Jaetut tilat joustavan asumisen mahdollistajana

Transkriptio

1 Tampere University of Technology Jaetut tilat joustavan asumisen mahdollistajana Citation Iida, H. (2014). Jaetut tilat joustavan asumisen mahdollistajana. (Tampereen teknillinen yliopisto. Arkkitehtuurin laitos. Asuntosuunnittelu. Julkaisu; Vuosikerta 15). Tampereen teknillinen yliopisto. Arkkitehtuurin laitos. Year 2014 Version Publisher's PDF (version of record) Link to publication TUTCRIS Portal ( Take down policy If you believe that this document breaches copyright, please contact and we will remove access to the work immediately and investigate your claim. Download date:

2 ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle Jaetut tilat joustavan asumisen mahdollistajana ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle Iida Hedberg ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle ulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle/sulle/mulle

3

4 Iida Hedberg Jaetut tilat joustavan asumisen mahdollistajana Tampereen teknillinen yliopisto Arkkitehtuurin laitos Asuntosuunnittelu Julkaisu 15 Tampere University of Technology School of Architecture Housing Design Publication 15

5 TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Arkkitehtuurin laitos Asuntosuunnittelu Julkaisu 15 Tampere 2014 Iida Hedberg JAETUT TILAT JOUSTAVAN ASUMISEN MAHDOLLISTAJANA DIPLOMITYÖ Tarkastaja: Professori Markku Hedman Aihe hyväksytty talouden ja rakentamisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa ULKOASU JA TAITTO Iida Hedberg ISBN (sid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN

6 Kiitos Markku Hedmanille työn ohjauksesta. Hannalle, Äidille, Isälle, Hansille ja Suville kaikesta avusta, kuuntelemisesta, kannustuksesta ja tärkeistä mielipiteistä.

7 Tiivistelmä Arkkitehtuurin laitos Diplomityö Esittelypäivä Tekijä Sivumäärä Hedberg, Iida 83 Opiskelijanumero JAETUT TILAT JOUSTAVAN ASUMISEN MAHDOLLISTAJANA Tarkastaja Professori Markku Hedman Avainsanat asuntosuunnittelu, jaetut tilat, joustava asuminen Ihmisten muuttuvat asumis- ja elintavat sekä väestörakenteelliset muutokset edellyttävät asuntorakenteelta joustavuutta. Tämä diplomityö käsittelee joustavaa asumista jaettujen tilojen näkökulmasta. Jaettu tila tarkoittaa kahden tai useamman asuntokunnan kesken jaettua tilaa, joka on yhteinen, mutta jota ei välttämättä tarvitse käyttää yhteisesti tai samanaikaisesti. Jaettujen tilojen potentiaalia ei ole noteerattu kovin laaja-alaisesti alan tutkimuksessa tai suunittelukentällä. Tutkimus on pääasiassa keskittynyt ihmisten yksityisten asuntojen sisäiseen joustavuuteen eikä tilojen jakamisen mahdollisuutta ole juurikaan nostettu esiin. Toteutuneissa asumisen kohteissa tällaisia tiloja on hyödynnetty lähinnä erityisasumisen parissa. Jaetut tilat tarjoavat kuitenkin runsaasti mahdollisuuksia ja siksi aihe on varteenotettava ja tarkastelun arvoinen vaihtoehto joustavaa asumista tutkittaessa. Joustavaa asumista ja sen toteutuskeinoja kartoitetaan tässä työssä perehtymällä aiheeseen liittyvään tutkimuskirjallisuuteen. Jaettujen tilojen ominaisuuksia ja hyötyjä analysoimalla ja erittelemällä muodostetaan ominaisuuksien valikko, joka toimii suunnitelmaosan konseptikehittelyn pohjana sekä työkaluna joustavan asumisen hankkeissa, joissa halutaan hyödyntää jaettuja tiloja. Valikosta jaettujen tilojen ominaisuuksia eri tavoin yhdistelemällä muodostetaan viisi suunnittelukonseptia, joista jokaisesta esitetään myös konkreettinen suunnitelmasovellus. Suunnitelman joustavuutta testataan asukastarinoiden avulla, jolloin asuntojen joustavuus suhteessa ihmisten elämäntilanteiden ja tarpeiden muutoksiin tulee esiin. Suunnitelmasovellusten ja asukastarinoiden avulla tässä työssä osoitetaan, että jaetut tilat ovat yksi keino saavuttaa joustavaa asumista ja vastata ihmisten muuttuviin tarpeisiin ja elintapoihin.

8 Abstract Arkkitehtuurin laitos Master of Science Thesis Date Author Pages Hedberg, Iida 83 Student number SHARED SPACES ENABLING FLEXIBLE HOUSING Advisor Professor Markku Hedman Keywords housing design, shared spaces, flexible housing The changing lifestyles and ways of living, as well as demographic changes require flexibility in housing. This thesis deals with flexible housing that is enabled through the possibilities of shared spaces. Shared space is a common space shared by two or more dwellings, but which does not necessarily have to be used simultaneously. The potential that lies in shared spaces have not really taken into consideration on the field of study or practice. The research of flexible housing has mainly focused on private homes and their internal flexibility while the concept of sharing spaces hasn t very strongly come up. In realized projects these kind of spaces have been so far used mainly in housing that is designed only for special user groups. However, there are many various ways to benefit from the use of shared spaces. Therefore, the subject is worth looking into when studying flexible housing. Flexible housing and its implementation methods are mapped by studying the related research literature. The base for the development of the concepts is formed by studying and analyzing the features and benefits of shared spaces. The formed menu of the features is a tool that can be used in flexible housing projects, that wish to take advantage of shared facilities. Five design concepts are formed by combining the features of shared spaces in various ways. For each concept a plan application will also be implemented. The flexibility of the designs is displayed with residential stories, that show the relation between the design and changes in people s life situations and needs. By means of design applications and residential stories it is proved that shared spaces are one way to achieve flexible housing and respond to people s changing needs and lifestyles.

9 Sisällys 1 Johdanto Muuttuva väestö, erilaistuvat elintavat ja asuminen Työn tavoite ja rajaus Työn toteutus Työn rakenne 6 2 Joustavat asuinympäristöt Mitä on joustava asuminen? Soft & Hard Joustavan asuintilan logiikoista Typologinen joustavuus Joustavuutta jaetuilla tiloilla 16 3 Jaetut tilat Ominaisuudet Tilatyypit ja tilan luonne Sijoittuminen Käyttö suhteessa yksityisiin asuntoihin Mittakaavatasot monipuolinen tilaverkosto 29

10 3.2 Jaettujen tilojen tuottamat hyödyt Lyhyen ja pitkän aikavälin joustavuus Ekologiset hyödyt Taloudelliset hyödyt Onnellinen arki 37 4 Konseptit Konseptien muodostaminen Viisi vaihtoehtoa, sovellusta ja asukastarinaa 42 Yhdessä ryppäässä 44 Naapurien kesken 50 Rajaton reviiri 58 Jaettu arki 64 Elämää raitilla 70 5 Johtopäätökset 76 Lähteet 80

11

12 1 Johdanto 1.1 Muuttuva väestö, erilaistuvat elintavat ja asuminen Suomalaisen asuntosuunnittelun traditio on suurelta osin pohjautunut 1900-luvun alkupuolella muotoutuneeseen ydinperheen malliin ja funktionalismin suunnitteluperiaatteisiin sekä silloin syntyneeseen tehokkaan minimiasunnon käsitteeseen. Teollistumisen ja nopean kaupungistumisen seurauksena asuinolojen kurjistuminen koettiin suureksi uhaksi. Siksi kehitettiin asuntoja määrittävät normit, joilla pystyttiin kontrolloimaan asuntojen vähimmäistarpeiden täyttymistä ja täten takaamaan ihmisten hyvinvoinnin lisääntyminen luvulta lähtien teolliset standardit alkoivat määrittää normeja. (Krokfors 2006, s ) Pitkälle normitettu ja standardoitu asuntotuotanto on johtanut hyvin yhdenmukaiseen ja yleispätevään asuntorakenteeseen (Krokfors 2010), jossa vähimmäisvaatimuksista on tullut tuotannon normeja. Jäykät, funktionalismin ideologian mukaan vain tiettyä tarkoitusta varten suunnitellut ja mitoitetut tilat tekevät tilojen joustavan käytön haasteelliseksi ja jopa mahdottomaksi. Ennalta oletettuun kalusteratkaisuun perustuvat, tehokkaat pohjaratkaisut eivät aina mahdollista edes kalustuksen variointia saatika tilojen käyttötarkoituksen muuttamista. Ihmisten erilaiset asumisvaiheet vaihtelevat ja ovat yhä katkonaisempia. Lapset hankitaan aiempaa myöhäisemmässä iässä ja toisaalta nuoret muuttavat yhä aiemmin pois lapsuudenkodistaan. Ihmisten eliniän pidentyessä lapsiperhevaihe kattaa täten suhteessa yhä lyhyemmän ajan ihmisten elämästä. Myös lapsiperheiden määrä suhteessa koko väestöön näyttää edelleen pienenevän. (Juntto 2008.) Näin ollen ydinperhe ei voi yksinään toimia asuntosuunnittelun lähtökohtana, vaan monet muut erilaiset asumisvaiheet tulee ottaa suunnittelussa huomioon. Esimerkiksi yleistyvien avioerojen seurauksena syntyvät yksinhuoltajien perheet ja monenlaiset uusperheet asettavat aivan uudenlaisia haasteita asuntosuunnittelulle. Yksinasuminen vuorottelee usein perhevaiheiden kanssa, jolloin tilantarpeet voivat vaihdella suuresti niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä, riippuen perheiden välisistä järjestelyistä. Riittävien tilojen tarjoaminen lapsille on haaste etenkin yksinhuoltajille, kun taloudelliset resurssit ovat niukat. Kaikille lapsille ei ole mahdollista tarjota omaa huonetta tai vanhempi saattaa joutua karsimaan omasta henkilökohtaisesta tilastaan. (Juntto 2008, s ) Junton (2008) mukaan myös nuorten huomioon ottaminen asuntosuunnittelussa kaipaa parannusta: heille pitäisi pystyä tarjoamaan enemmän toiminnallisia tiloja. Yhteisöasumista tutkineet Helamaa ja Pylvänen (2012) ovat myös panneet merkille, että tutkimissaan yhteisöissä lapsille oli varattu omaa tilaa, kuten leikkihuoneita, mutta nuorille vastaavaa tilaa ei ollut tarjolla. Ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa tulevaisuudessa. Naisten odotettavissa olevan eliniän odotetaan kasvavan vuoteen 2040 mennessä 83 vuodesta 88 vuoteen ja miesten vastaavasti 76 vuodesta 84 vuoteen (Juntto 2008, s. 31). Pidentynyt ja yhä pidentyvä elinikä tuo mukanaan uudenlaisia elämänvaiheita. Työiän ja varsinaisen vanhuuden väliin on muodostunut niin kutsuttu kolmas ikä, joka on monelle aktiivista itsensä toteuttamisen aikaa. Koskinen et al. (2007) mukaan tässä elämän vaiheessa korostuvat kulutus, kulttuuri, elämän- 1

13 tapa ja yksilön omat valinnat ja sen edellytyksenä ovat vapaa-aika, itsenäinen elämä ja koulutusmahdollisuudet kuten myös taloudelliset voimavarat (Juntto 2008, s. 49). Vuosina tehdyn ajankäyttötutkimuksen (Tilastokeskus) mukaan eläkkeelle siirtyvät käyttävät työstä vapautuvasta ajasta yli puolet erilaisiin vapaa-ajan toimintoihin: järjestö- ja vapaaehtoistyöhön osallistumiseen, lapsien ja naapureiden sekä tuttavien auttamiseen. Tämä aktiivinen aika saattaa edellyttää uudenlaisia tilatarpeita myös asunnolle. Kaikkein ikääntyneimmän, 85 vuotta täyttäneiden ryhmän ennustetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2040 mennessä. Tässä ryhmässä palveluasumisen tarve on suurin. (Juntto 2008, s. 32.) Kun palvelujen ja avun tarve kasvaa iän myötä, joko vähitellen tai yllättäen, on tärkeää, että asunto joustaa niin mitoitukseltaan kuin tilajärjestelyiltään muuttuviin olosuhteisiin, jolloin ihmiset voivat asua mahdollisimman pitkään kotonaan. Kun ikääntyneiden määrän huippu saavutetaan ja heidän osuutensa väestöstä alkaa vähitellen pienentyä, täytyy heille suunnatun asumisen joustaa vuorostaan myös muiden asukasryhmien tarpeisiin. Vaikka lapsiperheiden osuus koko väestöstä näyttäisi pienentyvän, on suurperheiden määrä kuitenkin kasvanut viime vuosina. Etenkin Pohjanmaalla on paljon perheitä, joiden lapsimäärä on yli neljä. (Juntto 2008.) Osaltaan suurperheiden määrän lisäystä selittää myös yhä lisääntyvä maahanmuutto ja maahanmuuttajaperheiden usein valtaväestöä suurempi lapsimäärä (Maununaho 2006, s. 38). Perhe- ja asumismallit voivat myös poiketa kantaväestöstä ja samassa asunnossa saattaa asua sukulaisia useassa polvessa, mikä selittää perheenjäsenten korkeaa määrää. Toisaalta osalla perhemalli on hyvinkin yhteneväinen kantaväestön kanssa. Maahanmuuton lisääntyminen näkyy ennen kaikkea kasvukeskuksissa. Vuonna 1990 esimerkiksi Helsingin väestöstä vain 1,6 prosenttia oli maahanmuuttajia mutta vuonna 2007 heitä oli jo yli kahdeksan prosenttia. Tulevaisuudessa maahanmuuttajien ryhmä tulee olemaan yhä heterogeenisempi muun muassa kulttuuritaustansa, uskontonsa ja maahanmuuton syiden osalta. (Juntto 2008, s ) Maununahon (2006) mukaan maahanmuuttajat asuvat tyypillisesti kerrostaloissa, joissa asunto usein rajautuu melko tiukasti seiniensä sisään. Ulko-oven takana yksityisen ja julkisen tilan välistä puolijulkista kanssakäymisen vyöhykettä ei yleensä ole, ja siksi asunnon rajallisuus korostuu. Myös pihan ja ulkotilan merkitys on monelle tärkeä, sillä useiden maahanmuuttajien lähtömaassa ilmasto on lämpimämpi kuin Suomessa ja ulkotilat ovat merkityksellinen osa asuntoa. Erilaiset jaetut sisä- ja ulkotilat laajentaisivat asunnon elinpiiriä ja loisivat paikkoja spontaanille kohtaamiselle. Maahanmuuttajien asumisen tavat ja kulttuuri voivat poiketa hyvinkin paljon totutuista, mutta toisaalta erot saattavat liittyä vain pieniin asunnon yksityiskohtiin. Maununaho (2006, s. 32) kertoo, että esimerkiksi intialaiset, jotka valmistavat vahvasti maustettua ruokaa, toivovat erillisiä suljettavia keittiöitä, etteivät voimakkaat ruoan hajut leviä koko asuntoon. Hinduperheet kaipaisivat tilaa, johon asettaa jumalat ja rukoilla: Torontossa tehdyn tutkimuksen mukaan perheet olivat tehneet kotipyhättöjä komeroihin ja pieniin työhuoneisiin (Agrawal 2006). Sunand Prasad (International Herald Tribune, ) kertoo, että lattialla istuvat ihmiset toivovat asunnoltaan tavallista matalampia ikkunapenkkejä (Maununaho 2006, 2. 29). Joissakin kulttuureissa myös sukupuolella on suuri merkitys tilojen käytössä ja tilat jaetaan selvästi miesten ja naisten tiloihin. Maununahon (2006) mukaan monikulttuurisuuteen liittyviä yleistyksiä voidaan kuitenkin tehdä ainoastaan kotoutumiseen liittyvien mekanismien avulla, sillä maahanmuuttajien, kuten kaikkien muidenkin, asumistarpeet ovat aina yksilöllisiä ja henkilökohtaisia. Siksi joustavat tilaratkaisut ovat tärkeitä ja ne tukevat tilan haltuunottoa ja sitä kautta myös kotoutumista. 2

14 Jos suurten perheiden määrä on kasvanut viime vuosina, niin on käynyt myös yksinasuvien kohdalla. Eri ikäisten ja eri elämänvaiheessa olevien yksinasuvien määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä ja trendi näyttää edelleen jatkuvan. Vielä 1900-luvun alussa yksinasuvia ei juurikaan ollut, mutta nyt jo 40 prosenttia, Helsingissä jopa 50 prosenttia, asunnoista on yhden henkilön asuttamia talouksia. Vuodesta 1985 vuoteen 2007 yksinasuvien määrä on tuplaantunut. (Juntto 2008, s ) Junton (2008) mukaan yleistyvä yksinasuminen on taloudelliseen kasvuun rinnastuva trendi ja osa suurta yksilöllistymisprosessia. Pariskunnat, jotka asuvat erillään omissa asunnoissaan eivät ole mitenkään poikkeuksellisia. Asuntokuntien koon pieneneminen näkyy myös kahden hengen kotitalouksien määrän kasvuna. Vuonna 2007 yhden ja kahden hengen kotitalouksien osuus kaikista kotitalouksista oli 73 prosenttia (Juntto 2008, s. 40). Kotitalouksien koon pieneneminen johtaa lisääntyvään asuntojen tarpeeseen ja asuntojen lukumäärän kasvu lisää energian tarvetta. Huomionarvoista olisikin pohtia, mitä tiloja asuntokunnat voisivat jakaa. Jakamalla tilojen käyttöaste olisi suurempi, jolloin ne olisivat ekologisesti ja energiataloudellisesti kannattavampia. Koska ei voida ennustaa, miten pitkään asuntokuntien pienenemiseen johtava kehitys jatkuu, on tärkeää, että pienet asunnot suunnitellaan siten, että niiden yhdistäminen jatkossa suuremmiksi kokonaisuuksiksi on myös mahdollista. Tällä pystytään takaamaan asuntojen käyttökelpoisuus siinäkin tapauksessa, että asumisen trendit muuttuvatkin vastakkaiseen suuntaan ja yksinasuvien osuus väestöstä alkaakin laskea. Pienten asuntokuntien määrällinen kasvu lisää asuntojen määrää, mutta sitä kasvattaa myös liikkuvuuden lisääntyminen. Liikkuvuus toteutuu lyhyellä aikavälillä päivittäisenä tai viikoittaisena liikkumisena asunnon, työn, harrastusten ja palveluiden välillä. Pendelöinti koti- ja työpaikkakunnan välillä on yleistynyt ja työpaikkamatkustamisen rinnalla osa ihmisistä asuu kahdella paikkakunnalla työn vuoksi. Myös loma-asuminen ja niin sanotut kakkosasunnot lisäävät sekä asuntojen määrää että ihmisten liikkuvuutta. Kesämökeillä vietetty aika on kasvanut neljänneksellä 70-luvulta ja muuttunut yhä enemmän ympärivuotiseksi (Juntto 2008, s. 96). Päivittäisen ja viikottaisen liikkumisen lisäksi liikkuvuuden lisääntyminen näkyy myös ihmisten muuttoina. Muuttajien mielessä siintävät yleensä parempi elämä, koulutus, työmahdollisuudet, parempitasoinen tai luonnonläheisempi asuminen tai yksinkertaisesti suurempi asunto. Ikääntyneiden keskuudessa taas palveluiden läheisyys ja tätä kautta omassa asunnossa mahdollisimman pitkään itsenäisesti pärjääminen ovat yleisiä muuttomotivaattoreita. Asuinpaikan sijaintia valittaessa moni joutuu pohtimaan rahan ja ajankäytön suhdetta. Osa muuttaa edullisemman asumisen perässä kauemmas. Asumisen hintaa arvioitaessa on kuitenkin huomioitava, että neliöhinnan lisäksi asumisen kustannukset koostuvat monista muistakin tekijöistä. Hajautuva yhdyskuntarakenne tarkoittaa monelle haasteita arjen ajankäytössä. Halvemman asumisen vastapainona aikaa saattaa kulua enemmmän työn, harrastusten ja palveluiden saavuttamiseen ja energian hinnan noustessa ratkaisu ei välttämättä ole enää taloudellisestikaan järkevä. Myös liikenteen päästöjen vähentämisen tavoitteet asettavat tällaisen ratkaisun kyseenalaiseen valoon. (Juntto 2008, s ) Teollistumisen ja palkkatyön myötä työnteko sekä asuminen ja vapaa-aika eriytyivät niin ajallisesti kuin tilallisesti. Nykyään näiden toimintojen lomittuminen ei ole mitenkään epätavallista, kun tiedonsiirron ja kommunikaation kehitys mahdollistaa paikasta riippumattoman työskentelyn esimerkiksi kotona. Teknologian kehityksen myötä myös erilaiset julkiset ja kaupalliset palvelut, koulutus ja viihde ovat muuttuneet kotoa saavutettaviksi. Tämä vähentää liikkumisen tarvetta, mutta asettaa uusia haasteita asunnolle ja sen suunnittelulle. Riippuen työn luon- 3

15 teesta työskentely kotona edellyttää joko pysyvää tai satunnaista ja tilapäistä tilaa, jonka järjestäminen ei aina välttämättä onnistu, jos asunnon tilaratkaisut ovat kovin joustamattomia. Katkonaisten perhe- ja asumisvaiheiden lisäksi ihmisten työurat saattaavat olla katkonaisempia kuin aiemmin. Työpaikka saattaa vaihtua usein ja erilaiset pätkätyöt ovat yleisiä. Tällöin myös ihmisten taloudelliset resurssit vaihtelevat ajassa ja tämä luo painetta asumisen joustavuudelle myös taloudellisesta näkökulmasta. Myös vapaa-ajan harrastuksille tulisi järjestää tiloja asumisen lomassa, toteaa Juntto (2008). Vapaa-ajan merkitys ihmisten elämässä on kasvanut 1990-luvulta. Vapaa-aikatutkimuksen (Tilastokeskus) mukaan vuonna 1990 puolet vastaajista piti vapaa-aikaa erittäin tärkeänä ja vuonna 2002 näiden henkilöiden osuus oli jo yli 60 prosenttia. Krokfors (2006, s. 35) arvelee, että edellä mainittu tiedonsiirron ja kommunikaation kehitys saattaa muuttaa kodin suhdetta välittömään ympäristöönsä ja ihmiset voivat viettää yhä enemmän aikaa kotona ja sen lähiympäristössä. Myös Juntto (2008) toteaa, että jos asunto ja sen lähiympäristö tarjoavat monipuoliset puitteet vapaa-ajalle, sisällön etsiminen kauempaa ei ole tarpeellista. Jotta ihmisten erilaistuviin tarpesiin pystyttäisiin vastaamaan, tulee asuntotuotannon olla monipuolista ja heterogeenistä, jolloin se palvelee erilaisia asukkaita. Monipuolinenkaan asuntojakauma periaatteella jokaiselle jotakin ei pitkällä aikavälillä tarjoa ratkaisua yhdyskuntarakenteen muutoksen synnyttämiin tarpeisiin, ellei se pysty mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin. Jos ihmiset eivät koe asuinympäristöään merkitykselliseksi ja ole tyytyväisiä asuinrakenteen laatuun on sen säilyminen hyvin vaikeaa. (Krokfors 2006, s. 66.) Hollantilainen arkkitehti ja arkkitehtuuriteoreetikko N.J. Habraken (1998) vertaa kaupunkirakennetta elävään organismiin: jos organismi ei kykene mukautumaan, se häviää. Siksi tarvitsemme joustavaa asumista, joka mukautuu ajan saatossa muuttuviin olosuhteisiin. Yhteiskunnalliset päätökset ja ihmisten valinnat ohjaavat yhdyskuntarakenteen muodostumista. Toisaalta ja tulevia tapahtumia on vaikea ennustaa ja ennustamisen sijaan täytyisi varautua muutokseen, toteavat Schneider ja Till (2007, s. 39). Jos muodostunut yhdyskuntarakenne osoittautuu tulevaisuudessa käyttökelvottomaksi, joudutaan samat rakentamisen investoinnit tekemään yhä uudelleen. Taloudellisesti saatika kestävän kehityksen kannalta ei tietenkään ole järkevää rakentaa asuntoja purettaviksi. Siksi asuntokannan täytyy joustaa tulevaisuuden tarpeisiin. Krokforsin (2006) mielestä yksi tärkein tilaan kohdistuva muutosvaatimus on sen joustavuus. Hän painottaa, ettei mikään tila voi olla olemassa vain jotain tiettyä ennalta määrättyä toimintoa varten ja siksi mitoituksen pitäisi mahdollistaa hyvin erilaiset toiminnot saman huonetilan sisällä. All buildings are predictions. All predictions are wrong. Steward Brand

16 1.2 Työn tavoite ja rajaus Jaettu tila tarkoittaa kahden tai useamman asuntokunnan kesken jaettua tilaa, joka on yhteinen, mutta jota ei välttämättä tarvitse käyttää yhteisesti tai samanaikaisesti. Termillä jaetut tilat pyritään vähentämään mielikuvaa yhteisestä ja tiukasti yhteisöllisestä asumisesta, vaikka jaetut tilat mahdollistavat myös tällaisen elämäntavan. Diplomityön tarkoituksena on tutkia jaettujen tilojen mahdollisuuksia joustavan asumisen ja asukkaan tilankäytön näkökulmasta kaupunkimaisen asumisen ympäristössä. Työssä pohtitaan keinoja, joilla tällaisia tiloja voidaan aktiivisesti hyödyntää suunnittelussa. Painopiste on kahden tai muutaman asunnon kesken jaetuissa tiloissa, mutta tarkoitus on käsitellä myös koko rakennuksen tai korttelin asukkaiden kesken jaettuja tiloja, jotta tiloista muodostuvan monipuolisen tilaverkoston ominaisuudet, mahdollisuudet ja hyödyt tulevat esiin. Jaettuja tiloja hyödyntävät yksityiset asunnot voivat tietenkin itsessään olla joustavia soveltaen erilaisia joustavan asumisen keinoja, mutta tässä työssä tutkitaan ensisijaisesti jaettujen tilojen mahdollistamaa asumisen joustavuutta. Tässä työssä ei oteta konkreettisella tai yksityiskohtaisella tasolla kantaa jaettujen tilojen ja yksityisten asuntojen välisten rakenteiden rakenneteknisiin vaatimuksiin tai tilojen hallintaoikeuden muuttumisen myötä seuraaviin taloteknisiin haasteisiin, vaikka niiden olemassaolo tiedostetaan ja ymmärretään. Myöskin tilojen erilaisten hallintamuotojen tarkempi tarkastelu jää tämän työn rajauksen ulkopuolelle. 1.3 Työn toteutus Alkusysäyksen tämä diplomityö sai RYM Oy:n Sisäympäristö-ohjelmaan liittyneellä TTY:n Arkkitehtuurin laitoksella järjestetyllä Joustavat asuinympäristöt -kurssilla. Työ tehdään TTY:n Asuntosuunnittelun oppituolissa, jonka tutkimusryhmä on vuosina osallistunut kyseisen ohjelman Käyttäjäkeskeinen sisäympäristö -tutkimustyöhön. Asuntosuunnittelun tutkimusryhmä on osa Halton Oy:n vetämää Käyttäjäkeskeinen sisäympäristö -työpakettia ja sen Non measureable and subjective conditions -osakokonaisuutta, jossa toimii lisäksi Työterveyslaitoksen tutkijoita sekä Aalto-yliopiston BES -tutkimusryhmä. Työssä on kaksi osaa, joista ensimmäinen on teoreettinen tutkielmaosuus. Sen taustalla on perehtyminen joustavaa asumista yleisesti käsittelevään kirjallisuuteen. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta voidaan eritellä melko laaja joustavan asumisen toteuttamisen keinovalikoima, johon jaetut tilat heijastuvat omalla tavallaan. Kirjallisuuteen pohjautuvan teoreettisen tarkastelun lisäksi jaettuja tiloja analysoidaan ja luokitellaan niiden erilaisten ominaisuuksien ja hyötynäkökohtien perusteella. Ominaisuuksia esitellään suunnitteilla tai olemassa olevien esimerkkikohteiden avulla. Toinen osa painottuu suunnitteluun. Teoriaosassa tehdyn luokittelun pohjalta muodostetaan jaettujen tilojen ominaisuuksien valikko, josta eri tekijöitä yhdistelemällä luodaan pohja konsepteille. Konseptin käytäntöön soveltamista havainnollistetaan esimerkkisuunnitelmien avulla. Suunnittelun painopiste on asuntotason suunnittelussa ja ihmisten tilankäytön tutkimisessa. Tästä ja sovellettavien konseptien määrästä johtuen suunnitelmat eivät ole täysivaltaisia todelliseen ympäristöön sijoittuvia rakennussuunnitelmia vaan kustakin suunnitelmasta esitetään tarvittava aineisto kokonaisidean ymmärtämiseksi. Joustavuus suhteessa aikaan tulee esiin muuttuvien asuntopohjien ja niitä asuttavien kuvitteellisten asukkaiden tarinoiden kautta. 5

17 1.4 Työn rakenne Toisessa luvussa käsitellään joustavaa asumista erilaisten teorioiden ja tutkimusten pohjalta ja pyritään vastaamaan kysymykseen, mitä joustava asuminen on ja millä keinoilla se on saavutettavissa. Jeremy Till ja Tatjana Schneider jakavat joustavuuden aikaansaamisen metodit kovaan ja pehmeään käyttöön (hard and soft use). Joustavuuteen syvennytään myös Jyrki Tarpion joustavan asuintilan logiikoihin keskittyvän tutkimuksen avulla sekä Karin Krokforsin kehittämän typologisen joustavuuden käsitteen kautta. Erilaisten teorioiden ja tutkimusten käsittelyn ohella jaettuja tiloja joustavan asumisen mahdollistajana peilataan teoreettisiin lähtökohtiin ja niiden muodostamaan viitekehykseen. Kolmas luku käsittelee jaettujen tilojen erilaisia ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia esimerkkikohteiden avulla. Tarkastelu keskittyy erilaisiin, luonteeltaan ja käyttömahdollisuuksiltaan eroaviin tilatyyppeihin, jaettujen tilojen sijoittumiseen yksityisiin tiloihin ja toisiinsa nähden, eri tilakombinaatioiden riippuvuussuhteisiin sekä jaettujen tilojen moniin eri mittakaavatasoihin. Lisäksi kolmannessa luvussa pohditaan minkälaisia hyötyjä jaetut tilat voivat parhaimmillaan tuottaa. Ensisijaiset hyödyt on tässä työssä nähtävissä joustavuuden näkökulmasta, mutta monia muitakin hyötyjä on mahdollista saavuttaa ekologisuuden, yksilön ja yhteiskunnan talouden sekä sosiaalisten aspektien puitteissa. Neljännessä luvussa teoriasta siirrytään lähemmäs käytännön suunnittelua. Teoriaosiossa käsitellyistä jaettuja tiloja kuvaavista erilaisista tekijöistä koostuvasta ominaisuuksien valikosta valitaan vuorollaan ominaisuuksia, joiden pohjalta muodostetaan erilaisia suunnittelukonsepteja. Jokaista konseptia voidaan soveltaa monin eri tavoin. Tässä työssä kunkin konseptin kohdalla esitetään yksi esimerkkisuunnitelma, jossa konseptin periaatteelliset ominaisuudet muotoutuvat todelliseksi tilalliseksi suunnitelmaksi. Koska joustavuus on aina suhteessa aikaan, kehitetään myös kuvitteellisia asukastarinoita, joilla konseptin ja suunnitelman toimivuutta testataan aikaperspektiivissä. Viimeisessä luvussa tehdään johtopäätöksiä työstä kokonaisuutena. Muodostettuja konsepteja ja niiden pohjalta laadittuja esimerkkisuunnitelmia arvioidaan niiden ominaispiirteiden sekä tietenkin joustavuuden toteutumisen näkökulmasta. Lisäksi pohditaan, millaisia jatkokehitysmahdollisuuksia kyseinen aihepiiri tarjoaa. 6

18 2 Joustavat asuinympäristöt 2.1 Mitä on joustava asuminen? Seuraavissa luvuissa käsitellään joustavan asumisen teoreettisia lähtökohtia eri tutkijoiden esille tuomien näkökohtien kautta. Tatjana Schneider ja Jeremy Till ovat tutkineet joustavaa asumista hyvin laaja-alaisesti ja löytäneet useita konkreettisia keinoja, joilla joustavaa asumista voidaan toteuttaa. Arkkitehti Jyrki Tarpio on tutkinut joustavia asuntoja erilaisten tilalogiikoiden näkökulmasta. Seuraavissa luvuissa tutustutaan myös arkkitehti Karin Krokforsin luomaan typologisen joustavuuden käsitteeseen ja joustavuuden saavuttamisen edellytyksiin. Teoksessaan Aika asuntoarkkitehtuurissa Krokfors käsittelee typologista joustavuutta pientalojen kontekstissa, mutta samoja lähtökohtia ja periaatteita voidaan soveltaa myös esimerkiksi kerrostaloihin tai muihin kaupunkimaisen asumisen talotyyppeihin. Vaikka kukin tutkija on lähestynyt asiaa omasta näkökulmastaan, on esiteltävissä teorioissa ja näkemyksissä paljon yhtymäkohtia ja yhtäläisyyksiä. Joustavuudella asuntorakentamisessa tarkoitetaan yleensä asunnon muunneltavuutta, mutta se on huomattavasti laajempi käsite. Asuintila voi olla asuttavuuden kannalta joustava, vaikka sitä ei muunneltaisikaan. Karin Krokfors

19 2.1.1 Soft & Hard Joustava asuminen tarkoittaa asuntoja, jotka pystyvät vastaamaan niin sosiaalisesti kuin teknisestikin muuttuviin tarpeisiin (need) ja elämisen malleihin (pattern). Näin asian määrittelevät joustavaa asumista tutkineet Tatjana Schneider ja Jeremy Till (2007). Muuttuvat tarpeet voivat olla asukkaiden henkilökohtaisia tarpeita, kuten esimerkiksi kasvava tai pienenevä perhekoko. Tarpeet voivat kummuta myös hyvin käytännönläheisistä seikoista, kuten ikääntymisen aiheuttamista haasteista tai talotekniikan päivitykseen liittyvistä muutospaineista. Muuttuvat elämisen mallit voivat olla väestörakenteellisia sekä talouteen ja ympäristökysymyksiin sidottuja. Schneider ja Till (2007) toteavat, että heidän määritelmänsä on hyvin lavea, ja se pitää sisällään sekä rakennusaikaisen joustavuuden, että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet omaan asuntoonsa sen elinkaaren aikana. Schneider ja Till (2007) jakavat joustavan asumisen tyypit kahteen kategoriaan: mukautuvaan (adaptable) ja joustavaan (flexible). Mukautuvat asunnot mahdollistavat erilaiset käyttötavat saman tilaratkaisun puitteissa. Toisin sanoen tiloja ei muuteta, vaan ainoastaan tiloissa tapahtuva toiminta muuttuu ajan kuluessa, jolloin voidaan puhua sosiaalisesta joustavuudesta. Mukautuvia asuntoja kuvaa eräänlainen määrittelemättömyys ja tilojen polyvalenssi eli monikäyttöisyys, Schneider ja Till (2007) toteavat. Joustavat asunnot taas mahdollistavat erilaisia tilajärjestelyitä ja muutoksia tilakonfiguraatioihin. Muutosten keskiössä ovat erilaiset tekniset ratkaisut ja sosiaalisen joustavuuden sijaan muunneltavia asuntoja kuvaa fyysinen joustavuus eli tiloja muutetaan asukkaiden tarpeiden muuttuessa. Tilaratkaisujen määrittelyssä Schneider ja Till (2007) siis puhuvat mukautuvista ja joustavista asunnoista. Tilojen käyttöä ja eri toimijoiden roolia määriteltäessä he käyttävät termejä pehmeä (soft) ja kova (hard) (kuva 1). Pehmeä tarkoittaa sitä, että asunto mukautuu käyttäjänsä tarpeisiin. Käyttäjän rooli on suuri ja suunnittelija vaikuttaa ennemminkin taustalla. Suunnittelijan tehtävänä on luoda erilaisia tarjoumia, joita asukas voi hyödyntää tarpeidensa mukaan. Tällainen lähestymistapa sallii tietynlaisen määrittelemättömyyden, mutta vaatii yleensä melko paljon tilaa, jotta tilat joustavat monenlaiselle käytölle. Kova puolestaan viittaa siihen, että suunnittelija on merkittävässä roolissa asunnon käytön kannalta. Hän määrittää ennalta tilat ja elementit, jotka sanelevat melko tarkkaan tilojen tulevat käyttötavat. Kova lähestymistapa pitää usein sisällään myös erilaisia mekanismeja, joilla käyttäjä operoi asunnossaan. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset liuku- ja siirtoseinät, pois näkyvistä taitettavat kalusteet sekä muut joustavuutta silmällä pitäen varta vasten kehitetyt tekniset ratkaisut. SOFT määrittelemättömyys käyttäjän rooli suuri, suunnittelija taustalla asunto mukautuu käyttäjän tarpeisiin vaatii yleensä paljon tilaa HARD mahdolliset (erilaiset) käyttötavat ennalta määritelty suunnittelijan rooli suuri, määrittää miten tiloja käytetään mekanismit (liuku/siirtoseinät...) joilla asukas operoi asuntoaan vaatii yleensä erityisiä teknisiä ratkaisuja Kuva 1. Joustava asuminen: tilojen käyttö ja eri toimijoiden rooli. 8

20 JOUSTAVAN ASUMISEN KEINOT Sisäisten kulkureittien organisoinnin lisäksi Schneider ja Till (2007) painottavat kulkureittien mitoituksen tärkeyttä joustavuuden kannalta. He esittävätkin myös yleisellä tasolla, että tilan määrän ja joustavuuden määrän välillä on suora yhteys, ja tämä pätee myös liikkumisreitteihin. Minimimitoimäärittelemätön rakennus määrittelemättömät huoneet asuntojen yhdistäminen ja jakaminen sisäiset ja ulkoiset reitit jaetut huoneet raakatila tilojen ja reittien väljä mitoitus slack space liikuteltavat elementit monireittisyys ja läpäisevät reitit Kuva 2. Joustavan asumisen keinovalikoima Kirjassaan Flexible Housing Schneider ja Till (2007) listaavat useita konkreettisia keinoja (kuva 2), joilla asumisen joustavuus voidaan saavuttaa. Teos tarjoaa eräänlaisen ideapankin suunnittelijoiden käyttöön. Schneider ja Till (2007) eivät korosta mitään keinoa ylitse muiden, vaan he toteavat, että erilaiset keinot soveltuvat erilaisten tavoitteiden saavuttamiseen ja erilaisiin suunnittelutilanteisiin. Yksi tapa tuottaa joustavuutta on määrittelemätön rakennus (indeterminate building) eli rakennus, jonka tilojen käyttötarkoitusta ei ole ennalta määritelty (Schneider ja Till 2007). Määrittelemättömyys voi toteutua hyvin monella tasolla aina kokonaisesta rakennuksesta yksittäisten huonetilojen määrittelemättömään käyttötapaan. Määrittelemätön rakennus voi mukautua täysin erilaisiin toimintoihin saman rakenteen puitteissa, eli tällainen rakennus voi toimia yhtenä hetkenä asuinrakennuksena ja toisena hetkenä toimistotalona. Tällaisia muutoksia on yleensä tehty juuri toiseen suuntaan, eli toimistorakennuksia on muutettu asuinkäyttöön, mutta on täysin relevanttia pohtia muuntumista myös toisin päin. Määrittelemättömän rakennuksen lisäksi määrittelemättömyys voi koskea huonetiloja. Schneider ja Till (2007) toteavat, että huoneiden nimeäminen on johtanut suoraan tiloissa tapahtuvan toiminnan kontrolloimiseen. On tehty olettamuksia tavanomaisista asunnon käyttötavoista ja erityisesti siitä, miten jotain tiettyä tilaa tullaan käyttämään. Näin on luotu tiukkoja tilastandardeja, jotka rajoittavat joustavuutta. Määrittelemättömät keskenään samankaltaiset huonetilat jättävät enemmän tulkinnanvaraa asukkaille, kun he voivat itse päättää, miten tiloja käytetään. Tilojen määrittelemättömyyden lisäksi niiden joustava käyttö edellyttää moneen käyttötarkoitukseen soveltuvia reittejä. Usein huoneisiin kuljetaan jonkin keskeistilan kautta, jolloin mikään huone ei muodostu läpikulkutilaksi vaan kaikki tilat vapautuvat joustavalle käytölle. Tällaiset määrittelemättömistä huonetiloista ja järkevästi suunnitelluista reiteistä koostuvat asunnot pystyvät mukautumaan myös useamman erilaisen käyttäjäryhmän tarpeisiin: kolmen huoneen asunto voi toimia perheasuntona, mutta se voi olla koti myös kolmelle itsenäiselle aikuiselle, jotka jakavat asunnon muita tiloja. 9

21 tusta väljempi käytävätila mahdollistaa esimerkiksi erilaisia säilytysmahdollisuuksia ja tarpeeksi väljä tila voi toimia vaikka työtilana tai lasten leikkitilana. Liikkumistila ei välttämättä aina ole käytävä, vaan liikkuminen voi tapahtua erilaisten laajempien hallitilojen kautta ja ne palvelevat liikkumisen lisäksi monikäyttöisinä toiminnan tiloina. Myös asunnon ulkoisilla reiteillä on suuri vaikutus asunnon ja koko rakennuksen joustavuuteen. Kerrostaloissa porrashuoneen suunnittelu vaikuttaa suoraan siihen, voidaanko esimerkiksi suuria asuntoja jakaa myöhemmin pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja järjestää näille sisäänkäynnit järkevällä tavalla. Myös porrashuoneiden ja luhtikäytävien mitoitus vaikuttaa niiden joustavaan käyttöön. Tällaisten liikennetilojen koko pyritään aina minimoimaan tehokkuuden nimissä, mutta pienikin löyhennys kulkureittien mitoitukseen avaa niille aivan uudenlaisia käyttötarkoituksia, ja asukkaat voivat laajentaa elinpiiriään myös näihin tiloihin. Schneider ja Till (2007) puhuvat myös tiloja läpäisevistä reiteistä, jotka heidän mukaansa poistavat tilojen välistä hierarkiaa ja huoneiden luokittelua. Tiloihin voidaan kulkea useaa eri reittiä ja asukas itse määrittää, miten tiloissa kuljetaan ja miten niitä käytetään. Yksinkertaisimmillaan läpäisevät reitit voivat olla huoneita yhdistäviä ovia, jolloin muodostuu huoneita yhdistämällä ja taas ovia sulkemalla erottamalla erilaisia laajempia tai suppeampia tilakokonaisuuksia kuhunkin käyttötarkoitukseen soveltuvaksi. Eräs joustavuuden aikaansaamiseen sovellettava keino, jonka Schneider ja Till (2007) mainitsevat, on raakatila, joka ei ole täysin valmis vaan viimeistelemätön. Se on eräänlainen ranka tai kehikko (frame), johon he luokittelevat kuuluvaksi rakennuksen rungon, julkisivun, tekniikan sekä sisäänkäynnit ja reitit. Näiden kiinteiden osien sisään jäävä avoin ja neutraali tila on asukkaan vapaasti muokattavissa ja jaettavissa. Sekä suunnittelija että asukkaat ovat tärkeässä roolissa lopputuloksen kannalta. Asukkaalle tarjottu raakatila ei ole umpimähkäinen ja sattumanvarainen ratkaisu. Jotta tällainen tila olisi toimiva ja tarjoaisi joustavia mahdollisuuksia, tulee kiinteät osat eli kehikon osat ja tilan mittasuhteet suunnitella huolella. Yleensä muodostetun raakatilan toimivuutta testataan vaihtoehtoisten pohjaratkaisujen avulla. Asunnon elinkaaren aikana sisätiloja voidaan muuttaa yhä uudelleen jakamalla huoneita eri tavoin alkuperäisen kehikon säilyessä muuttumattomana. Myös mahdollisuus erilaisten lisäysten tekemiseen tuottaa joustavaa asumista. Asunto voi kasvaa joko horisontaalisesti tai vertikaalisti siihen lisäyksiä tekemällä. Tiloja, jotka on varattu asunnon myöhemmälle laajenemiselle, Schneider ja Till (2007) kutsuvat nimellä slack space. Ne voivat olla erilaisia ulkotiloja, jotka on mahdollista rakentaa sisätiloiksi tai asunto voi kasvaa sisäänpäin, jolloin esimerkiksi korkeaa tilaa jaetaan kerroksiksi. Joustavuutta voidaan saavuttaa myös yhdistämällä asuntoja suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja taas jakamalla pienempiin osiin. Jotta jakaminen ja yhdistäminen olisi mielekästä, on suunnittelussa kiinnitettävä huomiota sekä asuntojen olemassa olevien että tulevien sisäisten ja ulkoisten reittien järjestämiseen, Schneider ja Till (2007) korostavat. Jaettavat asunnot voivat toimia täysin itsenäisinä kokonaisuuksina tai vaihtoehtoisesti asunnoista voidaan erottaa sivuasuntoja, jotka ovat osin yhteydessä alkuperäiseen asuntoon tai muilla tavoin riippuvaisia siitä. Asuntojakauman muuttamisella on sekä rakentamisvaiheessa että asuntojen elinkaaren aikana suuri potentiaali niin yksityisellä kuin sosiaalisen asuntotuotannon sektorilla, kun kysyntään voidaan vastata oikeanlaisella tarjonnalla. Schneider ja Till (2007) mainitsevat yhtenä joustavan asumisen keinona myös jaetut huoneet (shared room) tai kytköhuoneet, jota termin alkuperäinen 10

22 saksalainen nimi (schaltzimmer) tarkoittaa. Nämä ovat asuntojen välisiä huoneita, jotka voidaan liittää jompaan kumpaan ympäröivistä asunnoista. Kehittyneimmillään tällaisen huoneen yhteydessä on myös kylpyhuone ja mahdollisuus pieneen keittiöön, jolloin tila voi toimia myös itsenäisesti edellyttäen, että siihen on oma sisäänkäyntinsä. Jaettujen huoneiden avulla asukkaat pystyvät muokkaamaan asuntoaan kulloistenkin tarpeidensa mukaiseksi liittämällä ja luovuttamalla kytköhuoneita. Erilaiset liikuteltavat elementit ovat hyvin yleinen ilmentymä 1900-luvulla rakennetuissa joustavan asumisen kohteissa, toteavat Schneider ja Till (2007). Liukuvien, taitettavien ja siirreltävien seinien avulla tiloja voidaan jakaa pienempiin osiin, tai pitää tila yhtenä avoimena suurtilana. Tilojen jakaminen voi olla lyhytaikaista tai pysyvää. Myös tilojen välisiä reittejä voidaan muokata erilaisten liikuteltavien osien avulla. Kun tilaa on niukasti, erilaisilla taitettavilla ja integroiduilla kalusteilla, kuten sängyillä, voidaan aikaansaada joustavuutta. Tällaiset ratkaisut tähtäävät yleensä lyhytaikaiseen joustavuuteen: päivällä tilaa käytetään esimerkiksi oleskeluun ja yöksi sänky taitetaan auki, jolloin sama tila muuntuu makuutilaksi. 11

23 2.1.2 Joustavan asuintilan logiikoista Arkkitehti ja tutkija Jyrki Tarpio on tutkinut joustavaa asumista erilaisten tilalogiikoiden eli tilan organisoinnin periaatteiden kautta. Tarpio (2013a) määrittelee tilan joustavuuden tilan kyvyksi mukautua erilaisiin käyttöihin. Joustavuus voi toteutua joko monikäyttöisyyden tai muunneltavuuden kautta (kuva 3). Jako on hyvin samanlainen, kuin mitä Schneider ja Till (2007) ovat esittäneet. Monikäyttöiset tilat soveltuvat moneen käyttöön sellaisenaan, kun taas muunneltavia tiloja sovitetaan muuttuviin käytäntöihin rakenteellisten ja taloteknisten muutosten avulla. Vaikka joissakin asunnoissa sovelletaan selvästi vain yhtä joustavan asumisen tilalogiikkaa, ovat myös erilaisten logiikoiden kombinaatiot mahdollisia, Tarpio (2013c) esittää. JOUSTAVUUS tilan kyky mukautua erilaisiin käyttöihin MONIKÄYTTÖISYYS tilat eivät muutu mahdollistaa monenlaisen käytön MUUNNELTAVUUS tiloja muutetaan rakenteellisesti/taloteknisesti muuttuvan käytön mukaan avotilalogiikka monireittilogiikka halli ja huoneet -logiikka muuntoaluelogiikka moduulistruktuurilogiikka ytimestä kasvamisen logiikka kytköhuonelogiikka Kuva 3. Joustavan asuintilan logiikat Monikäyttöisten asuntojen logiikoista avotilalogiikassa asuntoja ei jaeta huoneiksi, vaan ne toteutetaan yhtenä suurena tilana tai suurhuoneena, josta voidaan esimerkiksi kalusteiden avulla rajata erilaisia ja -luonteisia paikkoja ja tiloja kutakin käyttötarkoitusta varten. Tällöin muutokset ovat helposti ja nopeasti tehtäviä ja tila joustaa hyvin monenlaiseen käyttöön. Suurtilaa voidaan jäsentää kalustuksen lisäksi myös tilan pohja- ja leikkausmuotoa varioimalla. Pohjassa erilaiset syvennykset ja ulokkeet sekä leikkausmuodossa erikorkuiset tilat jäsentävät suurtilaan erilaisia paikkoja, jotka ovat luontevia erilaisille toiminnoille. Monireittilogiikkaan perustuva joustavuus toteutuu huonesarjoina, joissa huoneisiin johtaa kaksi tai useampia reittejä. Tässä logiikassa on selvä yhteneväisyys tiloja läpäiseviin reittieihin, jotka Schneider ja Till (2007) mainitsevat. Tarpio (2013b) puhuu läpikulkuvaihtelevista huoneista, joissa voidaan eri tilanteissa hyödyntää eri reittejä. Näin tietyt ennalta määrätyt kulkureitit eivät lukitse tilojen käyttötarkoitusta, vaan tiloja voidaan hyödyntää monenlaisia käyttötarkoituksia silmällä pitäen. Kun jokin reitti ei ole käytössä, voidaan kyseinen reitti sulkea ovella. Monireittisyyden toteutuminen on yksinkertaisimmillaan mahdollista tiloja limittämällä, jolloin saadaan reittejä tilasta toiseen ilman, että tarvitsee kulkea jonkin toisen tilan kautta. Tilojen limittämisen lisäksi erilaiset väliköt lisäävät reittimahdollisuuksia. Kuten monireittilogiikka, myös halli ja huoneet -logiikka pohjautuu asunnon sisäisen liikenteen järjestämiseen. Poiketen monireittilogiikan käyttötarkoituksen mukaan vaihtuvista reiteistä, asun- 12

24 non sisäinen liikenne keskitetään yhteen huoneeseen (halliin), josta kuljetaan muihin huoneisiin. Tällöin muiden huoneiden käyttötarkoitusta ei ennalta määrätä niiden kautta tapahtuvan läpikulun kautta, vaan ne ovat monikäyttöisiä sillä edellytyksellä, että niiden mitoitus ja muoto mahdollistavat monipuoliset toiminnot. Muuntoaluelogiikka perustuu asuntoihin, joissa asunnon kiinteinä pidetyt osat, kuten asuntoa rajaavat seinät, keittiö ja märkätilat, rakennetaan valmiiksi, mutta muu tila jää avoimeksi ja asukas voi jakaa sen huoneiksi haluamallaan tavalla. Muuntoaluelogiikka muistuttaa hyvin paljon raakatilaa (Schneider ja Till 2007), mutta Tarpio (2013c) nimittää tätä asukkaan vapaasti muokattavaa rajattua tilaa muuntoalueeksi. Siirrettävillä väliseinärakenteilla asumisen aikainen tilojen muokkaus on helppoa. Tällaisten rakennusmenetelmien käytön haasteena on niiden vanhentuminen ja kyseisen tuotteen valmistuksen lopettaminen, jolloin uusia osia on vaikea saada. Varta vasten kehitettyjen järjestelmien sijaan muuntoaluetta voidaan rajata myös aivan tavallisilla väliseinärakenteilla, mutta se vaatii asukkaalta enemmän vaivannäköä. Moduulistrukstuurilogiikka perustuu ideaalitilanteessa hyvin avoimeen pilari-laatta -tyyppiseen rakennusrunkoon, josta muodostetaan erilaisia asuntoja rajaamalla erikokoisia ja -muotoisia alueita. Sen jälkeen asunto voidaan jakaa monin tavoin huoneiksi, aivan kuten muuntoaluelogiikan tapauksessa. Rakennus voidaan uudistaa poistamalla seinät, jolloin jäljelle jää runko, joka voidaan taas uudelleen jakaa asunnoiksi ja huoneiksi. Moduulistruktuurilogiikassa on samoja piirteitä, joita Schneider ja Till (2007) liittävät määrittelemättömän rakennuksen käsitteeseen. Ytimestä kasvamisen logiikkaa sovelletaan rakentamalla asunnolle ensin vain ydinosa eli kaikkein välttämättömimmät tilat. Myöhemmin esimerkiksi asukkaiden taloudellisten resurssien lisääntyessä ydinosaa laajennetaan joko laajenemisalueen tai laajentumiseen soveltuvan tilan avulla. Tällainen laajenemisalue tai -tila on periaatteiltaan hyvin samanlainen kuin Schneiderin ja Tillin (2007) määrittelemä slack space. Näin ollen asunto toteutuu vaiheittain ja vähitellen vastaamaan asukkaidensa tarpeita. Asunto voi mukautua asukkaiden käyttöön sopivaksi myös siihen liitettävän huoneen tai huoneiden avulla. Tarpio (2013c) nimittää tällaisia asuntoon liitettäviä huoneita kytköhuoneiksi. Kytköhuonelogiikan mukaan asunnot voivat kasvaa niihin lisättävillä kytköhuoneilla ja pienentyä luovuttamalla kytköhuoneita. Kytköhuonelogiikka vastaa jaettuja huoneita, joista Schneider ja Till (2007) puhuvat. Liittämällä kytköhuoneita eri tavoin eri asuntoihin, voidaan saavuttaa suuri joukko erilaisia asuntojen variaatioita. Kytköhuoneet voivat olla myös itsenäisiä, jolloin ne voidaan erottaa asunnoista omiksi yksiköikseen. Peräkytköhuoneet taas sijaitsevat siten, että niiden käyttö on mahdollista vain niitä ympäröivien asuntojen kautta. 13

25 2.1.3 Typologinen joustavuus Rakennuksen tilallisten ominaisuuksien tulee sallia asukkaan omaehtoisista muuttuvista tarpeista lähtevä asuminen ilman, että asuntoon joudutaan tekemään suuria muutoksia tarpeiden vaihdellessa. Näin Krokfors (2006, s. 22) määrittelee typologisen joustavuuden käsitteen. Typologisen joustavuuden toteutumisen edellytyksenä Krokfors (2006) pitää riittävää huonetilojen kokoa ja niiden kytkemistä toisiinsa sekä asunnon ulkotiloihin järkevästi ja tarkkaan harkiten. Huonetilan koon hän näkee korreloivan tilan joustavuuden kanssa aivan kuten Schneider ja Till (2007). Asunnon tulisi koostua erilaisista ja erilläänkin toimivista tilayksiköistä, joita yhdistelemällä ja erottamalla voidaan luoda asuntoja erilaisiin tarpeisiin siten, että tilantarve ja ihmisten elämäntilanne kohtaavat. Typologinen joustavuus käsittelee jokaista yksikköä omana kokonaisuutenaan, osana suurempaa rakennetta ja näin ollen ulottaa joustavuuden tarkastelun laajemmalle kuin vain yhden asunnon sisäiseen joustavuuteen, Krokfors (2006) määrittelee. Samalla hän korostaa, että typologisessa tarkastelussa tulisi huomioida asunnon säilyminen selkeänä kokonaisuutena, vaikka se koostuisikin useasta tilayksiköstä. Liian teknokraattista ja rationaalista lähestymistapaa, jossa nähdään pelkät yksiköt ilman kokonaisuutta, Krokfors (2006, s. 101) pitää vieraana. Krokfors (2006) määrittelee neljä erilaista tilatyyppiä, jotka ovat typologisen joustavuden lähtökohtana (kuva 4). Tilatyypit yhtenevät osittain edellisissä luvuissa esitettyjen joustavan asumisen keinojen ja tilalogiikoiden kanssa. Huonetilatyyppi perustuu monikäyttöisiin huoneisiin, jotka kytketään toisiinsa välittävän tilan kautta. Tällöin tiloihin ei muodostu läpikulkurasitetta ja ne voivat toimia itsenäisesti. Monikäyttöisten huoneiden toimivuuden edellytyksenä on riittävä huonekoko. Jaettavan suurtilan tyypissä ajatuksena on joustava avoin tila, jota voidaan tarpeen mukaan jakaa erilaisiksi ja eri kokoisiksi huonetiloiksi kevyiden rakenteiden avulla. Yleensä varteenotettavien vaihtoehtojen määrä jää muutamaan, sillä tilaratkaisuja rajaavat erilaiset reunaehdot, kuten julkisivuaukotus, asunnon sisäänkäyntien sijainti samoin kuin asunnon sisäisen liikenteen järjestäminen sekä vesikalusteiden sijoittelu. Yksi keino joustavuuden aikaansaamiseksi on eriyttää erityyppiset tilat omiksi kokonaisuuksikseen. Tietynlaisia rakenteellisia ratkaisuja vaativat tilat sijoitetaan siis toistensa läheisyyteen. Nämä tilat yhdistetään asunnon muihin tiloihin liikenteellisesti siten, että muiden huonetilojen käyttö jää mahdollisimman joustavaksi. Viimeinen tilatyyppi on kasvava ja supistuva tila. Tällainen tilatyyppi mahdollistaa lisätilan rakentamisen asuinrakenteen sisällä, joko asuinrakennusta laajentamalla tai ottamalla käyttöön asunnon puolilämpimiä tiloja tai ulkotiloja. Vastaavasti asunnosta on mahdollista erottaa tiloja omiksi kokonaisuuksikseen myös muuhun kuin asuinkäyttöön. TYPOLOGINEN JOUSTAVUUS tilasuunnittelu, joka sellaisenaan mahdollistaa ennakkoon määrittelemättömän käytön EDELLYTYKSET riittävä huonekoko tilojen järkevä kytkeminen toisiinsa ja ulkotiloihin asunto koostuu tilayksiköistä, joita voidaan yhdistää ja erottaa itsenäisiksi kokonaisuuksiksi TILATYYPIT huonetilatyyppi jaettava suurtila erityyppisten tilojen eriyttämien kasvava ja supistuva tila Kuva 4. Typologisen joustavuuden edellytykset ja sen lähtökohtana olevat tilatyypit. 14

26 Joustavuus on aina sidoksissa aikaan, mutta kahden edellä käsitellyn teorian rinnalla Krokfors on ainut, joka määrittelee selkeästi joustavuuden eri muotoja suhteessa aikaan. Hän jakaa eri aikaväleillä tapahtuvan joustavuuden kolmeen eri joustavuuden muotoon (kuva 5). Niistä ensimmäinen on kaikkein lyhimmällä aikavälillä eli vuorokauden sisällä tapahtuvaa muuntelua. Yleensä kyse on tilojen käyttötarkoituksen muuttumisesta toiseksi. Esimerkkinä Krokfors mainitsee perinteisen japanilaisen asuintalon, jossa samoja tiloja käytetään päivisin oleskeluun ja ruokailuun ja yöksi samat tilat muuntuvat makuutiloiksi. Seuraava joustavuuden muoto on elämänkaariasunto, joka pystyy joustamaan ihmisten elämänkaaren aikana muuttuviin tilatarpeisiin. Kyseessä on laajeneva ja supistuva asunto, jota voidaan tarpeen vaatiessa laajentaa joko rakentamalla lisäyksiä tai laajenemalla olemassa oleviin tiloihin. Myöhemmin asunnosta voidaan erottaa itsenäisiä osia asuin- tai täysin muuhun käyttöön joko vuokrattavaksi tai myytäväksi. Verrattuna vuorokauden aikaiseen muunneltavuuteen, elämänkaariasunnossa huonetilojen ohella oleellista on tilojen kytkeytyminen toisiinsa, liikenteelliset järjestelyt ja sisäänkäyntien sijainnit. Kaikkein pisimmän aikavälin joustavuudessa kyse on ennen kaikkea asuinrakenteen säilymisestä ja sitä on kaikkein vaikein määrittää, Krokfors (2006, s. 70) toteaa. Asuinrakenteen säilymisen kannalta myös ympäröivän alue- ja kaupunkirakenteen merkitys korostuu niin toimintaan kuin arkkitehtuuriin liittyvien tekijöiden osalta. AIKA VUOROKAUDEN SISÄLLÄ TAPAHTUVA MUUNTELU tilojen käyttötarkoituksen muutos ELÄMÄNKAARI- ASUNTO laajeneva ja supistuva asunto ASUINRAKENTEEN SÄILYMINEN toimintaan ja arkkitehtuuriin liittyvät tekijät kaupunkirakenteen kontekstissa Kuva 5. Joustavuuden muodot suhteessa aikaan. 15

27 2.2 Joustavuutta jaetuilla tiloilla Jaettujen tilojen sisältämää potentiaalia ja niiden tarjoamia monipuolisia mahdollisuuksia ei ole noteerattu kovin laaja-alaisesti alan tutkimuksessa tai suunnittelukentällä. Asumisen jaettuja tiloja on tähän mennessä hyödynnetty lähinnä erityisasumisen puitteissa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Useimmat esimerkit ovat löytyneet joko opiskelijataloista tai iäkkäiden tai muiden erityisryhmien ryhmäasumisen parista. Myös yhteisöllisissä asuinkohteissa on runsaasti jaettuja tiloja, mutta suurimmassa osassa tilojen käyttöön sisältyy yhteisöllisyyden aspekti tai jopa velvoite, jolloin tiloja käytetään yhteisesti eikä välttämättä rinnakkain kukin asukas vuorollaan. Anttinen et al. (2007) pohtivat, että ainoastaan asukkaiden keskinäisen kanssakäymisen tiloina nähtäviä yhteisiloja käyttökelpoisempaa olisi ajatella yhteistiloja asunnon laajenemismahdollisuuksina ja suuremmalle käyttäjäryhmälle avautuvina tiloina. Asunnon väliaikaisten laajenemismahdollisuuksien lisäksi jaettuja tiloja voidaan hyödyntää myös asuntoon liitettävinä osina, jotka voidaan luovuttaa takaisin jaettuun käyttöön, kun kyseistä tilaa ei enää tarvita. Myös vierekkäisten asuntojen yhdistäminen niiden jakaman tilan kautta tuo lisää vaihtoehtoja asumisen ja asuntokannan joustavuuteen. Tässä kohtaa Krokforsin (2006) ajatus itsenäisestikin toimivista tilayksiköistä muodostuvista asunnoista tuntuu hyvin käyttökelpoiselta. Joustavan asumi- sen tutkiminen on pääasiassa keskittynyt ihmisten yksityisten asuntojen sisäiseen joustavuuteen, eikä tilojen jakamisen mahdollisuutta ole konkreettisesti nostettu esiin missään edellä käsitellyistä tutkimuksista. Mahdollisuuksia on kuitenkin paljon, ja siksi jaetut tilat joustavuuden mahdollistajana on hyvin käyttökelpoinen ja tarkastelun arvoinen vaihtoehto. Teoreettisesti lähimpänä muutaman asunnon kesken jaettua tilaa on jaettu huone, jonka Schneider ja Till (2007) esittävät. Nimestä huolimatta heidän määritelmässään huone liitetään aina johonkin ympäröivistä asunnoista, eikä sitä käytetä samanaikaisesti tai rinnakkain. Myös Tarpion (2013c) kytköhuonelogiikka, jossa kytköhuoneet rajautuvat ympäröiviin asuntoihin, sivuuttaa tilan jakamisen mahdollisuuden. Kytköhuoneista poiketen jaettu tila voi olla kaikkien sitä ympäröivien asuntojen käytössä, vaikka asukkaat käyttäisivätkin tilaa rinnakkain. Tilojen jakamisen mahdollisuutta ei ole juurikaan nähty osana joustavuuteen tähtäävän asumisen keinovalikoimaa. Kuten edellä todettiin, ainoastaan yksittäiset ympäröiviin asuntoihin liitettävät asuntojen väliset huoneet on nostettu esiin. Jaetut tilat voivat olla mittakaavatasoiltaan kuitenkin paljon monipuolisempia, esimerkiksi yhden asuinkerroksen tai kokonaisen korttelin asukkaiden keskenään jakamia tiloja, jol- 16

28 loin suuremman käyttäjäkunnan seurauksena tilojen valikoiman ja täten niissä tapahtuvan toiminnan diversiteetti voi olla entistä laajempi. Tällaisia laajemman mittakaavatason jaettuja tiloja ja niiden tuomia joustavuuden mahdollisuuksia ei ole tutkimuksissa huomioitu lainkaan. Tarpio (2013a) luokittelee kytköhuonelogiikan muunneltavuuden kategoriaan, mikä tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että rakenteellisia ja taloteknisiä muutoksia tarvitaan joustavuuden saavuttamiseksi. Jaettujen tilojen tapauksessa tavoitteena kuitenkin on, että joustavuus on sisäänrakennettua ja yhtenä lähtökohtana on ollut juuri monimutkaisten teknisten rakennusjärjestelmien välttäminen. Tarkoitus on siis toteuttaa tilat siten, että rakenteellisia tai teknisiä muutoksia ei jouduta tekemään. Tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisiin muuttuviin käyttötarkoituksiin varaudutaan jo etukäteen esimerkiksi varustamalla tietyt tilat usealla kulkureitillä ja ovella, jolloin niitä voidaan yhdistellä ympäröiviin asuntoihin ja toisaalta myös erottaa omiksi kokonaisuuksikseen. Tältä osin jaetut tilat soveltavat myös Tarpion monireittilogiikkaa, vaikka tämä ei välttämättä toteudu yhden asunnon vaan suuremman asuntojen muodostaman kokonaisuuden sisällä. Sisäisten reittien lisäksi ulkoiset reitit vaikuttavat oleellisesti jaettujen tilojen käyttöön ja joustomahdollisuuksiin. Jotta jaettuja tiloja pystytään hyödyntämään monipuolisesti eli sekä tiloissa tapahtuvaa toimintaa ja käyttäjäryhmää voidaan varioida ajan kuluessa, on erilaiset ulkoiset reitit ja niille varattu tila suunniteltava huolella. Asuntoja jaettujen tilojen kautta yhdistettäessä voidaan puhua myös Tarpion (2013c) ytimestä kasvamisen logiikasta. Myös Schneider ja Till (2007) mainitsevat asuntojen yhdistämisen ja erottamisen yhtenä joustavan asumisen keinona ja Krokforsin (2006) typologisen joustavuuden yksi johtoajatus on laajeneva ja supistuva asunto, jossa asukkaiden elämäntilanteet ja tilantarpeet kohtaavat. Käyttäjän ja suunnittelijan roolin suhdetta määriteltäessä jaetut tilat eivät suoraan noudata pehmeän tai kovan käytön määritelmää, jonka Schneider ja Till (2007) esittävät. Sen sijaan tilojen suunnittelu ja käyttö käsittävät ominaisuuksia molemmista. Jaettuja tiloja ympäröivät yksityiset asunnot voivat tietenkin itsessäänkin olla joustavia ja niiden suunnittelussa voidaan soveltaa erilaisia joustavan asumisen tilalogiikoita. Yksityisten asuntojen joustavuuden tutkiminen itsessään ei kuitenkaan kuulu tämän työn keskiöön, vaan joustavuutta tutkitaan ensisijaisesti jaettujen tilojen tuottamien mahdollisuuksien kautta. 17

29 3 Jaetut tilat 3.1 Ominaisuudet Jotta jaetut tilat tuottaisivat joustavuutta käyttäjilleen, on niiden suunnittelussa otettava huomioon monia seikkoja. Millaisia tiloja ihmiset ovat valmiita jakamaan ja kenen kanssa? Millaiset tilat lisäävät asunnon joustavuutta? Ovatko tilat monikäyttöisiä vai jollekin tietylle toiminnolle tarkoitettuja? Ketkä tiloja käyttävät ja miten laaja käyttäjäkunta on? Miten tilat sijaitsevat? Ovatko ne osa asuntoa vai sijaitsevatko ne asunnosta erillään? Ovatko jaetut tilat sijaintinsa suhteen helposti asukkaiden käytettävissä? Ovatko yksityiset asunnot riippuvaisia joistakin jaetuista tilasta? Tuovatko jaetut tilat asumiseen jotain sellaista, mitä yksi asuntokunta ei itsenäisesti voisi saavuttaa? Näitä kysymyksiä pohditaan seuraavissa luvuissa, jotka käsittelevät tilojen ja niissä tapahtuvan toiminnan luonnetta sekä jaettujen tilojen sijoittumista ja suhdetta yksityisiin asuntoihin nähden niin tilallisesti kuin toiminnallisestikin. Luvussa käsitellään myös jaettujen tilojen eri mittakaavatasoja aina muutaman asunnon asukkaiden kesken jaetuista tiloista kokonaisen korttelin jakamiin tiloihin Tilatyypit ja tilan luonne Jaettu tila voi olla tietylle toiminnolle ennalta määritelty tai moniin tarpeisiin mukautuva monikäyttöinen tila. Erilaisia tilatyyppejä on lukematon määrä. Jaetut tilat voivat olla vapaa-aikaan ja harrastamiseen liittyviä tiloja, kuten kuntosaleja tai muita liikunnan tiloja, nikkarointiverstaita ja pajoja, elokuvien katseluun tarkoitettuja erityistiloja, uimaallasosastoja, kirjastohuoneita, yhteisiä olohuoneita tai korttelikahviloita. Ne voivat olla myös työnteon tiloja, esimerkiksi yhteisiä työhuoneita, ateljeeja liiketiloja. On myös mahdollista jakaa erilaisia arkisiin toimiin liittyviä tiloja, kuten ruoanlaitto-, vaatehuolto- tai eteistiloja sekä peseytymiseen tarkoitettuja tiloja kuten saunoja. Asukkaiden yhteisen kierrätyshuoneen kautta käyttämättä jääneet tavarat voivat löytää uuden omistajansa. Myös vieraiden majoittumiseen tarkoitetut tilat ovat varsin käyttökelpoisia jaettavaksi. Osittain tilatyypit voivat myös sekoittua. Jaettu viherhuone voi olla esimerkiksi puutarhanhoidosta innostuneelle vapaa-ajanviettopaikka, ja toisaalta se tarjoaa puitteet arkisille askareille, kuten ruoanlaittoon liittyvälle hyötykasvien viljelylle. Sisätilojen lisäksi erilaisten ulkotilojen, kuten parvekkeiden, kattoterassien sekä leikkiin ja peliin varattujen ulkotilojen jakaminen tuo asumiseen monipuolisia mahdollisuuksia ja joustavuutta. 18

30 työ kotityö vapaa-aika työtila pyykki & siivous eteinen sauna grillipaikka kahvila elokuvahuone pelaaminen verstas keittiö vierashuone viherhuone & viljely kirjasto juhlatila musiikin kuuntelu leikki ruokailu kierrätyshuone kuntosali ulkotila oleskelu uima-allas musisointi spesifi tila monikäyttöinen tila Osa edellä mainituista toiminnoista on niin erityislaatuisia, että ne vaativat kukin varta vasten suunnitellut tilat. Osa toiminnoista voidaan kuitenkin mahdollistaa yhden tai useamman monikäyttöisen tilan avulla. Monikäyttöisen tilan koko voi vaihdella suuresti. Sekä pienet että suuret tilat voivat palvella monia käyttötarkoituksia. Esimerkiksi Lontooseen suunnitteilla olevan Springdale Gardensin (kuva 5) asuntojen keskellä on melko suuri jaettu tila, jota ei ole varattu mitään tiettyä toimintoa varten, vaan käyttäjät voivat määrittää tilaa tarpeensa mukaan. Suuret ennalta määrittelemättömät tilat mahdollistavat esimerkiksi monipuolista harrastustoimintaa tai erilaisten suurempien juhlien ja kokoontumisten järjestämisen. Hyvä esimerkki monikäyttöisistä tiloista ovat erilaiset ulkotilat, joita voidaan käyttää lähes minkälaiseen toimintaan vain. Suurien jaettujen tilojen toteutuminen vaatii yleensä melko laajan asukaspohjan, vaikka tiloja käytettäisiinkin yksityisesti. Suuria monikäyttötiloja voidaan tarvittaessa myös jakaa pienempiin osiin, jolloin ne voivat palvella useampia käyttäjäryhmiä samanaikaisesti. Pienemmät monikäyttöiset tilat voivat olla yksinkertaisimmillaan yleispäteviä huoneita, joita voidaan käyttää esimerkiksi vierashuoneina ja työhuoneina tai nuorten omana oleskelutilana. 19

31 Kuva 6. Springdale Gardens Co-Housing, Henley Halebrown Rorrison Architects, Lontoo, Englanti. Kuuden asunnon kokonaisuuden keskelle jää jaettu monikäyttöinen tila, pyykkitupa sekä workshop-tila. Erilaiset rakennusten sisäiset reitit voivat toimia myös monikäyttöisinä jaettuina tiloina, jos niiden mitoitus on riittävän väljä. Helmut Deubnerin suunnittelemassa yhteisöasumiskohteessa asukkaat ovat levittäytyneet yhteisille käytäville esimerkiksi ruokailemaan. Usein yhteiset kulkuväylät toimivat myös asukkaiden eteisten laajennuksina ja niissä säilytetään esimerkiksi kenkiä, polkupyöriä ja lastenvaunuja (kuva 7). Yleensä palomääräykset estävät tällaisen toiminnan ainakin kerrostaloissa, mutta joissakin kohteissa asukkaat eivät ole piitanneet määräyksistä vaan ottaneet tilat haltuunsa niistä huolimatta (kuva 7). Kuva 7. Yllä ja alla vasemmalla: Lebensraum, Atelier Deubner, Gänserndorf, Itävalta Asuntoihin johtavat kulkureitit on mitoitettu niin väljästi, että asukkaiden elämä levittäytyy käytäville muun muassa säilytyksen ja ruokailun muodossa. Alla oikealla: Klimasolarhaus, DR-Architekten Dittert & Reumschüssel, Berliini, Saksa Asukkaat ovat ottaneet porrashuoneen eteistensä jatkeeksi. 20

32 3.1.2 Sijoittuminen yksikkö rypäs vyöhyke kudelma Jaettuja tiloja suunniteltaessa on tärkeää kiinnittää huomiota niiden sijaintiin suhteessa yksityisiin asuntoihin. Parhaimmillaan tilojen oikeanlainen sijainti tekee tiloista helppokäyttöisiä ja luontevia asunnon elinpiirin jatkeita. Jos sijainti ja kulku tiloihin on hankala, tilat saattavat jäädä vähäiselle käytölle tai pahimmassa tapauksessa käyttämättä kokonaan. Jaettujen tilojen sijoittumisessa oleellista on huomioida myös mahdolliset muutokset tilan käytössä tulevaisuudessa. Jos esimerkiksi kahden asunnon jakama tila käykin asukkaille tarpeettomaksi, on tärkeää, että tila sijaitsee siten, että sen käyttö on mahdollista myös jollekin kolmannelle osapuolelle. Asuntojen yhdistäminen tiettyjen jaettujen tilojen, kuten eteisten, kodinhoitohuoneiden ja keittiöiden, kautta on luontevaa, sillä tällöin syntyvä asunto välttyy ainakin osittain kaksinkertaisilta tiloilta. Tämä asuntojen mahdollinen myöhempi yhdistäminen tai erottaminen on syytä ottaa huomioon niin asunnon yksityisten kuin jaettujenkin tilojen sijoittamisessa. Muutaman asunnon kesken jaettu tila voi olla yksittäinen tila joko asuntojen lomassa tai erillisenä yksikkönä, johon on käynti asunnon ulkopuolelta. Yksittäisiä jaettuja tiloja voi olla myös useita siellä täällä, jolloin ne muodostavat eräänlaisen jaettujen tilojen verkoston (kuva 8). Kuva 8. Asuntosuunnittelun harjoitustyö, Iida Hedberg. Jaetut tilat sijaitsevat asuntojen välissä. Kukin asunto jakaa joko yhden tai kahden asunnon kanssa erilaisia tiloja siten, että käynti tiloihin on suoraan asunnosta. Suuremman asukasryhmän kesken jaettu ulkotila on omana yksikkönään yleisen kulkureitin yhteydessä. Eri mittakaavatasoiset yksittäiset jaetut tilat muodostavat käyttäjälleen jaettujen tilojen verkoston. 21

33 Jos jaettuja tiloja on useampia, ne voivat sijoittua myös toistensa yhteyteen eräänlaisiksi ryppäiksi. Tällöin yksityiset asunnot muodostavat oman kokonaisuutensa ja jaetut tilat ovat niistä selvästi erillisiä, mutta kuitenkin yksityisten asuntojen läheisyydessä tai muutoin helposti saavutettavissa. ReBITA on suunnitellut Tokioon jaettuihin tiloihin perustuvan asuinrakennuksen, jossa jaetut tilat sijoittuvat ryppäiksi eri mittakaavatasoilla. Pienemmän mittakaavatason ryppäitä muodostavat hyvin minimalistisesti varusteltujen asuntojen jakamat hygienia-, peseytymis- ja vaatehuoltotilat, jotka sijaitsevat jokaisessa kerroksessa. Ylimmässä kerroksessa ovat väljät ja monipuoliset oleskeluun ja ruokailuun tarkoitetut jaetut tilat, jotka ovat koko rakennuksen asukkaille yhteiset (kuva 9). Myös tilojen sijoittuminen vyöhykemäisesti on mahdollista. Esimerkiksi AART arkkitehtien Kööpenhaminaan suunnittelema opiskelija-asuintalo Bikuben dormitory jakautuu tilallisesti erilaisiin vyöhykkeisiin: yksityiset asunnot ovat ulkokehällä ja jaetut tilat keskeisen liikkumisvyöhykkeen sisäkehällä (kuva 10). Myös Lundgaard & Trandberg arkkitehtien suunnitteleman opiskelijatalon tilahierarkia on vyöhykkeinen. Erilaiset ruoanlaittoon ja yhdessäoloon tarkoitetut jaetut tilat on sijoitettu rakennuksen sisäpihalle avautuviin ulokkeisiin, kun yksityiset asunnot avautuvat rakennuksen ulkokehältä ympäröivään kaupunkirakenteeseen (kuva 11). Vyöhykkeisyys voi toteutua edellä mainittujen esimerkkien ulko-sisäkehä -periaatteen mukaisesti mutta myös monella muulla tavalla. Jaetut tilat voivat olla esimerkiksi asuntojen välisillä vyöhykkeillä niin, että jaetut ja yksityiset tilat vuorottelevat (kuva 12). Kuva 9. The Share, ReBITA, Tokio, Japani Peruskerroksessa (yllä) on yksityisten asuntojen lisäksi jaetut hygienia- ja pyykinpesutilat. Ylimmässä kerroksessa (alla) on ryppäänä suurkeittiö, ruokailu- ja oleskelutilat, sekä elokuvatila. 22

34 Kuva 10. Bikuben Dormitory, AART Architects, Kööpenhamina, Tanska Opiskelijatalon yksityiset asunnot sijaitsevat rakennusmassan ulkoreunalla ja jaetut tilat, kuten ruoanlaittoja oleskelutilat massan sisäosassa. Kuva 11. Tietgenkollegiet, Lundgaard & Trandberg Arkitekter, Kööpenhamina, Tanska Pohjapiirros tyypillisestä vyöhykkeiksi jakautuneesta asuinkerroksesta. Monipuoliset jaetut tilat reunustavat rakennuksen sisäkehää ja avautuvat koko rakennuksen asukkaiden jakamalle sisäpihalle, yksityisten asuntojen avautuessa rakennuksen ulkokehältä ympäristöönsä. 23

35 Kuva 12. TTN House, Miyahara Architect Office, Tokio, Japani Kahden asunnon väliin jäävät jaetut ulkotilat. Ryppäiden ja vyöhykkeiden lisäksi jaetut tilat voivat punoutua monisyiseksi kudelmaksi, kuten Naruse Inokuma arkkitehtien suunnittelemassa LT Josaissa. Rakennus pohjautuu share house -konseptiin, joka on Japanissa viimeaikoina kasvattanut suosiotaan. Toisilleen ennalta tuntemattomat asukkaat jakavat sekä peseytymis-, oleskelu-, ruoanlaitto- että ruokailutilat. Yksityiset huoneet ympäröivät monessa tasossa soljuvia jaettuja tiloja (kuva 13). Kudelman määritelmä muistuttaa yksittäisistä tiloista koostuvan jaettujen tilojen verkostoa mutta kudelmassa jaettu tila jatkuu yhtenäisempänä ellei jopa katkeamattomana verkoston ollessa hajanaisempi. Tilojen sijoittelussa voidaan myös yhdistellä edellämainittuja sijoittumisvaihtoehtoja erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Kuva 13. LT Josai, Naruse Inokuma Architects, Nagoya, Japani Yllä leikkaus ja pohjapiirros, josta näkyy yhtenäisenä kudelmana soljuvat jaetut tilat sekä yksityiset huoneet. Vasemmalla tilakaavio yksityisten ja jaettujen tilojen lomittumisesta. 24

36 3.1.3 Käyttö suhteessa yksityisiin asuntoihin yksityinen riippuvainen itsenäiset tilat jaettu riippuvainen Yksityiset tilat ovat riippuvaisia jaetuista tiloista, kun yksityinen asunto ei tarjoa tiloja kaikille arjen toiminnoille. Tällöin osa arjen välttämättömistä toiminnoista, kuten vaatehuolto tai ruoanlaitto, sijoittuu jaettuihin tiloihin ja jaetut tilat ovat elimellinen ja tärkeä osa asukkaiden elinpiiriä (kuva 14). Tällöin myös kulku yksityisistä asunnoista jaettuihin tiloihin tulisi järjestää helpoksi. Tilat voivat sijaita joko kiinteästi asunnon yhteydessä tai erillisenä ryppäänä, johon kuljetaan jonkin muun välittävän tilan kautta. Tässä yhteydessä täytyy suunnittelussa ottaa huomioon myös jokaisen henkilökohtainen halu tai haluttomuus yhteisöllisyyteen ja pyrkiä estämään pakotetun yhteisöllisyyden tunne. Tämä voidaan välttää esimerkiksi tilojen eriaikaisella eikä niinkään yhteisellä käytöllä, mikä on melko vaivattomasti toteutettavissa, kun kyseessä on muutaman asunnon kesken jaettu tila ja käyttäjäkunta on näin ollen melko suppea. Kuva 14. Yokohama apartment, ON design partners, Kanagawa, Japani Maantasokerroksen jaetuista tiloista nousevat portaat kuhunkin yksityiseen asuntoon tai majaan, kuten suunnittelija on tiloja kuvannut. Majat ovat melko niukasti varusteltuja ja varsinaiset oleskelu- ja ruokailutilat on jaettu kaikkien neljän asunnon kesken. 25

37 Luonteeltaan vapaa-aikaan eikä niinkään arkisiin toimintoihin tarkoitetut jaetut tilat ovat yleensä ylimääräinen lisä yksityisten asuntojen tarjoamien mahdollisuuksien rinnalla. Tällaisessa tapauksessa yksityiset tilat eivät ole riippuvaisia jaetuista tiloista. Yksityiset asunnot mahdollistavat tilavarustelunsa puolesta siis kaikki asumisen välttämättömät toiminnot ja jaettuja tiloja käytetään esimerkiksi yllättävän tarpeen vaatimaan toimintaan, kuten juhlien ja yhteisten kokoontumisten järjestämiseen (kuva 15). Kun yksityiset asunnot eivät jatkuvasti tarvitse jaettuja tiloja, niitä on mahdollisuus vuokrata myös ulkopuolisille tahoille, jolloin tilat ovat myös kustannustehokkaampia. Samalla myös tilojen käyttöaste paranee. Kuva 15. Lange Eng, Dorte Mandrup Arkitekter, Albertslund, Tanska Alla korttelin kaikkien asukkaiden käytössä olevan yhteistalon ensimmäisen kerroksen pohjapiirros. Yllä erään asunnon pohjapiirros. Yksityinen asunto on tilavarustelunsa puolesta riippumaton yhteistalon jaetuista tiloista. 26

38 Jaetut tilat ovat riippuvaisia yksityisistä asunnoista yleensä vain siinä tapauksessa, että kulku niihin on yksityisten asuntojen kautta. Jos esimerkiksi jaetut tilat sijaitsevat niitä jakavien asuntojen keskellä ja kulku tiloihin tapahtuu ainoastaan asunnoista, on tilojen käyttötapaa ja käyttäjäryhmää vaikea muuttaa myöhemmin. Tällöin voidaan siis puhua jaettujen tilojen olevan riippuvaisia yksityisistä asunnoista, kuten esimerkiksi Alvar Aallon Paimion parantolan henkilökunnan asuntojen välisten huoneiden tapauksessa. Huoneet eivät varsinaisesti ole jaetussa käytössä vaan aina jomman kumman asunnon yhteyteen kytkettynä, mutta siitäkin huolimatta tilat ovat riippuvaisia niitä ympäröivistä asunnoista (kuva 16). Parhaassa tapauksessa suunnittelulla mahdollistetaan jaettujen tilojen käyttö suoraan asunnosta käsin mutta esimerkiksi käyttäjäryhmän muuttuessa myös käynti asunnon ulkopuolelta on mahdollinen. Kuva 16. Paimion parantolan henkilökunnan asuintalo, Alvar Aalto, Paimio Asuntojen väliset kytköhuoneet voidaan liittää jompaan kumpaan ympäröivistä asunnoista. Joissakin tapauksissa jaetut tilat voivat olla yhdistelmä kaikesta edellisestä siten, että ne tarjoavat mahdollisuuden ylimääräisenä tilana yksityisten asuntojen rinnalla, mutta pitävät osittain sisällään myös välttämättömien toimintojen vaatimia tiloja, joita ei ole yksityisissä asunnoissa. Yksi asunto voi jakaa useita eri tiloja eri asuntojen kanssa ja myös suurempi asuntoryhmä voi jakaa eri tiloja keskenään (kuva 17). Joustavuuden kannalta paras vaihtoehto mahdollistaa myös jaettujen tilojen joustavuuden ja muunneltavuuden ajan kuluessa. 27

39 28 Kuva 17. Asuntosuunnittelun harjoitustyö, Anni Jääskeläinen. Viisi toisiinsa lomittuvaa asuntoa jakavat eri suhteissa sisäänkäyntikuisteja, kodinhoitoja saunatilat, monikäyttöisen ja mahdollisesti itsenäisestikin toimivan huoneen.

40 3.1.4 Mittakaavatasot - monipuolinen tilaverkosto muutama asunto asuinkerros rakennus kortteli Mittakaavatasot kuvaavat jaettujen tilojen sijaintia rakennetussa ympäristössä sekä tilojen käyttäjäkunnan kokoa. Pienin mittakaavataso on muutaman asunnon kesken jaetut tilat, joita käyttävät vähintään kahden asunnon asukkaat. Seuraavana ovat kokonaisen asuinkerroksen tai muun vastaavan kokoisen asuntoryhmän jakamat tilat. Kokonaisen asuinrakennuksen kesken jaettujen tilojen käyttäjäkunta on jo melko suuri, ja korttelin tai laajemman rakenteen asukkaiden kesken jaettu tila on jo hyvin julkinen ja suuren asukasryhmän käytössä. Kahden tai muutaman asunnon kesken jaetut tilat ovat melko henkilökohtaisia tiloja ja toimivat asunnon jatkeena. Ne ovat selkeästi yksityisiä tai puoliyksityisiä riippuen jaetussa tilassa tapahtuvasta toiminnasta. Rinnakkaisen tai samanaikaisen käytön lisäksi jaettu tila tai huone voidaan yhdistää jompaan kumpaan ympäröivistä asunnoista. Ympäröivät asunnot voidaan myös liittää suuremmaksi asuntoyksiköksi jaetun tilan kautta, tai toisin päin eriyttämällä ympäröivät asunnot omiksi kokonaisuuksikseen. Kun jaettua tilaa käyttää vain muutama asuntokunta ja käyttäjäryhmä on melko suppea, on tilojen käyttöön liittyvien yhteisten toimintatapojen löytäminen helpompaa. Suunnitteluvaiheessa on tärkeää miettiä, mitä tiloja asukkaat ovat halukkaita jakamaan. Erilaiset ulkotilat (kuva 18), työtilat sekä leikki- ja vierashuoneet ovat yksityisyysasteeltaan sellaisia, että ne olisi mahdollista jakaa muutaman asunnon kesken. Vähemmän yksityisiä arkisia toimintoja, kuten vaatehuoltoa, palvelevat tilat on myös mahdollista jakaa muutaman asunnon kesken. Myös yhteinen oleskelutila on jaettavissa, mutta se vaatii jo asukkaiden halukkuutta melko yhteisölliseen elämään varsinkin, jos yksityisen asunnon oleskelutilat ovat melko niukat (kuva 19). Kuva 18. Housing Erzherzog-Karl-Straße, AllesWirdGut + feld72, Wien, Itävalta Kolme vierekkäistä asuntoa avautuu jaettuun ulkotilaan. 29

41 Kuva 19. Sharing Tower, Guallart Architects,Valencia, Espanja Kaksi asuntoa jakaa niiden väliin jäävän oleskelutilan. Asuntoryhmän tai asuinkerroksen kesken jaetut tilat ovat muutaman asunnon kesken jaettuihin tiloihin verrattuna aavistuksen julkisempia. Tällaiset jaetut tilat voi ajatella puolijulkisena vyöhykkeenä julkisten tilojen ja yksityisten asuntojen välillä, ja niiden käyttäjäkunta on selkeästi rajattu varsinkin silloin, kun jaettuihin tiloihin sijoittuu yksityisten asuntojen arkitoimintoja (kuva 20). Tilat voivat osittain olla hyvin samantyyppisiä kuin muutaman asunnon kesken jaetut tilat, vain käyttäjäryhmä on suurempi. Esimerkkinä asuinkerroksen kesken jaetuista tiloista voi olla vaikkapa asukkaiden yhteinen olohuone tai kirjastohuone, musisointihuone tai vierashuone sekä erilaiset yksityisten asuntojen ulkotiloja laajemmat viherhuoneet, parvekkeet tai terassit. Toimintoja voi palvella myös yksi tai useampi monikäyttöinen tila. Kuva 20. Sharing Tower, Guallart Architects,Valencia, Espanja Vasemmalla: kahdeksan asuntoa jakaa oleskelutilan, keittiön, ruokailutilan, työtilan ja useita pieniä ulkotiloja. Oikealla: asunnot jakavat keittiön ja ruokailutilan. 30

42 Yksittäisen asuinrakennuksen asukkaiden kesken jaetut tilat ovat luonteeltaan taas astetta julkisempia, ja suuremman käyttäjäryhmän puitteissa mahdollistuvat taas erilaiset toiminnot. Esimerkkejä asuinrakennuksen asukkaiden kesken jaetuista tiloista ovat erilaiset harrastetilat, kuten verstaat ja pajat, juhlatilat, pihasauna ja erilaiset ulkotilat joko pihatasossa tai kerroksissa sekä kierrätyshuoneet asukkaille tarpeettomien hyödykkeiden kierrättämiseen. Lundgaard & Tranberg Arkkitehtien suunnittelema opiskelijatalo Tietgenkollegiet on tunnettu runsaista ja monipuolisista asukkaiden kesken jaetuista tiloista (kuva 21). Kuva 21. Tietgenkollegiet, Lundgaard & Trandberg Arkitekter, Kööpenhamina, Tanska Maantasokerroksen pohja. Koko rakennuksen asukkaat jakavat maantasokerroksessa sijaitsevat tilat, joita ovat muun muassa verstas, juhlatila, musiikkihuone, pyykkitupa ja opiskelutilat. 31

43 Kokonaisen asuinkorttelin kesken jaetut tilat ovat luonteeltaan jo hyvinkin julkisia. Erilaiset pihatilat, työtilat, kuntosalit tai muut liikunta- sekä kokoontumistilat, korttelikahvilat tai -kirjastot soveltuvat hyvin suuremmankin joukon jaettavaksi. Tilojen käyttäjäkunta voi laajentua jopa korttelin asukkaiden ulkopuolelle, kuten Teglvarkshavnenin juhlatilan tapauksessa (kuva 22). Korttelin ulkopuolisten asukkaiden käyttäessä tiloja kulunvalvonnan järjestämiseen tulee kiinnittää huomiota varsinkin, jos kyseessä ei ole yksittäinen ja määräaikainen tilan käyttö vaan käyttö on jatkuvampaa. Kuva 22. Teglvaerkshavnen, Tegnestuen Vandkunsten, Kööpenhamina, Tanska Kuuden asuinkerrostalon asukkaiden kesken jaettu monikäyttöinen juhla- ja kokoontumistila avautuu kohti satamaa. Myös korttelin ulkopuolisilla asukkailla on mahdollisuus vuokrata tilaa. 32

44 3.2 Jaettujen tilojen tuottamat hyödyt Joustavia asuinympäristöjä suunniteltaessa ja rakennettaessa jaettujen tilojen hyödyntämisen puolesta puhuvat monet niiden mukanaan tuomat edut. Yksityisten asuntojen elinpiirin laajeneminen jaettuihin tiloihin ja asuntojen yhdistämisen ja jakamisen mahdollisuus ovat esimerkkejä joustavuuden eri muodoista. Lyhyen ja pitkän aikavälin joustavuuden saavuttamisen lisäksi jaetuissa tiloissa voidaan nähdä muitakin hyötyjä asiaa niin ekologisesta, taloudellisesta kuin sosiaalisestakin näkökulmasta tarkasteltaessa. Näistä monista hyödyistä kerrotaan tarkemmin seuraavissa luvuissa. Jaetuissa tiloissa voidaan nähdä suuri potentiaali niin asukkaan, rakennuttajien ja asuntoja tarjoavien yhdistysten ja yritysten kuin yhteiskunnankin kannalta Lyhyen ja pitkän aikavälin joustavuus Jaetut tilat tekevät mahdolliseksi myös erilaisia pidemmän aikavälin joustavuuteen tähtääviä toimenpiteitä. Tällöin puhutaan asuntojen yhdistämisen muodosta. Esimerkiksi erilaisten välittävien tilojen, kuten jaettujen eteisten, kodinhoitohuoneiden tai ruoanlaittoon tarkoitettujen tilojen kautta asuntoja voidaan liittää toisiinsa suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Asuntojen yhelinpiirin laajeneminen asunnon laajeneminen asuntojen yhdistäminen Jaetut tilat mahdollistavat asumisen joustavuutta erilaisilla aikaväleillä. Erilaisia joustavuuden muotoja on kolme. Ensimmäinen niistä on asunnon elinpiirin ja reviirin laajeneminen yksityisen asunnon ulkopuolelle jaettuihin tiloihin. Yksityisen asunnon elinpiiri voi helposti laajentua lähimmän naapurin, mutta myös laajemman joukon kesken jaettuun tilaan, tarjoten lyhyen aikavälin jostavuutta. Asukkaat voivat käyttää kyseistä tilaa joko samanaikaisesti tai rinnakkain. Yhtenä hetkenä tällainen muutaman asunnon kesken jaettu huone voi toimia työhuoneena tai vierashuoneena ja toisena hetkenä se onkin lasten leikkihuone tai harrastehuone. Näin ollen jaettu tila tai huone on sen ympäröiville asunnoille tarjoaman joustavuuden lisäksi jo itsessään joustava mahdollistaen monenlaisia käyttötarkoituksia. Ylipäätään asunnon reviirin voidaan nähdä laajentuvan merkittävästi asuntoa suuremmalle alueelle, kun jaetut tilat tarjoavat monipuolisia toiminnan mahdollisuuksia eri mittakaavatasoilla. Toinen joustavuuden muoto on asunnon laajeneminen fyysisesti jaettuun tilaan. Asuntojen välinen kytköhuone, jonka sekä Tarpio (2013) että Schneider ja Till (2007) mainitsevat, voidaan siis liittää osaksi jompaa kumpaa ympäröivää asuntoa, tai jos ympäröivien asuntojen asukkaat eivät koe tarvetta lisätilalle, huone tai tila voi toimia myös itsenäisesti sillä edellytyksellä, että tilaan on kulku muualtakin kuin asunnosta käsin. Se voidaan esimerkiksi vuokrata kolmannen osapuolen käyttöön. 33

45 distäminen toimii tietysti myös toiseen suuntaan, jolloin kerran yhdistetyt tilat voidaan jälleen jakaa pienemmiksi asuntoyksiköiksi. Hyvän suunnittelun ja tilojen oikean sijoittelun avulla nämä toimenpiteet onnistuvat ilman, että tilojen toiminnalliset ominaisuudet tai yksityisemmille toiminnoille tarkoitetut tilat kärsivät. Näin asunnot voivat laajentua ja supistua pitkällä aikavälillä ilman suurempia tai minkäänlaisia muutoksia. Kaikkein joustavimpaan lopputulokseen päästään, jos kaikki kolme joustavuuden muotoa totetutuvat. Toisaalta voidaan ajatella, että esimerkiksi tilojen liittäminen yksittäisiin asuntoihin, jolloin jaettu tila muuttuu yksityiseksi, karsii muiden asuntojen joustomahdollisuuksia. Täydellisen ideaalitilanteen saavuttaminen on kuitenkin melko vaikeaa ja tällaiset mahdollisuudet luovat mitä todennäköisimmin enemmän joustavuutta kuin karsivat sitä. Jaetut tilat voivat olla siis joko neutraaleja monikäyttöisiä tiloja tai jollekin toiminnolle tarkasti määriteltyjä tiloja, kuten aiemmin jaettujen tilojen ominaisuuksia käsiteltäessä todettiin. Jaettu tila voi luoda asumiseen täysin uusia mahdollisuuksia. Toiminnot, joita varten tarvittava tila olisi mahdotonta toteuttaa yksittäisen asuntokunnan resurssein, mahdollistuvat, kun tilaa ja kustannuksia jakaa suurempi käyttäjäryhmä. Tällaiset erikoisemmat tilat voivat tuoda asumiseen lisäarvoa ja lisätä asumisen kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta. Mitä suurempi käyttäjäkunta tiloja jakaa, sitä monipuolisemmalle ja myös erikoistuneemmalle toiminnalle pystytään luomaan tiloja. Vaikka tiloja käytettäisiin yksityisesti, on suurempi käyttäjäryhmä edellytys tilojen saavuttamiselle. Esimerkiksi verstas- ja pajatiloja tai uima-allasta ei välttämättä kannata rakentaa vain kahden asunnon käyttöön, mutta kymmenen asunnon käyttäjäryhmälle se on jo perusteltua. (Helamaa & Pylvänen 2012, s ) Jaetut tilat ja niiden mahdollistamat toiminnot saattavat vapauttaa yksityisistä asunnoista tilaa muuhun käyttöön. Kun jaetut tilat pitävät sisällään asumisen välttämättömiä arkitoimintoja, kyseisiä tiloja ei tarvitse sijoittaa yksityiseen asuntoon. Tällöin ne vapautuvat entistä joustavammalle ja vapaammalle käytölle. 34

46 3.2.2 Ekologiset hyödyt Kyselytutkimusten mukaan suomalaisten suosiossa on väljä pientaloasuminen maaseutumaisessa ympäristössä. Myös asuinpinta-alan kasvattaminen koetaan tärkeäksi. (Juntto 2008, s. 12.) Tutkimusten mukaan esimerkiksi vuonna 2005 ihmisten toiveissa oli keskimäärin 27 neliömetriä suurempi asunto (Juntto 2007). Tilastollinen asumisväljyys kasvaa Suomessa, mutta se tapahtuu hitaasti. Asuntojen keskipinta-ala on huomattavasti pienempi kuin muissa Euroopan maissa. Osittain tämä selittyy asuntokuntien pienentymisellä ja pienten asuntojen suurella lukumäärällä, mikä tulee esiin, kun asuinpinta-alaa vertaillaan henkilöä kohden. Asumispinta-alan henkilöä kohden ennustetaan kasvavan yli kuudella neliöllä vuoteen 2025 mennessä. (Juntto 2008, s ) Asuntojen lukumäärän lisäyksen vaikutus asuntojen kokonaispinta-alaan on Suomessa ollut suuri, mutta myös asumisväljyyden lisäys tarkoittaa lisäystä kokonaisasuinpinta-alaan. Samalla energiankulutus lisääntyy, mikä on melko huolestuttavaa, kun Suomessa asumiseen ja liikenteeseen kuluvan energian määrä on jo nyt kansainvälisesti mitattuna korkea (Juntto 2008, s. 12). Rakennusten energiatehokkuuteen pyrittäessä rakennettavien ja lämmitettävien neliöiden määrän optimointi nousee tärkeään rooliin. Sekä lämmityksen aiheuttamat päästöt että rakentamisessa käytettävien materiaalien valmistus ja kuljetus kuormittavat ympäristöä. Asuntojen kesken jaettavat tilat voivat osittain vähentää rakennettavien neliöiden määrää, kun tiloja rakennetaan palvelemaan useampaa ryhmää ja asuntojen varustelutasosta tai koosta on tällöin mahdollista tinkiä samassa suhteessa. Aaltojärvi et al. (2008) kehittelemän yhteisöllisen kapunkikorttelin konseptin ajatuksena on juuri asunnon vaatimaton perusvarustelu ja erilaisten elämäntyylien ja -tilanteiden mukaan asumisen joustava levittäytyminen monipuolisiin yhteistiloihin. Lisäksi ekologisesta näkökulmasta tarkasteltuna huomionarvoista on, että jaetuilla tiloilla on todennäköisesti korkeampi käyttöaste (Anttinen et al. 2007, s. 73) kuin tiloilla, joita käyttää vain yksi asuntokunta. Jaetut tilat voivat myös edesauttaa ekologisesti kestävämpien elämäntapojen muotoutumista (Helamaa & Pylvänen 2012, s ). Tavaroiden lainaamis- ja yhteisomistuskulttuuria voidaan voimistaa luomalla luonnolliset tilalliset puitteet tällaisella toiminnalle. Lainaamiskulttuurin lisäksi asukkaiden yhteisissä kierrätyshuoneissa voivat toisille tarpeettomat tavarat löytää uuden elämän ja omistajan. Vaikka Suomi kaupungistuu, on suomalaisilla hyvin kiinteä suhde luontoon ja usein luonnonläheistä asumista etsitään kaupunkien reunaalueilta ja lähikunnista (Juntto 2008, s. 28). Kestävän kehityksen tavoitteeksi asetetun yhdyskuntarakentamisen tiivistämisen näkökulmasta on tärkeää löytää houkuttelevia vaihtoehtoja suomalaisten priorisoimalle väljälle pientaloasumiselle. Omakotiasumisen positiivisena piirteenä pidetään oma rauhaa ja asuntoa laajempaa reviiriä sekä mahdollisuutta muokata asuntoa vastaamaan eri elämäntilanteiden vaatimiin tarpeisiin. Kerrostalojen puutteena on nähty esimerkiksi riittävien säilytys- ja kodinhoitotilojen, kunnollisten ulkotilojen, erilaisten työskentelytilojen, kuten verstaiden puute sekä sosiaalisten kontaktien vähäisyys. (Anttinen et al. 2007, s ) Jaetut tilat voivat olla ratkaisu, jolla tiiviiseen kaupunkiasumiseen saadaan omakotiasumiseen yhdistettyjä piirteitä. Jaetut sisä- ja ulkotilat tekevät mahdolliseksi elinpiirin levittäytymisen asuntoa laajemmalle alueelle. Jaettuja tiloja voidaan myös liittää pysyvämmin asuntoihin elämäntilanteen muuttuessa. Ne luovat myös paikkoja niin monipuoliselle tekemiselle kuin sosiaalisille kohtaamisillekin ja täten ne vähentäisivät kuilua pientalo- ja kerrostaloasumisen välillä. 35

47 3.2.3 Taloudelliset hyödyt Suomessa noin 60% ihmisistä asuu omistusasunnossa ja asuntovarallisuus tai oma asunto muodostaa suuren osan ihmisten varallisuudesta. Asunnon hallintamuoto liittyy myös asuinkunnan kaupunkimaisuuteen siten, että kaupunkimaisissa kunnissa vuokraasuminen on yleisempää kuin maaseutumaisissa. (Juntto 2008, s ) Koska Suomen ennakoidaan edelleen kaupungistuvan, ennustaa Juntto (2008) vuokra-asumisen lisääntyvän. Koska ihmisillä on runsaasti varoja kiinnitettynä asuntoihin, elämäntilanteen muuttuessa olisi järkevää, että asunnoista olisi mahdollista erottaa osia myytäväksi tai vuokrattavaksi, joko asuin- tai esimerkiksi työtilakäyttöön. Tällöin asumiseen käytettävät varat voitaisiin suhteuttaa käytössä oleviin resursseihin ja investoinnit ajoittaa erilaisten elämänvaiheiden mukaan. Näin voitaisiin helpottaa elämässä tapahtuvien muutosten aiheuttamia kustannuspaineita ja taloudellisia riskejä. Yksinkertaisimillaan tällainen tilan tarpeen ajallinen vaihtelu on toteutettavissa asunnon yhteydessä olevien jaettujen tilojen avulla, joita voidaan liittää osaksi asuntoja ja jälleen palauttaa itsenäiseen tai jaettuun käyttöön, kun asukkaiden tarve tilalle väistyy. Asuivatpa ihmiset omistusasunnossa tai vuokralla, on asuminen Suomessa kallista. Anttinen et al. (2007, s. 12) mukaan se on kotitalouksien suurin kulutuserä ja saman suuntaisiin johtopäätöksiin ohjaavat myös Junton (2008) huomiot: vuonna 2006 kotitalouksien tuloista kului lähes kolmannes (28%) asumiseen ja sen vaatiman energian kulutukseen. Jos kaikkea ei tarvitsisikaan omistaa henkilökohtaisesti, vaan osa kotitalouksien käyttämistä tiloista olisi jaettuja, myös kustannukset jakautuisivat suuremman ryhmän kesken ja asuminen voisi olla edes hieman edullisempaa. Jo ekologisia hyötyjä pohdittaessa esiin noussut tavaroiden yhteisomistus ja lainaaminen vähentäisivät myös yksittäisiltä kotitalouksilta vaadittua asumisen taloudellista panosta. Jaetut tilat ja sitä kautta saavutettava joustava asuminen voivat tuottaa taloudellista hyötyä paitsi yksilölle myös yhteiskunnalle. Joustava, yksilön ja yhteiskunnallisten muutosten tarpeisiin mukautuva asuntokanta kestää aikaa, eikä varoja tarvitse yhä uudelleen investoida vanhentuneen ja käyttökelvottomaksi muuttuneen rakennuskannan uudistamiseen ja pahimmassa tapauksessa purkamiseen ja uudelleen rakentamiseen. Tämä olisi paitsi taloudellisesti myös ekologisesti kestämätöntä. Sen sijaan kyseiset varat voidaan suunnata asumisen ja elämänlaadun oleelliseen kehittämiseen, kuten Krokfors (2006, s. 16) esittää. Myös rakennuttajille ja asuntoja tarjoaville yhtiöille on hyötyä jaetuista tiloista ja niiden tuottamista joustavista mahdollisuuksista. Kuten aiemmin todettiin, jaettujen tilojen avulla asuntoja voidaan yhdistää suuremmiksi ja erottaa pienemmiksi kokonaisuuksiksi vastaamaan kulloistakin kysyntää. Joustavat asuntoratkaisut helpottavat asuntojen myymistä ja vuokraamista ja pienentävät rakennuttamisesta koituvaa riskiä, kun asuntojakaumaa pystytään muuttamaan niin suunnittelu- ja rakennusvaiheessa kuin rakennuksen elinkaaren aikana. Jaetut tilat lisäävät asumisen mahdollisuuksia ja parhaassa tapauksessa tarjoavat asumiseen jotain sellaista, jota yksityiset asunnot eivät yksinään voisi saavuttaa. Tämä voi lisätä asuntojen houkuttelevuutta ja erilaisten jaettujen tilojen monipuolinen ja yksilöllinen hyödyntäminen osana asumista voi vetää puoleensa useita erilaisia kohderyhmiä. 36

48 3.2.4 Onnellinen arki Anttinen et al. (2007) mukaan yleisessä keskustelussa harmitellaan entisaikojen laajojen ja elävien sosiaalisten yhteisöjen katoamista kaupungistumisen myötä. Yksinäisyys ja vieraantuneisuus liitetään herkästi kaupunkiasumiseen ja varsinkin kerrostaloasumisen yhteisöllisyyden puute ja asumisen privatisoituminen huolettaa. Myös Helamaa ja Pylvänen (2012) toteavat, että yhteisöllisyyden katoamisesta on oltu huolissaan jo vuosikymmeniä ellei jopa vuosisatoja. Ihmisten mielissä siintää ajatus lämminhenkisestä ja pyyteettömästä paikallisesta pikkukaupungin yhteisöstä, joka on kadonnut yksilöllistymisen aikakaudella. Käsite luonnostaan syntyvistä tunneperusteisista yhteisöistä on saanut osakseen kritiikkiä ja tällaista tulkintaa pidetään agraariajan yhteisöjä romantisoivana, vailla historiallista esikuvaa. Todellisuudessa tällaiset sukulaisuuteen tai statukseen perustuvat yhteisöt eivät olleet demokraattisia eivätkä tasa-arvoisia Helamaa ja Pylvänen (2012) huomauttavat. Statuksellisten, syntyperään tai muuhun yhdistävään ominaisuuteen perustuvien yhteisöjen sijaan nykypäivän yhteisöjä kuvaavat sopimuksellisuus ja vuorovaikutuksen perustuminen yksilön omaan valintaan. Sosiaalinen asema ja sen mukanaan tuoma status ei ole ainut sosiaalisia suhteita määrittävä tekijä, vaan yksilöt itse rakentavat sosiaalisia suhteitaan aktiivisesti. (Helamaa & Pylvänen 2012, s ) Asumisen tulevaisuuden kannalta sosiaalinen kehitys on merkittävässä osassa. Perhekeskeisyys, kulutusintressit ja niihin sopiva uraorientaatio sekä vapaa-aika ilmenevät privatismin ja yksilöllisyyden korostamisen lisääntyessä. Juntto (2008) arvioi, että yksityistymisen rinnalla myös yhteisöllisyyden merkitys saattaa kasvaa. Williams toteaa, että liikkuva privatismi, kulutukseen perustuva identiteetti sekä yksityistynyt asuminen tuottavat tilapäisempää tyydytystä kuin yhtesöllisempi elämäntapa (Juntto, 2008). Arjen jakaminen muiden kanssa voi siis tehdä siitä onnellisempaa. Siksi jaettujen tilojen rakentaminen ja käyttö on hyvin perusteltua. Uusia tutkimustuloksia asuinalueiden sosiaalisista suhteista on käytössä vähäisesti. Tilastokeskuksen vuosien 1986 ja 1994 elinolotutkimuksia väitöskirjassaan verranneen Tuula Melkaksen (2003) mukaan ihmisten sosiaaliset verkostot ovat yhä yksilöllisempiä ja suhteet sukulaisiin ovat valinnaisempia. Tätä tukee myös Saaren (2009) huomio sukulaisuuteen perustuvien yhteisöjen merkityksen pienenemisestä. Melkas (2003) toteaa, että sukuyhteisöt tiivistyvät ytimestään, eli lasten ja vanhempien välisten suhteiden osalta, mutta rapautuvat reunoiltaan ja että varsinkin nuorempien keskuudessa ystävyyssuhteet korostuvat ja heidän kohdallaan voitaisiin puhua jopa ystävyysyhteiskunnasta. Maalaiskylän naapurusto on Junton (2008) mukaan muuttunut eriytyneemmäksi kevyeksi naapuruudeksi. Asukkaiden suuri vaihtuvuus ja toistuvat muutot ovat yleisiä ja naapuruston merkitys vähenee, hän toteaa. Helamaa ja Pylvänen (2012) kuitenkin korostavat, että asuinalueen kontaktit ovat tärkeitä ihmisille, joiden liikkuminen esimerkiksi iän tai elämäntilanteen takia rajoittuu lähiympäristöön. Jos tähän lähiympäristöön lukeutuu vain oma asunto ja sen välitön lähiympäristö, ja tästä ympäristöstä puuttuu puoliyksityinen ja puolijulkinen kohtaamisen vyöhyke, voivat sosiaaliset kontaktit jäädä hyvin vähäisiksi. Jaetut tilat laajentavat ihmisten sosiaalisen reviirin asunnon ulkopuolelle ja mahdollistavat monenlaiset spontaanit kohtaamiset. Asukkaiden välisiin suhteisiin vaikuttaa suuresti myös talotyyppi. Naapuruussuhteet ovat kiinteämpiä pien- ja rivitaloalueilla, käy ilmi ympäristöministeriön vuoden 2004 asukasbarometrista. Vastaavasti kerrostaloissa ja vuokralla asuvilla naapurikontaktit olivat vähäisempiä (Strandell 2005). Åke Daun (1976) esittää, että pientaloalueiden kiinteämpien sosiaalisten suhteiden taustalla ovat erilaiset ulkotilat, jotka mahdollistavat kohtaamisen. Piha muodostaa oivallisen rajapinnan kanssakäymiselle: se on avoin mutta silti riittävän yksityinen kun osapuolet pysyttelevät omilla reviireillään. Myös Silven- 37

49 noinen ja Hirvonen (2002) toteavat asumismuodon vaikuttavan siihen, missä määrin kodin reviiri päättyy asunnon ulko-oveen, ja millä tavoin asunto on yhteydessä ympäröivään rakennettuun ympäristöön sekä luontoon. Juntto (2008, s. 99) painottaakin, että myös kerrostaloja olisi kehitettävä kohtaamisten osalta. Erilaisia kohtauspaikkoja pihoilla, kulkuväylillä ja yhteistiloissa sekä koko naapurustossa tulisi olla enemmän. Floridan (2004) mukaan aiempi pieni määrä vahvoja suhteita vaihtuu suureen määrään heikkoja suhteita ja Granovetter (1983) toteaakin, että saman tilan toistuvaan jakamiseen perustuvat heikot sosiaaliset suhteet ovat asuinympäristössä tärkeitä ja luovat virikkeellisyyttä ja turvallisuutta arkeen (Juntto 2008, s. 13). Myös Jane Jacobs (1992) on puhunut satunnaisesti säännöllisten kohtaamisten tärkeydestä. Jaetut tilat tarjoavat mahdollisuuden tällaiselle arjen kanssakäymiselle. Yhteiset kohtaamiset jaetuissa tiloissa voivat luoda alustan myös laajemmin jaetulle arjelle, mutta eivät pakota siihen. Jaetut tilat luovat oivalliset puitteet naapuruston kyläytymiselle (Lähteenoksa 2008) ja tätä kautta sosiaalisemmalle ja toisistaan huolehtivammalle arjelle. Helamaan ja Pylväsen (2012) mukaan jaetut tilat voivat tuottaa ennalta arvaamattomia etuja, kun toisensa kohtaavat ihmiset, jotka ilman kyseistä tilaa eivät välttämättä koskaan olisi tutustuneet. Tutuista naapureista ja heidän avustaan kumpuava turvallisuus saattaa mahdollistaa vanhukselle ja yksinhuoltajalle tai kenelle tahansa suuremman riippumattomuuden esimerkiksi sukulaisista tai kunnallisesta avusta, Helamaa ja Pylvänen (2012) toteavat. Jaetut tilat ja niiden mahdollistamat kohtaamiset voivat parhaimmillaan rikastuttaa asumisen sosiaalista piiriä. Joustavassa asumisessa on potentiaalia monimuotoisen ja elinvoimaisen urbaanin elämän edistämisessä. Asuntokuntien eri tavoin hyödyntämät jaetut tilat monipuolistavat asumisen tarjontaa, kun kukin asukas voi valita, mitä jaettuja tiloja hän hyödyntää. Tällainen asuntokanta joustaa monenlaisiin elämänvaiheisiin ja elämäntapoihin ja tarjoaa elinympäristön hyvin heterogeeniselle asukasjoukolle. Lisäksi jaettujen tilojen avulla asuntoja yhdistämällä asuntojakauma voi muuttua ajan saatossa huomattavasti alkuperäisestä ja tämä tukee entisestään asukasjakauman sekoittumista. Sekoittunutta tilarakennetta ja sosiaalista sekoittuneisuutta on viimeaikaisissa keskusteluissa painotettu kestävien yhteisöjen muodostumisen edellytyksenä, toteavat Schneider ja Till (2007, s.40). 38

50 39

51 4 Konseptit 4.1 Konseptien muodostaminen Luvussa kolme määriteltiin kolme erilaista joustavuuden muotoa ja tyypiteltiin jaettujen tilojen ominaisuuksia erilaisissa kategorioissa. Nyt määriteltyjä tekijöitä eli ominaisuuksien valikkoa hyödynnetään erilaisten suunnittelukonseptien muodostamisessa. joustavuuden muoto mittakaavataso elinpiirin laajeneminen asunnon laajeneminen asuntojen yhdistäminen muutama asunto asuinkerros rakennus kortteli sijoittuminen yksikkö rypäs vyöhyke kudelma suhde yksityiseen yksityinen riippuvainen itsenäiset tilat jaettu riippuvainen 40

52 Ensin valitaan minkälaista joustavuutta kyseisessä suunnitelmassa ja hankkeessa halutaan tuottaa. Halutaanko tarjota tiloja, joihin asukkaiden elinpiiri voi laajentua, onko tarkoitus mahdollistaa asuntojen fyysinen laajeneminen siihen liitettävien tilojen kautta vai onko tavoitteena suunnitella asunnot niin, että niitä voidaan yhdistää ja eriyttää ajan saatossa. Kaikkein joustavimpaan lopputulokseen päädytään, jos kaikki joustavuuden muodot toteutuvat. Kun tavoiteltu joustavuuden muoto on selvillä, valitaan tavoitteeseen soveltuvat mittakaavatasot ja määritellään sitä kautta tilojen käyttäjäryhmän kokoa ja julkisuusastetta. Se, minkälaiselle toiminnalle asukkaat toivovat tiloja ja minkälaisia tiloja asukkaat haluavat jakaa, määrittää melko pitkälle tilojen sijoittumista ja suhdetta yksityisiin asuntoihin. Siksi asukkaiden mukanaolo jo suunnittelun alkuvaiheessa on toivottavaa. Edellä valittujen tekijöiden yhdistelmien pohjalta voidaan muodostaa erilaisia konsepteja suunnitelmien pohjaksi = KONSEPTI 41

53 4.2 Viisi vaihtoehtoa, sovellusta ja asukastarinaa Joustavuuden muotoja ja jaettujen tilojen ominaisuuksia eri tavoin yhdistelemällä syntyy hyvin suuri määrä vaihtoehtoisia kombinaatioita konseptien pohjaksi. Koska tämän työn laajuudeen puitteissa niiden kaikkien esittäminen ei ole järkevää, on päädytty esitettämään viisi eri tavoin muodostettua konseptia ja niiden sovellusta seuraavalla tavalla: Erilaisten tekijöiden summana muodostuvista konsepteista esitetään pohjakaavio, josta käy ilmi konseptin pääperiaatteet ja yksityisten ja jaettujen tilojen organisoituminen. Pohjakaavio on yksinkertaistettu ja periaatteellinen esitys konseptista ja sen pohjalta voidaan tehdä erilaisia sovelluksia niin muotokielen kuin mitoituksenkin suhteen. jaetut tilat sijaitsevat ryppäinä erillään asunnoista, jolloin ne voivat toimia myös itsenäisesti väljästi mitoitettu liikkumisvyöhyke mahdollistaa erilaiset sisäänkäyntijärjestelyt Pohjakaavion lisäksi konseptia ja sen tilallista hahmoa havainnollistetaan aksonometriakuvan avulla. Tässä kuvassa esitetään myös joitakin jaettujen tilojen mahdollisia käyttötapoja. Lisäksi jokaisen konseptin osalta voidaan esittää muuta juuri sen kannalta oleellista ja konseptia havainnollistavaa materiaalia, kuten erilaisia sovellusvaihtoehtoja. 42

54 Periaatteellisen pohjakaavion lisäksi jokaisesta konseptista esitetään esimerkkisuunnitelma tarvittavien pohjapiirrosten muodossa. Esimerkkisuunnitelma on käytännön sovellus konseptista, ja siinä havainnollistetaan yksityisten asuntojen ja jaettujen tilojen suhdetta ja niissä tapahtuvaa toimintaa. Kyseisissä kerrospohjissa jaetut tai jaettavaksi soveltuvat tilat on värikoodattu seuraavan kaavion mukaisesti eri mittakaavatasojen mukaan eli sen perusteella, millainen käyttäjäryhmä tiloja jakaa. viheruone vierashuone muutama asunto asuinkerros rakennus kortteli verstas pesutupa elokuva/la Joustavuutta suhteessa aikaan tutkitaan esimerkkisuunnitelmasta poimittavien muutamien yksityisten asuntojen ja jaettujen tilojen muodostamien tilakombinaatioiden avulla. Asuntojen ja jaettujen tilojen joustavaa käyttöä testataan kuvitteellisten asukastarinoiden kautta esittämällä, miten asukkaiden muuttuvat elämäntilanteet ja niiden aiheuttama tilatarpeen vaihtelu vaikuttavat tilojen omistussuhteisiin ja myös tiloissa tapahtuvan toiminnan muutoksiin

55 "Yhdessä ryppäässä" jos jaetut tilat jaetaan koko rakennuksen asukkaiden kesken ja niille ei joka kerroksessa ole tarvetta, voi niiden paikalla olla myös yksityinen asunto jaetut tilat sijaitsevat ryppäinä erillään asunnoista, jolloin ne voivat toimia myös itsenäisesti jaetuissa tiloissa tapahtuva toiminta määräytyy asukkaiden toiveiden ja tarpeiden sekä asuntojen pohjaratkaisujen mukaan, ja siitä riippuen tilat ovat joko kyseisen kerroksen tai koko rakennuksen asukkaiden jakamia joustavuuden muotona elinpiirin laajeneminen jaettuihin tiloihin, sillä ryppäänä sijaitessaan liittymäpinta yksityisiin asuntoihin on vähäinen ja tilojen liittäminen ja asuntojen yhdistäminen jaettujen tilojen kautta ei ole luontevaa 44

56 useiden rakennusten muodostaman korttelin asukkaiden kesken jaetut tilat voivat sijaita jonkun rakennuksen maantasokerroksessa maantasokerroksen tilat voivat kasvaa myös yhdeksi tilaksi yhdistämään rakennuksia 45

57 rakennuksen normaalia korkeampi kerroskorkeus mahdollistaa parviratkaisut parvi parvi parvi parvi työ)la saunatupa parvi pesutupa jaetun käytön mahdollistavat parvekkeet Jaetut tilat sijaitsevat erillisenä ryppäänä asuntojen rinnalla ja käynti tiloihin on porrashuoneesta, jolloin jaettuja tiloja voidaan käyttää itsenäisesti, ja ne eivät vaikuta suuresti yksityisten asuntojen tilajärjestelyihin. Yksityisten asuntojen vaatehuoltotilat on korvattu jaetulla pesutuvalla. Näin ollen yksityisten asuntojen tilantarve pienenee tämän toiminnon osalta ja asunnosta voidaan tehdä pienempi tai vapautunut tila voidaan hyödyntää jollekin muulle toiminnolle, kuten oleskelulle. Jokaisessa kerroksessa on oma pesutupansa. Lisäksi kerroksissa on muita, koko rakennuksen kesken jaettuja tiloja, joita asukkaat voivat hyödyntää tarpeensa mukaan. Monikäyttöinen tila jokaisessa kerroksessa voi toimia esimerkiksi vierashuoneena, 46 parvi parvi parvi parvi vierashuone/ nuorten oleskelu)la/ pelihuone