Tutkijat vetoavat luonnontilaisten metsien säilyttämisen puolesta

Transkriptio

1 Akatemiaprofessori Ilkka Hanskin puheenvuoro 9 maaliskuuta 2007 Tutkijat vetoavat luonnontilaisten metsien säilyttämisen puolesta Seitsemänkymmentäseitsemän tutkijaa luovutti 7 helmikuuta 2007 ministeri Korkeaojalle avoimen kirjeen luonnontilaisten metsien säilyttämisen puolesta. Tämän jälkeen saman kirjeen on voinut allekirjoittaa internetissä ( ja sen on allekirjoittanut 239 tutkijaa. Suomessa on jäljellä luonnontilaisia metsiä 4-5 % metsämaan pinta-alasta ja niiden määrä on vähentynyt 2 % vuodessa. Jäljellä olevien luonnontilaisten metsien säilyttäminen on tärkeää metsäluonnon lajistollisen ja ekosysteemitason monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Luonnontilaisten metsien säästämisessä ei kuitenkaan ole kysymys yksinomaan metsäluonnon suojelusta. Erityisesti Pohjois-Suomessa muut luonnontilaisten metsien käyttömuodot ovat nousemassa taloudellisesti kannattavammiksi kuin puuntuotanto. Toisaalta Etelä-Suomessa metsiensuojelun puutteet ovat niin suuret, ja luonnontilaisia metsiä on niin vähän jäljellä, että tarvitaan muita ja nykyistä paljon voimakkaampia toimenpiteitä Etelä-Suomen metsiensuojelun merkittäväksi tehostamiseksi. Biologisen monimuotoisuuden häviäminen on ilmastonmuutoksen ohella suurin globaali ympäristöongelma. Eliölajien sukupuuttonopeus maapallolla on tällä hetkellä kertaa suurempi kuin lajiston luontainen sukupuuttonopeus ja edelleen nousussa (Hanski 2007). On pelättävissä, että maapallon lajimäärä romahtaa tulevalla vuosisadalla nopeammin ja syvemmälle kuin koskaan 66 miljoonaan vuoteen, liitukauden lopun 5. sukupuuttoaallon jälkeen. Yli tuhannen tutkijan voimin toteutettu Millennium Ecosystem Assessment (2005, osoittaa, että monimuotoisuuden väheneminen ja siihen liittyvä ekosysteemien toiminnan heikkeneminen jatkuu edelleen kaikkialla maapallolla. Maapallolla on jäljellä vain pieni osa alkuperäisistä metsistä, lähinnä trooppisilla ja boreaalisilla alueilla. Jäljellä olevien luonnontilaisten metsien säilyttäminen on tärkeä tavoite monissa maissa, mukaan lukien monet köyhimmistä kehitysmaista. Euroopassa luonnontilaisia metsiä on jäljellä minimaalisen vähän ja lähinnä Pohjois-Euroopassa, missä asutus on ollut harvaa. Suomessa metsiä on käytetty moneen tarkoitukseen satojen vuosien ajan, mutta ennen toista maailmansotaa Suomessa oli vielä laajojakin luonnonmetsien alueita. Tämän jälkeen tapahtunut nopea tekninen kehitys ja teollisen metsätalouden kasvu ovat mahdollistaneet puunkorjuun yhä laajemmalla alueella, mukaan lukien Suomen kaikkein pohjoisimmat metsäalueet Metsä-Lapissa. Suomessa on metsämaata noin 20,3 miljoonaa hehtaaria. Näistä metsistä 4,4 % on luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä, millä tässä tarkoitetaan yli 140 vuotta vanhoja metsiä, joissa on havaittu luonnontilaisuutta indikoivia tuhoja (valtakunnan metsien 9. inventoinnin tuloksiin perustuen, Punttila & Ihalainen 2006). Suojeltuja luonnontilaisia metsiä on 2,0 %. Edellä esitetty, valtakunnan metsien inventointiin perustuva luonnontilaisen metsän määritelmä ei välttämättä erottele parhaalla mahdollisella tavalla jokaisen metsikön luonnontilaisuutta, mutta ei ole syytä epäillä, etteikö tämä määritelmä olisi hyvä likiarvo, ja tämän määritelmän avulla voidaan arvioida luonnontilaisten metsien esiintymistä objektiivisella tavalla kautta maan. Valtaosa jäljellä olevista luonnontilaisista metsistä sijaitsee pohjoisboreaalisessa vyöhykkeessä (kuva 1), missä metsämaata on yhteensä 4,94 miljoonaa hehtaaria. Näistä metsistä 14,5 % on luonnontilaisia, joista noin puolet on suojeltu. Pohjoisboreaalisessa vyöhykkeessä ja erityisesti Metsä-Lapissa on suojeltu suuri pinta-ala kitumaita ja muita metsiä (Nimetön 2006), mutta on huomionarvoista, että aivan pääosa suojelluista metsistä sijaitsee ilmastollisesti epäedullisilla alueilla, missä terminen lämpösumma on alhainen (kuva 2). Jo taloudellisin perustein on järkevä

2 jättää tällaiset metsät teollisen metsätalouden ulkopuolelle ja hyödyntää niitä taloudellisesti muulla tavalla. Toisaalta näiden metsien suojelulla ei ole samanlaista merkitystä monimuotoisuuden säilyttämiselle kuin ilmastollisesti ja maaperältään edullisilla alueilla kasvavilla metsillä. Suojelualueiden ulkopuolella Metsä-Lapissa on täysin luonnontilaisia metsä-alueita (kuvissa 3-4 esimerkkinä Pokka-Pulju Kittilässä). Pohjoisboreaalisessa vyöhykkeessä luonnontilaisten metsämaan metsien prosenttiosuus on vähentynyt VMI8:n ( ) ja VMI9:n ( ) välisenä aikana 17,0 %:sta 14,5 %:een (taulukko 1). Luonnontilaisten metsien häviämisvauhti on siten ollut noin 2 % vuodessa. Ottaen huomioon vain pohjoisboreaalisessa vyöhykkeessä tapahtunut luonnontilaisten metsien häviäminen, koko Suomen tasolla luonnontilaisten metsien häviämisvauhdin alarajaksi saadaan 1,6 % vuodessa. Tämä on nopeampi luonnontilaisten metsien häviämisvauhti kuin tropiikissa keskimäärin. Esimerkiksi Madagaskarissa vastaava nopeus on ollut 1,4 % vuodessa ajanjaksolla (kuva 5). Madagaskarissa on jäljellä runsaat 10 % luonnontilaisista metsistä, ja nykyisten suunnitelmien mukaan ne tullaan säilyttämään. Indonesia, Malesia ja Brunei ovat äskettäin sopineet, että noin kolmannes Borneon metsistä, noin 10 miljoonaa hehtaaria, tullaan säilyttämään. Tässä yhteydessä Suomen paljon vähäisempien vielä jäljellä olevien luonnontilaisten metsien hakkaaminen vahingoittaa merkittävästi Suomen mainetta kestävän metsätalouden maana. Hakkuun jälkeen kestää satoja vuosia ennen kuin metsä on palautunut luonnontilaisen kaltaiseksi. Tämän vuoksi luonnontilaisten metsien hakkuut aiheuttavat käytännössä peruuttamattoman ympäristömuutoksen. Erityisen haitallista on hakkuiden ulottaminen ylänkö- ja suojametsäalueille. Vaikka ilmastonmuutoksen voidaan otaksua lisäävän metsien kasvua pohjoisessa, poikkeavien sääolojen yleistyminen voi merkittävästi vaikeuttaa metsän uusiutumista. Vielä jäljellä olevien luonnontilaisten metsien säilyttämisellä on suuri ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen arvo. Luonnontilaisilla metsillä on myös merkittävä taloudellinen arvo erityisesti matkailuelinkeinon ja porotalouden osalta, ja on perusteltua olettaa, että luonnontilaisten metsien muu kuin puuntuotantoon perustuva taloudellinen arvo kasvaa edelleen tulevaisuudessa. On myös huomattava, että luonnonolojen eroista johtuen puuntuotanto on aina suhteellisesti kannattavampaa eteläisemmillä ja ilmastoltaan edullisemmilla alueilla kuin pohjoisilla alueilla, missä vastaavasti metsien muu taloudellinen hyödyntäminen on suhteellisesti kannattavampaa (kuva 6). Mitä pitäisi tehdä? Tarvitaan kattava selvitys luonnontilaisten metsien ekologisesta, sosiaalisesta, kulttuurisesta ja taloudellisesta merkityksestä nyt ja tulevaisuudessa, esimerkiksi vuoteen 2050 mennessä. Taloudellisen merkityksen arviossa tulee huomioida kaikki taloudelliset vaikutukset, ei vain puuntuotantoon liittyvät vaikutukset. Tarvitaan myös selvitys niistä vaihtoehtoisista tavoista, joilla Lapin metsätalous selviää seuraavat vuotta, minä aikana suuri pinta-ala kasvatusmetsiä varttuu korjuuikään. Ennen näiden tulevaisuutta kattavasti luotaavien selvitysten valmistumista luonnontilaisten metsien hakkuista tulee pidättäytyä. Metsiensuojelun näkökulmasta on pidettävä mielessä Etelä-Suomen suuri metsiensuojeluvaje, jonka poistaminen vaatii omat ponnistuksensa. Viitteet Hanski, I Kutistuva maailma: elinympäristöjen häviämisen populaatioekologiset seuraukset. Gaudeamus, Helsinki. Punttila. P. & Ihalainen, A METSOn jäljillä, tietolaatikko 2.2. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman tutkimusraportti. MMM, YM, Metla ja SYKE. Nimetön Metsä-Lapin suojelutilanneselvitys. Metsähallitus.

3 Tutkijakirje Luonnontilaisetmetsät

4 Tausta Biologisen monimuotoisuuden häviäminen yksi suurista globaaleistaympäristöongelmista Luonnontilaisten metsien hakkuiden lopettaminen keskeinen tavoite monissa maissa Euroopassa luonnontilaisia metsiä jäljellä hyvin vähän, korostaa Suomen luonnontilaisten metsien merkitystä Luonnontilaisten metsien hakkuut ei niistä puhuminen pilaa Suomen maineen kestävän metsätalouden maana

5 Luonnontilainenmetsä, operationaalinenmääritelmä(vmi9) Yli140 vuotiaitametsiä,joissaonhavaittu luonnontilaisuuttaindikoivia tuhoja

6 Kuva 1: Luonnontilainen metsä Suomessa Punttila & Ihalainen 2006, METSOn jäljillä: Tietolaatikko 2.2 (MMM, YM, Metla, SYKE)

7 Kuva 2: Keskimääräinen kasvukauden terminen lämpösumma ( ) Tiedot: Ilmatieteen laitos SYKE

8 Kuva 3: Pokka Pulju,Kittilä

9 Kuva 4:Pokka Pulju, Kittilä, kartta uhanalaisista käävistä

10 Taulukko 1: muutos VMI8:n ja VMI9:n välillä pohjoisboreaalisessa vyöhykkeessä VMI8 VMI9 erotus ( ) ( ) (8 vuotta) metsämaata(km 2 ) luonnontilaista: suojeltu suojelematta yhteensä(%) 17,0 14,5 väheneminen 2%vuodessa!

11

12 Luonnontilaisetmetsät Luonnontilaisten metsien hakkaaminen on käytännössä peruuttamaton ympäristömuutos Säilyttämisellä suuri ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen arvo Luonnontilaisten metsien muulla käytöllä kuin puuntuotannolla suuri taloudellinen arvo, kunhan metsienerikäyttömuotojenkaikkinykyisetjatulevat taloudellisetvaikutuksethuomioidaan

13 Kuva 6: Metsien erilaisesta käytk ytöstä saatava taloudellinen hyöty Puuntuotanto massateollisuuteen Metsien muu taloudellinen käyttö Etelä Pohjoinen

14 Mitäpitäisitehdä? Tarvitaan selvitys luonnontilaisten metsien ekologisesta, sosiaalisesta, kulttuurisesta ja taloudellisesta arvosta nyt ja esim. vuoteen 2050 mennessä Tarvitaan selvitys vaihtoehtoisista tavoista millä Lapin metsätalous selviää tulevat vuotta Ennennäidenselvitystenvalmistumistaluonnontilaisten metsienhakkuistatuleepidättäytyä Etelä Suomen metsiensuojelu on ajautumassa kriisiin, nyt tarvitaan uutta ajattelua monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi Etelä Suomessa