Kansalaisjärjestölinjaus

Transkriptio

1 Kansalaisjärjestölinjaus ULKOASIAINMINISTERIÖ

2 Valokuvat: Matti Nummelin, Timo Kuronen, Marja-Leena Kultanen, Päivi Mattila ja Outi Einola-Head. Ulkoasu ja taitto: Innocorp Oy Paino: Erweko Oy, 2006

3 Saatteeksi Kansalaisjärjestöjen tekemä työ on merkittävä osa suomalaisen kehityspolitiikan kokonaisuutta. Järjestötyöllä on kehitysyhteistyössä pitkä historia ja lupaava tulevaisuus. Tämän linjauksen tavoitteena on tarkastella järjestötyön roolia Suomen kehityspolitiikassa, linjata ja yhdenmukaistaa tukikäytäntöjä sekä tuoda esiin niitä periaatteita, joita ulkoasiainministeriön ja järjestöjen välisessä vuoropuhelussa noudatetaan. Linjaus on eräänlainen vuoropuhelun tiekartta. Samalla voidaan toivottavasti avata myös järjestökentän ulkopuolisille lukijoille järjestötyön monipuolista kuvaa. Kukin järjestö etsii itse ja löytää oman missionsa ja toimintatapansa ministeriön roolina puolestaan on mahdollistaa ja tukea kansalaisyhteiskunnan osallisuutta. Järjestöt ovat itsenäisiä toimijoita, mutta nekin sijoittuvat laajempien sateenvarjojen alle. YK:n vuosituhattavoitteet ovat globaalein ja kattavin kehityspoliittinen sateenvarjo niin hallitusten kuin järjestöjenkin työlle. Linjauksen valmistelu on ollut prosessi, jossa on ollut monta eri vaihetta. On ollut innostusta, karikkoja, pelkoja, toiveita, huhuja, aitoa mietintää ja uuden etsimistä. Keskustelua on käyty ja yhteisymmärrystä löydetty. Prosessi on ollut hyödyllinen niin ministeriölle kuin järjestöillekin. Lämmin kiitos kaikille valmisteluprosessiin osallistuneille. Tekstimuotojen muokkaamisen lopettaminen ei tarkoita prosessin päättymistä. Parhaimmillaan linjauksen valmistuminen on yksi askel kehitysyhteistyön laadun ja vaikuttavuuden parantamisessa. Aktiivisen kehittämisotteen on siis jatkuttava. Se on meidän kaikkien oikeutemme ja velvollisuutemme yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Paula Lehtomäki ulkomaankauppa- ja kehitysministeri

4 Sisältö Tiivistelmä 5 1. Kansalaisjärjestöt Suomen kehityspolitiikassa 7 2. Purosta virraksi 9 3. Järjestöjen kehitysyhteistyötukea uudistetaan 11 Hanketukea jatketaan ja pienten järjestöjen toimintamahdollisuuksia parannetaan 12 Kumppanuusjärjestöjen ohjelmatuessa korostetaan laatua ja vaikuttavuutta 13 Järjestöjä kannustetaan yhteistyöhön 14 Hankevalmistelumatkatukea ja konferenssimatkatukea jatketaan 14 Järjestöjen viestintähankkeita ja kehityskasvatusta lisätään 14 Yhteistyöjärjestöt, erityissäätiöt ja eräät muut valtionavut 15 Vapaaehtoistyö on kansalaisjärjestötoiminnan ydin Ministeriön ja järjestöjen välistä vuoropuhelua vahvistetaan 18

5 Tiivistelmä Kansalaisjärjestölinjauksen tarkoituksena on tukea suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehityspoliittisen työn laatua ja vaikuttavuutta. Linjauksella ulkoasiainministeriö pyrkii edistämään järjestöjen työn monipuolisuutta, osallistavuutta, ammattimaisuutta sekä osaamisen kehittymistä ja jakamista. Kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli Suomen kehityspolitiikan kokonaisuudessa. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö täydentää julkista kahdenvälistä, monenkeskistä ja EU:n kehitysyhteistyötä. Kansalaisjärjestöjen erityinen lisäarvo on niiden suorat kontaktit ruohonjuuritasolle. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötuki jakautuu pienten ja keskisuurten järjestöjen hanketukeen ja kumppanuusjärjestöjen ohjelmatukeen. Nämä tulevat olemaan pääasiallisia tuen muotoja myös jatkossa. Kaikkien tukimuotojen myöntämisen edellytyksenä on järjestön hyvä maine, luotettavuus sekä kehitysyhteistyön hyvä laatu. Pienten järjestöjen toimintamahdollisuuksia parannetaan uudistamalla ja keventämällä hankkeiden haku- ja raportointiprosessia. Ulkoasiainministeriö aloittaa järjestöjen kanssa vuoropuhelussa valmistelut pienten hankkeiden hallinnon ulkoistamiseksi. Tukea hakevilta järjestöiltä edellytetään entistä vahvempaa kapasiteettia. Yhden vuoden sijasta järjestön on oltava rekisteröityneenä yhdistysrekisterissä kaksi vuotta ennen kuin se voi saada tukea. Uudeksi kapasiteettikriteeriksi asetetaan, että tukea saavalla järjestöllä tulee olla vähintään kolmekymmentä jäsentä tai järjestöllä on oltava muulla tavoin osoitettu kyky hoitaa kehitysyhteistyöhanketta. Pienten järjestöjen toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi kehitysyhteistyötuesta vähintään 30 prosenttia ohjataan pienten ja keskisuurten järjestöjen hanketukeen, sikäli kun tuen myöntämisen kriteerit täyttäviä hankkeita on riittävästi. Kumppanuussopimusjärjestelmää kehitetään. Sopimuksen piiriin valittavien järjestöjen valintakriteereitä uudistetaan siten, että ne ovat joustavia järjestön muodon ja avun sisällön suhteen, mutta selkeitä avun laadun ja tuloksellisuuden suhteen. Uusia kumppanuusjärjestöjä 5

6 Tukea kansalaisjärjestöjen viestintähankkeille ja kehityskasvatukseen kehitetään siten, että mahdollistetaan järjestöjen monivuotiset yhteistyöhankkeet. Järjestöille myönnetään tukea Suomessa tapahtuvaan kehitysmaa- ja kehitysyhteistyötiedotukseen. Tiedotustukea saavien järjestöjen joukossa on myös sellaisia kansalaisjärjestöjä, joilla ei ole hanketoimintaa. Kehitysyhteistyöhankkeisiin välittömästi liittyvä tiedotus irrotetaan hallintokuluista osaksi hankkeen toimintokuluja. Hankevalmistelumatkatukea ja konferenssimatkatukea jatketaan entiseen tapaan. valittaessa ja vanhoja arvioitaessa otetaan huomioon myös niiden tuoma kehityspoliittinen täydentävyys suhteessa Suomen kehitysyhteistyön kokonaisuuteen. Kumppanuussopimukset ovat voimassa toistaiseksi ja rahoitussopimukset ovat määräaikaisia ja määrävuosin uudistettavissa. Kumppanuussopimusta voidaan jatkaa, mikäli järjestö täyttää kumppanuudelle asetetut kriteerit ja sopimuksen jatkaminen on kehityspoliittisesti perusteltua. Järjestöillä on velvollisuus seurata avun laadun kehitystä, tuloksia ja vaikuttavuutta systemaattisella tavalla. Kumppanuusjärjestöjen yhteistyössä kehittämät laadun hallinnan, vaikuttavuuden seurannan ja muut menettelytavat saatetaan aktiivisesti kaikkien järjestöjen hyödynnettäviksi. Järjestöjä rohkaistaan lisäämään keskinäistä yhteistyötään ja järjestöjen vakiintuneet yhteistyörakenteet voivat saada kumppanuusjärjestön aseman. Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen Kepan toimintaa järjestöjen yhteistyöelimenä, kouluttajana ja hankeneuvojana halutaan vahvistaa ja sitä rohkaistaan kehittämään toimintaansa entistä tavoitteellisemmaksi. Samalla Kepa nähdään merkittävänä kumppanina kehityspoliittisessa toiminnassa. Kepalle myönnettävän tuen tarkoituksena on edistää kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön ja muun kehityspoliittisen toiminnan laatua, tuloksellisuutta ja luotettavuutta. Ulkoasiainministeriö jatkaa kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksen Kehys ry:n toiminnan tukemista ja kansallisten osuuksien maksamista EU:n komission tukea saaneille hankkeille. Ulkoasiainministeriö tukee ja arvostaa vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyön kehittämisen kustannuksia voidaan sisällyttää hankkeiden budjetteihin. Hankkeiden omarahoitusosuus pidetään nykyisellä 15 prosentin tasolla. Ulkoasiainministeriö jatkaa säännöllisellä pohjalla vuorovaikutusta ja vuoropuhelun kehittämistä järjestöjen kanssa. Linjaukseen kuuluvien uudistusten sisältöä tarkennetaan toimeenpanovaiheessa sekä hanketuen ohjekäsikirjan uudistamisen yhteydessä. Uudistukset toimeenpannaan vuoropuhelussa kansalaisjärjestöjen kanssa ja niitä kuulemalla. 6

7 1. Kansalaisjärjestöt Suomen kehityspolitiikassa Suomen kehityspolitiikkaa ohjaa sitoutuminen YK:n vuosituhatjulistuksen päämääriin ja arvoihin. Niihin kuuluu ihmisoikeussopimuksissa määriteltyjen oikeuksien turvaaminen yksilötasolla, kestävän kehityksen periaate, kehitysmaiden ihmisten oman päätösvallan ja vastuun kunnioittaminen sekä kumppanuudet kehityksen puolesta. Kehityspolitiikalla tarkoitetaan johdonmukaista toimintaa kaikilla niillä kansainvälisen yhteistyön ja kansallisen politiikan lohkoilla, joilla vaikutetaan kehitysmaiden asemaan ja köyhyyden vähentämiseen. Työtä kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi tehdään tiiviissä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa Suomessa ja kehitysmaissa. Kumppanuudella kansalaisjärjestöjen kanssa ja niiden välillä pyritään saavuttamaan vuosituhattavoitteita sekä vahvistamaan kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntaa ja paikallisten ihmisten 7

8 neen ja kampanjoineen. Järjestötyö perustuu vapaaehtoisuuteen ja oma-aloitteisuuteen. Kansalaisjärjestöt toimivat asiantuntijoina, vaikuttajina, tiedon välittäjinä ja hankkeiden toimeenpanijoina. Järjestöjen tekemä työ on osa Suomen kehityspolitiikkaa ja merkittävä lisä julkiselle kahdenväliselle, monenkeskiselle ja Euroopan Unionin tekemälle kehitysyhteistyölle. Järjestötyön erityinen vahvuus on sen läheisyys ja läsnäolo ruohonjuuritasolla. Järjestöjen kautta Suomen kehitysyhteistyön kokonaisuuteen saadaan alueellista, temaattista ja sisällöllistä täydentävyyttä. Tämä on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa julkisen kehitysyhteistyön painopiste siirtyy sektori- ja ohjelma-apuun. vaikutusmahdollisuuksia. Suomalaisilla järjestöillä on kehitysmaissa omat kumppaninsa, useimmiten kansalaisjärjestöjä, joiden kanssa yhteistyötä toteutetaan. Kehitysmaiden kumppaneilla on monia rooleja yhteiskunnan kehityksessä. Ne edistävät yhteiskunnallista tasa-arvoa, toteuttavat kansainvälisyyskasvatusta ja aktivoivat ihmisiä toimimaan oman tilanteensa parantamiseksi. Suomalaiset järjestöt tukevat kumppaneitaan ja heidän kapasiteettiaan. Tällä tavalla kumppanuus vahvistaa kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntaa. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöllä on tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Sillä edistetään suoraa kanssakäymistä kehitysmaiden kanssa, lisätään tietoisuutta kehitysmaiden tilasta ja tarpeista sekä vahvistetaan tukea kehitysyhteistyölle. Järjestöjen kautta monet ihmiset saavat omakohtaista kokemusta kehitysmaista ja mahdollisuuden osallistua kehitysyhteistyöhön. Järjestöt ovat ulkoasiainministeriön kannalta myös tärkeitä vuoropuhelun ja vaikuttamisen kumppaneita. Suomalainen kansalaisyhteiskunta toteuttaa kehityspolitiikkaa monin eri tavoin hankkei- Valtionavustusta saavien hankkeiden on oltava linjassa Suomen kehityspoliittisten tavoitteiden ja YK:n vuosituhattavoitteiden kanssa. Tässä viitekehyksessä järjestöt valitsevat omien arvopäämääriensä mukaisesti kumppaninsa, työmuotonsa, kohdemaansa ja hankkeidensa hyödynsaajat. Tämä linjaus käsittelee ulkoasiainministeriön ja suomalaisten kansalaisjärjestöjen välistä suhdetta sekä erityisesti kotimaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle myönnettävää valtiontukea. Linjauksen tavoitteena on jäsentää kehitysyhteistyötukeen liittyviä toimintoja ehjemmäksi kokonaisuudeksi sekä uudistaa ja yhdenmukaistaa käytäntöjä. Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen sekä kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnan tukeminen paikallisen yhteistyön määrärahan turvin on linjattu erikseen. Kansalaisjärjestöjen rooli avun kanavana on otettu huomioon myös ulkoasiainministeriön humanitaarisen avun linjauksessa sekä lähialueyhteistyötä koskevassa ohjeistuksessa. 8

9 2. Purosta virraksi Ulkoasiainministeriön tuki kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle alkoi vuonna Tuen piirissä oli alussa runsaat kymmenen järjestöä. Järjestöjen kehitysyhteistyön omaehtoisuus oli vahva, koska järjestöt olivat ehtineet jo aloittaa kehitysavun ilman valtion tukea. Jotkut lähetysjärjestöt olivat harjoittaneet toimintaa kehitysmaissa kymmeniä vuosia. Kehitysyhteistyötä tekevät ja prosenttiliikkeen järjestöt perustivat itselleen vuonna 1985 kattojärjestö Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen (Kepa) tukemaan kehitysyhteistyöhankkeita kehitysmaissa ja kehitysmaatiedotusta Suomessa. Ulkoasiainministeriön toimeksiannosta Kepa hallinnoi myös suomalaista kehitysjoukko-ohjelmaa runsaan kymmenen vuoden ajan. 9

10 Yleisiä kehitystrendejä ovat olleet järjestöjen ja hankkeiden lukumäärän vahva kasvu ja järjestöjen yhteistyöelinten syntyminen. Merkittävä osa järjestöjen kehitysyhteistyöstä muodostuu suhteellisen pienistä alle euron vuositason hankkeista. Kansainväliset kansalaisjärjestöt ja suomalaiset järjestöt ovat tiivistäneet yhteistyötään. EU-maiden järjestöjen keskinäinen yhteistyö on vahvistunut samalla kun EUkomission järjestöille myöntämä kehitysyhteistyötuki on kasvanut ja monipuolistunut. Vuonna 1993 otettiin ulkoasiainministeriön hanketuessa käyttöön ensimmäiset ns. kehyssopimukset sellaisten järjestöjen kanssa, joilla oli suuri joukko hankkeita. Vuosina sopimuksia solmittiin seitsemän järjestön kanssa. Tarkoitus oli rationalisoida ja säästää työtä yhdistämällä järjestöjen lukuisat hankkeet käsiteltäviksi yhdessä sopimuksessa. Vuodesta 2003 alkaen siirryttiin ns. kumppanuussopimusmalliin, jossa kunkin järjestön hankkeet käsitellään yhdessä kumppanuusohjelmassa. Ohjelmalle on tunnusomaista se, että se käsittää toiminnot eri tasoilla ja sektoreilla ja ohjelma on yhtenä kokonaisuutena tavoitesuuntautunut. Kumppanuussopimusmenettelyn ohella on jatkettu pienten ja keskisuurten järjestöjen hankkeiden tukemista. Hanketuen käsikirjaa, ohjeistusta sekä haku- ja raportointilomakkeita on uudistettu. Hankkeiden hallintomenettely on pysynyt entisen kaltaisena, mutta hankkeiden määrä on kasvanut noin 40-kertaiseksi, samalla kun hakemuksiin ja raportteihin vaadittu asiamäärä on lisääntynyt. Vuonna 1998 solmittiin ensimmäiset rahoitussopimukset erityissäätiöiden kanssa. Säätiöt kanavoivat kehitysyhteistyötukea suoraan kehitysmaiden järjestöjen kokonaan suunnittelemiin ja toteuttamiin hankkeisiin. Vammaisjärjestöjen kehitysyhteistyöyhdistys FIDIDA on vuodesta 2004 alkaen toiminut yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa järjestöjen toteuttamien vammaishankkeiden laadun kehittämiseksi. Hankkeiden ja ohjelmien määrän kasvaessa palkkatyön merkitys ja osuus on kasvanut. Kasvavia kehitysyhteistyöhankkeita on hankala hoitaa pelkästään vapaaehtoistyön varassa. Hankkeissa tarvittava asiantuntemus on tehnyt tarpeelliseksi kotimaan toimistojen vahvistamisen. Järjestöjen kehitysmaissa toimineet työntekijät ovat lisänneet suomalaisten asiantuntemusta. Valtion, yksityisen sektorin ja järjestöjen välisen yhteistyön odotetaan avaavan uusia mahdollisuuksia. Viime vuosina yritykset sekä Suomessa että kehitysmaissa ovat lisänneet tukeaan kehitysyhteistyölle. Paikallinen varainhankinta tulee tärkeäksi vaurastuvissa kehitysmaissa. Kehitysyhteistyötuen muodot ovat rakentuneet ja kehittyneet vuosien saatossa pala palalta. Tuen piirissä olevan järjestökentän ja hanketoiminnan monimuotoisuus on lisääntynyt ja kokonaisuudessa onkin hyvin monenlaista toimijaa, toimintamallia ja rahoituspohjaa. Järjestöjen varainkeruu ja rahoituspohja ovat laajentuneet mm. EU: n komission sekä yleishyödyllisten veikkaus- ja raha-automaattivarojen tuella. Suomen valtionapua koskevaa lainsäädäntöä on uudistettu. Nyt on tarve tarkastella järjestöjen kehitysyhteistyötukea kokonaisuutena sekä kehittää tuen eri muotoja tasapuolisesti ja johdonmukaisesti. 10

11 3. Järjestöjen kehitysyhteistyötukea uudistetaan Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötuki jakautuu pienten ja keskisuurten järjestöjen hanketukeen ja kumppanuusjärjestöjen ohjelmatukeen. Nämä tulevat olemaan pääasiallisia tuen muotoja myös jatkossa. Lisäksi ulkoasiainministeriö tukee eräitä säätiöitä ja järjestöjä sekä järjestöjen yhteistyöelimiä. Valtionavustusta saavien hankkeiden on oltava linjassa Suomen kehityspoliittisten tavoitteiden ja YK:n vuosituhattavoitteiden kanssa. Kaikkien tukimuotojen myöntämisen edellytyksenä on järjestön hyvä maine, luotettavuus sekä sen tekemän kehitysyhteistyön hyvä laatu. Järjestöllä on oltava kyky seurata ja arvi- 11

12 oida avun laatua ja tuloksia. Valtion tukea ei voida käyttää ideologian levittämiseen eikä uskonnolliseen työhön. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön hanketuen piirissä on nykyään viitisensataa hanketta noin kahdeksassakymmenessä kehitysmaassa. Keväällä 2006 teetettiin kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeiden valmistelu- ja hallinnointikapasiteettia koskeva selvitys, jonka suositukset on huomioitu tässä linjauksessa. Hanketukea jatketaan ja pienten järjestöjen toimintamahdollisuuksia parannetaan Hanketuki on kehitysyhteistyötuen ensimmäiseksi aloitettu tukimuoto. Se on edelleen tärkein tukimuoto, kun otetaan huomioon tuen piirissä olevien järjestöjen ja hankkeiden suuri määrä. Järjestöjen toimintamahdollisuuksia tullaan parantamaan uudistamalla ja keventämällä pienten hankkeiden haku- ja raportointiprosessia. Tässä yhteydessä tullaan uudistamaan hanketuen kriteerejä, ohjeistusta ja lomakkeita yhteistyössä järjestöjen kanssa. Tämän lisäksi aloitetaan valmistelut pienten hankkeiden hallinnon ulkoistamiseksi. Hallinnon ulkoistaminen toteutetaan vuoropuhelussa järjestöjen kanssa. Prosessissa hyödynnetään muiden kehitysyhteistyötä tekevien maiden hallinnossa saatuja kokemuksia sekä järjestöjen aikaisempia kokemuksia hallinnointikokeiluista. Hanketukea saavalla järjestöllä tulee olla riittävästi voimavaroja ja kokemusta. Kehitysyhteistyötukea voi jatkossa hakea järjestö tai säätiö, joka on ollut rekisteröityneenä vähintään kaksi vuotta nykyisen yhden vuoden sijasta. Lain mukaan yhdistys perustetaan aatteellisen tai yleishyödyllisen tarkoituksen yhteistä toteuttamista varten. Yhdistys saa harjoittaa vain sellaista tulonhankintaa, joka on määrätty sen säännöissä. Yhdistyksen on pidettävä jäsenluetteloa. Hallituksessa on oltava vähintään kolme jäsentä. Myös yhteisöt ja säätiöt voivat olla yhdistyksen jäseniä. Jäsenmäärä on tärkeä aktiivisuuden ja kannatuspohjan mittari. Tukea hakevalla järjestöllä tulisi olla vähintään 30 jäsentä tai muulla tavoin osoitettu voimavarojen riittävyys ja kyky hoitaa hankehallintoa. Alle 30 jäsenen järjestölle tukea myönnetään vain poikkeustapauksessa, lähinnä vain silloin, kun järjestö on aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut omaavansa kyvyn hoitaa hankehallintoa. 12

13 tiset kumppanuussopimukset. Hankehallinnon keventämisen ohella pienten ja keskisuurten järjestöjen toimintamahdollisuuksia turvataan ohjaamalla vähintään 30 prosenttia kehitysyhteistyötuesta jatkossakin hanketuen kautta edellyttäen, että on saatavissa riittävästi tuen myöntämisen ehdot täyttäviä pyyntöjä. Kumppanuusjärjestöjen ohjelmatuessa korostetaan laatua ja vaikuttavuutta Kumppanuussopimusjärjestelmän tarkoituksena on parantaa kehitysyhteistyön laatua ja tarjota järjestöille mahdollisuus toteuttaa itsenäisesti ohjelmiaan. Kumppanuusmallin kautta on ohjattu vuosittain yli puolet määrärahoista. Kapasiteettiselvityksen suositusten mukaisesti myös kumppanuusjärjestömalli tarvitsee parantamista. Vähäjäsenisiä ja vastaperustettuja järjestöjä kannustetaan toimeenpanemaan hankkeita yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa. Järjestöjä rohkaistaan hankkimaan kirjanpidon, tilintarkastuksen ja muita tukipalveluita yhteistyössä. Kirjanpidon ja tarkastuksen palveluiden hankinta hyväksytään valtion tuen piiriin kuuluviksi kustannuksiksi. Kapasiteettiselvityksen mukaan pienet ja keskisuuret järjestöt ovat olleet huolissaan siitä, että kumppanuusjärjestöjen osuus tuen saajina kasvaa muita nopeammin. Niillä on enemmän palkattua työvoimaa ja joustavammat useampivuo- Kumppanuusjärjestöjen lisäarvo perustuu vahvaan osaamiseen ja kehittyneeseen organisaatioon. Edellytyksinä kumppanuusjärjestösuhteeseen on ollut hyvä kapasiteetti, kehitysyhteistyön asiantuntemus, usean vuoden moitteeton kokemus kehitysyhteistyöhankkeiden hoitamisesta ja yhdenmukaisuus hallituksen kehityspoliittisen ohjelman tavoitteiden kanssa. Järjestöjen talous on oltava kunnossa sekä omarahoitus ja varainhankinta vahvaa. Muita valintakriteereitä ovat tunnettavuus, luotettavuus ja ammattimaisesti hoidettu taloushallinto mukaan lukien tilintarkastukset. Kumppanuusjärjestöjen tulee seurata, arvioida, evaluoida ja kehittää ohjelmansa vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja laatua sekä raportoida ministeriölle ohjelman edistymisestä. Kumppanuusjärjestöjen tulee tiedottaa ulkoministeriön tukemaan ohjelmaansa kuuluvista hankkeista kotisivuillaan ja myös muussa tiedotuksessaan. 13

14 Kumppanuusjärjestöjen valinnassa otetaan huomioon muun muassa se, kuinka ne täydentävät Suomen kehitysyhteistyön kokonaisuutta. Kumppanuussopimuksia jatketaan, kun jatkaminen on kehityspoliittisesti perusteltua. Kumppanuusjärjestöjen valintakriteereiden toteutumista tullaan seuraamaan säännöllisesti. Valintaprosessia selkeytetään ja valintakriteereitä uudistetaan siten, että ne ovat joustavia järjestön muodon ja kehitysyhteistyöohjelman sisällön suhteen mutta selkeitä avun laadun ja tuloksellisuuden suhteen. Valintamenettelyn avoimuutta lisätään. Valintaprosessin käynnistymisestä ilmoitetaan julkisesti, jotta kaikki kiinnostuneet järjestöt voisivat ilmoittautua hakijoiksi. Kumppanuussopimukset ovat toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia, jotka voidaan ulkoasiainministeriön puolelta irtisanoa, mikäli järjestö ei täytä kumppanuuskriteereitä ja sopimusehtoja tai sopimuksen jatkaminen ei ole kehityspoliittisesti perusteltua. Rahoitussopimukset ovat määräaikaisia ja määrävuosin uudistettavissa. Järjestöjä kannustetaan yhteistyöhön Järjestöt ovat viime vuosina kasvavassa määrin perustaneet yhteistyöjärjestöjä ja yhteistyöelimiä. Järjestöjen verkostoituminen ja yhteistyöelinten perustaminen on kannatettava asia kapasiteettien lisäämiseksi ja laajentamiseksi. Ministeriö katsoo järjestöjen yhteistyörakenteiden vahvistamisen ansioksi tuen myöntämistä harkittaessa, ja on valmis tukemaan yhteistyössä toteutettavia hankkeita ja hankekokonaisuuksia, mikäli ne ovat kehityspoliittisesti mielekkäitä, kokonaisuutta täydentäviä ja päällekkäisyyksiä välttäviä. Myös kumppanuusjärjestöjen keskinäinen yhteistyö on viime vuosina tiivistynyt. Ne jakavat osaamistaan, kehittävät vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ohjelmiaan, suunnittelevat ja toteuttavat tarpeelliseksi katsomiaan koulutustilaisuuksia. Laadun ja vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen ovat olleet keskeiset yhteistyön teemat. Kumppanuusjärjestöjen kehittämistyön tuloksia ja työkaluja tulee entistä aktiivisemmin jakaa myös pienten ja keskisuurten järjestöjen käytettäviksi. Hankevalmistelumatkatukea ja konferenssimatkatukea jatketaan Tukea myönnetään hankkeita valmistelevien ja suunnittelevien matkojen kustannuksia varten. Hankesuunnitelman viimeisteleminen yhdessä paikallisen kumppanijärjestön kanssa parantaa hankkeen laatua ja osapuolten sitoutumista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Konferenssimatkatuki vahvistaa kehitysmaiden äänen kuuluvuutta ja vaikuttamistyötä. Tukea myönnetään kehitysmaiden edustajien konferenssimatkoja varten kun konferenssin aiheena on kansainväliseen kehitysagendaan liittyvä asia. Järjestöjen viestintähankkeita ja kehityskasvatusta lisätään Ulkoasiainministeriö myöntää kansalaisjärjestöille tukea Suomessa tapahtuvaan kehitysyhteistyötiedotukseen. Tuki antaa järjestöille edellytykset sellaisten kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön liittyvien kysymysten esille tuomiseen Suomessa, joihin niillä ei muuten ole taloudellisia mahdollisuuksia. Tukea saavien järjestöjen joukossa on lukuisia pieniä kansalaisjärjestöjä, joilla ei ole hanketoimintaa. Tiedotustuki on ministeriön kannalta olennainen keino aktivoida kehityspoliittista keskustelua sekä kasvattaa kehitysyhteistyön ja kehityspolitiikan kotimaista kannatuspohjaa. 14

15 Kansainvälisten ja kansallisten suositusten mukaisesti kehityskasvatukseen käytettäviä määrärahoja lisätään. Avustusmuodon nimi muutetaan vastaamaan paremmin tuen tarkoitusta: tuki kansalaisjärjestöjen viestintähankkeisiin ja kehityskasvatukseen. Määrärahoilla tuetaan järjestöjen vuotuisten viestintähankkeiden lisäksi kahden tai useamman järjestön yhteisiä useampivuotisia kehityskasvatushankkeita. Tukien hallinnointi pysyy kehityspoliittisen viestinnän yksikössä. Yksittäisten järjestöjen hankkeisiin liittyvä tiedotus yhdistetään hanketukeen ja se käsitellään kehityspoliittisella osastolla. Kehitysyhteistyöhankkeisiin välittömästi liittyvä tiedotus irrotetaan hallintokuluista osaksi hankkeen toimintokuluja Yhteistyöjärjestöt, erityissäätiöt ja eräät muut valtionavut Kehitysyhteistyön Palvelukeskus Kepa Kehitysyhteistyön Palvelukeskus ja sen yli 270 jäsenjärjestöä kokoavat osaamisensa ja saavat Kepan kautta ja sen kanssa yhteisen vaikutuskanavan. Kepa seuraa kehityspoliittisia prosesseja ja pyrkii vaikuttamaan niihin kampanjoimalla, verkostoitumisella ja koordinoimalla kansalaisjärjestöjen kehityspoliittisia tempauksia. Kepa tiedottaa, kouluttaa, antaa hankeneuvontaa, tekee aloitteita, tukee järjestöjen hanketoteutusta ja yhteistyötä sekä vahvistaa kehitysmaiden kansalaisjärjestöjä. Kepan asemaa järjestöjen yhteistyöelimenä ja kehitysyhteistyön laadun parantajana halutaan vahvistaa 15

16 Järjestöjä kannustetaan myös antamaan palautetta Kepan palveluiden kehittämiseksi. Kehys ry Euroopan komissio myöntää tukea kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön kehitysyhteistyörahoitusinstrumentin temaattisilta ja alueellisilta budjettikohdilta sekä erityisesti kansalaisjärjestöjen yhteisrahoituksen määrärahoista. Myös komission humanitaarisesta avusta ohjataan merkittävä osa kansalaisjärjestöjen kautta. Euroopan komissiolta saatu kehitysyhteistyötuki on muodostunut tärkeäksi osaksi järjestöjen kehitysyhteistyötukea, ja järjestöjen EU-asioiden hoitamiseen onkin kiinnitettävä huomiota. EU-yhteistyö antaa suomalaisille järjestöille uutta tietotaitoa ja uusia kumppanuuksia. ja sitä rohkaistaan tekemään toimintaansa entistä tavoitteellisemmaksi. Ulkoasiainministeriö on Kepan tärkein rahoittaja. UM:n tuki on kattanut noin 95 prosenttia Kepan vuosittaisista menoista. UM:n myöntämän tuen perusmotiivina on järjestöjen kehitysyhteistyön ja muun kehityspoliittisen työn toimintamahdollisuuksien parantaminen. UM: n tuki kohdistetaan ensisijaisesti sellaisiin toimintoihin, jotka vahvistavat järjestöjen kehitysyhteistyön toimintamahdollisuuksia, laatua, tuloksellisuutta ja avun perille menoa. Niissä maissa, joissa Kepalla on toimisto, tulee yhteistyötä Suomen edustuston, Kepan ja suomalaisjärjestöjen välillä kehittää erityisesti paikallisen kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi. Ulkoasiainministeriö rohkaisee järjestöjä käyttämään Kepan koulutuksen ja hankeneuvonnan palveluita sekä Kepaa toimimaan järjestöjen välisenä tiedon ja kokemuksen välittäjänä. Kepan palveluiden tulee olla myös niiden järjestöjen käytettävissä, jotka eivät ole sen jäseniä. Järjestöt ovat perustaneet EU-asioiden neuvontaa, koulutusta, tiedottamista ja vaikuttamistyötä varten Kehys ry:n jossa on noin 40 jäsenjärjestöä. Ulkoasiainministeriö jatkaa Kehys ry:n toiminnan tukemista, rohkaisee kansalaisjärjestöjä hakemaan Euroopan komission hanke- ja tiedotustukea sekä jatkaa kansallisten osuuksien maksamista komission tukea saaneille hankkeille. Ulkoasiainministeriö tukee myös yhteistyön tiivistämistä EU:n uusien jäsenmaiden järjestöjen kanssa. Kansallisten osuuksien osalta vaaditaan omarahoitusosuus. Erityissäätiöt, eräät muut valtionavut Ulkoasiainministeriö ja eräät järjestöjen perustamat erityissäätiöt ovat solmineet yhteistyö- ja rahoitussopimukset kehitysmaiden järjestöjen toteuttamien pienten hankkeiden tukemiseksi. Säätiöt toimivat kehityspoliittisesti tärkeillä aloilla, kuten vammaisten aseman parantamiseksi, ympäristötietoisuuden kohottamiseksi ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi. Säätiöiden kautta ohjattava tuki on poikkeuksellinen siksi, että valtionavustuslain edellyttämän omarahoi- 16

17 tusosuuden kokoaminen tapahtuu tukea saavien kehitysmaiden järjestöjen toimesta. Tämä työ nähdään tärkeäksi lisäksi Suomen kehitysyhteistyöhön, ja sopimuskäytäntöä säätiöiden kanssa jatketaan toistaiseksi. Säätiöiden toiminta arvioidaan vuoden 2007 aikana. Vapaaehtoistyö on kansalaisjärjestötoiminnan ydin Vapaaehtois- ja talkootyö ovat kansalaisjärjestötoiminnan lähtökohtia. Palkkatyötä tuetaan kehitysyhteistyövaroista silloin kun se tavoitteiden saavuttamisen kannalta on tarpeellista. Ministeriö tukee vapaaehtoistyön toimintamahdollisuuksia ja vapaaehtoistyön kehittämisen kustannuksia voidaan jatkossa sisällyttää hankkeiden budjetteihin. Omarahoitusosuutta on pidetty tarpeellisena, jotta vältettäisiin järjestöjen kehitysyhteistyön täydellinen riippuvuus valtion tuesta. Omarahoitus vahvistaa sitoutuneisuutta ja omistajuutta. Vuosien mittaan ulkoasiainministeriön vaatima omarahoitusosuus hanketuen ja kumppanuusjärjestöjen ohjelmatuen osalta on pienentynyt, ja viimeksi sitä vähennettiin vuodesta 2006 alkaen 20 prosentista 15 prosenttiin. Historian eri vaiheissa omaksutun käytännön mukaan joissakin tuen muodoissa omarahoitusosuutta ei ole aikaisemmin määritelty ollenkaan. Tässä linjauksessa hanketuen ja kumppanuusjärjestöjen ohjelmatuen omarahoitusosuus säilytetään nykyisellä 15 prosentin tasolla. Tästä korkeintaan puolet voi olla vapaaehtoistyötä. Erityisistä syistä joidenkin järjestöjen ja säätiöiden ohjelmien omarahoitusosuudeksi hyväksytään noin seitsemän prosentin taso kehityspoliittisen ohjelman kannalta tärkeiden erityistehtävien toimeenpanoa varten. Omarahoitusosuutta edellytetään aina ja sen suuruus määritellään, koska valtionavustuslain mukaan tuki ei saa kokonaisuudessaan kattaa tuettavaa toimintoa. 17

18 4. Ministeriön ja järjestöjen välistä vuoropuhelua vahvistetaan Kansalaisjärjestölinjauksen valmistelun yhteydessä perustettujen järjestöjen ja ulkoasiainministeriön yhteisten työryhmien työtä ja vuoropuhelua jatketaan säännöllisin tapaamisin. Pysyvänä temaattisena aiheena ovat laatukysymykset järjestöjen kehitysyhteistyössä. Kumppanijärjestöjen kanssa jatketaan kumppanifoorumien tapaamisia. Kaikkia kansalaisjärjestöjä aktivoivia seminaareja järjestetään vähintään kaksi vuodessa, keväällä ja syksyllä. Yhtenä vuoropuhelun välineenä kannustetaan käyttämään ulkoasiainministeriön uusittuja kotisivustoja ja sen kehityspoliittista osiota. Temaattisiin keskusteluihin osallistuvat ulkoministeriön asiaankuuluvat osastot ja yksiköt ja tarpeen mukaan myös muut viranomaiset ja tahot. Linjauksen yhteydessä suunniteltuja uudistustoimenpiteitä käsitellään järjestöjen kanssa käytävässä vuoropuhelussa. Suomen edustustojen rooli kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön seurannassa ja palautteen antamisessa on keskeisen tärkeä. Edustustoilta ja ministeriön alueosastoilta pyydetään lausuntoja kansalaisjärjestöhankkeista. Edustustoja rohkaistaan seuraamaan suomalaisten järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeiden edistymistä sekä raportoimaan hankkeiden tuloksista. Edustustojen tehtävän onnistuminen edellyttää, että niitä informoidaan säännöllisesti tukea saaneista kehityshankkeista ja että myös järjestöt pitävät ne ajan tasalla hankkeidensa etenemisestä. 18

19

20 Kehityspoliittinen viestintä Käyntiosoite: Kanavakatu 4 a, Helsinki Postiosoite: PL 176, Helsinki Puhelin: (09) Telefax: (09) Vaihde: (09) Sähköposti: keoinfo@formin.fi Verkkosivut: