Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KK 843/2000 vp- KIRJALLINEN KYSYMYS 843/2000 vp Ravitsemusterapiapalvelujen saattaminen Kelan sairaanhoitokorvausjärjestelmän piiriin Eduskunnan puhemiehelle Ravitsemushoidolla voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa monia sairauksia, mm. lihavuutta, aikuistyypin diabetesta, sepelvaltimotautia, kohonnutta verenpainetta ja kihtiä. Keliakiassa ravitsemushoito on ainoa hoitomuoto. Ravitsemushoidolla voidaan myös ehkäistä liitännäissairauksien syntymistä ja sairauksien etenemistä esim. diabeetikoilla. Ravitsemushoidolla voidaan lisäksi estää heikentyneen ravitsemustilan syntymistä ja korjata jo syntynyt heikentynyt ravitsemustila esim. vanhuksilla ja syöpäpotilailla. Ravitsemusterapeutti, joka on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon ravitsemustieteessä ja -terapiassa ja on Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen laillistama terveydenhuollon ammattihenkilö, on ravitsemushoidon ammattilainen. Ravitsemusterapeuttien määrä julkisessa terveydenhuollossa vaihtelee suuresti ja resurssit ovat riittämättömät. Tämä on johtanut siihen, että ravitsemushoidon mahdollisuudet sekä sairauksien ennaltaehkäisyssä että hoidossa ovat vielä käyttämättä. Muun terveydenhuoltohenkilöstön aika ja taidot ovat vain harvoin riittävät yksilöllisen ruokavalioneuvonnan antamiseen. Ravitsemusterapeutteja tarvittaisiin potilasneuvonnan ohella myös muun terveydenhuoltohenkilökunnan ravitsemuskoulutukseen ja ravitsemushoidon organisoimiseen. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmassa suositetaan ravitsemusterapeuttien määräksi asukasta. Tällä hetkellä tilanne Suomessa on se, että ravitsemusterapeutteja on 1 noin asukasta kohden. Lisäksi on huomattava, että 3,1 miljoonaa ihmistä asuu kunnissa, joissa ei ole lainkaan saatavilla ravitsemusterapeutin palveluita perusterveydenhuollossa. Suurimmissa kaupungeissa ravitsemusterapeuttien palveluja on saatavana yksityissektorilla, mutta ravitsemusterapiapalvelut eivät kuulu Kela-korvauksen piiriin. Tämä on ollut selvä este yksityispuolen ravitsemusterapiapalvelujen laajenemiselle. Koska ravitsemusterapeuttien virkoja on Suomessa tällä hetkellä aivan liian vähän, yksityisten palvelujen käytön tukeminen laajentaisi mahdollisuuksia saada ravitsemusterapiapalveluja. Ravitsemushoito on monissa tieteellisissä tutkimuksissa todettu vaikuttavaksi ja taloudelliseksi hoidoksi. Kustannusvaikuttavuutta ~n selvitetty mm. lihavuuden, aikuistyypin diabeteksen, kohonneen verenpaineen, hyperkolesterolemian (veren kohonnut kolesterolipitoisuus) ja makuuhaavojen hoidossa sekä tehohoitopotilaiden ravitsemushoidon toteutuksessa. Lihavuus on jatkuvasti yleistymässä. Suomessa jo viidennes työikäisistä on merkittävästi lihavia. Lasten ja nuorten lihavuus on lisääntymässä hälyttävää vauhtia. Lihavuus on useiden sairauksien, mm. sydän- ja verisuonitautien, aikuistyypin diabeteksen, kohonneen verenpaineen ja kihdin keskeinen vaaratekijä, joten lihavuutta ennaltaehkäisemällä ja hoitamalla em. sairauksiakin voidaan ehkäistä ja hoitaa. Lisäksi lihavuus on selkeä vaaratekijä mm. tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, ja siten lihavuuden ennaltaehkäisy ja Versio 2.0

2 hoito edesauttavat myös tämän varsin yleisesti sairauslomia ja työkyvyttömyyttä aiheuttavan sairausryhmän ehkäisyä ja hoitoa. Yhdysvalloissa on arvioitu, että merkittävästi lihavien terveydenhoitokustannukset ovat 25 % ja vaikeasti lihavien 44 % suuremmat kuin normaalipainoisten. Lihavuuden aiheuttamien terveydenhuoltomenojen arvioitiin olleen Suomessa v jopa 3,2 miljardia markkaa. Aikuistyypin diabeetikoita on Suomessa n Sairastuneiden määrän on arvioitu lisääntyvänjopa 70 %:lla vuoteen 2010 mennessä. Ruokavaliohoidon ja liikunnan lisäämisen on todettu vähentävän sairasturuisvaaraa selvästi jopa sellaisilla henkilöillä, joilla on lisääntynyt sairasturuis vaara. Suomessa toteutetussa 5 vuoden seurantatutkimuksessa, jossa ravitsemusterapeutti tapasi tutkittavat henkilöt yksilöllisesti 3 kuukauden välein, sairasturuisvaara tutkimusryhmässä väheni 57% verrattuna kontrolliryhmään. Lisäksi vastasairastuneilla aikuistyypin diabeetikoilla toteutetun ravitsemushoidon on osoitettu vähentävän lääkehoidon tarvetta jopa 60 % verrattuna tavanomaista hoitoa saaneisiin. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa ravitsemushoidon on todettu vähentävän yli 55-vuotiaiden aikuistyypin diabeetikoiden sairaalakäyntejä 10 %ja lääkärinvastaanottokäyntejä 24 %. Ravitsemusterapeutin toiminnan kustannussäästöt olivat kolmen vuoden toiminnan jälkeen suuremmat kuin mitä toimintaan kyseisenä aikana sijoitetut varat olivat olleet. Lisäksi 3-4 kg:n painonpudotus aikuistyypin diabeetikoilla vähentää liitännäissairauksia (silmä-, munuais-, hermosto- ja verenkiertoelimistön sairaudet) %. Kohonneen verenpaineen hoidossa ravitsemushoidon on todettu vastaavan vaikutukseltaan yhden verenpainelääkkeen tehoa. On arvioitu, että Suomessa ravitsemushoito, johon kuuluisi sekä yksilökohtainen neuvonta että ryhmätapaamisia, toisi n. 600 markkaa säästöä vuodessa potilasta kohden verrattuna lääkehoidon kustannuksiin. Tämä toisi puolestaan vuositasolla n miljoonaa markkaa säästöä terveydenhuoltomenoihin. Ravitsemushoidon on osoitettu laskevan veren kolesterolipitoisuutta 5-10 %. Tämä vähen- tää tuntuvasti kuolleisuutta sepelvaltimotautiin: esim vuotiailla toteutetussa tutkimuksessa kuolleisuus väheni %. Lisäksi ravitsemushoito pienentää veren kolesterolipitoisuutta alentavan lääkehoidon kustannuksia, sillä osa potilaista voi kokonaan luopua lääkehoidosta ja osalla lääkeannosta voidaan pienentää. Ruotsalaisessa 900 potilaspaikkaa käsittävässä sairaalassa tehdyssä selvityksessä todettiin, että suoneosisäinen ravitsemus oli tarpeellista vain 17 %:lla niistä tehohoitopotilaista, joilla sitä käytettiin. Jos letkuravitsemus olisi valittu ravitsemushoitomuodoksi niillä potilailla, jotka eivät suonensisäistä ravitsemusta tarvinneet, olisi sairaala säästänyt 1,7 miljoonaa markkaa vuodessa. Summa vastaa 5-6 ravitsemusterapeutin palkkauskustannuksia vuodessa. Hyvässä ravitsemustilassa olevat potilaat saavat harvemmin vaikeasti hoidettavia makuuhaavoja kuin huonossa ravitsemustilassa olevat potilaat. Ylläpitämällä pitkäaikaispotilaiden hyvää ravitsemustilaa voidaan makuuhaavojen syntyä selkeästi estää ja siten vähentää niistä aiheutuvia lisääntyneitä hoitokustannuksia. Kela edellyttää ennen tiettyjen sairauksien hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden saamista korvattaviksi (laihdutuslääke, verenpainelääkkeet, veren kolesterolipitoisuutta alentavat lääkkeet), että potilaan tulee pyrkiä hoitamaan sairauttaan ruokavalio- ja elämäntapamuutoksilla tietyn ajan, yleensä puoli vuotta. Jos tämänjakson aikana parannusta tilanteeseen ei ole näkyvissä, potilas on oikeutettu korvaukseen käyttämistään lääkkeistä. Vaatimus on kuitenkin kohtuuton, kun potilailla ei ole edes mahdollisuuksia saada asiantuntevaa opastusta ravitsemushoitonsa toteuttamiseen. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim julkaisee Käypä hoito -suosituksia eri sairausryhmien hoitamisesta. Useissa Käypä hoito -suosituksissa edellytetään asianmukaisen ravitsemushoidon toteuttamista. Tuloksellinen ravitsemushoito edellyttää vaiheittain annettavaa ja yksilöllistä ravitsemusohjausta. Nykyisin käytössä olevilla ravitsemusterapeuttien virkaresursseilla tuloksellisen ravitsemushoidon toteuttaminen on Suomessa erittäin vaikeaa. Yksityisten ravitsemusterapia- 2

3 palveluiden saattamisella Kelan sairaanhoitokorvauksen piiriin voitaisiin ravitsemusterapiapalvelujen saatavuutta merkittävästi parantaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä valtioneuvosto aikoo tehdä saattaakseen ravitsemusterapiapalvelut Kela-korvauksen piiriin? Helsingissä 7 päivänä marraskuuta

4 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Riitta Korhosen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 843/2000 vp: Mitä valtioneuvosto aikoo tehdä saattaakseen ravitsemusterapiapalvelut Kela-korvauksen piiriin? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Sairausvakuutuslain (364/1963) 4 :n mukaan vakuutetulla on oikeus saada sairauden perusteella korvausta tarpeellisen sairaanhoidon kustannuksista. Lain 6 :n mukaan suoritetaan korvausta siltä osin, minkä hoito tarpeettomia kustannuksia välttäen, vakuutetun terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta, olisi tullut vakuutetulle maksamaan. Sairausvakuutuksesta korvataan lääkärin määräämät toimenpiteet edellä mainitut lain kohdat huomioon ottaen. Sairausvakuutuslain 5 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan korvataan sairaudenhoitona lääkärin määräämä, asetuksella tarkemmin säädetyssä laitoksessa suoritettu tutkimus tai annettu hoito. Lain 8 :ssä todetaan, että sairausvakuutuskorvausta suoritetaan myös silloin, kun lääkärin määräämän tutkimuksen on suorittanut asianmukaisen koulutuksen saanut henkilö. Sairausvakuutusasetuksen 5 määrittelee, ketkä ovat sairausvakuutuslaissa tarkoitettuja, asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneita henkilöitä. Ravitsemusterapeuttia ei ole mainittu sairausvakuutusasetuksessa tällaisena henkilönä. Yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain (152/1990) 1 :ssä määritellään terveydenhuol- lon palvelut. Määritellyissä palveluissa ei ole erikseen mainittu ravitsemusterapiaa. Myöskään asetuksessa yksityisestä terveydenhuollosta ( ) ei erikseen mainita ravitsemusterapiaa. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 5 määrittelee ravitsemusterapeutin laillistetuksi ammattihenkilöksi. Vuonna 1999 sairausvakuutuskorvaukset lääkärin määräämistä yksityisen terveydenhuollon tutkimus- ja hoitotoimenpiteistä olivat 334,2 milj. markkaa. Tärkeimmät korvauslajit olivat fysioterapia sekä radiologiset tutkimukset. Keskimääräinen korvaus tutkimuksen ja hoidon kustannuksista oli 41,7 % vuonna Lääkärinpalkkiokorvaukset olivat 346,9 milj. markkaa ja keskimääräinen korvaustaso vastaavasti 37,3 % vuonna Vuoden 2000 tammi-kesäkuussa lääkärin vastaanottopalkkioiden keskimääräinen korvaustaso oli 34 % perityistä palkkioista. Oikea ravitsemus on useissa kansantaudeissa kuten lihavuudessa ja aikuisiän diabeteksess~ sekä verenkiertoelinten sairauksissa merkittävä ennalta ehkäisevä tekijä. Sairausvakuutus ei kuitenkaan korvaa sairauksien ennaltaehkäisyä, joka kuuluu kansanterveyslain piiriin. Aineenvaihduntasairauksissa diagnostiikka useimmiten edellyttää sairaalahoitoa erikois- tai erityistason sairaaloissa. Näissä tapauksissa riittävästä ravitsemusterapiapalveluiden tasosta huolehtiminen on julkisen sektorin tehtävä. Hoidon toteuttamisessa pyritään nykyisin kokonaisvaltaisuuteen ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Yhä kapea-alaisempiin yksityiskohtiin erikoistuneiden ammattiryhmien toimenpiteiden sisällyttäminen sairausvakuutuskorvausten piiriin on vastoin tätä kokonaisvaltaisen hoidon periaatetta. 4

5 Ministerin vastaus KK 843/2000 vp - Helsingissä 23 päivänä marraskuuta 2000 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 5

6 Ministems svar Tili riksdagens talman 1 det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Riitta Korhonen /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 843/2000 rd: Vilka åtgärder ämnar statsrådet vidta för att näringsterapitjänster skall börja omfattas av FPA-ersättningen? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följ ande: Enligt 4 sjukförsäkringslagen (364/1963) har en försäkrad rätt att vid sjukdom få ersättning för nödvändiga kostnader för sjukvård. Enligt lagens 6 ersätts kostnadema för sjukvård till den del som motsvarar vad den försäkrade med undvikande av onödiga kostnader, men utan äventyrande av sin hälsa, hade behövt betala för undersökning eller behandling. Ur sjukförsäkringen ersätts åtgärder som föreskrivits av läkare med beaktande av ovan nämnda lagrum. Enligt 5 1 mom. 2 punkten sjukförsäkringslagen ersätts av läkare föreskriven undersökning eller behandling i inrättningar som närmare bestäms genom förordning. Av lagens 8 framgår att sjukförsäkringsersättning också betalas om en undersökning som har föreskrivits av 1äkare företagits av en person med behörig utbildning. 1 5 sjukförsäkringsförordningen anges vilka personer som avses i sjukförsäkringslagen och som har fått behörig utbildning. Näringsterapeut nämns inte i sjukförsäkringsförordningen som en sådan person. 1 1 lagen om privat hälso- och sjukvård (152/1990) definieras hälso- och sjukvårdstjänsterna. Bland dessa tjänster nämns inte särskilt nä- ringsterapi. 1 förordningen om privat hä1so- och sjukvård ( ) nämns inte heller särskilt näringsterapi. Av 5 lagen om yrkesutbi1dade personer inom hä1so- och sjukvården ( ) framgår att näringsterapeut är en 1egitimerad yrkesutbi1dad person. De sjukförsäkringsersättningar som betalades för undersökningar och vårdåtgärder inom den privata hä1so- och sjukvården som föreskrivits av läkare uppgick ti11334,2 milj. mk år De viktigaste ersättningsformema var fysioterapi samt radiologiska undersökningar. Den genomsnittliga ersättningen för kostnader för undersökningar och vård var 41,7 % Ersättningama för läkararvoden uppgick till 346,9 mi1j. mk och den genomsnittliga ersättningen var 37,3% ljanuari-juni 2000 uppgick ersättningen för läkararvoden i genomsnitt till 34 % av de uppbuma arvodena. När det gäller många folksjukdomar, såsom fetma och vuxendiabetes samt sjukdomar i cirkulationsorganen har va1et av rätt kost stor betyde1- se som en förebyggande faktor. Sjukförsäkringen ersätter dock inte förebyggandet av sjukdomar utan det omfattas av folkhälsolagen. När det gäller ämnesomsättningssjukdomar förutsätter diagnostiken oftast sjukhusvård på specia1iserade eller högspecia1iserade sjukhus. 1 dessa fall skall den offent1iga sektom sörja för att nivån på näringsterapitjänstema är tillräcklig. När det gäller att förverkliga vården eftersträvas nu för tiden helhetsinriktade lösningar och yrkesövergripande samarbete. Att låta sjukförsäkringsersättningama omfatta åtgärder av yrkesgrupper som är specialiserade på allt mindre specialområden skulle strida mot principen om helhetsinriktad vård. Helsingfors den 23 november Social- och hälsovårdsminister Maija Perho