Tietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja sen hoidosta. Kirsi Suominen, psykiatrian dosentti Hanna Valtonen, psykiatrian dosentti

Transkriptio

1 Tietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja sen hoidosta Kirsi Suominen, psykiatrian dosentti Hanna Valtonen, psykiatrian dosentti

2 Sisällysluettelo Johdanto... 4 Mikä on kaksisuuntainen mielialahäiriö?... 5 Mania... 9 Hypomania Masennusvaihe Sekamuotoinen vaihe Yhteenveto Erityisosaamista psykiatriaan ja neurologiaan Tämän kirjan on kustantanut Lääketehdas Oy H. Lundbeck Ab

3 Mikä on kaksisuuntainen mielialahäiriö? Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jossa esiintyy vaihtelevasti eriasteisia masennus- ja maniakausia tai sekamuotoisia sairausjaksoja ja vähäoireisia tai oireettomia välivaiheita. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jossa esiintyy vaihtelevasti eriasteisia masennus- ja maniakausia tai sekamuotoisia sairausjaksoja ja vähäoireisia tai oireettomia välivaiheita. Nykyään kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on käytettävissä runsaasti erilaisia vaikuttavia hoitomuotoja. Tiedon antaminen kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireista ja sen hoidosta sekä varhaisoireiden tunnistamisen opetus potilaalle ja perheenjäsenille lisäävät hoidon vaikuttavuutta. Kaksisuuntainen mielialahäiriö jaetaan tyyppiin I ja II. Tyyppiä I luonnehtii maanisten, sekamuotoisten ja masennusjaksojen vaihtelu. Tyyppiä II puolestaan luonnehtii masennusjaksot ja hypomaniajaksot. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kulku on kullakin hyvin yksilöllinen. Kun kaksisuuntainen mielialahäiriö on hyvin tasapainossa, sitä luonnehtivat pitkät oireettomat kaudet. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön syytä ei tunneta. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön on esitetty olevan monin psyykkisin oirein ilmenevä aivojen sairaus. 4 5

4 Tyyppi I vai tyyppi II? Tyypin I kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyy masennustiloja ja manioita tai sekamuotoisia jaksoja. Tyypin II kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on masennustiloja ja lieviä yliaktiivisuusvaiheita eli hypomanioita. Yksikin mania muuttaa diagnoosin tyypiksi I. On tärkeää selvittää, onko kyse kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä vai tavanomaisesta, unipolaarisesta masennuksesta. Mikäli kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan pelkästään masennuslääkkeellä, voi masennus kääntyä maniaksi tai taudinkuva muuttua tiheäjaksoiseksi. Miten kaksisuuntainen mielialahäiriö todetaan? Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja tavanomaisen masennusjakson erottaminen toisistaan on vaikeaa varsinkin silloin, kun kaksisuuntainen mielialahäiriö alkaa masennusjaksolla. Tieto kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintymisestä lähisukulaisella saattaa auttaa oikeaan päätelmään. Viive oireiden alkamisesta oikeaan diagnoosiin on keskimäärin kahdeksan vuotta. Kulku ja ennuste Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastutaan yleensä nuorena aikuisena, mutta sairastumisikä voi vaihdella lapsuudesta vanhuuteen. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa väestöstä prosenttia. Sen esiintyvyydessä ei ole todettu sukupuolieroa. Henkilöillä, joiden ensiasteen sukulaisella on tyypin I kaksisuuntainen mielialahäiriö, sairastumisriski on 5 10-kertainen väestön riskiin verrattuna. Myös tyypin II kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy perinnöllistä alttiutta. Stressaavien elämäntapahtumien merkitys on epäselvä, mutta niillä saattaa olla merkitystä sairausjaksojen laukaisijoina. Ainakin osalle kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalle unen puute altistaa manialle. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi hoitoa hakevista enemmistö kärsii samanaikaisesti myös jostakin muusta psykiatrisesta oireyhtymästä, kuten päihdeongelmasta, ahdistuneisuushäiriöstä, syömishäiriöstä tai persoonallisuushäiriöstä. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla on myös ruumiillisia sairauksia enemmän kuin väestössä keskimäärin. Merkittävimpiä oheissairauksia ovat tyypin 2 diabetes sekä verenkiertoelinten sairaudet. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista vain harva hakee itselleen hoitoa sairauden alkuvaiheessa, lievän yliaktiivisuuden eli hypomanian vuoksi ei juuri kukaan. Vasta vakava ja pitkäkestoinen masennustila aiheuttaa niin suurta kärsimystä, että siihen haetaan hoitoa. Manian aikana hoitoon tullaan toisten aloitteesta ja usein myös omasta tahdosta riippumatta. Hyvä sitoutuminen lääkehoitoon on yhteydessä parempaan pitkäaikaisennusteeseen ja huono sitoutuminen hoitoon saattaa lisätä sairaalahoitojen tarvetta. Hoidon pääperiaatteet Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidon suunnittelussa on tärkeää kartoittaa mikä sairauden vaihe on kyseessä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito jaetaan akuuttihoitoon ja ylläpitohoitoon. Akuutin vaiheen laatu määrittää akuutin vaiheen hoidon sisällön ja aiempien jaksojen olemassaolo ylläpitohoidon tarpeen. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito koostuu lääkehoidosta, psykoterapeuttisesta hoidosta ja itsehoidosta. Sairauden ajankohtaisen vaiheen mukaisesti valittu mielialaa tasaava lääkitys on kaksisuuntaisen mielialahäiriön keskeisin hoitomuoto. Näitä lääkkeitä ovat esimerkiksi litium ja muut mielialaa tasaavat lääkkeet sekä toisen polven psykoosilääkkeet. Mielialantasaajilla tarkoitetaan litiumin lisäksi myös epilepsialääkkeitä, joita ovat mm. valproaatti, lamotrigiini ja karbamatsepiini. Merkittävimpiä syitä lääkityksen lopettamiseen on pelko lääkkeiden aiheuttamasta riippuvuudesta, vaikka tiedetään, etteivät mielialaa tasaavat tai psykoosilääkkeet aiheuta riippuvuutta. 6 7

5 Psykoterapeuttisessa hoidossa tuetaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa, sitoutetaan häntä lääkehoitoon ja pyritään siihen, että potilas oppii tunnistamaan mielialajaksot mahdollisimman varhain. Sairaus on raskas sekä sairastuneelle itselleen että lähimmäisille ja siksi on myös tärkeää edesauttaa potilasta ja hänen omaisiaan sopeutumaan sairauteen. Itsehoidon tavoitteena on manian esioireiden aikana välttää kaikkea mielialaa kiihdyttävää toimintaa ja masennusvaiheen esioireiden aikana lisätä aktiviteettia. Tärkeä osa itsehoitoa on päihteiden käytön välttäminen. Taudin uusien pahenemisvaiheiden estämiseksi tarvitaan yleensä kuitenkin jatkuvaa lääkitystä. Seurantatapaamisissa on hyvä arvioida hoidon tehoa käyttämällä sekä masennusoireita että maanisia oireita arvioivia mittareita ja mielialapäiväkirjaa. Mania Oireet Manialle on tyypillistä mielialan liiallinen kohoaminen tai poikkeuksellinen ärtyneisyys. Maniasta puhutaan, kun mielialan kohoaminen tai poikkeuksellinen ärtyneisyys on kestänyt vähintään viikon. Mikäli potilas joutuu manian takia sairaalahoitoon, puhutaan maniasta vaikka mielialan kohoaminen ei olisi kestänyt viikkoa. Jotta voidaan puhua maanisesta jaksosta, niin mielialan kohoamiseen liittyy vähintään kolme seuraavista oireista (neljä jos mieliala on poikkeuksellisen ärtyisä, ei koholla) Lisääntynyt toimeliaisuus tai rauhattomuus Lisääntynyt aktiivisuus on yksi manian ydinoireista, ja se ilmenee siten, että maaninen potilas on paljon liikkeessä. Ihminen aloittaa monia samanaikaisia tehtäviä ja yrittää tehdä enemmän kuin mikä tosiasiallisesti on mahdollista. Toiminta voi suuntautua työhön, kodinhoitoon, liiketoimintaan tai harrastuksiin ja joskus myös kyseenalaisiin suunnitelmiin, uhkapeliin tai lisääntyneeseen seksuaaliseen toimintaan. Rauhattomuus ilmenee usein kiihtyneisyytenä ja poikkeuksellisena vilkkautena. Lisääntynyt puheliaisuus Potilaalla on lisääntynyt tarve puhua ja häntä voi olla vaikea keskeyttää tai saada suunvuoroa. Kuulija saattaa saada vaikutelman, että potilaalla on enemmän ajatuksia kuin hän ehtii kertoa. Puhe saattaa muuttua äänekkääksi. Ajatuksenriento tai tunne kiihtyneestä ajatustoiminnasta Tunne, että ajatukset kulkevat nopeasti. Potilaan puhe saattaa siirtyä nopeasti aiheesta toiseen. Puhe saattaa muuttua syrjähteleväksi. Sosiaalinen estottomuus Potilaan käytös on usein sosiaalisesti poikkeavaa. Maaniseen käytökseen liittyy usein välinpitämättö- 8 9

6 myys sosiaalisista normeista, joka saattaa johtaa muille hämmentäviin tilanteisiin. Potilas saattaa olla poikkeavan tuttavallinen tai äänekäs poiketen selvästi potilaan tavanomaisesta käytöksestä. Unen tarpeen väheneminen Potilas kokee tarvitsevansa tavallista vähemmän unta. Potilas nukkuu tavallisesti vain muutaman tunnin yössä tai ei lainkaan tuntematta silti itseään väsyneeksi. Itsetunnon kohoaminen Ajatukset omasta kaikkivoipaisuudesta ja voimistunut käsitys omista kyvyistä. Ihminen saattaa uskoa selviävänsä tehtävistä joihin hänellä ei tosiasiallisesti ole edellytyksiä tai omaavansa poikkeuksellisia kykyjä. Oireisto vaihtelee ylikorostuneesta itsetunnosta harhaluuloiseen suuruuskuvitteluun. Keskittymiskyvyttömyys tai häiriöherkkyys Potilas ei jaksa keskittyä yhteen asiaan ja hänen toiminnassaan on alituisia muutoksia. Tavanomaista on, että potilas aloittaa useita toimintoja ja siirtyy uuteen toimintaan edellisen jäädessä kesken. Usein pitkän loogisen keskustelun käyminen on mahdotonta. Lisääntynyt seksuaalinen halukkuus Potilas saattaa olla seksuaalisesti tavallista aktiivisempi ja hän etsii uusia sukupuolisuhteita parisuhteestaan välittämättä. Uhkarohkea tai vastuuton käyttäytyminen Esimerkiksi merkittävä tuhlaavaisuus, vastuuton ajotapa, päihteiden holtiton käyttö, suuret liiketoimet hetken mielijohteesta. Manialle on luonteenomaista toimintakyvyn lasku. Maniaan saattaa liittyä joskus psykoottisia oireita. Psykoottisilla oireilla tarkoitetaan epärealistisia ajatuskulkuja tai aistiharhoja. Maaninen vaihe alkaa usein äkillisesti ja kestää keskimäärin kahdesta viikosta viiteen kuukauteen. Lääkehoito Lääke valitaan yksilöllisen hyöty-haittasuhteen perusteella. Maniaan tehoavat litium, ketiapiini, olantsapiini, risperidoni, aripipratsoli, valproaatti, asenapiini, tsiprasidoni, haloperidoli ja karbamatsepiini. Mitä vaikeampi mania on, sitä useammin tarvitaan erilaisten lääkehoitojen yhdistämistä. Samanaikainen valproaatin tai litiumin tai molempien ja toisen polven psykoosilääkkeen yhteiskäyttö on tehokkain manian lääkehoito. Psykoottisen manian lääkehoitoon soveltuvat ensisijaisesti toisen polven psykoosilääkkeet. Psykiatrista sähköhoitoa voidaan harkita vaikeaoireisissa ja -hoitoisissa manioissa. Oikean lääkepitoisuuden nopea saavuttaminen aikaistaa maniaoireiden lievittymistä valproaattia ja ilmeisesti myös olantsapiinia käytettäessä. Manian lääkehoidon tulisi olla myös soveltuva ylläpitohoidoksi. Itsehoito Manian itsehoidossa on tärkeää huolehtia lääkkeiden säännöllisestä käytöstä. Yleensä mielialan kohoamiseen liittyy ajatus siitä, ettei ole sairas eikä tarvitse hoitoa. Manian esioireiden ilmaannuttua on tärkeää vähentää virikkeitä. Maniassa ja hypomaniassa päihteet heikentävät jo alentunutta arviointikykyä. Manian esioireiden ilmaannuttua ei tule käyttää lainkaan päihteitä. Manian esioireiden ilmaantuessa on keskeistä huolehtia myös riittävästä unen saannista; vähintään kahdeksan tuntia yössä. Vaikka manian esioireiden ilmaannuttua kaikki uudet ideat tuntuvat loistavilta, niin niitä ei tule toteuttaa välittömästi. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan tulee muistaa, että suuret päätökset esimerkiksi koskien ammattia ja parisuhdetta tulee tehdä, kun mieliala on vakaa eli eutyyminen. Päätöksen teossa on hyvä muistaa kolme asiaa. Ensiksi se, että suuret päätökset tulee tehdä hitaasti harkiten eikä ensimmäistä mielijohdettaan toteut

7 taen. Toiseksi on hyvä harkita mahdollisimman monia eri vaihtoehtoja. Kolmanneksi on valittava vaihtoehdoista paras huomioiden päätöksen pitkäaikaisvaikutukset, panostus, saatu hyöty ja vaikutukset tunteisiin. Manian esioireiden ilmaannuttua on tärkeää huolehtia siitä, ettei käyttäydy holtittomasti. Autolla ajamista tulee välttää. Ihmiskontaktien määrä on aiheellista rajoittaa mahdollisimman vähäiseksi. Ensisijaisesti yhteydenpito tulee keskittää läheisiin ihmisiin. Rahat/luottokortit tulee ruokarahaa lukuun ottamatta antaa läheiselle tukihenkilölle, jotta ei pääse tekemään itselleen taloudellista vahinkoa. Hypomania Oireet Hypomania on maniaa lievempi sairausjakso, jolloin mieliala on kohonnut lievästi verrattuna normaaliin mielialaan, mutta selvästi havaittavasti. Mielialan kohoamisen sijaan potilas saattaa olla myös jatkuvasti tai vaihtelevasti ärtyisä. Mielialamuutoksen tulee kestää vähintään neljä päivää ja olla henkilölle epänormaali, jotta voidaan puhua hypomaanisesta jaksosta. Hypomaniaan liittyy samanaikainen tarmon ja toimeliaisuuden lisääntyminen sekä maanistyyppisiä oireita, mutta ei merkittävää toimintakyvyn laskua. Lääkehoito Hypomaniassa maniaa estävän ylläpitolääkkeen annosta suurennetaan, hypomanialle altistava masennuslääkitys lopetetaan ja käytetään lyhytkestoisesti psykoosilääkitystä. Itsehoito Hypomanian itsehoitoon soveltuvat samat ohjeet kuin manian itsehoitoon. Masennusvaihe Oireet Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheet eivät oirekuvaltaan eroa tavallisista masennusjaksoista. Ne saattavat kuitenkin olla kestoltaan jonkin verran lyhyempiä ja niitä saattaa esiintyä tiheämmin kuin tavallisessa masennuksessa. Lisäksi niihin voi liittyä tavallista useammin mielialavaihteluita, psykoottisia oireita, fyysistä lamaantumista ja epätyypillisiä masennusoireita kuten ruokahalun lisääntymistä, lihomista, liikaunisuutta ja ärtyneisyyttä. Vaste tavanomaisille masennuslääkkeille on usein huono. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheeseen saattaa liittyä riski itsetuhoiseen 12 13

8 käytökseen. Masennusvaiheet kestävät keskimäärin noin kuusi kuukautta, vanhuksia lukuun ottamatta harvoin yli vuoden. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakson hoito eroaa muiden masennustilojen hoidosta. Tämän takia masennukseen sairastuneelta tulee aina selvittää, onko hänellä ollut maanisia, sekamuotoisia tai hypomaanisia jaksoja. Lääkehoito Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaihe hoidetaan toisin kuin tavanomaiset masennustilat. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa ei suositella käytettäviksi pelkkää masennuslääkettä, koska se saattaa laukaista hypomanian tai manian tai aiheuttaa jaksojen tihentymistä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen lääkehoitona voidaan käyttää ketiapiinia, lamotrigiinia, litiumia, olantsapiinin ja masennuslääkkeen yhdistelmää tai mahdollisesti valproaattia. Osa potilaista saattaa hyötyä masennuslääkkeistä yhdistettynä mielialaa tasaaviin lääkkeisiin. Masennuslääkkeistä saatu hyöty näyttäisi olevan vähäisempi kuin masennustilassa, eikä niitä tule käyttää, jos potilaalla on samanaikaisia mielialan kohoamisen oireita. Myös psykiatrista sähköhoitoa voidaan käyttää kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa. Uusia lääkehoitoja tutkitaan ja kehitetään kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoitoon. Itsehoito Masennusvaiheen esioireiden aikana on tärkeä huolehtia siitä, että harrastaa liikuntaa, on vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja tekee niitä asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Tyypillisesti masennuksen esioireiden tullessa jättää liikunnan ja mukavan tekemisen jaksaakseen suoriutua velvoitteista. Vaikka masennuksen esioireiden aikana haluaisi nukkua paljon/ viettää sängyssä paljon aikaa, on tärkeää huolehtia siitä, että ei vietä sängyssä tavallista enempää aikaa eikä nuku tavallista enempää. Vuorokausirytmin säilyttäminen on tärkeää. Näin ollen on olennaista mennä samaan aikaan iltaisin nukkumaan ja herätä aamuisin. Sosiaalisten rytmien kartoitus- lomakkeen avulla on helppo seurata vuorokausirytmin säännöllisyyttä, vuorovaikutusta toisten kanssa ja sängyssä vietettyä aikaa. Vuorokausirytmin säännöllisyyttä edesauttaa rutiinien ylläpitäminen. Tärkeä osa itsehoitoa on päihteiden käytön välttäminen. Stressinhallinnassa voivat olla avuksi erilaiset rentoutus- ja hengitysharjoitukset. Tärkeää on myös mahdollisuus puhua stressaavista asioista saattaen ne oikeisiin mittasuhteisiin. Sekamuotoinen vaihe Oireet Sekamuotoista vaihetta luonnehtii maanisten ja masennusoireiden samanaikainen esiintyminen joko nopeasti vuorotellen tai samanaikaisesti. Lääkehoito Lääke valitaan yksilöllisen hyöty-haittasuhteen perusteella. Lääkehoidon periaatteet ovat muuten samat kuin manian lääkehoidossa. Itsehoito Sekamuotoisen vaiheen itsehoitoon soveltuvat samat ohjeet kuin manian itsehoitoon. Tiheäjaksoisuus (rapid cycling) Jos kaksisuuntaisen mielialahäiriön erillisiä sairausjaksoja on vuodessa vähintään neljä, niin puhutaan sairauden tiheäjaksoisesta muodosta. Ylläpitovaihe Ylläpitovaiheeseen hoidossa siirrytään kun mieliala on tasaantunut eli eutyyminen

9 Lääkehoito Ylläpitohoidon tavoitteena on estää sekä uusia mielialahäiriöjaksoja että varsinaisten jaksojen välisiä lievempiä oireita, joilla saattaa olla merkittävää vaikutusta toimintakykyyn. Ylläpitohoito aloitetaan aina, kun on tehty kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi eli potilaalla on esiintynyt elämänsä aikana kaksi tai useampia sairausjaksoja. Tällöin lääkehoitoa valittaessa on tärkeää huomioida aiempi sairaushistoria. Tyypin I kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä elämänmittainen ylläpitolääkitys on suositeltavaa. Tyypin II kaksisuuntaisen mielialahäiriön elämänmittainen ylläpitolääkitys on suositeltavaa, jos sairausjaksoihin on liittynyt merkittävää itsetuhoisuutta, psykoottisia masennusjaksoja, merkittävää toimintakyvyttömyyttä tai sairausjaksoja on ollut useita. Ylläpitohoidossa litium ja ketiapiini soveltuvat sekä maanisten että masennusjaksojen estoon. Olantsapiini, valproaatti, aripipratsoli, risperidoni-injektio sekä mahdollisesti karbamatsepiini soveltuvat maanisten vaiheiden estoon. Lamotrigiini soveltuu masennusvaiheiden estoon, mutta on huomioitava, että lamotrigiini ei ehkäise (hypo)manioita. Itsehoito Vaikka ylläpitovaiheessa mieliala on tasainen eli eutyyminen, niin on erittäin tärkeää jatkaa lääkehoitoa uusien sairausjaksojen ennaltaehkäisemiseksi. Kuten esimerkiksi verenpainetaudissakin, niin myös kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä, tarvitaan jatkuvaa säännöllistä ennaltaehkäisevää lääkitystä. Vuorokausirytmin säännöllisyys ja päihteettömyys yhdessä lääkehoidon kanssa ennaltaehkäisevät uusia sairausjaksoja. Psykoterapeuttiset hoitomuodot Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä tarvitaan lääkehoidon lisäksi psykoterapeuttisia hoitomuotoja. On tärkeää, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava saa riittävästi asiallista tietoa sairaudestaan. Tiedon lisäksi tarvitaan aikaa ja tukea, jotta kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava pystyy sopeutumaan siihen, että hänellä on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö. Sairauteen sopeutumisen kannalta on tärkeää, että potilaasta kehittyy aktiivinen oman sairautensa ja hoitonsa asiantuntija, joka kantaa itse vastuuta hoidostaan. Psykoterapeuttisen hoidon tavoitteena on tukea potilasta sairauden hoidossa, auttaa potilasta lääkehoitoon sitoutumisessa, helpottaa mielialajaksojen varhaisoireiden tunnistamista ja lievittää potilaan ja hänen läheistensä sopeutumista sairauteen. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön psykoterapeuttista hoitoa varten on kehitetty nimenomaan kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä käytettyjä terapioita: psykoedukaatio, kognitiivinen ja kognitiivis-behavioraalinen hoito, perhehoito (Family-Focused Treatment) ja interpersoonallisen terapian viitekehykseen perustuva Interpersonal and Social Rhythm Therapy. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön psykoterapeuttinen hoito voidaan toteuttaa joko yksilö-, ryhmä- tai perhehoitona. Yleisimmin käytetään psykoedukaatiota. Psykoedukaatiossa välitetään tietoa sairauden eri vaiheisiin liittyvistä oireista ja sairaudenkulusta. Tiedetään, että tiedon jakaminen sairaudesta ja sen hoidosta sekä varhaisoireiden tunnistamisen opetus potilaalle ja perheenjäsenille lisää hoidon vaikuttavuutta. Sen lisäksi, että psykoedukaatiossa käydään läpi sitä, minkälainen sairaus kaksisuuntainen mielialahäiriö on yleisellä tasolla, on potilaan kanssa tärkeää käydä läpi hänen oman sairaudenkuvansa erityispiirteitä. Psykoedukaatiossa kartoitetaan potilaan oma sairaushistoria sekä mielialajaksoille altistaneet ja niitä laukaisseet tekijät. Samoin kartoitetaan kullekin tyypilliset maanisten sekä masennusjaksojen varhaisoireet. Tavoitteena on se, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava oppisi tunnistamaan sairausjaksoja edeltävät varhaisoireensa. Psykoedukaatioon kuuluu myös se, että tehdään toimintasuunnitelma varhaisoireiden varalle. Tällä 16 17

10 pyritään estämään tai ainakin lieventämään uusien sairausjaksojen aiheuttamaa kärsimystä, esimerkiksi ehkäisemään manian voimistuminen vaiheeseen, jolloin sitä ei voida pysäyttää kuin sairaalahoidon avulla. Psykoedukaatiossa käytetään mielialapäiväkirjaa, jonka avulla seurataan mielialan muutoksia ja yleensä myös unen määrää. Ainakin osalla kaksisuuntaisen mielialahäiriötä sairastavista potilaista unen puute altistaa hypomanialle ja manialle. Psykoedukaatiossa pyritään tuomaan esille säännöllisen vuorokausirytmin merkitys. Yövuorojen, pitkien työmatkojen ja työvuorojen välttäminen voi vähentää sairauden uusiutumisriskiä. Säännöllinen uni-valverytmi tulee säilyttää myös viikonloppuisin. Ennakoivat oireet (varomerkit) Mitä paremmin oppii tunnistamaan uusia sairausjaksoja ennakoivia oireita, sitä pikemmin voi hakea apua ja näin voidaan estää uuden sairausjakson kehittyminen. On tärkeää tunnistaa omalle sairaudelle tyypilliset varomerkit. Näitä saattavat olla pienet muutokset mielialassa, unentarpeessa, keskittymiskyvyssä, energisyydessä, itsetunnossa tai seksuaalisessa mielenkiinnossa. Uudet mielenkiinnon kohteet tai muutokset pukeutumisessa tai rahankäytössä voivat ennakoida uutta sairausjaksoa. Varomerkkien tunnistamisen lisäksi on tärkeää, että yhdessä omaisten kanssa on tehty mahdollisimman seikkaperäinen suunnitelma siitä, kuinka toimitaan, jos potilas tai omaiset tunnistavat sairausjaksoa ennakoivat varomerkit. Lääkemuutoksilla, stressin vähentämisellä esimerkiksi sairausloman avulla ja riittävän yöunen turvaamisella voidaan monesti ennaltaehkäistä uuden sairausjakson kehittyminen, mikäli toimenpiteisiin ryhdytään heti ennakko-oireiden ilmaantumisen jälkeen. Yhteenveto Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitovaihtoehdot ovat kehittyneet merkittävästi viimeisten vuosien kuluessa. Suurin osa sairastuneista pysyy työ- ja toimintakykyisinä ja voi elää tavallista elämää nykyaikaisen hoidon avulla. Säännöllinen vuorokausirytmi ja päihteiden käytön välttäminen ovat usein ainoat rajoitteet kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä hoitotasapainon ollessa hyvä. Hyödyllisiä linkkejä, josta löydän lisätietoa aiheesta (kaksisuuntainen mielialahäiriö potilaalle) Mielenterveyden keskusliitto Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry 18 19

11 LISÄTIETOJA: ID17931 MailService Oy 10/2011 ID18170 MailService 01/2012