Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 888/2005 vp Lapsen seksuaalisen kasvun suojaaminen Eduskunnan puhemiehelle Rikoslain 20 luvun 10 :n mukaan seksuaalisella teolla tarkoitetaan tekoa, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen. Tämä määritelmä koskee myös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Jos tekijä ei koskettele sukupuolielimiä, teko on määritelmän mukaan rangaistava vain, jos tekijä tavoittelee seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä. Jos teon laadusta tai muista olosuhteista ei näin voida todeta tai päätellä, ei teko ole rangaistava lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Laissa ei ole otettu huomioon uhrin näkökulmaa, eikä laki näin ollen suojaa kyllin tehokkaasti uhrina olevan lapsen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Teon pitäisi olla rangaistava, jos se olennaisesti loukkaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta riippumatta tekijän motiivista. Oikeustieteen professori Johanna Niemi-Kiesiläinen totesi lokakuussa Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessaan seuraavaa: "Lain tarkoitus on suojata lapsen kehitystä, eikä seksuaalinen kehitys ole riippuvainen siitä, onko lapsen koskemattomuutta rikkovan teon taustalla seksuaalisen tyydytyksen hakeminen. Tavoitteena on lapsen suojeleminen häntä vahingoittavilta seksuaalisilta teoilta." Rikoslain säännökset on tältä osin uudistettava. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä rangaistaan vankeudella. Olisi pohdittava, miten voitaisiin puuttua lievempiin tekoihin, kuten sellaiseen seksuaaliseen häirintään, joka vaarantaa lasten ja nuorten seksuaalista kehittymistä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus muuttaa rikoslain lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä siten, että uhrin suojelun tarve otetaan nykyistä tehokkaammin huomioon? Helsingissä 28 päivänä lokakuuta 2005 Päivi Räsänen /kd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 888/2005 vp: Aikooko hallitus muuttaa rikoslain lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä siten, että uhrin suojelun tarve otetaan nykyistä tehokkaammin huomioon? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Rikoslain (39/1889) 20 luvun 6 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyy se, joka tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään. Rikoslain 20 luvun 10 :n 2 momentin mukaan seksuaalisella teolla tarkoitetaan sellaista tekoa, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen. Rikoslaissa oleva seksuaalisen teon määritelmä on joutunut viime aikoina keskustelun kohteeksi korkeimman oikeuden äskettäin tekemän ratkaisun 2005:93 vuoksi. Siinä korkein oikeus katsoi, että kielisuudelmia lapsilleen antanut, heidän suidensa ympäristöä nuoleskellut ja heidän vartaloitaan hyväillyt isä ei ollut syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Ratkaisussa todetaan, että seksuaalisen kiihotuksen tai tyydytyksen tavoittelu on voitava todeta tai päätellä teon laadusta tai muista olosuhteista. Esitetyn näytön perusteella korkein oikeus on päätynyt siihen, että isän teoilla ei ole ollut seksuaalista tarkoitusta ja että hän ei ole ollut seksuaalisesti kiihottunut ollessaan tekemisissä lasten kanssa. Seksuaalisen teon määritelmä on rikoslaissa kirjoitettu niin, että se ottaa rikosoikeudelle tyypillisesti kokonaisvaltaisesti huomioon tekijään, uhriin ja teko-olosuhteisiin liittyvät näkökohdat. Määritelmää ei voida tarkastella yksipuolisesti irrottamalla siitä yhteen osa-alueeseen liittyviä näkökohtia. Kun puhutaan seksuaalirikoksesta, voidaan melko luonnollisena lähtökohtana pitää sitä, että teolla on oltava, kuten kysymyksessä olevaa säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 6/1997 vp, s. 189) todetaan, merkitystä ihmisen sukupuolivietin kannalta. Kuten korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenee, yhtä määritelmän osa-aluetta eli tekijän pyrkimystä kiihotukseen tai tyydytykseen tarkastellaan objektiivisesti teon laadun ja olosuhteiden perusteella. Korkein oikeus on sitten näytön arvioinnin perusteella päätynyt ratkaisusta ilmenevään lopputulokseen. Yleisesti ottaen kysymyksessä oleva lainkohta on täyttänyt sille asetetut tavoitteet, eikä yksittäinen tuomioistuinratkaisu vielä osoita lain muuttamistarvetta. Häirintätyyppisen menettelyn säätämiseen rikolliseksi liittyy monenlaisia ongelmia. Kysymys olisi tällöin yleensä kirjallisessa kysymyksessä mainitun lehtikirjoituksen mukaisesti sanallisesta häirinnästä. Rikosoikeuden rangaistussäännösten tarkkarajaisuusvaatimus edellyttää, että rangaistavaksi säädetty menettely kuvataan riittävän tarkasti rangaistussäännöksessä. Nyt kysymyksessä olevan häirinnän osalta tarkan kuvaamisen voi olettaa olevan vaikeaa. On kaiken kaikkiaan vaikeaa määritellä, mitkä sanalliset toteamukset tai esimerkiksi eleet kuuluisivat tällaisen rangaistavuuden piiriin. Nyt kysymyksessä 2

3 Ministerin vastaus olevat teot voivat myös tulla rangaistaviksi kunnianloukkausrikoksina. Vaikeaa voi olettaa olevan sen näyttäminen, milloin esimerkiksi toteamuksella tai eleellä on tekoon, tekijään ja teko-olosuhteisiin liittyvät seikat huomioon ottaen seksuaalinen merkitys. Seksuaalisen merkityksen omaavia nimityksiäkään ei usein käytetä niiden alkuperäisen merkityksen mukaisella tavalla vaan ylipäänsä haukkumanimityksinä, jotka eivät liity kohteen kuviteltuun seksuaalikäyttäytymiseen tai siihen, että hänen haluttaisiin kyseisessä tilanteessa toimivan tietyllä seksuaalisella tavalla. Vaikeuksien voi olettaa vain korostuvan, kun toimitaan tavalla tai käytetään ilmaisua, jolla ei ole selvää seksuaalista merkitystä. Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 2005 Oikeusministeri Leena Luhtanen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 888/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: Har regeringen för avsikt att ändra strafflagens bestämmelser om sexuellt utnyttjande av barn så att offrets behov av skydd beaktas i högre grad än i dag? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 20 kap. 6 1 mom. 2 punkten i strafflagen (39/1889) gör sig den skyldig till sexuellt utnyttjande av barn som utsätter ett barn som är under sexton år för en sexuell handling som är ägnad att skada hans eller hennes utveckling. Enligt 20 kap mom. i strafflagen avses med sexuell handling en handling som utförs i syfte att uppnå sexuell upphetsning eller tillfredsställelse och som med hänsyn till gärningsmannen och den som är föremål för handlingen samt omständigheterna vid handlingen har en väsentlig sexuell innebörd. Strafflagens definition av sexuell handling har under den senaste tiden varit föremål för debatt på grund av högsta domstolens färska avgörande 2005:93. Högsta domstolen ansåg att en fader som hade givit sina barn tungkyssar, slickat barnen kring munnen samt smekt deras kroppar, inte hade gjort sig skyldig till sexuellt utnyttjande av barn. I avgörandet konstateras att man utifrån handlingens art eller andra omständigheter bör kunna fastställa eller dra den slutsatsen att syftet varit att uppnå sexuell upphetsning eller tillfredsställelse. På basis av den framlagda bevisningen ansåg högsta domstolen att faderns handlingar inte hade ett sexuellt syfte och att han inte hade varit sexuellt upphetsad när han var tillsammans med barnen. Definitionen av sexuell handling har i strafflagen formulerats så att den på ett sätt som är typiskt för straffrätten beaktar synpunkter som gäller gärningsmannen, offret och omständigheterna vid tidpunkten för handlingen som en helhet. I fråga om definitionen kan man inte begränsa sig till aspekter som gäller endast en av dessa faktorer. Vid sexualbrott är en naturlig utgångspunkt att en handling för att betraktas som sexuell skall ha betydelse med avseende på människans könsdrift, så som konstateras i den regeringsproposition som gäller bestämmelsen i fråga (RP 6/1997 rd, s. 187). Såsom framgår av högsta domstolens avgörande granskas ett av elementen i definitionen, dvs. gärningsmannens strävan efter sexuell upphetsning eller tillfredsställelse, objektivt utifrån handlingens art och omständigheterna vid den. Högsta domstolen har sedan på basis av bevisvärderingen kommit till det slutresultat som framgår av avgörandet. Allmänt taget har det ifrågavarande lagrummet fyllt sitt syfte, och ett enstaka domstolsavgörande kan ännu inte anses tyda på ett behov av att ändra lagen. Kriminaliseringar av beteenden som innebär ofredande är på många sätt problematiska. I dessa fall är det i allmänhet fråga om verbalt ofredande i enlighet med den i spörsmålet nämnda tidningsartikeln. Det straffrättsliga kravet på exakt avgränsade straffbestämmelser förutsätter att det förfarande som kriminaliseras anges tillräckligt exakt i straffbestämmelsen i fråga. Att ge en exakt beskrivning är förmodligen inte helt okomplicerat när det gäller ofredande av den typ som det är fråga om här. Allt som allt är det svårt att definiera vilka verbala yttringar eller t.ex. 4

5 Ministerns svar gester som skall omfattas av en dylik kriminalisering. De handlingar som avses här kan också vara straffbara som ärekränkningsbrott. Det kan t.ex. antas vara svårt att bevisa när en kommentar eller en gest har en sexuell innebörd med beaktande av de faktorer som hänför sig till handlingen, gärningsmannen och omständigheterna vid handlingen. Benämningar med sexuell innebörd används ofta inte heller i sin ursprungliga betydelse, utan som allmänna skällsord som inte har något samband med det förmodade sexuella beteendet hos den som utsätts för dem. Inte heller är avsikten att få personen i fråga att sexuellt bete sig på ett visst sätt i den aktuella situationen. Svårigheterna kan antas vara ännu större när beteendet eller kommentaren inte har en tydlig sexuell innebörd. Helsingfors den 16 november 2005 Justitieminister Leena Luhtanen 5