Ethnos tiedote 2/2009

Transkriptio

1 TIEDOTE 2/2009

2 Sisältö Puheenjohtajan palsta: Toukokuussa on aika Taistelua tuulimyllyjä vastaan? Seminaariraportti Gradupalkinto 2008: Valtava merellinen pitäjä...10 Ethnos ry:n hallitus Uutisia ja ilmoitusasioita...14 CFP Kansatieteen päivät Turussa c/o Tieteiden talo Kirkkokatu 6, Helsinki Ethnos tiedote 2/2009 ISSN , verkkojulkaisu Kesäkuu 2009 Toimitus ja taitto: Jussi Lehtonen Painos: 280 kpl Kansikuva Västäräkki rantakivellä Kuvaaja: Jussi Lehtonen. Ethnos ry:n hallitus 2009 Puheenjohtaja: Helena Ruotsala, puh , puheenjohtaja@ethnosry.org Varapuheenjohtaja / museoyhdyshenkilö: Pirkko Madetoja, puh. (09) pirkko.madetoja@hel.fi Sihteeri: Annukka Lyra, puh , sihteeri@ethnosry.org Taloudenhoitaja: Elina Anttonen, puh , elina.anttonen@gmail.com Tiedotussihteeri: Jussi Lehtonen, puh , jussi.lehtonen@utu.fi Kansainvälisten asioiden sihteeri: Sanna Lillbroända Annala, puh , slillbro@abo.fi Seminaarisihteeri: Arja Turunen, puh , arja.h.turunen@jyu.fi Julkaisusihteeri: Miia Leena Tiili, puh , miia leena.tiili@helsinki.fi 2

3 Puheenjohtajan palsta: Toukokuussa on aika... Helena Ruotsala muun muassa maksaa rästiin jääneet ja ajankohtaiset jäsenmaksut. Sain itse äsken eräältä tieteelliseltä seuralta sähköpostia, jossa minua pyydettiin tarkistamaan, pitääkö heidän rekisterinsä tiedot paikkansa siitä, että en ole vielä maksanut jäsenmaksua, jonka eräpäivä oli Tarkistin; en ollut maksanut, joten hoidin asian osaltani kuntoon. Me Ethnoksessa emme pysty näin ripeästi karhuamaan maksamattomia jäsenmaksuja, mutta osa jäsenistä toivottavasti huomasi, ettei talvella ilmestynyttä Ethnologia Fennican vuoden 2008 numeroa ole tullut. Vuoden jäsenmaksun nyt keväällä/kesällä maksaneille lehti postitetaan kesän aikana. Heille on myös erillinen muistutus tämän tiedotteen mukana. Tiedot tämän vuoden jäsenmaksun suorittamiseksi löytyvät tiedotteen takakannesta. Vuosikokouksessa päätettiin säilyttää tämän vuoden jäsenmaksu ennallaan eli 20 euroa jäseniltä ja 10 euroa opiskelijoilta. Jäsenmaksu sisältää Ethnologia Fennican. Jäsenmaksut ovat keskeinen ja tärkeä keino ylläpitää Ethnoksen kaltaisen yhdistyksen toimintaa. Vuosikokouksen yhteydessä järjestetystä seminaarista on Arja Turusen kirjoittama katsaus toisaalla tässä tiedotteessa. Lehdestä löytyy myös vuoden 2008 Ethnos palkitun pro gradu tutkielman tekijän, Jaana Mäen artikkeli. Tulevasta Ethnoksen toiminnasta kannattaa laittaa kalentereihin myöhemmin syksyllä, Helsingissä järjestettävä kirjoittajakoulutus, johon saimme avustuksen Suomen Tiedekustantajien liitolta. Tarkat tiedot sen ohjelmasta ja ilmoittautumisesta päivämäärineen julkaistaan syksyn tiedotteessa, Ethnoksen kotisivuilla ja postituslistalla (jos et ole jo listan jäsen, liity NYT). Samoin merkitse kalenteriin 30.10, johon mennessä toivomme esitelmäehdotuksia Kansatieteen päiviin, joiden aiheena on ajankohtainen ja tärkeä ja joskus hankalasti tartuttava kulttuuriperinnön käsite. Call for papers löytyy sivulta 16. Toukokuussa on aika osallistua erilaisiin yliopistojuhlallisuuksiin, kuten publiikkeihin ja promootioihin. Mieleni tekisi tässä pohtia hieman laajemmin yhteisöllisyyttä, sillä promootioon osallistumista motivoidaan mm. yhteisöllisyydellä. Valmistuttuani ei publiikkeja järjestetty, vaan paperit tulivat kätevästi postissa, enkä osannut kaivata mitään juhlatilaisuuksia. Tohtoripromootioita järjestetään 3

4 taas kuluvana keväänä. Promootioonkaan en ole osallistunut. Yksi merkittävä syy on se, että tälle yhteisöllisyyden symbolille tulee mielestäni liikaa hintaa. Toki miekan olisi voinut lainata, mutta hatun ja jo pelkkään promootioaktiin tarvittavan vaatetuksen hankkiminen maksaisi minulle saman verran kuin Koneen säätiön maksama kuukausittainen post doc apurahani. Koen kuuluvani omaan yliopistoyhteisööni, mutta onko promootioon osallistumattomuus ymmärrettävissä siten, että en olekaan tieteellisen yhteisöni täysivaltainen jäsen, koska en ole osallistunut promootioon? En myöskään tunne kaikkia sen sisältämiä kulttuurisia merkityksiä. Ymmärrän kyllä, että juuri nyt yliopistojen tulee korostaa rooliaan ja merkitystään sivistysvaltion tulevaisuuden tekijöinä ja näkyä julkisuudessa, sillä käsittelyssä oleva ehdotus uudesta yliopistolaista on monilta kohdin huono. Toukokuussa on aika suunnitella lomaa, mahdollisia kenttätöitä ja valmistella esitelmiä kesän seminaareihin ja kongresseihin. Elokuun lopussa Helsingissä järjestetään pohjoismainen etnologi ja folkloristikongressi (NEFK), jonka runsas ohjelma löytyy netistä. Valinnan vaikeutta on taas edessä, sillä jopa yhdeksän päällekkäistä työryhmää kokoontuu päivittäin. Heti NEFK:n jälkeen, elosyyskuun vaihteessa on suomalais unkarilainen symposium, jonne Suomesta lähtee yhdeksän osanottajaa. Symposiumin aiheena on nykyiset ja menneet stereotypiat ja se liittyy Etnografisessa museossa kesällä avattavaan näyttelyyn How We See the Finns? Unkarilainen näkökulma Suomeen. Molemmista seminaareista ilmestyvät raportit syksyn tiedotteessa. Näiden lisäksi kesän aikana järjestetään lukuisia muita meidän alamme kannalta mielenkiintoisia seminaareja. Itse pystyn yhdistämään kenttätyöt ja seminaarin osallistumalla Tornionlaaksossa pidettävään Pohjoinen tutkijoiden ja kulttuurivaikutusten kohtaamispaikkana seminaariin. Samalla pääsen kätevästi katsomaan Suomen sotaa käsittelevän Sotaoopperan, joka esitetään juuri oopperan tapahtumapaikalla, 1809 vedetyllä rajalla. Tämä Sotaooppera on hyvä esimerkki paikallisen kulttuuriperinnön tuotteistamisesta, jossa Tornionlaaksossa on jo aikaisemmin kunnostauduttu muun muassa esittämällä Joppausooppera ja Lestadiusooppera. Paikallista kulttuuriperintöä löytyy myös niistä lukuisista kesätapahtumista, joita järjestetään ympäri Suomea. Toivotan kaikille ethnoslaisille hyvää ja aurinkoista kesää ja virkistäviä lomapäiviä. 4

5 Taistelua tuulimyllyjä vastaan? Keskustelua etnologian ja kansatieteen tulevaisuudesta Ethnoksen vuosikokousseminaarissa Arja Turunen, FM, Ethnos ry:n seminaarisihteeri Uhkia, uhkia ja lisää uhkia? Ethnoksen tämän vuoden seminaarissa suunnattiin katse tulevaisuuden haasteisiin ja kysyttiin, mikä on etnologian ja kansatieteen asema ja rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa. Seminaari järjestettiin perjantaina 13.3, samana päivänä kun Helsingissä ja muissa yliopistokaupungeissa osoitettiin mieltä yliopistouudistusta vastaan. Oliko ajankohta enne etnologian tulevaisuuden kannalta? Kun maailma, yhteiskunta ja tiedepolitiikka muuttuvat, tarvitaanko etnologeja vain siinä tapauksessa, että ekokatastrofi tekee kaskeamisesta ja riihenpuinnista taas tarpeellisia taitoja, kuten Jyväskylän yliopiston etnologian professori Hanna Snellman etnologian tulevaisuuden visioita koskevassa puheenvuorossaan pohdiskeli. Seminaarin puhujat, professori Snellman, Luostarinmäen käsityöläismuseon vastaava tutkija, dosentti Solveig Sjöberg Pietarinen, digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen Turun yliopistosta ja ylitarkastaja Ulla Mäkeläinen Opetusministeriöstä sekä seminaarin avannut Ethnoksen puheenjohtaja Helena Ruotsala nostivat puheenvuoroissaan esiin monenlaisia uhkakuvia. Päällimmäisinä mietitytti uuden yliopistolain ja muiden, niin yliopiston kuin laitosten ja oppiaineiden toimintaan ja asemaan vaikuttavien uudistusten, seuraukset. Miten käy etnologian, kun laitoksia yhdistetään, korkeakouluverkostoa harvennetaan, yksiköiltä vaaditaan profiloitumista ja ulkopuolista rahoitusta tarvitaan entistä enemmän. Tuoretta tietoa kuultiin Hanna Snellmanilta: Suomen Akatemia on uusimassa paneelijakoaan ja etnologia siirtyy humanistista tieteistä yhteiskuntatieteiden (social sciences) paneeliin amerikkalaisen mallin mukaisesti. Ketterät etnologit Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella, Snellman totesi, uhkakuvien sijaan muutokset voi nähdä mahdollisuuksina. Etnologiasta voisi tulla muotitiede, ku 5

6 ten siitä tuli Ruotsissa 1970 luvulla ruotsalaisen etnologian antropologisoituessa ja tutkijoiden osallistuessa yhteisötutkimuksillaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Suomessa tämä tilaisuus menetettiin 1970 luvulla, mutta nyt tähän virtaan voisi Snellmanin mukaan mennä; vielä ei ole myöhäistä. Miten muotitieteeksi sitten tullaan? Täytyy tehdä hyvää ja ennen muuta ajankohtaisiin kysymyksiin pureutuvaa tutkimusta, Snellman vastasi. Ruotsissa etnologian nousua edesauttoi muun muassa etnologien tekemä maahanmuuttajia koskeva tutkimus, joka Suomessa ei tuolloin maahanmuuttajien vähäisestä määrästä johtuen ollut ajankohtaista. Nyt olisi. Snellmanin visioissa etnologian vahvuudet tulevat esiin erityisesti monitieteisissä ja soveltavissa tutkimuksissa. Vain omien kesken tehty tutkimus ei pidemmän päälle hyödytä, vaan etnologienkin tulisi pyrkiä monitieteisiin projekteihin mieluiten niin, että muiden tieteiden edustajat tulevat pyytämään etnologeja mukaan projekteihinsa. Vaikka esimerkiksi yhteiskuntatieteilijät tutkivat samoja aiheita, tutkimukset ovat erilaisia, sillä yhteiskuntatieteilijät katsovat yhteiskuntaa, etnologit ihmistä. Tämä on etnologian vahvuus, Snellman korosti. Toinen vahvuus yhteiskuntatieteilijöihin verrattuna on pitkä aikaperspektiivi ja menneisyyden tuntemus. Globalisaation aikana etnologit kykenevät rakentamaan tutkimuksissaan dialogia nykypäivän ja menneen välille ja soveltamaan menneisyyden muutoksia koskevaa tutkimustietoa nykypäivän muutoksiin. Menneisyyden tuntemus voi edesauttaa myös tulevaisuuden ennustamista. Kaiken kaikkiaan Snellman totesi etnologien olevan niin ketteriä, että osaavat vastata vielä ennakoimattomiinkin visioihin. Museotyöalan näkökulmaa seminaarissa edustanut Solveig Sjöberg Pietarinen määritteli hänkin kansatieteilijöiden vahvuudeksi muun muassa yhteiskuntatieteilijöihin verrattuna nykyhetkeä pidemmän perspektiivin sekä kokonaisnäkemyksen Jyväskylän yliopiston tuore etnologian professori Hanna Snellman. Kuvaaja: Jussi Lehtonen. 6

7 omaamisen: kansatieteilijä kykenee hahmottamaan painopisteet, osaa tehdä valintoja ja esittää ilmiöitä kokonaisvaltaisesti. Lisäksi museotyön kautta kansatieteilijät voivat edistää alueen asukkaiden osallistamista (delaktighet) ja siten heidän kulttuurista pääomaansa. Samaa korosti yleisökeskustelussa tulevaisuuden tutkija, FT Katriina Siivonen, joka näki museot ajassa operoivina toimijoina: museot eivät toimi vain menneisyydessä ja nykypäivässä vaan rakentavat tulevaisuutta menneisyyden huomioimisen kautta. Erityisen tärkeä rooli museoilla on ihmisen osallistuttamisessa esimerkiksi kaupunkisuunnitteluun. Tuomalla kaupungin historiaa koskevaa tietoa tulevaisuutta koskevien suunnitelmien rinnalle ja luomalla linjoja menneestä nykyhetkeen ja tulevaan ihmiset saadaan mukaan kaupunkikuvaa koskevaan keskusteluun. Millaista osaamista etnologilla tulisi olla? Digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen, joka on taustaltaan kulttuurihistorioitsija, pohti puheenvuorossaan monitieteisyyden haasteita. Mikä on tutkijan oma tieteenala, kun tekee tutkimusta tieteen rajapinnoilla? Identiteetin ongelmallisuuden sijaan Suominen kehotti suuntaamaan huomion monitieteisyyden etuihin. Uusien innovaatioiden oletetaan usein syntyvän juuri tieteiden välisessä yhteistyössä. Toisaalta on syntynyt uusia ilmiöitä, joita ei voi tutkia yksittäisten, vakiintuneiden tutkimusalojen näkökulmasta. Monitieteisyys on siinä mielessä tullut nykyään muotiin, että siitä on rahoituksen haussa etua. Tiedeyhteisöltä Suominen peräänkuulutti tieteellistä suvaitsevaisuutta ja muiden näkökulmien ja oman tieteenalojen käytänteistä poikkeavien tapojen kunnioittamista. Erilaisten näkökulmien näkemistä on hyötyä myös omalle tutkijuudelle, Suominen huomautti. Seminaarin loppupaneeliin osallistuivat kaikki esitelmöitsijät. Jaakko Suominen (vas.), Solveig Sjöberg Pietarinen, Hanna Snellman ja Ulla Mäkeläinen. Kuvaaja: Jussi Lehtonen. 7

8 Eniten seminaarissa herätti odotetusti keskustelua yliopistouudistus ja muut Opetusministeriön suunnitelmat korkeakoulujen tulevaisuutta koskien. Aiheesta puhumaan kutsuttu Opetusministeriön ylitarkastaja Ulla Mäkeläinen kertoi uudistusten tavoitteena olevan kansainvälisten yhteistyöedellytysten ja poikki ja monitieteisyyden parantamisen. Ongelmallisia Mäkeläisen mukaan ovat pienet yksiköt ja heikosta vetovoimasta, läpäisevyydestä ja valmistuneiden heikosta työllistymisestä kärsivät yksiköt. Yksiköiden yhdistäminen ja karsiminen parantaa tällöin opiskelijoiden opiskeluedellytyksiä, valinnanmahdollisuuksia ja oikeusturvaa. Esimerkkinä Mäkeläinen mainitsi tilanteen, jossa se ainoa professori sairastuu. Kulttuuri ja taiteen alan sekä viestintä ja informaatiotieteiden aloituspaikkoja ollaan vähentämässä jopa puoleen. Etnologien mahdollisuuksiksi Mäkeläinen luetteli luovan talouden ja innovaatiopolitiikan, yrittäjyyden ja kulttuuriviennin vahvistumisen. Lisäksi hän neuvoi hyödyntämään osaamista muualla kuin perinteisillä etnologian toimintaaloilla. Yleisökysymyksissä ja kommenteissa kyseenalaistettiin suunnitelmien toimivuutta. Jaakko Suominen kysyi, tuovatko uudistukset todella resursseja hallinnosta tutkimuksen tekoon. Lassi Saressalo ja Katriina Siivonen kommentoivat opiskelijoiden nopeaa valmistumistavoitetta. Saressalo totesi, etteivät työnantajat halua palkata nopeasti valmistunutta maisteria, jolla ei ole työkokemusta. Siivonen ihmetteli, miten hitaammin opiskelleen opiskelijan töihin meno valmistumisen jälkeen lisää työllisten määrää, jos opintojen viivästyminen johtuu juuri siitä, että opiskelija on ollut töissä. Keskustelua herätti myös Sjöberg Pietarisen puheenvuorossaan esittämä näkemys siitä, että museoiden tulevaisuus on uhattuna, koska nykyopiskelijat eivät enää tunne esiteollisen ajan esineitä eikä heillä ole niistä omakohtaista kokemusta. Helsingin yliopiston merihistorian ja museologian amanuenssi Anne Ala Pöllänen vastasi tähän huomauttamalla, että nyky 8 Opetusministeriön ylitarkastaja Ulla Mäkeläinen. Kuvaaja: Jussi Lehtonen.

9 opiskelijoilla on kokemusta nykykulttuurista ja juuri sitä tarvitaan, kun museoissa tallennetaan nykyajan ilmiöitä. Hänen mielestään museot ovat yhteiskunnallisia toimijoita ja juuri tähän suuntaan opiskelijoita tulisi kannustaa. Nykykulttuurin tuntemus on erittäin tärkeää silloin kun museot osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toiseksi, esineiden rooli ei ole museotyössä niin keskeinen kuin aiemmin, sillä nykyajan dokumentoinnissa painopiste on siirtynyt aineettoman perinnön tallentamiseen. Hanna Snellman jatkoi, että etnologin kompetenssin mitta ei ole esinetutkimuksessa vaan monipuolisessa aineiston keruussa. Seminaarin osallistujat nauttivat kahvitauosta Tieteiden talon aulassa. Kuvaaja: Jussi Lehtonen. 9

10 Ethnos ry:n gradupalkinto 2008: Valtava merellinen pitäjä Luvian meriperinteen soveltaminen museo ja matkailukäyttöön 2000 luvulla Jaana Mäki, FM Pro gradu työni käsitteli Luvian kunnan saariston entisten asukkaiden arjen soveltamista museo ja matkailukäyttöön 2000 luvulla. Pro gradu perustui Luvian kalastusmuseon selvityshankkeeseen, mikä toteutettiin keväästä 2006 alkuvuoteen Toimin hankkeessa tutkimusavustajana. Hankkeessa kerättiin ja talletettiin Luvian kunnan suullista ja kuvallista kalastusperinnettä sekä selvitettiin kunnan mahdollisuuksia perustaa kalastusmuseo. Hankkeen osapuolina olivat Luvian kunta, Satakuntaliitto ja Turun yliopisto. Tutkimuksen pääaineisto koostui selvityshankkeen haastatteluista ja kolmesta muusta vuosina Luvialta kerätystä haastatteluaineistosta. Haastattelut käsittelevät Luvian kalastusta, merenkulkua ja laivanrakennusta sekä lähikuntien museo ja matkailutoimintaa. Haastatteluaineistojen ohella käytin tutkimuskirjallisuutta, lehtiartikkeleita, matkaesitteitä ja Internet lähteitä. Kalastusmuseon selvityshankkeesta johtuen tutkimuksessa painottuu kalastusperinne. Tämän lisäksi pyrin huomioimaan myös Satakunnan rannikkoseutuun kuuluvan Luvian merenkulku ja laivanrakennushistoriaa. Käytän tutkimuksessa meriperinne sanaa kuvaamaan luvialaista kalastus, merenkulku ja laivanrakennusperinteen kokonaisuutta eli entisten saaristolaisten arkea ja elinkeinoja. Lähestyin ongelmia museologian ja kulttuurimatkailun näkökulmista. Selvityshankkeen nimessä termi kalastusmuseo kuvaa paikkaa, missä esitetään luvialaista meriperinnettä. Hankkeen ohjausryhmä halusi välttää museo sanan käyttämistä, sillä museo käsitteen pelättiin karkottavan vierailijoita ja antavan paikasta passiivisen kuvan. Tutkimuksen tarkoitus oli ideoida kalastusmuseota, missä perinteisen näyttelytoiminnan lisäksi on luvialaisen meriperinneaineiston pohjalta suunniteltua elämyksellistä toimintaa. Pro gradu työ jakautuu kahteen osaan. Ensin esittelen tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ja tarkastelen Suomen kalastusmuseoiden toimintaa. Koska kalastusmuseo liittyisi Luvian lähiseuduilla jo olemassa oleviin matkailupalveluihin, tarkastelen Satakunnan rannikkokunnissa jo olemassa olevia museo ja matkailupalveluita sekä käyttöön sovelluttua kalastusperinnettä. Matkailussa on eduksi, 10

11 jos museo erottuu lähikunnissa jo olemassa olevista palveluista. Samanaikaisesti museon on hyvä verkostoitua samankaltaisten palveluiden kanssa. Tutkielman toisessa osassa käsittelen Luvian meriperinteen soveltamista museokäyttöön. Esitän kolme eri vaihtoehtoa: kalastusmuseon, kalastajatilan ja meriperinnekeskuksen. Nämä kaikki perustuvat museotoimintaan, mutta eroavat toisistaan sijaintinsa vuoksi. Kalastusmuseo sijaitsee kunnan keskustassa, kalastajatila rannalla tai saaressa. Meriperinnekeskus sijoittuu kunnan virkistyssatamaan, jota myös usea haastateltava ehdotti museon sijaintipaikaksi. Pidin tärkeänä, että museon ideointi perustuu tutkittuun paikallisperinteen aineistoon. Esitän kunkin luvun lopussa taulukossa museokohteiden etuja ja haittoja. Miten kohteet eroaisivat toisistaan? Miten meriperinnettä sovellettaisiin? Mitä olisi kalastusmuseon museopedagogiikka? Millaista toimintaa ja oheispalveluita museolla voisi olla? Luvian kalastusmuseo olisi matkailu ja opetuskohde niin paikkakuntalaisille kuin muualta tuleville matkailijoille. Luvian syntyhistoria, lähimenneisyys ja nykyisyys liittyvät mereen. Suuri osa nykyistä Luviaa oli merenpeitossa vielä 1300 luvulla ja Luvian sisävedet olivat tärkeitä rannikkoväyliä kalastajille ja merenkulkijoille. Keskiajalta lähtien asutetun Luvian saariston huippukausi ajoittui vuosiin , jolloin luodoilla asui parhaimmillaan yli 50 kalastajaperhettä. Kalastuksen ohella kunnassa rakennettiin vuosina yli 400 laivaa ja varustettiin kauppalaivoja. Saaristo koki kuitenkin muutoksen 1970 luvulle tultaessa, kun aiemmat elinkeinot katosivat. Vähän työvoimaa vaatinut troolikalastus yleistyi, nuoret muuttivat mantereelle töihin, asukkaat vanhenivat ja vakituinen asutus väheni. Tänä päivänä Luvian saaristossa asutaan enää yhdellä saarella, mutta vapaa ajan asuntoja on yli Kalastuselinkeinon harjoittajia ja laivanrakentajia on enää vain muutama. Luvian kunnan puolesta nousikin 2000 luvun alussa halu tutkia ja nostaa esille kunnan saaristolaisuutta. Kalastusmuseo on haluttu perustaa Luvialle jo kauan. Kunnan kotiseutuyhdistys on kerännyt kalastukseen liittyvää aineistoa 1950 luvulta lähtien. Haastateltavat kokevat perinteen keruun ja meriperinteen vaalimisen kunnianosoituksena mennyttä saaristolaiskulttuuria kohtaan. Kuntalaisten asennoituminen museon perustamista kohtaan on myönteinen ja täten matkailijoita kohtaan vieraanvarainen. Kenttätöiden perusteella selvisi, että kalastusesineistöä on jäljellä hyvin vähän. Esineiden vähyys ei mielestäni ole esteenä kalastusmuseon perustamiselle, sillä perinteen soveltamisen tapoja on monia. Ympärivuotisesti auki oleva ja säännöl 11

12 lisesti toimintaa tarjoava meriperinnekeskus tasoittaisi kuntaan kohdistuvaa matkailun kausiluonteisuutta. Tutkimukseni on tarkoitettu luvialaisille, jotka kokevat paikalliskulttuurin vaalimisen tärkeäksi. Kuntalaiset ja saaristomatkailun kehittäjät voivat hyödyntää tutkimusta museon suunnittelussa ja idean eteenpäinviemisessä. Suurimmat kiitokseni Ethnos ry:n gradupalkinnosta, mikä minulla oli suuri kunnia vastaanottaa. Gradun toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista ilman Satakuntaliiton, Luvian kunnan ja Turun yliopiston yhteishanketta. Minulla oli apuna parivuotisen graduprojektin ajan hankkeen ohjausryhmä ja projektisihteeri. Suuren kiitoksen ansaitsevat tietenkin graduni ohjaajat, kulttuuriperinnön tutkimuksen professorit Outi Tuomi Nikula ja Helena Ruotsala sekä kulttuurimatkailun lehtori Katriina Petrisalo Turun yliopistosta Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitokselta. He jaksoivat kannustaa ja kommentoida tekstiäni sekä hankkeen toteuttamiseen liittyneitä seikkoja. Kiitos kuuluu myös Ethnos ry:n gradupalkinnon valitsijalle Lassi Saressalolle. Palkinto kannustaa minua eteenpäin opinnoissa ja töiden parissa. Lämpimin kiitos! Joko SINÄ kuulut Ethnoksen sähköpostilistalle? Ethnos ry:n omalle sähköpostilistalle kannattaa liittyä näin pysyt ajantasalla tärkeistä asioista! Listan kautta tiedotetaan sekä Ethnoksen tapahtumista ja tilaisuuksista että myös muista jäsenistöä kiinnostavista asioista. Sähköpostilistalla voi käydä myös keskustelua ajankohtaisista asioista. Listalle liitytään osoitteessa Sähköpostilistan osoite on ja sen ylläpitäjänä toimii Ethnoksen tiedotussihteeri Jussi Lehtonen, Hänen puoleensa voi kääntyä mahdollisissa ongelmatilanteissa tai kysyäksesi lisätietoja. 12

13 Ethnos ry:n hallitus 2009 Ethnos ry aloitti uuden toimintavuoden vuosikokouksessaan Ethnosseminaarin päätteeksi pidetyssä kokouksessa koottiin uusi hallitus, joka järjestäytyi vielä samana iltana. Pitkäänkin mukana olleita voimia menetettiin Ildikó Lehtisen, Mirkka Hyytiäisen ja Minna Mäkisen jäädessä pois hallitustyöskentelystä. Arja Turunen, Miia Leena Tiili ja Mari Immonen aloittivat hallituksen uusina vahvistuksina. Vuoden 2009 hallituksen jäsenet vastuualueineen Helena Ruotsala, puheenjohtaja varajäsen Tiina Riitta Lappi Pirkko Madetoja, varapuheenjohtaja varajäsen Aila Nieminen Jussi Lehtonen, tiedotussihteeri varajäsen Maija Santikko Sanna Lillbroända Annala, kv asioiden sihteeri varajäsen Mari Immonen Arja Turunen, seminaarisihteeri varajäsen Heli Niskanen Miia Leena Tiili, julkaisusihteeri varajäsen Tytti Steel Ethnos ry:n hallitus Takarivissä Heli Niskanen (vas.), Miia Leena Tiili, Jussi Lehtonen, Sanna Lillbroända Annala, Arja Turunen, Maija Santikko. Eturivissä taloudenhoitaja Elina Anttonen (vas.), Pirkko Madetoja, Helena Ruotsala ja sihteeri Annukka Lyra. Kuvaaja: Katriina Siivonen. 13

14 Uutisia ja ilmoitusasioita Pohjoismainen etnologikongressi (NEFK) P Ethnoksen kirjoittajakoulutus syksyllä P Why Gender? P Etnologinen tapahtumakalenteri P Seuraava Ethnos tiedote Pohjoismainen etnologikongressi (NEFK) Helsingin yliopistossa järjestetään Pohjoismainen etnologi ja folkloristikongressi Ilmoittautuminen tapahtumaan päättyi toukokuun lopussa. Lisätietoja ohjelmasta ja kaikkiaan 22 työryhmästä löytää kongressin kotisivuilta Uskalla kirjoittaa, julkaise rohkeasti! Kirjoittajakoulutus Ethnos ry:n kirjoittajakoulutus Helsingissä (alustava paikka Tieteiden talo). Mitkä ovat vahvuuteni kirjoittajana? Miten hyödynnän kritiikkiä kirjoittajana kehittymisessä? Voisinko julkaista rohkeammin? Ethnos ry:n intensiivisessä koulutuksessa kehitytään tieteellisinä kirjoittajina pureutumalla kirjoittamisen ja julkaisemisen mahdollisuuksiin sekä tieteellisen kirjoittamisen ongelmakohtiin. Osallistujat työstävät tekstejään ja saavat niistä runsaasti sekä henkilökohtaista että ryhmäpalautetta. Koulutuksen hinta 20 euroa. Jokainen osallistuja huolehtii itse matka ja majoituskuluistaan. Kouluttajana toimii kirjailija Taija Tuominen. Lisätiedot ilmoittautumisista, ennakkotehtävästä, aikataulusta ja muista käytännön asioista syyskuun Ethnos tiedotteessa. 14

15 Why Gender? University of Jyväskylä 9th 10th of October 2009 Sukupuolen tematiikkaan keskittyvä Why Gender? konferenssi (Jyväskylän yliopisto, ) päivittää kesän aikana konferenssin ohjelmasivujaan. Sivuille ilmestyvät esimerkiksi sessioiden ohjelmat ja abstraktit. Konferenssissa ei ole osallistumismaksua, joten tervetuloa kuuntelemaan lokakuussa luentoja ja sessioita! Lisätietoja Etnologinen tapahtumakalenteri (muutokset mahdollisia) Seurasaaren ulkomuseo 100 vuotta pääjuhla Pohjoismainen etnologikongressi Helsingin yliopistossa X Suomalais unkarilainen kansatieteen symposium Unkarissa Why Gender? konferenssi Jyväskylän yliopistolla Ethnos ry:n järjestämä kirjoittajakoulutus Helsingissä. Ks. tarkemmin tämän tiedotteen s suomalais ugrilainen kongressi Unkarissa. Ks. tarkemmin: VI Kansatieteen päivät Turussa. Ks. CFP tiedotteen s SIEF, Lissabon, Portugal XI Suomalais unkarilainen kansatieteen symposium Suomessa. Seuraava Ethnos tiedote Ethnos tiedote 3/2009 ilmestyy syyskuussa. Lehteen tuleva aineisto toimitetaan viimeistään mennessä tiedotussihteerille osoitteella jussi.lehtonen@utu.fi. Tuetut tiedostomuodot ovat.rtf,.doc,.docx ja.wpd. 15

16 Call for Papers Etsi kuvasta kulttuuriperintö. Kulttuurin, politiikan ja identiteettien risteyksessä. VI Kansatieteen päivät Turussa Järjestäjät: Suomen kansatieteilijöiden yhdistys Ethnos ry, Turun yliopiston kansatieteen oppiaine ja Åbo Akademin etnologian oppiaine. VI Kansatieteen päivien aiheena on kulttuuriperintö eri ulottuvuuksineen. Kulttuuriperinnön avulla ihminen paikantaa itsensä ajallisesti, kulttuurisesti, sosiaalisesti ja spatiaalisesti. Vastuu kulttuuriperinnön säilymisestä kuuluu Suomen lain mukaan meille kaikille. Asiantuntijoita kulttuuriperintökysymyksissä ovat erityisesti museoammattilaiset ja etnologit, antropologit, folkloristit, historiantutkijat ja muut kulttuuria ja perinnettä tutkivien tieteiden edustajat. Aina ei kuitenkaan ole selvää mitä kulttuuriperintö on milloin jokin asia muuttuu tai määritellään kulttuuriperinnöksi? Erilaisiin määritelmiin ja käsitteisiin liittyvät aina myös vallankäyttö ja kiistanalaisuus: kuka päättää kulttuuriperinnöstä ja sen säilymisestä? Kulttuuriperintö käsitteen määrittelyä vaikeuttaa sen moniulotteinen luonne: se on yleismaailmallista mutta paikallista; aineellista mutta myös aineetonta ja henkistä; historiallista mutta myös ajassa elävää. Siihen voi liittyä problemaattisia tai ristiriitaisia aspekteja. Esimerkiksi kulttuuriperinnön käyttäminen resurssina ja sen tuotteistaminen on tällainen tunteita ja ristiriitoja herättävä kysymys. Rakennussuojelusta syntyneet kiistat taas ovat esimerkkejä niistä ristiriidoista, joita kulttuuriperintöarvojen ja muiden arvojen, kuten käytettävyyden ja taloudellisten arvojen, välille voi syntyä. Kutsumme VI Kansatieteen päiville työryhmiin eri alojen tutkijoita, kulttuurin ammattilaisia ja muita asiasta kiinnostuneita. Työryhmiin voi esittää tieteellisiä esitelmiä tai sekä sisällöltään että esitystavaltaan vapaamuotoisia esityksiä kulttuuriperinnön eri ulottuvuuksista. 16

17 Työryhmät kootaan ja otsikoidaan valittujen abstraktien perusteella. Teeman alla voidaan käsitellä esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: Mikä on kulttuuriperintöä, mikä ei ole kulttuuriperintöä? Kuka päättää kulttuuriperinnöstä? Miten kulttuuriperintö säilyy? Mihin kulttuuriperintöä tarvitaan ja käytetään? Kulttuuriperinnön luomiseen ja käyttöön liittyvät eettiset kysymykset Abstraktit pyydetään lähettämään mennessä sähköpostitse osoitteeseen Abstraktien enimmäispituus on 300 sanaa. Esitelmäkielinä ovat suomi ja ruotsi. Kutsutut luennoitsijat Etnologian professori Ullrich Kockel, Ulsterin yliopisto, Magee Campus. Kockel on kansainvälisen etnologien ja folkloristien yhdistyksen SIEFin puheenjohtaja. Tutkimuksissaaan hän on perehtynyt erityisesti ns. heritage matkailuun. Kulttuurintutkimuksen Professori Kristin Kuutma, Tarton yliopisto. Kuutma on mm. toiminut Viron edustajana UNESCOn kulttuuriperinnön suojelua käsittelevässä komiteassa. Tutkimuksissaan hän on keskittynyt erityisesti kulttuuriperintöä ja sen esityskontekstia koskeviin kysymyksiin. Projektipäällikkö, FT, Katriina Siivonen, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun Kauppakorkeakoulu. Siivonen on työssään keskittynyt mm. kulttuuriperinnön tuotteistamista ja kulttuurisesti kestävää kehitystä koskeviin kysymyksiin. Kansatieteen päivien osallistumismaksu on 25i, opiskelijoilta 10 i. Kansatieteen päivien illanvietosta peritään erillinen maksu (n. 20 i). Tarkempia tietoja iltatilaisuudesta ilmoitetaan myöhemmin. Lisätietoja Ethnos ry:n seminaarisihteeri Arja Turunen, GSM Ajankohtaista tietoa seminaarista päivitetään Ethnoksen kotisivulle 17

18 TOUCHING THINGS Ethnological Aspects of Modern Material Culture Edited by Pirjo Korkiakangas, Tiina Riitta Lappi & Heli Niskanen Material culture is something we can touch and can be touched by. It is simultaneously concrete artefacts and expression of values produced and shared by humans. But what is modern material culture like? Material culture has always played an essential role in ethnological studies. The object of ethnological study has been the culture itself, the life reflected in things and artefacts, and the beliefs that lie behind the material. But like the definitions of subjects and concepts, the very meaning of material culture in modern ethnology is manifold and therefore needs to be considered continuously and repeatedly anew. This book discusses material culture from various viewpoints, such as museums, everyday life and consuming. The focus is on modern things from honeymoon mementos to sweaters and summer cottages. TOUCHING THINGS Ed. by Pirjo Korkiakangas, Tiina Riitta Lappi & Heli Niskanen Paperback 277 pp. 29 i 2008 ISBN ISSN

19

20 Ethnos ry. c/o Tieteiden talo Kirkkokatu Helsinki JÄSENMAKSU 2009 Maksetaan tilille: Sampo Viite: Viesti: Jäsenmaksu + vuosi + oma nimi Maksu: varsinainen jäsen 20 i / opiskelijajäsen 10 i Eräpäivä: Samalla voi maksaa myös unohtuneen jäsenmaksun 2008!! Mahdollisiin tiedusteluihin vastaa taloudenhoitaja Elina Anttonen, puh , elina.anttonen@gmail.com Helsingin yliopiston pikapaino 2009