Jyväskylän merkittävät luontokohteet

Transkriptio

1 Jyväskylän merkittävät luontokohteet Valkeamäen Sintinsuo kesäkuu 2006 Jyväskylän kaupunki Yhdyskuntatoimi Ympäristöosasto lokakuu 2007

2 Esipuhe Tämä selvitys on laadittu ympäristöosastossa ja tarkoitettu pohja-aineistoksi kaupungissa vuonna 2007 aloitetulle viherosayleiskaavan valmistelulle. Tieto- ja kuvamateriaali selvitykseen on koottu ja lopulliset alueehdotukset muotoutuneet useamman vuoden kuluessa muuhun työhön kytkeytyen ja muun työn lomassa. Selvityksen on laatinut ympäristönsuojelusihteeri Heikki Sihvonen. Ympäristöjohtaja Päivi Pietarinen 1. Yleisiä lähtökohtia Luonnonsuojelua laissa Paikalliset pyrkimykset Selvityksen sisältö Esityksen kohteet -8- Liite 1: Erityistä lajistoa Karttaliite Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 597/MML/07-2 -

3 1. Yleisiä lähtökohtia Metsien, kosteikkojen, niittyjen, vesistöjen ja muunlaisten luonnonalueiden säilyminen kaupunkiympäristössä rakentamisen ulkopuolella turvaa yhdyskunnan ekologisen kestävyyden tunnusmerkkejä, kuten kasvipeitteisyyttä, maaperän, vesien ja ilman puhtautta, pinta- ja pohjavesioloja, tuuli- ja eroosiosuojaa. Rakentamattomuus ei ole kuitenkaan kaikilta osin riittävä kriteeri. Elinympäristöjen ja eliölajiston monimuotoisuuden vaatimus edellyttää, että luontoalueet säästyvät paitsi paikassa itsessään tehdyiltä muutoksilta myös ihmislähtöisiltä reunavaikutuksilta. Luontoalueen tuntumaan sijoittuva rakennustyö, teollinen toiminta, moottoriliikenne, metsänhakkuu, maanmuokkaus, asuminen yms. tuottavat lähiluontoon melua, pölyä, savua, kaasuja ja roskaa, muuttavat sen valaistus-, lämpö- ja tuulioloja ja aiheuttavat kulumista ym. ja voivat johtaa siten alueen kasvi- ja eläinlajiston rapistumiseen, vaikka itse alue säilyisi suorilta kosketuksilta. Siten mm. suojeltavaksi aiottujen luontokohteiden tulee sijaita riittävän etäällä ko. häiriökohteista ja niiden tulee olla läpimitaltaan riittävän laajoja. Lisäksi niiden laidoille on tarpeen varata useamman kymmenen metrin levyiset suojavyöhykkeet, joille ei johdeta selkeästi häiritseviä toimia. Lajiston säilymisen kannalta on eduksi, jos voidaan säilyttää laajoja kokonaisuuksia vastaavan pinta-alan kattavien pienten irrallisten alueiden sijaan. Alueilta tulisi olla ekologiset kulku- /levittäytymisyhteydet, ekokäytävät, muualle luontoon ja muille suojelualueille. Suomen kasvi- ja eläinlajeista joka kymmenes on uhanalainen. Uhanalaisuuden suurimpia aiheuttajia ovat avoimien kulttuurialueiden sulkeutuminen ja metsätalouden aiheuttamat muutokset. Uhanalaisista lajeista reilu kolmannes elää ensisijaisesti metsissä, vajaa kolmannes perinneympäristöissä. Metsän uhanalaisista noin 60 % on riippuvaisia lahopuusta. Lajien kadon odotetaan edelleen laajenevan Metsälain 10 edellyttää säilytettävän monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt. Näiltä ns. lakikohteilta edellytetään kuitenkin pienialaisuutta, ja niiden pinta-ala jääkin yleensä alle 0,5 %:iin metsämaan alasta. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tarvitaan muitakin keinoja. Valtakunnassa viimeiset viisi vuotta käynnissä ollut Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma (Metso) on tuonut uusin keinoin metsiä suojelun piiriin. Ohjelmassa haettuja elinympäristöjä ovat olleet mm. lehdot, korvet, runsaslahopuustoiset kangasmetsät, tulvametsät ja metsäluhdat. Pinta-alallisesti saavutukset ovat olleet vielä riittämättömiä. Metso-kokemusten pohjalta onkin tarkoitus valmistella uusi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma ( ). Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian vuosiksi (valtioneuvosto ) tavoitteena on mm. pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä ja vakiinnuttaa Suomen luonnon tilan suotuisa kehitys vuosien kuluessa. Strategia haluaa lisätoimia erityisesti Etelä-Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa, pitää epätyydyttävänä mm. korpien suojelutilannetta, kiirehtii kosteikkojen kunnostustoimia ja korostaa puroluonnon suojelua ja hoitoa. Strategia toteaa luonnon olevan kaupungeissa lähellä suuria asukasmääriä ja tarjoavan siten ihmisille iloa ja virkistystä. Kaupunkien viheralueilla, luonnonsuojelualueilla ja jopa joutomailla todetaan olevan suuri merkitys myös luonto-opetuksen ja ympäristökasvatuksen kannalta. Strategian mukaan Etelä-Suomen metsien luontotyypit, uhanalaisille eliölajeille tärkeät elinympäristöt ja metsien rakennepiirteet tulee turvata suojelualueita laajentamalla ja lisäämällä, suojelualueverkoston kytkeytyneisyyttä parantamalla, suojelualueiden hoitoa ja ennallistamista lisäämällä sekä kehittämällä luonnonhoitoa talousmetsissä.

4 Suoluonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta on tärkeää luonnonsuojelullisesti arvokkaimpien suojeltujen soiden ennallistaminen sekä korpien ja lettojen suojelun tehostaminen ja ennallistaminen. Jäljellä olevien luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten pienvesien säilyminen tulee turvata. Muuttuneiden vesistöalueiden luonnonarvoja on tarve palauttaa ennallistamalla, ja pienvesiä pitää kunnostaa. Valtion tulee osaltaan tukea kuntia luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon sisällyttämisessä osaksi kunnan kehittämistä. Eteläisen Suomen metsämaan alasta on suojeltuna tällä hetkellä noin prosentti. Määrän on eri yhteyksissä todettu olevan riittämätön. Metsiensuojelun kokonaistarpeeksi on enimmillään esitetty %:n tasoa. Kymmenen prosentin tavoite on hyväksyttävissä, jos suojeltavat alueet valitaan niin, että ne edustavat eri metsätyyppejä monipuolisesti ja muodostavat toimivan suojelualueiden verkoston. Jotta säilytettävällä alueella olisi todellista merkitystä uhanalaiselle lajistolle, sen tulisi olla kooltaan useita hehtaareja, mieluiten 5-10 ha. Metsien ja muun luonnon suojelu on tärkeää paitsi eläin- ja kasvilajien säilyttämiseksi myös asukkaiden virkistystarpeiden vuoksi. Takavuosien valtakunnallisessa gallupkyselyssä vastaajat halusivat lisää suojelualueita, ja keskiarvoksi sopivalle metsiensuojelun tasolle Etelä-Suomessa saatiin 11 %

5 2. Luonnonsuojelua laissa Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on nähty Suomessa tärkeäksi tehtäväksi. Perustuslakiin on kirjattu, että vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille (20 ). Ympäristöhallinnon tehtäväksi on säädetty mm. luonnon monimuotoisuuden ja toimintakyvyn edistäminen, ja kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain mukaan kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö (3 ). Asukkaille viihtyisän ja virikkeellisen ja luonnontaloudellisesti kestävän elinympäristön ensimmäisiä edellytyksiä on, että luonto on suojelemalla ja hoitamalla pystytty säilyttämään monimuotoisena. Kunnanhallituksen tulee kunnassa johtaa ympäristönsuojelun yleissuunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa (4 ). Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on huolehtia osaltaan toimialaan kuuluvasta suunnittelusta ja kehittämisestä, ympäristön tilan seurannasta sekä siihen liittyvistä selvityksistä ja tutkimuksista (6 ). Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä mm. edistetään ekologisesti kestävää kehitystä (1 ), ja alueiden käytön suunnittelun tavoitteena puolestaan on mm. edistää luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä (5 ). Kunnan alueiden käytön järjestämiseksi ja ohjaamiseksi kunnassa laaditaan yleiskaavoja ja asemakaavoja (4 ). Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon mm. yhdyskuntarakenteen ekologinen kestävyys ja luonnonarvojen vaaliminen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys (39 ). Yleiskaavassa annettavat määräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista. Jos jotakin aluetta on luonnonarvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, yleis- ja myös asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia suojelumääräyksiä (41 ). Maankäyttö- ja rakennuslain 9 mukaisten ympäristövaikutusselvitysten on annettava riittävät tiedot mm. suunnitelman toteuttamisen merkittävistä välittömistä ja välillisistä vaikutuksista kasvi- ja eläinlajeihin ja luonnon monimuotoisuuteen (MRA 1 ). Yleiskaavan selostuksessa esitetään kaavan vaikutukset luontoon ( MRA 17 ). EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV sisältyvien lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 :n mukaisesti kielletty. Luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltavaksi säädetyn uhanalaisen lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kielletty siinä vaiheessa, kun ympäristökeskus on tehnyt päätöksen lajin esiintymispaikan rajoista

6 3. Paikalliset pyrkimykset Vuoteen 2007 mennessä tehtyjen luonnonsuojelupäätösten ja kaavaratkaisujen mukaisesti Jyväskylän kaupungissa säilyy noin 235 ha:n laajuinen maa-ala pitemmälläkin tähtäimellä luonnontilassa. Määrä on 1,7 % kunnan pinta-alasta, 2,2 % kunnan maa-alasta ja runsas 4 % kunnan metsä-alasta. Jyväskylästä tiedetään noin 30 valtakunnallisesti uhanalaiseksi määriteltyä kasvi- tai eläinlajia. Lisäksi on puolensataa paikallisesti taikka maakunnallisesti mitattuna uhanalaista kasvilajia. Kaupungissa tavattavat liito-orava, lepakot, viitasammakko ja kirjoverkkoperhonen sisältyvät EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV, ja Jyväskylän uhanalaisista lajeista erityisesti suojeltavia ovat Ylistönrinteen Natura-alueen hienouurresulkukotilo ja Härkösuon Natura-alueen lapinsirppisammal. Kaupungin suojelualueiden määrää edellä esiteltyihin valtakunnantason tavoitearvoihin verrattaessa on pääteltävissä, että olevat alueet eivät vielä riitä turvaamaan paikallista luonnon monimuotoisuutta. Lisää suojelualueita tarvitaan. Nyt laaditun selvityksen sisältämien uusien suojelualueehdokkaiden hakeminen, valinta ja rajaukset pohjautuvat tietoon, joka ympäristöosastolle on viime vuosina kertynyt sen tekemien ja teettämien luontoinventointien kautta. Lisätietoa ja -tukea arvioinnille ovat tarjonneet tonttiosaston tilaama metsäsuunnitelma ja kaupunkisuunnitteluosaston teettämät luontoselvitykset. Suojelualueita tarvitaan alueelle ominaisten ja toisaalta alueella harvinaisten luontotyyppien ja eliölajien turvaksi. Jyväskylän suojelualue-ehdokkaiksi on siten ensimmäiseksi pyritty löytämään näiden luontotyyppien mahdollisimman luonnontilaisia edustajia. Luonnontilan ilmentäjinä on tarkasteltu puuston ikää, runsautta ja monimuotoisuutta, lahopuun määrää ja palaneen puun esiintymistä. Merkityksellisiä lisäominaisuuksia ovat olleet maapohjan rehevyys ja eheys, erityislajiston esiintyminen, alueen laajuus, häiriötön sijainti ja yhteydet muualle luonnonympäristöön. Koska luontokohteet varsin usein ovat osana asukkaiden käyttämää virkistysympäristöä ja sitä monipuolistavia, on kohteita pyritty löytämään tasapuolisesti eri puolilta kaupunkia. Kohteiden arviointi, valinta, rajaus ja vertailu ovat perustuneet suurelta osin silmämääräisen tarkastelun tuottamaan näkemykseen. Systemaattiseen ominaisuustietojen keruuseen ja siihen perustuvaan objektiiviseen arvotukseen ei menettelyn vaatimasta suuresta työmäärästä johtuen ole ollut mahdollisuutta. Ihmisen toimeliaisuus on ehtinyt kaupunkiseudun luonnossa vaikuttaa kauttaaltaan jo vuosisatojen ajan, joten kokonaan koskematonta luontoa ei alueelta löydy. Tavoitteeksi on riittänyt, että löydetään siinä määrin luonnontilaisen kaltaisia alueita, että niillä ei näy jälkiä lähivuosikymmeninä harjoitetuista ihmistoimista. Suurella osalla kohdemaastoista luonnontilan ja suojeluarvojen voi odottaa kohentuvan itsestään ajan myötä, ja joillakin kohteilla luonnontilan palautumista voidaan jouduttaa erityisillä ennallistamistoimilla

7 4. Selvityksen sisältö Suojelukohde-ehdokkaiden esittely sisältää kokonaan uusien, aiemmin esittelemättömien alueiden ohessa lähes kaikki tähän mennessä luonnonsuojelulain nojalla suojellut kohteet sekä kaupungin asema- ja yleiskaavoihin merkityt eri asteiset suojelualueet. Selvitykseen on jätetty merkitsemättä pienialaisina tai muutoin vähämerkityksisinä yhteensä noin 25 ha:n ala (Taka-Keljon osayleiskaavan alueista noin 18 ha, Roninmäen kuusikko 1,3 ha, Niemijärven laskupuron metsä 1,6 ha, Pysäkkivuoren räme 2,4 ha, Kekkolan puronvarsi 0,6 ha ja Lsl 29 :n mukaista alaa noin 1 ha. Kohteista esitetyt rajaukset ja pinta-alat ovat tarkoitettu suuruusluokkaa osoittaviksi noin 5 %:n tarkkuudella puoleen ja toiseen. Rajaukset ja pinta-alat täsmentyvät jatkossa jos ja kun kohteita sisällytetään asemakaavaan tai muodostetaan luonnonsuojelulain mukaiseksi suojelualueeksi. Kohdeteksteissä selostetaan lyhyesti kunkin alueen yleispiirteet vallitsevien luontotyyppien ja puulajien avulla, erikoiset luonnonominaisuudet, kasvi- ja eläinlajeista uhanalaisten taikka vaateliaiden lajien esiintyminen, käsittely metsäsuunnitelmassa ja mahdollisesti kaavoituksessa, kohteen pinta-ala sekä maanomistus. Kustakin kohteesta on kartta ja yhdestä neljään valokuvaa. Selvitys ja ehdotus sisältää yhteensä 63 luontokohdetta. Kohteisiin sisältyy mm. tuoreita tai lehtomaisia kankaita, lehtoja, puronvarsimetsiä, rämesuota, lammenrantametsää, kalliometsää, sekametsäisiä ja lehtipuuvaltaisia kankaita, kalliojyrkänteitä, puustoisia ja puuttomia korpia, rantametsiä ja - kosteikkoja, nevaa ja mäntykangasta. Seuraavasta ilmenee, monellako alueella mainittua ympäristötyyppiä isompana tai pienempänä alana esiintyy: Tuoretta tai lehtomaista kangasta 23:lla alueella Lehtipuuvaltaista lehtoa 18 Puronvarsimetsää 19 Rämesuota 14 Lammenrantametsää 14 Karua mäntypuustoista kalliometsää 10 Tuoreen kankaan sekametsää 10 Lehtipuuvaltaista kangasmetsää 10 Lähteikköä, tihkupintaa 11 Kalliojyrkännettä 8 Kuusivaltaista kangaskorpea 7 Järvenrantametsää 5 Järvenrantakosteikkoja 5 Avointa tai puoliavointa korpea 5 Avointa nevaa 3 Lajittuneen kangasmaan männikköä 1 Selvityksen kaikki alue-ehdotukset toteuttamalla kaupunkialueen luonnonvaraisten alueiden määrä kasvaisi noin 590 ha:iin, mikä on kaupunkialueen maa-alasta noin 5,6 % ja metsäalasta noin 11%. Eri puolilla kaupunkia säästyy metsäkuvioita hakkaamatta ja rakentamatta myös mm. liito-oravan esiintymisen ja virkistyskäyttötarpeiden vuoksi. Jyväskylässä on siten hyvät mahdollisuudet toteuttaa paikallisesti se tavoite, mikä valtakunnassa on vaativimmillaan asetettu metsiensuojelun kokonaistarpeeksi

8 5. Esityksen kohteet 1. Ylä-Sallaajärven metsä 8,6 ha 2. Sallaajärven aarnialue 24,5 ha 3. Kotajärvet 15,3 ha 4. Pirttijärvi 5 ha (maa-ala) 5. Pirttimäki 30 ha 6. Hanhinotko 5,2 ha (maa-ala) 7. Soidinsuo (ent. Sintinsuo) 28 ha 8. Mustalampi-Valkeamäki 12 ha (maa-ala) 9. Lähdesuo (Mäyrämäki) 2,5 ha 10. Keuruuntie 7,6 ha 11. Köhniönselkä 13,3 ha 12. Könkkölänmäki 6,9 ha 13. Heinälä 26 ha 14. Lummesuo-Karhuvuori 12,8 ha 15. Killerin takametsä 8 ha 16. Harjannemetsä 11,6 ha 17. Lammakesuo-Myllyjärvi 17,7 ha 18. Riihilampi 4,3 ha 19. Laajavuoren räme ja kuusikot 11,5 ha 20. Haukkalan Roninmäki 8 ha 21. Syväoja 5,1 ha 22. Haukkalantie (3) 10 ha 23. Haukanniemi 6,7 ha 24. Rautpohja-Eerolanlahti 5 ha (vesineen 43 ha) 25. Kypärämäen itärinne 5,9 ha 26. Mannisenmäki 4,0 ha 27. Kotalammin-/Kammarinmäki 6,9 ha 28. Kolmisoppinen 6,9 ha 29. Vuorilampi (Roninmäki) 10,7 ha 30. Kuusikkolampi 8,4 ha 31. Jokpakannotko 13,1 ha 32. Härkösuo 17,6 ha 33. Ringinmäki 7,0 ha 34. Sääksvuori 8,0 ha 35. Kaijanlampi 3,8 ha 36. Sarvivuoren laki 8,9 ha 37. Sarvivuoren rinne 14,1 ha 38. Riutanranta 5,4 ha 39. Haapavuori 4,8 ha 40. Iso-Urtin lehto 2,2 ha 41. Urtinvuori 6,9 ha 42. Iso-Urtin ranta 3,2 ha vesineen 43. Vähä-Urtti 22,4 ha 44. Ylistönmäki 17,1 ha 45. Kylmänoro 3,1 ha 46. Majamäki 12,5 ha 47. Ristikivi-Niemijärvi 20,0 ha 48. Pohjanlampi 4,7 ha 49. Nenäinniemen itäranta 4,3 ha 50. Hämeenlahti 8,5 ha 51. Pitkäruoho 4,9 ha 52. Tourujokilaakso 3,7 ha 53. Kuolemankuopat 10,1 ha 54. Tuohinotko 12,0 ha 55. Aittovuori 5,2 ha 56. Halssilanperä 5,8 ha 57. Vuorilampi (Kangasvuori) 4,5 ha 58. Huhtasuonkatu 4,5 ha 59. Kangasvuori 5,4 ha 60. Kaakkolammen rantametsä 3,2 ha 61. Kärppäkivi 1,3 ha 62. Suovuori-Velakallionlampi 10,3 ha 63. Mustalahti 1,8 ha 588,7 ha - 8 -

9 1. Ylä-Sallaajärven metsä 8,6 ha Alueen pohjoisen osan keskellä on luonnontilainen nevakorpi, ja sen ympärillä on iäkkäitä (80-90 v.) tuoreen kankaan ja kangaskorven kuusimetsiä. Suosta etelään johtuu puro ja sen varrella eteläosassa on vanha suoniitty, joka on palautumassa luonnontilaan korveksi kasvaen nyt noin 45-vuotiasta kuusta ja koivua. Eteläosa on muutenkin kosteaa kangaskorpea, ja siitä jatkuu puro Ylä-Sallaajärveen. Kaakkoisosan rinnekuusikko on kokonaisuudessaan lähdevaikutteinen, tihkupintainen. Paikalla kasvaa runsaasti mm. palmusammalta, lehväsammalia ja saniaisia. Ylin osa kosteaa sekametsää, jossa mm. muutama iso haapa. Alueen linnustossa tavattu mm. valtakunnallisessa uhanalaisluokittelussa silmälläpidettäväksi luokitellut pohjantikka ja metso. Metsäsuunnitelmassa suojelualuetta 5,9 ha, josta metsälain erityisen tärkeää elinympäristöä 2,2 ha ja vanhana metsänä muuta arvokasta elinympäristöä 3,2 ha. Kaupungin omistuksessa. Pohjoisosan nevakorpea vanhojen kuusimetsien ympäröimänä. Iäkkäitä kuusimetsiä. Kuusimetsän kostealla tihkupinnalla viihtyviä lehväsammalia ja suo-orvokkeja

10 2. Sallaajärven aarnialue 24,5 ha Vuonna 1989 luonnonsuojelulailla rauhoitettu metsä. Liito-oravan elinpiiriä. Kaupungin omistuksessa. Aarnialueen vanhaa kuusikko

11 3. Kotajärvet 15,3 ha Kokonaisuus sisältää nevalaiteisen ja luonnontilaisen Alaisen Kotajärven ja Yläisen Kotajärven eteläpuoliskon soiset ranta-alueet sekä näiden läheiset isovarpurämeet (vaivaiskoivu, suopursu, suokukka, vaivero). Yläkotajärven itärannalta kokonaisuuteen kuuluu mänty- ja kuusivaltainen vanha, noin 100-vuotias metsä. Suolla on lampien välinen leveä puro ja Ala-Kotajärvestä laskee edelleen puro kaakkoon. Linnuista alueella viihtyy mm. silmälläpidettäväksi luokiteltu käki, perhosista mm. täpläpapurikko. Lammenrantarämeet ja puronvarret ovat metsälain erityisen tärkeää ja metsäluonnon muuta arvokasta elinympäristöä (4,7 ha) ja kaupungin maanomistuksen osalta metsäsuunnitelmassa 7,8 ha:n laajuudelta suojelualuetta. Alueen keskiosa yksityisomistuksessa, muutoin kaupungin omistuksessa. Yläisen Kotajärven itäpuolisessa metsärinteessä on partiolaisilla määräaikainen oikeus majan pitämiseen. Suometsien ympäröimä Alainen Kotajärvi. Kotajärvien välistä rämesuota. Täpläpapurikko elää vain valon ja varjon vuorottelemissa vanhoissa kuusimetsissä

12 4. Pirttijärvi 5 ha (maa-ala) Hanhikankaan-Hanhiniityn suunnasta laskevan purovesistön kokooja-allas ennen Ylä-Sallaajärveä. Kauttaaltaan nevalaiteinen ja rämemetsien reunustama lampi, osin ruovikkoa ja saraikkoa. Länsirannalla on yksi asumus, muutoin rannat ovat luonnontilaisia. Linnustossa pesivänä havaittu mm. laulujoutsen. Kauttaaltaan yksityisomistuksessa. Pirttijärvessä on runsas vesikasvillisuus, ja rannat ovat suurelta osin suota

13 5. Pirttimäki 30 ha Useasta erillisestä räme- ja korpisuopainanteesta ja kuusivaltaisista tuoreen ja lehtomaisen kangasmetsän kuvioista koostuva kokonaisuus. Kangasmetsät ovat kuusivaltaisia talousmetsiä, alueen pohjoisosassa on iäkkäämpää yli satavuotiasta metsää. Aluetta halkoo koko pituudeltaan vaihtelevasti kumpuilevassa maastossa kulkeva hyväkuntoinen polku, jolle on sijoitettu jakso maakuntauraa ja talvisin latureitti (Kolmisoppisen 10 km). Linnustossa havaittu mm. silmälläpidettävä käki ja vain muutamilla valikoiduilla paikoilla kaupungissa esiintyvä idänuunilintu. Alasta on metsäluonnon arvokasta elinympäristöä ja metsäsuunnitelman suojelualuetta 11,4 ha. Eteläisimmät suomaastot, mm. pieni Huutlampi avosuolaiteineen ovat Taka-Keljon osayleiskaavassa luonnonsuojelualuetta (SL). Alueen kaakkoinen osa ja pohjoisin kärki yksityisomistuksessa (8,5 ha), muutoin kaupungin maata. Rajatun alueen pohjoiskärjessä oleva Silmäsuo kevätasussaan. Muurainkorpea alueen keskiosassa. Huutlampi reunussoineen ja - metsineen

14 6. Hanhinotko 5,2 ha (maa-ala) Murroslaakson vedenjakajakohdalla ja kunnan rajalla sijaitseva metsärantainen ja kauttaaltaan kapeasti suolaiteinen Hanhilampi laskee vetensä pohjoiseen Ruokkeen suuntaan. Lammesta pohjoiseen lähtevän purouoman varret on aikanaan hakattu, mutta paikalla on edelleen mm. muutama iso haapa ja haapakelo. Puron varren suoniityllä kasvaa mm. harajuuri. Puro välittömine lähiympäristöineen palautuu aikanaan metsälain erityisen tärkeäksi elinympäristöksi. Metsäsuunnitelmassa suojelualuetta 1 ha. Lammen eteläpuoliskon rannat ovat yksityismaata (1,5 ha), pohjoispuoliskon itäranta on kaupungin omistama. Suolaiteisen Hanhijärven länsiranta on nuorta ja itäranta vanhaa metsää. Alkukesän suopursun kukat kiinnostavat ritariperhosta

15 7. Soidinsuo (Sintinsuo) 28 ha Aikanaan ojitettu laaja rämesuoalue, joka on ojitusten vuoksi metsittyessään huomattavalta osin menettänyt luonnontilaansa. Ojat ovat kuitenkin umpeutumassa ja suo on paikoin mahdollisesti vettymässä uudelleen. Suon muutama avonainen nevalaikku ja pohjoisosassa pieni lampi ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Suon ennallistumisprosessia on mahdollista nopeuttaa ojia ja laskupuroa patoamalla ja rämepuustoa harventamalla. Linnustossa mm. metsäviklo. Suolla tavataan edelleen rämesoille tyypillisiä päiväperhosia: suonkeltaperhonen, juolukkasinisiipi, rämehopeatäplä suohopeatäplä ja muurainhopeatäplä ( luku). Kesällä 2006 alueelta tavattu rämekylmänperhonen (harvinainen, mutta ei uhanalainen) on Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. Vastuu merkitsee mm. sitä, että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Metsäsuunnitelmassa 1,8 ha metsälain erityisen tärkeää elinympäristöä, suojelualuetta 17,3 ha. Kaupungin omistuksessa. Suon pohjoisosan avointa lyhytkorsinevaa Kanerva kukkii rämevarvikossa. Pohjoisosan pikkuinen lampi

16 8. Mustalampi-Valkeamäki 12 ha (maa-ala) Kokonaisuus sisältää Mustalammen maisemallisesti ja monimuotoisuuden kannalta merkitykselliset suorannat ja reunametsät, lampeen laskevan puron reunakorpineen sekä yläosassa metsälaki- ja pienvesikohteena lähteen ja sekä ympäröivän lehto- ja kangaskorpimetsän. Lähde ja purokorpi metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (yhteensä 1 ha). Haukan pesämetsää. Metsäsuunnitelmassa suojelualuetta 4,4 ha. Kaupungin omistuksessa. Mustalampi luonnontilaisine rantahetteikköineen. Metsäkortekorpea lähteikön tuntumassa

17 9. Lähdesuo 2,5 ha Lähteestä alkunsa saavan puron varteen sijoittunut kosteikkoalue reunametsineen. Alueen länsipuolisko on vajaan puolen hehtaarin laajuudelta lähteisyyden ja vetisyyden vuoksi kasvillisuudeltaan varsin avointa ja luhtaista. Suotyyppi on ruoho- ja heinäkorpea. Alempana puron varressa metsä on kuusivaltaista korpea, jonka kosteimmissa osissa puustossa on koivua ja haapaa. Suon pohjoispuolisessa laitametsässä on yksinomaan haapaa kasvava metsäala. Alue on metsälain tarkoittamana metsäluonnon arvokkaana elinympäristönä metsäsuunnitelmassa merkitty suojelualueeksi 1,3 ha. Kaupungin omistuksessa lukuun ottamatta aivan läntisintä kärkeään, joka yksityismaata. Ruoho- ja heinäkorven puoliavointa osaa. Reunakuusikon metsäkortekorpea. Suon pohjoislaidalla kasvaa puhdas haavikko

18 10. Keuruuntie 7,6 ha Keuruuntien varren tuntumassa olevat kaksi noin satavuotiasta kuviota. Toinen on varsin yksipuolisesti suurta, tasaikäistä ja -kokoista kuusta kasvava, toinen monipuolisesti kuusta, mäntyä ja koivua kasvava. Jälkimmäinen on liito-oravan elinpiiriä. Kuusikuviolla on jokunen lahopökkelö ja kasvaa mm. yövilkka. Rinteiden alla on lähteisyyttä ja puro, lintuja mm. valtakunnallisessa uhanalaisuusluokittelussa vaarantuneeksi luokiteltu tiltaltti. Päiväperhosista alueella esiintyy täpläpapurikko, eteläisempään Suomeen painottunut vanhan kuusimetsän laji. Viereisen valtatien liikennemelu häiritsee suuresti alueiden luonnonrauhaa. Metsäsuunnitelmassa kuviot ovat metsäluonnon arvokasta elinympäristöä ja suojelualuetta. Kaupungin omistuksessa. Noin satavuotiasta kuusikkoa

19 11. Köhniönselkä 13,3 ha Kolmeosaisen kokonaisuuden luoteisin osa on Köhniönjärveen etelästä laskevan purouoma, joka on aikanaan perattu, mutta on edelleen lähiympäristöstä nähtynä merkittävä lähimaisematekijä. Länsirannan metsäkaistale on suuripuustoista kuusikkoa, paikoin joukossa on lehtipuustoa ja sijoittuu vastarannalta katsottuna näkyvästi maisemaan. Puustossa jokunen suuri haapa ja kolopökkelö, kuollutta maa- ja pystypuuta. Rajauksen sisältämät metsät ovat 120-vuotiasta kuusikkoa ja sellaisena luonnonsuojelullisesti arvokasta vanhaa metsää ja liitooravan elinpiiriä Kasvistossa mm. yövilkka ja rauhoitettu valkolehdokki. Järven kaakkoispäästä laskevan Köyhänojan varret ovat valtapuuna kuusta kasvavaa lehtomaista kangasta ja kotkansiipisaniaista kasvavaa lehtokorpea. Liito-oravan elinpiiriä. Metsälain erityisen tärkeää ja metsäluonnon muuta arvokasta elinympäristöä 2 ha ja metsäsuunnitelmassa suojelualuetta 12,4 ha. Kaupungin omistuksessa. Köyhänoja virtaa 2-3 m leveänä rehevässä lehtokorpimaisemassa - välillä hiljakseen, välillä pikkukoskina Järven länsipuolisella metsäharjanteella on polku

20 12. Könkkölänmäki 6,9 ha Liikenneväylien varteen varsin näkyvästi sijoittuva mäki, jolla sellaisenaan on huomattava maisemallinen merkitys. Laelta on paikoin näkymiä vastapuoliseen kaukomaisemaan. Mäen lounaislaita on noin 150 metrin matkalta pystysuoraa jyrkännettä. Toinen pienempi jyrkänne on alueen luoteisosassa. Keskeisen mäkilaen metsä on mäntyvaltainen, jyrkänteen alla oleva metsä vuotiasta kuusikkoa. Kalliojyrkänne on metsälain erityisen tärkeää ja metsäluonnon muuta arvokasta elinympäristöä. Metsäsuunnitelmassa suojelualuetta 3,9 ha ja ulkoilu- ja virkistysmetsää 2,3 ha. Asemakaavassa lähivirkistysaluetta, jonka metsäinen luonne tulee säilyttää. Yleis- ja asemakaavoissa suojelu- ja säilytysaluemerkintä. Linnustossa mm. vaarantuneeksi luokiteltu tiltaltti ja myös vain paikoittain esiintyvän idänuunilinnun on kuultu alueella laulavan. Kaupungin omistuksessa. Laelta on paikoin näkymiä kaukomaisemaan. Könkkölänmäen lounaissivusta on pystysuoraa kallioseinämää. Kallioseinämillä on muusta metsämaastosta poikkeava sammallajistonsa

21 13. Heinälä 26 ha Laajahko suomaasto sisältää monipuolisesti mäntyvaltaisia, kuusivaltaisia ja koivikkoisia räme- ja korpityyppejä. Alueella vuosikymmeniä sitten harjoitettu kotitarveturpeen nosto ja samanaikainen ojitus sekä myöhempi laskupuron perkaus ovat kuivattaneet suon länsiosan rämemaita, mutta itäosan nevalla vettyminen on edelleen voimakasta ja suo palautunee märempään tilaan. Puustossa lahopökkelöitä, keloja, maapuita. Suon ennallistumisprosessia on mahdollista nopeuttaa ojia ja laskupuroa patoamalla ja rämepuustoa harventamalla. Linnustossa mm. silmälläpidettävä käki. Perhosia mm. suonkeltaperhonen. Suon eteläpuolelta rajaukseen sisältyy kivennäismaalla oleva suuripuustoinen rinnemetsikkö iältään vuotta. Kuusivaltaisen metsikön puustossa on paikoin huomattavasti myös koivua ja mäntyä. Linnustossa mm. tiltaltti ja perhosissa täpläpapurikko. Rajaukseen sisältyvät lisäksi suon eteläpuoliset istutusmännikköjen reunustamat pienialaiset suopainanteet ja luonnonmuodostumana erikoinen louhikko. Metsäsuunnitelmassa suojelualuetta 15,8 ha. Suon nevamainen osa (2 ha) on metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. Kaupungin omistuksessa. Heinälän suolla on monipuolisesti niin nevaa, korpea kuin rämettäkin. Rämeellä kukkivat tupasvillat, hillat ja pursut. Alueen eteläosassa on komeaa kuusikkoa

22 14. Lummesuo-Karhuvuori 12,8 ha Kokonaisuuteen kuuluu Lummelampeen rajautuva luonnontilainen luhtainen nevakorpi ja siitä kaakkoon sijaitseva luonnonsuojelulailla rauhoitettu korpi (2,7 ha). Lummesuon reunametsä, soiden välimaasto ja rauhoitetun korven yläpuolinen, maisemassa näkyvä jyrkännemetsä ovat satavuotiasta männyn ja koivun sekaista kuusimetsää ja sellaisena luonnonsuojelullisesti merkityksellisiä. Soita yhdistää luonnontilainen puro. Linnustossa mm. tiltaltti. Raidankeuhkojäkälän ainoa tiedetty kasvupaikka Jyväskylässä. Metsäsuunnitelmassa alue on metsälain erityisen tärkeää elinympäristöä 1,7 ha, luonnonsuojelullisesti arvokasta vanhaa metsää 8.1 ha ja suojelualuetta 11,3 ha. Kaupungin omistuksessa. Lummesuon laiteet ovat kuusija koivuvaltaista korpea, keskiosat osin avointa ja koivua kasvavaa. Röyhelöistä raidankeuhkojäkälää. Alueen eteläosan rauhoitettua korpea

23 15. Killerin takametsä 8 ha Raviradan pohjoispuolella oleva alue sisältää metsälain tärkeänä elinympäristönä mm. kotkansiipisaniaista ja lehväsammalia kasvavan lehtokorpipuronotkelman, sen viereisen noin satavuotiaan, jykeviä puita kasvavan mänty-kuusi-koivumetsän, erikoisen louhikkoalueen sekä topografialtaan vaihtelevan keski-ikäisen kuusi-koivu-haapasekametsän. Eteläosan korpipuron tuntumasta havaittu valkolehdokki, rauhoitettu kämmekkälaji. Linnustossa havaittu mm. pähkinähakki, idänuunilintu, tiltaltti. Rajauksen keskiosassa on suuri mäntykelo ja koillisosalla on joitakin vanhoja palokantoja ja kilpikaarnamäntyjä. Alueen halki kulkee runsaasti käytetty polku-ura. Metsäsuunnitelman suojelualuetta 6,2 ha. Kaupungin omistuksessa. Monipuolinen puusto; salskeita mäntyjä, kuusia ja koivuja. Suojeltavilla alueilla kaatuneet ja katkenneet puut on hyvä jättää paikoilleen

24 16. Harjannemetsä 11,6 ha Laajavuoren virkistysalueen keskiosan kuiva, osin kalliopohjainen kuusivaltainen vanha metsä, jossa myös komeita mänty-ylispuita. Alueen eteläpuolisko on noin 80-vuotiasta, pohjoispuolisko noin 120-vuotiasta kuusikkoa. Rajauksen ulkopuolelle jätetyllä metsikön luoteisella osalla on muutamin paikoin on jäljellä metsän aiemmasta vaiheesta kertovia isoja laho- ja palokantoja. Linnustossa mm. tiltaltti. Muodostaa naapurialueidensa (kohteet 14 ja 16) kanssa virkistysalueen keskeen lähes yhtenäisen, noin kahden kilometrin pituisen metsäjakson. Metsäsuunnitelmassa luonnonsuojelullisesti arvokasta vanhaa metsää ja suojelualuetta 8,6 ha. Kaupungin omistuksessa. Monimuotoisuudesta kertovat kuolleet puut a muurahaispesä. Ikipetäjän kannossa on jälkiä metsäpalosta