Perusopetuksen vuoden 2011 tunnuslukujen vertailua

Transkriptio

1 Perusopetuksen vuoden 2011 tunnuslukujen vertailua 2013 Suomen Kuntaliitto

2 Sisällys 1 Johdanto Perusopetuksen kustannukset Perusopetuksen kokonaiskustannukset Perusopetuksen kustannusrakenne vertailukunnissa Opetuksen kustannukset Oppilasruokailun kustannukset Kuljetuskustannukset Kiinteistökustannukset Sisäinen hallinto Muu oppilashuolto Toiminnallisten tietojen vertailu Vähimmäistuntimäärä Opetusresurssi vuosiviikkotunteina Luokkamuotoisen erityisopetuksen vuosiviikkotunnit Luokkamuotoinen ja integroitu erityisopetus Erityinen ja tehostettu tuki Opetusryhmien koko Opetushenkilöstö Koulunkäyntiavustajat Tietoja perusopetuksen päättäneistä Perusopetuksen päättäneiden yhteishaku keväällä Sijoittuminen jatkokoulutukseen Perusopetuspalvelujen saatavuus Koulujen koko Kouluverkon kattavuus Kouluverkon vaikutus kuljetuskustannuksiin Yhteenveto ja johtopäätökset... 26

3 1 Johdanto Tämän raportin aineisto perustuu Kuntaliiton yhdessä kuntien kanssa ylläpitämää Kouluikkuna -nimiseen vertailutietokantaan. Raportissa on käytetty varainhoitovuodelta 2011 kerättyjä tietoja, jotka pohjautuvat kuntien antamiin tietoihin. Vuonna 2012 Kouluikkunan vertailutietokannan tiedonkeruuseen osallistui yhteensä 50 kuntaa. Raportin rakenne noudattaa Kouluikkunan tietojen keruussa käytettyä perusraporttia. Raportissa tunnuslukuja on vertailtu kuntakoon perusteella kolmessa kuntakokoryhmässä seuraavasti: 1. Suuret yli asukkaan kaupungit 2. Keskisuuret kunnat 3. Pienet alle asukkaan kunnat Raportissa pyritään selvittämään muun muassa sitä, minkälainen merkitys kuntakoolla on perusopetuspalvelujen kustannuksiin ja eri toimintojen laajuuteen. Asian esille saamiseksi kustannuksia verrattiin kolmessa edellä mainitussa kuntakokoryhmässä muun muassa perusopetuksen kokonaiskustannusten, opetuksen, koulukuljetuksen, oppilasruokailun, kiinteistökustannusten ja sisäisen hallinnon kustannusten osalta. Toimintatietojen osalta selvitettiin perusopetuksen vähimmäistuntimäärää eri kuntakokoluokissa. Erityisopetuksen osalta tarkasteltiin luokkamuotoisen ja integroidun erityisopetuksen sekä tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden oppilasmääriä. Opetushenkilöstön osalta selvitettiin vakinaisten ja määräaikaisten opettajien määriä. Raportissa on tarkasteltu koulujen kokoa ja perusopetuspalvelujen saavutettavuutta koulumatkojen pituuden ja kunnan kouluverkon perusteella.

4 2 Perusopetuksen kustannukset 2.1 Perusopetuksen kokonaiskustannukset Keskisuuret kunnat tuottivat perusopetuspalvelut hieman muita kuntaryhmiä edullisimmin. Keskisuurten kuntien käyttömenot mukaan lukien sisäisiin vuokriin sisältyvät pääomakustannukset ja arvonalentumiset olivat vuonna 2011 noin 7852 euroa oppilasta kohden. Suurten yli sadantuhannen asukkaan kuntien osalta keskiarvo oli 8740 /oppilas. Pienempien alle asukkaan kuntien käyttömenot olivat keskimäärin 8356 euroa oppilasta kohden. Perusopetuksen käyttömenot (sis. sisäisiin vuokriin sisältyvät pääomakustannukset ja arvonalentumiset) Suuret yli asukkaan kaupungit Keskisuuret kunnat Pienet alle asukkaan kunnat Suurten yli asukkaan kunnissa perusopetuksen kokonaiskustannuksia lisäävät muihin kuntaryhmiin verrattuna sisäisiin vuokriin sisältyvät suuremmat pääomakustannukset ja arvonalentumiset. Kun kustannuksia tarkasteltiin ilman poistoja, arvonalentumisia ja sisäisiin vuokriin sisältyviä pääomakustannuksia, kolmen eri kuntaryhmän väliset erot tasoittuivat. Yli sadantuhannen asukkaan kunnissa keskiarvoksi muodostui 7480 /oppilas, keskisuurten 7138 /oppilas ja pienten kuntien 7921 /oppilas. Perusopetuksen käyttömenot (ilman poistoja, arvonalentumisia ja sisäisiin vuokriin sisältyviä pääomakustannuksia) Suuret yli asukkaan kaupungit Keskisuuret kunnat Pienet alle asukkaan kunnat Seuraavalla sivulla olevasta kuviosta voidaan havaita, että molemmat yllä esitetyt perusopetuksen kokonaiskustannuksia kuvaavat tunnusluvut lähentyvät toisiaan kuntakoon pienentyessä. Poistojen, arvonalentumisien ja sisäisiin vuokriin sisältyvien pääomakustannusten osuus kokonaiskustannuksista on siis keskimäärin pienempi pienemmissä kunnissa. Kuviossa on esitettynä oranssin värisellä käyrällä myös kuntakohtainen perusopetuksen perushinta, eli perusopetuksen laskennallisten kustannusten sekä opetus- ja kulttuuriministeriön maksaman lisärahoituksen yhteenlaskettu rahoitus yhtä kunnan vuotiasta kohden.

5 2.2 Perusopetuksen kustannusrakenne vertailukunnissa Tarkastelemalla perusopetuksen toiminnoittaisia kustannuksia ja niiden osuuksia perusopetuksen kokonaiskustannuksista voidaan vertailla kuntien kustannusrakennetta. Seuraavalla sivulla olevassa kuviossa on esitetty perusopetuksen eri toimintojen prosentuaalinen osuus perusopetuksen kokonaiskustannuksista.

6 Pienemmissä alle asukkaan kunnissa opetuksen osuus oli noin 56,9 %, mikä on hieman suurempi kuin kahdessa muussa kuntakokoryhmässä. Keskisuurten asukkaan kunnissa opetuksen osuus oli 54,9 % ja suuremmissa yli asukkaan kunnissa noin 53,5 %. Vertailukunnissa kuljetuskustannukset oppilasta kohden kasvoivat kuntakoon pienentyessä. Asiaa selittää muun muassa kunnan maantieteellinen rakenne, pitkät etäisyydet, kouluverkon tiheys ja julkisen liikenteen vähäisyys. Koulukuljetusten osuus kokonaiskustannuksista oli pienemmissä kunnissa keskimäärin 5,1 %, keskisuurissa 3,3 % ja suurissa kunnissa 1,6 %. Oppilasruokailun kustannusten osuus oli pienissä kunnissa keskimäärin 7,2 %, keskisuurissa 6,3 % sekä suurissa kunnissa 4,9 %. Sisäisen hallinnon kustannukset olivat pienissä kunnissa muita kuntia pienemmät (4,9 %) verrattaessa keskisuuriin (5,6 %) ja suuriin (5,7 %) kuntiin. Vammaisopetuksen ja muun oppilashuollon suhteellinen osuus perusopetuksen kokonaiskustannuksista vaihteli suuresti kuntien välillä.

7 2.3 Opetuksen kustannukset Alla olevassa kuviossa on jaettu opetuksen kustannukset palkkakustannuksiin ja muihin menoihin. Kuviossa opetuksen kustannukset on esitetty kuntakoon mukaisessa järjestyksessä suurimmasta pienimpään. Vertailukunnissa opetukseen käytettiin vuonna 2011 keskimäärin 4571 euroa oppilasta kohden. Suurten yli asukkaan kuntien keskiarvo oli 4650 /oppilas ja keskisuurten asukkaan kunnissa 4351 /oppilas. Pienissä alle asukkaan kunnissa opetukseen käytettiin 4862 /oppilas. Pienet kunnat käyttivät opetukseen rahaa hieman enemmän kuin kaksi muuta kuntaryhmää. Palkkakustannusten ja muiden menojen suhdetta tarkasteltaessa voidaan todeta, että pienemmät kunnat käyttivät suhteellisesti hieman suuremman osuuden myös muihin menoihin kuin keskisuuret ja suuret kunnat. Pienillä kunnilla palkkauksen osuus opetuksen kustannuksista oli noin 88 %, keskisuurilla 91 % ja suurilla 90 %.

8 2.4 Oppilasruokailun kustannukset Alla olevassa kuviossa on esitetty oppilasruokailun kustannukset tumman sinisellä pylväällä. Vaalean sininen osa pylväästä kuvaa keittiön kiinteistökustannusten osuutta ruokailun kokonaiskustannuksista. Keittiön kiinteistökustannukset on kerätty lisätietona. Tiedon ovat antaneet pääasiassa ne kunnat, jotka tuottavat ruokahuoltopalvelunsa itse. Vuonna 2011 oppilasruokailun kustannukset olivat suurimmat pienissä alle asukkaan kunnissa, joissa ruokailuun käytettiin keskimäärin 611 /oppilas, keskisuurten kuntien keskiarvon ollessa 488 /oppilas ja suurten kuntien 427 /oppilas. Keskimäärin vertailukunnissa käytettiin oppilasruokailuun rahaa vuodessa 518 /oppilas.

9 2.5 Kuljetuskustannukset Vertailtaessa koulukuljetuskustannuksia kolmen kuntaryhmän kesken suuret kunnat erottuivat selvästi muista. Suurissa yli sadan tuhannen asukaan kunnissa keskimääräiset kuljetuskustannukset oppilasta kohden olivat 137 /oppilas. Keskisuurissa asukkaan kunnissa kuljetuskustannukset olivat 254 /oppilas ja pienissä alle asukkaan kunnissa koulukuljetuksiin käytettiin keskimäärin 442 /oppilas. Vertailukunnissa koulukuljetuksiin käytettiin keskimäärin 297 /oppilas. Kuljetuskustannuksissa oli selvästi havaittavissa, että koulukuljetusten menot kasvoivat kuntakoon pienentyessä. Pienempi asukasmäärä on usein yhteydessä harvempaan asutukseen, jolloin myös koulumatkojen etäisyydet kasvavat. Pienissä kunnissa myös julkisen liikenteen käyttömahdollisuudet koulukuljetuksissa ovat vähäisemmät kuin suurissa tai keskisuurissa kunnissa.

10 2.6 Kiinteistökustannukset Alla olevassa kuviossa tumman sinisillä pylväillä on kuvattu kiinteistöjen ylläpitokustannuksia, joihin on laskettu sisäisiin vuokriin sisältyvät pääomakustannukset. Vaalean siniset pylväät kuvaavat ns. pääomavuokran osuutta kiinteistöjen ylläpidon kokonaiskustannuksista. Vaalean sinisen päälle jäävä tumman sininen osuus kuvaa kiinteistöjen ylläpitoon liittyviä kustannuksia ilman sisäisiin vuokriin sisältyviä pääomakustannuksia. Suuremmissa yli asukkaan kunnissa kiinteistöjen ylläpitokustannukset olivat keskimäärin 2076 euroa oppilasta kohden. Keskisuurten asukkaan kuntien keskimääräiset kiinteistöjen ylläpitokustannukset olivat 1590 /oppilas ja pienten alle asukkaan kuntien 1356 /oppilas. Vertailukunnissa kiinteistöjen keskimääräiset ylläpitokustannukset olivat 1593 /oppilas. Suurissa yli asukkaan kunnissa sisäisiin vuokriin sisältyvien pääomakustannusten osuus kiinteistökustannuksista oli keskimäärin noin 54 %, keskisuurissa asukkaan kunnissa 42 % ja pienissä alle asukkaan kunnissa 24 %. Pienemmissä kunnissa sisäisiin vuokriin sisältyvien pääomakustannusten osuus oli suhteellisesti ottaen paljon pienempi kuin suurissa ja keskisuurissa kunnissa.

11 2.7 Sisäinen hallinto Vertailukunnissa v perusopetuksen sisäiseen hallintoon käytettiin keskimäärin 441 /oppilas. Sisäisen hallinnon kustannuksissa oli vaihtelua kuntien välillä. Pienimmissä alle asukkaan kunnissa sisäisen hallinnon kustannukset olivat jonkin verran pienemmät kuin muissa kuntaryhmissä eli 421 euroa/oppilas. Keskisuurten kuntien sisäiseen hallintoon käyttämät menot olivat 436 /oppilas ja suurimpien kuntien 494 e/oppilas.

12 2.8 Muu oppilashuolto Muun oppilashuollon kustannuksiin sisältyvät koulunkäyntiavustajien palkat ilman vammaisopetusta, oppilashuoltoryhmien toiminta, tapaturmien hoidosta aiheutuneet kustannukset sekä oppilaiden tapaturmavakuutusmaksut ja oppilastestaukset (esim. lukitestit). Vertailukunnissa muun oppilashuollon keskimääräiset kustannukset olivat 333 /oppilas. Muun oppilashuollon kustannuksissa oli suuria kuntien välisiä eroja. Kustannukset vaihtelivat 148 eurosta ja 911 euroon/oppilas. Kuntakoolla ei näyttänyt olevan merkitystä menojen suuruuteen.

13 3 Toiminnallisten tietojen vertailu 3.1 Vähimmäistuntimäärä Perusopetuksen vähimmäistuntimäärä määritellään valtioneuvoston asetuksessa. Nykyinen voimassa oleva minimituntimäärä on 222 vuosiviikkotuntia. Vuonna 2011vertailukunnista 25 prosenttia eli 11 kuntaa (n=43) ilmoitti käyttävänsä valtakunnallista vähimmäistuntimäärää. Loput kunnista (75 %) ilmoitti antavansa opetusta yli valtakunnallisen vähimmäistuntimäärän. Vertailukuntien vähimmäistuntimäärän mediaani oli 227 vuosiviikkotuntia. Kunnan koolla ei näyttänyt olevan merkitystä annettavan vähimmäistuntimäärän suuruuteen.

14 3.2 Opetusresurssi vuosiviikkotunteina Alla olevassa kuviossa tumman siniset pylväät kuvaavat kaikkia perus- ja lisäopetuksessa annettuja vuosiviikkotunteja per oppilas, eli mukaan on luettu myös erityisopetus ja perusopetukseen valmistava opetus. Yleisopetuksen tunnit/oppilas on kuvattu vaalean sinisillä pylväillä ja niihin sisällytetty tukiopetustunnit, kerhotunnit ja erityistehtäviin liittyvät tunnit. Tunneissa on mukana myös osa-aikaisen erityisopetuksen tunnit, mutta ei luokkamuotoista erityisopetusta. Mukaan ei ole laskettu myöskään joustavaa perusopetusta, lisäopetusta eikä perusopetukseen valmistavaa opetusta. Yleisopetuksen ns. lähiopetustunnit/oppilas on merkitty punaisilla pylväillä ja niihin on sisällytetty varsinaiseen työjärjestyksen mukaiseen opetukseen kuuluvat tunnit mukaan lukien jakotunnit, tukiopetus ja osa-aikaisen erityisopetuksen tunnit. Tunnuslukuun ei sisälly kerho- tai erityistehtäviin liittyviä tunteja. Alla olevassa kuviossa on kuvattu myös opetuksen palkkakustannukset euroina oppilasta kohden. Vertailukunnissa keskimääräinen perusopetuksen vuosiviikkotuntien määrä oli 1,90 vvt/oppilas. Yleisopetukseen käytettiin keskimäärin 1,76 vvt/oppilas ja työjärjestyksen mukaiseen lähiopetukseen keskimäärin 1,67 vvt/oppilas. Pienimmissä alle asukkaan kunnissa keskimääräinen vuosiviikkotuntien määrä oli 1,97 vvt/oppilas. Suurissa yli asukkaan kunnissa vuosiviikkotuntien määrä oli 1,94 vvt/oppilas ja keskisuurissa asukkaan kunnissa 1,85 vvt/oppilas. Perusopetuksen palkkakustannuksiin käytettiin pienissä kunnissa 4268 /oppilas, keskisuurissa kunnissa /oppilas ja suurissa kunnissa 4173 /oppilas.

15 3.3 Luokkamuotoisen erityisopetuksen vuosiviikkotunnit Luokkamuotoisen erityisopetuksen opetustunteihin on luettu mukaan erityisopetuksen lähiopetustunnit, tukiopetustunnit, kerhotunnit ja erityistehtävät. Alla olevassa kuviossa on esitetty luokkamuotoisen erityisopetuksen tunnit sekä luokkamuotoisen erityisopetuksen oppilaiden osuus koko oppilasmäärästä. Vertailukunnissa käytettiin v luokkamuotoiseen erityisopetukseen keskimäärin 4,2 vvt yhtä luokkamuotoisessa erityisopetuksessa olevaa oppilasta kohti. Luokkamuotoisen erityisopetuksen opetustuntien määrä vaihteli kahden (2) ja yhdeksän (9) vuosiviikkotunnin välillä. Eroja selittää suurelta osin se, miten erityisopetus on kussakin kunnassa järjestetty, eli missä määrin oppilaiden opetus on integroituna yleisopetusryhmiin ja missä määrin erityisryhmiin. Vertailukunnissa luokkamuotoisen erityisopetuksen oppilaiden osuus koko oppilasmäärästä oli keskimäärin 5 %. Arvot vaihtelivat alle yhdestä (1) prosentista kymmeneen (10) prosenttiin.

16 3.4 Luokkamuotoinen ja integroitu erityisopetus Vertailukunnista (n=44) 29 kunnassa luokkamuotoisessa erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrä oli suurempi kuin yleisopetukseen integroitujen oppilaiden määrä. Vastaavasti 15 kunnassa integroitujen erityisen tuen oppilaiden määrä oli suurempi kuin luokkamuotoisessa erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrä. Vertailukunnissa luokkamuotoisessa eritysopetuksessa olevien oppilaiden määrä oli keskimäärin 5,1 % ja integroitujen oppilaiden osuus 3,9 %.

17 3.5 Erityinen ja tehostettu tuki Oppimisen ja koulunkäynnin tuen osalta kunnilta kerättiin tiedot erityisen ja tehostetun tuen piirissä olevista oppilaista laskettiin niiden suhteellinen osuus koko oppilasmäärästä. Kunnissa erityisen tuen käyttö oli yleisempää kuin tehostetun tuen. Oulua ja Nokiaa lukuun ottamatta kaikissa muissa kunnissa erityinen tuki oli tehostettua tukea yleisempi tukimuoto. Vertailukunnissa erityistä tukea sai keskimäärin 8,5 % oppilaista. Tehostettua tukea annettiin keskimäärin 3,3 %:lle oppilaista.

18 3.6 Opetusryhmien koko Opetusryhmien koon määrittelemisessä Kouluikkunassa käytetään niin sanottua Helsinki-Vantaan mallia. Laskentamallissa kyseisen vuosiluokan tuntijaon mukaiset opetustunnit kerrotaan kyseisen vuosiluokan oppilaiden kokonaismäärällä. Näin saatu vuosiviikkotuntimäärä jaetaan kyseistä vuosiluokkaa opettavien opettajien työjärjestyksen mukaisilla opetustunneilla, joissa on mukana myös jakotunnit. Vertailussa mukana olevissa kunnissa vuosiluokkien 1-6 keskimääräinen opetustyhmäkoko oli 16,3. Vuosiluokilla 7-9 opetustyhmäkoko oli keskimäärin 18,0. Vuosiluokkien 1-9 keskimääräinen opetusryhmäkoko oli 16,9.

19 3.7 Opetushenkilöstö Vertailukunnista kerättiin tiedot vakinaisten, määräaikaisten ja sivutoimisten tuntiopettajien määristä. Vakinaisen, kelpoisten opettajien osuus yli asukkaan kunnissa oli 77,6 %. Keskisuurissa kunnissa 79,4 % ja pienissä alle asukkaan kunnissa 81,4 %. Sivutoimisten tuntiopettajien osuus vertailukunnissa oli keskimäärin 2,8 %. Määräaikaisten opettajien määrä suurissa yli asukkaan kunnissa oli 17,6 prosenttia. Keskisuurissa asukkaan kunnissa määräaikaisten opettajien määrä 17,8 prosenttia ja pienissä alle asukkaan kunnissa 14,1 prosenttia.

20 3.8 Koulunkäyntiavustajat Koulunkäyntiavustajista tiedot kerättiin henkilötyövuosina. Mukaan luettiin sekä vakituisessa että määräaikaisessa työsuhteessa olevat avustajat. Vertailukunnissa oli vuonna 2011 avustajahenkilötyövuosina laskettuna keskimäärin 64 oppilasta yhtä koulunkäyntiavustajaa kohden. Suurissa yli sadan tuhannen asukkaan kunnissa oli 66 oppilasta avustajaa kohden, keskisuurissa tuhannen asukkaan kunnissa 72 ja pienimmissä alle asukkaan kunnissa 51 oppilasta yhtä avustajaa kohden. Avustajamääriä vertailtaessa on syytä ottaa huomioon, että avustajapalvelut resursoidaan kuntien omien tarpeiden mukaan. Avustajien määrään vaikuttaa muun muassa se, kuinka paljon kunnassa käytetään samanaikaisopetusta ja kuinka laajaa on osa-aikaisen erityisopetuksen käyttö.

21 4 Tietoja perusopetuksen päättäneistä 4.1 Perusopetuksen päättäneiden yhteishaku keväällä 2011 Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa tutkintotavoitteiseen koulutukseen pääseminen oli vaikeampaa kuin muissa kunnissa, jos vertailuun käytetään yhteishakutilaston koulutukseen hyväksyttyjen suhdetta koulutukseen hakeneisiin. Koulutukseen hyväksyttyjen osuus oli suurissa yli sadan tuhannen asukaan kaupungeissa keskimäärin 89,5 %. Keskisuurten ja pienten kuntien välillä ei ollut havaittavaa eroa, vaan molemmissa kuntakokoluokissa hyväksyttyjen osuus oli noin 94 %. Koko aineistossa vertailukunnista yhteishaussa haki 98,5 % peruskoulunsa päättäneistä ja hakeneista koulutuspaikan sai 93,2 %.

22 4.2 Sijoittuminen jatkokoulutukseen Alla olevassa kuviossa koulutukseen sijoittuneeksi on katsottu peruskoulun 9. vuosiluokan päättänyt oppilas, joka on saman vuoden viimeisenä päivänä tutkintotavoitteisessa koulutuksessa. Aineisto perustuu Tilastokeskuksen sijoittumispalvelun tilastoaineistoon ja Kouluikkunapalvelun laskelmiin. Kouluikkunan vertailutietokantaan kerättiin tietoja myös muuhun kuin tutkintotavoitteiseen koulutukseen ja opetukseen sijoittuneista oppilaista. Koulutustakuun ulkopuolelle jääneet -tunnusluvun avulla kerättiin tietoja niistä oppilaista, jotka eivät ole tutkintotavoitteisen koulutuksen lisäksi sijoittuneet myöskään lisäopetukseen, oppisopimuskoulutukseen, työpajoihin, kuntoutukseen tai muuhun nivelvaiheen koulutukseen. Tiedot antaneissa kunnissa (n=37) 1,7 % eli noin 500 peruskoulunsa päättänyttä oppilasta jäi koulutustakuun ulkopuolelle. Yllä olevasta kuviosta voidaan päätellä, että vuonna 2010 suurissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla peruskoulun päättäneistä suhteellisesti suurempi osuus sijoittui lukiokoulutukseen. Suurissa yli sadan tuhannen asukkaan kunnissa lukiokoulutukseen sijoittui 55,4 % ja ammatilliseen koulutukseen 33,1 % peruskoulunsa päättäneistä oppilaista. 11,5 % oppilasta ei sijoittunut välittömästi tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Keskisuurissa asukkaan kunnissa 49,3 % oppilaista sijoittui lukiokoulutukseen ja 42,6 % ammatilliseen koulutukseen. Pienillä kunnilla lukiokoulutuksen osuus oli 43,7 % ja ammatillisen koulutuksen 49,7 %. Yksittäisten pienten kuntien osalta on huomattava, että peruskoulunsa päättäneiden otos on pieni, jolloin pienikin muutos saattaa muuttaa tilannetta. Yksittäisen kunnan kohdalla nuorten sijoittumiseen lukio- tai ammatilliseen koulutukseen vaikuttaa toisen asteen koulutuspalvelujen saatavuus.

23 5 Perusopetuspalvelujen saatavuus 5.1 Koulujen koko Kaikkiaan vuoden 2011 vertailuaineistossa oli mukana koulua, joista yhtenäiskouluja oli 195 eli 17 % koulujen kokonaismäärästä. Yleisin koulukoko oli oppilaan koulut, joita oli 38 % koulujen kokonaismäärästä. Toiseksi yleisin koulukoko oli oppilaan koulut, joita oli 27,9 % oppilaan koulujen osuus oli 12,2 % ja alle 50 oppilaan 13,1 % oppilaan kouluja oli 1,8 % koulujen kokonaismäärästä. Suurissa kaupungeissa pienten alle sadan oppilaan koulujen osuus oli keskimäärin 11,4 %, keskisuurissa kunnissa alle sadan oppilaan koulujen osuus oli 31,1 % ja pienissä kunnissa 50,0 %. Toisaalta myös suurten yli 500 oppilaan koulujen osuus oli suurissa kaupungeissa ole melko pieni eli 13,2 %.

24 5.2 Kouluverkon kattavuus Peruskoulupalvelujen saavutettavuuteen vaikuttaa kunnan kouluverkko ja sen laajuus. Kouluverkon kattavuutta tarkasteltiin oppilaiden koulumatkojen perusteella laskemalla niiden oppilaiden osuus, jotka asuivat alle 1 km, alle 3 km ja alle 5 km päässä lähimmästä koulusta. Asuinpaikan etäisyys koulusta on laskettu tietä pitkin. Perusaineistona käytettiin Tilastokeskukselta hankittuja väestö- ja paikkatietoja. Alla olevassa kuviossa on esitetty peruskoulua käyvien oppilaiden koulumatkat kunnittain alle 5 kilometrin, alle 3 km:n ja alle 1 km:n mukaan. Valkoiseksi jäävä alue kuvaa niiden oppilaiden osuutta ikäluokasta, joiden etäisyys koulusta on yli 5 kilometriä. Kunnan koko ja asukastiheys vaikuttavat peruskoulupalvelujen saavutettavuuteen. Helsingissä käytännössä kaikki oppilaat asuvat alle 5 kilometrin päässä lähimmästä koulusta. Pienimmissä kunnissa noin 67 % asuu alle 5 kilometrin päässä lähimmästä koulusta. Alle kilometrin päässä lähimmästä koulusta asuvien mediaani-osuus oli 32,3 %, alle 3 kilometrin päässä asuvien 79,4 % ja alle 5 kilometrin etäisyydellä 89,0 %.

25 5.3 Kouluverkon vaikutus kuljetuskustannuksiin Alla olevassa kuviossa on tarkasteltu kuljetuskustannusten ja koulujen etäisyyksien välistä yhteyttä. Kunnat ovat samassa järjestyksessä kuin edellisessä kouluverkon saavutettavuutta kuvaavassa kuviossa, eli 5 km päässä asuvien osuuksien mukaan. Tumman sininen väri kuvaa kunnan koulukuljetuskustannuksia euroina oppilasta kohden. Muut värit kuvaavat etäisyyksien osuuksilla indeksoituja koulukuljetuskustannuksia. Kuljetuskustannukset on tällöin suhteutettu kouluverkon etäisyyksiin. Indeksointi on laskettu suhteessa Helsingin kouluverkon etäisyyksiin. Esimerkiksi Lahden alle kilometrin etäisyydellä asuvien osuus on 42,8% ja Helsingin vastaava 71,9% jolloin suhdeluku on noin 0,6. Indeksoidut koulukuljetuskustannukset saadaan kertomalla ne suhdeluvulla, eli Lahden 151 e/oppilas x 0,6 on alle kilometrin etäisyyksillä indeksoituna noin 90 e/oppilas. Koska kuviossa kunnat on järjestetty etäisyyksien mukaan ja kuljetuskustannuksissa on nähtävissä kasvava trendi, voidaan olettaa, että koulumatkan pituus vaikuttaa kuljetuskustannuksiin. Indeksoinnilla voidaan pyrkiä havainnollistamaan tilannetta, jossa kaikissa kunnissa koulumatkojen etäisyydet olisivat yhtä pitkiä. Indeksoinnin tarkoituksena on siis samaan aikaan saada esille koulunverkon saavutettavuudesta riippumattomia eroja kuntien välillä sekä osoittaa sen vaikutus kustannuksiin.

26 6 Yhteenveto ja johtopäätökset Tarkasteltaessa kuntien ja eri kuntaryhmien välisiä kustannuseroja voidaan todeta, että kuntakoolla on vaikutusta perusopetuksen eri toimintojen kustannuksiin ja kustannusrakenteeseen. Perusopetuksen kokonaismenot ovat pienillä kunnilla keskimäärin suuremmat kuin keskisuurilla ja suurilla kunnilla. Kustannusrakenteessa tietyt toiminnot painottuvat hieman toisia enemmän kunnan koon mukaan. Pienissä alle asukkaan kunnissa opetus, kuljetus ja oppilasruokailu vievät suhteellisesti suuremman osuuden kokonaiskustannuksista verrattuna kahteen suurempaan kuntaryhmään. Suurissa yli asukaan kunnissa puolestaan kiinteistöjen ylläpitoon ja sisäiseen hallintoon käytettiin suhteellisesti ottaen enemmän rahaa kuin pienissä kunnissa. Yksittäisten kuntien välillä oli kuitenkin merkittävää vaihtelua, jotka eivät liittyneet kuntakokokoon. Samansuuruisissa kunnissa saattoi olla merkittäviä eroja kustannuksissa ja kustannusrakenteessa. Kuntien välillä on esimerkiksi merkittäviä toimintaympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat kustannusrakenteeseen. Vähimmäistuntimäärä tarkastelussa kartoitettiin paikallisen opetussuunnitelman tuntijaon mukaisia opetustuntimääriä. Nykyinen voimassa oleva valtioneuvoston asetuksen mukainen vähimmäistuntimäärä on 222 vuosiviikkotuntia. Vuonna 2011 vertailukunnista 75 % antoi opetusta yli valtakunnallisen minimituntimäärän. Kuntakoolla ei näyttänyt olevan oleellista merkitystä vähimmäistuntimäärään, joskin pienissä kunnissa käytettävät vähimmäistuntimäärät olivat jonkin verran suurempia kuin muissa kuntaryhmissä. Erityisopetuksen osalta tarkasteltiin luokkamuotoisen ja integroidun erityisopetuksen sekä tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden osuutta koko oppilasmäärästä. Vuonna 2011 noin 5 % oppilaista oli luokkamuotoisessa erityisopetuksessa ja 3,9 % yleisopetukseen integroidussa opetuksessa. Erityistä tukea saavien oppilaiden määrä oli keskimääräin 8,5 % oppilaista. Tehostettua tukea annettiin keskimäärin 3,3 %:lle oppilaista. Opetushenkilöstön osalta havaittiin, että määräaikaisten palvelussuhteiden käyttö on yleisempää suurissa kunnissa. Perusopetuksen päättäneiden osalta tarkasteltiin koulutukseen hakeutumista ja sijoittumista. Vuoden 2011 yhteishakutilastojen perusteella suurissa kaupungeissa oli hieman vaikeampi päästä tutkintotavoitteiseen koulutukseen, kun tarkastellaan koulutukseen hakeneiden määrää suhteessa koulutuspaikkaan hyväksytyn päätöksen saaneisiin. Keskisuurten ja pienten kuntien välillä ei ollut havaittavia eroja. Vuoden 2010 sijoittumistilastojen perusteella suurissa kunnissa lukiokoulutukseen sijoituttiin keskimäärin useammin kuin ammatilliseen koulutukseen. Myös keskisuurissa kunnissa lukiokoulutukseen sijoittuminen oli yleisempää, mutta ero ammatilliseen koulutukseen oli pienempi kuin suurissa kunnissa. Sen sijaan Pienissä kunnissa suhteellisesti suurempi osuus nuorista sijoittui ammatilliseen koulutukseen. Kouluverkkotarkastelussa käytiin läpi koulujen kokoa sekä koulumatkojen pituutta. Vertailukunnissa kouluja oli kaikkiaan Yhtenäiskouluja oli 195 eli noin 17 % koulujen kokonaismäärästä. Koulujen eri kokoluokista oppilaan kouluja oli aineistossa eniten (38 %) ja toiseksi eniten oli oppilaan kouluja (27,9 %). Myös kouluverkon saavutettavuus noudattelee jossain määrin kunnan kokoa. Mediaani alle kilometrin päässä koulusta asuvien oppilaiden osalta oli 32,3 %, alle 3 kilometrin päässä asuvien 79,4 % ja alle 5 kilometrin etäisyydellä 89,0 %.