Perinteisen tiedon suojelu saamelaisten kotiseutualueella

Transkriptio

1 Perinteisen tiedon suojelu saamelaisten kotiseutualueella Muistio Suvi Juntunen ja Klemetti Näkkäläjärvi Saamelaiskäräjät

2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO KANSAINVÄLISET KOKEMUKSET PERINTEISEN TIEDON SUOJELUSTA Nunavut Muut sovellukset Biokulttuuriset yhteisöprotokollat Perinteinen maankäyttö ja hallinta Marowijnen alueella SUOMEA KOSKEVAT PERINTEISEN TIEDON SUOJELUN VELVOITTEET PERINTEISEN TIEDON SUOJELU SUOMEN SAAMELAISALUEELLA Peruskoulu ja päivähoito Tutkimus Maankäyttö ja sen ohjaus Saamelaiselinkeinojen ohjaus Perinteisen tiedon tallentaminen Saamenkieliset paikannimet Saamelaisen perinteisen tiedon elvytystoimenpiteet Vapaaehtoinen eettinen koodisto

3 1. JOHDANTO Biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus (The United Nations Convention on Biological Diversity CBD) (SopS 78/1992) avattiin allekirjoitettavaksi YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCED) Rio de Janeirossa vuonna Suomi on ratifioinut biodiversiteettisopimuksen vuonna 1994 (Sops 78/1994). Biodiversiteettisopimuksen tavoitteena on maapallon ekosysteemien, eläin- ja kasvilajien sekä niiden perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä luonnon geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jako. Biodiversiteettisopimuksen artikla 8 (j) velvoittaa valtioita perinteisen tiedon suojelemiseen. Biodiversiteettisopimus edellyttää, että sen toimeenpanemiseksi tulee laatia ohjelma ja toimeenpanoa tulee seurata säännöllisesti. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi Periaatepäätös sisältää pitkän aikavälin linjaukset Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja kestävästä käytöstä eli biodiversiteettisopimuksen toimeenpanosta. Strategian ohella ympäristöministeriö on valmistellut strategian toteutusta tukevan Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelman vuosiksi Strategian ja toimintaohjelman toteutumista seuraa ympäristöministeriön asettama biodiversiteettityöryhmä. Biodiversiteettisopimuksen artikla 8 (j): Artikla 8 (j) 1, Finlex: Kunkin sopimuspuolen tulee mahdollisuuksien mukaan ja soveltuvin osin kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja ylläpitää alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen sellaista tietämystä, keksintöjä ja käytäntöä, joka sisältyy biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkityksellisiin perinteisiin elämänmuotoihin ja edistää ja laajentaa niiden soveltamista mainittujen yhteisöjen luvalla ja myötävaikutuksella sekä rohkaista tietämyksestä, keksinnöistä ja käytännöstä saadun hyödyn tasapuolista jakoa. Finlexissä oleva artikla 8(j):n käännös on virheellinen. Ohessa oikea artiklan käännös: 8(j) Kunkin sopimuspuolen tulee mahdollisuuksien mukaan ja soveltuvin osin kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja ylläpitää biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkittävää alkuperäiskansojen ja perinteisen elämänmuodon omaavien paikallisyhteisöjen tietämystä, innovaatioita ja käytäntöjä, sekä edistää ja laajentaa niiden soveltamista tämän tietämyksen, innovaatioiden ja käytäntöjen omistajien luvalla ja myötävaikutuksella sekä 1 (j) Subject to its national legislation, respect, preserve and maintain knowledge, innovations and practices of indigenous and local communities embodying traditional lifestyles relevant for the conservation and sustainable use of biological diversity and promote their wider application with the approval and involvement of the holders of such knowledge, innovations and practices and encourage the equitable sharing of the benefits arising from the utilization of such knowledge, innovations and practices; 3

4 rohkaista tämän tietämyksen, innovaatioiden ja käytäntöjen käytöstä saatujen hyötyjen tasapuolista jakamista. Biodiversiteettisopimuksen käsittämä perinteinen tieto määritetään CDB:n sihteeristön mukaan ( seuraavasti: perinteinen tieto viittaa paikallisyhteisöjen tietämykseen, innovaatioihin ja käytäntöihin. Perinteinen tieto pohjautuu vuosisatojen aikana kehittyneeseen paikalliseen tietämykseen, joka on sopeutunut paikalliskulttuuriin ja ympäristöön. Perinteistä tietämystä siirretään suullisena perintönä sukupolvelta toiselle. Tietämys on usein kollektiivista ja sen muotoja ovat tarinat, laulut, folklore, sanonnat, kulttuuriset arvot, uskomukset, yhteisökäytänteet, rituaalit, paikalliskieli ja elinkeinon harjoittamisen muodot. Perinteinen tieto on luonteeltaan käytännönläheistä ja se ilmenee erityisesti ympäristön hallinnassa ja elinkeinoissa. Ympäristöministeriö asetti artikla 8(j):n kansallisen asiantuntijatyöryhmän, jonka tulee valmistella alkuperäiskansojen perinnetietoa koskevia toimenpiteitä. Työryhmä toimii biodiversiteettityöryhmän alaisuudessa. Työryhmässä on eri ministeriöiden, sidosryhmien ja Saamelaiskäräjien edustus. Työryhmän puheenjohtajana toimii Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ja sihteerinä Lapin ympäristökeskuksen ylitarkastaja Liinu Törvi. Työryhmän tehtävänä on: 1. Valmistella Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kansallisen strategian ja toimintaohjelman tarkoittamia alkuperäiskansojen perinnetietoa koskevia toimenpiteitä; 2. Lisätä yleistä tietämystä yleissopimuksen artikla 8(j):n ja tähän liittyvän työohjelman sisällöstä ja tavoitteista erityisesti Suomen saamelaisten kannalta, sekä edistää yleissopimuksen mainitun työohjelman toimeenpanoa Suomessa eri ministeriöiden ja sidosryhmien yhteistyöllä sekä antaa osaltaan suosituksia yleissopimuksen soveltamiseksi ja toteuttamiseksi Suomessa; 3. Selvittää YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen ( ) ja saamelaisia koskevien muiden kansainvälisten julistusten ja sopimusten yhtymäkohtia yleissopimuksen alkuperäiskansoja koskeviin artikloihin; 4. Selvittää miten saamelaisten kotiseutualueella voidaan ympäristövaikutuksien arvioinnissa soveltaa yleissopimuksen Akwé: Kon -ohjeita; 5. Valmistella Suomen osallistumista yleissopimuksen artikla 8(j)-työryhmän kokouksiin; 6. Valmistella Suomen osallistumista yleissopimuksen geenivarojen saatavuuteen ja hyötyjen jakoon (ABS) liittyviin neuvotteluihin alkuperäiskansoja koskevien kysymysten osalta; sekä 7. Käsitellä "Luonnon monimuotoisuus ja saamelaiset"- tutkimushankkeen raporttia ja siinä esitettyjä suosituksia sekä tarvittavia jatkotoimia ja tutkimustarpeita. Työryhmän puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ja työryhmän pysyvä asiantuntija Suvi Juntunen ovat osallistuneet Montrealissa pidettyyn kansainväliseen artikla 8(j):n toimeenpanoa valmistelevaan kokoukseen (WG8J6) ja ovat tutustuneet perinteisen tiedon huomioimiseen Kanadassa. Tämä muistio perustuu näihin kokemuksiin ja luonnollisesti kirjoittajien omiin näkemyksiin aiheesta. 4

5 2. KANSAINVÄLISET KOKEMUKSET PERINTEISEN TIEDON SUOJELUSTA 2.1. Nunavut Nunavutin territorio on itsehallinto-alue, joka on perustettu inuitien ja Kanadan valtion välisen maaoikeussopimuksen perusteella. Nunavutin asukkaista 85% on inuiteja ja kokonaisväestömäärä on noin kasvaen jatkuvasti. Väestön keski-ikä on noin 23 vuotta. Alueen inuitti-kieli on inuktitut, jota puhuu äidinkielenään noin 70-80% inuiteista. Territoriota johtaa pääministeri ja territorion oma eduskunta, jolla on lainsäädäntövaltaa. Nunavutin kulttuuriministeriön nuoriso-, kulttuuri- ja yhteisön vanhin -osasto (elders) vastaa kokonaisuudessaan perinteisen tiedon Inuit Qaujimajatuqangit) huomioimisesta ja edistämisestä Nunavutin hallinnossa. Inuit Qaujimajatuqangit (IQ) voidaan suomentaa perinteiseksi tiedoksi. Perinteinen tieto on Nunavutin hallinnossa läpäisevänä periaatteena ja se tulee ottaa kaikessa toiminnassa huomioon. IQ:n huomioimisesta raportoidaan säännöllisesti, ensimmäinen perinteisen tiedon toimeenpanoa koskeva raportti on vuosilta Kulttuuriministeriössä toimii kolme IQ-koordinaattoria. Jokaisen hallinnon alan on huomioitava IQ työssään, ja asioissa, jotka koskettavat perinteistä tietoa, tulee neuvotella IQ-koordinaattorien kanssa ja myös kohdeyhteisön kanssa. Nunavutin hallinnossa on laadittu omat IQ-ohjeet, eli miten perinteinen tieto huomioidaan hallinnossa. Kulttuuriministeriössä toimii erillinen neuvonantaja, joka on yhteisön vanhin. Hän antaa viikoittain näkemyksiä inuittikulttuurista ja perinteisestä tiedosta eri ministeriöille. IQ:n toimeenpanon tukemiseksi Nunavutin hallitus nimitti Tuttarviitin, joka on ministeriöiden välinen komitea. Komitean tehtävänä on edistää IQ:n toimeenpanoa ja soveltamista kaikissa ministeriöissä. Jokaiseen ministeriöön nimettiin IQ-asioista vastaava koordinaattori, jotka toimivat myös Tuttarvitin jäsenenä. Samaan aikaan perustettiin IQ Katimajit, joka on perinteisen tiedon neuvoa-antava elin. Elimeen kutsuttiin 15 yhteisön vanhinta eri puolelta Nunavutia. Elin kokoontuu noin kolme kertaa vuodessa. He seuraavat Nunavutin hallituksen päätöksiä ja hankkeita ja arvioivat niitä perinteisen tiedon kannalta. Koulutuksessa (päivähoidosta toisen asteen koulutukseen) on opetussuunnitelmissa ohjeet miten IQ on huomioitava. Perinteisen tiedon elvyttäminen ja säilyttäminen on tärkeä osa opetusta. Ministeriö myös rahoittaa tällaisia hankkeita. Esimerkiksi vuonna 2008 opiskelijat vaelsivat inuitien perinteisen muuttoreitin yhteisön vanhimpien kanssa, jotka opettivat luonnon tuntemuksesta, kulttuuriperinnöstä, myyteistä ja metsästyksestä yhteisön nuoremmille. Vuonna 2009 ministeriö rahoitti yhteensä 200 eri perinteisen tiedon siirtämisprojektia Nunavutissa. Yhteisöt ja yhdistykset ovat hakeneet rahaa erilaisille kursseille. Erityisesti nk. selviytymiskurssit ovat todella suosittuja. Näissä opettajana toimii perinteisen tiedon haltija, joka yleisesti kuuluu yhteisön vanhimpiin. Kurssilla opitaan perinteisiä selviytymistaitoja, luonnosta, eläimistä ja sääolosuhteista. Tosin on järjestetty kursseja, joissa kouluttaja on ollut niinkin nuori kuin 23-vuotias. Clyde Riverin kylään ollaan perustamassa perinteisen tiedon koulua (traditional knowledge school). Koulun tarkoituksena on siirtää inuittikieltä ja -kulttuuria sukupolvelta toiselle. Kouluun otetaan 26 opiskelijaa ja koulu aloittaa toimintansa vuonna Koulussa opettajina toimii inuittikulttuurin tietäjiä ja yhteisön vanhimpia. Koulussa opetetaan mm. metsästyskäytänteitä, perinteistä tietoa ja perinteisiä tapoja. Koulu opettaa perinteistä tietoa esimerkiksi kenttäkursseilla, joissa opitaan perinteisistä muuttoreiteistä, muuttoon liittyvästä tietämyksestä, eläinten käyttäytymisestä, metsästyksestä, sukulaisuudesta, maantieteestä, säästä, käsityöstä ja sen raaka-aineiden hankinnasta jne. Clyde Riverissa opetus tulee olemaan inuktitutiksi. 5

6 Nunavutissa toimii Arctic College, joka vastaa ammattiin johtavasta opetuksesta Nunavutissa. Oppilaitos järjestää myös korkea-asteen koulutusta yhteistyössä Kanadan eri yliopistojen kanssa (esim. opettajakoulutus). Perinteinen tieto on huomioitu laajasti opetuksessa ja perinteisiä tapoja opetetaan ja niistä tehdään julkaisuja. Koulu on julkaissut noin 250 kirjaa inuktitut-kielellä tehtynä. Oppilaitoksessa on Inuit studies-programme, jossa opetuskielenä on suurimmaksi osaksi inuktitut. Opiskelijoista pääosa on naisia. Yhteisön vanhimmat käyvät säännöllisesti opettamassa koulussa esim. hylkeennahan käsittelyä. Opiskelijoiden tulee suorittaa joka vuosi järjestettävä inuittikulttuurin ja -kielen kurssi, joissa opettaja on yhteisön vanhin. Inuitien keskuudessa oman kielen lukutaito ei ole vielä laajaa ja monesti oppilaille järjestetään tukikursseja, joissa opiskellaan kirjakieltä ja lukutaitoa. Koulussa on myös kurssi nimeltä story stack, jossa opitaan tekemään perinteisiä inuittinukkeja ja opitaan samanaikaisesti lukemaan ja kuulemaan perinteisiä tarinoita, jotka kertovat yhteisön historiasta, myyteistä ja perinteisestä tiedosta. Jokaisessa isommassa kyläyhteisössä on myös oppimiskeskuksia, jotka tarjoavan aikuiskoulutusta erityisesti inuittikulttuurissa. Koulussa on tehty julkaisu ympäristöterminologiasta, joka pitää sisällään tietoa luontoon liittyvästä inktituk-terminologiasta ja kulttuurista. Inuit Heritage Trust perustettiin vuonna Sen lopullinen toimivalta määrättiin Nunavutin maaoikeussopimuksen artikloissa 33 ja 34. Heritage Trust vastaa arkeologisten tutkimuslupien myöntämisestä Nunavutin alueella. Säätiö on ottanut vastuulleen myös Nunavutin paikannimien huollon ja tallentamisen. Säätiö työskentelee Nunavutin hallituksen ja rahoittajatahonsa, Tunngavik Timingat kanssa (taho joka vastaa maaoikeussopimuksen valvomisesta ja vastaa sopimuksen rahoituksen kanavoimisesta eri tahoille). Säätiö on suunnittelemassa inuittien kulttuuriperintömuseon perustamista Nunavutiin. Museon perustamista on valmisteltu 5 vuotta Nunavutin hallituksen ja Tunngavikin kanssa. Rahoitusta museolle on varattuna 10 miljoonaa dollaria, ja vielä tarvittaisiin 50 miljoonaa dollaria museon perustamiseksi. Museoon on tarkoitus saada virkoihin myös arkeologeja ja muita tutkijoita. Maaoikeussopimuksessa on sovittu, että Kanadan sivilisaatiomuseon (Kanadan kansallismuseo) Nunavutia koskevat kokoelmat palautetaan Nunavutiin perustettavalle museolle, kunhan se valmistuu. Sopimus koskee vuoden 1993 jälkeen kerättyä aineistoa. Vanhemmasta aineistosta tulee neuvotella erikseen. Palauttamisen ehtona on asianmukaiset museo- ja säilytystilat. Säätiö huolehtii myös alueelta kerättyjen ihmisluurankojen palauttamisesta takaisin alueelle haudattavaksi. Säätiö neuvottelee eri museoiden kanssa luurankojen palauttamisesta, mutta kaikki museot eivät ole halukkaita luovuttamaan luurankoja. Ennen kuin säätiö aloitti luurankojen palauttamisen, se kutsui yhteisön vanhimpia koolle ja neuvotteli heidän kanssaan siitä, mitä jäännöksille tulisi tehdä. Aina kun säätiö on saanut sovittua jäännöksien palauttamisesta eri museoiden kanssa, se ottaa yhteyttä siihen yhteisöön, johon edesmennyt on kuulunut tai jos siitä ei ole tietoa, niin yhteisöön, joka sijaitsee maantieteellisesti lähimpänä luurankojen keräämispaikkaa. Inuitit hautasivat ihmisiä ennen erämaahan kuolinpaikalle, eikä yhteisöllisiä hautausmaita ollut. Tutkimusmatkailijat nostivat luurankoja erämaasta ja ottivat ne mukaansa. Säätiö on kerännyt paikannimiä neljän vuoden ajan. Projektissa työskentelee kaksi tutkijaa ja yksi gps-asiantuntija. Paikannimiä kerätään haastattelemalla yhteisön vanhimpia ja heiltä saadut tiedot tarkistetaan ennen kuin ne viedään hyväksyttäväksi Nunavutin hallintoon. Säätiön periaatteiden mukaisesti karttojen valmistuttua ne luovutetaan paikalliselle yhteisölle. Kartoissa on nimet inuktitutiksi ja nimien selite englanniksi. Lisäksi kartoissa ovat informanttien tiedot. Säätiö tekee yhteistyötä Google Earthin kanssa. Google Earthiin toimitetaan paikannimitietoja ja sieltä saa nimen inuktitutiksi kirjoitettuna latinalaisin aakkosin ja sanan englanninkielisen selitteen. Inuittikielinen sana ei tarvitse selitettä, koska se pitää itsessään jo riittävästi tietoa. Säätiöllä on 6

7 myös palvelu, jossa satelliittikuvista voidaan etsiä erilaisia toimintoja, esim. leirejä, joiden nimi annetaan inuittikielten symboleilla ja latinalaisin aakkosin sekä selite englanniksi Muut sovellukset Biokulttuuriset yhteisöprotokollat Kappale perustuu julkaisun: Bio-cultural community protocols a Community Approach to ensure the integrity of Environmental Law and Policy (Natural Justice, Unep) lyhyeen referointiin. Natural Justice-järjestö on laatinut biokulttuurisia protokollia yhdessä eri alkuperäiskansayhteisöjen kanssa eri alueille. Suomessa näitä protokollia voisi soveltaa esimerkiksi hoito- ja käyttösuunnitelmien valmistelussa. Biokulttuuristen yhteisöprotokollien (myöhemmin protokolla) avulla voidaan toimeenpanna kansainvälisiä ympäristösopimuksia paikallisella ja alueellisella tasolla. Protokollat voivat koostua seuraavista osioista: - paikallisen alkuperäiskansakulttuurin huomioiminen - tapaoikeuden huomioiminen - perinteisen tiedon huomioiminen - perinteisten luonnonkäyttömenetelmien huomioiminen Protokolliin voi liittyä seuraavia selvityksiä: - resurssien kartoittaminen - hallintokäytänteiden arviointi perinteisen tiedon kannalta - maankäyttöohjelmien arviointi perinteisen tiedon kannalta Protokollissa tulee huomioida alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen holistinen ympäristösuhde, joka muodostuu perinteisestä tiedosta, maisemasta, biodiversiteetistä, kulttuurista, spirituaalisuudesta, tapaoikeudesta ja yhteisön perinteisestä luonnonkäyttömallista. Protokollien valmistelu aloitetaan yhteisön kanssa vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitkä ovat yhteisön kulttuuriset, spirituaaliset ja ekologiset normit ja perinteinen tieto, jotka turvaavat biodiversiteetin suojelun? 2) Miten perinteistä tietoa jaetaan? 3) Mitkä ovat paikalliset haasteet? 4) Miten Abs-regiimi ja kansallinen lainsäädäntö voivat turvata yhteisön biokulttuurisen elämäntavan säilymisen ja kehittymisen? 5) Mitä muita lakeja ja ohjelmia voidaan hyödyntää/muuttaa artikla 8(j):n toimeenpanemiseksi? Vaikka protokollat tehdään paikallisiin olosuhteisiin, niissä on aina mukana yleisiä osioita, jotka ovat: - kohdeyhteisön päätöksentekoprosessin määrittely - miten edistetään in situ -kasvien ja -eläimistön suojelua osana yhteisön luonnonresursseja - tapaoikeuden ja biokulttuurisen elämäntavan yhteys - luonnon spirituaalisuuden yhteisöllinen ymmärrys - perinteisen tiedon siirto- ja jakamismenetelmät 7

8 - menetelmien laatiminen, miten yhteisön perinteistä tietoa ja perinteisiä alueita voidaan hyödyntää - paikalliset haasteet - kansainvälisen ja kansallisen oikeuden tuomien oikeuksien huomioiminen - yhteisön perinteisen tiedon ja tapaoikeuden kunnioittaminen ja eri yhteistyötahojen sitoutuminen asiaan Esimerkki: Raika-kansan biokulttuurinen protokolla (tiivistelmä) Yleiskatsaus Tämä protokolla - määrittää meidän biokulttuuriset arvomme ja kertoo sen, miten me, Raika-kansa, olemme kehittäneet ja säilyttäneet biodiversiteettiin liittyvää perinteistä tietoamme ja miten pastoraalinen elämäntapamme on kehittynyt osana alueemme ekosysteemiä - määrittää meidän perinteisen tapaoikeusprosessimme, joka antaa luvan hyödyntää alueitamme ja perinteiseen tietoon liittyviä geenivaroja - kertoo ympäristösuhteestamme - pyytää kansallista biodiversiteettiviranomaista: o tunnustamaan perinteisen tietomme, kuten se on määritetty Raikabiodiversiteettirekisterissä o perustamaan biodiversiteetin ohjauskomiteoita (biodiversity management committees) jotka turvaavat biodiversiteetin ja perinteisen tiedon suojelun ja kestävän käytön Meidän biokulttuuriset arvomme Missä asumme (kuvaus asuinalueesta) Meidän historiamme (kuvaus yhteisön syntymyytistä ja historiasta) Meidän perinteiset elinkeinomme (kuvaa yhteisön elinkeinoja ja ympäristösuhdetta) Me säilytämme ainutlaatuisia eläinten geenivaroja ja meillä on geenivaroihin liittyvää perinteistä tietoutta Eläingeenivarat Kappaleessa kuvataan jalostuksen vaikutusta yhteisön nykyiseen eläinkantaan ja miten yhteisön eläimistö on sopeutunut ekosysteemin olosuhteisiin ja yhteisön liikkuvaan elämäntapaan. Yhteisö paimentaa nautoja, lampaita, vuohia ja kameleita, joilla on paikallisia ja paikallisiin ekosysteemeihin sopeutuneita alakantoja. Perinteinen tieto Kappaleessa kuvataan, että yhteisön perinteinen jalostukseen liittyvä tieto on syntynyt vuosisatojen aikana. Yhteisöllä on perinteisiä tapoja hoitaa jalostusprosessia ja siihen liittyvää perinteistä tietoa ja turvata geenivarojen monimuotoisuus astuttamalla härkiä muiden kylien eläinpopulaatioissa (vrt. perinteinen saamelainen poronjalostustapa). Yhteisöllä on myös perinteistä tietoa liittyen eläinten lääkinnälliseen hoitoon (vrt. saamelaisen poronhoidon taudit ja niiden parannusmenetelmät, esim. Turi 1910/1987). 8

9 Karjan spirituaalinen ymmärrys Kappaleessa korostetaan karjan kulttuurista merkitystä. Yhteisölle eläimet eivät ole vain karjaa, vaan erottamaton osa yhteisön sosiaalista verkkoa. Yhteisöllä on pyhiä päiviä, joiden aikana ilmaistaan yhteisön spirituaalista yhteyttä karjaan, ympäristöön ja perinteiseen tietoon (vrt. nimiviikot ja merkkipäivät saamelaisessa poronhoidossa, esim. Gaup 1995). Me suojelemme ja käytämme kestävästi alueemme biodiversiteettiä Kappaleessa korostetaan yhteisön yhteenkuuluvuutta alueensa luontoon ja eläimistöön. Yhteisöä ja yhteisön eläimistöä ei voi poistaa perinteisiltä alueiltaan, koska ne ovat erottamaton osa sitä. Kappaleessa kerrotaan yhteisön paimennusmenetelmistä, jotka turvaavat laitumien kunnon ja laiduntamisella estetään mm. metsäpalojen laajaa leviämistä. Yhteisö näkee omana tehtävänä olevan alueensa luonnon suojelija ja hoitaja. Yhteisö estää metsäpalojen leviämistä ja suojelee alueen alkuperäisfaunaa ja flooraa ja estää tulokaslajien tulemisen alueelle. Paimennus tapahtuu luonnonresurssien kestävän käytön asettamilla ehdoilla. Yhteisöllä on laidunaluekierto, jota vaihdetaan viiden vuoden välein. Laiduntaminen tukee myös metsänkasvua. Yhteisö palvelee myös muita lähiyhteisöjä antamalla lannoitetta maanviljelijöille ja vaihtamalla lihaa/maitoa muihin tuotteisiin. Lähikylien asukkaat pitävät yhteisöä alueen suojelijoina, ja he hyötyvät yhteisön alueen metsistä. Yhteisö kerää lääkekasveja metsistä. Paitsi laitumet, myös metsät ovat kehittyneet yhteisön laiduntamisen ja kestävän käytön kautta. Yhteisö haluaa jatkaa perinteisiä luonnonkäyttömenetelmiään. Ennakkohyväksyntä ja hyötyjen jako Paimentamiinsa eläimiin liittyvä perinteinen tieto, jalostus ja kasvien käyttöön liittyvä tieto niiden eläinlääkinnällisistä ominaisuuksista on Raika-yhteisön kollektiivista omaisuutta. Kappaleessa kerrotaan yhteisön perinteisestä tapaoikeudesta ja että ulkopuolisten tulee kunnioittaa yhteisön tapaoikeutta ja päätöksentekojärjestelmää, jos halutaan hyödyntää yhteisön geenivaroihin liittyvää perinteistä tietoa ja hyödyntää yhteisön aluetta. Tämä koskee myös tutkijoiden tekemää hyödyntämistä. Meidät halutaan poistaa perinteisiltä paimennusalueilta ilman meidän hyväksyntää ja tällöin biodiversiteetti heikkenee Kappaleessa todetaan, että yhteisöllä ei ole maanomistusoikeuksia ja he menettävät perinteisiä laidun- ja metsäalueitaan muille elinkeinoille. Metsät Kappaleessa kerrotaan perinteisestä metsien käytöstä. Yhteisö haluaa vastata metsien biodiversiteetin suojelusta ja on hyvin huolissaan metsä-alan pienenemisestä. Pyhät alueet ja yhteisölliset laidunalueet Myös näitä alueita menetetään muille elinkeinoille ja pois laidunkäytöstä. Biodiversiteetti köyhtyy, kun yhteisö ei ole huolehtimassa siitä. 9

10 Vaikutus eläingeenivaroihimme ja alueemme biodiversiteettiin Biodiversiteetti Yhteisön käytössä olevien alueiden pieneneminen on johtanut biodiversiteetin köyhtymiseen, metsäpalojen lisääntymiseen, koska ruoho on pidempää ja näistä syistä termiittien määrä on lisääntynyt. Metsissä tehdään myös laittomia hakkuita heikentäen näin biodiversiteettiä. Eläingeenivarat Koska laidunalue on kaventunut, yhteisö on joutunut myymään karjaansa, koska laitumet eivät kestä suurta eläinmäärää. Samanaikaisesti menetetään jalostuskapasiteettiä ja perinteistä tietoa. Tulevaisuutemme Yhteisön tulevaisuus on vaarassa, jos se menettää lisää alueita muille elinkeinoille. Yhteisö vaatii laidunoikeuksia ja tukea yhteisön tuottamien tuotteiden markkinointiin. Perinteisen tiedon siirtäminen on vaarassa, koska nuoret eivät enää halua eivätkä voi harjoittaa laidunnusta kutistuneiden laidunalueiden johdosta. Yhteisön oikeudet kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisen sopimusoikeuden valossa Tässä kappaleessa käydään läpi Intian lainsäädäntöä ja politiikkaohjelmaa ja bd-sopimusta sen suosituksineen suhteessa Raika-kansan oikeuksiin. Sitoudumme suojelemaan biodiversiteettiä ja siihen liittyvää perinteistä tietoa Yhteisö sitoutuu suojelemaan biodiversiteettiä perinteisten tapojensa mukaisesti. Lisäksi protokollassa on liitteitä, jotka koskevat kansainvälisten sopimusten suhdetta protokollaan ja Raika kansan oikeuksiin sekä Raika-biodiversiteettirekisteri Perinteinen maankäyttö ja hallinta Marowijnen alueella Tämä luku perustuu raporttiin: Traditional land use an management of the Lower Marowijne area by the Kalina and Lokono (Commissie Landrechten Inheemnsen Beneden-Marowijne). Raportti koskee ennen kaikkea bd-sopimuksen artikloiden 10(c) ja 8(j):n toimeenpanoa, joiden välillä Surinamin valtio näkee olevan kiinteän yhteyden. Raportin valmisteluun ovat osallistuneet kaikki kohdeyhteisön jäsenet. Informaatiota keräsivät kahdeksan tutkijaa, jotka ovat myös kyseisen raportin kirjoittajia. Raportin tarkoitus on kuvata yhteisön luonnonkäyttöä, luonnonsuojelutapoja ja niihin liittyvää perinteistä tietoa ja tällä tavoin osoittaa miten biodiversiteettisopimus tulee toimeenpanna yhteisön alueella yhteisön perinteitä ja tapoja kunnioittaen. Ohessa on koottu esimerkiksi raportin keskeiset osiot koskien yhteisön perinteistä tietoa. Raportti jakaantuu useisiin eri kappaleisiin 1) Katsaus kohdealueeseen ja sen historiaan 2) Katsaus kohdeyhteisöihin ja heidän kulttuuriinsa 3) Arkeologinen selvitys vanhoista asuinpaikoista 4) Maatalous ja siihen liittyvä perinteinen tieto viljelykasvit ja niiden käyttö 10

11 o kaaviossa selitetty englanniksi ja alkuperäiskansayhteisön kielellä kasvin nimi ja käyttötarkoitus viljelyalueet o sään vaikutus ilmastoon ja säähän liittyvä perinteinen tieto o tieto siitä, missä voi viljellä (kaikkialla maa ei kestä viljelyä, tuuli tai monsuuni vievät humuksen mennessään) viljelymenetelmät ja ajat o Minä vuodenaikana viljellään mitäkin ja sään vaikutus viljelyaikoihin o vuoroviljelyssä huomioitavat seikat o viljelytuotteiden käyttö ja säilytys o viljelyyn liittyvät rituaalit muutokset viljelymenetelmissä o uudet työvälineet työnjako o miesten ja naisten työ omistus 5) Metsästys ja siihen liittyvä perinteinen tieto metsästettävät eläimet o eläinten nimitykset metsästysalueet ja -ajat metsästysmetodit metsästysrituaalit ja tavat metsästystuotteiden käyttö jäljittäminen 6) Kalastus ja siihen liittyvä perinteinen tieto kalalajit ja niiden nimet kalastustekniikat o kalastusajat, vuoroveden vaikutus o kalastustuotteiden käyttö o vanhat kalastustekniikat jotka eivät ole enää käytössä o kasvien hyödyntäminen kalastuksessa o kalastusvälineet o kalastusalueet 7) Metsäntuotteiden kerääminen ja käyttö (muut tuotteet kuin puu) ja niihin liittyvä perinteinen tieto metsän hedelmät ja niiden nimet kudonta ja keramiikka riippumatto koriste-esineet 8) Puun käyttö ja siihen liittyvä perinteinen tieto 9) Puutuotteiden nimitykset ja keräämisajat talonrakennus veneenrakennus polttopuut puun veistäminen alueet, joista puuta hakataan 10) Luonnon kestävä käyttö ihmisen ja luonnon välinen oikea tasapaino sääntö yksi: vältä nuoria lajeja 11

12 sääntö kaksi: käytä vain sitä mitä tarvitset erityiset eläimet pyhät ja erityiset paikat tapaoikeuden noudattaminen ja sääntöjen toimeenpano sääntöjen siirtäminen sukupolvelta toiselle 11) Uhkia alueen suojelulle keinoja, miten perinteistä luonnonkäyttöä voidaan suojella tulevaisuuden toimet 12) Sitoumus Yhteisö sitoutuu suojelemaan oman alueensa luontoa vetoomus valtiolle biodiversiteetin suojelemiseksi ja yhteisön tapojen kunnioittamiseksi esitys siitä, miten biodivesiteettisopimuksen artiklaa 8(j) ja 10(c) toimeenpannaan ja huomioidaan yhteisöjen alueella 12

13 3. SUOMEA KOSKEVAT PERINTEISEN TIEDON SUOJELUN VELVOITTEET Keskeisin Suomea koskeva velvoite on Suomen ratifioima biodiversiteettisopimus ja sen artikla 8(j) ja sitä koskevat suositukset. Lisäksi perinteisen tiedon suojelua käsitellään WIPO (world intellectual property organization) ja Unescon sopimusten ja ohjeiden piirissä. Myös biodiversiteettisopimuksen artikla 10(c) käsittelee osaltaan perinteistä tietoa, koska luonnonkäyttö perustuu perinteiseen tietoon. Artiklan suomenkielinen käännös on virheellinen. - suojella ja rohkaista biologisten luonnonvarojen perinteistä käyttöä vanhojen kulttuurien käytännön mukaisesti tavalla, joka soveltuu suojelun ja kestävän käytön edellytyksiin, - Protect and encourage customary use of biological resources in accordance with traditional cultural practices that are compatible with conservation or sustainable use requirements; - kääntäisimme artiklan esim. seuraavasti: - suojella ja kannustaa biologisten resurssien tavanomaista käyttöä perinteisten kulttuuristen tapojen mukaisesti, jotka soveltuvat suojelun ja kestävän käytön vaatimuksiin Esitämme, että biodiversiteettisopimuksen suomenkielinen käännös tarkistutetaan, koska kuten 10(c):n osalta, käännöksen virheellisyydestä johtuen koko artiklan merkitys on muuttunut toiseksi kuin itse sopimustekstissä. Suomen ratifioimassa Unescon yleissopimuksessa kulttuuri-ilmauksien suojelemisesta (SopS 17/2007) todetaan perinteisestä tiedosta seuraavasti: Johdanto: - tunnustaen perinteisen tiedon merkityksen aineettoman ja aineellisen rikkauden lähteenä sekä erityisesti alkuperäiskansojen tietämysjärjestelmän merkityksen ja myönteisen vaikutuksen kestävään kehitykseen sekä sen asianmukaisen suojelemisen ja edistämisen tarpeen, - tunnustaen, että kulttuuri-ilmaisujen moninaisuus, perinteiset kulttuuri-ilmaisut mukaan luettuina, on tärkeä tekijä, joka antaa yksilöille ja kansoille mahdollisuuden ilmaista itseään sekä jakaa ajatuksensa ja arvomaailmansa toisten kanssa, - ottaen huomioon kulttuurien elinvoimaisuuden merkityksen kaikille, myös vähemmistöihin kuuluville ja alkuperäiskansoille, ihmisen vapautena luoda, levittää ja jakaa perinteisiä kulttuuri-ilmaisuja ja mahdollisuutena päästä niistä osalliseksi voidakseen hyödyntää niitä omassa kehityksessään, Artiklat: - 10(c) (sopimusosapuolet) pyrkivät kannustamaan luovuutta ja vahvistamaan tuotantoedellytyksiä käynnistämällä kulttuuriteollisuuden alan koulutus-, harjoittelu- ja vaihto-ohjelmia. Kyseiset toimet tulisi toteuttaa siten, että perinteisille tuotantomuodoille ei koidu haittaa artikla Kulttuurin sisällyttäminen kestävään kehitykseen Sopimuspuolet pyrkivät sisällyttämään kulttuurin kehityspolitiikkoihinsa kaikilla tasoilla luodakseen siten suotuisat edellytykset kestävälle kehitykselle ja kehittääkseen tässä 13

14 yhteydessä kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemiseen ja edistämiseen liittyviä näkökohtia. Suomen vielä ratifioimattomassa aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksessa (Unesco 2003: Convention for the Safeguarding of the Intangible Cultural Heritage) todetaan perinteisestä tiedosta mm. seuraavasti (vapaa tiivistetty suomennos) - aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa niitä käytänteitä, ilmenemismuotoja, ilmauksia, tietämystä, taitoa ja näiden käyttöön liittyvää tietämystä instrumenttien, objektien, artefaktien ja kulttuurisien tilojen käytöstä, jotka yhteisö ja joskus yksilöt ymmärtävät kulttuuriperinnökseen. Aineetonta kulttuuriperintöä siirretään sukupolvelta toiselle ja sitä uudistetaan vuorovaikutuksessa yhteisöä ympäröivän todellisuuden kanssa määrittäen yhteisön identiteettiä. - Aineeton kulttuuriperintö ilmenee seuraavissa asioissa: (a) suullinen perinne ja ilmaukset, pitäen sisällään kielen aineettoman kulttuuriperinnön välineenä (b) esittävät taiteet (c) sosiaaliset käytänteet, rituaalit ja juhlat (d) tietämys ja käytännöt koskien luontoa ja universumia (e) perinteinen käsityötaito - sopimus velvoittaa valtiota ryhtymään toimiin aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi Suomen allekirjoittama julistus alkuperäiskansojen oikeuksista, artikla 31: 1. Alkuperäiskansoilla on oikeus ylläpitää, hallita, suojella ja kehittää kulttuuriperintöään, perinnetietoaan ja perinteisiä kulttuuri-ilmaisujaan sekä tieteensä, teknologiansa ja kulttuuriensa eri ilmenemismuotoja, mukaan lukien inhimilliset ja geneettiset voimavarat, siemenet, lääkkeet, tieto eläinten ja kasvien ominaisuuksista, suullinen perinne, kirjallisuus, muotoilut, urheilu sekä perinteiset pelit ja leikit sekä kuvataiteet ja esittävät taiteet. Niillä on myös oikeus ylläpitää, hallita, suojella ja kehittää tähän kulttuuriperintöön, perinnetietoon ja perinteisiin kulttuuri-ilmaisuihinsa liittyvää henkistä omaisuuttaan. 2. Valtiot toteuttavat yhdessä alkuperäiskansojen kanssa tehokkaat toimet, joilla tunnustetaan näiden oikeuksien käyttö ja suojellaan sitä. 14

15 4. PERINTEISEN TIEDON SUOJELU SUOMEN SAAMELAISALUEELLA 4.1. Peruskoulu ja päivähoito Saamelaisten kotiseutualueella saamelaisilla on oikeus saada opetusta ja päivähoitoa omalla äidinkielellään. Saamelaisopetukselle ei ole omaa opetussuunnitelmaa. Opetushallituksen vuoden 2004 perusopetussuunnitelmassa todetaan saamelaisista seuraavasti: - Opetuksessa on otettava huomioon kansalliset ja paikalliset erityispiirteet sekä kansalliskielet, kaksi kansankirkkoa, saamelaiset alkuperäiskansana ja kansalliset vähemmistöt. - Saamelaisoppilaiden opetuksessa tulee ottaa huomioon, että saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Saamelaisten luontosuhde, perinteiset elinkeinot ja saamelaisyhteisö muodostavat oman kielen ja kulttuurin ytimen, jota perusopetus tukee. - Opetuksen tavoitteena on, että oppilas on perusopetuksen suoritettuaan tietoinen omista juuristaan, kulttuuriperinnöstään, eri saamen kielistä, kulttuurialueista ja saamelaisryhmistä - Opetuksen resurssina käytetään lähiympäristöä, sukuyhteisöä, saamenkielistä mediaa ja aktiivisia yhteyksiä muille saamelaisalueille. Koulun tulee oppimisympäristönä tukea saamen kielellä annettavaa opetusta. Koulun tulee myös toimia yhdessä kodin ja huoltajien kanssa niin, että saamelaisten kasvatus- ja opetusperinteet tulevat otetuksi huomioon. - Oppilaan tulee saada myönteisiä kokemuksia omasta kulttuuristaan leikin, kerronnan, toiminnan ja osallistumisen avulla. Opetus sovitetaan mahdollisuuksien mukaan paikallisen saamelaisyhteisön vuoden kiertoon, eri vuodenaikoihin liittyviin perinteisiin töihin ja luonnossa tapahtuviin muutoksiin. Perusopetussuunnitelma on valtakunnallinen eikä ole olemassa omaa saamelaisopetuksen opetussuunnitelmaa. Opetussuunnitelman ylimalkaiset tavoitteet eivät ole riittäviä perinteisen tiedon suojelun kannalta. Saamelaisopetukselle tulisi laatia kaikille koulutussektoreille (päivähoito - toisen asteen koulutus) oma opetussuunnitelmansa, jonka perustana olisi saamen kieli ja saamelaisten perinteinen tieto. Lähtökohtana saamelaiselle opetussuunnitelmalle olisi tietenkin valtakunnallinen opetussuunnitelma, mutta se käytäisiin läpi saamelaisista lähtökohdista käsin. Opetukseen liittyy oleellisesti myös oppimateriaalituotanto ja sen tekeminen saamelaisista lähtökohdista käsin. Ei ole riittävää, että oppimateriaaleja käännetään saameksi, vaan ne tulee tehdä saamelaisista lähtökohdista saamelaisten perinteinen tieto huomioiden. Arctic collegessa ja Nunavutin aluehallinnossa on tehty useita erilaisia perinteisen tiedon julkaisuja. Esimerkiksi koulussa on ollut kurssi, jossa yhteisön vanhin on ollut kertomassa perinteisistä metsästystavoista, opiskelijat ovat tehneet kysymyksiä ja tieto on koottu kirjaksi. Tällaisia samanlaisia julkaisuja voisi tehdä esim. poronhoidosta, käsityöstä ja kalastuksesta ja niihin liittyvästä perinteisestä tiedosta. Tällaisia julkaisuja voisi tehdä myös esim. saamelaisesta luonnontuntemuksesta. Julkaisuja voisi hyödyntää opetuksessa ja erilaisilla kursseilla. Pelkästään kirjojen kautta välittyvä perinteinen tieto ei ole riittävää, vaan opetukseen tulee sisältyä myös empiirinen ulottuvuus, jossa opiskelijat ja nuoret oppivat hyödyntämään perinteisiä taitojaan ja myös perinteisiä taitoja voidaan elvyttää. Ohessa on koottuna esityksiä, 15

16 miten perinteistä tietoa voidaan elvyttää ja huomioida koulutuksessa. Opettajina olisivat kulttuurinkantajat eli perinteisen tiedon haltijat. Poronhoito jutaminen perinteisille kesä- ja talvialueille, asuminen kodissa/laavuissa/turvekodissa (niiden rakentaminen) jäljittäminen, lumi- ja maisematerminologian oppiminen paikannimien ja niihin liittyvien tarinoiden oppiminen suunnistaminen porojen identifiointi osallistuminen erotuksiin/vasanmerkintään poronlihatuotteiden valmistus ja säilöminen Kalastus eri kalastusmenetelmien oppiminen kalastaminen eri kalastusmenetelmillä kalastusterminologian oppiminen kalojen/luonnon/veden/sään tuntemus kalastusvälineiden teko paikannimet kalan valmistus Käsityö raaka-aineiden etsiminen ja siihen liittyvän luonnontuntemuksen oppiminen käsityötapojen oppiminen käsityöterminologian oppiminen käsitöiden valmistus Elvyttämisohjelmat sovellettaisiin paikallisiin olosuhteisiin ja eri saamen kielten kulttuuriseen kontekstiin. Opetuskieli olisi saame. Elvytystoimien vaativuusastetta lisätään ylemmille luokille mentäessä. Tarkoitus on, että perinteinen tieto ja kulttuuri olisivat opetuksessa jatkuvasti läsnä. Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuville saamelaislapsille ja -nuorille tulee taata mahdollisuus osallistua näille opetusperiodeille Tutkimus Saamelaiskulttuuria ovat tutkineet laajasti kulttuurin ulkopuoliset tutkijat. Tutkimusta ei voi ohjata muuten kuin antamalla suosituksia tutkimuseettiselle neuvostolle ja luonnollisesti rahoituksen kautta. Perinteiseen tietoon liittyvää tutkimusta ei ole paljoakaan, eikä sitä priorisoida erilaisissa rahoitusohjelmissa. Saamelaistutkimukselle ei ole olemassa omaa rahoitusohjelmaa. Saamenkielisen tutkimuksen määrä on myös hyvin vähäinen, joka vaikeuttaa osaltaan terminologista kehitystä ja perinteisen tiedon kielellisen kontekstin tutkimista. Erityisesti ilmastonmuutoksen osalta perinteisen tiedon hyödyntämistä tutkimuksessa ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia perinteiseen tietoon tulisi selvittää. Artikla 8(j):n kansainvälisissä suosituksissa on korostettu, että kun perinteistä tietoa tutkitaan, sen tulisi hyödyttää kohdeyhteisöä ja tieto tulee 16

17 saattaa heille takaisin ymmärrettävässä muodossa. Tämä on pääosin jäänyt toteutumatta ja nämä asiat tulisi huomioida tutkimusrahoituksessa ja tutkimuksen kohdentamisessa. Työryhmän tulisi esittää tutkimuseettiselle neuvostolle ja rahoituslähteille, että tutkimuseettisiin ohjeisiin ja rahoituksen käyttöohjeisiin otettaisiin seuraavansisältöinen maininta: tutkittaessa saamelaisten perinteistä tietoa tutkimustulokset tulee saattaa ymmärrettävässä muodossa kohdeyleisön tietoon ja käyttöön saamelaisten perinteistä tietoa tutkittaessa tulee kunnioittaa yhteisön oikeutta suojella omaa perinteistä tietoaan Valtion tulisi perustaa tutkimusrahoitusohjelma, jossa myönnettäisiin rahoitusta saamelaisen perinteisen tiedon tutkimiseen ja saamenkieliseen tutkimukseen ja rahoituksen saajien tulisi sitoutua palauttamaan tutkimustietoa ja toimimaan eettisesti. Yksi erinomainen keino kerätä perinteistä tietoa ja hyödyntää tietämystä esim. maankäytön ohjauksessa tai laadittaessa biokulttuurisia ohjelmia, olisi erillisen tutkimusyksikön perustaminen esimerkiksi EU:n erityisrahoituksella saamelaisten kotiseutualueelle. Bd-sopimuksen osapuolivaltioita velvoitetaan sopimuksen toimeenpanosuosituksissa mm. tukemaan perinteisen tiedon tutkimista ja tallentamista yhteisön perinteitä kunnioittaen. Tutkimusyksikölle voisi hakea rahoitusta esim. EU:lta, joka on sitoutunut bd-sopimuksen toimeenpanoon. 8(j)-tutkimusyksikkö voisi toimia esimerkiksi Lapin yliopiston alaisuudessa saamelaisten kotiseutualueella ja se keräisi, tallentaisi ja tutkisi saamelaisten perinteistä tietoa, luonnonkäyttöä ja paikannimiä ja kielen sisältämää kulttuurista tietoutta. Tällainen tutkimusyksikköhanke olisi erinomainen kansainvälinen esimerkki 8(j):n soveltamisesta tutkimukseen ja mitä ei ole tehty ennen missään ja hanke toimisi yhtenä esimerkkinä artikla 8(j):n toimeenpanosta. Ruotsissa toimii nykyisin biodiversiteettikeskus, joka vastaa ja edistää biodiversiteettiin liittyvän tiedon tutkimusta. Keskus myös tiedottaa biodiversiteettiin liittyvästä tiedosta. Keskuksen toiminnasta vastaa Uppsalan yliopisto ja Ruotsin maataloustieteiden yliopisto. Keskuksella on nyt esimerkiksi käynnissä etnobiologian alaan liittyvä tutkimushanke, jossa tutkitaan kasvien ja eläinten hyödyntämistä ja niiden kulttuurista ja historiallista merkitystä. Biodiversiteettiin liittyviä tutkimuskeskuksia on maailmalla useita. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on myös Kanadassa sijaitsevan Brittiläisen Kolumbian yliopiston biodiversiteetin tutkimuskeskus, joka on perustanut vuonna 2010 avatun biodiversiteettimuseon. Suomen saamelaisalueella toimiva perinteisen tiedon tutkimusyksikkö voisi toimia yhteistyössä saamelaismuseo Siidan kanssa. Perinteisen tiedon tutkimisen tulisi tapahtua ensisijaisesti saamen kielellä, josta voidaan tarvittaessa kääntää tuloksia valtakielille. Saamelaisten eri maissa ja eri alueilla harjoittamaa poronhoitoa ja kulttuuria ovat tutkineet eri tieteenalojen edustajat. Tutkijoina ovat olleet luonnollisesti naapurikansojen edustajat kuten suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset, ja he ovat operoineet usein äidinkielellään. Myös englanninkielisiä tutkimuksia on kirjoitettu. Tutkijat ovat haastatelleet informantteja joko tulkin välityksellä tai heille vierailla valtakielillä. Tutkimusanalyysi ja kulttuurinen tieto on voinut jäädä vajavaiseksi ja kielen sisältämä kulttuurinen informaatio on voinut tullut sivuutetuksi joko tiedostamatta tai tiedostetusti. Hyvin usein varsinaisten tutkittavien omakieliset tietotarpeet ovat jääneet toissijaisiksi; niinpä kulttuurin sisäistä tietoa onkin ollut saatavilla hyvin niukasti. Yleensä myös perusaineisto kuten suulliset kuvaukset, tarinat, kirjalliset litteraatit ovat jääneet aineistoasteelle muun kuin varsinaisen, saamelaisten kannalta usein kulttuurinulkoisen ongelmanasettelun kannalta, ja näin ollen ne ovat jääneet hyödyntämättä saamelaisyhteisön kannalta. 17

18 Kulttuuria voidaan toki tarkastella myös ulkopuolisesta perspektiivistä: voidaan kuvata esimerkiksi esineitä ja työmenetelmiä, analysoida talousjärjestelmiä ja sukulaisuusterminologiaa, kirjata perinteisiä käytännetapoja ja kansantarinoita likiarvoisina käännöksinä. Tällainen ulkopuolinen katsantotapa ei kuitenkaan pysty täydellisesti pureutumaan kulttuurillisiin merkitysjärjestelmiin, koska niiden kokonaisvaltainen ymmärtäminen vaatii järjestelmän sisäistämistä kulttuurillisen ja sitä symboloivan kielellisten kokemuksien kautta. Kulttuurissa on tältä kannalta katsottuna elettävä sen sisällä, jotta kulttuurin merkitys- ja kognitiojärjestelmä hahmottuu ao. kulttuurillista taustaa vasten. Kulttuurin kuvaaminen ja analysointi on osuvinta ja luontevinta sen omalla kuvausjärjestelmällä, omalla kielellä, koska se parhaiten vastaa kulttuurin omaa merkitysjärjestelmää. Oman kielen käytöstä on myös se keskeinen etu, että tutkimus palvelee sen kohteena olevaa väestöä. Kulttuurintutkimuksessa korostetaan usein sitä, että vasta omakieliset kulttuurikuvaukset antavat mahdollisuuksia ymmärtää kulttuuria ja siten vasta ne antavat todenmukaisen kuvan kulttuurista. Esim. antropologiassa tutkijoita kehotetaan opiskelemaan tutkittavaa kieltä vähintään siinä määrin, että kenttätyöhaastattelut voidaan tehdä tutkittavien kielellä, mikä myös takaa edellytykset osallistuvalle havainnoinnille. Samalla myös kulttuurintutkimus itsessään tieteenalana paitsi sanastoltaan, myös sisällöltään tulee lähemmäksi tutkittavia Maankäyttö ja sen ohjaus Maankäytön ohjauksessa ja hallinnoinnissa biodiversiteettisopimuksen mukaisesti tulee huomioida ekosysteemilähestymistapa ja luonnollisesti myös perinteinen tieto. Saamelaisten kotiseutualueella nämä lähestymistavat koskevat erityisesti valtion hallinnassa olevien alueiden maankäyttöä ja ohjausta (hoito- ja käyttösuunnitelmat ja luonnonvarasuunnitelmat) ja kuntien ja maakunnan kaavoitusmonopolia. Keskeinen keino olisi käydä Akwé: Kon ohjeet läpi suhteessa suomalaiseen lainsäädäntöön ja Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin ja ottaa Suomen lainsäädäntöön keskeiset osat Akwé: Kon- ohjeista suhteessa Suomen olosuhteisiin Saamelaiselinkeinojen ohjaus Saamelaiselinkeinojen ohjaus- ja tukijärjestelmällä tulisi olla lähtökohtana elinkeinojen kulttuurisen tiedon tai taidon ylläpitäminen, säilyttäminen ja tukeminen. Nyt näin ei saamelaiselinkeinojen osalta ole. Aivan kuten maatalouden rahoituksella halutaan tukea eläinten hyvinvointia, tulisi saamelaiselinkeinojen ohjauksessa tukea perinteisten elinkeinojen harjoittamisen mallin säilymistä kuten niihin liittyvien perinteisten taitojenkin. Erityisestä perinteinen tieto tulee huomioida perinteisten saamelaiselinkeinojen koulutusjärjestelmässä. Paras oppimismenetelmä esimerkiksi poronhoidossa on oppisopimuskoulutus, koska se tukee parhaiten poronhoidon perinteistä oppimismallia. Nykyisin poronhoidon ammattikoulutusta on saamelaisalueen koulutuskeskuksessa ja Rovaniemen ammattikoulussa. Opetuksen tulisi tapahtua saamelaisten perinteisiä poronhoitotapoja huomioiden ja kunnioittaen, nykyisin opetuksessa ei huomioida riittävästi saamelaisia perinteisiä tapoja ja voidaan päinvastoin suhtautua kriittisesti perinteisiin tapoihin ja suositella esim. porojen ruokintaa ja aitaamista jotka eivät kuulu saamelaiseen poronhoitoon. Opetus annetaan pääosin suomeksi. Saamelaiskulttuurin perustuslaillinen suoja turvaa saamelaiselinkeinojen aseman saamelaiskulttuurin osana niiden kulttuuristen erityispiirteidensä johdosta. Jos saamelaisporonhoito muuttuu samanlaiseksi 18

19 suomalaisen poronhoidon kanssa, johon kehitys näyttää johtavan, niin tulee kysymykseen myös keskustelu siitä, että onko poronhoito enää saamelaiselinkeino jos se on menettänyt kulttuuriset piirteensä ja saamen kielen työkielenä. Saamen kielen tukeminen työkielenä on erityisen tärkeää. Nunavutissa metsästettävien eläimien kantojen säätelystä vastaavat komissiot (Nunavutissa metsästetään petoeläimiä myös ruuaksi ja turkin takia), joissa on tutkijoiden, edustuksellisten inuittijärjestöjen ja Nunavutin aluehallinnon edustus. Komitean tarkoitus on huomioida petokantojen säätelyssä inuitien perinteinen tieto, tutkimustieto ja metsästäjien havainnot kantojen koosta. Tällainen samanlainen malli soveltuisi Suomen petoeläinkantasäätelyyn. Suomalaisessa mallissa komiteassa olisi saamelaiskäräjien, poromiesten, tutkijoiden ja ministeriön edustus. Jatkossa olisi hyvä kehittää samanlaista komiteaa Venäjän ja Suomen välille, koska petoeläinten reviiri on laajalla alueella itärajalla. Tämä malli helpottaisi yhteistyötä petoeläinasioissa, sen kautta voidaan turvata petoeläinkannan elinvoimaisuus ja turvata saamelaisen perinteisen tiedon huomioiminen petoeläinpolitiikassa Perinteisen tiedon tallentaminen Perinteisen tallentamisessa tulisi noudattaa eettistä koodistoa. Tiedon tallentamiselle on kiire, koska vanhempi saamelaissukupolven edustajat, jotka ovat jutaneet ja harjoittaneet saamelaiselinkeinoja ilman suomalaisen yhteiskunnan merkittävää vaikutusta, alkavat olla jo hyvin iäkkäitä ja ovat liukumassa pois tutkimuksen ulottumattomiin. Heidän perinteinen tietonsa tulisi tallentaa saamelaisyhteisön käyttöön, koska saamelaisten perinteinen tieto on luonteeltaan kollektiivista. Saamelaista luonnon- ja eläintuntemusta tulisi kerätä ja perinteisiä tapoja tallentaa kirjallisesti, äänittein ja videoiden systemaattisesti. Tiedot tulisi kerätä rekisteriin esimerkiksi saamelaismuseo Siidan hallintaan ja saamelaisen kulttuurikeskuksen yhteyteen perustettavaan saamelaisarkistoon. Tietoja tulisi hyödyntää myös Siidan museonäyttelyissä. Perinteisen tiedon tallentamisen osalta tulisi tehdä yhteistyötä tutkijoiden kanssa ja pyytää heiltä tuloksia tietokannan käyttöön ja lisäksi siirtää saamelaisia koskevia arkisto-, kuva- ja äänimateriaaleja vaikka kopioina saamelaisten kotiseutualueelle saamelaisyhteisön käyttöön, eli kyseessä olisi tällöin bd-sopimuksen artikla 8(j):n toimeenpanoa koskevien ohjeiden mukainen tiedon palauttaminen yhteisön jäsenille Saamenkieliset paikannimet Saamenkieliset paikannimet pitävät sisällään tietoa yhteisön historiasta, merkkihenkilöistä, eläimistä, ympäröivästä luonnonmuodostumista, maankäyttömuodoista, elinkeinoista, myyteistä ja asutushistoriasta. Saamelaiset paikannimet pitävät sisällään merkittävää tietoa paikallisen saamelaisyhteisön ympäristön kulttuurisesta hahmottamisesta ja luontosuhteesta. Paikannimiä on kerätty systemaattisesti 1900-luvulla kulttuurin ulkopuolisten tutkijoiden toimesta ja myöhemmin yksittäisten tutkijoiden ja asiantuntijoiden toimesta. Institutionaalista otetta paikannimien keräämiselle ei ole. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksella on yksi saamen kielen huoltaja, jonka vastuulla ovat myös paikannimet. Tämä ei ole riittävää, ja paikannimet ovat saatavilla pääosin samoin kuin 1900-luvun alussa paperikartoilla ja paikannimikortistossa. Paikannimikarttoja ei löydy internetistä eikä niitä ole saatettu modernien karttaohjelmien kautta kattaviksi kartoiksi. Paikannimien keräämis- ja tallentamisvastuu tulisi siirtää esimerkiksi saamelaiskäräjille. Saamelaisia paikannimiä ja niihin liittyviä tarinoita tulee kerätä systemaattisesti alueittain, ne tulee koota asianmukaisiksi kartoiksi ja tarkastuttaa yhteisön jäsenillä. Tämä työ edellyttäisi muutaman 19

20 haastattelijan palkkaamista ja gps-asiantuntijan osittaista palkkaamista paikannimien saamiseksi karttojen muotoon. Karttojen tulee hyödyttää myös yhteisöä ja heille tulee antaa kartat omaan käyttöön. Kartat tulee olla myös yleisesti hyödynnettävissä ja tulostettavissa internetissä. Paikannimien osalta tulisi tehdä yhteistyötä esimerkiksi Googlen kanssa, jotta saamenkieliset paikannimet voidaan saada esim. Google earth -palveluun Saamelaisen perinteisen tiedon elvytystoimenpiteet Perinteisen tiedon elvytystoimet edellyttävät perinteisen tiedon huomioimista horisontaalisena periaatteena kaikessa toiminnassa niin hallinnossa kuin opetuksessakin. Perinteisen tiedon elvytystoimenpiteitä tulisi tehdä samanaikaisesti keskitetysti eri saamelaisalueilla, joissa selvitetään miten 8(j) ja mahdollisesti myös 10(c) artikloita voidaan huomioida kokonaisvaltaisesti ja elvyttää samanaikaisesti perinteistä tietoa ja turvata saamelaiskulttuurin tulevaisuutta. Alustavasti on pohdittu kahta hankekokonaisuutta perinteisen tiedon elvyttämiseksi. Pöyrisjärven 8(j)-kokeilualue Pöyrisjärven erämaa-alue Enontekiöllä on alue, jossa vain saamelaiset harjoittavat poronhoitoa perinteisen laidunkiertojärjestelmän mukaisesti ilman porojen lisäruokintaa, laidunaitoja, loislääkintää tai vimpojen käyttöä. Porot tunnistetaan edelleen korvamerkkien avulla, suopungin heittotaito on voimissaan ja poroja paimennetaan aktiivisesti päivittäin siidoittain. Laidunkiertojärjestelmä takaa laitumien kestävän käytön. Uhkia alueen poronhoidolle ovat kasvava suomalaisporonhoito, joka on hivuttautunut yhä ylemmäksi kaventaen saamelaisten laidunaluetta. Myös nuorten saaminen elinkeinon pariin on uhka alueen saamelaisporonhoidolle, kuten myös yhdenmukaistava normipaine poronhoidon hallinnosta ja ohjauksesta. Pöyrisjärven kokeilualueella rajoitettaisiin kilpailevia maankäyttömuotoja, alueella toteutettaisiin esimerkiksi biokulttuurinen protokolla ja kattava selvitys perinteisestä tiedosta ja tutkittaisiin perinteisen tiedon suhdetta biodiversiteettiin yhteistyössä poromiesten kanssa. Protokollassa velvoitettaisiin poromiehiä sitoutumaan perinteiseen poronhoitomalliin ja tutkijoita, valtiota ja maan hallinnasta vastaavia tahoja suojamaan ja turvaamaan poronhoitokulttuurin ja perinteisen tiedon säilymistä. Perinteistä tietoa elvytettäisiin myös elvyttämällä perinteistä saamelaista rakennuskantaa ja tuomalla menneisyys näkyväksi, esimerkiksi entisöimällä jutamakeinoja eli - reittejä ja kotakenttiä, rakentamalla esim. turvekotia ja perinteisiä saamelaisia rakennelmia. Tenon kalastus Tenon kalastuksen osalta ei voi tehdä samanlaista kokeilualuetta koska joki on rajajoki ja joen käyttöä ohjaa rajajokisopimus. Yhteistyötä esim. Norjan ja Suomen viranomaisten ja saamelaiskäräjien kesken voidaan tietenkin tehdä perinteisten taitojen elvyttämiseksi Tenolla. Tarkoituksena on kerätä Tenon kalastukseen liittyvää perinteistä tietoa, tukea perinteisten kalastusmenetelmien säilymistä ja tiedonsiirtoa sukupolvelta toiselle. Tarkoituksena on tehdä yhteistyötä tutkijoiden, kulttuurinkantajien, lapsien ja nuorten kanssa perinteisen tiedon keräämiseksi, siirtämiseksi sukupolvelta toiselle ja tallentamiseksi tuleville sukupolville. 20