Raportti Kyyjärven Hallakankaan tuulivoima-alueen metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys 2015

Transkriptio

1 Raportti Kyyjärven Hallakankaan tuulivoima-alueen metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys 2015 Espoo 2015

2 1 Kannen kuva: Koppelo tiellä hankealueen eteläpuolella klo 03:06. Matti Sissonen Karttakuvat: Faunatica Oy Pohjakartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos Kirjoittaja: Toimittaja: Kiitokset: Matti Sissonen Elina Manninen Kalle Sivill (Winda Power Oy)

3 2 Sisällysluettelo Tiivistelmä Johdanto Tulokset Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Kirjallisuus Liite 1. Menetelmäkuvaukset Liite 2. Selvityksen metsäkanalintujen esittelyt... 14

4 3 Tiivistelmä Kyyjärven Hallakankaalle suunnitellulla tuulivoima-alueella selvitettiin metson, teeren ja riekon soitimien ja reviirien sijainnit keväällä Työn tilasi Winda Power Oy ja toteutti Faunatica Oy. Hankealueelta tuli verrattain runsaasti havaintoja metsoista. Havainnot osoittavat selkeästi, että metsojen soidinpaikka on Persekorven ja voimalapaikan nro 3 itäpuolella. Merkittävästi metsoja havaittiin myös Hallakankaan luoteispäästä voimalan nro 1 lähistöltä, Persenevan eteläpuoliselta ojitetulta rämeeltä sekä Persenevan kaakkoispuoliselta kankaalta. Kaikilta kolmelta alueen suokohteelta, Persenevalta, Lehminevalta ja Palonevalta, tehtiin havaintoja teerien soitimista. Selvityksessä ei havaittu riekkoja, eikä potentiaalisina pidetyiltä neva-alueilta löytynyt riekkojen jälkiä. Suosittelemme, että hankealueen itäisimpiä voimalapaikkoja siirretään vieressä olevan metson soitimen turvaamiseksi. Lähin voimalapaikka (nro 3) on vain n. 100 m päässä soitimen keskuksesta, ja ainakin tämä voimala olisi suositeltavaa jättää rakentamatta tai siirtää toisaalle. Voimalan nro 1 rakentamista tulisi harkita teereen kohdistuvien vaikutusten vuoksi, mutta myös metson ja toisaalta Persenevalla esiintyvien suolintujen osalta.

5 4 1. Johdanto Kyyjärven Hallakankaalle (kuva 1) suunnitellulla tuulivoima-alueella selvitettiin metson, teeren sekä riekon soitimien ja reviirien sijainnit keväällä Selvitys tehtiin kolmella maastokäynnillä 17.3., ja Työn tilasi Winda Power Oy ja toteutti Faunatica Oy. Tavoitteena oli selvittää, sijoittuvatko suunnitellut voimalat metsäkanalintujen soidinpaikoille tai reviireille. Selvityksen perusteella annetaan suosituksia voimaloiden sijoittelusta niin, etteivät ne uhkaa metsäkanalintujen elinoloja. Selvityksessä käytetyt menetelmät on kuvattu liitteessä 1. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti.

6 5 2. Tulokset 2.1. Metso Hankealueelta tuli verrattain runsaasti havaintoja metsoista (kuvat 2 & 3), ja kartoitusten perusteella voidaan määritellä keväällä 2015 käytössä ollut soidinpaikka melko tarkastikin. Yleisesti ottaen metsohavainnot keskittyivät hankealueella enemmän sen itälaidalle kuin läntisiin osiin (kuva 4). Tämä on tosin ehkä osin näennäistäkin, koska kartoituksia keskitettiin alueille, joilta tuli kahdella ensimmäisellä kerralla eniten havaintoja soitimien läheisyyteen viittaavista tihentymistä. Kuitenkin läntisemmät voimalapaikatkin on kartoitettu, eikä sieltä tullut yhtään soitimiin viittaavia havaintoja, eikä juuri havaintoja yksittäisistäkään linnuista. Myös tutkimusten (Wegge & Rolstad 1986) mukaan soitimien välinen etäisyys on useimmiten n. 2 km, mikäli maasto on sopivaa. Hankealueen itäosien soidinpaikka on vain n. 1 km päässä läntisimmistä voimalapaikoista. Kuva 2. Ukkometson jälkiä ja ulosteita soidinpaikalla

7 6 Havainnot osoittavat selkeästi soidinpaikan olevan voimalapaikan nro 3 itäpuolella, Hallakankaan kaakkoisosassa kangasmetsän ja rämeen vaihettumisvyöhykkeessä. Viimeisellä kartoituskerralla paikalta lähti vähintään kolme ukkometsoa mutta mahdollisesti viisikin, koska jäi hieman epäselväksi, oliko laskuissa samoja lintuja. Paikalta löytyi hyvin runsaasti tuoreita ulosteita sekä metson jalanjälkiä sammalikosta. Viimeisellä käyntikerralla olivat koppelot jo luultavasti käyneet soitimella ja olivat jo pesäpaikkoja etsimässä. Muualla hankealueella metsohavaintoja tuli Hallakankaan luoteispäästä, Persenevan koillispuoliselta alueelta (voimalan nro 1 lähistöltä), jossa oli useita hakopuita sekä näköhavaintoja koppeloista. Myös Persenevan eteläpuoliselta ojitetulta rämeeltä tuli runsaasti havaintoja hakopuista, kuten myös Persenevan kaakkoispuoliselta kankaalta. Muuten hankealueelta tuli vain yksittäisiä havaintoja. Esimerkiksi viimeisellä käyntikerralla näkyi yksittäisiä koppeloita, jotka luultavasti olivat jo hakeutumassa pesimäpaikoille. Kuva 3. Metson soidinpaikan maastoa voimalapaikan nro 3 lähistöllä. Jälkiä linnuista löytyi sekä kauempaa kankaan puolelta, että lähempänä itäreunalla alkavaa ojitettua rämettä.

8 7 Kuva 4. Selvityksen metsohavainnot. Voimalat on numeroitu 1 9.

9 Teeri Kaikilta kolmelta alueen suokohteelta, Persenevalta, Lehminevalta ja Palonevalta, tehtiin havaintoja teerien soitimista (kuvat 5 7). Persenevalla havaittiin enimmillään neljä teerikukkoa 5.5., Palonevalla kaksi kukkoa 5.5. sekä Lehminevalla oli äänten perusteella useiden kukkojen soidin. Palonevan itälaidalla havaittiin myös 10 teeren lentoon lähtenyt parvi. Palonevalta löytyi runsaasti tuoreita teeren ulosteita ja syönnösjälkiä tupasvillakasvustossa. Muita teerille sopivia soidinalueita ei hankealueella juuri ole, lukuun ottamatta ehkä Kiuaslampea ja Syväjärveä, joiden jäällä teeret saattavat soidintaa alkukeväästä. Kuva 5. Teerikukkoja soitimella Persenevalla Kuva 6. Teeren syömiä tupasvillan kukintoja sekä teeren uloste Palonevan pohjoislaidalla.

10 9 Kuva 7. Selvityksen teerihavainnot. Voimalat on numeroitu 1 9.

11 Riekko Selvityksessä ei havaittu ainoatakaan riekkoa, eikä potentiaalisina pidetyiltä neva-alueilta löytynyt riekkojen jälkiä. Avoneva-alueista Lehminevalla ei riekkoja kuitenkaan kartoitettu. Perseneva ja Paloneva lienevät voimakkaista reunaojituksista huolimatta edelleen riekon elinympäristöiksi soveltuvia. Rakennettavien voimaloiden vaikutukset riekkoihin olisivat luultavasti kuitenkin melko vähäiset.

12 11 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 3.1. Metso 3.2. Teeri Suosittelemme, että hankealueen itäisimpiä voimalapaikkoja siirretään vieressä olevan metson soitimen turvaamiseksi. Toisaalta soitimien häviämisen syyn on esitetty olevan ensisijaisesti metsien pirstoutuminen itse soidinpaikalla tapahtuvan avohakkuun sijasta (Valkeajärvi ym sit. Rolstad & Wegge 1989). Tuulivoimaloihin liittyy kuitenkin muitakin tekijöitä kuin pelkkä avohakkuualan syntyminen kuten rakennusvaiheen häiriöt, lisääntyvä liikenne ja mahdollisesti metsoa haittaava voimaloista lähtevä melu. Lähin voimalapaikka (nro 3) on vain n. 100 m päässä soitimen keskuksesta, ja ainakin tämä voimala olisi suositeltavaa jättää rakentamatta tai siirtää toisaalle. Muutoinkin on suositeltavaa harkita tästä pohjoisen ja luoteen suuntaan pitkin Hallakangasta olevien voimalapaikkojen (nrot 2 ja 1) sekä eteläpuolella olevan Riikinmännikössä sijaitsevan voimalapaikan (nro 5) sijaintia, koska metsot oleskelevat soitimen ulkopuolella näillä alueilla mm. hakomassa. Lisäksi keskisuomalaisten metson soidinten tiedetään siirtyvän vuosien välillä m ilman metsänkäytössä tapahtuvia muutoksiakin (Valkeajärvi ym. 2007). Voimaloiden vaatimat avohakkuualat eivät ole niin isoja, että ne välttämättä vaikuttaisivat metson soitimeen. Soitimen lähellä ihmisen aiheuttama häiriö lisääntyisi kuitenkin rakennusvaiheen aikana, ja myös rakentamisen jälkeen ihmistoiminta alueella todennäköisesti vilkastuisi. Esimerkiksi kevättalvella 2015 ei Hallakankaan läpi kulkeva metsäautotie ollut aurattu ajokelpoiseksi, mutta voimaloiden rakentamisen jälkeen tiet pidetään talvellakin auki. Tässä hankkeessa voimaloiden välinen sähkönsiirto on tarkoitus toteuttaa maakaapeloinnilla, joten linnuilla ei ole riskiä törmätä ilmajohtoihin. Lähimmäksi teeren soidinpaikkaa sijoittuu Persenevan koillispuolinen voimala (nro 1). Voimalan rakentaminen ei todennäköisesti muuta teeren elinympäristöä merkittävästi huonommaksi, mutta joissain tutkimuksissa on saatu tuloksia, että soidin on hävinnyt voimalan läheltä (Zeiler & Grunschachner-Berger 2009). Voimalapaikan nro 1 rakentamista olisi suositeltavaa harkita teereen kohdistuvien vaikutusten lisäksi metson ja toisaalta Persenevalla esiintyvien suolintujen osalta. Persenevalla oli ainakin yksi kapustarintareviiri. Kapustarinnan soidinkäyttäytymiseen kuuluu soidenlento m korkeudella, jolloin sillä on riski törmätä lapoihin, koska lentoreitit ovat toistuvia. Persenevalla esiintyy lisäksi ainakin mm. kalalokkeja, kuovi sekä valkoviklo. Palonevan merkitys lienee sen pienen pinta-alan johdosta vähäinen. Palonevalla soidintavat muutamat teeret voinevat siirtyä lähialueen muille soitimille siinä tapauksessa, että pohjoispuolelle rakennettava voimala (nro 9) häiritsisi soidinta.

13 12 4. Kirjallisuus BirdLife Suomi 2013: Lintudirektiivin liitteen I Suomessa säännöllisesti tavattavat lajit. [ viitattu BirdLife Suomi 2015: Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa. internet-sivut: [ viitattu Faunatica Oy 2015: Kinnulan Hautakankaan tuulivoima-alueen pöllöselvitys Raportti. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1991: Monitoring Bird Populations, A Manual of Methods Applied in Finland. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto, Helsinki. Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen annettu muutos (913/2005) [ Luonnonsuojelulaki 1996: annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) [ ja luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [ Metsoparlamentti 2015: Soidinpaikkojen kartoitus.. internet-sivut: [ viitattu Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus., Helsinki. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. internet-sivut: [ viitattu Valkeajärvi, P., Ijäs, L. & Lamberg, T. 2007: Metson soidinpaikat vaihtuvat lyhyen ja pitkän aikavälin havaintoja. Suomen Riista 53: Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. Wegge, P. & Rolstad, J. 1986: Size and spacing of capercaillie leks in relation to social behaviour and habitat. Behav. Ecol. Sociobiol. 19: Ympäristöministeriö 2015: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. Internet-sivut, [ viitattu Zeiler, H. P. j & Grunschachner-Berger, V. 2009: Impact of wind power plants on black grouse, Lyrurus tetrix in Alpine regions. Folia Zool. 58(2):

14 13 Liite 1. Menetelmäkuvaukset Metso Kyyjärven Hallakankaan hankealueella selvitettiin metson, teeren sekä riekon soitimia ja reviirejä kolmella maastokäynnillä 17.3., ja Käynnit ajoitettiin alkaviksi ennen auringonnousua ja kukin kartoituskerta kesti 8 h. Metson soidinpaikkaselvityksessä sovellettiin Keski-Suomen Metsoparlamentin suosittelemaa menetelmää (Metsoparlamentti 2015). Kartoitukset keskitettiin suunniteltujen voimalapaikkojen läheisyyteen ja metson soidinpaikoiksi selvästi soveltumattomat alueet (kuten hakkuuaukeat) jätettiin kartoittamatta. Kartoitus suoritettiin kävelemällä maastossa pysähtyen usein soidinäänten kuulemiseksi ja koska metsot soitimellakin pakenevat ihmistä melko kaukaa. Myös nousuryminöitä kuunneltiin tarkasti. Mikäli havaintoja linnuista tuli tai löytyi esim. tuoreita lumijälkiä, aluetta tutkittiin erityisen tarkasti. Ensimmäisellä käyntikerralla lumipeite oli täydellinen ja miehen kantavan hangen päällä näkyi metson jälki. Toisella käyntikerralla varjoisimmilla paikoilla oli vielä melko runsaasti lumilaikkuja. Viimeisellä kartoituskerralla lumi oli jo sulanut lähes kokonaan. Kahden ensimmäisen kartoituskerran aikana saatujen havaintojen perusteella muodostui käsitys siitä, missä hankealueella oli useiden metsojen tihentymiä, mikä viittaisi mahdolliseen soitimen läheisyyteen. Teeri Teerten soitimia kartoitettiin aikaisin aamusta etukäteen sopiviksi määritellyiltä avonaisilta alueilta, joita hankealueella edustavat suot: Perseneva, Lehmineva sekä Paloneva. Riekko Riekkoja etsittiin hankealueella olevien avoneva-alueiden reunoilta erityisesti ensimmäisellä käyntikerralla 17.3., jolloin hanki kesti kävelyä ja toisaalta siinä näkyivät riekkojen mahdolliset jäljet. Nevojen reuna-alueita kierrettiin myös kahdella myöhemmällä käyntikerralla.

15 14 Liite 2. Selvityksen metsäkanalintujen esittelyt Tekstit: Pertti Koskimies ja Valkama ym. (2011) Metso (Tetrao urogallus) Silmälläpidettävä (NT), Alueellisesti uhanalainen (RT), Suomen vastuulaji, Lintudirektiivin liitteen I laji Metso puuttuu Suomessa laajemmin vain Tunturi-Lapista. Laji vaatii kohtalaisen ison metsäisen alueen soidinpaikoilleen, joten esiintymisalueet ovat laikuttaisia. Metson soidinpaikkojen on todettu säilyvän parhaiten alueilla, joissa metsäpeite soitimen ympärillä on laaja-alainen. Pienimuotoinen mosaiikkimaisuus voi myös lisätä soidinpaikan säilymistä. Ravinto koostuu hyvin suureksi osaksi kasveista, pienet poikaset käyttävät lisänä hyönteisiä. Talvisin pääravinto on männynneulaset, syksyllä haavanlehdet. Kesällä metso etsii ravintonsa maasta: se syö erilaisia varpujen lehtiä, varsia ja marjoja. Suomen pesimäkanta on nykyään noin paria. Lajin kanta pieneni eniten luvuilla, johtuen lähinnä tehostuneesta metsätaloudesta. Suomessa EU:n pesimäkannasta on lähes 70 %, joten Suomella on hyvin merkittävä rooli metson säilymisessä. Teeri (Tetrao tetrix) Silmälläpidettävä (NT), Suomen vastuulaji, Lintudirektiivin liitteen I laji Teeri pesii koko maassa Lapin tunturialueita lukuun ottamatta. Se viihtyy sekä lehti- että havumetsissä suosien valoisia metsänreunoja, hakkuuaukioita ja soita, lisäksi niitä näkee saarissa ja pelloilla. Talvisin teeriä löytää helpoimmin koivikoista; teeren pääasiallinen ravinto talvella ovat koivun norkot. Keväällä soidinaikaan koiraat kerääntyvät avoimille paikoille: soille, järvien jäille, pelloille ja hakkuille. Pesät ovat kuitenkin suojaisissa paikoissa metsien ja taimikoiden tiheiköissä. Linjalaskentojen perusteella parimäärää on vaikea arvioida, sillä laskentojen aikaan se piileskelee ja lisäksi naaraita on enemmän kuin koiraita. Nykyisen parimäärän arvioidaan olevan noin Kanta on romahtanut % viimeisten 50 vuoden aikana. Suurimpana syynä lienee kaskikauden synnyttämien koivikoiden väheneminen, mutta myös metsästyksellä voi olla osuutta asiaan luvulla on ollut havaittavissa jopa pientä kasvua lajin kannassa. Riekko (Lagopus lagopus) Silmälläpidettävä (NT) Lajin levinneisyys on ulottunut koko maahan Etelä-Suomea myöten, mutta etelässä riekko ei ole enää ollut runsaslukuinen noin sataan vuoteen. Suurimmat pesimätiheydet löytyvät Pohjois-Lapista, ja tiheydet laskevat etelää kohden. Riekon pesimäympäristöä ovat puoliavoimet koivua ja pajua kasvavat ympäristöt, kuten tunturikoivikot, rämeiden ja nevojen laidat sekä hakkuuaukeiden vesaikot.

16 15 Riekko on taantunut etenkin eteläisessä Suomessa jo pitkään ja lajin levinneisyys on muuttunut yhä harvemmaksi. Linjalaskentojen perusteella pesimäkanta taantui yli kolmanneksen 1980-luvulta vuoteen 2010, mutta lajin vuosittaiset kannanvaihtelut voivat olla suuria. Tuoreimmassa uhanalaisuusluokituksessa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Riekon taantumisen syitä ja uhkia ovat soiden kuivattaminen, metsästys ja ilmastonmuutos. Riekko vaihtaa talvisin valkoiseen höyhenpukuun, jonka takia lumettomina talvina se on helposti petojen huomattavissa. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 2000-luvulla noin paria.

17 Lansantie 3 D Espoo Marko Nieminen Dosentti, toimitusjohtaja p marko.nieminen@faunatica.fi Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p kari.nupponen@faunatica.fi Aapo Ahola FM, tutkimussuunnittelija p aapo.ahola@faunatica.fi Elina Manninen FM, tutkimussuunnittelija p elina.manninen@faunatica.fi