Elämää soraikon ulkopuolella ja sisällä lohen ja taimenen kutupaikan valinta sekä mädin elinympäristövaatimukset. Kalatutkimuksia 191. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Edita Prima Oy. Helsinki.. (viitattu ). Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry Paimion Karhunojan vedenlaatututkimukset vuonna Lundström E, Pakkanen T, Myllyoja I & Aaltonen J Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitelma. Paimion Vähäjoki. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2008. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Turku. Maanmittauslaitos 2015 & Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston CC 4.0 lisenssi & Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi - versio (viitattu ). 36

38 Maveplan HITOLANJOEN MYLLYKOSKEN KALATIEN RAKENTAMINEN. Rekijoki, Salo. RAKENTAMISTAPA- SELOSTUS / SUUNNITELMA. (viitattu ). Meisalmi T. Hitolanjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudellinen kunnostussuunnitelma. Salo. Suunnittelutoimisto T. Meisalmi Tampere. Nuotio E & Koskiniemi J Varsinais-Suomen purotaimenselvitys. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja Nro 16/1995. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki. Ojala V Henkilökohtainen tiedonanto. Paimionjokiyhdistyksen projektikoordinaattori. Kalaisia koskia Paimionjoelle- ja Puroista joelle - Paimionjoen vesistön ekologinen tila paremmaksi puroja kunnostamalla. hankkeet. (viitattu ). Pidä saaristo siistinä ry. Projektit. Siisti Biitsi. (viitattu ). Syrjänen J., Sivonen K. & Valkeajärvi P Taimenen kutupesälaskenta menetelmät ja esimerkkituloksia. Riista- ja kalatalous. Tutkimuksia ja selvityksiä, nro 9, s. (viitattu ). Tolonen J Salon seudun sähkökoekalastuksia (2011). Salon seudun kalastusalue. Tolonen J. 2015a. Purokunnostushankkeen loppuraportti. Valonia - Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus. Tolonen J. 2015b. Paimionjoen vesistön sähkökoekalastukset vuonna Lounais-Suomen kalastusalue. Tolonen J.2015c. Aurajoen vesistön Korvenojan kunnostussuunnitelma. Valonia - Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus. Tolonen J Purilanjoen vesistön kalataloudellinen kunnostustarveselvitys. Valonia- Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus / Varsinais-Suomen liitto. Ylönen O. Taimenten istutuspaikkojen sähkökoekalastukset vuonna Lounais-Suomen kalastusalue. Ylönen O & Katajamäki A. Someron kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. (viitattu ) Westberg V. (toim.), Bonde A, Haldin L, Koivisto A, Mäensivu M, Mäkinen M & Teppo A Kokemäenjoen-Selkämeren-Saaristomeren vesienhoitosuunnitelma vuosiksi Vesien tila hyväksi yhdessä. Raportteja 101/2015. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. (viitattu ). 37

39 Liite 1. Kunnostuskohteiden sijaintikartat Kuninkojan vesistön kunnostuskohteidein sijainti. 38

40 Uskelanjoen vesistön Hitolanjoen kunnostuskohteiden sijainti. 39

41 Paimionjoen vesistön Karhunojan kunnostuskohteiden sijainti. 40

42 Purilanjoen kunnostuskohteen sijainti. 41

43 Kiskonjoen-Perniönjoen Juottimenojan kunnostuskohteen sijainti. 42

44 Liite 2. Aurajoen vesistön sähkökoekalastuspaikat. 43

45 Liite 3. Paimionjoen vesistön sähkökoekalastuspaikat. 44

46 Liite 4. Paimion Karhunojan vedenlaatututkimukset 45

47 46

48 47

49 48

50 49

51 50

52 51

53 52

54 53

55 Liite 5. Virtavesi tila hyväksi -tilaisuuden ohjelma 54

56 Valonia toimii osana maakunnan liittoa