Puun ja kuoren välissä. -valtakunnallinen potilasasiamiesselvitys

Transkriptio

1 Puun ja kuoren välissä -valtakunnallinen potilasasiamiesselvitys

2 LAPIN LÄÄNINHALLITUKSEN JULKAISUSARJA 2004: 8 PUUN JA KUOREN VÄLISSÄ VALTAKUNNALLINEN POTILASASIAMIES- SELVITYS Johanna Aho Sosiaali- ja terveysosasto Rovaniemi 2004 ISSN

3 Lukijalle Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992, jäljempänä potilaslaki) on ollut voimassa lähtien. Potilaslain tarkoituksena on vahvistaa potilaan asemaa ja oikeuksia sekä lisätä hoitosuhteen luottamuksellisuutta. Lakiin sisältyy velvollisuus nimetä jokaiseen terveydenhuollon yksikköön potilasasiamies, jonka tehtävänä on neuvoa potilaita potilaslain soveltamiseen liittyvissä asioissa, avustaa potilaita muistutusmenettelyssä, tiedottaa potilaan oikeuksista sekä toimia muutenkin potilaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi. Lain toimivuudesta käytännössä ja potilasasiamiehen toimintaedellytyksistä on keskusteltu koko lain voimassaoloajan. Lapin lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosasto selvitti valtakunnallisena hankkeena potilasasiamiestoimintaa ja sen kehittämistarpeita potilasasiamiesten näkökulmasta. Selvitys antoi laajasti tietoa potilasasiamiestoiminnan nykytilanteesta, ongelmista ja kehittämishaasteista Suomessa. Potilasasiamiehet kaipasivat toiminnan kehittämistä erityisesti koulutuksessa, palkkauksessa sekä työaikajärjestelyissä. Potilasasiamiehet toimivat usein samalla esimiehinä tai palvelusuhteessa edustamassaan toimintayksikössä, mikä ei ole eettisesti perusteltua potilasasiamiesten puolueettomuuden tai lain hengen toteutumisen kannalta. Selvitystyön tuloksena syntyi useita potilasasiamiestoiminnan kehittämisehdotuksia, joita on syytä vakavasti harkita. Tämä selvitys liittyy TEO-työryhmässä esille nousseeseen tarpeeseen selvittää potilasasiamiestoimintaa valtakunnallisesti. Hanke on rahoitettu sosiaali- ja terveysministeriön tutkimus- ja kehittämismäärärahoista (TUKE) ja sosiaali- ja terveysministeriö on toiminut myös hankkeen valvojana. Kirjoittajat kiittävät kaikkia projektin mahdollistaneita tahoja ja henkilöitä. Erityisen kiitoksen ovat ansainneet potilasasiamiehet, joilta liikeni aikaa vastata kyselyyn työkiireistään huolimatta. Riitta Pöllänen Lapin lääninhallitus, Lääninlääkäri Valtakunnallinen potilasasiamiesselvitysohjausryhmän puheenjohtaja Johanna Aho Lapin lääninhallitus, Suunnittelija

4 Kuvailulehti Julkaisija Lapin lääninhallitus Tekijä Johanna Aho, suunnittelija Julkaisun nimi Puun ja kuoren välissä valtakunnallinen potilasasiamiesselvitys Tiivistelmä Lapin lääninhallitus selvitti potilasasiamiestoimintaa valtakunnallisesti kevään ja kesän aikana Selvitys toteutettiin sosiaali- ja terveysministeriön valvomana ja rahoittamana hankkeena. Tavoitteena oli tutkia 1) millä tavalla potilasasiamiestoiminta on organisoitu eri puolilla maata, 2) millaisia asioita asiakkaiden yhteydenotot potilasasiamieheen pääasiassa koskevat ja 3) millaisia kehittämistavoitteita potilasasiamiestoiminnalle voidaan asettaa. Lähtökohtana tutkimuksessa on potilasasiamiesten näkökulma potilasasiamiestoiminnan onnistumisista ja heikkouksista. Selvitys toteutettiin postikyselynä sekä julkisen että yksityisen sektorin potilasasiamiehille. Kyselyyn vastasi yhteensä 254 potilasasiamiestä eri puolilta Suomea. Potilasasiamiehet kokivat toiminnan pahimpina ongelmina tiedon, ajan ja riippumattoman aseman puuttumisen potilasasiamiestehtäviä hoitaessa. Terveydenhuollon toimintayksikön johtajan tai esimiesasemassa olevan henkilön toimiminen potilasasiamiehenä ei voida katsoa olevan riippumatonta toimintaa potilaslain hengen ja uskottavuuden kannalta. Potilasasiamiehet esittivät kehittämisehdotuksina koulutusta erityisesti terveydenhuollon juridiikasta, tasapuolista palkkausjärjestelmää sekä tehtävien yhdistämistä. Useamman yksikön yhteinen, koulutettu potilasasiamies ja selkeästi määritellyn työajan osoittaminen potilasasiamiestoimintaan toisi helpotusta potilasasiamiesten kokemaan ajan puutteeseen hoitaa potilasasiamiestehtäviä laissa säädetyllä tavalla. Potilasasiamiestoiminta on tärkeä osa terveydenhuollon laadunvalvontatyötä. Oikealla potilasasiamiestyöhön panostamisella voidaan vaikuttaa potilaan aseman parantamiseen sekä hoidon laadukkuuteen terveydenhuollon ammattihenkilöiden ohjauksen kautta. Avainsanat (asiasanat) Potilasasiamies Potilasasiamiestoiminta Laki potilaan asemasta ja oikeuksista Kokonaissivumäärä 63 Kieli Hinta Teksti 57, yksi liitteistä 5 sivua Suomi 18 +alv 22% Jakaja Lapin lääninhallitus Sosiaali- ja terveysosasto PL 8002, Rovaniemi puh faksi Kustantaja Lapin lääninhallitus Sarjan nimi ja numero ISSN Painopaikka ja vuosi Lapin lääninhallituksen Rovaniemi 2004 julkaisusarja 2004:8

5 Utgivare Länsstyrelsen i Lapplands län Uppställare Johanna Aho, koordinator Publikationens namn "Mellan barken och trädet" den riksomfattande utredningen om patientombudsmän Sammandrag Länsstyrelsen i Lapplands län utredde patientombudsmännens verksamhet riksomfattande under våren och sommaren Utredningen genomfördes som ett projekt övervakat och finansierat av social- och hälsovårdsministeriet. Målet var att undersöka 1) på vilket sätt patientombudsmannaverksamheten är organiserad på olika håll i landet, 2) vilka frågor klienternas kontakter till patientombudsmannen i huvudsak gäller och 3) hurdana utvecklingsmål som kan ställas för patientombudmannens verksamhet. Utgångspunkten i undersökningen är patientombudsmannens synvinkel på en lyckad patientombudsmannaverksamhet och dess svagheter. Utredningen genomfördes som en postad enkät till patientombudsmännen både inom den offentliga och privata sektorn. Enkäten besvarades av sammanlagt 254 patientombudsmän på olika håll i Finland. Patientombudsmännen upplevde de värsta problemen vara bristen på information och tid samt avsaknaden av en oberoende ställning då de sköter patientombudsmannens uppgifter. Då en chef för en verksamhetsenhet inom hälso- och sjukvården eller en person i chefsställning fungerar som patientombudsman, kan detta inte anses vara en opartisk verksamhet med hänsyn till patientlagens anda och trovärdighet. Patientombudsmännen framför som förslag till utveckling utbildning i synnerhet i hälso- och sjukvårdens juridik, ett likvärdigt avlöningssystem samt sammanslagning av uppgifterna. En gemensam, utbildad patientombudsman för flera enheter och anvisandet av en klart definierad arbetstid för patientombudsmannens verksamhet skulle medföra en lättnad i den tidsbrist som patientombudsmännen upplever för att sköta patientombudsmannens uppgifter på det sätt som lagen stadgar. Patientombudsmannaverksamheten utgör en viktig del av arbetet med kvalitetsövervakning inom hälso- och sjukvården. Genom en riktig satsning på patientombudsmannens arbete kan man bidra till att förbättra patientens ställning samt kvaliteten inom vården genom handledning av de yrkesutbildade inom hälso- och sjukvården. Nyckelord, (sakinnehåll) Patientombudsman - Patientombudsmannaverksamhet - Lag om patientens ställning och rättigheter Antalet sidor, totalt 63 Språk Pris Text 57, bilagor 5 sidor finska 18 +alv 22% Distributör Länsstyrelsen i Lapplands län PL 8002, Rovaniemi Tfn f Förläggare Länsstyrelsen i Lapplands län Seriens namn och nummer ISSN Tryckort och år Länsstyrelsens i Lapplands län Rovaniemi 2004 publikationer 2004:8

6 Publisher State Provincial Office of Lapland Author Johanna Aho, coordinator Publications Title Between the rock and the hard place A survey of the national patient ombudsman system Summary During the spring and summer of 2004, the State Provincial Office of Lapland conducted a survey of the nationwide patient ombudsman activity. The study was funded by and carried out under the supervision of the Ministry of the Social Welfare and Health. The objective was to establish 1) how the patient ombudsman activity has been organized throughout Finland; 2) what issues the inquiries made by customers to the ombudsman are related to; and 3) what development objectives can be set for the patient ombudsman activity. The study is based on the views of the patient ombudsmen as to the success and weaknesses of the patient ombudsman system. The survey was carried out by mailing a questionnaire to patient ombudsmen working in the public and private sector. A total of 254 patient ombudsmen from all over Finland sent in their replies. The main problem of the activity as perceived by the patient ombudsmen was the lack of information, time and to have an independent position in the discharge of their duties. If a director of a health care unit or an individual in a supervisory position serves as a patient ombudsman, this can hardly be regarded as independent activity considering the spirit and credibility of the Patient Act. To develop the activity, the patient ombudsmen proposed training in health care legislation, an equitable compensation plan and a consolidation of duties. A highly trained patient ombudsman shared by several health care units and the allocation of a definite number of hours to the patient ombudsman activity would alleviate the perceived problem of shortage of time in the execution of the duties of the patient ombudsmen in accordance with the law. The patient ombudsman activity is an important part of quality control in health care. By allocating more resources to the patient ombudsman activity, it is possible to improve the position of the patient and the standard of quality of treatment by providing guidance to health care professionals. Keywords Patient ombudsman Patient ombudsman activity Act on the Position and Rights of Patients Pages, total 63 Language Price Text 57, appendix 5 Finnish 18 + alv 22% Distributor State Provincial Office of Lapland Department of Social and Health PL 8002, Rovaniemi Phone: fax Publisher State Provincial Office of Lapland Series title and number ISSN Printed in In the State Provincial Office of Lapland s Rovaniemi Publication series 2004:8 2004

7 Sisällysluettelo sivu 1 Johdanto 1 2 Potilasasiamiestoiminta Suomessa Toiminnan historiaa Potilasasiamiestoiminnasta tehtyjä selvityksiä 3 3 Potilasasiamiestoimintaa ohjaava lainsäädäntö 5 4 Aineisto ja menetelmät 7 5 Tulokset Potilasasiamiestoiminnan organisointi Potilasasiamiestoiminta alueittain ja yksiköittäin Potilasasiamiesten koulutus ja työkokemus potilasasiamiestyöstä Potilasasiamiesten tavoitettavuus ja toiminnasta tiedottaminen Potilasasiamiesten työtyytyväisyysmittareita Asiakkaiden yhteydenotot ja potilasasiamiestoiminta Yhteydenottojen, muistutusten ja kantelujen määrät vuonna Potilaiden ja omaisten yhteydenottojen syyt Lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteydenottojen syyt Muita syitä yhteydenottoihin Potilasasiamiestoiminnan kehittämistavoitteet Potilasasiamiestyön ongelmat potilasasiamiesten arvioimina Mistä potilasasiamiehet hankkivat apua ongelmatilanteissa Potilasasiamiesten kehittämisajatuksia niiden potilaiden auttamiseksi, jotka eivät pysty oikeuksiaan vaatimaan Potilasasiamiesten ajatuksia toiminnan kehittämiseksi 35 6 Yhteenveto tuloksista 36 7 Pohdinta 40 8 Potilasasiamiestoiminnan kehittämisehdotuksia 45 LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Tiivistelmiä potilasasiamiestoiminnasta aiemmin tehdyistä selvityksistä. Liite 2. Hallituksen esitys laiksi potilaan asemasta ja oikeuksista 185/1991, 11 Potilasasiamies Liite 3. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992, 11 Potilasasiamies Liite 4. Valtakunnallinen potilasasiamiesselvityksen ohjausryhmän jäsenet ja varajäsenet Liite 5. Potilasasiamiestoiminta koko maassa kyselykaavake potilasasiamiehille

8 1 1 Johdanto Viime vuosina potilaan asema ja oikeudet ovat olleet yhä enemmän esillä julkisuudessa. Lääkäri- ja hoitajapula kiristyy, mietitään hoitotyön pakkotahtisuutta, nuoren hoitohenkilökunnan lähtöä ulkomaille töihin ja potilaiden hoitoon pääsyn turvaamista tulevaisuudessa. Suuret ikäluokat ikääntyvät, tuoden yhä enemmän hoidettavia sairaaloihin ja terveyskeskuksiin. Potilaan aseman ja oikeuksien turvaamiseen on puututtu myös lainsäädännöllisin keinoin enemmän kuin aikaisemmin. Tästä on yhtenä esimerkkinä potilasasiamiesjärjestelmä, joka on tarkoitettu potilaan tueksi ja vaikeuksien ennaltaehkäisemiseksi terveydenhuollossa. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) tuli voimaan Lain mukaan jokaiselle terveydenhuollon toimintayksikölle on nimettävä potilasasiamies. Lain voimaanastumisen jälkeen potilasasiamiestoiminnasta on tehty muutamia alueellisia selvityksiä erityisesti läänihallituksien toimesta. Aiemmissa selvityksissä huomattiin kankeutta potilasasiamiestoiminnan järjestämisessä sekä erinäisiä ongelmia potilasasiamiestyössä. Näiden tulosten perusteella heräsi tarve selvittää potilasasiamiestoimintaa valtakunnallisella tasolla laajemman kuvan saamiseksi ja mahdollisten ongelmien selvittämiseksi. Lapin lääninhallitus selvitti potilasasiamiestoimintaa valtakunnallisesti kevään ja kesän aikana Selvitys toteutettiin sosiaali- ja terveysministeriön valvomana ja rahoittamana hankkeena. Selvityksen toteutti Lapin lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston suunnittelija Johanna Aho ja ohjausryhmässä toimi jäseniä kaikkien lääninhallituksien sosiaali- ja terveysosastoilta (liite 4). Useilla ohjausryhmän jäsenillä oli entuudestaan omakohtaista kokemusta potilasasiamiestoiminnan selvittämisestä oman lääninsä alueella. Valtakunnallisen potilasasiamiesselvityksen tavoitteena oli tutkia 1) millä tavalla potilasasiamiestoiminta on organisoitu eri puolilla maata, 2) millaisia asioita asiakkaiden yhteydenotot potilasasiamieheen pääasiassa koskevat ja 3) millaisia kehittämistavoitteita potilasasiamiestoiminnalle voidaan asettaa. Selvityksellä saatiin laajasti tietoa potilasasiamiestoiminnan nykytilan kunnossa olevista asioista ja ongelmista. Tutkimustuloksena selvisivät myös potilaiden yhteydenottojen yleisimmät syyt, jotka kuvastavat laajemmassa mielessä terveydenhuollon mahdollisia ongelmakohtia. Potilasasiamiehen asiakkaita eivät ole pelkästään potilaat ja omaiset, vaan myös terveydenhuollon ammattihenkilöt. Yhteistyö erilaisten sidosryhmien kanssa, henkilökunnan kouluttaminen ja toiminnasta tiedottaminen ovat tärkeä osa potilasasiamiehen työtä. Potilasasiamiestoiminta on tärkeä osa terveydenhuollon laadunvalvontatyötä. Oikealla potilasasiamiestyöhön panostamisella voidaan vaikuttaa potilaan aseman parantamiseen sekä hoidon laadukkuuteen terveydenhuollon ammattihenkilöiden ohjauksen kautta. Potilasasiamiehen tehtävänä on tiedottaa potilaan oikeuksista potilaalle, terveydenhuoltohenkilöstölle ja mahdollisille muille tahoille. Potilasasiamiehellä ei ole itsenäistä päätösvaltaa, vaan tehtävien luonne on lähinnä neuvoa antava. Potilasasiamiehen tulisi olla perehtynyt potilaan oikeusasemaan ja yleensä terveydenhuollon vastuu- ja

9 2 oikeusturvakysymyksiin sekä toimintayksikön toimintaan, jotta hän kykenisi neuvomaan potilaita, omaisia sekä henkilöstöä. 1 2 Potilasasiamiestoiminta Suomessa 2.1 Potilasasiamiestoiminnan historiaa Potilasasiamiestoiminnan on katsottu saaneen juurensa kansalaistoiminnasta luvulla. Tuolloin muutaman potilaan perustama Suomen Potilasliitto ry ryhtyi ajamaan potilaiden etuja ja oikeuksia sen aikaisessa terveydenhuollon vaikeassa tilanteessa. Jo heti toimintansa alkuvaiheessa Potilasliitto teki aloitteita ja ehdotuksia potilaan aseman parantamiseksi. Yhtenä alkuvaiheen aloitteista oli Ruotsin mallin mukaisen potilasasiamiesjärjestelmän luominen Suomeen. Ruotsissa ajatus potilasasiamiesjärjestelmästä syntyi alun perin Ruotsin lääkäriliiton asettaman komitean mietinnön tuloksena. Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta pyysi Potilasliitolta lausuntoa pohjoismaihin suunnitteilla olevasta potilasasiamiesjärjestelmästä vuonna Ajatus potilasasiamiesjärjestelmästä ei kuitenkaan saanut riittävää kannatusta lääkärijärjestöiltä, joten Pohjoismaiden neuvosto palautti asian maiden hallituksille. Näin potilasasiamiesjärjestelmän luominen jäi kussakin pohjoismaassa hallituksien suunniteltaviksi, pohjoismaisten potilasjärjestöiden kannatuksesta huolimatta. 2 Vuonna 1976 ilmestyneessä ensimmäisessä Suomen Potilas-lehdessä kirjoitettiin seuraavasti: Potilasasiamiehen tulisi olla niin arvovaltainen ja pätevä, että hän pystyy puolueettomasti tutkimaan kaikki valitukset ja antamaan päätöksensä itse tai antamalla asian oikeuden päätettäväksi. Toimialue voisi käsittää sairaanhoitopiirin, läänin tai suuremman alueen. Toimintamuodot ja valtuudet tulee pikaisesti ratkaista. Pääasia on, että potilaiden valitukset tulevat nopeasti ja perusteellisesti ratkaistuiksi. Vuonna 1983 lokakuussa Potilasliitto esitti eduskunnan perustusvaliolautakunnalle muistion, jossa ehdotettiin toimenpiteitä potilaan oikeusturvan parantamiseksi, yhtenä ehdotuksena oli jälleen potilasasiamiesjärjestelmän luominen. Suomen Potilasliitto on tehnyt potilasasiamiestyötä koko toimintansa ajan ennen lakia potilaan asemasta ja oikeuksista ja myös sen voimaan tulon jälkeen. Helsingin kaupungin terveysvirasto toteutti kokeilun potilasasiamiestoiminnasta vuonna 1981 helmikuusta vuoden loppuun. 80- luvun alkupuolella kokeilu laajeni edelleen Vantaan terveysvirastoon ja HYKS:n klinikoille. Alkuvaiheessa HYKS:ssa tehtävää hoitivat lakimiehet oman toimintansa ohella ja vuosina puolipäivätoiminen sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijät myös jatkoivat toimintaa hajautettuna 80-luvun lopulla. Vuodesta 1990 tehtävää hoiti erikoissairaanhoitaja puolipäivätoimisesti. Hän jatkoi toimintaansa myös potilaslain voimaantulon jälkeen. 3 1 HE 185/ Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 2000:51 s. 4, Koivuniemi

10 3 2.2 Potilasasiamiestoiminnasta tehtyjä selvityksiä Potilasasiamiestoiminnasta on tehty selvityksiä eri lääneissä. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 1) luetteloidaan tuoreimmat potilasasiamiestoiminnasta tehdyt selvitykset mahdollisine kohderyhmineen ja vastausprosentteineen. Selvityksistä on luettavissa tiivistelmiä liitteessä 1. Taulukko 1. Potilasasiamiestoiminnasta aiemmin tehtyjä selvityksiä. Selvitys Vuosi Kohderyhmä (tai muu selvitys) Länsi-Suomen lääninhallituksen 2002 Terveyskeskusten ja kunlasasiamiestoiminnastmiehet kysely potitayhtymien potilasasia- Pirkanmaan terveyskeskuksissa (n= 28) vuonna 2002 Potilasasiamiestoiminnan organisointi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa Espoon potilasasiamiehen raportti toimintavuodelta 2002 Lapin lääninhallituksen selvitys potilasasiamiestoiminnasta vuonna 2001 Oulun lääninhallituksen selvitys potilasasiamiestoiminnasta kesällä 2001 Itä-Suomen lääninhallituksen kysely potilasasiamiestoiminnasta Pohjois-, Etelä-, ja Itä- Savon, Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirien alueella vuonna Etelä-Suomen lääninhallituksen terveys keskuskysely vuonna 2000 Potilaan aseman vahvistaminen -työryhmän puhelinkysely vuonna 2000 Tehy ry:n kysely potilasasiamiehille vuonna keskussairaalan potilasasiamiehet (n= 26) 2002 (tilastot yhteydenotoista sekä raportti toiminnasta) 2001 Lapin läänin potilasasia- miehet (n=63) 2001 Oulun läänin potilasasiamiehet (n= 92) 2000 Pohjois-, Etelä- ja Itä- Savon, Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirien potilasasiamiehet (n= 44) 2000 Etelä-Suomen terveyskeskukset (potilasasiamiestoiminnan järjestäminen osana kyselyä) terveyskeskusta (soittokierros potilasasiamiehille) potilasasiamiestä satunnaisotannalla Vastausprosentti 93 92,3 _

11 4 Aiemmissa selvityksissä sekä kirjallisuudessa todettiin potilasasiamiestoiminnassa esimerkiksi seuraavanlaisia ongelmia, jotka herättivät tarvetta tutkia aihetta laajemmin: Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992; jäljempänä potilaslaki) tuli voimaan Lain mukaan jokaiselle terveydenhuollon toimintayksikölle oli nimettävä potilasasiamies. Laki ei määrittele potilasasiamiehille kelpoisuusvaatimuksia ja niin alkuvaiheessa hyvin erilaisen koulutuksen saaneet henkilöt hoitivat potilasasiamiehen tehtäviä. Lähes kaikissa organisaatioissa potilasasiamiehet hoitivat tehtävää oman toimensa ohella. Potilasasiamiehen objektiivisuus on uhattuna, jos hän työskentelee sellaisen yksikön alaisena, jossa mahdollinen epäkohta tapahtuu. Potilasasiamiehen riippumaton ja vakaa asema toteutuu parhaiten, jos potilasasiamies on useiden toimintayksiköiden yhteinen. 4 Tehy ry:n vuonna 2000 potilasasiamiehille tekemän kyselyn perusteella voitiin todeta potilasasiamiestoiminnan olevan erilaisessa kehitysvaiheessa eri organisaatioissa. Toiminnan organisoinnin ongelmaksi todettiin toimintamallin puuttuminen. Malleja tehtävien hoitamiseksi ei ollut ja toiminta oli organisoitu hyvin monimuotoisesti, jolloin käytännöt vaihtelivat ja niiden vertailu oli hankalaa. Perusvalmiuden ongelmiksi potilasasiamiehet kokivat valtakunnallisesti yhtenäisen, systemaattisen ja tarpeisiin vastaavan koulutuksen puuttumisen, ajan puutteen ja objektiivisuuteen liittyvät ongelmat lähinnä esteellisyyskysymyksissä. Yhtenä ongelma-alueena ilmeni myös toiminnan arvostuksen puute. Potilasasiamiehet kokivat, että heitä pidettiin syntipukkeina tai hankalana työntekijänä. He kokivat, että muu henkilökunta piti potilasasianmiestoimintaa turhana ja että toiminta aiheutti muissa vihantunteita potilasasiamiestä kohtaan. 5 Etelä-Suomen lääninhallituksessa valmistui vuonna 2000 Potilaan aseman vahvistaminen-työryhmäraportti osana valtakunnallista Terveydenhuolto 2000-luvulle hanketta. Työryhmä selvitti laajasti potilaan asemaan liittyviä seikkoja ja teki ehdotuksia potilaan aseman parantamiseksi, muistutusmenettelyn kehittämiseksi, potilasasiamiesten toiminnan, aseman tilastoinnin, työnohjauksen ja rekisteröinnin tehostamiseksi. Työryhmä antoi myös kehittämisehdotuksia potilasasiamiesten koulutuksen osalta. Lisäksi työryhmä kiinnitti huomiota muistutusten, kanteluiden ja potilasvahinkojen parempaan hyödyntämiseen terveydenhuollon yksiköiden laatutyössä. Itä-Suomen lääninhallituksen vuonna 2000 tekemän selvityksen mukaan potilasasiamiehet pitivät työtään vaikeana, laajana ja vaativana. Keskeisimpinä ongelmina koettiin ajan, tuen, työnohjauksen ja sijaisten puute sekä palkkauksen ja koulutuksen vähäisyys. Yli puolet potilasasiamiehistä teki potilasasiamiestyötä vain alle 1,5 tuntia viikossa ja viidesosa yhden tai useamman päivän viikossa. Yksin työskentely ja asiakkaiden syytökset koettiin raskaimpina seikkoina työssä. Yli kolmasosa potilasasiamiehistä oli rekrytoitu työhön työnantajan määräyksestä joko luottamuselimen päätöksellä tai viranhaltijan nimittämänä. Kolmasosa oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Vain vajaalla neljäsosalla potilasasiamiehistä työ huomioitiin palkassa. 6 Selvityksessä todetut kehittämistarpeet koskivat potilasasiamiestoiminnan käytännön järjestelyjä, palautteen saamista, tilastointia ja koulutusta. Toiminnan kehittämiseksi toivottiin yhteisen, neuvovan virkamiehen palkkaamista sekä sosiaali- ja potilasasiamiehen toimen yhdistämistä samalle henkilölle. Potilasasiamiehet toivoivat tiedokseen 4 Koivisto J. 1994, Tehy ry, sarja B: Selvityksiä 4/ Myöhänen ym ,

12 5 ratkaisuja potilasvahinkotapauksista ja koulutusta lainsäädännöstä, tietosuojasta ja käytännön ongelmatilanteista. Lääninhallituksen odotettiin kehittävän potilasasiamiesrekisteriä, laativan kelpoisuusvaatimukset tehtävään ja edistävän potilasasiamiesten keskinäistä yhteistyötä kokousten ja koulutusten avulla. Sairaanhoitopiiriltä toivottiin tiedottamisen parantamista ja konsultaatioavun järjestämistä. Virpi Nissilän vuonna 2002 tekemässä potilasasiamiesselvityksessä ongelmallisimmiksi asioiksi potilasasiamiestyössä nimettiin: ajan puute, potilasasiamiestehtävien hoitaminen oman toimen ohella, yhteistyön vähäisyys johdon kanssa, yhteistyön vähäisyys eri ammattiryhmien kanssa, kiinnostuksen puute sairaalassa potilasasiamiestoimintaa kohtaan ja potilasasiamiesten yhteistoimintaverkostojen 7 toimivuus sekä työnohjauksen puute. Muita selvityksessä todennettuja huomioita olivat muun muassa potilaiden yhteydenottojen lisääntyminen viime vuosina niin että toimintaan on käytetty yhden henkilön työpanoksesta 60 70%. Potilaiden ja omaisten neuvonta on vienyt miltei kaiken tästä ajasta ja muu potilaiden oikeuksien edistäminen on ollut vähäistä. Suoritetun kyselyn perusteella näyttää siltä, että potilasasiamiesten asiakasyhteydenottojen määrissä on suuria eroja, jotka eivät ole suorassa yhteydessä sairaalan hoitojaksojen tai avohoitokäyntien määriin. Näin ollen on mahdollista, että potilasasiamiehen tavoitettavuus, työajan määrä ja työskentelytavat vaikuttavat yhteydenottojen määriin. Potilasasiamiesten tilastointi oli myös epäyhtenäistä joten tarkkoja lukuja oli mahdotonta saada. 3. Potilasasiamiestoimintaa ohjaava lainsäädäntö Laki potilaan asemasta ja oikeuksista ( /785: potilaslaki) sääntelee 11 :ssä potilasasiamiehestä seuraavaa: Terveydenhuollon toimintayksikölle on nimettävä potilasasiamies. Kahdella tai useammalla toimintayksiköllä voi olla myös yhteinen potilasasiamies. Potilasasiamiehen tehtävänä on: 1) neuvoa potilasta tämän lain soveltamiseen liittyvissä asioissa; 2) avustaa potilasta 10 1 ja 3 momentissa tarkoitetuissa asioissa; 3) tiedottaa potilaan oikeuksista; sekä 4) toimia muutenkin potilaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi 11 ensimmäisessä kohdassaan sääntelee potilasasiamiehen tehtäväksi potilaan neuvonnan potilaslain soveltamiseen liittyvissä asioissa. Tiivistettynä potilaslaki sääntelee potilaan asemaa ja oikeuksia koskien muun muassa seuraavanlaisia asioita: potilaan itsemääräämisoikeus, potilaan tiedonsaantioikeus, alaikäisen asema, hoitoon pääsy, oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun, kiireellinen hoito, lähiomaisen asema, muistutus, salassapito ja potilasasiakirjoja koskevat säännökset. Lisäksi potilaan asemaa ja oikeuksia koskettavat ainakin tartuntatautilaki ( /583: TTL), mielenterveyslaki ( /1116: MTL), päihdehuoltolaki 7 Nissilä s. 1, 30.

13 6 ( /41), kansanterveyslaki ( /66: KTL), erikoissairaanhoitolaki ( /1062: ESHL), kehitysvammaisten erityishuollosta annettu laki ( /519) sekä vahingonkorvaukselliset kysymykset ja hallinto-oikeudelliset kysymykset. Asiakkaan neuvonnassa voidaan tarvita myös yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi poliisin tiedonsaantioikeudesta tai asiakirjojen luovuttamisesta eri viranomaistahoille. Potilasta koskeva lainsäädännön ala ei siis rajoitu pelkästään potilaslakiin vaan tarvitaan tietämystä myös useiden muiden säännösten sisällöstä, jotta asiakkaita voitaisiin tarkoituksenmukaisesti ohjata. Lait eivät useinkaan sisällä itsessään muutoksenhakukeinoja, mutta kuitenkin tietämystä muutoksenhakukeinoista ja erilaisista valitusteistä potilaiden ohjauksessa tarvitaan erityisesti. Potilasasiamiehen laissa säänneltyjä tehtäviä ovat myös muistutuksen tekemisessä avustaminen ja muut potilaslain 10 sääntelemät velvollisuudet, potilaan oikeuksista tiedottaminen sekä toimiminen muutenkin potilaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi. Muistutukseen liittyen potilaslain 10 säätelee seuraavaa: Terveyden- ja sairaanhoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus terveydenhuollon toimintayksikössä terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Muistutukseen on annettava ratkaisu kohtuullisessa ajassa sen tekemisestä. Muistutuksen tekeminen ei rajoita potilaan oikeutta kannella hoidostaan tai hoitoon liittyvästä kohtelustaan terveyden- tai sairaanhoitoa valvoville viranomaisille. Jos muistutusta käsiteltäessä ilmenee, että potilaan hoidosta tai kohtelusta saattaa seurata potilasvahinkolaissa tarkoitettu vastuu potilasvahingosta, vahingonkorvauslaissa tarkoitettu vahingonkorvausvastuu, syytteen nostaminen, terveydenhuollon ammatinharjoittamislaissa tarkoitettu ammatinharjoittamisoikeuksien poistaminen, rajoittaminen tai kurinpitomenettely taikka muissa laissa säädetty kurinpitomenettely, on potilasta neuvottava, miten asia voidaan panna vireille toimivaltaisessa viranomaisessa tai toimielimessä. Potilaslain 10 :stä on johdettavissa potilasasiamiehen kohderyhmään kuuluviksi asiakkaiksi seuraavat tahot: potilas, terveydenhuollon ammattihenkilö ja tähän liittyen terveydenhuollon vastaava johtaja. Potilaan ohella huomioitavaksi tulevat myös omaiset ja läheiset. Omaisen asemaan liittyy useita laissa erikseen määriteltyjä asioita, joihin potilasasiamiehen on kiinnitettävä huomiota. Potilaslain 10 :n mukaan potilasasiamiehen tulee muistutuksen ohella olla perillä myös potilaan muista mahdollisuuksista tyytymättömyyden ilmaisuun. Tässä yhteydessä kohderyhmäksi voidaan johtaa myös terveydenhuoltoa valvovat viranomaiset. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi potilaan asemasta ja oikeuksista sanotaan seuraavaa: Potilaan oikeusturvan edistämiseksi käytännössä on tarpeen, että yleinen tiedottaminen hoitoon ja kohteluun liittyvistä käytännöistä on asianmukaisesti järjestetty ja että potilailla olisi mahdollisuus tarvittaessa kääntyä heitä oikeusturvakysymyksissä neuvovan henkilön puoleen. Tässä tarkoituksessa ehdotetaan, että terveydenhuollon toimintayksiköiden tulisi nimetä potilasasiamies. 8 8 HE 185/1991

14 7 Potilasasiamies nimetään sekä terveydenhuollon julkisen sektorin toimipaikkoihin että yksityisen sektorin yrityksiin. Lain hengen mukaisesti jokaisen yksiköissä asioivan asiakkaan, omaisen tai periaatteessa kenen tahansa pitäisi vaivatta pystyä löytämään yksikön potilasasiamiespalvelu. Vertailuna säänneltyyn oikeuteen potilasasiamiehestä voidaan huomioida Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000), jonka 24 säätelee sosiaaliasiamiestoimintaa seuraavasti: Sosiaaliasiamiehen nimeää kunta. Kahdella tai useammalla kunnalla voi olla yhteinen sosiaaliasiamies. Sosiaaliasiamiehen tehtävänä on: 1) neuvoa asiakkaita em. lain soveltamiseen liittyvissä asioissa; 2) avustaa asiakasta 23 :n 1 momentissa tarkoitetussa asiassa (muistutuksen tekeminen); 3) tiedottaa asiakkaan oikeuksista; 4) toimia muutenkin asiakkaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi; sekä 5) seurata asiakkaiden oikeuksien kehitystä kunnassa ja antaa siitä selvitys vuosittain kunnanhallitukselle. 9 Sosiaaliasiamiehen tehtävät ovat juridisesti samankaltaisia potilasasiamiehen tehtävien kanssa. Erona kuitenkin on vuosittainen raportointivelvollisuus kunnanhallituksille ja että nimeäminen on säädetty kunnan tehtäväksi. Potilasasiamiehillä ei ole laissa säädettyä raportointivelvollisuutta toiminnastaan lääninhallitukselle tai muulle valvovalle sektorille, kuten ei myöskään yksikkönsä johdolle. Välillisesti lääninhallitus kuitenkin valvoo potilasasiamiestoimintaa esimerkiksi myöntäessään toimilupaa yksityisen terveydenhuollon yritykselle. 4 Aineisto ja menetelmät Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin postikyselynä potilasasiamiehiltä toukoheinäkuun aikana Kysely sisälsi sekä määrällisiä että laadullisia kysymyksiä yhteensä 43 kappaletta (liite 5). Kyselylomake laadittiin yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön sekä lääninhallituksien sosiaali- ja terveysosastojen kanssa. Jokaisesta läänistä nimettiin yhdyshenkilö, joka toimi hankkeen ohjausryhmän jäsenenä, sekä hänelle varahenkilö. Kyselylomakkeen laadinnassa hyödynnettiin taustatietona aiheesta aiemmin tehtyjä selvityksiä. Usealla ohjausryhmän jäsenellä on myös omakohtaista kokemusta potilasasiamiestoiminnan selvittämisestä oman lääninsä alueella. Kyselykaavakkeen testasi kolme potilasasiamiestä ennen sen lähettämistä varsinaiselle potilasasiamiesotokselle. Kysely lähetettiin läänien potilasasiamiehille noudattamalla ositetun otannan periaatetta. Ositettuun otantaan päädyttiin, koska läänit ovat erikokoisia asukasmääriltään ja näin ollen myös terveydenhuollon yksiköitä ja potilasasiamiehiä on toisissa lääneissä enemmän kuin toisissa. Lukumäärät terveydenhuollon yksiköistä lääneittäin saatiin Stakesin HILMO -tilastosta ja yksityisten terveydenhuollon yksikköjen tilastosta. 9 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sekä sosiaalihuoltolain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (137/1999), 24 Sosiaaliasiamies.

15 8 Toukokuussa 2004 Suomessa oli näiden tilastojen mukaan terveydenhuollon yksiköitä yhteensä 3789 kappaletta. Tähän lukuun suhteutettuna laskettiin prosentuaalinen luku terveydenhuollon yksiköistä lääneittäin. Tämän jälkeen saadut prosenttiluvut laskettiin lääneittäin kokonaisotoksen määrästä (500) ja saatiin tulokseksi otantaluvut. Ohjausryhmä hyväksyi kokouksessaan ( ) otoskoot ja otantajärjestelmän tutkimukseen sopivaksi. Suhteutettu ja ositettu otanta toteutettiin seuraavasti: Länsi- Suomen lääniin kyselyjä lähetettiin 200 kpl, mikä oli 40 % kokonaismäärästä. Etelä- Suomen lääniin lähetettiin 165 kyselyä (33 %), Itä-Suomen lääniin 68 kyselyä (13 %), Oulun lääniin 50 kyselyä (10 %) ja Lapin lääniin 20 kyselyä (4 %). Otoskoot puolitettiin yksityisen ja julkisen sektorin kesken, eli molemmille sektoreille lähti yhtä paljon kyselyjä ( ). Lääninhallitukset ovat valvontatehtävissään ylläpitäneet tietoja potilasasiamiehistä, mutta valtakunnallista potilasasiamiesrekisteriä ei ole olemassa. Tähän tutkimukseen potilasasiamiesten osoitetiedot hankittiin lääninhallituksien sosiaali- ja terveysosastoilta. Tutkimuksen edetessä huomattiin, että potilasasiamiesten osoitetiedot eivät olleet aina ajan tasalla, vaan esimerkiksi henkilö oli vaihtunut tai toimipaikan osoite muuttunut. Erityisesti yksityisen sektorin potilasasiamiesten osoitetiedot olivat vaikeasti saatavilla. Vanhentuneiden henkilö- ja osoitetietojen vuoksi saattoi useita kyselyitä ajautua samalle henkilöille tai potilasasiamiestä ei tavoitettu ollenkaan. Potilasasiamies oli voinut vaihtua eri henkilöön tai yksikkö lopettanut toimintansa, mutta tieto ei ollut päivittynyt lääninhallitukseen. Potilasasiamiestoiminta oli usein myös keskittynyt niin, että yksi henkilö hoiti usean eri yksikön toimintaa. Kaikista lääneistä ei kuitenkaan ollut saatavilla potilasasiamiehen nimeä, vaan kysely lähetettiin terveydenhuollon yksikön nimellä. Näin ollen jäi kyseisen terveydenhuollon yksikön varaan, tavoittiko kysely potilasasiamiestä. Potilasasiamiesten tavoittamisen ongelmat vaikeuttavat myös vastausprosentin luotettavuuden arviointia. Ensimmäisellä lähetyskierroksella vastauksia tuli yli 200 kpl ja uusintakierros tuotti lisää muutamia kymmeniä vastauksia. Yhteensä kyselyyn vastasi 254 potilasasiamiestä, jolloin vastausprosentiksi saadaan noin 50. Useita kyselyitä palautui uusintakierroksella suoraan takaisin lähettäjälle, koska vastaanottaja oli jo vastannut kyselyyn. Tyhjänä palautettuja tai suoraan lähettäjälle palautuneita kyselyjä, joissa vastaanottajaa ei tavoitettu, ei ole laskettu mukaan vastausprosenttiin. Vastausprosenttia voidaan pitää hyvänä, koska otoskoko on riittävän suuri. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin SPSS for Windows -tilasto-ohjelmalla sekä avoimet kysymykset laadullisella sisällönerittelyllä. Asiakkaiden yhteydenottojen syitä kuvaavien kaavioiden luomisessa käytettiin apuna myös Excel 2ooo -ohjelmaa Potilasasiamiesten mielipiteitä selvittävissä kysymyksissä potilasasiamiehet vastasivat Likert tyyppisellä asteikolla pisteytyksen ollessa 1-5 (täysin eri mieltä täysin samaa mieltä, en osaa sanoa vastausmahdollisuus oli sijoitettu asteikon keskelle). Tulosten analysoinnissa (lukuun ottamatta summamuuttujaa) vastaukset on koodattu uudelleen siten, että täysin tai jokseenkin eri mieltä olleet, sekä täysin tai lähes samaa mieltä yhdistettiin.

16 9 5. Tulokset 5.1 Potilasasiamiestoiminnan organisointi Valtakunnallisen potilasasiamiesselvityksen yhtenä tavoitteena oli tutkia millä tavalla potilasasiamiestoiminta on organisoitu eri puolilla maata. Potilasasiamiestoiminnan organisointia mittaavat erilaiset taustamuuttujat. Potilasasiamiestoiminnan järjestämistä kuvataan selvittämällä toimintaa alueittain ja yksiköittäin, potilasasiamiesten koulutusta ja työkokemusta potilasasiamiestyöstä, potilasasiamiesten tiedottamistapoja ja tavoitettavuutta sekä potilasasiamiestoiminnasta saatuja korvauksia ja työtyytyväisyyttä Potilasasiamiestoiminta alueittain ja yksiköittäin Potilasasiamiesten vastauksista noin 40 % tuli Länsi-Suomen läänistä, noin 25 % Etelä-Suomen läänistä, noin 15 % Itä-Suomen läänistä, 11 % Oulun läänistä ja noin 7 % Lapin läänistä. Neljä vastanneista potilasasiamiehistä työskenteli usean läänin alueella. Vastausten määrä pysyi samassa suhteessa alkuperäiseen ositettuun otantaan verrattuna. Lapin läänin potilasasiamiesten vastausprosentti oli lähes 100, Länsi-Suomen läänin noin 50 %, Etelä-Suomen läänin noin 39 %, Itä-Suomen läänin 55 % ja Oulun läänin noin 54 %. Kaikista lääneistä saatiin siis hyvin vastauksia (Kuvio 1) % Etelä-SuomiLänsi-Suomi Itä-Suomi Oulu Lappi Usealla alueella Kuvio 1. Kyselyyn vastanneet potilasasiamiehet alueittain (n =254). Julkiselle ja yksityiselle sektorille lähetettiin yhtä paljon kyselyjä. Vastanneista potilasasiamiehistä julkisella sektorilla työskenteli noin puolet (53 %) ja yksityisellä sekto-

17 10 rilla kolmasosa (34 %). Molemmilla sektoreilla työskenteli noin 3 % ja muualla, kuten järjestöissä ja säätiöissä työskenteli noin 8 % vastanneista potilasasiamiehistä (Kuvio 2) % Julkinen Yksityinen Muu Julk+Yksit. Kuvio 2. Potilasasiamiesten toiminta-alueet sektoreittain (n= 251). Potilasasiamiehistä suurin osa (80 %) toimi 1-2 yksikön potilasasiamiehenä. Tässä yhteydessä yksiköllä tarkoitetaan julkisella sektorilla sairaalaa tai terveyskeskusta ja yksityisellä sektorilla terveydenhuollon yritystä sekä muualla esimerkiksi säätiötä tai järjestöä. Yhteensä 10 % vastanneista toimi useamman kuin kolmen yksikön potilasasiamiehenä ja yksikköä oli hoidettavanaan viidellä potilasasiamiehellä. Eniten yksiköitä (230 kpl) oli yhdellä vastanneista (Taulukko 2). Taulukko 2. Yksiköiden lukumäärä (n= 254) Yksiköiden lukumäärä n (%) (80) (8) (2) (2) >30 2 (1) Ei vastannut 19 (8) Yhteensä 254 (100)

18 11 Potilasasiamiehistä noin 80 % toimi samassa yksikössä potilasasiamiehenä, jossa muutoinkin työskenteli. Eri yksikössä kuin tavallisesti toimi 16 % vastanneista. Neljä prosenttia potilasasiamiehistä ei vastannut kysymykseen (Kuvio 3) % kyllä Kuvio 3. Potilasasiamiestoiminta samassa yksikössä, jossa muutoinkin töissä (n=246). Potilasasiamiehistä neljännekselle (28 %) oli varattu oma tila potilasasiamiestyötä varten. Usein tähän kysymykseen vastaajat olivat tarkentaneet työtilana olevan oma toimistohuone missä muutoinkin työskenteli (esimerkiksi ylihoitajat ja osastonhoitajat, jotka tekevät potilasasiamiestehtäviä). 69 % vastanneista ilmoitti, että omaa tilaa potilasasiamiestyölle ei ole varattuna (Kuvio 4). en % kyllä ei Kuvio 4. Oma tila potilasasiamiestyötä varten (n= 252).

19 muu Potilasasiamiesten koulutus ja työkokemus potilasasiamiestyöstä Potilasasiamiehistä 38 % oli saanut terveysalan koulutuksen ja 14 % sosiaalialan koulutuksen, sekä terveys- että sosiaalialan koulutus oli 7 %:la vastanneista. Ylemmän korkeakoulututkinnon ilmoitti 19 % vastanneista. Terveys- tai sosiaalialan koulutuksen lisäksi korkeakoulututkinnon omaavia potilasasiamiehiä oli noin 13 % vastanneista. Muun koulutuksen oli saanut 6 % vastanneista. Muuksi koulutukseksi mainittiin yleisimmin kaupallisen alan koulutus (Kuvio 5). Julkisen sektorin potilasasiamiehistä suurin osa mainitsi ammatti- tai toiminimikkeekseen sosiaalityöntekijän tai sairaanhoitajan, myös johtavat hoitajat, ylihoitajat ja osaston hoitajat hoitivat usein potilasasiamiehen tehtävää. Päätoimisena potilasasiamiehenä toimi kuusi vastaajaa. Yksityisellä sektorilla potilasasiamiehet olivat ammatiltaan yleisimmin sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, hammashoitajia, lääkäreitä tai fysioterapeutteja. Lisäksi potilasasiamiehinä työskenteli sihteereitä, tulosyksikköjohtajia, vastaanottoapulaisia, talouspäälliköitä, yleisiä edunvalvojia sekä useisiin muihin eri ammatteihin lukeutuvia henkilöitä % sekä terv. että sos. Ylempi korkeakoulututkinto Terveysalan koulutus Sosiaalialan koulutus terv ja/ tai sos+ ylempi Kuvio 5. Potilasasiamiesten koulutus (n=254). Yli puolet (55 %) potilasasiamiehistä vastasi, ettei ole saanut koulutusta varsinaisesti potilasasiamiehen tehtäviin. Koulutusta ilmoitti saaneensa 41 % (Taulukko 3). Potilasasiamiehet jotka olivat saaneet koulutusta potilasasiamiestehtäviin, tarkensivat, minkälaista potilasasiamieskoulutusta he olivat saaneet. Yleisimmin vastattiin Kuntaliiton koulutuksen järjestämä vuosittainen kurssi, joka esimerkiksi vuoden 2004 keväällä oli kahden päivän mittainen peruskurssi potilasasiamiestoiminnasta. Muita mainittuja olivat lääninhallituksien ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen järjestämät koulutustilaisuudet sekä oma-aloitteinen opiskelu yliopiston kursseilla ja itsenäinen opettelu kirjallisuudesta.

20 13 Taulukko 3. Varsinaisesti potilasasiamiestoimintaan saatu koulutus (n= 245). n (%) Saanut koulutusta 103 (41) Ei ole saanut koulutusta 142 (56) Yhteensä 245 (97) Puolet (47 %) potilasasiamiehistä oli täysin tai jokseenkin eri mieltä ja 30 % täysin tai lähes samaa mieltä koulutuksensa riittävyydestä potilasasiamiestyössä. Kysymykseen ei osannut vastata 15 % potilasasiamiehistä ja 8 % jätti kokonaan merkitsemättä vastaamatta (Kuvio 6) % Täysin tai jokseenkin eri mieltä En osaa sanoa Täysin tai lähes samaa mieltä Kuvio 6. Potilasasiamiesten suhtautuminen koulutuksensa riittävyyteen potilasasiamiestyössä (n=235). Potilasasiamiesten mielipidettä koulutuksensa riittävyydestä potilasasiamiestyössä vertailtiin suhteessa heidän taustakoulutukseensa. Tällöin yli puolet kysymykseen vastanneista potilasasiamiehistä (n=118) oli täysin tai jokseenkin eri mieltä siitä, että heidän koulutuksensa olisi riittävä potilasasiamiestyöhön. Täysin tai lähes samaa mieltä koulutuksen riittävyydestä oli 64 potilasasiamiestä. En osaa sanoa vaihtoehdon valitsi 37 potilasasiamiestä. Eniten samaa mieltä koulutuksensa riittävyydestä, suhteessa omaan lukumääräänsä, olivat ne potilasasiamiehet, joilla on korkeakoulututkinto (n=18/49) tai sekä korkeakoulututkinto että sosiaali- tai terveysalan tutkinto (n=13/33). kuitenkin eri mieltä olevia löytyi myös näistä koulutusryhmistä miltei yhtä paljon.