palvelujen laatua? sosiaalialan riippumaton ammattilehti Ihmisen ikävä Leila Simosen joulunovelli Asiakaslähtöisyyden jäljillä Lapissa

Transkriptio

1 1 sosiaalialan riippumaton ammattilehti Ihmisen ikävä Leila Simosen joulunovelli Asiakaslähtöisyyden jäljillä Lapissa Avoimet ovet Kirkkonummen sosiaalitoimistossa Juristin näkemys: Kilpailu ei sovi hyvinvointipalveluihin Heikentääkö kilpailutus palvelujen laatua?

2 Huoltaja-säätiö on sosiaalihuollon vaikuttaja. Säätiö toimii pitkäjänteisesti kunnallisen sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa sosiaalialan ammattilaisten sekä päättäjien osaamis- ja tietopohjaa. Isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Elli Aaltonen Hallitus Aulikki Kananoja, puheenjohtaja Alpo Komminaho, varapuheenjohtaja Päivi Ahonen Leena Niemi Erkki Torppa toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) talouspäällikkö Yrjö Saarinen puh. (09) Julkaisija Huoltaja-säätiö. Sosiaaliturva-lehti on sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Perustettu 1912, 94. vuosikerta. Ilmestyy vuonna kertaa, joista kaksi kaksoisnumeroa. Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki puh. (09) faksi (09) päätoimittaja Merja Moilanen puh. (09) merja.moilanen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Erja Saarinen puh. (09) erja.saarinen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö puh. (09) lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi Taitto Workshop Pälviä Oy Kannen kuva Panu Pälviä Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset 2007 Anne-Mari Salminen puh. (09) faksi (09) toimisto@sosiaaliturva.fi Tilaushinnat euroa/vuosi, kestotilaus 51 euroa/vuosi, opiskelijatilaus 28 euroa/vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumerot myytävänä toimituksessa 4,50 euroa/kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 % Mediakortti osoitteessa Mainos- ja koulutusilmoitukset 2006 Julkaisu Bookers Oy/Sanna Laaksonen puh. (09) sanna.laaksonen@bookers.fi Kirjapaino Huoltaja-säätiö Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN pääkirjoitus Yksityisten palvelujen luotettavuutta valvottava paremmin Elli Aaltonen 4 5 ajankohtaiset sosiaalialan julkisuuskuva, tietoteknologia, kunta- ja palvelurakenneuudistus, ylisektorinen yhteistyö uutisia lyhyesti 6 laina ja palaute Kilpailu ei sovi hyvinvointipalveluihin Taisto Ahvenainen 8 14 KÄRKITEEMA Sijaishuollon kilpailutus vaatii lastensuojelutyön ymmärrystä Ansa Leinonen Heikentääkö kilpailutus laatua? Sosiaalihuollon palvelujen ostot kasvussa Pekka Lith seuraavassa numerossa 1/07 19/ näkökulma Kolumni Antero Marjakangas Jos minulta kysytään Sodankylän asiakaskehittäjäryhmä asiakaslähtöisyys Ihmisiä eikä palvelun käyttäjiä Erja Saarinen joulunovelli Ihmisen ikävä Leila Simonen 21 sosiaalitoimen viestintä Sosiaalitoimi tutuksi avoimien ovien päivänä Merja Etholén-Rönnberg juristin nurkkaus Onko hengityshalvauspotilaalla oikeus vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin Tapio Räty Lakiuutisia Vireillä eduskunnassa kirjat, tutkimukset oma ura Kärkiteemana lastensuojelu Professori J.P.Roos puhuu haastattelussa lastensuojelun vääryyksistä Miten lastensuojelulapset pärjäävät elämässään? Ruotsalaistutkimukset antavat asiasta synkän kuvan. 2 Sosiaaliturva 19/06

3 Pääkirjoitus 14. joulukuuta 2006 Yksityisten palvelujen luotettavuutta valvottava paremmin Monissa hyvinvointipalveluissa palvelun jatkuvuus, luottamus ja turvallisuus ovat ihmiselle elintärkeitä. Ajatellaanpa vaikka vanhustenhuoltoa. Hoidon ja hoivan hyvä laatu, tilat, henkilöstörakenne, henkilöstön mitoitus ja koulutus, kuntoutus, lääkehoito ja vastuukysymykset ovat tärkeitä kriteereitä, joita lääninhallitukset arvioivat myöntäessään lupaa yksityiselle terveydenhuollon palvelujen tai sosiaalihuollon ympärivuorokautisten palvelujen tuottajalle. Suurimmalla osalla yksityisistä palveluntuottajista taloudelliset edellytykset ovat kunnossa. Säännösten mukaan luvan hakijalta ei voida kuitenkaan vaatia selvitystä hänen luotettavuudestaan tai taloudellisista edellytyksistään. Tämä on puute. KANNESSA Sosiaalipalvelujen kilpailutuksessa on vielä kehitettävää: tarjouspyynnöt on saatava selkeiksi, jotta tarjouksista tulee vertailukelpoisia, ja laatu on pystyttävä määrittelemään nykyistä paremmin. Kilpailuttajan ja yritysten kokemuksia sivut kuva: Panu Pälviä Esimerkiksi alkoholijuomien anniskelulupa tai joukkoliikennelupa voidaan myöntää vain, jos hakija täyttää laissa säädetyt luotettavuutta ja taloudellisia edellytyksiä koskevat vaatimukset. Sen sijaan ihmisten hyvinvoinnin ydintä koskettaville sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille ei tällaista kriteeriä ole säädetty. Pelkästään nopeaa voittoa tavoittelevien hakijoiden pääsyä yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajiksi ei voida estää. Seurauksista kärsivät ensisijassa asiakkaat.vanhuksen siirtyminen kotoa palvelukotiin on suuri askel. Sen ei soisi päättyvän siihen, että palveluntuottaja lopettaa yhtäkkisesti palvelun, koska resursseja toiminnan jatkamiseen ei ole. Seurauksena voivat olla myös nopeat, perusteettomat hinnankorotukset, joihin asiakkaat joutuvat alistumaan, jotta palvelu jatkuisi heille jo tutussa ympäristössä. Lääninhallitukset ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ovat valmistelemassa muutosesitystä sosiaali- ja terveydenhuollon lupalainsäädäntöön. Yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja niiden laadun turvaamiseksi asian valmistelun toivoisi etenevän sosiaali- ja terveysministeriössä myönteisesti. Elli Aaltonen on läänin sosiaali- ja terveysneuvos ja Huoltajasäätiön isännistön varapuheenjohtaja. Suurimmalla osalla yksityisistä palveluntuottajista taloudelliset edellytykset ovat kunnossa. Onko päihdehuolto vaikuttavaa? Tervalammen kartanossa selvitettiin yhteisökuntoutuksen vaikuttavuutta. Vuoden 2007 teemapäivät ja tapahtumat Mitä muutoksia uusi vuosi tuo tullessaan sosiaaliturvaan? Sosiaaliturva 1/07 postitetaan lukijoille 17. tammikuuta Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään Ilmoitukset voi laittaa myös verkkosivuille Sosiaaliturva 19/06 3

4 ajankohtaiset Sosiaalialan viestintää on lisättävä. Irene Kantor Hyvät asiat eivät ylitä uutiskynnystä. Heikki Hakala Syyttely ja selittely eivät auta julkisuudessa. Leena Brandt SOSIAALIALAN JULKISUUSKUVA Sosiaaliala on julkisuudessa usein altavastaajana. Huono uutinen on kuitenkin hyvä uutinen, sillä sosiaalisten ongelmien esillä olo voi olla alalle myös hyväksi, todettiin alan viestintää käsitelleessä seminaarissa. kuvat: Lea Suoninen-Erhiö Valtakunnallisten sanomalehtien lyhyt uutisseuranta kuluvan vuoden keväältä ja syksyltä osoittaa, että sosiaaliala on julkisuudessa jonkin verran enemmän myönteisessä tai neutraalissa kuin kielteisessä valossa. Keväällä erityisen paljon kielteistä julkisuutta sai Koukkuniemen vanhainkoti. Se painoi alan julkisuuden tuolloin selvästi miinukselle, osoittaa sosiaali- ja terveysministeriön teettämä selvitys. Alan kielteisen julkisuuden osuuden ollessa yli prosenttia sen maine kärsii, totesi viestintäkonsultti Irene Kantor viestinnän ammattilaisen näppituntumalla. Sosiaalialan viestintä on passiivista ja vetäytyvää. Alan viestintää on lisättävä ja viestintävalmiuksia parannettava, suositteli Kantor. Hyvät asiat eivät ylitä uutiskynnystä. Journalistinen tapa tarkastella maailmaa on kaivaa esiin epäkohtia ja yhteiskunnallisia ongelmia, totesi puolestaan Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Heikki Hakala. Negatiivisten asioiden esillä olo on Hakalan mukaan kuitenkin hyvä uutinen: silloin asiat kiinnostavat ja epäkohdat voidaan korjata. Tiedotteiden suoltaminen ei välttämättä tuota toivottua tulosta: julkisyyskynnystä koputtelevat samaan aikaan lukuisat tahot. Pitää olla konkreettista ja tähdellistä asiaa ja se pitää osata ilmaista selkeästi, ennen kuin toimittajat tarttuvat asiaan. Päivälehdissäkin toimitustyötä suunnitellaan yhä enemmän. Yksittäisen jutun lobbauksen sijaan kannattaa tarjota tausta-aineistoja ja luoda kontakteja toimittajiin, jotta he tietäisivät, kehen ottaa yhteyttä. Se on hyvä keino saada näkemyksiään läpi, uskoo Hakala. Voi tosin käydä niinkin, että tiedote pääsee julkisuuteen, mutta vähän yllättävään yhteyteen. Toimitusjohtaja Tarja Myllärinen Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta Socomista kertoi osaamiskeskuksen tiedotteen päätyneen pakinan aiheeksi, jossa irvailtiin sen kielestä, josta ei saanut tolkkua. Pakinoitsija oli laskenut sanan kehittäminen esiintyneen tiedotteessa 22 kertaa ja suositteli tiedotteiden kiireistä kehittämistä. Viestintäkouluttaja Leena Brandt muistutti, että julkisuudessakin pätee se, että virheiden myöntäminen on viisauden alku. Kun sosiaalialan ammattilainen joutuu altavastaajana julkisuuden valokeilaan, syyttely ja selittely eivät auta. Myös virheiden vähättely ja lainopilliset saivartelut on syytä unohtaa. Parempi kuva syntyy, kun virheet myöntää avoimesti ja asioista puhuu rehellisesti. Jos jostain asiasta ei voi kertoa, salassapitoon vetoamisen sijasta on parempi perustella, miksei asiasta voi puhua ja aina asioista voi puhua ainakin yleisellä tasolla, Brandt huomautti. Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti viestintäseminaarin osana sosiaalialan kehittämishanketta 28. marraskuuta Helsingissä. Lea Suoninen-Erhiö TIETOTEKNOLOGIA A-klinikkasäätiön verkkopalvelu Päihdelinkki sai euron erikoispalkinnon tietoyhteiskuntaohjelman Parhaat käytännöt kilpailussa. Palkittavat käytännöt valitsi tietoyhteiskuntaneuvoston jäsenistä ja asiantuntijoista koottu tuomaristo, jonka puheenjohtajana toimi liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen.Tuomaristo korosti palkintoperusteluissaan Päihdelinkin yhteiskunnallista vaikuttavuutta sen auttaessa ihmisiä irtautumaan ongelmallisesta päihteidenkäytöstä ja riippuvuuksista. Tietoyhteiskuntaohjelman tavoitteena on tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntämällä lisätä kilpailukykyä, tuottavuutta, alueellista ja sosiaalista tasa-arvoa sekä kansalaisten hyvinvointia ja elämänlaatua. > Parhaat käytännöt Päihdelinkin tietoyhteiskuntapalkinnon vastaanottivat 23. marraskuuta viestintäjohtaja Teuvo Peltoniemi, toimitusjohtaja Lasse Murto sekä projektikoordinaattorit Aino Majava ja Heikki Bothas A-klinikkasäätiöstä. kuva: Jari Peltoniemi 4 Sosiaaliturva 19/06

5 kuva: Lea Suoninen-Erhiö KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUS Mitkä palvelut on syytä järjestää lähipalveluina, mitkä voivat sijaita kauempana? Mitkä palvelut voi tuoda lähelle tietoverkkoja pitkin, missä tarvitaan fyysistä läsnäoloa? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin Maaseudun Paras -seminaarissa. Kyläkoulujen lakkauttaminen on lyhytnäköistä, edesvastuutonta, käsittämätöntä ja typerää, toteaa kasvatustieteen professori Eira Korpinen. YLISEKTORINEN YHTEISTYÖ Oulussa aloittanut Suomen laajin kumppanuuskeskus tarjoaa monipuolisesti sosiaali- ja terveysalan tukea ja palveluita sekä mielekästä tekemistä erilaisille ihmisille. Saman katon alla toimii yli neljäkymmentä kumppania: sosiaali- ja terveysjärjestöjä, säätiöitä, yrityksiä ja julkisen sektorin toimijoita. Keskuksessa työskentelee päätoimisesti yli 60 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista. Viranomaistahoista mukana ovat muun muassa Oulun seudun sosiaali- ja potilasasiamiehet. Keskuksessa toimii useita kerhoja sekä päivätoiminta-, kuntoutus- ja yhteistyöryhmiä. Sieltä saa myös senioripalveluita, tulkkipalveluita viittomakielisille ja apua arkeen. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ja Oulun kaupunki tukevat keskuksen toimintaa. Merkittävä rahoittaja on Raha-automaattiyhdistys. Tilat omistaa Oulun Diakonissalaitos. Keskuksen taustalla on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton Hyvinvoinnin alueelliset tukiverkostot -kehittämishanke. Oulun kumppanuuskeskuksen kaltaista toimintaa on muun muassa Jyväskylässä ja Joensuussa. Syrjäkylillä tarvitaan peruspalvelupisteitä, totesi kirkon maaseututoimikunnan puheenjohtaja Hannu Komulainen. Ratkaisun avaimet ovat kyläkouluissa, näki kasvatustieteen professori Eira Korpinen Jyväskylästä. Hän kehittäisi kyläkouluista ylisektorisia palvelupisteitä: koulun keittiö voisi tuottaa ateriapalveluja vanhuksille. Koulun tiloissa voisi toimia hoivayrittäjiä. Siellä voi olla sivukirjasto, internet-piste se voi olla koko kylän kokoontumispaikka. Kyläkoulujen lakkauttamisen takia muun muassa jotkut perhekodit ovat joutuneet lopettamaan toimintansa tai ottamaan vain isompia lapsia. Lähellä sijaitseva kyläkoulu on ollut niiden toiminnan edellytys ja vahvuus. Maaseutukunnissa halutaan säilyttää lukiot, mutta ei pienten lasten kouluja. Minkälaiset arvot päättäjillä oikein on, Korpinen ihmetteli. Kyläkoulut ovat syrjäytymistä ehkäisevää työtä parhaimmillaan. Kunnissa tehdään nyt vääriä ratkaisuja, kun kyläkouluja lakkautetaan. Koulujen kustannuksia arvioidaan vain lapsiluvun mukaan eikä nähdä niiden merkitystä koko kylälle. Vai halutaanko maaseudusta vain luontoreservaatti, Korpinen kysyi. Pidetäänkö Suomi asuttuna vai ei? Siitä on kysymys. Tulee alueita, jotka autioituvat. Se on realiteetti, Hannu Komulainen tiivisti. Maaseudun Paras -seminaari järjestettiin 27. marraskuuta Helsingissä. Sen järjesti poikkihallinnollinen hyvinvointipalveluiden teemaryhmä, jonka puheenjohtajana toimii tulosaluejohtaja Riitta Haverinen Stakesista. Lea Suoninen-Erhiö UUTISIA LYHYESTI Hyvä käytäntö -sivusto on avattu Sosiaaliporttiin. Se tarjoaa monipuolista tietoa alan hyvistä käytännöistä ja apua niiden tuottamiseen. Sivustoa toimittaa Stakesin Sosiaalipalvelujen arviointiryhmä FinSoc yhdessä Sosiaaliportin toimituksen kanssa. Kuntien sosiaalipäivystys Sosiaalipäivystys järjestetty Suljettu aamuyöstä Sosiaalipäivystys käynnistymässä (1.3.) Lastesuojelun päivystysjärj. Ei päivystystä Sosiaalipäivystyksen ulkopuolella on vielä 73 kuntaa. Niissä päivystys ei toimi ja aikataulutettu suunnitelma toiminnan järjestämiseksi puuttuu. Näistä kunnista yli puolet on Varsinais-Suomessa. Keski-Pohjanmaalla ja Länsi-Pirkanmaalla käydään parhaillaan neuvotteluja päivystystoiminnan aloittamisesta. Myös Pohjois-Savossa on useita kuntia, joissa päivystystä ei ole järjestetty. Päivystyksen järjestäminen koko maan kattavasti vuoden 2007 alusta on yksi sosiaalialan kehittämishankkeen keskeisistä tavoitteista. Kuntien tueksi päivystyksen järjestämiseen sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut selvityksen Sosiaalipäivystyksen kehittäminen. STM, Selvityksiä 2006:64 Julkaisu verkossa: > Julkaisut Uudet ohjeet selventävät päihtyneen potilaan hoidossa noudatettavia käytäntöjä. Erityistä huomiota sosiaali- ja terveysministeriön antamissa ohjeissa kiinnitetään sosiaali- ja terveystoimen sekä poliisin yhteistyöhön. Päihtyneen henkilön akuuttihoito sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet, Helsinki > Julkaisut > Selvityksiä Hoivayrittajat.com -palveluverkko sisältää tietoa sekä luvanvaraisista että ilmoitusvelvollisista sosiaali- ja terveyspalveluyrityksistä koko maasta. Palvelussa on tarjolla yli sosiaalija terveysalan yritystä ja toimipaikkaa. Kunnat voivat sen avulla kartoittaa tarjolla olevia palveluyrityksiä ja ohjata asiakkaita palveluihin esimerkiksi silloin, kun asiakkaat saavat palveluseteleitä. Sosiaaliturva 19/06 5

6 laina ja palaute PALVELUIDEN KILPAILUTTAMINEN Lastensuojelulain mukaan huostaanotetun lapsen sijoituksessa tulee aina toteutua lapsen etu. Lastensuojelupaikkojen kilpailutus ohjaa kuitenkin lastensuojelulain rikkomuksiin, toteaa sosionomidiakoni Pia Valtonen Sipoosta Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan. Helsingin Sanomat Lastenkotiimme sijoitettiin kriisisijoituksella nuori, koska Helsingin kilpailuttamat paikat olivat kyseisenä ajankohtana täynnä. Sijoitus Helsingin ulkopuolelle tuki uuden alun mahdollisuutta. Yhteistyö eri verkostojen kanssa pyörähti hyvin käyntiin. Sosiaalityöntekijä totesi nuoren asettuneen meille hyvin ja halusi tehdä sijoituksesta pysyvän. Tämä oli myös nuoren oma toive. Nuori oli tässä vaiheessa ollut meillä yli kolme kuukautta. Eräänä päivänä sosiaalityöntekijä soittaa. Hän ilmoittaa, että ei ole saanut omilta esimiehiltään lupaa sijoittaa nuorta meille, koska emme kuulu Helsingin kaupungin kilpailuttamiin paikkoihin. Nuori joudutaan sijoittamaan Helsingin kaupungin omiin paikkoihin, koska nyt niissä on tilaa. Meidän seitsemänpaikkainen lastenkotimme ei ole mukana kilpailutuksessa, koska aiemmin perhekotina toiminut paikkamme haki lastenkotioikeudet sellaiseen aikaan, ettemme ehtineet kilpailutukseen mukaan. Soitin päätöksen tehneelle taholle. Sain kuulla, että vaikka nuoren siirrossa ei toteudu lapsen etu eikä näin ollen lastensuojelulaki, niin rötöstä kilpailutusta koskevaa normistoa vastaan ei voida tehdä.näin ollen nuori siirretään nyt muualle. TOIMITTAJALTA kuva: Antero Aaltonen Nyt eurot ohittavat lapsen edun. 6 Sosiaaliturva 19/06 Lea Suoninen-Erhiö Suomenkin ratifioiman YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikissa lapsia koskevissa päätöksissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Eikö tällä sopimuksella ole mitään merkitystä? Käytännössä hankintalaki näyttää ohittavan mennen tullen lapsen edun, kuten Pia Valtosenkin kirjoitus osoittaa. Perheemme havahtui kilpailuttamisen arkeen tänä syksynä. Päiväkodista ilmoitettiin, että varautukaa siihen, että päiväkoti joutuu laittamaan pillit pussiin. Lapsemme on kaupungin ostopalvelupäiväkodissa: haimme aikoinaan paikkaa kaupungin päiväkodista, mutta kun siellä ei ollut tilaa, lapsemme ohjattiin tähän ostopalvelupäiväkotiin. Lapsellemme päivähoidon aloitus oli tuskaa ja sopeutuminen päivähoitoon vei melkein vuoden. Huokasimme helpotuksesta, kun toisena vuonna kesäloman jälkeen päivä- Kilpailu ei sovi hyvinvointipalveluihin Pia Valtonen Sipoosta osuu naulan kantaan: kilpailu ja lastensuojelu eivät sovi yhteen. Kunta ei saa kilpailunäkökohdilla sivuuttaa lastensuojelulain mukaista vastuutaan turvata lapselle yksilöllisten tarpeiden mukainen sijaishuolto. Kilpailutus ei sovi ollenkaan herkkiin hyvinvointipalveluihin. Hankinnat on pääsäännön mukaan kilpailutettava. Herkkien sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamisessa heikoimpien oikeudet vaarantuvat. Kuntien sosiaali- ja terveystoimi ja kolmannen sektorin järjestöt asiakkaineen ovat jääneet kilpailun jalkoihin. Markkinat ovat vähäistä enemmän häiriintyneet. Raha-automaattiyhdistys on vetänyt rahansa muihin kohteisiin. Heikoimpien ihmisten oikeuksien ja erityistarpeiden varmistaminen on vaikea tehtävä sosiaali- ja terveystyön ammattilaisille. Miten heidän tietämyksensä onnistutaan siirtämään kilpailutuksesta huolehtivien käyttöön? Miten lainsäädännön laatu- ja muut vaatimukset osataan kirjoittaa tarjouspyyntöön? Vaikeuksissa ja kriisissä elävät ihmiset tarvitsevat yksilöllisiä erityis- Päätösten vaikutukset lapsiin pitää arvioida palveluja. Hyvinvointipalveluja ei voi tilata kuten tuotteita. Miten kunta voi etukäteen varmistaa lain, yksilöllisten tarpeiden ja ammatillisten erityisvaatimusten toteutumisen ja miten se voi sijoituksen jälkeen valvoa niitä? Luottamalla ammattitaitoiseen työhön. Muuten ei useimmiten mitenkään. Pia Valtosen kuvauksen mukaan kriisisijoituksella alkanut hyvä hoitosuhde on lapsen edun vastaisesti katkaistu kilpailuvelvoitteiden takia. Outoa, mieletöntä ja laitonta, jos pelkästään kilpailuvaatimuksilla voitaisiin katkaista asiakkaalle tärkeä hoitosuhde, lapselle tärkeät ihmissuhteet. Hankintalaki ei ohita muita lakeja eikä aina vaadi kilpailua. Yksilöllistä sijoitusta ei tarvitse kilpailuttaa kiireellisen hoidon turvaamistilanteissa. Jos sopimus yksittäisestä hoitopaikasta on katkolla, myös jatkosopimus voidaan tehdä kilpailuttamatta, jos se turvaa parhaiten asiakkaan edun. Yksittäiset sijoitukset voi sopia kilpailuttamatta myös, jos tarjouskilpailua ei voi järjestää asiakassalaisuuksia paljastamatta. Tarjouskilpailuun voi kotiin olikin mukava mennä tuttujen hoitotätien ja lasten luo. Nyt kaupunki kilpailuttaa ostopalvelupäiväkodit ja kilpailussa pärjänneiden päiväkotien kanssa sopimukset tehdään kolmeksi vuodeksi. Entä jos päiväkotimme ei pärjää kilpailussa? Jos se onkin vähän liian laadukas siis liian kallis? Nythän eurot, jopa sentit ohittavat lapsen edun. Stakesin tuore opas lapsiin kohdistuvien päätösten vaikutusten arvioimiseksi tulee enemmän kuin tarpeeseen. Erityisesti kunnan ja valtion päättäjien ja viranomaisten apuvälineeksi tarkoitettu opas auttaa tunnistamaan lapsen edun, kun päätetään uusista ohjeista, lainsäädännöstä, määräyksistä tai hallinnollisista muutoksista. Oppaan soisi kuluvan päättäjien ja viranomaisten käsissä ja myös vaikuttavan siihen, että lapsen etu otetaan ihan oikeasti huomioon, kun päätöksiä tehdään. Sirpa Taskinen: Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen, Stakes Julkaisu verkossa > Julkaisut

7 Johtava lakimies Taisto Ahvenainen, Suomen Kuntaliitto Hankintalaki ei ohita muita lakeja eikä aina vaadi kilpailua. sisällyttää optioehdon, joka mahdollistaa jatkosopimuksen ilman kilpailutusta. Uudistuvaa hankintalakia ei sovelleta ns. kansalliset kynnysarvot alittaviin hankintoihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin on esitetty euron kynnysarvoa. Tämä raja on hyvinvointipalveluissa aivan liian matalalla, kun otetaan huomioon palvelukokonaisuuksien luonne ja pitkäkestoisuus. Tarjouskilpailua kevyemmällä neuvottelumenettelyllä ja suoralla hankinnalla pyritään helpottamaan herkimpien, vaikeimpien ja erityisosaamista vaativien sosiaali- ja terveyspalvelujen ostamista. Jos kevyt menettely sallitaan myös käytännössä, se parantaa erityisesti heikoimpien ihmisten oikeuksia. Tulkinnoissa kilpailuperusteet ajavat vain usein ihmisoikeusnäkökohtien ohi. Markku Ruohosen työryhmä esitti kesäkuussa yleishyödyllisten palvelujen kansallisen strategian valmistelua ja hallituksen periaatepäätöstä kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämiseksi (OM 2006:14). Oikeusministeriön asettama työryhmä odottaa myös arvioita uusista mekanismeista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten suojaamiseksi ja perusoikeuksien toteuttamiseksi. Arvioitavaksi tulevat muun muassa uudet lakisääteiset julkisen palvelun velvoitteet sekä rahoitus- ja organisointitavat. Työtä jatkaa nyt oikeusministeriön selvitysmies professori Pentti Arajärvi. Yleishyödylliset yhteisöt ovat tärkeitä kuntien tehtäviä tukevia hyvinvoinnin tuottajia. Myös yksityisiä tuottajia tarvitaan, mutta ei bisnestä. Kilpailuvaatimukset ovat jo nyt vähäistä suurempi haitta hyvinvointipalveluille ja heikoimpien ihmisten oikeuksille. EU:n määräykset hyväksyvät hyvinvointipalveluihin lakisääteisen suojan, jolla estetään kilpailuvaatimukset ja -haitat. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjät kunnissa sekä Raha-automaattiyhdistys ja järjestötoimijat tarvitsevat erityisen lakisääteisen julkisen palvelun tehtävän ja nykyistä vahvemman lainsuojan. Hyvinvointipalveluissa ei kyetä turvaamaan ihmisten perusoikeuksia eikä hyvinvointilakien vaatimuksia, jollei kilpailutusvaatimuksia rajoiteta. Parasta hyvinvointipalveluille voisivat olla kilpailuvelvoitteista puhdistetut omat julkisen palvelun hankintadirektiivit ja -lait, mitä on Euroopan tasolla jo esitettykin.

8 kärkiteema Ansa Leinonen Sijaishuollon kilpailutus vaatii lastensuojelutyön ymmärrystä Lastensuojelun sijaishuollon tarpeet on saatava selvästi esille tarjouspyyntöihin, jotta tarjouksia voidaan vertailla. 8 Sosiaaliturva 19/06 Tarjousasiakirjan laadinta on erittäin tärkeä vaihe kilpailuttamisessa. Mitä selkeämmin tarjouspyynnön sisältö ja mahdolliset rajaukset on laadittu, sitä helpompi on selvittää tarjoajan ja tarjouksen kelpoisuus sekä vertailla tarjousten varsinaisia sisältöjä. Sosiaalihuollon palvelun ja erityisesti lastensuojelun sijaishuollon palvelun erityispiirteet tulisi saada selvästi esille kilpailutusprosessia valmisteltaessa. On hyvä kysyä ääneen, mikä on yhtenevää esimerkiksi toimistotarvikkeiden tuottajien tai lapsen ympärivuorokautista hoitoa ja kasvatusta tarjoavan sijaishuoltopaikan kilpailuttamisessa. Miten siis osaamme tuoda sosiaalipoliittista ja vielä tarkennettuna lastensuojelutyön sisäistä ymmärrystä hankintalain ja kilpailutusperiaatteiden tulkintaan ja toteuttamiseen? Välimatkalla on merkitystä Jyväskylän toteuttamassa tarjouskilpailussa ei otettu huomioon palveluntuottajan maantieteellistä sijaintia. Niinpä tarjoukset ja myös hankintapaikat levittäytyivät lähes koko Suomeen. Nyt välimatka-asioita pohdittuani ja itsekin sijaishuoltotyön kilometrejä ajettuani ajattelen, että noin 60 prosenttia hankintapaikoista voisi sijaita korkeintaan 250 kilometrin etäisyydellä sijoituskunnasta. Välimatkakerroin pitäisi mielestäni ottaa mukaan tarjousvertailuun seuraavilla kilpailutuskierroksilla, sillä kodin ja sijaishuoltopaikan etäisyydellä on fyysistä, psyykkistä, kulttuurista ja taloudellista merkitystä sekä sijoitettavien lasten ja heidän perheittensä yhteydenpidossa että sijoittavan sosiaalityöntekijän ja palveluntuottajan keskinäisessä yhteistyössä. Miten laatu saadaan näkyviin? Kilpailutukseen osallistuneita tarjouksia läpikäydessäni pohdin toistuvasti, mitä saamamme tarjous kertoo kyseisen sijaishuoltopaikan laadusta. Miten se, mitä laatulomakkeessa oli osattu kysyä ja vastata, kertoi lapsen tai nuoren tosiasiallisesta hyvästä hoidosta? Jos hinta määritellään tarjousasiakirjassa merkittäväksi, niin vertailussa edullisella hinnalla hoitoa tarjoavat yksiköt nousevat helposti listojen kärkipaikoille. Toisaalta, mitä enemmän laadun tekijöitä vertailussa kasvatetaan, sitä yhtenäisemmät ja yksiselitteisemmät standardit tulisi sijaishuollon laadun arviointiin saada myös valtakunnallisesti. Tarvitaanko hoitoisuusluokitusta? Keski-Suomen tarjouskilpailussa pyydettiin tarjousta sijaishuollon palvelusta yhdellä hinnalla ilman luokituksia. Terveydenhuollossa hoidon perusteena ovat diagnoosit ja vanhustenhuollossa RaVa-indeksit, sijaishuollossa ei virallista hoitoisuusluokitusta tunneta. Käytännössä monet sijaishuollon palveluntuottajat räätälöivät jo nyt erihintaisia palveluja erilaisten lasten ja nuorten tarpeisiin. Tarjousvertailun aikana palasimme usein kysymyksiin; pitäisikö esimerkiksi lasten ja nuorten paikat kilpailuttaa tai vertailla erikseen tai voitaisiinko erityistä hoitoa vaativien nuorten sijoituspaikat vertailla omana ryhmänään, jolloin hoitopäivähinnan lähtötaso olisi tässä kovassa ryhmässä muiden hankintapaikkojen hintaa korkeampi. Hinta vakiintui, sopimuskäytäntö yhtenäistyi Kilpailutuksen ja tarjousvertailun tuloksena valittujen hankintapaikkojen hoitopäivähinnan keskiarvoksi muodostui 143 euroa ammatillisissa perhekodeissa ja 172 euroa lastensuojelulaitoksissa. Hoitopäivähinnan keskiarvo ei noussut alkuvuoden tasosta kilpailutuksen seurauksena, vaikka palveluntuottajat ennakoivatkin tarjouksessaan kustannusten nousua kolmen lähivuoden aikavälillä. Kilpailutuksen jälkeen hoitopäivän hinta vertautuu myös kuntien omien laitosten kustannustasoon ja vauhdittaa

9 Keski-Suomessa 30 kuntaa kilpailutti yhdessä sijaishuollon palvelut keskustelua ja päätöksentekoa siitä, mitä palveluja tuotetaan kunnissa ja mitä ostetaan ulkoa. Hankintapäätöksen ansiosta sopimuskäytäntö yhtenäistyi maakunnassa. Tämä vaikuttaa ajan myötä sijoituskäytäntöihin, ja sijoitettavat lapset ja nuoret tulevat tasavertaisemmiksi keskenään. Puitesopimus helpottaa hoitosopimuksen tekoa Sijaishuollon palvelujen tarjousvertailussa kilpailutettiin tarkkaan ottaen palveluoptioita. Sijoittava kunta tekee edelleen yksittäisen lapsen varsinaisen sijoituspäätöksen ja solmii palveluntuottajan kanssa lapsikohtaisen hoitosopimuksen. Konkreettisessa sijoitusvaiheessa voidaan nyt yhteydenpidossa keskittyä lapsikohtaisiin asioihin, kun sijoitusta koskevat yleiset puiteasiat, kuten hoidon hinta ja sisältö, on jo sovittu. Puitesopimus ei sido Keski-Suomen kuntia maksamaan palveluntuottajille varausmaksuja eikä toisaalta palveluntuottajia pitämään meidän sijoitustarpeillemme paikkoja vapaina. Haasteena onkin hakea avointa puitesopimuskumppanuutta, jossa molempia osapuolia hyödyttävän yhteistyön avulla löydetään lasten ja nuorten yksilöllisiä tarpeita vastaavat sijoituspaikat. Yhteiseksi kehittämisalueeksi tarjoutuvat ainakin tiedonsiirtokäytännöt lasten sijoitustarpeesta kotikunnasta maakunnallista palvelua tarjoavaan Jyväskylän kaupungin sijaishuoltoyksikköön ja sieltä edelleen kilpailutetuille palveluntuottajille sekä yhtenäisen palautejärjestelmän luominen puitesopimuskautena. Juuri alkanut sopimuskausi näyttää todeksi, miten valitut hankintapaikat pystyvät vastaamaan lasten ja nuorten sijoitustarpeisiin ja minkälaisia laatutekijöitä tai niiden puutteita tulevat sijoitukset tuovat esille. Ansa Leinonen on toiminut lähes parikymmentä vuotta lastensuojelupainotteisissa sosiaalityön tehtävissä sosiaalityöntekijänä, lähiesimiehenä sosiaaliasemalla ja lastenkodissa sekä avohuollon kehittämishankkeen projektityöntekijänä. Tänä vuonna hän on hoitanut perhekoti- ja laitoshoidon palveluiden kilpailuttamista Jyväskylän kaupungin sijaishuoltoyksikössä. Syyskuun alussa hän siirtyi Keski-Suomen sovittelutoimiston johtajaksi. Keski-Suomen 30 kuntaa valtuuttivat Jyväskylän kaupungin hallinnoiman sijaishuoltoyksikön pyytämään perhekoti- ja laitoshoidon tuottajilta tarjoukset, laatimaan tarjousten pohjalta hinta- ja laatuvertailun sekä tekemään päätöksen maakunnallisesta yhteishankinnasta. Tarjousaikaa oli maaliskuu, tarjouksia vertailtiin loppukeväästä ja alkukesästä Hankinnasta päätettiin Jyväskylän sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa kesäkuussa. Puitesopimus laadittiin kolmeksi vuodeksi, ja se sisälsi varauksen yhdelle optiovuodelle. Sopimus tuli voimaan syyskuun alusta. Palveluntuottajille tiedotettiin tarjouskilpailusta lehti-ilmoituksen lisäksi kirjeitse lääninhallitusten rekisteristä saatujen yhteystietojen perusteella. Tarjousasiakirjat liitteineen lähetettiin halukkaille maapostina tai sähköpostin liitetiedostoina. Maaliskuussa järjestettiin tarjouskilpailusta myös yksi tiedotustilaisuus palveluntuottajille ja Jyväskylän kaupungin hankintatoimiston nettisivuilla pidettiin yllä sivustoa tarjouksesta virinneille kysymyksille ja niihin annetuille vastauksille. Tarjouksia saatiin ennätysmäärä, 289 kappaletta. Tarjoajista oli ammatillisia perhekoteja 103 ja laitoksia 181. Valtion koulukotien tarjoukset jätettiin vertailun ulkopuolelle, sillä tarjouspyyntö oli kohdennettu koskemaan vain yksityisiä palveluntuottajia. Vertailtavia asiakirjoja kertyi 32 mapillista. Vaikka tarjousvertailu toteutettiin hintapainotteisesti, otettiin kokonaistaloudellisen vertailun periaatteiden mukaisesti hinnan lisäksi huomioon myös palvelun laatu. Hinnan ja laadun suhde oli 80:20. Laadun osatekijöitä kyseltiin laatulomakkeella viideltä osa-alueelta. Tarjousvertailussa ammatilliset perhekodit ja lastensuojelulaitokset vertailtiin omina ryhminään. Puitesopimu päätettiin laatia 29 ammatillisen perhekodin ja 41 lastensuojelulaitoksen kanssa. Hankintapaikkojen suurehkolla määrällä haluttiin turvata riittävä valikko sijoituspaikkoja viiden kunnallisen laitoksen ja laajan sijaisperhehoidon lisäksi. Viime vuosina uusia sijoituksia ulkoa ostettaviin perhekoti- ja laitospalveluihin on maakunnassa tehty yli 30. Hankintapäätöksen jälkeen tutustuttiin vielä paikan päällä 23 ammatilliseen perhekotiin ja laitokseen Lahden seudulla, Kaakkois-Suomessa, Pohjanmaalla, Savossa ja Oulun ympäristössä ennen varsinaisen puitesopimuksen laadintaa. Ensisijaisesti käytiin paikoissa, joiden kanssa oltiin solmimassa kokonaan uutta yhteistyötä. Kaikille puitesopimuskumppaneille järjestettiin lisäksi yhteinen tapaaminen sopimuskuntien edustajien kanssa. Keski-Suomessa perhekotien ja lasten ja nuorten laitoshoidon kilpailutuksessa käytetyt laadun osatekijät Toiminnan vakiintuneisuus ja palveluvarmuus Jokainen yksikkö käy aloittaessaan läpi omat kasvukipunsa ja joutuu etsimään yksityisillä markkinoilla oman paikkansa sekä sisäisen toimintakulttuurinsa. Henkilökunta Ammatillisuus edellyttää koulutusta ja riittävää työkokemusta lastensuojelutyöstä. Lapsen hoito ja kasvatus Sijaishuoltotyö on vaativaa ja suunnitelmallista hoito- ja kasvatustyötä. Miten yksikössä kohdataan lapsia, löytyykö yksilöllisen kohtaamisen ja välittämisen henkeä? Tilat Ovatko tilat ja toiminta tarkoituksenmukaisessa suhteessa toisiinsa? Yhteistyö Sijaishuoltopaikalta vaaditaan verkostotyön taitoja. Oman toiminnan ja osaamisen kehittäminen Työnohjaus ja osallistuminen työn sisällön kehittämishankkeisiin auttavat jaksamaan ja uudistamaan työtä. Sosiaaliturva 19/06 9

10 kärkiteema kuva: Merja Moilanen kuva: Panu Pälviä Heikentääkö kilpailutus laatua? KUNNAT OSTAVAT YKSITYISIÄ SOSIAALIPALVELUJA omien palvelujensa täydennykseksi. Kilpailutuksella etsitään yksityisistä palveluista tarkoitukseen parhaiten sopivat, mutta myös edullisimmat. Usein perusteluna ostopalveluille on myös, että ne tulevat kunnalle edullisemmaksi kuin itse tuotetut. YRITTÄJÄT TOIVOVAT KILPAILUTTAMISEN KEHITTÄMISEKSI enemmän tiedottamista ja vuoropuhelua. He kaipaavat myös yhdenmukaisempia valtakunnallisia vaatimuksia ja niihin lliittyviä mittareita. Pisteytystä on kehitettävä siten, että kilpailuttamisessa laadun painoarvo saadaan oikeasti tärkeäksi. Sopimuksessa pitää huomioida myös kehittämistarpeet. Perusturvajohtaja Bjarne Bolin, Karjaa Laadun kehittämisessä tarvitaan kumppanuutta Bjarne Bolin on nykyisessä toimessaan sosiaalipalvelujen tilaaja. Mutta hänellä on kokemusta myös sosiaalipalveluiden tuottajana sekä omasta yrityksestään että toimitusjohtajana suuresta sosiaalipalvelujen tuotantoyrityksestä. Karjaalla perusterveydenhuolto ja vanhustenhoito on ulkoistettu. Parhaillaan valmistellaan uutta viiden vuoden sopimuskauden kilpailutusta. Bolinin mielestä kilpailutus sinänsä ei heikennä laatua, mutta kilpailuttaakin voi hyvin tai huonosti. Taitamaton tilaaminen voi helposti ohjata siihen, että tuottaja tuottaa vain yhtä ja samaa eikä palvelu kehity. Jos tekee viiden vuoden sopimuksen, siinä pitää huomioida myös kehittämistarpeet, hän sanoo. Hänen mielestään tilaajan velvollisuus on katsoa, että sopimuksessa on myös kehittämismahdollisuudet. Tilaaja on ratissa, hän ohjaa ja antaa viestejä kehittämisen suunnasta. Totta kai vastuuta on myös tuottajalla. Laadun kehittämisessä tarvitaan vuoropuhelua ja kumppanuutta. Ei hankintalaki kiellä eikä tuhoa tilaajan ja tuottajan kumppanuutta. Erityisesti järjestöissä on tuotu tämä pelko esille. Bolin korostaa, että kilpailuttamisessa on mahdollisuuksia säilyttää ja pitää yllä laatua. Jos haluaa mersun, pitää kirjoittaa tarjouspyyntöön mersu, ja sen jälkeen katsoa millä rahalla sen saa. Jos huomaa, etteivät laatuvaatimukset täyty, voi aina vaihtaa tuottajaa. Kunnan oman toiminnan suuntaa ei aina ole niinkään helppoa muuttaa. Sosiaali- ja terveysjohdon on ymmärrettävä, että hankintalaki ja sen edellyttämä kilpailutus eivät ole uhka vaan haaste. Kilpailutus vaatii perehtymistä samalla tavalla kuin esimerkiksi oman henkilöstön rekrytointi. Jos omat taidot eivät riitä, pitää hankkia asiantuntemusta. Ei kilpailutuksesta tarvitse yksin selvitä. Bolinista kilpailutukseen liittynyt muutosvastarinta on vähentynyt ja on hyväksytty, että sosiaalipalvelujen kilpailutus on totta. Nyt on vain opeteltava asia ja otettava siitä parhaat puolet. On ryhdyttävä rohkeasti noudattamaan lakia. Ei esimerkiksi lasten huostaanottoakaan jätetä tekemättä siksi, että huostaanottosäännöstö on monimutkaistunut. Merja Moilanen 10 Sosiaaliturva 19/06

11 kuva: Merja Moilanen kuva: Kari Kauppinen kuva: Kari Kauppinen Kilpailutus ei heikennä laatua, vapaus, arvostus. jos laatua kysytään oikein. Sitä se laatu on. Perheryhmäkodin johtaja Eveliina Selänpää, Mansikkapuisto Oy Vastuu, Omistaja Pirjo Salonen, Päiväkoti Aarreaitta Laatukäsikirja helpottaa tarjouspyyntöihin vastaamisessa Mansikkapuisto Oy ylläpitää Hämeenlinnassa kahdeksanpaikkaista Perheryhmäkoti Mansikkapuistoa huostaanotetuille lapsille ja nuorille. Nyt sijoituksessa olevista lapsista 80 prosenttia on sijoitettu suorahankintana ja 20 prosenttia kilpailutuksen jälkeisellä puitesopimuksella. Henkilökuntaa on yrittäjän itsensä lisäksi yhdeksän ja kaksi sijaista. Vuonna 1996 perustettu yritys on osallistunut runsaan vuoden aikana kuuteen kilpailutukseen. Neljässä on syntynyt puitesopimus. Kaikissa tarjouspyynnöissä on ollut erilaiset laatukysymykset. Laatukäsikirja tai vastaava on pyydetty viidessä kilpailutuksessa. Laadun painoarvo on vaihdellut 20 prosentista 35 prosenttiin. Hinnan painoarvo on suuri. Jos haluaa päästä mukaan puitesopimukseen, joidenkin voi olla pakko pudottaa hintaa. Tätä meidän ei ole tarvinnut vielä tehdä. Nykyiset hinnat ovat kohdallaan, ja niillä voimme toteuttaa riittävän hyvän hoidon, Eveliina Selänpää sanoo. Jos hintaa pitäisi laskea, ensimmäiseksi meillä varmaan karsittaisiin nuorten vapaa-ajan ohjelmasta ja materiaaleista. Tiloista ja henkilökunnan määrästä ei voi tinkiä. Ehkä kuitenkin jouduttaisiin säästämään täydennyskoulutuksesta. Selänpään mielestä kilpailutus sinänsä ei heikennä laatua, jos laatua kysytään oikein. Jos laatukriteerit ovat niin yleiset, että kaikki voivat vastata niihin kyllä, ratkaisu tehdään pelkän hinnan perusteella. Tarjouspyynnöissä ja sopimuksissa on paljon tarkennettavaa. Esimerkiksi puitesopimukset on tehty yleensä kolmeksi vuodeksi, mutta joihinkin niistä ei ole kirjattu, joutuvatko lapset lähtemään sijoituspaikasta sopimuskauden loputtua vai saavatko he olla niin kauan, kuin tarvitsevat sijoituspaikkaa. Sopimuksiin sisältyy optiovuosia, mutta ei sitä, kuka päättää niistä. Tarjouspyyntöihin vastaaminen ja laatukysymysten miettiminen vie valtavasti työaikaa, ja se on pois nuorten kanssa olemisesta tai jostain muusta. Meillä on onneksi Laatukäsikirja ja se helpottaa laatukysymyksiin vastaamisessa, Selänpää kertoo. Perheryhmäkoti Mansikkapuistossa on kehitetty laatua vuodesta 1999 lähtien. Neljäs Laatukäsikirja valmistui tämän vuoden tammikuussa. Se on sekä kirjan muotoisena että sähköisenä. Merja Moilanen Yksityiset päiväkodit mukana kaupungin toiminnassa Mikkelin yhdeksän yksityistä päiväkotia toimivat niin tiiviissä yhteistyössä kaupungin kanssa, että aina ei erota, mikä päiväkodeista on yksityinen ja mikä kunnallinen. Päivähoidon johtaja on ottanut sen linjan, että ostopalveluissa parasta laatua saa yhteistyöllä. Yhteydenpitoa ei jätetä pelkästään vuosiraporttien varaan. Tiedämme, mitä kunnassa tapahtuu ja kunnassa tiedetään, mitä täällä. Yhteisiä tapaamisia on pari kertaa vuodessa. Kaupungilta käydään yleensä kerran vuodessa tutustumassa toimintaamme. Lisäksi tietysti toimitamme kaupungille taseen, tuloslaskelman ja toimintakertomuksen vuosittain, Pirjo Salonen kertoo. Hän on kaupungin ainoa päiväkotiyrittäjä. Itse hän ei osallistu päivittäiseen hoitotyöhön. Hän toimii myös projektisihteerinä kaupungin ja yksityisten päiväkotien yhteisessä Mikkelin päivähoitopalvelujen työhyvinvointikehittämishankkeen, Tykesin työryhmässä. Salosen mukaan hyvä laatu on koko toiminnan ydin. Vastuu, vapaus, arvostus. Sitä se laatu on. Henkilökunnasta täytyy pitää huolta. Jos kunnioitusta ei anna, se heijastuu lapseen. Motivoitunut ihminen tekee ilolla töitä, ja se myös siirtyy lapseen ja sitä kautta perheeseen. Minulla ei ole päiväkodissa johtokuntaa, ja siksi voimme toimia omalla tavallamme. Aikuislähtöisyydestä pitää päästä. Meillä ei ole lukujärjestyksiä; nehän on luotu, jotta aikuisen on helpompi toimia. Mikkelin muut yksityiset päiväkodit ovat eri taustayhteisöjen omistamia. Tällä tavoin kaupunki saa palveluvalikoimaansa englanninkielisen päiväkodin, Montessori-päiväkodin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton päiväkodin. Laatua tämäkin. Kari Kauppinen Laatua on se, ettei väki vaihdu usein. Terveydenhoitaja Hilkka Hirvelä, Kotihoitoyritys Pelakuu Jatkuva koulutus kehittää laatua Pelakuu hoitaa kunnan ostopalveluna sotainvalidien kotipalvelut. Niin se on tehnyt perustamisestaan vuodesta 1998 alkaen, jolloin kilpailutuksen jälkeen sopimus tehtiin toistaiseksi voimassa olevaksi. Laadun jatkuva tarkkailu ja kehittäminen ovat mikkeliläisen monialaisen kotihoitoyritys Pelakuun toiminnassa oleellisella sijalla. Se parantaa asiakkaiden saamaa palvelua sekä helpottaa työntekijöiden työtä. Sotainvalidien palveluissa laatua on myös se, ettei väki vaihdu usein, jolloin asiakkailla olisi aina uusi totutteleminen uusiin työntekijöihin ja palvelukulttuuriin, Hilkka Hirvelä sanoo. Pelakuu on osallistunut paikallisen TEkeskuksen laatukoulutukseen. He järjestävät hoiva-alalle erilaisia koulutuksia. Itse olen käynyt myös esimiesvalmennuksessa, Hirvelä kertoo. Pelakuussa valmistui ISO 9001: n mukainen laatukäsikirja TE-keskuksen tuella vuonna Sitä päivitetään parhaillaan, nyt Mikkelin ammattikorkeakoulun Yrityspalveluiden tuella. Käynnissä ovat myös neuvottelut uusia yrityksen tietojärjestelmä, ja saada sinne asiakkaiden hoito- ja palvelusuunnitelmat sekä asiakasseurantatiedot. Kari Kauppinen TIETOLÄHTEITÄ NETISSÄ Sosiaaliturva 19/06 11

12 kuva: Jaakko Pikkarainen kuva: Riikka Vuorijärvi Pekka Lith Ostopalvelut ovat lisääntyneet sosiaalihuollossa nopeammin kuin kuntien omat palvelut. Nopeinta kasvu on ollut asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa. Laatua ja hintaa pitäisi pystyttävä osoittamaan, painottaa saman verran. että tekee sen, minkä lupaa. Toimitusjohtaja Jorma Hartikainen, Mummon Turva Oy On Kasvatusjohtaja Lauri Jolula, Jussin Kodit Oy Lisää painoa laadulle Sosiaali- ja terveysalan yötyöhön erikoistunut Mummon Turva Oy aloitti Nurmeksessa Sen toiminta on laajentunut kahdeksaan muuhun Pohjois- Karjalan ja Pohjois-Savon kuntaan. Yrityksen palveluksessa on 43 henkilöä. Kaikki ovat sairaanhoitajia ja lähihoitajia. Asiakkaina on vanhainkoteja ja palvelutaloja. Yritys järjestää myös yöpartiointia ja turvapalveluja. Jorma Hartikainen pitää palvelujen kilpailuttamista lähtökohtaisesti hyvänä asiana. Se terävöittää yrityksen toimintaa. Kilpailuttamisen huonoihin puoliin kuuluvat lyhyet sopimukset. Kolme kuukautta on lyhin aika, jolta meiltä on pyydetty tarjous. Se koski 10 työntekijää, Hartikainen muistelee. Työntekijöitä on vaikea sitouttaa tehtäviinsä, jos sopimus on kovin lyhyt. Tosin tarjouspyyntöjen sopimuskaudet ovat pidentyneet. Nyt yleisin kausi on kolme vuotta ja yhden vuoden optio. Paras sopimuskausi on 3 5 vuotta, se luo jo pohjan palvelun pitkäjänteiselle kehittämiselle. Hartikainen haluaisi nostaa toiminnan laadun merkitystä tarjouksia ratkaistaessa. Tarjouspyynnöissä laadun painoarvo on yleensä 40 ja hinnan 60 prosenttia. Kummankin kriteerin pitäisi painaa saman verran. Tarjouspyynnön sisältö voi vaikuttaa paljon kilpailutuksen lopputulokseen. Pahimmillaan se on voinut johtaa pitkälle valitusten tielle. Nykyään tarjouspyynnöt vastaavat yhä paremmin tarkoitustaan, Hartikainen arvioi. Sosiaali- ja terveysalan palvelujen tarjoajat ovat saaneet kilpailijoikseen suuria yrityksiä ja valtakunnallisia toimijoita. Hartikaisen mukaan nämä luovat pienemmille yrityksille tarpeen verkottua keskenään, mitä onkin tapahtunut. Hän mainitsee esimerkkinä Joensuun seudun kymmenen sosiaali- ja terveysalan yrityksen yhteisen laatusertifikaattihankkeen, jossa hänen yrityksensä on mukana. Jaakko Pikkarainen Kilpailuttaminen tuo avoimuutta Jussin Kodit Oy on moniongelmaisiin huostaanotettuihin nuoriin erikoistunut lastensuojelulaitos, joka on osallistunut kaikkiin lastensuojelun kilpailuttamisiin vuosituhannen vaihteesta lähtien. Yrityksellä on kaksi yksikköä, yksi Sodankylässä ja toinen Haukiputaalla. Lauri Jolula Haukiputaan yksiköstä pitää kilpailuttamista tervetulleena tapana kehittää alaa. Parhaimmillaan kilpailuttaminen johtaa avoimuuteen. Sen ansiosta toimintatavat näkyvät selkeämmin alan sisällä ja myös ulospäin. Supliikilla ei enää pärjää, vaan on pystyttävä osoittamaan, että tekee sen, minkä lupaa, Jolula sanoo. Hänen mukaansa on motivoivaa saada palautetta oman yksikön sijoittumisesta valtakunnallisesti. Hän luottaa kilpailuttamisen kykyyn parantaa laatua ja tehokkuutta tiettyyn rajaan asti. Suhteellisen pienet, yrityksen tavoin toimivat yksiköt voivat nopeasti reagoida muuttuviin tarpeisiin ja pääsevät tekemään niin, koska eivät voi vedota rahoituksen riittämättömyyteen julkisten palvelujen tavoin. Toistaiseksi halvin tarjous on aina ollut listan kärjessä, mutta hintoja polkematta on pärjännyt. Jolula ei ole huolissaan laadun heikkenemisestä. Hänestä palveluntarjoajien ja -ostajien ammattietiikka on vankka. Kilpailuttamiseen ei pääse mukaan, elleivät asetetut laatukriteerit täyty. Kilpailuttamisasiakirjat kehittyvät koko ajan. Kilpailuttajat tuntuvat kilpailevan siitä, kenellä on syväluotaavimmat kysymykset, Jolula naurahtaa. Hänen mukaansa kehittämistä olisi asiakirjojen standardisoinnissa sekä laadunvalvonnassa ja siihen resursoinnissa. Hän toivoo, että sopimusten sitovuus kasvaisi. Se lisäisi luottamusta yhteistyöhön ja mahdollistaisi resurssien kohdentamisen pidemmällä aikavälillä. Luottamusta heikentää, jos kunnat sijoittavat kilpailuttamisen ulkopuolelle jääneisiin tai jättäytyneisiin yksiköihin. Riikka Vuorijärvi Palvelujen ostot asiakkaille ovat lisääntyneet kuntien sosiaalihuollossa tuntuvasti viime vuosina.vuonna 2004 palveluja ostettiin noin 900 miljoonalla eurolla. Summa on noin 15 prosenttia kuntien sosiaalitoimen käyttökustannuksista ilman hallintoa ja erittelemätöntä sosiaalitoimea. Vuodesta 2002 ostot kasvoivat 200 miljoonalla eurolla. Rahamääräisesti suurimmat ostot yksityisiltä palvelutuottajilta ovat palvelutalo- ja asumispalveluissa. Kuntien käyttökustannuksiin suhteutettuna palveluja ostetaan eniten lasten ja nuorten laitoshuoltoon. Ostopalvelujen merkitys majoituksen sisältävissä sosiaalipalveluissa on huomattavasti suurempaa kuin avohuollon palveluissa. Vanhusten ostopalveluja ovat kasvattaneet kunnallisten laitospalvelujen vähentäminen samaan aikaan vanhusväestön määrän nopean kasvun kanssa, jolloin yksityisille palvelukodeille ja avohuollon palveluille on syntynyt uutta kysyntää. Lasten huostaanottojen kasvu puolestaan on lisännyt lasten ja nuorten laitoshuollon tarvetta, ja tarvittavat lisäpalvelut on haettu yksityisiltä palveluntuottajilta. Kuntien palvelutuotannon ulkoistaminen on nostanut yritysten ja kolmannen sektorin palvelujen osuuden koko kansantaloudessa tuotettujen sosiaalipalvelujen arvosta 28 prosenttiin. Tuotoksen arvolla mitattuna yksityinen toiminta on lasten ja nuorten laitoshuollossa, palvelutalo- ja asuntotoiminnassa sekä päihdehuollossa jo suurempaa kuin julkinen palvelutuotanto. Poliittisella värillä ei vaikutusta Vasemmiston oletetaan kannattavan kuntien omaa palvelutuotantoa. Ei-sosialististen puolueiden ja etenkin kokoomuksen oletetaan suhtautuvan vasemmistoa myönteisemmin ostopalveluihin. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta palvelujen yksityis- 12 Sosiaaliturva 19/06

13 kärkiteema ostot Sosiaalihuollon palvelujen kasvussa tämistä. Julkiselle sektorille jäisi oikeistonkin mielestä vastuu palvelutuotannon rahoituksesta ja valvonnasta, vaikka yksityiset toimijat vastaisivat varsinaisesta palvelutuotannosta. Valtuuston poliittisilla voimasuhteilla ei ole suomalaisessa keskivertokunnassa kuitenkaan suurta vaikutusta siihen, kuinka paljon ostopalveluja sosiaalihuoltoon hankitaan. Paljon ja vähän yksityisiä palveluja hankkineiden kuntien joukossa on lähes saman verran ei-sosialistienemmistöisiä kuntia. Lisäksi eniten palveluja ostaneiden joukossa on useita kuntia, joissa kummallakaan perinteisellä poliittisella ryhmittymällä ei ole selkeää enemmistöä ja muut puolueet kuten Vihreät ja sitoutumattomat ovat vaa ankieliasemassa valtuustoissa. Pekka Lith on tehnyt useita kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ostopalveluja koskevia tutkimuksia. Tuorein on Yritystoiminta ja kuntien ostopalvelut sosiaali- ja terveydenhuollossa, kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja 25/2006. Vastaisuudessa kasvavat myös avohuollon palvelut, joissa kuntien palvelutuotannon volyymit ovat suuret, mutta palvelujen ulkoistaminen vielä vähäistä. Kunnan ostamien asiakaspalvelujen osuus kunnan kyseessä olevan alueen käyttökustannuksista vuonna Palvelutalot ja -asunnot 31,1 % Lasten ja nuorten laitoshuolto 60,9 % Vanhusten laitoshuolto 10,6 % Lasten päivähoito 3,6 % Päihdehuolto 43,8 % Muut lasten ja nuorten palvelut 19,0 % Kotipalvelut 14,4 % Suojatyö ja työhön kuntoutus 11,4 % Vammaisten laitoshuolto 15,5 % Kaikki 15,5 % Osuus riippuu kunnan koosta Ostopalvelujen suosiminen riippuu meillä selvemmin kunnan koosta kuin valtuuston poliittisesta väristä. Mitä suurempi kunta on, sitä suurempi on ostopalvelujen osuus kunnan sosiaalihuollon käyttökustannuksista ja päinvastoin. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on siis viemässä kehitystä yksityisiä palveluja suosivaan suuntaan, kun uudistuksella pyritään joko nykyistä suurempaan kuntakokoon tai ainakin laajempaan palvelujen järjestämisalueeseen. Yksityisiin palveluihin on turvauduttu suurissa kunnissa, koska omat voimavarat eivät riitä ja työvoimasta on pulaa. Pullonkaulat tulevat eteen varsinkin kasvavissa kunnissa. Tarvittavien lisäpalvelujen ulkoistaminen on helpompaa kuin pienillä paikkakunnilla, joissa yksityiset ostopalvelut voivat uhata suoraan kunnan oman henkilöstön asemaa. Pienillä paikkakunnilla kunnan henkilöstön edustajilla on usein suurempi vaikutusvalta ja läheisempi yhteys päätöksentekoelimiin, mikä voi jarruttaa kehitystä. Suurissa kunnissa myös palvelutuotannon mittavat volyymit tarjoavat yksityisille sosiaalipalvelujen tuottajille enemmän liiketoiminnan mahdollisuuksia kuin kunnissa, joissa markkinat jäävät liian pieniksi yritystoiminnalle. Kasvu jatkuu lähivuosina Yksityisten ostopalvelujen kasvu jatkuu kunnissa lähivuosina. Kysyntää on etenkin vanhustenhuollossa, kun väestömme vanhenee. Kehitys on näkynyt jo nyt siten, että yksityiset vanhusten palvelukoti- ja asumispalvelut ovat laajentuneet kaikkialla maassa. Lasten ja nuorten laitoshuollon palvelujen tarve on kasvanut erityisesti isoissa kunnissa. Monet lasten ja nuorten laitoshuollon palvelujen tuottajat sijaitsevatkin suurten paikkakuntien tuntumassa. Vastaisuudessa kasvavat myös avohuollon palvelut, kuten lasten päivähoito ja vanhusten kotipalvelu, joissa kuntien palvelutuotannon volyymit ovat suuret, mutta palvelujen ulkoistaminen on vielä vähäistä. Avohuollon palvelujen ostoa kasvattaisi palvelusetelien käyttö: asiakas ostaa palveluja kunnan hyväksymältä palveluntuottajalta. Hän maksaa omavastuuosuuden, joka ei voi ylittää asiakasmaksua, jonka kunta perii itse tuottamastaan palvelusta. Laki palveluseteleistä tuli voimaan vuonna 2004 ja niiden käyttöä on haluttu edistää erityisesti kotipalvelussa. Lisää tarjontaa markkinoilla Kunnan ostopalvelut voivat toimia tärkeänä palveluntarjonnan synnyttäjinä paikkakunnalla. Lisääntyvästä palvelutarjonnasta hyötyvät myös kunnallisten palvelujen ulkopuolelle jäävät kotitaloudet. Esimerkiksi kodinhoitopalveluille olisi kysyntää, mutta ilman kunnan ostopalvelujen luomaa kysyntää yksityistä palvelutarjontaa ei synny markkinoiden pienuuden takia. Kilpailu kuntien ostopalveluista edellyttäisi monissa tapauksissa yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien suurempaa yksikkökokoa. Nyt alan yritykset ovat usein hyvin pieniä tai toiminta pirstaleista. Yksityisen toiminnan kehittyminen vaatisi uudentyyppisiä yhteistyömuotoja sosiaalialan yritysten kesken, yrityskoon kasvattamista ja yhteistyötä yli sektorirajojen. Sosiaaliturva 19/06 13

14 näkökulma jos minulta kysytään kolumni Kynnet esiin! Antero Marjakangas ansaitsee leipänsä osa-aikaisena lastenvalvojana Kotkassa. Vastalääkkeenä työlle hän nauttii päivittäin kulttuurista: arvostelee, kirjoittelee, lausuu, lukee, näyttelee ja ohjaa. Autettavien asiat ovat siirtyneet vähitellen yhä enemmän markkinatalouden ja talousarvion, siis rahan ehdoilla tehtäviksi suorituksiksi. I have a Dream, julisti Martin Luther King vähän ennen salamurhaajan luotia. Minullakin on haaveeni, omat unelmani ja siniset ajatukseni. Jokaisella meistä on, tai ainakin pitäisi olla. Unelmilla on taipumus toteutua, ainakin USA:n mustat kansalaiset saivat ihmisoikeutensa ja tasa-arvonsa. Tulin kuin vahingossa töihin sosiaaliuralle; ensin pavitarkkailijaksi, sitten lastensuojelutarkkailijalastenvalvojaksi ja sitten lastenvalvojaksi. Olen yrittänyt olla avuksi ainakin isyysasioissa sekä huolto- ja elatussopimusten tekemisessä. Kolmenkymmenen työvuoden jälkeen tuntuu turhauttavalta olla sosiaalityöntekijä. Autettavien asiat ovat siirtyneet vähitellen yhä enemmän markkinatalouden ja talousarvion, siis rahan ehdoilla tehtäviksi suorituksiksi. Ne tulevat käytännössä yhä teknisemmiksi ja etäisemmiksi, lähinnä rutiininomaiseksi tietokoneohjelman näpyttelyksi jotakin polkua pitkin. Tilastoissa näkyvät numeraaliset suoritukset mittaavat määrää, eivät laatua. Sosiaalipalveluja kilpailutettaessa halvimmat tarjoukset valitaan, laadukkaammat jäävät toiseksi. Tulevaisuus näyttää pelottavalta, mutta nyt kynnet esiin! Minun sininen ajatukseni on ollut, että sosiaalityöntekijän ammattitaidolla on merkitystä apua tarvitsevien ihmisten kohtaamisessa ja auttamisessa. Olen jopa yrittänyt nostaa sosiaalityöntekijöiden profiilia idealla sosiaalitiikereiden univormusta ja imagosta, mutta ilman myönteistä vaikutusta talentiittien taholta. Ammattiliiton kannalta asiat ovat aika hyvin; vanhuuseläkkeelle siirtyvät yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät korvataan kunnissa sosionomi AMK- tai peräti ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneilla työntekijöillä. Luin Diakonia-lehdestä 5/06 Marja Kantasen kirja-arvostelun argentiinalaisen Jorge Bucayn teoksesta Kuuntele tämä tarina. Hän siteeraa siinä kiinnostavasti teosta: "Puunhakkaaja tuli savotalle ja kaatoi ensimmäisenä päivänä 18 puuta. Sen jälkeen puumäärä väheni päivä päivältä, vaikka hän miten yritti. Huolissaan puunhakkaaja kertoi asiasta työnjohtajalle. Työnjohtaja kysyi häneltä: Milloin teroitit viimeksi kirveesi? Teroitin? Ei minulla ole ollut aikaa teroittaa kirvestäni: minulla on ollut liian kiire kaataa puita. Sama ongelma on sosiaalitiikereillä. Nyt on korkea aika ottaa kynnet esiin ja teroittaa ne sekä omasta että asiakkaiden puolesta. Sodankylässä toimeentulotukiasiakkaiden mielipiteitä on kysytty ja ne ovat myös vaikuttaneet palveluihin. Asiakaskehittäjäryhmä on kokoontunut yli kymmenen kertaa. Onko toimeentulotukea vaikea hakea? Pirjo Paarmanin edessä oli korkea kynnys, kun hän harkitsi sosiaalitoimistoon menemistä: Opin jo lapsuudessa, että omillaan pitää tulla toimeen, mutta pakko oli mennä. Ajattelin, että näin saan hädän hetkellä vastinetta maksamilleni veroille. Markku Pekkala lisää, ettei ensimmäinen kerta koskaan ole yksinkertainen. Seija Puotiniemestä sosiaalitoimiston ovi oli helppo avata; hän työskenteli konkurssiin menneessä firmassa, josta jäi palkka saamatta. Hän haki tukea vuokraan lainaksi siihen asti, kunnes lopputili tuli. Asia hoitui hyvin. Myöhemmin hain yksinhuoltajana kodinhoitoapua ja lapselleni apua ja silloinkin asiat hoituivat. Jari Eero haki ensimmäistä kertaa tukea vuokraan jäätyään työttömäksi. Sosiaalityöntekijä kehotti häntä menemään puolukkametsälle. Ilman autoa oli vaikea mennä metsälle ja myymään marjoja torille. Jouduin vuokravelkakierteeseen. Virkailija ei selvästi ollut koskaan kärsinyt rahavaikeuksista eikä hänellä ollut sympatiaa asiakkaita kohtaan. Vuosien varrella systeemit ovat onneksi muuttuneet. Miten teitä on kohdeltu? Haastatellut ovat yhtä mieltä siitä, että aiemmin asiakkaita kohdeltiin moralisoivasti, mutta tämä on vähentynyt. Hain kerran lapsille vaipparahaa, mutta sain EUnäkkileipää. Näkkileipäkeikat ovat kuitenkin vähentyneet, Seija Puotiniemi toteaa. Monesti tulee tunne, että virkailija ajattelee, että eikö tuo nyt jotenkin pärjäisi. Mihin se panee kaikki rahat? Markku Pekkala sanoo. Seija Puotiniemen mielestä perusosan saamisessa ei ole ongelmia, mutta niitä tulee, jos on vailla jotain muuta. Aina sanotaan, että sen hankkiminen kuuluu perusosaan. Kaipaisin yksilöllisempää harkintaa. Tuntuu, että mahdollisuus ehkäisevään tukeen on laissa vain asiakkaiden härnäämiseksi. 14 Sosiaaliturva 19/06

15 Palstalla sosiaalipalveluiden käyttäjät kertovat ajatuksiaan sosiaalipalveluista. Näkemyksiään palveluiden kehittämisestä ovat jakaneet kehittäjäasiakkaat Markku Pekkala (vas.), Seija Puotiniemi, Pirjo Paarman ja Jari Eero (oik.) sekä kehittäjä-sosiaalityöntekijät Kati Aikio-Mustonen (keskellä edessä) ja Raija Kumpula. Asiakkaista työntekijät ovat yleensä nähneet ongelmat samalla tavalla kuin he itse ja selvitelleet niitä puuttumatta turhaan laajemmin asiakkaan elämään. Usein oma tilanne on niin vaikea, ettei sitä pysty itsekään kunnolla selvittämään eikä työntekijä ymmärrä senkään vertaa. Jotenkin ongelmia on kuitenkin purettu, Markku Pekkala sanoo. Jari Eero uskoo, että vaikkapa uusia arviointimenetelmiä opetellut työntekijä voi alkaa käyttää niitä innolla kaikkiin asiakkaisiin. Ei tuntuisi hyvältä, jos tuen ehtona pitäisi avata koko elämä. Työntekijöiden kiireistä huolimatta kaikki tuntevat saaneensa tarpeeksi aikaa asioiden selvittelyyn kunhan ajan on ensin saanut varattua. Miten näkemyksenne ovat vaikuttaneet? Aiemmin oli vaikea saada sosiaalityöntekijältä aikaa. Asiakaspalautteen ansiosta otettiin käyttöön päivystysajat ja nyt kiireellisen ajan saa helpommin. Lautakunta hyväksyi asiakkaiden käsittelyn läpikäyneet uudet toimeentulotuen soveltamisohjeet marraskuun alussa. Sosiaalityöntekijät veivät asiakkaiden näkökantoja lautakunnan tietoon. He onnistuivat muun muassa konkretisoimaan sen, ettei perusosa riitä kaikkiin niihin asioihin, jotka sen pitäisi kattaa. Ohjeisiin tuli asiakkaiden esittämiä parannuksia. Mitä vielä pitäisi parantaa? Kesäajat ovat hankalia, kun työntekijät ovat lomalla eikä sijaisia ole palkattu. Työntekijöitä tarvittaisiin lisää. Kirjalliseen tukihakemukseen pitäisi tulla vastaus 14 vuorokaudessa. Näin ei aina käy. Asiakkaat eivät pidä kirjallisesta tuen hakemisesta: Kun asian sopii naamatusten, se on sitä myöten selvä. Heti kuulee, jos tarvitaan lisäselvityksiä. Joillekin kirjallinen hakeminen kuitenkin sopii, etenkin jos tapaamisaikoja on vasta viikkojen kuluttua. Sosiaalitoimiston odotustila, pieni eteinen turvalaseineen, tuntuu asiakkaista pahalta. Mikrofoniin puhumalla saa yhteyden virkailijoihin. Työntekijät hakevat asiakkaat eteisestä. Olemme kuin akvaariossa meidät näkee joka puolelta. Vahtimestari olisi parempi kuin turvalasit. Ne voivat ärsyttää väkivaltaisia ihmisiä riehumaan, Seija Puotiniemi sanoo. Tässä aliarvioidaan sosiaalitoimiston asiakkaita. Suurin osa meistä on ok-porukkaa, Markku Pekkala lisää. Toisaalta hän myöntää, että on hyvä, etteivät asiakkaat pääse suoraan kolkuttelemaan työntekijöiden oville: Aiemmin oli hermostuttavaa, kun itsellä oli varattu aika ja toinen asiakas kiilasi itsensä huoneeseen. Asiakkaat toivoisivat enemmän ja selkeämpää tietoa siitä, mitä apua he voivat saada ja myös siitä, mitä he ovat saaneet. Moni ei esimerkiksi tiedä saaneensa täydentävää toimeentulotukea. Asiat pitäisi kirjata paremmin. Asiakkaat haluaisivat käyttää asioinnissa enemmän sähköpostia ja tekstiviestejä. He toivoisivat voivansa laittaa asiat sähköisesti vireille. Tietokonetta kaivataan sosiaalitoimiston aulaan asiakkaiden käyttöön. Ryhmä toivoo enemmän tukea lapsiperheille. He ovat huolissaan esimerkiksi teiniäideistä, jotka eivät osaa pyytää apua. Perheille pitäisi tehdä selväksi, mistä ja millaista apua on saatavissa, jos väsyy lapsen kanssa. Lasten menot pitäisi ottaa paremmin huomioon aina ei tiedä, millä niille ostaa luistimia ja suksia, Markku Pekkala lisää. Millaista on toimia asiakasryhmässä? Hyvin antoisaa, on yhteinen vastaus. Kaikki suostuivat ryhmään, kun sosiaalityöntekijä heitä pyysi. Odotin, että moni asia selvenee ja näin on käynyt., Seija Puotiniemi sanoo. Sodankylän toimeentulotuen soveltamisohjeet verkossa kuva: Erja Saarinen Erja Saarinen Miten pärjäsimmekään ilman asiakasryhmää? Asiakasryhmä on koko ajan tullut meille tärkeämmäksi, kehittäjä-sosiaalityöntekijät Kati Aikio-Mustonen ja Raija Kumpula sanovat. Ensin puhuttiin parista tapaamisesta, mutta nyt niitä on ollut jo yli kymmenen eikä loppua näy. Asiakkaat lähtivät innolla mukaan ja näimme välittömästi tällaisen työn tarpeen. Asiakkaat ovat voimaantuneet ja myös voimaannuttaneet meitä. Sanottavamme on saanut painoa. Kuntalaisten kuuleminen on tärkeää myös luottamushenkilöiden näkökulmasta, Kumpula kertoo. Kun käytämme kehittämisideamme asiakasryhmässä, joudumme usein miettimään asioita uusiksi. Esimerkiksi nyt kehittämistyössä painotetaan kokonaisvaltaista alkuarviointia, mutta millainen oikeus meillä on pureutua syvälle asiakkaan elämään? Tämä on seikkailu, jossa tulee aina uutta eteen. Emme voineet ennalta ymmärtää, kuinka suuri merkitys ryhmällä olisi: mikä voimavara meillä on asiakkaissa! Aikio- Mustonen lisää. Sosiaalityöntekijät korostavat, että asiakasyhteistyö on tavoitteellista ja pitkäjänteistä. Täytyy miettiä, missä asioissa sitä käytetään. Tapaamisia pitää valmistella. Ryhmien ei tarvitse kokoontua useita kertoja vaan ryhmä voidaan kutsua kerran koolle kehittämään yhtä asiaa. Näin on Pohjois-Lapin seutukunnassa kehitetty lapsilähtöistä sosiaalityötä avioerotilanteissa. Jotkut pelkäävät, että asiakkaat käyttävät ryhmiä vain omien etujensa ajamiseen. Pelko on turha. Saamme heiltä vinkkejä esimerkiksi siitä, mitä meidän tulee huomioida pyytäessämme toimeentulotukihakemuksen liitteitä, jotta kohtelu olisi tasavertaista, Kumpula sanoo. Tämä on meille oppimisprosessi. Itsensä joutuu laittamaan alttiiksi ja kritiikkiä pitää osata ottaa vastaan. Olemme suorapuheisia puolin ja toisin, Aikio-Mustonen kertoo. En näe meidän ja asiakkaiden olevan kumppaneita, mutta yhteistyötä teemme. Kumppaneina olisimme tasavertaisia, mutta voidaanko siihen päästä, kun sosiaalityöntekijällä kuitenkin on valta? Kumpula pohtii. Sosiaaliturva 19/06 15

16 asiakaslähtöisyys Vuoden sosiaalitapaus Erja Saarinen Sosiaalityö on kokonaisen ihmisen kohtaamista, tähdentää kehittämispäällikkö Asta Niskala. Ihmisiä eikä palvelun käyttäjiä Asiakaslähtöisyyttä pitkään kehittänyt Asta Niskala pitää asiakaslähtöisyyttä liian optimistisena käsitteenä. Se herättää liikaa odotuksia, koska lainsäädäntö ja yhteiskunnallinen tilanne asettavat palveluille rajat. Puhun mieluummin ihmisten osallistumisesta, Niskala sanoo. Hän työskentelee kehittämispäällikkönä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Lapin yksikössä. Asiakkaat eivät toivo kaveruutta työntekijöiden kanssa. Koska työntekijä voi käyttää valtaa, kaveruuteen pyrkiminen ei Niskalan mielestä ole rehellistä. Niskalasta kumppanuus on sen sijaan tärkeää. Hän ymmärtää sen silloin niin, että työntekijät välittävät tietoa asiakkaiden elämäntilanteista päättäjille ja ajavat näin heidän asiaansa. Ensiksi pitää tietysti vaikuttaa oman toimialan johtajiin, jotta he näkisivät asiakkaan näkökulman järjestelmän näkökulman lisäksi. Asiakkaat mukana palveluiden kehittämisessä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus edellyttää, että kaikissa kehittämishankkeissa asiakkaiden on päästävä osallistumaan kehittämistyöhön. Asiakasryhmiä on käytetty muun muassa Inarissa ja Sodankylässä. Nyt vireillä on vanhussosiaalityön kehittämishanke, jossa vanhukset otettaisiin mukaan kehittämään palveluita. Lisäksi Lapissa sosiaalityöntekijät pohtivat vertaiskonsultaatioryhmissä kollegoidensa kanssa asiakastilanteita asiakkaan luvalla. Asiakkaat on kutsuttu ryhmiin mukaan asiansa käsittelyyn. 16 Sosiaaliturva 19/06 Sosiaalityö on yhdessä tekemistä Palvelujärjestelmässä ihmiset luokitellaan usein heille vierailla tavoilla. Lapissa on kuultu toimeentulotuen saajia ja saatu tietää, että he haluavat itseään kutsuttavan asiakkaiksi. Onko niin, että asiakas saa palvelua? Entä onko sosiaalityö palvelua vai yhdessä tekemistä? Minusta se on enemmän yhdessä tekemistä, syvempää kuin palvelu, Niskala miettii. Sosiaalityössä vuorovaikutuksella on suuri merkitys. Niskala kuitenkin korostaa, ettei työ ole pelkkää vuorovaikutusta. Palvelut pitää saada, vaikkei vuorovaikutus ihmisten välillä toimisikaan. Vaikka asiakas toisi vain lääkekuittia työntekijälle, on tärkeää, miten hänet otetaan vastaan. Asiakkaalle voi riittää kahden tunnin sijasta 15 minuuttia, jos hänet kohdataan kunnolla katsotaan silmiin ja jutellaan. Tietokonekaan ei pilaa kohtaamista: päätös voidaan kirjata asiakkaan läsnä ollessa ja kääntää ruutu asiakkaalle, jotta hän näkee, mitä on kirjattu. Ihmisiä ei viipaloida ongelmien mukaan Niskalasta tuntuu, että joskus jopa eriytynyttä sosiaalityötä tekevät työntekijät pitäisi saada näkemään asiakkaansa kokonaisina ihmisinä eikä viipaloituina ongelmiensa mukaan: Ihminen voi olla työntekijälle pelkkä toimeentulotuen saaja. Vaikka häneltä olisi otettu lapsi huostaan, kukaan ei ole ehkä käynyt tästä johtuvaa surua hänen kanssaan läpi ja hän on koko ajan ollut sosiaalityön asiakas. Ihmiset toivovat, että samalla kun työntekijä hoitaa vaikkapa tukiasiaa, hän näkisi heidän elämäntilanteensa, jutustelisi ja kysyisi, mitä lapsille kuuluu. Tärkeää on, että sosiaalityöntekijä vastuullistuu asiakkaista tämä on minun asiakkaani, josta kannan huolta. kuva: Erja Saarinen Asiakkaille sosiaalityö on vain pieni osa elämästä se ei yleensä voi tehdä kovin paljon hallaa. Haluaisin kuitenkin nähdä, mitä kaikkea hyvää se voi saada aikaan. Asta Niskala valittiin marraskuussa vuoden sosiaalitapaukseksi. Valinnasta päätti Sosiaalialan korkeakoulutetut Talentia Lappi ry. Niskala on työurallaan antanut vahvan panoksen sosiaalityön kehittämiseen niin Lapissa kuin valtakunnallisestikin. Viimeisimpänä esimerkkinä on tänä vuonna aloittanut sosiaalityön kehittämisyksikkö, jota hän on ollut valmistelemassa. Asta on kehittäjä, joka saa toisetkin innostumaan. Hänellä on taito houkutella sosiaalialan ammattilaiset kehittämään työtään, tunnustuksen perusteluissa sanotaan. Tähän Niskala lisää toisen puolen hän korostaa, että Lapissa sosiaalityöntekijät ovat innokkaita kehittämään työtään kiireen ja jatkuvan organisatorisen ja yhteiskunnallisen muutoksen keskellä. Sehän luo pohjan ja mahdollisuuden minun ja asiakkaiden osallistumiselle tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Kehittämistyössä Niskala lähtee liikkeelle käytännön työstä. Näin työ tuntuu mielekkäältä ja sen tulokset voidaan heti soveltaa käytäntöön.

17 Niskala myöntää, ettei tämä ole paineisessa sosiaalityössä helppoa: Helposti minullekin kävi mielenterveystoimistossa työskennellessäni niin, että ihmisen sosiaaliset verkostot peittyivät sairauden alle. Elämänkokemus voi tuoda rikkautta Niskala uskoo, että sosiaalityöntekijä pystyy asettumaan asiakkaan asemaan, vaikka hän ei olisi itse kokenut samantapaisia kriisejä. Vanha oppi toimii käytännössä: älä tee muille mitä et toivoisi itsellesi tehtävän. Sen verran elämänkokemusta on hyväksi, että on joskus joutunut jonkin asian vuoksi pysähtymään ja miettimään elämäänsä vakavasti. Koetut kriisit voivat rikastaa työtä, mutta eivät ole edellytys asiakkaan ymmärtämiselle. Syövereiden kautta ei tarvitse tulla sosiaalityöhön. Niskala muistuttaa, ettei asiakaslähtöisyys ole sitä, että työntekijä ottaa kritiikittä vastaan kaiken, mitä asiakas esittää. Hänen pitää kuitenkin lähteä aidosti asiakkaan kanssa selvittämään, mistä on kyse. Jos asiakas valittaa työvoimatoimiston palvelusta, työntekijä voi ottaa asiasta selvää. Esimerkiksi työhallinnossa käytettävä kieli voi olla vaikeaa sekä asiakkaalle että sosiaalityöntekijälle siihen on hyvä perehtyä yhdessä. Asiakaslähtöisyys on arkipäivän tekoja eikä hieno sana strategioissa. Työpaineet eivät kuulu asiakkaalle Keskusteluissa vanhukset osoittavat usein myötätuntoaan kiireisiä hoitajia kohtaan. Päivähoidossa vanhemmat saavat monesti aamuisin kuulla, miten tiukoilla henkilöstö taas on ilman sijaisia. Mistä tämä kertoo? Eikö työntekijöillä ole kanavia purkaa työpaineita ylöspäin? Eikö heitä kuunnella? Yrittävätkö he tuoda epäkohtia esiin asiakkaiden kautta, Niskala pohtii. Hän painottaa, ettei työpaineita saa kaataa asiakkaan niskaan: Ollaan aivan metsässä, jos työntekijä alkaa asiakkaille kertoa, kuinka väsynyt hän on. Silloin hänen pitää katsoa peiliin ja miettiä mitä tukea hän voi hankkia: Onko sitä löydettävissä omasta työyhteisöstä tai työnohjauksen kautta? Joskus vuorotteluvapaa voi olla ratkaisu, joskus pitää jopa jäädä sairaslomalle. Asiakkaan on saatava päätös Yksi asiakaslähtöisyyden puute on se, ettei asiakkaalle anneta päätöstä, esimerkiksi siitä, ettei hän Asiakaslähtöisyys on arkipäivän tekoja eikä hieno sana strategioissa. saa kotipalvelua. Asiakas jää vaille valituskelpoista asiakirjaa eikä tiedä, kuka päätöksen on oikeasti tehnyt onko työntekijä vain päättänyt niin vai kunta linjannut asian. Niskala perää suoruutta. Asiakkaat hyväksyvät kielteisetkin päätökset, jos ne perustellaan. Ihminen hakee yleensä apua vasta pitkän mietinnän jälkeen. On kohtuutonta, jos hän saa rohkaistuttuaan silmilleen moralisointia, hänen tarpeitaan pidetään esimerkiksi ylellisyytenä perustelematta. Etiikka syvempään pohdintaan Työntekijä voi joskus pohtia, mikä oikeus asiakkailla on saada tukea, kun hän itse kituuttaa pienellä palkalla. Se on inhimillistä, mutta ammattitaitoinen työntekijä pitää nämä ajatukset itsellään, Niskala painottaa. Kun tuttavapiiristä kuulen tällaisia kommentteja, sanon, että jos sinusta on hyvää elämää kulkea raittia edestakaisin toimeentulotuella, sinäkin voit tehdä niin. Aina näihin ei jaksa vastata, mutta kuinka usein itse aidosti pohdimme omia moraalinäkemyksiämme. Sosiaalityöntekijät eivät ehkä tiimeissään tarpeeksi keskustele eettisistä kysymyksistä Asiakastapauksia voisi analysoida kollegojen kanssa niin, että katsottaisiin, millaisia eettisiä pulmia tapauksesta nousee, miten esimerkiksi vallankäyttö on läsnä. Idealistit ovat hävinneet? Niskala suree sitä, että kovin idealistiset sosiaalityöntekijät tuntuvat hävinneen. Harva jaksaa esimerkiksi uskoa sillä tavalla asiakkaaseen, että myöntäisi hänelle suuren summan ehkäisevänä toimeentulotukena. Ihmisiä avustetaan joskus liikaa vain päivästä toiseen. Ehkäisevän tuen käyttö pitää tietysti ratkaista ammattitaitoisesti perustella se, että ihmisen ennuste näyttää hyvältä, jos häntä tuetaan reilusti. Samalla näin voitaisiin vastuuttaa asiakasta. Sosiaalityössä syntyvän kyynisyyden ymmärtää aika helposti. Esimerkiksi asiakkaan digiboksin hankinnan luulisi olevan kohtuullista, jos se on esimerkiksi huonon liikuntakyvyn vuoksi perusteltua. Sosiaalitoimistossa kunnan rahojen käytöstä vastaaminen on asiakkaan kohtaamisessa kuitenkin koko ajan läsnä toisin kuin vaikkapa perheneuvolatyössä. Kohti rakentavaa sosiaalityötä Niskala viimeistelee väitöskirjaansa maaseutusosiaalityön asiakasprosesseista. Sitä varten hän on analysoinut asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden kanssa asiakkaiden sosiaalityön prosesseja jopa kymmenen vuoden ajalta. Tutkimukseni on jo tässä vaiheessa osoittanut, että sosiaalityön prosesseja voidaan kehittää työntekijöiden ja asiakkaiden yhteistyönä. Rakentavia kehittämisideoita on tullut sekä työntekijöiltä että asiakkailta päätimmekin yhdessä, että puhumme rakentavasta sosiaalityöstä. Asiakkaista sosiaalityö on parhaimmillaan neuvottelua rakentavassa sosiaalityössä edetään neuvotellen. Joka kohta prosessissa on tärkeä jo odotushuoneesta lähtien, Niskala painottaa. On yllättävää, että aika usein toimeentulotukea annetaan ilman, että seuraavaa aikaa sovitaan, vaikka avuntarve näyttää jatkuvalta. Sosiaalityön prosessille näyttää olevan ominaista myös se, ettei asiakkuutta lopeteta sovitusti. Sosiaalityössä kehitetään kovasti alkutilanteen ja palvelutarpeiden arviointia. Niskala myöntää, että se on tärkeää, mutta joskus jää epäselväksi, mitä sen jälkeen tapahtuu miten muuhun kuin taloudellisen avun tarpeeseen vastataan. Prosessi alkaa vasta arvioinnin jälkeen. Sen pohjalta tehdään selkeitä päätöksiä tavoitteista ja siitä, miten niihin päästään. Työntekijä seuraa tavoitteiden saavuttamista ja huolehtii osaltaan siitä, että asiat hoituvat. Asiakas kantaa oman vastuunsa hoitaa ne asiat, jotka kykenee. Kansalaisia kuultava Paras-hankkeesta Asiakaslähtöisyydestä pitäisi Niskalan mielestä puhua myös laajemmin kuin vain asiakkaiden näkökulmien huomioimisena. Kuntalaisia olisi kuultava jo silloin, kun uudenlaisia palveluita kehitellään. Esimerkiksi Paras-hankkeesta olisi hänen mielestään järjestettävä avoimia kansalaiskuulemisia: Hyvin suoraviivaisesti on alettu puhua sosiaali- ja terveyspiireistä, mutta kukaan ei kysy kuntalaisilta, miten asiat heistä olisi hyvä järjestää. Kun palveluja kehitetään, pitäisi samalla kysyä, mitä ihmiselle kuuluu. Sodankylän sosiaalityön asiakasryhmän haastattelu on sivulla 14. Sosiaaliturva 19/06 17

18 joulunovelli Leila Simonen Ihmisen ikävä Poliisista, hyvää iltapäivää. Konstaapeli Korhonen tässä. Onko Palvelulervo Kitunen oli äveriäs asukas. Hän oli 87- Tasoittelin vähän: Jos tulee ongelmia, soi- Vai niin, yhtäkkiä olin täysin valpas. Tel- Sari näytti säikähtäneeltä. talo Takasuoran johtaja? vuotias reipaskinttuinen vanhus, joka todellakin kävi välillä meiltä keskustassa ostoksilla. pian. Tulen takaisin, kun asia on selvitelty potat vain Eskolle. Nähdään vielä tänään, aivan Luuri tuntui tahmealta kädessäni. Olin jo vaihtanut työhameen farkkuihin ja sandaalit adventtiloskan sietäviin ulkokenkiin. Olin palannut ovelta vastaamaan pöytäpuhelimeeni toppatakki yllä ja jumppatunnin varusteita pullisteleva reppu selässä. Kyllä, johtaja Satu Nieminen tässä, miten voin auttaa, vastasin hajamielisenä. Taisi soittaja olla kinuamassa joululahjoitusta johonkin poliisien vapaa-ajan yhdistykseen. Johtamani vanhusten palvelutalo oli kaupungin ylpeydenaihe. Takasuorassa tarjottiin ikääntyville luksusta, oli uima-altaat ja hierojat. Lääkäri aina puhelimen päässä ja yötä päivää joku henkilökunnasta paikalla. Anteeksi, että vaivaan, mutta asuuko teillä vanhempi rouva nimeltään Tellervo Kitunen? Miellyttävä-ääninen mies jatkoi. Mitähän asia koskee, esitin vastakysymyksen, poliisiksi voi esittäytyä kuka vain. Olen pahoillani, että joudun teitä johtajana vaivaamaan. Rouva Kitusta ja hänen seurassaan ollutta nuorta miestä epäillään myymälävarkaudesta. Tavarataloetsivä otti rouvan kiinni ja pyysi meiltä virka-apua. Tellervo oli itse aatelissukua, mutta sitten rakastunut johonkin savolaiseen Kituseen ja aikansa protestina ottanut tämän sukunimen. Tellervolla oli mielitekoja, joita hän kävi toteuttamassa keskustan kahviloissa ja kaupoissa. Mutta aina sinne oli menty jonkun henkilökuntaan kuuluvan kanssa. Mitä rouva Kitunen on siis anastanut? Ja kuka on tämä seuralainen? Tuota, asia on hieman arkaluontoinen. Onko mahdollista, että tulisitte poliisiasemalle selvittämään asiaa? Mitä muuta saatoin tehdä kuin lupautua. Heitin repun selästäni, tervemenoa työviikon huipentuma, salsatunti. Huikkasin Sarille, päivystäjälle meneväni perimään Tellervoa poliisiasemalta. Tyttö oli lähihoitaja-oppilas, meidän tuore harjoittelija. Hän seisoi hämmentyneen näköisenä sininen esiliina yllä ja kannu punaista mehua kädessä. Pidä huolta nyt täällä olevista, ettei tule uusia laumasta karkaavia, yritin keventää. Hieman turhan juhlallinen ilmaisu harmitti heti, sillä päivystys oli harjoittelijalle iso juttu. liisin kanssa. Huiskautin kättäni reipasta teeskennellen, vaikka tosi asiassa kiristelin hampaitani. Olin 45-vuotias, minulla oli hiellä ja vaivalla hankittu maisterin tutkinto yliopistolta ja aikani meni karanneiden vanhusten paimentamiseen. Mutta pelkkä Eskon nimen mainitseminen sai sydämeni hypähtämään. Huokasin ääneen, kun kävelin ripeästi autolle. Olin haaveillut johtajan pestistä nimensä mukaisena: saisin reilun budjetin ja vapaat kädet johtaa ja kehittää palvelutaloa yhteisöllisenä kaupunkinäyttämönä, omien visioitteni mukaan. Halusin kannustaa vanhuksia aktiivisuuteen ja osallistumiseen, siitä oli puhuttu tänäänkin aamun avauksessa. Palvelukodin säätiön hallitus päätti isot linjat. Arkeni oli oravanpyörää: kiirettä, hoitohenkilöstön motivoimista, lomien ja sijaisuuksien setvimistä, vanhusten maksavien asiakkaiden omaisten kanssa säätämistä. Ja loputtomasti laskujen, lippujen ja lappujen tarkistamista. Hallintobyrokraatin hommaa, vaikka minä tunsin itseni enemmänkin luo- Sosiaalipolitiikan dosentti Leila Simonen on yrityskouluttaja ja elämysopettaja, joka kirjoittaa dekkareita ja itsensä kehittämiskirjoja. 18 Sosiaaliturva 19/06

19 vaksi johtajaksi. No, kannustukseni asukkaiden aktiivisuuteen oli tuottanut heti hedelmää: Tellervo oli lähtenyt ilman lupaa ulos, ajattelin sarkastisesti. Harmitti. Olin suunnitellut pääseväni ajoissa joulun viettoon. Lahjaostot oli tehty, ja sijaisekseni joulun ajaksi olin saanut niin ulkoisesti kuin henkisestikin riuskan sairaanhoitajan. Mummonmökki Savossa piti olla jo tänä iltana joulun odotuksen, rauhan ja ilon tyyssijani. Niin saattaisi vieläkin olla: hoitaisin Tellervon kotiin ja pääsisin illalla nauttimaan päivällisestä ja ihanasta illasta Eskon kanssa. En usko, että kukaan henkilökunnastamme tiesi, että meillä oli päivystävän lääkärimme kanssa muutakin kuin ammatillista yhteistyötä. Esko oli minua nuorempi, hauska ja hurmaava eronnut mies, erikoislääkäri. Hän piti Takasuorassa vastaanottoa keskiviikkoisin, yhdestä kolmeen. Silloin ehdittiin uusia tarpeelliset reseptit, kuunnella mummojen kolotukset ja hoitaa isommat vaivat jatkotutkimuksiin. Olin mielihyvin vahvistanut sopimuksen, meillä synkkasi heti ensi tapaamisella. Karistin Eskon mielestäni. Mitähän Tellervo oli nyt keksinyt, mietin harjatessani päivällä satanutta vetistä lunta auton tuulilasista. Ja kenen kanssa hän on ollut liikkeellä? Ajaessani hiljaisessa lumipyryssä poliisitaloa kohti soitin päivystäjälle. Sari, miten oli, kenen seurassa Tellervo oikein lähti tänään sille ostosreissulle? Oliko se joku meidän asukkaista? Sarin ääni oli epävarma ja sieluni silmin näin, kuinka hän väänteli käsiään siniseen esiliinaan. En minä nähnyt Tellervon valmisteluja, mutta taksi pyörähti pihalla ennen puoltapäivää. Näin Tellervon nousevan autoon jonkun nuoren miehen kanssa. Heillä oli se vihreä pyörillä kulkeva ostoslaukku mukana. Nielin närkästykseni siitä, ettei päivystäjä ollut raportoinut asiaa, olihan Sari uusi meillä. Tytön ääni oli niin hermostunut, että rauhoittelin: Kyllä Tellervo tallessa on, ei hätää. Pidä sinä huolta bisneksestä, me palaamme pian. Naurahdimme molemmat. Huokailin auton ratissa ääneen. Keskustan kadut olivat täynnä liukastelevia autoja, ja jalankulkijat ilmestyivät tummina hahmoina ajovaloihin. Valkeasta joulusta ei ollut tietoakaan, taivaalta satava lumi suli heti maahan osuessaan. Pysäköin auton kadun varteen poliisiasemaa vastapäätä ja riensin poliisiasemalle. Minut otettiin ystävällisesti vastaan ja ohjattiin suoraan kuulusteluhuoneeseen. Minulle outo, sinipukuinen lapsen näköinen poliisi avasi oven. Tellervo istui punaisella muovituolilla aristokraattisen tyynenä kuin vip-vieras kesäjuhlissa. Hänellä oli minkkiturkki harteillaan. Meikkiä ja pyhämekko, helminauha hohti kaulalla. No Tellervo, hyvä kun olet tallessa. Mitä oikein on tapahtunut, kysyin huolissani. Tellervo näytti ilahtuvan tulostani, mutta ilme muuttui pian vaivaantuneeksi. Toistin kysymykseni, mutta nainen vain pudisteli päätään mitään virkkamatta. Viime viikolla laitettu permanentti keikkui itsepäistä raitakiharaa. Kuparinruskea puki häntä, nainen näytti korkeintaan kuusikymppiseltä. Katsoin kysyvästi poliisia: Mitä varten rouva Kitunen on tuotu tänne? Lapsipoliisi ojensi minulle vakavana paperin, se oli kuulustelupöytäkirja. Aloin lukea seisaaltani. Tellervo ja joku nuori mies oli pysäytetty heidän tavaratalosta lähtiessään, koska hälytin oli soinut. Tellervon seurassa ollut nuori mies oli hypännyt portin yli ja livistänyt. Hänen henkilöytensä ei ollut vielä poliisin tiedossa. Vartija oli vienyt Tellervon kaupan takahuoneeseen ja pyytänyt avaamaan rattaiden varassa kulkevan ostoslaukun. Siellä oli vaatteita, ruokaa, olutta ja cd-levyjä. Kalliissa kamerassa oli hälytin poistamatta, siksi portti piippasi punaista. Käänsin hämmästyneen katseeni Tellervoon. Hän oli asunut Takasuorassa kaksi vuotta. Hän oli sosiaalinen, mutta palvelukodin sääntöihin mukautuva nainen, joka ei ollut aiheuttanut mitään vaivaa. Mitä nyt vaati lauantaikonjakkia ja ehdotti kurillaan, että palkkaisimme salskeita somalipoikia heitä ikinaisia hoivaamaan. Ja Tellervon alkava dementia oli vaiva, jonka kanssa oli hyvin pärjätty. Takasuorasta oli tehty mahdollisimman kodinomainen ja itsenäistä selviytymistä tukeva koti, myös huonomuistisille. Tellervo oli Takasuoran valioita, aktiivinen ja vireä vanhus. Tellervo pysyi vaiti, ja suu oli vetäytynyt määrätietoiseksi viivaksi. Tellervo, kysyin lämpimästi: Kerro nyt, mitä sinulla oli mielessäsi? Noin paljon tavaraa, ja ethän sinä edes pidä oluesta? Mutta Jesse pitää, nainen kuiskasi kumartuen lähemmäksi: Halusin vain järjestää vähän jouluiloa. Tellervon katseessa välähti eksyneen ihmisen hätä, mutta ryhti pysyi ylväänä. Kuka on Jesse, sukulaispoikako, yritin johdatella. Ehei, me tapasimme Jessen kanssa netissä. Hän on minun, Tellervo etsi sanoja hyvä ystäväni. Höristin korviani. Takasuorassa oli internet-yhteys, yksi kannustin yhteisölliseen avoimuuteen. Olin nähnyt Tellervon istuvan usein tietokoneen ääressä. Hän oli ikäluokastaan loistava poikkeus siksi, että netin käyttö oli hänelle jokapäiväistä puuhaa jo hänen muuttaessaan meille Takasuoraan. Lähdimme Tellervon kanssa, sillä Jesse oli ennestään poliisin tuttu. Mies oli pitänyt yhteyttä Tellervoon netin kautta kuukausia. He olivat tutustuneet deitti-palstalla. Jesse oli tullut taksilla hakemaan Tellervon Takasuorasta, kun he olivat yhdessä lähteneet jouluostoksille. Minua niin kaiversi rakkauden nälkä, tunnusti Tellervo istuessamme autossa matkalla kotiin. Aamulla sinäkin hoit, että pitää olla jouluna antelias. Ja Jesse oli ihan kuin minun nuoruuden rakastettuni. Olin Tellervon kanssa samaa mieltä. Minä olin kannustanut jakamiseen ja joulumieleen. Soitin Sarille jo matkalta, että kaikki oli hyvin. Kuulin tytön äänestä, kuinka taakka putosi hänen harteiltaan. Kun kaarsin Takasuoran pihaan, kännykkä piippasi. Tekstiviesti oli Eskolta, aivan pian ehtisin vastata hänelle. Minuakin kaiversi rakkauden nälkä, kun valitsin Eskon numeron kännykästä. Puhelu oli lyhyt ja lämpöinen. Pari tuntia ajoa pohjoiseen ja olisin mökillä lumisen maiseman keskellä. Esko oli jo siellä lämmittämässä saunaa. Sosiaaliturva 19/06 19

20 sosiaalitoimen viestintä Merja Etholén-Rönnberg Sosiaalitoimi tutuksi avoimien ovien päivänä Kirkkonummen sosiaalitoimessa päätettiin koko henkilökunnan voimin astua ulos toimistohuoneista seurustelemaan kuntalaisten kanssa. Ovet olivat avoinna Euroopan sosiaalityön päivänä 14. marraskuuta. Lukuisista yhteistyökumppaneistamme jotkut tulivat ensimmäistä kertaa visiitille toimistoomme. Osa heistä ihmetteli palveluvalikoimamme runsautta. Merja Etholén-Rönnberg on Kirkkonummen sosiaalipalvelupäällikkö. Sosiaalitoimen julkisuuskuva näyttää median välittämänä lähes yksinomaan miinusmerkkiseltä. Me sosiaalitoimen työntekijät myös sahaamme omaa oksaamme kuvaamalla työtämme raskaaksi, väkivallan ja sen uhan värittämäksi ja huonosti palkatuksi. Sen sijaan voisimme iloisina ja ylpeinä kertoa, että sosiaalitoimessa tehdään ihmisläheistä, hyvää koulutusta vaativaa, yhteiskuntapoliittisesti tärkeää ja samalla antoisaa vuorovaikutustyötä. Me Kirkkonummen sosiaalitoimen työntekijät päätimme rikkoa kielteisen julkisuuskuvamme kutsumalla kuntalaisia ja yhteistyökumppaneita vieraaksemme tutustumaan laajaan työkenttäämme ja kuntalaisille tarjolla oleviin yleis- ja erityispalveluihin. Tarjolla laaja kunnan omien palveluiden valikoima Suomessa on yli 400 kuntaa ja sama määrä erilaisia sosiaalipalveluvalikoimia. Kirkkonummen sosiaalipalvelut rakentuvat suurimmaksi osaksi oman tuotannon varaan muutamaa palvelumuotoa lukuun ottamatta. Tähän me sosiaalitoimen työntekijät olemme tyytyväisiä. Pystyimme 90-luvun lamasta huolimatta säilyttämään monen muun kunnan edelleen havitteleman lapsiperheiden kotipalvelun. Meillä säilyivät myös päihdehuollon omat yksiköt, kehitysvammaisten työkeskus ja mielenterveyskuntoutujien päiväkeskus. Kunnan päätöksentekijöiden tukemana olemme hankkeiden sijasta laittaneet voimavaramme 1990-luvun lopusta lähtien oman palvelutuotantomme lisäämiseen. Esimerkkejä ovat kun- nan perhekodit, lastensuojelun perhetyö, pitkäaikaistyöttömien työllistymisyksikkö Toimari, perheneuvola ja kesällä toimintansa aloittanut ikäihmisten päiväkeskus. Ensi vuoden alussa alkaa omana palvelutuotantona ympärivuorokautinen kotihoito. Ikäihmisiä kiinnostivat kuljetuspalvelut Sosiaalitoimistossa vallitsi melkoinen kuhina ennen ovien avaamista kuntalaisille: toimistotilaa somistettiin vastaanottamaan eri-ikäisiä kuntalaisia lämpimän glögin ja pipareiden kera. Pilke silmäkulmassa oli työyksiköissä laadittu tietokilpailu, jonka avulla vieraamme opastettiin etsimään tietoja palveluistamme. Palkinnoksi kukin osallistuja sai mietelauseen kuten Vaiston tehtävä on aina kulkea puoli askelta edellä. Pikkuvieraille oli varattu leikkinurkkaukseen puuhaa ja oma onnenpyörä. Ovien avautuessa iltapäivällä oli vieraita tulossa jonoksi asti. Sosiaalitoimen henkilöstön lisäksi heitä oli vastaanottamassa sosiaaliasiamies Birgitta Grahn. Eri-ikäiset kuntalaiset olivat tarttuneet vierailukutsuun: ikäihmiset tulivat jututtamaan asiantuntijoita tulevaisuudessa tarvitsemistaan palveluista. Erittäin kysytty palvelumuoto tuntuu olevan kuljetuspalvelu ja erityisesti mummotaksi. Kymmenet nuoret perehtyivät sosiaalipalveluihin Vierailukutsu oli lähetetty lukioiden ja yläasteiden opinto-ohjaajille ehdotuksena tutustuttaa aikuisuuden kynnyksellä olevat kuntalaiset sosiaalitoimen palveluihin elämisen eväinään. Kirkkoharjun koulun opinto-ohjaajat olivat tarttuneet kutsuun ja saimme vieraiksemme monta kymmentä nuorta. Nuoret täyttivät tietokilpailukuponkeja, katselivat palveluita esittelevää Powerpoint-esitystä ja kyselivät meiltä ahkerasti. Osalle nuorista sosiaalitoimi ja etenkin kotihoito oli tuttu kotihoidon alue-esimiehen pitämältä oppilaanohjaustunnilta, jolla oppilaita motivoitiin tutustumaan kotihoidon ja muun sosiaalitoimen ammatteihin mahdollisena uravalintana. Pienten lasten äidit tulivat käymään pienokaistensa herättyä päiväunilta. Iltapäivän päätteeksi otimme vielä ilolla vastaan työstänsä kotiin rientävät kuntalaiset. Heitä varten avoimet ovet jatkuivat viiteen saakka. Jokunen uusi kuntalainen tuli katsastamaan, millainen kunta olisi työnantajana. Lukuisista yhteistyökumppaneistamme jotkut tulivat ensimmäistä kertaa visiitille toimistoomme. Osa heistä ihmetteli palveluvalikoimamme runsautta. Avoimet ovet myös ensi vuonna Avoimien ovien järjestäminen oli vaivansa arvoista tämä oli aistittavissa tutustumisiltapäivän ensimmäisistä minuuteista lähtien. Yksi pitkään vieraanamme ollut kuntalainen kysyi, eikö avoimia ovia voisi olla kaksi kertaa vuodessa. Hänen palautteensa lämmitti järjestäjien mieltä. Aiomme tulevaisuudessa kulkea löytämällämme hyvän kuntalaisviestinnän polulla ja järjestämme avointen ovien iltapäivän myös ensi vuonna.