Kertomus Sosialidemokraattisen Eduskuntaryhmän toiminnasta vuodelta 1957

Transkriptio

1 Kertomukset. Liitevihko 2: Sivut 3 70 Kertomus Sosialidemokraattisen Eduskuntaryhmän toiminnasta vuodelta 1957 Yleistä Vuosi 1957 siirtyi historiaamme yksikamarisen Eduskuntamme juhlavuotena. Toukokuun 23 päivänä tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun yksikamarinen eduskunta kokoontui Suomessa ensi kerran. Kunnia-aitiossa nähtiin näille ensimmäisille valtiopäiville kokoontuneet veteraanit Oskari Tokoi; Väinö Tanner, Otto Karhi, Maiju Gebhard ja Juhani Leppälä sekä heidän lisäkseen vanhat pitkäaikaiset puhemiehet Väinö Hakkila ja Paavo Virkkunen. Erikoisesti tästä juhlasta jäi mieleen Yhdysvalloista kutsutun senaattori Tokoin puhe, missä hän herkästi tulkitsi niitä toiveita, jotka Suomen kansa asetti vastavalittuun kansaneduskuntaan, samalla kun hän osoitti tehdyn työn mittavuuden ja sen arvon, mikä kansanvaltaisella valtiojärjestelmällämme etenkin itsenäisyysaikanamme on ollut. Tämä kansaneduskuntamme juhlavuosi muodostui poliittisesti varsin rauhattomaksi. Suurimpana syynä tähän oli taloudellisen tilanteen jatkuva kiristyminen ja valtiontalouden erittäin heikko tila, mikä vaatii uusia radikaalisia toimenpiteitä. Eduskuntavaalien lähestyminen ei suinkaan ole helpottanut tilannetta. Suurten hallituspuolueiden, sosialidemokraattien ja maalaisliiton, yhteistyö katkesi, eikä porvarillistenkaan puolueiden kesken saatu aikaan yhteisrintamaa hallituskysymyksessä. Myös puolueiden sisällä on ilmennyt ristiriitoja entistä enemmän. Ulkopoliittisesti olemme eläneet hiljaiseloa, vaikka johtavien maailmanvaltojen kesken ei olekaan päästy lähemmäksi toisiaan. Suomi on osallistunut aktiivisesti YK:n työskentelyyn. Suhteita naapurimaihimme on hoidettu jo perinteelliseksi muodostuneessa hyvään yhteis-

2 4 toimintaan ja ystävyyteen pyrkivässä hengessä. Suetzin YK-komppaniamme kotiutettiin kuluneen kesän aikana. Valtakunnan päämies on jatkanut vierailukäyntejään naapurimaihin, pisimmän ulottuessa viime elokuussa Islantiin saakka. Taloudellinen kehitys Maailmantalouden suhdannekehitys osoitti kertomusvuotena tasaantumista, vaikkakin se oli vielä epäyhtenäinen. Suhdannenousu on useimmissa maissa hidastunut ja monet maat ovat joutuneet kamppailemaan inflaation kurissapitämiseksi. Teollisuustuotannon nousun hidastuminen on johtanut raaka-ainehintojen alentumiseen. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n raportissa todetaan, että vuosi 1957 oli palkansaajien kannalta kokonaisuutena katsoen verraten hyvä. Työllisyys lisääntyi useimmissa maissa ja palkkojen ostovoima oli keskimäärin hieman suurempi kuin edellisenä vuonna. Työttömyyden lisääntymisen todetaan Suomessa olleen suurimman, edelliseen vuoteen verrattuna 82 %. Myös kulutustarvikkeiden hintakehityksen todetaan olleen Suomessa epäedullisimpia eli 8,5 %. Kun pohjoisissa naapurimaissamme Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa reaalipalkat nousivat, niin Suomessa palkkojen ostovoima aleni. Suonien talouselämä Valtion rahatalouden tasapainottomuus häiritsi pahoin koko talouselämäämme. Subventioiden vähentäminen ja poistaminen, verojen ja valtion talouden hoitoon liittyvien hintojen ja maksujen korottaminen ym. budjetin tasapainoittamiseen liittyvät hallitusten toimenpiteet vaikuttivat puristavasti talouselämäämme ja heikensivät suuresti kokonaisostovoimaa. Palkansaajien tuloihin ei saatu vastaavia korjauksia. Lisäksi Suomen Pankin kireä rahapolitiikka, joka vietiin pitemmälle kuin devalvaation toimeenpano välttämättä edellytti, vaikutti tvtehdyttävästi koko tuotannolliseen toimintaamme. Erikoisen selvänä tämä näkyi kotimarkkina- ja talonrakennustoiminnassamme. Kun uusia pysyviä työtilaisuuksia ei ole pystytty aikaansaamaan läheskään riittävässä määrin, jouduttiin katsausvuoden aikana kokemaan sodanjälkeisen ajan laajin työttömyys. Valtion talouden heikko tila aiheutti sen, ettei julkisen vallan taholta pystytty läheskään täysitehoisesti käyttelemään niitä finanssipoliittisia keinoja, joita lamanomainen tilanne olisi välttämättä vaatinut. Kertomusvuoden huomattavin talouspoliittinen toimenpide oli syyskuun puolivälissä suoritettu ulkomaanvaluuttojen hintaa keskimäärin

3 39 % korottanut markan devalvointi, johon liittyi tuonnin laajamittainen vapauttaminen. Samalla lopetettiin erikoiskurssit, joita siihen mennessä oli käytetty. Samana päivänä kuin devalvointi suoritettiin, vahvisti presidentti eduskunnan hyväksymän vientimaksulain. Tämän mukaan viejien on suoritettava vientimaksua, mikä eri tavaroilla vaihtelee 2,8 : 21 %:iin. Varat talletetaan Suomen Pankkiin ja käytetään valtion vakauttamislainan lyhentämiseen ja lainoina lähinnä puunjalostusteollisuuden rakentamiseen vajaatyöllisyysalueille. Devalvaatiosta ei kertomusvuoden aikana koitunut odotetunlaista elvytystä talouselämäämme. Nettokansantuotteen arvioidaan kertomusvuonna kohoavan 910 mrd markkaan, eli 5 % suuremmaksi kuin Kun tuotantokustannusten lasketaan nousseen n. 4 %, jää kansantuotteen reaaliseksi kasvuksi vain- 1 %, mikä merkitsee asiallisesti katsoen taaksepäin menoa, koska väestönlisäyksen netto on 1,2 %. Todettakoon, että myös v oli tilanne samanlainen. Teollisuustuotantomme kasvu jäi 2,9 %:ksi, mikä myös merkitsee tuotantotason jäämistä edellisvuotta alhaisemmaksi, koska yleislakko v keskeytti kolmeksi viikfeksi tuotannollisen toiminnan. Tuotannon lamaantuminen johtui pääasiassa talouselämämme sisäisistä häiriöistä. Vientiteollisuus voi merkitä tililleen 7,3 %:n lisäyksen pääasiassa paperiteollisuuden lisääntymisen yli 9 % ansiosta, kun puuteollisuudessa kasvu oli vain 1 %. Kotimarkkinateollisuuden tuotannon kasvu supistui 1,6 %:iin eli jäi alle vuoden 1956 tuotantoaktiviteetin. Suurin taantuminen tapahtui nahka-, kumi-ym. teollisuudessa yli 9%. mutta myös kutoma-, vaatetus-, ravinto- ja nautintoaineteollisuudessa ilmeni supistumista. Tämä on johdannainen alentuneesta kotimaisesta ostovoimasta, mutta myös ulkomaankaupan vapauttaminen ehti siihen, hivenen vaikuttaa. Rakennustoiminnan lamaantumiseen on ennen kaikkea vaikuttanut luotonsaannin kiristyminen, mutta myös valtion maksukyvyn heikentyminen on osasyynä tähän. Todettakoon, että kertomusvuoden kolmannella neljänneksellä myönnettiin rakennuslupia koko maan rakennustuotantoon 25 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Teollisuus- ja liike-elämän rakentaminen supistui %:iin edellisvuoteen verrattuna. Talonrakennustoiminnassa tapahtuneesta laskusta huolimatta rakennustoiminta kokonaisuudessaan pysyi edellisen vuoden tasolla, koska tie- ja vesirakennustoiminta oli varsin laajaa työllisyystöiden takia. Maatalouden kokonaissato oli 9,5 % suurempi kuin v Huonot korjuusäät heikensivät sitä kuitenkin laadullisesti ja leipäviljan omavaraisuus jäi 40 %:ksi. Maidontuotanto kasvoi 6 %, ja kun 29 Sos.-dem. P. Pöytäkirja 5

4 6 kotimainen kysyntä väheni reaalipalkkojen alenemisen vuoksi, jouduttiin lisääntyvän viennin aiheuttamiin pulmiin. Valtion varoja piti käyttää maitotalouden hinnanalennuskorvauksiin ja vientipalkkioihin 11,9 mrd. mk. Ulkomaille vietyjen maataloustuotteiden vientiin tarvittiin kaikkiaan 12,5 mrd. mk. Meijerivoin tuotannosta vietiin ulkomaille 35 %, juuston peräti 57 % ja kananmunien kauppaan tulleesta erästä 26%. H'akkuukaudella kaadettiin metsänhakkuissa kaikkiaan 40 milj. pm 3, mikä oli 3,7 milj. pm 3 suurempi kuin edellisenä hakkuukautena ja uusi sodanjälkeinen ennätys. Hakkuukauden alkukausi on ollut edelleen hyvä ja sitä vilkastutti devalvaatio, nousten hakattu määrä kesä-joulukuulla 15,2 milj. pm 3, mikä oli 1,2 milj. pm 3 edellistä kautta suurempi. Lisäys tapahtui järeän puutavaran kohdalla, kun taas halkojen kohdalla tapahtui odotetusti supistusta runsaiden varastojen vuoksi. Metsätöissä olevien miesten lukumäärä oli kertomusvuoden lopulla hieman suurempi edellisvuotta. Ulkomaankauppaamme ehti suoritettu devalvaatio ja ulkomaankaupan vapauttaminen vain vähäisessä määrässä vaikuttaa. Vienti kohosi määrällisesti suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin, ylittäen edellisen kauden tuloksen 8,4 %:lla ja vuoden 1955 huipunkin 6,4 %:lla. Uudesta ennätyksestä ansio kuuluu paperiteollisuudellemme. Viennin arvoksi tuli 211,5 mrd. mk. Tuonnin määrä oli 1,6 % edellisvuotta pienempi, mutta siitä huolimatta se kohosi vielä 15,9 mrd. mk vientiä suuremmaksi ja oli 227,4 mrd. mk. Vienti- ja tuontitavaroiden hintasuhde kehittyi edelleen maallemme epäedulliseen suuntaan, sillä tuontihinnat kohosivat 13,2 % ja vientihinnat vain 10 %. Vaihtosuhde parani kuitenkin vuoden loppua kohden mentäessä. Ulkomaankauppamme kokonaisvaihdosta oli Englannin osuus 20,9 ja Neuvostoliiton 18,5 %. Idänkauppa nousi 26,2:sta 30 %:iin. Työmarkkinaj ärj estöj en välillä käytyihin palkkaneuvotteluihin vaikutti merkittävästi taloudellisen tilanteen jatkuva huonontuminen. Vaikka palkkakysymyksessä alun perin neuvotteluosapuolten vaatimukset kävivät pahoin ristiin, ei vaikeampia työnseisauksia syntynyt monta ja avoinna olevat työehtosopimukset kirjoitettiin, mutta palkankorotukset jäivät vähäisiksi. Huomattavin työtaistelu käytiin leipomoalalla elo-syyskuussa, mikä kesti kolmisen viikkoa. Rakennustoiminnan piirissä lähinnä kommunistien lietsomana sattui kaikkiaan 53 työnseisausta. Työtaistelut käsittivät kaikkiaan työntekijää ja työpäiviä menetettiin Työttömyystilanne muodostui sodanjälkeisen ajan pahimmaksi. Maaliskuun lopussa oli työttömyys- ja työllisyystöissä yhteensä henkeä. Työttömyystöitä oli eräillä paikkakunnilla jatkettava koko kesän ja

5 syksyllä ne avattiin miltei kaikkialla edellistä vuotta huomattavasti aikaisemmin. Vuoden lopussa oli valtion.varoin työllistettyjä henkilöä. Työttömyyskortistossa oli tällöin henkeä v , joista ilman työtä Kertomusvuoden työttömyys ei siis enää ollut kausiluontoista, vaan lähinnä oman talouselämämme virhesuuntauksen aikaansaamaa, mikä jatkuvasti paisuu, ellei tehokkaasti ryhdytä uusia pysyviä työtilaisuuksia luomaan. Hintatason nousu jatkui edellisen vuoden tapaan, mutta pääosaltaan hintojen korottamiset johtuivat niistä päätöksistä, joita eri hallitukset tekivät valtiontalouden tasapainoittamiseen tähtäävissä vakauttamis- ja hätäohjelmissa. Maataloustulolain tarkistukset ja syyskuussa toteutettu devalvaatio lisäsivät painetta. Elinkustannusindeksin mukaan hintatason nousu oli 8,5 %, kotimarkkinatavarain yleisindeksi osoitti 13,8 %:n ja tukkuhintaindeksi 9,5 %:n nousua. Rahamarkkinat pysyivät koko kertomusvuoden ajan kireinä, mikä johtui ennen muuta Suomen Pankin rahapolitiikasta. Talletustoiminta oli heikkoa, mikä johtui paitsi jo edelliseltä vuodelta periytyneestä luottamuksen puutteesta rahan arvon säilymiseen varsinkin palkansaajien säästämismahdollisuuksien kaventumisesta reaalipalkkojen alentumisen takia. Yleisön talletukset rahalaitoksissa olivat kertomusvuoden lopussa 339 mrd, mikä oli vain 5 % suurempi kuin edellisen vuoden vastaavana aikana, mikä vastaa vain tajletuspääoman korkolisäystä. Epäluottamusta rahan arvon säilymiseen kuvaa indeksitilien nousun kasvu n. 25 %:ksi koko talletuskannasta. Tämä puolestaan nosti indeksiehtoisten lainojen korkoa niin, että mm. monet omakotitalojen ja asunto-osakkeiden omistajat joutuivat korkean korkokannan vuoksi suuriin vaikeuksiin, samoin kuin tämä kohotti yleisesti kustannus- ja hintatasoa. Hallitusvaihdokset Poliittisesti vaikeaan ja epätavalliseen toimintavuoteen sisältyy useita hallituskriisejä, joista vuoden viimeinen venyi ennätyspitkäksikin. Hallitusten toimintaa haittasi pahoin valtion talouden heikko tila, mikä aiheutti jopa lakimääräisten maksujen lykkäämisiä. Vaikka edellisenä ja kertomusvuotena on suoritettu valtiontaloudessa joukko varsin pitkälle meneviä saneerauksia, ei taloutta saatu kuntoon vielä v:n 1957 aikanakaan. Fagerholmin hallituksen ensimmäinen kriisi Eduskunnan kokoontuessa helmikuun alussa voitiin todeta, että eräillä tahoilla työskenneltiin Fagerholmin syrjäyttämiseksi pääminis- 7

6 8 terin paikalta. Avoin kriisi syntyi kuitenkin vasta helmikuun lopussa maataloustulolain edellyttämän maidon hinnan tarkistuksen kohdalla. Kun valtioneuvosto päätti, että maidon tuottajahintaa alennetaan 1:12 litralta, kutsui maalaisliitto ministerinsä pois hallituksesta. Todettakoon, että hallituskriisin aikaan voin tuotanto ylitti kotimaisen kulutuksen astialla viikottain ja voin vientipalkkioihin tarvittiin keskimäärin 304 mk kiloa kohti. Tammi-maaliskuussa sijoitettiin ko. vientiin n. 2 miljardia mk valtion varoja. Presidentin pyynnöstä ei pääministeri Fagerholm jättänyt eronpyyntöä ja maalaisliiton taholta annetussa julkilausumassa lausuttiin,»että tasavallan presidentin toivomusta hallitusyhteistyön jatkamisesta nykyisellä pohjalla olisi kunnioitettava», minkä vuoksi ml:n eduskuntaryhmä peruutti päätöksensä. Fagerholmin hallitus eroaa. Kun Fagerholmin hallitus oli saanut luottamuslauseen eduskunnassa vakauttamisohjelmalleen minkä palkka- ja lapsilisäkysymykset joutuivat sos.-dem. ryhmässä kriitillisen arvostelun kohteiksi, uskottiin yleensä päästävän rauhassa jatkamaan lainsäädäntötyötä. Toisin kuitenkin kävi. Välittömästi päättyneen ylimääräisen puoluekokouksen jälkeen näet kävi Fagerholmin hallitus jättämässä tasavallan presidentille eronpyyntönsä. Syynä oli ns. skogilaisryhmän puoluekokouksessa kärsimä tappio, minkä johdosta sos.-dem. hallitusryhmä sisäministeri Väyrynen ei ollut kokouksessa oli todennut, etteivät sos.-dem. ministerit katso nauttivansa puolueen luottamusta. Tapaus oli ainutlaatuinen historiassamme, ja eronpyynnöstä saivat niin puoluetoimikunta kuin eduskuntaryhmämmekin tiedon vasta sen jälkeen, kun se oli jätetty. Mainittakoon, että puolueen vastavalittu puheenjohtaja oli samana päivänä kuin vaali suoritettiin, antanut sanomalehdille lausunnon, missä hän ilmoitti puoluetoimikunnan toivovan, että hallitus jatkaisi toimintaansa vaikeiden kysymysten selvittämiseksi ja lupasi tässä puolueen tuen. Eduskuntaryhmässä käytiin varsin laaja periaatteellinen keskustelu, missä paheksuttiin hallituksen hätäistä päätöstä sekä korostettiin sitä, että vain muutamaa viikkoa aikaisemmin eduskunta oli antanut hallitukselle luottamuslauseen vakauttamiskysymyksen yhteydessä. Edelleen todettiin, että hallitusmuodon mukaan hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Kun lisäksi ylimääräinen puoluekokous vastoin skogilaisryhmän ponsilauselmaa, mikä sisälsi hallitukselle epäluottamuslauseen, oli hyväksynyt vakauttamistoimenpiteet, ei hallituksen eronpyynnöllä ollut

7 kestäviä perusteita. Eduskuntaryhmämme yhtyi yksimielisesti puoluetoimikuntaan kehoittaen hallitusta jatkamaan toimintaansa. Tämän jälkeen alkoi kasaantua vaikeuksia hallituksen toiminnan jatkamiselle, vaikka hallitus peruuttikin eronpyyntönsä Neuvotteluissa otettiin uudelleen esille vakauttamiskysymykset, ja kansanpuolue käytti tilaisuutta hyväkseen vetääkseen edustajansa, sosiaaliministeri Saaren pois hallituksesta. Lopulta koko yritys kaatui siihen, ettei maalaisliitto hyväksynyt sos.-dem. puoluetoimikunnan ja eduskuntaryhmän sekä SAK:n esittämää palkkoja koskevaa julkilausumaa. Toisena vaihtoehtona esitimme, että palkkoja koskeva kohta vakauttamisohjelmasta peruutettaisiin ja asia jätettäisiin työmarkkinajärjestöjen kesken käytävien neuvottelujen varaan, mutta tämäkin hylättiin. 9 Sukselaisen ensimmäinen hallitus Hallitusneuvotteluja jatkettaessa ilmoitti ryhmämme, ettei se aseta miestään pääministeriehdokkaaksi, mutta on valmis^ neuvottelemaan hallitukseen mukaantulosta. Kun ryhmämme piti tärkeänä palkkakysymyksen, ratkaisua, hahmoittui pian maalaisliiton puheenjohtajan, tri V. J. Sukselaisen johtama porvarillinen hallituspohja ja lopullinen ratkaisu tapahtui niin, ettei esim. maalaisliiton eduskuntaryhmä saanut hallituskysymystä lopullisesti käsiteltäväkseen. Kansanpuolue sai nyt palveluksistaan hyvitykseksi 3 ministeripaikkaa, samoin ruotsalaiset. Maalaisliitto valtasi 7 paikkaa ja lisäksi tuli yksi ns. ammattiministeri. Hallituksen kokoonpano: pääministeri V. J. Sukselainen, pääministerin sijainen ja ulkoministeri Johannes Virolainen, oikeusministeri Arvo Helminen, sisäministeri Harras Kyttä, puolustusministeri Atte Pakkanen, valtiovarainministeri Nils Meinander, 2. valtiovarainministeri Wiljam Sarjala, opetusministeri Kerttu Saalasti, maatalousministeri Martti Miettunen, 2. maatalousministeri Bertel Lindh, kulkulaitosministeri Kusti Eskola, 2. kulkulaitosministeri Torsten Nordström, kauppaministeri Esa Kaitila ja sosiaaliministeri Irma Karvikko. Tällä porvarillisella vähemmistöhallituksella oli eduskunnassa takanaan 79 edustajaa. Ruotsalaiset lähtevät hallituksesta Jo heti alkumerkeistä voi päätellä, ettei näin syntyneestä vähemmistöhallituksesta voi muodostua pitkäikäinen. Mutta jo lyhyenkin toimintakautensa aikana se ehti osoittamaan todellisen luonteensa. Ensi töikseen se lopetti laajassa mitassa työttömyystöitä. Kun lisäksi myös *

8 10 valtion vakinaisia töitä supistettiin ja evättiin rakennuslainojen suorituksia, oli seurauksena laajamittainen kesätyöttömyys. Näihin toimenpiteisiin liittyi myös leivän, voin, maidon ja margariinin hinnankorotukset. Hätäohjelmallaan se kärsi tappion eduskunnassa. Ja kun ruotsalaiset eivät saaneet tahtoaan lävitse valtion tulojen lisäämiseksi, kutsui ryhmä edustajansa pois hallituksesta jo eli 40-päiväisen hallituskokeilun jälkeen. Hallitus ei kuitenkaan jättänyt eronpyyntöään, vaan sitä täydennettiin niin, että maalaisliitto sai kaksi paikkaa 2. valtiovarainministeriksi Ahti Karjalainen ja 2. kulkulaitosministeriksi Kustaa Tiitu ja kansanpuolue yhden paikan 2. sosiaaliministeriksi Pekka Malinen.»Ottopoikahallitus» Elokuun 6. päivänä kutsuttiin eduskunta ns. mätäkuun valtiopäiville käsittelemään Sukselaisen hallituksen toista hätäohjelmaa ja siihen liittyvää lisäbudjettia. Tässä yhteydessä aloitettiin sos.-dem. puolueen puheenjohtajan Väinö Tannerin aloitteesta ns. viiden puolueen neuvottelut laajapohjaisen hallituksen muodostamiseksi ja vallitsevan kriisin poistamiseksi, mutta nämä neuvottelut ajoi karille maalaisliitto. Kun hallituksen hätäohjelma sisälsi jälleen lapsilisien maksun lykkäämisehdotuksen, ehdotti ryhmän työvaliokunta, että esitettäisiin ponsi, mikä sisälsi epäluottamuslauseen hallitukselle. Tätä asettui kuitenkin vastustamaan ryhmän ns. skogilainen siipi, minkä vuoksi pontta lievennettiin, ja vaikka se tulikin hyväksytyksi äänin 89-66, jäi hallitus paikoilleen. Mistä tällöin oli kysymys, se selvisi vajaan viikon kuluttua.»mätäkuun valtiopäivien» viimeisessä ryhmäkokouksessa tiedusteli ryhmän puheenjohtaja Henriksson, pitivätkö sanomalehtitiedot paikkansa, minkä mukaan Sukselaisen johdolla maahan muodostettaisiin hallitus, jossa olisi mukana tässä ryhmäkokouksessa olevia henkilöitä. Tällaisesta ei oltu mitään ilmoitettu enempää sos.-dem. puoluetoimikunnalle kuin eduskuntaryhmällekään. Puheenjohtajan selvään kysymykseen ei annettu vastausta, mutta sen sijaan esitettiin mm. ajatus,»ettei puolue voi estää jotakin jäsentään menemästä hallitukseen omia asioitaan hoitamaan», jolloin mm. puolueen puheenjohtaja Tanner varoitti epäparlamentaarisen hallituksen muodostamisesta, sillä»siitä ei kunnian kukko laula». Lopuksi ryhmä päätti yksimielisesti, että puolueen sääntöjä ja menettelytapaohjeita on noudatettava hallitusta muodostettaessa, eivätkä luvatta hallitukseen menevät nauti puolueen ja eduskuntaryhmän luottamusta. Vain muutamia tunteja tämän ryhmäkokouksen jälkeen yleisradio ilmoitti, että maahan oli muodostettu uusi hallitus, jossa oli

9 ,. 11 mukana neljä em. ryhmäkokouksessa mukana ollutta kansanedustajaa: Matti Lepistö, Valdemar Liljeström, Aino Malkamäki ja Aarre Simonen, minkä lisäksi hallitukseen oli valittu sos.-dem. taholta myös SAK:n sihteeri Olli Uoti. Näin oudolla ja epäparlamentaarisella tavalla syntynyt Sukselaisen kolmas eli ns.»ottopoikahallitus» oli kokoonpanoltaan seuraava: pääministeri V. J. Sukselainen, pääministerin sijainen Aarre Simonen, ulkoministeri Johannes Virolainen, oikeusministeri J. O. Söderhjelm, sisäministeri Teuvo Aura, puolustusminis' teri Pekka Malinen, valtiovarainministeri Martti Miettunen, opetusministeri Kerttu Saalasti, maatalousministeri Kusti Eskola, 2. maatalousministeri Matti Lepistö, kulkulaitosministeri Viljam Sarjala, 2. kulkulaitosministeri Valdemar Liljeström, kauppaministeri Esa Kaitila, sosiaaliministeri Aino Malkamäki ja 2. sosiaaliministeri Olli Uoti. Hallitukseen siis kuului 6 maalaisliittolaista, 5 sos.-dem. oppositioon lukeutuvaa, 2 kansanpuoluelaista, yksi vapaamielinen ja yksi ns. ammattiministeri.»ottopoikaministerit» katsotaan ryhmästä eronneiksi Kun sos.-dem. eduskuntaryhmä kokoontui ensimmäiseen lamanjälkeiseen kokoukseensa todettiin siinä tapahtunut ryhmän päätöksen vastainen hallitukseen meno. Puolueneuvosto oli kokouksessaan yhtynyt puoluetoimikunnan tekemään päätökseen, minkä mukaan vastoin sääntöjä ja menettelytapapäätöksiä hallitukseen menneiden sos.-dem. ministerien on välittömästi jätettävä paikkansa. Tätä ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Neljä tuntia kestäneen keskustelun jälkeen suoritettiin asiassa äänestykset. Ensimmäisessä äänestyksessä ratkaistiin kysymys asian lykkäämisestä, minkä ehdotuksen Peltonen teki Raunion kannattamana. Tämä hävisi äänin Tauon jälkeen asiaa käsiteltäessä ryhmän seuraavassa kokouksessa suoritettiin äänestykset muista ehdotuksista. Turunen Mohellin kannattamana oli tehnyt ehdotuksen, etteivät ministerit saa äänestää omassa asiassaan ja tämä ehdotus voitti äänin. Tämän jälkeen äänestettiin Raunion ja Suomisen kannattamana tekemästä ehdotuksesta, ettei erottamispäätöstä tehtäisi lainkaan. Tämä hävisi 43 2 äänin. Lopuksi olivat vastakkain Fagerholmin Rantalan kannattamana tejjema ehdotus, minkä mukaan»ei ryhmä tahdo kärjistää vastakohtaisuuksia ottamalla nyt ratkaistavaksi kysymystä sosialidemokraattisten hallituksen jäsenten erottamisesta, mutta katsoo, että näiden ei tule osallistua ryhmän työskentelyyn toistaiseksi», ja työvaliokunnan puolueneuvoston päätöksen mukainen ehdotus. Äänestyksessä voitti työvaliokunnan ehdotus äänin Tämä päätöslauselma on seuraava:

10 12»Kokouksessaan sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä totesi yksimielisesti, että hallitusta muodostettaessa on noudatettava voimassa olevia puolueen menettelytapapäätöksiä. Tästä huolimatta ovat sos.-dem. eduskuntaryhmän jäsenet Aarre Simonen, Aino Malkamäki, Matti Lepistö ja Valdemar Liljeström käyneet hallitusneuvotteluja omin valtuuksin ja menneet hallitukseen. Puolueneuvosto on sen johdosta pitämässään kokouksessa kehoittanut heitä välittömästi jättämään paikkansa hallituksessa. Lisäksi puolueneuvosto kehoitti sos.-dem. eduskuntaryhmää erottamaan asianomaiset ryhmän jäsenyydestä, elleivät he noudata puolueneuvoston päätöstä. Edellä mainitut sos.-dem. eduskuntaryhmän jäsenet eivät ole noudattaneet puolueneuvoston päätöstä. Kun puolueneuvostolle puolueen menettelytapapäätösten mukaan erimielisyyksien ilmetessä kuuluu lopullinen päätäntävalta, sos.-dem. eduskuntaryhmä yhtyen puolueneuvoston kantaan toteaa, että asianomaiset henkilöt ovat samalla toiminnallaan asettuneet sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ulkopuolelle." Todettakoon, että heti Sukselaisen»ottopoikahallituksen» nimeämisen jälkeen eduskuntaryhmämme ns. skogilainen ryhmä ja»ryhmä 94» ilmoitti hyväksyneensä hallitusratkaisun ja em. sos.-dem. eduskuntaryhmän kokoukseen oli saapunut»ryhmä 94:n» kirjelmä, minkä olivat allekirjoittaneet Eero Antikainen ja Aarne Kesänen, missä ilmoitettiin, että Simonen, Malkamäki, Lepistö, Liljeström ja Uoti eivät olleet menneet hallitukseen yksityisinä henkilöinä, vaan ryhmä 94 :n edustajina ja sen valtuuttamina. Välikysymys jätetään pitämässään kokouksessa sos.-dem. puolueneuvosto käsiteltyään em. hallituskysymystä päätti»kehoittaa sos.-dem. eduskuntaryhmää toimimaan niin, että saadaan selvyys siitä, vastaako tapahtunut hallituksen nimeäminen eduskunnan enemmistön käsitystä parlamentarismin ja lain vaatimuksista» pidetyssä kokouksessa päätti eduskuntaryhmä yksimielisesti jättää työvaliokunnan ehdottaman välikysymyksen, minkä ensimmäiseksi allekirjoittajaksi nimettiin ryhmän puheenjohtaja Henriksson. Mutta sitä yllättävämpää oli, että sen allekirjoitti vain 33 ryhmän jäsentä. Allekirjoittamatta jätti 15»ryhmä 94:n» kuuluvaa jäsentä sekä ryhmästä eronneet hallituksen jäsenet. Lisäksi puhemies Fagerholm käytännön tavan mukaan ei voinut allekirjoittaa välikysymystä ja Leivo-Larsson oli YK:ssa.

11 Epäluottamuslauseen hallitukselle sisältänyt ponsi oli seuraavansisältöinen:»katsooko Hallitus olevansa parlamenttaarisesti hyväksyttävin, laillisin muodoin toimeensa asetettu, ja mitenkä Hallitus, kapealla pohjalla toimivana, uskoo voivansa turvata taloudellisen elämämme tervehdyttämisen?» antoi pääministeri Sukselainen vastauksen, mikä yleisesti todettiin yllättävän heikoksi. Käytetyissä puheenvuoroissa voitiin korkeimpiin valtiosääntömme tulkitsijoihin nojautuen osoittaa, että parlamentaristinen halhntojärjestelmämme oli ajautumassa uudelle erittäin arveluttavalle tielle. Samana päivänä pidetyssä ryhmäkokouksessa syntyi ensimmäisen kerran vakavampaa hajaannusta varsinaisessa ryhmätoiminnassamme. Kun puhemies Fagerholm piti luonnollisena, että ryhmä äänestää epäluottamuslauseen hallitukselle sisältävän ponnen puolesta, asettui 11»ryhmä 94:n» jäsentä kannattamaan Martta Salmela-Järvisen ehdotusta, että hallitukselle annettaisiin luottamuslause. Tämän jälkeen päätettiin yksimielisesti, että ensimmäisessä äänestyksessä ryhmän sääntöjen mukaan kaikki ryhmän jäsenet äänestävät ensimmäisessä äänestyksessä ryhmän nimissä tehdyn välikysymykseen sisältyvän epäluottamuslauseen sisältävän ponnen puolesta. Kun tiedettiin, että maalaisliitto taktikoidessaan voi tehdä niinkin, että se ensimmäisessä äänestyksessä antaa äänensä kommunistien epäluottamuslauseen sisältyvälle ponnelle, saadakseen näin pois lopullisesta äänestyksestä sosialidemokraattien ponnen, päätettiin siitä, miten toisessa äänestyksessä tultaisiin menettelemään. Äänestyspäätökseksi tuli, että ryhmä tällöinkin tulee periaatetta noudattaen äänestämään epäluottamuslausetta, mutta sovun säilyttämiseksi annettiin oppositiolle lupa tässä vaiheessa äänestää tyhjää. Suoritetut äänestykset osoittivat, ettei»ryhmä 94:n» edustajat alkuunkaan noudattaneet oman ryhmäkokouksen päätöksiä. Ensimmäisessä äänestyksessä.jossa vastakkain olivat sos.-dem. ja kommunistien ehdotukset, ja jossa siis ryhmäkokouksessa oli päätetty, että kaikki äänestävät oman ryhmän ponnen puolesta, äänesti ryhmäpäätöksen vastaisesti tyhjää seuraavat sos.-dem. edustajat: Brander-Wallin, Flinck, Heinonen, Hiilelä, Hult, Kulovaara, Lukkarinen, Nurminen, Pusa, Raunio, Salmela-Järvinen, Suominen, Sävelä ja Turkka. Toisessa äänestyksessä tapahtui jälleen ryhmäpäätöksen vastainen menettely. Kun hallituspuolueet olivat taktikoineet sos.-dem. epäluottamuslauseen pois äänin 91 73, olisi oppositiolla ollut lupa ryhmäpäätöksen mukaan äänestää seuraavassa äänestyksessä tyhjää, mutta seuraavat edustajat äänestivät päätöksen vastaisesti luottamuslausetta hallitukselle: Brander-Wallin, Heinonen, Hult, Kulovaara, 13

12 14 Lukkarinen, Pusa, Raunio, Salmela-Järvinen, Suominen, Sävelä ja Turkka. Näiden lisäksi ministerit Simonen, Liljeström, Malkamäki ja Lepistö tekivät samoin.»tulevaisuus»-lehden mukaan äänestivät erehdyksessä väärin tyhjää seuraavat edustajat: Flinck, Hiilelä jo Nurminen. Poissa äänestyksestä olivat Kajala ja Leivo-Larsson. Toiset ryhmän jäsenet äänestivät ryhmäpäätöksen mukaisesti. Todettakoon, että jo ensimmäisessä äänestyksessä äänestivät sos.-dem. oppositioministerit kommunistien ponsilauselman puolesta. Toisessa äänestyksessä Kuusisen ponsi voitti äänin Noin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen kaatui hallitus epäluottamuslauseeseen. Luottamuslausetta hallitukselle äänesti maalaisliitto, 15 sos.-dem. ryhmän oppositiojäsentä ja 7 kansanpuoluelaista. Oikeisto äänesti tyhjää. Epäluottamuslauseen sisältänyt ponsi on seuraavansisältöinen:»kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus on oikeistopiirien vaatimuksia myötäilemänä saattanut maamme talouselämän lisääntyviin vaikeuksiin, minkä seurauksena maatamme uhkaa edellisiä vuosia huomattavasti suurempi työttömyys sekä palkansaajien ja pienviljelijäin elintason jyrkkä aleneminen. Eduskunta on sitä mieltä, että kansalaisten elintason kohottamiseksi, kansantalouden vaikeuksien voittamiseksi sekä demokraattisen järjestelmän kehittämiseksi hallituksen parlamenttaarista pohjaa on laajennettava lisäämällä työväen edustusta siten, ettei kansamme etuja vaarantavien oikeistoainesten osallistuminen hallitukseen tule kysymykseen, sekä siirtyy päiväjärjestykseen». Maalaisliittolaisella taholla kirjoitettiin tapahtumasta mm., että»hallitus kaatui vahingossa». Tämä pitänee paikkansa, sillä äänestyssuunnitelma oli yhtä tarkoin laadittu kuin presidentinvaalissakin, mutta tällä kertaa se ei toteutunut yhtä tarkoin ohjeiden mukaan pidetyssä sos.-dem. eduskuntaryhmän kokouksessa tuli esille kysymys toimenpiteistä, mihin olisi ryhdyttävä niihin em. kansanedustajiin nähden, jotka välikysymysäänestyksessä olivat menetelleet vastoin ryhmän päätöstä. Eduskuntaryhmä antoi heille varoituksen. Viisivaiheiset hallitusneuvottelut Tämän jälkeen käydyissä hallitusneuvotteluissa voitiin todeta, että niiden taholla, jotka olivat olleet kaadetussa hallituksessa puolueina mukana toimittiin määrätietoisesti niin, ettei toivottua parlamentaarista enemmistöhallitusta saatu syntymään, vaan ennätyspitkän 43 päivää kestäneen hallituskriisin lopputuloksena oli ns. virkamieshallitus.

13 Ensimmäinen vaihe. Neuvottelut aloitettiin heti hallituksen kaaduttua. Sos.-dem. puoluetoimikunta ja eduskuntaryhmä totesivat, että meille hallituksen kaatajina kuuluu vastuu ja niin myös yksimielisesti nimettiin hallituksenmuodostajan tehtävään puolueen puheenjohtaja Väinö Tanner, minkä tiedettiin nauttivan laajaa kannatusta myös puolueemme ulkopuolella. Mutta vielä samana päivänä, ilmoitti maalaisliitto, ettei se hyväksy Tanneria hallituksen johtoon. Muut puolueet ilmoittivat hyväksyvänsä Tannerin ehdokkuuden. Kommunistit eivät olleet mukana neuvotteluissa. Myöhemmin maalaisliitto lehdistönsä välityksellä ilmoitti, että hylkäysperusteena olivat ulkopoliittiset seikat! Siis samaan tapaan kuin mitä kommunistitkin ovat viljelleet. Toinen vaihe. Presidentin kehoituksesta käytiin tämän jälkeen sitkeitä neuvotteluja sellaisen hallitusohjelman laatimiseksi, mille voisi rakentua laajapohjainen hallitus. Tässä päästiinkin varsin pitkälle, mutta jälleen kaatui yritys hallituksenmuodostajaan. Sos.- dem. taholta ilmoitettiin, ettei enää omaa miestä tulla asettamaan, mutta sensijaan nimettiin talousmiehenä tohtori Klaus Waris. Vajaan vuorokauden kuluttua hän joutui kuitenkin ilmoittamaan presidentille, että hän luopuu yrityksestä maalaisliiton asettuessa häneenkin nähden kielteiselle kannalle. Todettakoon, että maalaisliitto kävi jo tässä vaiheessa kahden suunnan neuvotteluja Kesärannassa pidetystä kokouksesta ml:n edustajat ulkoministeri Virolainen ja puoluesihteeri Korsimo myöhästyivät puoli tuntia sen vuoksi, että he suorittivat»ryhmä 94:n» edustajien Simosen, Skogin ja Hakulisen kanssa neuvottelun Kaivokatu 8:ssa tätä ennen. Kolmas vaihe. Tässä vaiheessa koettiin ennen näkömätöntä meillä: Epäluottamuslauseen saaneen hallituksen pääministeri Sukselainen yritti muodostaa hallituksen. Mutta tapahtui muutakin erikoista. Kun neljä puoluetta ja työmarkkinajärjestöt käsittävät neuvottelut kuivuivat tuloksettomina, niin tasavallan presidentti kehoitti Sukselaista tutkimaan kaikki puolueet siis kommunistitkin käsittävän hallituksen muodostamismahdollisuuksia. Tämä pidetty neuvottelu loppui kuitenkin lyhyeen, sillä Hertta Kuusinen ilmoitti, etteivät he halua tulla kokoomuksen kanssa samaan hallitukseen ja muiden puolueiden taholta ilmoitettiin oltavan kielteisellä kannalla kommunisteihin nähden. Vain ml:n Miikki ilmoitti, että jos muut olisivat tulleet mukaan, niin maalaisliittokin olisi tullut. Todettakoon, että neuvotteluja käytäessä yritti Sukselainen sitoa ryhmämme kädet jo ennakkoon työttömyys-, Arava- ja eräisiin muihin määrärahoihin nähden onnistumatta siinä. 15

14 16 Sukselainen ilmoitti luopuvansa hallituksenmuodostajan tehtävästä SAK:n ottaman kielteisen karman vuoksi. Todellisuudessa näitä neuvotteluja ei käyty loppuun saakka lainkaan. Neljäs vaihe. Kun Kansanpuolueen puheenjohtaja prof. Saari kutsuttiin Roomasta neljänneksi yrittäjäksi, tiedettiin yleisesti pyrittävän kaatuneen hallituksen tapaiseen vähemmistöhallitukseen. Sos.-dem. hallitusneuvottelijat ilmoittivat,»että puolue on valmis osallistumaan hallitusvastuuseen, mutta edellyttää, että se saa yhtä monta ministeripaikkaa kuin maalaisliittokin ja että puolue itse päättää omista edustajistaan hallituksessa». Tyypillisenä esimerkkinä maalaisliittolaisesta ajattelutavasta todettakoon, että mainitun tahon lehdistö tulkitsi tämän vaatimuksen»kohtuuttomaksi». Vähemmistöhallitukseen suunniteltiin otettavaksi mukaan maalaisliiton lisäksi»ryhmä 94:n», ruotsalaisten ja kansanpuolueen edustajat. Ruotsalaisten taholta tuli kuitenkin ilmoitus, ettei se osallistu vähemmistöhallitukseen, mutta kansanpuolue osittain salaisena pidetyssä kokouksessaan jälleen muutti aikaisempaa päätöstään tälle ajatukselle myönteiseksi. Saaren yritys kaatui siihen, ettei»ryhmä 94» antautunut toista kertaa peräkkäin sääntöjen ja menettelytapojen vastaiseen toimintaan- Maalaisliitto teki kaikkensa hajoittaakseen puolueemme lopullisesti. Niinpä maalaisliiton pää-äänenkannattaja Maakansa lausui pääkirjoituksen paikalla seuraavaa:»kokonaan toinen olisi tilanne siinä tapauksessa, että sosialistien nykyinen vähemmistö suorittaisi tilanteen todellista laitaa vastaavat käytännölliset toimenpiteet». Toisin sanoen: muodostuisi omaksi puolueekseen. Viides vaihe: virkamieshallitus. Itsenäisyytemme 40-vuotisjuhlat,»korkeimman tahon» arvovalta ja maalaisliittolaisen tahon pyrkimys estää ennenaikaiset vaalit jotka olisi jouduttu suorittamaan maalaisliitolle epäedullisimpana työttömyyskautena johtivat lopulta siihen, että turvauduttiin viimeiseen keinoon presidentinhallitukseen. Sen muodostamisen antoi presidentti Suomen Pankin pääjohtaja Rainer von Fieandtille, joka kokosi nopeasti pääasiassa ko. alojen virkamiehistä hallituksen, mutta missä myös pyrittiin poliittinen väri huomioimaan. Hallituksen kokoonpano muodostui seuraavaksi: pääministeri von Fieandt, pääministerin sijainen ja opetusministeri Reino Oittinen, ulkoministeri P. J. Hynninen, oikeusministeri Kurt Kaira, sisäministeri Urho Kiukas, puolustusministeri Kalle Lehmus, valtiovarainministeri Lauri Hietanen, 2. valtiovarainministeri Ahti Karjalainen, maatalousministeri Hans Perttula, kulkulaitosministeri Aku Sumu, 2. kulkulaitosministeri Paavo Kastari, kauppa- ja teollisuusministeri Lauri Kivekäs ja sosiaaliministeri Heikki Waris.

15 Hallituksessa olevat sos.-dem. puolueen jäsenet Oittinen ja Sumu ovat ilmoittaneet puoluetoimikunnalle, etteivät he katso itseään puolueen edustajiksi, mutta eivät ole virkamiehinä katsoneet voivansa kieltäytyä osallistumasta hallitukseen. Puoluetoimikunta on yhtynyt tähän näkemykseen. Eduskuntaryhmä on päättänyt suhtautua hallitukseen sen tekojen mukaan. 17 Vakauttamisohjelma Valtion vaikea rahatilanne kiristyi maaliskuussa kassakriisiksi ja päätti valtioneuvosto, että valtion menot lykätään viikolla eli saakka. Tällöin valtion nettokassa 1,7 mrd mk miinuspuolta, eli tuo määrä oli käytetty vieraita varoja. Ennen kassakriisin puhkeamista oli pääministeri jo pyytänyt talousneuvoston puheenjohtaja Korhoselta talouspoliittisen vakauttamisohjelman luonnoksen. Ennen kuin tämä ehdittiin käsitellä, julkaisi Uusi Suomi luonnoksen, mikä teko aiheutti vaikeuksia. Vakauttamiskysymystä käsitellessään ministerivaliokuntaan kuuluivat sos.- dem. ministerit Fagerholm, Simonen ja Tiainen. Vakauttamisohjelma oli kahdessa sos.-dem. eduskuntaryhmän kokouksessa käsiteltävänä, jolloin erikoisesti arvosteltiin työpalkkoja ja lapsilisiä koskevia kohtia. Myös hallituksen ja SAK:n kesken oli erimielisyyksiä palkkakompensaation kohdalla. Lapsilisien pakkosäästöä koskevaan osaan saatiin lievennyksiä ja samaan liittyi perhelisien laajennus- ja korotusehdotus. Työpalkkoja koskeva kohta todettiin vain suositukseksi, koska hallituksella ei ollut valtuuksia palkkojen määräämiseen. Toisaalta oli todettava, että ellei palkkaratkaisussa saada sopimusta aikaan, ei myöskään saada korjatuksi maataloustulolakia. Hallituksen eduskunnalle esittämä vakauttamisohjelma sisälsi seuraavat kohdat: Valtiontalous. Hallitus on päättänyt: 1) neljännes lapsilisistä talletaan säästötilille; 2) hinnantasausmenettelyn piirissä suoritettavin toimenpitein parannetaan rahaston tilaa; 3) korotetaan yhteisöjen tulovero v:lta %:iin ja omaisuusvero 1 %:iin sekä korotetaan veroennakot vastaavasti; 4) korotetaan työnantajan ja vakuutetun itsensä suorittama kansaneläkemaksu 1 % %:iin, samalla muutetaan lakia niin, että näitä varoja voidaan käyttää myös tukiosuuksien rahoitukseen; 5) korotetaan tupakkavalmistevero 20 %.

16 18 Lisäksi asetti hallitus komitean, minkä piti valmistaa ehdotus valtion menojen supistamisesta mrd. mk:lla. Lisäksi hallitus periaatteessa päätti, ettei lakisääteisiä menoja saa lisätä v:n 1958 loppuun mennessä. Etteivät vaikeimmassa asemassa olevat monilapsiset perheet ja yksinäiset äidit joutuisi vaikeuksiin, päätettiin perhelisälakia korjata ja laajentaa. Rahapoliittiset toimenpiteet. Hallitus on päättänyt antaa eduskunnalle esityksen: 1) rahalaitoksen kassavarannan väliaikaisesta muuttamisesta; 2) vientimaksusta, minkä voimassaoloaika olisi 3 vuotta. Ulkomaankauppa. Hallitus on päättänyt: 1) väliaikaisena toimenpiteenä supistetaan länsimaista tapahtuvaa tuontia keskimäärin %:iin vuoden 1956 tasosta; 2) annetaan eduskunnalle mennessä lakiesitys, millä ulkomaankaupan säännöstely valtuudet supistetaan 1/3 tuonnista ja valuutan säännöstelyvaltuudet samoin. Maa- ja metsätalous. Hallitus on päättänyt: 1) Eduskunnalle annetaan esitys maataloustulolain muuttamisesta niin, ettei sidonnaisuus yleiseen ansiotasoon koske muissa elinkeinoissa tuottavuuden kohoamisesta aiheutunutta ansiotason nousua; 2) maataloustulon vertailuperusteeksi v:sta 1959 lähtien otetaan uusi kulutustavarain hintaindeksi, joka ei automaattisesti oikeuta maataloustulon korotusta; 3) annetaan valmisteltavaksi järjestelmä, minkä mukaan niin palkkoja kuin maataloustuloakin vuoden 1959 alusta lukien sovituin väliajoin verrataan kulutustavarain hintaindeksiin; 4) ryhdytään määrätyllä alueella ulkolaisen polttoaineen tuonnin supistamiseen tarkoituksella vähentää valuuttamenoja ja lisätä kotimaisen polttoaineen kulutusta. Palkka- ja työehtosopimuskysymys. Hallitus esittää työmarkkinajärjestöille seuraavansisältöisen suosituksen: 1) Siitä elinkustannusten noususta, joka nykyisen elinkustannusindeksin mukaan laskien on tapahtunut tai tapahtuu marraskuun v ja IV neljänneksen 1958 välisenä aikana, hyvitetään palkansaajille 2/3 indeksin nousua edellyttämästä määrästä. Hallitus suosittelee edelleen, että työehtosopimukset solmitaan vuoden 1958 loppuun kestäviksi.

17 2) Vuoden 1959 alusta lukien hallitus suosittelee siirtymistä palkkojen ja elinkustannusten vertailussa samaan kulutustavarain hintaindeksiin kuin maataloustulonkin osalta sitä ensimmäisen kerran vuonna 1959 määrättäessä. Palkkojen indeksisidonnaisuus tämän jälkeen ei olisi automaattinen, vaan osapuolten neuvotteluihin perustuva. Edellä mainittuja sovelletaan myös valtion viran- ja toimenhaltijoihin. Työllisyyspolitiikka. Hallitus on päättänyt asettaa komitean tutkimaan: 1) Miten talouspoliittisin keinoin voidaan vaikuttaa siihen, ettei työttömyysilmiöitä nykyisessä laajuudessa tulevaisuudessa esiinny; 2) miten Suonien Pankin rahapolitiikka ja valtion suoranainen lainananto sekä muu talouspolitiikka voidaan yhdenmukaistaa etteivät ne ole ristiriidassa keskenään; 3) miten työllisyyspolitiikkaa olisi ohjattava työllisyyslain pohjalla niin, että se edistäisi palkka- ja hintaolojen sekä valtiontalouden vakaannuttamista; 4) miten eduskunta voisi nykyistä tehokkaammin valvoa työttömyysmenoja ja valtion varojen käyttöä. Vakauttamisohjelman yhteydessä käytiin pitkä keskustelu ja suoritettiin useita äänestyksiä, mutta lopuksi peri puhemiehen ehdotus yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymisestä voiton äänin. Kommunistit pidättäytyivät tällöin äänestyksestä ja vähemmistön muodostivat pääasiassa kokoomus ja ruotsalaiset. Todettakoon, että tämä tähän saakka vakavin yritys valtion talouden kuntoon saattamiseksi kaatui Fagerholmin hallituksen eroon. Sitä seuranneet vähemmistöhallitusten toimenpiteet ja yritykset ovat olleet vain hätäratkaisuja, jotka useimmiten ovat olleet vielä yksipuolisia, pääasiassa sosiaalimenoihin kohdistuvia. Fagerholmin hallituksen vakauttamisohjelmaan liittyvistä lakiesityksistä tulivat hyväksytyiksi: Ulkomaankaupan säännöstelemistä koskevien valtuuksien rajoittamislaki, minkä pohjalla ulkomaankaupan säännöstelyä kertomusvuoden aikana on huomattavasti purettu ja näin otettu askel normaalisimpia oloja kohden sekä päästy kehittämään suunnitteilla olevia kansainvälisiä yhteismarkkina-alueita. Tulo- ja omaisuusveron väliaikainen muuttaminen yhteisöjen kohdalla. Tämän mukaan osakeyhtiöt, osuuskunnat ym. yhteisöt suorittavat vuodelta 1957 korotetun veron, mikä on tulon 19

18 20 perusteella 38 % ja omaisuuden perusteella 1 % eli sama kuin ennen yleislakkosopimustä. Alle 3 milj. mk:n omaisuudesta ja alle tulosta suoritetaan alempi vero. Työnantajan lapsilisä- ja kansaneläkemaksun korottamista koskeva laki, mikä sekin alennettiin yleislakkosopimuksessa 5:stä 4 %:iin. Vuoden 1958 alusta suorittaa työnantaja ko. maksua 4 % %, mistä yksi kolmannes maksetaan kansaneläkemaksuna ja loput lapsilisämaksuna. Edelliseen liittyy työntekijän kansaneläkemaksun korotus l:sta 1 y 2 %:iin, mikä peritään vuoden 1958 alusta lukien. Sensijaan Fagerholmin hallituksen vakauttamisohjelmaan liittyvät lapsilisien pakkosäästöä, perhelisälain muuttamista ja vientitulojen suhdannevarausta koskevat lait tulivat hylätyiksi. Maataloustulolain muutosesitys, minkä tarkoituksena oli antaa maataloudelle sama 2/3-periaatteen mukainen hyvitys kuin palkkoihinkin, sensijaan pysähtyi maalaisliittolaisen puheenjohtajan johtamaan maatalousvaliokuntaan, eikä sitä ole sen jälkeen saatu liikkeelle. Sukselaisen I hallituksen hätäohjelmalle kävi erittäin heikosti, sillä siihen sisältyvä toisen neljänneksen lapsilisien suorittamisajan siirto joutui eduskunnassa kommunistien taholta jarrutuskeskustelun kohteeksi ja herätti suurta huomiota. Sos.-dem.. taholta ehdotettiin jo tämän keskustelun alussa laki hylättäväksi ja ellei hylkäämisehdotus tule hyväksytyksi, jätettäväksi laki lepäämään yli vaalien. Tähän olisi vasemmiston voima erittäin hyvin riittänyt, sillä tämä olisi voitu tehdä eduskunnan 1/3 äänillä eli 67 äänellä, kun vasemmistolla on käytettävänään 97 ääntä. Kommunistit halusivat kuitenkin jarrutuskeskustelullaan tehdä propagandaa, ja kun toisaalta hallitus ei suostunut vetämään lakiesitystä pois, joutui se lainrikkomuksen tielle menettelyllään. Yhtä heikosti kävi hallituksen esitykselle tielain voimaanpanon muuttamisesta, mikä yksipuolisena tuli hylätyksi. Sensijaan henkilöautojen ja moottoripyörien ylimääräistä veroa koskeva esitys hyväksyttiin, minkä mukaan yksityisten käytössä olevat joutuivat maksamaan kolminkertaisen rekisterimaksun.»mätäkuun valtiopäivillä», jotka alkoivat elokuun 7 päivänä, tuli Sukselaisen hallitus, mistä ruotsalaiset olivat eronneet, uudella hätäohjelmalla. Tällöin hyväksyttiin seuraavat lait: Tulojen ja omaisuuden perusteella suoritettava lisävero vuodelta 1957 tuli sos.-dem. ryhmän taholta muutettuna niin, että hallituksen esittämän 4 milj. markan omaisuusrajan sijaan rajaksi tuli 2,5 milj. markan verotettava omaisuus, jolloin myös vero-

19 promilleja jonkin verran korotettiin. Lisäveron alainen tuloraja jäi markaksi, joten tämä vero koski vain suurituloisia. Vientimaksulaki, jota ilman devalvaation suorittamisesta koituva hyöty olisi jäänyt vientiä harjoittaville yhtiöille ym. ulosvientiä harjoittaville, tuli myös tällöin hyväksytyksi. Vientimaksua suoritetaan lain perusteella luetteloiduista tavaroista valuuttojen vasta-arvon noususta %. Vientimaksuvarat talletetaan Suomen Pankkiin erityiselle tilille ja käytetään vuoden 1953 vekseliluoton ja vakauttamislainan lyhentämiseen ja sen jälkeen, kun puolet ko. lainasta on maksettu, vuoden 1958 heinäkuun 1 päivästä alkaen halpakorkoisina lainoina metsäteollisuuden rakentamiseen etenkin vajaatyöllisyysalueilla sekä muihin maan luonnonvarojen hyväksikäyttöä edistäviin tarkoituksiin. Tupakkavalmisteveroa korotettiin 20 %:lla ja tulitikkuvero kohosi 60 penniin jokaiselta alkavalta kymmenluvulta tulitikkuja. Edelleen korotettiin eräitä leimaveroja, mm. vekseleiden ja obligatioiden leimavero 2-kertaiseksi. Liikevaihtoverolain muuttamisella hallitus pyrki siihen, että se saisi aikaisempaa nopeammin ko. varat käytettäväkseen, mikä tilapäisesti helpottaisi kassatilannetta, eivätkä tämän veron maksajat pääsisi veronpidätyksistä hyötymään. Lain mukaan vero on suoritettava seuraavan kalenterikuukauden kuluessa, kun aikaisemman käytännön mukaan veronmaksun aika keskimäärin oli 2 % kuukautta. Sukselaisen III elin s. ottopoi.kahallitus tuli myös eduskuntaan omilla supistusesityksillään, jotka sisältyivät osittain vuoden 1958 budjettiin, osittain tapahtuivat lakiesityksillä. Niiden kohtaloksi tuli myös pääosaltaan hylkääminen. Lapsilisälain huonontamista esitettiin niin, että yksilapsisilta otettaisiin pois lapsilisä. Kun useissa tapauksissa juuri ensimmäinen lapsi aiheuttaa kaikkein suurimmat menot perheelle ja lisäksi nuorien avioparien kohdalla ensimmäisen lapsen syntyminen merkitsee äidin jäämistä pois ansiotyöstä, piti ryhmämme esitystä kohtuuttomana ja ehdotimme sen hylättäväksi, kuten tapahtuikin. Voimatalousveron, mikä olisi korottanut sähkön hintaa merkittävästi, hallitus peruutti. Alkon vuosivoiton kuntien osuus. Hallituksen taholta annettiin lyhyen ajan sisällä toistamiseen esitys, jonka tarkoituksena oli kuntien väkijuomayhtiön voittovaroista saaman osuuden supistaminen 240 markasta 140 markkaan. Ryhmämme on molemmilla kerroilla vastustanut kyseisen esityksen hyväksymistä ja toisella kerralla äänestänyt eduskunnan porvarillisen enemmistön hyväksymän lain yli vaalien. Ryhmä on katsonut, että kunnat ovat muutenkin 30 Sos.-dem. P. Pöytäkirja 21

20 22 joutuneet suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, joten niiltä ei voida tällaisia lain suomia etuja enää suuremmassa määrin evätä. Ajankohta lain muuttamiselle oli sitäpaitsi aivan sopimaton sen vuoksi, että kunnat olivat tehneet talousarvionsa voimassa olevan lain pohjafta. Kunnille on merkitystä näiden voittovarojen suhteen erityisesti nuorisoja raittiustyön ylläpitämiseksi. S a i r aa 1 a 1 a k i. Sukselaisen ottopoikahallitus antoi eduskunnalle esityksen sairaalalain huonontamisesta niin, että alue- ja paikallissairaaloiden valtionapuihin nähden voimaantulo olisi lykätty v alkuun. Vastustuksestamme huolimatta eduskunta hyväksyi esityksen niin, että laki mainittujen sairaaloiden perustamiskustannuksiin annettavan valtionavun suhteen lykättiinkin mainittuun ajankohtaan saakka, mutta ei toimintakustannusten osalta, joiden lykkääminen niin ikään hallituksen esitykseen sisältyi. Toistamiseen joutui eduskunta käsittelemään samaa asiaa virkamieshallituksen esityksen pohjalta, joka tarkoitti, että lain voimaantuloa olisi alue- ja paikallissairaaloiden osalta lykättävä myös toimintaan annettavan valtionavun osalta vuoden 1960 alkuun. Tälläkään kerralla ei eduskunta hyväksynyt hallituksen esitystä sellaisenaan, mutta kuitenkin niin, että lain voimaantulon lykkääminen siirtyy kuluvan vuoden heinäkuun 1 päivään saakka. Sairaalalaki tulee siis voimaan ensi heinäkuun 1 päivästä myös toimintamenojen osalta, mutta perustamiskustannusten valtionavun suhteen vasta vuoden 1960 alusta lukien. Arava määrärahan hallitus esitti supistettavaksi 7,5 mrdista markasta 6 mrd:iin markkaan. Eduskunta hyväksyi lopullisesti summan 7 mrdrksi markaksi. Käsittelyn yhteydessä osoitettiin, miten kohtalokkaat seuraukset sekä työllisyyden että asuntotuotannon kannalta olisi ollut sillä, että määrärahaa olisi supistettu hallituksen esittämällä tavalla. Kodinperustamislainat, '200 milj. markkaa, hallitus esitti pyyhittäväksi kokonaan, eikä tätä määrärahaa saatu palautetuksi, vaikka todettiin, että kodinperustamislainoja nykyisin palautuu vastaava määrä. Virkamieshallitus teki viimeisen yrityksen niiden sosiaalisten ym. vähävaraisiin kohdistuvien etujen kaventamiseksi, joiden puolesta sos.-dem. ryhmä oli kamppaillut koko kertomusvuoden ajan. Eräiden lakien s o v e 11 a m i s a j a n väliaikaista rajoittamista tarkoittava esitys koski: 1) Sairaalalain voimaantulon siirtämistä. 2) Uudis- ja kivenraivauspalkkioiden pienentämistä 300 miljoonalla markalla.