LA 27/2012 vp (Juho Eerola/ps ym.) Lakivaliokunnan asiantuntijakuuleminen

Transkriptio

1 1/3 HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS Osasto 1 MUISTIO Eduskunnan lakivaliokunnalle Viite: LA 27/2012 vp (Juho Eerola/ps ym.) Lakivaliokunnan asiantuntijakuuleminen Kuten oikeusministeriö päivätyssä lausunnossaan Eduskunnan lakivaliokunnalle 176/43/2012 myöskään Helsingin käräjäoikeus ei pidä ehdotettua lainsäädäntömuutosta tarpeellisena, sillä vieraannuttamisen kieltämisen voidaan katsoa sisältyvän jo voimassa olevaan lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Sen sijaan Helsingin käräjäoikeus katsoo, että lasten ja myös vanhempien etuja turvattaisiin lakialoitetta paremmin muun muassa tuomioistuinten resursseja lisäämällä. Helsingin käräjäoikeus kiinnittää lakivaliokunnan huomiota oikeusministeriön lausunnossa lausutun lisäksi seuraaviin seikkoihin: 1) Ratkaisun perustuminen kokonaisharkintaan Oikeusministeriö on lausuntonsa yhteenvedossa todennut, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien asioiden ratkaisemisessa on otettava huomioon kaikki ne tekijät ja osapuolten esille tuomat näkemykset, joilla on merkitystä harkittaessa lapsen edun kannalta parasta mahdollista ratkaisua. Helsingin käräjäoikeus korostaa, että kyse on aina kokonaisharkinnasta kussakin yksittäistapauksessa. Vieraannuttaminen ei ole sallittua nykylainsäädännönkään mukaan, mutta se ei ole ainoa seikka, joka otetaan huomioon näitä asioita tuomioistuimessa ratkaistaessa. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeen lapsioikeudellisen kehittämistyöryhmän raportissa ( päivitetty versio löytyy internetosoitteesta on konkretisoitu lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain voimassa olevia, yleisluontoisia säännöksiä. [Laatuhankkeen tärkeimpänä tavoitteena oli yhtenäistää menettelytapoja hovioikeuspiirin tuomioistuimissa. Lisäksi tavoitteena oli muun muassa tehostaa tuomioistuinten toimintaa lapsiasioissa ja antaa tuomareille eväitä käsitellä asioita aiempaa joustavammin ja tarkoituksenmukaisemmin. (s. 7-8)]

2 Mikäli toiselta vanhemmalta puuttuu kyky toimia lähihuoltajana esimerkiksi vanhemman vakavien mielenterveysongelmien tai vakavien päihdeongelmien vuoksi, on tämä este lähihuoltajuudelle (s. 9). Tällaisessa tilanteessa toisella vanhemmalla voi olla perusteltu syy rajoittaa lapsen ja toisen vanhemman tapaamisia. Mikäli molemmat vanhemmat ovat kykeneviä toimimaan lähihuoltajina, raportin mukaan lapsen huollosta/asumisesta annettavan päätöksen harkinnassa tulee ottaa huomioon muun muassa seuraavia seikkoja (luettelo ei ole tyhjentävä eikä tärkeysjärjestyksessä): - lapsen suhteen säilyminen kumpaankin vanhempaan ja muihin läheisiin - lapsen ja vanhemman suhde - lapsen hoito (kumpi vanhemmista kykenee paremmin huolehtimaan lapsen arkipäivän sujumisesta) - lapsen kasvatus (esim. miten vanhemmat asettaa lapselle rajoja) - vakiintuneiden olosuhteiden merkitys - lapsen omat toiveet - vanhemman uudet perhesuhteet (esim. uuden kumppanin suhtautuminen) - vanhempien motiivit (esim. etuuksien saaminen) (s ) Luettelo kuvaa hyvin sitä, kuinka monipuolisesta harkinnasta on kyse. Mikäli tapaamiset eivät ole toteutuneet, tuomari voi oikeudenkäynnin aikana muistuttaa osapuolia siitä, että asiaa ratkaistaessa otetaan huomioon muun muassa se, kumpi vanhemmista kykenee lapsen lähihuoltajana paremmin turvaamaan lapsen suhteen toiseen vanhempaan. Mikäli oikeudenkäynti pitkittyy esimerkiksi olosuhdeselvityksen hankkimisen johdosta, vanhemmille tarjoutuu siten näytön paikka. Raportissa on katsottu, että lapsen edun arvioinnissa on keskeistä se, millaisena vanhempien välinen suhde näyttäytyy lapselle. Tähän vaikuttaa muun muassa se, miten vanhempi puhuu lapselle toisesta vanhemmasta. (s. 10) Edelleen raportin mukaan se, että toinen vanhemmista pyrkii ilman perusteltua syytä rajoittamaan lapsen ja toisen vanhemman yhteydenpitoa tai jopa estämään tapaamisoikeuden toteutumisen, osoittaa lähtökohtaisesti vanhemman soveltumattomuutta lähihuoltajaksi. Se ei kuitenkaan välttämättä estä häntä saamasta tai säilyttämästä lapsen lähihuoltajuutta, mikäli muu asiassa esitetty selvitys puhuu sen puolesta, että lapsen edun mukaista on asua kyseisen vanhemman luona. Ratkaisun perusteena on ainoastaan lapsen etu eikä siihen saa vaikuttaa se, miten vanhemmat ovat käyttäytyneet toisiaan kohtaan, ellei se osoita heistä jotain kielteistä vanhempana. Lapsen huoltoa ja asumista koskeva ratkaisu ei saa olla syyllisen vanhemman rankaisemista tai hyvin käyttäytyneen vanhemman palkitsemista. (s. 10) Helsingin käräjäoikeus katsoo, että raportissa kuvatut perusteet ovat edelleen lain ja oikeuskäytännön mukaisia, eikä säännösten yleisluonteisuus ole aiheuttanut käytännössä ongelmia, joten tarvetta lainmuutokselle siten ole. 2) Käsittelyajat Käräjäoikeusvaihe lasta koskevassa asiassa kestää ainakin Helsingin käräjäoikeudessa vähintään vuoden, mikäli asiassa hankitaan sosiaalitoimen selvitys. Selvitystyöhön joudutaan varaamaan tällä hetkellä kahdeksan kuukautta selvitysyksikön runsaan työmäärän johdosta, joten tämä selittää paljolti pitkiä käsit- 2/3

3 3/3 telyaikoja. Riitaisten lasta koskevien hakemusasioiden (lasten huolto, tapaamisoikeus ja näiden päätösten täytäntöönpano) määrä on Helsingin käräjäoikeudessa selvässä nousussa. Vuosina 2010 ja 2011 näitä asioita on tullut vireille noin 250/vuosi, kun viime vuonna niitä tuli vireille 322. Määrän selkeä nousu asettaa suuria paineita henkilökunnan jaksamiselle, kun jo aiemmilla asiamäärillä on ollut vaikeuksia saada asioita joutuisasti istuntokäsittelyyn. Lisäresurssien saaminen sekä sosiaalitoimelle että tuomioistuimille mahdollistaisi nopeamman puuttumisen perheiden tilanteisiin ja estäisi riitoja kroonistumasta niin sanotuiksi patologisiksi huoltoriidoiksi. 3) Vanhempien ymmärryksen lisääminen Myös Helsingin käräjäoikeudessa on havaittu, että tulehtuneissa riitatilanteissa vanhemmat tulkitsevat tapaamisiin liittyviä lasten reaktioita täysin vastakkaisin tavoin (kuten oikeusministeriön lausunnossa s. 3). Käytännössä on myös havaittu, että perinteiset oikeudenkäynnit eivät yleensä paranna vanhempien välejä, vaan päinvastoin vahvistavat vanhempien vastakkain asettelua. Asiantuntija-avusteisessa sovittelussa vanhemmat lähtevät riitelyn sijaan luomaan uudelleen luottamusta vanhempien välille ja asiantuntijan avulla he voivat muun muassa oppia ymmärtämään paremmin lapsen reaktioita eron jälkeisessä tilanteessa. Helsingin käräjäoikeus katsoo, että ei ole syytä muuttaa lakia siten, että vanhempien väliset riidat voisivat lisääntyä, vaan tulisi varmistaa, että tuomioistuimilla on myös sovittelua varten käytössään tarvittavat resurssit. Helsingin käräjäoikeudessa Heidi Lindqvist käräjätuomari

4 1/3 HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS Osasto 1 MUISTIO Eduskunnan lakivaliokunnalle Viite: LA 28/2012 vp (Pauli Kiuru/kok ym.) Lakivaliokunnan asiantuntijakuuleminen Kuten oikeusministeriö päivätyssä lausunnossaan Eduskunnan lakivaliokunnalle 177/43/2012 myöskään Helsingin käräjäoikeus ei pidä perusteltuna sitä, että lakialoitteessa ehdotetuin tavoin rikoslain 25 lukuun lisättäisiin uusi 5 b tapaamisoikeuden tahallisesta estämisestä. Sen sijaan Helsingin käräjäoikeus katsoo, että lasten ja myös vanhempien etuja turvattaisiin lakialoitetta paremmin tuomioistuinten resursseja lisäämällä. Helsingin käräjäoikeus kiinnittää lakivaliokunnan huomiota oikeusministeriön lausunnossa lausutun lisäksi seuraaviin seikkoihin: 1) Sovittelusta täytäntöönpanoasioissa Lakialoitteen perusteluissa tapaamisoikeuden tahallisen estämisen kriminalisointia on perusteltu sillä, että huolto- ja tapaamisoikeuspäätöksen täytäntöönpanolaki korostaa täytäntöönpanosovittelun ensisijaisuutta suhteessa lain pakkokeinoihin. Sekaannusten välttämiseksi on syytä korostaa, että täytäntöönpanosovittelu on eri asia kuin asiantuntija-avusteinen sovittelu. Täytäntöönpanosovittelu ei edellytä osapuolten suostumusta. Helsingin käräjäoikeus katsoo, että sovinnolliseen ratkaisuun pyrkimistä ei voida pitää huonona asiana, koska lapsia koskevissa asioissa lasten etu toteutuu yleensä parhaiten, mikäli vanhemmat pystyvät sopimaan asioista. Täytäntöönpanosovittelu ei ole välttämätön vaihe kaikissa täytäntöönpanoriidoissa, vaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 6 :n 2 momentissa säädetään tilanteista, jolloin sovittelu voidaan jättää toimittamatta. Täytäntöönpanosovittelu voidaan lainkohdan mukaan jättää toimittamatta esimerkiksi, jos lapsen etu vaatii, että päätös on painavista syistä pantava heti täytäntöön.

5 2/3 2) Täytäntöönpanon tehosteista Oikeusministeriö on lausunnossaan arvioinut, että sakkorangaistuksen uhka ei välttämättä olisi uhkasakon käyttämistä ja maksettavaksi määräämistä merkittävämpi täytäntöönpanon tehoste. Helsingin käräjäoikeus katsoo, että rikoslain muuttaminen ehdotetulla tavalla ei ensinnäkään nopeuttaisi ainakaan merkittävästi haitallisen seuraamuksen aiheutumista tapaamiset estävälle taholle. Pitää paikkansa, että ensimmäisessä täytäntöönpanoa koskevassa oikeudenkäynnissä voidaan "vain" asettaa uhkasakon uhka ja että uhkasakon tuomitseminen edellyttää uuden hakemuksen toimittamista käräjäoikeudelle. Koska rangaistukseen tuomitseminen edellyttää esitutkintaa, syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä, voisi nämä kaksi vaihtoehtoa olla varsin samankestoisia. Toiseksi tuomittavan sakon suuruus jäisi todennäköisesti alhaisemmaksi kuin uhkasakon määrä. Kolmanneksi lainmuutoksella tuskin olisi myöskään merkittävää ennalta ehkäisevää vaikutusta, kun otetaan huomioon seuraamusten samankaltaisuus. Täytäntöönpanohakemusten vuosittainen määrä on noussut Helsingin käräjäoikeudessa vuonna 2012 verrattuna kahteen aikaisempaan vuoteen (v kpl, v kpl, v kpl). Lisäresurssien saaminen tuomioistuimille täytäntöönpanoriitojen käsittelyä varten mahdollistaisi nopeamman puuttumisen perheiden tilanteisiin. Helsingin käräjäoikeus katsoo siten, että nykylainsäädäntö on riittävä, kunhan varmistetaan, että tuomioistuimilla on käytettävissään riittävät resurssit. 3) Haitalliset vaikutukset Oikeusministeriö on lausunnossaan arvioinut, että rikosoikeuden keinoja käytettäessä vanhempien välinen riitely voi kärjistyä entisestään, mikä puolestaan vaikuttaa haitallisesti lapseen. Helsingin käräjäoikeus pitää ilmaisua "voi kärjistyä" varsin lievänä. Jo nykyisellään on havaittavissa, että monissa tapauksissa aiheelliset/aiheettomat rikosilmoitukset, lastensuojeluilmoitukset ja lähestymiskieltohakemukset kärjistävät vanhempien välejä merkittävästi. Samanaikaiset erilaiset oikeudenkäynnit voivat aiheuttaa myös oikeudenkäyntien viivästymisiä, mikäli katsotaan tarpeelliseksi jäädä odottamaan esimerkiksi rikosasiassa annettavaa ratkaisua. Lisäksi lainmuutos työllistäisi lisää jo entuudestaan kuormitettuja viranomaisia. Helsingin käräjäoikeus arvioi, että kyseessä olevasta lainmuutoksesta voisi varsin todennäköisesti olla kaikille osapuolille enemmän haittaa kuin hyötyä.

6 3/3 Helsingin käräjäoikeudessa Heidi Lindqvist käräjätuomari