Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Ympäristökasvatussuunnitelma 2008

Transkriptio

1 Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Ympäristökasvatussuunnitelma

2 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO YMPÄRISTÖKASVATUKSEN SUUNNITTELU JA SEURANTA TURUN JA KAARINAN SEURAKUNTAYHTYMÄSSÄ SEURAKUNTAYHTYMÄN YMPÄRISTÖKASVATUS Perustavoitteet Ympäristökasvatuksen käytännön tavoitteita Toteuttamisvaihtoehdot OMAN HENKILÖKUNNAN YMPÄRISTÖKASVATUS Oman henkilöstön koulutus Ympäristöasioiden jatkuva parantaminen a. Jatkuvaan parantamiseen kuuluvat: b. Jatkuvan ympäristöparantamisen kohde voi olla: c. Jatkuva parantaminen voi kohdistua esim. seuraaviin asioihin: Ympäristönäkökohtien tunnistaminen ja ympäristövaikutusten arviointi Reilu kauppa ja kansainvälinen oikeudenmukaisuus Muut ympäristökasvatuksen muodot SEURAKUNTALAISTEN JA MUIDEN SIDOSRYHMIEN YMPÄRISTÖKASVATUS Lapset 0-3v Lapset 3-7 v Koululaiset 7-10v Nuoret v Aikuiset Yritysten ja organisaatioiden yhteiskunnallinen vastuu...15 Liite 1 Ympäristötyön teologista perustaa...15 Liite 2 Suunnitelman kasvatuskäsitys...16 Liite 3 Ympäristökasvatus strategisena valintana...17 Liite 4 Seurakunnan ympäristökasvatuskohteiden asettaminen tärkeysjärjestykseen...19 Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 2

3 1. JOHDANTO Kirkon ympäristödiplomin käsikirja (2005) määrittelee, että diplomiseurakunnassa pitää olla ympäristökasvatussuunnitelma, jossa määritellään ympäristökasvatuksen toteutus diplomin voimassaoloaikana. Ympäristökasvatussuunnitelma kuuluu Kirkon ympäristödiplomin vaatimuksiin, joten se on pakollinen edellytys ympäristödiplomin myöntämiselle. Ympäristökasvatus on osa kirkon kokonaiskasvatustoimintaa. Tässä ympäristökasvatussuunnitelmassa annetaan suosituksia Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän seurakunnille ja yksiköille ympäristöopetus- ja kasvatustyöstä. Jokaisen yksikön ympäristökasvatussuunnitelma laaditaan tähän asiakirjaan sisältyvien ympäristökasvatussuunnitelman perusteiden mukaan. Suositeltavaa on laatia koko seurakuntayhtymälle yksi, yhteinen ympäristökasvatussuunnitelma, jotta käytettävissä olevat voimavarat voidaan suunnata mahdollisimman vaikuttavalla tavalla. Seurakunnan (seurakuntayhtymän) ja sen yksiköiden ympäristökasvatussuunnitelman puutuminen on este Kirkon ympäristödiplomin myöntämiselle. Kirkon ympäristödiplomin käsikirjan vaatimukset ympäristökasvatuksesta: Ympäristökasvatuksen perusvaatimukset määritetään Kirkon ympäristödiplomin käsikirjan 5. pääluvussa: Seurakunnassa tai vastaavassa tulee olla ympäristökasvatussuunnitelma: 1. ympäristökasvatuksen tulee olla painopisteenä ainakin yhtenä (1) vuotena diplomin voimassaolon aikana. (Kun Diplomia haetaan ensimmäisen kerran). 2. ympäristökasvatuksen tulee kohdistua: A. omaan henkilökuntaan (sisäinen) B. seurakuntalaisiin ja muihin sidosryhmiin (ulkoinen) Ympäristökoulutuksen muodot määritellään diplomin kohdassa 3.5. Minimivaatimus on, että seurakunnan työntekijät: 1. saavat tiedon ympäristöjärjestelmästä 2. tunnistavat oman toimintansa keskeiset ympäristövaikutukset 3. tietävät, mitkä ympäristösäännökset koskevat omaa toimintaa 4. kokevat ympäristöasiat myönteisenä ja tärkeänä osana työtehtäviä Ympäristökasvatukseen liittyvästä sisäisestä jatkokoulutuksesta kirjoitetaan Kirkon ympäristödiplomin käsikirjan kohdassa 3.8. Sen tulee kuulua seurakunnan (seurakuntayhtymän) tai vastaavan koulutussuunnitelmaan. Tämän Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ympäristökasvatussuunnitelma 2008 tarkoituksena on täyttää Kirkon ympäristödiplomiin vaatimukset ympäristökasvatussuunnitelmasta. Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 3

4 2. YMPÄRISTÖKASVATUKSEN SUUNNITTELU JA SEURANTA TURUN JA KAARINAN SEURAKUNTAYHTYMÄSSÄ Jokainen Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymään kuuluva seurakunta tai yksikkö laatii koulutussuunnitelmaan liittyvän ympäristökasvatussuunnitelman ympäristökasvatuksen käytännön järjestämisestä seuraavan vuoden ajaksi ja alustavasti kahta suunnitteluvuotta seuraavan vuoden ajaksi. Samoin seurakunta tai yksikkö laatii vuosittaisen toimintakertomuksen ympäristökasvatussuunnitelman toteutumisesta sekä oman henkilökunnan että seurakuntalaisten suhteen. Tämä toimintakertomus voidaan esittää erillisenä kertomuksena tai se voidaan liittää seurakunnan tai yksikön tavanomaiseen vuosikertomukseen. Vuosittain laadittavaan toimintakertomukseen ja toimintasuunnitelmaan tulee sisältyä tarvittavat ehdotukset ympäristökasvatuksen kehittämisestä ja ympäristöystävällisempien toimintatapojen käyttöönotosta erityisesti seuraavana vuotena ja pääpiirteittäin sitä seuraavana kahtena vuotena. Ympäristökasvatuksen toimintakertomus toimitetaan seurakuntayhtymän asianmukaisen, toimivaltaisen toimielimen hyväksyttäväksi ja tämän jälkeen tiedoksi ympäristödiplomitoimikunnalle tai vastaavalle toimielimelle. Toimintasuunnitelmien ja -kertomusten tiedoksi saattaminen on tärkeää Turun- ja Kaarinan seurakuntayhtymän ympäristötyön kokonaisvaltaisen kehittämisen kannalta. 3. SEURAKUNTAYHTYMÄN YMPÄRISTÖKASVATUS Evankelis-luterilaisen kirkon ympäristökasvatus perustuu kristilliseen luomisuskoon, joka määrittelee ihmisen ja Jumalan, ihmisen ja ihmisen sekä ihmisen ja luonnon välisen suhteen toisiinsa. Näihin suhteisiin kuuluvat: luonnon merkitys ihmiselle ja ihmisen oma vastuu ympäristöstä ja toisesta ihmisestä sekä ihmisen vastuu luonnosta ja toisesta ihmisestä Jumalalle. Kristillisen ympäristökasvatuksen tavoitteena on, että ihminen etsii ja toteuttaa ympäristömyönteistä elämäntapaa yhdessä toisten ihmisten kanssa Jumalan luomana ja Jumalalle vastuullisena olentona. Ympäristökasvatusta tulee toteuttaa kaikissa työmuodossa ja johdon tulee sitoutua ympäristökasvatuksen edistämiseen. Parhaimmillaan ympäristökasvatus toteutuu läpäisyperiaatteella kaikessa seurakunnan toiminnassa. Ympäristökasvatuksessa tulee huomioida ympäristökäsitteen monet ulottuvuudet, kuten teologinen, ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen, eettinen ja esteettinen ympäristö. Ympäristökasvatuksen lähtökohta on kirkon uskon teologinen tulkinta. Teologisen arvioinnin lisäksi ympäristökasvatuksessa kiinnitetään huomiota luontoon, ihmisten elämäntilanteeseen sekä vallitsevaan kulttuuriin. Myös taloudellisia arvoja arvioidaan kirkon uskon näkökulmasta, jolloin pidetään esillä myös kristillistä etiikkaa. Luonnolla on myös korvaamattomia kauneusarvoja, joita ihmisen tulee kunnioittaa. Tavoitteena on, että ympäristönsuojelun näkökohdat liittyvät ihmisten väliseen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, kulttuurien monimuotoisuuteen ja taloudelliseen tasa-arvoon Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 4

5 (esim Reilun kaupan tuotteet). Ihmisellä on vastuullinen, eettinen suhde ympäristöönsä, johon liittyy myös esteettisiä kauneusarvoja. Ympäristökasvatus on kokonaisvaltaista kasvatusta, jonka olennaisena osana ovat ympäristön huomioiminen ja luonnonsuojelu. Ympäristökasvatuksen tarkoituksena on opettaa näkemään ihmisen oman luontoyhteyden sekä Jumalan, ihmisen ja luonnon vuorovaikutussuhteet Perustavoitteet Ympäristökasvatuksen yleisenä perustavoitteena on: 1. Olemassa olevan ympäristökasvatuksen systematisointi. 2. Kasvattaa työntekijöitä ja seurakuntalaisia selvään paikalliseen ja maailmanlaajaan tietoisuuteen ja huoleen taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja ekologisten tekijöiden riippuvuudesta toisistaan kaupunki- ja maalaisympäristössä. 3. Mahdollistaa jokaiselle ihmiselle sellainen tietojen, arvojen, asenteiden, sitoutumisen ja taitojen saaminen, joita tarvitaan ympäristönsuojeluun, ympäristön parantamiseen sekä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen. 4. Lisätä ymmärrystä ilmastonmuutokseen ja muihin pysyviin ympäristönmuutoksiin liittyvistä tekijöistä, jotta niitä aiheuttavia tekijöitä voitaisiin vähentää tai kokonaan välttää. 5. Luoda yksilöille, ryhmille ja koko yhteiskunnalle uusia ympäristöön liittyviä toimintamalleja, jotta voisimme säilyttää oikeuden monimuotoiseen ympäristöön myös tuleville sukupolville Ympäristökasvatuksen käytännön tavoitteita Kirkon ympäristödiplomissa todetaan, että seurakunnan toteuttama ympäristökasvatus voi olla ihmisen luontosuhteen pohdintaa käskyjen ja opetusten valossa, elintapojemme punnintaa Raamatun opetusten valossa, oikeudenmukaisuuden ja jakamisen opettelua ja henkisen hyvinvoinnin etsimistä luonnon kauneuden ja pyhyyden kokemuksesta. Ympäristökasvatuksen tulisi olla myös konkreettisia tekoja paremman ympäristön puolesta. Hyvässä ympäristökasvatuksessa yhdistyvät tieto, tunne ja toiminta, jolloin kasvatuksen tavoitteita voivat olla: 1. Tuetaan käsitystä omasta itsestä osana luontoa. 2. Tuetaan positiivisten tunnesiteiden, yhteenkuuluvuuden, kunnioituksen ja rakkauden syntymistä maapallon elämää ja sen kaikkia muotoja kohtaan. 3. Tuetaan ilon ja innostuksen kokemista luonnossa. Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 5

6 4. Tuetaan käsitystä omasta itsestä osana ympäröivää ihmisyhteisöä ja yhteiskuntaa. 5. Tuetaan oman roolin kokemista merkitykselliseksi omassa lähipiirissä, työyhteisössä ja koko yhteiskunnassa. 6. Tuetaan luottamuksen syntymistä omiin ja yleisiin vaikutusmahdollisuuksiin. 7. Opitaan miten luonto toimii; opitaan ymmärtämään maapallon ekologisten järjestelmien ja eliöyhteisöjen toimintaa. 8. Tuetaan tietoisuuden muodostumista olemassa olevista ympäristöongelmista. 9. Opitaan näkemään ympäristöongelmien taustoja ja oman toiminnan kytkeytymistä niihin. 10. Analysoidaan ja arvioidaan kriittisesti omia toimintatapoja. 11. Opitaan ympäristövastuullisempia, kestävämpiä toimintamalleja. 12. Iloitaan omasta ympäristöystävällisestä toiminnasta, jonka avulla saadaan aikaan muutoksia ja pystytään vaikuttamaan ympäristöä koskeviin asioihin Toteuttamisvaihtoehdot Ympäristökasvatuksen yleistavoite ja sisällöt luovat pohjaa ympäristökasvatuksen toteutumiselle Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä. Seurakunnan arjessa ja eri työaloilla on tarkoituksena ohjata johtoa ja työntekijöitä ympäristön kunnioittamiseen ja huomioon ottamiseen työssä sekä ekologiseen elämäntapaan. Ympäristökasvatuksessa kasvatetaan vastuullisuuteen sekä ihmisen ja luonnon välisen vuorovaikutuksen ja riippuvuuden ymmärtämiseen. Tavoitteena on yhteisö, jolla on hyvä ja herkkä luontosuhde ja joka luottaa omiin mahdollisuuksiinsa toimia ympäristönsä hyväksi. Omakohtaisten kokemusten ja elämysten kautta työntekijöitä ja seurakuntalaisia kasvatetaan vastuullisuuteen ympäristökysymyksissä. Heitä opastetaan vastuun kantamiseen eri tehtävissä esim. lajittelun, materiaalien uusiokäytön, ilmastonmuutoksen pysäyttämisen ja työympäristöstä huolehtimisen kautta. Työntekijöitä ja seurakuntalaisia ohjataan kestävän kehityksen mukaiseen kuluttajakäyttäytymiseen. Ympäristökasvatuksen teemoja voivat olla eri vuosina esim. vesi, energia ja jätteet. Koko seurakuntayhtymä voi toteuttaa vuosittain vähintään yhden yhteisen ympäristökasvatukseen liittyvän projektin. Projektien tulisi mielellään olla niin vaikuttavia, että ne saavat myönteistä julkisuutta työpaikan lisäksi muualla yhteiskunnassa. Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 6

7 4. OMAN HENKILÖKUNNAN YMPÄRISTÖKASVATUS Oman henkilökunnan ympäristökasvatus on seurakuntayhtymän sisäistä ympäristökasvatusta. Vaikuttavinta ympäristökasvatus on, kun sitä toteutetaan jatkuvan kehittämisen periaatteen mukaisesti joka vuosi ja koko yhtymällä on yhteiset ympäristökasvatustavoitteet Oman henkilöstön koulutus Ympäristödiplomissa seurakunta tai yksikkö sitoutuu sekä ympäristölainsäädännön noudattamiseen että ympäristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen. Kirkon ympäristödiplomissa kiinnitetään erityistä huomiota henkilöstön osallistumiseen ja ympäristönsuojelun tason jatkuvaan kehittämiseen. Seurakunnan tai yksikön tulee tunnistaa tärkeimmät koulutustarpeet. Sen täytyy huolehtia, että kaikki, joiden työ saattaa aiheuttaa merkittävän vaikutuksen ympäristöön, ovat saaneet soveltuvaa koulutusta. Tätä varten täytyy luoda ja ylläpitää menettelytavat, joilla kaikkien asiaankuuluvien toimintojen ja organisaatiotasojen henkilöt tehdään tietoisiksi toimintansa vaikutuksista. Henkilöstöä voidaan motivoida ympäristötoimintaan ja -koulutukseen seuraavilla teemoilla: 1. Ympäristöasioiden hyvän hoidon hyödyt 2. Kirkon ympäristödiplomin käsikirjan käyttö ja hyödyntäminen työssä 3. Jatkuvaan parantamiseen tähtäävä ympäristöjohtaminen ja toiminta 4. Ympäristöasiat päivittäisessä työssä ja työskentelypaikalla 5. Ympäristöasiat osana järkevää ja järjestelmällistä toimintatapaa 6. Ympäristöasiat osana seurakunnan sanomaa 7. Ympäristöasioista viestiminen seurakuntayhtymässä ja sen ulkopuolella. 8. Globaalin oikeudenmukaisuuden toteutuminen maailmassa työpaikalla tehtävien ratkaisujen perusteella. 9. Ympäristöriskien ja tavanomaisesta poikkeavan toiminnan vaikutus ympäristöön sekä niiden ennalta ehkäiseminen. Niille työntekijöille, jotka osallistuvat suoraan organisaation ympäristöasioiden hallintatoimien toteuttamiseen esimerkiksi yhteisissä työryhmissä, olisi annettava nykyistä perusteellisempaa ammatillista täydennyskoulutusta. Koulutuksen aihepiireihin olisi sisällytettävä esimerkiksi, ympäristöpolitiikat, hyvät toimintatavat ja ympäristöviestintä. Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 7

8 Erityistä ympäristökoulutusta tarvitaan henkilöille, joiden tehtävät voivat aiheuttaa merkittäviä ympäristövaikutuksia. Heidän täytyy olla päteviä tehtävään soveltuvan koulutuksen, perehdyttämisen ja / tai riittävän kokemuksen perusteella. Tästä syystä seurakuntayhtymän ja paikallisseurakuntien on huolehdittava henkilöstölle suunnatun ympäristöasioita koskevan tiedotuksen ja koulutuksen jatkuvuudesta. Perustiedot ja -koulutus on annettava kaikille työntekijöille. Johdon koulutus on keskeinen osa muutoksen hallintaa. Työntekijöiden ja johdon ympäristökasvatukseen vähimmäisvaatimuksena kuuluu: 1. Tieto ympäristöpolitiikan ja parhaiden menettelytapojen sekä Kirkon ympäristödiplomin vaatimusten noudattamisen tärkeydestä. 2. Ymmärrys oman toiminnan todellisista ja mahdollisista merkittävistä ympäristövaikutuksista sekä parantuneen henkilökohtaisen toiminnan tuomista ympäristöeduista. 3. Vastuu omasta roolistaan ja vastuistaan ympäristöpolitiikan ja menettelytapojen sekä Kirkon ympäristödiplomin mukaisten vaatimusten saavuttamisessa. 4. Työntekijän tulee ymmärtää vastuunsa, kun poiketaan ennalta määritellyistä toimintatavoista ja käsitys poikkeamien mahdollisista haitallisista seurauksista. Erityisesti pitää ymmärtää oma vastuu ja olla valmis toimimaan poikkeus- ja hätätilanteissa. 5. Edistää jokaisen aktiivista osallistumista seurakunnassa tai toimintayksikössä ja edistää asianmukaista perus- ja jatkokoulutusta, joka mahdollistaa aktiivisen osallistumisen ympäristöstä käytävään keskusteluun seurakunnan toiminnassa Ympäristöasioiden jatkuva parantaminen Oman henkilöstön kouluttamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota henkilöstön omaehtoiseen ja aktiiviseen osallistumiseen ja ympäristönsuojelun tason jatkuvaan paranemiseen. Tähän tarkoitukseen olisi käytettävä soveltuvia osallistumismuotoja, kuten aloitelaatikkoa tai hankekohtaisia ympäristötyöryhmiä. Organisaatioiden on otettava huomioon tiedot ja kokemukset alan parhaista kotimaista ja ulkomaisista käytännöistä. Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 8

9 Jatkuvan kehittämisen periaate ympäristökasvatuksessa ja -toiminnassa TOIMI ja KORJAA Tee suunnitelmaan tarvittavat korjaukset ja toteuta korjaukset, tee pysyväispäätöksiä ACT SUUNNITTELE Kerää tiedot, joiden perusteella voidaan laatia suunnitelma. Analysoi tietoa ja laadi toimintasuunnitelma. PLAN DO TEE, TOTEUTA Toteuta suunnitelma (pienessä mittakaavassa) ja testaa toimivuus. CHECK TARKISTA Tarkkaile ja seuraa toiminnan vaikutuksia, mittaa välituloksia. 4.2.a. Jatkuvaan parantamiseen kuuluvat: 1. tavoitteiden ja mittareiden avulla tapahtuva parantaminen 2. suorituskykyvajeiden tunnistamiseen perustuva parantaminen vertaamalla nykytilan ja tavoitetilan välistä eroa 3. palautejärjestelmiin perustuva parantaminen 4. sisäisiin arviointeihin perustuva parantaminen (esim. Kirkon ympäristödiplomin sisäinen auditointi, työpaikan ympäristökatselmus tai johdon ympäristökatselmus.) 5. itsearviointeihin perustuva parantaminen 4.2.b. Jatkuvan ympäristöparantamisen kohde voi olla: 1. yksittäinen haitallinen seikka 2. kokonainen tuote- tai palveluprosessi 3. jatkuvasti toistettavan prosessin ympäristövaikutukset Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 9

10 4. johtamisjärjestelmän vaikutus ympäristöön 5. seurakunnan vastuu yhteistyökumppanuuksista ja alihankinnasta aiheutuvista ympäristövaikutuksista 6. energiatehokkuuden parantaminen 7. rakennusten energian, veden ja sähkön käyttö 8. materiaalinen käytön vähentäminen 9. jätemäärän vähentäminen 10. uudelleenkäytön tehostaminen 11. kierrätys 12. päästöjen vähentäminen 13. liikenteen ja kuljetusten suunnittelu, polttoainetalouden parantaminen 14. toimisto- ja atk-laitteiden energiatehokkuus (esim. Energy-star 2007) 4.2.c. Jatkuva parantaminen voi kohdistua esim. seuraaviin asioihin: 1. johdon ympäristöasioihin sitoutumisen kehittämiseen 2. ohjeistuksen ja perehdyttämisen kehittämiseen 3. tietämyksen ja toiminnan kehittämiseen 4. ympäristöön liittyvien dokumenttien laatimiseen 5. resurssien (henkilöt, laitteet, informaatio, työympäristö) kehittämiseen 6. ympäristöriskien havaitsemisen ja ehkäisemisen kehittämiseen 4.3. Ympäristönäkökohtien tunnistaminen ja ympäristövaikutusten arviointi Ympäristötyön ja -kasvatuksen arvioinnissa voidaan tutkia miten uudet toimintatavat ovat vaikuttaneet tai tulevat vaikuttamaan seuraaviin asioihin: 1. vähentynyt raaka-aineiden ja resurssien tarve 2. vähentynyt energiankulutus 3. kasvihuonekaasujen päästöjen väheneminen ja ilmastonmuutos 4. tehostuneet työtavat 5. jätteen vähentäminen ja sen käsittelystä aiheutuvien kulujen pienentäminen Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 10

11 6. raaka-aineiden ja tavaroiden uusikäyttö 7. taloudellisuus ja turvallisuus 8. ympäristön kannalta epäedullisten matkustustapojen arviointi (esim. lentäminen). 9. Luonnon monimuotoisuuden lisääminen ja säilyttäminen 10. Globaalin oikeudenmukaisuuden kehittäminen 4.4. Reilu kauppa ja kansainvälinen oikeudenmukaisuus Henkilökunnalle on annettava sellaista koulutusta, että se työssään pystyy havaitsemaan ympäristökysymyksiä myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, jotta henkilöstö pystyy toimimaan niin, että toiminnalla on myönteinen vaikutus niin omassa lähipiirissä kuin myös koko maapalloa koskevissa kysymyksissä. Reiluksi kaupaksi nimitetään kaupankäyntiä, jossa pyritään ottamaan huomioon tuottajien ja työntekijöiden taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Sen avulla pyritään suurempaan tasa-arvoon kansainvälisessä kaupassa. Sen tarkoituksena on edistää kestävää kehitystä tarjoamalla tuottajille ja työntekijöille paremmat kaupankäyntimahdollisuudet ja parantaa heidän oikeusturvaansa kansainvälisillä markkinoilla. Tuote, jossa on Reilun kaupan merkki takaa oikeudenmukaisen korvauksen viljelijöille ja työntekijöille. Merkittävin ero Reilun kaupan merkin ja muiden eettisten merkkien välillä on se, että Reilun kaupan merkkiin liittyy tuottajalle maksettava kohtuullisen toimeentulon takaava takuuhinta. Lisäksi tuotteen hintaan sisältyy sosiaalisiin ja tuotantoa kehittäviin hankkeisiin tarkoitettu Reilun kaupan lisä. Reilun kaupan tuotteita suosimalla voi parantaa kehitysmaiden viljelijöiden ja työntekijöiden sekä heidän perheidensä elämää. Reilun kaupan tuotteiden käyttäminen on seurakunnille selkeä ja helppo tapa toimia kansainvälisen oikeudenmukaisuuden ja kaukaisen lähimmäisen hyväksi. Seurakunta tai seurakuntayhtymän osasto voi päättää sitoutua Reilun kaupan tuotteiden käyttöön ja siten ne voivat saada Reilun kaupan seurakunnan arvonimen Muut ympäristökasvatuksen muodot Työntekijöiden ja johdon ympäristökasvatukseen voidaan soveltaa koulutusmuotoja, joita käytetään seurakuntalaisten ja muiden sidosryhmien ympäristökasvatukseen. Nämä menetelmät löytyvät tämän suunnitelman pääluvussa 5 Seurakuntalaisten ja muiden sidosryhmien ympäristökasvatus. Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 11

12 5. SEURAKUNTALAISTEN JA MUIDEN SIDOSRYHMIEN YMPÄRISTÖKASVATUS Kristillisen ympäristökasvatuksen tulee painottaa ihmisen vastuullisuutta Jumalan edessä, luonnon suojelua ja elinympäristöjen vaalimista sekä tukea lapsen ja nuoren kasvua aktiiviseksi ja kestävään elämäntapaan sitoutuneeksi seurakunnan jäseneksi. Seurakuntalaisiin ja muihin sidosryhmiin kohdistuva ympäristökasvatus on seurakuntayhtymän ulkoista ympäristökasvatusta. Maailmanlaajuinen oikeudenmukaisuus merkitsee, että ihmisen tulee kantaa vastuunsa suhteessa lähimmäiseen sekä lähellä että kaukana. Ihminen on vastuussa niin tekemisistään kuin tekemättä jättämisistään. Kristillisen oikeudenmukaisuuden pohjana on Uuden testamentin sanoma, jossa kristittyjä kehotetaan keskinäiseen jakamiseen ja vastuuseen kaikista lähimmäisistä. Lapset 0-3v Ympäristökasvatuksen tulisi olla koko elämän kestävä prosessi, joka soveltuu kullekin kasvukaudelle. Varhaislapsuus muodostaa tärkeän ajan oppia arvoja ja elämäntapaa. Kasvatuksessa tulee olla ajallinen ja paikallinen läheisyys sekä havainnollisuus. Kasvatuksessa tulee huomioida, että tiedollisen aineksen lisäksi tuetaan myönteisiä tunteita luontoa kohtaan, kokemuksellisuutta ja luontoherkkyyttä. Ympäristökasvatuksen tulee siis olla osa lapsen kokonaisvaltaista kasvamista vastuulliseen aikuisuuteen. Tästä syystä lasten vanhempien rooli ympäristökasvattajina on ratkaiseva ja sitä tulee varhaiskasvatuksessa tukea. Pieni lapsi kokee ympäröivän maailman aistien kautta. (Haistaa, maistaa, koskettaa). Tärkeää on turvallisuudentunteen ja luottamuksen syntyminen. Aikuisten myönteinen usko tulevaisuuteen ja ympäristöuhkiin antaa lapsellekin rohkeutta kohdata tuleva elämä myönteisenä mahdollisuutena. Lapselle tulisi antaa jo varhaisessa vaiheessa mahdollisuus oppia mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavaan elämisen malliin. Lapsen tulisi oppia arvostamaan omaa elinympäristöään ja hänen tulisi saada mahdollisuus tutustua omaan lähiympäristöönsä luontoon. Lapsi oppii liikkumalla kasvattajansa kanssa ympäristössä ja tekemällä siitä konkreettisia havaintoja. Ensimmäisten ikävuosiensa aikana lapsi oppii mm. tunnistamaan esineitä ja olentoja (kasveja ja eläimiä), hahmottamaan niiden välisiä suhteita ja havainnoimaan niiden muutosta ja liikettä. Lapsen omista kysymyksistä lähtien voidaan päätellä millaista ympäristökasvatusta lapselle tulisi antaa. Lapset 3-7 v Tässä iässä lapsi tutkii uteliaana ympäristöään ja hänen eläytymiskykynsä on suuri. Lapsen oppiminen tapahtuu aikuisten antaman mallin mukaisesti. Kasvatuksessa tulee välttää liiallisia uhkakuvia. Ympäristönsuojelun syy-seuraus suhteiden ymmärtäminen ei ole helppoa lapselle. Tärkeimmän lähteen lasten ympäristökuvalle muodostavat lapsen koti ja Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 12

13 päivähoitopaikka sekä toveripiiri. Lapsi oppii yhdessä tekemällä ja leikkimällä. Ympäristöasioiden opettaminen tapahtuu helposti kytkemällä ne lapsen luontaiseen elinympäristöön esim. lajittelun opettelemisena tai ettei osteta mitään turhaa. Lapsi pystyy jo muutaman vuoden ikäisenä ymmärtämään ihmisen ja luonnon välisen suhteen. He pystyvät oppimaan uutta koko ajan. Oppimisessa on tärkeää elämyksellisyys ja yksilölliset kokemukset luonnosta. (esim. metsäretkellä). Tärkeää olisi, että lapsi oppisi nauttimaan luonnosta ja ihmettelemään sen monimuotoisuutta. Samalla vahvistettaisiin lapsen luonto- ja Jumala-suhdetta. Lapsi ymmärtää, että Jumala on luomakunnan Luoja ja ylläpitäjä. Lapsi ymmärtää, että ympäröivällä luonnolla on hänelle henkilökohtaista arvoa. Tämä saa hänet käyttäytymään vastuullisesti suhteessa ympäristöön. Lapsen tulisi oppia myös näkemään miten luonnon suojeleminen ja varjeleminen kuuluvat Raamatun sisältöön Koululaiset 7-10v Lapsi saa myönteisiä kokemuksia luonnosta vuorovaikutuksessa sen kanssa ja oppii tunnistamaan kotinsa lähellä olevan keskeisen lajiston. Hän oppii ymmärtämään erilaisten elinympäristöjen kuten metsän, pellon, kaupungin merkityksen eläimille, kasveille ja ihmisille. Lapsi oppii näkemään ympäristössä olevia kauneusarvoja. Lapsi tietää miten lähiluontoa ja asuinympäristöä voidaan vaalia ja suojella. Hän oppii toimimaan ympäristöystävällisesti, huolehtimaan lähiympäristöstään ja suojelemaan luontoa sekä tuntee jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet. Hän ymmärtää myös, että ympäristöä suojeleva elämäntapa on arvokas ja se on opeteltavissa. Lapsi tuntee Raamatun kertomuksia luonnosta ja sen käytöstä. Lapsi ymmärtää, että kristillinen ihmiskäsitys ja luonnon kunnioittaminen liittyvät toisiinsa. Lapsi oppii tulkitsemaan omaa ja läheistensä luontosuhdetta Raamatun ja kristillisen perinteen näkökulmasta 5.4. Nuoret v Tavoitteena on, että nuori oppii tunnistamaan yleisimpiä kotimaisia eliölajeja, ymmärtämään eliöiden ja niiden elinympäristöjen välistä vuorovaikutusta sekä arvostamaan ja vaalimaan luomakunnan monimuotoisuutta. Nuori oppii liikkumaan luonnossa sekä havainnoimaan ja tutkimaan luontoa maastossa eri vuodenaikoina. Ulkona tapahtuvassa oppimisessa nuoren tulee saada myönteisiä elämyksiä ja kokemuksia luonnosta sekä oppia havainnoimaan ympäristöä, niin että hänen ympäristölukutaitonsa kehittyy ja hän harjaantuu ympäristöystävällisen toimintaan ymmärtäen luonnon monimuotoisuuden merkityksen. Nuori ymmärtää itsensä oman elämänsä, yhteiskunnan ja ympäristön muokkaajana sekä oppii ymmärtämään ihmisen toiminnan riippuvuutta ympäristön tarjoamista mahdollisuuksista maapallolla. Hän ymmärtää, että luonnolla ei ole vain käyttöarvoa, vaan myös itseisarvo, joka perustuu Jumalan luomistyöhön ja vaikutukseen koko luomakunnassa. Nuori tunnistaa kristilliset eettiset normit, periaatteet ja arvot sekä osaa pohtia ja soveltaa niitä arkipäivän elämäntilanteissa. Nuori osaa Raamattua lukiessaan tehdä havaintoja Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 13

14 luonnon ja ihmisen suhteesta Raamatussa. Nuori oppii ymmärtämään kristillisen uskon käsityksen luonnon pyhyydestä ja koskemattomuudesta. Hän myös ymmärtää valitun elämäntavan merkityksen luonnonsuojelun kannalta ja hän oppii vaikuttamaan kristillisen arvopohjan perustalta yhteiskunnallisissa ympäristönsuojelun kysymyksissä Aikuiset 18- Ympäristökasvatuksen tarkoituksena on, että seurakuntalainen ymmärtää toimivan eliömaailman rakenteen ja kehityksen, ihmisen osaksi luomakuntaa sekä ihmisen toiminnan merkityksen ympäristössä. Kasvatuksen tulisi kehittää seurakuntalainen teologista ajattelua, herättää kiinnostusta luonnonympäristöön sekä edistää seurakuntalainen luonnon monimuotoisuutta säilyttävää ja ympäristövastuullista käyttäytymistä. Seurakuntalainen ymmärtää mikä on ihmisen ja luonnon suhde, luonnon merkitys ihmiselle ja oma vastuu ympäristöstä ja toisesta ihmisestä. Seurakuntalainen tuntee ja osaa soveltaa erilaisia ympäristöteologisia suuntauksia tehdessään valintoja omassa elämässään. Seurakuntalainen ymmärtää kestävä kehityksen ja tulevaisuuden vaativan nykyhetken ratkaisuja, joihin vaikuttavat ekologisesti kestävän kehityksen mahdollisuudet ja yksilön valinnat, rakennettua ympäristöä ja kaupunkiekologiaa koskevat päätökset sekä kotimaassa että ulkomailla, ekologisesti kestävä tuotanto sekä uudet ympäristötekniikan mahdollisuudet. Hän ymmärtää myös energiantuotannon vaikutuksen ympäristöön ja tuntee erilaisia vaihtoehtoja tuottaa ja säästää energiaa. Seurakuntalainen käsittää ihmisen toiminnan vaikutuksen elolliseen luontoon ja ymmärtää luonnon monimuotoisuuden merkityksen ihmiskunnan tulevaisuuden voimavarana. Hän osaa hahmottaa erilaisten ympäristöongelmien syitä ja niiden seurauksia ihmisten elämässä ja ekosysteemeissä. Hän tuntee ja osaa arvioida menetelmiä, joilla voidaan tarkkailla ympäristön tilaa ja ratkaista syntyneitä ongelmia. Seurakuntalainen osaa itsenäisesti kehittää ympäristölukutaitoaan, ymmärtää vastuunsa ympäristön tilasta ja osaa toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Hän ymmärtää Suomen luonnon erityisesti haavoittuvat alueet (pohjoiset metsät ja järvet, soiden kuivatus ja käyttö energianlähteenä, Itämeren suojelu ym.) Ympäristöetiikan alalla seurakuntalainen voi ymmärtää ihmisen aseman luonnon ja rakennetun ympäristön historiassa sekä ihmisen eettisenä ja vastuullisena olentona. Seurakuntalainen pystyy tunnistamaan ihmisen erilaisia luontoon ja rakennettuun ympäristöön kohdistamia intressejä ja näkemään niiden seurauksia sekä kykenee tekemään eettisesti ja teologisesti perusteltuja valintoja ihmisen ja luonnon suhteen tasapainottamiseksi. Hän ymmärtää kristillisen käsityksen kohtuudesta ja yksinkertaisesta elämäntavasta. Seurakuntalainen käsittää oman toimintansa ja kristillisen uskon merkityksen kansainvälisen ja maailmanlaajan oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa. Seurakuntalaisella on syvällinen kyky omakohtaiseen kristillisten eettisten normien, periaatteiden ja arvojen tunnistamiseen, pohtimiseen ja soveltamiseen omassa elämässä sekä työ- ja harrastuselämässä. Seurakuntalaisella on valmius tunnistaa teologisia ja eettisiä kysymyksenasetteluja ympäristökysymyksissä. Seurakuntalainen voi olla perehtynyt geenitekniikan etiikkaan ja lainsäädäntöön. Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 14

15 Yritysten ja organisaatioiden yhteiskunnallinen vastuu Yritysten ja yhteisöjen yhteiskunnallisella vastuulla ymmärretään vastuuta, joka käsittää yrityksen toiminnan taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset. Kansainvälisessä kaupassa joudutaan toisinaan tekemisiin sellaisten käytäntöjen kanssa, jotka eivät ole moraalisesti hyväksyttäviä. Kansainvälisistä ihmisoikeuksista piittaamattomat käytännöt ovat arkipäivää useissa tuotantolaitoksissa, joiden valmistamia tuotteita ostamme. Ostajan on yhä vaikeampaa seurata tuotteen valmistuksen eettisyyttä, koska alkuperämaan tai -tehtaan merkintä ei nykyään ole EU-maissa pakollista. Eettisesti ongelmallisia asioita ovat mm. lapsityövoiman käyttö, pakottaminen ylityöhön, terveydelle vaaralliset työolot, pakkotyö, riippumattomien ammattiyhdistysten kieltäminen, syrjintä tai alipalkattu työ. Maahantuojat pyrkivät toisinaan selvittämään tehtaiden työoloja, mutta valvonta on vaikeaa. Maahantuojien, suurten kauppaketjujen tai yritysten omat sosiaalisen vastuun standardit ovat saaneet kritiikkiä seurannan puutteesta. Seurakunnan toiminnassa tulee olla tietoinen yhteiskunnalliseen vastuuseen liittyvistä kysymyksistä ja välttää ennakolta sellaisia toimia, jotka voivat aiheuttaa yhteiskunnalliseen vastuuseen liittyviä ristiriitoja. Katso myös kohta 5.4. ***** Liite 1 Ympäristötyön teologista perustaa KIRKON YMPÄRISTÖTEOLOGIAA Evankelis-luterilaisen kirkon ympäristöstrategia rakentuu Raamatun opettamien arvojen tulkinnalle. Valistuksen aikana 1700-luvulla Pielisjärven kirkkoherrat Korpi-Jaakko (Jaakko Stenius vanh.) ja hänen poikansa Koski-Jaakko neuvoivat kansaa raivaamaan lisää peltoa korpeen ja perkaamaan koskia. Ajan hengen mukaisesti he toteuttivat Raamatun sanaa...lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. (1 Moos 1:28). Luonto oli voimavara, joka tuli valjastaa ihmisen täysimääräiseen käyttöön. Vuoden 1948 katekismuksen kristinopissa neuvotaan Siihen kuuluu myös, että suojelemme luontoa ja kohtelemme eläimiä lempeästi. Tätä luonnonsuojelun vaatimusta perustellaan raamatunlauseella Herra Jumala asetti ihmisen Edenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. (1 Moos 2:15). Ihmisen tulee vastuullisena taloudenhoitajana varjella maailmaa eikä sortua luonnon tai eläinten riistämiseen. Riemuvuonna 2000 ilmestyneessä uudessa Katekismuksessa opastetaan seitsemännessä käskyssä: Älä varasta. Tätä käskyä selitetään, siten että Ympäristön turmeleminen ja Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 15

16 luonnon tasapainon järkyttäminen on varastamista tulevilta polvilta. Ihmisen suhde luomakuntaan on siis tasavertaista vuorovaikutusta, koska ihminen on osa Jumalan luomaa maailmaa. Seitsemännessä käskyssä tuodaan myös esille maailmanlaajuinen oikeudenmukaisuus, josta todetaan: Jumalan luoma hyvyys on tarkoitettu kaikille. Rakkaus velvoittaa meitä huolehtimaan kaikkien toimeentulosta. Yhteinen vastuumme ulottuu koko ihmiskuntaan. Jos etsimme itsekkäästi omaa etuamme köyhien kustannuksella, varastamme niiltä, joiden elinehdot ovat kaikkein huonoimmat. Meidän on oltava valmiit tinkimään sekä henkilökohtaisesta että kansallisesta hyvinvoinnistamme. Tämä globaali oikeudenmukaisuus ja sen toteuttaminen seurakunnan toiminnassa on tärkeä osa Kirkon ympäristödiplomia. Luomakunnan varjelemisen apuna on Kirkon ympäristödiplomi, jonka ensimmäinen versio kehitettiin Kirkkohallituksen Diakonia ja yhteiskunnallisen työn osastolla Diplomin sisältö vastaa ISO ja EMAS -normeja. Sen lisäksi olennaisena kirkollisena osana on korostettu eettistä sijoittamista ja ympäristökasvatusta. Seurakunnissa tulee viettää luomakunnan sunnuntaita. Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian ja tukeminen on myös tärkeää ja sen tulee sisältyä seurakuntien toimintaan.. Liite 2 Suunnitelman kasvatuskäsitys Tässä Ympäristökasvatussuunnitelmassa kasvatus ymmärretään yksilölliseksi ja yhteisölliseksi tietojen ja taitojen kehittymisenä, jossa oppiminen tapahtuu tavoitteellisena opiskeluna erilaisissa tilanteissa itsenäisesti, ohjaajan ohjauksessa sekä vuorovaikutuksessa ohjaajan ja vertaisryhmän kanssa. Opetuksen lähtökohtana ovat tiedot, taidot ja kokemukset. Tarkoituksena on ottaa huomioon oppijoiden yksilölliset tarpeet, jotka huomioidaan yksityiskohtaisessa opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Oppiminen on seurausta oppijan toiminnasta, jossa hän aiempien tietojen ja osaamisen pohjalta käsittelee ja tulkitsee opittavaa ainesta. Oppiminen on tilannesidonnaista (kontekstuaalisuus), joten kasvatusympäristön monipuolisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Oppiminen on sidoksissa siihen toimintaan, tilanteeseen ja kulttuuriin, jossa se tapahtuu. Yhdessä tilanteessa opittu tieto tai taito ei automaattisesti siirry käytettäväksi toisenlaisissa tilanteissa. Hyvä oppiminen on: 1. motivoivaa 2. hyvin suunniteltua 3. perustuu oppijan omaan aktiivisuuteen 4. tuottaa oppimismenetelmien hallintaa Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 16

17 5. antaa muutosvalmiuksia 6. antaa tiimityön ja itsenäisen työskentelyn taitoja 7. antaa vapauden valita ja suunnitella itse 8. antaa mahdollisuuden edetä oman lahjakkuustason mukaisesti opettaa vastuullisuutta Liite 3 Ympäristökasvatus strategisena valintana Ympäristöstrategia on jokaisen organisaation tietoinen valinta. Jokainen organisaatio joutuu ottamaan kantaa ympäristöjohtamiseen, koska ekologinen paradigma on muuttumassa. Ympäristöstrategian tehtävänä on hahmottaa uudessa tilanteessa miten ihmisen ja luonnon välinen suhde järjestetään yrityksen toiminnassa. Siis miten luonnontalous (ekologia) ja ihmisen talous (ekonomia) liitetään toisiinsa. Jos seurakunta valitsee välinpitämättömän ympäristöstrategian, niin se katsoo, että ympäristöarvoilla ei ole sille mitään merkitystä. Elinympäristömme ei kestä nykyistä ympäristörasitusta, joten välinpitämättömyys ympäristön tilasta on kestämätön valinta. Puolustava strategia pyrkii säilyttämään nykyisen tilanteen. Ympäristönsuojelussa tehdään vain se minkä laki vaatii ja yritetään hidastaa tiukempien ympäristönormien syntyä. Kehittyneemmässä versiossa kartetaan ympäristöriskejä, jotta vältyttäisiin yllättäviltä lisäkustannuksilta. Puolustava strategia aiheuttaa muutostilanteessa lisäkustannuksia, kun suojelutoimia joudutaan kalliisti paikkailemaan. Miksi et tekisi tänään sitä, minkä laki vaatii huomenna? Sosiaalisen vastuun strategiassa seurakunta on kunnon kansalainen, joka huolehtii vastuullisesti myös ympäristöstä. Toimintatapana voi olla yhteisten ympäristöstandardien kehittäminen tai pyrkimys olla yksi alan parhaista toimijoista ympäristönsuojelussa. Tässä ympäristö- ja laatujärjestelmät kohtaavat toisensa. Laatutyöstä tuttu jatkuvan parantamisen periaate luo hyvän pohjan ympäristöjärjestelmien kehittämiselle. Mahdollistava strategia näkee ympäristöasioissa tilaisuuden luoda uutta seurakuntatoimintaa tai asemoida seurakunta uudella tavalla suhteessa ympäristöönsä. Tuotteet ja palvelut muunnetaan ympäristöä vähemmän kuormittaviksi tai toimimaan uudella tavalla sopusoinnussa luonnon kanssa. Seurakunnan toiminnassa tämä merkitsee, että toiminnalle hankitaan ympäristösertifikaatti eli Kirkon ympäristödiplomi. Ympäristövaatimukset luovat myös uusia markkinoita, koska tarvitaan innovatiivista, tehokkaampaa puhdistustekniikkaa ja ympäristöystävällisempiä tuotantotapoja. Jotka ymmärtävät ympäristöarvojen muutoksen tarjoamat mahdollisuudet ensimmäisenä, korjaavat parhaan sadon myös ideologioiden ja aatteiden markkinoilla. Kestävän kehityksen strategiat ovat enemmän kuin ympäristönormien täyttämistä. Niissä seurakunnan toimintaprosessit muunnetaan ympäristölle sopiviksi. Monissa ympäristö- Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 17

18 ohjelmissa mainitaan kestävä kehitys, mutta vain harvat organisaatiot pystyvät soveltamaan sitä täysimittaisesti päivittäiseen toimintaan. Käytännössä on ongelmallista määritellä mikä on kestävää kehitystä ja mikä ei. Syvän ekologian strategiassa ytimenä on liikeajatuksen ja -toiminnan äärimmäinen luonnonmukaisuus. Tämä edellyttää suuria muutoksia länsimaisessa, kulutuskeskeisessä ja talouskasvuun perustuvassa yhteiskunnassa ja ajattelutavassa. Ihmisen ja yhteiskunnan olemassa olon perusta ei ole aineellisen vaurauden luominen, vaan kaiken elämän perustana on luonto ja sen elinvoimaisuus. Ihmisten luontosuhteen tulee muuttua siten, että luonnolla on itseisarvo eikä vain käyttöarvo ihmisen rajattomana hyödykkeenä. Ihmisen eikä yhteiskunnan tulisi aiheuttaa luonnolle korjaamattomia muutoksia eikä kuluttaa luontoa enemmän kuin se voi uusiutua. Luonto ei ole rajaton raaka-aineiden lähde eikä loputon jätteiden kaatopaikka. Tämä merkitsee luopumista uusiutumattomien tai pitkäaikaisesti uusiutuvien luonnonvarojen käytöstä. (esim. öljy, hiili ja ydinvoima). Nykyisten sukupolvien ei tule käyttää tulevien sukupolvien luonnonvaroja eikä tuhota niiden luonnon monnimuotoisuutta. Kristillisillä kirkoilla ja teologialla on ympäristökeskustelussa merkittävä tehtävä, sillä kirkot tulkitsevat arvoja ja välittävät niitä eteenpäin jäsentensä parissa ja yhteiskunnassa. Kristillisen ympäristökasvatuksen ja -toiminnan tulee painottaa ihmisen vastuullisuutta ei vain lähimmäisensä, vaan myös Jumalan edessä. Strategian toteuttaminen käytännössä Strategian laatiminen ei riitä, vaan se on liitettävä luontevasti seurakunnan päivittäiseen toimintaan jokaisessa toimipaikassa. Valittu ympäristöpolitiikka on viestittävä, viestittävä ja vielä kerran viestittävä jokaiselle työntekijälle ja seurakuntalaiselle. Käytännön toteutumisen ratkaisevat yksilön arvot, motivaatio ja sitoutuminen. Jos halutaan kestäviä tuloksia, tarvitaan ympäristökasvatusta, sillä pelkkä julkisivun viherpesu ei riitä. Ympäristöön panostaminen maksaa, mutta hyvä ympäristötyö, -kasvatus ja -strategia tarjoavat hyviä etuja. Resurssien käytön tehokkuus ja toiminnan laatu paranevat. Tuotanto- ja palveluprosesseissa kuluu niukemmin arvokasta energiaa ja syntyy vähemmän kalliisti hävitettävää jätettä. Samalla ympäristövahinkojen riski pienenee, joten vakuuttaminen ja rahoitus voi olla edullisempaa. Yrityksen suhteet sidos- ja painostusryhmiin paranevat. Ennen kaikkea ympäristöjohtamisen avulla kyky reagoida nykyisiin ja tuleviin ympäristövaatimuksiin paranee. Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 18

19 Liite 4 Seurakunnan ympäristökasvatuskohteiden asettaminen tärkeysjärjestykseen Seurakunnassa tai yhtymän yksikössä ei yhtenä vuotena pystytä toteuttamaan kaikkia Ympäristökasvatussuunnitelman tavoitteita. Myös seurakuntien ja yksiköiden erilaiset toimintaympäristöt nostavat esille erilaisia kehityskohteita. Yhtenä vuotena on hyödyllistä valita 1-3 erilaista kehitysprojektia ja seurata niiden vaikutusta. Näistä seikoista johtuen ympäristökasvatuskohteet kannattaa asettaa tärkeysjärjestykseen. 1. Kartoitetaan yhdessä kehittämiskohteet esim. siten, että jokainen työntekijä / seurakuntalainen kirjoittaa ainakin yhden kehittämiskohteen. Tässä vaiheessa ei arvioida kehittämiskohteiden merkitystä, vaan pyritään löytämään ideariihessä mahdollisimman monta kehittämiskohdetta. 2. Arvioidaan ja järjestetään kaikki tulokset esim. oheisen taulukon mukaisesti. Ympäristökasvatuksen teemoja Aihe vaativuus- arvio 1-4 vaikuttavuusarvio 1-4 Aikataulu Kun kaikki ehdotukset on taulukoitu, ne voidaan sijoittaa vaativuus- ja vaikuttavuuspisteiden mukaisesti seuraavalla sivulla olevaan taulukkoon, jonka jälkeen valitaan toteutettavat ympäristökasvatusteemat. Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 19

20 Ympäristökasvatuskohteiden asettaminen tärkeysjärjestykseen D C Suuri vaativuus + Suuri vaativuus + pieni vaikuttavuus = Suuri vaikuttavuus = Toimenpiteen vaativuus toteuta myöhemmin, jos kriittinen ympäristötekijä, niin toteuta kiireellisenä. B Pieni vaativuus + Toteuta huolellisesti suunnitellen, jos kriittinen ympäristötekijä, niin toteuta kiireellisenä. A Pieni vaativuus + Pieni vaikuttavuus = Suuri vaikuttavuus = Toteuta pikkuasiat pois tieltä ennen suurempia kokonaisuuksia Toteuta helpot ja vaikuttavat asiat ensimmäiseksi Toimenpiteen vaikuttavuus 3. Kasvatusteemojen järjestämisen jälkeen laaditaan toimintasuunnitelma, jossa asetetaan tavoitteet, tarvittavat toimenpiteet, kasvatuskohteen toteuttamisen aikataulu ja määritellään vastuuhenkilöt ja muut tarvittavat voimavarat (esim. talousarvioon varattava määräraha). Lisäksi on syytä miettiä, mistä tiedetään, että ympäristökasvatustavoite on saavutettu. 4. Kun kehittämishankkeet on saatu päätökseen, niin tulee käydä arviointikeskustelu kasvatushankkeen onnistumisesta ja sen aikana opituista asioista. Arviointikeskustelun päivämäärä on syytä varata jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. 5. Valitaan uudet kehittämiskohteet seuraavaksi vuodeksi ja alustavasti suunnitellaan kehittämiskohteet seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. ***** Ympäristökasvatussuunnitelma 2008, sivu 20