ASIANTUNTIJA-AVUSTEINEN HUOLTORIITOJEN TUOMIOISTUINSOVITTELU

Transkriptio

1 Opinnäytetyö (AMK) Liiketalouden koulutusohjelma Juridiikka 2014 Oili Nurmio ja Elina Töykkälä ASIANTUNTIJA-AVUSTEINEN HUOLTORIITOJEN TUOMIOISTUINSOVITTELU Onko Follo liian hyvä ollakseen totta?

2 OPINNÄYTETYÖ (AMK) TIIVISTELMÄ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Liiketalous Juridiikka Kevät liitettä Liisa Sippel Oili Nurmio ja Elina Töykkälä ASIANTUNTIJA-AVUSTEINEN HUOLTORIITOJEN TUOMIOISTUINSOVITTELU Onko Follo liian hyvä ollakseen totta? Suomessa otettiin kokeiluun asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu eli niin kutsuttu Follo vuoden 2011 alussa. Follon tarkoituksena on saada eroavat ja riitelevät vanhemmat sopimaan lastaan koskevista asioista kuten huollosta, tapaamisesta ja elatuksesta. Follon tavoitteena on puuttua vanhempien riitaan ennen kuin se kroonistuu, saada aikaiseksi kestävä sovinto, huomioida lapsen etu sovinnossa ja kehittää lapsen asemaa oikeudenkäynnissä. Toisaalta Follo pyrkii vähentämään lapsen huoltoriitoja oikeudenkäynneissä ja säästämään resursseja niin tuomioistuimilta kuin sosiaalitoimeltakin. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda esille Follossa olleiden isien kokemuksia asiantuntijaavusteisesta huoltoriitojen tuomioistuinsovittelusta ja saada heidän mielipiteensä kuuluviin. Isien näkemysten pohjalta teemme kehitysehdotuksia, jotta Follosta saataisiin myös heitä paremmin palveleva sovittelumenettely. Työn teoriaosassa käsitellään sovitteluun liittyvää lainsäädäntöä ja eri vaihtoehtoja ratkaista perheriitoja. Pääpaino on asiantuntija-avusteisella huoltoriitojen tuomioistuinsovittelulla. Työn toinen osa koostuu haastattelututkimuksesta, joka suoritettiin Isät lasten asialla -yhdistyksen jäsenille. Viranomaistahon mielestä Follo on ollut erittäin onnistunut, ja se on tarkoitus laajentaa koko maahan keväällä Isien kokemukset ja näkemykset Follosta eivät ole olleet niin myönteisiä kuin viranomaistahojen. On positiivista, että huoltoriitojen sovinnollista ratkaisemista kehitetään. Kuitenkin Follo tarvitsee vielä parantelua, jotta siitä saadaan toimivampi sovittelumenettely. ASIASANAT: Follo, huoltoriita, tuomioistuinsovittelu, vaihtoehtoinen riidanratkaisu.

3 BACHELOR S THESIS ABSTRACT TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Business Economics Law Spring attachments Liisa Sippel Oili Nurmio and Elina Töykkälä THE EXPERT ASSISTED JUDICIAL MEDIATION IN CHILD CUSTODY DISPUTES Is the Follo too good to be true? In Finland a few district courts experimented the expert assisted judicial mediation in child custody disputes (the so-called Follo) in the beginning of The purpose of Follo is to have divorced and arguing parents settle their child matters such as custody, visiting rights and maintenance. The aim of Follo is to interfere in the parents' dispute before it becomes chronic, to accomplish long-term reconciliation, to take into consideration the interests of the child in mediation and to develop the child's position in the trial. Follos other aim is to reduce child custody disputes in court and save the resources of both the district courts and social welfare. The objective of the present study is to discuss the experiences of the fathers, who have participated in the expert assisted judicial mediation in child custody disputes. The study gives development proposals based on the fathers opinions to improve Follo into a better mediation procedure. The study consists of two parts. The first part discusses the legislation on mediation and different options to resolve family disputes. The emphasis is on the expert assisted judicial mediation in child custody disputes. The second part consists of an interview survey which was carried out for members of Fathers for Children-association in Finland. The authorities consider the Follo experiment very successful and the practice will be extended to the whole Finland in the spring of However, the fathers experiences and opinions have not been as positive as the authorities. Developing conciliatory mediation in child custody disputes is a positive step further. The Follo procedure can be improved to serve the parties better as a mediation procedure. KEYWORDS: child custody disputes, expert assisted judicial mediation.

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 6 2 HUOLTORIIDAT JA NIIDEN KÄSITTELY Vaihtoehtoja huoltoriitojen selvittelyyn Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpano Huoltoriitojen sovittelun haasteita 15 3 HUOLTORIITOJEN SOVITTELU TUOMIOISTUIMISSA Sovittelu Sovittelun tausta Sovittelun muodot Sovinnon edistäminen oikeudenkäynnissä ja vaihtoehdot riitojen sovitteluun tuomioistuimissa Tuomioistuinsovittelu Taustat ja tavoitteet Tuomioistuinsovittelun yleiset piirteet Tuomioistuinsovittelun edut ja haitat Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu Taustat ja tavoitteet Follo-sovittelu Follon edut ja haasteet 34 4 TUTKIMUSTULOKSET Kyselytutkimuksen lähtökohdat Isien näkemykset eroavat viranomaistahon näkemyksistä Kehittämisehdotuksia perheasioiden sovitteluun 47 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 50 LÄHTEET 56

5 LIITTEET Liite 1. Saatekirje Liite 2. Kysely KUVIOT Kuvio 1. Täytäntöönpanoprosessi pääpiirteittäin koskien lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta. (Hakunti Niemelä 2008, 17) Kuvio 2. Riidanratkaisupyramidi. (Ervasti 2001,15.) Kuvio 3. Tuomioistuinmenettelyn vaihtoehdot Kuvio 4. Tuomioistuinsovittelun edut Kuvio 5. Follo-sovittelun kulku (Muunneltu Ervasti 2011, 42.) Kuvio 6. Kehitysehdotuksia Folloon TAULUKOT Taulukko 1. Sovittelun muodot ja ominaispiirteet (Flinck 2013, 26) Taulukko 2. Oikeudenkäynnin ja sovittelun erot (Ervasti 2011, 10) Taulukko 3 Tuomarin ja asiantuntija-avustajan tehtävät. (OM 25/2013.) Taulukko 4. Tutkimukseen saadut vastaukset

6 6 1 JOHDANTO Osallistuimme ennakoivan juridiikan kurssille keväällä 2013, jossa käsiteltiin vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja. Opintokurssin aikana teimme raportin kaupallisten riitojen sovittelusta, minkä seurauksena heräsi kiinnostus myös muita sovittelumenetelmiä kohtaan. Tästä innostuneina tutustuimme perheasioiden sovitteluun yleisesti ja sen uuteen menetelmään: asiantuntija-avusteiseen huoltoriitojen tuomioistuinsovitteluun. Etsiessämme tietoa asiantuntija-avusteisesta huoltoriitojen tuomioistuinsovittelusta huomasimme, että siitä käytetään usein nimitystä Follo. Olemme myös itse käyttäneet työssämme nimeä Follo kuvaamaan tätä sovittelumallia. Follo on tullut Suomeen kokeiluun Norjasta. Nimi on peräisin Norjan IndreFollon kaupungissa 1990-luvun lopulla aloitetusta projektista, jossa kokeiltiin asiantuntija-avustajan käyttämistä huoltoriitaoikeudenkäynnissä. (OM 25/2013, 47.) Noin lasta kokee Suomessa vanhempiensa avioeron vuosittain. Eron seurauksena vanhemmat joutuvat ratkaisemaan monia niin itsensä kuin lapsen kannalta tärkeitä kysymyksiä, kuten missä lapsi asuu, onko lapsi yhteishuollossa, miten lapsen tapaamiset järjestetään sekä miten lapsen elatusvastuu hoidetaan. Vanhemmilla ja heidän ratkaisuillaan on pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen elämään sekä hyvinvointiin. (HE 186/2013.) Suomessa on erilaisia sovitteluvaihtoehtoja, jotka antavat vanhemmille mahdollisuuksia ratkaista lapseen liittyviä asioita sovinnollisesti. Erimielisyyksien jatkuessa voi viime kädessä riidan ratkaista tuomioistuin. (HE 186/2013.) Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain 3600 lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa. Näistä hieman alle puolet on riidattomia, ja ne pystytään ratkaisemaan kirjallisessa menettelyssä. Loput asioista ovat riitaisia asioita, mutta näistäkin osa päättyy käsittelyn aikana sovintoon. (OM 25/2013,16.)

7 7 Tuomioistuimissa on mahdollisuus oikeudenkäynnin lisäksi käsitellä asia tuomioistuinsovittelussa, mutta oikeusministeriön tilastojen mukaan sen käyttö on jäänyt vähäiseksi. Käräjäoikeuksissa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia asioita soviteltiin vuosina vain 27 kappaletta, kun käräjäoikeuksissa vuosittain käsitellään noin riitaista huolto ja tapaamisriitaa (HE 186/2013; OM 25/2013, 16.) Folloa on kokeiltu Suomessa vuodesta 2011 aluksi neljässä käräjäoikeudessa, ja vuoden 2012 syyskuussa kokeilua laajennettiin seitsemään uuteen käräjäoikeuteen. Follosta on kerätty palautetta eri tahoilta kokeilun aikana ja erityisesti viranomaistahojen näkemykset siitä ovat olleet hyvin myönteisiä. Vuoden 2012 loppuun mennessä oli sovitteluasioita tullut vireille käräjäoikeuksiin yhteensä 654 kappaletta (OM 25/2013, 122). Palautteiden sekä kokemusten seurauksena on sovittelumenettely tarkoitus laajentaa koko maahan kevään 2014 aikana (Aaltonen 2013, 8.) Teoriapohjaa tutkiessamme kiinnitimme huomiota, että kaikki palaute Follosta ei kuitenkaan ollut niin positiivista. Esimerkiksi Isät lasten asialla ry oli antanut toisenlaisen näkökulman Follosta ja arvostellut Folloa kovin sanoin. Isät lasten asialla ei ole ainut taho, joka on kritisoinut Folloa, vaan näihin kuuluvat myös muun muassa Miessakit ry, Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry sekä Vantaan käräjäoikeus. Kiinnostuksemme heräsi näiden, ei niin positiivisten, mielipiteiden takia, ja päätimme tutkia Folloa kriittisestä näkökulmasta. Työn tavoitteena on tuoda isien kokemuksia esille ja saada heidän mielipiteensä kuuluviin. Heidän kokemustensa ja näkemystensä pohjalta pyrimme nostamaan esille kehitysehdotuksia, joiden avulla Folloa voitaisiin kehittää paremmaksi sovittelumenettelyksi. Opinnäytetyössä selvitämme vastauksia tutkimuskysymyksiin: millaisena isät ovat kokeneet Follon ja miten heidän mielestä sitä tulisi kehittää. Otimme yhteyttä Isät lasten asialla yhdistyksen puheenjohtajaan Juha Järään. Hänen kauttaan saimme kyselymme henkilöille, jotka ovat osallistuneet Folloon. Tutkimuksemme sai hyvän vastaanoton yhdistyksen jäseniltä. Kaiken kaikkiaan

8 8 saimme tutkimukseen 33 vastausta: 19 tutkimuksen kautta, yhden puhelinhaastattelun ja 3 yhteydenottoa sähköpostitse, joista yhdessä oli esitetty kooste kymmenen Follon kokeneen ajatuksista. Vastaajat olivat miehiä, joten rajasimme työmme isien vastauksiin. Viime vuosina ovat erilaiset perhesurmat olleet mediassa esillä ja yhteneväistä näissä on usein ollut vanhempien erokriisi sekä huoltoriita (HE 186/2013). Mielestämme on tärkeää, että erotilanteessa oleville vanhemmille tarjotaan mahdollisimman hyvää sekä tehokasta apua ristiriitojen selvittämiselle. Oleellista kuitenkin sovittelussa on, että molemmat osapuolet ovat kokeneet sen hyödylliseksi ja näin sitoutuvat sopimukseen, joka sovinnolla on saatu aikaiseksi. Lähdemateriaalina olemme käyttäneet lainsäädäntöä, lainvalmistelun asiakirjoja, oikeusministeriön raportteja sekä oikeuskirjallisuutta. Lisäksi olemme etsineet tietoa huoltoriitojen sovittelua sekä Folloa koskevista artikkeleista. Opinnäytetyön luvussa kaksi käsittelemme huoltoriitoja sekä erilaisia perhesovittelun muotoja, joita Suomessa on saatavilla. Luku kolme sisältää taustaa tuomioistuinsovittelusta sekä siihen liittyvää lainsäädäntöä taustana varsinaiselle tutkimuksen pääkohteelle: asiantuntija-avusteiselle huoltoriitojen tuomioistuinsovittelulle. Luvussa neljä esittelemme haastattelututkimuksen sekä tutkimustulokset. Viimeisenä lukuna viisi ovat johtopäätökset sekä kehitysehdotukset.

9 9 2 HUOLTORIIDAT JA NIIDEN KÄSITTELY Suurin osa perheriidoista koskee vanhempien eron jälkeistä tilannetta, jolloin tulee erimielisyyttä lapsen asumiseen, huoltoon ja tapaamiseen liittyvissä asioissa. Vaikka valtaosa eronneista vanhemmista saa ratkaistua itse erimielisyytensä, tämän päivän suuntaus on se, että selvittämättömiä perheriitoja hoidetaan yhä enemmän huolto- ja tapaamissopimusneuvotteluissa sekä käräjäoikeuksissa. (Sosiaaliportti 2013.) Lasten huoltoon liittyvät riidat ovat vaikeutuneet sekä pitkittyneet. Tilastojen mukaan riitatilanteet ratkotaan usein niin, että äidistä tulee lasten ensisijainen huoltaja. Nykyään miehet ovat kuitenkin aiempaa tietoisempia oikeuksistaan ja monissa tapauksissa isä olisi yhtä hyvä lapsen lähihuoltaja kuin äiti. Tämä on yksi tekijä, minkä takia huoltoriidat ovat vaikeutuneet. Ralf Sund on esittänyt kritiikkiä nykyjärjestelmää kohtaan kirjassaan Ero! Selviytymisopas miehelle sanoin: Nykyerossa mies menettää lapsensa ja kotinsa, ja hänet pannaan myös maksamaan. (Avomaa 2008, 82.) Perheasioiden sovittelusta säädetään avioliittolain 5 luvun :ssä ja sosiaalihuoltolain 17 :ssä. Avioliittolain 20 :n mukaan Perheessä esiintyvät ristiriidat ja oikeudelliset asiat on pyrittävä ensi sijassa selvittämään asianosaisten välisissä neuvotteluissa ja ratkaisemaan sopimuksella. Perheasioiden sovittelijat antavat pyynnöstä apua ja tukea silloin, kun perheessä esiintyy ristiriitoja. Sovittelijat voivat antaa pyynnöstä apua ja tukea myös silloin, kun lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen tai sopimuksen noudattamisessa ilmenee ristiriitoja. Perheasioiden sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista, luottamuksellista sekä maksutonta ja sovitteluun tullaan vanhempien aloitteesta. Sovittelun tavoitteena on perheessä esiintyvien ristiriitojen ratkaiseminen sekä lapsen aseman turvaaminen. (Engström 2013.)

10 10 Lasta koskevat huoltoriidat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1. Huoltoriidoista 50 %:a on tasapeliriitoja. Lapsella on kaksi tasavahvaa vanhempaa ja he hakevat ulkopuolisen päätöksen asiaan. Tasavahvat vanhemmat pystyvät huolehtimaan lapsestaan, mutta eivät tule keskenään toimeen. 2. Toisella tai molemmilla vanhemmilla on psykososiaalisia ongelmia, ja viranomainen ratkaisee, kumpi tarjoaa lapselle turvallisemmat olosuhteet. Toisin sanoen toisella tai kummallakin vanhemmalla on esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelma, joka vaarantaa lapsen edun. Tämän tyyppisiä huoltoriitoja on 41 %:a kaikista huoltoriidoista. 3. Patologisia eli highconflict riitoja on 9 %:a huoltoriidoista. Ne ovat pitkäaikaisia ja toistuvia huoltoriitoja, joissa vanhemmat eivät noudata tehtyjä sopimuksia ja heidän asiaansa käsitellään useasti oikeudessa. (Auvinen 2006, 523.) Perheasioiden sovittelussa tärkeintä on lapsen etu. Kiteytettynä se tarkoittaa, että vanhempien velvollisuutena on etsiä lapsen kannalta parasta mahdollista ratkaisua, oli vanhempien tilanne millainen tahansa. (Aula 2011.) YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa on määritelty lapsen oikeudet. Jokainen alle 18-vuotias henkilö on lapsi, ellei hän aikaisemmin saavuta soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä. Ketään ei saa syrjiä. Lasta tulee kohdella yhdenvertaisesti riippumatta hänestä tai hänen vanhempiensa taustasta tai ominaisuuksista. Lapsille kuuluvat kaikki yhdenvertaisuuden oikeudet ilman minkäänlaista erottelua, esimerkiksi on lapsi sitten tyttö tai poika tai kuuluu hän millaiseen sosiaaliseen alkuperään tai uskontoon tahansa. (Artikla 2.) Jokaisella lapsella on oikeus elämään. Lapsella on oikeus henkiinjäämiseen ja kehitykseen mahdollisimman täysimääräisesti. (Artikla 6.)

11 11 Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti (Artikla 12). (Unicef 2014.) 2.1 Vaihtoehtoja huoltoriitojen selvittelyyn Suomessa perheriitojen sovinnolliseen ratkaisuun on tarjolla useita eri vaihtoehtoja: Yhteinen hakemus tuomioistuimeen Vanhemmilla on mahdollisuus vahvistaa keskenään tehty sopimus tekemällä yhteinen hakemus tuomioistuimeen (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 14 ). Tuomioistuin käsittelee asian kirjallisessa menettelyssä antamalla sopimuksen mukaisen päätöksen, ellei se ole lapsen edun vastainen (OM 25/2013, 15). Sosiaalilautakunnan vahvistus Riidattomissa asioissa sosiaalilautakunta voi vahvistaa vanhempien välisen sopimuksen lapsen elatuksesta, tapaamisoikeudesta ja lapsen huollosta (Laki lapsen elatuksesta 8 ; Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8 ). Vahvistettu sopimus voidaan rinnastaa oikeuden päätökseen (OM 25/2013, 15.) Kunnallinen perheasioiden sovittelu Perheasioiden sovitteluun pääseminen riippuu paikkakunnasta. Sovittelua toteutetaan eri tavoin sekä kirjavin menetelmin eri paikkakunnilla, koska tarjolla ei ole yhtenäistä valtakunnallista koulutusta. (OM 25/2013, 15.) Sosiaalihuoltolain 17 :ssä on säädetty kunnan velvollisuudesta järjestää erilaisia sosiaalipalveluita. Kuntia velvoitetaan kasvatus- ja perheneuvonnan toteuttamiseen, elatusavun turvaamiseen, perheasioiden sovitteluun, lasten ja nuorten huollon järjestämiseen, lastenvalvojalle säädettyjen tehtävien täyttämiseen sekä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanossa toimitettavaan sovitteluun. (Mahkonen 2008, 8.)

12 12 Yksityiset palvelut Yksityisiä sovintopalveluita tarjoavat parisuhde- sekä perheterapeutit. Palvelut ovat maksullisia ja työmenetelmät vaihtelevat. Saatavilla ei ole luotettavaa tai yhtenäistä tietoa palveluiden tehokkuudesta. (OM 25/2013, 16.) Vanhemmilla on mahdollisuus hakeutua asianajajan johdolla tapahtuvaan maksulliseen sovitteluun. Suomen Asianajajaliitolla on oma sovintomenettely, jota voidaan soveltaa myös perheasioiden sovitteluun. (Suomen Asianajajaliitto 2013.) Tuomioistuin vaihtoehdot Vanhemmat voivat viime kädessä viedä riitansa tuomioistuimen päätettäväksi. Oikeudenkäynnissä tuomari pyrkii saamaan osapuolet sopimaan asian, mutta ellei sovintoon päästä, ratkaisee tuomioistuin riita-asian. Laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (394/2011) mahdollistaa vanhempia hakeutumaan myös suoraan tuomioistuinsovitteluun, joka on oikeudenkäynnistä erillinen menettely. (OM 25/2013, 16.) Käytännön esimerkkejä huoltoriidoista Huoltoriidat voivat olla hyvin erilaisia. Tutkimuksessa kysyimme Folloon osallistuneilta isiltä, millaisia heidän huoltoriitansa ovat ja miten he kuvailisivat niitä. Vastauksissa nousi esiin lapsen huoltoon liittyviä asioita. Lasten äiti muutti 200 km päähän lasten kanssa mitään kysymättä. Halusi yksinhuoltajuuden. Lapsen äiti vaatii lapsen yksinhuoltajuutta, koska haluaa vaihtaa lapsen sukunimen ja on yleisesti katkera parisuhteen katkeamisesta. Minä lähihuoltajana, koska ex-vaimo muutti yhteisestä kodista pois. Puolta vuotta myöhemmin alkoi äitiä kaduttaa ja rupesi juristin avulla vaatimaan lapsia itselleen. Vastauksissa korostui huoltoriitojen olevan erittäin monisyisiä ja vaikeita. Useimmissa huoltoriidoissa kuitenkin yhdistyi niin asumiseen, huoltoon kuin tapaamiseen liittyviä erimielisyyksiä. Äiti ei antanut lasten nähdä isäänsä. Tapaamisoikeuksia ei ollut.

13 13 Huoltoriita koski lapsen huoltoa ja tapaamista. Lapsen äiti haki yksinhuoltajuutta, suppeaa tapaamista sekä tiedonsaantikieltoa minulle lasta koskevista asioista kaikilta viranomaisilta. Ex vaati minulta yksinhuoltajuuden ja 7 vrk tapaamisoikeuden uhkaamalla rikkoa sovun viemällä asian käräjille jos en allekirjoita sopimuksia kuten hän halusi. Kaikki meni hyvin, kunnes ilmoitin haluavani vakioviikonloput tapaamisiin ja yhteishuoltajuuden. Seurasi vastapuolen lastensuojeluilmoitusten ja oikeuskäsittelyjen putki. Sain nähdä lapsia vuoteen 2010 enimmäkseen vain turvakodissa. 2.2 Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpano Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta (619/1996) niin sanottua täytäntöönpanolakia sovelletaan seuraavasti. Täytäntöönpanolain 1 mukaan Tuomioistuimen päätös ja väliaikainen määräys (päätös) lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta pannaan täytäntöön siten kuin tässä laissa säädetään. Tämän lain säännöksiä, jotka koskevat lapsen huollosta annetun päätöksen täytäntöönpanoa, noudatetaan myös pantaessa täytäntöön tuomioistuimen päätöstä ja väliaikaista määräystä siitä, kenen luona lapsen tulee asua, sekä päätöstä lapsen luovuttamisesta huoltajalleen. Sopimus, jonka sosiaalihuoltolain 6 :ssä tarkoitettu kunnan toimielin (sosiaalihuollon viranomainen) on vahvistanut lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 8 :n mukaisesti, pannaan täytäntöön tämän lain mukaisessa järjestyksessä kuten tuomioistuimen päätös, joka on saanut lainvoiman. Täytäntöönpanoa voidaan vaatia käräjäoikeudessa, kun tuomioistuimessa annettua päätöstä tai sosiaalitoimen vahvistamaa sopimusta ei ole noudatettu (MLL 2014). Täytäntöönpanohakemuksen voi laittaa vireille lapsen huoltaja, joka vaatii lapsen palauttamista luokseen tai tapaajavanhempi, joka vaatii sopimuksenmukaista tapaamisoikeuden noudattamista. Päätökselle voi hakea täytäntöönpanoa suoraan ulosottoviranomaiselta, jos lapsen huoltoa koskevasta päätöksestä on alle kolme kuukautta. (HE 96/1995.) Täytäntöönpanolain 15 säädetään täytäntöönpanosta ilman tuomioistuimen määräystä Kun ulosottomies päättää täytäntöönpanosta 4 :n 2 momentin nojalla, hänen on noudettava lapsi, jollei päätöstä noudateta vapaaehtoisesti. Jos ulosottomies kuitenkin katsoo, että täytäntöönpano vaatisi noutamisen sijasta uhkasakon asettamista, hänen on siirrettävä asia 4 :n 1 momentissa tarkoitetun käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Samoin hänen on meneteltävä, jos olosuhteet ovat päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet ja tällä saattaa olla merkitystä täytäntöönpanoon tai jos asiassa erityisestä syystä olisi järjestettävä sovittelu taikka jos siirtämiseen on muu perusteltu syy.

14 14 Täytäntöönpanolaissa on korostettu täytäntöönpanosovittelun ensisijaisuutta. Täytäntöönpanosovittelu tapahtuu yleensä käräjäoikeuden määräyksestä perheneuvolassa tai sosiaalitoimistossa. (Sosiaaliasiamies 11/2010, 14.) Sovittelu tulee järjestää mahdollisimman pian menettelyn jouduttamiseksi. Sovitteluaika on keskimääräisesti neljä viikkoa. (HE 96/1995.) Jos täytäntöönpanosovittelussa ei pystytä edistämään vanhempien välistä yhteistyötä tuomioistuimen päätöksen tai vahvistetun sopimuksen mukaisesti, voidaan täytäntöönpanon tehostamiseksi tuomita maksettavaksi uhkasakko. (Henriksson 2012, 3). Uhkasakolla velvoitetaan lähivanhempi noudattamaan tehtyä sopimusta. Jos uhkasakko ei edesauta sopimuksen noudattamista tai joku muu painava syy edellyttää sopimuksen välitöntä täytäntöönpanoa, voi käräjäoikeus määrätä lapsen noudettavaksi lähivanhemmalta tapaamisiin ulosottomiehen tai poliisin toimesta. (Sosiaaliasiamies 11/2010, 14.) Kuviossa 1 on kuvattu prosessi täytäntöönpanon hakemisesta, kun sopimusta ei ole noudatettu. 1 Vanhempien yhteinen sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. 2 3 Sopimuksen noudattamatta jättäminen. Täytäntöönpanohakemus käräjäoikeuteen Mahdollinen täytäntöönpanosovittelu Käsittely oikeuden istunnossa. Hakemuksen hylkääminen tai hyväksyminen Pakkokeinot: uhkasakko tai nouto Uhkasakon tuomitseminen Nouto vain erityisen painavista syistä (kuten, jos on aihetta otaksua, että lapsi täytäntöönpanon estämiseksi viedään maasta). Kuvio 1. Täytäntöönpanoprosessi pääpiirteittäin koskien lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta. (Hakunti Niemelä 2008, 17).

15 15 Tutkimuksessa annettiin kehitysehdotus täytäntöönpanoprosessiin: Vasteaika päätöksissä on saatava alle kahteen viikkoon. On tunnistettava sopimusrikkomukset ja rangaistava niistä oletusarvoisesti (vrt. nykyään riitautettava- >todistettava riitautetun sopimuksen rikkomus->uhkasakon haku rikkomuksen varalle ->uhkasakon maksuun haku rikkomuksen jälkeen ->uusi kierros) 2.3 Huoltoriitojen sovittelun haasteita Ministeritasolla tiedetään perheasioiden sovittelun tila. Ylen kotimaan uutiset uutisoi, että osa kunnista rikkoo lakia perheasioiden sovittelussa. Eduskunnan oikeusasiamies on antanut huomautuksen sosiaali- ja terveysministeriölle jo vuonna 2005, mutta asialle ei ole tehty mitään. Perheasioiden sovittelua ei ole saatavilla kaikissa kunnissa, vaikka sovittelun käyttöönotto tulisi laskemaan kuntien menoja. Vuosikausia jatkuneet riidat kuormittavat kuntien järjestelmää monella tavalla. Kustannustehokkaasti ajateltuna sovittelupalveluiden järjestämisestä syntyy säästöä, kun sovittelua on saatavilla oikeaan aikaan. (Siironen 2012.) Perhesovittelun tutkimus- ja kehittämishanke Fasperin selvitys osoittaa, että kuntien sosiaalipalvelut ovat hajallaan, palvelu on riittämätöntä ja se on sekoittunut muihin ohjaus- ja terapiapalveluihin (OM 25/2013, 16). Isien kokemuksia tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä Kyselytutkimuksessa tiedustelimme, missä eri sovintomenettelyissä isät olivat yrittäneet sovintoa ennen Folloa. Vastauksissa tuli esille palvelujen hajanaisuus. Kysymykseen vastanneista vanhemmista 13/19 oli käynyt vähintään kerran jossain tahossa keskustelemassa ja osa useamman kerran. Perheasioiden sovittelu, perheneuvola, pariterapia. Lastenvalvojan luona. Ex-vaimo ei tullut perhesovitteluun. Perheneuvolassa kerran. Kolmesti X kaupungin sosiaaliviraston perhesovittelussa. Lastenvalvojan järjestämät palaverit, perheneuvolan tukemat tapaamiset.

16 16 Viidessä vastauksessa sovintoa ei ollut yritetty missään muussa menettelyssä ennen Folloa tai oikeuteen menemistä: Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin oikeudessa puhua asioista. Ei missään, entiselle vaimolleni ei sopinut mikään sovittelu. Ehdotin perheneuvolaa ja varasin ajan perheasioiden sovitteluun, mutta nämä eivät sopineet. Perheneuvola - lasten äiti ei suostunut tapaamiseen sovittelija - lasten äiti ei suostunut tapaamiseen. Avioliittolain 20 :n mukaan perheasioiden sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista. Suomessa ei ole lainsäädäntöä, jossa vanhemmat velvoitetaan keskustelemaan ja osallistumaan johonkin sovintomenettelyyn ennen oikeuteen menemistä. Vastauksista kävi ilmi, että toinen osapuoli olisi halunnut sovitella sekä keskustella asiasta kunnan tarjoamissa palveluissa.

17 17 3 HUOLTORIITOJEN SOVITTELU TUOMIOISTUIMISSA 3.1 Sovittelu Sovittelu on vapaaehtoinen konfliktinhallintamenetelmä, jossa sovittelija auttaa riidan osapuolia löytämään molempia tyydyttävän ratkaisun riitaansa. Sovittelu on sosiaalista toimintaa, jossa katsotaan tulevaisuuteen. Sovittelulla etsitään pysyviä ja myönteisiä ratkaisuja riita-asioihin. (SSF 2014a.) Konflikti on kahden tai useamman asianosaisen erimielisyys riippumatta sen syystä, mutta se on asianosaisten tiedossa ja suhteellisen pysyvä. Riita on oikeudellistunut konflikti tai sen osa. (Koulu 2006, ) Sekä konfliktin että riidan määritelmissä on yhteneväisiä piirteitä. Riita ajatellaan konkreettisemmaksi, yhtä kysymystä koskevaksi ristiriidaksi. Riidat saavat myös juridisen muodon, joka tulee esille riidan osapuolten vaatimuksissa. Konflikti nähdään taas syvemmäksi ristiriidaksi, joka keskittyy enemmän osapuolten omiin inhimillisiin tarpeisiin ja intresseihin. (Ervasti 2012a, 117.) Kuvio 2. Riidanratkaisupyramidi. (Ervasti 2001,15.)

18 18 Riidanratkaisupyramidi (kuvio 2) osoittaa, että vain osa riidoista päätyy tuomioistuimen prosessiin. Muut riidat siivilöityvät muihin riidanratkaisumenettelyihin kuten erilaisiin sovitteluihin. Pyramidin alaosassa ovat erilaiset vääryyskokemukset ja pyramidin huipulla täysimittaiseen oikeudenkäyntiin päättyneet riidat. (Ervasti 2001, ) Sovittelun tausta Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenetelmät ovat tulleet Yhdysvalloista, jossa luvulla säädettiin uusia ihmisen perusoikeuksia turvaavia säädöksiä. Alettiin etsiä vaihtoehtoa tuomioistuinkäsittelylle ja sen seurauksena syntyi ADR-liike eli Alternative Dispute Resolution Movement. Päämääränä oli saada samat oikeudet kaikille ja parantaa etnisten vähemmistöjen asemaa. Nähtiin, että normaalin ihmisen intressit olivat liian pieniä tuomioistuinmenettelyyn, eivätkä riidan osapuolet itse päässeet vaikuttamaan oman konfliktinsa ratkaisuun. Syntyi tarve sovittelumenettelylle. (Ervasti 2013, 6-7.) USA:sta on lähtöisin idea moniovisista oikeustaloista, jossa konflikti analysoidaan, minkä jälkeen se siirretään sille konfliktille tarkoituksenmukaiseen menettelyyn esimerkiksi välimiesmenettelyyn tai sovitteluun. Pohjoismainen tuomioistuinsovittelu on saanut kimmokkeen tästä mallista. (Ervasti 2013, 7.) Suomeen sovittelun ajatus on tullut kirkon kriminaalityön kautta 1980-luvulla. Vantaan kaupunki otti sovittelutoiminnan Suomen Akatemian tutkimusprojektin kautta kokeiluun, jonka jälkeen sovittelu otettiin vakituiseksi työmuodoksi. (Flinck 2013, 15.) Sovittelun muodot Fasilitatiivinen sovittelu Fasilitatiivisessa sovittelussa pyritään edistämään konfliktin osapuolten sovintoa. Sovintoa edistävää sovittelua käytetään yleisimmin rikosten ja riitojen sovit-

19 19 telun lähtökohtana. Tarkoituksena on keskittyä ihmisten vuorovaikutukseen, osapuolten näkökulmiin, tarpeisiin, tavoitteisiin ja toiveisiin. Näin yritetään saada esille osapuolten intressit eli miksi he haluavat tiettyjä asioita. (Flinck 2013, 24.) Sovittelijan roolina on tukea osapuolten näkemysten tunnistamista ja esilletuomista. Tärkeimpiä elementtejä sovintoa edistävässä sovittelussa ovat: tapahtumat kulkevat eteenpäin käydään sovittelijan kanssa läpi erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja edistytään konfliktissa Fasilitatiivisessa sovittelussa osapuolet itse valitsevat heitä tyydyttävän ratkaisun ja päättävät, tekevätkö sopimuksen. (Flinck 2013, ) Evaluatiivinen sovittelu Evaluatiivisessa eli arvioivassa sovittelussa on tavoitteena löytää oikeudellisesti sekä voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaava lopputulos. Sovittelija yleensä antaa oman näkemyksensä muun muassa siitä, miten asia päätettäisiin tuomioistuimessa. (OM 36/2010, 15.) Arvioivassa sovittelussa sovittelija ei ole sovittelutekniikan ammattilainen vaan hän osaa neuvoa konfliktiin liittyvissä sisällöllisissä kysymyksissä (Ervasti 2013, 37). Transformatiivinen sovittelu Transformatiivisen eli muutosta tukevan sovittelun tehtävänä on saada osapuolten piilevät ongelmat esille. Konflikteja ei nähdä vain ongelmina, vaan niihin pyritään löytämään ratkaisu, jotta osapuolet saavat mahdollisuuden kasvulle ja muutokselle. Sovittelussa painottuu osapuolten tunteiden käsittely. Päämääränä on löytää riitojen takana olevat psykologiset syyt. (Ervasti 2013, 37.) Transformatiivista sovittelua käytetään varsinkin lähisuhdeväkivaltarikosten sovittelussa (Flinck 2013, 25). Tuomioistuinsovittelussa noudatetaan fasilitatiivisen sovittelun oppeja. Taulukkoon 1 on kerätty kullekin sovittelumuodolle ominaisia piirteitä.

20 20 Taulukko 1. Sovittelun muodot ja ominaispiirteet (Flinck 2013, 26). Sovintoa edistävä eli fasilitatiivinen sovittelu Osapuolten näkökulmat, tarpeet ja tavoitteet tunnistetaan ja ne ovat sovittelun lähtökohtana. Sovitteluun osallistuminen on lopputulosta tärkeämpi. Sovittelijat edistävät vuoropuhelua ja pysyvät puolueettomina. Sovittelija on menetelmällinen asiantuntija, ei määrää sisältöä. Osapuolet ovat aktiivisia ratkaisujen ja keinojen etsimisessä. Ihmiset ja asiat erotetaan toisistaan. Arvioiva eli evaluatiivinen sovittelu Osapuolten lailliset oikeudet ja juridinen järjestelmä korostuvat. Voidaan arvioida, mikä olisi lopputulos, jos asia käsiteltäisiin tuomioistuimessa. Sovittelijat voivat tehdä ehdotuksia ja arvioida osapuolten ehdotuksia. Sovittelija on sisällöllinen asiantuntija, ei niinkään sovittelumenetelmän osaaja. Sovittelija voi tehdä sovinto- ja ratkaisuehdotuksia. Asiasisällöt ovat keskeisiä. Muutosta tukeva eli transformatiivinen sovittelu Myös osapuolten piilossa olevia ongelmia pyritään käsittelemään. Voidaan käyttää ammattimaisia terapiatekniikoita. Menetelmien käyttö vaatii koulutuksen. Sovittelijat auttavat osapuolia tunnistamaan vahvuuksiaan ja voimavarojaan. Sovittelija on sosiaalityön ja menetelmän asiantuntija. Keskustelussa lähdetään tulevaisuudesta käsin, ikään kuin muutos olisi jo tapahtunut. Tapahtumia, tunteita ja merkityksiä puretaan ja käsitellään. 3.2 Sovinnon edistäminen oikeudenkäynnissä ja vaihtoehdot riitojen sovitteluun tuomioistuimissa Yleisissä tuomioistuimissa on käytössä kaksi menettelyä, joilla pyritään ratkaisemaan osapuolten riita sovinnollisesti: 1. oikeudenkäyntiin liittyvä sovinnon edistäminen 2. tuomioistuinsovittelu Uutena instituutiona on tullut asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu, joka on tällä hetkellä kokeilussa muutamissa käräjäoikeuksissa. Kuviossa 3 on kuvattu eri vaihtoehdot sovitella riitaa tuomioistuinmenettelyssä.

21 21 Vaihtoehdot tuomioistuinmenettelyssä Oikeudenkäynti + Sovinnon edistäminen Tuomioistuinsovittelu Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu Kuvio 3. Tuomioistuinmenettelyn vaihtoehdot Sovinnon edistämisessä oikeudenkäynnissä ei ole kyse sovittelusta, vaan sovinnollisen ratkaisun edistämisestä oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäymiskaaren (OK) 5 luvun 26 :n mukaan tuomarin on selvitettävä riita-asian valmistelussa, onko asiassa edellytyksiä sovinnolle. Tuomarin toimintaa rajoittavat oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvät säädökset ja sovinnon tavoitteena on materiaalisen oikeuden mukainen ratkaisu. (Ervasti 2012b, ) Sovinto voidaan vahvistaa asianosaisten pyynnöstä ja se on pantavissa täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio (OM 36/2010, 19). Tuomioistuinsovitteluun eivät sovellu prosessioikeudelliset yleiset säännökset vaan kyse on vapaamuotoisesta menettelystä (Ervasti 2012b, 40). Tuomioistuinsovittelusta säädetään laissa riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (Tuomioistuinsovittelulaki 394/2011). Lakia sovelletaan riita-asioihin ja riitaisiin hakemusasioihin. Asia voidaan ottaa soviteltavaksi osapuolten hakemuksesta tai siirtää asia kesken oikeudenkäynnin sovitteluun. Tuomari päättää tuomioistuinsovittelun aloittamisesta. Tuomioistuinsovittelussa vahvistetuista sovinnoista tulee täytäntöönpanokelpoisia. (OM 36/2010, 19.)

22 22 Follo on uusi työskentelymalli huoltoriitojen sovitteluun tuomioistuimissa. Sovittelussa tuomari toimii sovittelijan roolissa ja hänen apunaan on perheriitoihin erikoistunut asiantuntija-avustaja auttamassa vanhempia löytämään sovinnollisen ratkaisun riitaansa. Päämääränä on saada erimielisyydet käsittelyyn nopeasti lapsen etu huomioiden ja saada aikaiseksi kestävä sovinto. Tavoitteena on tehdä Follosta todellinen vaihtoehto oikeudenkäynnille. Follossa tuomioistuimen vahvistama sovinto on täytäntöönpanokelpoinen. (OM 25/2013, 45, 88,122.) Oikeudenkäynnin ja sovittelun erot Tuomioistuinsovittelu eroaa radikaalisti oikeudenkäynnistä. Taulukossa 2 on esitetty oikeudenkäynnin ja sovittelun eroja. Taulukko 2. Oikeudenkäynnin ja sovittelun erot (Ervasti 2011, 10). Oikeudenkäynti Oikeussuuntautunut Pakottava ja sitova Oikeudenmukainen oikeudenkäynti Asianosaisuus Normien määräämä Johdonmukainen ja ennustettava Menettelykeskeinen Tosiasiasuuntautunut Menneisyyssuuntautunut Ammattilaistunut Julkinen ja virkavastuullinen Riitelevä Sovittelu Intressisuuntautunut Vapaaehtoinen ja yhteisymmärrykseen perustuva Menettelyllinen joustavuus Laaja osallisuus Normeja luova Tilannesidonnainen ja yksilöllinen Henkilökeskeinen Suhdesuuntautunut Tulevaisuussuuntautunut Yksityinen ja luottamuksellinen Yksityinen ja luottamuksellinen Yhteistoiminnallinen Sovittelussa ei haeta lainmukaista ratkaisua riitaan, vaan asianosaiset pyrkivät tekemään sovinnon, jonka he kokevat oikeaksi ja kohtuulliseksi. Oikeudenkäynti suuntautuu menneeseen. Sovittelulla taas suunnataan osapuolten katse tulevaisuuteen ja pyritään kestävään sovintoon. (SSF 2014b.)

23 Tuomioistuinsovittelu Taustat ja tavoitteet Suomalainen tuomioistuinsovittelu on saanut vaikutteita Norjan sekä Tanskan tuomioistuinsovittelujärjestelmistä. Tuomioistuinsovittelun taustalla oli huoli oikeudenkäyntien hitaudesta, kalleudesta sekä tuomioistuinten kilpailukyvystä konfliktinratkaisumarkkinoilla. Oikeusministeriö asetti työryhmän vuonna 2002 laatimaan ehdotuksen riita-asioiden sovittelujärjestelmän kehittämistä varten. Vuonna 2003 työryhmän mietinnössä ehdotettiin tuomioistuinsovittelun käyttöönottoa Suomessa. (Ervasti 2013, ) Tuomioistuinsovittelu otettiin käyttöön vuonna HE 144/2004 mukaan tuomioistuinsovittelun tavoitteena oli lisätä tuomioistuimen palveluja tarjoamalla vapaamuotoista sovittelua. Päämääränä oli ratkaista riita sovinnollisesti sekä mahdollisimman varhain, että vältettäisiin pitkä ja kallis oikeudenkäyntimenettely. Tuomioistuinsovittelun lainsäädäntö uudistettiin vuonna Hallituksen esityksen 284/2010 mukaan pantiin täytäntöön Euroopan Unionin direktiivi tietyistä sovittelun näkökohdista siviili ja kauppaoikeuden alalta (2008/52/EY). Uudistuksen tärkeimmät muutokset koskivat tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa tehdyn sopimuksen vahvistamista täytäntöönpanokelpoiseksi tuomioistuimessa sekä sitä, että sovittelun aloittaminen katkaisisi velan vanhentumisen. Samalla selkeytettiin tuomioistuinsovittelulain säännöksiä sovittelun julkisuudesta ja sovittelijan todistamiskiellosta ja vaitiolovelvollisuudesta. (HE 284/2010, ) Lapsen edun huomiointi tuomioistuinsovittelussa Lapsen etu on seikka, joka on otettava huomioon lapsen huoltoa ja tapaamista koskevissa asioissa suhteellisen indispositiivisuutensa vuoksi. Tuomioistuimella on velvollisuus valvoa, että vanhempien sopimus ei ole lapsen edun vastainen. Lapsen alaikäisyydestä johtuen hän ei pysty valvomaan omaa etuaan oikeu-

24 24 denkäynnissä. Lähtökohtana laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (10 ) on se, että asia ratkaistaan vanhempien sopimalla tavalla, jollei ratkaisu ole lapsen edun vastainen. (Aaltonen 2009, ) Lapsen asemaa ja oikeutta koskevien asioiden tuomioistuinsovittelusta säädetään tuomioistuinsovittelulain 10 :ssä. Tuomioistuimessa voidaan sovitella niitä asioita, jotka koskevat lapsen elatusta tai lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta. Esimerkiksi kumman vanhemman luona lapsi asuu, on huoltoa koskeva asia ja voidaan ottaa sovitteluun mukaan. Isyyttä, lapseksiottamista, edunvalvojan määräämistä tai vapauttamista koskevissa asioissa ei sovittelu ole mahdollista. (Ervasti 2013, ) 90 %:a lapsia koskevista asioista saadaan sovittua jo sosiaalitoimessa. Tuomioistuimessa käsiteltävien huoltoriitojen määrä on alle 10 %:a kaikista erotapauksista, joissa vanhemmilla on alaikäisiä lapsia. Tuomioistuimeen päätyvistä riitautuneista asioista puolet päättyy sovintoon oikeudenkäynnin kuluessa. (Aaltonen 2009, 316.) Tuomioistuinsovittelun yleiset piirteet Tuomioistuinsovittelulain 3 :n mukaan tuomioistuinsovittelulla pyritään asian sovinnolliseen ratkaisuun ja sovittelun edellytyksenä on, että asia soveltuu soviteltavaksi ja on tarkoituksenmukaista osapuolten vaatimuksiin nähden. Sovittelu on vaihtoehto oikeudenkäynnille. Lapsen edun kannalta on parasta, että vanhemmat pääsevät sovinnolliseen ratkaisuun eivätkä riitele lapsen asemaan ja oikeuteen liittyvistä asioista. Sovittelussa menettely on inhimillisempää ja vastaa asianosaisten tarpeita paremmin kuin riitaisa ja usein pitkä tuomioistuinprosessi (Ervasti 2013, 32 33, 166.)

25 25 Sovittelu ei ole lainkäyttöä. Sovittelumenettelyssä ei etsitä lainmukaista ratkaisua riitaan vaan asianosaiset itse pyrkivät ratkaisuun, jonka kokevat oikeaksi ja kohtuulliseksi. Tavoitteena on ratkaista riita kokonaisvaltaisesti ja lopullisesti. (SSF 2014c.) Perheoikeudellisissa asioissa on oleellista ottaa huomioon riidan ja todellisen konfliktin välinen ero. Vanhempien erossa konfliktit usein liittyvät lapsen huoltoon, tapaamiseen sekä elatusapua koskeviin kysymyksiin. Todelliset riidan ja konfliktin syyt ovat usein kuitenkin muita asioita kuin niitä, joista riidellään tuomioistuimissa. Riidan sovittelussa on tärkeää erottaa todelliset intressit juridiseen muotoon kirjoitetuista vaatimuksista. Sovittelussa ei asioita käsitellä tiukoissa juridisissa raameissa vaan pyritään luoviin ratkaisuihin ja käsitellään asioita yhtenä kokonaisuutena. (Ervasti 2013, 33, 166.) Sovittelijan rooli on erilainen kuin tuomarin rooli. Sovittelun tyypillisiä elementtejä ovat kolmannen osapuolen mukaantulo, joka erottaa sovittelun neuvottelemisesta. Kolmas osapuoli pyrkii muuttamaan konfliktisuhteen valta-asemaa tarjoamalla informaatiota sekä vaikuttamalla osapuolten uskomuksiin ja käyttäytymiseen. Samalla hän tarjoaa osapuolille tehokkaita neuvottelumenetelmiä ja apua ristiriitojen sopimisessa. Sovittelussa pyritään siihen, että osapuolet löytävät omanlaisen molempia tyydyttävän ratkaisun, eikä sovittelija pyri antamaan ratkaisuehdotusta. Tuomari toimii sovittelijan roolissa tuomioistuinsovittelussa ja johtaa menettelyä. (Pohjonen 2001, ) Sovittelu vastaa intresseihin ja tarpeisiin. Sovittelu eroaa radikaalisti oikeudenkäyntimenettelystä ja tuomitsemistoiminnasta, koska sovittelu on tulevaisuuteen suuntautuvaa, epävirallista, tilannesidonnaista sekä luottamuksellista ja joustavaa toimintaa. Osapuolten tarpeet ja intressit pyritään ottamaan huomioon lopputuloksessa käyttämällä erilaisia sovittelutekniikoita. Perinteisessä oikeudenkäyntimenettelyssä puolestaan ratkaistaan aineellisen oikeuden mukaan, kuka on asiassa oikeassa ja kuka väärässä. Ratkaisu pohjautuu menneisyydestä saatavaan näyttöön. (Ervasti 2011, )

26 26 Osapuolten todelliset tarpeet ja tunteet pystytään ottamaan paremmin huomioon sovittelussa kuin oikeudenkäynnissä. Sovittelu on perusteltua erityisesti silloin, kun sopimus tulisi saada aikaan muistakin eroon liittyvistä asioista kuin lasten asioista. (Ervasti 2013, 161,163.) Sovittelu on vapaaehtoista. Sovittelun keskeinen elementti on vapaaehtoisuus tai hyväksyttävyys. Tämä edellyttää, että osapuolet hyväksyvät sovittelijan mukanaolon ja kuuntelevat hänen ehdotuksiaan. Osapuolilla tulee olla mahdollisuus keskeyttää sovittelu. Lasta koskevat asiat ovat perustellusti siirrettävissä sovitteluun, jos osapuolet itse pyytävät sovittelua ja sitoutuvat siihen. (Ervasti 2013, ) Sovittelijalta edellytetään puolueettomuutta, jolla tarkoitetaan tasapuolista suhtautumista molempiin osapuoliin sekä henkilökohtaisten näkemysten erottaminen osapuolten mielipiteistä. (Ervasti 2013, ) Sovinto on osapuolten oma ratkaisu. Osapuolet pyrkivät löytämään sovittelussa ratkaisun, joka tyydyttää heitä itseään. Tuomari tai sovittelija ei pääsääntöisesti esitä ratkaisuehdotusta vaan luo edellytykset ratkaisun löytämiselle. (Ervasti 2011, 11.) Perinteisessä oikeudenkäynnissä asianosaiset ovat ns. sivuroolissa lakimiesten ollessa äänessä. Sovittelussa taas pyritään siihen, että pääroolissa ovat asianosaiset, koska he tuntevat riitansa ja osaavat sen myös parhaiten ratkaista. (Ervasti 2013, 10, 34.) Tuomioistuinsovittelun edut ja haitat Tuomioistuinsovittelun edut Perinteiseen oikeudenkäyntiin verrattuna käytännöllisestä näkökulmasta katsottuna tuomioistuinsovittelun etuina on pidetty kustannustehokkuutta ja joustavuutta. Sovittelussa ei tarvitse esittää todistelua, eikä juridisia asiamiehiä välttämättä tarvita. Ratkaisussa voidaan myös tehdä luovia sopimuksia ja ottaa osapuolten tilanne kokonaisvaltaisesti huomioon. (HE 144/2004.) Esimerkiksi

27 27 perheoikeudellisissa asioissa voidaan neuvotella myös tapaamisoikeudesta sekä elatusavusta. Sovittelua on pidetty myös oikeudenkäyntiä nopeampana tapana ratkaista asia. (Ervasti 2013, ) Kuviossa 4 on esitetty tuomioistuinsovittelun etuja. Käytännölli nen näkökulma Edullinen, joustava ja nopea Luovat sopimukset Puolueeton toiminta Sovittelun hyödyt Sosiaalinen näkökulma Oman konfliktin hallinta Osapuolten paremmat suhteet Tulevaisuus näkökulma Uusien konfliktien ennaltaehkäisy Kuvio 4. Tuomioistuinsovittelun edut Sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna osapuolet yleensä sitoutuvat sovintoon paremmin kuin tuomioon, joka on yleensä toiselle osapuolelle vastainen (HE 144/2004). Sovittelu antaa osapuolille mahdollisuuden hallita ja vaikuttaa omaan konfliktiin sekä lopputulokseen, joka on erityisen tärkeää ajatellen perheoikeudellisia asioita. Osapuolet saavat tuoda esille omia tarpeita sekä intressejä ja tuoda esille myös vapaasti tunteitaan. (Ervasti 2013, ) Sovittelun etuna on pidetty tulevaisuusnäkökulmaa. Kun tuomioistuinmenettelyssä keskitytään jo tapahtuneisiin asioihin, sovittelussa keskitytään enemmän tulevaisuuteen. Näin voidaan ehkäistä mahdollisia tulevia konflikteja jo ennalta. (Ervasti 2013, )

28 28 Tuomioistuinsovittelun etuna on pidetty myös tuomioistuinten riippumattomuutta sekä toiminnan puolueettomuutta. Tuomioistuimista löytyy erityisosaamista erityisesti riita-asioiden käsittelystä sekä ratkaisemisesta. Etuna on pidetty myös sitä, että ratkaisu voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi. (HE 144/2004.) Tuomioistuinsovittelun haitat Sovittelua on kritisoitu oikeudellisesta näkökulmasta, koska sovinnon ratkaisu ei aina vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Asianosaiset voivat joutua luopumaan tällöin myös oikeuksistaan. (HE 114/2004, 7.) Yhteisöllisestä näkökulmasta on tuotu esille vaihtoehtoisten riidanratkaisujen menettelyn sidoksia virallisjärjestelmään. Sovittelija muistuttaa tuomaria ja itse sovitteluprosessi muistuttaa tuomioistuinprosessin rakennetta. Tuomioistuimille tyypillisiä dokumentteja sekä rituaaleja on otettu mukaan sovitteluun. (Ervasti 2012a, 160.) Vaihtoehtoiset konfliktinratkaisutavat ovat saaneet osakseen kritiikkiä, koska ratkaisussa ei pystytä ottamaan huomioon osapuolten vallan epätasapainoa. Epätasapaino voi olla psykologista, oikeudellista tai taloudellista, jolloin vahvempi osapuoli saattaa päästä määräämään lopputulosta. Heikot ryhmät kuten naiset ja vähemmistöryhmät voivat jäädä suojaamatta, eikä heidän oikeuksiaan pystytä valvomaan yhtä tehokkaasti. (Ervasti 2012a, 161.) Julkisen vallan merkityksen sekä ohjausvaikutuksen on pelätty heikkenevän vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien vuoksi. Se antaa riitelijöille mahdollisuuden välttää lainsäädännön oikeuskäytännön lopputulokset. Oikeuden tehtävänä on tarjota lakiin perustuvia ratkaisuja, johon taas sovintoratkaisun ei tarvitse kaikilta osin perustua. (Ervasti 2012a, ) Virallisessa oikeuskäsittelyssä voidaan ottaa huomioon kolmansia osapuolia esimerkiksi todistajia ratkaisua tehtäessä. Sen sijaan sovittelun lopputulosta ohjaa pitkälti osapuolien tahto, eikä ulkopuolisia tahoja oteta huomioon. (Ervasti 2012a, )

29 29 Sovittelun liittyviä haittoja ja ongelmia tuomarinäkökulmasta on tuotu esiin Katja Miilumäen opinnäytetyössä, jossa tuomareita on haastateltu tuomioistuinsovitteluun liittyvistä asioista. Ongelmana tuomioistuinsovittelussa oli nähty muun muassa avustajan käyttö, jos osapuolten avustaja ei tunne sovintomenettelyä. Tällaisessa tilanteessa avustajan käyttö saattoi vaikeuttaa sovintoon pääsyssä. Toisena ongelmana oli nähty tilanne, jossa sovittelu ei johtanut toivottuun lopputulokseen. Tällöin asian kokonaiskäsittelyaika pidentyi sekä kustannukset kasvoivat. Tuomarit olivat huomanneet, että joissain tilanteissa osapuolet olivat suostuneet niin kutsuttuihin huonoihin sovintoihin oikeudenkäyntikustannusten pelossa. Perheasioissa erityisesti tuomarit olivat huomanneet, että osa asiakkaista käytti sovittelijaa terapeuttina, jolloin sovittelu ei edennyt suunnitellusti. (Miilumäki 2012, 34.) Käräjätuomari Päivi Saukonojan mukaan haasteita sovittelulle tuo, jos tuomari on käsitellyt asiaa niin pitkään, että hänelle on syntynyt ennakkokäsitys asiasta. Tällöin tuomarin siirtymistä sovittelijan rooliin on harkittava tarkkaan. Jos sovittelu epäonnistuu, on asian käsittely siirrettävä toiselle tuomarille sovittelijan esteellisyyden vuoksi. (Saukonoja 2012.) 3.4 Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu Taustat ja tavoitteet Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu eli Follo on tullut Suomeen kokeiluun Norjasta, jossa kokeiltiin perheystävällistä sovittelumallia. Nimi on peräisin Norjan IndreFollon kaupungissa aloitetusta projektista luvun lopulla, jossa kokeiltiin asiantuntija-avustajan käyttämistä huoltoriitaoikeudenkäynnissä. Suomen malli eroaa Norjan mallista siinä, että norjalaisessa menettelyssä asiantuntijaa käytetään oikeudenkäynnissä eikä sovittelussa. Suomen lainsäädäntö ei antanut Follolle mahdollisuuksia toteuttaa sitä Norjan tavalla. Lainsäädäntömme vuoksi Follo toteutettiin asiantuntija-avusteisena sovitteluna tuomioistuinsovittelulain säännösten mukaan. (OM 25/2013.)

30 30 Tuomioistuinsovittelu ei ole saanut kovin suurta jalansijaa perheriitojen ratkomisessa, vaikka sovittelua on pidetty hyvänä ja toimivana menetelmänä erityisesti lapsen huoltoa ja tapaamista koskevissa riidoissa. Tuomioistuinsovittelulain 5 :ssä on tarjottu mahdollisuutta käyttää asiantuntija-avustajaa mukana sovittelussa, mutta lakia valmisteltaessa ei kuitenkaan ole tuotu esille, miten asiantuntijoiden saaminen käytännössä toteutettaisiin. Tuomioistuinsovittelulain mukaan osapuolet vastaavat asiantuntija-avustajan kuluista sekä palkkioista ja todennäköisesti juuri tämä seikka on estänyt asiantuntijan käyttöä tuomioistuinsovittelussa. (OM 25/2013.) Euroopan unionissa on laadittu toimintasuunnitelma 2010, jonka tavoitteena on edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Oikeusministeriö asetti osana lapsiystävällistä oikeus hanketta työryhmän selvittämään asiantuntija-avustajan käyttämistä huolto-oikeudenkäynneissä. Työryhmän mietinnöissä (OM 61/2010) ehdotettiin aluksi kaksivuotista kokeilua neljässä käräjäoikeudessa, jossa asiantuntija-avustajaa käytettäisiin huoltoriitojen sovittelussa. Kokeilu aloitettiin vuoden 2011 alussa kokeilua laajennettiin seitsemään uuteen käräjäoikeuteen. (OM 25/2013.) Follolle asetetut tavoitteet hallituksen esityksen (186/2013) mukaan ovat: Lapsen aseman parantaminen oikeudenkäynnissä Sovittelun käytön edistäminen konfliktinratkaisukeinona oikeudenkäyntimenettelyn nopeuttamiseksi Sovittelun joutuisuus ja edullisuus Follosta saatujen kokemusten pohjalta oikeusministeriö on laatinut luonnoksen hallituksen esitykseksi, joka on parhaillaan vireillä eduskunnassa. Esitys luonnoksessa ehdotetaan Follon vakinaistamista koko maahan keväällä Esityksessä ehdotetaan, että tuomioistuinsovittelulakiin lisättäisiin säännös siitä, että huoltoriitojen tuomioistuinsovittelussa asiantuntija-avustajan käyttämisen maksaisi valtio. Tämä mahdollistaisi taloudellisesta asemasta sekä asuinpaikasta riippumatta tasavertaiset palvelut vanhemmille huoltoriitojen sovittelussa. Esi-

31 31 tyksessä on ehdotettu, että asiantuntija-avustajien pätevyysvaatimuksista säädettäisiin laissa, millä pystyttäisiin turvaamaan asiantuntijapalveluiden laatu. Lisäksi esityksessä on ehdotettu, että lakiin lisättäisiin säännös, jossa huoltoriitojen sovittelun joutuisuuden varmistamiseksi sovitteluistunto tulisi järjestää viipymättä. Tällä pyritään ehkäisemään huoltoriitojen syvenemistä ja pitkittymistä. (HE 186/2013.) Follo-sovittelu Tuomarit pyrkivät aktiivisesti selvittämään asiaa ja edistämään sovintoa. Follon suurin hyöty on saada asiantuntijan apu niihin riitoihin, jossa sovinto olisi perusteltua, mutta tuomari ei ole saanut vanhempia sopimaan. (Kallatsa 2012, 21.) Kuviossa 5 on kuvattu, miten Follo etenee tuomioistuimessa. Riitaantuneiden vanhempien on mahdollista päästä Folloon laittamalla haastehakemus, haastehakemus ja sovittelupyyntö tai pelkkä sovitteluhakemus kotikuntansa käräjäoikeuteen (Ervasti 2011, 42).

32 32 Kuvio 5. Follo-sovittelun kulku (Muunneltu Ervasti 2011, 42.) Asian tullessa vireille tuomari voi siirtää sen suoraan kirjallisen valmistelun perusteella sovitteluun. Useasti asian piirteet ja laatu tulevat esille juuri valmisteluistunnossa ja tuomari pystyy arvioimaan jatkon vasta keskusteltuaan vanhempien kanssa. Tuomari pyrkii saamaan vanhempia sopimaan valmisteluistunnossa sovinnon siihen osaan riitaan, johon on mahdollisuus. Pyrkimys on saada kaikkiin riidan osiin sopu, mutta jos tuomari ei yrityksistään huolimatta saa osapuolia sopimaan riitaa kokonaisuudessaan, voi hän siirtää asian asiantuntija-avusteiseen huoltoriitojen tuomioistuinsovitteluun. On otettava huomioon, että kummatkin riidan osapuolet ovat halukkaita sovitteluun, eikä sovittelulle ole muita esteitä. (Kallatsa 2012, 21, 24.)